Moniosaajien museo -ammattiesite

Page 1

Moniosaajien

MUSEO


s. 12

SISÄLLYS 3

Pääkirjoitus: Museoiden palkkaus houkuttelevammaksi Katariina Mäkelä, toiminnanjohtaja, Museoalan ammattiliitto

4

Liian vähän palkkaa Jaakko Korpisaari, kuntasektorin neuvottelupäällikkö ja Kari Eskola, työmarkkinalakimies, Akavan Erityisalat

s. 10

Museoalan merkitys: Ydinkysymyksiä

6

Museoammattilainen on moniosaaja

8 10

Nykydokumentointi on osa museotyötä Kansallismuseossa tallennetaan esineiden lisäksi ilmiöitä, kuten politiikkaa ja muita aatteellisia aiheita.

12

Museot liian riippuvaisia suhdanteista Museonjohtaja Tuija Wahlroos

14

Museoesineet vaativat hyvää hoitoa Tampereen museoiden kokoelmakeskuksessa joudutaan päättämään, miten esine saadaan säilymään.

Design vetää turisteja

19

Suomalaiset Alvar Aalto -kaupungit aikovat hyödyntää hyvää brändiään myös matkailussa.

s. 14

Uudenlainen yhteistyö inspiroi

20

Tapahtumatuottaja Uula Neitola

Suomalaiset arvostavat museopalveluja

Tutustu myös uuteen MuseoProverkkojulkaisuun! MuseoPro on Suomen kaikkien museoissa työskentelevien äänenkannattaja, joka tarjoaa tuoreita näkökulmia museokenttään, museotyöhön, alan kansainväliseen toimintaan ja museoiden edunvalvontaan. MuseoPro-verkkojulkaisua toimittaa Suomen museoliitto yhteistyössä ICOM – Suomen komitean, Kansallisgallerian, Museoalan ammattiliiton, Museokortin ja Museoviraston kanssa.

Museo auttaa oppimisessa

24

Forssassa oppilaat tarttuivat kaivauslastoihin ja pensseleihin museon opastuksella.

Puheenjohtajalta: Museoilla on myös ilmastotehtävä

26

Susanna Sääskilahti, puheenjohtaja, Museoalan ammattiliitto

MONIOSAAJIEN MUSEO © Akavan Erityisalat AE ry ja Museoalan ammattiliitto MAL ry

Julkaisun käynnistämiseen on saatu avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Toimituskunta: Kari Eskola, Jaakko Korpisaari, Akavan Erityisalat AE ry, Katariina Mäkelä, Museoalan ammattiliitto MAL ry

www.museopro.fi

Ulkoasu: Minna Hölttä, Hyvä Ihme Design Oy

2 | Moniosaajien museo

22

Suomalaiset katsovat museo-, kirjasto- ja kulttuuripalveluiden lisäävän omaa hyvinvointiaan.

Vastaava toimittaja: Anna Joutsenniemi, Akavan Erityisalat AE ry Painopaikka Erweko Oy, Helsinki 2019

PEFC/02-31-120


P Ä Ä KI R J O I T U S

Museoiden

PALKKAUS

houkuttelevammaksi Maamme museopoliittisessa ohjelmassa todetaan, että museoalan vahvuus on työntekijöiden korkea osaamisen taso, johon näyttelytoiminnan, kokoelmatyön, yleisötyön sekä tieto- ja asiantuntijapalveluiden laatu perustuu.

Katariina Mäkelä Toiminnanjohtaja, Museoalan ammattiliitto MAL ry

Museokäyntejä 7,1 miljoonaa vuonna 2018

Museoopastusten kokonaismäärä yli 59 000 vuonna 2018

Laadun takaavat museoammattilaiset ovat laaja-alaisia moniosaajia, joiden työ vaikuttaa yhteiskunnassa. Ammattilaisten motivaatiota tulee pitää yllä ja museoala tehdä heille mahdollisimman houkuttelevaksi työnantajaksi. On tärkeää löytää väyliä uusien osaajien ja nuorten saamiseksi alalle unohtamatta jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia alalla jo toimiville ammattilaisille. Alan houkuttavuuden kannalta keskeistä on myös, että palkkataso on kilpailukykyinen. Jotta alalle kouluttautuneet nuoret pysyvät alalla, tulee palkkausta kehittää ja saada se vastaamaan työn vaativuutta. Olemme Museoalan ammattiliitossa kulkeneet yli 50 vuotta museoammattilaisen mukana; olemme nähneet ja kokeneet alan muutoksen, kuulleet jäsenistön huolia ja ilonaiheita, turvanneet jäsenistön selustaa, osallistuneet yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun ja vaikuttaneet museoalan ja alan ammattilaisten arvostukseen. Kampanjoimme yhdessä jäsentemme kanssa parempien palkkojen puolesta, jotta korkeasti koulutetut ammattilaiset pysyisivät alalla ja alalle tulijoita riittäisi myös tulevaisuudessa. Edunvalvojina kiinnitämme huomiota myös alamme ammattilaisten työssä jaksamiseen, työhyvinvointiin ja työsuojeluun. Olemme esimerkiksi käynnistäneet pilottina

ryhmätyönohjauksen jäsenille ja toteutamme työturvallisuuteen liittyviä koulutustapahtumia muiden ajankohtaisten koulutusten lisäksi. Osallistumme myös alan tutkimusprojektiin ja jatkossakin jaamme tietoa museoalan työturvallisuusasioista. Museoissa on tärkeä turvata esineiden suojelun lisäksi henkilökunnan hyvinvointi. *** Museopoliittisessa ohjelmassa museot nostetaan esiin asiantuntijoina, kumppaneina ja mahdollistajina: museot tarjoavat elämyksiä ja tietoa, luovat mahdollisuuksia mm. sivistykselle, identiteettien rakentumiselle ja muutosten ymmärtämiselle. Museoilla on tärkeä tehtävä kulttuurisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Museoilla on keskeinen rooli koko maan eri alueiden vetovoimaisuuden ja elinvoimaisuuden kehittämisessä. Museoiden kävijämäärät ovat kasvaneet viime vuosina huomattavasti etenkin Museokortin valtaisan suosion kautta. Kasvaneesta asiakasvirrasta hyötyvät myös monet muut alueen palvelualan yritykset. Sijoittaminen museotoimintaan, unohtamatta henkilökuntaa, onkin kannattava investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Maamme museopolitiikan visiona on, että vuonna 2030 Suomessa on Euroopan ajankohtaisimmat museot ja innostuneimmat asiakkaat. Toteutuakseen visio tarvitsee koulutettua ja ammattitaitoista henkilökuntaa – meidän jäseniämme!

Moniosaajien museo | 3


T Y Ö-

J A

VI R K AE H T OS OPIMU K S E T

MUSEO ALAL LA

Teksti: Jaakko Korpisaari ja Kari Eskola Kuvat: Uzi Varon

Liian vähän palkkaa Museoalan palkkataso on aivan liian alhainen verrattuna vaadittavaan erikoisosaamiseen, asiantuntijuuteen ja koulutukseen. Palkoissa on kirittävää kaikilla sopimusaloilla.

K

untasektorilla museoalan asiantuntijat kuuluvat Kunnallinen yleisen virka- ja työehtosopimuksen KVTES:n piiriin. Se on Suomen suurin työehtosopimus, joka määrittelee kaikkiaan 311 000 viranhaltijan ja työntekijän palkat ja työehdot. Heistä vain noin 2 prosenttia eli 7 500 henkeä työskentelee kulttuuri- ja vapaa-aika-alueen ammateissa, joista museoammateissa noin 900 henkeä. Museoalan ammateissa ansaitaan KVTESsopimusalueen keskimääräisiä palkkoja. Tehtävässä edellytettyyn korkeakoulutukseen nähden palkkaus on jäänyt jälkeen verrattuna vastaavaa koulutustasoa edellyttäviin muiden alan ammatteihin julkisella ja yksityisellä sektorilla. Korkeakoulutettujen alipalkkauskysymys on yhteinen monelle muullekin akavalaiselle ammattiryhmälle. Siksi asian korjaamista on vaadittu yhdessä muiden akavalaisten liittojen kanssa. Liiton jäseniä edustava Julkisalan korkeakoulutettujen

neuvottelujärjestö JUKO on vaatinut sopimusneuvotteluissa alipalkkauskysymyksen korjaamista.

Voiko Museoalan ammattiliitto vaikuttaa? Museoalan palkoista kuntasektorilla neuvotellaan sopimuspöydässä, jossa työnantajia edustaa KT Kuntatyönantajat ja henkilöstöjärjestöjä neuvottelujärjestöt JUKO, Julkisen alan unioni JAU ja Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo. Akavalaisia ammattiliittoja edustaa JUKO. Museoalan ammattiliiton näkemykset välittyvät JUKOon Akavan Erityisalojen kautta. Koska kuntien työpaikoilla on usean ammattiliiton jäseniä – työtehtävistä ja järjestäytymisestä riippuen – myös neuvotteluissa ovat mukana kaikki neuvottelujärjestöt. Eri ammattien asioita käsiteltäessä puhevaltaa käyttävät ne, jotka edustavat näitä ammattiryhmiä.

- Museot elävät nousukauttaan. Niitä arvostetaan ja osataan hyödyntää. Arvostuksen on aika näkyä myös museoammattilaisten palkkauksessa, sanoo Akavan Erityisalojen kuntasektorin neuvottelupäällikkö Jaakko Korpisaari.

Museoalan ammattiliitolla on siis suora yhteys neuvottelupöytään, jos käsitellään erityisesti museoalaa koskevia asioita. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi KVTES-sopimuksen museoalan palkkahinnoittelun ammattiryhmien määrittäminen.

Palkkaohjelma ratkaisuna? Palkoista neuvotellaan aina työ- ja virkaehtosopimusten voimassaolokauden päättyessä. Eri sopimusalojen palkkaneuvotteluja käydään aalloittain ja usein vientialoja edustavat työehtosopimukset antavat suuntaa myös julkisen sektorin palkankorotusten tasolle. Palkkaneuvotteluissa päätetään palkankorotusten suuruudesta ja sen jakautumisesta eri korotustapoihin. Palkankorotukseen määritettyä ”palkankorotuspottia” voidaan myös kohdentaa tiettyjen palkkausepäkohtien korjaamiseen. Palkkatasoa voidaan sopimuskorotusten lisäksi korottaa myös erillisillä palkkaohjelmilla. Vaikka työmarkkinatoiminnasta nousevat julkisuuteen lähinnä palkkaneuvottelut, työehtosopimuksia ja palkkausjärjestelmiä kehitetään pitkin sopimuskautta esimerkiksi työnantajan ja palkansaajien työryhmissä. Jäsenten kannattaakin antaa omaan liittoon palautetta solmituista sopimuksista – siitä on hyötyä neuvotteluissa.

