Naatange Art La – taide on hyvinvointia

Africulturban sijaitsee Pikinéssä, joka on paikallinen ”ghetto” Dakarissa. Kuvassa oikealla Outi Varppee ja keskellä luku- ja kirjoitustaidoton räppäri Am Kana. Am Kana oli hyvin yhteiskunnallisesti valveutunut ja puhui paljon syistä, miksi nuoret lähtevät henkensä kaupalla veneellä ylittämään merta kohti Eurooppaa.

TEKSTI JA KUVAT SOINTU CONDÉ JA OUTI VARPPEE

Lähde valokuvamatkalle tutustumaan senegalilaisiin nuoriin. Matkaoppainanne toimivat HUMAKin yhteisöpedagogiopiskelija Sointu Condé ja viittomakielen tulkkiopiskelija Outi Varppee!

Naatange Art La on Lasten ja nuorten säätiön nelivuotinen kehitysyhteistyö- ja koulutushanke Senegalissa. Hankkeen turvin koulutetaan syrjäytymisvaarassa ja haasteellisessa elämäntilanteessa eläviä nuoria yrittäjyyteen ja ammattimaiseen toimijuuteen, jotta heillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus elättää itsensä taiteilijoina ja osin myös pedagogeina.

Haastattelimme hankkeen nykyisiä ja jo valmistuneita opiskelijoita. Dokumentoimme ja tallensimme opetustuokioita, teimme ”menestystarina”-haastatteluja ja kuvasimme materiaalia Suomessa julkaistaviin artikkeleihin.

Vierailimme neljässä eri järjestötoimipaikassa

▶ LA FACTORY, joka kouluttaa musiikkialaan erikoistuvia nuoria ammattilaisia

▶ AFRICULTURBAN, josta valmistuu mainonnan ja graafisen suunnittelun taitajia ▶ Vammaisjärjestö HANDIECO, joka kouluttaa nuoria muodin ja suunnittelun huipulle ▶ SENCIRK, joka kouluttaa nuoria sosiaalisen sirkuksen ammattilaisiksi sekä esiintyviksi sirkustaiteilijoiksi.

Robert, 26, Sencirc

Ennen kuin aloitin sirkuksessa, rullaluistelin kaduilla ja myös opetin rullaluistelua. Sirkus on antanut minulle paljon. Olen saanut itseluottamusta ja tienaan myös rahaa, jolla voin maksaa vuokrani. Kilpailen myös nykyään sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Auttaakseni ja tukeakseni yhteisöäni teen sosiaalista sirkusta katulapsien, joilla ei ole mitään työtä tai koulutusta, kanssa. Lapset otetaan mukaan sosiaaliseen sirkukseen ja heistä koulutetaan opettajia.”

Fatoumata, 26, HandiEco

”Opittuani tioub-tekniikan aloin tehdä sitä itse kotikylässäni. Kun huomasin, että ihmiset arvostavat sitä, perustin CASA MODE -nimisen yrityksen. Tulevaisuudessa haluaisin olla niin kuuluisa, että nimeni mainitaan kuuluisien muotisuunnittelijoiden joukossa. Lisäksi haluaisin perustaa oman muotitalon Casamancen alueelle ja sen myötä luoda paljon uusia työpaikkoja.”

La Factory, Guédiawaye

Paikallisen mediakorkeakoulun opiskelijat Vanessa Santos (oik.) ja Tanor Dieng (vas.), jotka toimivat myös tulkkeinamme sekä keskellä Synapse Centerin graafinen suunnittelija Tidiane Baldé. Miehillä perinteiset asut, sillä oli perjantai, joka on muslimien rukouspäivä.

Awa, 18, La Factory

”Olen oppinut enemmän kuin etukäteen osasin odottaa. Tämä koulutus antaa yhteisöllemme paljon, sillä on paljon lapsia ja nuoria, jotka haluavat tehdä musiikkia, mutta heillä ei ole keinoja eikä varaa opiskella alaa. Tällä hetkellä olen siis opiskelija, mutta tulevaisuudessa haluan tehdä oman levyn ja tulla kuuluisaksi niin kuin Beyoncé tai Rihanna.”

