Turun Aika Syksy-talvi 2025-2026 by Mobile-Kustannus Oy

Tervetuloa perheeseen

THE ADDAMS FAMILY

ENSI-ILTA 5.9. LIPUT 30-68 €

HILDUR

ESITYKSET 11.10.ASTI LIPUT 25-54 €

PÄÄLLIKKÖ

ENSI-ILTA 3.9. LIPUT 21-42 €

NÄMÄ JUHLAT JATKUVAT VIELÄ

ENSI-ILTA 23.10. LIPUT 21-42 €

Roope & Anton Lipasti

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus: Kulttuuripillerillä pimeyttä vastaan 6

Jo on markkinat! 8

Kekkonen hiihtää, Vance meloo ja Mao kelluu… 12

Äitiyspakkaus – next generation! 14

Turun kartta 16

Nomadina Turussa 20

Kimmo Kotka 24

Ystäväkirja: Ann-Christin Antell 28

Suurmiesten suurteot

Uudet äitiyspakkaukset

On se tehokas!

Päätoimittaja

Roope Lipasti

avustajat

Anton Lipasti, Ulriikka Lipasti, Emmi Merilä, Matti Mäkelä, Emma Sarsila

a D/taitto

Petteri Mero

Mainostoimisto KNOK Oy

Kustantaja

Teemu Jaakonkoski

Kannen K uva

Ann-Christin Antell

Kuva: Timo Jakonen, 2025

j ul K aisija

Mobile-Kustannus Oy

Betaniankatu 3 LH, 20810 Turku

ISSN 2489-2696 (painettu)

ISSN 2489-8554 (verkko)

Aikakausmedia ry:n jäsen

i lmoitusmyynti

Raimo Kurki, puh. 045 656 7216 raimo.kurki@@aikalehdet.fi

Kari Kettunen, puh. 040 481 9445 kari.kettunen@aikalehdet.fi

j a K elu

Kasimir Kurki

neuvonantajaksi otetaan

Maa-Maskun rikkain mies.

Trump laittaa Turun kuntoon

Mitäs Topi nyt tehdään?

Paino

Kariteam Ky

seu R aava nume R o Turun Aika – Kevät 2026 ilmestyy 13. helmikuuta.

Mööpeleitä.

WWW ja Di G ile H ti turunaika.fi issuu.com/mobile-kustannus

kaupungin ympärille päätetään palauttaa tullimuuri.

s ome

Facebook: @turunaika

Instagram: @turunaikalehti

Heti alkaakin

Drill, baby drilL!

turhasta on hiukan

Vähennämme miljardia tuksestanne.

riittoisia,

Täällä on vielä vanhasta pala

Trump pressan

Jos olisin

lääkäri, määräisin lääkkeeksi maailmantuskaan kulttuuri

elämyksiä. Turku on niitä pullollaan ihan joka päivä.

Kulttuuripillerillä pimeyttä vastaan PÄÄKIRJOITUS

Kulttuuria on viime vuosina kuritettu monin tavoin ja taiteilijat alkavat olla ahtaalla. Rahoitus on vähentynyt, verotus on noussut ja samaan aikaan ihmisten – kulttuurin kuluttajien – tulot eivät ole ainakaan suuresti kasvaneet. Yleinen mielialakin huomisen suhteen on apea. Surkeutta tai peräti toivottomuutta ovat levittäneet niin korona, sota, heikko talouskasvu, inflaatio, asunnot jotka eivät mene kaupaksi, hullut maailmanjohtajat ja ties mitkä.

Huonoja uutisia tulee joka tuutista ja ne peittävät alleen sen, että myös hyvää tapahtuu – ja sitä voisi tapahtua enemmänkin, jos uskallettaisiin olla vähän positiivisempia.

Niin että olisiko tullut aika kääntää masennuskelkka kuin Väyrysen takki! Asenteestahan on paljon kiinni!

Jos olisin lääkäri, määräisin lääkkeeksi maailmantuskaan kulttuurielämyksiä. Turku on niitä pullollaan ihan joka päivä, osa maksaa, osa on ihan ilmaisia.

Käy kirjastossa tai peräti osta kirja! Ajokortilla voi ajaa naapurikuntaan, mutta museokortilla pää-

see tuhannen vuoden taakse! Kuvataidenäyttelyissä kannattaa piipahtaa. Teatteri-ilta piristää aina niin kuin konsertti tai tanssiesitys. Kulttuuripilleri päivässä pitää mielen virkeänä.

Lisäksi: aivan kuten urheilussa, myös kulttuurissa kannattaa kiinnittää huomiota treenauksen monipuolisuuteen. Ei pelkkää aerobista harjoittelua, ei pelkkää lihaskuntoa, ei pelkkää nopeuden tai liikkuvuuden harjoittelua, vaan kaikkea sopivassa määrin. On hyvä haastaa itsensä ja käydä kokeilemassa myös lajeja, jotka eivät ole tuttuja.

Itse voisin käydä syksyllä katsomassa vaikka tanssia tai kuuntelemassa pitkästä aikaa livebändiä. Tai ehkä käyn peräti runoillassa!

