__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

2 0 2 0

a s k e l e i ta p e r f o r m a n s s i n p o lu i l l a

tuul i malla

TANSSII METSÄN KANSSA Jenni-Juulia Wa l l i n h e i m o - H e i m o n e n :

“Kiinnostavaa on se, mis on menny huonosti.” n tee l a t se Ota - s e - i t h j e e t io tee nss a m for per

J o h n Co u rt :

“The artist is not important, the work is.” C a r i n a A h l s ko g :

“Konsten kan lyfta fram viktiga frågor.”


“Performanssi on aika- ja paikkasidonnainen taideteos, jota määrittää taiteilijan läsnäolo teoksen esittämishetkessä joko esiintyjänä tai yleisöä osallistavan tapahtuman käynnistäjänä. ...tämä on määritelmä, joka kumoutuu usean teoksen kohdalla.” PERFORMANSSITAITEILIJA JA ENTINEN PERFORMANSSIN L ÄÄNINTAITEILIJA LEENA KEL A PERFORMANSSIPANKIN KATALOGISSA 19.07.2011

TILOISSA & A JOISSA KOKOSI INIÖSSÄ ASUVA JA T YÖSKENTELEVÄ PERFORMANSSITAITEILIJA MAIRE KARUVUORI, JOKA TOIMI 2016-2020 PERFORMANSSIJA ESIT YSTAITEEN L ÄÄNINTAITEILIJANA MARIKA RÄDYN SAL ANIMELL Ä. TUOLLOIN HÄN T YÖSKENTELI TAVALL A TAI TOISELL A USEIMPIEN TÄSSÄ LEHDESSÄ VIL AHTAVIEN TAITEILIJOIDEN KANSSA.

2020 PAINOPAIKKA: PRINTHAUS — PRINTHAUS.FI TOIMIT TANUT: MAIRE KARUVUORI GRAAFINEN SUUNNIT TELU: SAARA MÄNT YL Ä KANNEN KUVA: TUULI MALL A


Mistä performanssissa on kyse

”Rakastan performanssissa leikkisyyttä. Itsensä voi ottaa kevyesti ja vaihtaa roolia kuin paitaa.”

O

piskellessani performanssia sain kyllästymiseen asti kuulla, ettei siitä voi sanoa mitään varmaa ja se pakenee määrittelyä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä olin tekemässä, vaikka tunsin olevani oikeassa paikassa. Päädyin hiljaisesti feikkaamaan itsevarmaa ja toivoin, että seuraava vieraileva opettaja vihdoin selittäisi, mistä on kyse. Pikkuhiljaa ymmärsin, että määritelmiä kyllä voi tehdä. On hiljaisia sääntöjä ja vakiintuneita normeja. Myönnän silti senkin, että tämä pirulainen on liukas saippuapala*, joka lipsahtaa alinomaa käsistä ja käsityskyvystä. Säännötkin ovat niin täynnä poikkeuksia, että vain typerys julistaisi niitä auktoriteetin syvällä rintaäänellä. Rakastan performanssissa leikkisyyttä. Itsensä voi ottaa kevyesti ja vaihtaa roolia kuin paitaa tai riisua sen kokonaan, olla mitä tahansa. Siis kokeilen nyt olla typerys ja määritellä sitä, mikä määrittelyä pakenee. Teen tämän luihusti muiden suilla, mutta tarjoan sentään monta näkökulmaa. Leena Kelan kolumni puhuu performanssin sulautumisesta muihin taiteisiin ja Tuuli Mallan esseessä esitys rakentuu metsän kanssa. Keskivaiheen vasemmanpuolisilla lehdillä taiteilijat avaavat näkökulmia työhönsä ja oikeanpuolisten sivujen tee-se-itse-ohjeet vievät konkreettisesti esitystaiteen ytimeen. Lopussa on performanssijargonia avaava sanasto, josta voit hakea selitykset siellä täällä näkyviin, korostettuihin sanoihin.

*

tai virvatuli, kuten Eeva-Mari Haikala sitä luonnehti Performanssipankin katalogissa 2011.

Maire Karuvuori 1

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

KUVA: JUKKA KIISTAL A

?


Sisältö 1

6

7

Mistä performanssissa on kyse ?

MILTÄ NÄYTTÄÄ NYT?

P e r fo m a n s s i l a b o r ato r i o * : P E R U S T E E T

Interviews – Sisänäkymiä:

Maire Karuvuori:

2–3 Sisältö

S T TÄ OLE

SÄ!

4–5 Leena Kela: KUN PERFORMANSSISTA TULI NYKYTAITEEN VALTAVIRTAA

Mikä kiinnostaa eniten?

9

lo un atuul i luukka: Fitn ess-le m m ikk i

8

10 Ett utrymme

11

ann e ro in in en : liiku h itaasti, liiku n o pe asti

12 Saa olla

13

jul ia Kukko ne n: ke l lo n kan ssa vanh en em ine n

14 Avoin alusta

15

Ann a-l inn ea Kukko ne n : Ko sm ine n ke itt i ö

16 Vapautta tehdä 17

Antti Ah o n en ja M eri h ie tala: Ah tautum in en

jenni-juulia wallinheimo-heimonen:

Yhden asian ihminen

carina ahlskog:

där förändringar kan ske kid kokko:

hauras pumppu:

kokeiluille

janne rahkila:

melkein mitä vaan

JATKUU SIVULL A 22... IRROTA SIVU REPÄISYLINJAA PITKIN

2


NES

SA:

a oit nssin e d i ma le r o il f per ekijö t TA

18–21

AN KAK

Tuuli Malla:

METSÄ TANSSIPARINA

23

Pe rfo ma ns siInterviews – Sisänäkymiä: l a b o r ato r i o * : ... JATKUU e r i ko i s t u m i n e n

22 20-luvulla

tuomas laitinen:

räjähtää

24 Teknologia ei #digiteatteri:

pane pahakseen

26 Ovia ei

essi kausalainen:

tarvi sulkea perässään

28 Getting to

25 27 29

M il l a M artikain en : m ie l ikuvam atka

3

*

TAPAHTUI TURUSSA 7.10.2019

PERFORMANSSIPÄIVÄT – TIEDOSTA VALTAA Katkelmia muistiinpanoista.

32-33 Performanssisanasto

Z h o n -Z h o n Sandyr: unipuu

Ain o jo h ansso n : Tupakkam andal a

john court:

know the work

30–31

Ohjeet on toteutettu Muu ry:n ja Taiteen edistämiskeskuksen yhteistyönä ja ne löytyvät myös osoitteesta www.performanssi.com/kokeile

KAUTTA JULKAISUN KOROSTETUT SANAT LÖYDÄT SANASTOSTA SIVULTA 32.


Leena Kela

M

ustiin pukeutunut mies vetää perässään isokokoista valkoisesta paperista tehtyä venettä pitkin Aurajoen rantaa ja siltoja. Paperiveneeseen on mustalla paksulla tussilla kirjoitettu loputtomasti numeroita ja myös miehen suun ympärys on musteessa. Hän kävelee määrätietoisesti eteenpäin kolmen tunnin ajan tihkusateesta välittämättä. Paperivene kostuu, likaantuu ja kolhiintuu, mutta pysyy kasassa. Mies on John Court, Iso-Britanniasta kotoisin oleva, Suomessa asuva performanssitaiteilija. Suomi on kansainvälisesti tarkasteltuna johtavia maita performanssitaiteessa. Suomessa koulutetaan

performanssitaiteilijoita alemmilta korkeakoulutasoilta tohtoreiksi saakka. Meillä on muihin maihin verrattuna jo pitkä historia performanssitaiteen parissa ja väkilukuumme nähden performanssitaiteilijoiden joukko on laaja. Suomalaiset performanssitaiteilijat tunnetaan maailmalla, mutta jostain syystä performanssitaiteen kansainvälinen suosio ei näyttäydy kotimaisella nykytaiteen kentällä. Kansainvälisesti performanssitaiteesta on tullut nykytaiteen valtavirtaa. Meneillään on uusi performatiivinen käänne, kun performanssi- ja esitystaidetta nähdään yhä enenevässä määrin merkittävimpien biennaalien, museoiden ja julkisen tilan taidetapahtumien ohjelmistoissa. Elävä esitys, mutta myös sen

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

KUN PERFORMANSSISTA TULI NYKYTAITEEN VALTAVIRTAA

4


Suomi on kansainvälisesti tarkasteltuna johtavia maita performanssitaiteessa.

KUVA: JUSSI VIRKKUMAA

-

jäänteet kuten videot, valokuvat, esineet ja käsikirjoitukset, ovat esillä näyttelyissä muiden taide-esineiden rinnalla. Performanssi tarjoaa mahdollisuuden nykyhetkessä olemiseen. Katsoja saa tilaisuuden olla läsnä siinä hetkessä, kun teos vielä muotoutuu ja tulee olevaksi. Pitkäkestoinen performanssiesitys voi mahdollistaa myös tylsistymisen kokemuksen, mistä on tulossa yhä arvokkaampaa jatkuvan informaatiotulvan ajassa. Performanssitaiteen sulautumisen muihin taiteenlajeihin havaitsee myös performanssiin erikoistuneiden festivaalien ja tapahtumien vähenemisessä. Tarvitaanko silti performanssifestivaaleja ja -tapahtumia, ja miksi? Mitä erityistä ne tuovat performanssin kentälle? Jos

5

käyttää vertauskohtana tieteen tekemistä, omat foorumit ovat paikkoja, joissa tehdään perustutkimusta, joka tulee vertaisarvioiduksi kollegoiden parissa. Keskustelu ei välttämättä tapahdu sanallisesti, vaan nimenomaan performanssin kielellä ja keinoin. Tämä kehittää alaa eteenpäin ja mahdollistaa uusien tekijöiden kehittymisen. Ilman näitä foorumeita, festivaaleja ja tapahtumia, performanssitaide ei pääse kehittymään omana taiteenlajinaan eteenpäin. Suomessa performanssia ei näe museoissa samalla tavalla kuin kansainvälisissä biennaaleissa ja museonäyttelyissä nykyään. Olkoon tämä siis haasteena museo- ja julkisen taiteen kentälle: tuodaan oma kansallinen erityisosaa-

misemme laajemmin esiin. Festivaalit ja koulutustarjonta pitävät huolen taiteenlajin kehittymisestä, mutta performanssitaide tarvitsee kohtaamispaikkoja yleisön kanssa. Performanssitaide on nykytaiteen kentällä jo vuosia sitten kävellyt sisään museoiden ovista ja sille, miten tätä hetkessä elävää taiteenlajia pidempiaikaisissa näyttelykonteksteissa esitetään, on vain mielikuvitus rajana. ◆ Kirjoittaja on performanssitaiteilija, New Performance Turku Festivalin taiteellinen johtaja ja Koneen säätiön ylläpitämän Saaren kartanon toiminnanjohtaja.

www.leenakela.com

JULKAISTU AIEMMIN TAIKEN 100 PUHEENVUOROA TAITEESTA -BLOGISSA 6.6.2018

kuvassa: Leena Kelan teos There is no planet B, 2020.


Interviews — Sisänäkymiä

miltä näyttää nyt?

HAASTATTELIN SEURAAVIEN aukeamien vasemmanpuoleisille sivuille yhdeksää Suomessa toimivaa taiteilijaa heidän omalla äidinkielellään ja kysyin, miltä performanssi- ja esitystaide heidän näkökulmastaan näyttää. He edustavat kenttää hyvin ja monipuolisesti, mutta enemmän kuin mitään muuta, ovat he tietenkin juuri omanlaisiaan ja puhuvat omalla suullaan.

