Räisänen Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504 Gustafsson, Jussi
Kannen kuvat Päivi Ala-Harja ja Rauli Rautavuori
YLIMELAMIES
Täällä taas. Seuraavaa puheenjohtajan viestikapulan kantajaa ei syyskokoukseen mennessä löytynyt, etsiskelyistä huolimatta. Kun tulin valituksi ensimmäisen kerran, ajattelin hoitavani yhden kaksivuotiskauden, ikäänkuin virkamiespääministerinä siirtymän kahden puheenjohtajan välissä. Seuran historiasta löytyy vain yksi pidempi puheenjohtajakausi, Veikko Harman 19 vuotta. Eiköhän kahden vuoden päästä olisi jo aika vaihtaa?
Onneksi joukossamme on vastuunkantajia, hallituksen jäseniä, muita vapaaehtoisia tehtävään sitoutuneita toimihenkilöitä ja muutama vähintään yhtä sitoutunut palkattu työntekijä. Kaikkein tärkeintä kuitenkin jäsenten aktiivisuus, se on seuramme toiminnan kulmakivi. Kiitos kuuluu meille jokaiselle!
Muita seuramme toiminnan kulmakiviä ovat suvaitsevaisuus ja tasa-arvo. Jokainen vajasaaren portista sisään astuva on samanarvoinen, tittelit ja kengännumerot jäävät portin ulkopuolelle. Voimme olla asioista eri mieltä, mutta henkilökohtaisuuksiin emme sorru. Pidin aiheesta lyhyen puheenvuoron puurojuhlassamme. Seuraavana päivänä mielessä musteni, kuultuani että heti perään joku oli sortunut loukkaavaan, jäsenten ikää ja perhetaustaa käsittelevään kielenkäyttöön. Sellainen ei kuulu Merimelojiin.
Talvi kääntyy kevääksi, aurinko on päivä päivältä korkeammalla. Jaostot hiovat suunnitelmia uudelle kaudelle. Melontakesä, täältä tullaan!
Rauli Rautavuori, ylimelamies
HALLITUS tiedottaa
Syyskokouksen päätöksiä
Suunnitelmat hyväksyttiin. Hallitukseen valittiin uusia jäseniä.
Merimelojat ry:n syyskokous 2018 järjestettiin majalla tiistaina 20.11.2018 klo 18.
Kokous hyväksyi hallituksen esitykset yleissuunnitelmaksi, toimintasuunnitelmaksi, maksuiksi ja talousarvioksi vuodelle 2019. Hallitus sai tehtäväkseen pohtia seuralle ympäristöä säästäviä toimintatapoja, muun muassa Merimeloja-lehden muuttamista sähköiseksi julkaisuksi.
Seuran hallitukseen valittiin erovuoroisista jatkokaudelle 2019–2020 Outi Raudaskoski ja Martti Roivainen. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Nädia Radi, Asko Niemelä-Koura, Päivi Ala-Harja ja Matti Bohm.
Toimikaudelle 2018–2019 viime syksynä valitut Timo Mononen, Heikki Ritvos, Aarne Miettinen ja Kimmo Ahonen jatkavat hallituksessa.
Seuralle ei päästy valitsemaan uutta puheenjohtajaa vuo -
den mittaisen rekrytointityön jäätyä tuloksettomaksi. Kun kokoussalistakaan ei löytynyt vapaaehtoisia, Rauli Rautavuori ilmoitti olevansa käytettävissä vielä yhdelle kaksivuotiskaudelle ja valittiin tehtävään.
Skorvön isäntä vaihtui
Veli-Matti Wasenius luopuu pitkään hoitamastaan Skorvön isännän tehtävästä. Isännäksi nimettiin Harri Granholm.
Skorvön retkisaaren isäntänä aloittanut Harri on tuttu monille Skorvön kävijöille. Harrin tavoittaa sähköpostitse osoitteesta skorvo@ merimelojat.fi
Onnea uudelle isännälle ja kiitokset tehtävästä luopuvalle!
Melontakouluihin vetäjäksi
Kesän 2019 melontakoulujen ilmoittautuminen on vilkasta.
Melontakouluissa on vielä vapaita päävetäjän ja apuohjaajan paikkoja, nopeimmat pääsevät mukaan! Ilmoittautuminen ohjaajaksi onnistuu seuran sähköisillä tiedo -
tuskanavilla julkaistun linkin/taulukon kautta tai toukokuun alussa vajan ilmoitustaululle siirrettävään listaan.
Jo ilmoittautuneiden toivotaan kirjoittavan yhteystietonsa vajalle tulevaan listaan, jotta vetäjät voivat sopia melontakoulunsa järjestelyistä etukäteen keskenään.
Jos et ole saanut linkkiä ohjaajaksi ilmoittautumiseen, voit pyytää sitä osoitteesta koulutus@merimelojat. fi tai ilmoittautua vajalle toukokuun alussa tulevaan listaan.
SM- ja arvokisamitalistien huomioiminen
Merimelojat korvaa vuonna 2018 melonnan SM-mitalin tai lajin EMtai MM-kilpailuista mitalin saavuttaneiden urheilijoiden kilpailulisenssin vuodelle 2019. Korvaukseen oikeutetut maksavat kilpailulisenssin ensin itse. Kopio maksukuitista (pdf-muodossa) lähetetään täytetyn tiliöintilomakkeen kera sähköpostitse lajijaoston vetäjälle toukokuun loppuun mennessä.
