Räisänen Ari www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504
Gustafsson, Jussi
Kansikuvat Pasi Järves ja Veli-Matti Wasenius
YLIMELAMIES
On aika suunnitella seuraavaa melontavuotta. Omaa, kaveripiirin, yhteisen seuramme. Merimelojat ry on liikuntaseura. Me jäsenet päätämme seuran asioista syys- ja kevätkokouksissa. Kokousten välillä seuran asioita hoitaa hallitus, jonka jäsenet syyskokous valitsee seuran jäsenistön keskuudesta. Seuran toiminta ja tilojen ylläpito kustannetaan jäsenmaksuista sekä majan salin vuokraamisesta saatavin varoin.
Jokaisella Merimelojalla on oikeus kokea melonnan tuottama liikunnan ilo – yksin, kaksin, porukalla, seuran järjestetyssä toiminnassa osallistujana ja toteuttajana. Se on seuramme olemassaolon tarkoitus. Seura toimii ympäri vuoden. Syysja talvikauden aktiviteeteista löydät lisätietoa lehden sisäsivuilta ja seuran verkkosivuilta.
Harrastuksemme edellytykset ovat yhteiset. Niistä huolehtiminen on jäsenistön yhteinen etu. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon kohtelemalla yhteistä omaisuut ta hyvin, paremmin kuin omaansa. Me jäsenet toteutamme seuran toiminnan ja ylläpidämme harrastuksemme puitteet. Arvostamme kunkin jäsenen mahdollisuuksiensa puitteissa tekemää talkoopanosta ja suhtaudumme yhtäläisellä kunnioituksella jokaiseen.
Kesällä tiedotusvälineet kertoivat useista melojia kohdanneista onnettomuuksista. Yksi niistä tapahtui Santahaminan ulkopuolella Helsingin vesialueella. Tapahtumassa menehtyneet melojat olivat pitkäaikaisia melonnan seura-aktiiveja pääkaupunkiseudulta. Heidät tunnetiin luontoa kunnioittavina, harkinnan ja olosuhteiden arvioinnin puolesta
puhuneina henkilöinä. Kuitenkin he menehtyivät. Mitä tapahtui – sitä emme ehkä koskaan saa tietää.
Voimme kunnioittaa edesmenneiden muistoa pohtimalla oman melontamme turvallisuutta, ennakoimalla tulevaa. Miten huomioimme muuttuvat olosuhteet aikomallamme reitillä? Pärjäänkö olosuhteissa, joita saatamme kohdata? Ovatko varus-
teeni kunnossa? Osaanko toimia yllättävässä tilanteessa? Entä muut kanssani melovat?
Jaostojen retki- ja kilpailumatkojen helpottamiseksi hankittiin reistailevaa ns. pikkutraileria korvaamaan hieman isompi kajakinkuljetustraileri.
Mäntysaaren Mökin korjaaMinen
Mäntysaaren mökki on ollut kesäkaudella 2014 käyttökiellossa. Mökin rakenteiden kunnostaminen on päätetty teettää ulkopuolisella urakoitsijalla syksyn 2014 aikana.
tulevan vuoden suunnittelu
Seuran hallitus aloittaa ensi vuoden toimintasuunnitelmien valmistelun. Kaikki ehdotukset ja ideat seuran ensi vuoden toimintaan liittyen ovat tervetulleita. Ota yhteyttä hallituksen jäseniin tai jaostojen toimihenkilöihin saadaksesi äänesi kuuluville!
Majan ja vajasaaren vuokrasoPiMukset
Merimelojien majan kymmenvuotinen vuokrasopimus päättyy tämän vuoden lopussa. Sopimuksen uusimiseen liittyvät neuvottelut ovat käynnissä. Joudumme varautumaan vuokratason nousuun. Vajasaaren vuokrasopimuksen uusiminen on ajankohtaista loppuvuonna 2015.
Majan sopimusneuvottelut antavat osviittaa kustannustasosta, johon joudumme jatkossa sopeutumaan.
vajareMontin jälkiPyykki
Vajojen perustusten korjausurakan sopimus urakoitsijan kanssa jouduttiin purkamaan viime vuodenvaihteessa. Urakoitsija haastoi seuran oikeuteen oltuaan tyy tymätön päätökseen. Jouduimme kääntymään asianajotoimiston puoleen. Käräjäoikeuden valmisteluistunto käydään lehden ollessa painossa. Asianajajamme mielestä pitäisi olla selvää, että juttu päättyy Merimelojien eduksi.
Craft
Merimelojat-logollisten Craftin urheiluvaatteiden ensimmäisen erän tilaus on lähtenyt ja vaatteiden pitäisi saapua pian. Melonta- ja Soutuliiton sekä Sultrade Oy:n sopimuksen puitteissa seurahintaan hankittavat vaatteet ovat jatkossa saatavilla Merimelojien jäsenille. Tämän syksyn ensimmäisten erien jälkeen yhteistilaus kootaan pari kertaa vuodessa kysynnän mukaan. Ensi talvena tilataan ohjaajapaidat/puserot ja joukkueasut.
