Velojen toukokuisen kokoontumisajon kahvitauolla Lahden raviradalla yhdistyksemme puuhamies Kalevi Lepo kertoi viime vuoden puolella julkaistun pyöräkirjan esittelytilaisuudesta Pälkäneen pääkirjastossa 16.5. Kuinka ollakaan Kalevi sai allekirjoittaneen puoliksi lupaamaan osallistumisesta tuohon tilaisuuteen sekä kirjoittamaan kirjasta ja tekijästä Pikajalkaan. Kirja on Hannu Syväojan omien pyöräretkien perusteella kirjoittama Kulttuuripyöräilyä Hämeessä ja vähän sen ulkopuolellakin. Kustantaja oli Mediapinta, jolta kirjoittaja osti itse ensimmäisen kalliiksi tulleen värikuvallisen painoksen. Muuten myyntiin tulleen 276-sivuisen, hinnaltaan huokeamman, laitoksen kuvitus on muutamaa aluejakosivua lukuun ottamatta valitettavasti mustavalkoinen. Kuvat ovat Syväojan itse ottamia – mielestäni aivan laadukkaita ja hyvin valittuja. Opettajan työstä jo pitkään eläkkeellä olleen, leppoisasti ja asiantuntevasti esiintyvän kirjoittajan ja hänen retkitoverinaan pyörämatkoilla monesti olleen vaimonsa tapaaminen oli varsin miellyttävä kokemus. Syväoja on opiskellut työnsä ohessa, kirjoittanut useita koulu-, paikallis- ja henkilöhistorioita. Väitöskirjansa hän tehnyt kirjallisuuden historiasta. Syväoja (synt. 1933) kertoi innostuneensa nuoruusajan jälkeen hiipuneeseen pyöräilyharrastukseen uudelleen 1988. Ajatuksena oli aluksi vanhuuden vaivojen viivästyttäminen, mutta pian ajoreittien paikkakuntiin lähempi tutustuminen asettui itse ajamista keskeisimmäksi motiiviksi. Päivämatkat ovat lyhentyneet alun Tampere–Turku, tai Tampere–Jyväskylä reiteistä nykyisiin 40–80 kilometrin taipaleisiin.
11 Pikajalka 21
Hannu Syväoja sai teoksestaan Vuoden kotiseutukirja -kilpailussa kunniamaininnan.
Kirjoittajan paljolti käytössä ollut tapa siirtyä kotoa autolla kullekin pyöräilyreitille ja takaisin, on tehnyt mahdolliseksi varsin laajaan alueeseen tutustumiseen. Tähän kirjaan sisältyvät pyöräretket ovat suuntautuneet Pirkanmaalle, Kanta-Hämeeseen, Päijät-Hämeeseen ja vähän näiden rajojen ylikin. Syväoja on nähnyt todella paljon vaivaa, varmaankin jo ajatellut tämän ”velomaanisen” teoksen toteuttamista, selvitellessään todella perusteellisesti eri kanavia käyttäen paikkakuntien maantiedettä, historiaa, henkilöhistorioita, nähtävyyksiä ym. joko etu-, tai jälkikäteen. Reittien kuvaus on kyllä sitten kirjoittajan oman kynänjälkeä, jossa historian ja kirjallisuuden tuntemus sekä kirjoittajakokemus tulevat selkeästi esille. Luonnonkuvaukset ovat usein varsin oivallisia. Esimerkkinä ajelu Teiskon keväässä: ”Teen taivalta rentukkapartaisten koskien pärskyessä ja käkien kukkuessa. Maisema on vielä melko pelkisteinen, se ei ole vielä huppuuntunut kesän ruoho- ja lehtipaljoudesta”. Mielessä on ollut runoilijoiden ja historiallisten henkilöiden ajatuksia ympäristöstä.
Syväoja löytää selvästi niistä samankaltaisuuksia omille tuntemuksilleen. Kangasalan Pelisalmen kauneudesta kirjoittaessaan Syväoja pohtii roomalaisten käsitettä genesis lou – paikan henki. Sitä ei voi nähdä, mutta sen voi tiedostaa ja tuntea. Päästyään vauhtiin kirjoittaja kääntelee kolmen sivun verran käsitettä maisema ja näköala suomalaisten ja ulkomaalaisten mietiskelijöiden ajatusten pohjalta. Jonkun jakson lopussa Syväoja toteaa: ”Näin päättyy kuvattu retki, jossa päähenkilönä ei ollut pyöräilijä, vaan joki.” Kirja ei siis kerro vain polkemisesta ja hikoilusta. Vaikka kyllä sitäkin siihen mahtuu. On väsymystä, sääskiä, ikäviä säitä, mäkiä ja hyvä- sekä heikkolaatuisia teitä. Vastoinkäymisistä pahin on ollut nurinajo, jonka vuoksi kuuden viikon sairaalareissu ja toipumisaika pitivät kirjoittajaa pitkän jakson pois pyörän päältä. Voin vilpittömästi suositella Hannu Syväojan sujuvasti ja kuvailevasti toteutettua kirjaa luettavaksi ihan kulttuurisuunnistusoppaanakin. - Risto Lehto
HANNU SYVÄOJA: KULTTUURIPYÖRÄILYÄ HÄMEESSÄ. MEDIAPINTA OY. TAMPERE 2011.