Numero 5 / 2010
SKORVÖ 30 VUOTTA
SYYSKOKOUS LÄHESTYY
RATA- JA MARATONMELONNAN KILPAILUKAUSIKATSAUS
MERIMELOJIEN HALLITUS VUONNA 2010
Nimi/tehtävä Puhelin Sähköposti
Musakka, Henrik Puheenjohtaja 0451 242505 pj@merimelojat.fi
Simojoki, Petra Hallituksen sihteeri (ei hall. jäsen) sihteeri@merimelojat.fi
Rautavuori, Rauli Varapuheenjohtaja 050 357 0916 vpj@merimelojat.fi
Vinni, Marja Taloudenhoitaja talous@merimelojat.fi
Miettinen, Aarne Koski- ja poolojaosto 044-527 4936 koski_poolo@merimelojat.fi
Ritvos, Ilkka Nuorisojaosto nuoriso@merimelojat.fi
Ritvos, Heikki Rata- ja maratonjaosto 040-570 3376 rata@merimelojat.fi
Roivainen, Martti Retkijaosto retki@merimelojat.fi
Degerth, Linda Turvallisuus turva@merimelojat.fi
Hurme, Matti Vajamestari vajamestari@merimelojat.fi
TOIMIHENKILÖT
Nimi/Tehtävä Puhelin Sähköposti
Simojoki, Petra Toimiston hoitaja 050-357 4507 toimisto@merimelojat.fi
Räisänen, Ari ja 045-7880 9504
Gustafsson, Jussi Verkkosivujen vastaavat www-vastaava@merimelojat.fi
Pulkkinen, Jussi Mäntysaaren isäntä 0400-974 317 mantys_is@merimelojat.fi
Knapas, Johannes Virkistysvastaava virkistys@merimelojat.fi
Taipale, Hannu Skorvön isäntä 040-585 0822 skorvo_is@merimelojat.fi
Hämäläinen, Jyri Koskivastaava 040-548 1663 koski@merimelojat.fi
– Poolovastaava poolo@merimelojat.fi
Kanniainen, Panu Ratavastaava 040-512 5535 rata@merimelojat.fi
Vartiainen, Eija Koulutussihteeri 040-720 2707 koulutus@merimelojat.fi
Koivula, Heikki Kalustovastaava 0400-902776
Luostarinen, Leena Taloussihteeri 09-241 2525 taloussihteeri@merimelojat.fi
Koivisto, Teemu Merimelojan päätoimittaja mm_lehti@merimelojat.fi
Kekäläinen, Päivi Merimelojan taittaja mm_taitto@merimelojat.fi
Anttila, Marianne Vahtimestari vahtimestari@merimelojat.fi
JUHLAVUODEN SUUNNITTELU ON ALOITETTU
Ensi vuoden toukokuussa seuran perustamisesta tulee kuluneeksi 80 vuotta, ja se on yksi Suomen vanhimpia melontaurheiluun erikoistuneita seuroja. Juhlavuosi tulee näkymään ja kuulumaan monin tavoin.
Seuran historia on sisältänyt harrastuksen nousuja ja laskuja, tällä hetkellä melontaurheilu on erityisen suosittu kuntourheilulaji. Harrastajien määrä on kasvussa. Seuran kuluneen vuoden melontakoulut ovat olleet kaikki täynnä ja uusia jäseniä on seuraan liittynyt lähes 200 eri-ikäistä henkilöä. Viime viikolla uusien jäsenten illassa ali seuran toimintoihin tutustumassa n 50 aktiivista uutta jäsentä, joista taas perinteen mukaan saatiin kerättyä puurojuhlan järjestelytoimikunta. Toisaalta toki muuttoliikkeen ja henkilökohtaisten syiden takia jäseniä on myös eronnut seurasta. Tällä hetkellä meitä on vajaa 1100 jäsentä. Jäsenmäärällä mitaten olemme suurin Suomessa toimivista melontaseuroista.
Ylimelamies
kunnostus. Työ vaatii erityisosaamista, varoja ja runsaasti talkoolaisia. Toivon, että kaikki he, jotka ovat rakennusalan ammattilaisia, ilmoittautuvat vajamestari Matti Hurmeelle, jotta mahdollisimman suuri osa työstä saadaan tehtyä vapaaehtoisvoimin.
Mutta palkatonta työtä riittää. Suurin osa seuran jäsenistä tekee edelleenkin talkoovelvoitteensa vapaaehtoistyönä seuran hyväksi ja ne, jotka eivät ole voineet työtä tehdä, ovat kiitettävästä hoitaneet osuutensa talkoomaksuna.
Luonteenomaista koko seuran historian ajan on ollut innostunut talkootyö ja yhdessä tekeminen. Kaikki kanoottivajat sekä huoltorakennus on rakennettu talkoovoimin. Koko seuraa on vuosien saatossa hoidettu vapaaehtoisvoimin. Nyt kun seuran koko ja vajasaaren toiminnot ovat kasvaneet niin mittaviksi, on ollut välttämätöntä palkata vahtimestari ja toimiston hoitaja tekemään ne työt, jotka vaativat paljon aikaa ja erityisosaamista. Niitä tehtäviä on lähes mahdotonta nykyaikana hoitaa pelkästään vapaaehtoisvoimin.
Juhlavuoden lisäksi ensi vuoden suuria tehtäviä on kanoottivajojen perustusten
Kuten toisaalta lehdessä olette huomanneetkin, niin ensi vuoden toiminnan suunnittelu on käynnistynyt. Vanha hallitus työstää toimintasuunnitelmia ja budjetteja. Nyt on siis mainio tilaisuus etukäteen vaikuttaa tulevan toimintavuoden sisältöön ja talouteen, kaikki ideat ovat tervetulleita. Olkaa aktiivisia ja tehkää ehdotuksia hallituksen jäsenille. Mitä laajemmin suunnitelmien tekemiseen saadaan osallistujia, sitä parempi siitä tulee. Minä otan mielelläni vastaan ideoita ja ehdotuksia.
Syyskokous kokoontuu sitten marraskuun lopulla päättämään ensi vuoden toimintasuunnitelmista, toiminnan rahoittamisesta ja uusista hallituksen jäsenistä. Hallituksessa riittää tehtäviä jaettaviksi edelleen.
