Page 17

Teksti: Huu Tiainen “Taiteen totuus on tässä: että maailma todellakin on sellainen, jollaisena se taideteoksessa ilmenee.” Herbert Marcusen (1898-1979) viimeinen teos ennen hänen kuolemaansa on vuonna 1977 julkaistu Taiteen ikuisuus (Permanenz der Kunst), joka on vihdoin suomennettu Ville Lähteen toimesta. Marcuse kritisoi yhteiskunnallisiin tuotantosuhteisiin taiteen tulkinnassa jumahtanutta marxilaista estetiikkaa. Hänen mukaansa taide on autonominen suhteessa vakiintuneeseen todellisuuteen ja sillä on kyky kritisoida ja transsendoida nämä suhteet – puhkaista annettuun todellisuuteen emansipoivia mahdollisuuksia paljastava aukko. Emme tavallisesti kiinnitä

Teksti: Akseli Huhtanen

Herbert Marcuse: Taiteen ikuisuus (Die Permanenz der Kunst: Wider eine bestimmte marxistische Aesthetik, 1977). Suom. Ville Lähde. niin & näin. 92s. 27 euroa.

10% utilitarismia

Teoria tilastona

John Rawls: Oikeudenmukaisuusteoria

huomiota jokapäiväistä elämäämme mystifioiviin tekijöihin ja koska taide voi ylittää nämä, se on itse asiassa todellisempi kuin jokapäivänen todellisuus. Taiteen ikuisuudessa on monia väitteitä, joiden tahtiin havahduin nyökkäileväni. Erityisesti Marcusen subjektiuden ja ihmisen sisäisyyden puolustaminen ovat edelleen relevantteja yhteiskunnassa, jossa kapitalismilla tuntuu olevan kapasiteetti niellä uumeniinsa lähes tulkoon kritiikki kuin kritiikki. Marcuse on tunnettu lukukelvollisen tekstin kirjoittamisesta, mitä ei välttämättä voida sanoa kaikista muista Frankfurtin koulukunnan edustajista. Myös Taiteen ikuisuus on kieleltään ymmärrettävää, vaikka joskus Marcusen perustelut jäävät melko ohuiksi. Käännetty teksti on sujuvaa ja lukijasta pidetään hyvin huolta kattavan esipuheen avulla, jossa esimerkiksi avataan käsitteitä ja luodaan yhteyksiä Marcusen aiempiin teoksiin. Ville Lähde on myös lisännyt teokseen lukuisia selventäviä viitteitä, joita Marcusen alkuperäisteksti ei sisällä.

Kirja-arvostelu

Herbert Marcuse: Taiteen ikuisuus

10% Aristot25% sodanjälkeistä eleen oikeuden1900-luvun alkupuolella yhteiskuntafilosofia kehitysoptimismia mukaisuusajatkatsottiin loppuun kalutuksi: keskeisimmät telua käsitteet muotoiltiin jo antiikissa, 5% sosiaasopimusteoreetikot ja valistusfilosofit muurasivat lidemokrateoreettisen rungon ja alan maineen pilasivat tiaa Marx ja kumppanit. Looginen positivismi naulasi arkun kiinni. Arkussa oli hiljaista. 25% amerik Kahden maailmansodan jälkeen kalaista sosiaali25% 1950-luvulla kehitysoptimismi kuitenkin liberalismia klassista palasi, kenties vahvempana kuin koskaan. liberalisYhteiskuntafilosofian uuden loistokauden aloitti mia John Rawls, jonka keskeisimmät ajatukset hyväksytään, mutta vain siihen asti kun ne muotoituivat “oikeudenmukaisuusteoriaksi”. tuottavat hyvää köyhimmillekin, ja virkojen on Teorian mukaan nimetty pääteos ilmestyi 1971, ja oltava avoimia kaikille. on sittemmin dominoinut keskustelua. Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriassa Aristoteleen raivaamalle kentälle häilyy taustalla kaikkien hyvää maksimoiva oikeudenmukaisuutta julistamaan tuli milliläinen ajattelu, ja kenties ripaus optimistinen, sosiaaliliberalistinen teoria, jonka sosiaalidemokraatia. Tärkeintä on kuitenkin mukaan kaikkien on oltava vapaita loukkaamatta vapaus. muiden vapauksia. Lisäksi varallisuuserot

17

Profile for Minervan Pöllö

Minervan Pöllö 1/2012  

Minervan Pöllö on Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestön Dilemman julkaisema neljästi vuodessa ilmestyvä aikakauslehti...

Minervan Pöllö 1/2012  

Minervan Pöllö on Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden ainejärjestön Dilemman julkaisema neljästi vuodessa ilmestyvä aikakauslehti...

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded