Martti Roivainen sihteeri@merimelojat.fi, toimisto@merimelojat.fi
Marja Vinni talous@merimelojat.fi
Olli Lehtonen virkistys@merimelojat.fi
Ville Vainio koski_poolo@merimelojat.fi
Nädia Radi retki@merimelojat.fi
Kimmo Ahonen nuoriso@merimelojat.fi
Jari Peltonen koulutus@merimelojat.fi
Ralf Sund mantysaari@merimelojat.fi
Matti Huhtamies kiinteisto@merimelojat.fi
Timo Mononen mono@merimelojat.fi
Tatu Paulaharju tatu@merimelojat.fi
MUUT LUOTTAMUS- JA TOIMIHENKILÖT
TALOUSSIHTEERI
SKORVÖN ISÄNTÄ
VAHTIMESTARI
BUSSI JA PERÄKÄRRYT
KALUSTORYHMÄ
VIESTINTÄ
MERIMELOJA-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA
MERIMELOJA-LEHDEN TAITTO
VERKKOSIVUT
INSTAGRAM-TILI
Laura Kalin-Padres taloussihteeri@merimelojat.fi
Harri Granholm skorvo@merimelojat.fi
Marianne Anttila vahtimestari@merimelojat.fi
Jussi Laari bussi@merimelojat.fi
Tuija Tarula-Aho lehti@merimelojat.fi
Miikka Koskinen taitto@merimelojat.fi
Jussi Gustafsson, Titta Sihvonen www-vastaava@merimelojat.fi
Tatu Paulaharju insta@merimelojat.fi
Kannen kuva: Mara Roivainen (Sundharun)
Puheenjohtajalta
VUOSI sitten syyskokouksessa päätin hypätä rohkeasti syvään päätyyn tietämättä osaanko uida. Pian jo haukoin henkeä, mutta pysyin pinnalla. Sen jälkeen matka on edennyt, vaikka tekniikka ei ole ollut täydellistä. Matkan varrella oppii aina jotain itsestä ja muista. Pitää olla haasteita, jotta tuntisi elävänsä, mutta turha kritiikki lamaannuttaa ja tappaa tekemisen ilon. Seuratoiminta on yhdessä tekemistä ja onnistumista. Tämä matka jatkuu.
Tämän vuoden syyskokous on pidetty ja hallituksen miehitys vaihtuu kolmen jäsenen osalta ensi vuoden alusta alkaen. Kiitän jo tässä vaiheessa hyvästä työstä ja hengen luomisesta Jari Peltonen, Marja Vinni ja Kimmo Ahonen. Hallituksen uudet jäsenet ovat Renita Niemi, Suvi Vasama ja Panu Kanniainen, lämpimästi tervetuloa joukkoomme.
Merimeloja-lehdessä on myös henkilövaihdoksia ja saan toivottaa tervetulleiksi päätoimittajana aloittavan Tatu Paulaharjun ja taittajana Elisa Penttilän. Kiitokset Tuija Tarula-Aholle ja Miikka Koskiselle lehden tekemisestä. Ensi vuodesta alkaen lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja tiedottamista suunnataan entistä enemmän sähköiseen muotoon.
Tyytyväisenä voin todeta, että seuran talous on kestävällä pohjalla kalliiksi tulleista yksityisvaja- ja märkätilaremonteista huolimatta. Yhdyssillan remonttikin alkaa olla loppusuoralla. Aikaisemmat toimijat olivat varautuneet tuleviin korjauksiin keräämällä varoja sukan varteen. Korotuksia jäsenmaksuihin ja muihin maksuihin ei nytkään tarvinnut tehdä.
Hallituksella on taas valta päättää sauna-ajoista vuoden tauon jälkeen, sillä kokousväen ylivoimaisen enemmistön äänillä olemme normaalissa tilanteessa. Hallitus päättää seuran juoksevista asioista ja oikea osoite aloitteille ja ideoille on hallitus@merimelojat.fi.
Syyskuun lopulla Skorvön saunatupa paloi maan tasalle, mikä järkytti varsinkin saaressa retkeileviä. Saunatuvan vakuutus kuitenkin kattaa vahingon uuden vastaavan rakennuksen arvosta ja kohteen omistaja suhtautuu myötämielisesti jälleenrakentamiseen. Epäusko ja ihmettely on muuttunut toimeliaisuudeksi ja rakennuksen poikkeuslupahakemus on pantu vireille. Skorvön isännän johdolla jälleenrakennusta pohtii pienehkö ydinryhmä, joka täydentyy tarpeen vaatiessa.
Nuoret Merelle Melomaan -hanke jatkuu uusien vetäjien voimin. Katarina Miettinen ja Eetu Kanniainen jatkavat hanketta hyvän pohjatyön ja suunnittelun viitoittamalla tiellä. Näemme Vajasaarella jatkossakin nuorten spontaania iloa ja innostusta harjoitusten tiimellyksessä. Pyrimme säilyttämään nykyisen harrastajamäärän ja kasvattamaan sitä maltillisesti.
Verkkosivujen uudistaminen on saatu päätökseen. Ulkoasu on muuttu-
nut ja asiat toivottavasti löytyvät sieltä nyt helpommin. Seuran jäsenillä on jatkossa pääsy mm. budjetin ja tilinpäätöksen tietoihin verkkosivuille kirjautumisen kautta. Kiitos kuuluu www-vastaava Jukka Gustafssonille urakan loppuun saattamisesta.
Kiitos ensimmäisestä vuodesta teille tekijät, kannustajat, avustajat, halailijat, ohjeitten antajat, ymmärtäjät, kriittiset ja muut jäsenet, jotka mahdollistatte seuran olemassaolon.
Tunnelmallista ja liikunnallista talvea toivottaen
Päivi Kuusimäki
HALLITUS TIEDOTTAA
MERIMELOJAT RY:N syyskokous mm. valitsi uusia hallituksen jäseniä erovuoroisten tilalle. Uuden hallituksen toimikausi alkaa vuoden alussa. Hallitus päättää työnjaostaan vuoden ensimmäisessä kokouksessa.
