VARAPUHEENJOHTAJA Musakka Henrik vpj@merimelojat.fi TALOUDENHOITAJA Musakka Henrik hallinto@merimelojat.fi 0451 365 948 (toimisto ja talous) talous@merimelojat.fi
KOSKI- JA POOLOJAOSTO Ogbeide Ilona koski_poolo@merimelojat.fi
NUORISOJAOSTO
Barta Alex nuoriso@merimelojat.fi
RATA- JA MARATONJAOSTO Ritvos Heikki rata@merimelojat.fi 040 570 3376
RETKIJAOSTO
KOULUTUS
TURVALLISUUS
VAJAMESTARI
TOIMIHENKILÖT
Seppäläinen Eeva-Maria retki@merimelojat.fi
Mononen Timo koulutus@merimelojat.fi 040 551 9191
Kaario Reino turva@merimelojat.fi
Laari Jussi vajamestari@merimelojat.fi
TOIMISTONHOITAJA Roivainen Martti toimisto@merimelojat.fi 050 357 4507 (toimisto)
VAHTIMESTARI
KOSKIVASTAAVA
POOLOVASTAAVA
Anttila Marianne vahtimestari@merimelojat.fi
Immonen Jussi koski@merimelojat.fi 040 548 1663
Atanassov George poolo@merimelojat.fi 041 465 1391
VIRKISTYSJAOSVASTAAVA Härkki Jyrki virkistys@merimelojat.fi
Räisänen Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504
Gustafsson, Jussi
Kannen kuvat Rauli Rautavuori ja Katri Malmström
(toimisto)
YLIMELAMIES
Olen ollut Merimelojien hallituksessa nyt seitsemän vuot ta, joista kaksi vuotta varapuheenjohtajana ja viisi vuotta puheenjohtajana.
Minua puheenjohtajana edeltänyt
Henrik Musakka, joka edelleen toimii taloudenhoitajamme, on ollut hallituksessamme yhtäjaksoisesti reilun kymmenen vuotta.
Hän ilmoitti nykyisen, vielä vuoden kestävän hallituskautensa alussa, että tämä kausi on ehdottomasti viimeinen. Omalta osaltani olen valmis jatkamaan nykyisen puheenjohtajakauteni päättyessä ensi syksynä, mutta yhtä mielelläni luovutan tehtävän eteenpäin.
Muutama muukin seuramme hallituksen jäsen ja vapaaehtoinen toimihenkilö on hoitanut tehtäväänsä jo hyvin pitkään. Seuramme kannalta kriittisimpiin hallintotehtäviin tuntuu olevan vaikeaa löytää vapaaehtoisia - haaste tulevaisuuden polulla.
Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan
nuoristoiminnan kehittämisestä, jonka sivujuonne on palkatun henkilökunnan lisääminen nuorisokoordinaattorin ja tuntiohjaajien toimenkuvien muodossa.
Lyhyellä tähtäimellä meidän on löydettävä taloudenhoitajallemme seuraaja. Muussa tapauksessa olemme pakotettuja siirtymään entistä laajempaan palkkatyön kayttöön. Kokonaan emme voi talouttamme ulkoistaa, ilman taloudenhoitajaa tilitoimiston ja taloustyöntekijän ohjaus ja talouden suunnittelu jäisivät puheenjohtajan vastuulle. Puheenjohtajan tehtävän hoitaminen puolestaan vie kokopäivätyössä käyvältä henkilöltä kohtuullisen siivun vapaaajasta, laajenevien tehtävien myötä kenties kohtuuttoman siivun. Tar vitsisimmeko jatkossa myös palkattua toiminnanjohtajaa?
Miten palkatun työn käyttö keskeisten hallintotehtävien ja joi-
si vuodelta. Mikä on vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus seurassamme? Keskustelua siitä kannattaa käydä sekä epävirallisilla foorumeilla jäsenten kesken että seuramme kokouksissa.
Syyskokous pidetään tiistaina 24.11. klo 18 majalla, tervetuloa päät tämään asioistamme!
HALLITUS tiedottaa
TilaTuT CrafT-seuravaaTTeeT noudeTTava syyskokoukseen 24.11. mennessä
Viimevuotisesta Merimelojat-painatuksella varustettujen Craft-vaatteiden tilauserästä on laskujemme mukaan vielä muutama ennakkotilattu vaatekappale noutamatta. Tilatut vaatteet on noudettava syyskokoukseen mennessä, muussa tapauksessa niiden katsotaan olevan seuran omaisuutta ja ne tulevat uudelleen myyntiin seuran toimistossa/jäsenpäivystyksessä. Jos tilauksesi on vielä noutamat ta, ota yhteyttä sähköpostitse pj@merimelojat.fi majan salin vuokraaminen jäsenille
Seuran jäsenet voivat vuokrata Merimelojien majan salia yksityiseen juhlakäyttöön. Maanantaista torstai-
Rauli Rautavuori, ylimelamies
hin salin vuokra on 66 euroa/tunti.
Perjantaista sunnuntaihin voimassa ovat normaalit juhlakäytön vuokrahinnat: pe 17–24 850 euroa, pe 17–02 1090 euroa, la/su 17–24 985 euroa ja la/su 17–02 1240 euroa. Lisäaika 66 euroa/tunti.
Liikuntakäyttöön (seuroille) salia vuokrataan arki iltaisin, vuokra 30 euroa/tunti. Kaikki edellä mainitut hinnat ovat vuodelle 2016, vuoden 2015 hinnat ovat hivenen alemmat. Varaukset ja tiedustelut ensisijaisesti seuran verkkosivuilta löytyvällä varaustoivelomakkeella tai sähköpostitse vahtimestari@ merimelojat.fi
nuorisoToiminnan jaTkokehiTyksen suunniTTelu käynnissä
Joukko nuorisotoiminnan kehittämisestä kiinnostuneita jäseniä on osana vuoden 2016 toimintasuunnidenkin muidenkin tehtävien hoidossa vaikuttaisi seuraamme? Olisimmeko me jäsenet siitä huolimatta ylläpitämään yhteistä seuraamme vapaaehtoisvoimin? Talkoojärjestelmämme, jossa jäsenten toivotaan kantavan kor tensa yhteiseen kekoon joko työn tai talkoomaksun muodossa, on toiminut hyvin, joskin hieman huolestuttavaa kehitystä on talkoopanosmaksutulojen kasvaminen vuo -
telman laatimista miettinyt tulevia vuosia. Haluammeko lisää nuoria melonnan pariin? Mitä se edellyttää, onnistuuko mahdollinen laajentaminen vapaaehtoisvoimin, vai palkkaammeko osa-aikaisen nuorisokoordinaattorin, jonka vastuulla olisi markkinointi (nuorten haaliminen mukaan toimintaan), suunnittelu (mitä, missä ja milloin, millaisissa ryhmissä, jne) ja toteutuksen koordinointi. Mahdolliset palkkatyön kustannukset katettaisiin pääosin osanottajilta kerättävillä harjoitusmaksuilla.
