Merimeloja 5/2012

Puurojuhlat 24.11.

Kesän retkiä

Kuvaaja Pasi Järves.

Numero 5/2012

MERIMELOJIEN HALLITUS Puheenjohtaja Rautavuori, Rauli pj@merimelojat.fi, 050 357 0916 Malmström, Marjo sihteeri@merimelojat.fi Sihteeri (ei hallituksen jäsen) Varapuheenjohtaja Suitiala (ent. Lahti), Anneli vpj@merimelojat.fi hallinto@merimelojat.fi 0451 242505 Taloudenhoitaja (toimisto ja talous) Musakka, Henrik

talous@merimelojat.fi Koski- ja poolojaosto Miettinen, Aarne koski_poolo@merimelojat.fi 044 527 4936 Nuorisojaosto Ritvos, Ilkka nuoriso@merimelojat.fi Rata- ja maratonmelontajaosto Ritvos Heikki rata@merimelojat.fi 040 570 3376 Retkijaosto Roivainen, Martti retki@merimelojat.fi Koulutus ja turvallisuus Mononen, Timo turva@merimelojat.fi, 040 551 9191 Vajamestari tehtävä avoinna vajamestari@merimelojat.fi

TOIMIHENKILÖT Toimistonhoitaja Vahtimestari Koskivastaava Poolovastaava Virkistysjaoksen vastaava Koulutusvastaava Taloussihteeri Skorvön isäntä Mäntysaaren isäntä Kalustovastaava

Malmström, Marjo toimisto@merimelojat.fi 050 357 4507 (toimisto) Anttila, Marianne vahtimestari@merimelojat.fi Hämäläinen, Jyri koski@merimelojat.fi 040 548 1663 Atanassov, George poolo@merimelojat.fi 041 465 1391 Niemelä-Koura, Asko virkistys@merimelojat.fi 045 111 4724 Vartiainen, Eija koulutus@merimelojat.fi 040 720 2707 Luostarinen, Leena taloussihteeri@merimelojat.fi 050 5347 537 Taipale, Hannu skorvo_is@merimelojat.fi 040 585 0822 Pulkkinen, Jussi mantys_is@merimelojat.fi 0400 974 317 Koivula, Heikki 0400 902776

Merimeloja-lehti Päätoimittaja Taitto

tehtävä avoinna Kekäläinen, Päivi

mm_lehti@merimelojat.fi mm_taitto@merimelojat.fi

Verkkosivujen vastaavat:

Räisänen, Ari ja Gustafsson, Jussi

www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504

Kuva Michael Aston

Ylimelamies

Arkea ja juhlaa

E

nsiksi haluan kiittää kaikkia Merimelojia vuodesta 2012. Kiitos aktiivisuudestanne, kiitos osallitumisestanne, kiitos vaivannäöstänne! Erityiskiitos vajamestarin tehtävästä kesken kauden luopumaan joutuneelle Matti Hurmeelle, jonka työ vajasaarellamme näkyy vielä pitkään.

Kuten edellisestä voitte päätellä, vajamestarin tehtävä on avoinna. Muistuttaisin, että etsimme myös taloudenhoitajaa sisäänajettavaksi tehtäviin. Henrik Musakka on luvannut olla käytettävissä vielä seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Olisi hyvä, hänen rinnalleen löytyisi ”työpari”, jonka hän voisi perehdyttää seuraajakseen.

Seuran syyskokous pidetään tiistaina 20.11.

Kokouskutsu julkaistiin Merimelojan edellisessä numerossa. Tätä kirjoitettaessa hallitus on saanut valmiiksi esitykset toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi vuodelle 2013.

Syyskokouksessa päätetään Merimelojien toiminnan suuret linjat tulevalle vuodelle. Lisäksi kokous tekee henkilövalintoja seuran hallitukseen.

Merimeloja 5/2012

Syyskokouksen yhteydessä luovutetaan saajilleen Merimelojien 80. juhlavuonna myönnetyt hopeiset ansiomerkit. Merkkien saatavuus oli väliaikaisesti huonontunut, mutta tänä vuonna tilanne on korjautunut.

Ansiomerkin saajat ovat vastaanottaneet henkilökohtaisen kutsun tilaisuuteen.

Marraskuun päättää puurojuhla, josta lisää sisäsivuilla. Joinakin vuosina olemme saaneet juhlistaa päättynyttä kautta talvisessa säässä. Miten käy tänä vuonna? Seuraava Merimelojan numero ilmestyy tammikuussa 2013, silloin olemme viisaampia asian suhteen.

On aika toivottaa hyvää loppuvuotta niille, joita en tänä syksynä enää vesillä tai vajalla, arjessa tai juhlissa kohtaa. Ensi vuoteen!

Rauli Rautavuori Ylimelamies

3

o h r e k i Tan ss

jatkuu

Tanssikerho Merimelojien jäsenille sunnuntaisin klo 14 majalla.

Ohjelmassa vakio- ja lattaritansseja.

Mukaan voi tulla milloin vain, joka kerralla on eri teema. Sopii niin vasta-alkajille kuin kokeneille.