L ÄHETIN ENSIN KYSYMYKSET

sähköpostilla (kaikille, paitsi John Courtille, joka ehdottomasti kielsi kertomasta mitään etukäteen) ja treffasimme sitten zoomissa. Juttelimme myös yleisesti taiteesta ja elämästä. Rohkaisin olemaan liikaa kunnioittamatta suunnitelmiani ja puhumaan laajasti sekä aiheesta, että aiheen vierestä, sillä jo valmiiksi tiesin juttukaverieni olevan syvästi viisaita, hulvattomia ja teräviä ajattelijoita.

Mikä kiinnostaa eniten? MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

QUESTIONS

▶ Who are you? ▶ In what way do you work with performance art? ▶ What defines your work? ▶ How does your path with performance art look and feel like, in retrospect? ▶ What is performance art like now? ▶ What are you most interested in? ▶ What style do you represent? (self-defined) ▶ What’s your speciality?

FRÅGORNA

▶ Vem är du? ▶ På vilka sätt arbetar du på performancekonstfältet? ▶ Vad definierar din praxis? ▶ Hur känns och verkar din stig med performancekonst nu i retrospektiv? ▶ Hur ser performancekonst ut nu? ▶ Vad intresserar dig mest? ▶ Vilken stil representerar du? (du kan hitta på den själv) ▶ Vad/vilka är din/a specialitet/er?

KYSYMYKSET

▶ Kuka olet? ▶ Millä tavoin toimit performanssin kentällä? ▶ Mikä määrittelee sun työskentelyä? ▶ Miltä aikasi performanssin parissa ja kuljettu polku näyttää tai tuntuu? ▶ Mitä performanssi on nyt? ▶ Mikä kiinnostaa eniten? ▶ Mitä tyyliä edustat? (itse määritelty) ▶ Mihin olet erikoistunut?

6


P e r f o r m a n s s i pa n k k i

O l e t ko ko s k a a n t e h n y t p e r f o r m a n s s i a ?

tee-se-itse

s e u r a av i e n a u k e a m i e n o i k e a n p u o l e i s i l l a s i v u i l l a :

perusteet

pyysimme ammattitaiteilijoita laatimaan performanssiteoksilleen reseptit. Huvittaisiko koettaa? näillä ohjeilla onnistut varmasti! mukana teokset:

P e r f o r m a n s s i . co m / ko k e i l e

7

H u v i t ta i s i k o k o k e i l l a ?

P e r f o r m a n s s i pa n k k i

Louna-Tuuli Luukka: Fitness-lemmikki—Anne Roininen: Liiku hitaasti, liiku n opeasti —Julia Kukkonen: Kellon kanssa vanheneminen—Anna-Linnea Kukkonen: Kosminen keittiö—Meri Hietala ja Antti Ahonen: Ahtautuminen


JENNI-JUULIA WALLINHEIMO-HEIMONEN KLAUKKALASSA ASUVA JA TYÖSKENTELEVÄ MONITAITEILIJA. VAMMAISTAIDETTA VUODESTA 2003, ESITYKSIÄ VUODESTA 2014. TÖITÄ MÄÄRITTELEVÄT POLIITTISUUS, VAMMAISUUS, RUNSAUS, ESINEET JA SÄÄ.

jenni-juulia wallinheimo-heimonen:

“Mä oon yhden asian ihminen! Valmistuin Taikista (nyk. Aalto-yliopisto) tekstiilitaiteilijaksi 2002 ja sattumalta 2003 oli kansainvälinen vammaisten vuosi. Kaikki mun teokset siitä asti on liittyneet vammaisuuteen. Se imas ihan täysillä! Joskus on toivottu, että himmaisin, enkä liittäisi teokseen mitään tekstiä tai ukaasia. “Eikse työ riitä, älä paasaa siitä!” Oon mä vanhemmiten vähän pehmentynyt, en mä enää paasaa. Niin paljon. Vammaistaidetta ei voi tehä, jos ei kuulu vammaiskulttuuriin. Todennäköisyys, että sun käsitys vammaisuudesta perustuu yli 80-prosenttisesti stereotypioihin, on aika iso. Edes vammautunu ihminen ei välttämättä kuulu vammaiskulttuurin tai tunne sitä. Hänellä saattaa olla hyvin ableistinen ajattelutapa ja kaikki siihen omaan toimintarajoitteeseen liittyvä on hänelle negatiivista. Ei oo mitään solidaarisuussilmälaseja, et kun sult leikataan jalka pois, niin sä oisit yhtäkkii osa vammaiskulttuuria. Virallinen termi on kantaaottava vammaispoliittinen taide. Suomessa vammaistaide ymmärretään niin, että vammainen ihminen puuhastelee, mut meidän pitää muuttaa sen sanan merkitys! ”

EI MEE JAKELUUN, ETTÄ VAMMAISUUS ON JUHLA!

“En oo mun teoksista yhtään mustasukkainen ja tykkään jakaa niitä somessa. Jos joku haluu tehä samanlaisia, niin senkun tekee! Teosten tarkoitus on muuttaa vammaiskäsityksiä, ja jokainen, joka niitä levittää, osallistuu siihen työhön. Kaikki lähtee asusta tai objektista. Mä en aloita omasta habituksestani. Se ei ole minä ja kyynärsauva se juttu. Se, että keski-ikäinen täti lyllertää vähän ontuen, ei oo mulle vielä performanssi, vaikka ohikulkijalle se voi sitä olla. Haluan löytää tavan saada ne ohikulkijat mukaan. Mun kohderyhmähän ei oo vammaiset, vaan vammattomat. Olis ihanaa, jos vammattomat ymmärtäis, ettei oo kyse meidän kropasta, vaan siitä, missä on portaat, mihin mä saan osallistua, pääsenkö mukaan vai käännetäänkö selkä. Tää on täysin yhteiskunnallinen ongelma, ei oo mun ongelmani. Me ei olla osattu kertoo vammaisuudesta silleen, et se olis kansanjuhla, niinku vaikka pride on. Vammaisuus ihan oikeesti voi olla kivaa ja se voi olla juhla! Se voi olla ylpeydenaihe, mut se ei mee jakeluun. Ei me saada ees lääkäreitä ymmärtämään! Itseasias siin on koko se juttu, mitä mä teen!”

NILKUTELLEN ETEENPÄIN

“Mä en esiinny ulkona loka-huhtikuun välillä, koska mä en siedä kylmää. Kun sä puristat kyynärsauvaa, niin koko käsi on jäässä heti! Katuteokset sijoittuu kesäkauteen ja talvella mä esiinnyn seminaareissa. Katon esimerkiks koska invalidiliitolla tai yliopistolla on joku sopiva seminaari ja tyrkytän teosta sinne. Silloin mukana on vaan yks duuni, joka mahtuu mun autoon ja jonka pystyn roudaan itse. Ennen mä pidin enemmän näyttelyitä, nykyään en juurikaan, koska se on äärimmäisen kallista! Mun työt on aika isoja, eli pitää maksaa pakettiautot, roudarit ja ripustajat. Koko ajan kysytään, voinko tuoda teoksia esille, mutta kukaan ei maksa mitään. Viitisen vuotta sitten siirryin kadulle ja oon ollu hirveen tyytyväinen! Nyt keskityn teokseen ja haen sille esityshetken kadulta silloin, ku mä ehdin ja mullon hyvä päivä ja mun kroppa on kunnossa. Mä suojaan itseäni. Oon vähän tälleen omaa tietä nilkutellen vieny ammattia eteenpäin. Vihaan sellasta, kun kerrotaan vaan mis on menny hyvin! Kiinnostavaa on se, mis on menny huonosti.”

jenni-juulia.com

TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

PEHMENTYNYT PAASAAJA

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

Yhden asian ihminen

8


9


CARINA AHLSKOG FRILANSANDE KONSTNÄR OCH MASTERSTUDERANDE. RÖR SIG I SPÄNNINGSFÄLTET MELLAN DANS OCH BILDKONST. BOSATT I NYKARLEBY, MEN ARBETAR LANDSOMFATTANDE OCH ÄVEN INTERNATIONELLT. UTBILDAD BILDKONSTNÄR 2015, MED ÄVEN BAKGRUND I MODERN DANS OCH FYSIOTERAPI. LÄSER FÖR TILLFÄLLET MASTERPROGRAMMET, MASTER OF CULTURE AND ARTS I JAKOBSTAD.

carina ahlskog:

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

“Det är viktigt, att konsten inte enbart är en dekoration utan att den strävar efter att skapa meningsfullhet. Ett utrymme där förändringar i attityder kan ske. Etiska frågor ligger mig nära hjärtat; vad det är att vara människa och leva tillsammans. Konsten kan vara ett verktyg för att skapa en humanare värld genom att lyfta fram viktiga frågor. Man borde ge människor möjlighet att utmana sig själva.” “Kroppen, rörelsen, tid och rum är det mest väsentliga i mitt konstnärliga skapande. Med dessa element söker jag en dialog med min omgivning. Det som speciellt fascinerar mig är vardagsrörelser, gesterna som vi alla gör. Det finns något intressant i att plocka ut en vardaglig rörelse ur sitt sammanhang, sätta in den i en konstkontext och se vilken interaktion som sker i det mötet. Dessa välbekanta element kan skapa kontaktytor där människor ser konsten ur en annan synvinkel.”

ÄNTLIGEN HITTAR KROPPEN EN PLATS I MUSEET

“Spänningsfältet mellan dansen och bildkonsten är intressant. En performance försvinner efter att den framförts, man kan inte hålla den kvar. Ett objekt kan man bevara, men hur bevarar man

nånting som är över när det är över? Hur ska konsthistorien hantera nåt som försvinner? Idag finns konstnärer som har hittat sätt att navigera i gallerivärlden med det performativa uttrycket. De har vidgat konstbegreppet och öppnat upp möjligheten att använda kroppen som ett objekt. Jag ser möjligheter för live art och performance i en visuell kontext.” “På 60-talet fanns det pionjärer som bröt mot normen och banade väg, men under det sista årtiondet har allt öppnats upp på ett helt annat sätt. Nu kan kroppen och rörelsen vara likvärdigt med vilket konstobjekt som helst. Historiskt är det intressant att se hur performancekonsten har skapat utrymme åt sig. Från att inte ha varit riktigt accepterad, till att gallerier och museer nu välkomnar in den som ett fullvärdigt konstuttryck. Festivaler och konstevent har ju på ett annat sätt redan länge varit öppna för det performativa och jag ser att det bara fortsätter i den riktningen, att folk mer och mer användar alternativa uttryck.”

