TALOUSSIHTEERI Luostarinen Leena taloussihteeri@merimelojat.fi 050 5347 537
SKORVÖN ISÄNTÄ
Taipale Hannu skorvo_is@merimelojat.fi 040 585 0822
MÄNTYSAAREN ISÄNTÄ Pulkkinen Jussi mantys_is@merimelojat.fi 0400 974 317
KALUSTOVASTAAVA Koivula Heikki 0400 902 776
MERIMELOJA-LEHTI
PÄÄTOIMITTAJA
tehtävä avoinna mm_lehti@merimelojat.fi
TAITTO Mirva Heimala mm_taitto@merimelojat.fi
VERKKOSIVUJEN VASTAAVAT Räisänen Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504 Gustafsson, Jussi
Kansikuva Rauli Rautavuori
KARTALLA
Syksyn liittokokoukset lähestyvät. Uuden lajiliiton, Suomen melontaja soutuliiton, syyskokouksessa valitaan liitolle uutta puheenjohtajaa ja hallitusta. Toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta päätetään - toivoakseni - sopuisissa merkeissä. Vuoden aikana työskennellyt rahanjakotyöryhmä on luonut kriteerit, joilla varoja jaetaan budjetissa toiminnan laajuuteen ja laatuun perustuen. Kulisseissa on jo ollut havaittavissa merkkejä erimielisyyksistä, paitsi melonnan ja soudun välillä, myös kummankin vesiurheilumuodon alalajien kesken.
Melonnan näkyvyys on heikko niin kotimaassa kuin kansainvälisesti, eikä laji ole kovinkaan laajalti tunnettu. Haluaisin nähdä sen päivän, jolloin laji-ihmiset vähien rahojen jaosta riitelyn sijaan istuisivat yhdessä miettimään, miten tilanne muutetaan. Miten pääsisimme edes lähemmäs ideaalimaailmaa, jossa rahaa (ja muita resursseja) on käytettävissä niin paljon, että lajit voisivat suunnitella ja budjetoida toimintansa todellista tarvetta vastaavasti?
Omassa seurassamme on selvitty ilman riitoja. Hallitus on valmistellut asioita hyvän ilmapiirin vallitessa. Jäsenistön ajatukset ja toiveet toiminnasta on voitu toteuttaa. Osasyynä tähän on seuramme aktiivinen ja osallistuva ilmapiiri - ostopalveluiden ja niistä aiheutuvien kustannusten osuus toiminnastamme on hyvin pieni. Syyskokousten on ollut helppo vahvistaa seuraavan vuoden suunnitelmat toimintamme perustaksi. Olemme pysyneet hyvin kartalla.
Merimelojien syyskokous pidetään tiistaina 26.11.2013 klo 18 majalla. Kokouskutsu julkaistiin edellisessä Merimelojan numerossa. Hallitukseen on tarjolla uusia, mutta monelle vajalta tuttuja kasvoja. Missä olemme, minne olemme matkalla? Suunnistamme jo kohti uutta melontakautta - osallistu ja vaikuta!
Rauli Rautavuori Ylimelamies
Vajamestari ja Vajatalkoot
Vajamestarin saappaisiin astuneen
Jussi Laarin johdolla vajasaari laitettiin talvikuntoon, kalustoa ja tiloja huollettiin, uuttakin rakennettiin. Talkoisiin osallistui 86 jäsentä. Yhdessä tekemisessä on voimaa!
sauna talViaikaan
Saunapäivät ovat tiistai, torstai ja sunnuntai. Tiistaina ja torstaina auna on lämmin klo 17-21 ja sunnuntaina klo 15-20. Poikkeuksista (joulusauna ym.) tiedotetaan erikseen.