Liian vähän: Museoamanuenssin keskipalkka kuntasektorilla vuonna 2018 oli 2 706 euroa/kk, joka oli 1 714 euroa vähemmän kuin muilla akavalaisilla keskimäärin ja 764 euroa vähemmän kuin suomalaisilla palkansaajilla keskimäärin.

4 | Moniosaajien museo


Yksityisissä museoissa yleissitova työehtosopimus Yksityisissä museoissa noudatetaan museoiden työehtosopimusta, jonka neuvottelevat Palvelualojen työnantajat Palta ja Akavan Erityisalat. Työehtosopimus on yleissitova ja sen piirissä työskentelee noin 650 henkilöä. Työnantajat toimivat joko säätiö- tai yhdistyspohjalta. Valtionrahoitus muodostaa merkittävän osuuden yksityisten museoiden rahoituksesta eikä museotoimintaa ole yleensä mahdollista tehdä kannattavasti pääsylipputulojen tai museon muun varallisuuden tuotoilla.

Palkat saatava vastaamaan muita työmarkkinoita Yksityisten museoiden palkkataso vaihtelee riippuen museon taustayhteisöstä ja sen varallisuudesta. Työehtosopimus tuo vähimmäispalkat,

mutta palkat jäävät selvästi alle valtion sekä kuntienkin, jotka ovat työnantajina merkittävästi isompia. Yksityisten museoiden työehtosopimuskin on huomattavasti heikompi kuin hyvätasoiset julkisen sektorin virka- ja työehtosopimukset. Vaikka yksityisten museoiden työntekijöiltä vaaditaan korkeaa koulutusta ja moniosaamista, työtä tehdään tyypillisesti työn vaatimuksiin nähden matalapalkkatasolla. Koska työn vaatimukset ovat museoissa merkittävästi kasvaneet rahoituksen hankkimisen, yrityskumppanuuksien, kasvatuksen, hyvinvoinnin ja muiden yhteiskunnallisten tehtävien myötä, oikeaa palkkatasoa tulee hakea muita työmarkkinoita vastaavaksi. Reilun palkan mahdollistaminen vaatii myös julkisen rahoituksen kasvattamista valtiolta ja kunnilta.

Valtiosektori:

Palkkaus määräytyy virastoittain Valtiolla museoalan henkilöstö kuuluu valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen VES/TES:n piiriin, jossa työskentelee 74 000 henkilöä pääasiassa virkasuhteessa. Työnantajaa edustaa Valtion työmarkkinalaitos (VTML) ja korkeasti koulutettuja akavalaisia JUKO, joka on samalla suurin henkilöstöjärjestö valtiolla. Virka- ja työsuhteen ehdot ovat koko valtion henkilöstölle pitkälti samat, mutta työmarkkinajärjestöt neuvottelevat palkat paikallisesti.

Palkkaepäkohtien korjaaminen edellyttää valtiolla palkansaajajärjestöiltä voimaa, virastotyönantajalta tahtoa ja poliittisen tahon myöntämää budjettirahoitusta. Palkkatasoa pystytään korjaamaan palkkaohjelmilla, tuottavuuden noususta tulevilla säästöillä ja toimialakohtaisella lisärahoituksella.

Palkka määräytyy toimialoittain tai virastokohtaisesti neuvoteltujen palkkausjärjestelmien mukaisesti. Valtion palkkausjärjestelmät perustuvat työn vaativuuteen ja niissä arvostetaan työssä vaadittavaa koulutustasoa. Valtiota pidetään myös tasa-arvoisena työnantajana. Eri toimialojen palkkatasot työmarkkinoilla heijastuvat myös valtiolle. Suurin osa museoalan henkilöstöstä sijoittuu valtiolla opetusja kulttuuriministeriön hallinnonalalle, jossa palkkataso jää alemmas kuin valtiolla keskimäärin.

Kansallisgallerian aloittaessa toimintansa 2014 siitä muodostettiin julkisoikeudellinen säätiö, jonne keskitettiin pitkälti valtion taidekokoelmien hoito. Henkilöstöpolitiikassa Kansallisgalleria on valtiosta riippumaton ja noudattaa omaa työehtosopimusta, jonka neuvottelevat Sivistystyönantajat Sivista ja korkeasti koulutettujen puolelta JUKO.

- Museopalkkojen parantaminen yksityisissä museoissa edellyttää julkisen rahoituksen kasvattamista, muistuttaa Akavan Erityisalojen työmarkkinalakimies Kari Eskola.

Kansallisgallerialla oma työehtosopimus

Moniosaajien museo | 5


M US EO A L A N

ME RKIT YS

YDINKYSYMYKSIÄ

Museoalan perustehtävänä on edistää kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä taiteen saavutettavuutta ja säilymistä tuleville sukupolville. Museolain mukaan museoiden tulee ylläpitää ja vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen ymmärrystä sekä osallisuutta kulttuurista, historiasta ja ympäristöstä. Museot huolehtivat kulttuuriperinnöstä keräämällä, tallentamalla, tutkimalla ja esittelemällä eri tavoin sen ilmenemismuotoja. Tehtäviin kuuluu lisäksi kulttuuriympäristöjen vaaliminen. Museon kokoelmia ja näyttelyjä hyödyntämällä museot valistavat ja vaikuttavat sekä rakentavat oppimisen ja kohtaamisen paikkoja.

SK UN N

O E S U M

I

´´ Museot toimivat myös alueellisina ja kansainvälisinä vetovoimatekijöinä ja niiden kasvavat kävijävirrat tuovat elinvoimaa muillekin toimijoille ja koko yhteisölle.

MUSEOALAN PERUSTEHTÄVÄ

I TE YH

´´ Museokäynnit - kuten muutkin kulttuurielämykset - edistävät tutkitusti kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia.

A

´´ Museot tarjoavat kaikenikäisille ainutlaatuisia mahdollisuuksia kehittyä. Museot ovat elinikäisen oppimisen mahdollistajia ja hyödyllisiä kumppaneita oppilaitoksille – ajatuksellisesti elintärkeä osa maamme koulutusjärjestelmää.

H Y Ö D Y

´´ Museoita tarvitaan tuottamaan tietoa menneisyydestä, juuristamme ja antamaan näin henkisiä rakennusaineita kansalaisille. Kulttuuriperinnöllä on suuri identiteettiä vahvistava merkitys ja symboliarvo yhteisöille ja yhteiskunnalle.

A T K ANSALAISILLE J

´´ Museotoiminnalla vaalitaan yhteisöllisyyttä, jatkuvuutta sekä kulttuurista moninaisuutta ja edistetään näin sivistystä, hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja demokratiaa yhteiskunnassa.

AJ A SS

EN ID SEO MU

Museoiden hyödyt kansalaisille ja yhteiskunnalle

A LL

E

Teksti työstettiin työpajassa, jossa työskentelivät: Stina-Maria Brantberg (konservaattori), Kari Eskola (työmarkkinalakimies, Akavan Erityisalat), Anna Joutsenniemi (viestintäpäällikkö, Akavan Erityisalat), Jaak Kati Lehtinen (Visuaalinen suunnittelija, Työväenmuseo Werstas), Pirkko Madetoja (tutkija, Helsingin kaupunginmuseo), Katariina Mäkelä (toiminnanjohtaja, Mu Forssan museo), Liisa Saarinen (museoamanuenssi), Iina Schwanck (museoalan opiskelija, Helsingin yliopisto), Anne Tuomi (amanuenssi, Suomen rautatiemu

6 | Moniosaajien museo


ID EN

ME

RK I TYS ERITYISES

Ä S ÄS T TI

Museoiden merkitys erityisesti tässä ajassa?

´´ Yhteys historiaan, kulttuuriperinnön säilyvyys ja identiteetin rakentaminen sen pohjalta ovat yhä tärkeämpiä kiihtyvään tahtiin muuttuvassa maailmassamme. ´´ Oppimisen tarve on elinikäistä ja tiedon tulva yltynyt. Liikkeellä on paljon epäluotettavaa tietoa. Museot vastaavat haasteeseen tuottamalla luotettavaa tietoa laadukkaassa ja kaikkien helposti saavutettavassa muodossa. ´´ Museoiden keinot lisätä kansalaisten hyvinvointia ja osallisuutta nousevat arvoonsa. Museoiden toiminta avartaa kulttuurisia rajoja lisäten sosiaalista suvaitsevaisuutta. ´´ Museot hakeutuvat uusiin kumppanuuksiin ja luoviin toimintamuotoihin, jotka herättävät yhä laajempien yleisöjen kiinnostuksen. Näin avautuu myös uusia kaupallisia mahdollisuuksia.

kko Korpisaari (neuvottelupäällikkö, Akavan Erityisalat), useoalan ammattiliitto), Tuuli Ravantti (museolehtori, useo).

Moniosaajien museo | 7


Museoalan ammattilaiset ovat

M O N I OS AA JIA Kysyimme jäseniltämme perusteluja, miksi museotyöstä pitäisi maksaa nykyistä parempaa palkkaa. Lue kaikki vastaukset #Alanarvostus-sivuiltamme, www.museoalanammattiliitto.fi/alanarvostus. ”Ehkä suurimpia muutoksia museotyöhön on tuonut koko yhteiskunnan läpikäynyt digitaalisuus. Se on uudistanut työskentelytapoja museoalan eri sektoreilla ja näkyy niin kokoelma-, näyttely-, viestintä- kuin hallintotyössäkin.” Riitta Forsman, intendentti

”Museoalan osaajat osaavat tulkita uutta tietoa historian valossa ja ovat aktiivisesti mukana kehittäjinä ja tiedon jakajina yhteiskunnassa. Museotyö tukee niin opetusta, tutkimusta kuin liike-elämän kehittämistäkin ja on yksi yhteiskunnan peruspilareista.” Susanna Louneva, museolehtori

”Me otamme talteen sen, mikä meidän ajastamme kerrotaan tulevaisuudessa. Tämä vaatii pitkän koulutuksen ja ikuista oppimista. Tämän tulisi näkyä palkkapussissa.”