PERFORMANCEKONSTNÄR ÄNDA SEN BARN

“Det performativa tankesättet har jag alltid haft. Jag var väldigt liten när jag började skapa mina egna koreografier. Då handlade det inte om regelrätta dansverk,

utan hur jag kunde använda min kropp som ett konstnärligt uttryck. Sen när jag började studera bildkonst, fick jag en fördjupad inblick i det performativa och insåg att jag kunde använda min kropp på ett vidare sätt. Jag visste då ingenting om performance, men jag kunde på något sätt se hur allt, redan från min barndom, hade lett mig mot konsten. Jag hittade hem.” “När jag vände mig till bildkonsten var jag trött på dansscenen och ville bort från den svarta boxen för att vidga mitt sätt att jobba. Då visste jag inte att jag skulle hamna i en white cube! De första åren kämpade jag med frågan om jag vill gå in i den kontexten, för på nåt sätt bytte jag bara en svart box mot en vit box. Under de senaste åren, speciellt under mina masterstudier, har öppnat ett nytt intresse att jobba med de förhållanden och begränsningar som utställningar innebär. Det är både spännande och utmanande att tänka hur man kan skapa utrymme i det sammanhanget för något som inte är ett objekt. Hur hanterar jag en sån situation, en situation som jag så länge har avskärmat mig ifrån?”

carinaahlskog.com

BILD OCH INTERVJU: MAIRE KARUVUORI

KONSTEN SOM ETT VERKTYG

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

Ett utrymme där förändringar kan ske

10


11


KID KOKKO HELSINGISSÄ ASUVA JA TYÖSKENTELEVÄ EI-BINÄÄRINEN ESITYSTAITEILIJA, NÄYTTELIJÄ, KIRJOITTAJA JA INTERSEKTIONAALINEN TRANSFEMINISTI. OMIA TEOKSIA VUODESTA 2014. EDUSTAA PEHMOTYYLEJÄ JA ON ERIKOISTUNUT HITAISIIN PROSESSEIHIN.

kid kokko:

“Nykyään kirjotan bioon mitä oon ajatellu, enkä mitä oon tehny. Mä siteeraan: “Yritän taiteessani, työssäni ja muussa elämässäni pitää huolta hauraista rakenteista ja pehmeistä olosuhteista.” Se on sitä, että kiinnitän huomiota työn muotoihin ja arkeen. Saa olla hauras, eikä tarvii pystyä johonkin tietynlaiseen. Tää on kaiken lähtökohta. Yleensä kutsun työryhmän yhteen ja kannan sekä taiteellisen vastuun, että vastuun saavutettavuudesta, tuotannosta ja työoloista. Ideaalityöpäivä on 4 tuntia ja se työmäärä, mitä tapahtuu, on aina riittävää. Viikonloppuna ei tehdä töitä ja on ok, jos tarvii lisää vapaata. Joskus on mega-mega tärkeetä olla hetki tekemässä jotain muuta tai vaan maata. Mä haluun myös, et tahti ei kiristy ensi-iltaa kohden. Silloin, jos koska, on tärkee pitää arki tasasena pötkönä. Työryhmän työskentely ja yhdessäolo pohjaa suostumukseen. Vaikka on valittu työskennellä yhdessä, voi koska tahansa, kuka tahansa sanoa ei. Mä oon tehny sen tunnetyön, et oikeesti aattelen näin. Ei niin, et: “Voi ei! En mä tarkottanu! Mä vaan halusin sanoo jotain kaunista!” Vaikka oisin kaks vuotta suunnitellu jotain teosta ja tosi paljon toivoisin sen

toteutuvan, niin sen ei tarvi toteutua. On tärkeempää pitää huolta itsestä, toisista ja niistä hauraista rakenteista. Kovissa rakenteissa en voi työskennellä enää.”

RAHA ON ISO ESTE

“Tilat on tärkeitä. On keskeistä miettiä, minkälainen tila esityksestä muotoutuu ja minkälaista ajattelua se välittää. On ollu hyvä, etten oo työskennelly esiintymistä varten rakennetuissa tiloissa. On voinu katsoa minkälaisia teoksista tulee, miettimättä minkälaisia niiden kuuluisi olla, miten niitä pitäisi tehdä tai missä esittää. Työskentelyapurahat on mahdollistaneet miettimisaikaa ja ajattelun tarkentamista työhuoneella. Vapaalle taiteilijalle vakituiset tulot on palkinto, vaikka vois olla ihan tavallista, että työstä maksetaan. Monilla on kauhee stressi, paniikki ja paineet. En oo vapaa semmosesta, mutta ajatus hauraista rakenteista auttaa. Ne ainakin on varmaa. Kun on niistä tarkka, niin muut asiat järjestyy. Voi antaa teosten tulla semmosiks, ku niistä tulee, ja jos ei muualle pääse, niin työhuoneen edessä on parkkipaikka, missä voi käydä esiintymässä. Oikeestaan kiinnostaisikin mennä tohon parkkikselle työskentelemään ja pitää kahen viikon päästä ensi-ilta.

Tuotanto ois tosi-tosi kevyt ja liput ilmasia. Saavutettavuudessa pitäisikin huomioida myös luokka, raha on iso este. Jos liput maksaa 50€, niin se asettaa ehdon siitä, kuka voi tulla.”

ELÄVIÄ OLENTOJA EI SATU

“Viime aikoina olen nähnyt teoksia, missei hirveesti rikota mitään, eikä eläviä olentoja satu. Ennen oon ajatellu itekin, että kuuluu olla äärirajoilla. On ihannoitu kipua. On ajateltu, että rääkki ja koettelemukset vapauttaa ja tuottaa hyvää taidetta. Nykyään ajatus on toisenlainen. Ei tuu haavoja, eikä rääkkäystä tarvita. Monet on myös alkaneet kertoa esitysten turvallisuudesta. Toki koronaan liittyen, mutta on myös annettu sisältövaroituksia, jotta ihmiset osaa valita, mitä ne haluaa mennä katsomaan. On kerrottu, miten esityksestä voi poistua ja huomioitu, että kaikki tilat ei oo kaikille turvallisia. Nyt, kun koronan takia on rivikaupalla selvitystä turvallisuudesta, huomaa, että sille on tilaa, jos halutaan. Jos ihmiset huolehtii siitä, ettei virus leviä, voi huolehtia myös siitä, ettei transfobia ja rasismi leviä.”

IG: @kidkokko

TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

TAHTI EI KIRISTY

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

Saa olla hauras

12


13


PUMPPU TUOTTAA MATALAN KYNNYKSEN TAPAHTUMIA JA TARJOAA. ENSIKERTALAISUUSKOKEMUKSIA. TOIMII YMPÄRI SUOMEA, PERUSTETTU KANKAANPÄÄSSÄ 2012. TEKEMISTÄ MÄÄRITTÄVÄT AVOIMUUS, SYRJIMÄTTÖMYYS JA TALKOOHENKI.

pumppu:

“Kuka tahansa saa osallistua Pumpun tapahtumiin missä tahansa roolissa.” “Ollaan pyritty matalakynnyksisyyteen tapahtumapaikkojen, esiintyjien ja yleisöjen suhteen. Siis myös esiintyjä voi tulla sellaisena kuin on.” “Ydintoiminta on alusta asti ollut tapahtumajärjestäminen ja vaikka aktiivit ovat vaihtuneet, on arvopohja pysynyt samanlaisena.” “Toivottavasti se ei tulevaisuudessakaan muuttuisi radikaalisti. Fokus on tekemisessä. Ollaan syrjimättömiä, uudistuvia ja vaikutteille valmiita.” “Ehkä myös kokeilevia.” “Alkuun Pumppu oli vain kryptinen ryhmä taidekoulussa ja kun rekisteröidyttiin yhdistykseksi 2018, osa oli skeptisiä. Pumppu ei kuitenkaan ole ensisijaisesti yhdistys, eikä tarvitse kuulua yhdistykseen kuuluakseen Pumppuun. Jäsen voi olla kuka vaan, ilman velvoitteita. Jos tulee Pumpun tapahtumaan esiintymään, ei tarvitse toimia sihteerinä seuraavassa hallituksen kokouksessa!” “Yhdistystoiminnalle tyypillinen jähmeys ei saa näkyä Pumpussa.” “Avoimuus on tärkeää. Kuka vaan voi ehdottaa ja alkaa tekemään melkein mitä vaan. Pumpussa on hienoa talkoohenkeä. Se on myös pakollista, mutta se on hienoa.”

PUMPPU ON ALUSTA

“Ideaali olisi, että saisi aina uusia esiintyjiä avoimella haulla tai kutsumalla, mutta se ei onnistu ilman minkäänlaista budjettia. Ei oikein voi pyytää ulkopuolisia esiintymään vieraalle paikkakunnalle, jos ei voi maksaa edes matkakuluja. Se ajautuu siihen, että tuottajat esiintyy itse.” “Välillä on kyllä itselläkin tarve päästä esiintymään ja tekemään, mutta on kivaa myös tehdä muille mahdollisuuksia. Se vaihtelee luontevasti.” “Sisäsiittoisuus on poikkeuksellista, mutta se on ajasta ja resursseista kiinni.” “Nyt me ollaan hakemassa apurahaa, jotta voitaisiin toimia vähän monipuolisemmin.” “Pumppu on alusta. Tapahtuman voi tuottaa kuka vaan, missä vaan ja milloin vaan. Se on Pumpun erityispiirre ja erityishienoa. Pumppu toimii aktiivisesti yhä Kankaanpäässä ja sinne se kuuluukin. Luultavasti kuitenkin ollaan jatkossa monipuolisemmin myös ympäri Suomea.” “Taidekoulu on toivottavasti tulevaisuudessakin Pumpun pysyvä kotipesä.” “On arvokasta kokemusta päästä pyörittämään yhdistystä ja tuottamaan tapahtumia opiskeluaikana. Toivon silti, ettei Pumppu jäisi taidekouluproggikseksi, vaan ihmiset jatkaisivat Pumpussa valmistuttuaan.”

MURROS ON KÄSILLÄ

“Mua kiinnostaa, kuinka voisin valmistumisen jälkeen tehdä performanssia työkseni. Eli löytää mahdollisimman monipuolisia ja mieluisia tapoja ammatin ulostuloille.” “Performanssi on murroksessa! Se etsii jalansijaa joka puolelta. Mua kiinnostaa mennä sinne, missä performanssitaide loppuu ja muut esittävät taiteet alkaa.” “Performanssi voi olla todella, todella monimediaista!” “Mua kiinnostaisi performanssinäyttely. Joka päivä tapahtuisi jotain läsnäolevaa kuten ihmisinstallaatioita. Haluan kokeilla, mihin performanssi taipuisi taiteen kentällä. Saatiin työryhmänä Seinäjoen taidehallille paikka “taidehalli välittää” -ohjelmaan. Ensin on yhden päivän performanssi ja sitten yhden päivän näyttely sen performanssin tuotoksista. Me siis tehdään Pumppuna teos, mutta lähtökohtana ei ole esitellä Pumpun jäseniä tai heidän omaa tuotantoaan.” Pumpun jäsenistä oli haastattelussa mukana Iina Vartia, Milla Tervakangas ja Viljami Nissi.

facebook.com/Pumppuklubi

TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

JÄSEN VOI OLLA KUKA VAAN

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

Avoin alusta kokeiluille

14


15


JANNE RAHKILA TAMPEREELLA ASUVA JA TYÖSKENTELEVÄ KUVATAITEILIJA JA MUUSIKKO. TEHNYT PERFORMANSSIA VUODESTA 2002 JA JÄRJESTÄNYT TAPAHTUMIA VUODESTA 2005 DIY-POHJALTA, HUUMORILLA JA PALOSTA LAJIIN.

janne rahkila:

“Mä teen junttiperformanssia. Huumori ja junttius liittyy helpostilähestyttävyyteen. Tykkään tehä esityksiä, jotka uppoo vaikka ei ois koulutusta tai tietoo performanssista. MVET-keskuksen kanssa meillä on vähemmän juntteja teoksia. Meistä yks on tutkija ja muutki kykenee teoreettiseen ajatteluun ehkä mua lukuunottamatta, niin siinon ihan erilainen tapa tehdä. Kaikki lähti just Messiaanisen Visuaalisen Etiikan Tutkimuskeskuksesta. Esiinnyttiin 2000-luvun alussa Lahden Pair-tapahtumassa, ja sitä kautta saatiin muitaki keikkoja. Täytyy ymmärtää, että internetsi oli sillon erilainen. Oli vaikeeta, jos asu Kankaanpäässä, niinku me. Asiat tapahtu Turku-Helsinki-Lahti-akselilla. Me tehtiin DVD ja mä lähettelin niitä postissa joka osotteeseen, mitä netistä löyty, että: “Aha, tuosson tollanen galleria, ne vois olla kiinnostunu meistä.” Sit meidät kutsuttiin Belgiaan ja Hollantiin, saatiin apuraha ja lähettiin kiertueelle. Antwerpenistä ja Brysselistä löyty tyyppejä, joiden kanssa viimeks viime vuonna tehtiin performanssia Münchenissä vai Mynhhenissä vai miten se lausutaan. Vuodesta 2005 ne on käyny Suomessa tai ollaan nähty Belgiassa. Se DVD on eka ja ainoa kooste, mitä MVETin jutuista on tehty.”