Melontakausi jatkuu edelleen, vedet ovat kylmenneet, mutta tälläkin hetkellä aurinko paistaa ja melontakeli on mitä parhain, joten melonta voi vielä jatkua.
Toivon kaikille jäsenille mukavaa syksyä !
Henrik Musakka Ylimelamies
Hallituksen
kokouksien kokouksie n
päätöksiä/tiedotuksia sy yskuulta sy yskuulta
✓ Helsingin kaupunki palkitsee vapaaehtoistoimijoita. Hallitus pyytää jäsenistöä ilmoittamaan perusteltuja ehdotuksia palkittaviksi
✓ Päätettiin jatkaa Skorvön vuokrasopimusta viidellä vuodella ensi vuoden alusta lukien
✓ Päätettiin jäsenistön esityksen mukaisesti laajentaa saunan lämmitysaikoja kokeiluluontoisesti vuoden loppuun saakka. Vajasaaren sauna lämpiää nyt joka päivä.
✓ Hallituksesta ovat vuoden lopulla erovuorossa Henrik Musakka, Rauli Rautavuori sekä Martti Roivainen. Hallitus pyytää jäsenistöä miettimään sopivia ehdokkaita ensi vuoden hallitukseen. Hallituksessa jatkavat vielä toisen vuoden Linda Degerth, Matti Hurme, Marja Vinni sekä Aarne Miettinen.
KOKOUSKUTSU
Merimelojat ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 23.11.2010 klo 18.00 vajalla!
Kokouksessa käsitellään: - sääntömääräiset asiat
Tervetuloa
Hallitus
TOIMISTON HOITAJAN PAIKKA HAETTAVANA
Ansiokkaasti tehtävää hoitanut Petra Simojoki lopettaa tulevan vuoden alusta lukien.
Tehtävä on osa-aikainen, n. 15 työtuntia viikossa. Toimiston hoitajan tehtäviin kuuluu jäsenrekisterin hoito ja ylläpito, jäsenpäivystykset, pienimuotoisen reskontran ja käteiskassan hoito sekä jäsenmaksujen ja muiden jäsenrekisteriin liittyvien asioiden laskutus, sekä lukuisat muut toimiston hoitoon liittyvät tehtävät.
Petra antaa lisätietoja vastuualueesta. Ja kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä!
terveisin
Henrik pj@merimelojat.fi tai puhelimella 0451 242505
NUORTEN SISÄPELIVUOROT S I SÄP E L IVU O ROT
Nuorisojaostolla on sisäpelivuoro sunnuntaisin klo 13.30-15 Pikku Huopalahden alaasteella osoitteessa Tilkankatu 19. Vuorolla pääasiassa pelataan pallopeleja (sähly tms.) ja sinne ovat tervetulleita kaikki seuran nuoret jäsenet.
Syyskaudella vuorot jatkuvat 12.2. asti. Joululoman jälkeen ensimmäinen kerta on 16.1. ja kevään viimeinen kerta 17.4.. Tämänhetkisen tiedon mukaan 5.12. ja 27.2. vuorot on peruttu. Mahdollisista muutoksista kerrotaan harjoituksissa ja nuorisojaoston nettisivuilla nuoriso.merimelojat.fi.
Myös seuran vanhemmat jäsenet ovat tervetulleita mukaan, mutta heidän osanottoaan rajoitetaan jos osallistujia tulee liikaa.
Lisätiedot: Heikki Ritvos heikki@ritvos.com tai 040 570 3376
Kiitos vajasaaren syys- talkoisiin osallistuneille! t a lkoi si i n os a lli st u nei lle!
Aurinkoisiin syystalkoisiin vajasaarella osallistui 67 merimelojaa. Ennakkoon ilmoittautuneita oli 45 henkeä.
Talkoissa mm. tukevoitettiin Y-vajan kajakkitelineen orsia, nostettiin veneet talviteloille ja tehtiin käyttöoikeuskaluston käyttötilastoja.
Juhlasali, sauna ja koko vajasaari siivottiin. Talkoiden päätteeksi saimme nauttia kuumista makkaroista ja talkoosopasta.
Heikki ja Matti
UIMAHALLIVUOROT
SYKSYLLÄ
Seuramme uimahallitreenit jatkuvat jälleen tänä syksynä!
Uimahallivuoro on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat treenata lämpimässä vedessä reskutuksia, itsepelastautumisia, tuentoja, eskimokäännöksiä jne. Treenit ovat useimmiten vapaamuotoiset ilman varsinaista ohjelmaa. Toki aina on paikalla joku kokeneempi meloja, joka mielellään auttaa aloittelijoita! Paikkana toimii tuttuun tapaan Kilon uimahalli (Kutojantie 2E), ja hallivuorot ovat parillisten viikkojen sunnuntait klo 16-19, eli seuraavina päivinä:
29.8.
12.9.
26.9.
10.10.
24.10.
7.11. 21.11. 5.12. 19.12.
Valitettavasti kontti ei ole enää käytössämme hallin pihalla, joten kajakit pitää viedä hallille joka kerta erikseen. Tavataan vajalla viimeistään klo 15, jolloin lastataan kajakit autojen katoille. Tämän takia on suotavaa, että uimahallivuoroon osallistujat ilmoit-
tautuisivat sähköpostitse turvavastaavalle ennen uimahallivuoroa osoitteeseen turva@merimelojat.fi (mieluiten viimeistään klo 12 uimahallivuoropäivänä), onko tulossa paikalle ja onko autoa käytettävissä, ja kuinka monta kajakkia saadaan autoon mukaan. Uimahallille ei ole suotava tulla ilman kajakkia ilmoittamatta!
Pyrimme myös syksyn mittaan järjestämään erilaisia teemavuoroja. Näistä tiedotetaan myöhemmin sähköpostilistalla ja seuran foorumilla. Jos sinulla on mielessä jotain, mitä haluaisit uimahallilla treenata, ota yhteyttä!
Lisätietoa, ajo-ohjeita ja vuorojen sääntöjä on luettavissa Espoon Eskimoiden sivuilta: http://www.espooneskimot.fi/jasenasiat/allasharjoitukset
Tervetuloa mukaan!
