3 minute read

Ensimmäinen vuosi korkeakouluopiskelijana

Kun ähtäriläinen Ada Raivio (20) aloitti yhteisöpedagogi (AMK) -opinnot Jyväskylässä, ei hän vielä tiennyt osana opintojaan lukevansa viestintä ja kommunikaatio-osaamista. Ei myöskään sitä, että kyseisellä jaksolla on oppimistehtävä: kirjoita lehtijuttu, yleisönosastokirjoitus tai blogi. Tai, että tekstiä työstetään yhdessä oman opettajan kanssa ja juttu julkaistaan Opintoohjaaja -lehdessä. Tänään ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Hyvä kuitenkin välillä muistella vanhoja ja jakaa oppia muille.

Onnenkyyneleitä koulupaikasta

Advertisement

Seisoin kaupan kassalla puhelin kädessä, kun sähköpostiin tuli ilmoitus, että opintopolku.fi:ssä on vastaanotettavissa koulupaikka. Ajattelin, että sain paikan Seinäjoelta sosionomilinjalta. Autoon päästyäni tarkistin sähköpostini ja riemun kyyneleet alkoivat virrata. Pääsin suoraan lukiopapereillani ykkösvaihtoehtooni eli Humanistisen ammattikorkeakouluun Jyväskylän yksikköön. "Mä sain koulupaikan", huudahdin äidille puhelimessa. Sitten virtasi vähän lisää riemun kyyneliä. Sen jälkeen saikin ryhtyä asunnon metsästämiseen.

Ähtäristä Jyväskylään, lukiosta ammattikorkeakouluun

Syksyllä 2021 alkoi sitten uusi vaihe minun elämässä, minusta tuli korkeakouluopiskelija. Tähän vaiheeseen kuuluu olennaisena uudet ystävät, ahkera opiskelutahti, haalareiden ulkoiluttamista, tulevaisuuden pohdiskelu sekä omien valintojen kyseenalaistaminen.

Ensimmäisen syksyn aikana tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin. Heti tehtiin tiivistä yhteistyötä koulun toimesta ja vapaa-aikakin taittui mukavasti uusien ystävien kanssa. Päästiin toteuttamaan yhdessä luokan kanssa ryhmäytymisleiri, jonka tavoitteena oli hitsata meidän yp21-ryhmä yhtenäiseksi. Onnistuimme tavoitteessa erinomaisesti. Toki kiitos kuuluu myös meitä ohjanneille tutoreille, jotka järjestivät meille paljon erilaista toimintaa, joka edisti tutustumista.

Opiskelukaverit ja tutortoiminta ovat tärkeitä tukia, kun opiskelija muuttaa uudelle paikkakunnalle ja aloittaa opinnot. Ada Raivio toimii nykyään itsekin tutorina. Jyväskylän SPR:n toimipisteen edessä Ada (vas), Suvi Töyrylä ja Vilma Aho. SPR:llä Ada ja luokkakaverit saivat kuulla asiantuntija Milla Ukkoselta rasisminvastaisen viikon tavoitteista ja toiminnoista, joita pääsevät nuoriso- ja järjestöalan tulevina ammattilaisia toteuttamaan.

Tähän vaiheeseen kuuluu olennaisena uudet ystävät, ahkera opiskelutahti, haalareiden ulkoiluttamista, tulevaisuuden pohdiskelu sekä omien valintojen kyseenalaistaminen.

Tutortoiminta tuo tukea

Yksi odotetuimmista tapahtumista oli haalarikastajaiset, joidenka johdosta tuli lupa ja oikeus käyttää opiskelijahaalareita, jotka lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Haalarikastajaisiin kuului

erilaisia tehtäviä, joita suoritettiin yhdessä ryhmän kanssa. Tehtävien avulla vähän mitattiin yhteistyökykyä ja heittäytymishalua. Lopuksi vannottiin opiskelijavala, saatiin niinsanottu kaste ja tutoreilta nimikirjoitukset haalareihin. Tämän jälkeen lähdettiin jatkamaan iltaa koko porukan voimin.