“DIY-pohjalta sitä sillon tehtiin ja teen vieläki. Eniten vaikuttaa sattuma. Sattuma ja pakko. Viime tinka! En tiiä, jos alkais kattoon taaksepäin, löytäskö punasen langan, mutta epäilen. Performanssi on ollu mulle luontevaa. Sä voit tehä asiat just niinku sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Performanssi tarkottaa vapautta tehdä melkein mitä vaan. Tietysti on jotain kirjottamattomia sääntöjä ja plaa plaa plaa, mutta ei jaksa niitä ajatella. Tekee fiiliksen mukaan. Treenata ei jaksa myöskään, muttei onneks tarvi ja tarpeet löytyy omasta keittiöstä tai kirpputoreilta. Voi olla, että meen Tampereelta pyörällä Lohjalle esiintymään ja suunnittelen performanssin matkan aikana.”

SÄÄNNÖLLISEN EPÄSÄÄNNÖLLISTÄ

“Ennen oli säännöllisiä klubeja monta kertaa vuodessa, Tampereella, Lahdessa, Helsingissä, Turussa ja Porissa. Esiintymismahdollisuuksia oli enemmän. Pitkään ite järjestin palosta lajiin, eli työttömyyspäivärahalla pistäen kaiken esiintyjien palkkioihin ja matkakuluihin. Rahaa oli tosi vähän jaossa. Tehtiin T.E.H.D.A.S. ry:n kanssa tai Hirvitalon

nimissä ja osittain tein yksin, jos miettii, kuka hakee apurahat, tekee ohjelman, tiedottaa ja organisoi. Aina siinä silti on muitakin mukana. Eero Yli-Vakkuri kerran Perfo-klubilla dokumentoi koko illan kirjottamalla suoraan nettistriimiin. Dokumentaatioita on muitaki ku kuva ja video. Oli hämmentävää, ku noi striimit tuli yhtäkkiä koronan myötä. Se oli tosi useelle uutta ja me ollaan tehty sitä vuodesta 2007. Perfon striimeissä ihmiset chattas. Joku Suomesta selittää englanniksi Brasiliaan jollekin, mitä joku just klubilla sano. Siin oli jotain tosi kivaa! Perfo jäi kolme vuotta sitten tauolle. Saa nähä, jaksanko mä tehä sitä enää. Ei Tampereen periferiassa kukaan kauheesti järjestä mitään. Paitsi Pumppu-klubihan oli taas Hirvitalolla tänäki kesänä. Se kantaa DIY-järjestämisen perinnettä. Ja olihan Performanssifiestaki Hirvitalolla, se on ollu säännöllisen epäsäännöllisesti monta vuotta. Mä lähetän sulle perään semmosen satasivusen sähköpostin, et tää unohtu!”

performanssi.com/author/mvet/ tehdasry.fi/dark/?s=janne+rahkila

HAASTATTELUT JATKUVAT SIVULL A 22

TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

HUUMORI JA SATTUMA JA PAKKO! HELPOSTILÄHESTYTTÄVYYS VIIME TINKA!

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

Vapautta tehdä melkein mitä vaan

16


17


Puut huojuvat tuulessa, linnut lentävät yli. Jalkateräni kohoavat kohti latvoja.

V

iime syksynä valmistautuessani Helsinki Butoh Festivaaleihin halusin alkaa tehdä esitystä tavalla, joka sallii ulkona olemisen. Lähdin Helsingin Keskuspuistoon, jonne pääsen kotoa kadun ylitettyäni. Lähtökohtanani oli mennä metsäiseen puistoon, tarkkailla ympäristöä eri puolilla ja inspiroitua siitä mitä kohtaan, antaa ympäristön johdattaa liikemateriaalin syntymistä. Kohtaan heijastuksia tummassa vedessä, sammalen yksityiskohtia ja puiden kohoavia muotoja. Kuvittelen selkääni sammalpeitteen ja tunnustelen sen väreilyä.

Kun kierii kalliolla ja on vatsa vasten kiveä, avaa silmänsä ja näkee sammalen läheltä, tuntuu tuttukin paikka ihmeelliseltä ja uudelta. Muotojen moninaisuus ja ennalta kokematon vuorottelevat paikan tuttuuden kanssa. Kokemus liikkeestä on kontakti-improvisaation kaltaista painonsiirtoa, jossa tanssiparina ei ole liikkuva ihmiskeho vaan kieriessäni alati muotoaan muuttava maasto.

Tuuli Malla

kuvassa: Tunnustelen kallion sammalpintaa Keskuspuistossa.


Olemalla lähellä jäkäliä ja sammalia tulen niistä tietoiseksi eri tavalla kuin kävellessä, kontakti on suorempaa ja näkökenttäni yksityiskohtiin keskittyneempi. Koitan tallettaa jotain tästä paikasta kehooni. Metsä liikkeenä. Olen käynyt Keskuspuistossa kävelyillä pienestä pitäen ja nyt siirtymä kävelevästä muodostani möyrivään ja hapuilevaan muotoon on avartavaa. On vaikea sanoa, onko kyseessä kaupunkitila, metsä vai puisto, mutta nuo kysymykset jäävät taka-alalle, kun keho kohtaa erilaisia tuntumia, viileyttä, elämänmuotoja. Metsä tuntuu esityskumppanilta. Se ei ole vain paikka vaan toimija, jossa monenlaiset

kasvit ja eliöt elävät elämiään ja minä käyn siellä välillä vierailemassa. Esityksen tekeminen metsässä tuntuu tavallaan passiiviselta, ympäristön impulssien seuraamiselta ja kuitenkin teen valintoja. Olen tehnyt paikkasidonnaisia esityksiä vuodesta 2007. Vuosien varrella olen tutkaillut supermarketteja, rantoja, merta, jokia, hylättyä taiteilijataloa, kalastussatamaa, katuja ja viime aikoina tätä Keskuspuistoa. Toisinaan olen tehnyt esitykset paikalle ja kameralle, toisinaan yleisö on saapunut paikalle. Nyt paikasta jää jälkiä kehooni. Paikkasidonnaisuus on tarkoittanut sitä, että voin asettua betonin tai kiven tai sammalen rinnalle ja olla suhteessa kulloiseenkin materiaalisuuteen.

kuvassa oikealla: Teokseni Keskuspuisto toteutui Grey Garden Studios -galleriassa Leena Ylä-Lylyn valokuvien kera tammikuun neljäntenä. Kuvaaja: Mari Mäkiö.

20


Kaiuttimista kuuluu Keskuspuiston ääniä: lintuja, veden solinaa, liikenteen huminaa. Tämä suhteessa oleminen on esityksen lähtökohta. Paikka on mukana esityksen tekijänä. Se ei ole lavaste, vaan aktiivinen kumppani, jota kuuntelemalla saan ehdotuksia siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Voin tunnustella paikan tuntumia ja muistumia, joille en välttämättä löydä sanoja. Puut huojuvat tuulessa, linnut lentävät yli. Jalkateräni kohoavat kohti latvoja.

Kaiuttimista kuuluu Keskuspuiston ääniä: lintuja, veden solinaa, liikenteen huminaa. Suoran lattian kanssa tanssiessa on tehtävä töitä painovoimaa vastaan, kun kiveen nojaamalla syntynyt liike tapahtuu ilman kiveä. Jalkaterät liikkuvat vapaammin ilman kenkiä. Näen mielessäni juuria, sammalta, huojuvan ja kauas ylös kurottuvan puun rungon, joka vähitellen hapertuu. Keskuspuiston muistumia on tuotu sisään. Seuraan mielikuvia ja tilaa. Kurotan kohti kattoikkunasta kantautuvaa päivänvaloa. Esityksen jälkeen suunnittelemme jatkoa metsän keskelle. ◆ Kiitos inspiraatiosta työpajoissa ja esityksissä: Gabriela Aldana-Kekoni, Routa Company, Essi Kausalainen, Mimosa Pale, Toisissa tiloissa kollektiivi, Ken Mai.

tuulimeanswind.com

21

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

Mikä tekee kasvillisuuden parissa esiintymisestä erityistä? Se tuntuu liittyvän elävyyteen ja siihen, että paikka elää ja muuttuu vuodenaikojen mukaan erityisen voimakkaasti. Metsän polut ovat muodostuneet kävelijöiden kollektiivisen liikkeen pohjalta. Muodot ovat moninaisia, kehollisuus on erilaista – läsnä on vähemmän analyyttistä ajattelua. Epätasainen maan muoto luo liikkeelle omanlaisensa lähtökohdat. Keskuspuistossa esityksen tekeminen on tuonut paikkasidonnaisen esityksen ajatteluun ja tunnusteluun uusia tasoja. Kokemus on ollut henkilökohtainen ja omaelämänkerrallinen, se puhuttelee toista kolkkaa kehossa kuin suorista pinnoista koostuva ympäristö. Yhdessä olemisen kokemus on Keskuspuistossa tanssiessa vahva.


TUOMAS LAITINEN HELSINGISSÄ A ASUVA JA TYÖSKENTELEVÄ PERFORMANSSI- JA ESITYSTAITEILIJA, VÄITÖSTUTKIJA, PERHEENISÄ, OPETTAJA, DRAMATURGI, OHJAAJA, KIRJOITTAJA, KURAATTORI, TANSSIJA. TYYLI ON LUKUTAPAHTUMA JA OTE ON TUTKIMUKSELLINEN.

tuomas laitinen:

osallistavia esityksiä. Oon liikkunu kenttien välissä, mutta on myös ollu ura, siis kuoppa, jota pitkin oon päämäärätietosesti edenny. On leikitty ja kokeiltu, mikä yleisön paikka on. Uteliaisuus saa tekemään asioita ja rakastuminen tähän taidemuotoon. Esityksessä tapahtuu jotain hetkessä, joka häviää. Ihmiset kohtaa ja todistetaan ruumiiden toimintaa. Nyt oon tekemässä taiteellista väitöstutkimusta siitä, mikä on yleisö. Siihen kysymykseen oon syventyny tai laajentunu tai porautunu tai minkä muun metaforan tässä keksis. Taidemaailmassa usein joutuu juoksemaan projektista toiseen ja palaverista toiseen, mutta nyt mä oon voinu keskittyy tähän samaan asiaan useemman vuoden. Oon lukenu, mitä tästä on ajateltu, käyny esityksissä, kysyny ihmisiltä ja pohdiskellu minkälaisena mä itse sen koen, kun oon yleisössä. Toisaalta kun on käynnissä noita isoja muutoksia, aukeaa kysymys siitä, miten yleisöä vois tai pitäis ajatella nyt ja mitä esitys on nyt. Onko se enää relevanttia tai ajankohtasta, mitä siit on ajateltu aikasemmin?”

ja performanssia kuvataidekoulutuksen käyneet yksilöt tai performanssia ei harjotella ja esitystaidetta harjotellaan. Oli vähän vastakkainasetteluukin näiden kenttien välillä. 2010-luvulla tuli joku kyllästyminen siihen. Ihmiset ei jaksanu enää puhua sanoista tai määritellä itteensä niin tiukasti. Ehkä ne kentätki oli jo sekottunu siinä vaiheessa ja nyt varsinkin. Eri koulutustaustoista olevat ihmiset työskentelee yhdessä ja esiintyy samoissa tapahtumissa. Osittain sen käynnissä olevan muutoksen pystyy huomaamaan, mutta osittain sen varmaan näkee vasta jälkeenpäin. Helposti ajattelee, että asiat on näin tai joku taiteenlaji on olemassa, mutta ehkä sitä ei enää ookaan viiden vuoden päästä tai se on muuttunu joksikin, josta ei enää tunnista sitä samaa. Sitä kenttää, mikä oli 20 tai 15 tai 10 vuotta sitten, ei enää ole. On joku muu kenttä, jossa on ehkä samoi ihmisii, ja jotkut samat instituutiot on olemassa vielä, mutta se, mitä tapahtuu ei oo enää sama.”

