Issuu on Google+

Vanhatvelot.org

1/2009 5â‚Ź

Jäspien tarina Ingmar Olenius Voitto

Pikajalka 16

1


KEVÄÄN

KUVAT

Ylähäällä Olli Erkkilän Forkless, alhaalla Seppälän Osiin Voitto

2

Pikajalka 16


PÄÄKIRJOITUS Kuraa ja pölyä

Pikajalka 16

3


PIKAJALKA 1/2009 2 Kevään kuvat 3 Pääkirjoitus Jori Montonen 5 Satularepusta 7 Ulkomaiden velot 12 Mies ja pyörä

Ingmar Olenius muutti nuorena Sipoosta Ruotsiin, mutta innostuksen pyöräilyyn hän vei mukanaan.

14 Jäspit - pyöräkauppiasuku Laitilassa Vesa Mustonen Vesa Mustonen on kirjoittanut laajan sukututkimuksen Jäspeistä, jotka sadan vuoden ajan ovat pitäneet yllä pyöräja urheilukauppaa Laitilassa. Mustonen tarkastelee laajasti pyöräkaupan muutosta vuosikymmenten myötä erityisesti mainonnan kautta.

30 Opinnäytepyöräni Forkless Olli Erkkilä Miten tätä oikein ohjataan?

31 Lyhyt tarina Racerista Mikko Råberg Kaikki alkoi romusta ja päättyi romuksi.

32 Seppälän Ossin Voitto Kalevi Lepo Pyöräkaunotar aikakirjojen pimennoista.

34 Pinnojen välejä Risto Lehto 35 Kerhokuulumisia 34 Pyöräilykulttuuria Nilla Miettunen 40 Ajo-ohjelma 41 Summaries 42 Pyöräpajalta

PIKAJALKA on pyörävanhusten äänenkannattaja, joka ilmestyy kahdesti vuodessa. ISSN 1457-5566 9. vuosikerta nro 16 JULKAISIJA: Vanhat Velot ry INTERNET: www.vanhatvelot.org PANKKITILI: 800016-70851881 Seuran jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksu 20 euroa seuran tilille. Muista merkitä nimesi ja osoitteesi tilillepanokorttiin. Jäsenmaksu sisältää Pikajalan tilausmaksun. PAINOS: 300 kpl PAINOPAIKKA: Cityoffset Oy, Tampere IRTONUMERO: 5 euroa, esim. Mobiliasta, Pyörätallilta ja Vehoniemeltä. Kirjastoille ja järjestöille tilattuna 10 e/v. Jäsenille lisänumerot 4 e. PÄÄTOIMITTAJA: Jori Montonen Kulmakatu 29, 33 500 Tampere jori.montonen@tut.fi, Puh. 0400 965049 ULKOASU: Markku Lahtinen TOIMITUSKUNTA: Kalevi Lepo, Risto Lehto, Reijo Lehtonen ILMOITUKSET: Takakansi 150 e, sisäkansi 80 e. LEHTI ILMESTYY SEURAAVAN KERRAN: 2/2009 marraskuu, aineiston jättö 10.10.2009 1/2010 huhtikuu, aineiston jättö 10.3.2010 OHJEITA KIRJOITTAJILLE: Päätoimittajalle voi lähettää artikkeleita, puheenvuoroja, esittelyjä tai muta materiaalia lehdessä julkaistavaksi. Sähköinen materiaali mieluiten liitetiedostona .rtf ja .doc (teksti) tai .jpg (kuvat) muodoissa. Tekstissä ei pidä ola muotoiluja otsikoja ja kappalejakoja lukuun ottamatta. Lehti ei vastaa yksittäisten kirjoittajien näkemyksistä.

KANSI: Oululaisia nuoria miehiä poseeraamassa noin 1902-03. Oikeanpuoleisessa kuvassa Evert Niska noin 20-23 vuoden ikäisenä, jolloin hän oli konttoristina ja kirjanpitäjänä oululaisella kauppias Torsten Lundbergilla. Niska on kuvan lähettäjän, Kauko Lehtosen isoisä.

4

Pikajalka 16


TIETOISKU

Sähköpyöriä

Pikajalka 16

5


SATULAREPUSTA Autotallien aarteet esille!

Kansallisen museoajoneuvopäivän idean toi Mobilisti-lehti muutamia vuosia sitten Ruotsista. Sen järjestävät neljättä kertaa yhdessä vanhojen ajoneuvojen harrastajayhteisöt Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry, Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry, Veteraanimoottoripyöräklubi ry ja Veteraanikuorma-auto Seura ry sekä Mobilia ja Mobilisti-lehti. Uusia osallistujia ovat Tiekone Historiallinen Seura ry (TKHS), Vanhat Velot ry ja Ekoautoilijat ry. Taloudelliset yhteistyökumppanit ovat Ajoneuvohallintokeskus (AKE), Autoglym, A-katsastus ja Mobilisti. Kansallinen museoajoneuvopäivä on lauantaina. 13. kesäkuuta 2008. Päivän ajatuksena on saada veteraaniajoneuvoharrastajien joukko sekä heidän kalustonsa ulkoilemaan koko maassa samaan aikaan. Harrastus on laajaa, mutta näkymätöntä ja sisäänpäin kääntynyttä. Ajan henki on tallentaa muistoja omasta perheestä tai omasta nuoruudesta. Valtaosa ihmisistä, joilla on veteraanikulkuneuvoja perintönä, ei tiedä mitä niillä voisi tai kannattaisi tehdä. Päivän tavoitteena on saada näitä ”autotallien aarteita” näkyviin ja saattaa niiden omistajia yhteyksiin alan harrastajien kanssa. Varmaankin Vanhoihin Veloihin varmasti muutama uusi jäsen. Viime vuonna järjestettiin noin 15 tapahtumaa ympäri Suomen, tänä vuonna toivottavasti muutama enemmän. Se, että asia kiinnostaa sekä harrastajia että suurta yleisöä, todistaa se, että Mobilian museoajoneuvopäivässä on käynyt kahtena viime vuonna noin 3 000 kävijää ja yli 200 veteraaniajoneuvoa. Samaan aikaan Tampereeen seudulla oli neljä muuta Mu-

seoajoneuvopäivän tapahtumaa! Vanhojen Velojen ajonäytöksiä oli suuri joukko ihailemassa ja varmasti joku sai kipinän arvostaa oman kellarin polkupyöriä! Kaikki eivät kuitenkaan ole Mobiliassa eivätkä edes Tampereella eivät alan harrastajat eikä yleisökään, siksi on toivottavaa, että ympäri maata järjestetään tapahtumia ja liikutaan veteraaniajoneuvoilla, myös vanhoilla veloilla. OTA YTEYTTÄ! Toivomme, että paikallisten tapahtumien järjestäjät ottaisivat mahdollisimman pian yhteyttä Mobiliaan, jotta voidaan tiedottaa edelleen kaikista tapahtumista. Lisätiedot: www . mobilia . fi / museoajoneuvopäivä Martti Piltz, Mobilia, 0400 631 357 martti.piltz (at) mobilia.fi

Maailman kaunein pyöräkauppa

Maailman kaunein pyöräkauppa on ehkä Tukholmassa. Aiemmin Ruotsin Velojen, CHF:n, puheenjohtajanakin toiminut Lars-Åke Fredberg pitää poikansa Martinin kanssa Tukholmassa Gamla Stans Cykel -nimistä pyöräliikettä. Viime syksynä yritys huomioitiin: se sai brittiläisen satulanvalmistaja Brooksin ”Dealers of Excellence 2008” -palkinnon. Kannattaa poiketa vanhassa kaupungissa Stora Nygatanilla olevassa liikkeessä. Jos vie tuliaisena vaikkapa merkin, voi päästä nauttimaan piparikahvit. Ja ainakin näkee kaikenikäisiä hienoja polkupyöriä. Joulukuiseen kuvaan ehtivät korjaamokiireiltään Lars-Åke ja Martin yhdessä nelijalkaisen luottoapulaisensa ”brooksin” kanssa. - KL

Cykelbilar

Onko nyt lähdettävä Tukholmaan? Ensi vuonna on tullut kuluneeksi 60 vuotta Ruotsissa viimeksi järjestetyistä polkuautojen eli kinnereitten maan mestaruuskilpailuista. Tapauksen kunniaksi järjestää HPV Sweden -niminen Ruotsin muskelipyöräyhdistys uudet, tuota seuraavat kilpa-ajot 20. syyskuuta Tukholmassa. Mittaa kanssakilpailijoista otetaan neljässä sarjassa: sekä ruotsin- että englanninmailin matkoilla, sekä yksin- että kaksinpoljettavilla autoilla. - Verkossa www.liggister.org/cykelbilSM2009. - KL

6

Pikajalka 16


Aja varovasti hevosen ohi

Polkupyörällä ajajan tulee -ajaa varovasti hevosten ohi ja laskeutua pyörältä kohdatessaan hevosen, joka näyttää levottomalta, samoin muulloinkin, milloin se onnettomuuden välttämiseksi on tarpeellista; -kohdatessaan ratsastajan tai ajoneuvot ohjata oikealle; -kulkiessaan ajoneuvojen tai ratsastajan ohi samaan suuntaan, ajaa vasemmalta, ollen ohittamisen kielletty katujen risteyksissä, kapeilla silloilla, tienkäänteissä, joissa puut, rakennukset tai muut sellaiset esteet peittävät näköalan, niin myös mäen huipulla tai jyrkässä myötämäessä taikka muualla missä maaston laadun takia vaara muuten saattaa olla tarjona; -väistää ajoneuvoa, jos tie on niin kaita, että toisen vastaantulijoista välttämättömästi täytyy tieltä syrjäytyä; -muuten ajaessaan noudattaa tarpeellista varovaisuutta ja aina pitää ainakin mtoinen kätensä ohjaustangolla; -ajaa hitaasti tungoksen vallitessa, katujen kulmissa sekä yhteentörmäyksen uhatessa, ollen viimeksimainitussa tapauksessa annettava varoitusmerkkejä. Merkinanto ei vapauta pyöräilijää velvollisuudesta noudattaa tarpeellista varovaisuutta ajajiin ja jalankulkijoihin nähden; -ojentamalla oikea tai vasen kätensä sivulle osoittaa kadun tai tien risteyksessä aikovansa kääntyä oikealle tai vasemmalle sekä kohottamalla kätensä ilmoittaa takaapäin lähestyville ajoneuvoille aikovansa hiljentää vauhtia tai pysähtyä. Niinikään on silloin, kun ajajan kulkusuunta risteää toisen kulkusuuntaa, sen ajajan , jolla on toinen oikealla puolellaan annettava tämän ensiksi sivuuttaa risteys; -poliisimiehen käskystä tai mer-

kinannosta tai yhteentörmäyksen sattuessa heti pysähtyä; -15 vuotta nuoremman henkilön liikkuminen kadulla tai yleisellä paikalla kuormatulla polkupyörällä on kielletty; -yhtä enintään 10 vuoden vanhaa lasta lukuunottamatta on toisen henkilän polkupyörällä kuljettaminen kielletty: -harjoitteluajoon käytettäköön ainoastaan paraati- ja urheilukenttää sekä koulutoria Myllymäellä. Wiipurin poliisilaitos Präntti löytyy ohjelappusta, jon-

Pikajalka 16

7

ka Viipurin lyseota käynyt jääskeläinen, nykyinen lahtelainen Olavi Hämäläinen sai mukaansa kamarilta, kun ilmoittautui 4.5. 1933 polkupyöräilijäksi Viipurin poliisilaitoksella. Ylikonstaapeli Juha Asikaisen vahvistamassa tositteessa ilmoitettiin SOK-merkkiselle pyörälle annetun numeron 10542 ja maksetun leimaveroa 15 mk ja satulan alle kiinnitettävästä pakollisesta numerolevystä 112 mk. - Esa Aallas

Aiemmissa lehdissä on esitelty useita ilma- ja vesipolkupyöriä. Keksijöiden idealipas on ollut ehtymätön. Yllä lentopyöräsuunnitelma Heinolasta, alla ulkomainen trimaraanipoljettava.


ULKOMAIDEN

M

VELOT

Ruotsi

elkein kuin meillä. Ruotsin yhdistyksen, CHF:n, vuosikokous on pidetty maaliskuun lopulla Tukholmassa. Jäseniä on riittänyt paikalle mukavasti. Tilaisuuden lopuksi Mattias Wreland, Velocipeden-lehden taittaja-kuvaaja, on opastanut väkeä polkupyörien ulko- ja sisäkuvauksessa.

R

emonttikoulutusta lehdessä. Kahdessa tuoreimmassa Velocipedenissä, 45 ja 46, on Carlos Saldesin ja M. Wrelandin kirjallista pyöränhuolto-oppia. Artikkelissa on neljä osaa: ”renovering” (kunnostus, putsaus), työkalut, ruuvikierteet ja asennus. Kirjoitus vaikuttaa asiantuntevalta ja kuvat korkeatasoisilta; Saldes mitä ilmeisimmin on alan mies. Jos lukija harrastat kilpapyöriä ja hallitset ruotsin, lue ihmeessä artikkelit.

T

oisenlainen turvallisuuspyörä. Naapurimme korkeapyöräyhdistyksen SHJ:n jäsen Peter Pluntky kirjoittaa aina haaveilleensa American Star -polkupyörästä. Nyt hän kertoo saaneensa pyörän. Tanskasta ystävien avulla löytynyt, edestä matala- ja takaa korkeapyöräinen ihmetys on ollut huonossa hoidossa, ”väsynyt”, ostettaessa. Star on amerikkalainen konstruktio ja ainutlaatuinen 1800-luvun pyörähistoriassa. Tukholman Tekniikan museon kokoelmissa on jo aiemmin ollut toinen, hieman erilainen pyörä. Patentoidun ratkaisun tekee

omaperäiseksi voimansiirto pitkistä molemminpuolisista poljinkammista sisähampaisen rattaan välityksellä kiinteään takanapaan (pelkillä sanoilla ilman piirroksia ei tekniikkaa kylläkään pitäisi näin kuvata!). Pluntky on kirjoittanut pyörästään, sen hankinnasta ja kunnostuksesta sekä Starin historiasta ja tekniikasta pitkän kertomuksen joulukuun Velocipeden-lehteen. Pyöriä valmistettiin hieman eri näköisinä ja eri nimisinäkin 6000 kpl 1800-luvulla, kymmenen vuoden ajan. Valmistuksen päätyttyä noin 1892 Starin tekniikkaa koetettiin soveltaa matalaan turvapyörään. Tästä yrityksestä ei tullut menestystä.

C

HF:n jäsenlehti on uudistunut. Velocipedeniä tehdään nyt kirjapainotyönä, ja sen kokoa, paperilaatua ja taittoa, sisältöäkin, on uudistettu. Lehti näyttää siistiltä ja tyylikkäältä. Se on kerännyt lukijoiltaan kiitosta. Oheinen kuva on lehden 46 kannesta. Siinä ensimmäisenä vasemmalla poseeraa Elof Loodin, bollnäsiläisen BCK-seuran 1930-luvun kilpapyöräilijä. Lars Westberg, Loodinin tyttären poika, on kirjoittanut papastaan ja tämän Nordstjernanista lehteen mukavan kertomuksen. - KL

8

Pikajalka 16


Saksa

Korvikkeita ja vastikkeita on totuttu käyttämään muuallakin kuin Suomessa. Saksalaisessa Der Knochen-shűttler-sisarlehdessämme Walter Euhus tarkastelee moninaisia keksintöjä, joilla molempien maailmansotien aikana koetettiin korvata vaikeasti saatavilla olleen kumis puutetta polkupyörien renkaissa. Ensimmäisen maailmansodan kuluessa kautsukin saatavuus heikkeni, ja kumikauppaa jouduttiin rajoittamaan, lopulta kieltämään kokonaan. Tämä johti myös osittaisiin pyöräilykieltoihin Saksaa. Vuonna 1916 ainakin huviajelu ja pyöräurheilu kiellettiin lukuun ottamatta sellaisia kilpailuja, joissa kokeiltiin muita kuin kumipyöriä. 1919 alussa sallittiin taas renkaiden valmistus synteettisestä kumista. Samana vuonna järjestettiin suuret maantiepyöräkilpailut kahdessa sarjassa: tavallisille renkaille ja korvikerenkaille. Korvikkeilla ajaneet tekivät 260 km: n matkaa 2 tuntia pitempään kuin normaalirenkaiset. Saattoi ajajissakin olla laatueroja. Korvikkeita oli monenlaisia, oli lehtijousia, kierrejousia suoraan vanteen ympärille kierrettynä tai kulutuspintoihin yhdistettynä, puuta, umpikumia jnpp. Sen lisäksi käytettiin erilaisia täytemateriaaleja, joita tungettiin ulkokumin sisälle sisäkumin sijasta: korkkipurua, nahkasuikaleita, lumppua. Saksan polkupyörämuseon edustava korvikerengaskokoelma on ollut hiljattain näytteillä Burgdorfisssa. NäyttelyluettelosPikajalka 16

sa kuvataan myös niitä vaaroja, joihin korvikerenkaiden käyttäjä ajaessaan joutui. Ongelmana ei ollut pelkästään kolkkaavan tai kilkkaavan äänekäs matkanteko, vaan jousien, palasten ja väkästen taipumus mennä vinksin vonksin ja luiskahtaa paikoiltaan haarukan väliin tai ketjuihin, ja silloin pyöräilijästä tuli lentomatkustaja. Euhus kertoo korvikkeiden lisäksi hätäpaikoista, joita tavattiin käyttää renkaiden käyttöiän pitentämiseksi. Umpikumirenkaaseen oli helppo laittaa pätkä uutta kumia vaurioituneen tilalle ja kiinnittää rautalangalla. Ilmakumirengasta paikattiin päälle kiedottavalla toisen ulkorenkaan pätkällä tai nahanpalalla, joskus meilläpäin pelkällä manillanarullakin, jolla ei tosin pitkälle ajettu.

S

aksan velojen perinteiset talvipäivät keräsivät Erfurtiin tänä vuonna 35 osanottajaa. Yhdistyksen jäsenmäärä on jäsenhankintakampanjan ansiosta noussut lähelle viittäsataa.