TALKOOT
Merkkaa päivät kalenteriin. Tarkemmat tiedot myöhemmin.
Vajasaaren kevättalkoot sunnuntaina 5.5.2019 klo 10
Skorvö talkoot 8.6.2019
Mäntysaari ilmoitetaan myöhemmin
KEVÄTKOKOUS 23.4.2019 klo 19
Merimelojat ry:n kevätkokous järjestetään
Merimelojien majalla tiistaina 23.4.2019 klo 19. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.
Kokouksessa on kahvitarjoilu.
Hallitus
Vuoden
Jäsenmaksulaskut lähetetään helmikuun loppupuolella – maaliskuun alussa ja ne erääntyvät kahden viikon kuluttua. Jos et ole saanut laskua maaliskuussa, ota heti yhteyttä toimistoon.
Käytä maksaessasi vain laskussa annettua tilinumeroa ja viitettä. Jos laskussa on jotain huomauttamista, ota ensin yhteyttä toimistoon.
Älä muuta laskun summaa omatoimisesti!
Muista oikea viitenumero!
Jos laskua ei makseta eräpäivään mennessä, jäsenen avainkortti suljetaan niin, että jäsen ei enää pääse avainkortillaan vajasaarelle. Uuden kortin saa sen jälkeen vain toimistosta päivystysaikoina (vanha kortti otettava mukaan). Tiedot poistetaan myös lehden postituslistoilta.
Seura ei lähetä jäsenkarhulaskuja.
Puolen vuoden kuluttua jäsenmaksun maksamatta jättämisestä jäsenen katsotaan eronneen seuran jäsenyydestä. Tästä ei lähetetä ilmoitusta entiselle jäsenelle.
Jos eroat seurasta tai sinut todetaan eronneeksi ja sinulta on jäänyt omaisuutta seuran tiloihin (esim. kajakki tai muita tavaroita), seuralla on kahden vuoden kuluttua erosta oikeus menetellä tavaroittesi kanssa hyväksi katsomallaan tavalla. Muista siis poistaa kaikki omaisuutesi seuran tiloista.
MELONTARETKET kaudelle 2019
ILMOITTAUTUMISET retkille alkavat tiistaina
26.3.2019 klo 18, poikkeuksena ruskaretki jolle voi ilmoittautua tiistaista 13.8.2019 klo 18 alkaen ja talviretki, josta kannattaa kysellä heti kun tieto talviretkestä tavoittaa sinut.
Vaatimustasot ja niiden lyhyet kuvaukset
1 = helppo. Rauhallinen tahti, suojaisat reitit.
Suunniteltu päivämatka on noin 25 km.
2 = keskitaso. Normaali retkivauhti, osittain suojaisat reitit.
Vaatii jonkin verran retkikokemusta. Päivämatkat noin 30 km.
Päivämatkan pituus voi olla yli 40 km. tiistai 26.3.2019
Merimelojien talvivaellusretki (maaliskuun loppu, huhtikuun alku)
Retken pituus ja tarkka ajankohta päätetään kunhan saadaan selville osallistujat.
Vetäjänä Mara
Vaatimuksina vähintään 100 hiihtokilometriä ja talviretkeilykokemusta.
Vaatimustaso 2.
Ilmoittautuessa on ehdottomasti mainittava seuraavat seikat:
* nimi, puhelinnumero ja sähköposti
* pystyykö ajamaan bussia
* onko käytössä auto ja montako henkilöä ja/tai ahkiota voi ottaa kyytiin.
Enintään 4–6 osallistujaa.
Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut, niin saadaan selville mikä on merimelojien talvivaellusinnokkuus myös ensi talven retkeä suunnitellessa.
Ilmoittautuminen ja tiedustelut halti_1999( )yahoo.com
Skorvanin kevätretki
17.–19.5.2019
Vetäjinä Nädia Radi ja Matti Palovaara
Vaatimustaso 1–2.
Vaatimuksina vähintään 50 melontakilometriä, yksi Skorvanin viikonloppuretki (vast.) sekä pelastusharjoitus vetäjien johdolla tällä kaudella ennen retkeä. Retkelle lähtijöillä tulee olla riittävä kokemus ja varusteet kylmille melontavesille.
Ilmoittautuessa mainittava puhelinnumero ja sähköpostiosoite, sekä lyhyesti melontakokemus. Ilmoittautumiset nadia.radi@gmail.com
Saaristomeren retki 13.–16.6.2019
Vetäjänä Mara.
Vaatimuksina vähintään 150 melontakilometriä, yksi Skorvanin viikonloppuretki (vast.) sekä pelastusharjoitus vetäjän johdolla tänä vuonna ennen retkeä.
Vaatimustaso 2.
Ilmoittautuessa on ehdottomasti mainittava seuraavat seikat:
* nimi, puhelinnumero ja sähköposti
* onko käytettävissä auto
* montako henkilöä ja/tai kajakkia voi ottaa kyytiin
Vetäjinä Eeva Kirveskari-Lindholm ja Joachim Lindholm
Vaatimustaso 1
Tämä voisi olla vaikka ensimmäinen yön yli melontaretkesi tai mukava ”sunnuntailäpsyttely” pitkästä aikaa!
