MERIMELOJIEN 92. toimintavuosi on käynnistynyt entiseen normaaliin tapaan ja pandemia rajoituksineen on enää haalea muisto. Hallituksessa aloittivat uusina jäseninä virkistysjaoston vetäjänä toimiva Olli Lehtonen ja allekirjoittanut. Uteliain mielin kumpikin. Hallitustyöstä ovat eronneet Reetta Puttonen ja Tuija Tarula-Aho, lämmin kiitos heille ansiokkaasta panoksesta seuran hyväksi! Tuija tosin jatkaa toistaiseksi Merimelojat-lehden päätoimittajana. Erityiskiitoksen ansaitsee Leena Luostarinen, sillä hän on hoitanut yhtäjaksoisesti ennätykselliset 40 vuotta erilaisia talouteen liittyviä tehtäviä. Uutena taloussihteerinä aloitti Laura Kalin-Paredes, joka on myös seuran jäsen. Jaostot ovat suunnitelleet alkaneen kauden toimintaa. Viime vuonna hyvin alkanutta nuorisojaoston Nuoret Merelle Melomaan -hanketta jatketaan kasvattaen ja kehittäen toimintaa entisestään sitouttamalla lisää uusia toimijoita. Aikuisten melontakouluja järjestetään tänä vuonna yhdeksän, joista kaksi on viikonloppukursseja. Myynti on käynnistynyt hyvin, joten lisää vetäjiä ja apuvetäjiä tarvitaan vielä mukaan. Apuvetäjille järjestetään apuvetäjäkoulutusta ja lisää oppia saa Meloja2/EPP2 -kurssilta, molemmat järjestetään toukokuussa. Kuntomelontajaosto järjestää Ykan kympin toukokuussa ja kesäkaudella keskiviikkoisin yhteistyössä rata- ja maratonmelontajaoston kanssa avoimen seurakilpailun. Koski- ja poolojaosto järjestää perinteisen koskikurssin kesäkuussa. Retkijaosto julkistaa kauden retkitarjonnan retki-illassa, jossa voi muutenkin kysellä retkiin liittyvistä asioista. Uimahallivuorot jatkuvat vielä huhtikuun loppuun saakka.
Talkoopisteitä voi ryhtyä keräämään jo vajatalkoissa Merikannontiellä ja Mäntysaaren talkoissa toukokuussa, Skorvanin talkoot ovat kesäkuussa. Yksittäisistä talkootehtävistä tiedotetaan erikseen. Kaikista tapahtumista saa tarkemmat tiedot Merimeloja-lehdestä, verkkosivujen jaosto-osioista, tapahtumakalenterista ja jäsenten sähköpostilistalta. Niitä kannattaa seurata.
Huoltorakennuksen remontti on edennyt suunnitelmien mukaan ja lehden ilmestyessä sen pitäisi olla loppusuoralla tai peräti valmis. Projektissa on ollut osaavia ammattilaisia ja jäsenten kärsivällinen odotus palkitaan muhevilla löylyillä. Remontin aikana innokkaimmat avantosaunojat ovat etsineet korvaavia kohteita, mutta samalla oman saunan merkitys ja arvo on, jos mahdollista, entisestäänkin kasvanut.
Maa on vielä valkoinen pääkaupunkiseudulla ja osa melojista nauttii hiihtämisestä, kun taas hurjimmat etsivät avovettä ja sopivaa kajakin vesillelaskupaikkaa. Vanhastaan kuitenkin tiedämme, että lopulta jäät lähtevät yhdessä hujauksessa ja tapaamme taas vajalla, vesillä ja saunassa.
Toivotan kaikille seuran jäsenille antoisaa ja virkistävää melontakautta!
Päivi Kuusimäki
HALLITUS TIEDOTTAA
JÄSENMAKSUT
Vuoden 2023 jäsenmaksulaskut on lähetetty jäsenille. Seuraavassa maksuun ja jäsenyyteen liittyviä ohjeita:
• Jos et ole saanut laskua viimeistään maaliskuun aikana, ota heti yhteyttä toimistoon toimisto@merimelojat.fi.
• Jos haluat muuttaa jäsenluokaksi 3 (”ulkojäsen”, ei Humalluodon palveluita) tai erota seurasta, ilmoita siitä viipymättä toimistoon, jolloin saat ohjeen avainkorttisi ja siihen liittyvän panttimaksun palauttamisesta.
• Käytä maksaessasi vain laskussa annettua tilinumeroa ja viitettä. Jos laskussa on jotain huomauttamista, ota yhteyttä toimistoon ennen maksamista.
• Älä muuta laskun summaa omatoimisesti! Ota ensin yhteyttä toimistoon!
• Muista oikea viitenumero!
Jos laskua ei makseta eräpäivään mennessä, jäsenen avainkortti suljetaan, eikä jäsen enää pääse avainkortillaan vajasaarelle. Uuden kortin saa sen jälkeen vain toimistosta päivystysaikoina, vanha kortti on otettava mukaan. Jäsenen tiedot poistetaan tässä vaiheessa myös lehden postituslistalta. Seura ei lähetä jäsenmaksuista muistutus- eikä karhulaskuja. Puolen vuoden kuluttua jäsenmaksun maksamatta jättämisestä jäsenen katsotaan eronneen seuran jäsenyydestä. Tästä ei lähetetä jäsenelle erillistä ilmoitusta.
Jos eroat seurasta tai sinut todetaan eronneeksi maksamattoman jäsenmaksun vuoksi ja sinulta on jäänyt omaisuutta seuran tiloihin (esim. kajakki tai muita tavaroita), seuralla on kuuden kuukauden kuluttua erosta tai sääntömääräisten maksujen laiminlyömisestä oikeus menetellä tavaroittesi kanssa hyväksi katsomallaan tavalla. Muista siis hakea kaikki omaisuutesi pois seuran tiloista.
Retkijaosto järjestää tälläkin melontakaudella useita eripituisia yön yli -retkiä kaiken tasoisille melojille. Retkien vaativuusluokituksesta ja Merimelojien retkisäännöistä löytyy tarkempaa tietoa seuran verkkosivuilta retkijaoston alta.
