Martti Roivainen sihteeri@merimelojat.fi, toimisto@merimelojat.fi
Marja Vinni talous@merimelojat.fi
Olli Lehtonen virkistys@merimelojat.fi
Ville Vainio koski_poolo@merimelojat.fi
Nädia Radi retki@merimelojat.fi
Kimmo Ahonen nuoriso@merimelojat.fi
Jari Peltonen koulutus@merimelojat.fi
Ralf Sund mantysaari@merimelojat.fi
Matti Huhtamies kiinteisto@merimelojat.fi
Timo Mononen mono@merimelojat.fi
Tatu Paulaharju tatu@merimelojat.fi
MUUT LUOTTAMUS- JA TOIMIHENKILÖT
TALOUSSIHTEERI
SKORVÖN ISÄNTÄ
VAHTIMESTARI
BUSSI JA PERÄKÄRRYT
KALUSTORYHMÄ
VIESTINTÄ
MERIMELOJA-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA
MERIMELOJA-LEHDEN TAITTO
VERKKOSIVUT
INSTAGRAM-TILI
Laura Kalin-Padres taloussihteeri@merimelojat.fi
Harri Granholm skorvo@merimelojat.fi
Marianne Anttila vahtimestari@merimelojat.fi
Jussi Laari bussi@merimelojat.fi
Tuija Tarula-Aho lehti@merimelojat.fi
Miikka Koskinen taitto@merimelojat.fi
Jussi Gustafsson, Titta Sihvonen www-vastaava@merimelojat.fi
Tatu Paulaharju insta@merimelojat.fi
Kannen kuva: Liisa Kemppainen (Saaristomeren retki)
Puheenjohtajalta
Vilinää ja vilskettä on vajalla tänäkin kesänä riittänyt! Erityistä iloa on tuottanut nuorisomelonnan kasvanut suosio, joka on Maijan sitkeän uurastuksen ansiosta ylittänyt sille asetetut odotukset. Maijan työlle on myös löytynyt jatkajat, joten nuorisotoiminnan voi nykyisillä toimilla perustellusti odottaa vakiintuvan osaksi seuramme toimintaa.
Kaikki melontakurssimme myytiin taas lähes loppuun ja seuraamme liittyi kesä-elokuussa yli 140 uutta melojaa, jotka saavat tämän lehden ensi kertaa kotiinsa. Tervetuloa joukkoomme! Nauttikaa melonnasta, tutustukaa uusiin ihmisiin ja seuran toimintaan.
Seuran toiminta on perinteisesti perustunut talkootoimintaan ja se on toiminut hyvin. Jäsenten toivotaan kantavan kortensa yhteiseen kekoon työsuorituksella tai maksamalla talkoopanoksen. Vajasaarella on syystalkoot sunnuntaina 22.10. Tarkempi kutsu julkaistaan seuran sähköisissä kanavissa. Tule mukaan, yhteisten asioitten hoitaminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toiminta on myös hauskaa, ei väkisin puurtamista!
Almanakan mukaan syksy on tulossa ja lehden vanhoja puheenjohtajan palstoja silmäiltyäni huomaan saman huolen toistuvan kirjoittajien mielissä. Seuran jatkuvuuden turvaamiseksi luottamustehtäviin tarvitaan uusia voimia, hiljaisen tiedon on siirryttävä eteenpäin. Seuran syyskokouksessa marraskuussa valitaan jäsenistön keskuudesta uudet hallituksen jäsenet eroavien tilalle edellyttäen, että tehtäviin on ehdokkaita. Tämän hetken tietämyksellä hallituksesta ovat jäämässä pois ainakin koulutusjaoston vetäjä, nuorisojaoston vetäjä ja taloudenhoitaja. Myös puheenjohtajan tehtävä on avoinna. Jos haluat vaikuttaa, asetu ehdolle hallitukseen. Puhu muiden jäsenten kanssa ja pyydä, että joku ehdottaa sinua. Tule kokoukseen. Henkilövaihdokset hoidetaan hallitusti ja omasta puolestani voin sanoa, että apua ja tukea on aina ollut saatavilla.
Hallitus aloittaa ensi vuoden toimintasuunnitelmien valmistelun. Kaikki ehdotukset ja ideat seuran ensi vuoden toimintaa liittyen ovat tervetulleita. Ota yhteyttä toimihenkilöihin tai hallituksen jäseniin. Ehdota parannuksia ja tule mukaan toteuttamaan niitä. Tule yhdistyksen kokouksiin mukaan keskustelemaan ja päättämään.
Vaikka vedet kylmenevät ja päivät lyhenevät vielä on melontakautta jäljellä. Turvallista syysmelontaa toivottaen,
Päivi Kuusimäki
Skorvön tulipalo
Uudenmaan Pelastuslaitos ja poliisilaitos, Suomenlahden Merivartiosto ja muutama alueen sopimuspalokunnan yksikkö sammuttivat Skorvössä syttyneen tulipalon maanantain 25.9.2023 vastaisena yönä. Palohälytys oli tehty puolen yön aikaan.
Vuosina 1981-82 talkootyönä rakennettu ja samalla talkoohengellä ylläpidetty tupa- ja saunarakennuksemme paloi maan tasalle. Onneksi palo ei levinnyt laajemmalle maastoon.
Saaressa retkeileviä pyydetään ottamaan huomioon, että paloalue on toistaiseksi rauhoitettu virallista palotutkintaa varten. Seuraathan hallituksen tiedottamista asiaan liittyen seuran sähköisillä tiedotuskanavilla.
Loppuvuoden tapahtumia
Seuraa tiedottamista seuran FB-sivuilla, sähköpostilistalla ja www-sivuilla.
SYYSTALKOOT sunnuntaina 22.10. klo 10-15. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen. Talkookutsu ja ilmoittautumisohjeet julkaistaan seuran sähköisissä kanavissa lähempänä talkooajankohtaa.
SYYSKOKOUS 21.11. klo 18.00 majalla.
PUUROJUHLA 25.11.
Skorvanin saunan jäänteet. Kuva: Mara Roivainen
Hallitukseen seuramme taloudenhoitajaksi?
Seuramme sääntöjen mukaisesti osa hallituksen nykyisistä jäsenistä on erovuoroisia tämän kalenterivuoden lopussa. Yksi näistä on taloudenhoitajan ”ministeripostia” hoitanut Marja ja hän on ilmoittanut, ettei ole valittavissa hallitukseen seuraavalle kaksivuotiskaudelle.
Varsinaisesti ”seuravarainministerin” nimeää seuran hallitus keskuudestaan, mutta koska taloudenhoitaja on mm. yksi seuran nimenkirjoittajista yhdessä puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan kanssa, on hyvä avata tämän hallituspestin toimenkuvaa, jospa siten olisi helpompi miettiä omaa kiinnostustaan tai peräti jo suostumustaan valinnalle seuran hallitukseen.
Taloudenhoitajan tehtäviä ovat:
• osallistuminen hallituksen kokouksiin – kuten muutkin hallituksen jäsenet
• jäsenlaskutuksen seuraaminen
• Talenomin (kirjanpitoamme hoitava toimisto) raporttien seuraaminen ja laittaminen ne hallituksen saataville driveen
• yhteydenpito Talenomiin, puolivuotispalaverit yhdessä taloussihteerin kanssa
• talousarvion tekeminen
• tilinpäätöksen valmistelu yhdessä Talenomin kirjanpitäjän ja taloussihteerin kanssa
• toiminnantarkastukseen osallistuminen
• kevät ja syysyhtiökokouksiin osallistuminen ja taloustilanteen esittely
Jos kaipaat lisätietoa, kysythän Marjalta talous@merimelojat.fi.
Hallituksen ”talousjäseneksi” voi ilmoittaa suostumuksensa syyskokouksessakin, mutta tosi mukavaa olisi, jos se olisi jo ennen kokousta tiedossa. Yhteys joko Marjaan tai pj@merimelojat.fi.
Merimelojien jäsenet ovat saaneet luvan tulla Herakles-voimailuseuran vuoroille kuutena päivänä viikossa aina kevääseen asti. Paikkana on kaupungin ylläpitämä voimailusali Keskuspuiston Ruskeasuon ratsastustallien yhteydessä. Vastavuoroisesti olemme järjestäneet heille melontalajikokeilun kesäisin, mikä on osoittautunut hyvin mukavaksi tapahtumaksi. Kaikki tämä on tapahtunut yhteistyön merkeissä. Tästä seuramme jäsenedusta kannattaa pitää kiinni.