Sillä lailla kulttuurilihakset kehittyvät ja niiden avulla jaksaa stoalaisen tyynesti koko pitkän syksyn ja talven sekä kaiken hullutuksen, jota Trump eteen tunkee.

Roope Lipasti

Jo on markkinat!

Markkinahumun luulisi jo laantuneen kaiken temutuksen ja tavaratalojen keskellä, mutta vielä mitä. Turussa järjestetään pelkästään syksyllä kuudet markkinat.

Niiden historia ulottuu satojen vuosien taakse.

Vanhin Turun nykyaikaan enemmän ja vähemmän säilyneistä markkinoista on Heikinmarkkinat. Se juontaa aina piispa Henrikiin saakka, jonka järvilallituksen muistoksi alettiin Turun Tuomiokirkkotorilla viettää suurta kirkollista juhlaa. Sen ympärille muodostui aikaan ”Talviheikkinä” tunnetut markkinat. Heikinmarkkinoita vietettiin takavuosina Turun päivänä syyskuussa – joskin parina viime vuonna vanha nimikin on jäänyt unholaan.

Ennen muinoin markkinoihin suhtauduttiin myös asianmukaisella vakavuudella, sillä humu saattoi kestää kolmekin viikkoa. Toki muuten huvitukset olivatkin sitten kortilla. 1700-luvulta lähtien markkinat olivat yleensä lyhempiä, päivän parin tapahtumia.

Ajatus markkinoista – tai niiden ohjaamisesta porvarissäädyn yksinoikeudeksi – lähtee jo 1200-luvulta kuningas Mauno Ladonlukon aivoituisista. Haluttiin, että kauppaa käytäisiin säännellysti ja valvotusti. Se tietenkin auttoi verotuksessa. Yksi markkinoiden vanhoja tarkoituksia olikin saada

selville tiettyjen tuotteiden hinta, jolloin niitä oli helpompi verottaa.

Kun siis nykyään markkinavoimat jylläävät pörsseissä, kyse on itse asiassa samasta asiasta: markkinat päättävät mikä on minkäkin asian, eli osakkeen, oikea hinta.

Naiset jääkööt kotia

Nykymarkkinoille pääsee Turussa kätevästi Fölillä, mutta ennen markkinamatkat olivat pitkiä ja ihmeellisiä, kun päästiin oikein suurkaupunkiin. Samasta syystä ne olivat vuoden kohokohtia. Matkat vain olivat pitkiä, myyjiä tuli Hämeestä tai jopa ulkomailta saakka.

Markkinaeväitäkin täytyi varata vähintään muutamaksi viikoksi, kun Hesburgeria ei vielä ollut. Hämeessä tunnettiin aina 1800-luvulle saakka sananparsi ”Turkuevään osaa laittaa, muttei myllyevästä”, jossa paheksuttiin sitä kuinka tuulimyllyissä sai jonottaa pitkiä aikoja saadakseen jyvänsä jauhatetuksi – sen sijaan oli itsestään selvää että Turun markkinoille evästä laitettiin kunnolla.

Koska matkat olivat hankalia, samoista taloista ei välttämättä ihan joka vuosi edes lähdetty markkinoille. Ja kun sitten lähdettiin, niin naiset olivat harvoin mukana. Varmaan syynä olivat kotiaskareet ja kukaties lastenhoito, mutta epäilemättä myös se, että markkinoilla miehet olivat kännissä kuin käet, eivätkä ehkä halunneet toilailulleen lähitodistajia.

Hyvä esimerkki markkinoiden tenhovoimasta on, että kun Turku paloi 1827, sammuttajia ei oikein ollut, koska suuri osa kaupungin miesväestä oli Tampereen markkinoilla.

Huoruutta ja juoppoutta

Markkinoista muodostui tietenkin nopeasti ilmiö, jossa kaupankäynnin lisäksi huviteltiin.

Tapainturmelus ei tietenkään jäänyt huomaamatta kunnon ihmisiltä. Etenkin 1800-luvulla markkinoita alettiin paheksua oikein huolella ja ne haluttiin vallan kieltää. Osasyy oli toki se, että olisi järkevämpää, kun kaikki vain voisivat myydä tavaroitaan, eikä tarvitsisi aina järjestää erillistä sirkusta sitä varten. 1860-luvulla markkinoiden vuosittainen määrä

Turussa vähennettiinkin senaatin päätöksellä kahteen, talvi- ja syysmarkkinoihin.

Keskustelua asiasta käytiin lehdistössä runsaasti:

”Krouvarit taitavat olla ainoat, jotka markkinoista hyötywät, sillä heidän tawaransa silloin käy kaupan ja sitä seuraa juopumus, huoruus, pahat taudit, jumalatoin meno, hewoisten rääkkääminen sekä kaikkinainen muu raakuus ja saastaisuus…”, paheksuttiin Sanomia Turusta -aviisissa 1861.