Oppia oppimaan

Kaiken hauskanpidon lomassa täytyi myös opiskella. Opintojaksot ja tehtävät vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta huomasin, ettei oma aikataulutus ollut tarpeeksi tehokasta. Osa tehtävistä jäi rästiin. Monien tehtävien kanssa kamppailin, moneen kertaan kyselin apua kanssaopiskelijoilta. Huomasin, etten ollut haasteideni kanssa yksin vaan joku muukin oli samassa tilanteessa. Täytyy myös korostaa opettajien joustavuutta tehtävien palautusten suhteen. Opettajat ja kampuksen opo-Eeva ovat olleet myös hyvin tukena. He ovat olleet läsnä sekä kannustaneet ottamaan pieniä askelia tehtävien kanssa oman jaksamisen mukaan.

Huomasin, etten ollut haasteideni kanssa yksin vaan joku muukin oli samassa tilanteessa.

Aikatauluttaminen omalla vastuulla

Kursin kasaan kaikki syksyn suorittamatta jääneet opintojaksot vuoden 2022 tammi- ja helmikuun aikana, joten nyt olen ajan tasalla opintopisteiden suhteen. Keväällä olen pyrkinyt toimimaan eri tavalla. Olen muuttanut aikataulutustani ja olemaan ajoissa tehtävien kanssa. Tuntuu oudolta, että saan kutsua itseäni toisen vuoden opiskelijaksi nyt syksyllä. Opiskeluiden edetessä vastaan tulee uusia haasteita, alaan liittyviä tehtäviä sekä mahdollisuus luoda laaja ammatillinen verkosto. Tästä kaikesta olen kiitollinen.

Teksti: Ada Raivio ja Maarit Honkonen-Seppälä, Humakin opiskelija ja opettaja. Kuvat: Maarit Honkonen-Seppälä Haalarikuva: Minna Korpela, yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija ryhmästä 2021.

Hanketoiminnallakin tukea opiskeluun

Vaikka YTHS:n jonot ovat kohtalaiset pitkät, välillä jopa liian pitkät, on korkeakouluissa hanketoiminnan kautta saatu monia hyviä toimintoja, joilla vahvistetaan opiskelijoiden oppimista ja jaksamista, liikkumista ja yhteisöllisyyden vahvistamista.

Tästä esimerkkinä on neljän keskisuomalaisen korkeakoulun eli Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Ilmasotakoulun sekä Humakin Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hanke. Lisää tietoja toiminnallista ja yhteisöllistäkin oppimista tukevasta toiminnasta JAMKn sivuilta osoitteesta: https://www.jamk.fi/fi/ projekti/aktiivinen-ja-hyvinvoiva-korkeakoulu

Ähtäristä Jyväskylään muuttanut ja ensimmäistä korkeakoulututkintoaan tekevä Ada Raivio sai osallistua osana Hyvinvointipalvelut-opintojaksoa NUORI22-tapahtumaan. ”Olimme tapahtuma-avustajia yli 2200 nuoriso- ja kasvatusalan ammattilaisen kaksipäiväisessä seminaarissa, jossa pureuduttiin nuorisotyön mahdollisuuksiin ja haasteisiin”, kertoo Raivio yhdessä oman Jyväskylän kampuksen opinto-ohjaajan Eeva Mäntylän (vas) ja nuorisotyön yliopettaja Merja Kylmäkosken kanssa. Haalarikastajaiset ovat tärkeä rituaali matkalla ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijaksi. Jyväskylän Humakin tutorit pystyivät järjestämään kastajaiset syksyllä 21 Covid19-pandemiasta huolimatta pääosin ulkotapahtumana. Kuvassa ylpeät opiskelijat Emma Antinaho (ala vas), Julia Kauhanen, Veeti Setälä (ylä vas), Suvi Töyrylä sekä Ada Raivio.

This article is from: