Itsensä kehittämistä opiskelijoiden parhaaksi

Kolmen vuoden tauon jälkeen opetus- ja kasvatusalan Educa-messut kokosivat yli 15 000 kasvatuksen asiantuntijaa, kymmeniä tunteja luentoja sekä 350 näytteilleasettajaa saman katon alle Helsingin Messukeskukseen.

Messumatkassa olivat mukana opintoohjaajat Merja Jokela Pohjois-Tapiolan koulusta ja Aija Helander Mankkaan koulusta. ”Lähdemme aina oppimaan yhdessä, jos vaan mahdollista. Saamme täältä ideoita opintojen ohjaukseen sekä virkistystä yleisestikin”, kertovat iloiset ja ilmiselvästi työstään innostuneet konkarit.

Kohtaamista ja sivistystä

Suurtapahtumassa oli esillä erityisesti opetuksen tulevaisuus, opettajien työhyvinvointi, ammatillinen koulutus sekä opetusteknologia. Educan teemana oli tulevaisuuden sivistys. Aihetta pohtivat perjantain paneelikeskustelussa muun muassa opetusministeri Li Andersson ja

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto. ”Sivistyksen kannalta kohtaamisilla on suuri merkitys, sillä opimme vuorovaikutuksessa ja toisiltamme, sanoo Murto.

Vinkkejä ja virkistystä

Ensimmäistä kertaa näytteilleasettajana Educassa oli myös verkostoammattikorkeakoulu Humak. Tarjolla oli erityisesti opetus- ja ohjaushenkilöstölle suunnattuja hankkeita, joita ovat: Saavutettavat koulutuspolut ja oikeus oppia, Saako oppia, DIGISTI – Digitaidot haltuun toisella asteella, Lookout – osaamisen uudet suunnat sekä Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu sekä Seikkaillen osallisuutta ja hyvinvointia kouluihin. Luonnollisesti maaliskuussa alkava kevään yhteishaku kiinnosti paikalle saapuneita opinto-ohjaajia. Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeen Hyvinvointikortit sekä kynätesti sai tapahtumassa hyvän vastaanoton. ”Meillä on aina koulussa kyniä ja nyt saimme niille myös uutta käyttöä, joka saa varmasti opiskelijatkin innokkaasti kokeilemaan omaa keskittymiskykyään ja tarkkaavaisuuttaan”, pohtivat opinto-ohjaajat Jokela ja Helander.

Iloiset opinto-ohjaajat Merja Jokela (vas) Pohjois-Tapiolan koulusta ja Aija Helander Mankkaan koulusta ovat innokkaita uuden kokeilijoita. ”Kaikki mikä auttaa meidän opiskelijoita eteenpäin otetaan käyttöön”. Nyt oli vuorossa Humakin ständin välipalajumppa ”pysyykö kynä sormenpäällä?” testin kokeilu. Kynätesti on osa Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeen palveluita. Testauksessa mukana hankkeen Maarit Honkonen-Seppälä (oik).

Lisää tietoa Educa-messuilla esillä olevista palveluista löydät netistä: https://educa.messukeskus.com/

Seikkaillen osallisuutta ja hyvinvointia kouluihin https://seikkailuakouluihin.humak.fi/

Saako oppia https://saako-oppia.humak.fi/

DIGISTI – digitaidot haltuun toisella asteella https://digisti. humak.fi/digisti-hanke/ Lookout – osaamisen uudet suunnat https://lookout.humak. fi/

Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu https://www.jamk.fi/fi/ projekti/aktiivinen-ja-hyvinvoivakorkeakoulu

Educa-messut järjestetään seuraavan kerran Helsingin Messukeskuksessa 26.–27.1.2024. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Helsingin Messukeskus ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ.

Teksti ja kuva: Maarit HonkonenSeppälä, Humakin lehtori ja Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hankkeen Humakin vastaava.

Fysioterapeutti Juho Jäppisen suunnitteleman kognitiivista kuormitusta ja väsymystä mittaavan kynätestin kimpussa myös (AMK)-opiskelijat Emmi Syrjäläinen ja Hilda Lehtola Educa-messuilla. Jyväskylän yliopiston, JAMKn, Ilmasotakoulun ja Humakin hanke on suunnattu korkeakoulujen opiskelijoille ja henkilöstölle, mutta luonnollisesti hankkeen nettisivuilta voivat käydä kaikki ottamassa vinkkiä omaan ja opiskelijoiden hyvinvointiin.

