4/2017
Juhannustunnelmia
Ruskaretki Päijänteelle
Melojan luonto - Pintaa syvemmältä
MERIMELOJIEN HALLITUS
PUHEENJOHTAJA
Rautavuori Rauli pj@merimelojat.fi, 050 357 0916
SIHTEERI Roivainen Martti sihteeri@merimelojat.fi
VARAPUHEENJOHTAJA Reino Kaario vpj@merimelojat.fi
TALOUDENHOITAJA Raudaskoski Outi talous@merimelojat.fi 050 431 8295
KOSKI- JA POOLOJAOSTO Miettinen Aarne koski_poolo@merimelojat.fi
NUORISOJAOSTO
Barta Alex alex.barta@merimelojat.fi
RATA- JA MARATONJAOSTO Ritvos Heikki rata@merimelojat.fi 040 570 3376
RETKIJAOSTO
Seppäläinen Eeva-Maria retki@merimelojat.fi
KOULUTUS Mononen Timo koulutus@merimelojat.fi 040 551 9191
TURVALLISUUS
TOIMIHENKILÖT
Kaario Reino turva@merimelojat.fi
TOIMISTONHOITAJA Roivainen Martti toimisto@merimelojat.fi 050 357 4507 (toimisto)
VAHTIMESTARI
Anttila Marianne vahtimestari@merimelojat.fi
POOLOVASTAAVA Atanassov George poolo@merimelojat.fi 041 465 1391
VIRKISTYSJAOSVASTAAVA Jaatinen Risto virkistys@merimelojat.fi
TALOUSSIHTEERI
Luostarinen Leena taloussihteeri@merimelojat.fi 050 5347 537
TALOUSTOIMIHENKILÖ Musakka Henrik talous@merimelojat.fi 0451 365 948
SKORVÖN ISÄNTÄ
Wasenius Veli-Matti skorvo_is@merimelojat.fi
MÄNTYSAAREN ISÄNTÄ Pulkkinen Jussi mantys_is@merimelojat.fi 0400 974 317
KALUSTORYHMÄ
Niemi Renita, Koski Katriina, Mäkelä Tommi, Lumio Toivo, Roivainen Martti, Koivula Heikki, Malmström Marjo, Malmström Katri
MERIMELOJA-LEHTI
PÄÄTOIMITTAJA
Kyttälä Anu-Riikka mm_lehti@merimelojat.fi TAITTO Heimala Mirva mm_taitto@merimelojat.fi VERKKOSIVUVASTAAVAT Räisänen Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504
Gustafsson, Jussi
Kannen kuvat: Päijänteen ruskaretkeltä, Päivi Ala-Harja ja Henri Modig
JUHANNUSRETKELLÄ
Teksti ja kuvat Maria Pohjamo
Pitkän pohdinnan jälkeen päätin lähteä juhannuksena Merimelojien vuokraamalle Skorvön saarelle melontaretkelle. Olin kuullut ystäviltäni etukäteen paljon saaresta, joten se oli saanut suorastaan myyttiset mittasuhteet mielessäni. Matkaa saarelle tulee yhteen suuntaan noin 30 kilometriä, joten edessä oli pisin koskaan melomani matka.
Ensikertalaista melontaretkelle lähtijää jännitti esimerkiksi teltassa yöpyminen, koska viime (ja ainoa!) kokemus telttailuista oli vuosien takaa Ilosaarirockista. Ensimmäisenä edessä olikin teltan osto ja sen pystyttämisen harjoittelu. Olin pohjustanut melontaretkeä jo hyvissä ajoin, sillä olin saanut joululahjaksi Trangia-retkikeittimen.
Tämän kesän oikukkaat säät jännittivät hieman ennen retkeä. Onneksi melontaseuraksi löytyi kokenut seuran jäsen Marko Kattainen, joka on käynyt usein Skorvanilla ja osasi hyvin eri reitit sinne. Myös vinkit kajakin pakkaamisessa olivat arvokkaita. Esimerkiksi juomavesi meinasi unohtua untuvikolta.