Paikka on sellainen perinteinen sali ja tullessa ei tarvitse ilmoittautua sen enempää vahtimestarille kuin voimailijoillekaan. Parempi vaan sulautua joukkoon ja keskittyä omiin treeneihin. Saamme käyttää salia, mutta jos haluaa saada Heraklesin voimailijoilta treenivinkkejä, niin silloin pitää liittyä heihin ja maksaa siitä hyvästä liittymismaksut. Vierailijoina yritetään olla aiheuttamatta häiriöitä ja sujuvasti toimien saamme jatkossakin käyttää salia.
Kun aloitin melonnan 1990-luvulla, seurallamme oli Uimastadiolla hyvin suositut harjoittelukerrat kaksi kertaa viikossa läpi talven, josta on jäänyt hyvät muistot. Perjantai-iltaisin toisinaan kuntoilun jälkeen siirryimme läheiseen ravitsemusliikkeeseen ”palautumisjuomalle” keskustelemaan seuraavan kesän melonta-
Helsingin olympialaisia varten rakennettu ratsastushalli ja vierestä löytyy myös maksutonta parkkitilaa autoille.
seikkailuista. Harmiksi kaupunki lopetti Uimastadionin talvivuorot ja paikka suljettiin, joten jouduimme talvikuntoilun osalta evakkoon. Kokeilimme välissä Ruoholahdessa sekä Pirkkolassa salitoimintaa, mutta paikoilla oli omat hankaluutensa ja lopulta onnistuimme saamaan luvan tulla Ruskeasuon kaupungin voimailusaliin Herakles-seuran vakiovuoroille. Homma meni niin, että olin lenkillä keskuspuistossa ja poikkesin kahville tuossa Ruskeasuon paikassa. Samalla juttelin paikan vahtimestarin kanssa mahdollisuudesta päästä kuntosalille seuravuoroilla treenaamaan. Kävikin ilmi, että kyseinen herrasmies oli toiminut Merimelojissa aikaisemmin ja oli varsin myötämielinen ajatukselle. Täydellinen onnenpotku siis, koska kaupungin salien vuorot on tiukasti jaettu voimailuseuroille eikä tähän saumaan olisi muutoin ollut mahdollista päästä. Näin seuramme on saanut tilaisuuden tänäkin talvena karkeasti pariin sataan maksuttomaan kuntosalipäivään Heraklesin
seuran vuoroilla, mikä on todella reilua. Iso hatun nosto kuuluu tästä seurojen väliselle talkoohenkiselle toiminnalle ja sujuvalle yhteistyölle
. Ruskeasuon urheiluhalleilla talviaikataulu 2023
Ma klo 16.30-18.00
Ti klo 18.00-20.30
Ke klo 16.30-18.00
To klo 16.30-20.30
Pe klo 15.00-16.30
La klo 10.00-12.00
Poikkeamana sali on varattu Heraklesin omaan käyttöön kilpailuihin joka kuukauden ensimmäinen torstai klo 17.15-19.00 ja Helsingin Tarmolla saattaa satunnaisesti olla kisoja kuukauden toinen torstai klo 18.00-20.00.
Homma toimii parhaiten siten, että meidän jäseniämme tulee sopiva määrä eikä laitteisiin tule tungosta. Edellisinä kausina tämä ei todellakaan ole ollut ongelma, samaan aikaan salin käyttäjiä on tähän asti ollut enimmillään neljä. Lisää käyttäjiä olisi hieno löytää. Treeniaikojahan on runsaasti tarjolla, joista sopii valita omiin aikatauluihin.
Paikalla treeneissä tulisi huomioida, että heidän voimailulajinsa on keskittymistä vaativaa, joten annetaan voimailijoille oma treenirauha. Nostolavat ovat useimmiten Heraklesin voimailukäytössä ja muut kuntolaitteet vapaana, mikä on ollut toimiva juttu.
Salin varusteluun kuuluu muun muassa soutulaite, kuntopyöriä (hieman vanhoja!), levytankoja ja
-painoja, jalkaprässi, penkkipunnerruspaikka, taljoja ja puolapuut. Salilla onnistuu siis mainiosti niin ylävartalon, keskikehon kuin jalkojenkin vahvistaminen sekä venyttelyt jumppamatolla. Rakennuksesta löytyy aulan oikealta reunalta pukuhuoneet ja suihkut. Palloilukenttien vierestä, kun jatkaa käytävää eteenpäin niin sali löytyy perältä. Omat tavarat voi ottaa saliin mukaan, jos ei halua jättää pukuhuoneeseen. Aulan lukollisia säilytyslokeroitakin voi käyttää 2 € pantilla. Lisää tietoja paikasta löytyy kaupungin linkistä googlaamalla ”Ruskeasuon liikuntapuisto / Voimailusali” ja rakennuksesta löytyy myös kahvila. Voimailusalin alaikäraja itsenäiseen kuntosaliharjoitteluun on 15 vuotta ja salilla oltava sisäliikuntavaatteet ja -kengät.
Nyt syksyllä on hyvä hetki haastaa itsensä aloittamalla kuntoilut ja voimailut, niin kajakkikin kulkee tulevana kesänä kevyemmin. Kannustan kuntosalilla käyntiin, kun omasta kokemuksestani juuri voimakestävyyden puute on tavallisin rajoittava puute melojilla. Ohjasin noin 40 virkistysmelotusta ja niissä ei niinkään melojan kunto ollut ongelmana, vaan ylävartalon lihaskestävyys. Ruskeasuolla on vapaa mahdollisuus käydä kuntosalilla hakemassa voimia tulevan kesän melontoihin. Kuntosalitreenillä estää myös hyvin vaikka olkapään ja ranteen rasitusvammoja ja saa kajakin kulkemaan vastatuulisellakin kelillä. Meitä on pieni porukka käymässä säännöllisesti ja mukaan mahtuu lisää treenaajia eli kaikki ovat tervetulleita!
Haastattelussa Harri Granholm
Haastattelija Tuija Tarula-Aho
OLET Skorvön nykyinen isäntä, milloin pesti alkoi?
Aloitin hommassa vuoden 2018 lopussa. Veli-Matti oli halukas luopumaan hommasta ja minulle se tuntui sopivalta kokonaisuudelta. Saaressa oli myös korjaustarvetta, jota on nyt hoidettu kuntoon.
Muistatko, milloin meloit ensimmäisen kerran Skorvanille ja miksi ja mikä on pitänyt sinut Skorvö-aktiivina?
Ensi kerran meloin Skorvanille vuonna 2007. Se oli oma retki, raskas melonta vastatuuleen. Sen jälkeen on tullut aika monta kertaa käydyksi. Matka on ”lyhentynyt”.
Siellä on tullut viikonloppuja vietettyä monenlaisessa seurassa. Skorvö on hieno saari tarvittavilla palveluilla sopivan matkan päässä vajalta. Ei liian lähellä mutta kuitenkin hyvin saavutettavissa.
Melot ainakin paljon pitkiä retkiä ja niillä pitkiäkin päivämatkoja - mikä on melontataustasi? Entä seurakokemuksesi?
Olen käynyt Merimelojien melontakurssin vuonna 2000 mutta aktiivisemmin aloin meloa vasta 2007. Silloin hankin myös oman kajakin, mikä antoi mahdollisuuden lähteä milloin ja minne itse halusi. Samoin jalkatuet olivat aina valmiiksi oikealla kohdalla ja kajakki siinä kunnossa kuin sen viimeksi oli jättänyt. Viime
vuosina on tullut melotuksi yksi pidempi retki joka kesä. Melontaretki pitää olla niin pitkä, ettei heti tarvitse lähteä kotiin. Merimelojilla on hyvät fasiliteetit keskeisellä paikalla, mitä nyt vähän pysäköintiongelmia on autolla kuljettaessa.
Onko joku erityinen melontaretki tai -kohde, josta haaveilet tai on jo suunnitelmissa?
Ei ole nyt mitään erityistä kohdetta haaveena. Talven aikana yleensä kyllä sellainen löytyy.
Mikä on paras tai mieleenpainuvin melontakokemuksesi?
Eka kerta on yleensä se kaikkein mieleenpainuvin. Se ensimmäinen melontaretki, jonne pääsin mukaan Leenan, Päivin ja Riitan kanssa itäiselle Suomenlahdelle. Se oli jännittävä ja mielenkiintoinen retki ja siitä alkoi innostus retkimelontaan.
Entä lempparikajakkisi?
Melontakoulun jälkeen meloin seuran kalustolla lähivesillä. Kokeilin erilaisia kajakkeja. Yksi oli ylitse muiden. Siksi päätin myöhemmin hankkia Avalon Viviane kajakin. Aika on kulunut, kehitys on kehittynyt ja kajakkimallit ovat muuttuneet. Nyt ei alkuperäistä Vivianea enää ole saatavilla. Olen kaikki retket melo-
nut tällä samalla kajakilla. Välillä sitä on pitänyt vähän restauroida, mutta hyvin se on palvellut. Nyt ehkä voisi kokeilla jotain muutakin. Olen kyllä vierestä seurannut ja miettinyt että paraneeko se vaihtamalla. Ja mitä sitten tekisin, jos minulla olisi niitä monta.