Hallituksen kokoonpano 1.1.2024 alkaen on:
Puheenjohtaja Päivi Kuusimäki
Jäsenet
Matti Huhtamies
Panu Kanniainen
Olli Lehtonen
Timo Mononen
Renita Niemi
Tatu Paulaharju
Vuoden 2023 seuratoimija
Nädia Radi
Rauli Rautavuori
Martti Roivainen
Ralf Sund
Suvi Vasama
Ville Vainio
Kolmatta kertaa jäsenäänestyksellä valittu seuratoimija on tänä vuonna Olli Lehtonen. Olli sai äänestyksessä ylivoimaisesti eniten ääniä.
Lämpimät onnittelut!
Merimelojien verkkosivut ovat uudistuneet!
Merimelojien verkkosivut osoitteessa merimelojat.fi ovat uudistuneet. Sivusto on jaettu kahteen osioon: julkisiin sivuihin sekä jäsensivuihin.
Julkisilla sivuilla on yleistietoa melonnasta, seurasta ja Merimelojista. Jäsensivuilla puolestaan on jäsenille suunnattua tietoa, kuten esimerkiksi tapahtumakalenteri, sauna-ajat sekä jäsenien oma keskustelupalsta.
Pääset jäsenosioon klikkaamalla ylävalikon ”Jäsensivut”-linkkiä. Ensimmäisellä kirjautumiskerralla tarvitset salasanan, jonka saat kirjautumissivulla olevan ”Unohditko tai haluatko luoda salasanan” linkin kautta. Syötä lomakkeelle jäsenrekisterissä oleva sähköpostiosoitteesi ja järjestelmä lähettää linkin sähköpostiisi salasanan asettamiseksi.
Nyt pääset kirjautumaan sisälle sähköpostiosoitteellasi sekä luomallasi salasanalla.
Jos salasanan asettamisessa on ongelmia tai et pääse kirjautumaan sisälle sähköpostiosoitteellasi, laitathan viestiä osoitteeseen www-vastaava@ merimelojat.fi, niin katsotaan tunnus kuntoon. Samaan osoitteeseen voit lähettää myös palautetta uusista sivuista.
Hyviä surffaushetkiä uusilla sivuilla!
Merimeloja-lehden toimitus vaihtuu vuoden vaihtuessa Kiitämme kuluneesta vuodesta kaikkia juttuja ja kuvia toimittaneille! Mainiota alkavaa uutta melontavuotta kaikille jäsenille toivottavat Tuija ja Miikka
Kuva: Terhi Ekblom
Skorvanin saaren saunatupa muistoissammesäilyy
Teksti Laura Tielinen
RAKENNUSMESTARI Pentti Aho neuvotteli vuonna 1980 suurella sinnikkyydellä Porkkalassa sijaitsevan Skorvanin saaren Merimelojille pitkäaikaisvuokralle. Talkoovoimin Penan johdolla merimelojat rakensivat saareen saunatuvan. Harjannostajaisia vietettiin toukokuussa 1981 ja ensilöylyt saunassa heitettiin 22.7.1981.
Saunatupa on yli 40 vuoden ajan tarjonnut Merimelojille hyvän saunan erinomaisine löylyineen. Ja erityisesti sääsuojan kaikilla keleillä.
Se on mahdollistanut melontaretkeilyn aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Saaressa on vietetty jopa joulua ja uutta vuotta. Talvella sinne on luisteltu ja hiihdettykin ahkioiden kanssa. Kylmänä vuodenaikana on saunan jälkeen istuskeltu saunatuvassa kamiinan suloisessa lämmössä ja turistu retkijuttuja sekä parannettu maailmaa.
Skorvanin saunatupa paloi maan tasalle 24.9.2023. Ja valitettavasti sen mukana myös vanhat tupakirjat kävijöiden kirjoittamine hauskoine
Kuva: Laura Tielinen
Skorvanin ensimmäisen tupakirjan ensimmäinen aukeama. Kuva: Merimelojien arkisto
/iC ty^l ^vA^I^VM^w
Tästä se alkoi. Kuva: Pentti Ahon kotialbumi
Laura Tielinen
Skorvanin harjannostajaiset 1981.
Kuva: Jyrki Juvonen
Uuden saunamökin uudisrakennushanke
Uuden mökin rakentamiseksi on perustettu projektiryhmä, jota vetää saaren nykyinen isäntä Harri Granholm. Harri on myös yhteyshenkilö projektiin liittyvässä tiedottamisessa.
Projektiryhmä toimii yhteistyössä seuran hallituksen sekä saaren omistajan kanssa. Resurssoinnissa ja suunnittelussa otetaan huomioon myös vakuutusyhtiön ehdot. Luonnollisesti myös kaavamääräykset rajaavat projektia. Rakennuspaikka säilyy ennallaan.
Poikkeuslupahakemus on vireillä ja naapurien kuulemiset ovat meneillään. Varsinaiset suunnitelmat laaditaan, kun poikkeuslupa on saatu.
Tavoitteena on rakentaa uusi saunamökki vuoden 2024 aikana.
Kuva: Pentti Ahon kotialbumi
Kuva:
Heikki ”Heiku” Kukkola in memoriam
Teksti Tuija Tarula-Aho
YKSI seuran entisistä puheenjohtajista on poissa. Heikki Kukkola kuoli 19.8.2023 Raaseporissa.
Vuonna 1940 syntynyt Heikki oli monipuolinen aikansa melontavaikuttaja. Pitkän melojauransa hän aloitti 15-vuotiaana Näsi-Melojissa, seurassa, jonka puheenjohtajanakin hän toimi vuodet 1965-74. Kun työt toivat Heikin perheineen pääkaupunkiseudulle, hän liittyi Merimelojiin vuonna 1973. Seuramme puheenjohtajana Heikki oli 1977-79, varapuheenjohtajana 1980-81 ja hallituksen jäsenenä 1985-90. Lisäksi hän oli mukana monissa seuran
työryhmissä.