RAKASTUMINEN TAIDEMUOTOON

SITÄ KENTTÄÄ EI ENÄÄ OO

tuo.ms

“Taiteessa on isoi muutoksia käynnissä; sosiaalinen media lyö työkaluna läpi yhä voimakkaammin, intersektionaalinen feminismi ja rasisminvastanen liike muuttaa sitä, ketkä tekee, mitä ja mille yleisöille, teknologiat, algoritmit, tekoäly ja iso data tulee, ekologisuuden ja etiikan merkitys nousee ja nyt tietysti koronapandemia muuntaa radikaalisti kaikkea. Mitä tällä alalla pystyy tekemään turvallisesti, liittyen hiukkasten liikkeeseen ilmassa? Se on iso uus muutos. Performanssissahan on perinteisesti ollu vähän päinvastanen tarve, et tekis asioita turvattomasti, tai niin, ettei tiedä, mitä käy. Nyt turvattomuus ei varmasti oo kenenkään tavoitteissa! En ainakaan oo kuullu niin rohkeista vastakulttuurisista liikkeistä. Mitä tää tarkottaa performanssille, onkin vaikeempi kysymys, mut jotain tää tarkottaa. Varmasti 20-luvulla kaikki noi räjähtää jotenki. Tai siis muutokset voimistuu.”

“Nuorena aika pitkään hain sitä, mihin elämän käyttäis ja kuka oon. 2000-luvun alussa päädyin tekeen kokeellisia ja

“2000-luvulla oli paljon puhetta termeistä ja tarvetta määrittäytyä. Oli semmosia rajanvetoja, että esitystaidetta tekee teatteritaustaset ryhmät

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

RADIKAALEJA MUUTOKSIA

TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

20-luvulla räjähtää

22


P e r f o r m a n s s i pa n k k i

O l e t ko ko s k a a n t e h n y t p e r f o r m a n s s i a ?

tee-se-itse

s e u r a av i e n a u k e a m i e n o i k e a n p u o l e i s i l l a s i v u i l l a :

e r i ko i s t u m i n e n

To i n e n s a r ja a m m at t i ta i t e i l i j o i d e n s u u n n i t t e l e m i a p e r fo r m a n s s e ja

P e r f o r m a n s s i . co m / ko k e i l e

23

H u v i t ta i s i k o k o k e i l l a ?

P e r f o r m a n s s i pa n k k i

vie luontoon, herkistää aistit ja kutsuu mietiskelyyn. Lähde turvallisten o p pa i t t e m m e k a n s s a m at k a l l e u u s i i n m a a i l m o i h i n ! Vo i t vo i t ta a pa l j o n . M u k a n a t e o k s e t : M i l l a M a rt i k a i n e n : M i e l i k u va m at k a — Z h o n - Z h o n S a n dy r : U n i p u u — A i n o J o h a n s s o n : T u pa k k a m a n d a l a


#DIGITEATTERI VERKOSSA ASUVA JA PÄÄRADAN VARRELLA TYÖSKENTELEVÄ ESITYSTAITEEN KONSEPTI. HALUAA TAITEEN VASTAAVAN AIKAMME DIGITAALISTA TODELLISUUTTA. TEKEE TEOKSIA, KOULUTTAA JA LUENNOI. EDUSTAA AJATONTA TYYLIKKYYTTÄ.

#digiteatteri:

“#digiteatteri käyttää taiteen tekemiseen niitä teknologioita, jotka vaikuttaa meidän elämään isolti taiteen ulkopuolella. Me ei ees aina tehä esityksiä, mutta esityksen ympärillä me ollaan. Me käytetään algoritmejä ja sosiaalista mediaa työkaluna ja tilana. Me ollaan paljon uusien muotojen, aiheiden ja työskentelytapojen äärellä, tuntemattomilla alueilla. Tuntemattomaan hyppääminen on iso osa tätä. #digiteatteri tietoisesti pyrkii menemään utopioiden ja uskon kautta. Että ihminen voi elää teknologian kanssa, se voi tuottaa hyvää elämää ja ratkoo ongelmii. Tietyssä mielessä on päässy toteuttaan 90-luvulla visioitua internetin vallankumouksellista ja hierarkioita purkavaa utopiaa. Usein teknologioihin suhdetta ottava taide menee kohti dystopiaa: terminaattoriin ja maailmanloppuun. Se on ylikriittistä ilman optimismia. Ei nähdä teknologian hyviä puolia tai mahollisuuksia. Ihminen vaan skrollaa fiidei eikä oo aktiivinen toimija. Miksi me ihmiset häikäilemättömästi käytetään toisia elollisia hyväksemme, otetaan haltuun eläimet ja metsät ilman minkäänlaista ongelmaa, ja sit, ku kyse on

teknologiasta, joka on kuitenkin ihmisen itse tekemää, me ei pystytä, osata, eikä haluta koskea? Teknologia ei pane pahakseen, että me otetaan se haltuun ja käytetään sitä niinku halutaan.”

AJATTELURAUHAA

“#digiteatterin polkua on kuljettu vasta kolme vuotta, mutta yhteenlaskettua kokemusta on 27 vuotta. Tää lähti laitosteatterin sisällä, mikä on huikeeta, Riihimäen teatterin hankkeena. Nyt tää on pysyvänä työryhmänä, eli kehitetään työskentelyä kolmikkona. Lähtökohtasesti suunnataan projektit yleisölle ja niitä tehdään pitkään. Käytännössä meillä on pitkiä hitaampia kausia ja sitten pyrskähdyksiä välillä. Meillon ollu #digiteatterin kanssa niin kauhee vauhti! Pitkän linjan ajattelurauha puuttuu. Se ois keskeistä siinä, että vois viedä tätä taas eteenpäin. Kollektiivinen työskentely pääsis seuraavalle tasolle, sinne minne on potentiaali olemassa. Tarvitaan aikaa ja resursseja, jos tehdään töitä teknologian kanssa. #digiteatterin rahotus on onneksi ollu suotuisa, ja kun kolme ihmistä tekee kaikkia vaiheita hierarkiattomasti ja antaa jaksuhaleja, niin kyllähän se auttaa!”

KEHITYSTÄ JA YHDENVERTAISUUTTA

“Mä mietin paljon, mitä vois tehdä, jotta marginaalissa olevat äänet pääsis kuuluviin. Marginaali ei oo kiva positio! Se on tosi uuvuttava positio. Ne toimijat, jotka huomioi vaikka digitaalista saavutettavuutta tai esteettömyyttä, voi tulevaisuudessakin hyvin, mutta ne jotka jää nyt jälkeen, tule näyttämään tosi nololta. Meidän queer AI -projektissa tehään sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista moninaisesti hahmottavaa tekoälyä. Siis konkreettisesti uutta tekoälyä, mutta lopulta haluttaisiin tehdä esitys sen ympärille. Siinä on laajempi työryhmä kuin vain me kolme. Sit kultura on lähteny ajatuksesta että olis kryptovaluutta, jossa taiteen kokeminen synnyttäis valuuttaa. Nää on molemmat laajoja juttuja ja aikataulutettu pitkälle.” #digiteatteri on Maria Oiva, Jyrki Pylväs ja Aku Meriläinen. Kolmikon tausta on tilataiteessa, pelitaiteessa, mediataiteessa, näyttämölavastamisessa, esitystaiteessa ja teatterissa.

digiteatteri.fi

TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

UTOPIOITA

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

Teknologia ei pane pahakseen

24


m i l l a m a rt i k a i n e n

t-s-i

Matkustustapana on maatuminen. Voit tehdä esityksen monta kertaa ja muokata ohjetta omaksesi valitsemalla toisen mielikuvan.

TA R V I T S E T ▶ Oman kehosi ja mukavat vaatteet.

K e s to 1 5 – 6 0 m i n u u t t i a

P e r f o r m a n s s i pa n k k i

O l e t ko ko s k a a n t e h n y t p e r f o r m a n s s i a ?

Tässä esityksessä saat matkailla mielikuvituksen avulla paikoissa, joihin et muuten pääsisi.

▶ Kaverin, joka toimii esityksesi avustajana. Kaveri voi olla mukana myös etänä, esimerkiksi puhelimen välityksellä. Voitte tehdä esityksen vuorotellen niin, että vaihdatte rooleja. ▶ Kaverille kellon, jolla voi ottaa aikaa. ▶ Paikan, josta lähdet matkalle. ▶ Makuualustan, mikäli et halua maata maassa. ▶ Rentoutuneen, leikkisän mielentilan.

Valitkaa matkallesi mukava lähtöpaikka ja sopikaa matkasi kesto, jotta kaverisi tietää, milloin sinun täytyy kääntyä takaisin. Pyydä, että kaverisi lukee tätä ohjetta sinulle rauhalliseen tahtiin pitäen taukoa virkkeiden välissä. Sinun ei tarvitse vastata ohjeessa esitettyihin kysymyksiin ääneen. Mene makuulle tai istumaan. Sulje silmäsi.

Kaveri lukee: “Keskity muutaman hengityksen ajan tuntemaan painovoima, joka vetää kehoasi maata kohden. Keskity nyt siihen, miltä hengitysilman virtaus tuntuu nenäsi ja suusi sisällä. Tunne, kuinka happi kulkee kehosi sisällä eri paikkoihin: jalkapohjiin, sormenpäihin, selkärangan sisään ja silmien taakse. Miltä se tuntuu?”

H AVA I N N O I

SYVENNY

PA L A A

Kaveri lukee: “Miltä maa tuntuu kehoasi vasten? Onko se kylmä vai lämmin? Kova vai pehmeä? Painovoima vetää sinua hitaasti alaspäin ja uppoat kaikkien allasi olevien materiaalien läpi aina maan alle. Millaista siellä on? Mieti jotakin oliota tai ainetta, joka liikkuu maan sisässä. Kuvittele, että muutut täksi olioksi ja alat matkata sen mukana erilaisiin paikkoihin. Virtaa maasta vesistöön. Kuuma aurinko lämmittää vettä ja haihdut ylös ilmaan.”

Kaveri lukee: “Haihdut veden mukana ja tiivistyt pilveksi. Kun kohtaat jonkun uuden kiinnostavan olion, asian tai materiaalin, vaihdat sen matkaan. Mikään tieto tai luonnonlait eivät rajoita sitä, mitä olomuotoja voit ottaa ja minne voit mennä. Jatka matkailua, kunnes kutsun sinut takaisin.”

Kaveri lukee: “Nyt on aika lähteä paluumatkalle. Kuvittele, että olet virtaavaa vettä. Imeydyt takaisin kohti paikkaa, josta lähdit matkalle. Kuvittele itsesi virtaamaan kehosi sisälle. Tunne kehosi paino maata vasten. Tunne ihosi itsesi ympärillä. Hengitä sisään ja ulos. Tunne hengityksen avulla kehosi. Kuljeta hengitys jalkapohjiin, sormenpäihin ja silmien taakse. Olet perillä lähtöpaikassasi. Avaa silmät.”

P e r f o r m a n s s i pa n k k i

TUNNUSTELE

m i l l a m a rt i k a i n e n . co m P e r fo r m a n s s i . co m

25

Ohje kaverille: Odota, että sopimanne matka-aika on kulunut. Jatka sitten lukemista. Lue paluumatkan ohje pitäen hengityksen mittaisia taukoja virkkeiden välissä.

▶ Mitä teos mielestäsi käsittelee?

H u v i t ta i s i k o k o k e i l l a ?

