Merimeloja 2/2012

Retkijaoston retkiohjelma 2012

Kuva: Henna Kortesmäki

Numero 2/2012

Kanoottipoolo

MERIMELOJIEN HALLITUS Puheenjohtaja Rautavuori, Rauli Sihteeri Malmström, Marjo Varapuheenjohtaja Lahti, Anneli Taloudenhoitaja (toimisto ja talous) Musakka, Henrik

Koski- ja poolojaosto Miettinen, Aarne Nuorisojaosto Ritvos, Ilkka Rata- ja maratonmelontajaosto Ritvos Heikki, Retkijaosto Roivainen, Martti Koulutus ja turvallisuus Mononen, Timo Vajamestari Hurme, Matti

pj@merimelojat.fi, 050 357 0916 sihteeri@merimelojat.fi (ei hallituksen jäsen) vpj@merimelojat.fi hallinto@merimelojat.fi 0451 242505 talous@merimelojat.fi koski_poolo@merimelojat.fi 044 527 4936 nuoriso@merimelojat.fi rata@merimelojat.fi 040 570 3376 retki@merimelojat.fi turva@merimelojat.fi, 040 551 9191 vajamestari@merimelojat.fi

TOIMIHENKILÖT Toimistonhoitaja Vahtimestari Koskivastaava Poolovastaava Virkistysjaoksen vastaava Koulutusvastaava Taloussihteeri Skorvön isäntä Mäntysaaren isäntä Kalustovastaava

Malmström, Marjo toimisto@merimelojat.fi 050 357 4507 (toimisto) Anttila, Marianne vahtimestari@merimelojat.fi Hämäläinen, Jyri koski@merimelojat.fi 040 548 1663 Atanassov, George poolo@merimelojat.fi p. 041 465 1391 Niemelä-Koura, Asko virkistys@merimelojat.fi 045 111 4724 Vartiainen, Eija koulutus@merimelojat.fi 040 720 2707 Luostarinen, Leena taloussihteeri@merimelojat.fi 050 5347 537 Taipale, Hannu skorvo_is@merimelojat.fi 040 585 0822 Pulkkinen, Jussi mantys_is@merimelojat.fi 0400 974 317 Koivula, Heikki 0400 902776

Merimeloja-lehti Päätoimittaja Taitto

tehtävä avoinna Kekäläinen, Päivi

mm_lehti@merimelojat.fi mm_taitto@merimelojat.fi

Verkkosivujen vastaavat:

Räisänen, Ari ja Gustafsson, Jussi

www-vastaava@merimelojat.fi

045 7880 9504

Kuva Michael Aston

Ylimelamies

Kevään tuulia

U

usi melontakausi on kohta täällä.

Tätä kirjoittaessani ensimmäiset innokkaat ovat jo avanneet kautensa merellä. Jäät ovat jättäneet kaupungin ulommat rannat. Vajasaaremme vapautuminen jäiden puristuksesta on vain viikkojen kysymys. Muutama päivä sitten luistelin vielä retkiluistimilla Skorvön saarelle. Kevään tulo yllättää nopeudellaan yhä uudelleen.

Seuran kalustolla melovien kausi voi alkaa, kun vajasaaren laiturilta pääsee avoveteen.

Keväällä vesi on yhtä kylmä kuin se oli juuri ennen jäätymistä syksyllä. Älä luota lämpimän ilman tuomaan turvallisuuden tunteeseen – ilman lämpö ei korvaa kylmältä vedeltä suojaavaa melontavaatetusta, vaatetus ei korvaa kokemusta, eikä kokemus korvaa luotettavaa melontakaveria. Merimelojissa aloitetaan kausi heti jäiden lähdettyä - aloitetaan se turvallisesti!

Seuran 75-vuotias retkijaosto esittelee sisäsivuilla kauden retkiohjelmansa. Retket alkavat jaoston 75-vuotisretkellä Skorvön saarelle. Ajankohta on aikainen, harva ehtii melomaan paljoakaan avovedessä ennen sitä. Malttia matkantekoon, kova kiskominen kauden alussa voi varjostaa varomattoman melontoja kauas kesään. Hyvin talvehtineelle melojalle pistäytyminen Porkkalaan ei ole matka eikä mikään, totta sekin.

Merimeloja 2/2012

Kanoottipoolojoukkueiden osalta on ”talvehtimista” parempia sanoja kuvaamaan kuluneita kuukausia. Joukkueet ovat harjoitelleet ahkerasti, pelimatkoillakin on käyty. Tässä numerossa julkaisemme neljän pelaajan tarinat.

Ensimmäinen melontakoulu alkaa maanantaina 14.5. Poolopainoitteinen viikko houkuttaa pärskeitä pelkäämättömiä lajimme pariin. Viime vuonna kokeiltuja viikonloppumelontakouluja ei ole, kaikki toteutetaan normaalin kaavan mukaan maanantaista keskiviikkoon. Vetäjäksi ilmoittautuminen on avattu netissä, vielä on hyvin tilaa tienaamaan talkoopisteitä mukavien ihmisten seurassa. Ilmoittautumislistat siirretään toukokuun alussa käyttöoikeusvajan melontakouluilmoitustaululle, mukaan voi ilmoittautua kynällä paperille, perinteiseen tapaan.

Lopuksi kannustan tarttumaan kynään ja paperiin. Merimelojan kansien väliin mahtuisi pikku-uutisia, väline- ja varuste-esittelyjä, henkilökuvia, keskustelua, mielipidekirjoituksia. Seuran tapahtumia dokumentoivalle valokuvaajallekin olisi kysyntää ja talkoopisteet tiedossa.

Toimituksen tietoon on kantautunut, että Kanoottiliiton aiemmin julkaiseman Melojalehden tulevaisuus on avoin. Vajaa viidennes Melojan painoksesta on jaettu seuramme jäsenten koteihin. Eräänlainen laajennettu jäsenlehti siis. Nykymuotoisen Melojan lopettaessa tutkimme mahdollisuuksia kehittää ja laajentaa omaa lehteämme paikkaamaan Melojan mahdollisesti jättämää aukkoa.

Rauli Rautavuori, ylimelamies (Merimelojan päätoimittaja, oman toimen ohella) 3

Hallituksen

päätöksiä/tiedotuksia

Vieraita vajasaarella? Ulkotulia sillankaiteilla? Miten toimin?

Vajasaaren pelastusssuunnitelma

Huolehdithan omalta osaltasi, etteivät asiattomat henkilöt oleskele vajasaarella! Talvella saarelle pääsee helposti jäätä pitkin ja muulloinkin portin ollessa auki. Älä päästä portista kulkiessasi samalla avauksella tuntemattomia sisään varmistamatta ovatko he seuran jäseniä. Jos et tunne vajasaarella oleskelevaa henkilöä, voit aina kysyä: ”Oletko jäsen”. Jos saarella oleileva henkilö ei ole jäsen tai suostu vastaamaan, voit aina kohteliaasti ohjata hänet poistumaan.

Merimelojien majalla ja vajasaarelle on laadittu pelastussuunnitelma. Se sisältää tietoa jokaiselle saarta käyttävälle Merimelojalle.

Suunnitelma on luettavissa seuran verkkosivujen materiaalisalkussa, linkki materiaaliin tullaan jakamaan sähköisillä tiedotuskanavillamme. Lisätietoja pelastussuunnitelmasta ja turvallisuudesta vajasaarella saa varapuheenjohtajalta, vajamestarilta sekä koulutusja turvallisuusvastaavalta.

Tulipalovaaran takia majan salin vuokralaisilta on kielletty mm. ulkotulien käyttö. Jos näet tästä huolimatta palavia ulkotulia, sammuta ne välittömästi ja kysyttäessä kerro kiellosta vuokralaisille. Tupakointi on sallittua vain terassin tupakointipaikalla. Tämä koskee myös seuran jäseniä. Huomauta ystävällisesti jos tapaat tupakoitsijoita muualla, esim. majan oven suussa.