Ja tietenkin myös tyttösten kunnia oli koetuksella:

”Jokaisen äitin, joka laskee tyttärensä yksinään markkinoille, ei pitäisi päästä sitä rikosta sakotta”, ehdotettiin Suomen julkiset Sanomat -lehdessä 1860-luvulla.

Pirunpaskaa ja pellavaa

Kaupunkilaiset ovat olleet aina ylimielisiä landepaukkuja kohtaan, joten markkinoiden aikaan maalaisten kyykyttäminen oli Turussakin trendikästä. Jonotus kaupungin porteilla tullausruuhkassa oli hidasta. Talonpojilta saattoi 1700-luvulla kulua kaksi päivää

Turun torin ahtaalla vaakahuoneella ennen kuin he ennättivät punnituttaa pellavansa, hamppunsa

tai humalansa, joista maksettiin tietenkin myös vaakamaksu.

Virkaintoisia virkailijoita riitti ja toisinaan talonpojat kokivat, että heitä viivyteltiin tahallisesti. Usein heidät myös jätettiin pitkäksi ajaksi tulliporttien ulkopuolelle säiden armoille. Sinä aikana puolestaan saaristolaiset, jotka olivat ovelasti tulleet veneillä, ennättivät myydä tuotteensa.

Maalaiset itse ostivat markkinamatkallaan suolaa, kankaita ja sen sellaista. Myös koko vuoden lääkkeet hankittiin kun kerran kaupunkiin saakka oltiin tultu. Tavallisin lääkeostos oli mikstuura, joka auttoi melkein kaikkeen, sekä mustaparran tipat, jotka auttoivat mm. hengitysvaikeuksiin. Pirunpaska puolestaan oli suolistovaivoihin tarkoitettua hajupihkaa. Metrilaku ajanee nykyään saman asian.

Eläinparkoja ja pahaa leipää

Elinkeinovapauden myötä markkinoiden merkitys väheni, kun kuka tahansa saattoi myydä torilla tuotteitaan. Uudelletorille (Kauppatorille) tuotiinkin myytäväksi kaikenlaista tavaraa sekä myös eläimiä, joskin varsinainen hevostori oli Kupittaalla.

Vetonauloja ihmisten houkuttelemiseksi keksittiin jo silloin. Ruokakauppias Pettersson esimerkiksi tuotti pällisteltäväksi eläviä peuroja 1800-luvulla. Myös hylje pääsi torille yleisön töllisteltäväksi. Se oli nähtävillä joka toripäivä, muttei ollut myynnissä.

Tarkkana tuli silloinkin olla torin tuotteita ostettaessa. Åbo Tidningar varoitteli 1856 torin leivistä: ”Raision, Maarian ja Liedon akkain leipä on vastenmielistä, jauhotettua, huonosti paistettua ja tahmeaa”. F

i nfo

Lähteenä käytetty Jukka Heinisen markkinoiden muuttumista käsittelevää gradua (TY 2013).

Syksyn markkinoita: Turun päivän Suurmarkkinat 21.9

Kansainväliset Suurmarkkinat 2.10.

Silakkamarkkinat 23.10.

Turun Kauppatorin Suurmarkkinat 14.11. Turun Kauppatorin Joulumarkkinat 19.11. Vanhan Suurtorin Joulu – alk. 22.11.

Merimonsterit

Forum Marinumissa vuoden loppuun!

Merimonsteriteemaista ohjelmaa syksyllä 2025:

Esitelmiä merestä: to 25 9 , to 30 10 ja to 27 11

Lisää tapahtumia löydät nettisivuiltamme: forum-marinum.fi/tapahtumat

Linnankatu 72, Turku

Kekkonen hiihtää, Vance meloo ja Mao kelluu…

Yhdysvaltain varapresidentti J.D, Vancen lomamatka Ohioon aiheutti kohun, koska hänen melontaretkeään varten jouduttiin nostamaan kokonaisen joen pintaa. Valtioiden päämiesten urheiluharrastusten ympärillä on puhetta riittänyt aiemminkin.

Rajavääpeli P. Saastamoinen avustamassa presidentti Urho Kekkosta suksien kanssa Porojärvellä 1976.

"Laita kunnolla kiinni, mulla on 100 kiloa lohta repussa."

Aloitetaan – kuten usein ennenkin – antiikin Roomasta, missä keisari Nero kruunattiin valjakkoajojen olympiavoittajaksi, vaikka hän keskeytti kisan pudottuaan nolosti vaunuista. Suoritus, jota Vancen golf-huijauksista tunnettu esimieskin olisi pitänyt mahtavana ja kauniina (huge and beautiful amerikaksi).

Gladiaattori-elokuvasta tuttu keisari Commodus oli innokas urheilumies hänkin. Elokuvasta poiketen hän voitti kaikki gladiaattoritaistelunsa, jotka oli toki järjestetty samaa rehtiä urheiluhenkeä noudattaen kuin Vladimir Putinin jääkiekko-ottelut. Putinhan teki esimerkiksi toukokuussa 2021 Sotshissa pelatussa näytösottelussa kahdeksan maalia, kun hänen rinnallaan pelannut entinen NHL-tähti Pavel Bure osui vain kerran. Lähes luistelutaidottoman Putinin maalivainun salaisuuden paljasti Sport 24 -sivustolla Tampa Bayn puolustaja Mihalil Sergatshev, jonka mukaan vastustajan tehtävä on antaa Putinin tehdä maaleja. Lisäksi ”presidenttiin ei saa törmätä, häntä ei saa taklata eikä häneen saa edes koskea”.