Lähdemme aamulla Merimelojien majalta, teemme sopivasti pysähdyksiä lähikohteissa sään mukaan ja saavumme viettämään illan ja yön Mäntysaaressa. Tahti on hidas ja matka sopivan lyhyt. Yöpymiseen tarvitset oman teltan, saaressa on saunomismahdollisuus. Palaamme takaisin rauhalliseen melontatahtiin sunnuntaina. Retken aikana on mahdollisuus harjoitella tekniikkaa, leiriytymistä, pakkaamista ja
suunnistamista turvallisesti. Edellytys osallistumiselle on alkeiskurssin suoritus + muutama n. 10 km yksittäinen melontamatka. Retken toteutuminen on sääolosuhteista riippuvainen.
Kerrothan ilmoittautumisessa ainakin melontakokemuksesi, s-postisi ja puhelinnumerosi.
Ilmoittautuminen eeva.kirveskari@gmail.com.
Ruskaretki 3.–6.10.2019
Vetäjänä Mara. Kohteena luultavasti jokin Saimaan alue.
Vaatimuksina vähintään 150 melontakilometriä ja yksi Skorvanin viikonloppuretki (vast.) tänä vuonna ennen retkeä.
Vaatimustaso 2.
Ilmoittautuessa on ehdottomasti mainittava seuraavat seikat:
* nimi, puhelinnumero ja sähköposti
* onko käytettävissä auto
* montako henkilöä ja/tai kajakkia voi ottaa kyytiin.
Enintään 12 osallistujaa.
Ilmoittautuminen halti_1999@yahoo.com.
Viipurin saariston retki 1.–7.7.2019 (Alustavasti suunnitteilla)
Lisätietoa toteutumisesta ja ilmoittautumisista myöhemmin, lähtöhalukkuutensa voi ilmoittaa Evgenylle evgeny.ermakov@gmail.com
Muista mahdollisista retkistä tiedotetaan lisää myöhemmin.
Retki-ilta järjestetään 19.3.2019 klo 18 alkaen Majalla.
TONNARIT
Vuonna 2018 yli tuhat kilometriä meloneet eli tonnarilistalle yltäneet Merimelojat
Nimi Kilometrit
Hannu Taipale 5003
Erkki Nieminen 2265
Tuula Mikkonen- Gröhn 2148
Harri Granholm 2005
Laura Tielinen 2000
Riitta Turunen 1810
Kirsi Nukarinen 1783
Sari Saranka 1770
Tatu Paulaharju 1763
Rauli Rautavuori 1730
Jari Kallio 1698
Sirkku Lehtinen 1509
Asko Niemelä-Koura 1332
Jyri Juslen 1300
Mara Roivainen 1238
Miliza Malmelin 1234
Katri Malmström 1200
Päivi Ala-Harja 1172
Reino Kaario 1118
Kerttu Virtanen 1079
Anneli Suitiala 1071
Lasse Kovanen 1056
Ilmo Karila 1050
Matti Ojala 1046
Lauri Ovaska 1027
Irja Ruuska 1026
Oona Masso 1025
Evgeny Ermakov 1020
Marja-Liisa Laihia 1018
VIRKISTYSMELONNAT kuulumisia ja suunnitelmia
KAUDELLE 2019
Edelliskautena mahtavat säät suosivat torstairetkiä. Vedetkin olivat ennätyksellisen lämpöisiä, eikä levistä ainakaan oman muistikuvani mukaan ollut liikaa haittaa – unelmakesä siis takana ja uutta sellaista toivotaan. Viime kautena päästiin moniin paikkoihin minne huonommilla keleillä ei olisi arki-iltana ehditty meloa kuten pitkälle horisonttiin etäisille luodoille tai vaikkapa Espoon edustan Haukilahden uimarannalle. Kuva ilta-auringon laskiessa tuosta Espoon retkestä saattaa nostattaa fiiliksiä ja aiheuttaa melontakuumetta ensi kaudelle. Kesän mittaan virkistysmelonnassa tehtiin lenkkejä, jotka vastaavat matkaa Lauttiksen ympäri eli keskimäärin 13 km reissuja. Mukaan tuli tavallisesti toistakymmentä innostunutta osanottajaa per kerta.
Kiitos kaikille melojille ja vetäjille positiivisesta mielestä ja tsemppihengestä! Virkistysmelonnan idea on olla yhteistä harrastusta ja vapaaehtoista toimintaa, joten siihen ei tarvita nopeuden tai matkan pituuden suhteen rajoituksia, mutta ei myöskään ole tarkoitus jättää ketään jälkeen. Tämä on porukassa melontaa parhaimmillaan, mutta vaikka emme kilometrien rohmuajia tunnustaisi olevammekaan, retkien taso on Titu-melontoihin verrattuna selvästi suunnattu jo vähän osaavammille. Uusia vetäjiä toivotaan toimintoihin mukaan ja alla onkin virkistys-emaili, johon voi ilmoittautua. Vetäjien on hyvän melontataidon lisäksi osattava reskuttaa ja tuntea venereitit. Toiminnasta saa samalla tavalla talkoopisteitä kuin vaikka melontakoulun vetämises-
tä eli virkistysmelonta on kiva tapa meloa porukassa ja samalla jeesata muita tuoreempia melojia.