Vetäjä Viljo Nieminen

VAJAMESTARI Matti Hurme on luopunut vajamestarin tehtävistä. Matin korvaamattoman työpanoksen ansiosta hänen seuraajalleen jää tavallista helpompi tehtävä hoidettavaksi. Kiitos tähänastisesta, Matti!

Etsimme uutta vajamestaria. Vajamestari vastaa kokonaisuutena seuran vajasaaren ja käyttöoikeuskaluston kunnossapidosta. Apunaan hänellä on osa-aikainen vahtimestari, kalustovastaava sekä autotallivastaava. Tavallisesti vajamestari on myös hallituksen jäsen, mutta se ei ole välttämätöntä. Vajamestarin tehtävä hoidetaan talkooperusteisesti.

Haluatko vajamestariksi? Ota yhteyttä: Rauli Rautavuori, pj@merimelojat.fi, 050 357 0916

4

Merimeloja 5/2012

Puurojuhla

lauantaina 24.1 1.

Luvassa iloista tunnelmaa, elävää musiikkia ja herkkuja!

Sauna on lämpimänä klo 16 alkaen.

Puuro-, leivonnais- ja glögitarjoilu alkaa klo 18.

Ohjelma alkaa klo 19.

Merimeloja 5/2012

5

Talvikauden 2012–2013

uimahallivuorot Malmin uimahallilla maanantaisin klo 20.30–22.00

Merimelojilla on uimahallivuoro Malmin uimahallilla. Uimahallissa voi harjoitella esimerkiksi pelastautumisia, tuentoja, ohjaustekniikoita ja eskimokäännöksiä. Kaikki uimahallivuorot ovat avoimia kaikille seuran jäsenille, vaikka osalla vuoroista on erikoisjärjestelyjä.

n i r E & e c i l A

Käytännön asioita Harjoitukset ovat maanantaisin klo 20.30–22 Malmin uimahallilla osoitteessa Pekanraitti 14. Itse allasaika on melko lyhyt, joten on suotava tulla hallin pihalle/parkkipaikalle jo klo 20.00. Kajakkeja voi kantaa kontista sisään ja pestä klo 20.00. Käytännössä kajakit kannetaan ensin hallin ovelle, jonka jälkeen jatketaan vaatteiden vaihdolle ja suihkuun.

Ripeästi toimien ehditään sitten nostamaan kajakit sisään ja pesemään ne ennenkuin pääsemme altaaseen klo 20.30. Altaassa voimme olla klo 22.00 asti, ja ulkona meidän pitää olla klo 22.20. Kannamme kajakit yhdessä takaisin konttiin. Yhteistyöllä meille jää enemmän allasaikaa! Saunat eivät ole käytössä vuoron aikana.

Kaikkien altaassa käytettävien kajakkien pitää olla ehdottoman puhtaita. Ennen altaaseen laittamista kajakit pitää pestä huolellisesti uimahallin tarjoamalla pesuaineella ihan joka kerta! Hallissa ei saa kävellä ulkokengillä.

Saapuminen vajalle

Lokakuun ensimmäisenä päivänä vajalle saapui kaukaisia vieraita.

Alice Lawson ja Erin Dunn lähtivät heinäkuun alussa melomaan Doverista kohti Suomea. Doverista Helsinkiin kertyi noin 2500 seikkailuntäyteistä kilometriä. Melojien muodostama kunniakuja johdatti naiset perille vajallemme, jossa Britannian suurlähettilään, Merimelojien ja Suomen Retkimelojien edustajien vastaanottokomitea odotti heitä.

6

Merimeloja 5/2012

Itse uima-allas on hyvin iso (17 x 25 m, 8 rataa), joten sinne mahtuu reilusti melojia. Pihalla on kontti, jossa on retki-, koski- ja poolokalustoa. Kaikki kontissa oleva kalusto on käytettävissä vuoron aikana (koskikalusto kuuluu Kohinalle). Omaakin kalustoa saa tuoda paikalle, kunhan sopii asiasta etukäteen koulutus- ja turvallisuusvastaavan kanssa sekä pesee kajakin kunnolla pesuaineella ennen altaaseen menoa. Poolokalustoa tulee olemaan hieman rajoitetusti muuten kuin poolovuoroilla. Jos tietynlaisesta kalustosta on puutetta, kertokaa siitä seuran koulutusja turvavastaavalle!

Hallille pääsee kätevästi julkisilla kulkuneuvoilla, esimerkiksi Malmin asemalta on muutaman sadan metrin kävelymatka hallille. Autoilijoille on uimahallin oma parkkipaikka käytössä. Parkkipaikka on maksullinen.

Maksa saapuessasi parkkipaikalta löytyvän automaattiin ja laita pysäköintilippu autoon näkyville. Pysäköinti maksaa euron kahdelta tunnilta.

Uimahallivuoron säännöt: • Altaalle saa tuoda vain puhdistettua kalustoa ja varusteita. Kaikki kajakit on pestävä HUOLELLISESTI pesuaineella ennen altaalle tuomista. Jos altaaseen tulee kaluston mukana hiekkaa yms. likaa, emme saa pitää hallivuoroa.

• Kaluston käsittelyssä tulee muistaa, että hallin laatoitukset yms. rakenteet eivät kestä kanoottien iskuja ja kolhuja. Pyydä apua ja auta muita kaluston liikuttelussa hallin tiloissa, ettei satu turhia vahinkoja.