Mitä melonta on sinulle antanut?
Entä seuratoiminta ja Skorvö?
Melonta ja melontaseuraan kuuluminen on antanut ystäviä, joiden kanssa on voinut harrastaa kaikkea muutakin kuten retkiluistelua ja hiihtovaellusta. Skörvössä on oma tunnelmansa. Viikonloppuja on helppo viettää myös huonommassa säässä.
Viestisi/terveisesi seuratovereille?
Retkimelonta on hyvä harrastus Suomessa. Täällä on erittäin hienot vesistöt, merialueet ja sisävedet melontaretkeilyyn. Aloittaa voi vaikka Skorvön retkellä.
Merimelojille kaksi mitalia
freestylemelonnan
SM-kilpailuista
FREESTYLEMELONNAN
SM-kilpailut melottiin elokuun lopulla perinteiseen tapaan Lieksan Neitikoskella. Olosuhteet hellivät melojia, sillä aalto oli mainiossa kunnossa veden virtaaman ollessa poikkeuksellisen korkea vuodenaikaan nähden ja kisaviikonloppuna saatiin nauttia myös aurinkoisesta säästä. SM-kilpailu toimi samalla myös Freestylemelonnan Suomi-Cupin kauden viimeisenä osakilpailuna ja pelissä olivat myös kokonaiscupin tulokset ja seuramestaruudet.
Kyrönjoen Koskihäjyistä, hopealle viime vuoden suomenmestari Visa Rahkola Tuus-Melojista ja pronssille Kohinaa edustava, mutta myös Merimelojissa jäsenenä oleva Miika Sorjonen.
SM-kilpailuissa melottiin viidessä eri sarjassa: naisten ja miesten yleiset sarjat, tyttöjen ja poikien sarjat (alle 18-vuotiaat) sekä yli 45-vuotiaiden miesten sarja. Merimelojista osallistujia löytyi lähes kaikkiin sarjoihin.
Miesten yleisessä kilpailivat Merimelojista Aarne Miettinen, Turkka Mutikainen ja myös juniorisarjaan osallistunut Leo Savolainen. Aarne meloi itsensä hienosti semifinaaliin ja sijoittui lopputuloksissa yhdeksänneksi. Turkka selvitti tiensä huikean kovatasoiseen finaaliin asti sijoittuen upeasti neljänneksi. Voittoon meloi moninkertainen suomenmestari Tuomas Kaukola
Naisten sarjassa voittoon meloi selkeällä erolla Kallan melojien Anni Mykkänen, mutta seuraavista sijoista käytiin tiukkaa kamppailua. Jännitystä riitti viimeiselle kierrokselle asti, jolloin Merimelojien Outi Lahti onnistui viimeisellä suorituksellaan ohittamaan Tuus-Melojien Iia Vuorenpään ja Pyhtään Melojien Marjaana Ternin sijoittuen lopputuloksissa hopealle. Pronssiin ylsi Iia Vuorenpää.
Junioripoikien sarjassa voiton vei odotetusti hallitseva junioreiden suomenmestari Onni Eronen Jyväskylän Melanvilauttajista. Freestylemelontakisoihin ensimmäistä kertaa osallistunut Merimelojien Leo Savolainen ylsi onnistuneilla finaalisuorituksillaan hopealle ja pronssia vei Kyrönjoen Koskihäjyjen Oliver Dalhem. Tyttöjen suomenmestaruuden nappasi myös puolustava
Teksti Outi Lahti
Yllä: Turkka Mutikainen
Oikealla: Leo Savolainen
Kuvat: Teemu Markkanen
mestari Tuuli Taru Pyhtään melojista, hopealle Kohinan Anne Pantsar ja pronssille Melanvilauttajien Saara Eronen.
Yli 45-vuotiaiden miesten sarjassa voiton nappasi Oulun seudun melojien Tommi Matila, hopealle ylsi Melanvilauttajien Ville Eronen ja pronssille Joensuun Kauhojien Lassi Hiltunen. Merimelojien Jyri Hämäläinen sijoittui sarjassa seitsemänneksi.
Kokonaisuudessaan kilpailun ja Suomi-Cupin tulokset löytyvät osoitteesta www.freestyleresults. com Suomen osalta freestylen kilpailukausi päättyi SM-kilpailuihin, mut-
ta freestylemaajoukkueella kauden tärkein kilpailu on vielä edessäpäin, sillä MM-kilpailut Columbuksessa Yhdysvalloissa lähestyvät. Columbuksen kisa-aaltoa ajatellen mm. Neitikosken poikkeuksellinen vesitilanne on tarjonnut kilpailuihin valmistautumiseen erinomaiset harjoitteluolosuhteet ja suomalaisittain on jännittävät kisat tiedossa. Tätä kirjoittaessa suurin osa edustusmaajoukkueesta on jo Columbuksessa ja tutustumassa suorituspaikkaan Chattahoochee-joella. Loput maajoukkueesta, tämän tekstin kirjoittaja mukaan lukien, liittyvät joukkoon muutaman päivän kuluttua. MM-kilpailut melotaan 7.-14. lokakuuta.
Kituva keskiviikko-kisa
Seuran perinteisten keskiviikko-kilpailuiden lähes sammuvaa liekkiä on ylläpitänyt Eero Luoma. Lähtökohtaiseti Eero on melonut kesän kilpailut muutamaa linjaan eksynyttä lukuunottamatta pyhässä yksinäisyydessään. Mutta vaikka kilpailuiden kultakausi onkin vain muisto, ovat tämän vuoden tulokset joka tapauksessa kultakauden aikaisia.
Kilpailumatka on vuoroviikoin 4 km ja 10 km.
Kesän 2023 ennätysajat ovat
4km: 17min 59s / Eero Luoma
10km: 46min 30s / Eero Luoma
Koko tilastoidun historian matkaennätykset ovat
4km: 16min 43s / Petteri Pitkänen, 2009
10km: 42min 12s / Jaakko Selivaara, 2005
Viime kesien vähäinen osanottajamäärä kuvastaa sitä kuilua, joka seuraamme kerkesi revetä, kun yksi nuori sukupolvi jäi kokonaan pois seurariveistämme. Ehkä nyt kahden viime vuoden aikana elpynyt nuorisojaosto elvyttää mukanaan myös Keskiviikko-kilpailut.
Kisoista karkeloihin
Elokuun ensimmäisellä viikolla nuorisojaosto oli mukana maustamassa kilpailua ja lähtölinjassa riittikin kuhinaa. Osallistujia oli sateisesta kelistä huolimatta peräti 31! Jotta mahdollisimman moni – myös juuri melonnan aloittaneet, saatiin houkutelluksi mukaan, vaihdettiin kilpailu-sana karkeloksi. Melojia oli kaiken ikäisiä ja tasoisia. Aluksina oli kilpureita, retkareita, sup-lautoja ja C-kanootti. Seuraväritkään eivät
rajoittuneet Merimelojiin, kun lähtölinjaan lipui ystäviämme Canoalta, Melaveikoista, Sup-liitosta ja Helsingin Melojista.
Nimen lisäksi myös itse kilpailuun tehtiin väliaikaisia muutoksia:
Kokonaisen 4 km kilpailureitin (juhlasalin kulmalta Seurasaaren siltojen välissä olevan saaren ympäri ja takaisin) meloi vain kisaa puolessa välissä johtava.
Kun johtava kääntyi takaisin, oli se merkki myös kaikille perässä oleville kääntyä kamppailemaan voitosta!
“Mä johdin puolessa välissä koko kisaa!” -Uuno 12v
Tapahtumaan osallistuneita odotti
Cafe Regatassa pullakaakaot! Saadaanko ensi vuonna vajat tyhjiksi kalustosta?
Nuoret seuran lipunkantajina
Seurassamme on noin 20 aktiivisesta nuoresta koostuva ryhmä. Ryhmässä voi harrastaa melontaa ilman kilpailullisia tavoitteita. Tärkeintä on liikkua, ulkoilla, nähdä kavereita ja pitää hauskaa. Kyllä siinä samalla sitten oppii melomaankin.
Ja mikäli mieli mielii myös kisoihin, nuorisojaoston ohjaajat mahdollistavat myös niihin osallistumisen. Noin puolet seuran aktiivisista nuorista olikin mukana myös kesän kilpailuissa.