Seuramme edustajana Suomen Kanoottiliitossa Heiku oli eri jaostoissa ja tehtävissä vuodesta 1975 vuoteen 1994. Heikki oli Suomi Meloo ry:n toiminnanjohtaja 199294 ja toimi aktiivisesti myös SVUL:ssä.
Heiku ei kuitenkaan ollut pelkkä melonnan hallintomies, hän oli myös ja erityisesti meloja. Paitsi että hän teki pitkiä retkiä, joiden perusteella hän mm. sai vuonna 1999 Kanoottiliiton suurmestariretkimerkin kahdella timantilla, hän myös suunnitteli ja veti monenlaisia
retkiä. Esimerkkeinä näistä mainittakoon vaativat retket Inarinjärvellä ja Åland sea -meriretket 1979 ja 1982. Oman 50-vuotisjuhlaretkensä Heiku meloi Kilpisjärveltä Virolahdelle, aikana, jolloin Suomen rannikon melonta ei ollut yleistä. Juhlaretki alkoi osallistumalla Arctic Canoe Raceen (4.11.8.1990), jonka jälkeen hän meloi rakennuttamallaan mahonkisella Kate-yksiköllään Torniosta Virolahdelle (13.8.17.9.1990). Melonnan PR-hommakin sujui matkalla hyvin, retken aikana syntyi useampikin lehtijuttu ja haastattelu. Myös juhlaretken alku sujui mallikkaasti, sillä Heiku saavutti tuolloin oman sarjansa 1. sijan. ACR:ään hän osallistui yhteensä kaksitoista kertaa.
Monessa muussakin maratonmelonnassa ja melontatapahtumassa Heikki oli vakio-osallistuja, myös muualla kuin Suomessa. Ulkomailta haettiin myös lisäoppia, kuten vuonna 1984 Pelastamiskurssilta Walesista muutaman muun suomalaisen tavoin.
Heikun ansioita ja hänelle myönnettyjä tunnustuksia voisi luetella lisää runsaastikin. Hänen monipuolisuuttaan melonnan vaikuttajana kuvaavat myös hänen kirjoittamansa oppaat Retkimelonnan A-B-C, Merimelonnan A B C ja Kanootinrakennusopas. Lisäksi hän oli mukana muidenkin melontaan liittyvien julkaisujen toimituskunnissa ja oli järjestämässä koulutuksia.
Myös kanoottimallien kehittämisessä Heikulla oli sormensa pelissä.
Esimerkiksi aikanaan paljon Merimelojissakin käytetty, erinomainen lasikuituinen ”Kriminaalikaksikko” eli
Käyrän R-2 perustui alun perin Heikun 1960-luvun puolivälissä itselleen teettämään Kiva-kaksikkoon.
Omaa nimeään kantavaan Heiku
Sportsmaniin, hän ei lopulta ollut tyytyväinen siksi, että siitä ei onnistuttu valmistamaan hänen tavoittelemaansa alle 20 kiloista versiota.
Heikki toimi aikanaan myös merikajakkien maahantuojana ja kanoottikauppiaana. Häneltä ostin 1980-luvun alussa mm. ensimmäisen merikajakkini Icefloen. Kanoottien lisäksi Heikulta sai aloittelija myös ystävällisiä lajiin ja varusteisiin liittyviä neuvoja aikana, jolloin kalusto ja varusteet olivat täysin ”eri planeetalta” kuin nykyisin.
Tosikertomus siitä, kuinka Heiku pelasti henkeni
Teksti Jukka Siren
SEN täytyi olla 1978, koska minulla oli vielä uskollinen 1964 kuplani, mutta jo kajakki Rullaati (ei Heikun
mallistoa). Loppukesä tai alkusyksy, koska vesi ei ollut jäätävän kylmää. Olimme porukalla olleet viikonlopun saaressa. Stora Herrö, muistaisin; Skorvöhän ei vielä ollut ”mei-
dän”. Mukana olivat ainakin Heiku ja silloinen vaimonsa kaksikossa, Juvosen veljekset Jyrki ja Veli-Pekka, Pitkäniemen Oili, Karttusen Heikki ja allekirjoittanut. Paluumatkalla sunnuntaina iltapäivällä sää huononi ja kun tulimme ulos Suvisaariston suojasta, oli keli jo aika kova, ja etelästä vyöryvät aallot korkeita. Mellstenin edessä kaatui ensin
Oili - mutta hänellä oli järjestystä rakastavana ihmisenä pelastusliivit yllä ja ”napanuora” kajakkiin. No minä tietysti auttamaan, kuten Kukkolat ja Karttusen Heikki. Käyrä-kaksikossa Juvosen veljekset onneksi ymmärsivät vain jatkaa matkaa. Oili pääsi turvallisesti (olosuhteisiin nähden) kaatuneen kajakkinsa päälle ratsaille ja aallot veivät hänet Mellstenin rantaan. Minä paraskin meripelastaja sen sijaan sivuaallokkoon käännyttyäni kaaduin itse. Liivit olivat keulapiikissä. Sadetakki ja saappaat kyllä hyvin puettuina. Ilmoitin tämän veden varasta blub-äänten välissä Kukkoloille. Heikki yritti sanoa, että ottaisin ajelehtivan melani takaisin haltuun, mutta se oli jo myöhäistä. Sitten Kukkolat peruuttivat Käyrä-kaksikon perän lähelleni ja roikuin peräsimen poikkiraudassa maihin Mellstenin hiekkarannalle. Siellä esitin komean valikoiman suomen kielen kirosanoja, ennen kuin edes tajusin kiittää Heikkiä. Joka viisaasti sanoi, että manailua tehokkaammin ehkä lämmittäisivät kuivat vaatteet. Kuivia alusvaatteita löytyi rantaan ajautuneen Rullaatin säkistä ja Heiku lainasi minulle Näsi-Melojien hupparin. Housuista en enää muista...
Aluksi olimme tietysti katsoneet, ovatko kaikki kunnossa ja jos, niin missä? Kaikki muut olivat päässeet - tai päätyneet - Mellsteniin paitsi Juvosen veljekset näkyivät olevan turvassa Varsasaaressa.
Nyt en ihan muista, mihin kohtaan aallot olivat Oilin tuoneet, mutta paikalla hän onneksi oli.