VAJAETIKETISTÄ ja kaluston käytöstä
Kesän melontakurssien jälkeen seuraan on liittynyt jälleen uusia jäseniä, joten tässä kohtaa lienee hyvä palauttaa mieliin muutamia perusasioita kajakkien käytöstä ja vajalla toimimisesta. Yksityiskohtaisemmat kaluston käyttöohjeet ja vajaetiketti löytyvät Merimelojien verkkosivuilta osoitteesta www.merimelojat.fi.
yleistä tietoa vajalla toiMiMisesta
Jos saavut vajalle omalla autolla, pysäköi autosi kadun varteen. Cafe Regatan edusta on puistoalue, jossa ainoastaan tilapäinen huoltoajo on sallittu.
Kun kuljet Vajasaaren portista, muista varmistaa, että portti menee kiinni takanasi. Jos havaitset portin olevan auki klo 18:30 jälkeen, ole kiltti ja sulje se.
Tupakointi on sallittu ainoastaan Merimelojien majan terassialueella erikseen merkityllä paikalla. Muualla saarella tupakointi on ehdottomasti kielletty.
Huolehdi yleisestä siisteydestä ja noudata hyviä tapoja.
• Laita roskat asiaankuuluviin roskiksiin.
• Pidä wc-tilat, pukuhuoneet, suihkutilat ja sauna siisteinä.
Samoja tiloja käyttävät muutkin seuran jäsenet, toimi sen mukaisesti.
Kun käyt suihkussa, älä juoksuta lämmintä vettä turhaan. Saarelle tulee vain kylmä vesi kaupungin vesijohtoverkosta, kuuma vesi lämmitetään seuran omassa boilerissa. Säästä siis lämmintä vettä muillekin!
kaluston käyttöön liittyviä ohjeita
Seura tarjoaa jäsentensä käyttöön kajakit, aukkopeitteet, melat ja melontaliivit. Jäsenten käyttöön tarkoitetut kajakit aukkopeitteineen löytyvät numeroiduilta paikoilta käyttöoikeusvajasta. Samasta vajasta löytyvät myös seuran melat ja melontaliivit. Kun lähdet melomaan, käytä käyttöoikeusvajan kalustoa.
Tärkein ohje kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavasti: Kajakit ja melat ovat seuran omaisuutta, joten käsittele niitä asiaankuuluvalla varovaisuudella. Lasikuituiset käyttöoikeuskajakit eivät kestä kovia kolhuja ja naarmuuntumista. Myöskään melat eivät kestä kovakouraista kohtelua. Toimi siis käyttöoikeuskaluston kanssa varovasti ja pidä mielessäsi, että samoja varusteita käyttävät monet muutkin. Jos kalustolle tapahtuu jokin vahinko, kirjaa asiasta heti tieto käyttöoikeusvajassa olevaan vikavihkoon ja ilmoita siitä vajamestari Jussi Laarille sähköpostitse osoitteeseen vajamestari@merimelojat.fi.
Kajakit kannetaan laiturille ja sieltä pois mieluiten kahdestaan toisen henkilön kanssa. Niitä nostetaan ja kannetaan pohjasta kiinni pitäen, ei retuuteta istuma-aukon tai luukkujen reunasta tai kansinaruista.
Kajakeissa ei milloinkaan saa istua niin, että ne ovat kuivalla maalla tai laiturilla.
Jos kajakissa on säätöevä, sen on oltava täysin ylhäällä, kun kajakki on laiturilla tai maassa. Evän säätönappulaa ei nosteta eikä evää kiskota vaijerista, vaan säätönappulaa liu’utetaan varovasti urassaan.
Kun lähdet melomaan, täytä aina vajakirjaan nimesi, kajakin numero ja tieto siitä, minne päin olet menossa. Jos paikalla ei näy muita, sammuta käyttöoikeusvajan valot ja sulje ovet. Palattuasi takaisin muista merkitä vajakirjaan myös paluuaikasi ja kuitata kajakki varusteineen palautetuksi. Huolehdi paluusi jälkeen käyttämästäsi kajakista ja muista varusteista. Kuivaa kajakki sisältä ja ulkoa ja vie se perä edellä takaisin numeroidulle paikalleen. Ripusta aukkopeite kajakin nokkaan ja vie mela ja melontaliivit omille paikoilleen.
Kun olet melomassa ja rantaudut luonnonrantaan, varo kolhimasta kajakkia ja melaa kiviin lähestyessäsi rantaviivaa. Isoja kiviä ja kareja voi löytyä yllättävistäkin paikoista, ole siis tarkkana. Nosta säätöevä ja peräsin ylös hyvissä ajoin.
Käännä kajakki rannan suuntaiseksi, jotta keula ei kolhiintuisi. Varo edelleen kiviä. Jos rantaudut hiekkarannalle, huolehdi siitä, että eväkoteloon ei mene hiekkaa.
Älä milloinkaan raahaa kajakkia yksin hiekassa, kivikossa tai kovalla alustalla, vaan pyydä toisen henkilön apua kajakin nostamiseksi ylemmäs rantaan. Kajakki ja mela tulee nostaa niin kauas rantaviivasta, että aallot eivät pääse huuhtomaan niitä mereen tai paiskomaan niitä kiviä ja kallioita vasten. Mela asetetaan pitkälleen maahan tai kajakin istuma-aukkoon, ei nojalleen puuta tai kiveä vasten.