VA L M I S T E L E


ESSI KAUSALAINEN HELSINGISSÄ ASUVA HUPSUTTELEVA VAKAVIKKO. TEKEE ESITYSMUOTOISIA TEOKSIA OSAAJIEN JA EI-OSAAJIEN KANSSA, OPETTAA JA KESKUSTELEE. LUUPPAA VUODESTA TOISEEN SAMOJEN KYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ.

essi kausalainen:

Ovia ei tarvi sulkea perässään ELÄIN, JONKA JÄLKEEN TULI KASVI

“Tässä ajassa on läsnä voimakas politisoituminen, jota ei osannut aavistaa muutama vuosi sitten. Käsitellään ekologioita, toislajisia kumppaneita sekä seksuaali-, sukupuoli- ja identiteettipolitiikkoja. Jotkut taiteilijat on tosi hereisiä, tuntosarvet pystyssä ja kiinni ajassa. Trendit on pinnan väreilyä. Oli eläin, jonka jälkeen tuli kasvi, jonka jälkeen tuli sieni, jonka jälkeen tuli ruumis, jonka jälkeen tulee teksti. Vaikka oma praktiikka pyörisi aina yhden aiheen äärellä, se tulee nähdyksi suhteessa pinnan väreilyyn. On pieni aikaikkuna, jolloin oma tekeminen on kentän mielestä ajankohtaista ja sit on aika iso aikaikkuna, jolloin se on kentän mielestä vähemmän ajankohtaista. Toiset pystyy aistiin, koska tulee aalto ja ne surffaa, surffaa, surffaa siinä laidalla. Momentumissa oleminen vaatii paneutumista. Se on ihanaa ja ihailtavaa, mut jos ei oo surffari, ei oo kotonaan surffipiireissä.”

MAANINEN KERROSTAJA

“Mä oon enemmän syväsukeltaja, mikä ei välttämättä tarkota rauhottumista. Kerrostan maanisesti! Koko ajan on menossa monta projektia yhtä aikaa ja ne rikastaa toisiaan. Silloin ei yhdessä teoksessa tarvi sanoa kaikkea ja monet näkökulmat sekä roolit mahdollistuu. Mä mietin mieluummin praktiikkaa kuin teoksia, koska prosessit on yhtä tärkeitä kuin valmiit teokset. Se, minkälaista ääreen asettumista, dialogia, tilan haltuunottoa tai olemisen tapaa kutsuu esiin. Kylhän se maanisuus tulee myös ilosta ja pulppuilusta. On vaan niin kivaa tehdä ja olla dialogissa muiden kanssa! Mulla on kaikenlaisia kumppaneita kasveista ja ekaluokkalaisista oopperalaulajiin. Tärkeintä yhteistyölle on jaettu arvomaailma. On syvä filosofis-eettinen pohjavire ja jatkuva kysymisen tila, mut myös leikki. Se on orgaanista ja perustuu luottamukseen sekä jaettuun estetiikkaan ja etiikkaan. Sitä vaalii, kun sen löytää. Työ on hirveen hyvä kehys hengata hyvien tyyppien kanssa!”

essikausalainen.com

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

“Kun alotin 20 vuotta sitten, performanssi toimi kategorisesti omassa tarkassa kentässä, tosi tarkoilla ehdoilla. Olin aika varovainen kaikessa, et voiks näin tehdä ja onks tää hyväksyttyä? Enää en tunnista samaa painetta, mikä kertoo mulle, että performanssi on ottanu paikkansa. Se on riittävän vahva, että säännöistä voi höllätä. Performanssi, tai esitys laajemmin, on vitaalissa tilassa ja voimissaan! Tienraivaajat, jotka pystytti aidat ja määritteli säännöt, oli tärkeitä, koska niiden ansiosta me voidaan nyt siirrellä niitä aitoja. Alussa tein esityksiä korostetusti yksin. Silloin se soolopraktiikka oli standardi. Nyt yhteistyö ja kollektiivit on standardi ja yksintekeminen on poikkeus. Enää taiteilijat harvemmin työskentelee yhdellä medialla tai yhdessä kontekstissa. Eri huoneet on auki samaan aikaan, eikä ovia tarvi sulkea perässään. Kentän ääni on avautunu uusien tekijöiden myötä. Siihen on tullut murteita ja nyansseja, se on rikastunu ja ammatillistunu. 2000-luvun alussa oli tendenssinä juoda kaljaa yhdessä. Se oli hengaamista ja jakamista. Nyt nuoret taiteilijat on todella ura- ja kontekstitietoisia. Keskustellaan toimeentulosta,

rakenteista ja sisällöistä. Kaljan juomista ja hengailua on vähemmän, ihmisillä on kiire seuraavaan miittiin ja zoomiin ja treeneihin ja kirjottamaan hakemuksia.”

TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

PERFORMANSSI ON VOIMISSAAN

26


Z h o n - Z h o n S a n dy r

t-s-i

TA R V I T S E T ▶ Valkoisia pyyhkeitä. ▶ Vyön erottamaan pyhä yläosa pyhästä alaosasta. ▶ Pyhitetyn soittokellon.

L Ä H TÖ KO H TA

SAAPUMINEN

Ihminen etsii salattua paikkaa elämässään – aarteiden rannikkoa. Tämä on mahdollista löytää Unipuun avulla, maailman voimakohdista. Lähesty unipuuta arvokkaasti, avoimin sydämin ja kiitollisena, täynnä kunnioitusta.

Tule pyhään lehtoon valkoisessa rituaaliasussa valkoisten pyyhkeiden kanssa. Etäänny päivittäisistä askareistasi ja muovaa itsestäsi antenni luonnonhenkien kanssa keskustelua varten. Avaa portti hienovaraiseen ulottuvuuteen soittamalla kelloasi.

R U KO U S

TA N S S I

Herkisty värähtelylle ja valitse sen avulla puu, johon tunnet yhteyttä. Lausu oma hoitava rukouksesi. Asettaudu sopuun korkeampien voimien sekä oman henkisen menneisyytesi kanssa.

Puhdista tila tanssimalla oma rituaalitanssisi. Voit olla vilpitön, peloton ja rento. Tunne kirkas siirtymä aineellisesta maailmasta syvempien pyhien kokemusten maailmaan.

Näiden selkeiden ja syvän merkityksellisten tekojen takana on suurta arvokkuutta ja kunnioitusta, kun ihminen muuntaa itsensä Instrumentiksi, jonka kautta ylempi voima voi toimia. Tämä lumoava vihkiytyminen jatkuu läpi elämän.

Zhon-Zhon Sandyr on Venäjällä asuva udmurttitaiteilija, joka kuuluu Emnoyumno-taiteilijaryhmään. Heidän työnsä ytimessä on luoda suomalaisugrilaiseen perinteeseen pohjautuvaa henkilökohtaista mytologiaa.

▶ Mitä teos mielestäsi käsittelee?

E M N OY U M N O a rt i s t i c g r o u p : e m n oy u m n o . r u P e r fo r m a n s s i . co m

27

k e s to 3 t u n t i a

P O RT T I O N AVO I N

Kiinnitä pyyhkeet pyhitettyyn puuhun sitomalla sisimmät toiveesi kiinni jokaiseen solmuun. Tunne puun lehtien liike tuulen henkäyksessä.

H u v i t ta i s i k o k o k e i l l a ?

SOLMIMINEN

P e r f o r m a n s s i pa n k k i

P e r f o r m a n s s i pa n k k i

O l e t ko ko s k a a n t e h n y t p e r f o r m a n s s i a ?

▶ Valkoiset pyhävaatteet.


JOHN COURT MADE HIS FIRST PERFORMANCE IN -96 WHEN STUDYING SCULPTURE IN ART SCHOOL. TIME IS THE MOST IMPORTANT VALUE FOR HIS WORK. AND LIFE IN TORNIO. MAKES GOOD OLD PERFORMANCE ART, BUT ALSO TEACHES AND DOES DRAWINGS.

john court:

“A performance doesn’t start when it’s supposed to. It starts days before. And it doesn’t finish when it’s supposed to. If I’m doing a short performance I don’t get tired. I’m holding energy and I have to live with it until I perform again. The long ones I like because I can finish the work and live with it after but with the short ones I can’t. It just eats you! It can be a nightmare if you don’t finish everything off in the body. When you go past the bit when you got nothing left or that you find your true self, that’s what I always try to achieve. It can happen quite quickly or take hours but you can see what I’m going through at that moment. That for me is what it’s all about, getting to know the work. That’s where the creativity lies. You can’t do that by just thinking about it and you can’t do that with words. It’s an action language. Nowadays the most important thing seems to be the artist’s story, not the work. When I started out, I couldn’t express myself properly into words. I was always really good at making but talking about it, explaining it, writing, ah that was just impossible! It’s so academic now and it’s so much about words. You have to act a certain way and I don’t have them skills.

I just wanna go and make work, I don’t wanna talk about it. You spend so much energy in these kinds of situations. Art is art and then there’s this other stuff.”

WORKING FROM THE BODY OUTWARDS

“The richness of performance is that it’s being made in front of you. Most of my performances are different. They’re so simple that it’s not worth it for me doing same ones again. When a person does something for the first time and their body doesn’t actually understand what they’re doing, that is such a privilege to see! The vulnerability, concentration, toughness, physicality. In performance your body is your material, you are your material. I work from my body outwards. I do body work near enough every day. I train and meditate, but what I do the most is probably think. I spent a year just thinking about being open to the possibility of change. Some people think really complicated and conceptually, they think a lot. Well I think a lot too but I think about a piece of wood! I just think really hard and I try to feel it, I try to taste it, I try to allow the object to tell me what to do.”

AT THE BEGINNING WITH PERFORMANCE

“The positive about corona is the stuff done online. I did a stream performance in Vaasa and there were thousands of people watching it. Even though corona’s restricted so many people in cities, people in the countryside have more. There are so many workshops and events streamed online I really hope this becomes part of the norm! People outside Helsinki should get easier money for travels. Travelling there from Tornio is about 250€. There’s no money for that, I never get to see the work of other Finnish performance artists or the artists themselves. I live in Tornio, because I try to keep my work how it is. I have isolation, darkness, loneliness, happiness. In Helsinki I would be chasing trends around. Art-wise Tornio is best for me, here I can develop my practise how I want to and focus on new ideas. The most important work for an audience is the last work you made. The most important work for me as an artist is the next work I’m making. I feel I’m really at the beginning with performance now.”

johncourtnow.com

TEKSTI JA KUVA: MAIRE KARUVUORI

INTERVIEWS — SISÄNÄKYMIÄ

IT DOESN’T START NOR END WHEN IT’S SUPPOSED TO

KOROSTUKSET KS. PERFORMANSSISANASTO S.32

Getting to know the work

28


Aino Johansson

▶ Pussin tumppien keräämiseen. ▶ Itse valitsemasi rituaalisen, voimaa antavan asun. ▶ Kaupunki- tai kaupunkiluontoympäristön.

K e s to 2 t u n t i a – 3 pä i vä ä

LIAN ÄÄRELLE

L Ä H TÖA S E T E L M A

S U U N N I S TA M I N E N

Tupakkamandalamatka on pitkäkestoinen kuljeskeluperformanssi, jonka voi toteuttaa yhden tai useamman kävelyretken aikana. Teos kytkeytyy kahteen eri viisausperinteeseen, buddhalaisuuteen ja itämerensuomalaiseen shamanismiin, sekä situationistiseen derivéhen eli ajelehtimiseen. Se vie tekijänsä lian äärelle ja sen yli.

Valitse nopeasti ajattelematta yksi väri, luku, sana ja symboli. Paina nämä mieleesi tai piirrä lapulle, jonka otat matkalle mukaan. Kuljeskeluasi ohjaavat intuitio, impulssit ja omat valintasi. Kulkiessasi tehtäväsi on kerätä maassa lojuvia tupakantumppeja pussiin. Valmistaudu nauttimaan matkasta. Lähde liikkeelle. Poimi kaikki löytämäsi tumpit.

