Vanhan pyörän valot... TEKSTI REIJO LEHTONEN
Syksyn saapuessa saapuu myöskin pimeät illat. Polkupyörien valolaitteet on oltava asennettuna pyöriin. Tarkastelen tässä artikkelissani hieman vanhempia valaisimia joita käytettiin noin 100 vuotta sitten. Vanhoissa valokuvissa esimerkiksi v1890 luvulla ei näy juuri laisinkaan vielä valaisimia . Vuosisadan alussa ilmestyivät ensimmäiset karbiidi lyhdyt polkupyöriin. Valaisimet voisi jakaa neljään eri ryhmään: Karbiidilyhdyt, öljyjylyhdyt, kynttilälyhdyt sekä patteri tai dynamolyhdyt. Karbiidilyhdyn toiminta perustuuu veden tiputtamiseen karbiidi kivien sekaan josta muodostuu asetyleenikaasua. Karbiidisäiliön on oltava kaasun paineen pitävä. Säiliöstä se paineen avulla tulee pientä putkea myöten posliini- tai messinkisuuttimeen. Kaasu vain sytytetään palamaan kun sitä alkaa tulla suuttimesta. Jos karbidisäiliö vuotaa vähänkin, koko lyhty syttyy palamaan. Tulevan kaasun määrää voidaan hiukan säädellä tippuvan veden säätövivulla, jolloin palava kaasu on noin 2-3 cm pitkä ja sinertävän kirkas.Vesivun on toimittava siten että kiinni ollessa se sulkee koko veden tulon karbidisäiliöön, ja täysin avattuna se vain tippuu hiljalleen. Vesisäiliön korkki on myös oltava ehjä. Karbidia palaa normaalisti noin ruokalusikallinen tunnissa. Ei siis kannata laittaa liikaa sitä säiliöön, sillä saatuaan vähänkin kosteutta se kuluu kaikki loppuun ja muuttuu vaaleaksi jauheeksi. Lyhty kuumenee polttavan kuumaksi käytettäessä, joten esimerkiksi muovinen etulasi sulaa, sen
Pikajalka 2/2004 20
pitää olla lasia. Lyhdyn sisäheijastimen on oltava puhdas, jotta valoa tulisi kohtuullisesti ajaessa. Karbidia tuo Norjasta maahan AGA. Sitä voi toimittaa myös eräät apteekit. Karbidipurkki on suljettava huolellisesti, ettei sinne pääse yhtään kosteutta. Jos lyhdyn suuttimen reiät ovat isoja, tulee iso keltainen savuava liekki. Pienestä suuttimesta tulee kirkas ja savuton liekki. Öljylyhdyistä on monen muotoisia ja kokoisia versioita. Niiden valaisuteho on huomattavasti pienempi kuin karbidilyhtyjen. Toimintaperiaate on samanlainen kuin öljylyhdyissä yleensä. Ajettaessa öljylyhty päällä tuuli vaikuttaa liekkiin ja savuttaa hieman. Myös öljyn laadulla on pieni merkitys palamisessa. Valoteho on sellainen, että tietä lamppu ei valaise, mutta ajaja nähdään. Myös petrolilla toimivia lyhtyjä on tehty. Kynttilälyhdystä minulla itselläni ei ole varsinaisia ajokokemuksia. Mutta periaate on sellainen, että palava kynttilä nousee ylöspäin jousen avulla sitä myöten kuin kynttilä palaa. Valoteho on öljylyhdyn luokkaa. Ensimmäisiä patteri- ja dynamolyhtyjä oli ainakin Saksassa tarjolla jo vuonna 1895 kuvastossa, ensimmäisiä dynamoita vuosisadan alkupuolella. Kuvassa oleva malli on vuodelta 1920. Dynamo- ja patterilyhtyjen osalta ei erikoisia muutoksia ole ollut vuosikymmenten aikana. Jokunen kuva eri valaisin malleista valaisee toivottavasti lukijan syysiltoja.