Terveisin Linda Degerth koulutus- ja turvavastaava
12.6 – 18.6.2010
SUOMI MELOO
Lammi – Pori
Reitti halkoi tänä vuonna Hämettä, Pirkanmaata ja Satakuntaan. Noin 540 km matka alkoi Lammilta lauantaina aamulla päättyen Hämeenlinnan, Valkeakosken, Lempäälän, Nokian, Sastamalan ja Kokemäen kautta Poriin perjantaina. Vesistöt vaihtelivat joista, lähes ojista, järviin. Sää oli osittain erittäin tuulinen, joten jokiosuudet toivat helpotusta melontaan. Sade ja auringonpaiste toivat vaihtelua päiviin.
Matka taittui yhdeksän hengen voimin. Osa oli osallistunut jo toistakymmentä kertaa, yhdelle matka oli ensimmäinen. Melonta hoidettiin viidellä kajakilla: kolme Vikingiä, Ariana ja seuran kevyt lasten kajakki, joka odotetusti keräsi huomiota. Myös maskotti matkusti mukana. Seuran bussilla ja pienellä trailerilla kuljetettiin suurin osa varusteista ja henkilöistä. Vaihtopaikoille kuljetukset hoidettiin Fiat henkilöautolla. Kaikki halukkaat pääsivät hoitamaan myös autonkuljettajan tehtävää. Auto-osuudet sujuivat navigaattorilla muutamaa harhailua lukuun ottamatta vaivatta, autotkin pysyivät kunnossa. Sateisesta säästä johtunee se, että Nokian leirintäalueella bussi piti hinata nurmikolla sijainneesta parkista asfaltille Hummerilla.
Paatteja osuuksilla oli keskimäärin noin 90, päiväosuuksilla enemmän kuin yöllä. Yli puolet oli kaksikkokajakkeja, meillä mukana oli vain yksikköjä. Kaksikon kovempaa vauhtia saattoi yksiköllä kuroa umpeen melomalla kärjessä lähellä johtokajakkia. Peesaamalla melonta sujui kevyesti, vaikka melontakilometrejä ei vielä olisikaan tänä kesänä paljoa kertynyt.
Melontavuorot eri osuuksille oli jaettu jo etukäteen kippari Henrikin toimesta, mutta niitä oli mahdollista vaihtaa reitin edetessä tilanteen mukaan. Matkojen pituudet vaihtelivat 6,5 ja 42 km välillä. Usein sama meloja meloi pari osuutta peräkkäin. Näin vältettiin vaihdon tuomat ruljanssit. Kajakki tai useampi oli vedessä kaikki muut osuudet paitsi viimeisen 42 km pitkän yön. Melontaosuudet olivat vaihtelevia. Meloa saattoi aamulla, päivällä, illalla, yöllä, järvessä, joessa, virrassa, koskessa, sateella, auringonpaisteessa, tuulessa ja tyvenessä. Lisäksi oli teemamelon-
toja esimerkiksi lapsille ja yleisölle. Kajakkien maasiirrot kärryillä notkistivat jäsenet. Mukana sai olla myös vain osan matkapäivistä. Meloa sai niin paljon kuin halusi.
Reitin varrella oli tarjolla myös paikallisia nähtävyyksiä, useita kirkkoja ja kanavia sekä osaavaa paikallisopastusta mm. ohitettujen voimalaitosten yhteydessä. Suomen eri kolkat tulevat tutuiksi.
Käyttöä oli myös Merimelojien koskikurssin viime kesän hyvälle annille. Koskiosuuksia oli sekä ensimmäisenä päivänä Lammilla että viimeisenä päivänä Kokemäenjoella. Koskiosuuksien kaarteista ja kuohuista selvittiin kaatumatta turvamelojien ohjeita noudattaen kypärät päässä.
Majoitus järjestyi pääosin mökeissä, joita matkan varrelta löytyi vapaana leirintäalueilta. Kolme yötä vietettiin suunnitellusti osallistujien tuttavien ja sukulaisten luona Hauholla ja Kokemäellä. Vaihtoehtoina oli sänkyjä, lattiaa ja saunan lauteita yösijaksi. Teltatkin olivat käytössä. Usein oli mahdollista saunoa ja uida melonnan lomassa. Järjestäjien toimesta muonitus oli mahdollista hoitaa myös valmiilla maittavilla aamiaisilla ja keittoaterioilla matkan eri vaiheissa vaihtopaikoilla.
Melajuhlaa vietettiin Valkeakoskella matkan puolessavälissä. Juhlassa jaettiin kunniamainintoja osallistumiskerroista, illan pimetessä saattoi pyörähtää parketilla.
Ensikertalaiselle mieleen painui erityisesti noin kuuden tunnin yömelonta sekä koskiosuudet. Olo oli kotoisa heti ensimmäisistä melanvedoista lähtien, vaikka seura olikin vieras. Kaiken kaikkiaan osallistuja voi muodostaa viikon melontamatkastaan haluamansa, omien toiveiden mukaisen.
Reitti Lammi - Pori löytyy täältä: www.suomimeloo.fi Ensi kesänä melotaan merellä Turusta Espooseen 11.6 - 17.6.2011.
Teksti Sanna Hämölä (ensikertalainen)
SKORVÖ 30 VUOTTA
Porkkalanniemen kupeessa sijaitseva Skorvan saari on toiminut jo 30 kautta seuran melontaretkitukikohtana. Varsinaisia juhlallisuuksia ei vietetty, mutta jokainen Skorvön retki on ollut juhla. Skorvön löysi ja hankki seuran käyttöön Pentti Aho, jota muistimme syksyllä valokuvakirjalla. Kirjan on koonnut Veli-Matti saaresta ottamistaan kuvista ja siihen saivat saaressa kävijät kesän mittaan kirjoittaa terveisiä Penalle.
Haluan onnitella uusia jäseniä seuran valinnasta. Merimelojissa on mahdollisuus harrastaa melontaa monipuolisesti ja Skorvö on jalokivi, jollaista muilla seuroilla ei ole tarjota. Saaren isäntänä kehotan uusia jäseniä muun toiminnan ohella tutustumaan saareen ja melontaretkeilyyn jo ensi kaudella. Muutaman kerran kesässä järjestettävä koulutusretki on helpoin tapa tutustua toimintaan. Ja omatoimiretkelle voi lähteä aina kun perusasiat ovat hallussa.