Talkookuvan nappasi Noora Leskinen
tilitoimisto VaiHtuu
Pitkään käyttämämme tilitoimiston palvelu huononi oleellisesti yrityksessä tapahtuneiden omistusjärjestelyjen myötä. Seuran hallitus päätti hyväksyä tilitoimisto Talenom oy:n tarjouksen kirjanpidosta ja sähköisestä laskujenkäsittelystä. Siirrymme uuden tilitoimiston asiakkaaksi jo loppuvuoden aikana. Tarkempia tietoja ja ohjeita seuraa uuteen järjestelyyn siirtymisen edetessä.
maire Hietanen
Seuran pitkäaikainen aktiivijäsen, edesmennen kunniapuheenjohtajamme Yrjö Hietasen puoliso Maire Hietanen menehtyi elokuussa 2013. Hän oli aikanaan aktiivinen toimija niin huvitilaisuuksien järjestelyissä, kuin muussakin seuratoiminnassa. 40 -luvun lopulla ja 50 -luvulla juhlia oli vuosittain huomattavasti nykyistä enemmän. Juhlia ja tanssiaisia oli Uutena vuotena, Vappuna, kauden päättäjäisinä ja pikkujouluina. Rahastonhoitajana hän toimi 1953 - 1964. Hän osallistui seuran toimintaan 90-luvulle asti, kunnes sai ”porttikiellon” keittiöön, muistelee Jari Hietanen.
EXPEDITION BALTIC SEA Paddling from Gothenburg to Helsinki
Hm, so we really had this idea of paddling with our kayaks from Göteborg to Helsinki. This was probably the best idea I ever had. All day kayaking in the beautiful landscapes of scandinavia. We started in Fjällbacka which is roughly between Oslo and Gothenburg and paddled along the shore to Stockholm. When we crossed to the Åland islands and the final goal was Helsinki.
Sebastian and I have to say, that the last days of the trip were some of the best. It was great at Skörvan, where we stayed for the night. In the
beginning we were a little bit sceptic about the sauna at Skörvan. When we tried the Sauna it was amazing for us after this long trip. The drop into the Baltic Sea and the nice talks with Hannu and Jyri were really nice and I like to remember this time. Your kayak club is responsible for the great time we had. Thank you for this.
I made a movie about our journey which is 66 min long and will be on YouTube this winter. You can see the trailer at my website: baltic-surge.de
Kuvat ja teksti Eike Köhler
Retkenvetäjiä
TARVITAAN
Oletko kiinnostunut Merimelojien retkien vetämisestä?
Jos sinulla on melontaohjaajan tai melontaoppaan pätevyys, EA 1-todistus, pidät retkeilystä ja sinusta on mukava toimia ihmisten kanssa, olet juuri sopiva henkilö ohjaamaan seuramme retkiä. Ota yhteyttä allaolevaan sähköpostiosoitteeseen.
Palava halu toimia?
Toisaalta, vaikka sinulla olisikin näistä asioista vain palava halu toimia ohjaajana ja retkeilykokemus, ota silti yhteyttä. Voimme katsoa yhdessä, miten saat retkenvetäjän pätevyyden. Retkien suunnittelu ja toteutus on erittäin antoisaa puuhaa.
Mara Retkijaosto retki@merimelojat.fi
UIMAHALLIVUOROT
Uimahallivuorot jatkuvat Itäkeskuksen uimahallilla joka perjantai klo 19.30 - 22.00. Kokoontuminen uimahallin huoltoluiskan luona olevalla kalustokontilla. Erikseen ilmoitettavilla kerroilla harjoitellaan ohjatusti toveripelastusta eli reskutusta, muutoin vapaata harjoittelua. Ohjausta saatavilla, kysy rohkeasti!
perjantai klo 19.30
Isojen poikien
VANAVEDESSÄ
”Rokansaaren sauna on ylivoimainen.” Taipaleen kanava. ”Kuopiossa täytyy käydä syömässä paistetut muikut.” Millibaari. ”Kermajärvikin voi olla paha paikka kovalla tuulella.” Oravi. ”Järvien aallot ovat erilaisia kuin merellä, teräviä.”