UI K sa

CHC tampere kirja on ilmestynyt. iina

9


Nettivinkki

Pari numeroa takaperin esiteltiin muutamia amerikkalaisia vesipolkupyöräkeksintöjä, joihin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa oli myönnetty patentteja. Amerikkalaisia pyöräkeksintöjä on tallennettu edustavasti myös verkkoon. http://patentpending . blogs . com. Ohessa mutamia kiinnostavia esimerkkejä varhaisista jousitetuista pyöristä. Pyörätekniikasta harva asia on uusi. Jousitetut pyörät yleistyivät vasta 1990-luvun lopulla, mutta niiden juuret ovat 100 vuoden takana. Patentteja on haettu niin etupään kuin takapään jousituksille, ja jopa täysjousitetulle pyörälle. Nivelratkaisut ja jousien kiinnityspaikat ovat nykytekniikkaa vastaavat. Nykypäivänä on kierrejousien rinnalla tarjola muutakin tekniikkaa, ja erityisesti on kiinitetty huomiota vaimenukseen. Nojapyörän ideakin kulkeutui nopeasti Atlantin taa aivan kuin velosipedinkin puoli vuosisataa aiemmin. 1920-luvun alussa nojapyörään liittyviä keksintöjä patentoitiin. Samoihin aikoihin Ranskassa alkoi nojapyörän läpimurto, joka päättyi 1930-luvun laussa kilpailukieltoon.

10

Pikajalka 16


Pikajalka 16

11


MIES

JA PYÖRÄ

TEKSTI KALEVI LEPO KUVAT KALEVI LEPO JA INGAMARIN

Joulukuulla 2008, Ingmar Olenius keinuttelee Solnan kodissaan lapsuuden Sipoon-synnyinkotinsa kuvataulun kanssa. Pyörä oikealla on 1920-luvun lopun hyväkuntoinen kilpailukone Fram.

ARKISTO

Nuortensarjalainen Ingmar Olenius palaamassa Sipoon kotiinsa kesällä 1955 Helsingissä pidetyistä kilpailuista. Pyörä on Ingmarin ensimmäinen oikea kilpuri, punainen ranskalainen Genial Lucifer.

Tämän kauniin Quadrantinsa Ingmar on ostanut Helsingistä vuonna 1986. Kuva on samalta ajalta.

Tukholman lähellä Solnassa asuva, vuonna 1937 syntynyt Ingmar Olenius on ollut Ruotsin Velojen (Cykelhistoriska föreningen) jäsen sen perustamisesta alkaen. Ingmar on Ruotsin kansalainen mutta lähtöisin Suomen Sipoosta. Kirjoittaja tapasi tämän pitkään pyöräilyä ja polkupyöriä harrastaneen gentlemannin joulun alla Tukholmassa. Ingmar Oleniuksen äidinkieli on ruotsi. Hän hallitsee myös suomen, mutta muutettuaan jo alle kolmekymppisenä Ruotsiin hän sanoo väliin esimerkiksi Pikajalkaa lukiessaan tarvitsevansa sanakirjaa. Niin nuoruuden Suomessa kuin sittemmin Ruotsissakin Ingmaria ovat työllistäneet rakentaminen ja metsät. Viimeiset työvuotensa, 2002 saakka, hän on ollut Tukholman puisto-osaston palveluksessa. Ingmar kertoo aina pyöräilleensä, puisto-osaston aikana työmatkatkin vielä kesät talvet. Retkipyöräilyä hän on harrastanut paitsi entisessä, myös nykyi-

sessä kotimaassaan. Ingmarin nuoruuden pyöräseura oli Sibbo Vargarna. - Ensimmäiset pyörämme olivat ”kotikutoisia”, hän kertoo. - Vuonna 1955 sain ostaa oikean kilpapyörän, Genial Luciferin, helsinkiläiseltä Paavo Mäkeliniltä. Tapaus on jäänyt Ingmarille mieleen, sillä hänen onnistui tehdä kauppansa osamaksulla, luotolla. Auto-Moto -pyörää tuonut porvoolainen Raul Hellberg ei myynyt lainkaan luotolla, ja ruotsalaisia pyöriä Ingmarin kertoman mukaan riitti tuolloin 12

vain parhaille ajajille. Helsingin kilpailuissa Ingmar kävi tuonaikaiseen tapaan linja-autolla mutta usein myös pyörällä.

CHF:n jäseneksi 1997

Vanhoihin polkupyöriin Ingmar hurahti kesällä 1978. Markkinoilla hänen silmiinsä osui ”militär-överskott”, vanha Nordstjernan-retkipyörä. Siitä alkoi huutokaupoilla käynti ja pyörien hankinta, väliin myyminenkin, niin että niitä on nyt kolmisen kymmentä. Muutakin kuten hyväkuntoisia lamppuja, istuimia, varusteita, varaosia ja brosyyreita on kertynyt niiden säilyttämistä ajatellen ”melkein liiankin kanssa”. Pyörät ovat ykkösasia mutta kiinnostaa Ingmaria muukin vanha. Pikajalka 16


Pyörät ja pyöräileminen lähellä Ingmarin sydäntä Markkinoilla Olenius oppi tuntemaan muita pyöräharrastajia, muiden muassa Sven Larssonin (CHF:n kunniajäsen, jäsen 1), ja yhdistystä perustettaessa Ingmar liittyikin siihen heti jäseneksi 27. Muita suomilähtöisiä hän ei tiedä CHF:ssä olevan. - Ei ainakaan Tukholman seudulla. - Yhteensä jäseniä on nyt kolmisen sataa. Kun liittyy joku uusi, vanhempi voi erota. - Aktiiveja ei ole paljon, Ingmar kertoo. - Nykyisen puheenjohtajan johdolla pyöräretket ulottuvat omalta kannaltani kovin kauas. Vanhempi porukka tapasi usein ja teki lyhyempiä retkiä.

Ingmarin pyörät

Ingmar Oleniuksen vanhin polkupyörä on 1880-luvulta peräisin oleva umpikuminen ja Pikajalka 16

ketjuvetoinen ”turvallisuuspyörä”. Siinä ei ole merkkiä eikä sen valmistajasta ole tietoa. Hyvin mielenkiintoinen on yli satavuotias kiinteänapainen Quadrant. Quadrantin etupyörä on isompi kuin taka. Se on helsinkiläisestä kellarista mukaan löytynyt aarre. Kenties oikea harvinaisuus on berliinilähtöinen Messidoor, puuvanteinen ja -lokasuojainen, toissa vuosisadan vaihteesta oleva kiinteänapainen pyörä. Tätä Ingmar on lainannut näyttelyihinkin. Yhteensä pyörävanhuksia on reilut 30. Kauniita vanhoja lastenpyöriäkin on. Pyörien nimikilpiä on useita satoja, lähinnä ruotsalaisia ja suomalaisia, mutta on eksoottisempiakin. CHF ja Nymans Vänner yhdistys viettivät Uppsalassa 10-vuotisjuhliaan 2007. Tuona 13

samana päivänä Ingmar löysi Falunista tuoreimman helmensä, vuodelta 1926 tai 1927 olevan kiinteänapaisen kilpapyörä Framin. Josef Erikssonin Uppsalassa valmistama Fram on hyväkuntoinen puuvanteinen pyörä. Sillä Ingmar on retkeillytkin kesällä. Varkausyrityksen vuoksi hän joutui kiikuttamaan Framin joksikin aikaa asuinkaverikseen. Ingmar Olenius hallitsee entistämisen, ja hän on laittanut pyörävanhuksensa teknisestikin hyvään kuntoon. Niin ikään niiden säilytys on hänellä hallinnassa. Pyörien tulevaisuus Ingmaria kuitenkin askarruttaa. - Tietäisinpä tavan luopua joistakin pyöristä. - Raha ei ole pääasia, hän pohtii, hyvät pyörät tarvitsevat hyvän kodin.


Pyöräkauppaa Latilan seudulla

JÄSPIN PYÖRÄLIIKE JA -KORJAAMO

Jäspien suvussa on ollut pyöräkauppiaita useammassa sukupolvessa. Välillä Jäspit ovat kilpailleet toistensakin kanssa polkupyörien kauppaamisessa. Vesa Mustonen on tutkinut laajasti Jäspien suvun juuria ja polkupyöräkauppiaan arkea viime vuosisadalla. Merkit vaihtuvat lähes vuosittain, ja lopulta alennusprosenteista tulee tärkein asia.

Kustaa muutti perheineenvuonna 1901 Jäspin taloon Lapin kunnassa Rauman kupeessa, jolloin hän otti sukunimekseenkin Jäspi. Juho Evald syntyi1889, ja hänet vihittiin 1911 Wendla Hollbergin kanssa. Hän oli tätä ennen käynyt vuokraamassa Laitilan keskustasta tontin itselleen ja rakennuttanut sinne talon 1910. Tässä talossa hän aloitti polkupyörien myynnin samana vuonna ja seuraavana vuonna leipomon ja ruokakaupan. Rippikirjoissa Evaldin ammatiksi on merkitty polkupyöräkauppias. Perhe muutti takaisin Mynämäkeen1912, ja pian sen jälkeen Vilho-veli otti liiketoiminnan hoitoonsa. Vilho ja Aleksandra saivat1913 Mynämäen kirkkoherralta muuttokirjan. Tätä ennen oli kirjoitettu kauppakirja, jolla kauppias Evald Jäspi vaimonsa suostumuksella myi omistamansa huoneet Ali-Perheentuvan maalla. Kauppahintaan kuului irtaimistona telefooni, vaaka, kaikki leipomotyöhön kuuluvat työkalut, puodissa olevat tiskit, jauhosäiliöt ja hyllyt, sekä kyökissä oleva ruokapöytä. Vilho Jäspi kuului niihin periaatteen miehiin, jotka eivät autoa hankkineet. Hän haki alkuaikoina uudet polkupyörät Turusta hevosella ja piti hevosta vielä 1960-luvullakin, aina kuolemaansa asti. 14

Kilpailu polkupyöräkaupassa ennen E. Jäspin tuloa Laitilaan Uudenkaupungin Sanomissa olleiden mainosten mukaan alueella oli vuosisadan alussa vilkasta pyöräkaupaa. Huhtikuussa 1900 uusikaupunkilainen kelloseppä Johan Helin kertoi myyvänsä liikkeen pienentämisen takia sisälleostohintaan mm. taskukelloja, Kustaa Pelserin rekulatörejä, soitto- ja herätyskelloja, kultablake-, talmi- ja nikkeliperiä, ilmapuntareita, lasisilmiä, lämpömittareita ja polkupyöriä. Viikkoa myöhemmin A. E. Blom mainosti Cleveland polkupyöriä 325 mkasta korkeampiin hintoihin. Muutamaa päivää myöhemmin G. Stenssonilla oli myytävänä Crescent polkupyöriä sekä polkupyörän osia ja öljyä, myös pyörien korjausta mainostettiin. Crescentin maahantuoja oli turkulainen J. Österblad ja Kumpp. Toukokuussa J. G. Niemen Konekauppa tarjosi pyörien korjausta, käytettyjä pyöriä ja kertoi uusiakin tulevan seuraavalla viikolla. Alex G. Zachariassenilla oli myytävänä hyviä polkupyöriä 50-250 markkaan. Toukokuussa 1901 Kusto Blom Laitilan Malkosta ilmoitti: ”Olen ottanut myydäkseni sieviä, lujarakenteisia polkupyöriä joista Tehtaan takaus kestävyydestä myötäseuraa Pikajalka 16


TEKSTI VESA MUSTONEN PIKAJALALLE TOIMITTANUT

Vanha liikehuoneisto Laitilassa.

sekä pyydän täten niitä ostohaluisille tarjota mahdollisimman alhaisista hinnoista.” Tämä lienee ensimmäinen kerta kun Laitilassa oli pyöriä myynnissä. Vuonna 1907 vaasalainen Louhivuori lähestyi varsinaissuomalaisia mainoksella, jossa tarjosi jälleenmyyjille polkupyöriä hintaan 200 markkaa. Sakki Mikkilällä on kolme ilmoitusta, ensin pyörien korjausta, sitten: ”Jos tahdotte itsellenne saada sievän, lujan ja köykäsen polkupyörän, niin tulkaa silloin tilaamaan polkupyöräkaupastani. Muutoin saatte taas katua huonoa pyöräkauppaanne. Rikkiajetut pyöränne laitan huolellisesti kuntoon taas, jos vaan huomaatte tuoda ne minun korjattavakseni”. Vuosina 1908-09 ei Laitilassa lehtimainosten perusteella ollut kuin Viktor Ahlqvist, joka myi tuolloin polkupyörää, sekä Laitilan Osuuskauppa, joka tarjosi Rauman tehtaan tuotteita eli Aunea ja Singoallaa. Uudessakaupungissa oli Kelloseppä E. W. Antervo, joka myi täysikelpoisia pyöriä kohtuullisilla hinnoilla, Jokiniemi, jolla oli Rauman tehtaan pyörät, J.E. Tervanen Ainoineen ja S. Mikkilän Konekauppa, joka myi Aino-polkupyörää. Polkupyöräkauppa Laitilassa ja ympäristössä 1910-luvulla Huhtikuun 14. päivänä 1910 oli Uudenkaupungin Sanomissa Jäspin ilmoitus: ”Pyöräilijät hoi! Uusi lähetys sekä miesten että naisten polPikajalka 16

MARKKU LAHTINEN KUVAT JÄSPIEN PERHEARKISTO

kupyöriä on saapunut. Joutukaa tilaamaan.” Samassa lehdessä kelloseppä Juho Nurminen Laitilasta tarjoaa hyväksi tunnettuja Rauman tehtaan pyöriä (Aune- ja Singoalla). G .F. Stockmann ja tarjosi omia merkkejään Swift (Englanti), Hermes (Ruotsi), Duerkopp ja Phoenix Special (Saksa) sekä varoitteli kuluttajia keinottelupyöristä: ”Niitä ovat kauppapaikat nykyään tulvillaan, vaikka minkä nimisiä. Ne näyttävät usein jo muutamien kuukausien kuluttua yhtä arveluttavia kuin auttamattomia heikkouden oireita ja ovat usein vaarallisia pyöräilijän hengelle ja jäsenille”. Joulun alla 1911 Jäspillä on myytävänä ”Sieviä potkukelkkoja” ja hän on valmis ottamaan ”polkupyöriä talvikorjuuseen halvasta maksusta”. Sinä vuonna Laitilassa Viktor Ahlqvist tarjoaa Konkurent- ja Olympia-polkupyöriä, Hjalmar Laine puolestaan Aune- ja Singoalla-pyöriä. Uudellakirkolla nahkuri K. M. Kalliolla on tarjolla merkit: Triumph, Cressent extra, Columbus, Pohjola, Reo y.m. Uudenkaupungin Kone- ja Rautakauppa mainostaa lukuisia kertoja Aino-polkupyöriä ja kertoo pitävänsä ensi kesänä helpompia pyöriä varastossa, joita tulee myymään 90 markasta ylöspäin, vapaakapalla. Vuonna 1914 Saloselle on tullut kaksi uutta merkkiä: Alli ja Aimo, joista Aimoa myytiin ”uskomattoman halvasta”. Vaasalainen G. L. Hasselblatt pyrki Varsinais-Suomen markkinoille postimyyntiluettelon avulla, merkkejä olivat Pohjola, Cresent, Columbus 15


Vilho Jäspi liikkeensä tiskin takana.

ja Triumph. Liike kehui myyneensä edellisenä vuonna 2646 pyörää. August Tanner Laitilan Malvossa oli ottanut myyntiin Aunen ja Singoallan. Antervo tarjosi Korvensuun potkukelkkoja ja Aarne Välisalmi Pyhämaasta otti pyöriä talvikorjuuseen ja laittoi sen aikana pyörät puhdistetuiksi. Muuten alettiin elää jo vaikeita taloudellisia aikoja; ruualle, välttämättömille tarvetavaroille ja karjan ruokaaineille oli annettu rajahinnat. Seuraavina vuosina ruuasta alkoi olla pulaa, eikä pyörän ostoon juuri ollut varaa. Vuosi 1918 lopetti pyöräkaupan kokonaan, silloin Armeijan Satakunnan Insinööripiiri ilmoitti, että automobiilit, moottoripyörät ja polkupyörät ovat takavarikoidut. Sitten Vilho Jäspi ilmoitti 1919, että ”Pyöränosia ja Kummeja on saapunut”, ja 1920 alkoi pyöräkauppa elpyä. Monet kauppiaat mainostivat myös karbidilyhtyjä, polkupyöränlyhtyjä, lyhdyn kannattimia ja polttimoita sekä taskulampun pattereita. Pyöräkauppaa Laitilassa 1920luvulla Vuonna 1921 alkoivat taas merkkituotteet tulla mainoksiin. Eskolalla oli Opel, samoin Välisalmella, hänellä lisäksi Aune, Atlas, Olympia ja Yhtiö. Roslund myi paljon kysyttyjä Pyrkijäpolkupyöriä. Vaasalainen Eino Louhivuori harjoitti postimyyntiä. V. Jäspin ensimmäinen varsinainen pyörämainos oli keväällä1922: ”Hyväksi tunnet-

16

tuja Pyrkijä-polkupyöriä sekä kaikenlaisia pyöränosia saapunut, joita myy halvalla...” 1923 Vilho Jäspi mainostaa hyviksi tunnettuja Pyrkijä-polkupyöriä, hänelle on niinikään saapunut Kisa- pyöriä. Pieni takaiskukin sattuu, josta Laitilan Sanomat uutisoi kesäkuussa: ”Polkupyörävarkaus. Laitilan kirkonkylän Jäspin talon varastosta varastettiin miehen ruotsalainen Kruun polkupyörä. Varkaasta ei ole tietoa.” Laitilan Osuuskauppakin on kiinnostunut pyöräkaupasta ja ilmoittaa: ”Alle kaiken kilpailun myydään miesten ja naisten polkupyöriä ja pyörän kummeja”. Suurilla puheilla markkinoille lähteneet Sandellin Veljekset kertovat Tiedonannossaan N:o 10 myyvänsä 4 eri laatua Olympiaa Suomen suurimmasta tehtaasta ja Modern, B.M.H. ja Ideal pyöriä sekä tiedonannossa N:o 14: ”Suomen markka on parantunut ja seuraus, hintamme ovat alentuneet tuntuvasti. Useat ovat jo katuneet ja yhä useammat alkavat katua ostettuaan kalliita polkupyöriä ja nyt kuultuaan, että Olympia-polkupyörät Perfektion laakerijärjestelmällä, ovat pysyvästi voittamattomia ja myydään nyttemmin, miesten alkaen Smk 1150:- . Saksalaisia Modern-polkupyöriä, erikoisen hyviä, alkaen 925:-”. Sitten tarjotaan sisä- ja päällikummeja ja mainos päättyy: ”.., niin että ymmärrys hoi, äly älä jätä”. Veljekset mainostavat välillä virvoitusjuomia ja sitä seuraavassa Tiedonannossaan antavat ohjeita lukijoille: ”Kohtelias kysymys: Oletteko Pikajalka 16


Vähän liikennetilastoa Vuoden 1929 syyskuussa toimitettiin Laitilasta Turkuun johtavalla tiellä kirkon luona lauantaina liikennelaskelma. Huomattavaa oli, että koko päivän ilma oli sateinen, joten liikennenumerot jäivät alemmiksi, jos ilma olisi ollut kaunis ja sateeton. Kello 6-22 välillä saatiin seuraavat lukemat: Turkuun päin Laitilaan päin Yhteensä Jalankulkijoita 83 90 173 Polkupyöriä 100 122 222 Moottoripyöriä 2 2 4 Kuormahevosia 28 29 57 Kuorma-autoja, kevyitä 1 3 4 Kuorma-autoja, raskaita 8 9 17 Henkilöhevosia 4 10 14 Henkilöautoja 15 13 28 Linja-autoja 6 6 12

lukeneet viime numerossa julaistua erittäin tärkeää tiedonantoamme N:o 17? Kohtelias pyyntö: Jos olette, niin lukekaa se vielä toinen kerta; jollette ole, niin lukekaa se sitten kaksi kertaa!” 1924 V. Jäspilläkin on mainos: Parhaaksi tunnettuja Pyrkijä-, Kisa- ja K. & H (Korpivaara&Halla)-pyöriä. Pyöriä myös korjataan huolellisesti ja kohtuuhinnoilla. 1925 Vilho Jäspillä oli taas uusi merkki Pyrkijän rinnalla, Etevä. Pyöriä myytiin alle kaikkien kilpailuhintojen. Nyt Laitilan kauppiaat olivat saaneet oman paikallislehden ja Uudenkaupungin kauppiailla oli oma lehtensä. Ensimmäisiä suuria kilpailuja itsenäistymisen jälkeen oli Turku-Salo-Turku maantieajokilpailu. SVUL perusti 1924 pyöräilyjaoston. Ensimmäinen valtakunnallinen pyöräilypäivä oli 15.5.1927. Vuonna 1926 Vilho Jäspi ilmoittaa, että hänellä on varastossa hyviksi tunnettuja Pyrkijä- ja Etevä- polkupyöriä. Kilpailijoista Artturi Kylä-Puhju myi nyt Ooppelia, Eerola&Rantanen Allasta ja K. Mäkinen Tekoa ja Specialia, sekä Yhtiötä. Joulumarkkinoille oli Vilho Jäspillä neljää eri suuruutta potkukelkkoja. Vilho Jäspi kehui 1927, että ”Jos tahdotte todella saada hyvän polkupyörän, niin saatte sen ostamalla Pyrkijä- tai Husqvarna-pyörän”. Paljolti samoilla merkeillä jatkettiin. Vuonna 1930 Jäspillä oli Pyrkijä, Kylä-Puhjulla Ooppel, Niilo Leiniö Laitilan Soukaisissa myi Pikajalka 16

Astaa, Extra Specialia ym., Osuuskauppa S.O.K.:ta. Mainoksissa oli lisäys: Huom.” Stadion merkki takaa tawaran laadun. Tällä ilmeisesti viitattiin tulevia Helsingin olympialaisia koskevaan varojen keräämiseen, johon myös S.O.K. osallistui. Esko autteli isäänsä jo kouluaikanaan Vilhon poika Esko oli jo kouluikäisenä auttamassa isänsä liikkeessä. Häntä ei maanviljelys kiinnostanut, vaan polkupyörät. Esko kävi Mynämäessä yhteiskoulun pääsykokeissa, mutta ei halunnut lähteä sinne opiskelemaan. Se olisi merkinnyt jatkuvaa ajoa linja-autolla aamulla Mynämäkeen ja illalla takaisin. Moni Eskon luokkakavereista lähti oppikouluun. Koska Esko kävi koulunsa Laitilassa oli hänellä mahdollisuus viettää aikaansa isänsä liikkessä , auttaa siellä ja oppia samalla tarvittavat taidot. Esko kävi jo 16-vuotiaana 1930luvulla Turussa hakemassa pyöränlyhtyjä. Hänen oman pyöränsä valot olivat kirkkaammat kuin monissa autoissa. Keijo Kallio oli liikkeessä 1940-luvun lopulla, Vilho oli vielä silloin mukana liikkeessä. Keijo muistaakin Vilhon reiluna ja räväkkänä, Esko oli raha-asioissa tarkempi ja hiljaisempi. Vilhon myyntipuhe on varmasti jäänyt kaikkien myyjien mieleen, niin usein Vilho sitä käytti: ”Pyrkijä Priima, Fauperin keskiö, krominiklaus; satulan peite ja pakettiteline eivät kuulu hintaan, mutta annan ne kaupan

17


Polkupyörärekisteristä ja merkeistä Pyörän omistajista löytyy Uudenkaupungin poliisilaitokselta pyörärekisteri, joka alkaa vuonna 1914 numerosta yksi ja jatkuu pari vuotta. Tänä aikana rekisteröidään lähes 1500 pyörää, sitten onkin maailmansodan ja laman takia usean vuoden tauko rekisteröinnissä. Laitilaan rekisteröitiin 198 pyörää, joiden omistajista naisia oli 32% ja miehiä 68%. Talollisia ja heidän lapsiaan oli 44%, torppareita ja heidän lapsiaan 14%, työläisiä (renkejä, työmiehiä jne), käsityöläisiä (suutareita, räätäleitä ym.) 9% ja parempaa väkeä (merikapteeni, opettaja jne.) 5% sekä muita 4%. Tuona aikana rekisteröitiin pyöriä eniten Koveroon, 32 kpl, sitten Haukkaan ja Vidilään 24 kpl, Kolisevaan 16 kpl, Viikaisiin 13 kpl, Kodjalaan, Koukkelaan, Kovioon ja Mudaisiin 11 kpl, Nästiin ja Pehtsaloon 10 kpl, muualle alle kymmenen. Kirkonkylään rekisteröitiin vain kolme pyörää. Vuonna 1927 rekisteröidyistä pyöristä mainittiin myös sen merkki. Siitä voi saada jonkinlaisen kuvan 20-luvun markkinaosuuksista. Ylivoimainen ykkönen oli Pyrkijä 33%:lla, toisena Rauman Polkupyörätehtaan Aune 18%: lla, kolmantena Turun Pyöräkellarin Victoria, sen toista merkkiä Husqvarnaa oli rekisteröity yksi kappale. Osuuskauppojen SOK:lla ja A.F. Aaltosen (Turusta) Kisan osuus oli 6%. Muita merkkejä olivat Aino, Etevä, Yhtiö, Olympia, Opel, Gloria, Ideal, Luxus ja Wilson.

päälle!” Fauberin keskiö oli tärkeä mainita, sillä markkinoilla oli halvempia keskiöitä. Niiden ongelmana oli se, että kesken ajon saattoi pyöräilijä havahtua siihen, että molemmat polkimet olivat samaan suuntaan. Koeta siinä sitten polkea! Pyörien korjausta ja rattaiden tekoa Kansalaissotaa edeltäneenä aikana oli pyöristä ollut pulaa, koska osien tuonti Keski-Euroopasta oli ensimmäisen maailmansodan takia poikki. Jo silloin J. V. Jokiniemi osti käytettyjä pyöriä, käyttökunnottomiakin. Vilho Jäspi tarjosi jo 1930-luvun alussa uusien pyörien rinnalla myös korjattuja pyöriä. Sodan jälkeen 1940-luvulla elettiin pulaaikaa ja vanhojen pyörien kunnostus oli osa liikkeen toimintaa. Ensin irrotettiin etu- ja takapyörä ja muut osat, sitten puhdistettiin runko. Ensin se tehtiin hiekkapaperilla hangaten, näin ”laahaamalla” saatiin puhdistettua päivässä 4-5 pyörää. 1940-luvun lopulla saatiin hinnerjokisen Arvo Vuorisen tekemä hiekkapuhallin käyttöön, sillä työ olikin helppoa. Oli iso kompressori, hiekkapuhallin oli kopissa. Pyörän runko roikkui siellä ja vain kädet työnnettiin rei`istä sisään. Sitten pyörät maalattiin. Niihin saatiin maalattua jopa samanlaiset raidat, kuin uusissa pyörissä, esimerkiksi Pyrkijöissä oli. Tämä tehtiin sabluunoiden avulla. Lokasuoja raidat tehtiin laitteella, jota saatiin liu`utettua pitkin

18

sen reunaa säädettävissä olevalla etäisyydellä. Tällaisia laitteita on vielä jäljellä. Ensi alkuun pyörät maalattiin käsin, sitten saatiin ruiskut maalaamiseen. Jäspillä ei ollut maalin kuivattamiseen lämpöuunia, se ei ollutkaan tarpeen, sillä ajan mittaan markkinoille tuli maaleja, jotka kuivuivat hyvin nopeasti, parissa tunnissa. Jäspillä purettiin kaikki osat, jopa polkimet, puhdistettiin ja rasvattiin. Vaikka monista asioista oli pulaa, varaosia pyöriin löytyi kyllä. Joskus korjattiin hyvinkin huonokuntoisia pyöriä, mutta ihan hyviä käyttöpyöriä niistä silti tuli. Pyöriä ehdittiin kunnostaa kymmenkunta viikossa, työtä tehtiin paljon iltaisin, koska päivisin oli kiireisempää korjausta. Pyörät hajoitettiin jokainen osa erilleen. Rungot puhallettiin hiekalla ja maalattiin, muut osat puhdistettiin ja käytiin läpi, jonka jälkeen ne koottiin ajokuntoon. Runkoon laitettiin jopa merkkikin, mistä näki, että juuri tämä on Jäspillä tehty pyörä. Uudet pyörät tulivat valmiina ja hyvin pakattuina Tunturilta Turusta. Niitä tuli suuria lähetyksiä kerrallaan, jopa sata pyörää. Sitten alkoi pakkausten purku ja voi sitä kreppipaperin määrää, mikä tuli ennen kuin kaikki oli valmista. Kreppipaperit rullattiin, niillä oli käyttöä myöhemmin. Jäspillä tehtiin paljon myös käsikärryjä maitokärryiksi. Esko kävi Naantalissa

Pikajalka 16


Kierrätystä Pyöriä kunnostettiin paljon vielä 60- ja 70-luvullakin. Esko varasi aina talveksi kymmeniä pyöriä, jotta korjaamon miehille riittäisi töitä talvellakin. Korjatut pyörät olivat noin puolet halvempia kuin uudet, muuta ainakin yhtä hyviä. Siksi niitä myytiin niin paljon, kuin ehdittiin valmistaa. Vuosien mittaan pyöriä kunnostettiin sadoittain. Kun mopojen aika alkoi, Esko varasi talveksi 30-40 käytettyä mopoa. Niille tehtiin sama, hiekkapuhallettiin runko, ne maalattiin ja kuluneet osat vaihdettiin uusiin. Pyöriin tehtiin myös yleiskorjauksia, jolloin ne purettiin osiin, puhdistettiin ja koottiin uudelleen, sekä normaaleja huoltoja. Jäspin naapuri Arvo Vehmas oli paitsi kilpailija, myös iso apu. Hän oli hienomekaanikko ja hänellä oli verstaassaan kaksi sorvia sekä muita laitteita. Jäspiltä tuotiinkin Vehmakselle aika usein sorvaustöitä. Vehmaksella oli myös SKF-laakereiden edustus, niillekin Jäspillä oli paljon tarvetta.

katsomassa mallia, miten kärryjä tehdään ja miten aisat pitää taivuttaa. Ensi alkuun rungot hitsattiin kaasuhitsillä, sähköhitsaus tuli vasta myöhemmin. Keijo Kallio kertoi, että kapat, vanteet ja puolat tulivat erikseen. Hän sitten kokosi näistä pyörät, talven aikana nelisensataa eli 200 kärryä varten. Niihin tehtiin pohja paksummista laudoista, jolloin siitä saatiin kestävämpi. Myöhemmin Esko Mikola teki 5-6 käsirattaat Laitilan ja eräiden muiden seurakuntien käyttöön. Parhaat tehdasvalmisteiset kärryt olivat Tunturi-merkkiset, niitä myytiin kymmenisen vuotta 1960-luvun alkuun, jonka jälkeen niitä ei enää saanut vaikka kysyntää olisi ollut. Pyöriä koottiin ja korjailtiin Kalervo Kallio, Esko Jäspin serkku, oli ostanut 1940-luvun alussa Uudestakaupungista Kantelon Polkupyöräliikkeen. Hän avasi liikkeen Laitilaan 1950-luvulla ja siellä myytiin mm. Venus Special-pyöriä. Jaakko Kallio kokosi niitä 50 kappaletta muun työs ohessa ollessaan Kalervolla töissä 1950-luvulla. Hän kertoi kokoamisesta seuraavasti: ”Pyörät koottiin yksittäisistä osista, ainoastaan etu- ja takakappa ovat valmiina. Vaikka pyörämerkkejä oli niinkin paljon, ne saattoivat olla samoista osista koottuja. Erot tulivat ainoastaan siitä, mistä osat oli ostettu. Suurin ero oli valmistuskilvessä, jokainen asensi oman valmistuskilpensä

Pikajalka 16

runkoon. Pyörällä ajamisen keveys johtui lähinnä siitä, kuinka hyvälaatuiset laakerit, laakerikupit ja laakerikartiot oli ostettu, eli käytännössä kapan laatu. Toinen ajamisen keveyteen vaikuttava seikka oli ketjujen laatu. Ensin pinnoitettiin vanteet ja sen jälkeen pyörän voitiin kasata ihan missä järjestyksessä tahansa. Lattialla oli koroke ja siinä sopivassa kulmassa oleva terästappi, johon runko asennettiin ylösalaisin. Tällöin asennus tapahtui sopivalla korkeudella ja vaakatasossa. Kaikki muut osat pystyi tällöin asentamaan, ainoastaan ohjaustanko ja satula asennettiin sen jälkeen, kun pyörä oli käännetty oikeaan asentoon.” Jäspille alkoi 50-luvulla kertyä liikaa miestenpyöriä ja vastaavasti naisten pyöriä oli vaikea saada valmistajilta. Ongelmaa oli ollut jo aikaisemminkin, sillä vuonna 1941 Pyöräkellari (myöh. Tunturi) ei pystynyt toimittamaan Helkamalle kuin osan sen tilaamista naistenpyörien rungoista. Esko sai hankittua luultavasti Tunturilta naistenpyörän rungon etuosia. Miestenpyörän runko katkaistiin satulan ja polkimien edestä naistenpyörän runko-osa hitsattiin tilalle. Naistenpyörissä se osa, jonka läpi etuhaarukan ja ohjaustangon yhdistävä putki menee, on pitempi kuin miestenpyörissä. Siksi putkeen piti hitsata jatkokappale, jotta miestenpyörän osat voitiin käyttää hyödyksi. Esko muistelee, että pyöriin laitettiin itse

19


Polkupyöräliikkeen mainoskyltti

kootut teräsvanteet ja lokasuojat, jotta niitä ei tarvinnut maalata uudestaan, vain runko maalattiin. Eskon ostamissa naistenpyörän rungon etuosissa tangot oli taivutettu kauniisti kaarelle, paljon isommalle kaarelle kuin muissa silloin myytävissä naistenpyörissä. Siksi pyöristä tulikin hyvin suosittuja ja niitä oli helppo myydä. Pyöräkauppaa 1930-luvulla Vuonna 1931 Vilho Jäspillä oli Pyrkijän rinnalla saatavana halvempia Aura pyöriä hintaan Smk 600:- Hän tarjosi myös Michelin-päälliskumeja ja Nokia-kumeja sekä Good Year auton sisä- ja ulkorenkaita. Pyrkijän tehtaalla oli mainoksia, joissa edustajana Laitilassa oli V. Jäspi. Vuonna 1932 Jäspin merkit olivat: Pyrkijä, Olympia ja Lux. Myös käytettyjä pyöriä oli varastossa ja hinnat olivat ehdottomasti halvat. Vuonna 1934 oli mielenkiintoisia vaiheita pyörämarkkinoilla. Väinö Kantelolla oli lehdessä tiedoksianto, jossa sanoo haluavansa säilyttää Uudenkaupungin Aino-polkupyörän yli 30 vuoden aikana saavuttaman voittamattoman maineen nyt kun Suomen Polkupyörätehdas K.E. Merilä Turussa on alkanut käyttää Aino-nimeä valmistamissaan polkupyörissä, vaikka niillä ei ole minkäänlaista yhtäläisyyttä Uudenkaupungin pyörien kanssa. Suojatakseen omia asiakkaitaan ikävältä erehdykseltä hän tulisi myymään Aino-pyöriään nimellä Mainos. Muutamaa viikkoa myöhemmin on

20

V. Jäspin ohjelmaan tullut Pyrkijän ja Luxin rinnalle Merilän valmistama Aino. Erkki Mäkisellä oli nyt Tunturin rinnalla Uljas- ja Higland-polkupyörät. Vuonna 1936 V. Jäspi mainosti 3. huhtikuuta Pyrkijää, Olympiaa ja Luxia, mutta 9. huhtikuuta Pyrkijää ja Pyryä. ”Aja Pyrkijällä. Se kulkee kevyesti melkein polkematta, on hyvä ja laatu halpa. On kultamitalilla 1935 palkittu. Kromatut kiilto-osat. Halvempiakin hyviä pyöriä on. Kysykää Pyryä, näette siinä uutuuden”. Vuonna 1938 Osuuskauppa kehoittaa: ”Rakentakaa Suomen stadionia ostamalla S.O.K.-pyörä”. Mäkiselle oli tullut Tunturin rinnalle Adler-polku- ja kevytmoottoripyörät. Kantelon valikoimaan kuuluivat maantie-, retkeily- ja balonkimalliset pyörät. Hannes Raitanen kyseli: ”Ette kai vielä ole unohtaneet Oppel-polkupyörää. Sport on vielä uhkeampi”. Jäspi intoutuu runolliseksi: ”Pyrkijä pyörällä ajo on nautinnon luoja, ostajalle hyvän mielen tuoja. Mene Jäspille, siellä ne vanhat pyörät uudeksi vaihtuu ja viat vanhoistakin hetkessä pois haihtuu”. Mäkiselle tuli elokuussa parhaat lyhdyt ja dynamot, Vasolle polkupyörävalottimet ja dynamot. Vuoden 1939 uusia merkkejä olivat Jäspillä Apollo ja Hannes Raitasella Valo. Sotavuosien kaupantekoa Vuonna 1940 on merkkipyörien myynti loppunut kokonaan. Pyörien korjausta tarjoavat

Pikajalka 16


Polkupyöräkauppiaat ja -korjaamot järjestäytyvät Porissa lähetettiin kutsut 31:lle alan yrittäjälle ja 17:n kokoukseeen tulleen voimin perustettiin 22.7.1935 Porin ja lähiympäristöjen polkupyöräkauppiaiden ja -korjaamoiden yhdistys ry. Kolmisenkymmnetä turkulaista polkupyöräkauppiasta ja korjaamonomistajaa oli 20.10.1936 koolla oman yhdistyksen perustamisen merkeissä. Väliaikaisen johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Aug. Lundström. Johtokunta toimi ripeästi ja ehti pitää 6 johtokunnan ja 4 yleistä kokousta. Ensimmäinen varsinainen vuosikokous pidettiin 15.11.1937. Puheenjohtajaksi valittiin V. Kantelo Uudestakaupungista. Hän myi 1941 liikkensä Vilho Jäspin veljenpojalle Kalervo Kalliolle. Johtokuntaan vakinaisiksi jäseniksi valittiin veljekset V. Jäspi ja E. Kallio sekä V. Einonen, A. Lundström ja B. Nordblom. Vuoden 1939 elokuussa yhdistyksen jäsenistä satakunta oli tutustumassa mm. Pyrkijän valmistukseen. Yhdistyksestä tuli1956 Lounais-Suomen Pyörämiehet ja1969 Turun Pyörä- ja Urheiluvälinekauppiaat.