Nuoret melojamme edustivat seuraa ratamelonnassa Espoon Suvisaaristossa Sommarö Runtissa, Lahdessa Suomen Cupissa, Tampereella Nuorisomestaruuskilpailuissa
ja Espoon Laguunissa Sup SM-kilpailuissa.
Kesällä 2023 nuorten sarjoissa Merimelojia on edustanut: Eero Pihlaja, Jenna Wohlgemuth, Kukka Kirjavainen, Emil Lumme, Matilda Hyle, Aafreen Kolberg, Molly Pettersson, Fela Tuominen Patel ja Eljas Tapio.
Teemu
Nuorisojaosto kasvoi kahdessa vuodessa sen kokoiseksi ryhmäksi, että sen ohjaaminen olisi ollut yksin mahdotonta. Teemu Koskinen on todellinen seura-aktiivi, Suomen Cup Lahdessa 17.6.2023 Kuvassa vasemmalta oikealle Eero Pihlaja, Fela Tuominen Patel ja Jenna Wohlgemuth. Kuva: Maija Saalasti
joka on ollut viikoittain mukana nuorten harjoituksissa. Teemu on saattanut omalla aktiivisuudellaan sup-melonnan nuorten pariin, järjestänyt nuorille suppailuun soveltuvan kaluston, luonut yhteistyötä eri seurojen välille ja ennen kaikkea hän on ollut hyvä roolimalli ja tuki nuorille. Kiitos Teemu, seuratoiminta lepää kaltaistesi jäsenten harteilla!
Uudet nuorten ohjaajat
Kaksi vuotta sitten en olisi uskaltanut edes haaveilla tällaisesta tilanteesta, jossa Nuoret Merelle Melo-
maan-hankkeen jälkeen tilalleni tulisi kaksi ohjaajaa. Nyt voin hyvillä mielin astua sivuun. Ennen kaikkea siksi, että nuorisojaosto on taas elinvoimainen ja siksi, että tiedän sen olevan hyvissä käsissä. Tilallani jatkavat ohjaajat saavat itse esittäytyä lehden seuraavassa numerossa.
Kiitos kaikille, erityisesti nuorille, olemme opettaneet vastavuoroisesti toisiamme. Jatkan tästä lähin taustajoukoissa, olen aina tukenanne.
Terveisin Maija
Päiväleiri Canoalla. Kuva: Arto Hallapää
Nuoret Merimelojat
JENNA WOHLGEMUTH, 11V.
Oli ihanaa meloa kesällä kaikissa kisoissa ja tapahtumissa. Siellä on niin hyvä ryhmähenki, että siellä on tosi mukavaa olla. Varsinkin kun tapaa uusia ihmisiä ja pitää hauskaa on kivaa. Odotan jo innolla talvikautta ja ensi vuoden kesää!
Jenna Wohlgemuth Tampereella
Nuorten Mestaruus -kilpailuissa.
Kuva: Marko Kirjavainen
Emil Lumme Nuorten Mestaruuskisoissa
Tampereella. Kuva:Maija Saalasti
Ratamelonnan NMK-kilpailut, Tampere 27.8.2023
EMIL LUMME
Lähtö kilpailuun oli aikaisin kello 6 vajalta. Meitä oli kuusi junnua ja lähdimme kisoihin kahdella autolla. Ensimmäinen lähtö oli noin kello yhdeksän, tuli vähän kiire koska kajakit piti punnita ja joihinkin lisätä hiekkaa painoksi, mutta ehdimme hyvin. Kisapaikalla oli sateista, pilvistä ja tuulista, eli sääolosuhteet olivat vähän huonot. Onneksi ilma oli kuitenkin kohtuullisen lämmintä.
Startit myöhästyivät hieman, joten tuli vähän kiire ehtiä vaihtaa numerot kajakkeihin erien välissä. Kaikki ehtivät kuitenkin ajoissa omiin eriinsä. Sekoavista kisajärjestelyistä ja huonosta säästä huolimatta, oli todella hyvä meininki. Kaikkien aamuerien jälkeen lähdimme Mc Donald’siin hampurilaiselle. Kaikki olivat odottaneet innolla terveellistä pikaruokaa. Meillä oli onneksi todella paljon aikaa syödä ja pitää hauskaa. Meillä oli todella mukavaa ja oli kiva meininki säästä huolimatta. Kävimme kahvilassa, katsomossa ja ostamassa arpoja vapaa-ajalla.
Pidemmän matkan (2500 m) erät olivat vasta kello kolmen aikoihin. Ehdimme hyvin lämmitellä vesillä ennen niiden alkua. Oli hauskaa meloa vähän pidempää matkaa vaihteluksi ja kaikille se meni hyvin. Sen jälkeen pakkasimme kajakit traileriin ja lähdimme vajaa päin. Kotimatkalla oli kivaa. Söimme eväitä, juteltiin ja pidettiin hauskaa yhdessä. Saavuimme vajalle noin kello seitsemän illalla. Merimelojat menestyivät erittäin hyvin kilpailuissa ja kaikilla oli todella mukavaa!
Kuva: Tomi Tähti
Mun kokemukset SUP SM -kilpailusta
FELA TUOMINEN-PATEL
Kisan matkat, joihin osallistuimme olivat 200 m sprint ja technical race. Tämä sup-kilpailu oli minulle eka kilpailu merellä. Oli jännittävä tunne, mutta se meni nopeasti ohi, kun alkoi tottumaan kisatunnelmaan. Oli kivaa, että sai olla muiden seurassa ja pitää hauskaa, varsinkin Teemun, Matildan, Kukan ja Eljaksen sekä kaikkien muiden kisailijoiden kanssa. Mutta valitettavasti Jenna oli silloin kipeä eikä päässyt mukaan. Tauon aikana menimme syömään herkullista Laguunin ruokaa. Samalla kun syötiin, niin katsoimme uhkarohkeita wakeboard kisoja, ne oli hienoja. Kun me oltiin harjoittelemassa, niin aallot olivat isoja ja vahvoja, mutta
Nuoret maanantaimelontaharjoituksissa. Kuva: Teemu Koskinen onneksi me selvittiin. Kisassa oli rankkaa, mutta me silti pystyttiin voittamaan yhdessä. Oli hyvät kisat, mutta olis vielä kivempaa jos olis enemmän kisailijoita ens kerralla.
Unelmien Kesäretki Saaristomerellä: 83 Kilometriä Melon-
taa ja Ikimuistoisia Hetkiä
Teksti Liisa Kemppainen
Jutun kirjoittamisessa on hyödynnetty ChatGPT-tekoälypalvelua.
LIISA: Hyvä ChatGPT. Haluan kirjoittaa jutun kesäkuisesta melontaretkestä. Juttu tulee seuran jäsenlehteen. Auttaisitko, jos annan aineksia?
CHATGPT: Tottakai, autan mielelläni! Kerro lisää aineksista ja aiheista, joita haluaisit sisällyttää kesäkuisesta melontaretkestäsi kirjoittamaasi juttuun. Mitä erityisiä kokemuksia, nähtävyyksiä tai haasteita retkelläsi oli, ja minkälaista tunnelmaa haluat jutustasi välittyvän? Kaikki tiedot ja yksityiskohdat auttavat minua luo-
maan sinulle hyvän jutun.
LIISA: Tässä lyhyt tiivistelmä:
(Alla oleva teksti on hieman editoitu versio Merimelojien verkkosivujen retkikuvauksesta.)
Kohde: Saaristomeri Aika: 15.–18.6.2023 vetäjä: Mara apuvetäjä: Jan 22 osallistujaa 83 melontakilometriä. Puuttuisiko melontaretkestä mitään, jos sekä osallistujat että sää ovat huippuluokkaa? Tämä oli tilanne Saaristomeren eteläreunan retkellä, jossa kolmen päivän ajan sää helli meitä, ja kaikki auttoivat toisiaan mm. lukuisissa väistämättömissä kajakkien kantopuuhissa,
mutta myös meloivat kuten merimelojat osaavat myös sunnuntain navakassa sivutuulessa. Täydellistä. Reitti: Kasnäs-Högsåra/Sandvik (yö)-Storön-Borstö (luontopolku ja gumma)-Yxskär (yö)-Gärskär ja autiomaja-Enskär-Rödskär (hylkeitä)-Örö (sauna ja yö)-Kasnäs.
CHATGPT: Kiitos lisätiedoista! Voit rakentaa jutun kesäkuisesta melontaretkestäsi seuraavasti:
Otsikko: ”Unelmien Kesäretki Saaristomerellä: 83 Kilometriä Melontaa ja Ikimuistoisia Hetkiä”
Johdanto: Kesäkuussa 2023 Saaristomeri loi täydelliset puitteet unohtumattomalle melontaseikkailulle, joka yhdisti upeat maisemat, aurinkoisen sään ja tiimin henkisen yhteenkuuluvuuden. Tämä kolmipäiväinen retki kasvoi nopeasti ikimuistoiseksi kokemukseksi, joka yhdisti 22 innokasta melojaa Saaristomeren lumoavaan maailmaan.