Menomatka sujui mukavasti ja pidimme evästauon Stora Herrön saarella. Loppumatkasta oli enemmän vastatuulta, joten matka-aika oli melko pitkä. Saapuessa kiersimme Skorvön saaren. Tästä kuulimme myöhemmin kuittailua. Saaren isäntä oli seurannut valppaasti, ketä seuran jäseniä Skorvölle saapuu juhannuksen viettoon. Hän oli arvellut, että he saavat vieraakseen ehkä kaksi Espoon Eskimoiden jäsentä, jotka kiersivät saaren toisin kuin suorinta
reittiä paikalle rantautuvat seuran jäsenet.
Pitkän matkan jälkeen oli upeaa päästä perille Skorvanille. Saari oli uskomattoman hieno. Illalla lämmitettiin perinteisesti juhannussauna. Kaikki juhannuksen viettäjät mahtuivat saunomaan sulassa sovussa. Illalla saaren päässä sytytettiin juhannuskokko. Suomen kesä näytti kauneimpia puoliaan, vaikkakin valtaosa melojista oli pukeutu-
nut illan viileyden takia kevytuntuvatakkiin. Pipokaan ei ollut liikaa.
Seuraavana päivänä tutustuin saareen ja kävin muun muassa upealla näköalapaikalla. Kävimme myös tutustumassa Lillaniin, joka on pienempi saari Skorvön vieressä. Sinne mennään kannaksen yli joko kahlaten tai kuivin jaloin vesitilanteesta riippuen. Nyt kahlasimme suht viileässä vedessä. Saaren isäntä Veli-Matti kertoi Skorvön vuokraamisesta ja miten Merimelojat on pitänyt huolta saaresta ja rakentanut sinne mm. saunarakennuksen.
Toisena iltana satoi, mutta se ei juurikaan haitannut retkeilyelämää. Kanssamelojamme Kirsi oli virittänyt puiden väliin pressun, jonka alle pääsimme kokkaamaan. Yöllä satoi, mutta seuraavana aamuna paistoi jälleen aurinko.
että eväissä ei pihistelty. Havaitsin, että melojilla oli mukana esimerkiksi pihvejä, mansikoita, salaattia jne. Tiettyjä ruoka-aineita, kuten vaikka mehuja, voi pakastaa ennen lähtöä ja säilyttää kajakissa. Niitä voi syödä kätevästi retken aikana. Kertoessani ystävälleni askeettisista kuivamuonaeväistäni, hän naureskeli, että nyt kun olen oppinut eväskäytännöt, ensi kerralla jäljiltäni löytyy vain hummerin rippeitä.
Paluumatkan myötäaallokko oli aika hurja, ja vielä maissakin keikutti. Onneksi siiitäkin selvittiin.
Retkellä opin, että melontaretken eväiden pakkaaminen on kovin erilaista kuin Lapin vaellukselle. Toisin kuin vaeltaessa, melontaretkellä tavaroiden paino ei ole keskeinen asia. Pääasia on, että kaikki tavarat mahtuvat kajakin luukkuihin sisälle. Olin retkeilytyyliin pakannut mukaani mahdollisimman kevyttä kuivamuonaa, kuten nuudeleita ja pastapusseja. Huomasin kuitenkin,
Suosittelen Skorvön retkeä kaikille seuran jäsenille! En ehtinyt tänä kesänä melomaan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta Skorvön retki säilyy mielessäni yhtenä kesän kauneimpana muistona.
Staffan Ekholmin Merimelonta-kirjassa kuvattiin osuvasti melontaretken hienoutta: ”Hän, joka ei ole maannut meren äärellä ja kuullut aaltojen ääntä, ei ole elänyt”.