Lehtosen Pyörä- ja Radiohuoltoliike, Erkki Mäkinen, T. Ravantti ja Kumpp. Laitila kk ja Hannes Raitanen. Kalervo Kalliolle on Uudessakaupungissa tullut varastoon erimerkkisiä naisten ja miesten pyöriä, Osto- ja Myyntiliike Mainos Laitilassa myy käytettyjä pyöriä, samoin Laitilassa Santeri Aulinin Polkupyöräliike myy uusia ja vanhoja pyöriä, sekä korjaa niitä. Seuraavana vuonna Kalervo Kallio kehottaa: ”Ostakaa itsellenne uusi polkupyörä - ja ostakaa se hyvää merkkiä!” Merkkiä ei mainita, mutta kuvassa on Leijona-logo. Huhtikuussa Yrjö Viik ja L. Mäkinen avaavat korjaamon entisessä Erkki Mäkisen liikkeessä. Toukokuussa liikkeen nimenä on Laitilan Polkupyörähuolto, joka edustaa Tunturi-pyörää. Vuonna 1942 on Laitilan Sanomissa vain yksi pyörämainos: S. Aulinilla korjataan polkupyöriä. Sama tilanne on seuraavana vuonna, vain Rauta- ja Sekatavarakauppa Erkki Rantaperellä on tarjota pojille joululahjaksi polkupyöriä. Vuoden 1944 ainoa mainostaja on T:mi Kalervo Kallio, jolla on toukokuussa erimerkkisiä polkupyöriä, ilman renkaita, niistä on kova pula ja sotavoimille menee ilmeisesti kaikki mitä löytyy. Vuoden 1945 aloittaa Heikki Pihanperä, joka ilmoittaa 10. tammikuuta avaavansa pyöräkorjaamon Nuorisoseuran talon luona. Kalervo Kallio myy polkupyöriä renkaineen KH:n (Kansanhuollon) ostoluvalla, samoin K. Pikajalka 16

E. Saarinen hintaan 2500 sekä V. Jäspi. Uusia liikkeitä Laitilassa ovat A. Salonen, joka avaa Survosen sementtivalimon luona Polkupyöräkorjaamon sekä Pyörähuolto Wiik, joka myy Puolustusvoimain siviilikäyttöön luovuttamia polkupyöriä renkaineen KH:n Khm:n määräämin hinnoin. Pyöräkauppa sodan jälkeen Vuonna 1947 Laitilan Osuuskauppa kehottaa jättämään heille kansanhuollon jakamat polkupyörien ja renkaiden ostoluvat, he toimittavat tavaran heti. V. Jäspillä taas on uusia siviilimallisia polkupyöriä rauhanajan arvoilla, renkailla, sekä pyörän ulko- ja sisärenkaita, ne myydään ostoluvalla. Seuraavana vuonna T: mi Kalervo Kallio Uudestakaupungista tarjoaa ostoluvalla heti varastosta uusia pyöriä ja ulkolaisia irtorenkaita, sekä ilman ostolupaa pyöriä ilman renkaita ja kaikenlaisia osia ja tarvikkeita. Vuosi 1949 V. Jäspillä on tarjolla hyviksi tunnettuja Pyrkijä-pyöriä, samoin retkeilypyöriä. Korjauksia suoritetaan ja käsirattaiden kumipyöriä saapuu viikon kuluttua. Maaliskuussa 1950 V. Jäspi, nyt nimeltään Jäspin Polkupyöräliike ja Korjaamo mainostaa uusia polkupyöriä, käytettyjä pyöriä, käsikärryn kumipyöriä sekä polkupyörien maalausta ym. korjausta ja hitsausta. Esko mukana liikkeessä Armeija ja sota olivat Eskon kohdalla loppu vuonna 1944. Esko Jäspi kävi vuoden 1946 21


Sodan vaikutus pyörä- ja rengaskauppaan Suomen Gummitehdas Oy:n tuotanto romahti jo vuonna 1939, varsinainen raaka-ainepula alkoi tuntua 1940. Rengaspula alkoi vaikeuttaa vuoden 1941 rengasvalmistusta, ulkorenkaita sai ostaa vain kansanhuoltoministeriön ostoluvalla. Valmistajat ja tukkuliikkeet laittoivat saamansa renkaat uusiin pyöriin ja pakottivat kuluttajat ostamaan pyörän renkaiden mukana. Vuoden 1942 alussa kaikki renkaat julistettiin takavarikkoon. Ostoluvan saivat vain ne, joilla oli vähintään 5 km:n työmatka, invaliditeetti tai vastaava syy. Korjaamot hankkivat vulkanointilaitteita, joilla voitiin pidentää päällysrenkaiden käyttöikää. Renkaiden saanti helpottui vasta 1946. Armeijalla oli käytössään 1939 vain 7300 pyörää, määrää lisättiin pakko-otoilla 10 000 pyörällä. Vuoden 1940 alussa armeija tilasi lisää pyöriä valmistajilta. Pyrkijän osuus oli 1500 pyörää. Viikkoa ennen talvisodan päättymistä tilattiin Monarkilta Ruotsista 10-12 000 pyörää. Suomessa sotilaspyörien tuotanto ylitti siviilituotannon. Sotien jälkeen armeija myi 3 350 uutta ja n. 35 000 käytettyä pyörää. Osa myytiin kunnostamattomina ja osa kunnostettuina, osasta ei saatu myyntikuntoisia olleenkaan.

maamieskoulua, mutta alkoi sitten olla liikkeessä vakituisesti. Liikkeen käytössä oli ollut vain yksi huone, ja kun käyttöön saatiin toinen, voitiin ottaa pari miestä töihin korjaamon puolelle. Lintusen Into tuli 1945 ja oli vuoden 1948 lokakuun loppuun, Kallion Keijo tuli 1948 lopulla ja oli vuoteen 1956, Vaherannan Paavo taas tuli 1950-luvun alussa ja oli kolme ja puoli vuotta. Liikkeen vetäjä vaihtui vuosikymmenen vaihteessa. Vuoden 1953 kauppakirjassa luki: ”Myydään ja luovutetaan Jäspin Polkupyöräliike niminen liike, liikeoikeuksineen Esko Vilho Hemminki Jäspille hintaan 135.000:- (2001: 28.890,-). Ostajalla on oikeus harjoittaa liikettä entisellä toiminimellä ja entisessä paikassa kulloinkin sovitusta vuokrasta. Samalla myyjät vakuuttavat, etteivät tule vastaisuudessa kyseellistä liiketoimintaa harjoittamaan kilpailutarkoituksessa.” Allekirjoittajina Vilho ja Sanni Jäspi. Esko Jäspi jätti 12.2.1951 Laitilan piirin Nimismiehelle elinkeinoilmoituksen, jossa ilmoitti hallitsevansa itseään ja omaisuuttaan ja harjoittavansa isänsä, liikemies Vilho Jäspin omistamassa liikerakennuksessa polkupyörien sekä niiden osien myyntiä ja polkupyörien korjausta käyttäen toiminimenä ”Jäspin Polkupyöräliike ja Korjaamo”. Valaisinkilpailu 1950-luvulla Saurion Tehdas Oy aloitti valaisimien valmistuksen sodan jälkeen ja oli ainoa dynamoiden

22

valmistaja, ensin Loisto-nimellä. Valaisinkauppa aloitettiin taas MS-merkillä, sitä seurasi parannettu malli MS-2. Vuonna 1954 esiteltiin nimikilpailun jälkeen Solifer-dynamo ja sen jälkeen Solifer-valaisimet. Näillä tuotteilla tehdas pysyi markkinajohtajana pitkään. Vuonna 1958 Solifer-tehtailla oli Pyörä ja Urheilu-lehdessä mainos, jossa oli lista 35 jällenmyyjästä. Jäspin Pyöräliike oli tällä listalla. Vuonna 1950 Suomen Koneliike Oy esitteli Hekla-valaisimet ja -dynamot ja 1955 G.W. Sohlberg Auri-valaisimet. Jäspillä ja Kalliolla oli myynnissä ainakin vuonna 1952 Daimonvalaisimet, kyselyiden mukaan markkinoiden toiseksi tunnetuin tuotemerkki. Ne olivat prahalaisen Motokov-tehtaan valmistamia ja Mateko Oy:n maahantuomia. GB-lukko oli tanskalainen, kolmenkymmenen vuoden käytännöllisen kokemuksen tulos. Siinä ei tarvittu avainta, vaan siinä viisi nappulaa, joita eri asentoihin painamalla saatiin lukkoon oma koodi. Ongelmana oli vain se, että jos koodi unohtui, lukkoa ei saanut auki millään. Tämän muistavat hyvin monet Laitilankin 50-luvun koululaiset, jotka aina silloin tällöin joutuivat työntämään koulun jälkeen pyörän kotiin takapyörästä kannatellen. Oskari Tuomi Oy Turusta valmisti Narsku-lumiketjuja ja Rousku-jääketjuja ja Matra Oy Helsingistä valmisti runkolukkoja, pumpunpidikkeitä, kelloja ym. G.W. Sohlberg Oy puolestaan teki GWS- polkupyörätukia, Pikajalka 16


Muutosten jälkeen isot näyteikunat kutsuvat.

Renkaita, mopoja ja varaosia myytävänä.

jotka oli valmistettu teräslevystä. Niissä oli pallomekanismi ja kiristysjousi, ne ratkaisivat ajokin pysäköimisvaikeudet kaikkialla. Seurakunnallisia tietoja palstalla asiasta kerrottiin 1953: avioliittoon vihitty liikkeenharjoittaja Esko Jäspi kk:stä ja leipomoapulainen Elmi Rannikko Vidilästä. Samana vuonna Vilho jäi liikkeestä syrjään. Esko työskenteli myymälässä ja Vilho tuli yleensä päivittäin päästämään hänet ruokatunnille. Korjaamon puolella oli oma työntekijänsä. Esko meni aamusta aikaisin liikkeeseen tekemään yrityksen kirjanpitoa. Hän oli käynyt Turussa kirjanpitokurssit. Siellä hän oppi hoitamaan kirjanpitoa ja teki mallin mukaan kaksinkertaista kirjanpitoa, sellaista vaadittiin jo silloin. Iltaisin ja aamuisin, aukioloajan ulkopuolellella, Esko porasi mopedien sylintereitä. Se oli tarkkaa työtä, Laitilassa sitä ei tehnyt kukaan muu, lähin paikka muualla oli Turku. Siellä oli Gunnin pyöräliike, sielläkin vain yksi mies osasi porata. Aluksi Esko meni sinne muutaman sylinterin kanssa, jotka porattiin siellä. Sitten Esko osti porauslaitteen, joka säädettiin millin sadasosan tarkkuudella. Tästä työstä saikin ihan hyvän ansion. Myös moottoripyörien sylintereitä hiottiin.

lio. Tarkoituksena oli harjoittaa polkupyörä-, radio- ja urheilualan tarvikkeiden kauppaa. Kalervolla oli ollut pyöräliike Uudessakaupungissa jo 40-luvulta alkaen. Liikkeessä myytiin myös Jawa-moottoripyöriä ja välitettiin Skoda-autoja. Tärkein myyntiartikkeli oli kuitenkin polkupyörä. Kalervo oli saanut Uuteenkaupunkiin Tunturin edustuksen ja nyt myös Laitilaan. Jäspeillä oli ollut Pyrkijä vuosikymmenet ja niin Esko ehdottikin Kalervolle, että molemmat keskittyisivät omiin merkkeihinsä ja markkinat jaettaisiin näin. Tämä ei kelvannut Kalervolle, hän ehkä ajatteli pudottaa pahimman kilpailijansa pois ottamalla myös Pyrkijän ohjelmaansa. Tilanne alkoi olla Eskolle jo vaikea, vain jompi kumpi liikkeistä selviäisi kilpailussa. Nyt tulivat laitilalaiset Eskon apuun. Heillä oli huonoja kokemuksia ulkopaikkakuntalaisista, jotka olivat myyneet Laitilassa muutaman vuoden Tunturia ja jättäneet sitten asiakkaat oman onnensa nojaan takuiden ja huoltojen suhteen. Alettiin ottaa yhteyttä Tunturin tehtaan omistajaan Harkkeeseen ja vaatia, että Jäspeillekin pitäisi saada Tunturi myyntiin, he ovat laitilalaisia ja luotettavia kauppiaita. Niinpä Eskolle ja Vilholle tuli kutsu tehtaalle ja tuloksena oli sopimus Tunturin myynnistä. Asiakkaat tietysti käyttivät myös tilaisuutta hyväkseen, laitilalaiset ovat tunnetusti kovia tinkimään. Silloin oli tapana ostaa perheen lapsille rippilahjaksi pyörä, mikä oli silloisissa

Kalervo Kallion aika Laitilassa Eskon serkku, Vilhon Evald-veljen poika Kalervo Kallio oli jo kesäkuussa 1951 avannut Laitilan kirkolla Einar Lustolan liiketalossa liikkeensä Laitilan Urheiluliike, Kalervo Kal-

Pikajalka 16

23


Pyöräilijöiden ajo-ohjeet 1938 1. on ajettava aina tien oikeata puolta. Missä näkyväisyys on huono on ajettava lähellä tien reunaa. 2. pyöräilijän on pidettävä molemmat jalat polkimilla ja ainakin toinen käsi ohjaustangossa 3. pyöräilijä ei saa tarttua toiseen ajoneuvoon eikä muutenkaan vedättää itseään 4. kapeilla teillä ja vilkkaassa liikenteessä on rinnakkain ajaminen kielletty 5. ajosuunnan muutoksista on annettava käsimerkki 6. risteyksissä on konevoimalla käyvällä ajoneuvolla etuoikeus polkupyörän rinnalla 7. toisen henkilön kuljettaminen pyörän tangolla on kielletty, jos pyörässä on erityinen laite, on täysikasvuinen oikeutettu kuljettamaan polkupyörällä yhden enintään 10 vuoden ikäisen lapsen 8. polkupyörän pitää olla luotettavassa ja kestävässä ajokunnossa, siinä tulee olla soittokello tai muu äänimerkinantolaite, takalokasuojan tulee ainakin alaosaltaan olla valkoiseksi maalattu, takana tulee olla punaista heijastava laite, esim. kissansilmä ja pimeässä ajoa varten etuosassa valkoista valoa heijastava lyhty (kissansilmä tuli pakolliseksi jo vuonna 1929) 9. pyöräilijä ajakoon aina niin, ettei joudu äkkiä ja voimakkaasti jarruttamaan, sillä sellainen jarrutus kaataa aina pyörän 10. pyöräilijä muistakoon, että yhteentörmäyksissä hänelle aina käy pahemmin, senvuoksi: ”Ei poljeta toisiamme varpaille”, sanoi sääski hevoselle.