Jos Putinia ei saa töniä kaukalossa, niin Kekkosta ei puolestaan saanut ohittaa hiihtoladulla.

Nämä tosiasiat eivät estäneet kiinalaista päätoimittajaa Shen Haixiongia kuvaamasta Pekingin talviolympialaisten alla talvella 2022 Putinin kiekkoosaamista ammattilaistasoiseksi. Shenin analyysi tosin julkaistiin kremilin.ru-verkkosivustolla, joka ei ole varsinaisesti tunnettu faktantarkistusinnostaan.

Toivotun lopputuloksen varmistaminen ei ole ainoa Putinia ja Commodusta yhdistävä asia. Commodus esiintyi roomalaisten hämmennykseksi Colosseumilla leijonantaljaan pukeutuneena ja suurta nuijaa kantaen. Omintakeisen asukokonaisuuden taustalla oli keisarin kreikkalaisen mytologian suurta sankaria Heraklesta kohtaan tuntema ihailu. Vuonna 2014 Moskovassa puolestaan järjestettiin Putinin kunniaksi laaja taidenäyttely, jonka teokset kuvasivat Putinin tekemässä Herakleen urotöitä.

Poliittisten johtajien hämmentävin urheilusuoritus tulee kuitenkin Kiinasta, missä kommunistijohtaja Mao Zedong ui 16.7.1966 virallisen tietotoimiston mukaan (ulkomaalaisia toimittajia tai muita puolueet-

tomia tarkkailijoita ei ollut paikalla) Jangtse-joessa 15 kilometrin matkan 65 minuutissa. Mao siis kauhoi menemään 150 peräkkäistä 100-metristä keskimäärin 26 sekunnissa (100 metrin vapaauinnin maailmanennätys on tällä hetkellä 46,40). Vaikka todellisuudessa Mao oli uinnin sijaan lähinnä kellunut eteenpäin joen voimakkaan virtauksen viemänä, niin virallinen uutisointi kertoi hänen taistelleen tuulta ja aaltoja vastaan sekä nousseen uinnin päätteeksi jokilautalle osoittamatta väsymyksen merkkejä. Vaikka tarina todistaa, miten harhaiseksi henkilökultti totalitaarisessa valtiossa voi mennä, niin tutkivan journalismin standardeja ei täytä myöskään Helsingin Sanomien 18.9.1975 julkaisema uutinen presidentti Urho Kekkosen ja hänen seurueensa kalastusmatkalta Islannista: ”Presidentti yksin sai neljän päivän kalastuksen aikana yli 100 kiloa lohta. UKK veti myös suurimman, noin 10-kiloisen lohen.” Ylipäänsä media uutisoi läpi 1970-luvun, miten yli 70-vuotiaan presidentin kunto oli kuin 40-vuotiaalla. Nuorena lähes olympiatasolla urheillut Kekkonen oli toki pitkään ikäisekseen erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta poliittinen lähipiiri ja lehdistö toistivat väitettä vielä senkin jälkeen, kun hänen kuntonsa oli täsmälleen samanlainen kuin kellä tahansa hyvin sairaalla 81-vuotiaalla.

Ja jos Putinia ei saa töniä kaukalossa, niin Kekkosta ei puolestaan saanut ohittaa hiihtoladulla: Koneen pääjohtajan Pekka Herlinin kerrotaan kerran tehneen näin, eikä hänen sen jälkeen tarvinnutkaan osallistua presidentin Lapin hiihtoretkille.

Suomen nykyinen presidentti tunnetaan kestävyyslajien harrastajana ja taitavana golfin pelaajana. Ainakin haastattelujen perusteella hänen käsityksensä omista kyvyistä on realistisempi kuin vaikkapa kuuluisimman golf-kaverinsa: the Donald väittää nimittäin olleensa nuorena golfin lisäksi myös baseballissa ikäluokkansa suurin lahjakkuus. Toivoa sopiikin, että historia ei muista Alexander Stubbia kekkostyylisistä perässägolfaajista, vaan siitä, että hän oli mies, joka käänsi Trumpin historian oikealle ja Ukrainan puolelle. F

Äitiyspakkaus - next generation!

Ensimmäinen äitiyspakkaus jaettiin Suomessa vuonna 1938, aluksi vähävaraisille perheille. Alkuperäinen tarkoitus oli tukea syntyvyyttä ja vähentää lapsikuolleisuutta. Nykyään äitiyspakkaus on tarkoitettu kaikille Suomessa asuville odottaville vanhemmille.

Kyseessä on hieno ja kadehdittava innovaatio, jota on yritetty lanseerata myös vientituotteeksi. Valitettavasti vain lapsia syntyy niin vähän, että vuosittain äitiyspakkauksia menee jakoon enää noin 43 000, Turussa reilut 4 000.