Kausi 2010 alkoi 10. huhtikuuta kun meloimme neljän hengen porukalla Merisataman rannasta kohti Skorvötä. Ihan perille asti emme päässeet, sillä rannan erotti avovedestä kilometrin mittainen ajojäävyöhyke. Jouduimme katselemaan paratiisisaarta kahden kilometrin päästä Stora Brändön kallioilta. Mutta sen jälkeen on saari ollut miehitetty jokaisena viikonloppuna ja usein viikollakin. Lokakuun alkuun mennessä vieraskirjaan oli kertynyt puumerkkejä lähes 400 käynnistä. Ja kausi jatkuu jäiden tuloon saakka. Viime talven hyvän lumi- ja jäätilanteen innoittamana virisi talvivaellusharrastus. Useana viikonloppuna hiihdettiin vajalta ahkiovaelluksena saareen ja takaisin. Talvivaelluksia jatketaan varmasti ensi talvenakin, jos olosuhteet sallivat.
Käyntien määrä on hieman laskenut muutaman vuoden takaisesta huippulukemasta (485). Muutamat ahkerat Skorvön kävijät ovat muodostaneet pariskuntia ja perheenperustamisen jälkeen ai-
kaa retkeilyyn on luonnollisesti vähemmän. Mutta on sitä jälkikasvuakin jo näkynyt saaressa. Tämä pienenä täkynä nuorisolle, jolle Skorvön retkeillyn ulottuvuudet ja mahdollisuudet eivät heti aukea.
Kevättalkoot pidettiin 5. kesäkuuta. Talkoissa kaadettiin saaresta pystyyn kuivaneita puita, joilla sauna lämpiää ensi kauden. Kotkanpesän saneeraus kompostikäymäläksi on loppusuoralla ja ensi kaudella käytössä on kaksi ajanmukaista laitosta.
Skorvön retkessä viehättää se, että retkelle pääsee vajalta heti työviikon jälkeen ilman matkustamista ruuhkassa. Lauantaina on mahdollisuus päivälenkkiin Porkkalan upeassa saaristossa. Skorvön retken voi ottaa myös kuntotapahtumana, päivälenkkeineen melontamatkaa kertyy viikonloppuna yli 80 km. Elokuussa meloin Rapierilla paluumatkalla 10 m/s myötätuulessa uuden
reittiennätyksen 2h15’25’’. Lyhimmillään 26.0 km matkaan saa helposti menemään tuplasti tuon ajan. Alussa tavoitteeksi riittää perille pääsy. Ja aina telttamajoitus kotiolot voittaa. Ulkoilun ja saunomisen jälkeen uni teltassa maistuu erityisen makealta.
Saaren kolmivuotinen vuokrasopimus on umpeutumassa. Tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta, sillä olemme neuvotelleet viisivuotisen jatkosopimuksen ja option viidelle lisävuodelle. Tapaamisiin saaressa.
Hannu Skorvön isäntä
Ps. Katso Juha Posion upeat kuvat Skorvön ruskaretkeltä. Linkki löytyy nettifoorumilta Retket ja retkimelonta – osiosta Skorvön ruskaretki otsikon alta.
SKORVÖ S Ö
– YKS
SSÄ
Vajakirjasta näkee, että taas on porukkaa lähtenyt Skorvö:n saarelle, useimmat yksin, mutta pieniä porukoitakin löytyy.
Saarelle melotaan monella eri tavalla. Kaksi pääryhmää ovat ’aikamelojat’ ja ’nautiskelijat’. Aikamelojat testaavat eri kajakkien ominaisuuksia ja nopeuksia sekä omaa kuntoa. He laittavat syke- ym. mittarit käyntiin, kun kajakki starttaa laiturista ja pysäyttävät sekunttikellon, kun kajakki osuu saaren rantaan. Tuulen suunta ja nopeus, melonta-aika, syke ym. tiedot kirjataan vieraskirjaan ja ennätyksiä hehkutetaan. Saunan lauteilla ja keskustelupalstalla vertaillaan tuloksia ja kokemuksia.
Nautiskelijat lähtevät rennosti ja melonnan ilo alkaa siitä, kun kajakki lähtee vajan rannasta. He nauttivat luonnosta, tarkkailevat lintuja, ihmettelevät mökkejä, käyvät kaupalla jätskillä & lihapiirakalla & kahvilla tai loikoilevat jollain ihanalla kalliolla eväitä nauttien. Matkaa tehdään usein koko päivä.
Telttailullakin on omat vakiintuneet käytäntönsä. Halutaan olla omassa rauhassa ja haetaan teltalle mahdollisimman syrjäinen paikka riippumatta siitä, kuinka vaikea sinne on mennä vaikkapa syksyn pimeillä keleillä. Toisaalta laitetaan teltta mahdollisimman lähelle kajakkia. Mitäpä sitä turhaan tavaroita kantamaan, varsinkin jos on saaressa vain yhden yön.
Lauantaisin saarella olijat jakaantuvat kahteen ryhmään. Aktiiviset lähtevät Porkkalan kaupalle, Porkkala-runtille tai erilaisille melontalenkeille. Niillekin lähdetään useimmiten eri aikaan, omassa tahdissa meloen. Lekottelijat jäävät löhöämään riippukeinuun, makaamaan kallioilla, lukemaan, nukkumaan tai muuten vaan olemaan.
Riippumatta siitä, onko saareen tultu yksin vai kaverin kanssa, niin kajakkirantaan kokoonnutaan laittamaan ruokaa ja aamiaista – jokainen kuitenkin omalla retkikeittimellä ja omilla eväillä. Saunaan mennään yhtä aikaa, tungeksitaan ja jonotetaan lauteille – siitä syntyy oikea tunnelma. Sauna on Skorvö:n sydän ja porukan kokoava paikka. Sen lauteilla ja kuistilla parannetaan maailmaa, vaihdetaan kuulumisia, kerrotaan melontatarinoita, kysytään neuvoa ja vinkkejä varusteista. Usein kerrotaan samat tarinat, jotka on jo kuultu monena kesänä, mutta aina yhtä innokkaasti niitä ihmetellään.
Vaikka saarella on ollut 50 melojaakin, niin siellä on mahdollista olla yksin omassa rauhassa tai seurassa sen mukaan, miltä itsestä tuntuu. Ketään ei pakoteta mihinkään tiettyihin kaavoihin vaan saa olla ’oma ittensä’. Tämä on varmasti yksi syy siihen, että saaressa viihdytään ja ladataan akkuja arkipäivän hulinaa varten.