Kun olet lähdössä rannasta, kanna tyhjä kajakki mahdollisimman lähelle rantaviivaa pakkaamista varten. Kajakkia ei tässäkään vaiheessa saa raahata yksin kovalla alustalla, vaan sen kantamiseen tarvitaan toinen henkilö avuksi.
Kun työnnät pakatun kajakin veteen, varo kolhimasta sitä kiviin ja huolehdi myös siitä, että eväkoteloon ei mene hiekkaa. Vie kajakki niin syvälle, että se ei ota kiinni kiviin tai pohjaan, kun istuudut sisään. Kun lähdet melomaan, älä työnnä melalla vauhtia kivistä tai sorapohjasta, vaan käytä tarvittaessa erillistä keppiä vauhtiin pääsemiseksi. Muista kokeilla säätöevän toimivuus ennen lähtöä.
Kuva Veli-Matti Wasenius
SYYSKOKOUS
Merimelojat ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 25.11.2014 klo 18
Merimelojien majalla.
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.
Hallitus
Vajasaaren
SYYSTALKOOT
Talkoot pidetään sunnuntaina 19.10. klo 11:00
Tarkempi talkoo-ohjelma ja aikataulu julkaistaan seuran verkkosivuilla, keskustelufoorumilla, sähköpostilistalla ja Facebook-sivulla.
19.10.2014 klo 11
Hallitus
UUSIEN ilta
Tervetuloa uusien jäsenten iltaan Merimelojien majalle tiistaina 14.10. klo 18:00 alkaen.
Kahvittelun lomassa hallitus, jaostojen aktiivit ja saarten isännät esittelevät seuran toimintaa ja vastaavat kysymyksiin.
Tilaisuudessa voit mainiosti täydentää ja päivittää tietosi seuran toiminnasta sekä kuulla eri tavoista osallistua toimintaan itsekin. Ilta on suunnattu uusille (parina viime vuonna liittyneille) seuran jäsenille, mutta nuorisojäsenten vanhemmat ovat myös tervetulleita.
Merimelojien jäsenet voivat edellisten vuosien malliin vierailla talvikaudella voimailuseura Herakleksen kuntosalivuorolla Ruskeasuon liikuntahallilla perjantaisin klo 18–19:30.
perjantai klo 18
Muistammehan, että olemme vuorolla voimailuseuran vieraina ja noudatamme heidän antamiaan ohjeita salivuoron käytöstä!
UIMAHALLIvuorot
Talvikauden perinteiset uimahallivuorot alkavat Itäkeskuksen uimahallissa perjantaina 5.9.2014.
Viimevuotiseen tapaan hallivuorolle osallistuvat melojat tapaavat klo 19:20 uimahallin takana kalustokontin luona, tarkemmin sanottuna Olavinlinnantien päässä olevan kääntöympyrän vieressä olevalla parkkipaikalla.
Siellä kajakit kannetaan porukalla kalustokontista traileriin, joka vedetään autolla alas huoltoluiskaa kajakkien pesupaikalle. Kajakit pestään ennen sisälle menoa, minkä jälkeen ne kannetaan halliin huolto-ovesta. Sekä melojat että kajakit siirtyvät sisätiloihin yhdessä, ettei huolto-ovea tarvitse käydä aukomassa moneen kertaan.
Altaaseen päästään klo 20:00. Pukukaappeja varten jokainen osallistuja tarvitsee mukaansa 50 sentin kolikon.
perjantai
klo 19:20
Vuoron loputtua kajakit pakataan yhdessä kärryyn ja ajetaan kärry ylös parkkipaikalle, jossa kajakit nostetaan takaisin konttiin.
KAJAKKIhankintoja
Seuran käyttöoikeuskalustoa on tällä kaudella täydennetty hankkimalla sekä uusia että käytettyjä kajakkeja korvaamaan keväällä pois myytyjen vanhimpien kajakkien jättämää aukkoa. Lisäksi hankittiin kokeeksi yksi SUPlauta. Laudan tuleva käyttöaste ratkaisee, hankitaanko niitä tulevina kesinä muutama lisää.
seabird designs sCott lv (low voluMe) -Merikajakki
Kajakki hankittiin erityisesti pienikokoisia melojia varten. Viiden metrin pituudestaan huolimatta suhteellisen hyväkulkuinen, helposti ohjattava ja aallokossa hyvin käyttäytyvä kajakki. Tilavuus n. 280 litraa, suurin piirtein sama kuin P&H Siriuksessa, riittää hyvin retkeilyyn. Mitat 500 x 53, pienehkö ns. keyhole-mallinen istuma-aukko. Valmistusmateriaali lasikuitu. Säätöevä.
skiM differ Mkii -Merikajakki
Pieni- ja keskikokoisille melojille soveltuva suuntavakaa retkikajakki, jonka ominaisuudet mahdollistavat ripeänkin matkavauhdin. Keskikokoinen istumaaukko. Mitat 535 x 51,5, paino 23 kg. Tilavuus 320 litraa. Valmistusmateriaali lasikuitu/hiilikuitu/kevlar. Säätöevä.