Lopputulemaa käsitellään seuran syyskokouksessa toimintasuunnitelman yhteydessä. Tule mukaan keskustelemaan ja päättämään! Jos haluat osallistua suunnitteluun tai sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä sähköpostitse nuoriso@merimelojat.fi (Alex Barta) ja koski_poolo@merimelojat.fi (Ilona Ogbeide).
misTä TieToa TapahTumisTa ja TalkoisTa – jäseneT liiTeTään sähköposTilisTalle
Seuran tapahtumista ja talkoista tiedotetaan tämän lehden lisäksi sähköpostilistalla, verkkosivuillamme www.merimelojat.fi (tapahtumakalenteri, keskustelufoorumi, Facebook ryhmän näkymä) ja Facebook-ryhmässä ”Merimelojat”.
Sähköpostilistalle liittyminen onnistuu lähettämällä sähköpostia osoitteeseen www-vastaava@ merimelojat.fi osoitteesta, jonka haluat liittää listalle.
Kevät talvella 2016 tulemme lisäämään pelkästään seuran tiedotukseen tarkoitetulle sähköpostilistalle kaikki jäsenrekisteriin tallennetut jäsenten sähköpostiosoitteet. Ilmoitathan käytössä olevan sähköpostiosoitteesi jäsenpäivystykseen!
SYYSKOKOUS
Merimelojat ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 24.11.2015 klo 18 Merimelojien majalla.
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.
Hallitus
TIEDOTE
jäsenmaksuista ja jäsenluokista
Terveisiä konttorilta!
vuoden 2015 jäsenmaksu
Jos jäsen ei ole maksanut kuluvan vuoden jäsenmaksua, hallitus toteaa hänet eronneeksi joulukuussa. Jos siis haluat pysyä jäsenenä, mutta arvelet jäsenmaksun olevan hoitamatta, ota heti yhteyttä toimistoon sähköpostitse osoitteeseen toimisto@merimelojat.fi. Sinulle voidaan lähettää sähköpostitse maksutiedot.
Muistathan, että seuran lähettämät laskut on maksettava aina niissä olevaa viitenumeroa käyttäen!
Vuoden 2016 jäsenmaksulaskut postitetaan helmikuun lopussa –maaliskuun alussa. Tarkkaile postiasi ja jos laskua ei tuolloin kuulu, ota yhteyttä toimistoon, sillä karhulaskua ei lähetetä. Kysy muutenkin toimistolta neuvoa, jos seuraan liittyvissä maksuasioissa on mielestäsi jotakin ongelmaa.
Jos jäsenmaksua ei makseta eräpäivään mennessä, avainkortti suljetaan. jäsenluokan muuTos Tai seurasTa eroaminen
Jos haluat ensi vuodeksi muuttaa jäsenluokkaasi – et esimerkiksi tarvitse Humalluodon palveluita ja haluat ”saarijäseneksi” (jäsenmaksuluokka 3) – ilmoita muutoksesta mahdollisimman pian yllä olevaan osoitteeseen. Kun luokka vaihdetaan tämän vuoden puolella, saat heti oikeanlaisen jäsenmaksulaskun ensi vuonna.
Niin ikään mahdollisesta seurasta eroamisesta olisi hyvä tiedottaa toimistoa jo tämän vuoden puolella. Silloinkin vältyt turhan jäsenmaksulaskun saamiselta ensi vuonna.
Mara Roivainen
PUUROJUHLA
Lauantaina 28.11. klo 18 majalla
Luvassa iloista tunnelmaa, elävää musiikkia ja jouluherkkuja!
Sauna on lämpimänä klo 16 alkaen.
Puuro, leivonnais ja glögitarjoilu alkaa klo 18. Ohjelma alkaa klo 19.
Tilaisuuteen ei tarvitse ennakkoilmoittautua.
Juhlan järjestämme yhdessä.
Voit ilmoittautua mukaan järjestelyihin sähköpostitse Timo Monoselle koulutus@merimelojat.fi. 28.11.2015 klo 18
Merimelojien PALLOILUVUORO
talvikaudella 2015–2016
Merimelojat ry:llä on palloiluvuoro sunnuntaisin klo 15–17 Pikku Huopalahden ala-asteella osoitteessa Tilkankatu 19. Vuoro alkoi 27.09.2015 ja jatkuu 24.04.2016 saakka.
Sunnuntai klo 15
Pelivuoro on avoin kaikille Merimelojien jäsenille. Tarkoituksena on pelata mukavassa seurassa erilaisia palloilulajeja kuten koripalloa, sählyä, futsalia ja käsipalloa sekä ultimatea. Pelattavia lajeja voi myös ehdottaa.
Aikataulu ja kullakin vuorolla pelattavat lajit ovat esillä Merimelojien kotisivulla.
mukaan vuorolle
• Sisäpelikengät
• Musta/harmaa JA valkoinen paita
• Pelattavasta lajista riippuen esimerkiksi sählymaila tms. varusteita ohjeiTa
• Käyttäjät noudattavat hyväksyttyä tilavarausta ja ovat paikalla ajoissa.
• Ryhmän mukana ei tule sellaisia henkilöitä, jotka eivät kuulu tilaisuuden osanottajiin.
• Liikuntasalissa käytetään vain sisäliikuntaan tarkoitettuja jalkineita ja liikuntavälineitä.
• Käyttäjät eivät käytä koulun liikuntavälineitä.
• Käytön jälkeen tilat jäävät moitteettomaan kuntoon.
• Tiloista poistutaan viimeistään 30 minuuttia vuoron päätyttyä.