Kajakkihankintoja Seuralle on hankittu MIKS Kayaks Artisan 5G -merikajakki. Koski- ja poolojaoston kalustoa on kartutettu uusilla pienikokoisille melojille soveltuvilla poolokajakeilla sekä Jackson -merkkisellä freestylekajakilla.

Majarakennusta korjataan Merimelojien majan seiniä vahvistetaan ja lattiarakenteita korjataan kaupungin toimesta. Soutustadionin puoleiseen seinään on asennettu suuret tukipalkit estämään hieman ulospäin pullistuneen seinän jatkovaurioita.

4

Merimeloja 2/2012

Melontaohjaajakurssi 6–8.7.2012 Vetäjät: Tomi Kallio-Könnö, Timo Mononen Kurssille otetaan max. 10 kurssilaista.

Kurssi valmistaa melontaohjaajan tehtäviin: peruskurssit, lajiesittelyt, vuokraus, retket helpoissa olosuhteissa, kosket I-luokka.

• muu koulutus: melontatapahtumien johtaminen ja organisointi, turvallisuus, säätietous, vesiliikenteen väistämissäännöt, fysiologiset perusteet, lait, asetukset, vastuut ja vahinkojen käsittely, jokamiehenoikeudet ja melojan ympäristöohjelma.

Kurssin aik ataulu:

Pä äsy va atimuk set:

Perjantaina aloitus klo 12 Merimelojien vajalla. Melontataitotesti 1:n suoritus ja leiriytyminen Mäntysaareen. Lauantai-sunnuntai Melontaohjaajakurssin harjoitteet Helsingin ja Espoon merialueilla. Kurssin painopiste on miten opetan melontataitoja. Kurssi sisältää paljon kurssilaisten ohjaamia harjoitteita, joista annetaan palautetta. Kurssi päivät ovat pitkiä, koska läpikäytäviä asioita on paljon.

Sunnuntaina lopussa on teoriatentti.

• vähintään 18 vuoden ikä • EA1 tai vastaava • uimataito 200 m, pelastusuinti 50 m melontavarusteissa • suunnistustaito • melontakokemus vähintään 500 km (ja/tai koskimelontaa 100 h) • hyvä perusmelontataito (osoitettu taitokokeella 1)

Sisältö:

• perusmelontataitojen opettaminen suojaisilla vesillä • kanoottien ja varusteiden ominaisuudet, käyttö ja huolto • melonta ja suunnistus • pelastustekniikat ja jatkotoimet erilaisilla välineillä

Kurssi on maksuton. Kurssille osallistuva sitoutuu jatkossa toimimaan ohjaajana Merimelojien järjestetyssä toiminnassa.

Ilmoit tautuminen ja lisätiedot:

Tomi Kallio-Könnö email rabpin@yahoo.com Puh: 040-7725916

Kevään muita koulutuksia

2. Risto Lehtisen eteenpäinmelonnan tekniikan koulutusilta vajan lä-

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Timo Mononen, turva@merimelojat.fi

hivesillä ja vajalla 29.5. 17.00–21.00. Mukaan mahtuu 10 melojaa. Sisältää henkilökohtaisen palautteen tekniikasta.

1. Sami Saikkosen venyttelykurssi

3. Ensiapukurssi EA1. Kurssi pidetään

6.5. majan salissa klo 18.00–19.30. Mukaan mahtuu 30 ilmoittautujaa.

Merimeloja 2/2012

kahtena sunnuntaina 29.4 ja 6.5.klo 9–17. Mukaan mahtuu 15 melojaa. Seuran järjestämälle melontaohjaajakurssille osallistuvat sekä kesän melontakouluja vetämään ilmoittautuneet ovat etusijalla paikkoja täytettäessä.

5

Merimelojat ry:n

melontakaluston käyttö

M

erimelojat ry:n omistama melontakalusto eli seuran käyttöoikeuskalusto on jäsenten käytettävissä alla tarkemmin kuvatuilla ehdoilla.

Merimelojien käyttöoikeuskalustoa saavat käyttää vain ne Merimelojien jäsenet, jotka ovat maksaneet kuluvan vuoden jäsenmaksunsa. Oman kajakkipaikan haltijan tulee lisäksi olla maksanut käyttöoikeusmaksu.

Muilla kuin Merimelojien jäsenillä ei ole oikeutta käyttää seuran käyttöoikeuskalustoa.

Kertakohtaisen poikkeusluvan voi myöntää seuran hallitus tai hallituksen valtuuttama henkilö, käytännössä vajamestari.

Ns. kisällinäytteet eli seuran jäseneksi pyrkivän melontataitotestit ovat pysyvä poikkeus säännöstä. Kisällinäytettä suorittava henkilö voi meloa Merimelojien kajakilla, vaikkei ole vielä seuran jäsen. Kisällinäytteen saavat vastaanottaa vain hallituksen valtuuttamat henkilöt.

Seuran käyttöoikeuskaluston käyttö vajalta meloen tapahtuvilla korkeintaan kahden yöpymisen mittaisilla melonnoilla on sallittu kohteesta riippumatta. Melonta voi siis suuntautua muuallekin kuin seuran retkitukikohtiin. Seuran avokanootin kuljettaminen 6

korkeintaan kahdeksi vuorokaudeksi koskimelontaseura Kohinan Kontti-tukikohdalle rinnastetaan seuran retkisaariin melomiseen ja on siten sallittu. Kaluston kuljettaminen muualla sijaitsevaan kohteeseen autolla tai vastaavalla edellyttää kaluston vuokrausta.

Vuokrattavavissa on vajamestarin tähän tarkoitukseen osoittama kalusto.

Jaostojen (koskimelonta- ja kanoottipoolojaosto, ratajaosto ja nuorisojaosto) erikoiskaluston käytöstä on sovittava kunkin jaoston vastuuhenkilön kanssa. Tätä kalustoa voidaan vastuuhenkilöiden kanssa erikseen sovittaessa kuljettaa muualla sijaitseville harjoitus- ja kilpailupaikoille.

Seuran koulutustoimintaa (tai vastaavaa) aktiivisesti järjestävät henkilöt saavat vajamestarin kanssa erikseen sopimalla lainata käyttöoikeuskalustoa melontatapahtumiin/harjoituksiin.

Käyttäjä on aina vastuussa käytössään olevasta kalustosta ja sen kunnosta.

Hallitus

Merimeloja 2/2012

Kuva Merimelojien arkisto

Merimelojien talkoopanosja talkoopiste­järjestelmä

M

erimelojien jäsenten vuotuisen talkoovelvoitteen tavoitteena on jokaisen osallistuminen seuran toiminnan toteuttamiseen kahta talkoopistettä vastaavalla panoksella. Talkoopisteitä voi kerätä esimerkiksi melontakoulujen vetäjänä toimimalla, vajamestarin apuna vajatalkoissa tai kanoottien korjauksessa, jaostojen tehtävissä, Merimeloja-lehteen kirjoittamalla ja monella muulla tavalla.

Talkootehtävistä ilmoitetaan Merimeloja-lehdessä, seuran verkkosivujen keskustelufoorumilla sekä seuran sähköpostilistalla, mutta tietoa tekijäänsä odottavista asioista voit saada myös hallituksen jäseniltä ja toimihenkilöiltä.

Talkoopisteitä myöntävät hallituksen jäsenet, Mäntysaaren ja Skorvön isännät, sekä Merimeloja-lehden päätoimittaja. Pisteet kirjataan seuran toimistossa jäsenrekisteriin.

Talkootehtävät pisteytetään seuraavasti: • Yksi talkoopiste vastaa 1–2 illan tai 3–6 h työtä.

Merimeloja 2/2012

• Kaksi talkoopistettä vastaa kolmen illan tai yli 6 h työtä (esim. koko melontakoulu).

• Pisteiden myöntäjillä on rajatapauksissa mahdollisuus käyttää omaa harkintaa.