• Altaalle kannattaa viedä vain muovista kalustoa, pooloja, koskareita ja muovisia merikajakkeja. Ei lasikuitupaatteja.

• Yhtä tärkeää, kuin kaluston puhtaus on jokaisen melojan oma puhtaus. Altaalle on asiaa vain peseytyneenä ja asianmukaisessa varustuksessa: shortsit / simmarit, t-paita + uimalasit, joissa nenänipsu + pyyhe ja pesuvälineet.

Seuraa hallivuoroja koskevaa tiedotusta seuran sähköisillä kanavilla!

Alicen ja Erinin kiitoskortti

Merimeloja 5/2012

7

71

Puulan retki 4.–7.10.2012

8

kilometriä ruskan värjäämiä maisemia, tihkusadetta, muutama sakkorinki huoltoasemilla, auringonpaistetta, vastatuulta, hauskoja tarinoita iltanuotiolla, töpseliongelmia, surffiaaltoja, tähtitaivas, hienoja kalliorantoja, pari uutta tonnaria, suppiskoira, puurotonttu ja sauna sateisena iltana. Matkaseurana Pertti, Mara, Tutu, Hanna, Mia, Hannu, Reino, Arja ja Kepa.

Torstaina raahasin viimeiset tavarat vajalle, odottaen innokkaasti edessä koittavaa pitkää melonnantäyteistä viikonloppua Puulavedellä. Pohdin, kuinka pärjään Skorvön pikajunien ja muiden kokeneiden konkareiden matkassa. Tunnelma vaikutti mukavan leppoisalta jo vajalla traileria siltaa pitkin raahatessa ja tavaroita minibussiin nostellessa. Jännitys unohtuikin siinä touhutessa ja lähtöä tehdessä.

Matka ei kuitenkaan päässyt alkamaan ihan suunnitellusti, trailerin valot kun eivät suostuneet yhteistyöhön. Ihmettelyn, varasuunnitelmien ja hetkellisen epäuskon jälkeen paikalle sattui melojakollega Marko, jonka innoittamina Mara ja kumppanit tekivät hiukan sähkötöitä saaden valot toimimaan. Matka kohti Viljakkalansaarta ja mökkiä saattoi alkaa. Mökin lämmössä vietimme ensimmäisen illan. Nukuimme yön masut täynnä matkan varrella syötyä illallista ja Arjan herkullisia pannareita.

Perjantaiaamu valkeni harmaana mutta poutaisena. Illalla keittiön pöydälle vatiin jätetyistä puurohiutaleista oli Pertti varhain aamulla loihtinut yhteisen maittavan aamupuuron ja kuumaa vettäkin oli kattilassa valmiina! Aamupalan voimalla aloitimme kajakkien pakkauksen. Vesille pääsimme puolisen tuntia sovittua aikaisemmin. Onnellisena istuin kajakissa, seuraten suunnistajaamme Reinoa edessä kilometreittäin järvimaisemaa, ei kiirettä, ei stressiä!

Ensimmäisenä meloimme ohi ruskan värjäämien, jäkälän sekä sammalen peittämien rantojen kohti Soisalonselän liepeillä sijaitsevaa Varissaarta.

Siellä sijaitsevaa Alttarikivi -nimistä, veden tuhansien vuosien saatossa muovaamaa raukkia ihailtuamme jatkoimme matkaamme saarten väleissä puikkelehtien ja kivikoita vältellen Laajalahdelle, jossa pidimme lounastauon.

Merimeloja 5/2012

Lounastauon jälkeen meloimme Simpiänselän eteläreunaa, Puukonsaaren pohjoispuolta kohti luoteessa sijaitsevaa Hirsisaarta. Saimme jo hiukan esimakua tulevasta aaltojen ja tuulen vauhdittaessa mukavasti matkaamme.

Hirsisaaressa pidetyn pikaisen tauon jälkeen jatkoimme luoteeseen. Kokeneemmat konkarit surffailivat vauhdikkaasti, me kokemattomammat keskityimme lähinnä eteenpäin melontaan. Lopulta kuitenkin uskaltauduin itsekin kokeilemaan. Kunnon surffiin päästyäni oli pakko huudahtaa vauhdin riemusta! Ilo loppui kuitenkin juuri kun sain juonen päästä kiinni. Pian suuntasimme tuulensuojassa Siekkisensaaren länsireunaa alas kohti Riuttasta ja ensimmäistä leiripaikkaamme.

Ennustettu sade oli pysynyt poissa koko päivän. Vasta illallisen jälkeen ajoittainen tihku yltyi kunnon ropinaksi, mutta kalamajan

Merimeloja 5/2012

suojissa ja saunan kuumuudessa se ei retkuettamme päässyt häiritsemään. Porukka jakaantui yöpuulle kuka minnekin, osa viihtyi sateisessa ulkoilmassa telttaillen, valtaosa majoittui tuvan lämmössä. Retken ”nuoriso” eli me vetäydyimme korkeanpaikan leirille ylärinteen pieneen mökkiin.

Lauantaina heräsimme taas valmiille aamupuurolle, jonka Pertti oli aamuvirkkuna keitellyt. Harmaana valjenneen aamun lupailtiin ennusteissa muuttuvan puolipilviseksi.