”Museossa työskentelevät joutuvat lähes poikkeuksetta vastaamaan omaa nimikettään laajemmista työtehtävistä. Museotyö on erittäin tärkeää kulttuuriperinnön säilyttämisen, nuorten koulutuksen ja kehittävän toiminnan kannalta.” Janina Haapakangas, museologian opiskelija

”Lähes kaikilla tuntemillani museoihmisillä on sydän mukana työssä. En oikein usko, että museotyötä voi tehdä ”leipäpappimaisesti”. Alalle tulevilla on sisällään hengen palo.” Eija Turunen, museonjohtaja

”Museoalalla työskentelevät ovat innostuneita, kekseliäitä, intohimoisia alansa taitureita ja perehtyneet syvällisesti oman alansa historiaan. He huolehtivat siitä, että yleisö saa käsityksen historiallisesta perimästään ja siitä, että monille asioille on olemassa historiallinen jatkumonsa.”

Laura Lotta Andersson, museonjohtaja

Leena Järvelä, tutkija

”Museotyö on korkeakoulutusta vaativaa asiantuntijatyötä. Museoiden työntekijät takaavat sen, että tieto ihmisten menneisyydestä ja nykyisyydestä siirtyy sekä nykyisille että tuleville sukupolville vääristelemättömänä - muun muassa esineiden, kuvien, arkistomateriaalin ja taiteen kautta.”

”Museot ovat yleisön kasvavassa suosiossa, niiden toiminta ja tapahtumatuotanto laajenee jatkuvasti ja vaati koko ajan uudenlaista osaamista ja kehittymistä. Suosion kasvu ja kehittämistarpeet eivät nekään näy alan palkkauksessa millään tavoin.”

Anni Rissanen, museoamanuenssi

8 | Moniosaajien museo

Marianna Karttunen, museolehtori, FM


”Samat ihmiset käsikirjoittavat näyttelyitä, tutkivat esineitä, valokuvia ja muita arkisto-aineistoja. Tekevät ennaltaehkäisevää konservointia. Hallitsevat taloushallinnon kiemurat ja hyvän asiakaspalvelun. Myös digitalisaatio on muokannut museotyötä uuteen uskoon.” Mia Heinimaa, erikoistutkija

”Museoala vaatii laajaa tietämystä monelta eri aihealueelta, kulttuuri-, sota-, taide-, maailman-, uskontojen-, tapojen- ja teollisuudenhistoriasta alkaen! Oppiminen on jatkuvaa ja ammattitaidon ylläpitoa tulee harjoittaa vapaa-ajallakin, koska museoala on enemmän kuin työ.” Suvi Sottinen, konservaattoriopiskelija ja museovalvoja

”Museoalan palkkaus on työn vastuullisuuteen nähden huono.” Jouko Räty, arkeologi

Moniosaajien museo | 9


NÄ K Ö K U L M I A

MU S E OT YÖH ÖN

Teksti: Tiina Tenkanen Kuvat: Museovirasto ja Kansallismuseo

NYKYDOKUMENTOINTI on osa museotyötä Kansallismuseossa tallennetaan esineiden lisäksi ilmiöitä, kuten politiikkaa ja muita aatteellisia aiheita.

K

alaverkkojen muoveista tehdyt miesten alushousut, puuteollisuuden sivuvirrasta tehdyt purnukat ja muovittomat juomapillit on kerätty Kansallismuseon pöydälle. Tuotteet ovat osa kokoelmaa, jossa tuleville polville tallennetaan muovikriisi-ilmiötä. – Museot eivät ole kiinnostuneita vain menneestä. Nykydokumentoinnin etuna on mahdollisuus kerätä aineistoa samaan aikaan, kun ilmiö tapahtuu. Aikalaisia voi haastatella ja kuvata, kertoo nykydokumentoinnista vastaava amanuenssi Maria Ollila. Hän on museon ensimmäinen nykydokumentoinnin amanuenssi. Ollila ja Anna-Mari Immonen työskentelevät aikalaisdokumentaation parissa Kansallismuseon Kokoelmat ja tutkimus -yksikössä. Muovikriisi-ilmiötä kuvittamaan on hankittu myös Vihreiden kansanedustaja Emma Karin käyttämä juhlapuku vuoden 2016 itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolta. Puku on tehty kierrätetystä muovikuidusta. Lisäksi on tehty haastatteluja ja kerätty kuvamateriaalia muun muassa Fortumin Riihimäen

Maria Ollila (vas.) ja Anna-Mari Immonen. Kuva: Kerttuli Hoppa, Kansallismuseo. Muovikriisin ratkaisuja: Sulapacin biohajoavia purkkeja. Kuva: Simo Karisalo, Museovirasto.

10 | Museoalan ammattiesite


kierrätyslaitokselta. Siellä muovijätteestä tehdään muovigranulaattia eli muoviraetta, josta valmistetut kukkapurkki ja tiskiharja on tallennettu Kansallismuseon kokoelmiin.

ammattitaitoa ja keskustellaan tallennusvastuiden jakamisesta. – Resurssit ovat aika pienet, joten pyrimme siihen, etteivät museot tallentaisi kokoelmiinsa samoja esineitä, Ollila selventää.

Yhteiskunnalliset tapahtumat talteen

Päällekkäistä työtä vähennetään jo etukäteen toisen museon toimiala huomioiden.

Toisinaan aikalaisilmiöiden taltioiminen vaatii nopeaa toimintaa. Heinäkuussa 2018 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat Suomen presidentin Sauli Niinistön.

– Kysyin Hangon museosta, onko ok, jos tulemme sinne tekemään teemahaastattelua meidän muoviroskaprojektiamme varten, Immonen kertoo.

– Oli heinäkuinen maanantai, ja lähes kaikki muut olivat lomilla. Päätimme lähteä kuvaamaan, mitä presidenttien vierailun aikana tapahtuu, Immonen kertoo.

Pinssistä mielenosoituskyltteihin Tapahtumista ja ilmiöistä ei välttämättä saa talteen esineitä. Nuorten ilmastomielenosoituksesta keväällä 2019 Helsingissä museon kokoelmiin saatiin mielenosoituskylttejä.

Kansallismuseo dokumentoi muitakin ilmiöitä, kuten kestävän kehityksen teemoja, romanikulttuuria sekä kansalaisyhteiskunnan vaikutuksia. – Ihmisoikeustapahtuma Priden taltioiminen on osa suurempaa teemaa, jota seuraamme ja otamme talteen. Teemme yhteistyötä sukupuolivähemmistöjärjestöjen kanssa ja seuraamme erityisesti translain etenemistä, Ollila toteaa. Seurannassa ovat myös ilmastonmuutokseen liittyvät nuorten koululakot ja muut poliittiset ilmiöt.

Anne-Mari Pahkalan suunnittelema iltapuku, joka on ommeltu merestä kerätyistä muovipulloista kehrätystä New Life -kuidusta. Kansanedustaja Emma Kari käytti pukua Linnan juhlissa 2016. Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto.

Määräaikaista säilyttämistä kokeillaan Materiaalin keräämisessä on kuitenkin rajansa. Ollila kertoo, että Kansallismuseossa harkitaan esineiden elinikäisen säilyttämisen sijaan myös määräaikaista säilyttämistä. Se tarkoittaa, että tietyin väliajoin eräiden esineiden säilyttämistä arvioidaan uudelleen. Jo lähtökohtaisesti esineen kohdalla mietitään tarkasti, kannattaako sitä ylipäätään ottaa museon

Yhden poliittisen aikakauden rajapyykki on myös taltioitu Kansallismuseoon. Kun Timo Soini erosi perustamastaan puolueesta, Perussuomalaisista, käänne dokumentoitiin moniin kuviin ja uutisvideoihin. Kansallismuseolle tapauksesta jäi konkreettinen esine: Soinin pinssi. – Kyllä, meillä on Timo Soinin Perussuomalaisetpinssi, jonka hän irrotti takinkauluksestaan kesäkuussa 2017 erotessaan eduskuntaryhmästään ja samalla puolueestaan.

Vauhdikasta työtä kokoelmiin. Materiaalia kerätään myös digitaalisessa muodossa. Kansallismuseo tekee yhteistyötä muiden museoiden, paikallismuseoiden ja erikoismuseoiden, kanssa. Museoilla on yhteinen tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO, jossa keskustellaan esimerkiksi nykydokumentoinnista, jaetaan

Immosen ja Ollilan mukaan nykydokumentaatioon tarvitaan avointa, uteliasta ja heittäytyvää otetta. Usein on lähdettävä havainnoimaan ja kuvaamaan saman tien. – Pidän tästä työstä, sillä aamulla ei voi tietää, mitä päivän mittaan tapahtuu. Työnkuva on monipuolinen ja vaihteleva, Ollila kuvailee.

Moniosaajien museo | 11


NÄ K Ö K U L M I A

MU S E OT YÖH ÖN

Teksti: Birgitta Suorsa Kuvat: Jarno Mela

Museot liian riippuvaisia

suhdanteista

”Ala voisi työllistää nykyistä enemmän”

M

useot vetävät entistä enemmän vierailijoita, mutta heille ei voi tarjota samaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Rahaa pitäisi olla uusiin elämyksiin ja osallisuuden kasvattamiseen. Museonjohtaja Tuija Wahlroos tietää, kuinka herkästi museon tulot muuttuvat. Hän on luotsannut Espoossa sijaitsevaa Gallen-Kallelan museota vuodesta 2005. – Meillä on ollut pakkolomia. Nykyisin budjetistamme kolmannes tulee pääsylipuista ja tilavuokrista. Jos nämä tulot notkahtavat, se näkyy heti toiminnassa. Ala on hyvin suhdanneherkkä. Wahlroos kiittelee museokorttia, joka on saanut väen liikkeelle. Tarjonnan pitää vastata yleisön odotuksiin ja jopa ylittää ne. Digitaaliset elämykset on huomioitava, ja niitä kehitetään lisää Gallen-Kallelassakin. Museon kehittämiseen rahaa jää budjetista viitisen prosenttia, jos markkinointia ei oteta lukuun. Sillä

12 | Moniosaajien museo

ei saa paljoa aikaiseksi. Siksi Gallen-Kallelan museo suunnittelee näyttelytoiminnan uudistamista yhdessä kolmen muun museon kanssa Suomen Kulttuurisäätiön apurahan turvin.