Älä suunnittele, mihin aiot kulkea, vaan kuuntele intuitiotasi. Jos et osaa päättää, minne mennä, muistele valitsemaasi väriä, lukua, sanaa ja symbolia. Näkyykö niitä ympäristössäsi? Jos huomaat valitsemasi värisen auton tai ulkoilutakin, kulje niiden suuntaan. Kuuntele ja havainnoi merkkejä omassa mielessäsi sekä ympäristössäsi.

L Ä S N ÄO LO

M A N DA L A

LO P E T U S

Poimiessa löydät oman rytmisi. Poikkea reitiltä kun huvittaa, anna tumppien metsästyksen viedä sinua paikkoihin, tai haahuile kuin sienimetsällä. Kerää tumpit rohkeasti vaikka ihmisten jaloista. Pysähdy välillä keräämisen lomassa ja hengitä rauhallisesti syvään. Siirrä pussi varmuudeksi pois nenäsi lähettyviltä tämän tehdessäsi. Millainen suhde sinulla muodostuu tähän toimintaan?

Kun pussisi on täynnä tupakantumppeja, lähde kohti viimeistä etappia. Se voi olla ranta, nurmi, kallio tai parkkipaikka. Etsi kuitenkin niin tasainen alusta, että voit koota tumpeista Mandalan. Mandala on pyöreä symmetrinen, vapaasti valittava kuvio. Aloita yhdestä tumpista keskeltä, jonka jälkeen voit asettaa tumpin toisensa jälkeen mielesi mukaan keskustasta ulospäin.

Kun mandala on valmis, ihaile lopputulosta ja hengitä syvään. Palaa olemassaolosi ainutkertaisuuteen. Ota valokuva mandalasta, jos haluat. Lopuksi siivoa mandala pois. Laita tupakantumpit roska-astiaan, ja palaa kotiin. Matka on päättynyt.

P e r fo r m a n s s i . co m

▶ Mitä teos mielestäsi käsittelee?

H u v i t ta i s i k o k o k e i l l a ?

P e r f o r m a n s s i pa n k k i

TA R V I T S E T ▶ Kestävät, likaa sietävät hanskat.

I G : a i n oj o h a n s s o n _ a r t

29

P e r f o r m a n s s i pa n k k i

O l e t ko ko s k a a n t e h n y t p e r f o r m a n s s i a ?

t-s-i


A S S U R U T I U T H A P A T 7.10.2019!

PERFORMANSSIPÄIVÄT – TIEDOSTA VALTAA KATKELMIA Liina Kuittisen ja Viljami Nissin pikkutarkoista muistiinpanoista. Henkilöiden ja kommenttien suhde todellisuuteen on hatara, aukkoinen ja vääristelevä. Tekstiä ei tule milloinkaan käyttää todisteena tapahtumista. Se dokumentoi pikemmin dokumentointia kuin seminaaria.

n seksi. e i k k Kai mästyk päätä. hämi ravistaa Pilv

IHMISIÄ on kohtuullisesti, ei liikaa, esittelykierros ei tule kestämään turhan kauan. Työpajan vetäjän innokkuus imeytyy hitaasti aamuiseen yleisöön. Ovikello soi jatkuvasti, häiritsee, en näe esinettä.

13:05 PANELISTIT esittävät teemansa KATSOMME AIKAA koko ajan, aika määrittelee päivän. Mittaamme aikaa. Aika ottaa liikaa aikaa päivästä. Triangeli. Yhteenveto. Lounaalla tarjotaan kofeiinia nenän kautta.

minuutissa ja seuraa keskustelu. Aikaa on 10min per henkilö. Kolmea keskustelua seuraa tauko. Ihmiset puhuvat kaukosäätimiin.

p u e m o c t o n d i d I with this idea!

ONKO MERKITYKSELLISTÄ

PILVI: Esitystutkimuksen perusajatus on että kaikkia kulttuurisia ilmiöitä voi tutkia performanssina. Miten olemme tilassa: ne jotka ovat äänessä ja ne jotka kuuntelee. Istutaan kyseenalaistamatta, miksi? Voisimme kävelläkin.

MARIKA KYSYY viisi vinkkiä uhanalaiseen toimintaan. Riitta: 1. Älä aliarvioi mitä tietoa toiminnasta kannattaa antaa. 2. Pitää asemoida itsensä suhteessa toisiin toimijoihin, sua katsotaan aina suhteessa muihin. Ovikello.

määritellä performanssitaide performanssitaiteeksi vai pitäisikö olla pelkästään taidetta? Paula ei osaa sanoa häviääkö rahoitus, mutta ainakin vaikeampi selvittää onko sitä. Rajat koetaan rajoittavina. Triangeli, kymmenen min vuorot menevät nopeasti.

KUVAT: JUSSI VIRKKUMAA

TEKSTI: LIINA KUITTINEN & VIL JAMI NISSI

30


performance = suoritus! We should be careful to make clear messagif we want es unclear.

KUVASSA TAUSTALLA:

Antti Seppänen, Liina Kuittinen ja Meri Hietala.

INAWAY: Täytyy ymmärtää valta jonka kanssa toimii. Kaukosäädin vaihtaa kantajaa. Kun on valtaa, voi antaa sen myös jolle toiselle. Metadata. Puhelin soi pitkään. Triangeli. Keskustelu jatkuu vielä hetken.

Joku rohkea kommentoimaanoilla.

a linj l l i o m a s n o a Leen

PIKKUPÖYDÄLLE on ahdettu kaksi läppäriä ja kahvikuppi. Ihmiset saapuvat hissukseen osittain vaihtuneille tuoleille. Triangeli soi jälleen. Kävelytahti nopeutuu. Keskustelu jatkuu.

ONKO se erityinen teidän mielestä? Kukaan ei vastaa Marika haastaa Annin Olet taidemuseolla töissä Anni Ilman muuta on erityinen oma tapansa tarkastella maailmaa tai ihmisenä olemista.

ANTTI: Money is power but it’s not. Money is nothing. It’s abstraction. Artists are responsible as well. They have given the power to other hands. Sali on hiljainen. Sanoma tuntunee loukkaukselta. TAUKO 10 MIN. Pysymme yllättävän hyvin aikataulussa. Ilma huononee, ikkunoita ei voi avata. Parvekkeella on ihmisiä tupakalla. Läpivetoa suunnitellaan. Triangeli – tauko on ohi.

ith y w d ise all I real e can re g. art womethin Every word creates a do s problem. It’s about knowledge TUOMAS:

and power. I did not get to power yet. My question is: is there special value in not knowing? SASHA working multidiciplinary, very site specific, very concrete. Brown body or black body is already political/does not mean you have to work politically.

31

YLEISÖ TAPUTTAA, kiitoksia vaihdetaan, ihmiset nousevat kiittämään ja keskustelemaan, osa pukee takkia. Seuraa skumppaa ja performanssivideoita Bar Ö:ssä.◆

PERFORMANSSIPÄIVÄT 2019 TEKIVÄT HANNA HEL AVUORI & TINFO, MARIKA RÄT Y & TAIKE, HANNA ARVEL A, PILVI PORKOL A, PAUL A KARHUNEN, RIITTA HEINÄMAA, LEENA KEL A, TUOMAS L AITINEN, JENNI-JUULIA WALLINHEIMOHEIMONEN, L AURI MATTIL A, INAWAY, SASHA HUBER, ANTTI MA JAVA JA MUU RY.


Vammaisuuden perusteella syrjivä. analyyttinen Tarkasteleva, tulkitseva. Ks. Olemisen tapa ja Kokeellinen apuraha Keskeinen tapa rahoittaa taide ja elämä. Haetaan valtiolta, kunnilta tai yksityisiltä säätiöiltä rajatuksi ajaksi suunnitelman perusteella. Apurahat ovat kilpailtuja ja niiden saaminen on epävarmaa. avoin haku Julkisesti ilmoitettava esityshaku, johon kuka tahansa voi osallistua. Ks. Kutsuminen biennaali Vuorovuosittainen näyttely tai tapahtuma. bio Taiteilijaesittely portfoliossa tai nettisivuilla. butoh Japanilainen tanssi, jossa liikutaan hyvin hitaasti. dialog/dialogi Keskustelu, mutta tarkoitetaan muutakin. Esim. taiteellinen dialogi=ryhmätyö, dialogi jonkin elottoman kanssa on sitä, että annetaan sen vaikuttaa omaan olemiseen. Ks. Ehdotus diy Itse tekeminen. Tarkoittaa usein myös, että opettelee kaiken alusta, eikä saa palkkaa. dokumentointi Performanssin tallentaminen, jotta myöhemmin tiedettäisiin, mitä tapahtui. dramaturgi Näytelmäkirjailija. Performanssi- ja esitystaiteessa tällaista roolia ei yleensä jaeta. Jos teoksessa on tekstiä, se kirjoitetaan itse/yhdessä. ehdotus Yleensä sitä, mitä voi aistia sanattomasti, eli ei oikea suora ehdotus. Ks. Dialogi. ei-binäärinen Sellainen, missä ei ole vain kahta tapaa. Esim. ettei ole vain naisia ja miehiä. ensi-ilta Liittyy osaan teoksista. Monet esittävät teoksen vain kerran, eivätkä erittele iltoja. esittävät taiteet Taidelokero, jossa on ihminen tekemässä jotain, esim. tanssi, teatteri, musiikki, sirkus. Performanssi luetaan joskus tähän, joskus kuvataiteisiin, toisinaan molempiin. esitys Teos, joka ei ole esine, ja joka kestää jonkun ajan ja jossa tapahtuu jotain, joko fyysisesti tai ajatuksissa. esitysmuotoinen Ks. Esitys ableistinen

Lokero, jossa teokset ovat esityksiä. Riippuu taiteilijasta kutsuuko hän työtään esitystaiteeksi vai performanssiksi. esitystaiteilija Ks. Esitystaide esteettömyys Sitä, että tehdään jokin mahdolliseksi kaikille. Voi liittyä tilaan tai vaikka pääsymaksuihin. estetiikka Makutottumus. Sitä, että joku tietty tyyli kiehtoo. etiikka Sitä, että valitaan tehdä oikein, jalosti ja reilusti. Tämä on keskeistä, koska monet taiteilijat haluavat parantaa maailmaa. festival Tässä kohtaa nimenomaan performanssitaiteelle omistettu tapahtuma. Ks. Biennaali ja Klubi. frilans Niin sanottu vapaa taiteilijuus tai apurahataiteilijuus, eli se, että pitää yrittäjän tavoin itse etsiä oma palkka jostain, yhä uudestaan ja uudestaan. Ks. Apuraha ja Työskentelyapuraha. galleria/galleri pääsymaksuton näyttelytila, jossa teokset on myynnissä. Performanssia esitetään usein gallerioissa. gallerivärld Galleriat massana. Ks. Konstvärld hakemus Näitä pitää taiteilijan alinomaa kirjoittaa. Tähän menee vuosittaisesta työajasta viikkoja. Haetaan joko rahaa, kurssipaikka, työtiloja tai esiintymismahdollisuuksia. hanke Määräaikainen projekti jonkin yleishyödyllisen asian parissa. Raha tulee usein EU:lta. Isot toimijat saavat hankerahaa helpommin kuin taiteilijat, joten hankkeessa usein palkataan taiteilija museoon, oppilaitokseen, teatteriin tms. rajatuksi ajaksi. hetki Keskeinen elementti! Performanssi kestää vain hetken (joka voi toki olla pitkä). ihmisinstallaatio Eläviä ihmisiä asetelmassa, kuvataideteoksena. Ks. Visuel kontext ja Galleria ilmaisuus Kuvataiteilijat ovat tottuneet siihen, että esitykset ovat katsojalle ilmaisia. Teatteri- ja tanssitaustaiset tekijät eivät ole. instituutio Pysyvä, valtaa pitävä taho kuten apurahan myöntäjä, yliopisto tai museo. Nämä muuttuesitystaide

