VARAPUHEENJOHTAJA Musakka Henrik vpj@merimelojat.fi TALOUDENHOITAJA Musakka Henrik hallinto@merimelojat.fi 0451 365 948 (toimisto ja talous) talous@merimelojat.fi
KOSKI- JA POOLOJAOSTO Ogbeide Ilona koski_poolo@merimelojat.fi
NUORISOJAOSTO
Barta Alex nuoriso@merimelojat.fi
RATA- JA MARATONJAOSTO Ritvos Heikki rata@merimelojat.fi 040 570 3376
RETKIJAOSTO
KOULUTUS
TURVALLISUUS
VAJAMESTARI
TOIMIHENKILÖT
Seppäläinen Eeva-Maria retki@merimelojat.fi
Mononen Timo koulutus@merimelojat.fi 040 551 9191
Kaario Reino turva@merimelojat.fi
Laari Jussi vajamestari@merimelojat.fi
TOIMISTONHOITAJA Roivainen Martti toimisto@merimelojat.fi 050 357 4507 (toimisto)
VAHTIMESTARI
KOSKIVASTAAVA
POOLOVASTAAVA
Anttila Marianne vahtimestari@merimelojat.fi
Immonen Jussi koski@merimelojat.fi 040 548 1663
Atanassov George poolo@merimelojat.fi 041 465 1391
VIRKISTYSJAOSVASTAAVA Härkki Jyrki virkistys@merimelojat.fi
Räisänen Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504
Gustafsson, Jussi
Kannen kuvat Rauli Rautavuori ja Pasi Järves . VIereisen sivun kuva Pasi Järves.
YLIMELAMIES
Vilkas kesä vajalla vajalla kääntyy vääjäämättä syksyksi. Kesää muistellessani nousee päällimmäisenä mieleeni liikunnan ilo. Kajakki, kanootti, suora tai mutkavartinen mela, poolokenttä, lähivedet, tapahtumat, retki- ja kilpailukohteet siellä jossain. Merimelojia yhdistää ennen kaikkea harrastuksessa koettava liikunnan ilo.
Melomme erilaisista lähtökohdista ja erilaisilla tavoitteilla. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että ainakin toistaiseksi kaikille on riittänyt tilaa ja mahdollisuuksia yhteisessä seurassa. Muiden intressit eivät ole omasta harrastuksesta pois, seurassamme tehdään ja voidaan tehdä yhteisesti niin sovittaessa kaikkea mikä resurssiemme rajoissa suinkin on mahdollista. On seuraavan vuoden suunnittelun aika. Onko sinulla ajatuksia tai kysymyksiä toimintamme kehit-
tämisestä? Haluaisitko toteuttaa jotain, osallistua yhteiseen tekemiseen (esimerkiksi kuntojaostosta on puhuttu)? Ota yhteyttä allekirjoittaneeseen tai muihin hallituksen jäseniin.
Ylimelamiehen oma melontaharrastus koostuu virkistäytymisestä, kuntoilusta, keskiviikkokisoista, maratonmelonnan (ja vähän ratamelonnankin) kilpailuista, melontaretkistä mielenkiintoisiin paikkoihin sekä muidenkin melontamuotojen välineiden perustaitojen ylläpitämisestä, unohtamatta tietenkään vajasaaremme kaikkeen tähän tarjoamia puitteita - ja seuratoimintaa. Hoidan vuorollani seuran puheenjohtajan pestiä, se on tällä hetkellä osa melontaharrastustani.
Uutena ostettu Nelo Viper 48 kuntokajakki, soveltuu jo muilla kuntokajakeilla meloneille, löytyy C käytävältä. Pituus 520 cm, leveys 48 cm. Pyydä neuvoja säätöihin ja käsittelyyn kokeneemmilta melojilta!
Käytetty P&H Sirius täydentää pienikokoisten melojien merikajakkivalikoimaa. Sirius on klassikko, joka kulkee kevyesti reippaisiin retkivauhteihin saakka ja ohjautuu silti helposti.
Käytetty mutta uudenveroinen Bel-Ami S on nopeampi retkikajakki pienille ja keskikokoisille melojille. Löytyy C käytävän perältä. Epic 18 X Sport merikajakki soveltuu retkeilyn lisäksi kuntomelontaan kaiken kokoisille melojille.