Oppia menneestä, näköaloja tulevaan Wahlroosin mukaan museoiden tehtävä on osallistua toiminnallaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. – Museo luotaa myös tulevaan ja antaa eväitä sen ymmärtämiseen. Wahlroos huomauttaa, ettei museo ole koskaan irti ympäristöstään tai yhteiskunnasta. Museoiden tehtävänä on herättää ja antaa näkökulmia keskusteluun. – Mietimme, kuinka teemme museostamme kestävän kehityksen museon ja kuinka ylipäätään museo voi toimia ilmaston hyväksi. Yksi tapa on tarjota yleisölle vastakäytänteitä, taitoja, joita teknistyvässä maailmassa ei juuri tarjota.

– Yleisö on löytänyt museot uudelleen. Meidän pitää tarjota heille elämyksiä ja osallisuutta, museonjohtaja Tuija Wahlroos sanoo.

Yksi näistä vastakäytänteistä ovat villiyrittiretket alueella. Edellisvuonna tehtiin ryijyä taiteilijan mallin mukaan. Museossa pidetään nykyisin 2 - 3 näyttelyä vuodessa. Vastikään nostettiin esille Akseli Gallen-Kallelan puolison Maryn töitä ja työpanosta. Samalla herätettiin keskustelua naisten näkymättömästä työstä. – Museo ei katso vain menneisyyteen, vaan luotaa myös tulevaan ja antaa eväitä sen ymmärtämiseen, Wahlroos sanoo.

Monen ammattialan yhteistyötä Ison osan museonjohtajan työstä vievät taloushallinto ja rahoituksen hakeminen. Espoon kaupunki tukee museon toimintaa ja odottaa, että museo palvelee espoolaisia kaupungin tavoitteiden mukaisesti.


Valtionrahoitus muuttuu vuoden 2020 alusta siten, että vuosittaisen avustuksen sijaan rahoitusta haetaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tämä antaa Wahlroosin mukaan vakaammat näköalat, mutta rahoituksen tasoa tulisi nostaa. Menoeriä ja tehtävää olisi yllin kyllin. Museolle lahjoitettua materiaalia on yhä luetteloimatta. Kokoelmaa ja arkistoa on digitoitu vain osittain, alueen piha ja puutarha pitäisi uusia ja teoksista pitää konservoida vähintään yksi vuodessa. – Tämä on siitä erikoinen museo, että säätiömme omistaa ja on yksin vastuussa kiinteistöstä ja tontista. Olen huolissani, jos yöllä on kova tuuli. Jokin pihan suurista puista saattaa kaatua myrskyssä. Mikäli niin sattuisi, hänen pitäisi tilata alan ammattilainen paikalle. – Moni ei varmaan tajua, millaisia työllistäjiä museot todellisuudessa ovat, Wahlroos sanoo. Raha ei jää museoon. Gallen-Kallelassa se menee monille eri ammattilaisille: kielenkääntäjille, konservaattoreille, valokuvaajille, puutarhurille, rakennusalan ja kiinteistönhuollon ammattilaille ja mm. tienpitoon. – Digitalisaation ja robotisaation sanotaan vievän työpaikkoja. Museoala voisi työllistää nykyistä enemmän, muitakin kuin museoalan ihmisiä.

Alalle tarvitaan palkkaohjelmia Museoalan palkkojen korjaaminen edellyttää palkkohjelmia. Tuija Wahlroos huomauttaa, että alalle vaaditaan ylempi korkeakoulutus ja työhön erikoisosaamista. Gallen-Kallelan museossa ei ole omaa konservaattoria. Siihen ei ole Wahlroosin mukaan varaan, vaikka töitä riittäisi. Museo työllistää vakituisesti kuusi henkilöä, joista neljällä on taidehistorian maisterin koulutus. Palkkojen tulisi Wahlroosin mielestä vastata paremmin alan koulutusta ja erikoisvaatimuksia. – Palkkoihin tarvittaisiin vähintään kymmenen prosentin korotus. Se olisi kohtuullista. Palkka ei vastaa sitä työtä, jota täällä tehdään. Yksityisen museoalan palkat vaihtelevat paikkakunnittain sekä museon koon, varallisuuden ja rahoituksen mukaan. Jos alalle saataisiin palkkaohjelma, se nostaisi palkkoja myös resursseiltaan pienemmissä museoissa. – Museoiden omat mahdollisuudet kehittää palkkausta ovat hyvin pienet. Pitäisi leikata muusta. Meitä kuitenkin sitovat rahoittajille annetut lupaukset. Varat palkkaohjelmaan pitäisi saada julkiselta sektorilta, kunnilta ja valtiolta. – Yhteiskunnan pitäisi nähdä museoiden merkitys laajemmin. Museot ovat osa kulttuuria, Wahlroos sanoo.

Wahlroosin mukaan museoiden tehtävä on osallistua toiminnallaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. – Museo luotaa myös tulevaan ja antaa eväitä sen ymmärtämiseen.

– Kulttuuri lisää ihmisten hyvinvointia, auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan ja syrjäytyneitä takaisin yhteiskuntaan.

Moniosaajien museo | 13


NÄ K Ö K UL M I A

MU S E OT YÖH ÖN

Teksti: Birgitta Suorsa Kuvat: Ari Korkala

Museoesineet vaativat

HYVÄÄ HOITOA

Tampereen museoiden kokoelmakeskuksessa joudutaan päättämään, miten esine saadaan säilymään. Esineiden historian pitää näkyä.

T

ampereen eteläisen teollisuusalueen katveessa on suuri varastorakennus. Sisäänpääsy entiseen sukkatehtaaseen on tarkoin valvottu. Täällä ovat Tampereen kaupungin omistamat ja ylläpitämät museokokoelmat - siis ne esineet, jotka eivät ole esillä museoissa.

kaupunkia sijaitsevien varastojen esineistö piti siirtää samaan paikkaan. Osassa varastoista oli kosteusongelmia ja tuholaisongelmia, joten kaikki esineet piti laittaa karanteeniin ja osa oli pakastettava. Karanteeni kestää tapauksesta riippuen kuukausista kolmeen vuoteen. Sen takia muutto kesti kauan.

Kun kokoelmakeskuksen päällikkö Tiina Paavola vie vieraat tutustumaan keskuksen työhön, vastaan ei tule pölyä eikä tunkkaisuuden hajua. Vaaleat käytävät ja työtilat ovat hyvin siistit ja valaistut. Esineet ovat piilossa.

Paavola kertoo, että aiempien sukupolvien tallentamat lukuisat länget, reet ja kiesit olivat yhdessä varastossa tuhoutuneet niin pahoin, että vain osa niistä selvisi kokoelmakeskukseen.

– Meillä käy täällä ryhmiä vierailulla. Kenkämessujen aikaan eräät vieraat halusivat nähdä presidenttien kenkäparit. Meillä on myös Anne Pohtamon sandaalit, joita hän käytti missivuosinaan. Tampereen historia näkyy kokoelmissa. Teollisuuspaikkakunnan kehitys on saatu hyvin talteen: on kenkäteollisuuden, tekstiiliteollisuuden ja metallinjalostuksen historiaa. Mutta on myös muuta. Pirkanmaalla on kerätty ahkerasti talteen alueen muinaista ja nykyistä historiaa. Kun kokoelmakeskus perustettiin, eri puolella

14 | Moniosaajien museo

– Kun aisaan koski, se mureni sormissa, hän kertoo. Nyt viimeiset varaston puuesineistä ovat vapautuneet karanteenista. Ne pakataan varastointia ja myöhempää konservointia varten. Keräämisen halu oli kova myös 1900-luvun alussa. Koska vanhoista esineistä myös maksettiin, museoiden kokoelmiin päätyi väärennöksiäkin. Kokoelmakeskuksessa käyneet tutkijat ovat arvioineet esimerkiksi, onko kyseessä alkuperäinen, vanha karjalainen kantele vai sen taitava väärennös. Tosin väärennöksilläkin alkaa olla oma historiallinen arvonsa.


Tampereen taidekokoelmasta osa on esillä julkisissa tiloissa tai lainassa näyttelyissä. Kokoelmakeskuksessa ovat loput, Tampereen Taidemuseon kokoelma-amanuenssi Aki Silvennoinen esittelee.

Moniosaajien museo | 15


– Valitsemme tarkkaan, mitä esineistöä tänne otetaan, kokoelmakeskuksen päällikkö Tiina Paavola sanoo.

Tarkkaan valiten ja vaalien Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kansalaiset ottavat yhteyttä ja tarjoavat esineitään museoille. Toisinaan esine on kunnostettu omin päin miltei alkuperäiseen kuntoon. Paavola toteaa, että samalla esineestä on pyyhitty historia pois. Hän neuvoo tarjoajia tutustumaan kokoelmatiedot sisältävään Siiri-tietokantaan. Jos esine löytyy tietokannasta, sille voi etsiä muita halukkaita ottajia tai lainaajia esimerkiksi näyttelyihin.

Kumi ja muovit ovat ongelmallisia

– Valitsemme tarkkaan, mitä esineistöä tänne otetaan. Ensi sijalla ovat Tampereen ja Pirkanmaan historiaan liittyvät esineet. Poistoja teemme perustelluista syistä. Apulaistutkija Merja Honkasalo on järjestämässä Finlaysonin kankaiden näytetilkkuja. Näitä ei löydy muualta.

Toisinaan esineen säilyttämisestä täytyy luopua, sillä materiaalit eivät kestä ajan hammasta. Kumi, vaahtomuovi ja styroksi hapertuvat.

– Finlayson aloitti kankaankudonnan 1838. Ensimmäisenä tuotannossa oli purjekangas. Lankojen värjäämisen tehdas aloitti vasta 1850-luvulla, Honkasalo kertoo.

Joskus on kuitenkin pakko yrittää. Isossa huoneessa on tiukka kohdevalo, joka on suunnattu laumaan tahmatassuja. Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän tekemässä veistoksessa tahmatassut kantavat Hemulin tätiä pois.