Talkoopanosmaksun suuruus on päätetään vuosittain syyskokouksessa. Jos jäsenellä on kaksi tai useampia talkoopisteitä, ei maksua peritä. Jos jäsenellä on yksi talkoopiste, peritään puolet talkoopanosmaksusta eli 25 euroa. Jos talkoopisteitä ei ole kertynyt, maksun suuruus on 50 euroa. Talkoopanosmaksut peritään kevättalvella lähetettävällä maksulomakkeella. Jos tiedät keränneesi talkoopisteitä ja saat silti postitse talkoopanosmaksulomakkeen, voit tehdä oikaisupyynnön seuran toimistoon. Pyynnöstä tulee käydä nimesi lisäksi ilmi tehtävä josta sinulla pitäisi olla talkoopiste, jaosto jonka tehtävästä oli kyse, sekä talkooajankohta.

Hallitus

7

Retkijaoston retkiohjelma 2012 1. Retkenvetäjät ottavat vastaan ilmoittautumisia sähköpostitse torstaista 29.3.2012

klo 17.00 alkaen.

Ilmoittautumisaikaa ei mitata sekunnin tarkkuudella, vaan retkenvetäjä päättää viime kädessä osallistujat illan aikana tai myöhemmin ilmoittautuneista. Tätä ennen saunan lauteilla tai muuten salakähmäisesti tehdyt ilmoittautumiset eivät sido retkenvetäjää.

Ilmoittautumisen yhteydessä on vetäjälle annettava osallistujan nimi, puhelinnumero ja sähköpostiosoite sekä muut mahdolliset vetäjän kaipaamat tiedot.

2. Tarkempia tietoja retkistä saa vetäjiltä.

Heillä on oikeus tehdä muutoksia retkisuunnitelmaan. Muutenkin retkijaosto/Merimelojat ry pidättää oikeuden muuttaa retkiohjelmaa milloin tahansa ja jopa peruuttaa retken.

3. Maksullisten retkien retkimaksu perus-

tuu vetäjän laatimaan kustannusarvioon.

Retkimaksu maksetaan aina Merimelojat ry:n pankkitilille FI37 2400 1800 0354 87 viimeistään retkenvetäjän ilmoittamana eräpäivänä.

Maksussa käytetään viitenumeroa. Osa retkistä on maksuttomia.

8

4. Jos osallistuja peruu lähtönsä vetäjän antaman eräpäivän jälkeen, pidätetään häneltä seuralle peruutusmaksuna puolet retkimaksusta (poislukien lääkärintodistus). Jos osallistuja ei suorita retkimaksuaan viimeistään eräpäivänä, vetäjä voi hänet pudottaa pois osallistujaluettelosta.

Huomaa, ettei Merimelojat ry millään tavoin vastaa peruutuksen osallistujalle aiheuttamista kuluista (esim. laivaliput, majoitukset). Mahdollisia korvauksia on pyydettävä ao. yhtiöiltä näiden omien peruutussääntöjen mukaan. Tämä koskee sekä osallistujan omaa perumista että retkijaoston peruuttamaa retkeä.

Lyhyesti: Merimelojat ry EI KORVAA mitään peruuttamisten aiheuttamia kuluja osallistujille.

Koska vuoden mittaan tapahtuu aina perumisia, hyvinkin suositulle retkelle saattaa päästä mukaan, vaikka keväällä ei siltä näyttäisikään. Ilmoittautuminen varasijalle tuottaa usein tulosta.

Merimeloja 2/2012

14.–15.4. Retkijaoston 75-vuotisjuhlaretki Skorvaniin Vaatimustasot ja niiden lyhyet kuvaukset: 1 = helppo. Rauhallinen tahti, suojaisat reitit.

Suunniteltu päivämatka on noin 20 km.

2 = keskitaso. Normaali retkivauhti, osittain suojaisat reitit. Vaatii jonkin verran retkikokemusta. Päivämatkat noin 30 km.

3 = vaativa. Isoja selkävesiä. Kokeneille melojille.

Päivämatkan pituus voi olla yli 50 km.

4 = erittäin vaativa. Hyvin pitkät aavaosuudet. Pitkä reitti, päivämatka jopa yli 50 km.

5. Käyttöoikeuskajakki varataan jäsen-

päivystyksestä. Varattu kajakki on merkittävä huolellisesti viimeistään lähtöpäivän aamuna, mieluimmin jo edellisenä iltana.

Muista aina ennen retkeä huolellisesti tarkastaa kajakin ja muiden varusteiden kunto! Kohtele seuran varusteita vähintään yhtä hyvin kuin omiasi!

Tee itsellesi varustelista ja tarkasta varusteesi sen mukaan, ettei mitään unohdu kotiin.

Osallistuja saattaa saada vetäjältä ryhmän varusteita kajakkiinsa retken ajaksi (ea-laukku, vara-aukkopeite jne.). Näitä lainavarusteita on käsiteltävä erityisen huolellisesti.

6. Retken valmisteluihin liittyy turvallisuussyistä yleensä pelastusharjoitus vajavesillä ennen retkeä vetäjän johdolla. Se on pakollinen, jos vetäjä niin päättää.

Merimeloja 2/2012

Merimelojat ry:n retkijaosto täyttää 75 vuotta 15.4.2012.

Säästä ja jäästä riippuen pyritään järjestämään viikonlopun juhlaretki Skorvaniin.

Vetäjä ?

Ilmoittautuminen sähköpostilla?

Vaatimustaso 2 (kylmä vesi).

28.4.–1.5. Jäänsärkemisretki Skorvaniin Perinteinen vappumelonta paratiisisaareen vappueväsretkelle.

Vetäjä ?

Ilmoittautuminen sähköpostilla?

Vaatimustaso 2 (kylmä vesi).

14.–17.6. Saaristomeren pidennetty viikonloppuretki Alustava reitti Kasnäs-Rosala-Vänön lähisaari-Hälsingholmen-Kasnäs.

Vetäjänä on Mara.

Osallistumisen edellytykset: ennen retkeä vähintään 150 melontakilometriä, yksi Skorvanin retki (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla ennen retkeä.

Ilmoittautuessa on ehdottomasti mainittava, onko käytössä auto, vetokoukku ja kuinka monta kajakkia/retkeläistä on valmis ottamaan kyytiin.

Ilmoittautuminen sähköpostilla retki@merimelojat.fi.

Vaatimustaso 2.

Viitenumero 3010 1212.

22.–24.6. Skorvanin juhannusretki Vetäjä ?

Osallistumisen edellytykset: ennen retkeä vähintään 100 melontakilometriä ja kaksi Ykän kymppiä (vast.) yhteen menoon saman päivän aikana.

Ilmoittautuminen sähköpostilla ?

Vaatimustaso 1.

9

Suomi meloo

Jyväskylä

28.6.–1.7. Padvan runtti

saimaan Vetäjä Timo Mononen. retki Melomme torstai-iltana 15 km, perjantaina 35 km, lauantaina 15–20 km ja sunnuntaina Virolahti 10 km.

Kotka Turku Lauantaina valmis ruoka ja sauna, joista Saaristo­ Helsinki Itäinen Suomenlahti maksamme noin 30 € per kauhoja. meren retki Padvan Skorvan Osallistumisen edellytykset: vähintään 100 Kalastaja­ runtti leirit II melontakilometriä vuoden 2012 aikana ennen retkeä, kaksi Ykän kymppiä (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus vetäjän johdolla.

Ilmoittautuminen sähköpostilla timo.mononen@saunalahti.fi.

14.–15.7. Skorvanin Vaatimustaso 2. viikonloppuretki Viitenumero 3010 1225.

Vetäjinä ovat Arja ja Eero Paatero.

Osallistumisen edellytykset: vähintään 100 melontakilometriä sekä kaksi Ykän kymppiä 8.–15.7. Kalastajaleirit II, samana päivänä (tai vast.) ennen retkeä.

Kökar ja Utö Ilmoittautuminen sähköpostilla Vetäjänä meloo Kari Hausen.

