MERIMELOJIEN HALLITUS VUONNA 2003
Nimi / TehtäväPuhelinSähköposti
Rajala, Pertti
Puheenjohtaja0400-462 724pj@merimelojat.fi
Fohlin, Kaj-Erik09-677 057, Varapuheenjohtaja,040-755 6721Kaj_erik.fohlin@nic.fi jäsensihteeriennen klo 22.00jasensihteeri@merimelojat.fi
Holmberg, Johan
Retkijaosto09-412 9895retki@merimelojat.fi
Hyppönen, Olli
Koskijaosto050-511 7802koski@merimelojat.fi
Kaivola, Tomi
Virkistysjaosto040-559 2035virkistys@merimelojat.fi
Kanniainen, Panu
Ratajaosto044-040 1312rata@merimelojat.fi
Leinonen, Petri09-823 1860, Turvallisuus- ja koulutusvastaava040-821 5123turva@merimelojat.fi
Palanterä, Risto
Taloudenhoitaja040-507 3557talous@merimelojat.fi
Savolainen, Tuuli
Poolojaosto044-343 7233poolo@merimelojat.fi
Virtanen, Kerttu Sihteeri040-503 5420sihteeri@merimelojat.fi
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.
Julkaisija MERIMELOJAT RY
Päätoimittaja: Laura Tuominen,puh.040-773 1852
e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi
Taitto: Jukka Wahlström,puh.040-573 0371
Ilmestymisaikataulu vuonna 2003:
dead postituslinetpäivät: I24.1.11.2. II28.2.18.3.
Kirjapaino: Kopio Niini Oy
III11.4.6.5. IV29.8.16.9. V17.10.4.11.
Ilmoitushinnat: Koko sivu 170 €,1/2 sivu 90 €, toistoalennus 25 %
KOHTI KEVÄTTÄ JA UUSIA SEIKKAILUJA
Talvi jatkuu ja tulevaan melontakauteen on vielä aikaa. Näin voisi päätellä, kun maaliskuun alussa vielä ajellaan mökkisaariin autolla Espoon edustalla. Skorvö on pitkästä aikaa ollut mahdollinen hiihtolenkin kohde. Mitään ruuhkaa en kuitenkaan havainnut helmikuun puolella siellä käydessäni. Vieraskirjan mukaan saarella oli käynyt koko talvena vain Orpanan Tuomo. Jäljistä päätellen saarella oli kortteeria pitänyt myös lauma peuroja. Kevään myöhäisille hiihtäjille ja aikaisille melojille tiedoksi, että Skorvön sauna on toistaiseksi poissa käytöstä. Kaksi seinää, kiuas ja mahdollisesti myös piippu uusitaan. Myös tuvan puolen kamiinan savuhormi on huonossa kunnossa, joten sitäkään ei saa käyttää ennen tarkastusta ja korjausta. Skorvön vuokrasopimusta saatiin jatkettua kahdella vuodella, mikä on erinomaisen hieno asia. Retkitukikohdan suosio on kasvussa. Tuvan vieraskirjassa on yli kolmesataa kuittausta vierailuista kaudella 2002. Saaren isännän mukaan todellinen kävijämäärä on vielä suurempi, koska kaikki kävijät eivät ole kirjoitustaitoisia. Skorvön-retki on merkittävä etappi merimelojan melontauralla. Isäntä suositteleekin jokaiselle uudelle jäsenelle tavoitteeksi Skorvön-retkeä ensi kesänä.
Jos melontakoulujen täyttymisnopeutta pidetään melonnan suosion mittarina, niin melonnan suosio ei ole vieläkään saavuttanut huippuaan. Melontakoulut ovat loppuunmyytyjä nyt jo heinäkuulle asti. Toivottavasti saamme uusia aktiivisia jäseniä joukkoomme, sillä heitä seuratoiminta tarvitsee. Haluan herätellä talviuniltaan myös nykyisiä jäseniä: Tulkaa mukaan toi-
mimaan, sillä toiminta on liian harvojen varassa tällä hetkellä. Hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt tarvitsevat tukea työlleen, sillä muuten heitä uhkaa kyllästyminen ja hanskojen naulaan paneminen. Jos nykyinen linja jatkuu, luottamustehtäviin seuran johdossa ei ole tungosta. Merimelojien toimintaan kuuluu oleellisena osana yhteisöllisyys, joka ei synny käskyttämällä. Se on vuorovaikutusta, saamista ja antamista. Se ei ole pelkästään palvelujen ostamista jäsenmaksulla, vaan kuulumista yhteisöön, josta haluaa olla ylpeä ja jonka toiminnassa haluaa olla mukana yhdessä muiden samanhenkisten kanssa.
Posti toi taas jäsenmaksut maksettaviksi. Maksattehan laskut ajallaan, sillä erityisesti alkuvuonna seuran kassa on tyhjä ja rahaa tarvitaan erilaisiin maksuihin.
Pelastusharjoitukset siirtyivät maaliskuun alussa SYK:istä takaisin Lauttasaaren yhteiskoulun uimahalliin ja jatkuvat sunnuntaisin pääsiäiseen asti. Olen vähän ihmetellyt, missä ovat kaikki uudet jäsenet, kun heitä ei ole juurikaan näkynyt halliharjoituksissa. Pelastustaidot ovat kaikille vesillä liikkuville hyvin tärkeitä taitoja, ja jokaisen merimelojan pitää osata pelastautua ja pelastaa kaveri, kun kajakki kaatuu. Uimahallivuoro on ollut jäsenetu, jota jäsenet eivät näköjään osaa käyttää hyväksensä. Vielä kuitenkin ehtii harjoittelemaan ennen melontakauden alkua.
Toivotan kaikille jäsenille hyvää kevään jatkoa ja melontakauden odotusta. Jokohan vapuksi saa kajakin vesille vajan laiturista?
Tavataan majalla kevätkokouksessa. Pertti Rajala, Ylimelamies
JÄSENSIHTEERIN PALSTA
Vuosi on lähtenyt rivakasti käyntiin, päivät pitenevät ja kohta räystäiltä alkaa kuulua iloista ääntä. Kevät tekee tuloaan.
Vuodenvaihteessa julkaistu liikuntagallup kertoi melonnan suosion kasvusta, jonka huomaa myös valtavasta innostuksesta melontakurssejamme kohtaan. En ole koskaan jäsensihteerinä ollessani kokenut tällaista ryntäystä. Helmikuun 27. päivänä olemme myyneet loppuun kaikki touko- ja kesäkuun kurssit. Tilaa löytyy vain kolmelle elokuun viikolle. Olemme tietenkin asiasta iloisia, mutta samalla huolissamme. Tälle porukalle täytyy taata edelleen laadukasta koulusta sekä antaa hyvä kuva toiminnastamme. Melonnasta on helppo puhua kaverille, mutta vastuu on myös kannettava. Muistakaa hyvät merimelojat, seuran jäsenenä, missä tahansa liikuttekin ja melonnasta kerrotte, olette seuran käyntikortti. Käyttäytykää sen mukaisesti.
Jäsenmaksukirjeet on postitettu. Vuosikokouksen päätöksen mukaan jäsenmaksu on vuonna 2003 45 euroa aikuisilta. Tähän hintaan sisältyy Merimelojatiedote eli jäsenlehti, joka on samalla seuran päämedia eli virallinen ilmoituslehti. Lehdestä löydät tiedon kaikista ajankohtaisista ja tulevista tapahtumista sekä kaikki yhteystiedot, joita on uudistettu ja yksinkertaistettu. Jäsenmaksu on sääntöjen mukaan maksettava toukokuun 15. päivään mennessä, mutta toivon, että
suoritatte sen laskun eräpäivään mennessä. Jos jäsenmaksukirjeessänne on jotain väärin, toivon teidän ottavan yhteyttä allekirjoittaneeseen asian korjaamiseksi. Laskussa saattaa olla virheitä esimerkiksi niillä jäsenillä, jotka ovat syystä tai toisesta pyytäneet/saaneet vapautuksen käyttöoikeusmaksuista (SM-mitali, äitiysloma, armeija, ulkomaille muutto jne.)