Päijänteen RUSKARETKI
5.–8.10.2017
Torstai-iltapäivällä kytkimme trailerin Regatan pihassa seuran ”bussin” perään ja pienen roplaamisen jälkeen kärryn valot saatiin palamaan ja uskallettiin lähteä tien päälle. Joku oli vienyt radion käyttöpaneelin, mutta Hiacen dieselin murina oli musiikkia vanhan traktorimiehen korville.
Kokoonnuimme omalla kyydillä tulleiden kanssa Padasjoen ABC-asemalla ja hirvenlihapullat maistuivat. Padasjoen pimeässä laivarannassa kajakit pakattiin
auton valojen palaessa ja poutasäässä, vaikka ennusteiden perusteella odotimme märempää. Kajakkivalojen tuikkiessa lähdimme ennen iltayhdeksää navigoimaan kohti Isoa Lammassaarta neljän kilometrin päässä.
Huhun mukaan Lammassaaressa ei olisi telttapaikkoja näin monelle, mutta perillä telttapaikoissa havaittiin olevan jopa valinnan varaa. Leirin pystytyksen jälkeen laitettiin pienet kynsitulet ennen nukkumaan menoa. Kolme valitsi
Kuva: Päivi Ala-Harja
Kuva: Henri Modig
nukkumapaikaksi tilavan hirsilaavun, josta kantautui tasainen kuorsaus lähellä olleeseen telttaani. Yöllä kuu oli noussut päällemme ja loisti pilviverhon läpi luoden aavemaisen tunnelman kosteaan metsään. Aamutoimetkin saatiin tehtyä poutasäässä ja olimme valmiit perjantain melontaosuuteen.
Hannu
Lammassaaresta lähtiessämme puskimme hyvän matkaa pohjoista kohti vastatuuleen. Kiersim-
me Linnasaaren ja päädyimme keikkumaan komean Tehinselän laidalle. Emme yrittäneetkään maihinnousua muinaislinnan raunioille, kiitos saaren kiukkuisen isännän. Nautimme pikaruokaa ja pähkinöitä Hietasaaressa ja laskettelimme myötätuulessa, lempeissä surfaalloissa Kelventeen eteläiselle leiripaikalle Hinttolanhiekalle. Hurmaavilla hiekkaisilla rannoilla telttapaikoista ei ollut pulaa. Istuimme iltaa sukeltajapariskunnan kanssa. He kertoivat kolmen ammattikalastajan verottaneen eteläisen Päijänteen kalakantaa niin, että se näkyy kaikuluotaimessa. Seuraavana päivänä meloimme kohti Pulkkilanharjua, Kalkkisten kanavaa ja legendaarista Mani-baaria. Baari seisoo Kalkkisten
kylän korkeimmalla mäellä vain hieman alempana viereisen tontin kirkkoa. Mani-baari, sen hymyilevät kassaneidit, jukeboksi ja taulutelevisio tarjoavat helpotusta monenmoiseen nälkään ja janoon ennen tai jälkeen kirkonmenojen. Melojien pizzantilaus ruuhkautti keittiön pitkäksi aikaa. Viimeisen
saatua kinkulla laveeratun piz zansa, ensimmäiset olivat jo valmiina tutustumaan Pihamaan viinitilan aitan antimiin.
Useampi marjainen kuohuviini, omenasiideri ja savunmakuinen olut päätyi melojien kainaloihin. Ihanat, värikkäät harjumaisemat reunustivat järveä koko reissun ajan. Viimeisen illan lettukesteissä Isohiedan leiripaikalla MasterChef-melojat kokivat suuria onnistumisen tunteita lettujen kääntyessä hyvin öljytyllä valurautapannulla ja liekitysliemien syttyessä näyttävästi palamaan. Hilloa ja kermavaahtoa päälle ja Avot Sie.
Päivi
Kuva: Mara Roivainen
Kuva: Mara Roivainen
Retkikunnan tarkoituksena oli meloa Kalkkisten kanavan läpi kohti Mani-Baaria. Hannu oli tosin koskenlaskijakonkarina ehdottanut vähän nopeampaa vaihtoehtoista koskenlaskureittiä mutta tämä ehdotus ei saanut onneksi laajempaa kannatusta.