oloissa varsin suuri sijoitus. Eräällä isällä oli kaksoistytöt ja siis tuplasti syytä tinkiä. Hän kulkikin ahkerasti Kallion ja Jäspin liikkeiden väliä tinkimässä vielä parempaa hintaa kahdelle pyörälle. Hän oli saanut Kalliolta hyvän hinnan, mutta meni vielä Jäspille tinkimään lisää, tuloksetta. Hän palasi Kalliolle ja kertoi saaneensa Jäspiltä vähän paremman hinnan, johon Kalervo, että sopii hakea sieltä sitten. Nolona mies joutui sanomaan, ettei se ihan niin ollut, kyllä hän ne täältä mieluummin ottaisi! Jäspien liikkeessä alkoi 50-luvulla, joka oli pyörämyynnin kulta-aikaa, olla niin kiirettä myös liikkeen puolella, että sinnekin tarvittiin apuväkeä. Parhaina aikoina toi Saaren Jussi, sekatavarakauppias, autollaan parin päivän aikana jopa 250 uutta pyörää, menekki oli niin kova. Pyöriä kannettiin vinttiin varastoon ja myymälään menevistä pyöristä irrotettiin maalipintaa suojaava ruskea kreppipaperi. Jäspin pahimpia kilpailijoita Osuuskaupan perustava kokous oli 1906. Vuonna 1910 valmistui oma ns. Takalan kiinteistö ja kun se kävi ahtaaksi, ostettiin 1936 Vihtori Rantapereltä uusi kiinteistö. Osuuskaupalle oli ensimmäinen pyörämainoksensa 1909, jolloin myytiin raumalaisia pyöriä: Aunea ja Singoallaa. Seuraava mainos osuuskaupalla oli ilmeisesti vasta 1923, 24

suunnilleen vuosi sen jälkeen kun Vilho Jäspillä oli ensimmäinen Pyrkijä-mainoksensa. Osuuskaupan mainos kuului: ”Alle kaiken kilpailun myydään miesten ja naisten Polkupyöriä ja pyörän kummeja”. Vuonna 1926 myytiinkin jo omia S.O.K:n polkupyöriä, jotka ”ovat kestävyytensä ja siron rakenteensa vuoksi saavuttaneet käyttäjiensä yksimielisen tunnustuksen – Tämän vuoden malli on entisestään parannettu”. SOK:n tehdas perustettiin Helsinkiin 1919 ja seuraavana vuonna tulivat pyörät mukaan ohjelmaan. Pyörät koottiin Helsingissä, vuodesta 1960 lähtien Tampereella, siellä merkki S.O.K. vaihtui Jupiteriin. Osuuskaupan jäsenet sitoutuivat ostamaan kaiken omasta kaupastaan ja siksi se onkin ollut aikanaan varmasti varteen otettava kilpailija Jäspille. Jäsenmäärä oli nousu v. 1920 350:stä v. 1955 yli 2700. Erkki Mäkinen oli Laitilan ensimmäinen Tunturi-myyjä vuodesta 1934. Hän myi myös Adler-pyörää. Vuonna 1936 sitä mainosti ainakin Vilenin tehtaat niminen yritys. Myynnissä oli Adler-vaihtopyörä 3-vaihteella. Hän uudisti kovasti liikettään, yläkertaan tuli toimisto ja sinne puhelimet, alakerrassa oli myymälä. Vuoden 1938 alkupuolella oli Uudessa Aurassa ilmoitus: ”Tunturipyörällä ajaen eivät mäetkään pahasti haittaa!” Edustajien listalta löytyy: Laitila, Herra Erkki Mäkinen. Pikajalka 16


Polkupyörä huomioon liikennepolitiikassamme (Uusi Aura 1936) Jo kauan sitten on mennyt se aika, jolloin polkupyörää käytettiin yksinomaan huviajeluun. Se on nykyään maaseudulla tärkeimpiä liikenne- ja kuljetusvälineitä. Tahtoisinpa väittää, että se on tärkeämpi kuin nuo kiitävät henkilöautot, joitten hyväksi on tehty melkein kaikki, mitä maateillä on tehty: mutkia on oiottu, metsää tienvierestä kaadettu, vieläpä koristepuitakin karsittu. Polkupyörällä liikkumisen hyväksi sen sijaan ei ole tehty mitään; on vain annettu määräyksiä: pyörässä tulee olla kello ohjaustangossa, kissansilmä takana, lyhty edessä kesä-kirkkaalla päivälläkin ja aina ajettava tien oikeaa sivua. Kaksi ensiksi mainittua vaatimusta on kyllä helppoa täyttää, mutta toisin on kahden jälkimmäisen laita. Autot ovat ajaneet tiet sellaisiksi, että niitä vaivoin voi pyörällä kulkea, keskellä on kuoppia, syrjässä löysää santaa. Ei siinä voi määräyksiä noudattaa, jos kulkea mielii, vaan täytyy hakea tiestä kohtaa, jossa pääsee eteenpäin. Nyt tulee auto takaapäin ja se kulkee myös tien oikeaa sivua, eikä se pyöräilijää väistä enempää, kuin että juuri ohi pääsee. Pyöräilijä ajaa hädissään oikeaa syrjään santakasaan ja onpa onni, jos hän kaatuu ojaan, eikä auton alle. Vasemmalla sivulla olisi ollut tilaa, sillä auto ajoi oikeaa puolta, mutta sinne ei saa mennä, asetus komentaa hengenvaaraan. Vastaan tullessa on toisin. Silloin on tilaa oikealla puolella. Laitettakoon pyöräilijöille polku tiensivuun ja vaadittakoon sitten, mutta sitä ennen älköön häntä pakotettako hengenvaaraan. Ainakin kaupunkien ja muitten asutuskeskusten lähistölle pitäisi meilläkin samoin kuin ulkomailla laittaa pyöräilijöitä varten omat ratansa maanteitten viereen. Sadat onnettomuudet vuodessa vältettäisiin sillä ja polkupyörän käyttö kansantaloudellisesti edullisena liikennevälineenä yleistyisi tiheään asutuilla seuduilla sitä enemmän. A.V.S.

Elinkeinoilmoituksensa Erkki Mäkinen antoi vasta 23.12.1938 ja ilmoitti harjoittavansa omistamassaan talossa polkupyörien ja moottoripyörien myyntia ja korjausta nimellä ”Laitilan polkupyöräliike ja -korjaamo Erkki Mäkinen”. Erkki Mäkinen lopetti sodan aikoihin, koska huhtikuussa 1941 hänen tiloihinsa tuli polkupyöräkorjaamo, jonka perustajat olivat Yrjö Wiik ja Leo Mäkinen, Erkin poika. Liikkeen toiminta loppui pian tämän jälkeen. Heikki Pihanperä ilmoitti Laitilan Sanomissa1945 avaavansa pyöräkorjaamon Nuorisoseuran talon luona. Virallisen elinkeinoilmoituksensa hän antoi1948. Siinä hän ilmoitti perustaneensa Kiusala nimisen tilan rakennukseen polkupyöriä ja niiden osia sekä urheilutarvikkeita myyvän liikkeen nimeltä ”Polkupyörä- ja Urheiluliike Heikki Pihanperä”. Pyörämerkkeinä hänellä olivat lähinnä satunnaisesti Monark, Pyrkijä ja Nopsa. Liikkeessä ei ollut tilaa kovin paljoa pyöriä pitääkään. Sen sijaan Pihanperä myi aseita, ravustusvälineitä, piisamirautoja, telttoja, kumiveneitä ja kaikenlaista vapaa-aikaan ja urheiluun liittyvää. Liike oli toiminnassa 1980-luvun loppupuolelle asti. Heikki Pihanperä oli hyvin suorapuheinen, töksäytteli aina välillä asiakkaillekin, ei mikään tyypillinen kauppamies. Jos asiakas alkoi

Pikajalka 16

Heikin mielestä tinkiä liikaa, pisti hän tavaran hyllyyn takaisin ja sanoi: ”Antaa olla siinä!” Pyörä- ja muuta kauppaa 1950luvulla Kallio mainosti vuonna 1953 pyörämerkkeinään Tunturia, Jaguaria, Venusta, Specialia ja Pyrkijää. Viimeksimainitun Esko Jäspi olisi halunnut pitää yksinmyynnissään, mutta Kalervo Kallio ei siihen suostunut. Jäspillä myytiin Pyrkijää, Jaguaria, Tammeria, Kotkaa ja Kiriä. Laitilan Osuuskaupalla oli SOK, mutta sen lisäksi myös Pyrkijä, Jaguar ja Svensk Fauber. Pyrkijällä ja Jaguarilla oli siis kolme myyjää Laitilassa. Vuoden 1957 helmikuussa Kalliolla oli ilmeisesti Laitilan ensimmäinen mopomainos: ”Ostakaa Hopeasauma-mopo hyödyksenne, huvin saatte ilmaiseksi.” Nyt oli Pyrkijällä jo neljä myyjää, mikä vei Jäspin yli 30 vuotta jatkuneelta Pyrkijä-myynniltä pohjaa pois. Joulumyyntiin Jäspille tulivat Tikka-ompelukoneet. Mopokauppa kiihtyi vuonna 1959: Jäspillä oli Hopeasiipi, Kalliolla kuusi eri merkkiä, Osuuskaupalla oli Jupiter, Rantaperellä Monarsped ja Rabeneick. Pyörämyyntikin eli parhaita aikojaan, mutta Jäspillä ei ollut yhtään pyörämainosta. Kallio avasi huhtikuussa polkupyörä- ja mopedikorjaamon liikkeensä yhteydessä ja aloitti televisioiden myynnin. 25


Jäspin pyöräliikkeen henkilökuntaa uuden vuosituhannen alussa.

1960-luvulla pyörällä ajamista Laitilan keskustassa hävettiin. Pyörät jätettiin Jäspin liikkeen eteen ja mieluummin käveltiin. Syynä oli tietenkin mopovillitys, pyörällä ajoivat vain ”köyhät”. Jäspi sai Tunturi-pyörien edustuksen, mutta ilti mainoksissa olivat lisäksi merkit: Pyrkijä, Crescent, Prins, Hopeasauma, Merikotka ja Monark, lisäksi tarjolla oli käytettyja, kunnostettuja sekä halpoja uusia pyöriä! Kalliolla oli laaja valikoima: Tunturi, Monark, Hopeasauma y.m., uutuutena Special-pyörä, Pyrkijän runkoon koottu. Jäspikin tarjosi Pyrkijän runkoon koottuja pyöriä, edullisemmin kuin Kallio. Jopo tuli markkinoille Jopon takana oli kaksi uutta ideaa: mopoissa käytetyn levyrungon perusajatus siirrettiin polkupyörään ja toiseksi, tehtiin pienipyöräinen (22”) muunneltava yleispyörä, jonka esikuvana oli englantilainen Moulton. Uutuus esiteltiin ilman nimeä 1964, nimikilpailuun tuli 28 000 ehdotusta, joista valittiin Jopo. Teknisiä ongelmia oli aluksi, pyöristä katkesi usein etuhaarukka tai runko. Jäspillä Hellsten myi ensimmäisen Joponsa nimismiehen leskelle, Sirkka Simolalle. Jopo sai nopeasti kilpailijoita, Tunturille tuli Poni, jota Jäspikin myi sekä Kombi. Teräs Oy alkoi valmistaa Terässiipi Miniä, joka oli 16”:n renkailla. Myös Jopoa alettiin kehittää, syntyi taitettava Jopomobil autoilijoille, Jopo Junior,

26

Jopocross, Joporodeo ja vaihteilla varustettu Jopomatic. Myöhemmin vielä Isojopo, Postijopo ja Kuntojopo-kuntopyörä, joka teki osaltaan sen, mistä pyöräala oli aina haaveillut – jatkoi sesonkia. Kustaa Merilä sairastui 1961 ja hänet julistettiin holhoukseen, samana vuonna hän kuoli 86 vuotiaana. Samalla koko yritys lopetti toimintansa. Tamperelainen Kone ja Terä Oy asetettiin konkurssiin 1962. Pyrkijä menetti 1957 huomattavimman asiakkaansa Keskon, joka aloitti yhteistyön Monarkin kanssa. Siitä eteenpäin Pyrkijän myynti takelteli. Pyrkijän polkupyörävalmistus loppui 1960-luvun lopussa. Tunturin liikevaihdosta oli 1960-luvun puolivälin jälkeen polkupyöriä vain vähän yli 10%, se oli johtava mopojen valmistaja. Pyöriä tehtiin vain välttämätön määrä. Pyörien kokonaismyynti oli 1952 203 000 kpl ja1960-luvun alussa alle 100 000 kpl, mutta se tuplaantui niin, että 1969 myynti oli jo 185 000, syynä kuntopyöräilyinnostus. Pyrkijä vai Tunturi Vilho Jäspillä oli 1922 ensimmäinen Pyrkijä-mainos lehdessä ja siitä alkaen Pyrkijä oli liikkeen ykkösmerkki. Muita merkkejä toki oli rinnalla, mutta yksikään niistä ei kovin pitkään. Kun Laitilan markkinoille tuli 1950luvun alussa Vilhon veljenpoika Kalervo Kallio, muuttui kilpailutilanne täysin. Kallio toi mukanaan Tunturin, jota oli myynyt Uu-

Pikajalka 16


Tänään myydään moottoreita ja mielikuvia.

dessakaupungissa jo pitkään, mutta tämäkään ei riittänyt, vaan hän otti myyntiohjelmaan myös Pyrkijän. Kun Pyrkijä menetti parhaan jakelijansa Keskon 1958, se koetti ottaa myyntiä takaisin ottamalla uusia kauppiaita. Laitilassakin Laihonen Polttilassa ja Pihanperä kirkonkylässä myivät Pyrkijää. Ei siis ihme, että Jäspitkin olivat kiinnostuneita Tunturista, etenkin kun mopedikauppa oli kovassa kasvussa ja Tunturi oli siinä vahvin. Niinpä Vilho ja Esko lähtivät Turkuun Tunturin tehtaille ja saivat johtaja Harkken kanssa sopimuksen ja virallisesti elokuussa 1960 heistä tuli Tunturijälleenmyyjä. Talvella 1953 Tunturi oli aloittanut myyntiverkoston rakentamisen ja laajentamisen. Harkken ajatus oli yksinmyynti. Hän korosti sen etuja ja valvoi, ettei hintoja ja piirirajoja loukattu. Kesällä 1960 K. Kallio & K:ni ilmoittaa Laitilan Sanomissa lopettavansa toistaiseksi liikkeensä toiminnan Laitilassa. Luultavasti yksi syy lopettamiseen on juuri Tunturin tulo Jäspille, ehkä liikkeellä oli ollut myös jotain muutakin kitkaa Tunturiin päin. Esko oli mukana Helkaman kokouksessa Raumalla, siellä ilmoitettiin Jäspin olevan Helkaman uusi edustaja Laitilassa. Esko kävi Helkaman tehtailla Hangossa ja joskus tehtaan juhlissakin Hangon Kasinolla. Tarjoilu oli aina mahtavaa, syötävää ja juotavaa riitti. Kerran Esko juhlien jälkeen ei enää löytänyt omaa hotelliaan. Pikajalka 16

Mopot pyörien tilalle Vuonna 1964 Jäspi mainosti seuraavia pyörämerkkejä: Tunturi, Pyrkijä, Solifer, Monark, Gresent, Grand Prix, Unioin, Prins ja Ghompion (tarkoittanee Championia) ja mopomerkkejä olivat: Tunturi, Solifer, Saco-Paris, Simson, Mobylette ja Moppe. Osuuskauppa myi Jupiter-pyöriä ja -mopoja, Laihonen Tunturin vastaavia. Vuonna 1967 Jäspillä ja Laihosella oli taas omat Tunturi-mainoksensa. Tunturi-mopojen tuotanto ylitti 100.000 kappaleen rajan. Vuonna 1969 Jäspillä oli tarjolla myös Solifer 10 kevytmopo, kaupan päälle sai laivalipun Tku-Tukholma-Tku. Vuonna 1972 Jäspi ja Laihonen juhlistivat mainoksilla Tunturi 50. juhlavuotta: Start-, Maxi- ja Automat-mopot. Osuuskaupalla puolestaan oli tarjolla Jupiterpyörämallit: Kombi, Scout, Mini Kombi ja Tris (3-pyöräinen lapsille). Vuoden 1976 elokuussa Jäspi tarjosi koulutielle turvallista Tunturia sekä kotimaista Helkaman Jopo-turvapyörää. Vuonna 1980 Jäspit olivat perustamassa Vakka-Suomeen omaa Sportia-urheiluvälinemyyjien ketjua, urheiluvälineiden mainonta alkoi jo heti tammikuussa ja jatkui vilkkaana läpi vuoden. Jäspi mainostaa taas vuorotellen Tunturia ja Helkamaa. Kseäkuussa Helkamaltakin tulee uutuusmopo, Raisu, joka sai varsin hyvän vastaanoton. Heinäkuussa Jäspi astui Pihanperän reviirille, myyntiin tulivat kalastusvälinesarjat. Pihanperä oli jo vuosia myynyt niitä sekä ma27


Pyrkijällä käymässä Vilholla oli tapana käydä Pyrkijän tehtaalla maksamassa ostamansa pyörät ja antamassa uuden tilauksen. Kun tehtaalla alkoi mennä huonosti, johtajatkin vaihtuivat. Uusi johtaja ilmoitti Vilholle tylysti, että ei tuollaisia asioita tarvitse tulla hänen luokseen hoitamaan, ne voi hoitaa konttorin puolellakin. Kun Esko meni naimisiin 1953 oli häissä Tunturin johtaja Harkke, vaikkei Jäspi vielä Tunturia myynytkään. Kun Tunturin edustus tuli Jäspille, menivät välit Vilhon veljen Evald Kallion kanssa huonoiksi, hänhän myi Tunturia Mynämäellä ja hänen poikansa Kalervo oli myynyt Tunturia Laitilassa ja Uudessakaupungissa. Evaldin vaimon Vendlan hautajaisissa asia sovittiin, liikeasiat ovat liikeasioita, ei niiden pitäisi sotkea henkilökohtaisia suhteita.

toja, toukkia, pilkkejä, kairoja, piisamirautoja, aseita y.m. Alennusprosentit tavaraa tärkeämmiksi Esko Jäspin 60-vuotispäivää juhlittiin liikkeessä työn ja synttärikahvien merkeissä. Vielä saatiin Jäspille uusi pyörämerkkikin, Terässiipi. Vuonna 1985 Jäspillä mainostettiin taas kaikkia neljää mopomerkkiä sekä Tunturi- ja Helkama-pyöriä. Uudenkaupungin Intersport avasi liikkeen Laitilaan. Urheiluvälinekauppa kävi hyvin, mutta kilpailu oli kova. Etenkin Sisustus ja Urheilu oli hyvin agressiivinen alennuspolitiikassaan. Merkkituotteita myytiin puoleen hintaan, kauden mentyä tai ollessa menossa ohi myytiin varasto pois suurin alennuksin. Sellaista tyyliä ei Laitilan pyörä- ja urheilukaupassa ennen juuri oltu käytetty. Elokuussa 1990 Jäspi: ”Nyt alkoi pyöräale, tule hakemaan omasi!” Intersport puolestaan: ”Tyhjennämme pyörävaraston, ma-ke -20% ja to-la -25%. 1991 Jäspi mainosti vuorotellen: ”Tunturi... ja valitse itse tiesi!” ja ”Helkama, vain pakki puuttuu.” Jäspi mainosti 1992 Tunturi-pyöriä sekä Kuwahara- ja Marin-maastopyöriä, JumpSport edelleen Hero-maastopyöriä. Heinäkuussa Intersport myi loput Crescent- ja Ace Bike-pyörät 40%:n alennuksella. Lokakuussa Laitilan Osuuskauppa jätti konkurssihakemuksensa.