Järjestelmä ei voi muistaa kaikkia ja sinne täytyy syöttää joku tieto. Joten valppaana kannattaa olla.
Talkoista tulee usein kysymyksiä. Vuosikokous on päättänyt säilyttää talkoovelvoitteen myös tänä vuonna. Talkoovelvoite kuuluu kaikille, jotka maksavat käyttöoikeus- tai paikkamaksun. Hallitus toivoo, että jäsenistö tekisi tämän velvoitteen työnä (kaksi suoritusta/kalenterivuosi). Seurasta löytyy erilaisia työtehtäviä, joista ilmoitetaan tässä lehdessä ja nettisivuillamme. Huolehdithan, että suorituksesi tulee myös kirjattua. Talkoovelvoitteen voi suorittaa myös hankkimalla seuralle hyödykkeitä: esimerkiksi kopiopaperia, konttorivälineitä, kertakäyttöastioita, kahvia, teetä, mehua jne. Tarkista asia allekirjoittaneelta. Jos et kuitenkaan voi osallistua työtehtäviin tai suorittaa talkoopanosta edellä mainitulla tavalla, voit maksaa 50 euron talkoomaksun seuran tilille.
Suuri majan remontti alkaa näillä näkymin toukokuun puolenvälin jälkeen ja se aiheuttaa eniten huolta toimiston ja
Merimelojien punttisalivuorot jatkuvat Uimastadionilla • Vuorot ovat keskiviikkona klo 20–21 ja perjantaina klo 20–21 • Käyttäkää hyväksenne.
päivystyksen osalta. Haemme tilapäistä tilaa lähistöltä. Myös talonmiehemme Tuija joutuu evakkoon, eikä ensi kesänä pidetä häitä eikä tansseja. Remontin yhteydessä rakennamme jäsenistölle uuden sähköisen kulunvalvonnan eli perinteiset avaimet tullaan korvaamaan henkilökohtaisella kulunvalvontalaitteella. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pääsy saareen ja sen tiloihin onnistuu ainoastaan maksetulla ja aktivoidulla välineellä. Hallitus on myös päättänyt, että seuran retkille varatut käyttöoikeuskajakit tulee varauksen yhteydessä maksaa päivystykseen. Päivystys siirtyy huhtikuun alusta normaaliaikaan eli päivystämme joka tiistai klo 18.00–19.00. Päivystyksessä voit hoitaa kaikki jäsenasiat: maksut, osoitteenmuutokset, avaimet. Kaapit ja kajakkipaikat hoitaa vajamestari Arja Paatero,
mutta maksut maksetaan toimistoon. Muistutan vielä lopuksi, että jäseneksi hyväksytään ainoastaan melontataitoiset, kurssin käyneet henkilöt. Paikkakunnalle muuton takia ja aikaisemmin toiseen melontaseuraan kuulunut, voidaan hyväksyä jäseneksi ilman kurssia. Ns. suositus ei ole voimassa (hallitus voi pyynnöstä käsitellä tapauskohtaisesti). Myös ns. kaverimelotus on kielletty. Kaikesta ”ikävästä” huolimatta katsotaan positiivisin ajatuksin tulevaa kautta.
Jäsensihteeri Kajzu email: jasensihteeri@merimelojat.fi
P. S. Nuorisojaosto kaipaa innokkaita vetäjiä ja ideanikkareita! Kiinnostuneet ottakoon yhteyttä hallituksen jäseniin.
MERIMELOJAT MM-KISOISSA
Kanoottipoolomaajoukkueissa oli viime vuonna ennätysmäärä merimelojia: kuusi miesten, kolme naisten ja yksi alle 21-vuotiaiden miesten maajoukkueessa sekä erehtymätön matkanjohtaja.
Merimelojista miesten joukkueessa maatamme edustivat Pekka Anttila, Sami Hiltunen, Timo Kalola, Mikko Korpela, Santeri Mäkinen ja Matti Pettersson. Naisten joukkueessa loistivat Pauliina Aarnio, Juulia Karjalainen sekä Tuuli Savolainen. Seuramme tulevaisuuden lupaus kanoottipoolossa, Tuure Karjalainen, vahvisti loistavalla peliesityksellään nuorten joukkuetta. Kyvykkään matkan-
johtajamme, virkistysjaoston oman pojan Tomi Kaivolan ansiosta asiat luistivat aina yhtä mallikkaasti.
Mielenkiintoisen ja monivaiheisen bussimatkan jälkeen saavuimme vihdoin perille. Kisapaikkana toimi Essenin grugabad – valtava maauimala-kompleksi. Alueella oli kaksi täysimittaista kanoottipoolokenttää sekä neljä erillistä lämmittelykenttää.
Paikka oli kuitenkin onneksi suurimmalle osalle jo entuudestaan tuttu, eikä siis antanut aihetta sen suuremmalle hämmästelylle. Alue oli toiminut maajoukkueiden yöpymispaikkana jokunen vuosi takaperin. Kotiuduttuamme Essenin ilmastoon, joukkueet alkoivat valmistautua itse koitokseen.
Juuri ennen hyvin hoidettuja avajaisia sattui miesten joukkueen ensimmäinen ja vakavin loukkaantuminen. Joukkueen jäsenten harjoitellessa tekniikkapallolla Mäkisen vastaanotto epäonnistui ja hän loukkasi sormensa. Myöhemmin hyvin järjestettyä ensiapua ei jostain syystä löytynyt mistään, joten seurauksena oli erittäin turvonnut sormi ja ensimmäisen ottelun seuraaminen katsomosta.
Kansainvälisten turnausten puute näkyi kaikkien joukkueiden pelissä. Ehkäpä parhaiten joukkueista oman tasonsa saavutti nuorten joukkue. Myös naisten joukkue pelasi erittäin mallikkaasti.
Lopputuloksissa nuorten- sekä naisten joukkue sijoittui yhdenneksitoista.
Miesten joukkue pilasi omat mahdollisuutensa hyvään sijoitukseen kisojen helpoimmassa alkulohkossa. Hävittyään
näyttävästi alkusarjan ottelut joukkueen suorituspaineet kuitenkin katosivat. Joukkue joutui taistelemaan sijoista 17 alaspäin. Suorituspaineiden kadottua joukkueesta tuli hyvien peliensä ansiosta jatkolohkonsa lohkomestari. Kuitenkin jäljellä oli kamppailu 17. sijasta ennakolta kovaksi arvioitua Irlantia vastaan. Irlanti ei pettänyt odotuksia, vaan hoiti ottelun kotiin selvin numeroin 7-3.
Maailmanmestaruuskilpailuiden miesten sarjaan osallistui yhteensä 27 joukkuetta, naisten sarjaan 19 joukkuetta ja miesten alle 21-vuotta sarjaan 16 joukkuetta. Eksoottisimmat joukkueet tulivat Iranista, Namibiasta sekä Etelä-Afrikasta.
Seuramme pelaajat tekivät yhtensä 40 maalia joukkueiden yhteenlasketuista 76 maalista. Suomen paras maalintekijä sijoittui 15 maalillaan maalintekijätilastossa miesten sarjassa jaetulle kuudennelle sijalle. Kisojen maalikuningas oli Ranskan joukkueen Florian Gasser 23 maalilla. Kisat kruunasi palkintojenjakotilaisuus, jossa Saksa hyvänä isäntänä korjasi kolme maailmanmestaruutta ja miesten sarjassa kolmannen sijan.
Pekka Anttila
TULOKSET
Nisse rehn on poissa.
Nisse Rehn kuoli 14.1.2003 89vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 23.1.1914. Nisse oli sen ikäluokan jäsen, joka oli kokenut kaikki Merimelojien rakennusvaiheet; hän liittyi seuraan vuonna 1932, silloinhan rakennettiin ensimmäistä vajaa.