Kun tällaisia poikien juttuja on kuunnellut aikansa Skorvanissa ja vajasaunassa, on aivan pakko ottaa itse asioista selvä. Millainen Saimaa oikeasti on? Miten se voi houkutella puoleensa kesästä toiseen? Taitaa olla vain juttua… kyllä meri on meri eikä muikunrasvainen järvi. Hoidetaan silti pakollinen kierto alta pois, niin pääsee taas rauhaan merimelojan oikeaan ympäristöön, hieman raakaan suolaiseen veteen ja käsiä kylmäävään tuuleen, etsimään Saaristomereltä juuri sopivan kaltevaa rantakalliota.
kansaareen. Saari onkin helmi, mutta paloin jo halusta päästä eteenpäin. Ensimmäisenä kunnon melontapäivänä ohitin Puumalan ja Sulkavan soutua saunallaan seuranneen herraseurueen, joka ystävällisesti tarjosi kaksi virvoitusjuomaa. Puumalalainen lörtsy siivitti vielä pikkuiselle saarenpahaselle, mutta Savonlinnaan jäi vielä matkaa. (Itse asiassa Rokansaaresta aloittaminen takaa runsaat ylimääräiset kilometrit, mutta Soisalon voi kiertää lyhyemminkin, jos siihen ryhtyy Haukivedeltä.)
Ensimmäinen kanavakin tuli nähtyä, tosin vain avomallinen sellainen
Telataipaleessa. Hieman jännitti, miten selviäisin oikeassa kanavassa, mutta juuri siinä Soisalo opettaa melojaa. Ei mitään hätää, vedetään narusta ja nautitaan Saimaan kesästä. Olemme kanavassa kaikki tasa-arvoisia, oli alla kajakki tai ökypursi.
Haukiveden Linnansaari oli poikkeuksellinen yöpaikka, koska siellä olisi pitänyt periaatteessa maksaa telttapaikasta. Jos kuitenkin saapuu sopivan myöhään (kuten Saimaalla pitkää päivää tekevät melojat), henkilökunta on jo poistunut ja asumus täytyy pystyttää ilman valvontaa. Hyvin siitä kuitenkin selvisi.
Selkää selän perään. Haapavesi -Haukivesi-Tuunaanselkä-Sotkanselkä ja vielä Hirviselkä. Kilometrikaupalla avointa järveä, joka vain täytyy puskea läpi, koska rantoja pitkin koluaminen vie iän ja terveyden. Mutta selät ovatkin upeita ja sinisiä, ja aina ne näyttävät kaukaa pallomaisia, suoraan vedestä ilman kalliota kohoavia tiheämetsäisiä saaria ja lupaavat yösijaa vain napatakseen sen sitten viime hetkellä pois. Saimaa ei välttämättä tarjoa helppoja rantapaikkoja tai silokallioita, mutta jo kierron tässä vaiheessa annoin sen anteeksi ja odotin jo seuraavaa pitkää vesiaavaa, jossa näkyy maapallon kaarevuuskin. Selän keskellä on kaukana kaikesta, voi hengittää vapaasti ja olla pieni osa
avaraa maisemaa. Jos meri tarjoaa kalliota ja vihreää vettä, Saimaalla kaikki on metsänvihreää ja sinistä.
Paitsi Patasalmen jälkeen kaikki harmaantui, tuuli nousi navakaksi ja alkoi sataa vettä. En iljennyt niissä puuskissa viimeiselle osuudelle ennen majapaikkaa, vaan odottelin hetken kajakissa. Ei nouse tuuli tuon enempää, kyllä tästä Puutosselän yli mennään että heilahtaa…
Saaressa vastaanottajana toimi vapaana juokseva susikoirapeto, joka murisi ja haukkui, kunnes omistaja nappasi sen kiinni. Olisi kuulemma pitänyt puhua piskille, ettei se pelästy hiljaisuutta. Vai vielä koirapsykologin pahvit pitäisi olla, on tämä Saimaa kova paikka. Hyvä kun uskalsi hengittää pedon muristessa.