RETKIKUVAILTA
Seuran virallinen retkikausi on päättynyt ja vaikka monet vielä jatkavatkin melontaseikkailujaan pitkälle syksyyn, on aika luoda katse menneeseen kauteen. Retkijaoston perinteinen retkikuvailta pidetään vajalla tiistaina 17.11.2015 klo 18 alkaen. Tarjolla on tuokiokuvien ohella kahvia, teetä ja kaikenlaisia herkkuja!
Retkikuvaillan sisällön tuotatte te, retkeilijät. Tuo siis omat melontaretkikuvasi näytille ja kerro kokemuksistasi lajitovereillesi! Etenkin seuran virallisilta retkiltä olisi kiva saada kuvia, mutta toki omilta seikkailuiltakin voi esittää tilaisuudessa kuvakertomuksen.
Ja tietenkin paikalle saa tulla myös ilman kuvia fiilistelemään muiden otosten ja retkikertomusten parissa!
Toivon ennakkoon ilmoitusta niiltä, jotka aikovat esitellä tilaisuudessa retkikuviaan, osoitteeseen retki@ merimelojat.fi viimeistään tiistaina 10.11.2015.
Tervetuloa muistelemaan mennyttä kesää ja sen seikkailuja! 17.11.2015 klo 18
SANANEN virkistysmelonnoista
Toukokuussa alkaneet viikoittaiset viralliset torstai-iltojen virkistysmelonnat ovat päättyneet syyskuun lopussa. Kiitos kaikille osallistujille ja vetäjille. Säät olivat tänä kesänä tuulisempia kuin kahtena aikaisempana kesänä. Retket suuntautuivat virallisten vetäjien johdolla joka torstai Helsingin ja Espoon edustan lähisaariin. Retkien pituudet olivat 10–19 km ja mukana oli noin 10–20 melojaa per kerta. Virkistysmelontaretket ovat erinomainen tapa tutustua lähisaariin esim. myöhempiä omia retkiä varten. Lähisaariretkien lisäksi järjestettiin hieman pitemmät lauantairetket Suomenlinnaan ja Vallisaareen. Varsinkin jälkimmäinen osoittautui kiinnostavaksi; tällä opastetulla retkellä oli mukana 23 osanottajaa. Vallisaari on ollut armeijan/puolustusvoimien käytössä aina 1500 luvulta alkaen, eikä sinne ole saanut aiemmin mennä. Yleisön liikkuminen saarella ei ole
sallittua omin päin myöskään siksi, että vuoden 1937 ammusvaraston räjähdyksen jäljiltä maastossa on vielä räjähteitä. Ensi vuonna saari kuitenkin avautuu yleisölle ja sitä kehitetään matkailukäyttöön, joten sinne voi tehdä omatoimiretkiä. Jussi Pulkkinen veti elokuussa täysikuumelonnan.
Torstaisin retket jatkuvat nyt epävirallisena eli virallisia vetäjiä ei ole. Jos haluat meloa porukassa, mukaan voi edelleen liittyä; lähetä sähköpostiosoitteesi allekirjoittaneelle osoitteeseen virkistys@merimelojat.fi, niin liitämme sinut lähetyslistalle. Tällä hetkellä lähtöaika on klo 17 (aiemman klo 18 sijasta), koska pimeä tulee aikaisin. Sovimme lähdöistä sähköpostitse ja samalla pystymme tarkistamaan, onko muita tulijoita. Saattaa olla, että jonakin päivänä ei ole lähtijöitä lainkaan, eikä siis taata, että mukana olisi ”virallisia” vetäjiäkään. Muistakaa ottaa mukaan otsalamppu ja mahdollisesti kansivalokin. Mikäli
teillä on kuivapuku, sekin on hyvä varuste, koska vedet ovat kylmiä.
Kun melotte omissa porukoissa, ottakaa myös silloin huomioon, että pimeä tulee aikaisin, joten ottakaa mukaan valot. Tutkikaa sääennusteita (luottamatta niihin sokeasti) ja suunnitelkaa reissunne sen mukaisesti. Vedet kylmenevät nopeasti, joten sopivaa vaatetusta
päälle ja vaihtovaateet mukaan vedenpitäviin säkkeihin pakattuina.
Pakatkaa myös matkapuhelin vedenpitävästi ja ottakaa mukaan juomaa/eväitä. Välttäkää veneilyväylillä melomista ja ylittäkää ne kohtisuorasti mieluiten väylän kapeimmasta kohdasta.
Jyrki Härkki
MAJAKKASEURAN
vierailu
Ti 15.12. klo 19–20.30 juhlasalissa
Suomen Majakkaseura on perustettu vaalimaan majakoiden perintöä. Pekka Väisäsen edellisestä vierailusta onkin vierähtänyt kohta kymmenen vuotta ja paljon on ehtinyt tapahtua. Majakkaseura vuokrasi Märketin ja Gustavsvärnin majakat ja niiden korjaus on edennyt pitkälle.
Märketin majakasta on valmistunut hieno tietokirja ja illalla esitetään Märketin majakanvartija elokuva (35 min).
Tervetuloa kuulemaan tarinoita ja katsomaan esitys majakoista!
RETKEILEMÄSSÄ
Inarijärvellä
Teksti ja kuvat Mia Winkler
olen olluT elämäni parhaalla melonTareTkellä.
Lisään tähän toistaiseksi, koska edessä on toivottavasti vielä monta ihanaa retkeä. Tällä en myöskään tarkoita sitä, etteikö aikaisempien joukossa olisi erittäin onnistuneita retkiä. Tai etteikö kesän Norjan retkellä isoissa valtameriaalloissa keinuminen tai Saaristomeren jatkoilla yöllä tehty Porkkalan selän ylitys olisi olleet suurin piirtein parasta, mitä olen tehnyt kajakissa istuen. Kyseessä on seuran Inarijärvelle elokuun alussa tekemä retki. Tässä retkessä oli kokonaisuudessaan jotain poikkeuksellisen onnistunutta.
Retki alkoi lauantaina 1.8. kello seitsemältä aamulla, jolloin lähdimme ajamaan vajalta kohti Inaria. 1153 km seuran bussissa, pysähdys vain tarpeellisia taukoja varten.