Kilpailutoimintaan hän lähti innolla mukaan ja olikin yksi 1930-luvun menestyneimpiä melojia. Keskittyminen omiin olympialaisiin 1940 meni hukkaan, kun tuli vähän toisenlaiset kisat. Näihin kisoihin myös Nisse joutui osallistumaan. Haavoittuessaan helmikuussa 1940 Summan kovissa taisteluissa oikeaan käsivarteen, oli mahdollista, että melontaura olisi päättynyt. Sitkeällä kuntoutusohjelmalla ja peräänantamattomuudella käsi tuli sellaiseen melontakuntoon, että hän voitti Suomen mestaruuden K1 1000 m vuonna 1943. Nisse oli myös viimeinen siitä joukosta, joka seuran perustamisen jälkeen toi mainetta, ei vaan Merimelojille, vaan koko Suomen melontaurheilulle. Muuthan olivat Albert ja Arvo Moll, Gunnar Wikström, Olavi Ranta ja Veikko Harma.
SM-melontamestaruuksia:
• K1 1000 m vuonna 1943
• K2 10 000 m vuonna 1945 ja
1000 m vuonna 1946 yhdessä
Olavi Rannan kanssa
• K2 10 000 m ja K2 1000 m vuonna 1947 yhdessä Jouko Kilpiän kanssa.
PM-kilpailut vuonna 1946:
• K2 1000 m hopeaa yhdessä
Olavi Rannan kanssa.
Nisse Rehn osallistui vuonna 1938 Vaxholmin MM-kilpailuihin. Hän toimi myös vuonna 1952 Suomen menestyksekkään melontajoukkueen huoltajana ja vuoden 1954 MM-joukkueen sekä vuoden 1956 olympialaisten Suomen melontajoukkueen johtajana. Suomen kanoottiliiton päävalmentajana hän oli vuosina 1954–1956.
Järjestötoiminnassa Rehn oli Suomen kanoottiliiton hallituksen jäsen ajalla 1955–1957 ja Merimelojat ry:n hallituksen jäsen vuosina 1952–1959.
Nisselle myönnettiin lukuisia ansiomerkkejä: Merimelojien kultainen ansiomerkki, Suomen kanoottiliiton hopeinen ansiomerkki, melojien suurmestarimerkki numero 6, Suomen Urheilun hopeinen ansiomitali kullatuin ristein, Suomen olympialainen ansiomitali, Suomen kanoottiliiton standaari ja hopeinen ansiomerkki.
Meille nuoremmille jäi mielikuva Nissestä ihmisenä, joka oli valmis tukemaan ja ohjaamaan ja kannustamaan kaikessa mikä liittyi melontaan – ja myös jokapäiväiseen elämään.
Yrjö Hietanen
LYNGENVUONOLTA
JÄÄMERELLE 18.–28.7.2002
Pääjoukko lähti helteisenä torstai-iltana minibussilla Merimelojien majalta kohti pohjoista. Bussin perässä pomppi täyteenpakattu traileri: neljä kerrosta kajakkeja täytettynä makuupusseilla, retkialustoilla, villakerrastoilla, myssyillä ja lapasilla. Bussin sisällä neliösentit olivat tarkkaan käytössä, oli valtaisan kuumaa ja kosteaa – tätä tulisi jatkumaan seuraavat 24 tuntia. Kuskimme Petri osoitti ammattitaitonsa ratissa ja ajoi ja ajoi ja ajoi halki kesäöisen Suomen.
Aamuyöstä pidimme lepotauon Kukkolankoskella Torniossa, minkä jälkeen jatkoimme taas matkaa aamuvarhaisella.
Tunturilapin maisemat herättivät viimeisetkin torkkujat ja etelän helteet olivat jääneet taakse. Pilvet roikkuivat matalalla ja alkoi sataa tihuuttaa. Tuulisen ja hyisen Lyngenvuonon rannalla Skibotnissa tapasimme vihdoin muut retkeläiset. Tunnelma oli kuitenkin lämmin ja ilmassa oli suuren naparetken tunnelmaa. Loppumatkan ajoimme yhdessä letkassa kohti ensimmäistä leiripaikkaa Manndalenin kosken rannalla.
Kirkas ja turkoosi meri
Tuuli oli edellisestä illasta jonkin verran tyyntynyt ja vuono kutsuva. Pätevän pakkailun jälkeen laskimme kajakkimme vihdoinkin hyiseen veteen Manndalenin kalasatamassa. Hetken melottuamme aloimme tottua arktisiin asusteisiimme ja huomasimme Lyngenvuonon lumon. Kirkas ja turkoosi meri. Jyrkät karut rannat. Vuoristopurojen valkoiset nauhat. Kaiken
yllä vuorenhuiput välkkyvinä timantteina – lunta ja jäätä. Oi! Ah! Voih!
Niin lähellä, mutta ah niin kaukana siinsi Årøyan saari – taukopaikkamme. Pitkän ylityksen jälkeen saavuimme lopulta saaren poukamaan, joka houkutteli viipymään kajakissa ja ihailemaan meren pohjan valkoisena hohtavaa hiekkaa. Nyt uimaan! Kangistavaan veteen astuessamme muistimme realiteetit: täällä ei uida kuin pakon edessä! Kerättyämme voimia suloisella tauolla jatkoimme yöpaikkaamme Stupbreenin jäätikköpuron muovaamaan poukamaan. Sataa losotti koko illan ja yön. Mutta kyllä nukutti.
Strupbreenin jäätikön valloitus
Havahduimme Petrin aikaiseen herätykseen kosteissa ja lämpimissä kodeissamme. Ulkona sataa ropsotti. Toipilaat jäivät jatkamaan makeita uniaan, kun me jäätikön valtaajat valmistauduimme matkaan.
Lähdimme kipuamaan kohti tunturin rinteellä solisevaa puron uomaa. Jo ensimmäisellä hengähdystauolla katosivat ylimääräiset vaatteet reppuihin ja kuksalla oli kiva kauhaista kirkasta, raikasta juomaa suoraan purosta sekä huuhtaista kuumottavia kasvoja. Kiipesimme ylöspäin usean tunnin ajan ja maisemat muuttuivat koko ajan vain hulppeimmiksi. Kajakit olivat enää pieniä viiruja alhaalla laaksossa ja ympäröivät lumihuiput ja vihreät rinteet, purojen nauhat ja välkkyvä meri sokaisivat meidät kauneudellaan. Sade oli lakannut ja maisemat pääsivät oikeuksiinsa. Korkeimman vuoren huip-
pu, 1580 metriä, lähentyi päivän mittaan, ja Petri viihdytti meitä kertomalla uskomattomista seikkailuistaan tuon ja tuon vuoren valloitusretkiltä.
Väsymyksestä ja energiavajeesta huolimatta halusimme jatkaa eteenpäin, sillä edessämme häämötti jo 150 metriä paksu jäätikön reuna turkoosin sinisine railoineen. Miljoonien vuosien aikana hioutunut, jo Euroopan mittapuullakin suuri 8 km2:n kokoinen lumipeitteinen jäätikkö paljastui koko komeudessaan eteemme 800 metrin korkeudessa. Etsimme laakean alueen ja lähdimme valloittamaan jäätikköä. Askel oli alkuun varovaisen epäröivä; tähtäsimme tarkasti syvyyksiin jatkuvien turkoosien railojen yli.
Paluumatkalla leiriin jäätikköretkue otti mittaa toisistaan. Taidonnäytteitä annettiin viilettämällä gore tex -housuilla peffamäkeä pitkin lumisia rinteitä alas. Liukkaassa rakassa alastulo asetti myös
omat haasteensa, eikä onnettomuuksiltakaan täysin vältytty. Päivi V. tuli selvästi ensimmäisenä kuin aropupu: ”Mahtavaa! Mahtavaa! Upeaa! Mieletöntä!” ja jatkoi pysähtymättä uimaan Jäämereen. Tapio seurasi Päivin jälkiä kuin vyöryvä kivi. Viimeinenkin jäätikköretkeilijä pääsi onnellisesti perille. Kokemus korvasi ponnistelut.
Savumerkkejä merikotkille
Maanantai-aamuna heräsimme hiljaisuuteen, sade oli vihdoin lakannut ja vuonon rantoja kiersi usva. Jatkoimme melontaa pitkin Lyngenvuonon länsirantaa kohti pohjoista. Kajakkien vieressä kohosivat pystysuorat jyrkänteet yli kilometrin korkeuteen. Veden alla seinämistä kasvavat rakkolevät ja kelpit huojuivat ja niiden alapuolella paljaat jyrkänteet jatkuivat kohti syvyyksiä.