Retkistä kerrotaan tarkemmin retki-illassa Merimelojien majalla tiistaina 28.3. klo 18 ja ilmoittautuminen retkille alkaa 5.4. klo 18. Tarkemmat tiedot retkistä tulevat nettisivuille retki-illan jälkeen.
Seuraavanlaisia retkiä on tällä hetkellä tiedossa (osa ajankohdista on vielä avoinna):
Lisäksi kesä-heinäkuun vaihteessa aloittelijoille neljän päivän lähivesien retki Skorvanille, vetäjänä Tuija, vaativuustaso 1, ajankohta tarkentuu myöhemmin.
Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat merimelojat!
SYDÄNISKURI
Merimelojat ry:n sydäniskuri eli defibrillaattori on sijoitettu huoltorakennuksen päädyssä olevaan Inva-Wc:hen. Iskurin sijainti on merkitty asiaankuuluvin tarroin.
Sydänpysähdystilanteessa soita 112, aloita elvytys ja ohjeista joku hakemaan sydäniskuri paikalle. Iskurin käyttöön ei tarvita koulutusta, sillä laite ohjeistaa käyttäjäänsä. Monilta www-sivuilta löytyy tietoa iskurin käytöstä. Kannattaa katsoa, jotta tarvittaessa uskaltaa sitä käyttää.
Jos laitetta on jouduttu käyttämään, ilmoita siitä vahtimestarillemme, koska laitteen toimintakunto on tarkastettava aina käytön jälkeen.
Kevään ja alkukesän tapahtumia
Kevätkokous 25.4.2023
Merimelojat ry:n vuoden 2023 kevätkokous pidetään Merimelojien majalla tiistaina 25.4.2023 klo 19.00. Virallinen kokouskutsu ja kokousasiakirjat julkaistaan seuran verkkosivuilla ja sähköpostilistalla.
Vajasaaren kevättalkoot 14.5.2023
Kevään vajatalkoot pidetään sunnuntaina 14.5.2023 klo 10-15. Valmistelemme yhteistuumin vajasaaren ja melontakaluston melontakauteen. Pakollinen ennakkoilmoittautuminen. Tarkempi kutsu julkaistaan seuran sähköisissä kanavissa toukokuun alussa. Osallistumisesta saa talkoopisteen. Ruokatarjoilu, omat ruokailuvälineet mukaan.
Kuntotapahtuma on maksuton ja avoin kaikkien melontaseurojen jäsenille alukseen ja lapakulmaan katsomatta. Osanottajille otetaan aika. Aika julkaistaan, jollei osanottaja ilmoittautumisen yhteydessä sitä kiellä. Osanottajan on kaatumistilanteessa kyettävä kiipeämään käyttämäänsä kajakkiin/kanoottiin
takaisin. Tapahtumassa on turvavene. Muiden seurojen jäsenillä on oltava oma melonnan kattava vakuutus. Tapahtumassa noudatetaan Suomen antidoping-säännöstöä.
Ilmoittautuminen tapahtumapäivänä klo 10 alkaen Merimelojien vajasaarella. Lähtö klo 12 Merimelojien majan ja Soutustadionin välistä. Reitti ylittää Seurasaarenselän, kiertää Mustasaaren, Lehtisaaren ja Kuusisaaren, sekä palaa Merimelojien vajalle Rajasaaren ulkopuolelta.
Mäntysaaren talkoot 27.5.2023säävaraus
”Mäntistalkoot” pidetään lauantaina 27.5.2023 klo 12-17. Seuraa tarkempaa tiedottamista seuran sähköisillä kanavilla. Säätila saattaa muuttaa talkoiden ajankohtaa.
Skorvön talkoot 10.6.2023
Alkukesän talkoot Skorvössä pidetään 10.6.2023. Seuraa tarkempaa tiedottamista seuran sähköisillä kanavilla.
Koskikurssi 16.-18.6.2023 Katso lisätiedot seuran kotisivuilta.
Merimelojalehden kokemusasiantuntijat muistuttavat: Punkkisyyni kannattaa tehdä!
Kalustollamme pääsee mukavasti nauttimaan niin lähiluonnosta kuin pitkille retkille hienoihin luontokohteisiin. Iloitaan taas vesillä ja luonnossa liikkumisesta, mutta muistetaan, että siellä liikkuu muitakin mm. punkkeja eli puutiaisia.
Punkkien määrä on Suomessakin kasvanut ja eniten niitä esiintyy saaristossa ja rannikkoalueilla. Punkkisyyni siis kannattaa tehdä ainakin saarissa liikkumisen jälkeen ja retkillä päivittäin. Myös TBE-rokotuksen ottamista kannattaa vakavasti harkita, jos on ahkera luonnossa liikkuja.
Tietoja punkeista ja mm. niiden levinneisyysalueista löytyy esimerkiksi THL:n verkkosivuilta www.thl.fi ja www.punkkilive.fi, jossa voi myös ilmoittaa punkkihavainnoista.
Nautitaan edelleen luonnossa liikkumisen ilosta - ja muistetaan tarkastukset.
- Yhdellä ”borrelioosikuurilla” toistaiseksi selvinnyt Tuija ja puutiaisaivokuumeen kokenut Miikka.
Kuva: Valentina Olimpico
Haastattelussa Maija Saalasti
Haastattelija Tuija Tarula-Aho
Onneksi olkoon vuoden 2022 seuratoimijalle! Miltä huomionosoitus tuntuu?
Kiitos! Tekemääni työtä selvästikin arvostetaan. Tottakai se tuntuu hyvälle, varsinkin kun nuorisotoiminnan uudelleen käynnistäminen on ollut työlästä ja hankalaa. Oli kiva kuulla myös perusteluja, miksi äänestäjät olivat äänestäneet minua. Ne lämmittävät vielä näin takatalvellakin.
Seurakokemuksesi Merimelojissa ja myös maailmalla?
