JANNE RAHKILA TAMPEREELLA ASUVA JA TYÖSKENTELEVÄ KUVATAITEILIJA JA MUUSIKKO. TEHNYT PERFORMANSSIA VUODESTA 2002 JA JÄRJESTÄNYT TAPAHTUMIA VUODESTA 2005 DIY-POHJALTA, HUUMORILLA JA PALOSTA LAJIIN.
janne rahkila:
“Mä teen junttiperformanssia. Huumori ja junttius liittyy helpostilähestyttävyyteen. Tykkään tehä esityksiä, jotka uppoo vaikka ei ois koulutusta tai tietoo performanssista. MVET-keskuksen kanssa meillä on vähemmän juntteja teoksia. Meistä yks on tutkija ja muutki kykenee teoreettiseen ajatteluun ehkä mua lukuunottamatta, niin siinon ihan erilainen tapa tehdä. Kaikki lähti just Messiaanisen Visuaalisen Etiikan Tutkimuskeskuksesta. Esiinnyttiin 2000-luvun alussa Lahden Pair-tapahtumassa, ja sitä kautta saatiin muitaki keikkoja. Täytyy ymmärtää, että internetsi oli sillon erilainen. Oli vaikeeta, jos asu Kankaanpäässä, niinku me. Asiat tapahtu Turku-Helsinki-Lahti-akselilla. Me tehtiin DVD ja mä lähettelin niitä postissa joka osotteeseen, mitä netistä löyty, että: “Aha, tuosson tollanen galleria, ne vois olla kiinnostunu meistä.” Sit meidät kutsuttiin Belgiaan ja Hollantiin, saatiin apuraha ja lähettiin kiertueelle. Antwerpenistä ja Brysselistä löyty tyyppejä, joiden kanssa viimeks viime vuonna tehtiin performanssia Münchenissä vai Mynhhenissä vai miten se lausutaan. Vuodesta 2005 ne on käyny Suomessa tai ollaan nähty Belgiassa. Se DVD on eka ja ainoa kooste, mitä MVETin jutuista on tehty.”
“DIY-pohjalta sitä sillon tehtiin ja teen vieläki. Eniten vaikuttaa sattuma. Sattuma ja pakko. Viime tinka! En tiiä, jos alkais kattoon taaksepäin, löytäskö punasen langan, mutta epäilen. Performanssi on ollu mulle luontevaa. Sä voit tehä asiat just niinku sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Performanssi tarkottaa vapautta tehdä melkein mitä vaan. Tietysti on jotain kirjottamattomia sääntöjä ja plaa plaa plaa, mutta ei jaksa niitä ajatella. Tekee fiiliksen mukaan. Treenata ei jaksa myöskään, muttei onneks tarvi ja tarpeet löytyy omasta keittiöstä tai kirpputoreilta. Voi olla, että meen Tampereelta pyörällä Lohjalle esiintymään ja suunnittelen performanssin matkan aikana.”
SÄÄNNÖLLISEN EPÄSÄÄNNÖLLISTÄ
“Ennen oli säännöllisiä klubeja monta kertaa vuodessa, Tampereella, Lahdessa, Helsingissä, Turussa ja Porissa. Esiintymismahdollisuuksia oli enemmän. Pitkään ite järjestin palosta lajiin, eli työttömyyspäivärahalla pistäen kaiken esiintyjien palkkioihin ja matkakuluihin. Rahaa oli tosi vähän jaossa. Tehtiin T.E.H.D.A.S. ry:n kanssa tai Hirvitalon
nimissä ja osittain tein yksin, jos miettii, kuka hakee apurahat, tekee ohjelman, tiedottaa ja organisoi. Aina siinä silti on muitakin mukana. Eero Yli-Vakkuri kerran Perfo-klubilla dokumentoi koko illan kirjottamalla suoraan nettistriimiin. Dokumentaatioita on muitaki ku kuva ja video. Oli hämmentävää, ku noi striimit tuli yhtäkkiä koronan myötä. Se oli tosi useelle uutta ja me ollaan tehty sitä vuodesta 2007. Perfon striimeissä ihmiset chattas. Joku Suomesta selittää englanniksi Brasiliaan jollekin, mitä joku just klubilla sano. Siin oli jotain tosi kivaa! Perfo jäi kolme vuotta sitten tauolle. Saa nähä, jaksanko mä tehä sitä enää. Ei Tampereen periferiassa kukaan kauheesti järjestä mitään. Paitsi Pumppu-klubihan oli taas Hirvitalolla tänäki kesänä. Se kantaa DIY-järjestämisen perinnettä. Ja olihan Performanssifiestaki Hirvitalolla, se on ollu säännöllisen epäsäännöllisesti monta vuotta. Mä lähetän sulle perään semmosen satasivusen sähköpostin, et tää unohtu!”
performanssi.com/author/mvet/ tehdasry.fi/dark/?s=janne+rahkila
HAASTATTELUT JATKUVAT SIVULL A 22
TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI
INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ
HUUMORI JA SATTUMA JA PAKKO! HELPOSTILÄHESTYTTÄVYYS VIIME TINKA!
KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32
Vapautta tehdä melkein mitä vaan
16