Tyytyväisiä voidaan olla kun kalustokin taas säilyi ehjänä meidän jäljiltä ja paljon uutta toivottavasti opittiin sekä aika monta kahvilaa bongattiin. Luontokuvaus oli erityisteemana, kun saatiin matkaan puoliammattilaisen Teemu Saloriutta kertomaan niksejä. Virkistysretkeläiset haastoivat myös itseään parempaan melontatekniikkaan ja Timo laittoikin meidät tsemppaamaan monipuolisesti. Melonnan eri osa-alueitten hiomista kokeiltiin parantamalla jalkojen käyttöä, vartalon kiertoa ym. Varusteista oli puhe - omien hankintaa suosittelen sitten, kun osaa jo arvioida mikä itselle sopii. Ne venyttelytreenit Munkan rannassa jäi taatusti mieleen ja housut meni pesuun hanhien jätösten takia. ”Suolatönkätyt käsivarret” eli suoraksi ojennettujen käsivarsien vetokokeilu oli loppumatkan juttu - kiitos MonoTimolle haasteista ja otetaan uudestaan! Kauden aikana ehdimme grillailemaan ja saunomaan Mäntiksessä. Kokopäi-
vän retkistä yksi jäi evättyjen lupien takia tekemättä mutta Varsasaaren grillauskerta onnistui. Viime kautena virkistystouhuihin hankittiin Gibbon Fun Line X13, 15 m tasapainoliina ja puunsuojat. Tasapainoilua ehdittiin kevyesti jo kokeilemaan Skorvössä ja nyt olisi tarkoitus päästä treenaamaan tasapainoa jo mahdollisesti alkukauden suunnittelukerran yhteydessä. Ekat yritykset olivat sekunneissa laskettavissa ja siitä on hyvä parantaa. Virkistyksellä on käytössä myös pumppuja, hinausköysiä ja melontarukkasia, joita voi käyttää omissa melonnoissa jo ennen virkistyskauden alkua eli toukokuun viimeinen viikko. Ensi kesäkautena pyritään paneutumaan inkkari- ja suppitekniikkaan, jos sopivat vetäjät löytyvät, järjestetään ehkä jonkinlainen roska-blogging ja tietysti se kohuttu kuumelontaretki – kaikki tämä ennen kauden päätöskertaa syyskuun ensimmäisellä viikolla. Nähdään siis virkistyskautena 30.5.–3.9 vesillä!
Huomio kaikki Skorvön tuvan ja saunan lämmittäjät ja muut puunpolttajat!
Jäät ovat vahvistuneet siihen malliin että pidetään puutalkoot Skorvössä. Puut tulevat Väransbyn tien päähän ja sieltä kuljetamme ne ahkioilla saareen. Matkaa on noin 1,5 km/suunta.
Nyt on hyvä tilaisuus päästä ulkoiluttamaan ahkiota. Lasten pulkkakin soveltuu hyvin tarkoitukseen. Osallistumisesta saa talkoopisteen.
Ajankohta: Lauantaina 2.2.2019 klo 10:00 alkaen
Paikka: Väransbyn ulkoilualueen lounaisreuna.
Varustus: Sään mukainen pukeutuminen, hiihtovarusteet, jäälläliikkumisvarusteet, ahkio tai pulkka, eväät, juotavaa
Erityisvarusteet: skrapa taskussa, jään päällä lumen alla on vettä joka saattaa jäätyä suksiin.
Tulijoita pyydetään ilmoittautumaan, jotta osataan tilata tarpeeksi puita. Että kaikille riittää.
Puita on yhteensä 60 pussia. 45 pussia extrapriimaa ja 15 pussia tuoreempaa tavaraa.
TUOREET PUUT VIEDÄÄN
ENSIN ja varastoidaan perälle jossa ehtivät kuivaa ennen käyttöä. Jätetään puut pusseineen varastoon. Ei tuhlata aikaa pussien purkuun.
Laavulla on (urakan jälkeen) tulistelua, evästelyä ja itsensä kehumista. Tarjolla myös makkaraa ja kuumaa mehua.
Paavi jää valvomaan saarta talkoolaisten poistuttua
Kuva Kirsi Nukarinen
RUSKARETKI Puulalla
Ruskaretki on mielenkiintoinen irtiotto uuvuttavasta työnteosta. Lokakuun alkupuolella alkaa jo olla sen verran viileät yöt, että talvimakuupussi pitää kaivaa esiin, ja melarukkaset sekä pipo ovat pakollisia retkivarusteita.
teksti Päivi Ala-Harja kuvat Henri Modig ja Kari Tiitola kuva Aholasta
Ruskaretkelle lähtiessä pitää asennoitua niin, että välillä saattaa sataa rankastikin, mutta se kuuluu reissun luonteeseen.
