4
Nukketeatteri 1/2009
Nukketeatterin suuri juhlapäivä
Historiallinen näyttely kertoo taiteenlajin elinvoimasta Nukketeatterikansa sai kokea todellisen juhlapäivän kansallisena nukketeatteripäivänä 11. helmikuuta. Teatterimuseossa avattiin laaja teatterinukkenäyttely Näkymätön käsi ja Uniman kirjatyöryhmän kokoama kirja Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä julkistettiin. Tunnelma Teatterimuseossa oli iloinen, onnellinen ja täynnä positiivista ylpeyttä. Nukketeatteri rykäisi itsensä kerralla näkyväksi monessa mediassa, ja avajaisiin oli saapunut nukketeatterin ystäviä isolla ikähaarukalla. Pystyssä oleva näyttely on kumarrus aikaisemmalle työlle, mutta myös osoitus nykynukketeatterin elinvoimaisuudesta. Näyttelyn Näkymätön käsi - suomalaista nukketeatteria avasi Taiteen Keskustoimikunnan puheenjohtaja ja Kiasman johtaja Berndt Arell. Tammisaaressa lapsuuttaan viettänyt Arell pääsi pikkupoikana teatterin maailmaan nukketeatterin kautta. Tammisaaressa kun oltiin, niin asialla oli tietysti legendaarinen Mona Leo. - Myöhemmin pääsin tekemään yhteistyötä Mona Leon kanssa kootessamme näyttelyä Tammisaaren museoon. Arell piti tärkeänä, että usein kovin marginaaliin jäävä taidemuoto tuodaan kunnolla ja näyttävästi esiin. Hän iloitsi juhlaväen kanssa siitä, että jopa valtakunnan pääsanomalehti noteerasi näyttelyn ja kirjan julkistamisen lähes sivunkokoisella jutulla.
Esillä noin 300 nukkea Teatterimuseo on kevätkauden todellinen nukkemaailma. Lavastaja ja nukketeatteritaiteilija Iida Vanttaja työryhmineen on rakentanut museoon näyttelyn, joka on melkoisen iso läpileikkaus nukketeatterin satavuotisesta matkasta. Näyttelyä koottiin museonjohtaja Hanna Helavuoren mukaan poikkeuksellisen reaali-aikaisesti. Nukkeja tuli viime hetkiin saakka lisää, mää-
Berndt Arell iloitsi siitä, että nukketeatteri teki näyttävän esiinmarssin.
rä on noin 300. - Laskuissa mentiin jossain vaiheessa sekaisin. Ne suorastaan sikisivät keskenään. Mukana ovat Suomen ensimmäisen varsinaisen nukketeatterin, henkiläisen Marionett-Teaternin taiteilijakarikatyyrit. Kalle Nyströmin perustamasta teatterista lasketaan alkaneen suomalaisen nukketeatterin virallinen historia. Nyström teki lastenesitysten lisäksi esityksiä myös aikuisille. Teatterin kestosuosikki oli “Taiteilijaparodia”, jossa tunnettujen taiteilijoiden karikatyyrit keskustelivat omasta työstään ja taidemaailmasta, tekivät pilaa kriitikoista ja taiteen akateemisuudesta. Löytyykö nykyisestä suomalaisesta nukketeatteritarjonnasta mitään vastaavaa? Mukana ovat myös Arvo Aveniuksen nuket 1930-luvulta, 1950ja 50-lukujen uurastajat Irene Battun ja Eine Helke-Viljasen Suomalainen nukketeatteri ja Annikki Setälän Lapin nukketeatteri. Toinen ryhmä on 1970-80-luvuilla syntyneet “suuret nukketeatterit”, joista kolme edelleenkin porskuttaa iloisesti eteenpäin: Teatteri Hevosenkenkä (perustettu 1975), Nukketeatteri Sampo (perustettu 1077) ja Teatteri Mukamas (perustettu 1979). Nukketeatterien taivaaseen menneet entiset VOS-teatterit Nukketeatteri Peukalopotti (perustettu 1976) ja Nukketeatteri Vihreä Omena (perustettu 1971) ovat niinikään edustettuina.
Nukkeja aivan viime vuosiltakin Huomattavan iso osuus näyttelystä koostuu aivan viimeisten vuosien esityksistä. 2000-luvun nukkeja ja lavastuksia on lähes puolet näyttelystä. Uusia tuotantoja olisi kokoajien mukaan haluttu vielä lisääkin, mutta nuket olivat niin kiireisiä. Keikkaa pukkaa, eli nukkeja tarvittiin vielä kentällä. Näyttelyn tuorein anti kertoo myös nykyisestä nukketeatterikentästä: soolotaiteilijoita, vapaan kentän uusia ryhmiä, produktiokohtaisia työryhmiä ja oppilaitosten produktioita. Yllättävän monessa esityksessä lukee yhteistyökumppanina kaupunginteatteri. Ehkei se teatterikenttä niin hirveän ennakkoluuloinen nukketeatteria kohtaan olekaan? Nukenrakentajien listaa katsoessa on havaittavissa joukko tekijöitä, joiden kädenjälki on jäänyt useampaan suomalaiseen nukketeatte-
Nukkenäyttelyn avajaiset keräsivät nukketeatterin ystäviä läheltä ja kaukaa.