Kohde ja Aika: Retken kohde oli Saaristomeri, ja se järjestettiin 15.–18.6.2023. Vetäjänämme toimi Mara ja apuvetäjänä Jan, jotka pitivät huolen siitä, että kaikki sujui suunnitellusti.
Ryhmän Henki: Retkellä vallitsi positiivinen ja yhteenkuuluvainen ilmapiiri. Kaikki osallistujat auttoivat toisiaan niin vesillä kuin maissakin, ja yhdessä koimme Saaristomeren tarjoamat haasteet ja kauneuden.
Meloen Kuten Merimelojat: Sää suosi meitä koko retken ajan, ja niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin melojat kulkivat 83 kilometrin reitin Kasnäsin ja Kasnäsin välillä. Jopa sunnuntain navakka sivutuuli ei estänyt meitä nauttimasta melon-
nasta. Se oli kuin unelma.
Reitin Huippuhetket: Retken huippuhetkiä olivat muun muassa yöpyminen Högsårassa ja Yxskärillä, retki Borstön luontopolulla ja Gumma-saarella, vierailu Rödskärillä, jossa hylkeet toivottivat meidät tervetulleeksi, sekä rentoutuminen Örössä saunan lämmössä.
Johtopäätös: Kesäkuinen melontaretki Saaristomerellä oli täydellinen yhdistelmä upeita maisemia, innokkaita melojia ja unohtumattomia hetkiä. Saaristomeren kauneus ja tiimin yhteishenki tekivät tästä retkestä ikimuistoisen kokemuksen, joka jäi sydämiimme. Tämä retki osoitti, että kun luonto ja ihmiset kohtaavat täydellisesti, syntyy unohtumattomia seikkailuja.
Lopetus: Kesäkuisen melontaretken jälkeen jokainen osallistuja lähti kotimatkalleen hymy huulilla ja sydän täynnä kiitollisuutta. Saaristomeri tarjosi meille parhaan mahdollisen ympäristön luoda yhteisiä muistoja ja vahvistaa ystävyyssuhteita. Tämä retki oli todellinen voitto niin luonnolle kuin meille kaikille.
Toivottavasti tästä syntyy hieno artikkeli seuran jäsenlehteen! Voit lisätä tarinaan halutessasi myös kuvia tai lisätietoja erityisistä hetkistä retkellä.
LIISA: Kiitos paljon!
CHATGPT: Ole hyvä! Jos tarvitset lisää apua tai muita kysymyksiä tulee mieleesi tulevaisuudessa, älä epäröi kysyä. Onnea jäsenlehtijuttusi kanssa, toivottavasti se saa lukijoilta positiivista palautetta!
SEURAN RETKELLÄ
Aloittelijoiden retki Skorvanille
Ida-Lotta Lind
Teksti Nina Sohlberg
MIKÄ ilon tunne minut valtasi toukokuisena keskiviikkona, kun meiliini kilahti viesti, että sain paikan vuoden 2023 aloittelijoiden Skorvanin retkelle. Omassa melonnassani oli ollut todella pitkä tauko ja melontaharrastuksen elvyttäminen oli jo jonkun aikaa ollut mielessä. Mikäs sen parempi tapa aloittaa kuin meriretki?
Mela vedessä aamukymmeneltä perjantaina 30.6. kuului ohje. Minulla oli siis reilu kuukausi aikaa hankkia vaaditut melontakilometrit alle, valita sopiva kajakki sekä varmistaa, että omalla käytettävissä olevalla retkeilyvarustuksella pärjäisi säässä kuin säässä neljän päivän reissulla. Aloittelijoita lähtisivät opastamaan todelliset Merimelojien konkarit, Tuija Tarula-Aho vastuuvetäjänä ja apuvetäjinä Anneli Suitiala ja Jari Peltonen.
Saimme Tuijalta seikkaperäisen retkikuvauksen ja varustelistan, sekä kutsun vajatapaamiseen tutustumaan toisiimme. Tapaamisessa kävi ilmi, että tänä vuonna lähdössä olisi naisporukka, kaikki innokkaita melojia ja toiset jo kokeneempia melojia ja retkeilijöitä. Porukka löysi nopeasti yhteisen sävelen ja tuli tunne, että tästä retkestä tulee tällä porukalla hieno kokemus. Tarvittavista varusteista sekä kajakeista käytiin lennokasta keskustelua, johon Jari heitti meille aloittelijoille lisäkierteen. Riittävän montaa kajakkia pitää kokeilla, jotta tietää millainen malli itselle sopii ja peukalosääntö tavaramäärän osalta on, että kaikki, siis kaikki tarpeellinen, mahtuu kahteen Ikea-kassiin, eikä kajakkiin mahdu juuri sen enempää! Siinäpä miettimisen aihetta – itseäni askarrutti eniten veden, keittovälineiden ja majoitteen vaatima tila.
Kuva:
Vatsanpohjassa myös hiukan kutitteli tuleva reskutusharjoitus, joskin sen tarpeellisuus oli kaikille itsestään selvä. Viikkoa myöhemmin olimmekin selvinneet siitä kunnialla ja retkelle tarvittavien kilometrien keräämisessä olivat itselleni sekä TiTut että Virkistysmelonnat suuri apu. Iso kiitos kuuluu niiden vetäjille, myös hyvistä neuvoista kajakkeihin ja melontatekniikkaan liittyen.
Kesäkuun viimeisenä päivänä kävi kova kuhina Vajasaaren laitureilla, kun valmistauduimme Terhin, Katrin, Marian, Teijan, Suvin ja Ida-Lotan kanssa lähtöön upeassa kesäsäässä Tuijan ja Annelin valvovan silmän alla. Valitettavasti Jarille tuli viime hetken mutka matkaan eikä hän päässytkään retkelle mukaan. Tiedossa oli, että tuuliolosuhteet saattaisivat paluuta ajatellen olla todella haastavat, mutta lähtöpäivänä saimme nauttia aurinkoisesta, tyynestä ja lämpimästä päivästä.
Kuva: Tuija Tarula-Aho
• hoida ensin omat kamat kuntoon ja auta sitten toisia • älä oleta
Melontaretkillä korostuu yhdessä tekeminen ja yhteinen vastuunkanto. Jokainen kajakkiretkeilyä aloitteleva tarvitsee apua kajakin saamisessa vesille ja sieltä pois ja kaikkien täytyy osallistua yhteisten turva- ja varavarusteiden kuljettamiseen.
Lähdössä oli sen verran sutinaa, että tärkeät perusopit kaikessa retkeilyssä pääsivät unohtumaan:
Ensimmäisen kohdan unohdukseni paljastui ensimmäisten 500 metrin jälkeen, kun Seurasaarenselällä alkoi olla peräaalloista syntynyttä ristiaallokkoa ja ryhdyin tarkemmin katselemaan kajakin etukannen luukkua – se oli raollaan! Laiturilla yhteiskamojen jaossa tehtiin viime hetken säätöjä ja siinä oli näköjään katkennut ajatus kesken. Onneksi Tuijalla riitti tasapainoa ja taitoa saada kansiluukku kiinni, aallokossa keikkuvasta kajakista käsin.
Annelin suunnistaessa kärjessä meloimme leppoisaa tahtia ja totuttelimme täyteen lastattujen kajak-
kien tuntumaan. Ensimmäisen tauon pidimme Isossa Vasikkasaaressa ja sovimme että pidämme varsinaisen lounastauon hiukan edempänä. Niinpä meloimme pari tuntia lisää, Rövarenille saakka. Loppumatkasta nousi melkoinen tuuli ja saimme ensimmäisen tuntuman aallokkomelontaan, josta kaikki selvisivät hienosti. Rantautumisen yhteydessä yksi jos toinenkin huomasi, että oli jo kunnon nälkä.
Rövarenilla huomasin toisen tärkeän opin laiminlyöntini, kun kävi ilmi, että Trangia-säkkini sisältö ui Marinolissa:
Oletin lähtiessä, että polttoainepulloni korkki oli kunnolla kiinni, enkä tuplatarkistanut. Olin ostanut pienen täyttöpullon, koska olin huolissani Marinol-pullon tarvitsemasta tilasta. Täyttöpullon korkki oli jäänyt hieman raolleen ja sen ollessa kajakissa vaakatasossa puolet sisällöstä
oli valunut ulos... Onneksi sapuskat olivat eri säkissä, mutta siinä oli riittävästi vaivaa putsata säkki paloturvallisella tavalla metsäpalovaroituksen aikana. Vaellusretkellä tuskin olisi käynyt näin, koska rinkassa tai repussa pulloa olisi joka tapauksessa kuljetettu pystyasennossa. Itsekseni pohdin, että on parempi olla miettimättä mitä vetäjät mahtavat ajatella kahdesta kohelluksesta jo retken ensimmäisten tuntien aikana.