Avoimien selkien reitti Korppoosta Jung- arja.paatero@pp.inet.fi.

Päivämatkat 26–28 km. fruskäriin ja Kökariin, jonka eteläpuolella on joukko saariston entisiä syys- ja kevätkalas- Vaatimustaso 1–2. tuksen tukikohtia. Tavoitekohteina mm. Kalskär, Långskär, Kökarsören ja Mörskärit mat- 20.–29.7. Itäinen Suomenlahti kalla kohti Utötä. Utöstä melotaan Kökarin Vetäjänä meloo Mara. kaakkoispuolen kalastajaleirien ja Östers- Tutustutaan Itäisen Suomenlahden saariin kärsfjärdenin harvoin nähtyjen saarien kaut- (mm. Tammio, Ulko-Tammio, Haapasaari) ta takaisin. Retkelle lähtijöiden on oltava tot- joko ympyrälenkkinä tai reittinä Virolahtituneita aallokkoon.

Helsinki. Osallistumisen edellytykset: vähinEnnen lähtöä: 250–300 melontakilometriä, tään 250 melontakilometriä, kaksi Skorvanin kaksi Skorvanin retkeä sekä pakollinen pelas- retkeä (vast.) ja pakollinen pelastusharjoitus tusharjoitus ja retki-info kesäkuussa. vetäjän johdolla ennen retkeä.

Ilmoittautuminen sähköpostilla Ilmoittautuminen sähköpostilla kari.hausen@welho.com . retki@merimelojat.fi.

Vaatimustaso 3.

Vaatimustaso 3.

Viitenumero 3010 1238.

Viitenumero 3010 1241.

10

Merimeloja 2/2012

iceBREAK 18.–19.8. Skorvanin viikonloppuretki Vetäjä: Anneli Lahti.

Osallistumisen edellytykset: ennen retkeä vähintään 100 melontakilometriä tänä vuonna ja Lauttasaaren kierto tai kaksi Ykän kymppiä (vast.) yhteen menoon saman päivän aikana.

Ilmoittautuminen heinäkuun loppuun mennessä sähköpostilla vpj@merimelojat.fi.

Vaatimustaso 1.

28.9.–30.9. Skorvanin ruskaretki Vetäjä ?

Osallistumisen edellytykset: vähintään 100 melontakilometriä ja kaksi Ykän kymppiä (vast.) ennen retkeä.

Ilmoittautuminen sähköpostilla ?

Vaatimustaso 2.

4.–7.10. Saimaa Vetäjänä toimii Pertti Rajala.

Osallistumisen edellytykset: vähintään 150 melontakilometriä ja yksi Skorvanin retki (vast.) ennen retkeä.

Ilmoittautuminen sähköpostilla pertti.rajala@tieto.com.

Vaatimustaso 2.

Viitenumero 3010 1254.

Jäät särkyvät iceBREAKkoskimelonta­kilpailussa 15.4.2012 Perinteinen iceBREAK-melontatapahtuma järjestetään Helsingin Vanhankaupunginkoskella sunnuntaina 15.4. klo 12–16.

Ohjelmassa on boatercrossin kansainvälinen kilpailu, jossa Suomen parhaat sekä ulkomaiset kovan luokan melojat ottavat mittaa toisistaan kuohuvassa koskessa.

Viime vuonna kilpailun voitti Merimelojia edustanut Matic Terčelj.

Tapahtumassa runsaasti oheis­ ohjelmaa mm. yleisömelotusta, melontavarustekirpputori, tuote-esittelyitä, puffetti yms. yms.

Ohjelma ja lisätiedot (Huom. linkki vie vuoden 2012 sivuille, vaikka toisin voisi luulla...) http://www.kohinaa.com/ icebreak/icebreak2009/

Lisäksi seura osallistuu joukkueella Suomi Meloo -tapahtumaan 9.–19.6. (ei seuran retki).

Reitti Petäjävesi–Laukaa.

Lisätietoja Henrik Musakalta, hallinto@merimelojat.fi.

Merimeloja 2/2012

11

Saaristomeren retki

16.–19.6.2011

T

oivon voivani sanoa, että ”oikiat asiat pysyy ja paranoo”.

Niin kuin tämä Saaristomeren pidennetyn viikonlopun retkikin, joka on merkkareiden retkijaoston tunnetuin tuotemerkki. Aina samalla paikalla ennen juhannusviikkoa, kohteena taatusti jokin Saaristomeren koilliskolkka, myös aloitteleville melojille varsin sopiva: tämä retki ei muutu. Mutta pitäisikö sen uudistua? Osallistujien määrä on laskenut selvästi, joten ehkäpä jotakin pitäisi keksiä, vaikka etsiä käymättömiä saaria ja reittejä tai vaihtaa vetäjää.

Kun Kirjaisista hyvässä säässä lähdimme torstaina 16.6. kohti tuntematonta yöpaikkaa, meitä retkeläisiä oli kahdeksan. Jan, Jyri, Hannu, Sanna, Taru, Riitta ja Jorma luottivat edelleen tähän konseptiin. Karttoja ja ilmakuvia katseltuani olin valinnut Brännskärin itäkärjen solan maihinnousupaikaksi, mutta se osoittautuikin liian pusikkoiseksi. Kiertelimme tovin Brännskärin pohjoisrantaa, mutta palasimme jo alussa havaitulle kivalle pikkusaarelle. Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Kajakit täytyi nostaa ylös, mutta telttapaikkoja oli runsaasti. Vaan mitä olivat nuo punapäiset paalut? Onko joku aikomassa rakentaa mökin tällekin saarenläntille?

Perjantain tavoite oli viime vuoden tyyliin Nötö ja sen sauna, mutta hieman eri reittiä, ettei kyllästy ja nukahda kajakkiin.

Koko perusretkisuunnitelma oli kuitenkin toistoa, sillä oli jäänyt kaivelemaan se, ettemme viimeksi jaksaneetkaan Björköhön. Nyt vahinko otettaisiin takaisin. Jyri äkkäsi eräältä rannalta jalkapallon, jolle löydettiinkin myöhemmin käyttöä.

Ensin kuitenkin saunoimme Airiston veneilijöiden oivassa saunassa radion suomi-iskelmien piristäessä tunnelmaa. Sateessa sitten grillailimme ja Jyri, Sanna ja minä pelasimme potkupalloa kolmihenkisellä joukkueella niin, että vaihdoin välillä puolta siitä etukäteen kenellekään kertomatta. Häviäminen on tällöin mahdotonta. Nötön vanhassa kirkossa tuli toki käytyä, se on pakollinen numero.

12

Merimeloja 2/2012

Seuraavan päivän kohtalainen vastatuuli ei haitannut kun Jan suunnisti meidät Björköhön. Sen sisäjärvi oli jo kauan kiehtonut minua, ja kiemurainen ja silomakkarakallioinen saari ansaitsisi muutenkin kunnon yöpymisvierailun, mutta nyt ei ollut aikaa. Uimme silti kaikki lämpimässä, meren ympäröimässä järvessä.

Lähtöhetken koittaessa äänestettiin, että seuraava välikohde olisi Aspö, ja sehän sopi.

Saari oli myönteinen yllätys kalamyyntei-

mielessä rantakallioita ja hyödynsivätkin niitä illalla. Melontaretkillä voi siis joskus harrastaa muitakin lajeja, kun varautuu siihen etukäteen tai löytää matkalla välineen kuten pallon.

Teltat pantiin taas saarnien alle entisen kalastajatalon nurmikentälle. Viime vuoden lehmiä ei näkynyt talon lähellä, mutta luontopolulla totesimme lampaiden pitävän huomattavan paljon saarnenlehvistä. Mukava oli

Kuva: Hannu Ta

neen ja siisteine vuokrasaunoineen. Kaunis kirkkokin siellä oli, ja sen vieressä olevalla niityllä voi kuulemma telttailla. Savukalan puolikas maksoi kympin ja matkamuistoja sai ostaa kioskista.