Viime syksynä suunnistimme vajaan kymmenen hengen porukalla Etelä-Savoon Puulalle. Järvi on vajaat viisikymmentä kilometriä pitkä ja kolmisenkymmentä kilometriä leveä. Wikipedia väittää, että järvessä on laskettu olevan 1659 saarta. Ajopäivän iltana yövyimme Viljakkalansaaren etelärannalla tutulla Lomarenkaan tilalla Aholassa ja yritimme löylytellä kaupunginhajun irti nahkoistamme. Aamulla ehdimme pakata kajakkimme kuivana, mutta hyvin pian vesille päästyämme alkoi tasainen tihkusade. Isom-
missa aukoissa, järvenselillä tuuli nosti terävää aaltoa. Sade taukosi sopivasti lounasaikaan ja nuotion lämmössä Hirsisaaressa oli mukava tunnelma. Heti kajakkiin päästyämme yläkerran isäntä alkoi kaataa saavista vettä niskaamme. Olin ajatellut, että sauna taas heti toisena iltana ei ole paras vaihtoehto, mutta läpimärkänä olin täysin vakuuttunut ajoituksen nerokkuudesta. Riuttasen kalamajan sauna oli jo aikaisemmalta reissulta jäänyt mieleen erinomaisen hyvistä löylyistään. Yökyöpeliporukalla tuli rilluteltua kohtuullisen myöhään.
Kolmantena melontapäivänä sää selkisi sen verran, että ruskan värit alkoivat paljastua harmau-
den alta. Kiipesimme Iso Paatsalon Korppivuorelle, mutta näkymä ei jäänyt mieleen henkeäsalpaavana. Bongasimme matkaa tehdessämme raukkeja, jotka ovat sienenmuotoisia kiviharvinaisuuksia. Kolmannen yön vietimme Papusaaressa, jossa on mukavia telttapaikkoja ja hyvä katettu tulistelupaikka lettukestejä varten. Paluumelonnalla Aholaan
saimme vasta kunnon käsityksen ruskasta, kun aurinko sai keltaiset ja punaiset lehdet säihkymään valossa. Itselläni tarkentui kuva Puulasta rauhallisena järvenä, jonka luoteisosassa on hurmaava rikkonainen saarirykelmä suojeltuine rantoineen. Mukavassa porukassa mukava pidennetty viikonloppuloma!
Hirsisaareessa lounastauolla sade lakkasi hetkeksi
Mitä mä Malagas,
KU VOIN KÄYDÄ MELOMAS
Mikä motivoi vesille keräämään kilometrejä, mitä kilometrien kerääminen vaatii fyysisesti ja henkisesti? Tällaisella haastattelupyynnöllä lähestyi nyt jo lopetettu Melonta- ja Soutu- lehti allekirjoittanutta toissa syksynä. Olin kerännyt huomattavan määrän kilometrejä melontalehden vuotuisissa tonnaritilastoissa ja
lukujen taustoja olisi haluttu avata lukijoille. Haastattelua ei tehty. En halunnut profiloitua kilometrien kerääjänä, kun se ei ole olennaista harrastuksessa. Syksyllä kuuntelin otsikossa mainittua Gasellit-JVG yhtyeiden kappaletta ja siihen kovasti samaistuin. Ei siinä melonnasta mitään pu-
Inarinretkellä 2015, kuva Harri Granholm
huta. Ja ”Sweet Home Ala-Malmi…” Ei, minulle tämä kivikylä ei koskaan ole ollut sweet home. Olen kyllä syntynyt Tapiolassa ja täällä kouluni käynyt ja töitä tehnyt. En vaan koskaan ole viihtynyt kivikylässä. Mutta merellä on helpompi hengittää. Töiden jälkeen on päästävä vesille ja työviikon jälkeen on huonosti, jos retkilastattu kajakki ei irtoa vajalaiturista kohti Porkkalaa alle kolmen vartin siitä, kun virta on katkaistu työkoneesta. Se siitä motivaatiosta, ei liene laajemmin samaistuttavissa oleva asia tai melonnan tulevaisuuden näkymä, vaan enempi henkilökohtainen ongelma. Armeija-aikoihin saakka vietin kaikki kesät maalla peltohommissa ja viihdyin hyvin. Pari vuotta armeijan jälkeen kolahti koskimelonta lujaa ja peltohommat jäivät. Viikonloppuisin käytiin poikien kanssa Kymijoen koskissa harjoittelemassa ja ympäri Suomea koskikisoissa Muoniossa, Kuusamossa, Naruskalla jne. Kesälomalla reissu Norjan koskiin ja muutaman kerran Itävallassa kumilauttakisoissa (rafting). Iltaisin meloin Ykan kymppiä kilpurilla. Melontareissuilla läpi Suomen seuran bussilla ajellessamme katselin upeita järven selkiä sillä silmällä, että tuonne pitäisi vielä joskus päästä katsomaan mitä selkien takana on. Viidentoista koskivuoden jälkeen retkimelonta syrjäytti koskihommat, kun kesällä 2001 koskireissu Norjaan vaihtui
viime hetkellä viiden päivän retkeen Paraisilta Helsinkiin. Koskeen en ole sen jälkeen palannut, vaan lähdin toteuttamaan omia haaveita ja niitä järvenselkiä on tullut koluttua. Koskimelontahan on porukkalaji ja porukan hajotessa oli aika lähteä soolouralle.