Niin tultiin sitten kanavan suulle. Mara kuulutti: ”Onko nyt
tiä, miten täällä oli toimittu ennen automatisointia. Ehkäpä juuri täällä oli häärännyt se viinaanmenevä kanavanvartija joka toimi esikuvana Sillanpään Elokuu-filmatisoinnissa, Toivo Mäkelän mainiona roolisuorituksena.
Bengt
Kuva: Päivi Ala-Harja
joukossa joku joka ei koskaan ole melonut sulkukanavan läpi?” Kukaan ei tunnustanut, en minäkään. Mutta Maran tivatessa tiukemmin uudestaan katsoin parhaaksi rehellisesti myöntää tämän melonnan alalajin tuntemattomuuden. Ajattelin että nyt on tulossa jokin pahempikin jekku mutta kyseessä olikin arvokas kunniatehtävä. Sain noviisina vastuulleni koko kanavan sulutuksen. Kevyellä narunvetäisyllä lähti liikkeelle mahtavat vesimassat puomin avautuessa!
Kun odoteltiin toisen pään sulun avautumista, oli aikaa miet-
Vatsat täyteen pumpattuina erkanimme Kalkkisten kylän rannasta kohti päivämme toista pitkää etappia.
Oli jo ruskaretken kolmas päivä. Suolaveden karaisemat merimelojat humaltuivat Päijänteen altaasta ja melamieli oli korkealla. Päijänteelle Ilmarinen oli suonut kuivat ilmat, Ahti puolestaan tasaiset vedet. Tiesimme olevamme onnekkaita merkkareita.
Meloiltuamme tovin saavutimme Pulkkilanharjun Karisalmen sillan. Livuimme sen alitse yli tyynen, hopeanvärisen pinnan. Tyyni
vesi kiilsi kuin elohopeainen delfiinin selkänahka.
Silta oli remontissa ja rannalla lojuvat remonttimiehet imivät kessujaan omassa rauhassaan, laumastamme piittaamatta. He olivat kuin tylsämielisiä kaloja, elivät hitaassa elementissään, paikoillaan sillan alla. Karisalmesta jatkoimme hyvää vauhtia yli kiiltelevän Hinttolanselän ja nautimme pehmeydestä allamme. Vielä olisi noin kymmenkunta ilometriä sileää vettä edessämme.
Kajakkimme puskivat kevyesti läpi makean järviveden ja kokat halkoivat kahtia syvänteiden päällistä pintavärettä. Syvyyttä allamme oli hyvin monta kymmentä metriä. Päijänne on arvaamattoman syvä järvi; veden täyttämä ikivanha märkä railo satavuotiaan Suomen nuoressa sylissä. Leijuimme kajakeilla killuen railon päällä ja annoimme melojen heilua. Kesä jo takana, käen kukunta hiipuvana mielissämme. Ei tuullut, ei satanut. Tämä syksysää oli melojalle mainio. Lämpöä oli riittävät kymmenen astetta, niin ei kuumuuskaan mieltä ahdistanut.
Harmaansävyiset pilvet roikkuivat auringon alla, häikäisyltä suojellen. Kaikki oli hyvin.
Henri
Kuva: Päivi Ala-Harja
Kuva: Mara Roivainen
Kalkkisten Kaiku
kalkkisten@kaiku.fi
7.10.2017 23.17
Lipsil Juuhauki
Kuvat P.Hotosoppi
Onko Mani-Baarimme saanut kilpailijan?
sa varovasti hiekalta syvemmäs metsän siimekseen. Todellakin! Petäjien varaan on pingotettu muodikkaan vihreä markiisi ja runkojen ympäri on aistikkaasti kiedottu kangasta antamaan suojaa lounaistuulelta. Muutama väli on jätetty kulkuväyliksi.