Kompassin suuntaneula käännettiin koilliseen kohti Berghamnia. Saariketjua seuraten ja melko myötäisessä tuulessa painellen oli helppo meloa kohti tätä korkeaa saarimöykkyä. Oikeastaan koko Berghamnin saaristo muodostuu useasta koholla olevasta kalliosaarimöhkäleestä, jotka pohjoisessa suojaavat itse satamaa. Jan ja Jyri ihailivat kiipeilyMerimeloja 2/2012

ipale

katsella niiden ahneesti mussuttavan tarjottuja lehtiä. Kiitokseksi saimme mäkätystä.

Ryhmäkuva näppäistiin saaren korkeimmalla kohdalla ja sitä voitte ihailla yksityisvajan seinällä, ainakin toistaiseksi. Illalla paistoimme lettuja rantagrillillä, eikä sadekatosta tarvittu.

Jo sunnuntaina Kirjaisiin meloessa mietin tulevaisuutta. Jos retki ensi vuonna järjestetään, reitti vaihtuu toisaalle. Minne, sitä ei tiedetä.

Mara Roivainen 13

Hiihtoretki Skorvaniin 3.–4.3.2012

K

evät tulee jo kovaa vauhtia, joten päätimme kuuden hengen porukalla lähteä Skorvaniin hiihtäen kun vielä jäitä pitkin pääsee. Osa retkikunnasta oli tehnyt saman retken jo pari viikkoa aiemmin huomattavasti raskaammissa lumiolosuhteissa.

Lauantaiaamuna 3.3. kello kymmenen aikaan starttasimme vajalta vaellussuksilla ahkioiden kera. Mukana olivat Skorvanin isäntä Hannu Taipale, Mara Roivainen, Tuula Mikkonen-Gröhn, Jyri Juslén, Harri Granholm ja tämän tarinan kirjoittaja Laura Tielinen. Keli oli mitä parhain talvivaellukseen jäällä. Aurinko paistoi. Lumipeite jään päällä oli ohentunut ohueksi ja kovaksi. Pieni sivumyötäinen tuuli siivitti menoa.

Kaikilla oli vaellussukset, mutta tällaisella kelillä olisi pärjännyt hyvin myös tavallisilla perinteisen hiihtotavan suksilla. Myöskään ahkio ei ole välttämätön varuste Skorvön hiihtovaellukselle. Jäällä tehtävään lyhyeen hiihtovaellukseen tavallinen pulkka on kevyempikin ratkaisu. Vetämistä varten voi virittää aisojen sijaan narut, jotka kiinnitetään vyötärötasolle. Mukavuutta lisää, jos vyötäröllä käyttää vaikka rinkan irrotettavaa vyötä tai vanhaa ahkion vetovyötä.

Kaskisaaren sillan ali edettiin penkan kautta, koska jää tyypilliseen tapaan ei näyttänyt sillan alla kestävältä. Hanasaaren sillan alusta oli odotusten mukaisesti auki. Penkalla sillan alla ei ollut lunta, joten kannoimme ahkiot tästä yli. Puolivälin jälkeen pidimme lounastauon Ylen saaren länsirannalla tuulensuojassa ja paisteessa. Tästä jatkoimme Rövargrundetille, johon asti meri jo oli avautunut. Lokit parveilivat saapuvan kevään merkkinä jään

14

reunan tietämillä.

Osa porukasta kapusi Rövargrundetille, mutta minä jatkoin hiihtämistä pysähtyen jäälle Rövargrundetin ja Stora Herrön välille.

Hiihtäessä ja liikkeellä ollessa en huomannut mitään erityistä.

Kun pysähdyin ahkioineni muita odottamaan, havaitsin jännittävän ilmiön. Paksun näköinen jää, jolla seisoin, keinui hiljalleen ilmeisesti avomereltä tulevien maininkien johdosta. Kokosimme porukan jatkaen matkaa hiukan sisempänä Stora Herrön rannan tuntumassa.

Herrön selän reunalla sijaitsevan pienen kalastajien saaren luona tapasimme itkevän naisen, joka kertoi kahden pilkkimiehen kadonneen. Pidimme hänelle hetken seuraa.

Sitten saapui hänen tilaamansa pelastuslaitoksen helikopteri. Kopterista tuli niin kova ilmavirta, että ahkiohiihtäjä lähti melko etäälläkin sivuluisuun jäätä pitkin. Pienen kierroksen jälkeen kopteri laskeutui läheisen luodon luokse, josta juoksi mies saareen. Tilanne näytti onneksi väärältä hälytykseltä.

Herrön selältä oli jo jonkin verran lähtenyt jäätä, joten etenimme rannan tuntumassa keskireittiä saapuen Paratiisisaarelle vielä auringon paistessa ennen kello neljää. Saareen oli jo saapunut meitä ennen yksi vakiasukeista, Veli-Matti Wasenius. Laitoimme teltat pystyyn ja ruokailimme auringossa saunan kuistilla. Innokkaimmat lähtivät tämän jälkeen vielä Pikku Skorvanin rinteille harjoittelemaan telemark-käännöksiä.

Vaikka saaressa ei mitään varsinaisia määräaikoja olekaan, niin taas jälleen huomasin kelloa katsoessani, että varsin täsmällisesMerimeloja 2/2012

ti klo 20 käynnistyi saunominen. Hyvät löylyt ja lumikylpyjä, sitten illanviettoa tuvassa. Tuulan ahkiossa oli kulkenut mukana pullo vaaleanpunaista shampanjaa. Skoolasimme hienolle reissulle. Yöksi pääsimme telttoihin raikkaaseen ulkoilmaan nukkumaan.

Sunnuntai 4.3. valkeni kirkkaan aurinkoisena.

Aamutoimien jälkeen kokoonnuimme kello 10 jäälle muutamaa yhteiskuvaa varten ja jätimme hyvästi Veli-Matille, joka jäi vielä saareen. Paluumatkan keliäkään ei voi moittia, mutta jään pinnalla oleva lumi oli jo hiukan jäisempää. Sen ja pienen vastatuulen takia jouduttiin osittain etenemään tasatyönnöllä. Herrön selän reunalla katsastettiin irtoavia jäälauttoja. Siitä olisi saanut halutessaan ilmaisen kyydin Tallinnaan. Lounastauko pidettiin puolivälissä Bodön salmessa auringossa ja tuulensuojassa. Miessaaren välikössä tuli reippaasti luisteluhiihtäen meitä vastaan Marjo Malmström. Perillä vajalla oltiin kello 15.45.

Reissu oli hieno ja siitä isot kiitokset koko retkiporukalle sekä suopeille sään haltijoille!

Teksti ja kuvat: Laura Tielinen

Merimeloja 2/2012

15

Kanoottipoolo

J

oukkuelaji kanoottipoolo (kotoisammin ”poolo”) on pallopeli. Joukkueet pelaavat ketterillä kolmimetrisillä poolokajakeilla.

Kasvosuojallinen kypärä ja iskuilta suojaavat liivit kuuluvat lajin pakollisiin varusteisiin.

Peli on nopeatempoista, melat on kovia, vesi märkää ja vastustajat ainakin metrin pidempiä. Silti lajissa ei juuri vahinkoja tapahdu.

16

Poolossa kaksi viisihenkistä joukkuetta ottaa mittaa toisistaan, kontakti on sallittua ja vauhti on taattu. Kumipintainen pallo saa kyytiä, kun kymmenen pelaajaa survotaan kajakkeinen uima-altaan kokoiseen tilaan ja puhalletaan pilliin. Uima-altaasta puhuminen johtaa ajatukset harhaan – kesäisin pooloa pelataan avovedessä ja talvisin uimahallissa.