skiM beaufort -Merikajakki
Keskikokoisen melojan ketterä ja tukeva retkikajakki vaativampiinkin olosuhteisiin. Säädöt ja tilat riittävät myös isokokoisille. Keskikokoinen istumaaukko. Mitat 513 x 53, paino 25 kg. Tilavuus 330 litraa. Valmistusmateriaali lasikuitu/diolen. Säätöevä.
biC wing 12,6 suP-lauta
Stand Up Paddleboard eli SUP on tarkoitettu surffailuun aallokkoisissa olosuhteissa, vaikka Suomessa välineiden käyttö onkin ajautunut uusille urille. Seuralle hankittu lauta on omimmillaan myötäaallokkoon melottaessa, mutta toimii sileälläkin vedellä. Melotaan seisovassa asennossa yksilapaisella melalla, kanadalaismelontaa muistuttavalla tekniikalla. Lautaan kuuluu karkuremmi, jota on käytettävä aina melottaessa. Valmistusmateriaali ABSmuovi/vastaava. Paino noin 15 kg.
ZedteCh tCr -kuntokajakki
Käytettynä hankittu, uudenveroinen, hieman kiikkerämpi ja nopeampi kuntokajakki, joka on ominaisuuksiltaan verrattavissa Struer Traceriin eli ns. porkkanaan. Mitat 520 x 48, soveltuu aiemmin kuntokajakilla meloneille Seurasaarenselän ja muiden lähivesien olosuhteisiin. Valmistusmateriaali hiilikuitu/kevlar, paino 8,5 kg. Kajakki ei kestä merikajakkityylistä toveripelastusta, vaan on tyhjennettävä samalla tekniikalla, jolla kilpakajakki tyhjennetään. Pohjaperäsin. Kilpa-/kuntomelojat neuvovat vajalla tarvittaessa, kysy rohkeasti!
nelo viPer 51 -kuntokajakki
Käytettynä hankittu kuntokajakki on kalustostamme ennestään löytyvän
Nelo Razorin uudistettu versio. Korkeampi istuin tekee siitä hieman kiikkerämmän, mutta samalla melonta-asennoltaan paremman. Mitat 520 x 51, soveltuu aiemmin kuntokajakilla meloneille Seurasaarenselän ja muiden lähivesien olosuhteisiin. Valmistusmateriaali hiilikuitu/kevlar, paino noin 14 kg. Pohjaperäsin.
vajda suPersoniC -kilPakajakki
Käytettynä hankittu ratamelontaan soveltuva kilpakajakki, jolla tasapainotaidoltaan harjaantuneet melojat voivat kuntoilla ja meloa keskiviikkokisoissa. Suositellaan melottavaksi uintimatkan etäisyydellä rannasta. Erittäin kiikkerä. Mitat 520 x 41, materiaali hiilikuitu/kevlar, paino 12 kg. Pohjaperäsin.
Lähtö tapahtui Marttisen saarelta, jossa valmistauduttiin retkeä var ten. Saapumisiltana tutustuimme saaren historiaan ja kävimme läpi turvallisuussuunnitelmaan liittyviä asioita. Ensimmäisenä yönä saimme nukkua lakanoiden välissä ja valmistautua seuraavan aamun varhaiseen lähtöön. Sää aamulla oli erittäin hyvä, kuten koko viikonlopun. Tuulta oli vain 2-3m/sek ja aurinko paistoi lämpimästi.
Kurssin suunnittelija Seppo Paavolainen oli tehnyt retkestä mielenkiintoisen ja haastavan. Jokainen osanottaja joutui vuorotellen retken vetäjäksi ja sai veto-osuudellaan jonkin erillisen tehtävän, jolla pyrittiin jäljittelemään mahdollista todellista tilannetta, jollainen melontaretkellä voi tulla yllättäen vastaan. Tehtävät oli suunniteltu siten, ettei niitä pystynyt kunnolla erottamaan todellisesta tilanteesta, joten ne tarjosivat osallistujille aitoja kokemuk-
JAKAMISEN
IMPERATIIVI
Kaksi näkökulmaa
melontaohjaajakurssiin
Ruoveden kanoottipurjehtijat ry:n/Seppo Paavolan kurssi toteutettiin retkenä Virroilta Visuvedelle soveltuvin osin myötäillen. Matkaa kertyi n. 30 km
sen tunteita. Reitille oli luotu avustajien kanssa tilanteita, joiden ratkaiseminen pani sen hetkisen vetäjän todelliselle koetukselle. Kurssin ensimmäinen päivä olikin täynnä yllättäviä tilanteita ja tapahtumia, ja harjoituksia jatkettiin pitkälle iltamyöhään.