28

Vuonna 1995 Jäspin pyörämerkit olivat: Tunturi, Helkama, Kuwahara, Shadow ja Titania. Huhtikuussa Jäspillä tarjottiin äitienpäivälahjaksi ”nimettömiä” vakio-, maasto- ja retkipyöriä. Vuoden 1996 alussa talviurheiluvälineiden tarjonta oli Laitilassa enää vain Jäspin varassa. Kesäkuussa Jäspillä oli Honda Monkey-kesäpakettitarjous ja heinäkuussa alkoi pyöräale: yksittäiskappaleita poistohintaan, Tunturi, Helkama sekä Marin-maastopyörät -20% ja syyskuussa taas loppuviikon shokki: kaikista 96-mallisista pyöristä vähintään -20%, jopa -30%, merkkeinä Tunturi, Helkama ja Kuwahara. Tunturiltakin tuli myyntiin potkupyörä, Eureka. 1998 Jäspi mainosti Tunturi- ja Helkamapyöriä, ja perinteiset Peugeot-koeajopäivät jatkuivat. Yrittäjäviikolla Jäspillä oli Tunturimaastopyöriin ja Helkama-pyöriin 1000 markan vaihtotarjous. Laitilassa 90-luku jatkui edellisen vuosikymmenen lopun tavoin: urheiluvälineiden tarjoajia oli aivan liikaa markkinoilla. Alettiin tarjota isoja alennuksia ja kun sitten lama aiheutti sen, että lasketteluvälineiden, tennismailojen y.m. myynti romahti, moni yrittäjä lopetti. Toisaalta aivan eri alan yrittäjät alkoivat tuoda maahan halpoja maastopyöriä, niiden kysyntä oli kova. Pyörät saatettiin myydä tehtaan pakkauslaatikoissa, varaosa- ja huoltopalvelua ei ollut, kauppaa tehtiin pel-

Pikajalka 16


Inkeri Kyläheiko, 35 vuotta terveyssisarena Laitilassa Inkeri vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Mynämäellä. Naapurissa oli Evald Kallion Polkupyöräliike. Evald oli Vilho Jäspin veli, otti vain uuden sukunimen itselleen. Äiti Martta oli pitäjän kätilö vuodet 1929-61 ja liikkui koko sen ajan pyörällä mikäli synnytykseen ei haettu hevosella tai autolla. Inkeri lähti sairaanhoitajakouluun Turkuun 1943, sieltä vuodeksi Helsinkiin. Hän valmistui terveydenhoitajaksi ja meni naimisiin 1947. Vuosi oltiin Paimiossa ja sieltä tultiin Laitilaan 1948. Oli juuri tullut voimaan laki, jonka mukaan kaikkien kuntien piti perustaa terveyssisaren virka jokaista alkavaa 4000 henkilöä kohden. Inkeri sai kunnalta kalustetun asunnon ja polkupyörän. Inkeri sai kunnalta liikuntavälineekseen Ruotsin Punaisen Ristin suomalaiselle sisaryhdistykselleen lahjoittaman Monark-pyörän. Pisin matka piirissä yhteen suuntaan oli lähes 20 kilometriä ja matkat kuljettiin pyörällä kesät talvet. Linja-autot ajoivat syrjäkyliltä keskustaan yleensä aamulla ja illalla pääsi takaisin, joten ne eivät aikatauluiltaan sopineet terveyssisarille. Joskus saattoi kunnan rakennusmestarilla oli sopivasti asiaa johonkin syrjäkylään, hänen kyydissään pääsi ja pyöränkin sai mukaan, että pääsi päivän mittaan käymään lasten kotona. Normaali työpäivän aikana pyöräiltiin 20-30 kilometriä.

kästään halvalla hinnalla. Nämäkin yrittäjät yleensä lopettivat varsin pian. Liikerakennuksen laajennuksia Jäspin talo on rakennettu ilmeisesti vuonna 1910 ja ensi alkuun siinä toimi polkupyöräliike, sitten leipomo sekä elintarvikekauppa. Ensin polkupyöräliikkeen käytössä oli vain yksi huone, sitten saatiin käyttöön toinen ja matalaan osaan tehtiin varaosapuoti. Vilhon kuoleman jälkeen 1960-luvun lopulla alkoi Esko uudistaa rakennusta. Rakennusta levennettiin. Jäljellä ollut osa rakennusta oli tolppien varassa. Näiden tolppien väliin talon alle kaivettiin korjaamotilat. Ei ollut kaivureita, vaan työ tehtiin miesvoimalla. Toinen työnsi, toinen veti lavaa, jolla poistettavaa maata oli. Rakennusmiehet puistelivat päätään nähdessään millaista urakkaa Esko oli tekemässä. Rakennuksen alla oli 50 cm korkeita ja 3-4 metriä pitkiä kivijalkoja, jotka piti ottaa pois. Laajennusta tehtiin kolmisen vuotta. Kun Esko teki liikkeeseen isot ovet, ihmeteltiin kovasti, mihin niin isoja ovia tarvitaan. Käytäntö on moneen kertaan osoittanut ne hyvin tarpeellisiksi. Rakennusaika oli hankalaa. Hellsten muisteli, että keittiössä tiskipöydän päälläkin oli kovalevy ja siinä varaosia, kun muualle ei mahtunut. Kun remontti oli valmis, se helpotti, sillä ennen piti pyörät viedä korjaamoon myymälän läpi, nyt ne saatiin sinne suoraan.

Pikajalka 16

Kuka jatkaa Jäspin Pyöräliikkeen toimintaa Eskolla alkoi olla ikää, ja kaikki kolme lasta ovat olleet mukana liikkeen toiminnassa. Vanhin lapsista Jarmo oli palkkalistoilla vuodet 1975-84 , ja vaikka ensin oli ajatellutkin jatkaa Eskon jälkeen, johti ura talousalalle. Arto oli liikkeessä kesätöissä heti kun nenänpää vähänkin ylettyi tiskin yli, hän ”kasvoi sisään liikkeeseen”. Tätä kuvaa sekin kun Arto partiopoika-aikanaan teki kavereittensa kanssa talvella Jäspin korjaamossa asentajien avustuksella kolme tandemia. Niillä kuusi partiopoikaa tekivät seuraavana kesänä ikimuistoisen pyöräretken Ahvenanmaalle. Arto oli isänsä kanssa perustamassa Turun alueelle Sportia-ketjua. Arja aloitti liikkeessä työt vuonna 1985. Esko oli odottanut Jarmosta jatkajaa, mutta toisin kävi. Kun Arto ja Arjakin lähtivät opiskelemaan, Esko oli jo myymässä liikettään. Arto ja Arja ilmoittivat kuitenkin kiinnostuksestaan jatkaa liikettä ja niin molemmat ovat toiminnassa nyt tiiviisti mukana. Esko myi Artolle vastuunalaisen yhtiömiehen osuuden Jäspin Pyörä- ja Urheiluliike ky- nimisestä kommandiittiyhtiöstä1988. Jarmo ja Arja olivat osakkaina yrityksessä. Sittemmin Arto on lunastanut Jarmon osakkeet itselleen.

29


Opinnäytepyöräni

Forkless Siitä saakka kun sain valmiiksi Jopo Freak:in olen miettinyt uutta projektia vastaavalla ohjaus järjestelmällä, jossa voisin suorittaa itse koko rungon muotoilun. Keulan yksi puoleisuuden takia tein myös takapäästä monon. Lähtökohtana käytin vanhaa napaa johon koneistin uuden järeämmän akselin + kasan muita muutoksia. Suurinta pään vaivaa takanavassa tuotti jarru voiman siirtäminen navan vasemmalta puolelta oikealle. Vanteina käytin vanhan mallisia 559 vanteita venäläisestä moposta, joissa oli vain 32 pinnan reikää joten jouduin koneistamaan napojen pinnajaot uusiksi. Rungon materiaali on hydrauliikka sekä huonekaluputkea. Etuaisa on hydrauliikka putkea 3mm seinämällä. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

TEKSTI JA KUVAT OLLI ERKKILÄ

Kirjoittaja on nuori taideteollisuusopiskelija.

30

Pikajalka 16


TEKSTI JA KUVAT MIKKO RÅBERG

Lyhyt tarina

Racerista

Minun osani pyörän historiassa alkaa kesältä 2007 Kangasalan rompepäiviltä. Rungon tarina alkaakin –30 luvun lopusta ja on luultavasti melko tylsää kerrottavaa. Runko on ollut todennäköisesti jossakin varastossa koko aikaisemman elämänsä. Kangasalla runko nojasi seinään, se oli vailla etumerkkiä, mutta kaunis koristeluviivoitus kiinnitti huomioni. Pääsimme kauppiaan kanssa yhteisymmärrykseen rungon hinnasta ja runko lähti mukaani. Kotona runkoa lähemmin tutkiessani löysin rungosta tekstin ”made in sweden” josta päättelin ruotsalaiseksi rungoksi. CHF:n pojilta apua kysyessäni sain tietää että Husqvarna käytti tuollaista raidoitusta rungoissaan 36-39 vuosien välillä. Kunnostus alkaa Tähän projektiin oli jo kerääntynyt ennalta NOS osia kuten vuoden –38 Torpedo takanapa, joka löytyi punkalaitumelta, talon välikaton purujen joukosta. Liekö laitettu jemmaan ennen sotia ja piilottaja ei enää palannutkaan löytämään aarteitaan. Rasvanipallinen torpedon etunapa löytyi pyörätohtorilta, kuten myös vanhat ”rat-trap” tyyppiset pedaalit. Pyöreäprofiiliset metallivanteet, jotka on maalattu kynäruiskulla erehdyttävästi näyttämään puisilta puolattiin rosteripinnoilla. Eräs Pikajalka 16

rompetorikauppias Soinin wanahan aijaan päivillä kävi magneetilla kokeilemassa, kun ei meinannut uskoa metallisiksi. Ohjaustanko, stemmi ja puiset kahvat oli myös jo valmiina odottamassa kuten myös vanhan mallinen kilpamallin satula. Kermanväriset Schwalben renkaat kruunasivat kokonaisuuden. Osat pultattin paikoilleen ilman isompia ongelmia. Ura ja tuho Valmis pyörä ilmoitettiin Vapriikin tuunaa fillari –kisaan, jossa se saikin jaetun viidennen sijan ja kunniamaininnan. Pyörä palveli koko kesän kuntoilukäytössä ja sunnuntai ajeluilla mainiosti. Ainoastaan pedaalin akselin jouduin kerran vaihtamaan. Syksyllä kun ajokausi kesäpyörältä alkoi olla lopuillaan päätin viedä pyörän viettämään ansaittuja eläkepäiviään Vaasan auto- ja moottorimuseolle. Pyörä oli matkan ajaksi kiinnitetty perävaunun aisassa olevaan palloon, ja kuinka ollakkaan tappi katkesi kiinnikkeistään ja pyörä jäi perävaunun alle. Vauhtia ei tilanteessa ollut paljoa, mutta yhtään suoraa putkea ei fillariin onnettomuuden jäljiltä jäänyt. Samanlaista pyörää tuskin löytyy, mutta vakuutus korvasi menetystä. Vakuutukset kannattaa pitää kunnossa. Pyörä on kuvan kunnossa museolla ja saa ehkä tuohon kuosiin jäädäkin. 31


Seppälän Ossin Voitto Oheinen vanha valokuva on 1930-luvun lopulta. Ossi Seppälä, alle 10-vuotias nuorimies Tampereen Pispalasta, on siinä uusine polkupyörineen kotitalonsa Mäkikatu 41:n pihassa. Pyörä on kotikulmilta sekin, Outinen & Lehmusvirran Voitto.

TEKSTI KALEVI LEPO KUVAT REIJO LEHTONEN, KALEVI LEPO

Nyt jo edesmennyt Seppälä oli syntynyt 1931. Pyörä on hankittu pojalle hänen ollessaan alle 10 -vuotias, 30-luvun lopulla. Seppälä matkusteli sotaväen käytyään ympäri maailmaa. Hän avioitui Meksikossa, perusti perheen, sai kolme lasta. Hän toimi eri ammateissa, muun muassa kiinteistönvälittäjänä, ja Los Angelesissa rakentajana. Seppälä kuoli sydänkohtaukseen liikematkalla Mexico Cityssä 43-vuotiaana 1974. Pispalan talo pysyy, se on aikanaan tuotu Terijoelta ja on määrätty säilytettäväksi. Polkupyörä on ollut sisaren perheen omistuksessa. Pyörä on hyvässä kunnossa Voitto-vaijeripyörä on hyvin pidetty ja vaikuttaa lähes kauttaaltaan alkuperäiseltä. Etulokasuojan maskotista on sentään pala lohjennut. Matkamittarissa, merkkiä BT, on lukema 8336. Tuorein kilometri täyttyi tätä juttua tehtäessä. Voiton erikoisuudesta kertoo, että 1960luvulla tunnettu pyöräkauppias Eino Pajunen olisi halunnut sen Pyynikintorin myymälänsä kattoon koristeeksi. Pyörän muhvattu runko on merkiltään FWD (tai FWL tai ehkä FWF, Freddie Foldsin mukaan) ja saattaa olla ruostumatonta kevytmetallia. 32

Nimikilvessä lukee Outinen & Lehmusvirta Voitto Tampere. Tunnettu kokoonpanija on saattanut tuottaa pyörän osina maahan ja varustaa sen omalla merkillään. Rekisterikilvessä on numero 20420. Pyörässä on kolme vaihdetta. Vaihdevipu ja sen säätövipu ovat alemmassa runkoputkessa. Vaihteiston merkki, Super Champion, löytyy ketjun ohjaimesta. Pyörän 26 tuuman Dunlop-vanteet ovat alumiinia, pinnat ruostumatonta terästä, hyväkuntoiset renkaat Nokian. Voiton runko vaikuttaa pyörien kokoon verrattuna hieman väljältä, mutta vanhan kuvan perusteella vanteet lienevät alkuperäiset. Navat rumpujarruineen ja rasvanippoineen ovat Sturmey-Archer BF7 -merkkiä. Jarrukahvoissa lukee Patent. Keskiössäkin on rasvanippa. Varvaslenkein varustettujen pedaalien hyvin säilyneissä nahkaremmeissä lukee Pallas-Huschke. Poljinkammet ovat kiilatut. Pyörän satulan kuvio on hyvin näkyvissä, mutta merkkiä satulasta ei löydy. Kello on merkiltään Tuonti, Tavarateline WFK. Maalit ja värit ovat Voitossa hyvin tallella, eikä ruostetta juurikaan ole. Pikajalka 16


Eggin Oscarin Osgear Tämän kertomuksen piirroskuva on kopioitu ruotsalaisessa Velocipeden-lehdessä n:o 38 olevasta Gunnar Svartengrenin ”Om kedjeväxlar” -artikkelista, jossa hän kirjoittaa navan ulkopuolisista ketjuvaihteista. Ensimmäinen kilpailukäyttöön kelvollinen konstruktio on ollut Joanny Panelin le Chemineau vuodelta 1911. Artikkelissa kerrotaan useista muistakin merkeistä, tunnetuimpina juuri tuo Voiton Super Champion sekä Vittoria Margherita. Ranskan sveitsiläisen Oscar Eggin kehittämä Super Champion, Osgear, esiteltiin pyörämessuilla Pariisissa 1932. Cykelvärlden-lehden 1934 mukaan siitä tuli sensaatio. Gunnar Svensson voitti vaihteella Ruotsissa 1934 ajetun 5 mailin kilpailun. Vaihteen toiminta on yksinkertainen. Rataspakan edessä oleva vaijerivälitteinen haarukka ohjaa ketjua rattaalta toiselle. Keskiön alareunaan kiinnitetty pitempi ohjain joustaa ja antaa ketjulle mahdollisuuden siirtyä. Vaihdetta ei tarvitse irrottaa rengasta korjattaessa. Mainio vaihde ja mainio pyörä kerta kaikkiaan tuo Voitto. Ei ole väärin kiitellä aarteen kehittäjiä ja säilyttäjiä. Pikajalka 16

33


PINNOJEN

VÄLEJÄ

Kansalaistaito 3 - 4 (1968)

KOONNUT RISTO LEHTO

Vammalan suunnalta

Jokipiin Viljanmaassa oli sodan jälkeen myytävänä Amerikan armeijan kumiveneitä. Niistä leikattiin suikaleita ja suutarit neuloivat polkupyörän päällyrenkaita, jotka kestivät ajaa muutaman kuukauden. Nämä olivat hätäratkaisuja pyöräilyyn, kun oikeita renkaita ei ollut saatavissa. Jos renkaita pimeästä (musta pörssi) onnistui saamaan oli hinta moninkertainen. Pyörän vanteisiin sommiteltiin monesti myös köyden paloja ja paperinarua pehmikkeeksi. Sitten tulivat puiset klavut pyöränkumin korvikkeeksi. Ne palaset oli rautalenkeillä kiinnitetty toisiinsa. Se ei ollut mitään hiljaisen äänen pyöräilyä, kuului kilometrin päähän kova klapina, tiesi että pyörällä oltiin matkas. Eikä se ollut satulalla istuminenkaan helppoa, aikaimoinen jupuutes oli takapuoles. Rengaspula vaikutti lieveilmiönä poikamiesten riiuureissuihinkin. Aina oli pelko pyö-

ränkumin puhkeemisesta ja jos se sen alkumatkasta teki, niin kotia vain takaasin. Ei sitä flikat oikein tahtonu ymmärtää, kun ei ollu edes puhelimia jolla olis ilmoittanu ettei ylkä nyt saavukaan. Tuntematon muistelija monisteessa Tapahtumia kyliltä

Ei rakkautta niin vain osteta

Eräs leskimies oli viekotellut tapaamaansa leskirouvaa kaverikseen, lupaamalla hyviä vaatteita muutaman säkillisen ja kolme hyvää polkupyörää. Eivät nämä lupaukset kuitenkaan leskirouvaa viehättäneet, vaikka ei olisi tarvinnut vaate- eikä pyöräfirman ovea avata. Näin sitä voi käteväkin mies pettyä, vaikka lupais mitä. Edellä mainittu muistelija

Myöhässä

Aaro polkupyöräili perjantai34

iltana pienen mutkan Salhojan Baariin tehneenä kotia kohti ajoradalla väärään suuntaan yksisuuntaista katua. Poliisi pysäytti hänet ja ärjyi vihaisena, että mihin hiivattiin sinä luulet ajavasi. Aaro vastasi tiedusteluun asiallisesti: ”Kotio olen menossa, mutta myöhässä taidan olla, kun muut palailevat jo takaisin päin”.