Pohjoisemmaksi tultaessa porot viihdyttivät ruuhkasuomalaisia näyttäy tymällä tien reunoilla, jolloin piti
tietysti hidastaa vauhtia. Muuten posottelimme kovaa kyytiä kohti Uruniemen leirintäaluetta, jonne saavuimme klo 23.50 illalla, kaikki istumiseen käytetyt kehon paikat jokseenkin puutuneina. Ensikosketuksen Inarijärveen saimme pyhäaamun uinnilla rannalta, joka
Ryhmäkuva Ukon rannasta Yhdeksäs kajakki oli saaren ainoalla rantautumispaikalla kallion toisella puolella.
oli muutaman metrin etäisyydellä mökistämme. Vesi oli varsin virkistävää, mutta ei kuitenkaan hyytävän kylmää. Lähtö oli vasta klo 12, joten aamulla oli mukavasti aikaa nukkua pitempään ja pakkailla rauhassa. Juuri kun olimme lähdössä melomaan aamun usva hälveni, vesisade lakkasi ja aurinko tuli esiin. Meloimme tyynessä kelissä kohti ensimmäistä taukopaikkaamme Pielpavuonoa. Autiotuvan pikaisen tarkastuksen jälkeen lähdimme kävellen kohti Pielpajärven erämaakirkkoa. Metsä oli jokseenkin harvaa, matalaa mäntymetsää ja sen läpi kiemurteleva polku todella kaunis. Polun varrelle osui muutama pieni järvi ja suo, välillä mentiin pitkospuita pitkin. Kirkko oli pieni ristinmuotoinen puukirkko, nykyinen rakennus vuodelta 1760. Sen syrjäinen sijainti ihmetyt ti, mutta opastaulusta selvisi, että kirkon vieressä on aikoinaan ollut talvikylä. Kirkkokäynnin jälkeen jatkoimme melontaa koilliseen kahta hautuumaasaarta kohti. Hiekkaisia saaria on aikoinaan käytetty hautaamiseen, etteivät petoeläimet kaivaisi vainajia esiin. Teimme pienen kierroksen isommalla saarella, ja löysimme puisia ristejä ja hautakuoppia. Hautuumaasaarelta meloimme läheiselle Ukkosaarelle. Ukkosaari on vanha palvontapaikka, 30 m korkea ja erottui maisemassa selvänä nyppylänä jo lähtiessä Uruniemeltä 1). Saaren laelta oli todella hienot näkymät. Ukolta jatkoimme kohti ensimmäistä yöpymispaikkaamme Hietasaarta.
Illalla laitoimme nuotion rannalle ja istuimme sen äärellä syömässä. Saarella olevan kalastusmajan isäntä tuli aamuvarhaisella moikkaamaan, tiedusteli kansallisuuttamme ja esitteli saamansa kalasaaliin (tässä järjestyksessä). Lupasimme tietysti lähteä jälkiä jättämättä.
Maanantaina jatkoimme ensin koilliseen Varanki- ja Kotkaniemien väliseen lahteen. Kapean kannaksen ja huikean 1,5 m kantoosuuden jälkeen meloimme Viimassaaren eteläpuolelta kohti seuraavaa leiripaikkaa eli Kahkusaarta. Kahkuniemen laituriin kiinnittyi sittemmin Esko Kajaanista moottoriveneellään ja muutamaa tuntia myöhemmin Eskon kaveri Mauno katamaraanillaan, hänkin alun perin Kajaanista, ja kumpikin ahkeria Inarilla kävijöitä. Sain Eskolta solmuntekoapua ja muutaman lasin punaviiniä mielenkiintoisilla jutuilla höystettynä. Onneksi piti sopia muiden kanssa nukkumapaikkajärjestelyistä, muuten en olisi päässyt millään lähtemään pois, koska hyviä juttuja olisi epäilemättä riittänyt loputtomiin.
Tiistaina matka jatkui Kasariselän saaria myötäillen IsoSaunarin pohjoisniemen kautta ja edelleen Reposaarten välistä kohti Kallovuonoa. Halusimme tarkistaa vuonon pohjassa olevan venetien. Paikka oli pusikkoinen eikä myöskään sopinut leiriytymiseen. Leiripaikka löytyi kuitenkin viereiseltä niemeltä. Maasto näytti aluksi vähän epätasaiselta ja rämeikköiseltä, mut-
ta sieltä löytyi kuitenkin ihan hyviä telttapaikkoja. Niemellä näkyi siellä täällä epämääräisiä kasoja, jotka paremmin perehtyneet tunnistivat karhunjätöksiksi. Emme näistä säikähtäneet sen kummemmin, eiköhän ihana melojatuoksu olisi pitänyt loitolla kaikenkokoiset petoeläimet. Asko meni kalaan ja sai muutamia pieniä harreja ja haukia, jotka kypsensimme nuotiossa.
Keskiviikkoaamuna pilvet alkoivat rakoilla lupaavasti jo aamiaisen aikana. Matkalla kohti Kuuvan kanavaa jouduimme pitämään ns. välppäystauon (tarkoittaa melottaessa vaatekerrosten vähentämistä). Pilvisten ja vähän sateisten päivien jälkeen aurinko paistoi nyt täydeltä terältä. Maisemat näyttivät entistä kauniimmilta valaistuksen parantuessa. Pidimme lounastauon pienellä saarella Kuhesjargan kapeikossa. Täältä jatkoimme matkaa Pisterin autiotuvalle. Pisteri on hieno paikka pienessä lahdessa, ja mitä ilmeisimmin kalastajien suosiossa. Siellä oli yksi vene kun tulimme, toinen kävi kääntymässä, kolmas tuli lounastamaan ja neljäs kiinnittyi laituriin vielä myöhään illalla. Illalla hengailimme taas nuotiolla uusien ”kalakavereidemme” kanssa. Tilasin heiltä nieriää ja nieriää tuli, onnettoman pienen mutta todella maukkaan makupalan verran.