– Meillä kävi vastikään Finlaysonin aiempia suunnittelijoita tunnistamassa kankaitaan. Paavola kertoo, että Finlaysonin tuotteita on käyty ihailemassa Japanista saakka. Sinne on valmisteilla näyttely Finlaysonin kankaista. Parin kulman takana on työhuone, jossa konservointityöntekijä Sirpa Virolainen tutkii varoen Jääkiekkomuseolle kuuluvaa pelipaitaa. 1960-luvulta olevan paidan punaiset numerot ovat pesuissa muuttaneet valkoisen kankaan hieman pinkiksi. Aikojen saatossa paitaa on paikattu. Nyt pelipaita vaatii konservointia.

16 | Moniosaajien museo

Paavola sanoo, että pakastamisen sijaan suositaan nykyisin karanteenissa pitoa.

Ennen kuin konservointiin ryhdytään, täytyy tietää esineen historia ja sen tekotapa. Monissa esineissä ja uusissa taideteoksissa on monenlaisia materiaaleja ja niiden säilyttämisessä on omat hankaluutensa. Kun talossa on monen eri alan konservaattoreita, apua löytyy läheltä. Tietotaitoa jaetaan ja menetelmiin opastetaan.

Tampereella on valtakunnallinen vastuu teollisesti kudottujen kankaiden säilytyksestä, mutta kokoelmassa on paljon myös painokankaita.

Apulaistutkija Liinu Lampi miettii, kuinka Muumiteoksen vaahtomuovi uudistetaan.

Pienen yksiön kokoiseen pakastinhuoneeseen tekstiilejä laitetaan nykyisin äärimmäisen harvoin, sillä pakastaminen hajottaa kuituja.

– Tutkitaan ensin, onko tuholaisvahinkoja ja täytyykö tämä laittaa pakastinhuoneeseen -35 asteeseen, Virolainen sanoo.

Taidekonservaattori Raija Pohjalainen miettii, kuinka teoksen vaahtomuovi uusitaan, sillä alkuperäinen on mennyt jonkin verran kasaan, muuttunut ruskeahkoksi ja kovettunut helposti rikkoutuvaksi. – Vaahtomuovi säilyisi parhaiten alle 20 asteessa ja pimeässä, Pohjolainen kertoo. Paavola lisää, että juuri siksi Muumimuseossa on hämärää. Kokoelmakeskuksessa seurataan tarkkaan kansainvälistä tutkimusta kumi- ja muoviesineistön säilyttämiseksi. Varmuudeksi kaikki tieto esineestä säilytetään sekä kirjallisesti että kuvina, nykyisin myös 3D-mallinnoksina.

Museotyön paradoksi Museotyön paradoksi on Paavolan mukaan siinä, että parhaiten esineistö säilyisi pimeässä ja tasaisessa lämmössä. Kuitenkin museotyön tehtävä on tuoda mennyt yleisön nähtäväksi.


Apulaistutkija Merja Honkasalo järjestää Finlaysonin kankaiden näytetilkkuja.

TAMPEREEN MUSEOIDEN KOKOELMAKESKUS Vuonna 2012 perustetussa kokoelmakeskuksessa on noin 400 000 esinettä, jotka on koottu mm. aiemmin käytössä olleesta 15 erilaisesta varastotilasta. Esineistä noin 100 000 on tekstiilejä. Kokoelmiin kuuluu yksi Suomen laajimmista kenkäkokoelmista, 2 500 paria kenkiä. Kokoelma on kansainvälisesti tunnettu. Toinen kuuluisa on suksikokoelma. Erilaisia varasto- ja arkistotiloja on 28. Lämpötila pidetään tasaisena 18–20 asteessa, mutta ilmankosteus säädetään kullekin esinemateriaalille sopivaksi. Metalliesineet säilyvät kuivemmassa ilmassa kuin puuesineet. Konservoinnissa käytetään kaikkiaan noin 50 erilaista kemikaalia, mutta jokaista hyvin vähäisessä määrin. Tuhoeläinkontrolli on tarkkaa. Ansoja on niin lentäville kuin ryömiville hyönteisille sekä jyrsijöille. Jo lakkautettujen Hämeen museon, Tampereen teknillisen museon ja Koulumuseon kokoelmat löytyvät kokoelmakeskuksesta, mutta suurimmat eli lentokoneet ja autot ovat säilytyksessä muualla. Keskuksessa on Tampereen kaupungin kulttuuri- ja taidehistoriallisten kokoelmien lisäksi mm. Luonnontieteellisen museon ja Suomen jääkiekkomuseon esineistöä. Kokoelmakeskuksessa on myös Tampereen taidekokoelmasta se osa, joka ei ole esillä julkisissa tiloissa. Henkilökuntaa on kaikkiaan 25 henkeä, joista 8 on konservaattoria.

Moniosaajien museo | 17


16 Näkökulmia museotyöhön: Palkkatasa-arvo ja museoalan vetovoima> Haastateltavana Satu Ojala Tampereen Yliopisto

Tiina Paavola ja Aki Silvennoinen painottavat, että Tampereen teollista historiaa vaalitaan kokoelmakeskuksessa, vaikka joidenkin materiaalien kanssa riittää haasteita. Tekstiilikonservaattori Arja Louhivuori imuroi varovasti valtavaa, Suomen kuninkaalle suunniteltua ryijyä. Sen piti laskeutua seinältä istumapenkille. Vastikään tekstiili oli yleisön ihasteltavana, sitten karanteenissa kokoelmakeskuksessa. Nyt suuri kudonnainen puhdistetaan takaisin museon kätköihin, jotta se säilyisi ainakin seuraavat sata vuotta.

Silti kokoelmakeskuksen ”asiakas” on esine, Paavola painottaa. Kun esine tulee osaksi kokoelmaa, siitä pidetään huolta ja se annetaan tarvittaessa lainaan.

– Kävin näyttelyssä tarkastamassa ryijyä. Se ei oikein kestä seinällä pitoa, siihen oli tullut keskelle venymää. Lisäksi ihmiset eivät malta olla hypistelemättä. Parhaiten tämä säilyisi lasivitriinissä, mutta siitä ei oikein näe tämän komeutta, Louhivuori sanoo.

– Tietenkin on materiaaleja, jotka säilyvät muita huonommin. Koneissa voi olla kumiosia, joissa havaitaan värimuutoksia, kuivumista ja hajua. Materiaalin tuhoutumisprosessi voi olla työturvallisuusriski.

Kaikkea ei voi säilyttää Suomen kuninkaalle suunniteltu ryijy odottaa puhdistusta.

18 | Moniosaajien museo

Kokoelmakeskuksessa käy vuoden mittaan 400 - 600 vierasta koululaisryhmistä turisteihin ja harrasteryhmiin. Museoiden yönä kuka tahansa ilmoittautunut pääsee mukaan kierrokselle.

– Kaikkea ei voida konservoida, mutta voimme vaikuttaa muilla tavoin esineen säilymiseen, hän kertoo.

Jos esineessä on materiaalia tai osia, jotka tuhoutuvat, museoammattilaisen on ratkaistava, millä keinoin ja kuinka pitkään esineen säilyttämineen on järkevää.


NÄKÖ KULMIA

MUS EOT YÖHÖN

Teksti: Birgitta Suorsa Kuva: Alvar Aalto -säätiö

DESIGN vetää turisteja Suomalaiset Alvar Aalto -kaupungit aikovat hyödyntää hyvää brändiään myös matkailussa. Rakennusperintökohteet ja design kiinnostavat.

A

rkkitehti Alvar Aallon perintö vetää Suomeen etenkin japanilaisia ja yhdysvaltalaisia turisteja. Japanilaiset nuoret naiset ovat kiinnostuneet skandinaavisesta designista ja vierailevat etenkin Helsingin Aalto-kohteissa, kertoo Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh. Huonekalut ja muut Aallon muotoilemat esineet kiinnostavat paljon enemmän kuin muiden pohjoismaalaisten muotoilijoiden tuotanto. Toisena pohjoismaisena kiinnostuksen kohteena on mm. tanskalainen Arne Jacobsen muurahaistuoleineen. – Ensisijainen kiinnostuksen kohde on kuitenkin Aallon tuotanto. Toiseksi suurin ulkomaalaisten ryhmä ovat yhdysvaltalaiset. Sieltä tulee mm. arkkitehtiopiskelijoita professoriensa johdolla tutustumaan Aallon töihin. – Yleensä he haluavat nähdä Aallon kotitalon, toimiston ja sitten muita kohteita. Silloin on luontevaa tulla Jyväskylään, koska siellä on säilynyt 29 Aallon rakennusta.

Brändiä aiotaan hyödyntää Lindhin mukaan kansainvälisesti Aalto rinnastetaan sveitsiläiseen Le Corbusieriin ja yhdysvaltalaiseen Franklin Wrightiin. Koska arkkitehtuurimme perintö on näin kovassa kurssissa, tutustujia kohteisiin riittää. Aallon kädenjälki näkyy monessa muussakin kaupungissamme. Vuonna 2017 perustettiin Alvar Aalto -kaupunkien verkosto, jonka ideana on hyödyntää mm. matkailussa Aalto-brändiä.

– Olemme valmistelemassa Alvar Aalto -matkailureittiä, joka alkaisi Italian Riolasta ja päätyisi Rovaniemelle, Lindh kertoo. Riola di Vergatossa on Aallon suunnittelema kirkko, ja Rovaniemen uudelleen rakentaminen sodan jälkeen aloitettiin Aallon laatiman asemakaavan pohjalta. Lindh huomauttaa, että Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskus on hieno esimerkki Aallon pohjoisesta arkkitehtuurista. Ideana on ottaa reitille mukaan kaikki keskeiset eurooppalaiset Alvar Aalto -kohteet.