Neuvoja pyöräilyä suunnitteleville

Pyörällä urheilemista välttäköön se, jota vaivaa kova päänhuimaus, jolla on vaivanloinen hengenahdistus, keuhkokatari, rasvasydän tahi lämsävika sydämessä, munuaistauti, lankeemustauti, suonityrät säärissä, tulehdus rakossa tai siitoselimissä ja ylen suuri lihavuus. Hermostunut henkilö älköön alottako pyörällä ajamista, mutta jatkakoon, jos aikaisemmin on sitä harjoitellut. Urheilulehti marraskuu1902 Pikajalka 16


VANHAT VELOT Kirjoita muistoja suosikkipyörästäsi. Varmista että sen nimi on listalla.

Pyörännimet kansiin

Vanhat Velot julkaisee syksyllä kirjasen kotimaisista pyörämerkeistä. Siinä on tarkoitus julkaista yhdistyksen kokoama luettelo merkeistä, niiden valmistajista, valmistuspaikkakunnista ja valmistusajankohdista siinä laajuudessa kuin se syksyllä on. Lisäksi kirjasessa julkaistaan muutamien merkkien tarkempia esittelyjä, kirjoituksia pyöränvalmistajista, mutta myös henkilökohtaisia muisteluksia

yhdistyksen jäsenten suosikkimerkeistä. Onko sinun mieleesi erityisesti painunut jokin kotimainen pyörämerkki, josta tahtoisit kertoa? Kirjoita muistelusi ja toimita se Kalevi Lepolle, joka vastaa kirjasen toimittamisesta. Kalevin osoite on Vietäväntie 119 36270Kangasala tai kalevi. lepo(at) luukku.com. Kuvat täydentävät juttua mainiosti.

Yhdistyksen kotisivuilta www.vanhatvelot.org löytyy luettelo suomalaisista pyörämerkeistä. Luetteloa on näin helppo täydentää. Toivottavasti ehditte tarkistaa tuntemienne merkkien mukana olon ja ilmoittaa puuttuvista merkeistä Mikko Råbergille, puh. 040-550 4428, e-mail mr@sci.fi. Erityisesti puutteita tuntuu olevan vielä Itä- ja Pohjois-Suomen nimistössä.

Mainoksia huolitaan mukaan Pyörämerkkikirja on tarkoitus julkaista yhdistyksen varoilla. Kaipaamme lisätukea, jotta julkaisusta saataisiin painoasultaan ja kuvitukseltaan korkealaatuinen. Jäsenistössämme on kotimaisen pyöräteollisuden ja pyöräkaupan edustajia. Mikäli edustamasi yhtiö voi pientä mainosta vastaan kantaa kortensa kekoon ja tukea kotimaisen pyöräteollisuuden historian tutkimista ja julkistamista, älä epäröi kertoa siitä kirjan vastaavalle toimittajalle Kalevi Lepolle tai Mikko Råbergille. Yhteystiedot yllä.

Pikajalka 16

35


NOVELLI PYÖRÄILYKULTTUURIA

TEKSTI

Kirjoittaja on pyöräilevä kirjoittelija Kangasalta.

Ruoho tuntui kostealta, raikkaalta. Ei tehnyt mieli nousta enää, eikä olisi jaksanutkaan. Maa hengitti Samin pään alla kosteana, raikkaana. Selän takaa kuului jotain kolinaa. ”Liittyneekö se jotenkin pyörääni?” Samin tajunnassa välähti vaimeasti. Hän yritti kääntyä katsomaan, olkapää hieman liikahti, mutta pää ei hievahtanutkaan.Tuntui kuin sen sijalla olisi ollut ämpärillinen lyijyä. Ja koko kehon peittona kilometrin paksuinen musta huopa. Oikeanpuoleiseen ohimoon jyskytti, tikitti. Se oli tainnut kolahtaa tantereeseen. Halutti vain levätä, olla nukkua… Oli ollut vappuaatto. Sami oli viettänyt sitä paikallisessa karaokeravintolassa. Päivä oli ollut helteinen ja

NILLA MIETTUNEN PIIRROS SANNI LAHTINEN juuri tänään kesä tuntui siirtäneen kevään tieltään. Yleensä jähmeä Kangasalan väkikin oli hieman poissa raiteiltaan; tunnuttiin ikään kuin odottavan jotakin… Ihmiset antautuivat mielellään hymyileviin puheisiin puolituntemattomienkin kanssa. Siellä täällä huomioitiin kuin ihmetellen puidenkin jo saaneen vihreytensä. Illalla Sami polki kirkolle. Terassin edustalla poltellessaan hän havaitsi muutoinkin poutaisen päivän tyyntyneen kuin uudelleen: aurinko ei enää painostanut, ilma ei värähtänytkään, silti oli vielä lämmintä. Näkyi kauas. Aistit olivat valpastuneet; ihmisten lausahdukset, katseet, hameiden liikahtelut ja askelten kopina - kaikki saivat jonkin salaperäisen merkityksen… Oikeastaan tuntui kuin juhannus olisi ahnehtinut esille ennen aikojaan. Alunperin Samin tarkoituksena oli viettää vappuiltaansa ennen kaikkea tyylikkäästi. Se taas tarkoitti arvokkaan etäisyyden pitämistä juhlakansaan nähden. ” Laulu ja tanssi, se sopii noille linnuille; minä vain siemailen rauhallisesti olutta, seurailen…” Ensimmäisen juoman aikana kaikki menikin suunnitelmien mukaan. Sami ei juuri vilkuillut sivuille. Näytti siltä kuin olisi ollut se ja sama is36

tuiko hän juhlatunnelmaisessa ravintolassa, vai omassa keittiössään ikkunasta ulos katsellen. Toista tuoppia juodessaan Samin pää alkoi jo huomaamatta kääntyillä. Varsinkin naisolentojen hameiden ja leninkien aikaansaamat muodot ja kaarteet saivat aikaan levotonta ilon tunnetta. ”Voi minua ”, hän vaikersi mielessään. ”Ehkä olen ollut kokonaan väärässä. Ehkei maan päällä olekaan mitään merkityksellisempää kuin noiden vaatekappaleiden pienet liikahdukset…” Seuraavaa juomaa hakiessaan Sami aavisti jo laulavansa. Mutta piti saada jokin tekosyy, sytyke. Hän huomasi tanssilattian läheisyydessä yksinään istuvan naisen, joka näytti tarkkaan seuraavan lauluesitystä. Hän keikutteli hieman jalkaansa, joka lepäsi toisen jalan polvella. Pikajalka 16


- No, jokos olet käynyt laulamassa? Sami kysyi istuutuen lupaa kysymättä seuraan. - Minäkö? E-hen, nainen vastasi hymyillen. –En ole oikein laulumiehiä. –Tai naisia. - Sinä kyllä näytät aivan siltä kuin olisit. - No en kuitenkaan ole. Mutta hienoja esityksiä täällä näkee. Oletkos sinä vielä käynyt? - En. En ole vielä rohjennut. Kuule, haluaisitko kuulla erään lauseen? - No kerro ihmeessä. - ” Myönnän olleeni joskus uskoton naisia kohtaan, mutta suhteessa Venäjän hallitukseeen olen aina ollut gentlemanni.” - No sehän oli hieno lause! - Eikö ollutkin. - Oli. Kukas tuollaisen lauseen on sanonut? - Eräs venäläinen se taisi olla. –Kuule, lähtisitkö kanssani tanssimaan, jos joku sattuisi esittämään kappaleen ”Hetki lyö”? - Voisin lähteäkin, nainen vastasi naurahtaen. –Jos semmoinen sattuma kävisi. - Eihän sitä tiedä. Sami nousi lähteäkseen pöydästä, mutta kääntyi vielä naisen puoleen, kumartui ja sanoi kuin salaisuutena: - On muuten suurenmoista kun nainen joskus heiluttaa jalkaansa toisen jalkansa päällä. Terassilla keskustelu kävi vielä vilkkaampana kuin sisällä, jossa laulu ja tanssi veivät osan huomiosta. Sami löysi vapaan istumapaikan erään tukevan herrasmiehen vierestä. Hän poltteli ja keskittyi tällä kertaa juttujen kuuntelemiseen. Räikkönen oli keskeyttänyt. Jonkun mielestä oli valittu väärät renkaat. Toinen väitti radan olleen liian mutkainen. Mutta juhlivat ihmiset tuntuivat tänään tehneen kuin sanattoman sopimuksen, että kaikki ongel-

Pikajalka 16

mat – niin Ferrarin kuin kaikkien ihmistenkin – olivat vain väliaikaisia, ja että Kimikin vielä nousee ja ottaa mestaruuden yhtä varmasti kuin kevättä seuraa kesä. Vatsakas herrasmieskin, joka tähän asti oli ollut keskustelusta sivussa, lausui sormeaan pöytään naputellen: - Loppukaudesta McLaren on aina yhtä luotettava kuin Keskustapuolue. Hetken emmittyään ihmiset nyökyttelivät myhäillen päätään, näyttäen siten ymmärtäneensä lauseen sattuvuuden ja syvän merkityksen. Eräs humaltunut käännytettiin ovelta takaisin, mutta häntäkin saattelivat ihmisten myötätuntoiset katseet ja kommentit:- Olisi tänne joukkoon mahtunut… Sanalla sanoen: Vapputerassi oli myötätuntoa täynnä. - Ja seuraavaksi on vuorossa Sami, ja ”Hetki lyö”. ” Mitähän sen jalkanaisen päässä nyt liikahtaa…” Sami tuumi astellessaan lavalle. ” Ehkäpä huomaa ettei ole joutunut tekemisiin kenen tahansa kanssa.” Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaa-a-aan Sami lauloi antaumuksella. Tanssilavakin täyttyi, mutta se tuntui hänestä nyt vain itsestäänselvyydeltä. Esityksen jälkeen Sami haki tiskiltä taas juomaa ja meni jalanheiluttajan pöytään. Nainen oli jo saanut muutakin seuraa, mutta Samikin löysi itselleen tuolin. Hän loihti orvon, mietteliään ilmeen kasvoilleen. Se kuului asiaan. - Sehän meni hienosti! - Niin…juu, Sami vastasi hieman yllättyneen oloisena. Mukavaahan se on joskus lauleskella. - Vaan ei me nyt oikein päästy tanssimaan, nainen hymyili. - No ei! Sehän minua juuri harmittikin koko kappaleen ajan. - Ehkäpä tulee vielä joku muu sopiva kappale. -Toivottavasti. Niin alkoikin Samin osalta tanssit. Ensin jo hieman tutuksi tulleen naisen kanssa ja sitten monen muunkin. Kaikki naiset, niin nuoret kuin vanhemmatkin, olivat tänään erityisen viehättäviä, tanssihaluisia ja valmiita puheisiinkin. Ja sinänsä tyhjänpäiväisiin lauseisiin sisältyi tanssin lomassa paljonkin; salattua, kätkettyä – ja silti avointa… Jonkinlainen särö Samin tunnelmaan koitui eräästä karskista isokokoisesta tädistä, joka ”Hopeista kuuta” tanssittaessa tuntui haluavan jokaisen käännöksen yhteydessä heittää hintelän Samin

37

seinään. ”Saakelin karhu”, Sami jupisi kävellessään apeana pöytäänsä. ”No, karhut karhuina, piru ne periköön.” Mutta nyt hän huomasi miellyttävän jalanheiluttajanaisenkin kadonneen. ”Mihin sekin nyt hävisi. Meillähän oli niin mukavaa. Eihän noihin naisiin voi luottaa ollenkaan…” Sami kävi vielä laulamassakin, mutta se tuntui nyt vain virantoimitukselta ja tympeältä. Ja tuossa tuli jo valomerkkikin. Sami päätti kävellä taksiasemalle. Hän huomasi olevansa humalassa. Pää kyllä tuntui toimivan, mutta jalat haparoivat omituisesti. Ja sitten hänen tajuntaansa iskeytyi: pyörä! Tämän asian muistaminen ei ollut oikeastaan mieluista. Tuo ruskea vanha naistenpyörä, Universum nimeltään, ei sinällään ollut arvokas. Se oli ollut halvin mitä kirpputorilta oli löytynyt. Mutta se oli myös ainoa selkeä taloushankinta minkä Sami oli tänä vuonna tehnyt, kevään ja kesän kulkutarpeiksi. Sami seisoi tai oikeastaan huojui taksiaseman ja ravintolan pyörätelineen välimaastossa. ” Tuossa on taxi odottamassa. Sillä pääsen suoraan kotiini lepäämään, kaikki muu on nyt toisarvoista.” Mutta outoja kuvia välähteli hänen tajunnassaan: Aadolf Ehrnrooth, sitten joku rälläköi tehtaalla takapuoli pystyssä, ja näkyipä setäkin rompsivan jänismetsällä saappaat oksia katkoen. ” Ei! Pyörä on sentään pyörä!” Ja vielä hän yksinkertaisti asiaa:” Kai minä nyt sentään pyörällä osaan ajaa…” Mutta pian hän huomasi etteivät yksinkertaisetkaan asiat ole aina yksinkertaisia. Heti alkutaipaleella tuli vastaan jyrkähkö alamäki ja sen päätteeksi kaarre. Sami piti ohjaustangosta tukevasti kiinni, suu oli viivana


keskittymisestä ja silmät seurasivat tiukasti asfalttisen pyörätien mahdollisia epätasaisuuksia. Hänen päänsäkin kallistui mutkassa vasemmalle ikään kuin vinkiksi pyörälle. Mutta pyörä vain seurasi itsepintaisesti joitain liikkeen jatkuvaisuuden lakeja ja ajautui pientareelle. Sami tunsi menettävänsä tasapainon, joku kumautti vasaralla ohimoon… . . . . . . . . . . . Vihdoin Sami pakottautuu nousemaan ylös. Hän ei tiedä onko maannut nurmikolla minuuteissa vai tunneissa mitattavan ajan. Pyörää ei näkynyt. Hän muisti kuulleensa joitain kolinan ääniä maatessaan puoliksi tajuttomana ja toivoneensa niiden johtuvan pyörän ystävällishenkisestä ylösnostamisesta. Se oli ollut turha ja utopistinen toivo. Hän lähti toikkaroimaan kotiaan kohti. Olo oli ilkeä. Päätä kiristeli vanne ja ohimosta tarttui käteen hyytynyttä verta. Hytisyttikin. Välillä hän suurin ponnistuksin – päätä kääntäessä siihen jysähteli erityisesti - vilkaisi tien molemmille puolille nähdäkseen ehkä kadottamansa. Mutta pian hän luovutti. ”Olkoon. Universumi oikein! Ja onneksi olkoon sinä nuori herrasmies (jostain syystä hän oli varma että viejä oli nuori mies), joka urhoollisesti nappasit pyöräri, kesäheilani, kaikkeuteni…”. Ei Sami vihainenkaan osannut olla – hieman alakuloinen vain. Harmitti tallustella näin, nöyränä kävellä lonksutella, kun ei muutakaan voinut. Matkakaan ei tuntunut etenevän. Ojanpiennar ja autotie vetivät magneetteina haparoivia jalkoja vuorotellen puoleensa. Aamu oli kyllä kaunis. Aurinko valaisi jo männynlatvoja ja ensimmäiset pikkulinnutkin olivat aloittaneet viserryksensä. Sami huoma-

si hyräilevänsä jostain esiin kohonnutta laulua:” So this is christmas, and what have you done…” Hänen mieleensä muistui eräs toinen kaunis aamu-yö, vuosia vuosia sitten… . . . . . . . Ravintolan nimi oli ”Vastavirta”. Valomerkki oli jo tullut. Hälisevä ihmisjoukko oli noussut pitkäveteisesti pöydistään. Osa porukasta kasautui pihalle, toiset hörppivät viimeisiä olutrippeitään – omia tai toisten. Sami kaipasi yöpaikkaa. Hän asui tuolloin Tampereen toisella laidalla Nekalassa ja ajatuskin kävelystä sinne tuntui ylivoimaiselta. Häntä väsytti ja rahat olivat loppu. ”Mutta jos näiden hippien ja boheemien seurasta ei majapaikkaa saa niin ei sitten mistään”, hän lohduttautui. Hän nousi, nappasi repun selkäänsä ja joi jonkun jättämän lasin tyhjäksi. Hän kävi katseellaan läpi ovensuussa parveilevia ihmisiä. Jukeboxiin nojasi yksinään punahiuksinen tyttö, ehkä kahdenkymmenen ikäinen. Hän katseli myös ympärilleen, välistä juomaa lasistaan siemaillen. Sami rohkaisi mielensä ja käveli suoraan tytön luo. - Iltaa. - No iltaa, tyttö vastasi mittaillen samalla Samia. Hän hymyili somasti suullaan ja silmillään. Kaksi etuhammasta törröttivät kuin jäniksellä mutta ne tekivät kasvot vain hellyttävämmän näköiseksi. - Saiskos sua saatella kotiinpäin? Sami kysyi reippaasti. - Mennään vaan, tyttö vastasi, asetti lasinsa levykoneen päälle ja lähti saman tien astelemaan ulos. ”Voiko tämä olla tottakaan”, Sami ehti ajatella kiiruhtaessaan tytön perään. ”Kovin ripeäotteinen tämä jänönen…” Sami asteli nopeasti harppovan tytön vierellä Ala-Pispalaan päin, ehkä puoli askelta kuitenkin jäljessä. Yöpymispaikka taisi olla turvattu ja se oli ehdottomasti pää-asia. Pari muuta seikkaa saivat hänet kyllä mietteliääksikin. Ensiksikin reppu ja siihen liittyvät ajatukset. Pari päivää sitten hän oli sanonut vaimolleen lähtevänsä pelaamaan. Ja nyt hän saatteli täällä… ” No, viimeisiään se liitto vetelee muutenkin”, hän pehmitteli mielessään. ” Kai se pojun kanssa jotenkin pärjäilee, olenhan minäkin joskus venynyt. Ja eiköhän se katoamisretkeni täysin anteeksi antaisi, jos näkisi kuinka herttaista nököhammasta olen päässyt saatille, sen punahiuksetkin heiluvat näköjään polvitaipeissa asti. Ja näkisi kuinka epätodellisen kaunis on tämä Pispalan keväinen aamu-yö…”