Astumme sisään. Ensivaikutelma on karu. Asiakkaat näyttävät istuvan märässä maassa kuhmuisten alumiinikattiloiden ääressä, mutta luoksemme rientää heti hovimestari näyttämään paikkamme.
Perämoottoriveneemme keula tussahtaa Isohiedan rantaan. Ilma on Kelventeen luona harmaa ja tihkusateinen, mikä tekee hyvää rohtuneille huulilleni. Ylemmäs rannalle on vedetty toinenkin pikkuvene sekä kymmenisen kirkkaanväristä kajakkia. Muuten metsänraja näyttää pimeältä eikä ihmisiä näy. Täältäkö muka löydämme Pressu-Baarin, uuden suositun rantaravintolan, josta kylällä huhuttiin?
Hetkinen, tuolla loimottaa nuotio. Ja tännempänä vilahtelee laiskasti valopisteitä puunrunkojen välissä. Vai onko siellä jokin rakennelma? Hiivimme kuvaajan kans-
- Olkaa hyvä, tässä ovat istuinalustanne ja tuolla Handen vieressä on hyvä paikka nojata mäntyyn. Siihen ei sadakaan paljon. (Kaikkien asiakkaiden nimet on muutettu.)
Hovimestari potkaisee pari lommoontunutta virvoitusjuomatölkkiä pusikon pimeyteen ja antaa ruokalistan. Siniset kaasuliekit sihisevät mättäillä.
- Tänään on tarjolla kanaa
Kuva: Mara Roivainen
Blue Ribbon tai Spaghetti Carbonara à la Lidl, metsäsieniä au beurre, ruisleipää, Carelie-mallasta ja miksei rypälemehuakin, jos tuo Mara antaa omastaan.
Päätämme astioihin vilkaistuamme jättää aterioinnin väliin ja tutustua asiakkaisiin.
- Mikä sinut, Hemppa, tuo Päijänteelle ja Pressu-Baariin?
- Kyllä se on tämä harjumaasto, luonnon atmosfääri ja paikan hyvä ruoka. Nokkakirja, Hetigramma, Viserrys ja Nappisetti olivat niin ylistäneet Kelventeen Pressua, että pakkohan oli meloa tutustumaan.
- Entä te, Päivi ja Evge? Ruoka näyttää ainakin maistuvan.
- No, neljänkympin melomisen jälkeen maistuu mikä tahansa, mutta onhan tämä eksoottinen yllätysravintola, vain kerran vuodessa avattava. Jopa meidän koulun Hilima-kanavalla keittäjättäret olivat suositelleet Pressun menua, tiedä sitten, miksi.
- Tyyli täällä on yllättävä –ruoan joutuu valmistamaan itse, mutta eipähän voi valittaa, jos sattuu hirvikärpänen löytymään sopasta.
Benkku, Kari ja Mikko nyökyttelevät ja selvästikin yhtyvät edellisiin puhujiin. Herrat hämmen-
televät hirmuista sienikattilaa, josta epäilemättä muodostuu mieleenpainuva juhlaillallinen. Näppärästi myös Hemppa nostaa markiisia, josta hulahtaa likaiselle lautaselle vesivirta, ja näin tulee tiskauskin hoidettua.
Juttu katkeaa siihen, että seinäkangas kohoaa ylös ja sen alta pilkistävät esiin Kirsin kasvot, joista katselee pari terävää ja vilkasta silmää.
- Lähtö se on meilläkin – jos halutaan paistaa lettuja, niin nyt kun sade näyttää hiljentyvän.
Otsalamput välkähtelevät valkoisina ja punaisina kun Pressu-Baarin asiakkaat vääntäytyvät seisaalleen ja kokoavat ohukaisjauhoja, hillopurkkeja, kermavaahtoa ja lautasia.
- Älkäähän ahmiko kaikkee kerralla, varoittelee Mara. Nepä eivät olleet helepot hankittavat.
Sitten he häipyvät nuotiota kohti.
Talsimme kuvaajan kanssa veneelle ja suuntaamme kaakkoon.
