Kinneri rullattiin pihalle ja aloitimme koeajot Muurarinkadulla tarkasti sovitun ajojärjestyksen mukaan. Hienosti kulki ja pikkuvikoja korjattiin saman tien. Kinneri liikkuu sujuvasti ja yllättävän hiljaisesti. Koeajojen tuloksena oli hymyileviä kasvoja (myös naapuristossa) ja tieto siitä että huomenna päästään mukaan Mobiliaan vanhojen ajoneuvojen päivään. Tosin isää harmitti, kun kävi selväksi että ohjaamo on hiukan liian ahdas aikuiselle. Puoleenyöhön saakka jatkui kinnerin virittely. Työn kruunasi nimenanto. Kaunotar sai virallisesti nimekseen Ajatar 2. Heikoin kohta oli edelleen etupyörien kiinnitys, ja se hiukan parani poistamalla pari mutteria. Mihinkäs niitä muka tarvitaan. Pyörät kestivät nipinnapin kevyen kuskin, mutta lähtevät vääntymään isommasta painosta. Lauantaiaamuna Ajatar2 nostettiin peräkärryyn, ja lähdettiin matkaan. Markun pihassa Heikki asettui kuljettajan paikalle ja polkeminen kohti Mobiliaa. Reilu kilometri ajeltiin maantietä ja pyörätietä. Ensimmäinen ”oikea”, jännittävä, ajo. Mobiliassa kinneri herätti kovasti kiinnostusta. Useat kävivät koittamassa ajokin painoa (n. 30kg) nostamalla sitä ilmaan etupäästä, ja kaikki saivat komeat maalileimat kämmeniinsä.
Maalit uusiksi
Kolme kesäiltaa meni sitten huonoja maaleja rapsutellessa ja pintaa hiotessa. Pinta saatiin valmiiksi uuteen yritykseen ja vernissat laitettiin tällä kertaa oikeaoppisesti pohjalle. Maalaukset tehtiin rauhassa entisöijämestarin oppien mukaan: http://puusta. com/maalaus%20oljymalilla.htm. Kantapään kautta oppii parhaiten. Ainakin sen ettei kiireen kanssa kannata tehdä.
Viimeistelyä ja fiksausta Koeajot ja testit varmistivat epäilyn. Kinnerin heikoin paikka oli etupyörän akseli, joka vääntää pyörän helposti vinoon. Tämä oli fiksattava ja kehitettävä kunnon tukirakenne, ennenkuin
24
uskallettiin ajatella pitempiä ajoretkiä. Tarvitaan hitsausta ja vanhaa etuhaarukkaa. Jorin avustuksella saatiin hitsaukset kuntoon. Kiitokset! Etupyöristä saatiin tukevat ja toimintavarmat eivätkä renkaat väänny vinksalleen normaaliajossa. Samalla virittelin vaihteistoa, jarruja ym. Shimanon 8 vaihdetta toimii ja jarrukin hidastaa vauhtia enemmän kuin ennen. Vanhojen pyörien osia yhdistämällä kinneriin valmistui integroitu vaihde/ jarrusauva. Nopeutta mitattiin Ruskontiellä, ja helposti päästiin 30km/h vauhtiin ilman kummempia tärinöitä ym. Näiden operaatioiden jälkeen alkoi pintamaalauksen ja kruusauksien viimeistely. Samoin kettinginsuoja laitettiin vanhan puutarhaletkun pätkästä. Kinneri sai päälleen kiiltävän (Uulan) venelakan. Seuraavaksi laitellaan ohjauspyörää ym. ohjaamon yksityiskohtia. Ohjauspyörä veistettiin vanhasta jalkalampun koivupuisesta jalasta, ja äiti uhrasi vanhan käsilaukkunsa pehmusteiksi. Hong Kongista tilattiin netin kautta takavalo ja vilkut (6 euroa). Kaiken kruunasi etukoriste ja tietenkin Suomen lippu.
Markkinoille Kinnerillä ajeltiin kesän aikana lähinnä Hervannan pyöräteillä. Mutta kesän varsinainen ”esiintyminen” oli käynti Isonkyrön keskiaikamarkkinoilla. Kinnerillä taivallettiin kaikkiaan 20 km matka pitkin Pohjanmaan lakeuksia, ehkäpä ajokin alkuperäisiä kotimaisemia. Markkinoilla juttelemaan tuli useampiakin isäntiä jotka olivat joskus nuoruudessaan jotain samankaltaista rakennelleet ja myöhemmin polttaneet pääsiäiskokossa.
Ajatar 3? Kesä on nyt mennyt. Ajatar2 odottelee kesää tallissaan. Työpöydälläni on hahmottumassa seuraava projekti joka tällä hetkellä kulkee nimellä Ajatar3. Ajatuksena on rakentaa kulkupeli johon isäkin mahtuu, ja joka palvelee oikeassa käytössä sitten kun öljy loppuu ja polkupyörien, nojapyörien ja kinnereiden seuraava kukoistuskausi alkaa. Pikajalka 17