Rövarenilta lähdettäessä eräässä kajakissa jalkatuet yht’äkkiä alkoivat temppuilla eivätkä enää pysyneet paikoillaan. Tuijalta löytyi taas lääke pulmaan, mutta tilanteesta ei olisi selvitty ilman lyhyttä rantautumista. Tämä oli jälleen muistutus siitä, että ei voi olla liian huolellinen ja silti sattuu kaikenlaista. Aikatauluissa pitää siis aina olla hiukan liikkumavaraa.
Koska olosuhteet olivat erin-
Kuva: Ida-Lotta Lind
omaiset, kaikki olivat hyvävoimaisia ja mielikin korkealla pienistä sattumuksista huolimatta, päätimme nauttia kauniista saaristomaisemasta ja meloa kuluvan päivän aikana Skorvaniin saakka. Matkaa oli vielä reilusti jäljellä, mutta koska arvioimme saapuvamme perille hyvissä ajoin valoisassa kesäillassa, jatkamispäätös oli helppo tehdä.
Illansuussa Brändönselän ylitys otti jo hiukan voimille, mutta porukasta löytyi sisua ja rantauduimme iltaseitsemän aikoihin Skorvaniin. Liekö tieto aloittelijaporukan retkestä pelottanut konkareita tulemasta samaan aikaan, koska rannassa odotti vain yksi kajakki. Meille oli iloinen yllätys, että sentään yksi meloja oli saapunut paikalle. Kyseessä oli seuran puheenjohtaja Päivi Kuusimäki, johon oli ilo tutustua.
Teltta- ja riipparipaikkojen etsinnässä meni hetken aikaa, mutta lopuksi kaikki löysivät itseään miellyttävän paikan saaresta ja pääsivät ruuanlaitto- ja majoittumispuuhiin. Päivi oli lämmittänyt meille sillä välin saunan valmiiksi ja nautimmekin seuraavaksi Skorvanin uuden kiukaan tarjoamista löylyistä. Iltauinnilla ilma oli edelleen lämmin ja vesi lempeää, joten seuraavien päivien heikkenevä sääennuste tuntui todella kaukaiselta.
Lauantaina aamupäivällä sää kuitenkin muuttui. Tuuli nousi hiukan, sadetta ripsi aika ajoin ja osa porukasta päätti suosiolla jättää päiväretken väliin. Lähdimme pienellä porukalla iltapäivällä tutustumaan lähivesiin, mutta jouduimme palaamaan pikaisesti, kun mantereen
ylle kertyi todella nopeasti uhkaavia, mustia ukkospilviä ja tuulenpuuskat yltyivät koviksi. Pintavesikin kylmeni nopeasti monta astetta aallokon sekoittaessa vettä.
Alkuperäiselle paluupäivällemme maanantaille 3.7. annettiin yhä heikompia ennusteita – kovaa tuulta ja ukkosta, jopa suoranaista myrskyä, joten Tuija ja Anneli päättivät, että lähdemme paluumatkalle jo sunnuntaina. Näin retkemme lyhenisi yhdellä päivällä, mutta olimme kaikki samaa mieltä, että mieluummin pitelemme myrskyä kotona kuin retkiolosuhteissa, kun kerran valinnanvaraa oli. Jos ennuste paranisi sunnuntain aikana jäisimme yöksi jonnekin matkan varrelle, muuten meloisimme yhtäjaksoisesti vajalle saakka.
Niinpä saunoimme kunnolla lauantai-iltana ja pidimme lettukestit. Kiitos Jari valmiin taikinajauheen vinkistä! Taisi porukalla olla mukana muutamia viinitetroja ja -muovipullojakin.
Paluumatkalle valitsimme sisäreitin. Reitti oli tyyni – ulkoreitin kova tuuli ja aallokko eivät tuntuneet siellä ja oli mukavaa nähdä täysin erilainen maisema kuin tullessa. Lähdimme puolipilvisessä säässä ja pidimme ensimmäisen tauon Stora Herrössä. Saimme maistaa hiukan haastavampia melomisolosuhteita ennen taukopaikkaamme, kun Herrönselältä tuli sivusuunnasta isohkoja aaltoja ja sivutuulta. Evän ja peräsimen hyödyntäminen suunnan pitämisessä tulivatkin tutuksi koko joukolle. Samalla luottamus omiin taitoihin ja kajakin merikelpoisuu-
teen kasvoi, kun pakko oli edetä, jotta pääsisi suojan puolelle. Kajakki totteli loppujen lopuksi hyvin, vaikka aallot löivät jatkuvasti kannen yli.
Tauon jälkeen jatkoimme matkaa Isoon Vasikkasaareen varsinaista lounastaukoa varten. Kun tuuliolosuhteet hiukan rauhoittuvat, saimme tilalle sadetta.
Rantautumisvaiheessa ripsi hiukan vettä ja hetkeä myöhemmin satoi jo rankasti. Kaikki toiveet aurinkoisesta lounaasta huuhtoutuivat saman tien. Tämä kokemus oli myös hyvä oppi siihen, että epävakaalla säällä tauon ajaksi kannattaa aina laittaa aukkosuoja.
Viimeisellä etapilla sade loppui ja sää selkeni, joten loppumatka oli helppoa melomista, vaikka yhdellä jos toisella tuntui jo hiukan väsymystä jäsenissä. Vajasaarelle päästessä minusta tuntui siltä, että sinne saapui ihan eri ihminen kuin lähti, vaikka olimme vain lyhyen aikaa poissa kotoa.
Näihin päiviin mahtui ainakin itselleni niin paljon arjesta irtautumista, yhdessä tekemistä, uusiin ihmisiin tutustumista, kokemuksia, oppeja ja elämyksiä, että tavan-
omaisessa lomailussa saman virkistyneen, rentoutuneen ja tyytyväisen fiiliksen saamiseen olisi tarvittu vähintään viikko. Voinkin lämpimästi suositella aloittelijoiden retkeä kaikille, jotka saavat ennakkoon vaadittavat 50 km täyteen ja ovat kiinnostuneita kokeilemaan muutaman yön meriretkeä!
Iso kiitos vetäjille Tuijalle ja Annelille sekä kaikille kanssaretkeilijöille Ida-Lotalle, Suville, Teijalle, Marialle, Katrille, Terhille ja Päiville!
Kuva: Ida-Lotta Lind
Karkumatkalla arjesta
Perinteinen ”mikroseikkailu” Skorvaniin
Teksti ja kuvat Juho Vieruaho
Vuosittainen mikroseikkailumme
Skorvaniin on alkamassa. Tavoitteena on täydellinen irtautuminen arjesta melonnan, hyvän ruoan ja saunomisen merkeissä. Kevyet retkikamat mukana aikomus on nukkua teltassa, vaikkakin sääennuste lupaa yöksi ukkosmyrskyä. Katsotaan, joudummeko kömpimään yöllä tuvan turvaan.
Tapamme mukaan matkaan lähdetään työpäivän jälkeen ja palataan aamun ensimmäiseen kokoukseen
viimeistään kymmeneen mennessä. Retkeämme sponsoroi Ericssonin melontakerho, jolta saamme lainaan hyvät ja turvalliset merikajakit sekä melontavarusteet. Kajakus-melontakerhon omistama vaja sijaitsee Kirkkonummen Medvastön saarella mukavalla kymmenen kilometrin etäisyydellä kohteestamme. Vaikka melommekin toki aina turvallisuus edellä, reissu ei ole huonon sään takia koskaan peruuntunut. Kehnommassa kelissä reitiksi valikoituu
”sisäränni” rannikkoa seuraten ja hieman paremmassa melomme suorinta ulompaa reittiä.
”Mikroseikkailu” tai englanniksi ”micro adventure” -termin on tehnyt tunnetuksi brittiläinen vuoden seikkailijaksikin National Geographyn toimesta valittu Alistair Humphreys. Hänen määritelmänsä konseptille suorana käännöksenä Wikipediasta on: ”yön yli vietettävä ulkoilmaseikkailu, joka on pienimuotoinen ja saavutettavissa normaaleille ihmisille, jotka elävät normaalia elämää”. Jatkomääritelmän mukaan reissu voi olla joustava sijainniltaan, kestoltaan ja muulta sisällöltään sekä kuluiltaan halpaerityisiä kalliita välineitä ei tarvita. Siis todellista lähiretkeilyä parhaimmillaan!