Yhtäkkiä kajakkien vieressä huomasimme ensimmäiset meduusat. Lasimaneetteja ja polttomaneetteja, opasti Petri. Kohta vesi alkoi porista ympärillämme –olimme meloneet keskelle suurta kalaparvea. Mutta ilman haavia saalis jäi saamatta. Kajakkien lipuessa eteenpäin meitä seurasivat lekuttavat merikotkat. Kun malttoi olla jonkin aikaan ihan hiljaa ja erillään muista, sukelsivat pyöriäiset kajakin läheisyyteen.
Illansuussa rantauduimme Ytre Gammvikiin. Raahasimme kajakit jo tottuneesti jalkojen alla nuljuavan kivikkoisen rakkolevämaton yli, ohi liukkaan rantakivikon ja lopuksi kiskoimme ne rantatörmän pusikoihin asti. Huh! Se oli päivän rankin ja vaarallisin osuus. Se kannatti. Leiripaikka oli ihanteellinen: lumihuippuisten vuorten ympäröimä vihreä laakso solisevine puroineen. Viihdyimme pitkään Petrin ja Evan kokoaman nuotion ympärillä ruokaillen ja vaatteita tikun nenässä kuivatellen. Ja mitä! Raisan ja Janin kattilassa porisi rapu! Janin sinnikäs sukeltelu ja paljain käsin saalistaminen oli tuottanut ensimmäisen merenhedelmän.
Tyyntä…
Tiistaina jatkoimme melontaa kohti Lyngenvuonon karua ja tuulista kärkeä. Rasvahäntälampaat seurasivat rinteillä kipittäen uurastustamme. Kärjen jälkeen olisi edessä pitkä ylitys poikki Lyngenvuonon, joten maihin oli pakko päästä tauolle. Rantautuminen oli taistelua metrin levyisissä kapeikoissa vyöryviä maininkeja, levämassoja ja teräviä lohkareita vastaan – rakkaita kajakkejamme suojellen. Hädän joutui toimittamaan pikaisesti
muiden varjellessa kajakkeja parhaansa mukaan nokasta pitäen. Rannalla suurten rautalaivojen vääntyneet jäännökset kertoivat, mikä olisi voinut olla kajakkiemmekin kohtalona. Kiire takaisin merelle! Huokaisimme syvään, kun istuimme kajakeissamme turvallisilla aavoilla aalloilla.
Edessä oli kymmenen kilometriä yli Lyngenvuonon kohti Arnøyan saarta. Pläkä. Tuuli oli tipotiessään. Mutta vastaranta ei lähestynyt, vaikka se tuntui olevan melanheiton päässä. Ei meillä ollut kiirekään vastarannalle, sillä nautimme hyvästä seurasta. Lunnit, nuo papukaijanokat, lensivät ja uivat muutaman metrin päässä kajakeistamme.
Vihdoin omat nokkamme kajahtivat Arnøyan kivirantaan. Kaivoimme auringonpaisteessa trangiat esiin. Rannalla oli kesän tunnelma, vaikka pidimme lämpöiset vaatteet tiukasti päällä. Ruoan päälle oli ihana pötkötellä rantakivillä ja kerätä kauneimmat niistä taskuun.
… myrskyn edellä
Jatkoimme matkaa viattoman niemen taa, jonka takana meitä odotti todellinen Jäämeri. Niemen nokka oli piilottanut hyisen sivuvastaisen tuulen, joka pisti meidät kaikki koetukselle. Kokenutkin retkeilijä joutui kampeamaan itseään pois oikealla välkkyvien kivilohkareiden tieltä. Hampaat irvessä, kiroillen ja itkua vääntäen –kukin tavallaan – kiskoimme itseämme eteenpäin.
Viisas vetäjämme ohjasi nääntyneen saattueemme ensimmäiseen turvalliseen satamaan, Sør-Rekvikin autiokylään, joka sijaitsi vihreässä vuorten ympäröimässä laaksossa. Värikäs telttakylä oli pian pys-
tyssä, ja vaatteet kuivuivat kätevästi verkonkuivatustelineillä. Illalla lepäilimme ja keräsimme voimia seuraavan päivän koitoksiin. Muutama tarmokas patikoija lähti vielä ihailemaan keskiyön aurinkoa.
Kerrankin ei sataa tihuuttanut, joten auringon näkisi kun kiipeäisi läheiselle kukkulalle.
Hitchcockin Fugløya
Aamulla herätessämme huomasimme, että aamuvirkut olivat jo suunnanneet kajakkinsa kohti pohjoista ulappaa ja Fugløyan jyrkkärinteistä lintusaarta. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun reippain osa leiriin jäänyttä joukkoa lähti kipuamaan kohti lähivuoria. Petri oli huiputtanut ne jo edellisenä iltana.
Palatessamme leiriin meitä odottivat väsyneet, mutta vaikuttuneet linturetkeilijät. Keli oli ollut vaativa. Yksi kokenut miesmelojakin tunnusti pelänneensä isoja aaltoja. Fugløya oli osoittautunut maineensa veroiseksi ja ankara ponnistelu aallokossa oli ollut sen arvoista: tuhansia lintuja lenteli ja syöksähteli melojien päiden yläpuolella, kotkia kuin varpusia, lunneja, ruokkeja… kuin Linnut-elokuvasta. Vieläpä lahnavalaskin pyörähti vedessä, ja pyöriäinen sukelsi kajakin nokan alta. Saaren rannassa seurue oli jou-
tunut kummaan sateeseen. Ympäriltä oli kuulunut vain ”plip, plip, plip, plip, plip” loputtomiin. Ylös katsoessa taivaalla oli ollut satoja paskovia lunneja. Vaikuttavaa. Huokailimme kateellisina.
Jäämeren aavoilla aalloilla
Torstaina herätessämme meri oli karannut kajakkiemme luota tavoittamattomiin. Odotimme puolillepäivin ennen voimia vaativaa vesillelaskua ja jatkoimme kohti pohjoista. Vasemmalla jatkui mahtava Jäämeri loputtomiin. Päivän ensimmäinen pysähdys oli jymy-yllätys: Ihan oikea hiekkaranta, ihan oikea elävä pikkukylä ja kylän perällä ihan oikea pikku kauppa, jonka perällä oikea pikku vessa, ja vessassa ihan oikeaa vettä, ilman lampaan papana-aromia. Ostoksiakin saivat tehdä ne onnekkaat, joilla oli valuuttaa tai suhteita oikeaan suuntaan.
Riemastuttavan Årviksandin shoppailutauon jälkeen alkoi meri osoittaa taas suuruuttaan. Meri jatkui äärettömiin. Kajakkimme keikkuivat kuin lastut laineilla Jäämeren mahtavilla mainingeilla. Useam-
pi melojatoveri joutui merisairauden rajamaille. Kelluntatauot olivat tarpeen: rystyset valkoisina puristimme kajakkeja lautaksi ja sulloimme suut täyteen suklaata. Keli helpotti, kun pääsimme kääntymään Hyllanin kärjen ympäri kohti etelää ja suojaisempia vuonoreittejä.
Slettfjellvardenista löytyi hieno leiripaikka. Rantautuminen sujui vauhdikkaasti rantaan murtuvissa aalloissa. Tyylejä oli monia: kuivempia ja märempiä. Liekö rantautuminen ollut osalle liian haasteellinen, kun he jatkoivat matkaa samana iltana aina lauttarantaan asti? Valinta saattoi olla viisaskin: täyteenshopattujen kajakkien kantaminen vyöryvässä rantakivikossa oli kokeneillekin kantajille haasteellinen. Leiripaikka täytti kuitenkin kaikki odotukset. Lakkaisa amfiteatteri avautui suoraan ilta-aurinkoon. Kokkasimme viimeisen yhteisen aterian suurkeittiössä vähän haikeissa tunnelmissa: onnistunut reissu alkoi vääjäämättä lähestyä loppuaan. Nukuimme suloisesti pehmeillä rahkasammalvuoteillamme.