Massali, 27, Africulturban

”Ennen kuin aloitin koulutusohjelmassa, olin ollut jo mukana Africulturbanin toiminnassa valokuvaamassa ja videoimassa. Koulutus on syventänyt osaamistani. Olen kehittynyt ja tekemään parempia informatiivisiä videoita. Minulla on myös pieni, hankkeesta erillinen, yritys Urban Business Media.”

HandiEco

HandiEco-kurssilaisten tekemiä koristeita, joita senegalilaiset mm. pitävät talojen, ovien, porttien edessä.

Raymond, 29, La Factory

”Asun Keur Masarissa. Olen valmistunut keväällä 2019. Ennen koulutusta minulla oli jo jonkin verran kokemusta audiovisuaalisesta viestinnästä, mutta sain koulutuksesta paljon lisäoppia, sillä audiovisuaalisuuteen kuuluu myös laulaminen. Olen huomannut, että oman alani ammattitaitoisia tekijöitä tarvitaan. Tulevaisuudessa haluan tulla tunnetuksi ohjaajana, joka aloitti nollasta, mutta josta tuli kuuluisa from zero to hero.”

Handieco

HandiEcon kurssin oppilaat ovat kaikki tyttöjä, iältään 16–24-vuotiaita. Eräs tytöistä esitti toiveen, että auttaisimme heitä pääsemään Suomeen. Kerroin heille, että minua suututtaa ja surettaa kuullessani koulutuksen saaneen afrikkalaisen suunnittelevan kotimaastaan lähtöä. Kerroin, että juuri heissä nuorissa on Senegalin tulevaisuus. Parin päivän kuluttua tyttö oli muuttanut mielensä eikä enää haikaillut ulkomaille.

Yhteisöpedagogin oivalluksia Senegalista

Olen vieraillut Afrikassa useasti ja asunut paikallisten keskuudessa, sillä olen ollut naimisissa ja opiskellut tanssia ja rummutusta siellä. Aikaisemmilla matkoillani olen törmännyt ihmisten köyhyyteen, sairauteen ja kouluttamattomuuteen. Tällä reissulla liikuin aivan eri ympäristössä, ja lähes kaikki tapaamani ihmiset olivat ainakin jonkin verran kouluja käyneet, osasivat lukea ja kirjoittaa ja tulivat usein varakkaista perheistä.

Koska ihmiset olivat pääasiassa hyvin toimeentulevia, kohtaamiset ihmisten kanssa olivat aivan erilaisia. Sillä silloin, kun kaikessa vuorovaikutuksessa on ihmisten välissä raha, ei oikein voi syntyä aitoa kohtaamista.

Hankkeen turvin oli tarkoitus kouluttaa syrjäytymisvaarassa ja haasteellisessa elämäntilanteessa eläviä nuoria. Haastatellut nuoret olivat kuitenkin aikaisemmin käyneet koulua, jotkut jopa korkeakoulua. Nämä nuoret puolestaan palaavat hankkeen jälkeen kotikyläänsä auttamaan koko kyläyhteisöä mm. säilyttämään perinteistä kulttuuria ja kouluttamaan muusikoksi haluavia nuoria.

Eräs nainen (18 v.) kertoi haluavansa järjestää festivaaleja, joissa hän haluaisi jakaa tietoa eläinten oikeuksista, kierrätyksestä ja miesten ja naisten tasa-arvosta.

Useimmat nuoret Africulturbanissa haaveilivat tulevansa rikkaiksi ja kuuluisiksi. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta täytyy ymmärtää, että afrikkalaiseen, joka pääsee koulutukseen, kohdistuu todella suuret odotukset. Hänen odotetaan menestyvän ja sen jälkeen pitävän huolta koko perheestä, johon luetaan mukaan koko suku, joka voi olla todella iso.

Kun pidin Suomessa esitelmää Senegalin matkan työharjoittelustani, ymmärsin, että kaikissa niissä paikoissa, joihin tutustuimme, tehtiin yhteisöpedagogista työtä. Haaveilen, että voisin tehdä opinnäytetyöni vertailemalla Senegalissa ja Suomessa tehtävää nuorisotyötä.

Sointu Condé