Inspiraatiota voi myös hakea merimelojanakin tunnetun australialaisen Beau Milesin Youtube-kanavalta tai kirjasta ”The Backyard Adventurer”. Hänen Youtubessa dokumentoituja merimelontaretkiään on esimerkiksi 2000 km melonta Afrikan eteläkärjellä tai vaativa Bassinsalmen ylitys Australiasta Tasmaniaan. Tällaiset mittavat urakat edustivat hänelle todellista tutkimusretkeilijöiden seikkailutapaa kaikkine tarpeellisine kärsimyksineen. Mosambikin edustalla kuusi kilometriä rannikolta hän kuitenkin koki vakavan läheltäpiti -tilanteen, jossa hänen suhtautumisensa eksoottisiin retkiin sai kolahduksen. Tästä alkoikin muutos, jonka seurauksena kaukaisten merimelontaseikkailujen sijaan hän innostui tekemään mikromuotoisia retkiä lähiseudulle, ”josta voi halutessaan
tulla kotiin päivälliselle”. Hänen takapihaseikkailuistaan esimerkkejä ovat oman synnyinseutunsa paikallishistoriaan tutustuminen vanhaa purettua junarataa pitkin, tai vuorokauden kestänyt melontamatka töihin - samalla roskia keräten. Yksi mielestäni hauskimmista ideoista oli juosta maraton 24 tunnin aikana niin, että jokaisena alkavana tuntina juostaan maili oman ”korttelin” ympäri ja loppuaika tehdään kotitilan rästitöitä. Tämä voisi olla itselleni sopivaa hyötyliikuntaa!
Oma Skorvanin mikroseikkailumme on muistojemme mukaan jo kahdeksas laatuaan. Kesällä 2015 työpaikan melontakerhon toiminnassa kävi ilmi, että silloinen kollegani Ilmo Karila oli kokenut Merimelojien jäsen. Olin jo edellisvuonna käynyt telttailemassa vierasmaksulla Skorvanissa, jolloin näin, että Merimelojilla on saaressa sauna. Vielä silloin saunan löylyt jäivät kokematta, mutta nyt Ilmo lupautui saunaa minulle esittelemään. Yhteistuumin päätettiin, että paras ajankohta reissulle olisi arkipäivänä, koska viikonloppuisin kiireet tahoillamme häiritsivät hyvää harrastustoimintaa. Näin lähdimme retkelle, josta myöhemmin syntyi vuosittainen perinne. Retkikuntaan jo seuraavana vuonna liittyi kaksi muuta ystävää: Merkkareista tuttu Pekka Turpeinen sekä innokas urheilumies Peter ”Petsku” Mero.
Perinteisen reissumme reseptiin kuuluu myös gourmet kokkailu, sillä mitään retkimuonaa ei sallita. Ensimmäisenä vuonna kokeilimme alkupalaksi varovasti lehtipihviä, kunnes Ilmo kaivoi muonasäkistään
yllätyksekseni säilykepurkillisen Vorshmackia – tätä Mannerheiminkin suosikkia. Tästä muodostui tapa tuoda retkelle toinen toistaan maukkaampia herkkuja. Tällaisia ovat olleet muun muassa iltanuotiolla loimutettu lohi, savusiika, savuperunat (epäonnistuneet), quesadillat, ”kalaa kolmella tavalla”, hiiligrillatut entrecoté-pihvit, itse tehty kinuski ja saaren mustikat sekä grillattu banaani suklaan ja rommin kera. Tänä vuonna menuun kuului alkupalana saaristolaisleipää, pääruoaksi hiillostettua lipstikkakuhaa, välipalaksi pussillinen makeita nauriita sekä jälkkäriksi suuren suosion saanutta ”Skorvanin hätävaraa”: suklaamurukeksiä, mansikoita, kermaa, mascarponejuustoa ja sokeria.
Ruoanvalmistukseen on mukana kannettu juuri tarkoitukseen sopivaa hiiltynyttä loimutuslankkua, ent-
recotélle pientä Weberin hiiligrilliä ja meksikolaiseen quesadillailtaan taistelevat Primus-keittimet: moderni monipolttoainekeitin vastaan sotien aikainen wanha messinkinen lamppuöljytohotin, jolla kylläkin saatiin aikaan vain näyttävä tulipallo! Aamupalapöydässä on maistettu silloisen suomalaisen startup-firman Sudden Coffeen pikakahvia suoraan Silicon Valleystä lähetettynä pienissä yksittäispakatuissa koeputkissa. Ei kovin ekologista, mutta kahvi oli hyvää! Majoitteina on toiminut esimerkiksi Ericssonin melontakerhon omistama norjalaisen Arctic Lavvon (ent. Venor) kuuden hengen puuvillapolyesterikota, jonka tuomiseen piti firmalle hankkia virolaisvalmisteinen kolmikkokajakki. Sen keskimmäiseen paikkaan jättimäinen kotapussi sujahtikin mukavasti! Myös pienempää kahden hen-
gen Tentipin kotaa on Skorvanissa koestettu telttojen ja käsin tehtyjen bivy-säkkien ohella. Tämän vuoden reissun erikoisuutena oli noin 80 vuotta vanha keskikoon rullafilmikamera Zeiss Ikonta 521/16, jolla jutun kuvat on otettu.
Valmiina jälleen uuteen seikkailuun laskemme kajakit veteen lempeän elokuisen auringon lämmittäessä. Ilman sen kummempia kommervenkkejä saavumme pian Skorvanin rantaan ja tervetulosnapsien nauttimisen jälkeen onkin parasta siirtyä majoitteiden pystytykseen ja umamisen lipstikkakuhan hiilloksen valmisteluun.
Illan hämärtyessä paljon odotettu sauna uudella kiukaalla tarjoaa erinomaiset löylyt, joiden välissä uidaan ja tarinoidaan niitä näitä musiikin soidessa hiljaa taustalla.
Yleensä tässä kohtaa ”kattomakkarat” on viritelty saunan katon nauloihin, mutta nyt se valitettavasti pääsi unohtumaan. Onneksi tämän reissun makkaravastaavalla Petskulla matkaan oli valikoitunut herkullinen chorizo, joka toki maistuukin parhaiten kylmänä. Viimein telttoihin siirtyminen saatetaan suorittaa turvallisesti mahat täynnä. Yöllä sade yltyy, mutta ukkoselta onneksi vältytään.
Tukevan puuroaamiaisen jälkeen otamme paluumatkalla pienen kirin ”sisäränniä” pitkin, sillä työvelvoitteet lähestyvät. Riuskan melonnan tuoksinassa saamme vielä nähdä vilauksen merikotkasta Ängeslandetin rannikon havumetsän yllä.
Ikimuistoinen mikroseikkailu on jälleen takanapäin!
Ironmanin MM-kisoissa turvamelojana
Triathlon on ollut minulla jo pidempään haaveissa, mutta oma kunto ei tällä hetkellä kanna haaveita pidemmälle. Merimelojien Facebook-ryhmässä kun näin että, huudeltiin vapaaehtoisia turvamelojaksi Lahteen Ironmanin MM-kisoihin, tartuin tilaisuuteen välittömästi.
Tämä reissu ei onneksi jäänyt haaveeksi, vaan perjantaina 25.8. suuntasimme yhdessä toisen helsinkiläisen melojan kanssa kohti Lahtea ja paikallisen melontaseuran Vesisamoilijoiden vajaa Kahvisaaressa. Pääsimmekin jo samana iltana vesille ja tutustumaan kilpailualueeseen sekä reittiin. Tarvittavat varusteet saimme paikan päältä: kajakin, aukkopeitteen, melan ja kelluntaliivit.
Vesisamoilijoilla on varsin kattavat tilat, vajan lisäksi iso juhlatila ja saunarakennus. Alueella on myös Suomen ja Pohjoismaiden ainoa melontamuseo, jossa on mm. vanhaa melontakalustoa, lehtiä, mitalikokoelma ja paljon valokuvia. Saunaan pääsi joka päivä ja siitä suoraan uimaan Vesijärveen. Vesi oli lämmintä, noin 19 astetta kilpailun virallisten mittausten perusteella. Turvamelojan tärkein tehtävä on tarkkailla uimareita ja reagoida osallistujien väsymiseen. Väsyneille uimareille tarjotaan mahdollisuutta lepotaukoon kajakin keulassa roikkuen. Jos pelkkä lepotauko ei riitä, vaan uimari haluaa keskeyttää kilpailun, kutsutaan paikalle vene,
Teksti Suvi Vasama
Kuva: Jarmo Kytö
joka vie kilpailijan rantaan. Taukojen määrää tai kestoa ei ole rajoitettu sikäli kun kokonaisaikaraja ei ylity. Toissijaisesti autetaan kilpailijoita pysymään reitillä, ja ohjaillaan radalta mahdollisesti eksyneitä takaisin reitille.