Torstaina oli jälleen pilvistä ja poikkeuksellisesti jopa vähän tuulista, kun lähdimme melomaan Pisteristä luoteeseen kohti Inarijärven keskellä olevaa saarijonoa. Vastatuuli ei pahemmin kuitenkaan häirin-
nyt, kun meloimme Vasikkaselän yli Pahtasalmensaarten väliseen salmeen. Turvesaarelta löytyi kaunis pieni poukama lounastauon pitämiseen. Täältä jatkoimme Kuorpa- ja Lihasaarten välistä Koutukinsaaren eteläosassa olevaan pieneen sisälahteen. Täällä pidimme pienen teknisen tauon, ahkerimmat olivat heti etsimässä mustikoita. Sitten kiersimme Varttasaaren ja meloimme Suovanuoraa pitkin Kärppäsaaren autiotuvalle. Täällä oli ruuhkaa. Yhden melojapariskunnan lisäksi paikalla oli kolme moottorivenettä, jossa heilui Norjan lippu, ja oliko vielä joku kalastajakin. Sateisen kelin vuoksi kaikissa tuvissa oli paljon ihmisiä ja tavaroita, joten useimmat meistä päättivät nukkua teltassa. Norjalaiset olivat kahdeksatta kertaa jokavuotisella Inarijärvenretkellään ”koska Inarijärvi on niin ihana paikka”. Heillä oli mukanaan telttasauna. Saimme suureksi onneksemme kutsun saunomaan, ja meitähän ei olisi saanut sieltä pois millään. Sauna oli yllättävän hyvä ja koko konstruktio varsin nerokas. Ilta venähti, osaksi siksi, ettei oikein tajunnut kellon olevan niin paljon, koska keskiyöllä oli edelleen hyvin valoisaa.
Perjantaina jatkoimme matkaa Kärppäsaaresta Tavesaaren ja Tuurakivensaaren väliseen salmeen ja täältä Kovasaaren itäpuolelle. Tästä pujahdimme Kaamassaaren pohjoispuolella kulkevaan pitkään salmeen. Ruokatauon pidimme salmen keskellä olevassa Mar tinsaaressa. Täältä matka jatkui
edelleen Pienen Kaamassaaren ja Kaamassaaren välisestä kapeikosta Kaikunuoralle. Tässä pysähdyimme ensin Täyssinän rauhan rajamerkin kohdalla, ennen kuin jatkoimme tarkastamaan Tyllylahden autiotupaa. Päädyimme äänestyksen tuloksena lopulta kuitenkin salmen toisella puolella olevalle Punaiselle tuvalle. Teltanpystytyksen jälkeen lähdin iltalenkille: Kaikunuoran eteläreunaa itään, sitten Taplasaaren ympäri myötäpäivään ja takaisin pitkin Kaikunuoran pohjoisreunaa. Oli niin hiljaista, että kuului ainoastaan pieni loiskahdus, kun mela osui veden pintaan. Lopulta sekin alkoi häiritä ja piti pitää pieni tauko ja vain nauttia täydellisestä hiljaisuudesta. Illasta Punaisella tuvalla tuli mukava. Nuotiolle osui kalastajia, joilla riitti jälleen loputtomiin kalajuttuja ja muitakin juttuja.
Lauantaina eli viimeisenä melontapäivänä meloimme Punaiselta tuvalta Maanmittarinsaarelle ja edelleen Moossinasaaren pohjoisreunaa pitkin Pitkä-Mauralle ja siitä Korkia-Mauralle eli saarelle, jossa on kuuluisa jääluola. Vedimme kajakit grillipaikan kohdalla rannalle, söimme ensin lounasta ja kapusimme sitten kivenjärkäleillä tasapainotellen jääluolaan. Luola oli yllättävän iso ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Jääluolalta oli enää muutama kilometri Vaskoniemeen ja Lapin Leukkuun, joka oli retkemme päätepiste. Saunan lämpenemistä odotellessa saimme pienen opastuksen paikan isännältä.
Retkenvetäjät saunoivat ensin ja lähtivät sitten taksilla hakemaan autoja Uruniemestä. Sillä välin me muut saunoimme, söimme, pitelimme sadetta, purimme kajakit ja kannoimme ne ylös rinnettä odottamaan lastausta. Pääsimme lähtemään kohti Ivaloa laskettuun aikaan eli puoli seitsemän maissa. Ivalossa kävimme syömässä ravintola Kultahipussa. Listalla ei ikävä kyllä ollut koko viikon himoamaani nieriää, mutta poronkäristys oli oikein hyvää. Sitten teimme jotain hyvin järkevää — ajoimme Rovaniemelle saakka retkeilymajaan, jonne saavuimme puolenyön aikaan. Seuraavana päivänä matkaa oli siis jo taitettu muutama sata kilometriä, kun jatkoimme kohti Helsinkiä ja kahvila Regatan jonoa, jonka ohi tuuppasimme trailerin noin yhdeksän aikaan illalla. Mikä sitten teki tästä retkestä sellaisen, että suru retken loppumisesta alkoi hiipiä puseroon jo sen loppupuolella? Inarilla aiemmin käyneet ovat kehuneet sitä vuolaasti ja pitäneet paikkaa ehdottomasti käymisen arvoisena, joten odotuksia oli kieltämättä jonkin verran. Mitä tahansa ajatuksia ja odotuksia olikin ennen retken alkamista, meidän retkemme oli uusi luku näiden kertomusten sarjassa. Lyhyin ja yksinkertaisin vastaus kysymykseen olisi, että tällä retkellä oli koko ajan todella hauskaa. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi nauranut niin paljon yhdeksänä perättäisenä päivänä. Kokoonpano oli paitsi onnistunut, myös määrältään sopiva.