Kerttu Virtanen
SAARISTOMEREN RETKI
Tämän vuoden kesäkuussa Saaristomeren retki päätettiin aloittaa jälleen kerran Kirjaisista, mutta reittiä oli perinteisestä hieman muutettu. Varmaan olisi taas menty jossain vaiheessa vanhaa uraa Gullkronaan, mutta se on ollut poissa pelistä jo pari vuotta, joten loppumatkaa säädettiin. Aina Saaristomereltä näyttää uutuuksia löytyvän, on se ihme meri.
Säätiedotuksia seurasi 15 silmäparia hyvinkin tarkkaan torstaina 17. kesäkuuta, sillä oli luvassa näpsäkkää vastatuulta. Alustavasti tuumittiinkin meloa Kirjaisista lähisaareen, jonka sopivuutta vetäjä oli vakoillut jopa ilmavalokuvista parhaaseen tiedustelutyyliin. Vaan kuinkas sitten kävikään…
Rantasepelikössä, valmiiksi ahdettujen kajakkien ääressä pidettiin yllättäen punakaartin huutoäänestys ja päätettiinkin lähteä töräyttää yön selkään sutimaan kohti ”jotain” luotoa tai kiveä, koska silloin lyhennettäisiin seuraavan päivän melontaa Nötöön. Brutaali ratkaisu, mutta se kannatti. Illan pimetessä ja nenä kiinni kartassa melottiin sitten mukavassa kelissä Knivskäriin, jossa vetäjä oli joskus Tannerin retkellä taukoa viettänyt. Taloja oli kyllä putkahtanut maasta lisää sitten viime näkemän… ei jumaa, minne täällä oikein sovittaisiin… vaan luoteisniemestä löytyi kahden aikaan
yöllä ihan hyvä leiripaikka näinkin monelle melojalle. Kukaan eikä mikään ei pystytä kupolitelttojaan niin nopeasti kuin merkkareiden iskuryhmä.
Aamulla havaittiin, että yörehkintä oli lyönyt leiville – lounaistuuli oli noussut aivan ennusteen mukaan navakaksi, mutta melontapäivä lounaaseen ja Nötöön oli pienentynyt.
Oli aika viritellä banaanit kannelle ja pähkinät taskuun. Oli aika ujuttaa kartat oikeinpäin pussiin, poistaa kompassin eranto, säätää sykemittari maksimivastaanottoteholle, vetää syydvesti tiukasti kaaliin ja panna Jyri kärkeen suunnistamaan. Ai niin, oli myös aika puhaltaa hinausköysistäkin pölyt, mutta sellaista sattuu paremmissakin seuroissa, on näitä nähty.
Loppupäivä otti koville, mutta luodolta luodolle suuntaamalla päästiin melko viileässä kelissä eteenkinpäin. Luontokaunis lounaspaikkakin hiekkarantoineen löytyi Storlandetin pohjoisrannalta, mutta auringonottoon ei sää kannustanut.
Täytyy myöntää, että olimme tyytyväisiä kajakin kovia kokeneen keulan karahdettua Nötön kivi- ja sorarannalle. Kunniakomppania oli paikalla meitä vastaanottamassa (eli veneseuran saari-isäntä, joka kertoi saunan olevan valmis puolen tunnin kuluttua). Kel-
lo oli jo liki iltakahdeksan, joten vaikka tuuli ei mikään mahtikova ollutkaan, näinköhän olisimme ehtineet sauna-aikaan perille, jos olisimme jääneet Kirjaisten tienoille yöksi. Oli se semmoinen tuulahdus kuitenkin. Nötön saarella on Airiston veneilijöiden satama ja sauna, ja niihin me nyt tukeuduimme. Ei lämmin sauna luita riko.
Lauantaiaamuna oli ohjelmassa kylillä käynti. Nötön länsirannalle vie tie, jonka varrella on pikku kirkko ja hautuumaa. Rannassa on hyvinvarustettu kyläpuoti ja maisema on muutenkin nasta. Kyllä Nötössä kannattaa käydä vaikka hyvätuulisenakin päivänä. Emme sitten lähteneet eteenpäin, vaan hieman kierrellen ja kaarrellen takaisin pohjoiseen kohti Berghamnia. Jan oli saanut tehtäväkseen hoitaa meidät perille niin, että joka mielenkiintoinen lahdensopukka tulisi koettua. Perille tultiin ehkä liiankin ajoissa, mutta toisaalta saimme aina mukavan saaripäivän, jotta ehti vähän ympärilleen katselemaan. Berghamnissa on entisestä kalastajatilasta tehty perinneympäristö ja luontopolku. Myös saarella oli perinteisiä nautoja, jotka uhkaavan isoina kävivät välillä kurkkimassa meitä. Vai oliko se päinvastoin? Luontotalon pihanurmi oli hyvin tasainen ja mainiosti joskin epätasaisesti lannoitettu. Ennen kaikkea löytyi rannalta grilli, ja
koska tietenkin alkoi sataa, viritimme sen ääreen Arja W:n ompelukurssilla aikoinaan tehdyn telttakankaan. Hyvä oli melojan paistaa sen suojassa räiskäleitä retkijaoston upiuudella matkalettupannulla (kokoontaitettavaa mallia vieläpä, jotta mahtuu kajakkiin). Ei hauskanpitoon tarvita poutaa.
Sunnuntaina oli kuitenkin kaunis sää, kun oli pakko lähteä pois. Itse asiassa oli surffikeli, ja innostuneet pojat ja tytöt käyttivätkin harjoittelutilaisuuden hyväkseen. Niin päädyimme takaisin Kirjaisiin ja peräkärry kuormattiin Sannan auton kauhuksi taas täyteen kajakkeja. Se varmasti mietti, miksi juuri se aina joutuu kiskomaan kärryllistä lasikuitua pitkin rantateitä.
Mara Roivainen
KATSAUS RATA- JA MARATONMELONNAN KILPAILUKAUTEEN
Rata- ja maratonmelonnan kilpailukausi toi mukanaan useita hyviä tuloksia, mutta aivan parhaimpien vuosien menestykseen ei tällä kertaa pystytty. Suomenmestaruuksia voitettiin miesten ja nuorten sarjoissa, veteraanisarjoissa maailmanmestaruuskin. Suomen kansallisten kilpailuiden lisäksi Merimelojia nähtiin kilpailemassa Espanjassa maratonin MM-kilpailuissa ja pariin otteeseen Ruotsissa.