Pituussuunnassa säädettävä istuin kannattaa tässä, kuten muissakin kajakeissa, joissa säätömahdollisuus on, sijoittaa kevyillä melojilla melko eteen, painavilla melojilla taakse. Esimerkiksi 80 kg henkilön optimaalinen istumakohta on säätöalueen keskivaiheilla. Kajakki on sijoitettu C käytävälle. Nopeudestaan huolimatta hyvin tukeva ja ennalta arvattava kajakki. Pohjan alapuolelle laskeutuva peräsin vaatii tavallista enemmän huolellisuutta käyttäjältä.
Ace Tec Bic Wing SUPlauta kaksinkertaistaa Merimelojien SUP-lautojen määrän. Aiempaa vastaava SUP mahdollistaa kaverin kanssa suppailun. Jos toinen ei pysy vauhdissa, se ei ole ainakaan välineistä kiinni.
VajaKirja
Asiaa pohdittuaan hallitus on päättänyt täsmentää vajakirjan käyttöä koskevaa ohjeistusta. Jatkossa kaikki vajalta tapahtuva melonta on merkittävä vajakirjaan. Ole hyvä ja täytä vajakirjan sarakkeet asianmukaisesti!
Lähiseudun seurojen merKKipäiViä
Kesän aikana 80 vuotista taivaltaan ovat juhlineet Marjaniemen Melojat ja Drumsö Paddlarklubb (DPK).
Naapurimme Helsingin Kanoottiklubi (HKK) täytti peräti 90 vuotta. HKK on Merimelojia kuusi vuotta vanhempi.
SYYSKOKOUS
Merimelojat ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 24.11.2015 klo 18 Merimelojien majalla.
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.
Hallitus
Vajasaaren SYYSTALKOOT
Sunnuntaina 18.10.
Tarkempi talkoo-ohjelma ja -aikataulu julkaistaan seuran verkkosivuilla, keskustelufoorumilla ja sähköpostilistalla.
Sunnuntai 18.10.
UIMAHALLIvuoro
Perjantai klo 19.30
Perjantaisin klo 20.00 on seuran harjoitusvuoro Itäkeskuksen uimahallissa.
Kaikki jotka tulevat hallille, kulkevat sisään huoltoovesta yhtä aikaa klo 19.30.
Huolto-ovi/ajoluiska sijaitsee Olavinlinnatien päässä olevan kierroliittymän vieressä, jossa on myös parkkipaikka.
Mukaan omat puhtaat uimahallivarusteet sekä nenänipsut ja uimalasit.
T: Jussi Laari, vajamestari
Maran luotsaamalle saaristomeren reissulle Kasnäsistä lähti toisilleen jo aiemmilta reissuilta tuttu seitsemäntoista hengen porukka. Ensimmäisen yön leirisaari Klobbarna osoittautui jälleen oivalliseksi ison porukan leirisaareksi, vaikka rantauduimme sille tällä kertaa silo -
kallioiden puolelta. Edellisen perhereissuni vaatteidenkuivatus- ja mielennostatusnuotion jäljet näkyivät vielä ison kiven kupeessa. Rosalassa huomasimme pettyneinä, että kauppa oli suljettu. Viikinkikylän kahviossa myytävä Rosalan limppu ja erinomaiset pienpanimon oluet
hieman lievittivät mielipahaa.
Rosalasta puikkelehdimme tosi kaunista röpelöista saariketjua pitkin kohti retken pääkohdetta, sata vuotta suljettuna ollutta ja vasta hiljattain kaikelle kansalle avattua entistä armeijan saarta Öröta. Venäläiset rakensivat Pietari
Suuren merilinnoitukseen kuuluvan rannikkolinnoitteen 1910–1917 suojelemaan pääkaupunki Pietaria mereltä tulevalta hyökkäykseltä.