Hieman ihmetyttää selälle kuuluva käen voimakas kukunta. Eihän käki syksyllä kuku! Salon mysteeri, päätämme ja katsomme vielä Pressu-Baarin järvelle heikosti näkyviä valoja.
Mara
Kuva: Kari Tiitola
Jäsenpäivystys
Päivystysten aikana vastaa numero: 050-3574 507
Päivystysajat:
Huhtikuu–syyskuu: tiistaisin klo 18–19. Lokakuu–maaliskuu: kuukauden ensimmäinen tiistai klo 18–19. Lisäksi melontakouluviikkoina (viikot 20–24) to 16.30–17.30.
HUOM! Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Tarkista päivystysajat aina verkkosivuilta, koska muutokset ovat mahdollisia.
Seuran sähköpostiosoite toimisto@merimelojat.fi
Sähköpostiin pyritään vastaamaan viimeistään muutaman päivän kuluessa.
Sauna
Sauna lämpiää melontakaudella huhti-syyskuussa ma–to klo 17–22 ja su 15–22. Talvikaudella sauna on lämpimänä tiistaisin ja torstaisin 17–21 sekä sunnuntaisin 15–21.
Muista uima-asu ulkona liikkuessasi sekä hyvät tavat ja järjestys. Saunassa uima-asu on vapaaehtoinen. Vajalla saunovat ainoastaan seuran jäsenet ja melontakoululaiset. Jäsenet eivät saa tuoda kavereitaan saunomaan.
Uimahallivuoro
Itäkeskuksen uimahallissa perjantaisin klo 19.20, os. Olavinlinnantie 6.
Tapaaminen on klo 19.20 Olavinlinnan tien päässä olevalla parkkipaikalla. Älä siis jää uimahallin parkkipaikalle, vaan jatka n 200 m. eteenpäin ja käänny tien päässä liikenneympyrästä vasemmalle. Uimahalliin mennään sisälle sivuparkkipaikan ajoluiskan kautta yhtenä ryhmänä.
Kuntosalivuoro
Merimelojien talvikauden vakiovuorot Ruskeasuon liikuntahallin voimailusalilla ovat perjantaisin klo 18–19:30. Olemme vuorolla voimailuseura
Herakleen vieraina. Salilta löytyy levypainot ja kaikki peruslaitteet sekä pari soutulaitetta.
Palloiluvuoro
Talvikaudella pelataan sunnuntaisin klo 13.30–15.00 sählyä Pikku
Huopalahden koululla osoitteessa Tilkankatu 19. Aikuiset tervetulleita, mutta nuorilla etusija jos tulee ruuhkaa Varustuksena normaali sisäliikuntavarustus, ml. sisäpelikengät. Mailoja ja muita tarvikkeita löytyy seuralta. Myös omia mailoja voi ottaa mukaan
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki
e-mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19
Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
PANKKIYHTEYDET
Nordea FI20 1200 3000 0099 10: tilille maksetaan jäsenmaksut laskun viitenumerolla ja Nordea FI37 2400 1800 0354 87: tilille maksetaan retkien osallistumismaksut omalla viitenumerolla.
OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT
Muutokset sähköpostitse: toimisto@merimelojat.fi tai postitse: Merikannontie 10, 00260 Helsinki
Ilmoitushinnat: Koko sivu 300 € 1/2 sivu 150 € toistoalennus 25 % Jäsenjulkaisu, jäsenille ilmainen. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Julkaisija: Merimelojat ry
Kirjapaino: Unigrafia oy
Päätoimittaja: Anu-Riikka Kyttälä e-mail: mm_lehti@merimelojat.fi
Taitto: MIrva Heimala e-mail: mm_taitto@merimelojat.fi
Ilmestymisaikataulu vuonna 2018
Aineiston No jättö Painatus 1/2018 18.2. 5.3. 2/2018 6.5. 21.5. 3/2018 26.8. 10.9. 4/2018 14.10. 29.10.