Asumus oli jo pystyssä, entinen asuintalo, jossa oli samanlainen kamina kuin Skorvanissa. Viileä ja sateinen sää vaatikin lämmittämistä.
Siellä sitten viivyinkin pirtissä kaksi yötä rantasaunaa kuumentaen ja taukopäivää pidellen. Yksin sai oleilla, kun petoeläimen omistaja häipyi veneineen.
Nyt aloin lähestyä jo Soisalon kierron kulminaatiopistettä, sillä reitti suuntautuisi tästedes alaspäin kaakkoon pitkin Kallavedestä alkavaa ja Kermajärveen päättyvää pitkää putkea. Millibaarikin tuli nähtyä. Koska koko päivän oli tyven tai myötätuuli, päätin meloa niin kauan kun jaksaisin.
Sateen alkaessa illalla olin Karviolla. Tylsän näköinen paikka, vaan ehkä alakulon syynä oli sade. Panin leirin pystyyn kanavan viereiseen puistoon, ja kyllähän siinä pressun alla iltaa vietti perhokalastajia katsellen. Aina se kotiolot voitti.
Aamulla meloin Kermajärven yli hienossa säässä. Kiehtova sana tuo Kerma. Muistan kauan sitten lukeneeni ”Kerman Kallesta”, säätä ennustavasta kanavavahdista. Vahtia ei enää ollut, mutta koski, kanava ja hyvä ruokapaikka kylläkin. Vaan vieläkö tästä jatkaisi eteenpäin? Onko iskenyt ”Saimaan tauti” eli pitkien päivämatkojen kirous? Kajakki vain hulkee ja kulkee eikä malta pysähtyä.
Olin Kermassa yhyttänyt Pertsan ja meloimme kaksin lopun päivää kohti leirisaarta. Sehän oli Koloveden retkeltä vanha tuttu Pitkäsaari, mainio paikka isommallekin porukalle. Niinpä siellä olikin veneilijöitä ja saksalainen melontaperhe, jonka pojat yrittivät kirveellä kaataa lahoa koivua. Kolovesi on kuitenkin kansallispuisto, ei kai siellä saa puita kaataa. On tietenkin eksoottista tulla Saksasta villiin metsään ja saada kirves käteensä, kyllä siinä voi polle karata käsistä. Jawohl!
Kolovesi on varsinainen saarisokkelo, jossa kannattaa etupäässä meloa omia reittejään ja jättää veneväylä veneille, mutta lopussa uomat kohtaavat kun Oravi häämöt-
tää. Ei mikään kummoinen paikka –paitsi että Soisalon kierros päättyy sinne! Oltiin taas Haukivedellä. Se tarjosikin nyt kovempaa kyytiä, sillä tuskin olin ehtinyt selän keskelle kun sain oivan tilaisuuden kehittää surffaustaitojani. Tuuli nousi yllättäen ja kauas Seurasaareen oli pitkä matka navakassa sivumyötätuulessa.
Rannalle tuli sitkeäksi seuralaiseksi kalalokki, joka jaksoi odottaa ylimääräistä syötävää koko illan. Ei herunut. Saimaalla onkin paljon lokkeja, ihan kuin siinä mielessä olisi merellä ollut. Eräällä selällä löytyi vedestä kuollut lokki, jolla oli suuri vaappu koukusta räpylään tarttuneena. Oli raukka varmaan pitkät ajat lennellyt uistin ja siima kintussa.
Koukkuun voi siis Saimaalla jäädä monellakin tapaa. En voi (ainakaan vielä) sanoa, että sinne on päästävä joka vuosi, mutta… jokin noissa pilviä peilaavissa selissä ja pallosaarissa tuntui tarttuvan kiinni. Pitäisikö koettaa uudestaan, mistä se johtuu? Entä jos se ei selviä toisellakaan kerralla?
Mara Roivainen
PUUROJUHLA lauantaina 30.11. majalla 30.11.2013 klo 18
Luvassa iloista tunnelmaa, elävää musiikkia ja jouluherkkuja!