Porukka pysyi hyvin kasassa eikä hajonnut pienempiin kuppikuntiin, mikä tapahtuu luonnostaan, kun osanottajia on enemmän. Retkellä oli koko ajan hyvin positiivinen ilmapiiri, ikään kuin kaikki olisivat olleet onnellisia siitä, että oltiin vihdoin Inarilla, ja mukana retkellä, joka kevään ilmoittautumisessa täyttyi minuutissa. Ilmapiiriin vaikuttivat myös erinomaiset retkenvetäjämme. Koko retki oli selvästi todella huolella suunniteltu ja sen toteutus meni ihan nappiin. Olimme kaikki yhdessä lomalla nauttimassa, emme suorittamassa. Retki eteni suunnitelman mukaan, mutta hy vin kiireettömästi. Huomasin jossain vaiheessa olevani täysin stressittömässä mielentilassa, ensimmäistä kertaa noin 35 vuoteen. Oli mukavaa, että päivämatkojen pituudet vaihtelivat, ja ettei tavoite alun perinkään ollut kiertää pikavauhtia koko järven ympäri. Useimmiten tulimme niin hyvissä ajoin seuraavaan yöpymispaikkaan, että aikaa jäi paljon leirin pystyttämisen ja syömisen lisäksi myös kalastamiseen, marjojen poimimiseen, yleiseen hengailuun ja jutusteluun muiden järvellä liikkujien kanssa. Mukavaa vaihtelua tuli myös siitä, että kahtena päivänä lähdimme liikkeelle vasta klo 12. Kaikki saivat varmasti nukuttua riittävästi, ja seuraavana aamuna saattoi syödä aamiaista ja pakkailla kaikessa rauhassa. Meillä oli myös tuuria sään suhteen. Vaikka oli enimmäkseen pilvistä eikä kovin lämmintä, tuulta oli vain vähän ja
sateet sattuivat kohdalle, kun istuimme kajakissa. Inarijärvi on luonnonkauneuden osalta ihan omaa luokkaansa. Jokin näissä maisemissa herkisti erikoisen paljon, kauneuden lisäksi varmaankin hiljaisuus ja erämaanomainen koskemattomuus, kun asutusta on niin vähän. Mykistävää luonnonkauneutta on myös muualla, joten tämä selitys ei yksinään riitä. Kenties vaikeasti määriteltävissä oleva ”Lapin taika” oli yksi osasyy retken onnistumiseen. Täällä oli niin hienoa, että ehdottaisin, että seura järjestäisi useammin retken Inarille. Koska seuran säännöt eivät puolla saunan lauteilla tai muuten salakähmäisesti tehtyjä ilmoittautumisia, voisin tässä julkisesti ja kirjallisesti ilmoittaa kiinnostukseni osallistua seuraavalle Inarijärven retkelle. Elokuussa 2016 sopii mainiosti.
1) Raimo O. Kojo: Inarijärvi – mystinen Saamenmeri http://www.saariselka.net/kesa04/ jutut/inarinjarvi.html
PADVAN RUNTTI
2015
Teksti ja kuvat Elina Hakanen
Tuulisen ja kolean alkukesän jäljiltä melavire ei ollut vielä saavuttanut edelliskesän tasoa, kun Padvan runttauksen lähtöpäivä oli käsillä.
Voimakkaat tuulenpuhurit ja viileät vedet pistivät omalta osaltaan henkisiä hidastuskapuloita rattaisiin.
Kilometrien kerrytyksen sekä hallittujen pulahdusharjoitusten jälkeen oli kuitenkin aika pakata lempparikajakki trailerin kyytiin. Vajalla saimme vielä oppitunnin foamien ja liinojen käytöstä sekä asianmukaisesta kötöstelystä. Regatan pullapussi kainaloon ja menoksi!
Kun saavutimme lähtörannan, oli tuuli jo mukavasti heikennyt ja starttasimme matkamme auringonsiltaa pitkin meloen, tuulivoimalan roottoreiden rullaten horisontissa. Eka ilta oli sujuvan sulava, isolla selällä keinutti enää lempeät mainingit muistona tuulisesta päivästä. Auringon laskiessa maailma muuttui pehmeänsävyiseksi ja pian takajoukoista
kuului hihkaisu – taivaanrantaan takanamme oli noussut lähes täyden pyöreä kuu. Saavuimme Västerskärille, valitsin majapaikkani tuuhean mustikkamättään päältä ja terassini rakensin avautumaan suoraan merelle nautinnollisen aamunäkymän kruunatakseni. Uni tuli supernopeaan.
Perjantaiaamu oli autuas! Aurinko helli herääjiä ja meri kimmelsi tyynenä – ainoa ääni oli kaasutöhötinten pöhinä lintujen laulun säestämänä. Aamukahvi kuksasta ja kassista löytynyt edellispäivän kor vapuusti takasivat herkullisen aamiaisen. Henkan melahatun ropelin surina valjasti urhean melajengin matkaan – edessä oli työpäivä eli
noin kolmisenkymmentä kilometriä melontaa. Matkalla tuuliolosuhteet vaihtelivat navakasta takamyötäisestä sivuaallokon kautta vastaaaltoon, ja rakas Beaufortti vaati hieman painonsäätöä ja vinkkejä kokeneemmilta pakkaajatovereilta pysyäkseen hyppysissä.
Pysähdyimme eväsleiville pikkuiselle saarelle tuulensuojaisaan laguuniin ja myöhemmin pääretkikohteeseemme – toiselle saarelle, jonka huipulle kivuttuamme pääsimme luolaseikkailulle! Tulkitsimme muinaisia kalliomaalauksia, otimme action selfieitä kallionkielekkeillä ja niiden alla, teimme kevyet jooga
harjoitukset kivikasan korkeimmalla kohdalla ja nautimme virkistävän kuusenkerkkävälipalan! Uusin voimin eteenpäin, kohti seuraavaa etappia. Mielessä siinsi jo retkigourmet ja jäätelö, jota oli hehkutettu pysähdyspaikkamme kahvilasta saatavan. Pussipasta ei ole ehkä koskaan maistunut niin hyvälle kuin Ulkoluodon yhdyssillan kalliolla auringon lämmössä ja iloisessa melojaseurassa herkutellen. Kylläisenä pakkasimme itsemme takaisin kajakkeihin ja aalloille, viimeinen urakka kohti illan majasaarta oli vielä edessä.
Auringon painuessa maille
Andersskär toivotti meidät ter vetulleeksi sileine kallioineen. Leirin pystytys, iltauinti ja jo alkoi leppevä leirinuotiorinki alkoi muodostua meren rantaan. Dominokeksipaketti oli suureksi hyödyksi, kun kävi ilmi että sillä sai vaihdettua retkimukin pohjalle veden sijaan toisenlaista kostuketta! Oonan vetämä iltajooga helli aukiruksahtelevia yläkropan lihaksia ja Tuikun sytyttämällä notskilla oli hyvä grillailla vielä metukkaleivät iltapalaksi. Uni tuli ja vei mennessään.