Saimmekin nautiskella päivän mittaan auringon pilkahduksista. Mutkittelimme Riuttaselta lähdettyämme lähisaarten välissä nauttien kellansävyissä hohtavasta järvimaisemasta.

Jatkoimme matkaamme pohjoiseen Karhusaaren lahteen ihailemaan hienoja kallioita.

Sieltä suuntasimme lounastauolle Hirsisaareen. Hirsisaaresta lähdettyämme meloimme

9

Puukonsaaren pohjoisrantaa kaakkoon tähtäimenä Kankariluoto. Luovuimme kuitenkin suunnitelmasta Hietasaaren kohdilla navakaksi äityneen vastatuulen vuoksi, teimme täyskäännöksen ja laskettelimme myötäisessä leiripaikallemme Laajalahteen, jossa olimme edellisenä päivänä jo lounastaneet.

Mia karkasi melkein heti illallisen jälkeen metsään suppilovahveroita metsästämään.

Pimeys ei haitannut sienestäjää, otsalampun valossa saaliiksi päätyi peräti muovikassillinen herkkuja. Arjan aiemmin poimimat sienet päätyivät pannulle sipulien kera. Pääsimme kaikki osingoille tuosta herkusta. Vietimme tunnelmallisen illan nuotiolla tähtitaivas kattonamme. Kuulimme monia hauskoja tarinoita menneiltä retkiltä ja anekdootteja seurueemme jäsenistä. Taskumatit kiersivät ja naurunremakka kiiri järvenselällä.

Raikkaassa ulkoilmassa nukutun yön jälkeen viimeinen koitti viimeinen retkipäivä.

Meloimme Komurinsaaren pohjoispuolitse Papusaareen, jonne rantauduimme hetkeksi ihmettelemään tuohon pieneen saareen ra10

kennettuja ramppeja ja invakäymälää. Lähdettyämme tutkailimme muita pienempiä mahdollisia yöpymissaaria. Useimmat meistä varmaan suunnittelivat jo uusia retkiä näihin hienoihin järvimaisemiin. Koukkasimme Soisalonselän kautta pohjoiseen, josta Haapaniemen kierrettyämme pääsimme takaisin Viljakkalansaareen. Ennen rantautumista asettauduimme kuitenkin vielä yhteispotrettiin, jonka otti saaressa kesämökillään ollut Merimelojakollega Marja-Liisa. Kotimatka minibussilla sujui rennoissa tunnelmissa. Vajalle pääsimme suuremmitta kommelluksitta.

Hyvä on talvi-iltoina muistella tätä upeata ensimmäistä järviretkeäni, konkareilta kuultuja hyviä vinkkejä, nautinnollista melontaa, iltanuotion tunnelmaa, ulkona syötyjen aterioiden herkullisuutta ja saunan lämpöä sateisena iltana sekä parasta retkiseuraa. Vain kuikan huutoa jäimme kaipaamaan!

Teksti ja kuvat Eevukka Seppäläinen

Merimeloja 5/2012

Maratonmelontaa 2012 Unto Elo, maratonmelonnan maailmanmestari M65-69.

M

ennyt kausi on ollut Merimelojien maratonmelojilta taas todellinen nappisuoritus. Monessa ollaan oltu mukana ja perin hyvällä menestyksellä.

SM-maratonilla Jyväskylässä, ihan uudella paikkakunnalla ihan uusissa vesissä, tuli lähes täyspotti. Meiltä oli mukana 14 melojaa yhteensä 10 sarjassa, ja kyllähän aktiivinen osallistuminen sitten palkittiinkin runsaalla mitalisaaliilla.

Ruoveden sekaparikaksikoiden SM-maratonkisoissa oli meiltä mukana kaksi alusta.

On ilahduttavaa, että saamme naisiammekin mukaan kisoihin. Uutena melojana näihin ympyröihin tuli mukaan Katri Malmström.

Yksikkömatkoillakin meiltä oli melojia mukana todella hienosti osallistumassa ja junnusarjoissa nuoria menestymässä. Ja olihan aikuisillakin siellä ihan mukavasti mennyt.

SM-maratonien lisäksi kuluneena kautena melottiin myös Maraton Cup -kisoja. Meiltä oli runsas osanotto läpi kauden. Vaivannäkö tuotti tulosta ja Merimelojat veivät kirkkaasti maratonmelonta. net-Cup 2012 voiton kilpaiMerimeloja 5/2012

lusarjaan osallistuneiden 15 seuran joukossa.

Melojamme pääsivät näyttämään taitojaan kansainvälisillä maratonvesillä, MM-maratonilla Roomassa. Näissä kisoissa mallikkaasti suoriutuneen joukkueemme johtajana toimi Heikki Ritvos. Masters-sarjoissa mestaruus tuli komeasti yksiköissä Unto Elolle ja kaksikoissa Untolle ja Pentti Sahille. Nuorisoosastoa edustanut Eero Luoma sai varmasti hienoa kokemusta näistä Rooman kisoista kaikkiin tuleviin otteluihin.