On tullut aika laajentaa pakkaus uusiin tarkoituksiin ja saada Suomi nousuun!

Teiniyspakkaus

Mitä sisältää? Haloo, mitä välii! Ei kinos!

Siellä on: Seitsemän käytettyä pyyhettä, kymmenen tyhjää mukia, kahdeksan likaista lautasta neljätoista haarukkaa, kaksi veistä sekä pitkään kadoksissa olleet juustohöylät. Vastamelukuulokkeet, ettei tarvitse kuunnella typeriä vanhempia. Aikuinen–teini-sanakirja, jonka avulla voi koettaa ymmärtää mutsia. Energiajuomapaketti iltatoimia varten, jos vaikka alkaisi ikävästi nukuttaa. Pizzanpalasia, jotka on ripoteltu pitkin pakkausta.

Pahvilaatikosta tulee kätevä yksiö pihalle, jotta voi muuttaa omilleen vielä kun tietää kaiken.

Sisaruuspakkaus

Nyrkkeilyhanskat. Mitta, jolla saa asiat molekyylitasolla tasan kahtia. Itämaisten taitelulajien kampitusopas. Avain pikkusiskon säästöpossuun. Esikoiselle uusia vaatteita, muille käytettyjä. Esikoisesta otettuja valokuvia varten kuusi valokuvakansioita, muille ei yhtään. Vauvakirja esikoiselle ja seuraavalle, kuopus ei tarvitse.

Pahvilaatikosta tulee kätevä vene, johon voi laittaa nuoremman sisaruksen ja työntää sen Niiliä pitkin alas.

Opiskelijuuspakkaus

Haalarit sekä punkhenkisiä kangasmerkkejä, joissa lukee ”No future”. Kelan kaavakkeita, kun yhteiskunta on pettänyt. Puhallettava luennoitsijanukke, koska oikeita ei ole. Etäopiskelijan survival-kit: nollaolutta, mielialalääkkeitä, nuuskaa sekä peitto, jonka alle voi kääriytyä pahaa maailmaa pakoon. Ehdotuksia harjoittelupaikoiksi, joista ei makseta rahaa, mutta jotka ”luovat kontakteja” ja antavat ”kokemusta”.

Pahvilaatikko muuntautuu käteväksi soluasunnoksi, johon mahtuu neljä opiskelijaa nyt kun asumistuet pienenivät.

Isyyspakkaus

Lappu, johon on kirjattu vaimon ja lasten syntymäpäivät sekä hääpäivän ajankohta. Lapsenhoidon manuaali Ikea-tyyppisesti kuvattuna.

Pakkauksesta tulee hyvä yösija, koska ei enää mahdu sänkyyn.

Keskiikäisyyspakkaus Kipugeeliä. Skumppahana. Korvatulpat, ettei tarvitse

Ehdotuksia harjoittelupaikoiksi, joista ei makseta rahaa, mutta jotka ”luovat kontakteja” ja antavat ”kokemusta”.

kuulla vasemmiston/oikeiston vikinää, eikä puolison kuorsausta. Silmälaput, ettei näe, mitä maailmassa tapahtuu. Valmiita pohjia aloittaa kiukkuinen somekeskustelu. Puutarhahanskat, villasukat, pimennysverhot, vatsan kohdalta löysät housut. Afrikan tähti -peli sekä Peppi Pitkätossun alkuperäiskäännös.

Pakkauksesta tulee kätevä minipuutarha, jossa voi kasvattaa kesäkurpitsoja sijoitusasunnon parvekkeella.

Isovanhemmuuspakkaus

Taskuun mahtuva valokuvakotelo, jonka voi ottaa esiin salamannopeasti ja näyttää kuvaa lapsenlapsestaan. Karkkia, limsaa ja muuta herkkua, jota voi salaa syöttää lapsenlapselle. Korvatulpat, ettei tarvitse kuunnella vanhempien kirkasotsaisia lastenkasvatusohjeita. Kausikortti Linnanmäelle. Liput etelään, sekä valmiiksi pakattu matkalaukku, jos tilanne käy liian raskaaksi.

Pakkauksesta saa hyvän säilytyslaatikon lapsen piirustuksille, koska kaikki kannattaa säilyttää.

Vanhuuspakkaus

Lääkedosetti. ATK-laite. Kalenteri johon mahtuu enintään yksi asia per päivä. Tukevat kengät ettei kaadu. Ristikkolehti ja kynä. VHS-kasetteja, joilla Hercule Poirotia. Analogiset tv-kanavat, radio. Alennuskuponki katsastukseen. Puolukoita pakastettavaksi.

Pakkauksesta tulee hyvä loppusijoituspaikka, koska hoivakotiin ei mahdu eikä ole varaa. Se on myös ekologinen ja maatuu aikanaan asukkaansa kanssa.