Merimelojat ja ilo meloa tuli varmaankin jo äidinmaidosta. Onhan sukumme ollut seurassa edustettuna aina vuodesta 1931 lähtien. Merimelojien lisäksi edustan roomalaista melontaseuraa C.C. Anienea, jonne tähän aikaan vuodesta onkin kova ikävä. Jos joku ottaa junnuista tulevana talvena koppia, löydänkin itseni varmaan kyseisen seuran ”suden sylistä” mittailemassa Tiber-jokea.
Melontataustasi?
Aloitin melonnan kilpamelojaksi melko myöhään, 13–14-vuotiaana. Kokeilin eri melonnan lajeja, pidin kaikista, mutta eniten pidin rata- ja maratonmelonnasta. Heti, joten kuten pystyssä pysyessäni osallistuin kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin. Muutin lukion jälkeen Italiaan lämpimämpien harjoituskelien perässä. Olen yhä edelleen häkeltynyt ja kiitollinen siitä, kuinka hyvin minut otettiin vastaan. Olen edustanut arvokilpailuissa niin Suomea kuin Italiaakin.
Helmikuussa 2022 aloitin Merimelojien nuorisojaoston valmentajana ja toiminnanohjaajana.
Miksi juuri melonta?
Kilpamelonnassa pidän jo pelkästään kiikkerässä kajakissa istumisesta. Tunnen vatsani meren jatkeena,
yhtenä aaltoja, jonka huipulta ihailen maailmaa. Ja kun meri hakee tanssiin, huolet ja kiireet jäävät mantereelle.
Mieleenpainuvin melontakokemuksesi?
Kun alkeiskurssilla ensimmäisen kerran istuin kajakkiin. Totesin itselleni ”Tää on mun juttu, let’s go!”
Nykyään alkeiskursseja onkin mukava vetää juuri tästä syystä. Yritän lukea lasten ja nuorten kasvoilta mitä he kokevat, toivoen tottakai löytäväni jotain sellaista, mihin osaisin oman kokemukseni kautta samaistua; huumaa!
Oma suosikkikajakkisi?
Vajda Supersonic, pinkki kiituri, josta alkoi viime kesänä junnujen kanssa kamppailu: onko se pinkki vai liila?
Mitä melonta ja seuratoiminta on sinulle antanut?
Voi että, niin paljon. Luettelen pitkästä rimpsusta lyhyen alun; ystäviä, kuntoa, rusketusta, rakkuloita, Italian, pitkäjänteisyyttä, mestaruuksia ja Cafe Regatan korvapuusteja.
Olet nyt halunnut tuoda uutta virtaa nimenomaan nuorisotoimintaan, mikä siinä innostaa?
Lähdin alkuun vetämään nuorisotoiminnan elvytyshanketta, jotta seuramme toiminta pysyisi myös jatkossa monipuolisena, eikä vain keski-ikäisten tai eläkeläisten retkimelonta- tai saunaseurana. Alkuun motivaattorina toimi toivo seuran paremmasta tulevaisuudesta. Kesä 2022 oli työläs, ja loppukesästä olin yhtä loppu kuin itse kesäkin. Talvikauden harjoituksissa olen saanut ladattua itseäni ja ilokseni huomata kuinka motivoituneita ja aidosti lajista nauttivia nuoria meidän
seuraamme on saatu. Se että nuoret osallistuvat näin talvellakin hihkuen malttamattomina tulevasta kesästä, motivoi minuakin. Suhtautumiseni hankkeeseen onkin muuttunut, enää en ajattele yksinomaan seuran, vaan näiden pentujen parasta.
Melontahaaveesi?
• Olisihan se hienoa päästä melomaan maisemiin, joissa komeilisi kunnostettu seuran juhlasali.
• Viedä muutama nuorisojaoston harjoituksissa innokkaasti treenaava muksu, heidän vähän vielä kasvettuaan, Italiassa asuvien valmentajien ja ystävien oppiin.
Terveisesi seuratovereille? Entä junnuille?
Loiskista moi seuratoverit. Kiitos vielä kerran tunnustuksesta seuratoimijaksi, toinen kiitos viihteestä, jota olette tarjonneet seuran Facebook-sivuilla. Suomen suurimpaan
Maija kolmas vasemmalta PM-kisoissa Norjassa 2017. Kuva: Jens Thybo
melontaseuraan tuntuu kuuluvan myös mehukkaimmat draamasisällöt. Pidetään huoli toisistamme. Tervetuloa mukaan junnujen treeneihin, meillä on siellä oikeasti kivaa.
Junnut: Teidän ohjaamisenne ei vaadi sen suurempia ponnisteluita. Toimimme yhteisymmärryksessä. Valmentajana jään usein ihailemaan käyttäytymistänne. Tervehditte
treeneihin saapuessanne, vaihdatte kuulumisia, autatte toisianne, haaveilette yhdessä, annatte kaikkenne ja kiitätte treeneistä lähtiessänne. Olette esimerkillisiä. Vanhempanne ja meidän seuramme saa olla ylpeitä teistä. Toivotan teille onnea ja iloa niin melontaan, kuin elämän muihinkin osa-alueisiin. Lisäksi toivon, että pysytte mahdollisimman pitkään ystävinä toisillenne.
Päivi – uusi puheenjohtajamme
Haastattelija Tuija Tarula-Aho Kuva Airi Harjula
Seuramme sai vuoden alussa uuden puheenjohtajan, jolloin puheenjohtajan nuija siirtyi Päivi Kuusimäelle. Päivi tuli puheenjohtajaksi suoraan ”rivijäsenyydestä”. Millaisin ajatuksin?
Milloin olet aloittanut melonnan ja mikä sinut aikanaan sai kiinnostumaan melonnasta?
Olen käynyt Bear & Waterin melontakurssin elokuussa 2002, koska Merimelojien kurssit olivat jo täynnä. Olin asunut merellisessä kaupunginosassa, jossa näin usein melojia vesillä. Näky oli aina pysäyttävä ja samastuin oitis melojiin.