Poolo on nopeatempoinen laji. Pienellä kentällä on monta pelaajaa. Vaikka määrättyjä paikkoja ei ole, monesti tietyt pelaajat hoitavat maalin ja puolustuksen. Yksittäinen, erinomainen meloja voi päästä liikkumaan kentällä miten haluaa. Siitä ei ole apua, jos hän ei osaa käsitellä palloa. Yksi loistava heittäjä taas ei yksinään voi tehdä maaleja, jos muu joukkue ei voi toimittaa hänelle palloa oikealla hetkellä. Vain yhteen pelaava joukkue voi pärjätä.

Poolossa on tarkoituksena kuljettaa pallo vastustajan maaliin syöttelemällä. Maali on suorakulmio joka on kahden metrin korkeudella vedenpinnasta. Pallollisen pelaajan saa taklata kumoon, joten eskimopyörähdys ja tuennat kuuluvat perustaitoihin. Parhaimmillaan kanoottipoolossa nähdään hyvin tiukkoja kaksinkamppailutilanteita. Peliaika on kaksi kertaa kymmenen minuuttia.

Merimeloja 2/2012

Poolossa on osattava meloa, heittää palloa, taklata, lukea peliä – kaikkea yhtä aikaa.

Laji vaatii pelaajalta niin räjähtävää voimaa kuin hyvää kestävyyttäkin. Tämä tekee kanoottipoolosta varsin monipuolisen lajin.

Poolo on nopeasti opittava laji. Heti, kun on oppinut istumaan kajakissa, pitämään melaa oikein päin kädessä ja osaa meloa irti laiturista ja kajakin käännettyään meloa takaisin, voi osallistua poolotreeneihin. Se on jopa suositeltavaa.

Tietoa Merimelojien poolotreeneistä julkaistaan seuran verkkosivujen foorumilla, ja treeneihin osallistumisesta voi kysyä foorumilla tai suoraan koskimelonta- ja kanoottipoolojaoston vastuuhenkilöiltä: Poolovastaava George Atanassov, poolo@merimelojat.fi Jaoston vetäjä Aarne Miettinen, koski_poolo@merimelojat.fi

Jutun kokosi lehden toimitus Lähteet: kanoottipoolo.fi ja merimelojat.sporttisaitti.com/jaokset/poolojaos/lajiesittely/

Sivun kuvat Henna Kortesmäki

Merimeloja 2/2012

17

Mistä on Merimelojien kanoottipoolon ykkösjoukkue tehty?

1

990 -luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa Merimelojilla oli useampikin poolojoukkue ja turnauksista tuli runsaasti menestystä. Merimelojia pelasi niin miesten kuin junioreidenkin maajoukkueissa. Jossain vaiheessa 1990-luvun lopun junioreja houkutteli kuitenkin opiskelu ja muu elämä, heistä tuli vain satunnaisia kävijöitä. Viime vuosina samoja kasvoja on nähty jälleen poolovarusteissa, treenaamassa ja pelaamassa. Mikä tämän on saanut aikaan?

Muutama vuosi sitten Merimelojien pooloharrastajien lukumäärä alkoi kasvaa tasaisesti. Harjoituksissa, niin vajalla kuin uimahallissakin, alkoi näkyä aivan uusia harrastajia. Melontakouluista päätyi lajin pariin uusia melojia. Yhdessä touhuaminen ja pelaamisen lomassa uuden oppiminen tuntui houkuttelevan uudet kasvot yhä uudestaan ja uudestaan kentälle. Jopa niin, että osa heistä ei enää olekaan ”uusia kasvoja.”

Pääasiassa näistä ”uusista kasvoista” kasattu Merimelojien ”kakkosjoukkue” kertoo tässä samassa lehdessä helmikuun turnausmatkastaan Järfallaan, Ruotsiin. Uusien harrastajien ja uudelleen aktivoitujen vanhojen harrastajien sekä muilta paikkakunnilta Helsinkiin siirtyneiden pelaajien myötä Merimelojien ykkösjoukkuekin on taas ollut erittäin iskukykyinen.

Merimelojilla on siis ”kakkosjoukkue” ja ”ykkösjoukkue,” mutta rajanveto ei ole niin tarkkaa. Kakkosjoukkueen pelaajista osa on aiemmin pelannut ykkösjoukkueessa ja jopa maajoukkueessa, mutta haluavat mieluum-

18

min pelata kakkosjoukkueessa. Ykkösjoukkueeseen lainataan toisinaan kakkosjoukkueen pelaajia. Lisäksi ajatusmaailmakaan ei tunnu joukkueiden välillä olevan niin kaukana toisistaan.

Kakkosjoukkueessa pelaa henkilöitä, joilla ei ole aiempaa kilpaurheilutaustaa. Melonnan ja kanoottipoolon myötä jotkut ovat siis saaneet elämänsä ensimmäisen varsinaisen kontaktin kilpaurheiluun. Joukkueessa pelaaminen, yhdessä tekeminen, muiden auttaminen ja parempaan suoritukseen pystyminen tuntuvat motivoivan ihmisiä – joidenkin kohdalla aivan uudella tavalla.

Tätä juttua varten kyseltiin ”ykkösjoukkueen” pelaajilta, kuinka he ovat aloittaneet melonnan, kuinka he ovat päätyneet kanoottipoolon pariin ja mikä saa heidän jatkamaan.

Yhteisenä tekijänä tuntui kaikilla olevan lajin hauskuus ja erikoisuus, mutta ennen kaikkea hyvä porukka ja yhdessä tekeminen.

Kenties yksittäisen pelaajan taustoista ja vaikuttimista saa hyvän kuvan lukemalla vaikkapa ykkösjoukkueessa pelinumerolla 5 pelaavan George Atanassovin kertomuksen, kuinka Kotkan pojasta tuli meloja ja miksi hän pelaa yhä – ja oikeamminkin taas – pooloa. George pelasi vuosituhannen vaihteessa Kotkan Melojien jäsenenä pooloa maajoukkueessa ja niiden aikojen kytköksien myötä on päätynyt Merimelojiin, osittain vanhojen tuttujen kanssa pelaamaan.

Teksti Aarne Miettinen Merimeloja 2/2012

Toimituksen huomautus: Kirjoittaja on Merimelojien kanoottipoolovastaava.

E

n tarkalleen muista minkä ikänen olin, mutta ainakin ulkoisesti muistutin enemmän kakaraa kun nyt. Kyllä se varmaan oli ennen kuudetta luokkaa kun tulin takaisin Suomeen. Ala-aste ja piiitkä kesäloma. Asuttiin silloin Kotkassa, KOKSin alueella. Meitä oli ihan hyvä porukka, tehtiin kaiken näköistä. Yks kesä rakennettiin maja kymmenelle, rakennettiin se puuhun ja siinä oli parveke. Kaksi kesää myöhemmin se palo ku Kimmo leikki sytkällä. Oli noi kyl aika hienoja aikoja; energiaa oli, ja aikaa sitä enemmän. Hengattiin ulkona, koko päivä, kaikki, ME. Tosin oli melkein joka päivä viikolla, siinä neljän pintaan, ku ei oikee poikia näkyny. Oli kuulemma treenit… pfu. ”Miks mä en treenaa?” kelasin silloin. Niin, eihän siinä kauaan menny, ku Scottin jäykkäkeula kääntyi kohti Metsolan rantaa ja K-A-N-O-O-T-T-I-P-O-O-LO-A pelaamaan.

Vaja oli söpö; puinen, punainen, valkoisilla kulmilla. Poolomaalit olivat samanlaiset, puiset, punaiset ja valkoisilla kulmilla. Oli varmaan jäänyt maalia yli. Kamat oli kauheet; liivit korvista peppuun, mela ku kirahvi, peitto oli ku mekko, nilkkoihin asti ja se paatti… se paatti tuntu ku Tallinkilla melois. ”Pfu iha sama” jos noi muut tekee niin teenhän mäkin.