Sauna on lämpimänä klo 16 alkaen.
Puuro-, leivonnais- ja glögitarjoilu alkaa klo 18.
Ohjelma alkaa klo 19.
Musiikista vastaa viime vuodesta tuttu ”Laukkaavat Kasakat”.
PUUHAKERHO
Merimelojien Puuhakerho starttaa
2. helmikuuta 2014.
Tervetuloa korjaamaan melonta- ja retkeilyvarusteitasi tai valmistamaan upouusia.
Majan salissa on sunnuntaisin klo 16 alkaen käytössä seuran ompelukone ja työkaluja.
Ompelukoneen ajokorttia ei kysellä ja muutenkin
rima pyritään pitämään matalalla.
Kerhotäti tai -setä ovat paikalla henkisenä tukena.
Lisätietoja myöhemmin seuran sähköisten tiedotuskanavien kautta.
TANSSIKERHO
Tanssikerho Merimelojien jäsenille Merimelojien majalla sunnuntaisin klo 14.30, alkaen 6.10.2013. Ohjelmassa vakioja lattaritansseja. Sopii sekä vasta-alkajille että kokeneemmille. Vetäjä Viljo Nieminen
sunnuntai klo 14.30
NUORISOJAOSTON
toimintaa talvella
Seuran nuorisojaostolla on talvikaudella sisäpelivuoro sunnuntaisin klo 13.30 – 15.00 Pikku-Huopalahden koululla (osoite Tilkankatu 19). Vuorolla pelataan sählyä ja tehdään hieman lihaskuntoharjoittelua.
sunnuntai klo 13.30
Mukaan ovat tervetulleita kaikki Merimelojat ry:n nuoret jäsenet. Varustuksena normaali sisäliikuntavarustus, ml. sisäpelikengät. Mailat ja vastaavat tarvikkeet löytyvät seuralta.
Syyskaudella vuoro jatkuu 8.12. asti, jonka jälkeen harjoitukset ovat tauolla joululoman ajan. Kevätkaudella harjoitukset käynnistyvät taas 12.1. Näillä näkymin kevään viimeinen vuoro on 13.4. Joitakin yksittäisiä vuoroja on peruttu esim. koulun lomien takia (ainakin 23.2.). Mahdolliset peruutukset voi tarkistaa nuorisojaoston sivuilta, joille pääsee suoraan osoitteen nuoriso.merimelojat.fi kautta.
Muuta toimintaa järjestetään talvikaudella vaihteleviin aikoihin ja se on kohdistettu erityisesti ensi kesän kilpailuihin tähtääville nuorille. Muutkin kiinnostuneet voivat toki tulla mukaan. Seuraa nettisivuja tai kysy suoraan ohjaajilta muista tapahtumista.
Pari päivää PIETARISSA
Lokakuun ruskassa yhdeksän hengen Eskimoseurue suuntasi matkansa pikkubussilla kohti Pietaria. Kuskinamme ja kaiken järjestelijänä toimi Pietarin tunteva venäjän taitoinen melojaoppaamme.
Matkaan olimme valmistautuneet hankkimalla passit, viisumit, ruplat ja vakuutukset. Torstaina illalla pakkasimme vajalla kajakit valmiiksi traileriin ja eväitä autoon. Perjantai iltapäivän aikana ajoimme halki itäisen Suomen. Venäjän rajalla viivyimme parisen tuntia. Numeroituja kajakkejamme ei pyydetty purkamaan trailerista, mutta nuuhkituksi ne tulivat. Alkuyön pimeydessä saavuimme Pietariin hotelliimme.
Lauantaina aamulla ajelimme autolla halki suurkaupungin. Rantauduimme sopivan rauhallisessa kohdassa Nevan rannalle ja tutustuminen Pietariin jatkui meloen. Päivä oli tuulinen, mutta upean aurinkoinen.