Aikaisemmin melontakaudet loppuivat pakkasiin yleensä marraskuun alkupäivinä, mutta ilmaston lämpenemisen myötä vedet ovat olleet auki vuodenvaihteeseen ja kauden pituudeksi voi tulla yli yhdeksän kuukautta. Kulunut kausi oli tällainen. Heinäkuussa meloimme porukalla kahden viikon itäretken vaja-Virojoki-vaja, 450 km. Sen jatkoksi soolona Soisalon kierros Saimaalla 600 km. Illat ja viikonloput kuluivat pitkälti meloessa. Itsenäisyyspäivän aamuna viidestä tonnista puuttui 500 km, kun lähdin vajalta neljän päivän retkelle Porkkalaan. Aikaisemmista vuosista tiesin, että jos meri pysyy auki vuoden vaihteeseen, niin viisi tonnia olisi mahdollinen normikuukauden suoritteella. Arki-iltaisin töiden jälkeen pimeässä kiersin lähivesiä ja kävin uudestaan Porkkalassa. Ei ahdistanut pimeä märkä syksy, ulkoilun jälkeen nukuin hyvin ja töissä riitti virtaa. Jouluna kausi näytti katkeavan pakkasiin, kun lähivedet jäätyivät ja vielä puuttui 90 km. Mutta joulun jälkeen lauhtui ja aukesi kolmen päivän sääikkuna Porkkalan reissulle. Kajakki auton katolle ja sulaan
veteen Lauttasaaren rannasta. Parin asteen pakkasessa rönsyillen Skorvaniin 40 km, lauantaina päivälenkki Lähteelään ja kaivosta löylyvettä 31 km. Uuden vuoden aaton aattona paluu kevyessä myötäisessä 22 km ja viiden tonnin lukema oli saavutettu. Määrätietoinen työ vie tavoitteeseen. Viiteen tonniin sisältyi myös noin 90 telttayötä ja huomattava osa kilometreistä on melottu retkilastissa, eikä kelejä valikoitu. Seurassa melonta-aktiivisuus sen sijaan on ollut laskussa lähes kaikilla mittareilla tarkasteltuna. Tonnareiden määrä vähenee, vajakirjan merkintöjen perusteella melontasuoritteet vähenevät, kilpamelonta hiipuu, Skorvön käynnit ovat vähentyneet jne. Melontakoulut kuitenkin vielä täyttyvät ja melontaharrastus kiinnostaa nuoria. Uudet melojat eivät kuitenkaan tunnu pääsevän alkua pidemmälle harrastuksessa ja parin vuoden jälkeen homma hyytyy. Tulee ehkä yllätyksenä, että melonta, melontaretkeily vaativat fyysistä ja henkistä sitkeyttä, harjoittelua, taitoa, sitoutumista, varusteita, aikaa jne. Nuoria on kuskattu autolla harrastuksiin saleille ja palloiluhalleihin. Armeijankin yhä useampi jättää kesken. Asennettakin puuttuu. Näistä lähtökohdista en näe melonnan tulevaisuutta ainakaan massojen harrastuksena. Melonnassa ja Merimelojilla on kuitenkin valtavasti käyttämätöntä harrastuspotentiaalia. Vielä on joukos-
sa junan muualta tuomia ja oman tien kulkijoita, joille liikunta ja ulkoilu ovat elämäntapa. Melonta tarjoaa meille mahdollisuuden toteuttaa tuttuja harrasteita keskellä kivikylää. Valopilkkuna sentään hallitukseen saatiin uusia tekijöitä. En ole koskimeloja, kilpameloja, retkimeloja. Mutta kaikista niistä olen imenyt oppia ja vaikutteita harrastukseeni. Oma juttuni on yhdistää kuntomelonta ja retkeily. Kutsutaan tätä vaikka kuntoretkeilyksi. Tarkoitus on meloa kevyissä retkivarusteissa mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti. Ja pitkälle. Retkeily ei ole itsetarkoitus, se vain mahdollistaa melonnan hienoissa maisemissa riippumattomana majoituksista ym. Tätä olen hionut viikonloppuretkillä Porkkalaan Skorvön retkitukikohtaan ja Saimaalla Soisalon kierroksella, josta on muodostunut joka kesäinen pyhiinvaellus. Ensi kautta odotan innolla, sillä viime syksynä löysin kajakin joka toimii hienosti kuntoretkeilyssä. En ole jäähdyttelemässä harrastusta tai kirjoittamassa muistelmia, vaan jatkan niin kauan kuin kuntoa ja terveyttä riittää. Kilometrejä kertyy siinä sivussa.