Ja niin me tehtiin, joka päivä, no joka toinen päivä, pooloa. Lankkarilla, siinä vieressä, käytiin koskessa… ja kyllä, samoilla paateilla. Oli kyllä nastaa. On tultu meinaa muutaman kerran alas se koko setti sillai hienosti pää alaspäin… pahat pojat katto mopojen selästä ja poltti röökii. No ei siinä mitää. Ne tekee edelleen sitä samaa, ja niin kait minäkin. Mut kelaa! Kahden tunnin poolotreenit ja sit koskeen… noh. Ei se kesäaurinko hirveesti laske!

Kyllä poolo oli kivaa käytiin turnaukset ja sit joku keksi et käydään salilla, niin eiMerimeloja 2/2012

Kanootti– pooloilijan tarina

– George Atanassov kertoo

köhän sitten tehty sitäkin. Päästiin maajoukkueeseen ja tästähän alko tulee jo ihan niin kuin urheilua. Tytöt kiinnosti ja ilman paitaa oli kiva hengaa rannalla. Ikää varmaan sellaiset 15 v.

Mut, kas kummaa, kun vuosi myöhemmin piti kelata opiskelua ja aika moni huomas, että ehkä Kotka, KOKS ja meidän punainen vaja ei ollut se maailman keksipiste. Muutin Stadiin sit tietenkin Espooseen. Kävin melomas harvoin, ehkä vain turnauksen silloin tällöin. Olin vähän niin kuin breikillä, kokeilin muita lajeja, Krav Maga, alamäkipyöräily, kaikki ihan kivoja.

Se kävi tässä noin pari vuotta sitten, kun taas heräs into sotkee tota poolopaattia useammin. Kävin treeneissä muutaman kerran ja aika kivuttomasti saatiin tuttu porukka kasaa.

Ei se nyt ihan sama porukka ole, mut ennen kaikkea porukka.

Mä muistan kun me oltiin ennen niin nuoria ja tavallaan meillä oli kaikki aika ja into tehdä ihan mitä vaan. Ja mä tiedän, että ku mä käyn jätkien kanssa ens turnauksessa niin mä huomaan että… meillä on kaikki aika ja into tehdä ihan mitä vaan.

George Atanassov

19

Aloitteleva ukki

T

pooloilee

ulin Merimelojien poolojaoston järjestämään melontakouluun 16.5., kun aurinko paistoi ja Kauppatorilla juhlivat jääkiekon maailmanmestarit. Kuulemma myös muutama melontakouluun ilmoittautunut oli päättänyt mennä Kauppatorille juhlimaan. Aarne ja Juha, joita en ollut koskaan nähnyt, vaikka nimet olivat vaimoni Tuulan juttujen kautta tutut, näyttivät mustine laseineen, yrmeine ilmeineen ja hartioita levittävine gore­-tex -asuineen pahat mielessään olevilta helvetin enkeleiltä. Mietin, olisikohan sittenkin pitänyt mennä Kauppatorille…

Olin innokas oppimaan, olihan vaimo hankkinut mökille jo kolme kajakkia. Pian huomasin, että opittavaa tosiaan riittää. Melontakoulun jälkeisissä poolotreeneissä pyysin Juhaa neuvomaan, miten eskimokäännös tehdään. Juha neuvoi ilmeisen hyvin, sillä kymmenen minuutin kuluttua onnistuin nousemaan pystyyn puoli tusinaa kertaa.

Jostain syystä viimeinen kerta ei onnistunut ja uin pois. Olin kuitenkin melko tyytyväinen, kunnes Aarne tokaisi: ”hyvä alku – nyt enää kymmenen tuhatta toistoa niin osaat sen kunnolla”.

Etukäteen olin arvellut, että olisin melko nopeasti kohtuullinen poolon pelaaja, koska olen pelannut lukuisia pallopelejä. Poolotreeneissä olin kuitenkin koko ajan keula väärään suuntaan ja usein pää alaspäin. Aarne lohdutti todeten, että eihän jalkapallossakaan voi olla hyvä, jos ei osaa juosta tai edes kävellä.

Kesällä touhusin Merimelojissa enimmäkseen muuta kuin pooloa, mutta ehkä kerron kokemuksistani Skorvöstä, keskiviikkokisoista, isoista aalloista ja koskista joskus toiste.

Kävin kuitenkin toisinaan treeneissä, mutta

20

välttelin etukäteen ykkösjoukkueelle varattuja kertoja, koska ymmärsin huomattavan eron omassa ja heidän taitotasossaan. Syksyllä kävin vajalla iltavaloissa poolotreeneissä, kunnes ne loppuivat. Lauantain hallitreeneissä olen käynyt muutaman kerran.

Ihmettelen omia tavoitteitani poolossa.

Tekisin mielelläni sankaritekoja, mutta näillä taidoilla se ei ole mahdollista. Harjoitus tekee mestarin, mutta jo lähes 15 vuotta ikämiehenä olleelle se on mahdotonta. Määrätietoisella harjoittelulla taitoni varmasti kohenisivat reilusti, mutten jaksa innostua. Ehkä moni muukin ihmettelee, mitä ukki oikein meinaa.

Joka tapauksessa treeneissä olen saanut ystävällisiä ja suoraviivaisiakin neuvoja. Kaipa niitä pikku hiljaa oppii ymmärtämään ja pystyy toteuttamaan.

Ensimmäisen melontavuoteni aikana olen havainnut yhtä ja toista. Ensinnäkin melan lapakulmalla on väliä. Itselleni mieluisin on melko loiva. Poolojaostolla on yhteiskäytössä muutama hyvä mela, mutta jos ei ehdi saada sellaista, nautinnosta on saman tien ainakin neljännes menetetty. Toiseksi poolokajakit ovat ahtaita hepulle, jonka kengännumero on 46. Kipu tuntuu kantapäissä ja varpaissa.

Suuri ihmetyksen aihe on se, miten paljon kamojen roudaamista pooloon liittyy ja miten kivuttomasti se näyttää sujuvan. Ymmärrän toki, että näennäinen helppous on vastuuta ottavien ihmisten uurastuksen ansiota.

Kiitän kaikkia pooloilijoita hyvästä meiningistä. Lisäksi haluan kiittää kaikkien jaostojen seura-aktiiveja monipuolisen melontaharrastuksen mahdollistamisesta!

Jari Gröhn Merimeloja 2/2012

å p e v ø pr

KÄÄNNÖSKUKKASIA

V

ietin viime syksyn Trondheimissä Norjassa vaihto-oppilaana, jonne maantieteen opiskelijan oli houkutellut kaunis luonto ja vaellusmahdollisuudet. Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet:n yliopistoliikunta tarjosi oivat ja edulliset liikuntamahdollisuudet lacrossesta kiipeilyyn.

Melonta (padling) oli tietenkin yksi vuonon varrella sijaitsevan Trondheimin vaihtoehdoista.

Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin käydä melontakurssin ja nyt siihen tarjoutuikin erinomainen mahdollisuus. Melontaryhmän eli padlegruppan sivuilta löytyikin heti syyskuussa melontakokeilu: ”prøve på elvepadling”. Ruotsia puhuvana luulin elvepadlingin tarkoittavan jonkinlaista opiskelijamelontaa (ruotsiksi elev=oppilas), jossa leppoisasti käytäisiin läpi melonnan perusteita ja kokeiltaisiin hiukan melomista. ”Opiskelija”-melontapäivänä saavuin innokkaana Trondheimin läpi kiemurtelevalle Nidelva-joelle. Vain muutaman viikon Norjassa olleena minulla oli vaikeuksia ymmärtää hyvin vaikeaselkoisella Stavangerin murteella norjaa puhuvaa ohjaajaa. Hänellä taas (kuten kaikilla norjalaisilla) ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää ruotsia, jonka vuoksi minun myös oletettiin ymmärtävän norjaa.

Kävimme läpi pelastautumisharjoituksen ka-

Merimeloja 2/2012

jakista, joka oli onneksi helppo ymmärtää, sillä kokeilimme pelastautumista käytännössä.

Sen lisäksi saimme (ilmeisesti) vinkkejä melontatekniikkaan liittyen, jonka jälkeen lähdimme melomaan mutkittelevaa jokea pitkin.