Milloin liityit Merimelojien jäseneksi ja miksi juuri tähän seuraan, pääkaupunkiseudulla on kohtalaisen paljon muitakin vaihtoehtoja?
Liityin Merimelojiin 2003 ystäväni ehdotuksesta. Valinta oli helppo, sillä seuran sijainti on erinomainen ja sauna ja saaritukikohdat erottivat sen muista seuroista.
Parasta, mitä laji on sinulle antanut?
Melonta on ollut parhaimmillaan meditatiivista, irtautumista arjen vaatimuksista ja vauhdista. Meloessa usein tuntuu siltä, että ajan kulku hidastuu. Melonta on saanut minut ylittämään itseni tuulisella merellä ja retkeilymelonta on lisännyt resilienssiä arjessa. Lisäksi olen saanut mainioita kavereita ja hyviä ystäviä.
Kun sinut tapaa vesillä, niin millainen menopeli on allasi ja missä sinut useimmiten tapaa, kotivesillä kuntolenkillä, retkillä vai missä ja onko sinulla esimerkiksi omaa lempikajakkia?
Hankin oman Viking -merkkisen kajakkini venemessuilta 16 vuotta sitten. Sitä oli minulle suositeltu mm. hyvän merikelpoisuuden vuoksi, minkä sain itsekin myöhemmin todeta. Siitä huolimatta, että minulla on vahva tunneside nykyiseen kajakkiini, tavoitteena on löytää sen rinnalle ketterämpi ja helpommin ohjautuva kajakki. Olen melojana lähinnä kuntolenkillä virkistäytyjä ja retkimeloja. Seuran retkillä olen päässyt Saaristomerelle, Ahvenanmaalle, Itäiselle ja Läntiselle Suomenlahdelle, Merenkurkkuun, Inarinjärvelle, Saimaalle… unohtamatta
omatoimiretkiä upeisiin lähisaariin, yksinäisille luodoille taikka Skorvöhön, joka on paitsi ”The Paratiisisaari”, tärkeä kohtaamispaikka.
Tulit hallituksen puheenjohtajaksi suoraan vailla aiempaa hallituskokemusta seurastamme. Mikä sai sinut ottamaan haasteen vastaan? Oliko joku erityisen kiinnostava asia tai tehtävä, joka kiinnosti ja vei mukanaan?
Hullun rohkeus, elämäntilanne, luottamus hallituskumppaneiden ja muitten aktiivien tukeen. Halusin kantaa oman korteni kekoon ja antaa oman panokseni seuran toimintaan.
Fiilikset parin ensimmäisen kuukauden jälkeen ja toiveesi seuramme toiminnasta loppuvuodelle? Entä pidemmällä aikavälillä?
On ollut hienoa tuntea se energia, joka syntyy yhteisestä tekemisestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta. En osaa tässä vaiheessa vielä visioida tulevaa. Odotan jäitten lähtemistä, tuttua kuhinaa ja kohtaamisia vajalla ja vesillä.
Terveisesi seuran jäsenille? Onko vielä jotain, mitä haluaisit kertoa tai tuoda esiin itsestäsi tai seurastamme ja sen toiminnasta?
Seurallamme on hienot puitteet ja perinteet monipuoliselle melontaharrastukselle ja Merimelojat ry on juuri sellainen seura jollaiseksi me jäsenet sen yhdessä teemme.
Vajasaaren huoltorakennuksen korjaus
Teksti Matti Huhtamies Kuvat Matti Huhtamies, Timo Berg
Laaja korjaus pesu- ja pukuhuoneissa sekä saunassa
KUTEN kaikki tietävät, seuran sauna pesutiloineen on kovassa käytössä.
Korjatut lattiat ja seinät, valmiit laatoitettaviksi
Ja kova käyttö oli jo jonkin aikaa näkynyt myös rakenteissa. Seinistä irtoili laattoja, seinät näyttivät paikoitellen pullistuvan, laattojen saumaukset alkoivat kulua ja jotain tunkkaisuutta oli havaittavissa myös sisäilman laadussa.
Korjaustöitä lykättiin parilla vuodella, jotta saatiin kiireellisin työ, yksityisvajan perustusten korjaus tehdyksi ensin.
Loppusyksystä sitten sovittiin meidän luottourakoitsijamme, Markon kanssa tilojen korjauksesta. Ja työt alkoivat joulukuun alussa.
Kuten moni muistaa, syksyllä käytiin yleisesti laajaa keskustelua sähkön hinnasta ja energian säästöstä. Tuleva korjaus innoitti monia
seuralaisia ehdottamaan eri toimenpiteitä, joilla energian kulutusta voitaisiin säästää ja kuinka tämä tulisi ottaa huomioon tulevassa korjauksessa.
Yksi ratkaisu olisi ollut varustaa pesutilat koneellisella ilmanvaihdolla, joka olisi kytketty lämmöntakaisinottojärjestelmään, vesikiertoiseen lattialämmitykseen sekä ilmalämpöpumppuun.
Tästä tehtiin pieni selvitys. Järjestelmään kuuluvat laitteet eivät olisi mahtuneet eteistiloihin, niille olisi varaston perältä pitänyt lohkaista oma tila, jota siellä ei käytännössä ole. Ilmanvaihto olisi pitänyt kanavoida uudestaan. Kun huonetiloissa ei uusille kanaville ole tilaa, olisi ne pitänyt asentaa välikattoon, vesika-
Purkutyöt alkaneet, laatoituksen takaa löytyy, hometta märkiä eristeitä ja lahoa puuta
Kaikki vaurioituneet materiaalit poistettiin, ulkoseinän uudet kannatusteräkset
ton alle. Uudet kanavat olisi pitänyt asentaa yläkautta, ts. vesikatto olisi pitänyt osittain purkaa, ja tätä varten olisi pitänyt ensin rakentaa ulkopuoliset sääsuojat. Kustannukset olisivat kasvaneet moninkertaisiksi.