Kaikkien huikeiden kilpailuiden lisäksi on koko kesän ajan, toukokuulta aina lokakuulle asti, melottu omia keskiviikkokisoja. Niistä on tullut suosittu ja hyvin tuloksia tuottava harjoittelumuoto. Yhteensä näitä mukavia keskiviikkoja mahtui kauteen 20.

Kaikenkaikkiaan kausi 2012 oli maratonmelojien osalta vähintäänkin hyvin onnistunut.

Teksti Jyri Aulio Kuva Heikki Ritvos

11

Itäinen Suomenlahti

21.–29.7.2012

K

aikissa retkissä on kolme alkuvaihetta. Ensin on käyty jossakin edellisellä melonnalla, mistä jää kimmoke palata mieleen jääneille paikoille. Sitten tutkitaan karttoja ja kysellään ihmisiltä, mitä vielä voisi milläkin luodolla ronkkia. Lopuksi kasataan olohuoneen matolle kauhea kasa puhdasta ja huollettua rompetta ja yritetään päättää, tarvitaan juuri tällä matkalla kevyttä vai raskasta makuupussia ja pärjääkö rokseilla vai ovatko kumpparit välttämättömät.

Tämä retki suuntautui Itäiselle Suomenlahdelle, jossa kauan sitten eräällä juhlaretkellä olimme roikkuneet kynsien varassa liukkaissa rantakivissä, kun uskomattoman kovat ukkospuuskat koettivat raastaa meitä tuuliajoille. Muistot olivat siis kultaiset, ja niitä vahvistivat Tiina H:n matkakuvaukset alueelta. Eikä heinäkuussa tarvita lämpimiä vaatteita (paljoa).

Alkuperäinen suorasuuntauksellinen suunnitelmani meloa Virolahdelta Helsinkiin käyristyi Haminasta lähteväksi ympyräreitiksi, jonka kuluessa oli tavoite käydä kaikilla ulkosaarilla, eritoten niillä, joihin en juhlaretkellä päässyt. Tämä tuntui kelpaavan seuran jäsenille, sillä yhteensä 10 ilmoittautui retkelle: Jyri, Sanna, Kepa, Arja, Leena, Annemari, Pasi, Panu, Riitta ja Tuula. Minulle mainittiin kyllä myötäpäivään kiertävän reitin järkevyydestä suhteessa Suomenlahdella vallitsevaan tuuleen, joka on usein lounaasta, eikä huomauttaja väärässä ollutkaan, kuten myöhemmät tapahtumat osoittivat. Silti 17 saarta tuli nähtyä.

12

Haminan Tervasaari on mainio paikka aloittaa retki. Autoille on iso ja ilmainen pysäkkipaikka ja kajakeille löytyy hiekkarannan pala sillan alla. Heikkoa lounaistuulta vasten starttasimme lauantaina kohti läheistä Hietamaata. Tässä vaiheessa tapahtui karmea moka, kun unohdin erään oleellisen asian.

Siitä emme kuitenkaan vielä tienneet, kun suunnistin Hietamaahan. Se on hieno retkisaari, jonka somerikkoinen ja hiekkainen luoteisranta sopii hyvin kajakeille. Ylempänä on puiden suojassa runsaasti telttapaikkoja, joten ei tarvitse rynnäköidä varaamaan parasta yösijaa.

Pikku-Mustan kohdalla hirveä puistatus sitten iski – en ollut kiertänyt auton akun virtanuppia irti, joten akku tyhjenisi viikon retkemme aikana. (Tämä on seuramme bussin kiva erikoisominaisuus. ) Onneksi Panu ja Pasi suostuivat palaamaan rantaan nuppisulkeisiin, me muut rynnäköimme varaamaan parhaat yösijat. Arjalta puuttui myös pelastusharjoituksen suorittaminen, mutta se hoitui illemmalla. Pieniaukkoisen Nordkapin ohjaamoon äheltäminen on mielenkiintoista katsottavaa.

Seuraava päivä oli edelleen kaunis, mutta sääennustus oli sellainen, että päätin jättää yhden kohteen pois. Aarholman kautta meloimme sitten Tammion vanhaan kalastajakylään. Mieleen olivat jääneet sen loivat ja sileät graniittikalliot, punaiset ranta-aitat ja pyöröpuut, joille ainakin muutama kajakki mahtuu sujuvasti. Leenalla oli siellä tuttuja, joten museon katsastettuamme pääsimme vierailulle Merimeloja 5/2012

1700-luvulla rakennettuun asuintaloon, jossa vuorollaan eleli korutaiteilija.

Tuuli oli tällä välin noussut kohtalaiseksi, mutta Ulko-Tammioon tarvitsi ylittää vain yksi selkä. Maihin voi nousta länsi- tai itäpoukamassa – me valitsimme lännen, jossa on pehmustettu maihinnousupaikka ja grillikatos heti sen lähellä. Katoksesta tulikin tukikohtamme kahdeksi päiväksi, sillä tuuli nousi navakaksi jo illalla, ja ennuste oli lounaasta 15 m/s seuraavaksi päiväksi.