Lauantai olikin rennompi retkipäivä kun edessä oli vain kevyet päiväkilometrit, välipalkintona Bromarvin kesätori, lounaspizza ja pääpalkkiona puolestaan viimeisen illan majapaikkamme: Murun kesä-
paratiisi! Matkalla Bromarviin opin muun muassa surffauksen perusteita sekä sen, että Kotkassa syödään hillopossoa, Bromarvin torilta puolestaan löytyi kopallinen mansikoita, saaristolaisleipä, sekä muutaman euron vanha Arabian kukkakahvikuppi ja -tassi! Suloinen käsityöpuoti hurmasi myös tunnelmallaan.
Pizzatankkauksen jälkeen aloimme hauskuttaa bromarvilaisten päivää kärräämällä kajakkimme kaksipyöräisillä kärryillä torin rannasta toiselle puolen saarta! Tekniikka ja tiimityö hioutuivat huippuunsa ja hommassa ei mennyt kuin hetki!
Olimme valmiita melomaan tuulta vastaan Murun luo! Spurttien jälkeen siinsi horisontissa kirkkaan vihreä kesäleninki laiturilla vastassa. Omenapuun huumaava tuoksu, Morriksen innokkaasti heiluva häntä, supersuloinen rantasauna ja tuvassa odottavat kotitekoiset herkkuruoat veivät merimerimelojien sydämet hetkessä. Ihana ilta tuvan pöydän äärellä yhdessä ja voi, mikä maailman makoisin nokkoskeitto ja leppevät rantasaunan löylyt!
Sunnuntai olikin viimeinen aamu. Koko yön oli tuullut. Onnellisena sain aamulla todeta telttani kuitenkin pysyneen pystyssä yölli-
sestä puuskien hujusta huolimatta! Itse olin hiukan mietteliäs, sillä aistin tuulen olevan melkoisen navakka omille taidoilleni. Onneksi sain olla kokeneessa melojaseurassa ja valitsimme mahdollisimman hy vin saarten suojassa kulkevan reitin, joka tulisi sisältämään vain muutamia puhurikohtia, sekä sokerina pohjalla loppusuoran, jolla luvassa olisi viimeinen avonaisen paikan mukanaan tuoma koitos. Kotimatkallamme saimme nauttia kalliorantojen ristiaallokosta, navakasta sivutuulesta, aaltojen pintaa rikkovista puuskista, pienistä ty ventauoista, sekä lihasten käytöstä ja evän kuhunkin tilanteen optimaalisimmin sopivan asennon etsimisen tuomasta ilosta. Matka taittui sukkelaan, vaikka tuuli yrit ti
kin nappailla mukaansa koko mahtavalla 14 m/s voimalla, tarraten melaan ja painaen kajakkia eri suuntaan kuin mitä oma kompassi näytti. Viimeisellä suoralla, kotisataman jo häämöttäessä vastarannalla ja tuulen kääntäessä kajakkiani itsepäisesti aallon mukaan, pääsin vielä nauttimaan herrasmiesmelojaseurasta, kun Jorma otti minut ja entisen lempparikajakkini ritarillisen hellään hinaukseen. Pidimme kurssin ja pääsimme onnellisesti perille! Mahtavan opettavainen seikkailu loistavassa seurassa! Kiitos vielä kanssamelojille, Monolle sekä Murulle!
ALOITTELIJAT retkeilemässä
Mäntysaari & Espoo koulutusretki 26.–28.6.2015
Teksti ja kuvat Sanna Kultanen
Tänä vuonna Merimelojat järjesti ensimmäistä kertaa retken aloitteleville melojille. Tartuin innolla tilaisuuteen ja toivon, että tämä retkiraportti madaltaa kynnystä muillekin aloittelijoille ottaa jatkossa tuntumaa yön yli retkeilyyn.
Olen ollut Merimelojien jäsen parin vuoden ajan ja Mäntysaareenkin oli tullut tutustuttua jo entuudestaan päiväretkillä, mutta yön yli retkeilystä minulla ei ollut oikeastaan mitään kokemusta melonnan, eikä minkään muunkaan harrastuksen parissa. Tämä retki toimi erinomaisena keinona tutustua mm. varusteiden hankintaan, pakkaamiseen ja leiriytymiseen. Lisäksi harjoittelimme pelastautumista retkiporukalla etukäteen, jotta kukin varmasti tietäisi, miten tarvittaessa toimia toisten kanssa. Retken päävetäjänä toimi retkijaoston vastaava Eevukka Seppäläinen ja apuvetäjinä Hanna
Juurmaa sekä Tutu Pukkila. Retki suuntautui seuran omaan saareen eli Mäntysaareen, joka sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä vajasaarelta. Saarella on seuran oma sauna, nuotiopaikka ja ulkohuussi, mutta ei muita mukavuuksia, kuten sähköä tai juoksevaa vettä. Kaikki tarvittava juomavedestä, vessapaperista ja ruoanlaittovälineistä lähtien oli siis itse tuotava mukanaan ja majoittuminen tapahtui teltoissa. Viikonloppu aloitettiin perjantai-iltapäivänä vajasaarella kajakkien pakkaamisella, mihin oli varattu hyvin aikaa. Illalla meloimme noin
1,5 tunnin matkan Mäntysaareen, pystytimme leirin, saunoimme ja laitoimme illallista nuotiolla.
Mäntysaarta käytettiin tukikohtana, josta toisena päivänä tehtiin retki lähisaarelle Espoon suunnalle. Sääolojen ollessa epävakaiset emme rohjenneet kovin kauas, joten kävimme kauniissa Vasikkasaaressa nauttimassa lounaseväät. Lisäksi joimme pullakahvit saaren viihtyisässä ulkoilmakesäkahvilassa.
Lisähauskuutusta lauantaihin toi toinen saaressa viikonloppua viettänyt wellnessteemainen porukka, jonka kanssa mm. väritimme aikuisten värityskirjan sivuja. Saarella oli muutenkin melko vilkas viikonloppu, seuran jäsenten kajakkeja rantautui seuraksemme melko tiheään. Saunassa ja nuotiolla oli siis mukavasti porukkaa ja tunnelma oli rattoisa.
Sunnuntaina nautimme rauhassa aamiaisen, jonka jälkeen purimme leirin ja pakkasimme kajakit. Palasimme vajasaarelle iltapäivästä, samaa reittiä kuin perjantaina.