Retken puolivälissä pysähdyimme Virroilla, jossa ohjelmassa oli annettujen teemojen mukaisia esitelmiä. Iltamyöhään, ennen saunomista, teimme reskutusharjoituksen, jonka jälkeen otimme muutaman tunnin yöunet teltoissa. Toinen päivä lähti käyntiin aikaisin, heti kukon kiekaistua. Aamutoimien jälkeen jokainen vuorollaan piti minuuttien tarkkuudella suunnitellun opetustuokion, jonka teema vastasi jotakin melontakoulun osa-aluetta. Edellisestä harjoituksesta kouluttajat Mono, Ville, Eric ja Pertti antoivat perusteellisen palautteen, joka purettiin yhdessä ”ohjaajaoppilaan”
näkökulmaa
melontaohjaajakurssiin 15.8.-18.8.2014
ry:n/Seppo Paavolan järjestämä melonnan ohjaajaVisuvedelle kuuluisan Tarjannelaivan reittiä kertyi n. 30 km molempina päivinä.
kanssa. Toisen päivän harjoitusten päätyttyä Ruoveden Kanoottipurjehtijat ry tarjosi kahvit ja maukkaat voileivät. Ennen Pihlapirtin rantaan saapumista kaikki ”oppilaat” kaatuivat yllättäen, tällä tempulla ilahdutimme kouluttajia heidän tietämättään. Kouluttajat olivat hetken hämillään, mutta hoitivat ”pelastustoimet” mallikkaasti ja saivat autettua kaikki kurssilaiset varusteineen tur vallisesti rantaan.
Melonnan ohjaajakurssi, johon sisältyi EPP2-taitokokeen suorittaminen sekä Opi ohjaaman -kirjan sisällön hallinta, nostaa melojan tieto- ja taitotasoa merkittävästi. Kurssi osoitti myös sen, että hyvällä suunnittelulla ja valmistautumisella, harjoittelulla sekä melojien välisellä yhteistoiminnalla voidaan selviytyä vaikeistakin tilanteista ja harrastaa melontaa turvallisesti.
Asko Niemelä-Koura
Sitä aina jännittää, kun lähtee koulutukseen tai kurssille, jossa oma osaaminen on arvioitavana.
Pohtii, osaanko tarpeeksi ja pärjäänkö muiden mukana. Ja joka kerta, kun jonnekin uskaltaa, palaa kotiin rikkaampana. Sekä taidot että kokemukset karttuvat, ajatukset avartuvat ja kaupan päälle saa viettää aikaa rakastamansa harrastuksen parissa ja tavata uusia mukavia melojakavereita!
Viikonlopun mittaisen ohjaajakurssin ohjelma oli tiivis, eikä lepohetkiä saati nukkumisaikaa ollut aikatauluun paljoa jätetty. Jokainen kokelas oli saanut ennakkotehtäväksi laatia annetusta melontatekniikasta opetustuokio, joka sitten toteutettiin kurssilla. Lisäksi kukin vuorollaan sai vetää retkuetta ja ratkoa matkalle osuneita ongelmatilanteita. Ryhmämme kohtasikin retkellä uskomattoman määrän epäonnisia
”Pitäkää huoli rutiineista ja rutiinit pitää huolta
melojia, löytyipä niitä muutama omasta ryhmästämmekin: Yksi rikkoi evänsä, toinen hukkasi kansiluukkunsa, kolmas sai pahoinvointikohtauksen veneen peräaalloista. Etsimme kadonnutta henkilöä ja geokätköä, suunnistimme kompassisuuntimilla ja paikansimme itsemme eksyttyämme. Annoimme ensiapua, pistimme niskuroineen kulttuuriantropologin järjestykseen
ja patistimme hidastelevat vetäjät pysymään joukon mukana. Siinäpä vasta olikin työläs homma!
Kaiken tämän ja paljon muun ohella ehdimme myös pitää hauskaa, saunoa ja nauttia mitä hienoimmista maisemista, hyvästä seurasta ja paikallisen melontaseuran Ruoveden Kanoottipurjehtijoiden ja kurssin päävetäjän Sepon vieraanva-
rutiinit pitää huolta teistä.” Seppo Paavola raisuudesta. Parasta kurssissa olivatkin ammattitaitoiset, asialleen omistautuneet ja kannustavat vetäjät sekä aivan mainiot kurssitoverit!
Entä mitä kurssilta lopulta jäi käteen? Runsaasti neuvoja, vinkkejä ja ideoita, paljon sulateltavaa, pohdittavaa ja opeteltavaa sekä kaikessa toiminnassa upeasti toteutuneen periaatteen, Sepon ”jakamisen im -
peratiivin”, jonka mukaan omaa osaamistaan tulee jakaa eteenpäin. Jaoimme yhdessä hienon kurssikokemuksen, osaamisemme ja osaamat tomuutemme, eväämme ja huonot vitsimme, ja käskyn mukaisesti jatkamme jakamisen imperatiivin toteuttamista myös omissa seuroissamme.
Eevukka Seppänen
Kuva Nic Ejsted
Kahden uinnin VÄLISSÄ
Merkkareiden koskikurssi järjestettiin 15.–18.8.2014. Mukaan lähti 14 innokasta kurssilaista, joiden taitotaso vaihteli aloittelijasta kokeneisiin koskimelojiin. Kurssi pidettiin Pernoonkoskella Kymijoella. Koska koskimelontaseura Kohinan ja Merkkareiden yhteistyö on sitten edellisen koskikurssin muuttunut siten, että meillä ei enää ole tukikohta Kontin käyttöoikeutta, majoituimme Karhulan Ladun majaan ja sen pihapiiriin telttoihin.