:: KAUSI VAUHTIIN RUOTSISSA
Toukokuussa oli jo melottu pari kansallista kilpailua Suomessa, mutta ensimmäinen vakavampi kilpailu oli Finspångissa Ruotsissa 29.-30.5. järjestetyt maratonin PM-kilpailut. Yksikkömatkoilla Merimelojien Unto Elo meloi hopealle 65-vuotiaissa, Kimmo Ahonen oli viides 40-vuotiassa, Eero Luoma seitsemäs 14-vuotiassa ja Heikki Ritvos seitsemäs miesten yleisesssä sarjassa. Lisäksi Heikki ja SMM:n Miika Dietrich meloivat neljännelle sijalle miesten kaksikkokilpailussa.
:: SM-KISOISSA MENESTYSTÄ, MUTTA MYÖS PARANNETTAVAA
Ratamelonnan SM-kilpailuissa Lahdessa 9.11.7. Merimelojista parhaiten kunnostautui Petteri Pitkänen, joka voitti yksiköllä hopeaa 200 ja 5000 metrillä. Kaksikoissa Heikki ja Petteri voittivat suomenmestaruudet 500 ja 1000 metrillä ja olivat toisia 200 metrillä. Elokuun lopussa Tampereella järjestyt nelikkökisat olivat tällä kertaa pettymys, sillä niissä jäätiin tyystin ilman mitalia. Muut seurat ovat menneet eteenpäin ja Merimelojien paras isku kaatui sairasteluihin ja lopulta vielä kolarointiin pitkällä matkalla. Maratonin suomenmestaruuksista kilpailtiin tänä vuonna Ruovedellä. Heikki sijoittui miesten yksikkökilpailussa neljänneksi. Sijoitus oli sama myös seuraavan päivän kaksikkokilpailussa veljensä Ilkan kanssa. Seurojen välisessä pistekilpailussa Merimelojat sysättiin kolmen vuoden tauon jälkeen pois kärkipaikalta. SM-kilpailuiden poikkeuksellinen ajankohta jo heinäkuun puoli-
Kuva: Pasi Jär ves
välissä sopi näköjään huonosti monelle aktiiveistamme ja joukkue jäi tavanomaista pienemmäksi. Maratoncupissa Merimelojat sentään vei seurojen välisen kilpailun. Henkilökohtaisissa pisteissä parhaiten sijoittui Heikki, joka oli kolmas.
Oman ikäluokkansa SM-mitaleja radalla ja maratonilla kesän aikana voittivat veteraanisarjoissa Unto, Kimmo, Jyri Aulio, Ilmo Karila, Jyri Juslén ja Laura Hallapää, sekä 20vuotiaiden sarjassa Vera Lauraeus.
:: RADALTA 2 NUORISOMESTARUUTTA
Lahdessa 24.-25.7. käydyissä ratamelonnan nuorisomestaruuskilpailuissa saatiin Merimelojiin pitkästä aikaa uusia nuorisomestareita. Ensin 11-vuotias Eveliina Luoma yllätti voittamalla 12-vuotiaiden tyttöjen 200 metrin kilpailun ja paria tuntia myöhemmin Eero toi perheeseen toisen mestaruuden melomalla selvään voittoon 14-vuotiaiden poikien 2500 metrillä. Himmeämpiä mitaleita Merimelojiin oli saatu jo parin edellisenkin vuoden aikana, mutta mestaruudet olivat ensimmäiset sitten vuoden 1998. Merimelojien nuoret ovat menneet eteenpäin ja toivottavasti ensi vuonna saadaan koottua kisoihin suurempi joukkue. Silloin päästäisiin kilpailemaan nuorissakin myös kaksikoilla ja neliköillä.
:: UNTO ELOLLE MAAILMANMESTARUUS
Kausi 2010 huipentui maratonin MM-kilpailuihin, jotka järjestettiin syyskuussa Espanjan Banyolesissa. Parhaasta menestyksestä vastasi Unto Elo, joka voitti yli 65-vuotiaiden maailmanmestaruuden kaksikossa yhdessä Ruoveden Pentti Sahin kanssa. Yksikköllä Unto jäi tällä kertaa niukasti mitaleilta ollen neljäs. Merimelojia Banyolesissa edusti myös miesten yleisen sarjan kaksikossa kilpaillut Petteri, jonka kisa valitettavasti päättyi keskeytykseen.
:: KOVIA TULOKSIA NÄHTIIN VAJALLAKIN
Jokaviikkoisten keskiviikkokisojen lisäksi Merimelojat järjesti kesäkuussa kansalliseen maratoncupiin kuuluneen 10 kilometrin kilpailun. Naisissa TaVi:n Nina Itkonen meloi uuden maratoncupin 10 kilometrin ennätysajan 48.42,20. Miehissä RKP:n Lauri Palmroth jäi ajallaan 45.09,50 vajaan sekunnin omissa nimissään olevasta ennätyksestä. Reilun sekunnin erolla toiseksi jäänyt Heikki vastasi Merimelojien parhaasta tuloksesta.
Kuva: Pasi Järves
ON SYYTÄ VARAUTUA
Syksy on tullut ja muuttanut rannat punaoranssiksi värimereksi, jonka väriloistoa ei voi muuta kuin ihailla. Kauneimman perspektiivin ruskan valtaamaan maisemaan saa tietenkin ihaillessa sitä mereltä. Syksyllä merellä liikkuvan on kuitenkin huomioitava myös monta turvallisuuteen vaikuttavaa seikkaa. Nämä korostuvat erityisesti kajakeilla liikuttaessa, lähtien siitä että perusvarusteet kuten pelastusliivit ovat asianmukaisessa kunnossa ja hämärtyvässä illassa ei liikuta yksin.
Keskeisimpänä huomioitavana asiana syksyllä on alati laskeva meriveden lämpötila ja viilenevät säät, siksi kuivapuku onkin hyvin suositeltava varuste, joita on tarjolla myös melontakäyttöön sopivia malleja. Kuivapuvun kanssa on hyvä käyttää myös esimerkiksi neopreenihuppua ja -hanskoja. Merellä avun saapuminen kestää selkeästi pitempään kun maalla, jolloin hätään joutuneen hypotermian riski kasvaa ja siksi siltä suojautuminen on hyvin tärkeää.