Aallokko Nevalla oli yllättävän korkeaa. Kiertelimme suunnitellun reitin mukaan pitkin kapeita kanavia ja leveitä pääväyliä. Pääsimme tutustumaan kulttuurinähtävyyksiin vesitse. Vesiliikennettä oli liikkeellä muutoinkin, mm. turistien kyydityksiä, paikallisia asukkaita ja viranomaisia. Koh tasimme myös sillan alle telttoineen majoittuneen melojan, joka ker toi olevansa matkalla Solovetskiin. Reitin varrella poikkesimme paikalliseen kahvilaan. Lounaan söimme omista termareistamme joen rannalla.
Venäläiset tervehtivät meitä vilkuttaen rannalta, usein tulimme myös valokuvatuiksi. Illan jo tummuessa
päätimme noin 30 kilometrin melonnan merenrannalla olevalle satama-alueelle. Osa lähti hakemaan autoa, osa jäi valvomaan kajakkeja ja osa lähti hotellille. Yhdessä pakkasimme trailerin illan jo pimettyä. Päivän päätteeksi kävimme paikallisessa ravintolassa illastamassa.
Sunnuntaina tutustuimme jalkaisin kaupunkiin. Pietari vaikutti ensiker taa Venäjällä liikkuvalle ainakin keskustan osalta olevan yllättävän länsimainen.
Kaupungin laitamilla auton ikkunasta
näkyi korkeita betonilähiöitä.
Viikonlopun aikana näimme
Neva-joen ja sen kanavia, Nevski Prospekt pääkadun, Iisakin kirkon, Talvipalatsin ja Palatsiaukion, Vaskiratsastajapatsaan, Kirkko veren päällä, risteilijä Auroran, PietariPaavalin linnoituksen ja paljon muuta.
Kotimatkalla poikkesimme hiljaisessa Viipurissa, jossa ostoksia tehtiin kauppahallissa. Kotimatka taittui joutuisasti, sillä rajamuodollisuuksista selvisimme ripeästi. Kajakit oli purettu vajaan jo kello kymmenen tietämissä. Takana oli hieno melontamatka.
Teksti ja kuvat Sanna Hämölä
Maratonmelonnan
MM-kilpailut 2013
KÖÖPENHAMINASSA
Kööpenhaminassa 18.22.9. järjestetyissä maratonmelonnan MMkilpailuissa nähtiin mukana neljä urheilijaa Merimelojista. Noin 15 kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta sijaitseva Bagvaerdjärvi toimi nyt toista kertaa maratonmelonnan MMkilpailuiden kilpailupaikkana, ensimmäisen kerran ollessa vuonna 1990. Moni pitempään melontaa seurannut suomalainen muistanee paikan kuitenkin parhaiten Mikko Kolehmaisen siellä voittamasta ratamelonnan 500 metrin maailmanmestaruudesta vuonna 1993.
unto elolle maailmanmestaruus kaksikossa
Kilpailut avattiin nimellisesti erillisillä, mutta samassa yhteydessä järjestettävillä veteraanien MM-kilpailuilla. Merimelojista mukana kilpaili Unto Elo. Keskiviikon yli 65-
vuotiaiden yksikkökilpailu ei sujunut Untolta edellisenä vuonna maailmanmestaruuden Roomassa tuoneen melonnan tapaan, mutta torstain kaksikkokilpailussa Unto ja Ruoveden Pentti Sahi onnistuivat menestyksekkäästi puolustamaan kaksikon maailmanmestaruuttaan.
merimelojien nuoret
keräämässä kokemusta
Yleisen ja juniorisarjojen MM-kilpailuihin oli valittu kolme urheilijaa
Merimelojista: Alex Barta alle 23-vuotiaiden ja Eero Luoma alle 18-vuotiaiden miesten yksiköihin, sekä Maija Saalasti alle 18-vuotiaiden naisten yksikköön. Lisäksi Eeron ja Alexin oli tarkoitus kilpailla myös miesten yleisen sarjan kaksikossa.