Kuva Markus Mäkinen
Ohjaajaporukka oli jakanut kurssilaiset autokuntiin ja matka Kotkaan sujui uusiin ihmisiin tutustuessa sekä kesän melontakokemuksia vaihtaessa. Ensimmäiseksi meille opetettiin, että koskikursseilla tärkeintä on hauskanpito ja hyvä ruoka. Niinpä olimme saaneet tehtäväksi järjestäytyä ruokakuntiin ja käydä matkalla kaupassa.
Karhulan Ladun maja oli viehättävä paikka pihanurmikkoineen, tulikatoksineen ja rantasaunoineen. Perjantai-illan parasta antia olivat ruoan valmistus nuotiolla sekä saunominen ja uiminen tähtikirkkaan taivaan alla elosalamoiden lyödessä mustaan veteen. Yksin uidessa piti olla varovainen, sillä virran voima tuntui heti laiturista irtauduttua. Illalla säädimme varusteet ja jakauduimme kolmeen tasoryhmään. Teltassa nukahdin kosken rauhoittavaan kohinaan.
Aamulla oma keskitasoa oleva ryhmäni lähti jännittyneenä vesille Simon ja Akin johdolla. Ensin harjoiteltiin virtaan menoa, lossaamista (joen ylittämistä) ja akanvirtaan poistumista. Teoriaakin opetettiin: virralle täytyy näyttää peppua, aallosta ottaa kiinni ja kiveä halata. Urpojen mukautetun teorian mukaan kannattaa meloa, kunnes tulee stoppi, sitten yrittää eskimoa tai uida. Ensimmäisessä laskussa kolme neljästä onnistui melomaan päin urpokiveä, josta ohjaajat erikseen varoittivat. Lahjakkain multisport-urpo jämähti korkealle kivelle, jolla tasapainoillen hän suoritti ensin aamujoogan kajakissa, sitten pulahti kiveltä virkis-
Koskikaluston varaaminen:
Merimelojilla on vähällä käytöllä olevaa koskikalustoa, jota saa lainata! Koskikaluston varaamisessa on siirrytty sähköiseen varauskalenteriin. Linkin ja lisäohjeet koskikaluston varaamiseen saa koski- ja poolojaoston vetäjältä osoitteesta: koski_poolo@merimelojat.fi
Mikäli olet viemässä kalustoa ulkomaille tai viikkoa pidemmälle reissulle, ilmoitathan siitä koski- ja poolojaoston vetäjälle. Mukavia koskireissuja!
tävälle aamu-uinnille ja lopuksi nauroi itsensä lämpimäksi. Ohjaajat muistivat kehua meitä monta kertaa siitä, kuinka hyvin meillä sujui, tai vähintään siitä, kuinka hauskaa kanssamme oli. Lounastaukoon mennessä lihaksissa oli väsy ja kajakkeja kannettiinkin yhdessä, toinen toistamme autellen.
Lounaan jälkeen suuntasimme Tormille, jonka olin laskenut ongelmitta kahdella aikaisemmalla koskikerrallani. Meille kerrottiin, että koskessa oli vähän vettä, joten laskulinjassa täytyy olla tarkempi. Väärän linjan valinta johtaisi päätymiseen kakkosaallon stoppariin, mistä seuraisi todennäköisesti kaatuminen, ainakin pienillä kajakeilla. Katsoimme reitin
rannasta ja asettauduimme jonoon Simon perään. Laskin ryhmästämme ensimmäisenä suoraan kakkosaallon stoppariin. Eskimoyritys epäonnistui aallon temmattua melan ihan eri kulmaan kuin oli tarkoitus. En uskaltanut yrittää toista kertaa, sillä pelkäsin pääni osuvan kiviin.
Ensimmäinen koskenlasku uiden oli vapauttava kokemus. Nyt olin niin sanotusti edistyneempi koskimeloja, joka Jyri Hämäläistä lainaten elää kahden uinnin välissä. Koska urpo on empaattinen laji, yhden kaatuminen johtaa lähes poikkeuksetta ketjureaktioon, jossa seuraavat kaatuvat myötätunnosta.
Niinpä reskutettavia oli tälläkin kertaa muutama. Rannalla Simo jatkoi teoriaosuutta: jos näkee yhden urpotoverin pyörivän yhdessä lingossa ja toisen viereisessä lingossa, kannattaa kolmannen pyrkiä tähtäämään näiden välistä.
Kahden uinnin välinen aika oli omalta osaltani varsin lyhyt. Seuraavassa laskussa laskin täsmälleen samaan stoppariin. Odottelin tällä kertaa rauhassa veden alla pahimman linkouksen lakkaamista ja tein eskimon. Piilarit olivat lähteneet silmistä, en nähnyt mitään, mutta silti ehdin ennen uutta kaatumista tajuta, että olen paikallani (seuraavassa stop -
parissa) ja kulkusuuntaan nähden väärin päin. Toinen eskimo nousi melkein ja kolmanteen ei enää riittänyt happea. Uinnin jälkeen täytyi siis reskuttautua sokeana ja meloa rantaan laittamaan varapiilarit silmiin.