Ystävällinen ison moottoriveneen omistaja tarjoutui hakemaan velj. Juvoset. Lähdin mukaan auttamaan, koska oli vähän nolo olo. Kaksikko jäi saaren vahtimestarille talteen, josta se haettiin muutaman päivän päästä. Seuraavaksi soitimme taksin, jolla me autolla vajalle tulleet lähdimme hakemaan autoja ja kattotelineitä.
Merikannontiellä ei Oilin auto käynnistynyt, ihmettelyistä huolimatta. Päätimme hinata sen käyntiin Heikun autolla. Mutta Citroën GS:n farmarimallin suunnittelijat eivät ilmeisesti olleet ajatelleet, että sillä hinataan mitään. Lopulta Heiku rohkeana miehenä kiinnitti köyden jonnekin taka-akselistoon. Hietaniemessä Oilin auto sitten käynnistyi. Takaisin Mellsteniin, kajakit katolle ja vajalle. - Ai niin, muistinko mainita, että jo taksimatkan aikana oli alkanut sataa.
Esta finaliza esta historia, kuten Zorrojen viimeisellä sivulla aikoinaan luki.
Muisto Heikki Kukkolasta
Teksti ja kuvat Jyrki Juvonen
LIITYIN Merimelojiin vuonna 1978, 15-vuotiaana, nuorten melontakoulun jälkeen. Myös muutama luokkatoverini ja pikkuveljeni liittyivät samaan aikaan. Meidät sai innostumaan luokkatoverimme, joka oli melonut jo useamman vuoden kilpaa. Heikki Kukkola toimi tuolloin seuran ylimelamiehenä.
Innokkaina meloimme ja tutustuimme lähivesiin. Nuoren elinpiiri tuplaantui merellisistä liikkumismahdollisuuksista. Kävimme mm. kotikulmilla Pikku-Huopalahdella ja Iso-Huopalahdella, jonka rannalla sijaitsi tuolloin vielä Talin kaatopaikka. Lahtien veden syvyys oli noin melan lavan verran ja pohja löyhkäävää liejua. Nousimme myös Mätäjokea ylöspäin ensimmäiselle koskelle. Käyrän Työsiirtolan R-1 kajakin mahtui juuri ja juuri kääntämään joessa.
Seuran käyttöoikeuskalusto koostui tuolloin Käyrän Työsiirtolan pitkistä R-2 kaksikoista, Tyyster-kaksikoista ja noista lyhyistä R-ykkösistä. Muutamia muitakin kajakkeja oli, mm. nuorten rataharjoittelukäyttöön tarkoitettuja ”Porkkanoita”, oransseja Tracereita.
Seuran melat olivat pitkiä, kaksikkokäyttöön sopivia, alumiinivartisia, muovilapaisia astaloita. Joitakin vanhoja puumelojakin pyöri nurkissa, keskeltä messinkiholkeista purettavia. Nuorten oli noilla hieman hankala meloa. Kokeneemmilla melojilla oli omia hienoja puumeloja, Struereita ja Liminateja ja tietysti omia kajakkejakin.
Me nuoret sitten tartuimme puukkoon ja sahaan ja veistelimme muutamasta seuran vanhasta puumelasta käyttöömme hieman paremmin sopivia ja tietysti moder-
nimman näköisiä. Näillä pyöreämuotoisilla meloilla myös aloitimme kanoottifrisbeekokeilun ja aika nopeasti vaihdoimme palloon, kun frisbee tuppasi uppoamaan. Kanoottipoolon säännötkin löydettiin!
Seuran keväthuutokaupassa myytiin halvalla pois vanhoja kajakkeja. Minäkin ostin 50 markalla vaneripohjaisen, muovikalvokantisen kilpakajakin jostain 1940-50 -luvulta. Sen kunnostukseen sain vanhoilta melojilta ja Heikki Kukkolalta hyviä ohjeita.
Muistaakseni pohjaa vajalla hioessani Heikki toi minulle jostain vanhan puumelan.
Sanoi: ”Ota tämä, tarjoat joskus Regatassa pullakahvit”. Mela oli hyvin kevyt, oksatonta kuusta ja juuri minun pituiseni. Lavat olivat melko taipuisat, mutta jäntevät, taitavasti ohuiksi höylätyt. Emmin, voinko ottaa vastaan niin hienoa melaa, mutta Heikki vain sanoi, ettei sitä
enää kukaan muu tarvitse, ja antoi vielä ohjeet melan kunnostukseen. Heikki oli ammatissaan hyvin perehtynyt muoveihin. Hänen mielestään lavan vetojännityspuoli kannatti pinnoittaa ohuella lasipintaharsolla ja muuten hioa ja lakata. Niin teinkin ja kerran pari myöhemminkin.
Sellaisenaan sillä melalla olisi ollut historiallista arvoa. Sen lavoissa oli polttomerkit ”Niilo Berg” ja lakan alla lyijykynällä tyylikkäästi isolla tekstattuna ”Harma”. Nämä herrat vaikuttivat voimakkaasti Merimelojat ry:n syntyyn ja melonnan kehittymiseen. Minä sitten hautasin nimet melasta lasikuidun alle!
Niin, ne pullakahvit! Ne jäivät Heikille silloin tarjoamatta. Lähdin muualle opiskelemaan, perustin perheen ja yrityksen, melonta jäi vähemmälle vuosiksi. Mutta seuran taannoisilla 90-vuotisjuhlilla sain tilaisuuteni. Heikki oli paikalla ja kävin tunnustamassa velkani. Heikki
nollasi velan, ehkä juhlakakkukahvien myötävaikutuksesta. Kiitos Merimelojille!
Mela on edelleen käytössäni, tosin nyt melon enemmän itse höyläämilläni puumeloilla.