Maalikylien halki
Petri herätti meidät aamutuimaan viimeiselle melontaetapille. Jatkoimme melontaa kohti etelää tyynessä kelissä ja ihailimme valtaisia lokkiparvia, jotka kiersivät vuononrantoja. Aloimme saapua sivistyksen pariin: ensin rannalla näkyi muutama värikäs talo ja pian molemmin puolin vuonoa jatkuivat ketjuina norjalaiskylät. Vielä viimeiset melan vedot vuonon yli kohti lauttarantaa. Vuonojen rinteet heijastuivat tummanvihreänä tyyneen veteen. Rannassa meitä odotti tuttu seurue kajakkeineen.
Petri, Jyri ja Juha lähtivät hakemaan
autojamme Manndalenista. Muutamaan kertaan ehti sataa ripsahtaakin ennenkuin auton hakijat hurauttivat takaisin lauttarantaan. Pakkasimme kajakkimme ja kamppeemme minibussiimme ja ängimme jo tutulla rutiinilla itsemmekin vielä sisään bussiin. Huristimme Lyngenin rantoja kohti etelää. Pikkuautoilijat jatkoivat matkaansa kohti Suomea ja Kilpisjärven hotellihuoneita, mutta me pystytimme telttamme vielä aidossa retkitunnelmassa erään kosken partaalla olevalle kotoisalle metsäaukiolle.
Koskien kautta kotiin
Hyvin nukutun yön jälkeen alkoi pitkä kotimatka. Välillä pysähdyimme Muonioon saunaan ja jokeen uimaan sekä ruokailemaan. Paluureitti myötäili matkan varrella olevia ruotsalaisia ja suomalaisia koskia, joita Petri innokkaasti esitteli meille. Useimmat niistä oli tullut laskettua. Koskien partaalla kävely virvoitti mieliä ja antoi mahdollisuuden oikoa puutuneita jäseniä.
Sunnuntaina saavuimme lopulta aamupäivästä kesäiseen Helsinkiin ja mutkittelimme läpi kaupungin Merimelojien majalle. Seurasaaren selkä oli retken aikana kutistunut uskomattoman pieneksi lätäköksi – kuinka täällä melominen voisi kiinnostaa enää ketään? Kannoimme kajakit haikeissa tunnelmissa vajalle ja kokosimme kimpsumme ja kampsumme. Hieno Norjan retki oli päättynyt.
Pilvi ja Päivi S.
Evan ja Petrin järjestämällä retkellä olivat mukana:Hanna, Tapio, Veli-Matti, Päivi V., Jyri, Katri, Anja, Tuija, Jani, Raisa, Meiri, Juha, Pilvi ja Päivi S.
iceBREAK FREEstyle2003
iceBREAK FREEstyle2003
KOSKIMELONNAN HUIPUT HELSINGIN SYNTYPAIKAN SYDÄMESSÄ
Kaikki merimelojat tervetuloa keväiseen koskimelontatapahtumaan: Helsingin Vanhankaupunginkosken kulttuurimaisemassa Suomen parhaat freestyle-melojat kisaavat jäähileisessä putouksessa.
Sunnuntaina 13.4.2003 klo 12-17 Vanhankaupunginkoskella Tekniikan museon vieressä
Freestyle-kisa on räväkkää menoa:uskaliaita kärrynpyöriä, näyttäviä luuppeja ja vauhdikasta spinnausta kevättulvan tuottamassa jättiaallossa.Mikäli sään haltijat sallivat, kisa on samalla freestyle MM-karsinta. Tapahtumassa on myös jännittävä laskukisa kosken pyörteissä – mukana koskimelojien Suomen huiput.
IceBreakissa on yleisölle monipuolinen ohjelma: poolonäytös Merimelojilta,Antin 10+1 tapaa tehdä eskimopyörähdys ja valvottua yleisömelotusta. Melontaseurat esittäytyvät ja alan tarvikeliikkeet esittelevät varusteita ja uutuuksia.
Helsinki tarjoaa yllättäviä liikuntamahdollisuuksia niin ekstremisteille kuin kuntomelojillekin.Vanhankaupungin lahden putouksen alle muodostuu keväisin aalto, joka on herkkua harrastajille.Vantaanjoen kevättulvat ovat olleet pääkaupunkiseudun koskimelojien suosiossa pitkään, nyt kokoontuvat taas alan huiput näyttämään taitojaan.
Kisa-aikataulu: Freestyle-kisa alkaa klo 12 ja palkinnot jaetaan klo 14. Laskukisa free style through the rapids alkaa itähaarassa klo 15 ja palkintojen jako tapahtuu noin klo 16.15.
Lisätietoja ja kuvia viime vuodelta www.solagem.fi/icebreak
Tiedustelut:Leila Simonen, leila.simonen@voimapaja.fi, p.050-560 5045
TULE MUKAAN JA TUO YSTÄVÄSIKIN! VAPAA PÄÄSY!
Buffetti, bändi ja mahtava meininki! Lapsille jaossa ilmapalloja!
RISTIKON TAKAA – KANOOTTIPOOLOA KOKEILEMASSA
Olen hermostunut ja hikeä pukkaa uimahallin viileydestä huolimatta. Minulle näytetään poolokajakkini – aukkopeite ja mela ilmestyvät käteeni. Kypärä tungetaan päähäni ja kasvoja suojaava ristikkovisiiri lasketaan alas ja kiinnitetään hihnalla. Auttavia käsiä ja ystävällisiä ilmeitä. Pian olen vedessä, istun poolokajakissa valmiina lämmittelyyn.
Tunnen itseni päiväkotilapsen ja jonkin sortin ritarin risteytykseksi: puettu turvallisesti ja pönäkästi kuin valmiina kuhmuihin arjen taistossa. Aseena mela, jolla päästä eteenpäin. Mutta miten käsiä riittää sekä melaan että palloon? Silmikon takana on kuitenkin rento olo: mahdollisesti naamaan päätyvä pallo ei satu eikä aiheuta mustelmia. Pelastusliivi suojaa kolme metriä pitkän poolokajakin nokan töytäisyltä, mikäli joku ei ehdi kääntyä vaan käyttää minua vauhtinsa hidasteena.
Meille selostetaan kanoottipoolon ideaa ja sääntöjä. Joukkueisiin on sopivasti sekoitettu uusia ja osaajia. Pallon heittoharjoituksia maaliin, tekniikan opettelua, kuljetusta, syöttöjä. Katson suu auki kunnioituksesta, kun kokenut pelaaja vippaa melalla pallon seuraavalle. Alan
Mpäästä ideasta kiinni: tämähän on kivaa, nopeatempoista ja vaihtelevaa. Hyökkääjän ja puolustajan hommat vain pakkaavat sekoittumaan.
Kajakit syöksyvät pallon perään, melat tamppaavat vettä ja hiki sekoittuu veden pärskeisiin. ”Saako sua kaataa?” oli kysytty kohteliaasti alussa kuin tanssiin kutsussa. Sen verran koskimeloja olen, että vastaan ”totta kai”. Poolossa palloa kantavan melojan saa taklata nurin, paitsi altaan reunaa vasten. Eskimopyörähdysharjoitusta saa siis pelin tuiskeessa.
Peli alkaa ja asetumme omaan päätyymme riviin viiden pelaajan joukkueena. Aloituspallo aiheuttaa säpinän altaassa ja pulssi kohoaa. Joku syöttää pallon minulle, mutta se lentää yli enkä saa sitä kiinni. Käännän vimmatusti kajakkia ulottuakseni palloon – nyt alan ymmärtää melan käyttötekniikan ja peränupotuksen merkityksen poolossa. Joku muu ehtii ensin ja pallo on pian jo altaan toisessa päässä.