Illalla jaoimme kokemuksiamme saunassa. Kuulin, että eräs taidokkaasta ryhmästä oli tehnyt kakkosaaltoon jumittuneena puoli tusinaa eskimoa kypärän kolistessa välillä pohjakiviin. Mieleen alkoi hiipiä jälkijättöinen pelko ja epäilys – onkohan minusta huomenna menemään samaan koskeen? Omat voimat tuntuivat hentoisilta kosken voimaan verrat-
tuna. Kyselin, miten pitkä perusteellisin linkousohjelma on, ja minulle vakuutettiin, että ohjelman voi keskeyttää poistumalla kajakista. Saunan jälkeen nuotiopaikalle tuotiin kitara ja lauluvihko.
Päivän kokemusten jälkimainingeissa laulamisesta luistamisen tekosyyksi ei enää käynyt se, ettei osannut laulaa. Niinpä lauloimme laulukirjan kolmeen kertaan läpi ja kitaristia vaihdettiin aina, kun soittajan sormet olivat verillä. Kosken traumoista improvisoimme laulun, jossa virta vei, pää kolisi kiviin ja ratkaisu löytyi Kotkan torilta. Aamuyöllä teltassa unta odotellessa kos-
Kuva Antti Lappalainen
ken kohina kuulosti erilaiselta, jopa uhkaavalta.
Aamiaisella jaoimme pelkomme ja yön painajaisunet. Pikkuryhmässä lupasimme, että rohkaisemme toisiamme ja annamme luvan lähteä pois, jos ei enää pysty. Yksi meistä joutui jättämään melonnan väliin olkapään kivun vuoksi. Vetäjät lupasivat rennon päivän. Meidät jaet tiin uusiin pikkuryhmiin, jossa jokaisessa oli eritasoisia melojia. Tällä kertaa tehtävänä oli lähteä koskeen omatoimisesti, valita reitit ja tarvittaessa reskuttaa. Ohjaaja seuraisi tilannetta näköetäisyydeltä, mutta puuttuisi ratkaisuihimme vain, jos olisi ihan pakko. Kolmen hengen ryhmässämme meloskelimme
rennosti, kokeilimme surffausta, teimme harjoituseskimoita ja eskimoharjoituksia. Koska varapiilareita sekä fyysisiä voimia ja pelkäämisvoimia oli jäljellä rajallisesti, vältin rankimpia lossauksia ja meloin kevyesti ja nautiskellen.
Omatoimiharjoitus päättyi Tormille. Kokoonnuimme edellisen päivän pienryhmän kanssa tasaiselle kivelle parantelemaan fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja ja pohtimaan, kuinka rohkeita olemme tänään. Saimme itse päättää, mitä tekisimme viimeisen setin ajan. Kenenkään ei olisi pakko laskea Tormia, jos ei haluaisi. Meille vakuutettiin, että omaa epäröivää fiilistä kannattaa kuunnella. Tiesin varmasti, etten
Kuva Antti Lappalainen
halunnut laskea Tormia uudelleen, mutta samalla ajattelin Ronja Ryövärintyttären olleen oikeassa siinä, että koskesta selviämistä ja sitä, ettei koskeen huku, voi oppia vain menemällä sinne. Simo lupasi laskea kanssani.
Ennen laskua vuorossa oli yhteinen keskittyminen edellisenä päivänä uineen kanssamelojan kanssa, muutama tärkeä neuvo häneltä ja sopimus, että saisin laskea ihan Simon perässä, sillä kaatuisin paljon mieluummin törmäämällä häneen kuin kakkosaaltoon. Kun lopulta lähdimme laskemaan, kakkosaallon jälkeen mieleni täytti ilo siitä, että ainakin kaadun vähän myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Kolmosaallon kohdalla ajattelin, että enää
ei oikeastaan kannatakaan kaatua, ja kaikkien röpelöiden jälkeen minut valtasi riemu ja voittajaolo. Kun vielä paluumatkalla nousi tarve-eskimo laskiessa, oli rantaan palatessa hymy herkässä.
Yhä tätä kirjoittaessani keinuttaa, hymyilyttää ja hyräilyttää. Kiitos koko pätevälle ohjaajaporukalle, etenkin Antille vetovastuusta ja Efelle hallinnollisten asioiden hoitamisesta. Ensi vuoden kurssia odotellessa koskitaitoja voi harjoitella osallistumalla Kohinan tiistaimelontoihin, keskiviikon urpopooloon ja toivottavasti ensi talvenakin järjestettäviin hallitreeneihin.
Kaisa Leppikangas
Kuva Antti Lappalainen
Juhannusretkellä
SKORVANISSA
Kevään ensimmäisen melontakoulun myötä iskeneen melontakuumeen saattelemana löydän itseni Vajasaaren rannasta juhannusaaton aattona klo 16. Intoa ja sisua minulta löytyy, mutta tekniikassa on vielä parantamisen varaa, enkä ole tähän mennessä päässyt testaamaan pitkänmatkan kuntoani.
Olin kokeillut pakkaus- ja yönyliretkeilytaitojani edellisenä viikonloppuna omatoimisella miniretkellä Mäntysaaressa, joten kajakin pakkaus sujuu tällä kertaa jo melko kivuttomasti. Vinkkejä satelee onnekseni ympärillä olevilta konkareilta ja heidän oppiensa mukaisesti laitan Marinolit eri osastoon kuin kuivamuonat ja piilotan trangian jalkatukien taakse. Ekat eväät vetäisen nassuun jo laiturilla – eikös retkeilyssä juuri siitä ole kyse?