Liikkuva opiskelu -kokonaisuus oli vahvasti esillä Educassa. Valtakunnalliseen liikunnan edistämisohjelmaan eli Liikkuvat-ohjelmaan kuuluvat Liikkuva perhe, Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva koulu, Liikkuva opiskelu, Liikkuva aikuinen ja Ikiliikkuja-ohjelmat. Ohjelmia rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Liikkuvat-ohjelmien avulla edistetään liikunnallista elämäntapaa eri ikä- ja väestöryhmissä. Lisää tietoa: https://www.likes.fi/ohjelmat/

Varsinais-Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja ja Suomen opinto-ohjaajat ry:ssä aiemmin puheenjohtajana toiminut Armi Nurmi oli ensimmäisten joukossa tutustumassa Educa-messujen antiin. ”Opinto-ohjaajan työ on jatkuvaa ja elinikäistä itsensä kouluttamista ja verkostoitumista. Educa-messut ja yli 350 näytteilleasettajaa, kymmenet luennot sekä 15 000 kävijää on hyvä areena oman työhön”.

Todistusvalinta

otettiin korkeakou- luissa nykylaajuudessaan käyttöön vuonna 2020. Taustalla oli ennen kaikkea koulutuspoliittinen tavoite nopeuttaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakoulutukseen, ja ensimmäisten selvitysten mukaan tässä on jossain määrin myös onnistuttu (Karhunen, H., ym. 2022). Todistusvalintaa on kuitenkin kritisoitu voimakkaasti, sillä sen on katsottu tuoneen mukanaan monia negatiivisia vaikutuksia mm. lukiolaisten hyvinvointiin ja lukioiden toimintaan. Todistusvalinta yksin tuskin on syyllinen kaikkeen siihen, mistä sitä on syytetty, mutta harva silti on sitäkään mieltä, että todistusvalinnan pisteytys osui kerralla nappiin. Yliopistot selvittävätkin parhaillaan todistusvalinnan vaikutuksia lukiolaisiin, yliopisto-opis- kelijoihin ja opiskelijavalinnan lopputulokseen. Tämän tutkimustiedon pohjalta yliopistot kehittävät todistusvalinnan pisteytystä aiempaa paremmaksi ja selkeämmäksi.

Kysymys siis enää kuuluu, miten labyrintista tehdään avara ja selkeä mahdollisuuksien tori?

Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Ella Siltanen piti yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen helmikuisessa webinaarissa puheenvuoron, jossa hän kertoi, miltä yliopistojen opiskelijavalinnat näyttävät lukiolaisen silmin. Hän kuvasi opiskelijavalintoja villiksi labyrintiksi, jossa lukiolaisen pää menee helposti pyörälle, ja josta puuttuu johdonmukaisuus. Tällaisen labyrintin luominen ei varmasti ole ollut yliopistojen tarkoitus. On myös yliopistojen edun mukaista, ettei opiskelijavalintajärjestelmä itsessään aiheuta hakijalle tarpeetonta kuormitusta. Kysymys siis enää kuuluu, miten labyrintista tehdään avara ja selkeä mahdollisuuksien tori?

Monella on käsitys siitä, mikä opiskelijavalinnoissa on rikki ja miten se korjataan. ”Todistusvalinnan pisteytystä pitää muuttaa niin, että matematiikasta saa paljon vähemmän pisteitä”, sanoo yksi. ”Nuoria pitää pisteytyksellä ohjata opiskelemaan matematiikkaa, sillä huoli Suomen LUMA-osaamisesta pitää ottaa vakavasti”, vastaa toinen. ”Kaikki oppiaineet pitää pisteyttää saman ar- voisesti”, toteaa joku. ”Pisteytyksessä tulee näkyä alalla tarvittava osaaminen”, huomauttaa seuraava. Ristiriitaisia tavoitteita. ”Yhteispistevalinta pitää ottaa takaisin, koska todistusvalinta luo liikaa paineita lukiolaisille”, on todennut moni unohtaen sen, että todistusvalinnan käyttöönoton yhtenä perusteena oli se kohtuuton paine, joka lukiolaisille syntyi, kun unelma-alalle päästäkseen piti samanaikaisesti panostaa täysillä sekä ylioppilaskirjoituksiin että valintakokeisiin. Onpa ratkaisuksi julkisesti vaadittu myös valintakokeiden palauttamista yliopistoihin, vaikka niitä ei ole koskaan poistettu, ja vaikka valintakokeiden painoarvo on itse asiassa jopa kasvanut aiemmasta. Valintakokeita ei jatkossakaan olla poistamassa, vaan niiden kehittäminen on yliopistojen työlistalla, kunhan todistusvalinnan päivitystyö on valmis.