Åland Sea -retki 1979
Teksti Jukka Siren
VUONNA 1979 järjesti Merimelojat Åland Sea -retken, joka nimestään huolimatta oli Turku-Tukholma-melontaretki. Heiku veti retken asiantuntevasti ja varmalla otteella. Lähdimme juhannuksena Ruissalosta ja reissu kesti runsaat 2 viikkoa. Matkaan lähti 16: kaksi saksalaista, yksi ruotsinsuomalainen Eskilstunasta ja 13 suomalaista. Saksalaiset luovuttivat kolmantena päivänä. Merimelojista mukana olivat Heiku, Jan ”Fredi” Ahlfors, Hannu Niikko ja minä. MaMea edustivat konkarit Hilkka ja Olavi Ojanperä.
Retki oli onnistunut ja eteni aikataulussa. Pari kertaa jouduimme päivän verran odottamaan parempaa säätä.
Reitti kulki Turusta Saaristomeren pohjoisreunaa ja Ahvenanmaan pääsaaren pohjoispuolelta Eckeröhön, vanhaa postisoutureittiä Signillskärin kautta Ruotsin Grisslehamniin, Väddön kanavaa Kapellskäriin ja lopuksi Tukholman liepeille Waxholmin leirintäalueelle, jossa huilasimme päivän. Ennen Suomenlaivalle melomista kävimme vielä kellumassa kuninkaanlinnan edessä.
Haastattelussa Miikka Koskinen
Haastattelija Tuija Tarula-Aho
Olet Merimeloja-lehden taittaja, milloin pesti alkoi ja miten aikanaan löysit tämän vapaaehtoistehtävän, vai löydettiinkö sinut?
Hakeuduin pestiin syksyllä 2019 kun edellinen taittaja Mirva jätti tehtävän. Olin aiemmin taittanut opiskelijajärjestön lehteä ja tehnyt muutamia muita taittohankkeita.
Ajattelin, että tässä on hyvä tilaisuus harrastaa graafista suunnittelua ja kerätä talkoopisteitä.
Työsi jälki on ollut nähtävissä kaikille jäsenillemme. Mikä tässä tehtävässä on ollut mukavinta?
Seuralehteä tehdessä näkee ja kuu-
lee, mitä kaikkea toimintaa seurassa onkaan. Itse taittamisessa pidän erityisesti kuvien kanssa työskentelystä. Juttujen mukana tulee usein tarkoituksella enemmän kuvia kuin mitä lehteen mahtuu ja olen niistä yrittänyt aina valita parhaat mukaan.
Olet liittynyt seuraamme vuonna 2018. Onko tämä ensimmäinen melontaseura, johon kuulut ja oletko melonut jo ennen seuraamme liittymistä? Mikä melonnassa kiinnosti ja kiinnostaa? Merimelojat on ensimmäinen seurani. En ollut aiemmin melonut, mutta minulla oli noihin aikoihin
Matkalla Skorvanille seuran kevätretkellä. Kuva: Nädia Radi
korva tarve päästä vesille tavalla tai toisella. Pidin retkeilystä ja tajusin, että vesillä liikkuminen avaisi uuden ulottuvuuden Helsingin lähiluontoon. Kokeilin myös purjelautailua ja purjeveneen ostokin kävi mielessä, mutta melonta osoittautui helpoiten lähestyttäväksi tavaksi.
Miksi valitsit seuraksi juuri Merimelojat?
En tiennyt paljoa Helsingin melontaseuroista, mutta eräs entinen työkaverini oli melonut jonkin aikaa Merimelojissa ja hän kehui seuran toimintaa. Vajan sijainti oli hyvä ja alkeiskursseja oli sopivaan aikaan, joten niinpä valitsin Merkkarit.
Mikä seurassamme on mielestäsi parasta?
Arvostan sitä, että seurassa on monenlaista toimintaa. Olen keskittynyt retkimelontaan, mutta on ollut hauskaa päästä kokeilemaan myös pooloa ja koskimelontaa. Kuntomelonta on vielä kokeilematta. On hauskaa olla seurassa, jossa on paljon intohimoisia melojia!
Kun sinut tapaa vesillä, niin millainen menopeli sinulla on allasi ja missä sinut useimmiten silloin tapaa?
Useimmiten minut tapaa iltamelonnalla vajan lähivesillä, joko virkistysmelonnassa tai ihan itsekseni. Alla on todennäköisesti seuran käyttöoikeuskalustosta löytyvä Lettman Skinner -retkikajakki. Se kulkee kevyesti mutta ketterästi. Seuralla on vain yksi Skinner, joten olen yrittänyt löytää toista suosikkimallia, mutta ei ole vielä yhtä mieluisaa
kajakkia tullut vastaan.
Onko joku erityinen melontakohde, -tapahtuma tai -retki, joka on erityisesti jäänyt mieleesi? Miksi? Tänä kesänä tein ensimmäisen pitkän retkeni, Soisalon kierroksen Saimaalla. Sain muuten alun perin idean reitistä Merimeloja-lehdessä olleesta Hannu Taipaleen kirjoittamasta jutusta.
Retki ei todellakaan mennyt nappiin. Jatkuva sade ja hyttyset kiusasivat ja parin päivän jälkeen uusi melonta-anorakkini aiheutti minulle pahan ihottuman. Retkellä oli niin kamalaa, että harkitsin jättäväni matkan kesken reitin puolessa välissä. Taukopäivän pidettyäni päätin kuitenkin jatkaa ja lopulta meloin koko 250 km kierroksen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Nyt vastoinkäymiset jo naurattavat ja oli retkellä monta hyvääkin hetkeä. Varsinkin Heinäveden reitillä oli kauniit maisemat ja hauskaa meloa ja Koloveden kansallispuistoon haluaisin tutustua tarkemminkin - nyt kävin vain sen laidalla yöpymässä.
Entä onko joku erityinen kohde, melontatapahtuma tms, josta haaveilet tai joka on jo suunnitelmissasi?
Soisalon retken vaikeuksista huolimatta haluaisin tehdä lisää pitkiä retkiä. Suomen Retkimelojien nauhamelonnat kiehtovat minua. Niistä lyhimmätkin ovat aika pitkiä, joten en tiedä, uskallanko vielä ensi kesänä yrittää sellaista.