Samalla linnoituksella suomalaiset panivat myöhempinä vuosina kovasti hanttiin itänaapurille mm. 1941 käydyssä Bengtskärin taistelussa. Örössä eli Sora-saaressa odotti mieliä kuohuttava Juupas Eipäs show, kun saaren opas, kahvilan työntekijä ja metsähallituksen mönkijämies antoivat ristiriitaista tietoa siitä, voimmeko telttailla kajakkilaiturin lähellä vai emme. Voitimme
taistelun, sillä telttailijoille osoitet tu paikka oli idioottimaisesti neljänsadan metrin päässä. Saimme kuitenkin vain torjuntavoiton ja jatkossa teltat olisi pystytettävä varsinaiselle leiripaikalle. Lyhyt melontapäivä takasi sen, että jaksoimme vielä lähteä patikoimaan yli viiden kilometrin luontopolkua lännenkylmänkukan, isoapolloperhosen ja liki 45 km kantaman Obuhov-tykkien kuvat mielessämme. Ihmettelimme liikuttuneina naruvitriinin sisällä olevaa harmaata hapsukukkaa, joka oli jo kukkimisensa tältä kesältä kukkinut. Perhosille taisi olla liian kylmää ja tuulista, mutta tykkejä, ilmatorjuntaasemia, miehistökorsuja ja kasarmialuetta näimme sitäkin enemmän. Kiinalaisten sotavankien rakentamia mukulakivikatuja Isoa Ikävää ja Pientä Ikävää kulkiessa
mieli herkistyi. Sähkösauna armeijan henkilökunnan 70 luvulla rakennetussa asuntolassa oli pienoinen pettymys, mutta lahdukan lasten ranta, sen hiekkapohja ja lämmin, kirkas vesi sai toiset kellumaan vedessä pitkäänkin.
Uskaltauduimme seuraavana päivänä kohtalaisessa sivumyötäisessä suoraan selän yli Vänön ihanaan, aurinkoiseen saareen lounastauolle ja jäätelölle. Matkalla meitä ilahdutti luodolla lekotellut harmaahylje tai norppa, joka uteliaana ihmetteli seuruettamme ja lähti vielä seuraamaan surffiaalloille karannutta Jaria. Vänössä tiskin takana seisovaa mukavaa rouvaa jututtaessani selväksi tuli, että saaristokaupan pito on paitsi osa elinkeinoa, myös elämätapa.
Reissun pisimmän melontapäivän jälkeen päädyimme paratiisimaisen Sandönin hiekkarannoille.
Sandön on Jurmon ohella Salpausselän viimeisiä harjuja Saaristomerellä. Saaren lumo, Irish Creamin maitomainen makeus ja kuohuviinin korkin poksahdus saivat pikapulahduksen ja punkkitarkastuksen jälkeen retkueen naiset aivan hervottomaan mielentilaan. Toiset kävelivät hiekkasärkällä, toiset kiersivät saaren. Ihastelimme upeita luonnonpuutarhoja, matalaa sianpuolukkakasvustoa, värien harmoniaa, pyöreitä, erivärisiä kiviä ja luonnonvaraisen timjamin huumaavaa tuoksua.
Saimme jälleen merivartioston kiinnostumaan seurueestamme pitämällä isoa, viimeisen illan tulta. Hitaasti rannan tuntumassa lipuva venekunta jätti tulematta pirskeisiin huomattuaan, että tuli oli nuotiopaikassa ja ”virkeät” melojat vartiomiehinä. Viimeisenä melontapäivänä
puskimme sateessa päin tuulta Högsåran saareen ja nautimme viluissamme ja vettävaluvina hienon Farmors Cafén pullakahveista. Sade auttoi luopumaan mukavien melontakavereitten seurasta ja Saaristomeren luonnosta ja kömpimään kuivissa vaatteissa lämpimään autoon.
Me viisi Saaristomeren jatkoretkelle lähtijää, eli Mara, Marjo, Mia, Ansku ja Päivi, jatkoimme pikaruoat syötyämme vaitonaisina, melojatoverit menettäneinä matkaa kohti uusia seikkailuita, joita oli toden totta luvassa. Märkänä, viluisena ja nälkäisenä olisi ollut pienoinen houkutus hypätä Helsinkiin lähteneeseen autoon, eikä voi kieltää, etteikö loppupäivän melonta olisi tuntunut työltä. Olimme rättiväsyneitä aamupäivän vastatuuleen puskemisen jäljiltä leiriytyessämme Hangon selän reunalle Prästskärin saareen. Seuraavan päivän tuuliennuste oli hälyttävä Hangon selän ylittämisen ja niemen kiertämisen kannalta. Mia oli järjen ääni, jonka mielestä nyt oli ensimmäinen kerta, kun hän kiertäisi mieluusti suojaisempaa reittiä pohjoisen kautta, vaikka lisäkilometrejä olisi tiedossa rutkasti. Järkipäätöksestä