Merimelojien nuorista parhaista asetelmista kisaan lähti Eero, joka oli ollut mukana jo edellisenä vuonna Roomassa. Lisäksi Eero oli tänä vuonna yltänyt miesten yleisen
sarjan yksikössä peräti SM-hopealle. Eeron suoritus Kööpenhaminassa oli hyvä, joskaan ei ehkä aivan täydellinen. Viime vuodesta aikaero kärkeen kaventui kuitenkin melkein 14 minuutista alle 9 minuuttiin. Kun kehitys jatkuu samansuuntaisena, on menestystä lupa odotella tulevina vuosina. Kaiken mennessä putkeen ehkä jo ensi vuonna, jonka Eero edelleen kilpailee alle 18-vuotiaiden sarjassa.
Alle 18-vuotiaiden naisten yksikössä ensimmäisissä arvokilpailuissaan meloneen Maijan valmistautumista häiritsi pahasti matkalla iskenyt flunssa, mutta
Maija pystyi kilpailemaan ja saavutti päätavoitteensa, mikä oli kokemuksen kerääminen. Maratonmelonta on laji, jossa on käytännössä mahdoton menestyä kylmiltään, vaikka kunto olisi kuinka kova. Maijakin kilpailee 18-sarjassa vielä seuraavan vuoden, jolloin tästä kokemuksesta on varmasti paljon iloa.
Merimelojien kolmas kilpailija Alex oli lopulta epäonnisin, eikä päässyt flunssan takia lopulta lainkaan starttaamaan. Alex pääsi kuitenkin tutustumaan MM-kilpailuiden käytäntöihin ja ottamaan oppia rannalta käsin – arvokasta kokemusta sekin. Alexillakin on vielä useampi vuosi aikaa kilpailla alle 23-vuotiaidenkin sarjassa.
Kuvat Petteri Ehoniemi
etelä-afrikka, espanja, unkari ja tanska
maratonmelonnan kärkimaita
Miesten yksikkökilpailussa muodostui lopulta vuosien 2003 ja 2011 maailmanmestarin, Etelä-Afrikan Hank McGregorin näytös. Kantoosuudet ylivoimaisella tavalla hallitsevan ja yleensä kovalla matkavauhdilla kunnostautuneen McGregorin odotettiin yrittävän rat-
kaisua aikaisemmin, mutta mies yllätti jättämällä kaiken loppukirin varaan. McGregorin nostaessa vauhtia viimeisellä kilometrillä vain puolustava maailmanmestari, Espanjan Ivan Alonso pystyi seuraamaan, mutta oli lopulta kirissä aseeton.
Jos miesten yksikkökilpailu säilyi jännittävänä loppuun asti, aivan samaa ei voi sanoa seuraavan päivän kaksikoista. Espanjan miehistöt Emilio Merchan ja Ivan Alonso, sekä Walter Bouzan ja Alvaro Fernandez Fiuza karkastivat muilta kaksikoilta jo aikaisessa vaiheessa. Viimeisellä kantopaikalla Merchan ja Alonso pääsivät karkuun maanmiehiltään ja uusivat edellisen vuoden mestaruutensa, aivan kuten Bouzan ja Fernandex Fiuza hopeamitalinsa.
Naisten yksikössä Unkarin Renata Csay hallitsi kilpailua miten tahtoi ja vei neljännen perättäisen maailmanmestaruuden käytännössä soolomelonnalla. Naisten kaksikossa tanskalainen kotiyleisö sai syytä juhlaan Henriette Engel Hansenin ja Jeanette Løvborgin meloessa maailmanmestaruuteen. Tiukan vastuksen antaneet unkarilaiset, Renata Csay ja Alexandra Bara jäivät vasta viimeisellä kantopaikalla. Tanskalaiset ovat perinteisesti olleet hyvin vahvoja juuri naisten kaksikossa, riippumatta siitä ketkä kajakissa ovat istuneet. Engel Hansenilta toki löytyy aiemmilta vuosilta useampikin mestaruus juuri tästä lajista.
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki
e-mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