Helpompana retkenä haluaisin
Soisalon kierroksella Suvasveden eteläpään kauniiden kalliorantojen keskellä hymyilytti vaikeuksista huolimatta.
meloa Kokemäenjoen Vammalasta Poriin. Olen kotoisin Porista ja olen monta kertaa soutanut tämän reitin kirkkoveneessä Satakunnan Kansansouduissa, mutta kyllä Kokemäenjoki pitäisi päästä kokemaan myös kajakista käsin.
Olet vuoden vaihteessa siirtämässä tehtävää uudelle taittajalle, terveisesi hänelle? Entä uudelle päätoimittajalle?
Minulla on ollut hauskaa lehteä
tehdessä ja toivon, että teilläkin on. Jään uteliaana odottamaan, että millaisia uudistuksia lehteen tulee.
Niitähän tulee väistämättä aina, kun tekijät vaihtuvat, ja saa tullakin.
Entä viestisi/terveisesi seuratovereille?
Vesillä nähdään – tai näin talvella todennäköisemmin saunassa tai uimahallilla.
Uudet toiminnanohjaajat
Katarina ja Eetu jatkavat Maijan melanjäljillä – uudet junnutoiminnan vetäjät esittäytyvät
NIMENI on siis Katarina Miettinen, ja olen toinen uusista nuorisojaoston toiminnanjohtajista Eetu Kanniaisen kanssa. Päädyin tähän työhön oman melontaharrastukseni kautta, sillä olen kilpaillut ratamelonnassa Canoassa vuodesta 2014. Tavoitteena on jatkaa edellisen toiminnanjohtaja Maijan hyvälaatuista nuorisotoimintaa Merimelojissa, ja täten jatkaa tärkeässä tehtävässä saada nuoria innostumaan melontaharrastuksesta. Tähän mennessä työ on ollut antoisaa, sillä työtehtävien kautta ylläpitää vanhaa tietoa ja taitoa, sekä oppii paljon uusia asioita seura- ja harrastustoiminnasta.
Terveisin Katarina Miettinen, 19 v
NIMENI on Eetu Kanniainen, 17-v. Olen ollut apuvetäjänä kahtena kesänä Merimelojien melonnan alkeiskursseissa ja nyt toimin Merkkareiden junnuvalmentajana.
Ensin kun kuulin että Maija lopettaa junnuvetäjänä en heti edes tajunnut, että mä tulisin ottamaan sen työn. Se vaikutti mulle niin isolta vastuulta etten pystyisi siihen yksin. Kun sitten kuulin, että voitaisiin jakaa työ Katarinan kanssa, se alkoi kuulostaa hyvältä.
Junnuvalmentajan työ saattaa olla välillä haastavaa, koska urheilen itsekin samalla, ja pitää muistaa, että olen vastuussa tästä. Mä pidän tässä työssä tärkeänä sitä, että junnut pysyvät toiminnassa mukana ja että niillä on hauskaa. Osa junnuista ovat kilpailleet jo valmiiksi ja me Katarinan kanssa kannustetaan jokaista meidän junnua kisaamaan. Melonta on kiva ja turvallinen urheilulaji ja suosittelisin tätä ihan kenelle vaan. Mä en välttämättä odota, että meidän junnut alkaisi tavoittelemaan
pitkää urheilu-uraa melonnassa, vaikka pidän sen mahdollisuuden vapaana ja yritän antaa kaikki mahdolliset eväät siihen jokaiselle meidän junnulle.
Kuitenkin tärkeintä on se, että toimintaa riittää ja junnut pitää hauskaa, eikä me painosteta kisaamiseen. Meillä Merimelojilla on kivaa treenata ja pidetään se niin.
Kanoottipoolon SM 2023. Kuva: Marko Kirjavainen
Kanoottipoolon pelaajakokemuksia
Teksti Leo Savolainen
TERVE arvoisa lukija, olen Leo ja kerron tänään teille, miten aloitin kanoottipoolon ja jaan kanoottipooloon liittyviä kokemuksia.
Miten aloitin kanoottipoolon?
Tarina alkoi siitä, kun minun hyvä tuttuni Sergei huomasi sen, että kuusivuotias minä ei harrasta pysyvästi mitään, jonka takia hän
vei minut tutustumaan melontaan uimahallivuoroille Itäkeskukseen, jossa tutustuin vähitellen melonnan tyyppeihin ja tekniikoihin.
Itäkeskuksessa olin käynyt muutaman vuoden, joiden sisällä opin melomaan (jonkin verran) ja muita hyödyllisiä taitoja kuten eskimokäännöksen.
Itäkeskuksen vuorojen kautta
tutustuikin myös kanoottipooloon, jota tuttuni Sergei ja Andrei pelasivat. Kesän alkaessa he veivät minut pelaamaan kanoottipooloa Merimelojien vajalle, jossa aloinkin käydä suhteellisen säännöllisesti.
Ajan myötä edistyin tässä lajissa ja tutustuin uusiin ihmisiin. Mutta kuitenkin tykkäsin riehua treenien lopuksi.
Kanoottipoolokokemuksia
Minun yksi ensimmäistä suurista muistoista liittyen kanoottipooloon oli Hit 2022 eli ulkomaalainen turnaus, joka järjestetään Alankomaissa lähes joka vuosi.
Hit 2022 oli minun ensimmäinen ulkomaalainen kisani. Siellä edistin taaskin taitojani ja tutustuin lähemmin kanoottipoolokulttuuriin. Toinen hyvä muisto oli matka Järfallan turnaukseen. Järfalla on Ruotsissa järjestyvä kisa, jota pelataan sisätiloissa toisin kuin Hit joka, järjestetään joessa. Järfällassa oli hyvin mukava paikka.
Jokaisen reissun jälkeen jää aina kivoja muistoja ja hauskoja hetkiä. Järfallasta parhaiten jäänyt muisto oli laivan tiskillä työssä olevan myyjän tarjous Ville Vainiolle ”osta yks tuplan hinnalla”, se oli aikamoinen tarjous. Hit 2023 oli toinen ulkomaalainen turnaus, jossa kävin ilman vanhempia. Ensimmäisenä oli ylimainittu Järfalla. Hit 2023 pelasin jo hieman ylemmän tason joukkueessa, jonka takia pelit olivat hieman jännittävimpiä ja kiinnostavimpia. Sm 2022 ja 2023 pelasin kummatkin Merimelojien joukkueissa.