Ensimmäisen mutkan jälkeen huomasin kauhukseni, että Nidelva oli paikoin villisti virtaava KOSKI! Samalla minulle myös valkeni, että elvepadling tarkoittaa norjaksi koskimelontaa (ruotsiksi forspaddling) eikä opiskelijamelontaa. Kaikeksi onneksi selvisin koskiosuudesta kunnialla, jonka jälkeen adrenaliinia pumppaavat suoneni halusivat ehdottomasti jatkaa elvepadlingia ja päädyinkin seuraavalla viikolla järjestettävälle koskimelonnan alkeiskurssille. Kurssin käytyäni tutustuin muihin padlegruppan jäseniin ja opin ymmärtämään paremmin norjan kieltä, mikä auttoi huomattavasti vastaavanlaisten väärinymmärrysten välttämisessä. Toisaalta, oli onni etten tiennyt elvepadlingin tarkoittavan koskimelontaa, sillä en olisi muuten osallistunut ”prøve på elvepadlingiin”.

Nyt asun taas Helsingissä ja liityin Merimelojiin hyvän koski- ja poolotarjonnan houkuttelemana.

Ilona ”Efe” Ogbeide 21

Uutta kipinää melontaan

K

eväällä 2010 oli päätösten aika – jatkaako melontaharrastusta vai lopettaako siihen. Melontataidot riittivät Seurasaaren lähistöllä melomiseen hyvällä säällä. Eskimoita ja tuentoja oli kyllä tullut uimahallissa muutaman kerran harjoiteltua, mutta niiden onnistumisen todennäköisyys ei paljoa lottovoittoa suuremmaksi kasvanut.

Asiaa ei myöskään auttanut silloisen melontaseurani olematon ohjelmatarjonta: ei retkiä, eikä juuri koulutusta.

Oli siis aika tutkailla, mitä naapurissa tehtiin. Merimelojilla näytti olevan paljonkin ohjelmaa. Oli retkiä, saaritukikohtia, koskimelontaa ja... pooloa? Mitä se on? Jahas, pallon perässä melontaa. Luin lajiesittelyn, ja laji vaikutti ihan hauskalta, jos vain osaa meloa. Kun en mielestäni osannut, en asiaa sen enempää ajatellut.

Satuin lukaisemaan Aarnen keskustelupalstalle lähettämän kirjoituksen, jossa luvattiin opettaa aloittelijoille tuentoja ja eskimoita. Kuulosti juuri siltä mitä tarvitsin. Ei muuta kuin seuraa vaihtamaan! Eräänä kesäkuun päivänä, aloittelijoiden poolovuorolla, menin Aarnen puheille. Pikaisen paikkojen ja sääntöjen esittelyn jälkeen istuttiinkin jo poolokajakkiin. Jo neopreenipeiton kiinnittäminen yhdellä kädellä oli työn ja tuskan takana (toinen käsi laiturissa). Puhumattakaan sen aiheuttamasta ylimääräisestä ”Saankohan mä tän irti, jos kaadun?” -jännityselementistä. Nähtävästi sain.

Aloittelijoita sattui sinä päivänä olemaan muutama muukin. Jokainen sai yhden pooloilijan antamaan pikakurssin poolomelontaan. Minun tutorikseni tuli Juha. Juhan pikakurssi oli lyhyt: Näin melotaan eteenpäin,

22

näin taaksepäin, näin tehdään kaariveto. Kysyttävää? Ei? Ok, sitten pelataan.

Olo oli hieman orpo, kun pallo putosi veteen, ja kaikki lähtivät melomaan hullunkiilto silmissä kohti palloa. Olo oli kuin irtonaisella poijulla: kaveria meni ohi vasemmalta, oikealta, yli ja ali. Oli kova työ pysyä pystyssä kavereiden aiheuttamien aaltojen takia. Vähitellen kajakkiin tottui ja pallonkin huomasi.

Tästä sitten useiden poolotreenien, sekä Matin, Aarnen ja Juhan avustuksella, käsieskimo onnistui jo suhteellisen varmasti. Melaeskimo sen sijaan ei. Onneksi Merimelojilla oli, ja on edelleen, koko talvikauden ajan kerran viikossa uimahalli käytössä. Oppii se apinakin laskemaan ja minä tekemään melaeskimon.

Keväällä 2011 olikin aika kokea ensimmäinen pooloturnaus Mansepoolo, Suomen isoin ja kansainvälisin turnaus. Joukkueita oli muutama Ruotsista ja useampi Venäjältä.

Turnauksen järjestäjä oli rankannut Merimelojat II -joukkueen mestariehdokkaaksi, joten saimme kunnian pelata turnauksen tulevaa voittajaa (joku ruotsalainen joukkue) vastaan ekan matsin. Turpaan tuli niin että korvissa soi vieläkin. Kuutisen ottelua ja muutama voitto myöhemmin oli turnaus ohi. Akut olivat tyhjinä, niin kuin seuran bussista talvisin, mutta kaikilla oli hyvä fiilis.

Nyt, puolitoista vuotta poolon aloittamisen jälkeen, tuennat tulevat automaattisesti, eskimo on lähes pomminvarma, ja meloakin uskaltaa Lauttasaaren ulkopuolelle.

Kristian Slavov

Merimeloja 2/2012

Kuva: Pasi Järves

Y-10

Ykan kymppi (Y-10) Merimelojilla

S

unnuntaina 20.5. klo 12 melotaan perinteinen Ykan kymppi Merimelojien majalla. Kuntotapahtuma on maksuton ja avoin kaikkien melontaseurojen jäsenille alukseen ja lapakulmaan katsomatta. Osanottajille otetaan aika. Aika julkaistaan, jollei osanottaja ilmoittautumisen yhteydessä sitä kiellä.

Osanottajan on kaatumistilanteessa kyettävä kiipeämään käyttämäänsä kajakkiin/kanoottiin takaisin. Tapahtumassa on turvavene.

Ilmoittautuminen klo 10 alkaen Merimelojien vajasaarella. Lähtö klo 12 Merimelojien majan ja Soutustadionin välistä. Melonnan jälkeen tarjolla keittoa ja leipää, ja osanottajilla on saunomismahdollisuus.

Reitti ylittää Seurasaarenselän, kiertää Musta-, Lehti- ja Kuusisaaren, sekä palaa Merimelojien vajalle Rajasaaren ulkopuolelta. Reittikartta saatavissa ennen tapahtumaa Merimelojien verkkosivuilta sekä ilmoittautumisen yhteydessä Merimelojien vajalla.

Merimelojien jäsenet voivat osallistua tapahtumaan myös talkoolaisina : tarvitsemme toimitsijoita ilmoittautumisten vastaanottoon, ajanottajia, sopankeittäjiä, turvavenemiehistöä.

Talkooilmoittautumiset ja tiedustelut: Rauli Rautavuori, pj@merimelojat.fi

Merimeloja 2/2012

23

MERIMELOJAT RY Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.fi PÄIVYSTYS Puhelin 050 357 4507 Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka-maaliskuu: kk:n ensimmäinen tiistai klo 18–19 MAJAN VARAUKSET Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.fi kohdasta majan vuokraus.

PANKKIYHTEYDET: Nordea FI20 1200 3000 0099 10: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea FI37 2400 1800 0354 87: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki

Päätoimittaja: tehtävä avoinna e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi

Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen.

Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Julkaisija: MERIMELOJAT RY Kirjapaino: Kopio Niini Oy

24

Taitto: Päivi Kekäläinen e-mail: mm_taitto@merimelojat.fi Ilmoitushinnat: Koko sivu 170 €, 1/2 sivu 90 €, toistoalennus 25 %

Ilmestymisaikataulu vuonna 2012 No:

Aineiston jättö

Painatus

1.

2.

3.

4.

5.

3.2.

12.3.

16.4.

31.8.

15.10.

20.2.

26.3.

2.5.

17.9.

29.10.

Merimeloja 2/2012