Siispä meillä oli lähes kaksi turistipäivää, ja Ulko-Tammiossa on kyllä katsottavaa. Tutuiksi tulivat luontopolku (jonka keskeyttivät lukuisat marjanpoimimiset), tykkiasemat, bunkkerit, näkötorni ja ehkä kuuluisin nähtävyys eli jatkosodan aikainen kesken jäänyt varastotunneli. Saaressa tapasimme myös kolme kotkalaista melojaa, joilla oli aivan sama reittisuunnitelma kuin meilläkin. Törmäsimme heihin vielä useaan kertaan.

Tiistaina, navakasta vastatuulesta huolimatta, päätimme jatkaa ulommaksi Koivuluotoon. Hieno pikkusaari on sekin kivikkoMerimeloja 5/2012

rantoineen ja siisteine autiomajoineen. Pidimme kuitenkin vain lounastauon ja Pasi suunnisti meidät edelleen Kilpisaareen, jonka koillispuolelta löytyi paksun puolimädän levän peittämä ranta. Siihen oli mentävä, mutta palvelut eli tulipaikka ja puuvaja löytyivät läheltä. Kuten kaikkialla täälläkin oli marjoja ylenpalttisesti, mustikkaa ja mansikkaa, ja retkiuunilla paistoin illalla pari mustikkapiirakkaa jälkiruoaksi. Kannattaa käydä tutkimassa, jos Kilpisaareen päätyy, itäpuolen kalliot ja eteläpään ensimmäisen maailmansodan ajoilta olevat rannikkotykistöaseman rauniot. Taitavat olla ns. Pietari Suuren merilinnoituksen osa.

Tuoreempi sota oli nähtävissä myös lahonneiden piikkilanka-aitojen muodossa – ruostunutta piikkilankaa on rannoilla runsaasti.

Melonta Itäisellä Suomenlahdella vie siis samalla Suomen sotahistoriaan, jota paljastuu jokaisella vähänkin isommalla saarella. Mutta eihän siinä ole pakko rypeä, koska löytyy myös silokalliota, jolla lepäillä ja ottaa aurinkoa. Niin mekin nautimme saarista, sillä sileä 13

lämmin kallio ei petä melojaa koskaan.

Haapasaaren satavuotias osuuskauppa!

Pistäydyttyämme sisäisten aluevesien ulkorajan tuolla puolen Pasi johti meidät saarisokkelon lomitse Haapasaareen, ja poukaman vasemmalla laidalla näkyi valkoinen Osuuskaupan rakennus. Muonavarat kaipasivat täydennystä, ja sieltä sitä sai. Haapasaari on kyllä Itä-Suomenlahden helmi, eikä vähiten kauppansa ja muiden rakennustensa takia. Kuten Tammiokin Haapasaari on hyvinkin elossa ja sillä on ominaishenki, jota ei voi olla aistimatta.

Haapasaaressa ei voi yöpyä, joten painuimme etsimään uutta ja yllättävää retkisaarta. Vaihtoehtoja oli, ja ensimmäinen niistä Askeri. Hieman huono ranta ja iltaa vielä riitti, joten siksakkasimme Kuusenkarille ja lopulta Reiskerille. Kajakit piti nostaa kalliolle, mutta teltat saikin sitten lattiamaisen tasaiselle alustalle. Kotkalaisetkin löytyivät myöhemmin toiselta puolelta, missä he paistoivat makkaraa rantalohkareiden välissä. Olikohan tältäkin saarelta lohkottu graniittia Pietariin vietäväksi, sillä niin tasaista oli kallio paikka paikoin? Kiersimme saaren ja tykästyimme sen luoteisrannan YMCA-jyrkänteeseen.

Reiskeristä oli 18 kilometrin ylitys Ristisaareen, joka sekin oli jäänyt minulta aikoinaan näkemättä. Toisaalta on hyödyllistä jättää joskus jotakin seuraavaan kertaan.

Tuuli oli tyyntynyt täysin ja aurinko helotti jo aamulla. Suursaaren sivukuva kummitteli houkuttelevan lähellä etelässä. Kahden tunnin ja vartin päästä olimme jo Ristisaaren rantalampaita tervehtimässä. Laumaeläimiä kun ovat, niistä on kiva olla yhdessä kasassa kalliolla ihmettelemässä ohikulkijoita. Mää-ä!

Pohjoisranta oli kajakeille matala ja kivikkoinen, mutta voi minkä uimapaikan naiset löysivät läntiseltä rantakalliolta! Myöhemmin todettiin, että kun tiettyyn kohtaan astui, vaatteet putosivat päältä ja ihminen astui luonnon kiviportaita kirkkaaseen mereen.

Aurinko kuivatti hetkessä märän ihon. Ja kuten aina, täälläkin oli metsämansikoita vaikka 14

lampaan syödä, ja tietysti vanha tykkiasema.

Keittiökatoksessa nautitun lounaan jälkeen meloimme päivän loppukohteeseen Kaunissaareen, josta oli varattu sauna.

Kauppakäynnin jälkeen meloskelimme laiskasti Kaunissaaren itäsivua leirintäalueelle, jossa onkin komea hiekkaranta. Teltoille on mahtavaa männikkömaastoa polun varrella, kyllä riittää kaikille tilaa. Kiire oli kuitenkin saunaan, koska Ristisaaressa oli mennyt kauan aikaa rentoiluun. Nyt kävi ilmi, että Arska oli unohtanut lämmittää tilatun ison saunan, mutta saimme tilalle pienemmän puoleen hintaan. Mainio sauna, mutta uimarannasta ei voi puhua.