Aika nopeasti tultiin siihen tulokseen, että remontin kustannukset sekä siihen käytettävä aika alkavat olla niin paljon suuremmat, kuin uudesta tekniikasta saatava hyöty, että päätettiin edetä kevyemmällä tavalla. Korjataan se, mikä on rikki ja parannetaan energian kulutusta kohtuullisessa määrin, siltä osin, mikä tuntu järkevältä kokonaisuutta ajatellen. Uusitaan huonoon kuntoon menneet pinnat ja kosteuseristykset, parannetaan seinien lämmöneristystä ja nykyisen ilmanvaihdon ohjausta.
Työt alkoivat purkutöillä. Melko pian kävi ilmi, että seinien kosteuseristeet olivat täysin pettäneet.
Kaikki seinien laatat ja levytykset purettiin. Seinän runkotolpat olivat osittain lahot. Pesuhuoneen lattian alta paljastui ”toinen” lattia, jota oli joskus aikaisemmin jo korjattu valamalla vanhan laatan päälle uusi laatta. Laattojen väliin oli päässyt kosteutta, eli sieltäkin löytyi hometta.
Kun kaikki purkutyöt saatiin vuoden loppuun mennessä tehdyksi, olivat tilat aika surullisen näköiset. Mutta se alussa mainittu tunkkainen haju oli poissa.
Tämän jälkeen alkoivat rakennuksen rungon korjaukset. Runkotolppien huonot alaosat poistettiin ja tolpat kannatettiin uudestaan terästappien varaan, ns. ”kengitettiin”. Seinien kaikki eristeet uusittiin. Seinät levytettiin umpeen kosteuden kestävillä levyillä. Lattiaan valettiin uusi laatta, jossa on lämmityskaapelit.
Yhdestä kuvissa näkyy kirjoitus-
hetken tilanne, pinnat ovat valmiita laatoitettavaksi. Kuten kuvasta vähän näkyy, myös saunan paneloinnit ja lauteet uusitaan kokonaisuudessaan.
Energiatehokkuus paranee huomattavasti, kun vanhat vaurioituneet eristeet on korvattu uusilla, kosteuden kestävillä eristeillä. Lisäksi ilmanvaihdon ohjausta parannetaan, niin, että se tulee jatkossa paremmin ottamaan huomioon tilojen käyttöasteen ilmanvaihdon säätyessä sen mukaan. Myös lämminvesivaraaja oli tullut elinkaarensa päähän, se uusitaan. Samoin ilmanvaihdon huippuimuri.
Aurinko alkaa paistamaan päivä päivältä enemmän ja jäiden lähtö lähestyy. Töitä on vielä helmikuun lopussa tätä kirjoitettaessa jonkin verran jäljellä, mutta toivotaan, että kuukauden päästä jäät lähtevät ja uusi, kunnostettu sauna saa ottaa ensimmäiset seuralaiset vastaansa.
Saunan uudet eristeet
Viime kesällä melonnan aloittaneet ja nuorisotoiminnan parissa ystävystyneet Eero, Matilda, Jenna ja Aino vastasivat harjoituksen lomassa esitettyihin kysymyksiin.
Miten aloitit melonnan?
Eero: ”Oltiin Ahvenanmaalla lomalla ja vuokrattiin siellä kajakit. Sen jälkeen mun isä varas meille alkeiskurssin. Ja sit mä innostuin. Oli kyllä hyvä idea”
Matilda: ”Mun vanhemmat tykkää meloa. Sitten mäki innostuin siitä.”
Mikä melonnassa on kivaa?
Jenna: ”Ihan parasta on tää Merimelojien porukka. Tykkään kisoista ja urheilusta.”
Aino: ”Kivaa olla kavereiden ja veden kanssa tekemisissä”
Matilda: ”Se on kivaa et merellä näkee eri maisemia.”
Mikä melonnassa on vaikeinta?
Eero: ”Se että pysyy pystyssä ja se että tekniikka pysyy kasassa”
Matilda: ”Vähän sama ku Eerolla. Siinä on niin monta asiaa. En esimerkiksi aina muista polkee.”
Aino: ”Laiturista lähteminen”
Minkälainen oli viime kesä Merimelojilla?
Matilda: ”Oli kiva sää, oli kivaa et sai uusii kavereita ja tutustua Merimelojiin”
Jenna: ”Hauska, lämmin ja ehkä vähän hankala ku mä just alotin”
Eero: ”Hauska mutta myös aika jännittävä, ku oli ekat kisat ja oli samana vuonna alottanu. Sanotaan et tosi hauska”
Mitä toivot tulevalta kesältä?
Aino: ”Melontaretkiä, sellasia joihin ottaa eväitä mukaan”
Jenna: ”Enemmän kisoja ja uusia aloittelijoita.”
Matilda: ”Toivon kans kisoja. Toivon kans et pääsis perheen kanssa Mäntysaareen. Ja sit jos menis erikseen näiden kavereiden kanssa, muutama aikuinen vois lähteä mukaan. ”
Eero: ”Toivon että kehittyis ja menis hyvin.”
Mitä haluisit oppia?
Eero: ”Toivon et opin melomaan kiikkerämmällä kajakilla ja sit myös eskimokäännöksen”
Jenna: ”Tasan sama ku Eerolla”
Matilda: ”Eskimokäännöksen ja sit erilaisii tekniikoita”
Kenelle suosittelisit melontaa?
Jenna: ”Ihmisille jotka on epävarmoja vesillä. Ja sitten ihmisille jotka tarvii jonkun harrastuksen. Sitten niillä ei olis tylsää.”
Muita talvikauden kuulumisia
Sisä-Sup SM-kisat
Helmikuussa Helsingin Venemessuilla järjestetyt kilpailut olivat yksinkertaisesti menestys. Merimelojat nappasivat kaikki nuorten SM-mitalit.