Puolikkaan Ironmanin uimaosuus on 1,9 km ja se uidaan avovedessä märkäpuku päällä. Matkaan saa käyttää maksimissaan tunnin ja kymmenen minuuttia, muussa tapauksessa suoritus hylätään. Uimatyyli on kirjaimellisesti vapaa, mutta jos haluaa ehtiä aikarajan puitteissa vaihtopaikalle, suurin osa matkasta kannattaa taittaa uimalla vapaauintia. Itselleni ehkä hieman yllättävästi muitakin tyylejä näki. Aika moni taittoi pitkänkin taipaleen uimalla rintauintia ja taisi joku uida pitkiä pätkiä selkääkin.
Uinnin jälkeen pyöräillään 90 kilometriä ja lopuksi juostaan puolimaraton eli 21,1 kilometriä. Kilpailua ei voi voittaa uintiosuudella, mutta sen voi hävitä. Kokonaiskilpailussa hyvän sijoituksen voikin saavuttaa ainoastaan tulemalla uimaosuudelta vaihtopaikalle kärkijoukossa. Itse kilpailu oli kaksipäiväinen – lauantaina kilpailivat naiset ja sunnuntaina miehet. Olin itse mukana molempina päivinä, kuten suurin osa vapaaehtoisista.
Vietin yön Vesisamoilijoiden juhlatilassa mainiosti oman makuualustan päällä nukkuen. Ensimmäisenä aamuna heräsin 5:30, jotta ehtisin ajoissa vesille ja melomaan oman ryhmän mukana lähtöpaikalle. Aamupalan syömisen jälkeen kello oli jo yllättäen aika paljon ja edellisenä
päivänä käytössä ollut kajakki jo vesillä. Vajasta löytyi onneksi nopeasti uusi ja selvisin vesille jonkin verran oman ryhmän perässä. Aamu oli hyvin sumuinen ja lähtöä jouduttiinkin siirtämään puolella tunnilla.
Ensimmäisenä matkaan lähti pro-ryhmä, kärjessä meloja näyttämässä reitin. Kärki selviää matkasta alle puolen tunnin. Seuraavaksi matkaan lähtivät paraurheilijat, joilla oli omat saattajat mukana. Sen jälkeen ryhmät lähtivät yksi kerrallaan ikäluokittain. Alun sumua lukuun ottamatta lauantaina oli hyvä, hieman pilvinen sää ja tuuli oli heikkoa koko tapahtuman ajan.
Sunnuntaina ohjelma toistui, ilma oli alusta lähtien hyvä hetkittäistä pientä sadetta lukuun ottamatta ja minäkin pääsin jollain tavalla ajoissa vesille, tosin jälleen uuden kajakin kanssa edellisten ollessa siinä vaiheessa jo varattuja. Kilpailijoita oli kaksinkertainen määrä, mutta koska matkaan päästiin aikataulun mukaan, maalissa ei oltu juurikaan myöhemmin. Harjoittelu oli tehnyt meistä mestarit ja vaikka lauantain tapahtuma sujui hyvin, sunnuntaina toiminta oli hiottu melko viimeisen päälle.
Omana roolina oli toimia muiden melojien tauottajana. Oma ryhmäni oli lähellä starttialuetta ja pääsimmekin kuulemaan alussa esitetyt Finlandian ja kansallislaulun aitiopaikoilta. Ylivoimaisesti haastavin kohta osui kääntöpoijulle, jossa tuli pysyä poijun kärjessä ohjaten uimareita kiertämään poiju toiselta puolelta. Tuuli painoi melojaa pois poijulta ja siinä pys-
tyi pysymään ainoastaan melomalla jatkuvasti sivuttain. Itselleni oikeastaan ainoa suurempi tekninen puute perusmelonnassa on nimenomaan sivuttain melonta ja sivuttainmelonnan lisäksi jouduinkin melomaan eteen- ja taaksepäin ja kääntyilemään ahkerasti pysyäkseni poijulla.
Osa uimareista tarvitsi usein taukoja ja joillekin jopa kahden melojan väli oli liian pitkä. Sen jälkeen, kun kaikki olivat päässeet tauolle lauantaina, kohtasin alkupäässä uimarin, joka ei jaksanut uida pitkään, ennen kun oli pakko levätä. Lähdinkin saattamaan kyseistä uimaria, jotta tämä saisi tarpeeksi usein hengähdystauon. Kuljimmekin yhdessä suurimman osan matkasta, kunnes loppusuoralla yhtäkkiä kuulin takanani avunhuutoja. Käännyin nopeasti ympäri ja meloin apua huutaneen uimarin luokseni tarjoten kajakin keulan tueksi. Sillä välin aiemmin saattamani uimari tarvitsi levähdystauon. Huusin lähellä olevalle sup-lautailijalle, joka oli onneksi hereillä ja meloi kutsusta nopein vedoin uimarin luokse tarjoten uimarille tuen levähdystaukoa varten. Molemmat uimarit pääsivät matkaan levähdettyään hetken ja uimaan kohti vaihtopaikkaa.
Yhteensä kilpailuihin osallistui noin 6.000 urheilijaa ympäri maailman, mukana useampi tämän hetken maailman huipputriathlonisti. Vapaaehtoisia oli saapunut paikalle ympäri Suomen. Suurin edustus oli luonnollisesti Vesisamoilijoilla, mutta vapaaehtoisia oli mukana myös lukuisista muista seuroista: Canoalta, Drumsö paddlarklubbilta, Lahden urheilusukeltajista, Hollolan Melojista, Rauman seudun melojista, Porvoon Kanotklubben Wikingistä, Valkeakosken Mallasveden Melojista, Sipoon kanoottiklubista, Tallinnan Ironmanista, Lahti-Sulkkiksesta, Skrinnareista ja Järvipelastajista. Vesillä oli molempina päivinä yli 40 kajakkia, muutama sup-lauta ja jokunen craftpack.
Molempina päivinä meille tarjottiin melonnan jälkeen runsas pasta-ateria salaatteineen vajalla. Tarjolla oli myös kahvia ja pullaa ja sunnuntaina juhlimme pääkoordinaattorimme Jukan syntymäpäiviä kermakakun merkeissä.
Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvä fiilis ja aion ehdottomasti osallistua vastaaviin tapahtumiin myös tulevaisuudessa. Tapasin paljon mukavia uusia ihmisiä ja opin paljon uusia asioita. Sain myös uutta motivaatiota harjoitteluun sekä melonnan että triathlonin osalta.
Kuva: Tiina Riikonen
Jäsenpäivystys
Vajasaaren toimiston päivystys on auki:
• huhti-syyskuussa tiistaisin klo 18-19
• loka-maaliskuussa kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18-19
Päivystysaikoina toimistonhoitaja vastaa numerosta 050 3574 507. Toimiston sähköpostiosoitteesta toimisto@merimelojat.fi vastataan muutaman päivän kuluessa.
Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Tarkista päivystysajat verkkosivuilta, muutokset ovat mahdollisia.
Viestintä
Verkkosivuilta merimelojat.sporttisaitti.com löytyy kattavasti tietoa seuran toiminnasta ja tarjonnasta sekä ajankohtaiset uutiset.
Sähköpostilistalla välitetään tärkeimmät uutiset. Liity listalle tai eroa siitä lähettämällä viesti osoitteseen www-vastaava@merimelojat.fi.
Merimeloja-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jäsenten juttuja ja kuvia otetaan mielellään vastaan, julkaistusta materiaalista saa talkoopisteen. Lisätietoja lehti@merimelojat.fi.
Facebook-ryhmä löytyy hakemalla nimellä ”Merimelojat”. Ryhmässä muistutellaan ajankohtaisista asioita, ja sen on hyvä paikka keskustella seuratovereiden kanssa.
Instagram-tili löytyy osoitteella www.instagram.com/merimelojat tai hakemalla @merimelojat. Käytä melontakuvissasi tunnistetta #merimelojat.
Sauna
Sauna lämpenee seuraavasti:
Talvikausi 15.9.-14.5: tiistai ja torstai klo 17-20, lauantai klo 15-18, sunnuntai klo 15-20
Kesäkausi: 15.5.-14.9: maanantai-torstai klo 18-22, lauantai 15-18, sunnuntai klo 15-20
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.sporttisaitti.com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET
Nordea FI37 2400 1800 0354 87: tilille maksetaan sekä jäsenmaksut että retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