Molemmissa sm:ssä voitti monta vuotta mestaruuden pitänyt Lohjan Mevä.
Kannattaako siis aloittaa kanoottipoolon?
Todellakin.
Kanoottipoolo on hyvin mielenkiintoinen joukkuelaji, jossa on kaiken tasoisille puuhattavaa. Kanoottipooloa pelatessa varmistauduin siihen että, kanoottipoolon yhteisö on todella ystävällinen, hyvin auttava ja muutenkin täynnä kovaa jengii. Kanoottipoolo on myös hyvin kehittävä laji erityisesti nuoremmille, sillä siinä opit: kriittiselle ajatellulle, joukkueessa toimimiselle, monille hyödyllisille melontatekniikoille, joita voit hyödyntää myös muissa melonnantyypeissä. Kanoottipoolo tietenkin kehittää myös kuntoa ja toimii mahtavana ajanvietteenä.
Missä aloittaa
Kanoottipoolon voi aloittaa monessa paikassa kuten meidän kotiseurassamme Merimelojissa. Merkkareissa järjestetään lähes joka kesä jotain puuhaa aloittaville ja lajiin vasta tutustuneille ihmisille. Kursseja on myös muissa seuroissa kuten Mevä, jossa tänä syksynä olikin järjestetty 4. kerran alkeiskurssi, jossa opetettiin lajin alkeita ja tiedotettiin sen seuraavista vaiheista. Samoin tehtiin Merkkareissa.
Tässä olikin kaikki, jota halusin sanoa tällä kertaa. Toivottavasti nähdään kentällä!
Kiitos kun luit minun tekstin Merimeloja t: Leo Savolainen 2010
SEURAN RETKELLÄ
Tammisaaren retki 24.-27.8.2023
Teksti ja kuvat Mara Roivainen
Matin ja Hempan vetämälle Tammisaaren kansallispuiston retkelle osallistuivat Antti, Markku, Päivi, Pawel, Soile, Inka, Tiia, Riikka, Aleksi, Milad, Tuija ja Mara.
Sommarö, torstai 24.8. 19.36, paikallisen venekerhon jäsen on ärsyhkö: Tammefan, taas ne melojat lähtevät meidän rannastamme. Eivätkö osaa lukea ”privat”? Kyllä se tarkoittaa koko rantaa. Tuossa ne nyt tihkusateessa pakkaavat kajakkejaan, mutta hauskaa niillä silti näyttää olevan. Laskin 14 kanoottia vai kajakkejako ne ovat. No, täytyy viedä Bamse vielä lenkille kun sade hiljenee. Näyttää
siltä, että tulee nätti ilta.
Mörnäsfjärden 24.8. 21.22, soutuveneseurue kertoo myöhemmin mökillä: Oltiin vähän saunottu ja lähdettiin souteleen jollalla. Kyl siihen neljä jotenkuten mahtu ku ilta oli tyyni ja mieletön iltarusko! Nähtiin iso melojalauma, ne oli Byxholmiin matkalla ja sometti ja instasi hulluna, kuvaili toisiaan ja taivasta. Ne tiesi, et Byxholmissa on sauna. Byxholm, 24.8. 22.30, Humakin opiskelija raportoi: Tämänkertainen harjoittelujakso oli melontaa Tammisaaren kansallispuistossa. Ope oli päättänyt, että
Sundharunin majakka
mennään Byxholmiin, ja lähdetään sieltä sitten perjantaina eri ryhmissä melomaan. Osa lähtee jo kuudelta aamulla ja muut kahdeksan maissa. Juuri kun olimme saunoneet ja olleet tulilla, näimme yli kymmenen kajakkia iltapimeässä suuntaamassa tänne päin. Selvisi, että yöksi ovat tulossa. Tuli kiire järjestää meidän kajakkeja pois teltta-aukealta, jonne olimme ne vieneet pois rannalta. Meitä oli sentään 18.
Mahduttiin hyvin kaikki saareen, telttapaikkoja on runsaasti. Täällähän olisi ollut toinenkin ranta etelässä, mutta se on huonompi kuin tämä. Olivat merimelojia Helsingistä ja viikonlopun retkellä täällä. Kerroin eräälle kaverille lähtöaikamme ja toivoin, että jos menevät saunaan, ottavat nukkuvat huomioon. Ei niistä kai kukaan enää niin myöhään saunonutkaan.
Heidän retkensä kuulemma suuntautuisi Jussaareen ja Sundharunin majakalle asti, jos sääennuste pitää.
Sundharunin majakka, perjantai 25.8. 13.10, merikotka Jaakkima ajattelee ja vähän häiriintyykin: Ei ole vielä nälkä, mutta täältä majakan päältä on hyvä katsella vähän ympärilleen, jos vaikka joku luontokuvaaja toisi sianpuolikkaan tänne tai miksei noille lähigaddeneille. Vaikka itse sanon, meikäläisen visus on hemmetinmoinen. Haahkanpoikanen näkyy ainakin kilometrin päästä.
Nyt kyllä meikä hermostuu. Taas noita melojia tuppaa tänne, vaikka pläkähän täällä on. Ådössä ovat
vielä, vaan jos ne uskaltaa oikaista Gaddfjärdenin yli niin pian ovat täällä.
(…) Täytyi häippäistä, mutta jospa liitelisi vähän lähistöllä. Nyt ne hiippailevat ympäri luotoa ja syövät muonaansa. Jos niistä joku olisi hieman pienempi ja kevyempi, niin meitsikin voisi olla niistä kiinnostunut. Muuttuisi vesimatka ilmalennoksi.
Jussaari 25.8. 17.40, kalliokiipeilijä/ veneilijä kertoo: Kiipeilimme juuri kruunulla merkityn lohkareen päällä kun melojia meni ohi iso lauma. Myöhemmin nähtiin ne meidän lahdella itärannalla, missä vene oli ankkurissa. Ne levittäytyi melkein koko lahden rantoja pitkin sinne ja tänne. Varmaan haluavat nukkua rauhassa, ettei kukaan kuorsaa vieressä.