Tytöt:
1. Aafreen Kolberg
2. Matilda Hyle
3. Jenna Wohlgemuth
Pojat:
1. Fela Patel Tuominen
2. Eero Pihlaja
3. Qais Kolberg
Urheilumuseo Tahto
Ympäri vuoden järjestettävät harjoitukset saivat pientä piristystä,
kun vierailimme Olympiastadionin kupeessa sijaitsevassa Urheilumuseossa. Tutustuimme eri lajeihin ja niissä saavutettuun Olympiamenestykseen. Erityisesti vuoden 1952 menestykseen, joka onkin juuri meidän seurallemme kunniakasta.
Yhteisharjoitukset muiden melontaseurojen kanssa
Viime kesällä Canoan kanssa aloitettu yhteistyö on jatkunut myös talvella. Kävimme muun muassa isänpäivänä kuntoilemassa Suvisaaristossa.
Perjantain uimahallivuorolle ovat kokoontuneet niin Merimelojien kuin MaMenkin nuoret yhdessä harjoittelemaan.
Vasemmalta Aino, Eero, Jenna ja Matilda
Vasemmalta: Fela, Jenna, Aafreen, Matilda, Eero ja Qais Sisä-Sup SM-kisoissa Helsingin venemessuilla.
Osaksi Nuorisojaostoa?
Lapsi: Harjoituksiin pääsee tutustumaan jo talvikaudella. Mikäli innostuu, saa itselleen etuoikeuden alkeiskurssin varauksessa. Harjoittelemme tiistaisin, sunnuntaisin ja vaihtelevasti perjantaisin. Tervetuloa mukaan!
aikuinen: Nuorisojaoston toiminnassa voi kerätä talkoopisteitä. Apua tarvitaan muun muassa kisamatkoilla, viikoittaisissa harjoituksissa, sekä erilaisissa tapahtumissa, kuten kesällä saaressa järjestettävällä leireillä.
Lisätiedot: nuoriso@merimelojat.fi
Maija Saalasti
p. 050 434 8767
Kimmo Ahonen p. 040 050 3394
Retki-iloa Pielavedeltä Lahteen
Teksti Tuija Tarula-Aho
HAAHKOJEN1) kesän 2022 pitkäksi retkeksi valikoitui Suomen Retkimelojat ry:n ”Kymennauha” Pielavesi-Lahti, jonka pohjoisosassa löytyi vielä meistä useimmille melomattomia vesiä. Melontasuunnan valitsimme kuljetusteknisistä syistä ja päiväetappien alustava suunnitelma perustui siihen, että lähdemme nautiskelemaan melontaretkeilystä. Se myös toteutui. Melontakilometrejä kertyi 17 päivän aikana 398, josta suurin osa, välillä reippaista vastatuulistakin huolimatta, ilometrejä. Seuraavassa joitain tuokioita retkiselostuksemme pohjalta.
Mainio lähtöpaikka
PIELAVEDEN satama on hyvä lähtöpaikka. Autolla pääsee rantaan, kaluston saa hyvin vesille ja ravintola Laivurin ystävällinen henkilökunta täytti takaoven kautta vesiastiamme. Ehkä kajakkien pakkaamiseen ja lähtöpuuhiimme ajoittunut kunnon kaatosade vaikutti osaltaan makunystyröihin, yhteistuumin kuitenkin totesimme ravintolan pizzat erinomaisiksi. Tanssiakin olisi ollut myöhemmin tarjolla, mutta niin paljon ei tanssijalkaa vipattanut, että olisimme jääneet ruokailua pidemmäksi ajaksi lämmittimin varustettuun telttakatokseen.
Hauskoja kohtaamisia
RETKIEN antia ovat aina myös satunnaiset tapaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi:
Juuri ennen Kerkonkosken sulkua pysähdyimme (2.8.) Kerkonkosken palvelupisteelle. Sataman laiturissa oli melkoisen kokoinen matkavene, jonne teimme kutsusta ”excursion”: keittiö, kph, s, wc, oleskelu- ja makuutilat kahdessa kerroksessa, yläkannella grillipaikka ja aurinkoterassi mm. Saunaankin olisimme päässeet. Vähän erilaista matkantekoa.
1) Haahkat: kuudesta Merimelojasta koostuva kaveriporukka, joka on vuosia retkeillyt yhdessä. Tällä kertaa reissussa olivat Irja, Marja-Liisa, Kepa, Arja ja jutun kirjoittaja Tuija.
Puskiessamme (5.8.) Matilanvirralta lähdön jälkeen kunnon vastatuulessa kohti Keiteleen Sittosaaren ja Horsmavuoren välistä kapeikkoa, erottui jo kaukaa iso, vaalea ja punakattoinen, monella tapaa poikkeuksellisen näköinen huvilarakennus osittain järven päällä. Harvinainen näky, sillä siihen asti havaitsemamme harvalukuiset vapaa-ajanasunnot olivat olleet hyvin piilotettuina rantapusikoiden ja puiden taakse. Huvilan luo tullessamme sieltä pyrähti meitä tervehtimään kiinteistön omistajarouva, meloja itsekin, paitsi kyselemään retkestämme myös kertomaan meille kiintoisaa historiaa huvilasta ja sen rakennuttajasta Karl Fazerista. Myös muusta paikallishistoriasta saimme asiantuntevan pikakatsauksen. Jos olisimme etsineet yöpaikkaa, olisimme saaneet saaresta majapaikan ja saunakin olisi meille lämmitetty.
Suolahtipäivästä (6.8.) voisi kertoa enemmänkin, mutta nostetaan tässä esiin Suolahtelaisen Keitele-Muse-
on lättähattuaktivistit. Muunkin tyyppiset junat ja resiinatarinat resiina-ajelun lisäksi tulivat meille perusteellisesti esitellyiksi. Koska yöksi oli ennustettu kovaa tuulta, päätimme ex tempore tiedustella yöpymistä Keitele-Museo Oy:n vanhassa junanvaunussa. Vilkkaasta tapahtumapäivästä huolimatta se onnistui ja myös seuraavan päivän aamiainen museojunan ravintolavaunussa siten, että yksi museoaktiiveista tuli loihtimaan meille aamuaterian ennen oikeaan työhönsä menoa. Junavahtimme oli yöpynyt ravintolavaunun kapealla sohvalla, juttua silti riitti vielä aamullakin. Mahtavia ihmisiä!