huolimatta isoja aaltoja tuli takaa ja sivusta, kun meloimme Storön suojista kohti Badvan runtilta tuttua Västerskärdiä. Toisia jännitti enemmän, toisia vähemmän, mutta porukka pysyi hienosti kasassa. Odottelimme punaisena kukkivan verikurjenpolven reunustamassa saaressa tuntikausia ja odottelimme vaahtopäiden häviämistä. Levittelimme märät vaatteet tuuleen ja aurinkoon kuivumaan. Mara luki tuulimittarista liki kolmentoista metrin lukeman, kierteli rannoilla, etsi keppejä ja kadonnutta meriharakan poikasta. Mia ihmetteli mielenkiintoista ihmisen rakentamaa kivirakennelmaa kallion juurella, Marjo hyödynsi ajan nukkumalla varastoon, Ansku eteni monta sivua pokkarissaan ”Villi Vaellus” ja minä makasin korppien valloittamalla korkealla kalliolla, kuuntelin meren kuohuja ja ajattelin tärkeitä ajatuksia. Pääsimme lopulta melomaan
pareittain Hangon selän yli ja niemen ympäri alkuun isommissa aalloissa ja iltaa kohti tyyntyvällä merellä. Hangon Tulliniemen uimarannalla korkkasimme kovan päivän kuoharin. Rödjanin saunalle meloimme mukavassa surffikelissä takaapäin tuupattuina. Pohjanmaan flikka olisi kaivannut pois pusikoista ja mökki idyllistä, mutta Anskun kauhukiintiö oli täynnä ja veden tarve ratkaisi seuraavan päivän reittivalinnan. Olihan sitä avointa selkää ja ulkoluotoja jo nähty ja uusiakin reissuja tulee.
Meloimme Bärosundin kaupalle väylää kartellen ja pääsimme reilut neljäkymmentä kilometriä melottuamme Stora Fagerön retkisaarelle. Hoksasimme katsoa seuraavan päivän säätiedot vasta teltat pystytettyämme ja oluet korkattuamme. Sen verran pahaa keliä oli luvassa, että illallisen nautit tuamme ja teltat purettuamme jatkoimme yöttömään yöhön Porkkalanselälle. Toinen reissun kunnioitusta he rättävistä selistä melottiin kir jaimellisesti laulaen läpi. Mikä voisi olla parempi tapa toivot juhannus tervetulleeksi. Alle kirjoittanut teki ainakin hen kilökohtaisen ennätyksen reilun kuudenkymmenen kilometrin päivämelonnalla, olkoonkin, että varastettiin toisen vuorokauden puolelta kolmisen tuntia.
Taukoamattomassa vesisateessa, meren kuohujen ympäröimänä Pampskatanilla oli hy vä nukkua, kun edessä oli enää Porkkalan kaupan kahvirasti ja Lähteelässä käynti. Kyllä lämmin oli löyly Skorvanin saunassa, ja tuvan katossa vaaterievut kuivuivat kamiinan lämmössä. Kaimani totesi tekstiviestissä Skorvaniin päästyämme, että voittajan on helppo hymyillä. Voittajia oltiin ennen kaikkea siksi, että suhtauduttiin selkien ylityksiin pelon sekaisella kunnioituksella, maltettiin mielemme, pysyttiin porukassa eikä hajottu varpusparveksi isoille aalloille. Ryhmähali ja jälkipuinnit ennen juhannusvieraitten saapumista auttoivat päästämään irti hienosta retkestä.
Päivi Ala-Harja
Parhaat lohkaisut: sataprosenttisestiMara:”Nytonuskottavaitseensä!”
Saadun tiedon mukaan retkenvetäjämme Johan Holmberg on käynyt likimain kaikilla Suomen suurilla järvillä melomassa – vain Keitele puuttui. (Emme tässä nyt mainitse hänen lukuisia muita suorituksiaan aina Venäjää ja Ruotsia myöten.) Niinpä oli vain johdonmukaista, että hän järjestäisi seuran heinäkuisen retken sinne. Keitele on isohko järvi, joka tämän retken tapauksessa alkaisi Konginkankaalta ja päättyisi Viitasaarelle, eli matka suuntautuisi etelästä pohjoiseen erisuuruisten selkien kautta. Takaisin emme palaisi.