Hauskaa. Hyväntuulisia ilmeitä, kukaan ei pelaa otsa rypyssä. Ainakin tänään tosi herrasmiesmäisiä otteita, taitavia kuljetuksia, tiimipeliä – ”vanhat” osaavat hienosti peesata meidän aloitteli-
erimelojien jäsenille järjestettiin Helsinginkadun uimahallissa talven aikana kaksi tutustumiskertaa kanoottipooloon.Ensimmäisellä kerralla osallistujana oli muutama uskalias, toisella kertaa väkeä jo sen verran, että välillä pääsi huilaamaan katsomoon. Kenties suosion kasvun syynä oli poolojaoston vetäjän Tuulin neuvokas tiedottaminen: myös Metro-lehdessä oli ollut info tilaisuudesta.Toivottavasti kanoottipoolo mukavana ja monipuolisena lajina saa uusia harrastajia myös merimelojista.
joiden hitautta ja kömpelyyttä. Kenenkään ei näköjään kanoottipoolon SM-tasolla tarvitse enää alleviivata taitojaan. Ohjaajat ovat ottaneet perehdyttämisemme vakavasti: jokaiselle aloittelijalle muistetaan syöttää välillä pallo eikä rajuja taklauksia käytetä. Pelinrakennushuudot auttavat ymmärtämään joukkuepelin luonnetta: ovathan retki- tai koskimelonta sentään aikamoista sooloilua laumassa. Tässä täytyy ottaa oma ja toisten asema, vauhti ja taidot huomioon, muutoin menee kokonaan lekkeriksi. Vauhdikas strategiapeli siis.
Saan syötön, etenen onnekkaasti maalia kohti ja heitän pallon voimakkaassa kaaressa maalivahdin pään yli. Maali –pallo päätyy kahden metrin korkeudessa ilmassa roikkuvaan verkkoon. Jess. On-
nekas tilanne toistuu treenin aikana vielä toisen kerran. ”Mua nöyryytetään”, mela käden jatkona palloa turhaan torjuneen maalivahdin repliikki hivelee aloittelijan itsetuntoa.
Muutamaa viikkoa myöhemmin toisella poolon kokeilukerralla toimin jo kuin vanha tekijä. Minua ei enää tarvitse pukea, vaan löydän varusteet omatoimisesti. Tuntuma poolokajakkiin, veteen ja muihin pelaajiin on jo tutumpi. Painan kypärän päähän ja lasken silmikon kasvojen eteen. Tunnen itseni yhtä aikaa levolliseksi ja valppaaksi: adrenaliini ja endorfiini alkavat virrata. Hyvät fiilikset pelissä, vielä paremmat pelin jälkeen. Hieno harrastus, suosittelen.
Leila Simonen www.voimapaja.fi
Freestyle-jaosto järjestää kesällä 2003 useampi päiväisen melontakurssin,freestyle-jonka vetäjänä toimii Corran Addison.
Melontaopetusta suoraan mailman huipulta.
Tämä tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi!
Freestyle-jaosto järjestää kesällä 2003 useampi päiväisen freestyle-melontakurssin, jonka vetäjänä toimii Corran Addison. Kaikille kurssilaisille pyritään antamaan mahdollisimman henkilökohtaista ja omantasoista opetusta. Lisätietoja asiasta freestyle-jaoston uusilta verkkosivuilta http://koulut.etela-karjala.fi/ koulutus/freestyle/ tai Tuomas Niskaselta 0505166 859.
Kaikille kurssilaisille
Jaoston puolesta, Tuomas Niskanen
T. Vara Ollie
Ollie on näyttävä liike freestyle melonnassa :)
tään antamaan mahdollisimman henkilökohtaista ja omantasoista opetusta. Lisätietoja asiasta
TULEVAN KESÄN ELI
KAUDEN 2003 RETKIOHJELMA
Seuran retkiohjelma suvena 2003 seuraa melko pitkälle edellisvuosien mallia eli retkijaosto tarjoaa vanhaa hyväksi havaittua sortimenttia. Pitkiä yli viikon pituisia retkiä tulee olemaan kaksi: miltei heti juhannuksen jälkeen alkaa Pohjois-Saimaalle suuntautuva järviretki, venytetty Soisalon kierros, ja tämän jälkeen melotaan kertauksena Pohjoisen Saaristomeren ympyräreitti, joka on sama kuin vuoden 2002 retkellä. Pidennettyjä viikonloppuretkiä on kalenteriin merkattu peräti kuusi, joten "jokaiselle" kyllä löytyy "jotakin". Lisäksi Skorvöhön järjestetään perinteinen jäänsärkemisretki, juhannusretki ja ruskaretki sekä kaksi viikonlopun koulutusretkeä ennen juhannusta.
Muutama sana retkelle lähtijöiden valintaperusteista. Ensimmäinen valintaperuste on suoritettu ennakkomaksu, joka koskee vain pitkiä retkiä, sekä osaanottajan melontakunto ja kestävyys – muistakaa ei matka tapa vaan vauhti. Kenenkään ei tarvitse olla supermeloja, riittää että täyttää minimivaatimukset, mutta nämä vaatimukset on täytettävä. Retkelle ei saa siis lähteä "kylmiltään", sillä se ei ole nautinnollista osaanottajalle itselleen, eikä se ole mukavaa ryhmälle tai miellyttävää retkenvetäjälle. Pitkän yli viikon pituisen retken vaatimuksena on 150 km melontakilometriä alkukaudesta 2003 sisältäen kaksi Skorvön retkeä tai vastaavaa. Pidennetyn viikonloppuretken vaatimuksena on 100 melontakilometria kaudella 2003 sisältäen joko yhden Skorvön
reissun tai kaksi kertaa Lauttasaaren ympäri samalla melontalenkillä.
Toisen valintakriteerin tavoitteena on uusien ihmisten saaminen mukaan retkimelontaan, joten haluamme antaa etusijan niille ihmisille, jotka ovat jäseninä ja melojina melko uusia ja jotka eivät aimmin ole osallistuneet seuran retkille. Kylmä totuus on se, etteivät vanhat konkarit ole riippuvaisia seuran järjestämistä retkistä; kyllä he osaavat aivan itsenäisesti lähteä melontavaellukselle Suomen saaristoon, sinisille ulapoille ja aavoille selille myös ilman seuran järjestämiä retkiäkin. Tämän takia haluammekin priorisoida uusia jäseniä valitessamme osallistujia retkille.
Viimeisenä valintakriteerinä, jota sovelletaan vain vanhoihin jäseniin (siis ihmisiin jotka ovat meloneet ja olleet seuran jäseninä monta vuotta, osallistuneet monille retkille ja saaneet monia hienoja
elämyksiä seuran kautta), on asianomaisen henkilön asenne seuran puolesta tehtävään talkootyöhön. Itse kukin miettiköön mitä KAIKKEA tällä tarkoitetaan.
Vielä kajakinvarauksesta seuran retkille. Kaikki varaukset on suoritettava jäsenpäivystyksen kautta ja varausta tehtäessä on myös maksu suoritettava etukäteen jäsenpäivystykseen (kajakkivuokra on 2 euroa/vuorokausi). Ilmoittautumisia
kesän retkille otetaan vastaan torstai- illasta 20.3.03 alkaen. Pitkille retkille lähtevien tulee myös maksaa myöhemmin ilmoitettava ennakkomaksu, joka on maksettava toukokuun loppuun mennessä. Jos maksua ei ole suoritettu määräaikaan mennessä, niin nimi pyyhitään pois osallistujalistalta. Mikäli retkelle osallistuminen perutaan kesäkuussa, niin seura palauttaa ilmoittautumismaksusta vain puo-
Kesäkauden 2003 retkiohjelma on seuraava:
Muumiretki Sipoon ja Pellingin saaristoon 29.5.– 1.6. (to-su).
Retken vetäjinä ovat Katri Malmström ja Martti Roivainen.Ilmoittautumiset & tiedustelut Martille puh.350 93 433 klo 9.00–14.00
Viikonloppuretki Saaristomerelle 12.– 15.6. (to-su;lähtö torstai-iltana).
Vetäjinä Hannu Taipale ja Jyri Juslen.Ilmoittautumiset & tiedustelut sähköpostitse Hannulle:hannu.taipale@fundus.fi
Pitkä retki Saimaalle 27.6.– 8.7.(lähtö perjantai-iltana).
Retken vetäjä on Pertti Rajala.Ilmoittautumiset joko sähköpostitse:pertti.rajala@tietoenator.fi tai puhelimitse iltaisin puh.0400-462 724.
Pohjoisen Saaristomeren kierros 11.–20.7.03.
Retken vetää Johan Holmberg.Ilmoittautumiset:sähköposti:johan.holmberg@darekon.fi tai puhelimitse iltaisin puh.412 98 95.