Kulttuurireittien kartalle Euroopan neuvosto on näyttänyt Aaltomatkailureitille vihreää valoa ja nostanut sen prioriteettilistalleen.

esimerkiksi Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti, Lindh sanoo. Toistaiseksi maamme on mukana Pyhän Olavin reitillä, Hansa-reitillä, Viikinkireitillä sekä Rautaesirippureitillä, joka kulkee pyöräilyreittinä Etelä-Euroopasta Suomen ja Norjan rajalle. Suomi liittyi Euroopan kulttuurireittisopimukseen (Cultural Routes) vuonna 2018. Aalto-reitti olisi ensimmäinen suomalaisten aloitteesta kehitetty kulttuurireitti. Kaikkiaan kulttuurireittejä on 38 ja ne kulkevat yli 50 maassa. Lähteinä käytetty myös: Euroopan neuvoston nettisivut, Visit Finland matkailijatutkimus 2017 sekä Hannu Piekkola, Otto Suojanen ja Arttu Vainio Museoiden taloudellinen vaikuttavuus (Levón 139, Vaasan yliopisto 2013)

– Jos Aalto-reitti hyväksytään Euroopan kulttuurireitiksi, reittimme pääsee samaan sarjaan kuin

Moniosaajien museo | 19


N Ä K Ö K UL M I A

MU S E OT YÖH ÖN

Teksti: Uula Neitola Kuvat: Juuso Haarala ja Natalia Flejszar

Tapahtumatuottaja Uula Neitola:

”Uudenlainen yleisötyö inspiroi” Koti merellä -tapahtuma yhdisti Oulun merellisiä kulttuurikohteita myös museon ulkopuolelta. Tapahtuma oli osa Merimiehenkotimuseon avajaisia kesäkuussa 2019. Kuva: Natalia Flejszar

T

apahtumatuottajat ovat museoiden uusimpia ammattilaisia. Museot panostavat uudenlaisen osaamisen myötä yhteisöllisyyteen ja tapahtumiin, joihin tullaan kokemaan, oppimaan ja viihtymään. ”Työskentelen tapahtumatuottajana Museo- ja tiedekeskus Luupissa. Tieni tapahtumatuottajaksi kävi hyvän onnen ja verkostoitumisen kautta. Olin töissä jo tyystin toisella alalla, kun Luupin yleisötyön johtaja kysyi, tulisinko töihin tapahtumatuottajaksi. Minun ei tarvinnut harkita kahdesti. Uudenlainen yleisötyö inspiroi. Työssäni korostuvat museon mahdollistama yhteisöllisyys, osallistaminen ja vuorovaikutus. Yleisötyön näkökulmasta museot ovat aivan erityisessä asemassa yhteisöllisyyden mahdollistajina ja yhä useammin myös tuottajina. Miten museot sitten tarjoavat yhteisöllisyyttä? Kaivamme menneisyydestä asioita ja annamme ihmisille mahdollisuuden antaa niille uusia merkityksiä, nähdä menneisyyttä omasta ajasta käsin ja kokea tätä hetkeä menneisyyden kautta.

20 | Moniosaajien museo


”Valeuutisten aikakaudella aitouden kokemus korostuu. Museoissa säilyy aito ja alkuperäinen, joka liittyy ihmisyyteen – sitä tapahtumillanikin aina korostan.”

Meidän ei pidäkään lähteä kilpailemaan muiden ”viihdytyslaitosten” kanssa, vaan kyetä tuotteistamaan menneisyyttä helposti omaksuttavalla tavalla - sekä tarjota menneisyydestä sellaisia otteita, joista kukaan ei ole ennen kuullut. Museo luo yhteisöllisyyttä myös rakentamalla identiteettiä. Tuomme esiin, mitä omintakeista omalla kulttuurihistorialla, taiteella tai esimerkiksi paikkakunnalla on annettavanaan. Tätä identiteettiä ihminen kantaa mielessään osana omaa kehityshistoriaansa.

Tapahtumatuottaja on kaikkien toimijoiden palvelija. Kun tyytyväinen yleisö kohtaa tyytyväisen esiintyjän, silloin minäkin voin olla tyytyväinen. Olen onnellinen siitä, että olen voinut täyttää sosiaalisen tilauksen kaupungin museoiden ohjelmatarjonnassa ja uudistaa sitä kautta myös kaupungin tapahtumakenttää ja kulttuuritarjontaa.

Puhujavieraista pikadeittailuun

Kuuntelen kävijöiden ääntä

Oulun taidemuseossa on tuottamanani tanssittu elektronisen musiikin tahtiin, kuultu stand up -komiikkaa, nähty ja kokeiltu burleskia.

Toimenkuvaani tapahtumatuottajana kuuluu erilaisten yleisötapahtumien järjestäminen Museo- ja tiedekeskus Luupissa, jossa on useita museokohteita. Vastuullani on tapahtumien suunnittelu ja toteutus, budjetointi, viestintä ja markkinointi. Työni on hyvin yrittäjämäistä.

Koti merellä -tapahtumassa yhdisteltiin Oulun merelliseen kulttuuriperintöön liittyviä kohteita. Oulussa on vilkas omaehtoisen tekemisen kulttuuri, ja halusin tuoda sen suuren yleisön nähtäville. Lisäksi olen kuratoinut omaehtoista näyttelytoimintaa.

Museot ovat julkisia tiloja, joiden sijainti on useimmiten hyvä. Niiden käyttäminen tapahtumapaikkana antaa siis tapahtumatuottajalle erinomaiset lähtökohdat.

Kaikista parhaiten ihmiset tuntuvat muistavan Oulun taidemuseon Sinkkuillan. Sinkuille ei kaupungissa ole useinkaan kohdistettua ohjelmaa. Suuri suosio todisti, että yleisö on valmis vastaanottamaan tällaisen vapaalla tavalla museota käyttävän tapahtuman, jossa olikin museokaveritreffejä, pikadeittailua, kirjailijavieras, rakkausaiheisia opastuksia näyttelyyn sekä tietysti tarjoiluja ja musiikkia.

Kävijät eivät välttämättä edes tiedä, mitä kaikkea museoissa voi järjestää. Vanhat mielikuvat museoista hiljaisina, pölyisinä vitriinikokoelmina elävät tiukassa. Siksi ensimmäinen tehtäväni oli museon ilmeen uudistaminen tapahtumien kautta. Tajusin, että tapahtumatuottajana voin toteuttaa täysin uudenlaista museotyötä ja parhaimmillaan laajentaa museon kuvaa elämyksellisempään suuntaan. Yleisön palautteen perusteella myös onnistuin siinä. Säilyttääkseni suhteen yleisöön en lukittaudu toimistoon, vaan opastan paljon ja kyselen jatkuvasti, mitä kävijät toivovat museolta. Juonnan usein itse tapahtumat.

Uula Neitola, Museo- ja tiedekeskus Luupin historian ensimmäinen tapahtumatuottaja. Kuva: Juuso Haarala

Osa pitkää jatkumoa Museoiden yleisötyö markkinointeineen on kehittynyt valtavasti viimeisten vuosikymmenten kuluessa. Kokoelmien avoinnapidosta on tultu museoympäristössä tapahtuviin festivaaleihin. Museoiden tapahtumatuottajat ovat vankan museoammattilaispuun viimeisen oksan haara. Olen itse siitä erikoinen tapahtumatuottaja, että juureni ovat museoalalla. Olen valmistunut Oulun yliopiston historiatieteistä ja työskennellyt useissa museoissa eri tehtävissä. Tapahtumatyön opin työn ohessa.

Museotaustasta on ollut minulle erityistä hyötyä; pystyn peilaamaan työtäni muuhun museotyöhön ja tunnen museon eri tehtävät. Siitä huolimatta saan joskus kritiikkiä talon sisältä liian vapaamielisistä ideoistani. Se on ymmärrettävää. Tapahtumatuottajia ei ole vielä kovin monessa museossa. Olenkin luomassa museoiden tapahtumatuottajien verkostoa, jotta tuottajat voisivat vaihtaa kokemuksia.

Moniosaajien museo | 21


NÄ K Ö K U L M I A

MU S E OT YÖH ÖN

SUOMALAISET arvostavat museopalveluja

Suomalaiset katsovat museo-, kirjasto- ja kulttuuripalveluiden lisäävän omaa hyvinvointiaan. Näin ajattelee neljä viidestä kansalaisesta. Kulttuuri mielletään kansalaisten peruspalveluksi. Kulttuuripalvelut saavat suomalaisilta vahvan tuen Kantar TNS:n toteuttamassa vuoden 2019 mielipidemittauksessa. Kirjasto-, kulttuuri- ja museopalveluiden merkitys omalle hyvinvoinnille ja kehittymiselle tiedostetaan laajasti. Neljä viidestä ajattelee, että ”hyvät kirjasto-, museo- ja kulttuuripalvelut lisäävät hyvinvointia”. Suurin piirtein yhtä moni (85 %) kokee, että nämä palvelut lisäävät mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Enemmistö (61 %) uskoo lisäksi, että kulttuuripalveluilla on oma tärkeä merkityksensä maahanmuuttajien kotoutumisen apuna. Tutkimus toteutettiin Akavan Erityisalojen toimeksiannosta nyt viidennen kerran. Suomalaisten tuki kulttuuripalveluille on pysynyt vahvana jokaisessa mittauksessa.

Kaikille tasapuolisesti Kulttuuripalveluita on tarjottava mahdollisimman tasapuolisesti, ilmenee tutkimuksesta. Selkeä enemmistö (82 %) pitää kulttuuria jopa kansalaisen peruspalveluna. Yhdeksän kymmenestä yhtyy väitteeseen, että kulttuuripalveluita on tuotettava tasapuolisesti eri ikä- ja väestöryhmille. Enemmistö pitää jokseenkin selviönä, että kunta huolehtii alueensa kulttuurista. Neljän viidesosan (83 %) mielestä oman kotipaikkakunnan ”on panostettava hyviin kirjasto-, museo- ja kulttuuripalveluihin”. Kulttuuripalveluihin on suomalaisten mielestä ohjattava tukea verovaroista, jotta pääsylippu- ja käyttömaksut pysyvät edullisina. Kaksi kolmesta on tätä mieltä. Väitetyn kanssa täysin samaa mieltä on 36 prosenttia ja siihen jokseenkin yhtyviä 41 prosenttia.

Matkailun vetovoimatekijä Myös kulttuuripalveluiden taloudellinen ja alueellista vetovoimaa lisäävä merkitys saa ymmärrystä.

22 | Moniosaajien museo

Perussuomalaiset kriittisimpiä

Valtaosa suomalaisista pitää kulttuuripalveluita hyvänä keinona lisätä turismia. Kaksi viidestä (40 %) oli täysin ja hieman useampi (46 %) jokseenkin sitä mieltä, että ”hyvin toimivat kulttuuripalvelut ovat vetovoimatekijä, joka houkuttelee matkailijoita paikkakunnalle”. Valtaenemmistön (83 %) mielestä kyseessä on omalle kotipaikkakunnalle tärkeä elinvoimatekijä.