Vain yhden viikonlopun aikana pääsi yllättävän kiitettävästi irti arjesta jokseenkin syvällä luonnon helmassa, vaikka oltiin vain
muutaman kilometrin päässä kotoa. Säätkin suosivat verrattain hyvin, joten säästyimme pahemmalta kastumiselta ja paleltumiselta. Edes hyttysistä ei ollut tuulisella saarella riesaksi. Kukaan ei joutunut erityisemmin pinteeseen meloessa tai varusteidensa kanssa, joten retki sujui kaikin puolin mutkattomasti.
Melontaosuudet retkellä olivat melko leppoisia eli pääpaino viikonlopussa oli retkeilyn, ei niinkään melonnan opettelussa. Opettelimme kuitenkin hieman mm. kartan lukua, mikä oli eri hauskaa. Kaikki olivat saaneet oman kartan, jonka avulla jokainen osallistuja vuorollaan johdatti ryhmää retken kohteeseen. Retken suurin ponnistus aloittelijan näkökulmasta oli retkeilyosuuden logistiikka eli tarkemmin sanoen yllättävän aikaavievä varusteiden hankkiminen, pakkaaminen, kuljettaminen vajasaarelle, purkaminen, putsaaminen ja palaut taminen.
Retken vetäjät onneksi toimittivat osallistujille etukäteen melontavarustelistan, neuvoivat varusteiden hankinnassa ja jopa auttoivat lainaamaan puuttuvia varusteita. Keskeisimpiä todennäköisesti uusia varusteita ensikertalaisille ovat teltta, makuualusta, makuupussi ja trangia. Luonnollisesti niitä ei kannata hankkia omaksi ennen kuin on kertaakaan kokeillut retkeilyä. Olisikin hienoa, jos seura voisi hankkia muutamia lainavarusteita aloittelijoita varten. Vetäjät neuvoivat ja auttoivat tarvittaessa ihailtavan kärsivällisesti myös mahdottomalta tuntuneen tavaramäärän sullomisessa kajakkiin sekä varusteiden käytössä. Joillekin osallistujista retkeily varusteineen oli toki jo entuudestaan tuttua ja he olivat auliisti avuksi kokemattomimmille. Aloittelijana oli siis helppo olla mukana, kun saattoi luottaa toisten apuun ja ns. tyhmiä kysymyksiä pystyi esittämään vapaasti. Myös melonnan tahti sopeutettiin hitaimman mukaan, joten kellään ei ollut senkään suhteen suorituspaineita. Kilometrejä ker tyi viikonlopun aikana noin 25, säiden rajoittaessa hieman lauantain melontaosuutta. Välittömän tun-
nelman muodostumista edesauttoi varmasti myös osallistujien pieni lukumäärä. Vetäjät mukaan lukien retkelle osallistui seitsemän melojaa. Retken rentoa tunnelmaa häiritsi oman kokemukseni mukaan lähinnä jatkuva tavaroiden kanssa puljaaminen. Lähes joka tilanteessa joku kipeästi tarvittava pikkuesine oli Murphyn lain hengessä pakattuna johonkin kajakin perimmäiseen onkaloon, ja pussukoita sai jatkuvasti etsiskellä, availla ja kanniskella ees taas. Myös jokainen yksinkertainenkin ruokailuhetki vaati melkoista vaivannäköä trangian kanssa operoidessa. Jos retkeilyyn tykästyy, hankkii omat varusteet ja saa rutiinia niiden käyttöön ja pakkaamiseen, tavaroiden kanssa askar telu alkaa varmasti sujua sutjakammin.
On hienoa, että aloitteleville järjestettiin mahdollisuus ottaa tuntumaa retkeilyyn Mäntysaaressa, jot ta jossain vaiheessa olisi kanttia lähteä tutustumaan seuran kauempana sijaitsevaan omaan kohteeseen eli Skorvaniin, jossa käynti vaatii yön yli viipymisen. Lisäksi mieli on kiitollinen siitä, että tämäkin retki toteutettiin täysin talkoohengessä ja osallistujille maksutta. Toivottavasti aloittelijoiden retki saa jatkoa myös ensi kesänä!
jäsenpäivysTys
Päivystysten aikana vastaa numero: 050 3574 507
Päivystysajat:
Huhtikuu syyskuu: tiistaisin klo 18–19. Lokakuu-maaliskuu: kuukauden ensimmäi nen tiistai klo 18–19.
HUOM! Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Tarkista päivystysajat aina verkkosivuilta, koska muutokset ovat mahdollisia.
seuran sähköposTiosoiTe toimisto@merimelojat.fi
Sähköpostiin pyritään vastaamaan viimeistään muutaman päivän kuluessa.
sauna
Sauna lämpiää melontakaudella huhti-syyskuussa ma–to klo 17–22 ja su 15–22.
Talvikaudella sauna on lämpimänä
tiistaisin ja torstaisin 17–21 sekä sunnuntaisin 15–21.
Muista uima-asu ulkona liikkuessasi sekä hyvät tavat ja järjestys. Saunassa uima-asu on vapaaehtoinen. Vajalla saunovat ainoastaan seuran jäsenet ja melontakoululaiset. Jäsen ei siis saa tuoda kavereitaan saunomaan.
uimahallivuoro
Perjantaisin klo 20.00 on seuran harjoitusvuoro Itäkeskuksen uimahallissa.
Kaikki, jotka tulevat hallille, kulkevat sisään huolto ovesta yhtä aikaa klo 19.30. Huolto ovi/ajoluiska sijaitsee Olavinlinnatien päässä olevan kiertoliittymän vieressä, jossa on myös parkkipaikka.
kunTosalivuoro
Merimelojien jäsenet voivat edellisten vuosien malliin vierailla talvikaudella voimailuseura Herakleksen kuntosalivuorolla Ruskeasuon liikuntahallilla perjantaisin klo 18–19.30 läpi talven.
palloiluvuoro
Sunnuntaisin klo 15–17 Pikku Huopalahden alaasteella osoitteessa Tilkankatu 19. Vuoro alkoi jo 27.9.2015 ja jatkuu aina 24.4.2016 saakka.
Aikataulu ja kullakin vuorolla pelattavat lajit ovat esillä Merimelojien kotisivulla http://merimelojat.sporttisaitti.com/tapahtumakalenteri/
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki
e mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