Helsinki by Sea – helpohko viikonlopun perheretki heinäkuun lopussa.Vetäjä ja tarkka ajankohta ilmoitetaan myöhemmin
Porkkalanniemen vaativa viikonloppumelonta 31.7.– 3.8. (to-su).
Retken vetäjänä on Kari Elo.Ilmoittautumiset joko numeroon 0400-428 284 (iltaisin) tai sähköpostitse:kari.elo@kolumbus.fi
Viikonloppuretki Etelä-Saimaalle 14.–17.8. vetäjänä Kari Elo.Ilmoittautumiset joko puhelimitse 0400-428 284 (iltaisin) tai sähköpostilla:kari.elo@kolumbus.fi
Viikonloppuretki Puulaalle 28.–31.8.
Retken vetäjä on Johan Holmberg.Ilmoittautumiset joko sähköpostitse johan.holmberg@darekon.fi tai puhelimitse iltaisin numeroon 412 98 95.
let ja jos peruminen tapahtuu alle viikkoa ennen retkelle lähtöä, niin ennakkomaksua ei enää palauteta laisinkaan. Retkijaosto on pakotettu tähän ankarampaan käytäntöön siitä syystä, että aikaisempina vuosina on ollut melko paljon peruutuksia. Lisäksi on ollut havaittavissa, että retkille on ilmoittauduttu vain varmuuden vuoksi. Retken vetäjän ei ole mukava ilmoittaa, että "sori, retki on täynnä, et mahdu mukaan". Vielä surullisempaa se on, jos retki on täynnä siitä syystä, että jotkut ovat ilmoittautuneet retkelle vain varmuuden vuoksi. Haluamme, että ihmiset ovat tosissaan ja sitoutuneita ilmoittautuessaan retkelle, mikä helpottaa kuljetusten järjestämistä. Samalla retket eivät ehkä myöskään täyty samanlaista pikavauhtia kuin aiemmin.
Lopuksi haluan sanoa, että vaatimuksista ja uusista käytännöistä ei kannata pelästyä, sillä retkijaoston tehtävänä on juuri AUTTAA uusia jäseniä ja melojia löytämään retkimelonta. Vaatimusten tehtävänä on varmistaa, että melojalla on tarvittavat valmiudet ja ilmoittautumiskäytäntöjen tehtävänä puolestaan on edesauttaa, että mahdollisimman moni mahtuisi mukaan osallistujalistalle.
Melontaterveisin ja kevättä odotellen
Johan Holmberg retkijaostosta
Melontakurssien apuvetäjien koulutustilaisuus
Kesä lähestyy ja samoin seuran melontakurssit.Tulevana kesänä järjestetään jälleen toistakymmentä melonnan alkeiskurssia, joten vetäjienkin määrä on melkoinen.
Jos tunnet melontakurssitoiminnan mielekkääksi, haluat olla tekemisissä ihmisten kanssa ja olet harrastanut itse melontaa vähintään vuoden, olet tervetullut mukaan kursseille apuohjaajaksi.Talkoovelvoitekin hoituu jo yhden melontakurssin vetäjänä toimimalla ja samalla tutustut ehkä uusiin ihmisiin seuran eri jaoksista.
Melontakurssien apuvetäjien koulutustilaisuus järjestetään lauantaina 26.4.03 kello 12–15 Töölöön kirjaston kokoustilassa 4.krs.Tilaisuudessa käydään läpi melontataitojen opettamisen teoriaa sekä melontakoulujen opetusohjelma.Teoriaosuuden jälkeen tilaisuus jatkuu vajalla opetuksen käytännön harjoittelulla.
Seuraavana päivänä sunnuntaina 27.4.on kurssilaisten käyttöön varattu uimahallivuoro klo 15–17, jossa kertaamme kursseilla tarvittavat pelastautumistekniikat.
Ilmoittautumiset turvallisuus- ja koulutusvastaava Petri Leinoselle: email:turva@merimelojat.fi tai puhelin:040-8215123.
Tervetuloa!
SOISALON KIERROS 27.6.–8.7.
Melontaretki Haukivedelle,Kallavedelle ja Suvasvedelle.
Kuopiossa on välipäivä ja mahdollisuus päästä syömään
Ravintola Sammon maankuuluja muikkuja.
Lähtö: perjantai-iltana 27.6.vajalta
Paluu: tiistai-iltapäivällä 8.7.vajalle
Reitti: Rantasalmi – Varkaus – Leppävirta – Kuopio –Vehmersalmi – Heinävesi – Kolovesi – Oravi –Linnasaari – Rantasalmi
Mittoja: Täysiä melontapäiviä 10, melontamatka noin 280 km, keskimäärin melottavaa 26 km / päivä
Yöpymiset: Luonnonsatamissa, leirintäalue Varkaudessa
Ryhmän koko: Leirisaaret rajaavat ryhmän maksimikooksi 15
Vaativuus: Reitti ei ole erityisen vaativa.Isojen selkien tuuliputket saattavat kuitenkin mutkistaa matkaa.Retkivauhti on leppoisa.Melontakuntoa pitää kuitenkin olla ja jonkin verran retkeilykokemusta.
Kuljetukset: Kuljetukset Rantasalmelle omilla autoilla ja seuran bussilla, jos käytettävissä
Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Pertti Rajala puh.0400-462724
SUNNUNTAIN UIMAHALLIHARJOITUKSET
on siirretty Suomalaiselta yhteiskoululta Lauttasaaren yhteiskoululle (Isokaari 19) • Harjoitusaika on klo15 - 17
• Halliin pääsee klo14:45 ja hallista pitää olla ulkona klo17:00 • Harjoitukset jatkuvat13.4.asti
• Kalusto kuljetetaan joka kerta vajalta halliin • Vajalle tarvitaan autoja ja lastaajia klo 14.
WIRKISTÄVÄT TERVEISET
Avantouinti jatkuu seuraavasti: Vajalla on sauna lämmin kolme kertaa viikossa: sunnuntaina klo 15.00 - 20.00, tiistaina ja torstaina klo 17.00 - 21.00.
Avantouintimaksu on 30 € ja se oikeuttaa käyttämään vajan saunaa ja avantoa talvikaudella. Maksu suoritetaan seuran pankkitilille: Nordea WTC 24001835487 käyttäen viitenumeroa 384 108.
Avantoon menevä polku pidetään auki talkoovoimin; työkaluja löytyy M-vajasta heti oven vierestä. Saunatilojen siisteydestä vastaavat avantouimarit yhteisvastuullisesti, ohjeet löytyvät pukuhuoneiden seiniltä.
Vaikka välillä on näyttänyt tilanne toivottomalta avannon suhteen, on se kuitenkin saatu pysymään melko hyvin auki. Avannossa on nyt uudet tikkaat, jotka ovat hieman eri kohdassa kuin edelliset, lähempänä pulputinta.
Merkitkää käyntinne pukuhuoneiden penkillä oleviin vihkoihin!
Virkistysjaos vastaa tulevana kesänä kahdesta melontakoulusta, jotka ovat viikolla 32 ja 34 – merkitkää kalentereihinne sekä ilmoitelkaa allekirjoittaneelle mahdollinen halukkuutenne melontakoulun vetäjäksi.
Ykan kymppi järjestetään tänä vuonna 24.5., yhteislähtö klo 12.00. Tarkempi ohjelma seuraavassa lehdessä.
VARUSTEILTA vajan salissa tiistaina 1.4.2003 klo 19.00 - 21.00. Varusteista on kertomassa seuramme jäsen Jussi Laari / Welhonpesä. Samana iltana voi avannossa käydä maksutta.
TALKOOT VAJASAARELLA
Vajasaaren ja vajojen kevätsiivous. Kajakkien kunnostusta.Liivit ja aukkopeitteet alas vintiltä.
Talkoolaisille tarjolla talkoopanos, sauna ja kevyt iltapala.
Arja Paatero, puh.050-5270854
Tomi
VAJAMESTARILTA
Talven selkä on nyt toivottavasti taittunut ja ilmojen lämmettyä pääsemme rakentamaan kauan odotettuja kahtatoista uutta kajakkipaikkaa vanhaan yksityisvajaan. Viimesyksyinen jonotuslista on saaren ilmoitustaululla ja tästä vanhat jonottajat voivat tarkastaa sijaintinsa jonossa. Tänä keväänä jono on jo kasvanut muutamalla uudella jonottajalla.