Havaittavuuden parantaminen hämärässä on oleellista ja siksi on huolehdittava, että liiveissä ja kajakissa on riittävästi heijastimia ja myös asian mukainen valaisin on otettu mukaan. Kajakin näkyvyyttä alusten tutkissa voi parantaa lisäämällä kajakkiin jonkinlainen tutkaheijastin, koska kajakin antama tutkakaiku on melko pieni ja jos on hiukan aallokkoa tai tihkusadetta, niin kajakin havaitseminen tutkalla on hyvin haasteellista.
Merellä voi sattua monenlaisia yllättäviä tilanteita, joita on syytä oman turvallisuuden vuoksi harjoitella etukäteen. Milloin olet esimerkiksi harjoitellut kajakkiin nousemista, kun itse olet veden varassa? Oletko koskaan harjoitellut tilanne, jossa sinun pitää auttaa veden varassa olevaa kaveriasi? Miten toimit kajakin kaatuessa? Pidätkö mukanasi hinausnarua tai hätäraketteja ja tiedätkö kuinka niitä käytetään?
Melomaan lähtijän on syytä aina ilmoittaa esimerkiksi omaisille milloin, mihin ja mitä reittiä on lähdössä melomaan ja koska on palaamassa, jotta mahdollisen vahingon sattuessa etsittävä alue voidaan rajata mahdollisimman pieneksi ja näin etsintäaikaa selvästi lyhentää. Tämän lisäksi on melojan hyvä varata mukaan jokin viestintäväline esimerkiksi matkapuhelin, joka on pakattu vesitiiviisti. Vahingon sattuessa on matkapuhelimella helppo hälyttää apua, joko meripelastuksen hätänumerosta 0204 1000 tai yleisestä hätänumerosta 112.
Turvallista melontasyksyä!
Kai-Verneri Kaksonen
Suomen Meripelastusseura
Suomen
Meripelastusseura on valtakunnallinen vapaaeh- toisten meri- ja järvipelastusyhdistys- ten keskusjärjestö, jonka päätehtävä on vesillä hätään joutuneiden pelastaminen ja avustaminen. Seuralla on rannikolla ja sisäve- sillä yhteensä 65 pelastusasemaa ja 150 -alusta. Alusten miehistöissä toimii lähes 2 000 koulu- te�ua meripelastajaa, jotka tekevät työtään ilman mitään taloudellista korvausta. Vuo- si�ain vapaaehtoisilta meripelastajilta saa apua yli 2 000 ihmistä ja 1 000 alusta. Tänä vuonna oli lokakuun puolivä- liin mennessä aute�u jo 2 683 pulaan joutunu�a.
Öljyntorjuntaa
DRAGSVIKISSÄ
Meksikonlahden öljytuhot olivat jopa television ja lehtien perusteella järkyttävät. Vielä järkyttävämpää on täytynyt olla itse paikan päällä, katsoa kuinka öljyyntyneet linnut ylrittävät sukia itseään puhtaiksi ja kuinka tutut ranta-alueet hiljenivät.
Olen aina rakastanut luontoa ja erityisesti eläimiä. Minun motiivin ilmoittautua kurssille oli kuitenkin toinen. Haluaisin tehdä jotain hyvää tässä maailmassa. Työskentelen mainonnan alalla, jossa koen hetkittäin päinvastoin huonontavan tätä maailmaa. Joten minulle öljyntorjuntakurssille ilmoittautuminen oli itseni tasapainottamista suhteessa luontoon.
Öljyntorjuntakurssi oli WWF:n ja Maanpuolustuskoulutus Ry:n järjestämä ja se kesti yhden viikonlopun Tammisaaren Dragsvikin sotilasalueella.
Jälkeenpäin ajatellessa opin kurssilla paljon enemmän kuin mitä ajattelin oppivani. Luulin oppivani vain käytännön; kuinka öljyyntynyt ranta puhdistetaan. Ajattelin mustavalkoisesti, että se on niin helppoa.
Perjantain saapumisen, esittäytymisten ja lyhyen infotilaisuuden jälkeen telttojen pystytysharjoitus tuntuikin täysin asiaan kuulumattomalta, oudolta ja turhalta. Harjoittelimme pimenevässä lokakuun illassa kuinka armeijan puolijoukkueteltta kasataan WWF: n vapaaehtoisten voimin. Harjoittelimme myös vuoden ensimmäisenä pakkasyönä 14 hengen telttaseurueen poistumista teltasta keskellä yötä, hälytyksen iskiessä. Harjoittelimme myös jokainen omalla kipinävuorollamme nostamaan kaminan kantta hiljaa ohuimmilla haloilla etteivät muut heräisi ja pitämään kaminan sopivan värisenä, ei liian punaisena eikä ainakaan liian mustana. Suurimmalle osalle ryhmästämme harjoitukset olivat ensimmäisiä, joten yö teltassa oli kylmä.
Lauantaiaamuna moni kyseenalaisti teltan merkityksen koulutuksessa. Onneksi WWF:läisten luennot selkeyttivät sanomaa. Opimme kuinka viesti öljyonnettomuudesta kulkee, missä kohtaa me astumme kuvioihin ja kuinka työskentelemme tiukasti viranomaisten alaisuudessa. Katsoimme videoita oikeista onnettomuuksista, niiden tuhoista ja puhdistuksesta. Saimme kuulla Itämeren
ja sisävesien öljyntorjuntavalmiuksista ja meille selkeytettiin kuinka paljon helpompaa öljyä on kerätä vedestä kuin rannoilta.
Näimme videon myös siitä miten rannoilta löytyneet öljyyntyneet linnut kuljetetaan puhdistusasemalle, tarkistetaan, kirjataan, hoidetaan, puhdistetaan ja kuinka niiden parantumista seurataan ja kun rannat on saatu puhtaaksi niin vapautetaan. Kirjasimme ylös rantojen puhdistuksen teoriaa; miten rannalla toimitaan, mitkä ovat varusteet ja ketä kuunnellaan. Kaikki on hyvin hierarkista, jotta toiminta pysyy hallinnassa.
Kyselimme paljon ja saimme paljon vastauksia. Meille selkeytettiin, kuinka paljon suomen vesialueilla on saaria ja rantaviivaa, ja kuinka kaukana osa siitä on mahdollisista majoitusrakennuksista.