Takaisin Malagaan ja ajankohtaiseen ilmastokeskusteluun. Vaalikevätkin on. Varsinkin nuorilla on huoli ympäristöstä ja lentomatkailu etelän lomakohteisiin mietityttää ilmastovaikutusten takia. Mutta mitä tilalle, jos pimeää märkää syk-
syä ja talven kylmyyttä ei haluaisi paeta lentämällä etelän aurinkoon. Voisiko tässä kivikylässä oppia elämään, näistä olosuhteista, maisemista ja vuodenajoista nauttien ja ympäristöä arvostaen. Voisinko äänestää ehdokasta, joka haluaa kieltää autoilun, mutta lomailee Malagassa ja posket näyttävät siltä, ettei kunnon ja terveyden eteen ole koskaan mitään tehty. Koska en ole poliitikko, uskallan tätä kysyä. Ja minulla on vastaus, mitä Malagan matkan tilalle. Kajakki vesille ja märkää pimeää syksyä päin. Ykan kympiltä löytyy liikunnan riemu, kunto ja terveys. Se on pohjana
pidemmille vaelluksille ja melontaelämyksille. Suomi on melojalle upea maa, eikä vesillä ole ruuhkaa. Hienoimmat luontoelämykset ovat tarjolla juuri melojalle. Hyvä, jos yhdessä elämässä ehtii koluta kaikki upeat kohteet. Minullakin on vielä Ahvenanmaa kiertämättä ja rannikko melomatta. Melontaloma vajalaiturilta lähtien on päästötön. Äänestä ympäristön puolesta melomalla ja löydä itsesi tonnarilistalta!
Yours truly, Hannu Taipale Skorvön paavi kohta satatonnari
Helteisessä heinäkuussa TURKU–SKORVÖ
Retkeni ovat vaikeasti ennakoitavissa.
Kun tulee tilaisuus, kerään kamppeet pikavauhtia kasaan, enkä ehdi matkaseuran perään kysellä. Niin kävi tälläkin kerralla.
Olin Turussa kaverin syntymäpäivillä ja otin kajakin mukaan. Ajattelin, että melon ensin Nauvoon, tunnustelen kestääkö oirehtinut käsi ja suuntaan sitten M/S Eivorin reittiä pitkin Nötön suuntaan. Retken voi keskeyttää satamasaarissa ja tulla lautalla mantereelle, jos melonta ei suju. En arvannut vielä silloin päätyväni kolmisen sataa kilometriä ja kahdeksan päivää myöhemmin Skorvaniin.
Lähdin liikkeelle Saaristomeren melojien majalta Turun eteläpuolelta Ispoisesta. Toistakymmentä kilometriä sisäreittejä melottuani pääsin kunnioitusta herättävälle Airiston selälle. Purjehtiva synttärisankari oli suositellut Airiston selän melomista länsirantaa pitkin eli Rymättylän rantoja seuraillen, mutta
Aamupalaseuraa Borstössä
tulokulmani oli väärä, eikä Airiston selän ylittäminen houkuttanut yhtään. Pysyin siis itärannalla. Seilin läheisessä saaressa nukuttujen unien jälkeen heräsin yhtä vesisäkkiä köyhempänä, kiitos oman huolimattomuuteni tai Seilin janoisten haamujen. Totesin, että vajaan kolmenkymmenen kilometrin melonnan jälkeen vasenta olkapäätäni oli särkenyt yöllä vähän, mutta ei liikaa. Seuraavana päivänä sain Seilin huoltomieheltä vesipulloja ja vakuutuin saaren kauneudesta. Ensimmäisellä vierailukerralla olin itkeä vollottanut saarelle päätyneitä ihmiskohtaloita, mutta nyt kauniina kesäpäivänä pystyin katsomaan toisilla silmillä.
Jatkoin uhkaavan tihkusateen takia pysähtymättä Nauvon
ohi ja pystytin telttani rakkaan Berghamnin ilta-auringossa kylpevälle huoltovenelaiturille. Oli kuin kotiinsa olisi tullut ja edellisvuoden saaristomeren retken ennätykselliset punkkiesiintymät olivat poispyyhkiytynyttä muinaishistoriaa. Luontopolku oli taas niin mukava kiertää ja lehmät käydä tervehtimässä. Kävin Nötön saaristokaupalla juomassa oluen ja ostamassa pientä ruokatäydennystä. Päätin jatkaa itselleni tuntemattomille seuduille Borstön suuntaan. Hurmaannuin kallioisista, karuista ulkoluodoista. Borstön venesatamaan ei tehnyt mieli telttaa pystyttää, mutta löysin kylän läheltä sopivan kalliorannan. Kun lampaan
kakkoja vähän siivoili pois, oli kalliolla mukavampi tepastella. Aamulla karvaiset, rohkeat määkijät tulivat tutkimaan, kuka on valloittanut laitumen parhaan plassin. Saarelta jäi mieleen kauniit saaristolaistalot, venevajat laituriverkostoineen, valtavankokoinen veneen ankkuri, saarta vartioiva, 1700-luvulla haaksirikkoutuneen veneen keulakuva Borstögumma sekä luontopolun satoja metriä pitkä, monen sukupolven rakentama kiviaita.
