Päätoimittajan palsta: Suljettujen silmien taktiikka

Suljettujen silmien taktiikka

Koulutus on investointi tulevaisuuteen. Tämän takia koulutuksen määrärahoja pitää kasvattaa ja olemassa olevat resurssit käyttää viisaasti siten, että niiden avulla saadaan aikaan mahdollisimman paljon uutta osaamista ja hyvinvointia.

Laadukas, yhdenvertainen ja toimiva koulutusjärjestelmä luo perustan koko hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydelle. Koulutuksen kautta jokainen saa mahdollisuudet oman elämän ja työuran rakentamiseen. Koulutus on parhaita keinoja ehkäistä syrjäytymistä ja työttömyyttä sekä vahvistaa ihmisten välistä yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta. Koulutuksen ja tutkimuksen rooli työllisyysasteen vahvistamisessa, teknologisen kehityksen tukemisessa ja kestävän talouden rakentamisessa on merkittävä.

Opinto-ohjaajan rooli on koulumaailmassa keskeinen. Siksi alan vetovoimaisuudesta pitää huolehtia ja varmistaa, että työn reunaehdot ja palkkaus ovat kunnossa. Tueksi tarvitaan vakaa rahoituspohja. Kuntapäättäjät ovat merkittävässä roolissa. Päätöksiä ei voi tehdä suljettujen silmien taktiikalla. Pitää olla ymmärrystä koulutuksen rahoituksen riittävyydestä ja sen vaikutuksista oppimiseen ja opetusalan työhön. Tärkeät päätökset tehdään lähellä.

Kaksi koronavuotta on vaikuttanut monella tavalla opetuksen ja koulutuksen järjestämiseen eri koulutusmuodoissa, sekä muun muassa koulutuksen todellisiin kustannuksiin. Tässä ei voi myöskään käyttää suljettujen silmien taktiikkaa. Koronan jälkeen koulutusta on annettava lähtökohtaisesti koronapandemiaa edeltävää aikaa vastaavalla tavalla. Korona-aika on voinut vaikuttaa monin tavoin koulunkäyntiin ja opetukseen. Koronaviruspandemiaan liittyneiden etäopetusjaksojen ja lähiopetuksen poikkeusjärjestelyiden vaikutukset voivatkin olla pitkäaikaisia. Erityisesti ne ohjattavat, joilla on ennestään ollut vaikeuksia koulunkäynnissä, ovat kärsineet eniten koronatilanteesta.

Kesäloma ei välttämättä olekaan saanut sinulta ajatuksia pois poikkeusvuosista. Nyt mietityttää syksy, eikä oikein kukaan kaipaa etäkoulua. Kaikki opintoohjaajat eivät ole saaneet kesällä akkujaan ladatuksi.

Pitää olla ymmärrystä koulutuksen rahoituksen riittävyydestä ja sen vaikutuksista oppimiseen ja opetusalan työhön. Tärkeät päätökset tehdään lähellä.

Opinto-ohjaajien jaksaminen on kyselyjen mukaan heikentynyt korona-ajan vuoksi. Työn koetaan myös sirpaloituneen: perustehtävään eli ohjaus- ja opetustyöhön on entistä vaikeampi keskittyä. Riittämättömyyden tunne kuormittaa. Resurssipulan aiheuttama negatiivinen kierre johtaa pahimmillaan siihen, että työssä ei voi enää jatkaa. Nyt on oltava henkilöstömitoitukset kunnossa. Ryhmäkoot olisi saatava pienemmiksi. Suurin osa opinto-ohjaajista kuitenkin tuntee työssään tyytyväisyyttä. Tyytyväisimpiä opinto-ohjaajat ovat oloihinsa lukioissa ja yliopistoissa.

Nyt on lupa ottaa erätauko! Tähän syksyyn tarvitaan rakentavaa keskustelua, joka on sekä turvallista että tasavertaista. Turhaa voivottelua on yritettävä välttää, samoin peiliin katsomista niinä hetkinä, jolloin se ei tunnu miellyttävältä. Hetkinä joina katse on vino ja löytää vain virheitä omasta toiminnasta, on jatkossa yksinkertaisesti suljettava silmät. Silloin ei ole aika arvioida peilikuvaa, työpöydän kaaosta, sanavalintoja työkavereille, onnistumista opinto-ohjaajana tai ystävänä. Silmät voi aukaista uudelleen, kun sisäinen kriitikko on löytänyt lempeytensä.

Iloista työviikkoa!

Armi Nurmi armi.nurmi@sopo.fi