Lähtöpaikkana toimi Konginkankaan (tuon suuresta linja-auto-onnettomuudesta tunnetun paikkakunnan) venesatama. Leiri pantiin pystyyn tasaiselle vihreälle nurmikolle. Palveluihin kuuluivat ränsistynyt puucee, vesihana talon nurkalla ja hieno matonpesupaikka. Räsymatot olisi siis saanut puhtaaksi, jos ne kuuluisivat kajakin varustukseen. Aamulla vietiin ensin osa autoista valmiiksi Viitasaarelle näille retkille tuttuun tyyliin. Kuskien palattua katsastimme luonnollisesti
kaikki nähtävyydet eli puukirkon ja maakuntamuseon. Heikossa etelätuulessa starttasimme sitten kaikki 10 merimelojaa eli Johan, Marjo, Sandra, Christina, Marja, Tanja, Veikko, Andreas, Kimmo ja minä Koivuselän ja Karttuselän yli Hietasaareen tauolle. Vaikka rannat Keiteleellä ovat varsin kivisiä ja/ tai ryteikköisiä, kartassa näkyvä sana ”hieta” tai ”hiekka” usein paljastaa, että pehmeämpiäkin rantautumispaikkoja löytyy. Niin nytkin, sillä Hietasaaressa oli parikin
hienohiekkaista kajakkirantaa. Tuulta ei ollut, ilma ja vesi olivat lämpimiä, mikä oli tervetullutta vaihtelua tänä vuonna (vrt. vaikkapa Saaristomeren jatkot -retkeen).
Ohitettuamme Niininiemen ja Tynkynniemen yöpaikkamme oli Autiolahden mukamas virallisella kajakkipaikalla. Olihan siellä sellainen kanoottikyltti, mutta koskaan en ole yöpynyt moisessa kuusi- ja lepikkoryteikössä, jossa ei ollut ainuttakaan tasaista teltanpaikkaa.
Hiekkaranta oli kuin säästeliään hotelliyrittäjän luoma – ehkä sata metriä pitkä, mutta 50 cm leveä. Tietenkin selältä iski pian lisäksi mahtava ukkoskuuro.
Mutta tämähän on vain toteamus, ei valitus. En myöskään ole ikinä nähnyt kymmenen ihmisen ja kajakin katoavan niin nopeasti tiheään pusikkoon ja ihmisten saavan ennätysajassa telttansa pystyyn ja vielä pressut telttojen päälle sateensuojaksi, vaikka telttapaikkoja ei
kerta kaikkiaan ollut. On näköjään säädettävä oman telttapaikkatutkan asteikkoa löysemmäksi, sillä loppujen lopuksi meillä oli oikein mukavaa sateensuojassa pressujen alla.
Seuraavan päivänä saavuimme sitten Viitasaarelle ja Keiteleen melojat ry:n vajalle, joka sijaitsee aivan keskustassa. (Vaja muuten sijaitsee kätevästi lohilammessa.)
Jo ennen perille saapumista meitä tuli tervehtimään vastaanottokomitea yhden keiteleläisen melojan hahmossa, ja tässä saattueessa meloimme perille.
Vajalla meidät ottivat virallisesti vastaan paikallisen seuran Markku ja Maija Vihava. Vastaanotto oli sydämellinen; saimme myös rantautua vajan viereen ja ruokailla sen sisätiloissa pikku sadekuurojen piristäessä päivää. Isäntäväki tarjosi kiertokäynnin läheisessä Porthaninpuistossa (tiedättehän toki Henrik Gabriel Porthanin, tuon Suomen
historian isän – hän oli syntynytkin samassa puistossa, joka silloin ei varmaankaan ollut vielä puisto, vaan luultavasti kuusi- ja lepikkoryteikkö) ja vielä jäätelöt kioskissa. Olimme hyvissä käsissä kuin valtiovieraat ainakin. Myös Viitasaaren kirkonmäellä kävimme. Siellä olikin elämää ja hyvin pukeutuneita ihmisiä rippikoululaisten päätöskirkonmenojen jälkeen.
Jatkoimme kuitenkin vielä luoteeseen Pihkurinselän ylitse Honkasaareen. Matkalla nousi uhkaavan mustia pilviä taivaalle, ja kohta meitä kastelikin rankka kuuro ja tuuli riipi, mutta illaksi selkeni. Saaressa oli laavu, tulipaikka ja parempia telttapaikkoja kaikille. Pressuja tarvittiin silti, sillä kuurosateita tuli edelleen. Nuotion ääressä tutustuin ensimmäisen kerran suklaabanaaneihin, jotka lienevät poolonharrastajien erikoisherkkua.
Seuraavana päivänä meloimme takaisin Viitasaarelle heikossa myötätuulessa Ylä-Keitelettä pitkin. Vihavat olivat kutsuneet meidät rannassa sijaitsevalle talolleen, ja kajakit kiskottiin nurmikolle sembramäntyjen siimekseen.