Kissuuspakkaus

Pelkkä pahvilaatikko. F

Kunnallissairaalantie

MUUMIEN JA PEIKKOJEN TARINA HISTORIEN OM MUMINFIGURERNA OCH TROLLEN A TALE OF MOOMINS AND TROLLS 1.9.2025–6.4.2026 keskiviikkoisin klo 12–18

Naantalin museo, Humppi Mannerheiminkatu 21 P. 02 435 2727 www.naantali.fi/museo

Arkisin klo 11–15

Yliopistonkatu 29 a Portaat ylös sisäpihalle.

Puh. 050 326 5122 www.turunkasvisravintola.fi

Tuoretta ja herkullista kasvisruokaa!

Myös mukaan! Paljon luomua ja vegaanista, sekä runsas salaattipöytä! Tervetuloa!

Nomadina Turussa

Leyla Väänänen ja Erika Kytömaa päättivät vaihtaa vuokra-asunnon asuntoautoon ja viettivät ensimmäisen karavaanikesänsä Turussa. Kaupungista muotoutui kesän aikana potentiaalinen tulevaisuuden kotikaupunki - vaikkakin sen kaikki tiet ovat vinossa.

Karavaanielämän toisena päivänä Leyla astui hädissään ulos asuntoauton pienestä vessasta: vessa oli mennyt tukkoon ja tilanne vaatisi välitöntä keppi-interventiota. Kävi ilmi, että vessan säiliön täyttymistä ilmaiseva valo ei pariskunnan asuntoautossa toiminut.

Instagramin luomat kiiltokuvat tien päällä elämisestä saivat heti ensimmäisen kolauksen. Samalla, kun useimmat pariskunnat kinastelevat kuka vie roskat, Erika ja Leyla vetävät pitkää tikkua siitä, kumman vuoro on tyhjentää vessa. Tällä kertaa Leyla lähti tyhjennysreissulle Ikea-kassiin pakattuine vessasäiliöineen.

"Oikeastaan koko ensimmäinen viikko oli sirkusta", Erika kertoo. "Milloin loppui kaasu, milloin akku. Satoi neljä päivää ja Leyla joutui kesken työpäivän lähtemään taksilla äitini luo."

Alun kommellusten jälkeen karavaanarielämä alkoi pikku hiljaa sujua paremmin. Tosin toiveet asumiskustannuksista säästämisestä ovat joutaneet romukoppaan.

"Rahaa on palanut paljon huoltoihin, korjauksiin, parannuksiin ja mukavuuksiin", he kertovat.

Pariskunta jakaa sosiaaliseen mediaan rehellisiä otteita elämästään. Vaikka yllätyksiä on tuoreilla karavaanareilla tullut eteen, vielä ei parisuhteen

Kolme vinkkiä autoretkeilyyn Turussa

1) Ispoisten uimaranta: "Siellä voi yöpyä, uida, käydä saunassa ja suihkussa sekä löytyy ulkoilureitit Katariinanlaaksoon. Potentiaalinen romanttiselle illalle!"

2) Kaupunkipyörät eli föllärit: "Turku on pyöräilijän paratiisi, pyöräteitä on paljon. Föllärit on myös edullisia käyttää, kuukauden passi on alle 10 euroa. Auton kanssa ei ehkä kannata yrittää päästä ihan keskustaan, sillä parkkipaikkoja voi olla heikosti saatavilla".

3) Raision ABC: Maksuton vakiopaikka vessan tyhjennykselle ja vesien täytölle. "Kannattaa myös soitella huoltoasemille ja kysyä palveluita."

Pariskunnan Lily-kissa on sopeutunut karavaanarielämään yli odotusten. Lily viihtyy ikkunoissa "kyttäämässä lintuja", ja sen lempipaikkoja ovat olleet jokiranta ja Ruissalo: "Molemmissa on lintuja, puita kiipeilyyn ja puistoaluetta", Erika Kytömaa kertoo.

kummastakaan osapuolesta ole kuulemma paljastunut mitään maata mullistavaa.

"Autossa näkyy kaikki sotkut ihan heti. Siitä tulee useimmiten sanomista, kun Erika jättää tavaroita ympäriinsä. Toisaalta samasta asiasta on käyty keskusteluja jo sen kolme vuotta", Leyla kertoo.

Kun koti on pyörien päällä, ympäristön voi valita fiiliksen mukaan. Kesäkodikseen Leyla ja Erika päättivät valita Turun, Erikan entisen kotikaupungin. Vaikka kaupungin kadut olivat Erikalle tuttuakin tutumpia, meinasi yöpaikkojen etsiminen tuottaa alussa haasteita – kaupungista kun ei millään tahtonut löytyä tasaista parkkipaikkaa.

Yöparkkeja kaksikko kertoo kesän aikana löytäneensä Itäharjun ja Nummen alueelta, jokirannasta, Ruissalosta, Ispoisista ja Raisiosta. Yksi vakiopaikoista on saanut jopa oman nimen:

"Kutsutaan paikkaa edelleen voikukkapaikaksi, koska siellä oli niin paljon voikukkia", he kertovat.

Pääkaupunkiseudulla vuosia asunut pariskunta kertoo nyt harkitsevansa asettumista Turkuun, kunhan karavaanarielämä on saatu päätökseen.

“Ihmiset on ystävällisempiä, vähemmän kiireinen tunnelma ja kaikki on niin lähellä! Oon aika rakastunut Turkuun”, Förin kyytiin kesällä ensimmäistä kertaa päässyt Leyla kertoo.

Sitä, kuinka kauan kaksikko aikoo elellä pyörien päällä, ei vielä kukaan tiedä. Syksyllä karavaani Lilykissoineen suuntaa kohti Eurooppaa. F

i nfo

Leyla ja Erika jakavat Instagramissa ja Tiktokissa @omanlaistaelämää -tililleen arkeaan, mokiaan ja pieniä ilojaan "koska elämän ei tarvitse olla täydellistä".

Turun paras paikka

Tule Turun keskustaan missä lokki johtaa liikennettä ja kissakin löytää kahvilan

Alfredinkatu 2, Rauma p. 02 8376 9900 MA-PE klo 11-14 sekä esityspäivinä 2 h ennen esitystä raumanteatteri.fi

On se tehokas!

neuvonantajaksi otetaan Maa-Maskun rikkain mies.

Mitäs Topi nyt tehdään?

Trump saa vihdoin potkut pressan hommistaan.

Ei hätää! Hänet palkataan Turkuun pormestariksi!

Welcome to kehittämään kaupunkiamme!

YOU ALL Are fired.

Hus sika, metsään!

Heti alkaakin tapahtua!

Drill, baby drilL!

Raunistula tasoitetaan ja siitä tehdään golfkenttä.

Me Kokoomuksessa olemme haaveilleet tästä vuosikymmeniä.

öh, Mitä me etsimme? Uusia parkkihalleja!

turhasta Koulutuksesta on hiukan leikattava.

Vähennämme viisi miljardia rahoituksestanne.

buahhahhaa!

Tuota... yliopiston viikkoraha on vain 50 euroa.

Mööpeleitä. oho!

kaupungin ympärille päätetään palauttaa tullimuuri.

Täällä on vielä vanhasta pala jäljellä!

Olemme itseriittoisia, ihanaa!

Lietolaisille asetetaan 70 % tullit ja kaarinalaisille 80%

Jos haluatte käydä Wikkellä, se maksaa.

Ei haluta.

Roope & Anton Lipasti

Koko Suomi vapisee ja yrittää tehdä edullisia diilejä.

Herra pormestari, ottakaa mustaa makkaraa!

Raumalaista pitsiä!

Kaupungintaloa laajennetaan superhypertyylikkäästi.

Valmistimme teille peilin! Linna otetaan taas vanhaan käyttöön Vierastyöläisille.

Mu-mutta olen Yli-Maariasta.

hyi! ulkomaalainen!

Määki haluun!

PiAN tampereella: iik! Mikä tämä on?

Lasku.

kekkasin! Tuotannon täytyy palata Turkuun!

Minkä helkutin tuotannon?

Olen kaunis!

kaupunkikuva muuttuu vastaamaan nykyajan tarpeita.

uusi valuutta, TKUcoin lanseerataan. se on paras ikinä.

Sillä voi maksaa Hesellä ja Mantun grillillä!

Viina- ja köysitehdas YMS. palautetaan paikoilleen.

mutta tämä on kotini!

Tämä on verkatehdas, pösilö.

Mikä tämä on?

Tampere.

He saavat maksaa!

Eristäytymisessä on silti omia pikkupikku ongelmia. haluaisin ostaa jotain.

ei ole mitäkään.

ja niin Turku palaa jälleen entisaikain suuruuteensa.

Raision museo Harkko

Eeronkuja 2, Raisio p. 044 797 1683 raisio.ﬁ/harkko

Mika Natri, Elementti #4, 2022, betoni Katriina Törmänen, Ruukkuja, 2025

Syksyn esitykset:

La 8.11. Klo 13 e-i

Ke 12.11. Klo 19. s-etu

Pe 21.11. Klo 19. s-etu

La 29.11. Klo 13.

Musikaali Neon 2 biiseillä!

Mannapuuroa ja mansikkaa Uudenkaupungin

Kevään esitykset:

La 17.1. Klo 13.

Ke 21.1. Klo 19. s-etu

Pe 30.1. Klo 19. s-etu

La 7.2. Klo 13.

Pe 27.2. Klo 19. s-etu

Ke 3.12. Klo 19. Sing-Along

Pe 12.12. Klo 19 s-etu

La 13.12. Klo 13.

Liput 34 € (s-etukortilla 30 €)

Rake Tähtisen saman nimiseen romaaniin perustuva

Menneisyyden arvet

Esitykset: 13.9. - 29.11.

La 28.2. Klo 13.

La 7.3. Klo 18. Sing-Along

Ke 11.3. Klo 19. s-etu

La 14.3. Klo 13.

La 28.3. Klo 13.