Lähes tuuleton sää kannusti jatkamaan matkaa ulkomerellä. Kävin katsomassa Gärskärin vaatimattoman autiomökin, tutustuin läheisellä autiolla saarella lomiaan
Kallioluotoja silmänkantamattomiin välillä Lökholm ja Örö
Berghamnin kotoinen laituri ja venevaja
viettävään, huumorintajuiseen, vanhaan pariskuntaan, bongasin hylkeen ja saavuin tutulle hiekkarannalle Öröhön niin myöhään, ettei venesataman saunaan enää ollut asiaa. Aamun saunavuoron jälkeen huomasin, että pesu ei auttanut. Veneilijöitten viimeistellyt kampaukset ja valkoisena hohtavat paidat saivat reissumelojan tuntemaan itsensä rähjääntyneeksi. Tuli kiire kajakkiin ja Örön kylmänkukat jäivät tällä kertaa tervehtimättä. Pientä painetta reissun päättämiseen Kasnäsiin tuli, koska olin varustautunut liian harvoilla karttalehdillä. Arvelin kuitenkin pääseväni saarijonoja seuraillen Padvaan, jonka leirintäalueella yövyin kurjen ilmaahalkovaa ääntä kuunnellen. Hangon ruuhkaiset väylät olivat pelottavia, kun useampi moottorivene tuli suoraan kohti. Kiukku ei meinannut laantua edes Hangon kauppareissulla, mutta päätin kyytimieheni esteellisyyden vuoksi kuitenkin jatkaa matkaa kohti Tammisaaren kansallispuistoa. Rankan melontapäivän jälkeen pääsin jonkun tunnin jonotettuani Byxholmenin saunan maittaviin löylyihin. Helleaallon ja tyynten kelien ansiosta sinilevä alkoi jo lauttaantua rannoille, mutta Byxholmenissa on kaivo, jossa löyly- ja pesuvettä oli vielä jäljellä.
Kuulin veneilijältä, että Rödjanin hirsisauna oli palanut edellisyönä ja sitä piti seuraavana päivänä mennä katsomaan. Pienen
kalastajatilan poika Thorvald Strömberg voitti 1950-luvulla melonnan mm-kultaa kajakillaan, joka on edelleen saarella. Olin nauttinut useaan kertaan löylyistä hänen vanhassa kotisaunassaan, nyt se oli palanut. Onneksi tuli ei levinnyt ja venevaja sekä päärakennus säilyivät. Kalanmyynnistä, kesäkahvilasta ja saunasta huolehtiva Mikael harmitteli kesken parasta veneilykautta kohdannutta onnettomuutta. Luin venelehdestä, että hän oli hinauttanut parin päivän kuluttua rantaan kelluvan tynnyrisaunan. Melonta jatkui kohti Bärösundin saaristokauppaa, joka oli harmikseni kiinni kun saavuin perille. Pakenin ravintolan valloittanutta veneväkeä Stora Fagerön hiekkarannalle. Saaren kaivossa oli hämmästyksekseni muitten retkeilijöiden juomakelpoiseksi mainostamaa vettä. Meressä ei viitsinyt enää edes tiskata astioita. Ilta-aurinko värjäsi taivaan imeläksi postikorttimaisemaksi. Hylkäsin Inkoon sataman retken päättämisvaihtoehtona, koska Skorvön magneettinen vetovoima alkoi jo tuntua. Olisihan se hienompaa päättää retki sinne. Harvoin on paratiisisaari siltä näyttänyt. Saarella oli pakahduttavan kuuma ja ympäröivä meri oli sakeaa, vihreää hernerokkaa. Oli hyvä päättää retki Väransbyhyn ja suunnistaa kohti sisämaata, puhtaita, kirkkaita järviä Raaseporissa. Ja kävipä tuuri, pääsin suoraan heinäpellolle paaleja kärräämään.
On meillä hienot melontavedet, vaikka Itämeren tila saakin surulliseksi.
Päivi Ala-Harja
Jäsenpäivystys
Päivystysten aikana vastaa numero: 050-3574 507
Päivystysajat:
Huhtikuu–syyskuu: tiistaisin klo 18–19.
Lokakuu–maaliskuu: kuukauden
ensimmäinen tiistai klo 18–19.
HUOM! Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Tarkista päivystysajat aina verkkosivuilta, koska muutokset ovat mahdollisia.
Seuran sähköpostiosoite toimisto@merimelojat.fi
Sähköpostiin pyritään vastaamaan viimeistään muutaman päivän kuluessa.
Sauna
Sauna lämpiää melontakaudella huhti-syyskuussa ma–to klo 17–22 ja su 15–22.
Talvikaudella sauna on lämpimänä
tiistaisin ja torstaisin 17–21 sekä sunnuntaisin 15–21.
Muista uima-asu ulkona liikkuessasi sekä hyvät tavat ja järjestys. Saunassa uima-asu on vapaaehtoinen. Vajalla saunovat ainoastaan seuran jäsenet ja melontakoululaiset. Jäsenet eivät saa tuoda kavereitaan saunomaan.
Uimahallivuoro
Itäkeskuksen uimahallissa perjantaisin klo 19.20, os. Olavinlinnantie 6. Tapaaminen on klo 19.20 Olavinlinnan tien päässä olevalla parkkipaikalla. Älä siis jää uimahallin parkkipaikalle, vaan jatka n 200 m. eteenpäin ja käänny tien päässä liikenneympyrästä vasemmalle. Uimahalliin mennään sisälle sivuparkkipaikan ajoluiskan kautta yhtenä ryhmänä. Keväällä vuorot jatkuu huhtikuun loppuun asti.
kuntosalivuoro
Merimelojien talvikauden vakiovuorot Ruskeasuon liikuntahallin voimailusalilla ovat perjantaisin klo 18–19:30. Olemme vuorolla voimailuseura Herakleen vieraina. Salilta löytyy levypainot ja kaikki peruslaitteet sekä pari soutulaitetta. Keväällä vuorot jatkuu huhtikuun loppuun asti.
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki e-mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