Kaunissaari on yhtä mäntykangasta ja hiekkarantaa ja liian iso kierrettäväksi meidän aikataulullamme, mutta näimme sentään seuraavana päivänä huikaisevassa auringonpaahteessa pohjoiskärjen loiston. Panu suunnisti meidät kohti Kotkaa ja meripäiviä.

Matkalla näimme Leenan kesämökin ja hävitimme yhdet aurinkolasit. Niitä kyllä sukellettiin, vaan simpukoita nousi pohjasta, ei laseja.

Melkoisena vastakohtana tähänastiselle luontomatkailulle päädyimme nyt (naisväen vaatiman uimareissun jälkeen) Kotkan keskustan satamaan ja laitureille isompien paattien joukkoon. Rannalla velloi Meripäivien yleisö, ja näimme merimuseo Vellamonkin ainoasta oikeasta näkökulmasta. Kaarsimme kaakkoon kohti Varissaarta ja Fort Elisabethia – jälleen yksi linnakesaari, vaan ei vieläkään viimeinen. Ravintolan levyautomaatista tuli rääkyvää metallimusiikkia, joten teimme vastaiskun ja latasimme seuraavaksi Suomiiskelmää.

Vuorossa oli 13. saari, Kukouri. Sielläkin on venäläisten rakentama pyöreä linnake, jonka englantilaiset räjäyttivät Krimin sodan aikana. Raunioilla on toisaalta oma romanttinen puolensa. Ainakin voi käyttää mielikuvitustaan ja loihtia linnoituksen ehyeksi sielunsa silmin (ja kuvitella, miltä tuntui navakalla pohjoistuulella olla siellä vartiossa).

Merimeloja 5/2012

Uskoin kerrankin Leenaa, joten meloimme hotellimme eli Lehmäsaaren länsirannalle.

Hieno, loputon hiekkaranta, iltanuotiota suojaava kallio eikä veneilijöitä kuten itäpuolella olisi ollut. Mussalon satamakaan ei rumalta näyttänyt iltavalaistuksessa. Täällä korjasimme Jyrin kanssa jotenkuten parrunpätkällä ja ruuveilla Marlin-kajakin polkimen ja sitten istuimme pimenevää iltaa nuotiolla.

Toiseksi viimeisenä päivänä Jyri vei meidät Kuolioluodolle, jossa hän pääsi toteuttamaan itseään kiipeilemällä, ja edelleen Rullourin kautta Karjalaan, minne piti jäädä yöksi. Nousi kuitenkin kapina, sillä telttapaikkoja ei ollut 11 hengelle. Siis uudestaan takuuvarmaan

Hietamaahan. Monipuolisen illanvieton aikana paistettiin mm. juusto-pepperone-kinkku-tonnikala-tomaattipitsat kaikille, ja Panu maustoi ne suolaheinällä (Rumex), koska rucolaa ei valitettavasti löytynyt. Jotkut kuuntelivat vielä Kotieläinpuiston uusintaa radiosta ja yöllä oli kuulemma komea ukonilma.

Taivas sulkeutui; ehdin nähdä ennen unta Kotkan suunnassa äänettömästi välähteleviä kaukaisia salamoita ja punainen kuu hävisi noustessaan pilviin. Maaginen viimeinen ilta meren äärellä.

Teksti Mara Roivainen Kuva Pasi Kaunisto

Merimelojien kuntosalivuoro talvikaudella 2012/2013 Merimelojien jäsenet voivat edellisten vuosien malliin vierailla talvikaudella voimailuseura Herakleksen kuntosalivuorolla perjantaisin klo 18–19.30 Ruskeasuon liikuntahallilla.

Muistammehan, että olemme vuorolla voimailuseuran vieraina, ja noudatamme heidän salivuoron käytöstä antamiaan ohjeita!

Merimeloja 5/2012

15

Gotland Runt 2012 Kesälomamatkalla Gotlannissa, raukkien, klinttien ja lampaiden saarella, keskellä tuulista Itämeren ulappaa.

16

Merimeloja 5/2012

K

Merimeloja 5/2012

esän 2012 lomamelontaretkemme kohteeksi valikoitui Gotland (ja Fårö) Runt. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen retken aloituspaikkaan pääsi vähällä auton ajamisella. Tukholmaan laivalla, tunnin ajomatka Nynäshamniin ja kolmen tunnin pikalaivakyyti Visbyn satamaan.

Gotlanti on ruotsalaisten suosikkilomakohteita, joten majapaikat ovat helposti täyteen varattuja. Tämä kannattaa huomioida myös laivalippuja varatessa – aikainen varaaja saa liput haluamaansa laivavuoroon. Retkeilijää ruuhka ei juuri haittaa. Leirintäalueelta löytyy aina tilaa teltalle ja autonkin saa pysäköidä retken ajaksi.

Oman retkemme lähtöpaikaksi muodostui Björkhaga Strandby camping Klintehamnin lähellä, noin 30 km Visbystä etelään. Vinkin hyvästä paikasta saimme aikaisempien Gotlannin kiertäjien Meloja-lehteen kirjoittamasta artikkelista, kiitos siitä. Retken lopussa auto löytyi sieltä mihin olimme sen jättäneet.

