antanut lupaa perääntyä. Sanoin, että kyllä tästä vielä pyörä tulee. Kotona purin aihion ja totesin, että rungon ja etuhaarukan voisi mahdollisesti käyttää. Yllätyksekseni huomasin, että ruosteen seassa oli komea valettu pyörän merkki SUKE. Sammaleen seasta paljastui, että eturatas oli hangannut takahaarukkaa niin, että siihen oli tullut reikä, jota ruoste oli vielä suurentanut. Pelkäsin, että runko on ruostumisen vuoksi niin heikentynyt ettei se kestäisi aikamiehen painoani (110 kg). Testasin runkoa vääntelemällä sitä ankarasti ja hakkaamalla puukonkärjellä löytääkseni
mahdolliset pehmeät kohdat. Runko osoittautui vahvaksi, on tehty aikanaan kunnon aineesta. Hitsasin reiän ja ryhdyin sen jälkeen ruosteenpoistoon. Rapsuttelin ruostetta puukolla, hiomapaperilla, teräsharjalla ja lopuksi hiekkapuhalsin koko rungon. Puhdistamisen jälkeen runko oli rupinen, koska siinä oli vieri vieressä pieniä ruostesyöpymiä. Pohjamaalasin rungon ensin ruosteenestopohjamaalilla ja sen jälkeen ruiskutin automaalauksessa käytettävää ruiskukittiä. Kittikerrosten välillä aina hioin niin kauan kunnes saatoin todeta, että kitti on täyttänyt kaikki ruostesyöpymät. Ei tarvittu kuin viisi kittiruiskutusta. Sitten oli vuorossa pohjamaali ja sen päälle musta akryyliautomaali. Mustan maalin päälle tuli vielä kullanväriset koriste-
maalaukset. Maalasin varastostani löytyneet vanteet ja lokasuojat samalla tavoin. Kasasin pyörän muutenkin ajan tyyliin sopivilla osilla. Ohjaustanko ja ohjaustangon kannatin on vanhan mallinen, samoin tarakka, ja ketjusuoja ja polkimet. Tarakassa on nerokas mekanismi, kun nostaa takimmaista pantaa, niin etummainenkin nousee. Näin on helpompi panna esim. laukku kiinni tarakkaan.
Pikajalka 1/2007 7