vat hitaasti ja määrittelevät paljon sitä, miten taidekenttä toimii. Ks. Rakenne ja Marginaali intersektionaalinen Sellainen, joka ottaa huomioon kaikki asianhaarat. Esim. feminismissä kaiken, mikä lisää riskiä tulla syrjityksi. katuteos Gallerian lisäksi katu on perinteinen paikka performanssille kehollisuus Ruumiillisuus. Tämä on monille taiteilijoille tärkeää. kehys Viitekehys, ei taulunkehys. klubi Tässä performanssille omistettu klubi. Ks. Festival kokeellisuus Keskeistä! Myös leikki ja tutkiminen. Ks. Ehdotus kollektiivi Ks. Työryhmä ja Dialogi konsepti Voi olla käsite tai idea, tilanteesta riippuen. Paljon käytetty sana! konstbegrep Ajatus siitä, mitä taide on. Yksilöllistä. konstevent Ks. biennaali, festival ja klubi konstuttryck Tässä kohtaa taiteellinen ilmaisu voi tarkoittaa myös taiteenlajia. konstvärld Yleisesti kaikki taiteen toimijat, mutta erityisesti ne kuuluisat muut. kontakti-improvisaatio Improvisoitu liike muiden ihmisten kanssa. Yritetään tavallaan yhdessä keksiä yhteistä tanssia ilman sanoja tai ohjailua. Saattaa sisältää möyrimistä. konteksti Ks. Kehys koreografia Sellainen liikesuunnitelma, joka on päätetty etukäteen. kropp Oma keho on taiteilijan materiaalia Ks. Kehollisuus kumppani Työkaveri tai viulujen maksaja, riippuu tilanteesta. kuraattori Hän, joka laatii ohjelmiston ja tukee taiteilijoita. kutsuminen Tapa laatia ohjelmisto ilman, että taiteilijoiden tarvitsee hakea. Saattaa johtaa sisäpiirin juttuihin. kutsua esiin Tässä kohtaa sama kuin “saada aikaan”, ei sananmukaista kutsumista. Ks. Ehdotus kysymisen tila Avoimuus, ihmettely. Keskeistä! laitosteatteri Ks. Instituutio leikki Ks. Kokeellisuus

32


performanssin

kieli

ja

keinot

Performanssin erityislaatuinen vaikutus yleisöön. Ks. Esitys. performanssin tuotos Se, mitä jää jälkeen. Esim. jotain esityksen aikana rakennettua tai hajonnutta. Ks. Dokumentointi p e r f o r m a n s s i p a n k k i

www.performanssi.com

performanssitaide Ks. Esitystaide performanssitaiteilija Ks.

Esitystaide

performatiivinen, det performativa

Esityksellinen, voi olla adjektiivi tai substantiivi. Ks. Esitys pitkäkestoinen Esitys, joka kestää yli tunnin. Kestolla ei ole ylärajaa, se voi olla satoja vuosia Ks. Hetki, monimediaisuus ja konsepti praktiikka Se, miten taiteilija työs-

33

kentelee arjessaan pitkällä jänteellä. Usein synonyymi teokselle, mutta joskus myös hanke. Ks. Hanke prosessi Se, miten teos tai ajatus kehkeytyy. Monille yhtä tärkeä kuin lopputulos. rahoitus Tulot. Se, millä taiteen ja elämän kulut katetaan. Ks. Apuraha ja Kumppani rakenne Tässä yhteiskunnan ja taidemaailman rakenne. Se, mikä tukee tai rajoittaa taiteilijan työtä. Ks. Konstvärld, Instituutio ja Marginaali. ripustaja Hän, joka laittaa teokset esille näyttelyyn. rooli Tässä asema ja toiminta yhteiskunnassa, ihmisjoukossa tai tilanteessa. Performanssissa ei yleensä ole roolihahmoja. rum Tila on keskeinen elementti performanssissa! Ks. Paikkasidonnaisuus ruumis Keho tai vartalo. Ei kuollut ruumis. Ks. Kropp rörelse Liike ja kehollisuus ovat keskeisiä performanssissa! Ks. Kehollisuus. saavutettavuus Sitä, että tehdään jokin helpoksi kaikkien päästä. Voi liittyä tilaan tai vaikka tiedotukseen. Ks. Esteettömyys. sisältö Teoksen aihe ja sanoma. Perinteisesti teokset on jaettu kahteen osaan, sisältöön ja muotoon. Muoto on yhtä kuin media. Ks. Media sisältövaroitus Se, kun ennen teosta kerrotaan, jos siinä tulee tapahtumaan jotain järkyttävää. soolopraktiikka Se, kun työskentelee ja esiintyy yksin. Ks. Praktiikka spänningsfält Jotkut taiteilijat kokevat olevansa eri taiteen kenttien välissä tai jännitepinnalla. suhteessa oleminen Ks. Ehdotus, Dialogi ja Läsnäolo den svarta boxen Musta laatikko on lempinimi teatterinäyttämölle. teksti Keskeinen elementti ja materiaali monien taiteilijoiden työssä. Ks. Dramaturgi tid Ks. Hetki tilan haltuunotto Voi olla konkreettista tai kuvainnollista. Ks. Paikkasidonnaisuus, Dialogi, Rum, Marginaali ja Rakenne. tila Ks. Rum toimeentulo Ks. Rahoitus, Apuraha, Frilans ja Hanke transfeministi Feministi, joka ei tarkastele syrjimistä sukupuolen näkökulmasta. Ks. Intersektionaalinen treenaaminen Jotkin performansprojekti

sitaiteilijat eivät harjoittele etukäteen. Idea on, että epävarmuus ja yllättävyys ovat arvokas osa teosta. Ks. Praktiikka tuotanto Se, miten teos tai tapahtuma saadaan toteutumaan. turvallisuus Jotkin performanssitaiteilijat pyrkivät vaaran tuntuun ja yllätyksiin, mutta nykyään yhä enemmän on vallalla tyyli, jossa pidetään yleisöstä ja itsestä huolta. Ks. Treenaaminen ja Sisältövaroitukset. työhuone Taiteilijan treenisali, studio tai Ateljee työryhmä Riippuu tilanteesta ja vähän taiteiljan taustasta, onko työryhmä erikseen jokaista teosta varten koottava poppoo, vai bändimäinen yhteenhitsautunut ryhmä, joka työskentelee yhdessä vuodesta toiseen. Ks. Dialogi työskentelyapuraha Apuraha, joka on palkan tavoin tarkoitettu vain oman elämisen kuluihin, ei työntekoon tai teosmateriaaleihin. Ks. Apuraha ulostulo Jokin muoto, jonka idea ottaa. Keskeinen sana, jota käytetään performanssin yhteydessä, kun on vaikeaa määritellä, mikä prosessin tuotos on. Ks. Monimediaisuus ja Prosessi. utställning Näyttely on yksi perinteisistä performanssin esityspaikoista. Ks. Galleria ja Museum. vapaa taiteilija Ks. Frilans vardagsrörelse Arkiliike on monille taiteilijoille tärkeää teosmateriaalia. Ks. Kropp ja Koreografia. white cube Lempinimi gallerialle. Ks. Galleria, Utställning ja Den svarta boxen. visuell kontext Kuvataiteen kehys. Ks. Kehys, Gallerivärld ja Esittävät taiteet. yleisö Performanssissa yleisö voi olla missä vaan, kuinka suuri tai pieni tahansa ja tehdä mitä tahansa suhteessa teokseen tai taiteilijaan. Yleisö voi poistua kesken tai osallistua teokseen, jos se tuntuu sopivalta. ääreen asettuminen Se, miten ollaan jossain, tilanteesta riippuen voidaan tarkoittaa teostilannetta, praktiikkaa tai maailmaa. Ks. Kutsua esiin, Etiikka, Ehdotus, Praktiikka, Olemisen tapa ja Dialogi. äärirajoilla Ennen monet taiteilijat olivat täällä, tunteakseen aitoutta. Enää ei tarvitse olla äärirajoilla. Ks. Praktiikka, Turvallisuus, Olemisen tapa.◆

SANASTON KOKOSI VUOSIEN 2016-2020 PERFORMANSSIN L ÄÄNINTAITEILIJA MARIKA RÄT Y.

Ks. Koreografia ja Kropp liput Ks. Ilmaisuus liveart Esitystaide englanniksi läsnäolo Keskeistä! Ks. Kehollisuus marginaali Piilossa ja alakynnessä oleminen. Käytännössä kaikki taide on marginaalissa ja sitä voi jaotella loputtomasti, marginaalin marginaaleihin tai marginaalin marginaalien marginaaleihin. materiaalisuus Tässä käsinkosketeltavuus. Ks. Kropp ja Objekti media Tässä kohtaa taidemuoto, väline tai tekniikka. monimediaisuus Sitä, että sama taidemuoto (Ks. Esitys) voi ilmetä esim. Tarinana, ääninä, tapahtumana tai konseptina. monitaiteilija Monilla medioilla työskentelevä taiteilija museum Näyttelytila, jossa esineet eivät ole myynnissä. Saatetaan periä sisäänpääsy. Ks. Galleria möte Ks. Dialogi nykytaide Se taide, jota tehdään nyt. näkökulma Keskeistä! Tarkastellaan aiheita eri puolilta. Ks. Etiikka näyttelykonteksti Ks. Galleria, Museum, Kehys objekt/objekti Esine. Objektilähtöisyys on tyypillinen performanssin alalaji on. Ks. Dialogi. ohjaaja Harvemmin käytössä performanssissa, jossa usein teokset tehdään alusta asti yhdessä leikkien. Ks. Dramaturgi olemisen tapa Keskeistä! Ks. Ehdotus, Dialogi ja Läsnäolo orgaaninen Luonteva, luonnollinen osallistavuus Sitä, että yleisö tekee teosta taiteilijan kanssa. paikkasidonnaisuus Se, kun teos suunnitellaan tiettyyn tilaan ja tilanteeseen, eikä sitä voi esittää muualla. liikemateriaali


Ideoita performanssin tekijöille ▶ Do things for the first time! p. 28 ▶ Soita triangelia! s. 30-31 ▶ Toista! s. 13 ▶ Vaihda paitaa! s. 1 ▶ Etsi kolo! s. 17 ▶ Tylsisty! s. 5 ▶ Pyöräile Lohjalle! s. 16 ▶ Valitse muoto! s. 29 ▶ Sluta kämpa mot svarta eller vita lådor! s. 10 ▶ Tee munakas! s. 15 ▶ Tule pois äärirajoilta! s.12 ▶ Älä himmaa! s. 8 ▶ Poraudu, syvenny ja laajene! s. 22 ▶ Haihdu ylös ilmaan! s. 25 ▶ Tutustu paikkaan tekemällä esitys sen kanssa! s. 21 ▶ Vie kahvakuula lenkille! s. 9 ▶ Kulje uskon ja utopian kautta! s. 24 ▶ Hengaile kivojen tyyppien kanssa työn varjolla! s. 26 ▶ Kävele superhitaasti! s. 11 ▶ Muunna itsesi instrumentiksi! s. 27 ▶ Mene sinne, missä performanssitaide loppuu ja muut esittävät taiteet alkaa! s. 14

Profile for muury

Tiloissa & Ajoissa  

Editor: Maire Karuvuori Graphic Design: Saara Mäntylä Cover Image: Tuuli Malla

Tiloissa & Ajoissa  

Editor: Maire Karuvuori Graphic Design: Saara Mäntylä Cover Image: Tuuli Malla

Profile for muury
Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded