että siinä käsitellään sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole hedelmällistä etsiä suoria empiirisiä vastauksia. ”Filosofiset ongelmat koskevat enemmän tapoja ajatella eikä suoranaisesti sitä, miten jotain tutkitaan. Tällaisen naturalistin mielestä tiukkaa laadullista eroa filosofian ja tieteen välillä ei tietenkään ole.” Kyseessä on siis jonkinlainen jatkumo: ”Kaikki tieto on samaa, vaikka kuinka oltaisiin metatasolla tai käsiteverkon ytimessä. Kitka ja kahnaus empiirisen todellisuuden kanssa lopulta määrittää sen, minkälaisia väitteitä kannattaa hyväksyä. Sama koskee matemaattista tietoa, eli olen antirealisti matematiikan suhteen – tai no antiplatonisti nyt ainakin.” Puheet toisenlaisista tiedon muodoista, kuten filosofisesta tai metafyysisestä tiedosta, ovat Kuorikosken mielestä hölynpölyä. Ajatteletko tekeväsi filosofiaa, tiedettä vai molempia? Vastaus tulee salamannopeasti: ”Molempia. Vaikka kyllä mulla filosofin identiteetti on.” Tutkimusprojekteissa, joissa on mukana sekä tieteilijöitä että filosofeja, ei ole tapana pohtia työnjakoa kovin syvällisesti. Metakeskustelu rajoittuu Kuorikosken mukaan siihen, että tieteilijät vitsailevat jotain filosofien syvällisyydestä. Itse hän kuvailee, että ”filosofien kontribuutio on enemmän käsitteellisellä puolella, mikä on aika luontevaa. Siellä ne meidän ajattelun kompetenssit ovat.”
P
arhaana lapsuudenmuistonaan Kuorikoski pitää perheen automatkaa Norjaan: ”Se oli joskus 10-vuotiaana. Muistan kirmanneeni yksin jollain vuorella, jonka ympärillä oli lumisia huippuja. En ole pyrkinyt jälkikäteen analysoimaan tätä kokemusta, ehkä toki konstruoinut siihen onnellisuuden fiiliksen. Kai mä vaan kelailin, että tässä on nyt hyvä olla.” Nykyään Kuorikoski kertoo olevansa onnellisimmillaan ”vaimon kanssa kauniina kesäpäivänä Pihlajasaaressa – tai tenniskentällä silloin kun peli kulkee.” Vaimoon päädytään myös toista kautta: ”Tykkään pelata Skyrimiä. Yritän raivata sille aikaa aina, kun ei ole muuta kiireellistä eikä vaimo ole kotona. Eilenkin kerkesin pelata puolitoista tuntia.” Videopelimaailmassa Kuorikoski toteuttaa niitä viikinkisankarifantasioitaan, joita meillä kaikilla kuulemma on. ”Koen sen ihan mielekkääksi tavaksi, verrattuna esimerkiksi Soldiers of Odin -urpoiluun.” Tenniksen ja Skyrimin lisäksi vapaa-aika kuluu
tosi-tv-luontoseikkailuohjelmien parissa: ”Skenen klassikkosarja Selviytyjät ei kiinnosta yhtään. Sen sijaan Survivorman ja Man, Woman, Wild ovat kovia, samoin Naked and Afraid, jonka katsoin tässä jokin aika sitten”, Kuorikoski naureskelee.
M
ikä on filosofien havaintoaineistoa? ”Potentiaalisesti ihan kaikki mahdollinen. Sehän se on filosofian kauheus ja kauneus.” Selittääkseen vastaustaan Kuorikoski kertoo pitävänsä Wilfrid Sellarsin yrityksestä määritellä filosofian päämäärät. Se menee näin: ”The aim of philosophy, abstractly formulated, is to understand how things in the broadest possible sense of the term hang together in the broadest possible sense of the term.” Tieteenfilosofiassa ensisijaista havaintoaineistoa ovat julkaistut tieteelliset tutkimukset, eli julkinen tieto. Voidaan esimerkiksi tarkastella, miten niissä perustellaan tietoväitteitä. Kuorikosken mielestä tämä erottaa tieteenfilosofian tieteensosiologiasta, jossa tutkitaan usein julkaisuun johtavaa sosiaalista prosessia. ”Tiukkapipoista eroa ei ole tässäkään, mutta jonkinlainen keksimisen ja oikeuttamisen erottelu on ihan toimiva.” Jotkut väittävät, että sekä tieteen menestys että filosofian jämähtäneisyys selittyvät eroilla oikeuttamiskäytännöissä. Miten filosofiassa oikeutetaan deskriptiivisiä väitteitä? ”Ihan samalla tavalla kuin tieteessä. Julkiselle systemaattiselle kritiikille altistaminen on kaiken tieteellisen järkeilyn menetelmä. Filosofiassa tosin ollaan aika usein eri mieltä premisseistä, minkä vuoksi objektiivinen kritiikki kohdistuu yleensä argumenttien validiutta kohtaan. Tieteessä havaintoaineiston paikkansapitävyyden kyseenalaistaminen on harvinaisempaa. Kysymys on yleisemmin siitä, mitä havaintoaineistosta voidaan päätellä.” Eikö tämä ero ole aika ymmärrettävä, jos filosofiassa mikä tahansa voi olla havaintoaineistoa? ”No, periaatteessa joo.” Kuorikoski korostaa, että tutkimusmenetelmien lisäksi myös premissien pitää olla julkisesti arvioitavissa: ”Jos kinastellaan erilaisista intuitioista, ollaan päädytty absurditeettiin – akateeminen keskustelu on loppunut. Silloin kysymys on väärä tai tavassa lähestyä sitä on jotain vikaa.” Mistä sitten johtuu, että filosofit pyörittelevät samoja tiedollisia kysymyksiä vuosisadasta toiseen, mutta tiede onnistuu vastaamaan valtaosaan omis3/2016 TIEDE
29