Vaan eiköhän meille kaikille kohtaaminen ”Number One” ollut Juurikkasaaren juhlatalon isännän kanssa (8.8.). Yöpaikka oli hakusessa ja ennakkotietojemme mukaiset mahdolliset leirisaaret olivat osoittautuneet flopeiksi. Niinpä päätimme katsastaa Juurikkasaaren, sillä saamamme vihjeen perusteella melojat voisivat olla sinne tervetulleita silloin, kun juhlatalossa ei ole yksityistilaisuutta tai jotain muuta tapahtumaa. Koska ei ollut viikonloppu, jolloin tapahtumia yleensä on, toivioretkemme osoittautui täydeksi kympiksi.
Saaren ravintola oli juuri menossa kiinni, kun etsiskelimme rantautumispaikkaa. Siinä soutuveneellä liikkunutta pariskuntaa jututtaessamme, saapui paikalle myös juhlatalon isäntä tekemään taikojaan. Ensin saimme opastuksen meloa toiselle
puolelle saarta ja luvan laittaa siellä telttamme tasaiselle pihanurmikolle. Ennen kuin ehdimme edes nousta kajakeista, meiltä oli jo kysytty haluammeko ruokailla ja kävisikö hampurilaiset ja salaatti ja onko joukossa mahdollisesti kasvissyöjiä. Peukutettuamme ruokatarjoukselle, lupasi isäntä avata grillin. Samassa ajassa, kun olimme saaneet yömajamme pystyyn, oli meille jo katettu valmiit hampurilaisateriat terassille. Kasvissyöjällekin omansa. Myös ruoka- ja saunajuomat saimme ostaa. Ateriatarjoilun sivupuuhanaan isäntä lämmitti meille puulämmitteisen rantasaunan, jonne saimme jäädä saunomaan ja käyttämään takkatupaa niin pitkäksi aikaa kuin meitä huvitti. Saimme vain opastuksen valojen sammuttamisesta
Noitanen. Kuva Marja-Liisa Laihia
Kuvat: Tuija Tarula-Aho
ja ovien lukitsemisesta ennen kuin isäntä lähti kotimatkalle. Sauna ja uinti maistuivat kauniissa kesäillassa pitkän päivän päätteeksi.
Seuraavaksi aamupäiväksi olimme muun hyvän lisäksi saaneet ystävällisen tarjouksen autokuljetuksesta
Säynätsalon kaupalle, mutta siitä kieltäydyimme ja teimme kauppareissun kävellen. Juurikkasaaressa nautimme vielä erinomaisen noutopöytälounaan ennen lähtöämme. Ison peukutuksen arvoinen paikka! Mielenpainuvan veneilijäporukan tapasimme Lehtisten saaren Selkäsaaren satamassa (12.8.), jonne saavuimme alkuillasta. Siellä olikin jo melkoinen määrä veneitä ja veneilijöillä perjantaivauhti päällä grillikatoksessa. Toivottivat naisten maihinnousun tervetulleiksi. Vaan taisivat hieman yllättyä ja pettyäkin, kun porukkamme oli kuoriutunut
kajakeista ja melontavarusteista, koska joku varsin kuuluvasti totesi ”se on joku eläkeläisporukka”. Ja oikeassahan oli. Samat viihteellä olleet veneilijät valvottivat osaa meistä hyvinkin aikaiseen. Itse nukahdin ”Kalliolle kukkulalle” – kuoroesityksen jälkeen.
Myös kohtaamiset eläinten kanssa ovat joskus hauskoja. Kelventeen saaren Hinttolanhiekan retkisatamassa (14.8.) aamiaista syödessämme ilmestyi paikalle kerjäävä sorsajoukko. Yksi linnuista oli muita rohkeampi ja tuli rannalle kosketusetäisyydelle katselemaan ja selittämään, että olisi syytä saada jotain hänenkin suuhunsa. Ei ottanut tosissaan, kun selitimme, etteivät eväämme ole sille kovin terveellistä syötävää. Lintu vain tapitti tiukasti silmiin ja kuunteli juttuja pää kallellaan. Lopulta se tuhahti, kääntyi ja
Vaajakoskella sulun ohjausnaruun ylettyi.
Kuva: Kerttu Virtanen
keikutti takapuoltaan mielenosoituksellisesti mennessään. Viesti tuli selväksi: tyhmiä tätejä, kun eivät anna ruokaa.
Ukkosta ja tuulijumeja
UKKOSRINTAMAT kiertelivät lähietäisyydellämme erityisesti alkupäivinä. Meillä oli kuitenkin onni matkassa, sillä Kerkonkoskella lounastaessamme meitä koko alkupäivän lähennellyt ukonilma ylitti meidät, lähellä myös vahinkoa tehden. Toinen onnenkantamoinen sat-
tui, kun olimme juuri rantautuneet tauolle Laulumäen Kettuhiekalle. Alkoi melkoinen myräkkä. Kovan tuulen lisäksi vielä rajumpia puuskia, varsinainen ukonilma ei kuitenkaan tullut ihan kohdalle. Kolmisen tuntia odottelimme suurimpien puuskien laantumista ja männynkäpypommituksen lakkaamista. Vuorissalon retkisatamassa (kajakeille hyvä rantautumispaikka venelaiturista noin 50 m etelään) vietimme yhden kokonaisen välipäivän kovan tuulen vuoksi. Hyvä paikka välipäivälle (11.8.) sattuikin: grillikatos, sauna, puuceet ja lisäksi käveltävää ja katseltavaa. Saaren lounaiskulmalla on mm. vanha toimintansa lopettanut leirikeskus, jonka rakennukset surullisesti rapistumassa.
