Puheenjohtajalta: Oppimisrauhaa

Oppimisrauhaa

Mukavaa syyskauden aloitusta hyvät opinto-ohjaajat! Kuten aina, olemme täydessä työn touhussa kuka enemmän ja kuka vähemmän tukka putkella!

Kevät oli turbulenssin aikaa suomalaisessa koulumaailmassa työtaisteluineen, ja koko maailmassa turvattomuuden lisääntyessä. Viimeaikaiset useat koulutuspoliittiset muutokset ovat jo itsessään luoneet epävarmuutta ja hämmennystä sekä meissä koulumaailman aikuisissa että eritoten nuorissa. Monet tahot ovatkin peräänkuuluttaneet työrauhaa kouluihin. Se on tärkeä toive! Nyt on aika saada vakiinnutettua ”tavallinen”. Se tavallinen hyvä, mistä suomalainen koulu on tunnettu. Se tavallinen arki, joka antaa valmiuksia oman näköisen elämän rakentamiseen ja elämän merkityksellisyyden kokemiseen.

Itse peräänkuulutan työrauhan lisäksi yleisemmin koulutusrauhaa. Rakenteellisia muutoksia on otettu käyttöön kaikilla koulutusasteilla ja niiden kerrannaisvaikutukset taitavat olla suurempia kuin mitä lainsäätäjä oli alun perin ajatellutkaan. Opinto-ohjaajat ovat oppilaitoksissa muutosvoima, ja ovat useasti toimijoina näiden muutosten toimeenpanossa. Me opinto-ohjaajat olemme ketteriä ja pystymme toimimaan muutosten vaatimalla tavalla. Tiedonhaluisiakin olemme, joten muutokset sinänsä eivät ole ongelma. Mutta mikäli muutosten vauhti on erittäin nopeaa, ja niiden käyttöönotto vie aikaa ja vaatii kokonaan uusia järjestelyjä, on koulutusmaailmassa syytä pysähtyä. Toimijoille tulee antaa toimintarauha.

Koulutusrauha sisältää myös oppimisrauhan. Kaikilla koulutusasteilla työskentelevät opinto-ohjaajat olemme huomanneet uupumusta ja epävarmuutta opiskelijoissamme. Ahdistus tulevasta on käsinkosketeltavaa keskusteluissa opiskelijoiden kanssa. Tulevan suunnitteleminen voi pelottaa ja suunnitelmien tulisi olla täydellisiä. Oman elämän pelimerkkien asetteleminen alkaa yhä nuorempana yhä alemmilla koulutusasteilla. Opiskelu ja pahimmillaan elämäkin saattaa näyttää suorittamiselta. Oppimisrauha tarkoittaa pysähtymistä ja kulloisenkin hetken arvon näkemistä; oppimisen merkityksellisyyden kokemista.

Nyt on aika saada vakiinnutettua ”tavallinen”. Se tavallinen hyvä, mistä suomalainen koulu on tunnettu.

Suomalaiset nuoret ja opiskelijat ovat uupuneita. Se on tullut esiin viimeaikaisissa tutkimuksissakin. Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia selvittänyt KOTT 2021 toteaa tämän selkeästi. Samoin TAT Talous ja nuoret tämän vuoden tulevaisuusraportissaan huomioi saman. Opinnoissaan uupuneet nuoret ovat jo valmiiksi uupuneita astuessaan työelämään. Mitä tämä kertoo yhteiskunnasta, jossa elämme? Kyllähän opintojen ja työn tulisi olla yksilölle mielekkäitä tavallisen elämän, arjen osia. Joskus voi olla raskaampaa ja ihminen uupuu, mutta jatkuva olotila tällainen ei voi olla.

Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala on eri haastatteluissa puhunut vaatimustason lisääntymisestä nuorilla. Koulutuksellisten muutosten myötä nuorten on otettava lisää vastuuta valinnoistaan yhä aikaisemmin. Kuitenkin heidän tulisi saada kasvurauha ja kehittyä rauhassa. Kaltiala muistuttaa, että nuorissa on voimavaroja kestää pettymyksiäkin. Niiden sietämistä tulee harjoitella, ja tässä kasvuprosessissa meidän aikuisten tehtävä on tukea heitä. Opinto-ohjaaja Liisa Huhdalla on samankaltaisia kokemusperäisiä ajatuksia. Hänen vastailmestyneessä kirjassaan Uupuneet nuoret pärjääjät lukiolaiset kertovat kokemistaan paineista. Nuorten tulisi kuitenkin saada etsiä paikkaansa rauhassa, mikä nykyisessä suorituspaineisessa, tavoitteellisessa, tehokkaassa koulumaailmassa voi olla vaikeaa. Tavallinenkin on arvokasta.

Me opinto-ohjaajat olemme arjen turvallisia aikuisia, myös korkea-asteella. Työmme hienoimpia puolia on se, että opiskelijamme luottavat meihin. Opinto-ohjaajilla on hyvä brändi! Opiskelijat tulevat luoksemme kipeissäkin asioissa. Meidän kanssamme voi pohtia ja pallotella mielessä pyöriviä juttuja. Vaikka yhteiskunta vaatisikin suorittamista, me voimme osaltamme koettaa rauhoitella, että kyllä se paikka löytyy elämässä. Joillakin nopeammin, joillakin mutkien kautta. Joskus se oma paikka onkin aivan muuta kuin mitä oli ensi sijassa itselleen suunnitellut. Ja sekin on hyvä.

Paula Lindqvist