Pantiin kuitenkin telttasauna pystyyn ja diskovalot veneeseen ja vähän musaa. Kiva ilta.
Jussaari, lauantai 26.8. 9.50, kalliokiipeilijä/veneilijä jatkaa: Ääh, päätä särkee. Melojat painui saarikierrokselle. Yleensä jengi menee tsiigaamaan kaivoshemmojen raunioasuntoja ja muita röttelöitä, näkötorneja ja tietty Mustarantaa ja sen rautahiekkaa.
Skatafjärden, 400 m Jussaaren koilliskulmasta, 26.8. 12.10, harmaahylje Ullevi hämmentyy: Olin repimässä kalaa verkosta kun kuului jotain loiskintaa ja melskettä pinnalla. Nostin pääni vedestä ja näin paljon ihmisten kajakkeja rykel-
mässä. Joku oli uimassa ja muut vetivät kajakkia toisen kajakin päälle. Mitähän siinä oli tekeillä? Ne ajelehtivat Jussaarten väliin salmeen.
Olin Skargrundin loiston itäpuolella väylällä styyrpuurin halssilla, itätuulta 8 m/s, kun iso kajakkiryhmä veti sivumyötäisessä väylän yli suuntaan noin 315°. Panin merkille, että viisi kajakkia, joista kolme näytti samanlaisilta, lähti kääntymään oikealle ylätuuleen. Tuuli oli siis oikealla lanteella. Oliko ongelmia? Muut menivät kyllä suoraan. Kaikki pääsivät lopuksi samaan suuntaan ja länteen väylän pohjoispuolella.
valittamaan kovasta musiikista. Ihan niin kuin ei ihminen saisi soittaa viikonloppuna hieman suomipoppia!
Voisivat mennä toiseen saareen, jos ei kelpaa.
Sommarö, sunnuntai 27.8. 13.13, paikallisen venekerhon jäsen on taas kiukkuinen:
Fladalandet, 26.8. 17.32, veneilijä on tyytyväinen:
Tämä on kyllä kansallispuiston paras paikka; veneet saa helposti kiinni ja aivan vieressä on mahtava tasainen kallio laittaa pöydät ja tuolit ja musakone ja grilli. Lapset voi leikkiä kumiveneellä veneen vieressä.
Melojat menee yleensä tuohon silokalliokannakselle, ja on siinä nytkin ainakin kymmenen kajakkia. Tulivat äsken maihin. Onko kiva aina kastella jalkansa? Hui, niillä on kamala määrä pussukoita ja nyyttejä – miten ne mahtuu kajakkiin?
Fladalandet, 26.8. 22.45, veneilijä ei ole enää niin tyytyväinen: Melojat oli tulipaikalla lettuja paistamassa, mutta sitten ne tuli
Det kan inte vara sant! Nyt ne tulevat takaisin meidän privatstrandille. Menen taas vähän juttelemaan. Kom hit, Bamse!
(…) Väittivät olleensa täällä ennenkin. Minä sanoin, että laitan 10 euron laskun perään joka kajakista.
Sommarö, 27.8. 14.22, Viiden veitsen ravintolan pitäjä on iloinen asiakkaista ja poutaantuvasta säästä: Tulipa mukavasti nälkäisiä asiakkaita sunnuntai-iltapäivänä! Ovat melojia ja olleet viikonlopun retkellä, ja taisi olla hieno retki. Keittiössä on ruuhkaa, mutta aika äkkiä saadaan annokset pöytään. Sadekin laantuu; koko aamun on satanut ja kunnolla, mutta aurinko alkaa paistaa. Tulee nätti päivä.
Teksti ja kuvat
Tuija Tarula-Aho
Oleellinen osa Merimelojat ry:n toimintaa on talkootyö, jolla mm. ylläpidetään ja kunnostetaan seuramme tukikohtia. Kevättalkoissa 14.5. oli taas runsas joukko ahertajia tekemässä monenlaisia siivous- ja kunnostustöitä.
Jäsenpäivystys
Vajasaaren toimiston päivystys on auki:
• huhti-syyskuussa tiistaisin klo 18-19
• loka-maaliskuussa kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18-19
Päivystysaikoina toimistonhoitaja vastaa numerosta 050 3574 507. Toimiston sähköpostiosoitteesta toimisto@merimelojat.fi vastataan muutaman päivän kuluessa.
Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Tarkista päivystysajat verkkosivuilta, muutokset ovat mahdollisia.
Viestintä
Verkkosivuilta merimelojat.sporttisaitti.com löytyy kattavasti tietoa seuran toiminnasta ja tarjonnasta sekä ajankohtaiset uutiset.
Sähköpostilistalla välitetään tärkeimmät uutiset. Liity listalle tai eroa siitä lähettämällä viesti osoitteseen www-vastaava@merimelojat.fi.
Merimeloja-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jäsenten juttuja ja kuvia otetaan mielellään vastaan, julkaistusta materiaalista saa talkoopisteen. Lisätietoja lehti@merimelojat.fi.
Facebook-ryhmä löytyy hakemalla nimellä ”Merimelojat”. Ryhmässä muistutellaan ajankohtaisista asioita, ja sen on hyvä paikka keskustella seuratovereiden kanssa.
Instagram-tili löytyy osoitteella www.instagram.com/merimelojat tai hakemalla @merimelojat. Käytä melontakuvissasi tunnistetta #merimelojat.
Sauna
Kun saunatilojen korjaus valmistuu saunan lämmitysajat ovat syyskokouksen 2022 päätöksen mukaiset:
Talvikausi 15.9.-14.5: tiistai ja torstai klo 17-20, lauantai klo 15-18, sunnuntai klo 15-20
Kesäkausi: 15.5.-14.9: maanantai-torstai klo 18-22, lauantai 15-18, sunnuntai klo 15-20
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.sporttisaitti.com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET
Nordea FI37 2400 1800 0354 87: tilille maksetaan sekä jäsenmaksut että retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