38

Toinen pieni hämmennyksen aihe oli tytön kävelyvauhti. ”Onkohan tuo kuullut koskaan Virenin Lassesta? Se kyllä halusi minut saatille, mutta nyt loikkii kuin jättääkseen minut pitkällä kirillään.” - Mitäs sulla on repussa? tyttö kysyi keskyttäen Samin mietteet. - Siellä on tenniskengät ja hikisiä vaatteita. Oon vähän niin kuin pelireissulla vielä…Mikäs sun nimi muuten on? - Ei sen niin väliä. Sitten tyttö hiljensi askeliaan, antoi hymyn valahtaa kasvoilleen, suuteli Samia poskelle ja kuiskasi: - Säähän taiat olla oikein porvariskakara. Erään huoltamon pihalla oli jonkinlainen pitkä mainostaulu. Tytön siihen asti lempeät silmät muuttuivat tuijottaviksi ja kuin mitään näkemättömiksi. Hän vilkaisi Samin ohi taakseen ja käveli taulun eteen. Hän siristi silmiään ja mutisi jotain itsekseen. Sitten hän otti noin viiden askeleen vauhdin ja –pam! – Sauli Niinistö oli tohjona. Hän oli saanut reilun saappaan kokoisen reiän rinnan ja leuan kohdalle. Tyttö haki uutta vauhtia, silmät säkenöivät. - Krats! – oli Heidi Hautalan vuoro. Sami katseli aluksi kiinnostuneena tytön päättäväisiä toimia. Sitten hän käänsi katseensa pienten talojen peittämän harjun yli taivaanrantaan – aurinko ei ollut vielä noussut, mutta sarasti jo. Tyttö antoi seuraavaksi kenkää valitulle presidentille: Tarja ei haljennut , mutta koko kuva pahvitaustoineen läsähti selälleen asfalttiin. Sami vilkaisi huoltamolle päin. Ikkunassa oli lehtimainos: Katri Helena: ”Jooga on sydämeni valittu”. Viimeinen ehdokas oli sinnikäs. Tyttö otti toisella yrittä-

Pikajalka 16


mällä kovan vauhdin ja hyppypotkuaan antaessaan huusi kuin keihäänheittäjä. Mutta perussuomalainen ei taipunut eikä taittunut - hymyli vain maireasti. - Ääh, tyttö tuhahti. - Mikäs sulla on noita kuvia vastaa? Sami tiedusteli käveltyään tytön luo. - Mä oon anarkisti! tyttö ilmoitti napakasti. Hän heilautti silmille valahtaneet hiuksensa taakse ja lähti taas tarpomaan eteenpäin. Loppumatka tytön asunnolle sujui hiljaisen tuimuuden vallitessa. Sami kulki koirana pari askelta tytön perässä, kunnes ulko-ovelle saavuttaessa rempseätä teeskennellen kysyi: - Voiskos sulta aamukahvit saada? - Kahvia ei oo. Mutta voin mää teetä keittää jos nyt välttämättä tahdot. - No se kyllä maistuisi. Vanhan puutalon ulko-ovi ei ollut lukossa. Eteisrappusilta avautui käynti puoleenkymmeneen pieneen vuokra-asuntoon. Huoneiston oven klonksahtaessa kiinni Sami huokaisi mielessään: voiton puolella… Tyttö kiehautti puhumattomana, ikään kuin vastenmielistä virkaa täyttäen Samille teen. Itse hän ei alkanut juomaan vaan avasi tietokoneen ja alkoi näpytellä sitä. - Mitäs mielenkiintoista siellä koneella voi näin aamuyöstä olla? Sami kysyi vaivaannuttavaa hiljaisuutta rikkoakseen. - Mä teen raporttia yhelle Jartselle. - Jaa. -…Onks noi poliitikot susta kaikki saman arvosia? - Paskiaisia kaikki. - Mutta kai paskiaisissakin eroja on? - Ei oo! Alas vaan kaikki. Niin Jartsekin sanoo. Nyt se saa kyllä itte käydä hoiteleen sen yhen

Pikajalka 16

virnuilijan. - Ai Timpanko? Ei Timoa saa kiusata. - Hä!? - Onkse Jartse niinku teidän pomo? - No ei! Eihän meillä tietenkään sillai pomoja oo… se vaan tietää paljon. Taas oltiin hiljaa. Kuului ainoastaan näpyttelyn ääniä. - Se on vaan kummallista, Sami mutisi puoliääneen. - Ihminen syö; sitten se käy kakalla. Minne väliin sinne anarkia mahtuu? - Mitä vittua sää oikein selität siellä! Saisit oikeastaan painua helvettiin täältä… - No ei mitään…itsekseni vaan, Sami pehmitteli. – Kuule, voiks täällä polttaa? - Ei. Ulos pitää mennä. Sami nappasi teemukin ja hiiviskeli rappukäytävän kautta pihalle. Hän kiersi kulman taakse tytön ikkunan alle istumaan. Välit olivat tytön kanssa ehkä hieman kiristyneet. Mutta siinä kasteisen ruohon kostuttaessa takamusta, poltellessaan ja teetä hörppiessään Samin mieli taas hieman piristyi. ”Eipä mitään. Mikäs on tässä oikeastaan ollessa. Aurinkokin jo tuolta antaa… Ja kohta koisaan suloisen jänösen lämpimällä sohvalla, ehkäpä vuoteellakin…kuka noista tytöistä niin tietää.” - Tump! -Sami vilkaisi vierelleen ja näki reppunsa. Saman tien ikkuna tämähti kiinni. Sami oli hieman hämmästynyt. ”Ei se pitänyt minusta”, hän huokasi mielessään. Hän jatkoi istumistaan juoden teetänsä loppuun. Kiirettä ei nyt ainakaan ollut mihinkään. Juotuaan hän asetti tyhjän mukin talon seinustalle ja nousi ylös. Hän katseli eri ilmansuuntiin tarkistaakseen missä oli, heitti repun selkäänsä ja lähti astelemaan sinnepäin mistä oletti tulleensakin. Siirreltyään apaattisena jalkojaan Pispalan valtaväylää ensin ylös ja sitten alas Sami saapui viimein Pyynikille. Erästä keltaista vanhaa puutaloa vasten, jossa oli korkea kiviperustus, nojasi sininen miestenpyrä. Sami katseli sitä jo etäältä. ” Jos tuo ei ole lukossa, siinä on kohtaloni”. Hän tuijotti takapyörän vanteiden välejä astellessaan pyörän kohdalle. Aivan oikein. Vanha kunnon ”Tunturi”, lukitsematon. Hypätessään istuimelle ja ennen kuin oli ehtinyt kiihdyttää, hänen selkänsä oli näkevinään näyn kuin kuvanauhalta: tumma sälli kurkistaa ikkunasta ja syöksyy kahdessa sekunnissa raput alas juosten Samin kiinni. Hänen perässään seuraa toinenkin nuori mies nainen kannoillaan. Ensimmäinen repii Samin maahan. Iskuja, Samin pää iskeytyy asfalttiin. Hän yrittää suojella sitä kä-

39

sillään, miehet potkivat vimmattuina kylkiä murskaksi. Naisen kannustushuutoja oikeuden ja kohtuuden puolesta taisteleville sankarimiehille… Mutta ketään ei tullut. Sami ajoi keskustan kautta Nekalaan. Muutamaa sataa metriä ennen kotitaloa hän jätti pyörän nojalle erästä aitaa vasten, pois silmistä. Hän ei halunnut huomenna ylimääräisiä muistutuksia tästä pelireissusta. Ja vaikka vaimo häntä minä muuna pitäisikin, niin varkaaksi hän ei kestäisi itseään haukuttavan. . . . . . . . . . Tuota aamu-yötä Sami siis muisteli astellessaan nyt yksinäistä kotiaan kohti. Ja taas tuo laulu nousi jostain hänen huulilleen: ”So this is christmas, and what have you done…” Raikas aamuinen kävely ja menneiden, nyt jo hymyilyttävienkin tapausten muistelu valoi Samin mieleen alakuloista, mutta kaiken hyväksyvää rauhaa. Kadonnut pyörä oli unohtunut ja päänkivistyskin hellittänyt. Kaikkihan oli oikeastaan niin kuin olla pitikin. Mutta kuin keinun liikettä noudattaen hänen mielialansa lähti jo kohoamaankin. Jokainen askel tuntui vievän häntä lähemmäs valoisaa huomista, jossa kaikki valheet ja huitomiset olisivat kadonneet pelkkänä hassuna väärinkäsityksenä ja jokainen ihminen löytäisi itseään ja lähimmäisiään lämmittävän varman tiensä. Ja kotirappusten nousun tahdissa hän kailotti jo täyteen ääneensä; eihän vappuna kai ketään häiritä voinut: So merry merry christmas and happy new year Lets hope it`s a good one without any fear...


KERHOKUULUMISIA

Vuoden 2009 ajo-ohjelma Ohjelmassa on tänä vuonna pyöränvalokuvaamiskurssi Tampereella, pyöränosien rompetori ynnä muuta Mobiliassa ja vanhojen polkupyörien kokoontumisajot Juankoskella. Valokuvauskurssi Hyvän valokuvan ottaminen tummasta pyöränrungosta sekavassa ympäristössä panee haromaan hiuksia. Keskiviikkona 27.5.2009 ongelmaan saadaan apua, kun harjoitellaan valokuvien ottamista pyöristä ja pyöräosista. Tapaaminen Vapriikin edustalla Tampereella klo 18. Opettajana ammattivalokuvaaja Jyrki Nisonen. Oma kamera mukaan, ja pyöränkin voi ottaa.

Kuvassa Vanhat Velot Mobiliassa 1994.

Museoajoneuvopäivä La 13.6. Velot osallistuu kansallisen Museoajoneuvopäivän viettoon klo 11-15 tuomalla vanhoja pyöriä esille, ajelemalla niillä ja järjestämällä pyörien ja pyöränosien osto-, myyntija vaihtotorin Kangasalla autoja tiemuseo Mobiliassa. Jos aiot myydä tavaraa, ota viimeistään edellisenä päivänä yhteys Hannu Salokanteleeseen puh. 045 1275596, varaa 2 eurolla itsellesi paikka. Autoa ei saa myyntipöytämme viereen, joten tuo ainakin isoimmat tavarat paikalle klo 10.30 mennessä. Museoajoneuvopäivää vietetään maassamme muuallakin, katso www.mobilia.fi/. Voit osallistua tapahtumaan vaikkapa omalla kotipihallasi.

Syysretki La-su 29.-30.8. Kokoontumisajot ja syysretkeily Juankoskella. Lauantaina klo 17.00 kokoontuminen keskustassa sillan kupeessa hotelli Niskakosken ravintolassa: kahvit, tervetuloa, yleispiirteinen Juankosken esittely. Verkossa www.juankoski.fi. Klo 18.00 nousemme pyörille ja ajelemme tunnin tai pari opastetusti kaupungilla. Sen jälkeen vietetään vapaata tai ohjelmallista iltaa. Sunnuntaina aamutoimien jälkeen klo 9.30 kokoonnumme lähellä hotellia ja juhlistamme pienimuotoisesti Vanhojen Velojen 15-vuotista sekä suomalaisen polkupyöräilyn 140-vuotista taivalta. Tilaisuuden jälkeen kokoontumisajot vähän kauemmaksikin kylälle, päätöskahvittelut ja kotiutuminen. Majoitutpa kotiisi, hotelli Niskakoskeen tai muualle, niin ilmoita joka tapauksessa osallistumisestasi vanha velo Kari Oksmanille (jäsen 129, puh. 040 5871145) viimeistään 27.8. Voit osallistua tapahtumiin myös vain joko lauantaina tai sunnuntaina.

40

Hotelli Niskakoskesta voit varata huoneen puh. 017 612855. Voit tiedustella tapahtumasta myös velo Kalevi Lepolta (jäsen 11, puh. 0400 505809) koska vaan. Tervetuloa syvälle Savon maille!

Ohjeita kokoontumisajoihin osallistumisesta ja niiden järjestämisestä on Pikajalan 1/2002 Huoneentaulussa. Katso myös Ajankohtaista-otsikon alta, Velojen veppisivuilta, mahdollisia lisätietoja. Tilaisuudet ovat avoimia muillekin kuin jäsenille. Kurssin, rompetorin ja ajojen lisäksi järjestetään kevät- ja syyskokoukset esitelmineen. Jäsenmerkit mukaan tapahtumiin.

Pikajalka 16


SUMMARIES Man and bike

Ingmar Olenius was born in Sipoo near Helsinki. He got his first road bike in mid-fifties and started competing. Later he moved to Sweden and made his career in City of Stockholm park department. He fell in love with veteran bikes already in the 70’s when he found an old Swedish touring bike, Nordstjärnan. He started visiting auctions markets and collected some 30 veteran bikes. Ingmar joined the Swedish veteran bike club CHF in 1997 as it was founded. The oldest of his bikes is a safety bike with solid rubber tires from the 1880’s of unknown origin. Ingmar’s Quadrant is one of the oldest safety bikes, too, with fixed hub. He found it in a cellar in Helsinki and took with him. Its front wheel is still larger in diameter than the rear wheel. A genuine rarity is his Messidoor, a Berlin made bike with wooden rims and mudguards. It is often put on show in exhibitions. He recently found a beautiful Swedish made Fram road bike in Falun. It dates back to 1920’s and also has a fixed hub and wooden rims. Ingmar has proudly made a couple of summer tour with it. Kalevi Lepo visited Ingmar for interview – page 13 to 14.

Jäspi – family of bike distributors and repairers

Vesa Mustonen (pp 14 to 29)has studied the Jäspi family in Laitila near Rauma, Western Finland. Evald Jäspi started a bike shop in 1911, and his brother Vilho took the initiative in 1913 continuing it till 1950’s when his son Esko started leading the shop. At the moment the shop

Pikajalka 16

is run by the third generation of Jäspis. Mustonen is familiar with the history of the family but what makes the story interesting is the way he studied the development of bike market in a small Finnish town through decades. In the early 20th century the shopkeepers were much involved not only with selling, but with assembling, repair and maintenance of the bikes. Later in the war years, recycling was part of the job. New bikes were made of old frames and old parts. Even an own label was used as in many small repair shops. Advertisement was important from the first beginning. Jäspi family was not the only bike seller in the small community. Something new had to be sold every year. Bike labels and manufactures were changed almost every year, only a few survived, like Pyrkijä and later Tunturi, which had such a good reputation in the 50’s and 60’s that the shop would not survive without it. As the moped production started in the late 50’s, bike shops started delivering also motorized two-wheelers. That saved the shops. Bikes were only sold for children for some times before the birth of Jopo, the famous compact bike from 1965. Then began the renaissance of bicycle, soon followed the touring bikes and later mountain bikes. But in the 80’s and later you could not survive without sales. Prices had to be cut down, not 10 but 30 or 40% immediately after the high season in spring. It was a hard time, especially as there were all too many bike and sports shops around. Only a few of them survived, selling also fishing equipment and sports clothing.

41

Voitto

Kalevi Lepo has test ridden and describes (pp 32-33) a special construction under a quite common Voitto-label. It was put together by Outinen and Lehmusvirta in Tampere. The light metal frame is propably made by Freddie Folds. Its original paintwork is still in good condition. Its wheels are 26” with aluminum rims and Sturmey-Archer hubs. Voitto has Super Champion derailleur gears with three sprockets. It’s one of the earliest gearshifters that worked orderly. There is a small fork in front of the sprockets that is operated with a wire to move the chain from a sprocket to another. It’s all a beauty today.

Ride program

The veteran bike club Vanhat Velot is having its spring meeting in Porvoo in late April. One of the most legendary Finnish road bikers Ole Wackström will tell about his career the fame of local biking. A lesson of photographing bikes is organized on May 27th in Tampere. Everybody needs the skill, but how do the professionals do it? The National Veteran Vehicle Day is celebrated on June 13th throughout the country. Our club joins the main festival in Mobilia Car Museum in Kangasala. The annual excursion and summer ride are organized together to celebrate the 140th anniversary of the 1st Finnish bicycle in Juankoski, Eastern Finland. In the last week-end of August you can join the night and day rides through the former iron manufacture village, and get together with the Finnish veteran bikers.


PYÖRÄPAJALTA Myydään

T

ampereen polkupyöräilijät ry järjestää yhdessä Kaupin Kanuunoiden kanssa polkupyörärompetorin Sampolassa sunnuntaina 3.5. klo 11-15. Ei pöytämaksua. Lisätietoja www. tarakka.fi. Polkupyöräilyaiheinen lasisto. Edellisessä numerossa mainostettu upea lasisto on edelleen kaupan. Kuva ohessa. Jukka Vuokkomaa, Helsinki. Puh. 040-7249977, e-mail jukka. vuokkomaa (at) elisanet.fi.

Kymmenen vuotta sitten

Kysytään, vastataan

V

K

iisi vanhaa veloa polkaisi Vesilahden Kuralasta Kowan Teknolokian Päiville Rämsööseen toukokuun lopulla 1999. Allekirjoittaneen Voimapyörä pääsi juhla-areenalla samaan kuvaan toisen voimakoneen, taustalla hiljalleen puhkuvan Geiser Works Peerlessin kanssa. - KL

uvassa on berliinilähtöinen, 1860- tai 1870luvulta oleva pyörä. Millä nimellä kutsutaan tuota runkotyyppiä?

V

iime Pikajalassa kysyimme,mihin polkupyörässä on tarvittu oheisen kuvan esittämää kapinetta. Kysytty esine on poljinkumi 68 x 39 mm. Aikanaan sen on voinut ostaa Stockmannilta 50 pennillä.

42

Pikajalka 16


Tule Mobiliaan 13.6.2009

Pikajalka 16

43


44

Pikajalka 16


Pikajalka 16screen