Lauantaina päivällä kävimme ystäväni kanssa munkkikahvitauolla kävelemässä rannassa, jossa seuraavan päivän harjoitus olisi. Aurinko paistoi täysin siniseltä taivaalta ja meren poukama Dragsvikin kohdalla oli täysin tyyni. Maisema oli kaunis ja suomalainen. Jokainen kaisla, laituri, puu ja saari heijastui täydellisen suorana vedestä. Mietimme olimmeko koskaan nähneet merta näin tyynenä… Mietimme miten ihana oli-
si päästä kajakilla heijastusten sekaan. Tuohon ihanan tyyneen rauhallisuuteen. Täydellinen melontailma. Autojen ääniäkään ei tänne kuulunut. Mietin, että siitä on aivan liian pitkä aika kun olen poistunut kehäkolmosen ulkopuolelle. Ei siitä ollut. Mutta tällaisia hetkiä vaan pitäisi olla paljon enemmän. Sitten katsoimme poukamaa ja mietimme miten kauheata olisi jos kaikki tämä olisi täysin öljyn peittämänä… Näky olisi kauhea. Ja tällaisia pieniä, mutkaisia, kaislikkoisia rantoja on suomessa niin paljon. Ja saaria ja niiden kauniita rantoja. Meitä vapaaehtoisia tarvittaisiin niin paljon…
Sunnuntaiaamuna saavuimme samalle rannalle. Oli yhä tyyntä, kaunista ja aurinkoista. Nyt rantaviivaan oli levitetty öljyä, turvetta. Rannassa killui myös kolme muovista sorsaa. Meidän tehtävämme oli auttaa.
WWF oli toimittanut pakettiautolla meille tarvittavat välineet. Yllätyin huomatessani, ettei öljyntorjuntaan ole oikeastaan kehitetty mitään erityisiä välineitä. Saimme kasan ämpäreitä, lasten hiekkalelulapioita ja tiskiharjoja. Vain suurten kivien puhdistukseen oli kehitetty moppimainen väline. Linnutkin pestään Fairylla.
Pukeuduimme oppiemme mukaisesti WWF:n ohjaajien neuvomina valkoisiin suojahaalareihin, kumisaappaisiin, kumihanskoihin, suojalaseihin ja naamareihin. Lopulta hihansuut ja lahkeet teipattiin kiinni, ettei öljyä pääsisi mistään välistä iholle. Sen jälkeen ryhmänohjaaja jakoi meidät ”likaisiin” ja ”puhtaisiin” henkilöihin. Tämä on tärkeätä, ettei öljy pääse leviämään likaantuneelta alueelta yhtään pidemmälle luontoon. Alueet rajattiin ja likaiselta alueelta sai poistua ainoastaan määrätyn puhdistautumisalueen kautta, jossa yksi ”puhdas” henkilö auttoi likaisten, ongelmajätevaatteiden riisumisessa.
Rantahiekalle oli tuotu muovinen laatikko, johon oli demonstroitu rantaa; hiekkaa, kiviä ja kaislaa. Sen päälle kaadettiin oikeata raakaöljyä. Haju oli järkyttävän pistävä ja ymmärsimme hyvin naamareiden tarkoituksen. Sen jälkeen pääsimme jokainen kokeilemaan oikean öljyn poistamista kivistä ja hiekasta. Se on kuin paksua lakritsikastiketta. Se ei koskaan lähde täysin pois. Ja aivan kuten meitä varoiteltiinkin; tämä on epäkiitollista työtä. On päästettävä irti omasta täydellisyyshakuisuudestaan, koska kivet ja ranta ei tule puhtaaksi vaikka kuinka rapsuttaa, lapioi ja hinkkaa. Loput on jätettävä öljyä tuhoavien luontaisten mikrobien vas-
tuulle, joita Suomessa elää kylmän ilmaston takia vain vähän. Öljyn laadusta riippuen vie useita kuukausia ennen kuin ranta näyttää puhtaalta. Voin lohduttautua vain sillä, että ranta on käyntimme jälkeen sen verran puhtaampi, ettei se ole haitallinen enää siellä asuville eläimille.
Sen jälkeen siirryimme turpeen peittämään rantaan virallisten ohjeiden mukaisesti. Rajasimme alueet, raportoimme löytämämme linnut ja aloimme hommiin.
Jopa turpeen kerääminen rannalta oli hidasta ja raskasta kaikki välineet päällä. Oikean öljyn kanssa jokainen kivi pitäisi kääntää. Oikean öljyn kanssa yksi ihminen puhdistaa keskimäärin neliömetrin rantaa kahdessa tunnissa. Oikean öljyn kanssa työpäivät ovat henkisesti ja fyysisesti niin raskaita, että kestävät vain neljästä kuuteen tuntiin päivässä ja yksi vapaaehtoinen saa olla töissä vain pari kolme päivää kerrallaan. Tästäkin syystä vapaaehtoisia tarvitaan paljon.
Opin viikonlopun aikana paljon asioita. Mutta tärkeimpänä opin toivomaan vielä entistä enemmän, ettei öljyvahinkoa Itämerellä koskaan tapahtuisi.
WWF:n vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin voi ilmoittautua WWF:n nettisivuilla myös ilman koulutusta. Koulutuksia järjestetään ympäri vuoden ja niistä löytyy tietoa osoitteesta wwf.fi.
Teksti
Maritta Toivola
MERIMELOJA-LEHTI KIITTÄÄ VUODESTA 2010, JA TOIVOTTAA HYVIÄ
MELONTASÄITÄ
TULEVAISUUDESSAKIN
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.fi
PÄIVYSTYS
Puhelin 050 357 4507
Huhtikuu-syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka-maaliskuu: kk:n ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.fi kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET:
Nordea 120030-9910: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea 240018-35487: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Päätoimittaja: Teemu Koivisto e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi
Taitto:
Päivi Kekäläinen e-mail: mm_taitto@merimelojat.fi
Ilmestymisaikataulu vuonna 2010 dead- postituslinet päivät:
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.
Julkaisija: MERIMELOJAT RY
Kirjapaino: Kopio Niini Oy
Ilmoitushinnat:
Koko sivu 170 €, 1/2 sivu 90 €, toistoalennus 25 %