Suomalaiset ovat kattavasti kulttuurimyönteisiä. Esimerkiksi kotikunnan kirjasto-, kulttuuri- ja museopanostuksia koskeva vaatimus on vahva kaikissa väestöryhmissä. Keskimääräistä useammin sen kuitenkin esittävät naiset sekä kaupunkimaisessa ympäristössä asuvat. Moni uusmaalainen puhuu asian puolesta, samoin useat pohjois- ja itäsuomalaiset.

Palkkavaatimus saa kannatusta

Puoluekanta näkyy vastauksissa siten, että perussuomalaisissa on muita vähemmän kulttuuripanostuksia kannattavia. Toisaalta heistäkin selkeä enemmistö (64 %) esimerkiksi katsoo, että oman kotikunnan on panostettava hyviin kirjasto-, museo- ja kulttuuripalveluihin.

Suurin osa suomalaisista näkee, että hyvät kulttuuripalvelut vaativat hyviä tekijöitä ja toteuttajia. Kun väitettiin, että ”laadukkaiden kulttuuripalvelujen tuottamisen edellytyksenä ovat koulutetut asiantuntijat”, neljä viidesosaa tutkimukseen osallistuneista yhtyi ajatukseen. 34 prosenttia oli sen kanssa täysin ja 45 prosenttia jokseenkin samaa mieltä.

Lähde: Akavan Erityisalat: Kansalaisten käsitykset tasaarvosta, kulttuurista ja hyvästä hallinnosta, Kantar TNS 2019.

Yli puolet suomalaista katsoo, että kirjastonhoitajille, museoamanuensseille ja kulttuurituottajille pitäisi maksaa enemmän palkkaa. Näissä ammateissa keskiansio on noin 400 euroa pienempi kuin kaikilla suomalaisilla keskimäärin

Lue koko tutkimusraportti: www.akavanerityisalat.fi

PITÄÄKÖ KULTTUURIALAN AMMATEISSA MAKSAA ENEMMÄN PALKKAA (%) Ehdottomasti pitää Luultavasti ei pidä

Luultavasti pitää Ehdottomasti ei pidä

0%

20 %

Kaikki

25

Nainen Mies

40 %

Pääkaupunkiseutu Muu kaupunki

23

Maaseutu

25

60 %

80 %

39

33 18

Ei osaa sanoa

12

19

39 38

8 15

32

37 38

8

3 8

19 20

10

5

17 21

14 42

100 %

17

4 6 5


Näin tutkimus tehtiin: Tämän suomalaisten kulttuurikäsityksiä selvittäneen gallupin aineisto koottiin TNS Gallup Oy:n internetpaneelissa 22.–28.2.2019. Tutkimusta varten haastateltiin 1 159 henkilöä. Vastaajajoukko edustaa maamme 15–74-vuotiasta väestöä Ahvenanmaan maakunnassa asuvia lukuun ottamatta. Tilastollinen virhemarginaali on keskimäärin 2,9 prosenttiyksikköä suuntaansa.

KULTTUURIPALVELUIHIN LIITTYVIÄ MIELIPITEITÄ (%) Täysin samaa mieltä Jokseenkin eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä Täysin eri mieltä 0%

20 %

Kulttuuripalveluita on tuotettava tasapuolisesti eri ikä- ja väestöryhmille.

Ei osaa sanoa

40 %

60 %

51

Hyvin toimivat kulttuuripalvelut ovat vetovoimatekijä, joka houkuttelee matkailijoita paikkakunnalle.

42

Kulttuuri on kansalaisen peruspalvelu.

39

43

Hyvät kirjasto-, museo- ja kulttuuripalvelut lisäävät hyvinvointiani.

40

40

Laadukkaiden kulttuuripalvelujen tuottamisen edellytyksenä ovat koulutetut asiantuntijat.

34

45

Kulttuuripalveluja pitää tukea verovaroista, jotta pääsylippu- ja käyttömaksut pysyvät edullisina.

36

41

Kulttuuripalveluita tuottavan henkilöstön huono palkkaus on osoitus siitä, että päätöksentekijät eivät arvosta kulttuuripalveluja.

22

39

Kulttuuripalveluilla on tärkeä merkitys maahanmuuttajien kotoutumisessa.

20

41

8 3

6

9

2

7

9

2

11

2

5

7

50

29

6 2

5

38

41

Kulttuuripalvelut luovat moniarvoisuutta ja edesauttavat kansainvälisyyttä.

6

42

45

Kotipaikkakuntani on panostettava hyviin kirjasto-, museo- ja kulttuuripalveluihin.

4 6 2

46

43

Hyvät kirjasto-, museo- ja kulttuuripalvelut ovat kotipaikkakunnalleni tärkeä elinvoimatekijä.

100 %

38

40

Hyvät kirjasto-, museo- ja kulttuuripalvelut lisäävät mahdollisuuksiani oppia ja kehittyä.

80 %

10

8

3

12

2

10

7

7

14

18

12

19

15

3

4

6

7

Moniosaajien museo | 23


NÄ K Ö K UL M I A

MU S E OT YÖH ÖN

Teksti: Birgitta Suorsa Kuvat: Mullankaivajat, Forssan museo

MUSEO AUTTAA OPPIMISESSA Historiaa ja arkeologiaa voi oppia osallistumalla. Forssassa oppilaat tarttuivat kaivauslastoihin ja pensseleihin museon opastuksella.

F

orssalaisen Heikan koulun 5A-luokka pääsi keväällä 2018 todenteolla kiinni arkeologiaan, kun museo tuli opettamaan koululaisille arkeologien työtapoja. Koululaiset oppivat mm. tehtäväpolun avulla kaivuun eri vaiheet, taustatyöstä dokumentointiin. Arkeologi, Forssan museon museolehtori Tuuli Ravantti kertoo, että kesän alussa varsinaisina kaivauspäivinä lapset eivät olisi malttaneet lähteä pois kaivaukselta. Yhtiönpuistoon, entisen puuvillatehtaan johtajan A.W. Wahrenin rakennuttaman ja myöhemmin muiden asuttaman talon paikalle, tehtiin metri kertaa neljän metrin kaivausalue. Asunto oli palanut 1969. Kaivaukselta tehtiin kaikkiaan 913 löytöä, joista suurin osa oli rakennusmateriaalia mm. tiiltä ja palanutta lasia. Joukossa oli toki käyttöesineitäkin, kuten kymmenpenninen vuodelta 1973.

Tukea ilmiöoppimiseen Syyslukukaudella jatkettiin löytöjen tutkimista mm. jälkitöissä, joiden aikana esineet dokumentoitiin. Lopulta marraskuussa avattiin Forssan museossa

24 | Moniosaajien museo

Heikan koulun oppilaat tekivät kaivauksia Forssan Yhtiönpuistossa keväällä 2018. Syksyllä löydöt tutkittiin ja ne asetettiin näytteille museoon.

näyttely, jossa esiteltiin kaivauksen löytöjä, joihin kuuluivat naudan selkänikama, siilikorun hela ja ruostuneita rautanauloja.

kanssa museoilta odotetaan yhteistyötä luonnontieteiden, kuvataiteen, äidinkielen, kirjallisuuden ja kulttuurin opetuksessa.

Koululaisten ohjelmaan kuului myös tutustuminen lähialueen kalmistoon ja linnavuoreen, joissa opittiin, miltä arkeologiset kohteet näyttävät maisemassa.

Aloitteen yhteistyöstä voi tehdä koulu, museo tai kunta. Jyväskylässä on jo pitkä perinne, jonka mukaan kaupungin kaikki kolmasluokkalaiset vierailevat Alvar Aalto -museossa osallistumassa kahden tunnin työpajaan. Joka vuosi työpajaan osallistuu noin 500 oppilasta. Se tekee 3 000 tuntia arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatusta vuosittain, jotka museo lahjoittaa kaupungille.

Heikan viidesluokkalaisten arkeologiaopetus yhdessä Forssan museon ja Kulttuuriyhdistys Kuvion kanssa toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa Mullankaivajat-hankkeessa. Rahasto tukee uuden opetussuunnitelman mukaista ilmiöoppimista ja opiskelua koulun ulkopuolella.

Opetusta museoissa Uusien perusopetuksen opetussuunnitelmien mukaan opetusta viedään entistä enemmän perinteisten opetustilojen ulkopuolelle. Museoiden odotetaan tarjoavan paitsi sisältöä ja havainnemateriaalia opetukseen, myös oppimisympäristöjä. Aikuisten perusopetuksen opintosuunnitelman mukaan museoita tulee hyödyntää suomen kielen, kulttuurin, kansanperinteen sekä ympäristöja luonnontieteiden opetuksessa. Peruskoulujen

Toukokuussa 2019 Jyväskylä ja 11 muuta ns. Alvar Aalto -kaupunkia perustivat kouluverkoston ja nimesivät kaikkiaan 17 koulua Alvar Aalto -kouluiksi. Yhteistyöllä halutaan kehittää lasten ja nuorten arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatusta ja jakaa Aallon tuotannon taustalla vaikuttavia ajatuksia. Alvar Aalto -säätiö tuottaa kouluille oppimateriaalia.

Vuorovaikutus tihenee Museopoliittisen ohjelman mukaan Suomessa on vuonna 2030 ajankohtaisimmat museot ja innostuneimmat asiakkaat.


Lisätietoa: Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja 6 (2013) Mirva Mattila (toim.): Mahdollisuuksien museo – Opetus- ja kulttuuriministeriön museopoliittinen ohjelma 2030 (2018) Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet, Opetushallitus (2014)

Monet viidesluokkalaiset ovat päässeet Suomen Kulttuurirahaston tuella tutustumaan arkeologiaan myös käytännössä.

Forssan Mullankaivajien retkellä oppilaat tutustuivat läheisiin muinaisjäännöskohteisiin Rapolan linnavuoreen ja Päiväniemen kalmistoalueeseen. Kuvan otti Forssan Mullankaivajiin osallistunut Kaisla.