Menomatkalla iltapäivän navakka tuuli tyyntyy sitä mukaa, kun melomme. Meitä on yli kymmenen melojaa, joista puolet on Skorvanin ensikertalaisia! En tunne oikeastaan vielä ketään, mutta tutustuminen
tapahtuu nopeammin kuin kilometrit taittuvat. Matkalla pyrin ottamaan melko rauhallisesti vauhdin kanssa, sillä en vielä tiedä, miten voimani riittävät pidemmällä matkalla.
Mitään ongelmia ei kuitenkaan ilmene ja mela heiluu kepeästi –etenkin sen jälkeen, kun minulle neuvotaan, kuinka sen kulmaa saa muutettua niin, ettei ranne väsy. Pääsen myös sisälle alan termistöön kokeneiden melojien huumorilla höystetyllä opastuksella ja osaan loppumatkasta viitata sivistyneesti “tekniseen taukoon” jonkin muun ilmauksen sijasta. Ilta on valoisa, meri tyyni ja ajatukseni siirtyvät koko ajan kauemmaksi työasioista ja mantereen elämästä. Ryhmässä
voi rupatella ihanan kepeitä juttuja tai vaihtoehtoisesti vaipua zentilaan. Tuijotan horisonttiin ja melon tasaisesti, se rauhoittaa kroppaa ja mieltä. Saavumme perille Skorvanin rantaan juuri ennen puolta yötä. Vastassa on ystävällinen saarelle jo saapuneiden komitea, lämmittävä calvadoshuikka ja kutsu saunaan – olo on mitä loistavin! Pystytän leirin kallion kauneimmalle kohdalle ja terassiltani aukeaa upea merinäköala. Oi onnea!
Saarielämä vie saman tien mukanaan. Päivän suurimmaksi aktiviteetiksi riittää aamiaiskahviveden keittely huippuseurassa trangialla tai juhannuskokkopuiden kantaminen rantaan illaksi, unohtamatta tietenkään päiväunia. Sauna on saaren hot spot, kirjaimellisesti. Lauteilla hiotaan saunojastrategioita, kuinka saada mahdollisimman moni takamus mahtumaan saunahuoneen lempei-
siin löylyihin ja kenelle on taktisinta antaa löylykauha. Iltapala syntyy sujuvasti oheistuotteena katon makkaranhöyrytyskoukuissa. Kokko on upea, aurinkokin tulee esiin ja yötön yö sujuu nuotiolla herkutellen.
Lauantaina lähdemme tuulta uhaten retkelle lähivesille. Määränpäänä Lähteelä kaivoineen, siintääpä jonkun mielessä myös pizza. Retkellä koemme Suomen kesän kaikessa jännittävyydessään – tulee sadetta, räntäkuuroa, puuskaista tuulta, aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja edellisten variaatioita. Opin vastatuulimelonnan kikkoja, minua varten demotaan huomaavaisesti pieni reskutustilanne, saamme juomapullot täyteen pumppukaivosta ja evästauolla kioskista saapuvat yllätyspullat. Paluumatkalla haaveilen jo saunasta ja rantauduttuamme pääsemme lopputreeniksi sahailemaan saunapuita. Saunanraikkaina
Kuva Veli-Matti Wasenius
grillaamme jälleen ja kun yhdistämme jäljellä olevat ruoat, saamme aikaan poropyörykkägourmeeta. Saaren enkelikuoro liittyy seuraamme ja vain pienen äänenavauksen jälkeen lurautamme vihkon kaikki kipaleet aina Holvikirkosta Saku Sammakon kosioretkiin.
Paluumatka on sateinen, saan treenata kartanlukua ja melainnos-
tukseni ei ota laantuakseen! Opin tunnistamaan haahkan, joka on yllätyksekseni ihan sievä lintu. Näppärät retkeilijät fiksaavat irronneen jalkatuen tilalle lötköpötköistä ja trangiasta loistavasti toimivan varatuen, Pentala ja Suvisaariston söpöt huvilat hurmaavat ja saamme myös kokea adrenaliinihuumaa ison selän ylityksessä ristiaaltojen
ja ohi ajavien veneiden piirittäessä salmiakkikuviotamme. Suolavesi menee hymyilevästä suustani sisään samaan aikaan kun jalkani tärisevät jännityksestä ja fiilis on upea, kun väylä on ylitetty ja pienen uoman läpi melottuamme onkin edessä peilityyni meri. Selostan kanssamelojalle yhteydestä meren kanssa ja minua katsotaan vähän
huolestuneesti takaisinpäin, mutta se ei haittaa. Seurasaaren selän kohdalla otamme loppuspurtin ja vajan rantaan päästyäni olo on kerrassaan upea. Mieli on sees ja kropassa tuntuu aaltojen rytmi sekä suloinen fyysinen rasitus. Ajatukset viipyilevät merillä vielä pitkään matkan jälkeen ja Skorvanille on päästävä takaisin.
Elina Hakanen
Kuva Veli-Matti Wasenius
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki
e-mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