Kuten kirjoitin, on uusia paikkoja tulossa kaksitoista ja tämän lisäksi on muutama paikka vapautunut. Osa jaettavista paikoista on korkealla ja siten hieman hankalia käyttää. Olen luvannut muutamalle vuoden pari katonrajaan kiipeilleelle jäsenelle paikan alempaa, sillä yläorsien kirous ei saa olla vuodesta toiseen jatkuvaa.
Paikkajaon marssijärjestys on seuraava: Ensin siirtyvät paikanvaihtoa pyytäneet vanhat kajakin omistajat uusille paikoille. Tämän jälkeen ilmoitan illan, milloin muut vapaat paikat jaetaan. Paikkojen jakoon on syytä tulla, sillä paikallaolijat saavat valita vuoronsa mukaan itselleen paikan vapaana olevista paikoista. Kirjaan ylös niiden uusien henkilöiden nimet, jotka ovat ottaneet itselleen kajakkipaikan ja vien tämän listan jäsenpäivystykseen. Paikka on käytävä maksamassa ilmoitettavaan eräpäivään mennessä jäsenpäivystyksessä, missä merkitään saadut maksut listalle maksetuiksi. Maksamattomat paikat jaetaan jonossa oleville
välittömästi maksun eräpäivän jälkeen. Jokaisen kajakkipaikan haltijan on maksettava paikkamaksu. Jos tämän lisäksi käytät seuran varusteita tai kalustoa, kuuluu sinulle myös käyttöoikeusmaksun maksaminen.
Kaikki paikkoja koskevat muutokset on ilmoitettava vajamestarille. En pidä hirveästi jäsenpäivystyksestä saamistani lapuista, missä kerrotaan seuraavaa: jäsen NN kävi jäsenpäivystyksessä ja kertoi, että se paikka Hannun paikan alapuolelta on nyt vapaa ja sille paikalle siirtyy nyt yksi toinen ihminen. Jos irtisanot paikkasi, niin tee se itse. Paikkojen jälleenvuokraus on kielletty.
Vajasaaren päärakennus menee remonttiin ennen kesää. Tästä syystä sitä ei siivota eikä kunnosteta kevättalkoissa. Päärakennus on kuitenkin vuokrattu yksityistilaisuuksia varten kaikkina kevään viikonloppuina ja tästä syystä pidän kahdet iltatalkoot huhtikuun lopulla.
Laituri näyttää aika huonolta ja on vaarassa irrota rannasta jäiden lähdön yhteydessä. Laiturin ensiaputalkoisiin kutsutaan talkooväkeä tarvittaessa.
Tule talkoisiin tarkastamaan lempparikajakkisi kunto ja tekemään sille tarvittavia huoltotöitä.
Viimeisenä iloinen uutinen: Seuralle on tilattu uusi kaksikko. Avalon-kaksikko saapuu ennen kesäkuun alkua.
Terveisin Arja
Tyylikkäitä ja kestäviä pyöreitä Merkkarien logolla varustettuja tarroja on taas saatavissa jäsenpäivystyksestä omakustannushintaan 1 euro/kpl, 2 euroa/3 kpl.
MERIMELOJAN VINKKIPALSTA OSA II
Ruoka- ja ruoan pakkausvinkkejä yms.
• Kaupan valmiit pestokastikkeet:pienessä tilassa paljon makua ja avaamattomana säilyy huoneenlämmössä.Yksi purkillinen riittää ainakin viidelle hengelle.Kattilallinen pastaa, riisiä tms., kastike päälle ja se on siinä!
• Kananmunat, luonnon loistava tapa säilöä hyvää ja ravintorikasta annospakettina.Munien pakkaamiseen kannattaa panostaa – mikään ei voita aamulla paistetun kananmunan tuoksua ja makua.
• Annospakatut maustetut puurot.Lisää vain kiehuva vesi ja syö, ei likaa kattiloita!
• Suolapähkinöitä voi lisätä ruokaan kun ruokaan – hyvää makua ja paljon energiaa.
• Jos tarvitset kahviin tahi teehen maitoa, säilyvät 2 dl:n iskukuumennetut maidot lämpimässä läpi retken.
• Leveäsuiseen termokseen illalla ryynit ja kuuma vesi – ja puuro hautuu kypsäksi aamuun mennessä.
• Avokadoa leivälle.
• Juoksevaa hunajaa moneen käyttöön
• Vehnäjauhoa on kätevä pitää leveäsuisessa muovipullossa, kuten myös riisiä, kahvia, pikkumakaroneja ja vastaavaa. Ei ole vaaraa purkin aukeamisesta ja kajakin sotkeentumisesta.
• Mausteet yms.kierrekorkillisiin vitamiinipurkkeihin.
• Korkki on sopiva ryyppylasi.
• Ja ne legendaariset sukkahousut:kun pakkaat pienet ruokatarvikkeet sukka-
housujen sisällä lastiruumaan, ne eivät huku kajakin uumeniin.
Vaatetus- ja muuta varustusasiaa
• Uikkarit alusvaatteiksi.
• Tuulihousut kastuneiden shortsien päälle, kuivuvat tauolla.
• Hattuun naru tai kuminauha, ettei tuuli vie.
• Hyttyshattu on tarpeen, erityisesti sisämaassa.
•Lämpömittari ja jalkapyyhe kajakkiin.
• Verkkokassi ja rissoilla kiinnitettävä kompassi kannelle.
• Pyykkinaru toimii parkkeerausapuna suluissa ja laiturissa.
• Melontapussista reppu hihnan avulla.
• Jalkatukien kiinnitykseen nippusiteitä.
Juhlallisuuksiin
• Risteilyiltä kannattaa tuoda pieniä viinipulloja:osa punaviinistä aterian kastikkeeseen ja lopulla kruunaat illallisen.
• Halpa pienehkö parila toimii Trangian päälle asetettuna ja painostaan huolimatta mahtuu mukaan kajakkiin.
• Tanssimekko rullalle putkeen, joka on ennen sisältänyt sulka- tai tennispalloja. Pysyy sileänä juhlahetkiin!
Kiitokset Irjalle, Evalle, Tuulikille, Raisalle, Riitta -Liisalle ja Vänskän Päiville!
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki puh.(09) 491 821 e-mail:merimelojat@nic.fi www.merimelojat.fi
VAJAN OSOITE:
Merikannontie 10, 00260 Helsinki Vajan puhelin (09) 491 821 Telefax (09) 5893 9701
PÄIVYSTYS
Puhelin 050-357 4507
Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18–19.00 Lokakuu-maaliskuu: kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18–19.00
MAJAN VARAUKSET
tiistaisin klo 19–20 ja torstaisin klo9–11 puh.491821.HUOM!Vain puhelinpäivystys.
PANKKIYHTEYDET:
Yleistili Nordea WTC 240018-35487, jäsenmaksut ja talkoopanokset: PSP 800011-67991, muista maksaa jäsenkortti viitenumerolla. Puumaksut tilille, Nordea WTC 240018-35487.Viitenumero 6 10005
OSOITTEENMUUTOKSET
JA JÄSENASIAT
Jäsensihteeri Kaj-Erik Fohlin, iltaisin ennen klo 22.00 puh.(09) 677 057 tai 040-755 6721 e-mail:kaj_erik.fohlin@nic.fi kaj-erik.fohlin@eslu.slu.fi
Toimihenkilöt
Nimi / TehtäväPuhelinSähköposti
Kekäläinen, Päivi Verkkosivujen vastaava050-581 7958www_yllapito@merimelojat.fi
Paatero, Arja Vajamestari050-527 0854vajamestari@merimelojat.fi
Paavo-Pekka Ruotsalainen041-436 2745mantys_is@merimelojat.fi Mäntysaaren isäntä
Taipale, Hannu
Skorvön isäntä040-585 0822skorvo_is@merimelojat.fi
Tuominen, Laura Merimelojan päätoimittaja040-773 1852mm_lehti@merimelojat.fi
Wahlström, Jukka Merimelojan taittaja 040-573 0371