Ohjelmassa todetaan: ”Museot ovat luovia, kokeilevia, riskejä ottavia ja uusille ajatuksille avoimia organisaatioita.” ”Yhteisöllinen toiminta avaa museoita kaikkien käyttöön. Se mahdollistaa osallistumisen rohkeaan ja vuorovaikutteiseen toimimiseen yhteiskunnassa.” Museoiden tulee ohjelman mukaan olla inspiroivia oppimisympäristöjä ja tärkeitä kumppaneita ilmiöpohjaisessa oppimisessa. Museoiden toiminnan tulee tukea lasten ja nuorten identiteettien rakentumista, kulttuurisen osaamisen vahvistumista ja osallisuutta kulttuuriin. Valmiiden vastausten sijaan museot haastavat dialogiin, omiin tulkintoihin, kriittiseen ajatteluun, sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä omien mielipiteiden muodostamiseen ja ilmaisuun. Forssan Mullankaivajat osoitti Ravantin mukaan ainakin sen, että koulu ja museo hyötyvät kumpainenkin tiiviistä yhteistyöstä. Tarjottavaa syntyi niin oppilaille kuin muille kuntalaisille ja matkailijoille. Ravantti kertoo, että arkeologian perehdytysjakson työpaja- ja rastitehtävistä koostettiin Forssan museolla 5.-luokille Menneisyyttä tutkimassa -tehtäväpaketti. Sitä on tarjottu paikallisille kouluille mm. Opi museossa -viikolla. Museon tieto paikallishistoriasta karttui ja lisäksi hankkeen tutkimusaineistoista koostettiin yleisölle maksuton Yhtiönpuiston historiakävely -opastus. Kävelykierrokselle voi osallistua virtuaalisesti myös Seinätön museo -palvelussa.

Moniosaajien museo | 25


P U H E E N J O H TA J A LTA

Teksti: Anna Joutsenniemi Kuvat: Petri Virtanen ja Helinä Rautavaara -museo

Museoilla on myös

ILMASTOTEHTÄVÄ

Veden varassa. Vargha Bahagirin valokuvanäyttely on osa Helinä Rautavaara -museon ilmastohanketta. Yhteinen ilmastomme -hankkeen teemoiksi nousivat ilmastonmuutos eri puolilla maailmaa, kestävä luonnonvarojen tuotanto sekä näihin teemoihin liittyvät naisten oikeudet. Hankkeeseen kuului myös mm. teemaan liittyviä pakopelejä eri puolilla Suomea.

Tulevaisuuden museo valistaa ilmastoasioissa ja toimii myös itse ekologisesti. Osaajilleen se maksaa palkkaa työn vaativuuden mukaan, toivoo Museoalan ammattiliiton puheenjohtaja Susanna Sääskilahti.

J

uuri nyt museoalankin ammattilaisia puhuttaa ilmastonmuutos.

– Meiltä museolaisilta kysytään, pitääkö museoiden osallistua ilmastotyöhön. Vastaus on ehdoton kyllä - ja osallistua tulee monella tavalla, sanoo Museoalan ammattiliiton puheenjohtaja, itse Kansallisgallerian amanuenssina työskentelevä Susanna Sääskilahti.

26 | Moniosaajien museo

– Museoiden täytyy uudistaa omaa toimintaansa ja kehittää ympäristöystävällisiä tapoja toimia. Parhaiten tämä onnistuu, kun museoala etsii yhdessä sopivat työtavat ja keinot vähentää ilmastokuormaa. Ja työ on jo aloitettu. Tämä tarkoittaa kestäviä ratkaisuja esimerkiksi kokoelmien säilyttämiseen ja kestävän kehityksen mukaista toimintaa laajasti ottaen. Tällöin myös henkilöstön työssä jaksamiseen liittyvät seikat tulevat huomioiduiksi. Vähemmän


– Jos työntekijän etuja ei valvota ja puolusteta, voi suomalainen yhteiskunta ja työelämä muuttua paljonkin huonompaan suuntaan, sanoo Susanna Sääskilahti.

on enemmän pitää paikkansa monessa mielessä ympäristöasioita huomioitaessa. – Museot toimivat nykyisin alustana monenlaiselle toiminnalle ja ovat suositumpia kuin koskaan. Siksi myös museoissa tehtävä informaationvälitys, ilmastokasvatus, toivon luominen sekä aikuisille että lapsille voivat tavoittaa ihmisiä ja saada muutosta aikaan, Sääskilahti pohtii. Tämä tehtävä museoille sälytetään nyt myös suomalaisessa kulttuuripolitiikassa. Vuoteen 2030 ulottuva Museopoliittinen ohjelma edellyttää museoiden ottavan aktiivisen roolin hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun vahvistamisessa. Myös Euroopan neuvoston ja Unescon kulttuuriperintöä koskevissa sopimuksissa korostetaan kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä ja yhteyttä kestävään kehitykseen. – Paljon on vielä tehtävää. Toki museoissakin on vuosien varrella haettu vaikkapa energiatehokkaampia ratkaisuja, mutta niissä taloudelliset seikat ovat olleet toiminnan ajuri, eivät niinkään ympäristöasiat.

Digiosaamista museoihin Suomen museoliiton ja John Nurmisen Säätiön kevään 2019 digitalisaatiokyselyssä 86 prosenttia museoista arveli, että oman museon panostukset digi- ja verkkosisältöihin kasvavat tulevaisuudessa. Vankka yksimielisyys oli myös siitä, että museoalalle tarvitaan uusia yhteistyömalleja digitaalisten sisältöjen ja palveluiden toteuttamiseen. Lähes kaikki vastaajat uskoivat, että tulevaisuudessa museon asiakas odottaa saavansa palvelua yhä enemmän verkossa. Odotuksista huolimatta museoiden panostukset digiosaamiseen olivat kyselyn mukaan vielä melko pieniä. Yleisimpiä digipalveluja ovat erilaiset hakupalvelut, mobiilioppaat ja verkkonäyttelyt. Muutamilla museoilla on merkittävää verkkokauppatoimintaa. Osaaminen ja resursointi painottuu kuitenkin vielä muille alueille.

Susanna Sääskilahti on Museoalan ammattiliiton puheenjohtaja ja Akavan Erityisalojen hallituksen jäsen. – On selvää, että digitalisaation myötä ainakin isoissa museoissa tulee työskentelemään myös osaajia, joilla on paljon tietoteknistä osaamista. Esteeksi tässä voi tulla museoiden kyky kilpailla osaajista palkoilla, Sääskilahti pohtii. – Museoissa tulee olla sekä perinteistä kokoelmaja arkistoalan osaamista että tiukasti ajassa kiinni olevaa muuta osaamista. Museo on todellakin moniosaajien työkenttä: yhden asiantuntijan on osattava monenlaista ja toisaalta tarvitaan monien alojen erityisasiantuntijoita. Tämä ”moniosaajuus” on selkeästi voimistuva trendi, joka osaltaan tukee vaatimuksiamme nostaa museopalkat kuopastaan, Sääskilahti sanoo.

– Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että valitettavan usein museo on alalle valmistuville myös pätkätyöllistäjä eikä palkka ole aina kilpailukykyinen. – Järjestäytymisellä alan ammattiliittoon on merkitystä, sillä tarvitsemme jäsenistön voimaa palkkaedunvalvontaan. Tarvitsemme jäsenten voimaa myös ylipäätänsä suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän kehittämiseen. – Hyvinvointiyhteiskunta ei ole syntynyt itsestään, joten sen eteen täytyy tehdä töitä. Ja sen eteen työskenteleviä ihmisiä pitää saada mukaan toimintaanmme.

Järjestäytymisellä merkitys Museoalaa nyt harkitsevalle Susanna Sääskilahti sanoo, että museot ovat mielenkiintoisia paikkoja työskennellä sekä nyt ja etenkin tulevaisuudessa.

Moniosaajien museo | 27


OTA PALKKAUS ROHKEASTI PUHEEKSI Museoalan asiantuntijatehtävien palkkauksessa on työ- ja virkaehtosopimusten rajoissa myös henkilökohtaista joustovaraa. Työnantaja voi ja saa maksaa aina vähimmäispalkkoja enemmän. Palkasta kannattaa neuvotella 99 tehtävien muuttuessa määrällisesti tai laadullisesti

Palkkauskysymykset kannattaa nostaa esille esimerkiksi kehityskeskustelussa esihenkilön kanssa. Palkankorotusta on useimmiten pyydettävä itse. Palkankorotus vaatii asialliset perustelut.

99 osaamisen kehittyessä 99 uutta työpaikkaa hakiessa

Oman työpaikan luottamusmieheltä saa tietoa palkankorotuksen mahdollisuuksista sekä työ- ja virkaehtosopimuksen määrittämistä käytännöistä. Palkkauksen lisäksi on hyvä nostaa esille muitakin työehdoissa mahdollisesti askarruttavia kysymyksiä.

99 havaittaessa palkkausepäkohtia, esimerkiksi kun samantasoisessa työssä palkat ovat eri tasolla omalla työpaikalla, toimintaympäristössä tai työmarkkinoilla 99 palkkoja tarkasteltaessa (esim. järjestelyerät, palkkakartoitus) tai kehitettäessä (palkkaohjelmat)

Voit ottaa yhteyttä myös Akavan Erityisalojen asiantuntijoihin. Liiton edunvalvonnassa on Museoalan ammattiliiton jäsenten apuna yhdeksän lakimiestä ja asiantuntijaa, jotka ovat perehtyneet eri työnantajasektoreiden työehto- ja palkkauskysymyksiin.

99 kun lisärahoitusta on saatavilla (esim. projektit, hankkeet, ulkopuolinen rahoitus, tuottavuuden nousu)

Työmme jatkuu ja sinäkin voit osallistua siihen liittymällä mukaan oman alasi ammattiliittoon! Tehdään yhdessä parempi työelämä MUSEOALAN MONIOSAAJILLE!

p. 0201 235 340 • www.akavanerityisalat.fi

USEO M SEN AMMATTILAI

MUKANA Uula Neitola

p. 020 123 5395 • www.museoalanammattiliitto.fi

NYT SAATAVANA! Uula Neitola:

Museoammattilaisen mukana Museoalan ammattiliiton historia on osa suomalaisen työmarkkinapolitiikan, kulttuurityön ja ay-liikkeen värikästä menneisyyttä. Museoalan ammattiliitto on kulkenut yhtä matkaa museotyön muutosten mukana jo viisikymmentä vuotta turvaten ammattilaisten selustaa, käyden arvokeskustelua, vaikuttamalla museoiden arvostukseen ja välillä astuen barrikadeille.