Esitystä todistusvalinnan pisteytyksen päivittämiseksi laaditaan parhaillaan kuumeisesti. Kokonaan uutta pisteytystä ei olla luomassa, vaan työn alla on nykyisen pisteytyksen säätäminen: matematiikan, kielten ja eri reaaliaineiden oikea pisteytys suhteessa toisiinsa ja suhteessa haettavaan koulutusalaan sekä koko pisteytyksen selkiyttäminen. Alusta asti on ollut selvää, että täydellistä pisteytystä ei ole mahdollista laatia, sillä siihen liittyy niin monta yksityiskohtaa, joiden kohdalla yhteen suuntaan kumartaminen tarkoittaa pyllistämistä toiseen suuntaan. Kun ratkaisu on yhdestä näkökulmasta katsottuna täydellinen, siihen todennäköisesti liittyy jokin iso ongelma katsottaessa samaa asiaa toisesta näkökulmasta. Todistusvalinnan kehittämisessä kyse onkin siitä, että pyritään löytämään sekä kokonaisuuteen että kuhunkin yksityiskohtaan paras mahdollinen kompromissi niin hakijoiden, eri koulutusalojen kuin koko yhteiskunnankin näkökulmasta. Täydellistä pisteytystä ei ole ja hurraa-huudot jäänevät vaimeiksi, mutta keskeinen lähtökohta pisteytyksen kehittämisessä on se, että pisteytys on selkeä ja looginen, ja että se ohjaa lukiolaista opiskelemaan itseä kiinnostavia oppiaineita ilman turhia paineita.

Todistusvalinnan päivitetty pisteytys tulee käyttöön vuonna 2026, ja siitä pystytään tiedottamaan kuluvan vuoden syyskuussa eli siinä vaiheessa, kun vuoden 2026 abiturientit aloittelevat lukioopintojaan. Tämä ei tietysti valtavasti hetkauta opinto-ohjaajaa tänään, kun ohjattavana istuvat vuosien 2023, 2024 ja 2025 ylioppilaat. Mitä sinä opintoohjaajana voit heille sanoa? Ehdotan, että kerrot jo tämän päivän lukiolaiselle tämän: Opiskele sitä mikä itseäsi kiinnostaa, niin löydät oman tiesi ihan varmasti. Joskus se tie on suorempi ja joskus mutkaisempi, mutta lopulta huomaat sen olleen juuri oikea.

Ehdotan, että kerrot jo tämän päivän lukiolaiselle tämän: Opiskele sitä mikä itseäsi kiinnostaa, niin löydät oman tiesi ihan varmasti.

Ylioppilaskirjoitukset eivät ole elämän ja kuoleman kysymys, sillä todistusvalinta on vain yksi reitti yliopistoon, eikä valintakoe ole yhtään todistusvalintaa huonompi reitti (pikemminkin päinvastoin, jos yliopistojen opettajilta kysytään). Myöskään tulevan koulutusalan valinta ei ratkaise koko elämää monestakaan syystä. Käytännössä kaikki yliopistojen koulutusalat ovat sellaisia, että ne antavat valmiudet hyvinkin erilaisiin työtehtäviin, ja toisaalta moniin asiantuntijatehtäviin voi pätevöityä hyvinkin erilaisten koulutusalojen opintojen kautta. Korkeakoulututkinto antaa tietyt perusvalmiudet, mutta omaa urapolkua – tai pikemminkin ura-avaruutta – määrittää lopulta eniten opintojen suuntaaminen tutkinnon sisällä ja ennen kaikkea työkokemus sekä työn osana ja ohella tapahtuva elinikäinen oppiminen. Suuntaa voi myös vaihtaa sekä opintojen aikana että vuosien työkokemuksen jälkeen. Koulutuspolitiikan trendinä niin Suomessa kuin maailmalla on kehittää koko ajan enemmän erilaisia väyliä ja mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Kannattaa myös muistaa, että yliopistoon pääseminen ei edellytä puhdasta laudatur-riviä millekään koulutusalalle, ja että selvä enemmistö yliopisto-opiskelijoista ei ole kirjoittanut yhtäkään laudaturia.

Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen blogissa (https://blogs. helsinki.fi/valintahanke/) voit seurata kehittämistyön etenemistä ja mm. kuunnella alussa mainitun Ella Siltasen puheenvuoron. Luonnos todistusvalinnan pisteytyksen päivittämiseksi julkaistaan 31.3.2023, ja yliopistot päättävät uudesta pisteytyksestä elokuun loppuun mennessä.

Tanja Juurus, Projektipäällikkö

Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanke 2022-2025