Lue lisää: uudenkaupunginteatteri.fi

Li put Lippu.fi / 02 8451 5440 ti-pe 9-13

YSTÄVÄKIRJA

Ann-Christin Antell

Nimi: Ann-Christin Antell Ikä: 51

Suhteeni Turkuun on…

Ammatti: Kirjailija

Turku on koti. Ei siis niin että Turussa on koti, vaan Turku on koti, siellä on sydän.

Aina kun palaan maailmalta Turkuun, tulee lämmin olo. Muutimme tänne kun olin puolivuotias.

Inspiroivimmat paikat Turussa?

Koroinen on ainakin yksi. Kulttuuripääkaupunkivuonna vedin siellä opastuskierroksia.

Olin pukeutunut Jenny Maria Tallgreniksi, joka oli ruustinna Maariassa. Sitä kautta Tallgrenien perhe tarttui mukaan myös kirjoihini. Toinen tärkeä on Virnamäki – Halisten ja Kuralan välissä oleva muinaismuistoalue. Siellä erityisesti Komosten kummut ovat kiinnostavat. Ne ovat rannassa ja sieltä on löytynyt mm. palanutta luuta. Eli ehkä ne ovat hautoja, mutta eivät sellaisia kuin täällä on tavannut olla. Sen sijaan Ruotsissa on vastaavia.

Oma teoriani on, että ne ovat viikinkien hautoja!

Historia merkitsee minulle…

Olen opiskellut arkeologiaa, historiaa ja museologiaa ja näen maailman historioitsijan silmin. Se tarkoittaa esimerkiksi sen havaitsemista, miten ihminen on muovannut maisemaa. Uusissa kaupungeissa käyn aina museossa, jotta voin ymmärtää miksi paikan nykyisyys on sellainen kuin on. Vastaavasti siksi on jännittävää kirjoittaa kirjoja, koska silloin pitää katsoa maailmaa vaikkapa taiteilijan silmin – tai kuten tulevassa kirjassani, matemaattisesti ajattelevan ihmisen silmin.

Koska tiesit, että haluat kirjailijaksi?

En koskaan ajatellut, että minusta olisi kirjailijaksi. Mutta näin unessa osittain Puuvillatehtaan varjossa -romaanin juonen ja se kiusasi minua niin, että oli pakko kokeilla sen kirjoittamista. En kyllä kuvitellut saavani kustannussopimusta: tiedän että kustantamot saavat vuodessa 1000 käsikirjoitusta, joten se on vaikeaa.

Uusin kirjasi – kirjasarjasi – Valkea lilja on naistaiteilijaromaani ja tapahtuu Firenzessä ja Naantalissa. Miten se sai aiheensa?

Päähenkilön nimi Lily Adel löytyi Maarian hautausmaalta eräästä haudasta. Miljöön lainasin

Naantalissa olevasta Casa Haartmanin taiteilijakodista. Kun vielä Taidemuseossa oli näyttely jossa oli lainaus Gallen-Kallelalta, että naistaiteilijat olisivat parhaiten hyödyksi jos vain synnyttäisivät pulskia poikalapsia, suivaannuin ja halusin kirjoittaa naistaiteilijuudesta. Kyseessä on kolmiosainen tarina, yksi kirja kustakin sisaresta. Seuraavaksi vuorossa on isosisko Thyra, jolla on matemaattisia lahjoja ja joka on kiinnostunut tähtitieteestä.

Jos Puuvillatehtaasta tehtäisiin teeveesarja, ketkä olisivat päähenkilöt?

Puuvillatehtaan varjossa -osaan seuraavasti. Jenny Malmström, Pihla Viitala; Fredrik Barker, Ilkka Villi; Jennyn isä rovasti Stenroos, HannuPekka Björkman; Loviisa-täti, Tuija Ernamo

Tätä minusta ei moni tiedä...

Laulan bändissä. Se oli olemassa jo opiskeluaikana, mutta nyt se kasattiin uudelleen koronan aikaan. Olemme käyneet studiossakin, joskin ihan vain omaksi iloksemme. Soitamme suomenkielistä poppia ja bändin nimi on Kerkko Rastas – se on yhden biisimme nimi.

Kun en ole kirjoita, minä…

Pelaan futista. Kerran viikossa pelaan FC Lainaston riveissä – olen ainoa nainen siellä – ja pari kertaa on Pallivahan Tyrnien treenit – ihan kaikkiin en kyllä ehdi. Olen pelannut ikäni: aloitin Martin nappulaliigassa ja Tepsissäkin olin jossain vaiheessa. 19-vuotiaana lopetin ja kun tuli lapsia ajattelin, etten enää koskaan pelaisi, mutta kun kirjastolla sitten oli joukkue…

Salainen haaveeni on…

Nähdä mitä Komosten kumpujen sisällä on.

Mitä kirjoja suosittelet syysiltoihin juuri nyt?

Luen nyt lähinnä tausta-aineistoa omaan kirjaani. Kiinnostava on esimerkiksi Markus Hotakaisen Tähtitieteen naiset sekä Esko Valtaojan kirjat ylipäänsä, mutta ennen kaikkea Finlandia-palkittu Kotona maailmankaikkeudessa. Tähtien tarkkailu sopii hyvin pimeään vuodenaikaan!