Joitakin leiripaikkahuomioita
LÄHDIMME Pielavedeltä liikkeelle illansuussa, joten ensimmäiseksi yöpymispaikaksi valikoitui laavuranta Säviän kanavan kupeessa. Laavu oli kostuneiden kamppeiden mainio kuivatuspaikka ja retkikeittiö. Telttapaikkoja oli vähän, mutta riitti meille. Ehkä paikkoja olisi ollut enemmänkin, jos olisi niittänyt
polvenkorkuista märkää heinikkoa. Viikatetta tai muuta ”niittokonetta” ei kuitenkaan ollut saatavilla.
Jos olisi tehnyt alkuun pidemmän etapin, olisi useampikin hieno leiripaikka ollut mahdollinen. Hirviniemen sekä pohjoinen että eteläinen retkisatama hiekkarantoineen, grillikatoksineen, puuceineen ja avarine järvimaisemineen olisivat olleet loistovaihtoehtoja. Myös Muuraisniemessä olisi ollut hyvin teltoille sijaa, mutta ilman ”palveluita”. Osa rannasta on todella upottavaa hienoa ”juoksuhiekkaa”, jota rantautuessa kannattaa vähän varoa.
Noitasessa Pohjois-Konnevedellä on hyväkuntoinen autiotupa, joka on kullan arvoinen kylmän tuulisella säällä, sillä saari on kapea ja erinomaisesti tuuletettu.
keskelle laitureille. Vähä-Urtin totesimme lähinnä vitsiksi.
Laukaan Tyvelänsaari ei ainakaan nyt ollut yöpymiskelpoinen, siellä oli myllerretty metsätyökoneilla saari hurjan näköiseksi ja tukkien pudotuksessa rantautumispaikasta oli tullut entinen. Masentava näky.
Vaajakosken jälkeisiä retkisatamia Pohjois-Päijänteellä ei voi suositella, vaikka Kalasaaren sauna houkuttelikin. Siellä kajakit olisi, ainakin vesiltä katsoen, pitänyt nostaa veneiden
Päijänteellä on hienoja retkisaaria/satamia. Joitakin niistä kannattaa kesäviikonloppuisin karttaa, jos ei välitä myöhään jatkuvasta äänekkäästä menosta. Yksi tällainen on paikallisten veneilijöiden menomestaksi tietämä ja jo mainittu Lehtisten saarten saunallinen Selkäsaari. Sitä lähellä on Tupasaaren hieno hiekkainen laguuniranta, jos kelpuuttaa paikan ilman fasiliteetteja.
Sulutuksessa. Kuva: Tuija Tarula-Aho
Hajahuomioita
REITILLÄ on kahden suluttoman kanavan lisäksi kahdeksan sulkukanavaa.
Sulkujen kutsunarujen materiaalista, lyhyydestä ja paikoin sijoituksestakin meni retkemme jälkeen palautetta Väylävirastolle.
Erityisesti tuulessa heiluvat, ”veneilijän pituiset” muovinarut ovat lyhyehkölle kajakkimelojalle vaikeasti tavoitettavia. Ketjut olivat huomattavasti helpompia, joskin pääsääntöisesti liian lyhyitä.
Kannattaa ennakkoon selvittää, sattuisiko reitille kylätapahtumia tai muita hauskoja ”häppeningejä”.
Suolahtipäivä oli mainio.
Alkujaan suunnittelimme kaupassakäyntiä Äänekoskella, mutta se ohitettiin, koska ei-melojilta saamamme tiedon mukaan kaupasta palatessa olisi joutunut melomaan Häränvirtaa vastaan. Emme testanneet olisiko se sittenkin ollut helppo melottava, kun Suolahti veti muutenkin puoleensa.
Hyvä päätepiste retkelle
KAIKKI hauska päättyy aikanaan. Niin tämäkin reissu Lahteen Vesisamoilijoiden laituriin Kahvisaaressa. Siellä meitä odotti kolmen auton ja niiden kuljettajien lisäksi basilikasitruunatäytekakku ja oikeaa kuohujuomaa, autonkuljettajien omaa juomaa unohtamatta. Ei hassumpi lopetus retkelle.
Viimeinen retki-ilta Hännyssaaressa. Kuva: Tuija Tarula-Aho
Jäsenpäivystys
Vajasaaren toimiston päivystys on auki:
• huhti-syyskuussa tiistaisin klo 18-19
• loka-maaliskuussa kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18-19
Päivystysaikoina toimistonhoitaja vastaa numerosta 050 3574 507. Toimiston sähköpostiosoitteesta toimisto@merimelojat.fi vastataan muutaman päivän kuluessa.
Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Tarkista päivystysajat verkkosivuilta, muutokset ovat mahdollisia.
Viestintä
Verkkosivuilta merimelojat.sporttisaitti.com löytyy kattavasti tietoa seuran toiminnasta ja tarjonnasta sekä ajankohtaiset uutiset.
Sähköpostilistalla välitetään tärkeimmät uutiset. Liity listalle tai eroa siitä lähettämällä viesti osoitteseen www-vastaava@merimelojat.fi.
Merimeloja-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Jäsenten juttuja ja kuvia otetaan mielellään vastaan, julkaistusta materiaalista saa talkoopisteen. Lisätietoja lehti@merimelojat.fi.
Facebook-ryhmä löytyy hakemalla nimellä ”Merimelojat”. Ryhmässä muistutellaan ajankohtaisista asioita, ja sen on hyvä paikka keskustella seuratovereiden kanssa.
Instagram-tili löytyy osoitteella www.instagram.com/merimelojat tai hakemalla @merimelojat. Käytä melontakuvissasi tunnistetta #merimelojat.
Sauna
Kun saunatilojen korjaus valmistuu saunan lämmitysajat ovat syyskokouksen 2022 päätöksen mukaiset:
Talvikausi 15.9.-14.5: tiistai ja torstai klo 17-20, lauantai klo 15-18, sunnuntai klo 15-20
Kesäkausi: 15.5.-14.9: maanantai-torstai klo 18-22, lauantai 15-18, sunnuntai klo 15-20
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki toimisto@merimelojat.fi www.merimelojat.sporttisaitti.com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta www.merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET
Nordea FI37 2400 1800 0354 87: tilille maksetaan sekä jäsenmaksut että retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