Gotlannin ja Fårön kiertomme kesti yhdeksän päivää, joista yhden vietimme maissa Fårön länsirannikolla parempaa melontasäätä odotellessa. Kahdeksasta melontapäivästä kaksi oli puolikkaita päiviä, jossain vaiheessa päivää jouduimme pitämään pidennetyn tauon odottaessamme tuulen laantumista. Retkemme ajaksi sattui viimeistä päivää lukuunottamatta hyvin tuulinen jakso, joka päivä tuuli jostain suunnasta vähintään 8 m/s.

Matkaa kertyi yhteensä 391 kilometriä.

Tämän vuoden kesälomaretken kajakkivalinta oli KayakPro Zazzzu -kaksikko. Zazzzu osoittautui erinomaiseksi pidemmänkin meriretken kulkupeliksi. Kevytkulkuinen ja nopea, helposti hallittava, riittävän tilava, vakaa ja yllätyksetön. Zazzzun luonteva matkanopeus “sekaparikaksikkona”, Rauli edessä ja Katri takana, asettui kymmeneen kilometriin tunnissa.

Sääpäivän raukkirannasta lähtiessä oli harjoitellusta maratonkilpamelonnan rannastalähdöstä hyötyä. Etumeloja kiipesi rantavedessä sisään ja laittoi aukkopeitteen. Taka17

meloja työnsi kajakkia hieman syvemmälle ja surffin hetkellisesti madaltuessa potkaisi kajakin liukuun (toinen jalka pohjassa ja toinen kajakissa) istuen nopeasti pulpettiin melomaan. Nopea kiihdytys vei kaksikon turvalliseen veteen, jonka jälkeen takamelojakin saattoi sulkea aukkopeitteen.

Retken ruokailut hoidettiin pääosin trangia-retkiruoka -linjalla, tosin pienessä Sliten kaupungissa hyökkäsimme paikallisen pizzerian annosten kimppuun ja viimeistelimme tankkauksen kahvila Humle&Dumlen jäätelöllä, leivoksella ja kahvilla. Kajakissa meillä oli kerrallaan ruokaa noin viideksi päiväksi ja vettä noin 20 litraa. Vaikka kaupat ovat harvassa, vierasvenesatamia ja muita vedenottopaikkoja löytyy hyvin.

Gotlannin rannikko on hyvin vaihtelevaa.

Hiekkarannat ja hiekkapohja vaihtuvat erikokoisista pyöreistä kivistä koostuvan sorarannan kautta kivikkoiseen raukkirantaan, jossa pohja muodostuu muhkuraisesta kivilaatasta, seassa isompia kiviä. Välillä rannan yllä kohoavat komeat jyrkänteet eli klintit. Välillä 18

ranta on täysin kivetön, välillä turvallinen (ja riittävän syvä) melontavesi löytyy vasta kilometrin-parin etäisyydellä rannasta. Kertarantautuminen surffissa raukkirantaan voi tehdä kajakista entisen, joten aallokossa rantautuminen on hoidettava huomattavasti huolellisemmin kuin vaikkapa Tanskassa.

Mieleen jääneitä nähtävyyksiä ovat ainakin Hoburgin ukko saaren eteläkärjessä, Fårön pohjoisrannikon mahtavat raukit ja upeat hiekkarannat, maaseutu taloineen, tuulimyllyineen ja lampaineen, sekä keskiaikainen Visbyn kaupunki. Monta majakkaakin nähtiin, monta jäi vielä seuraavaan kertaan. Gotlannin vesillä jokainen päivä oli elämysmatkailua parhaimmillaan, erikseen nimettävistä nähtävyyksistä viis. Niin, ja onneksi Hoburgin ukko ei päättänyt nousta tämän laivan kannelle, sen verran isokokoisesta herrasta on kyse.

Rauli Rautavuori ja Katri Malmström

Merimeloja 5/2012

”Hiekkarannat ja hiekkapohja vaihtuvat erikokoisista pyöreistä kivistä koostuvan sorarannan kautta kivikkoiseen raukkirantaan...”

Merimeloja 5/2012

19

MERIMELOJAT RY Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com PÄIVYSTYS Puhelin: 050 357 4507 Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19 MAJAN VARAUKSET Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat. sporttisaitti. com kohdasta majan vuokraus.

PANKKIYHTEYDET: Nordea FI20 1200 3000 0099 10: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea FI37 2400 1800 0354 87: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.

OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki

Päätoimittaja: tehtävä avoinna e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi

Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen.

Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Julkaisija: MERIMELOJAT RY Kirjapaino: Kopio Niini Oy

20

Taitto: Päivi Kekäläinen e-mail: mm_taitto@merimelojat.fi Ilmoitushinnat: Koko sivu 170 € 1/2 sivu 90 € toistoalennus 25 %

Ilmestymisaikataulu vuonna 2012 No:

Aineiston jättö

Painatus

1.

2.

3.

4.

5.

3.2.

12.3.

16.4.

31.8.

15.10.

20.2.

26.3.

2.5.

17.9.

29.10.

Merimeloja 5/2012