Nuorisotyö 3/2019

Nuorisotyö • 3/2019

Puheenvuoro

Hukassa, mutta vaihtoehtoja on Nuorisotyö-lehdessä 2/2018 Asta Tuominen pohti abiturienttina muutoksen tuulia elämässään. Nyt hän avaa kokemuksiaan vuosi lukiosta valmistumisen jälkeen, välivuotta viettävänä nuorena.

L

ukiosta valmistumisen jälkeen olin

Olen pääosin kolmannen luokan kanssa,

ihan varma, että lähden heti kouluun.

jonne on kerääntynyt vilkas porukka. Luo-

Opiskelen itselleni ammatin ja alan

kan oppilaiden paljous ja poikavoittoisuus

tehdä töitä. Ei se ihan niin helppoa ollutkaan

ei ainakaan helpota luokanopettajan ja -oh-

alkaa lukea pääsykokeisiin heti ylioppilaskir-

jaajan työtä. Luokassa on hyvin sanavalmii-

jotusten jälkeen. Välivuosihan sieltä sitten tuli

ta, kekseliäitä, fyysisiä ja dramaattisia lap-

”

ja jäin vähän tyhjän päälle. Mitäs nyt?

sia. Välillä olen vähän häkeltynyt päivän jäl-

mäisenä mieleen personal trainer. Nykyään

Urheilu, joka on hyvin lähellä sydäntäni, olisi kiva yhdistää työhön.

Kun puhutaan urheilun ja salilla käynnin

yhdistämisestä työhön, kaikilla tulee ensim-

Haeskelin töitä koko kesän, mutta ei töi-

keen, että mitä kaikkea taas päivän aikana

personal trainereita on kuitenkin niin pal-

täkään noin vain saada. Kaverini oli samassa

olin nähnyt: meno on vaihtunut kirkonrot-

jon, että se ei yksistään riitä. Olen suunnitel-

tilanteessa. Hän suunnitteli hakevansa ala-

tapelistä nyrkkitappeluksi ja matikantunnis-

lut fysioterapeutin ja hierojan yhdistelmää,

kouluun avustajaksi. Otin hänen ideastaan

ta painimatsiin.

sillä fysioterapeutti pystyy neuvomaan asiak-

kopin ja päätin itsekin kokeilla. Soitin yhden

Iloiseksi työssäni saa se, kun näen, että

kaita, ja hieroja pystyy ihan fyysisesti hoita-

koulun rehtorille ja sain heti paikan. Olen

olen saanut autettua tai kun lapset osoit-

maan lihaksia. Fysioterapeutin koulutukseen

tällä hetkellä alakoulussa TE-toimiston kaut-

tavat, että olen turvallinen aikuinen heille.

on hyvin vaikea päästä, joten olen myös har-

ta työkokeilussa noin puolen vuoden ajan.

Vanhemmille oppilaille olen ehkä hieman

kinnut ensin kouluttautuvani lähihoitajaksi,

Virallinen työnimikkeeni on kai koulunkäyn-

enemmän kaveri, mutta olen todennut, että

sillä siinä kestää vain muutaman vuoden lu-

tiavustajaharjoittelija.

kaveripohjalta heidän on helpompi ottaa oh-

kiopohjaisena.

”

jeita vastaan eikä epäonnistumisen pelko ole

Iloiseksi työssäni saa se, kun lapset osoittavat, että olen heille turvallinen aikuinen.

niin suuri. Jossain vaiheessa mietin, pitäisikö hakea opettajaksi. Huomaan monta asiaa, jotka tekisin toisin. Toisaalta opettajan työ ei ole kuitenkaan minua varten. Kun mietin, mitä haluaisin lähteä opiskelemaan…olen hukassa. Lukion jälkeen hain

Työ on pääosin hauskaa. Työnkuvaani

fysioterapeutin ja liikunnan ja vapaa-ajan oh-

kuuluu lähinnä lasten auttaminen opiskelus-

jaajan koulutuksiin. Mutta en ole enää var-

sa. Pystyn hyvin auttamaan oppilaita, joilla on

ma näistäkään. Urheilu, joka on hyvin lähellä

oppimisen kanssa vaikeuksia kuten lukihäi-

sydäntäni, olisi kiva yhdistää työhön. Minua

riötä, ylivilkkautta tai muuta vastaavaa. Itsel-

kiinnostaisi myös ravitsemukseen liittyvät

läni on lukihäiriö, joten pystyn soveltamaan

asiat, joista aionkin käydä avoimen yliopis-