Juhlakattaus odotti jo valmiina. Kun olimme koettaneet siistiytyä ja sonnustautuneet parhaimpiimme (mikä ei kovin paljon ollut ainakaan minun tapauksessani), asetuimme pitkän pöydän ääreen, ja isäntä ja emäntä ylittivät vieraanvaraisuudessaan kaiken ennen melontaretkillä kokemamme. Teetä, kahvia, leipää, hunajaa, juustoa, pasteijoita, vehnästä, kakkua ja hedelmiä oli tarjolla, ja kyllä me niitä
nautimmekin. Suurkiitokset näin jälkeenpäinkin Markulle ja Maijalle!
Eikä siinä vielä kaikki. Aterioinnin jälkeen Markku johdatti joukkomme läheiseen näkötorniin, josta avautui näkymä PohjoisKeiteleen selille, joita pitkin olimme juuri meloneet. Kävimme myös metsätyömuseossa, jossa kiinnitin huomiota vanhemmanpuoleiseen Expedin retkipatjamallistoon eli lavitsalle aseteltuihin olkiin. Myös kämpän elämänluukku on aina mielenkiintoinen, sillä mitäpä meloja miettii muuta kuin syömistä ja tutimista kunhan on rantaan selvinnyt. Mustikoita oli mäellä kohtalaisesti, vaan olivat ehkä vielä hitusen epäkypsiä. Mieleen johtui välittömästi ajatus, että mikä mahtaa olla Skorvanin mustikkasato tänä vuonna? (Hyvä, suom. huom.)
Näin maalliset ajatukset täyttävät mielen ja vievät tilaa mahdollisesti ylevämmiltä aatteilta.
Markku ja Maija ja kolmaskin keiteleläinen lähtivät meitä osan matkaa saattamaan kohti Hännilänsalmen leirintäaluetta. Varsinainen retki oli valitettavasti ohi, ja jäljellä oli vain pakollinen loppuyö. Leirintäalueesta ei kannata mitään ker toa, sillä kun on yhden nähnyt, on ollut niissä kaikissa.
Vain lievää ajoittaista ylinopeutta ajaen palasimme vajalle Helsinkiin, ja sivukorvalla olin kuulevinani mahdollisesti uudesta, hieman pidemmästä melontaretkestä Keiteleelle. Aika näyttää.
Mara Roivainen
UUSI KARTTA
Helsingin saaristosta
Calazo on joukon retkeily, vesistökarttoja, joista vesillä liikkujaa kiinnostaa eniten kartta nimeltä ”Helsingin saaristo”. painettu vedenkestävälle ja repeämättömälle Tyvek-materiaalille ja valmistaja materiaalin kestävän 20 taittokertaa. Kartta on kooltaan 98 cm ja se on sipuolinen. Länsipuoli taa alueen Porkkalansepuolen Vormöstä naan, itäpuoli taan ulottuu Jätsaaresta Emäsalon se Äggskärille. Linä on myös kaksi karttaa Porkkalan kärjestä ja Suomenlinnasta. Niiden mittakaava on 1:25 kun varsinaisen kartan mittakaava 1:50 000.
Karttaan on merkitty tärkeimmät väylät, mutta siitä puuttuvat merimerkit ja merialueen syvyystiedot, sisävesien syvyyskäyrät taasen löytyvät monesta järvestä. Merkittyinä on mm. telttailualueita,
kahviloita, ankkuripaikkoja, keittokatoksia sekä nuotiopaikkoja. Maastotietojen osalta kartta on Maastokartan kaltainen. Kartta sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan tietoja kesäkuulta 2015.
Sininen ruudukko (karttaprojektio) on ETRSTM35FIN, jonka keskimeridiaani on 27°E/ 500 000 m. Vaaleanruskea ruudukko on geografinen EUREFFIN (vastaa WGS84). Merikarttaan verrattuna asteina ja minuutteina ilmoitetun paikan löy täminen kartalta on hieman hankalaa.
”Helsingin Saaristo” sopii hyvin kestäväksi yleiskar taksi, mutta navigointiin on syytä edelleenkin käyttää varsinaista merikarttaa. Kartta taittuu pieneen tilaan ja materiaalin puolesta sen voi olettaa kestävän pitkäaikaista käyttöä.
Calazo Förlag Ab
Mittakaava: 1:50 000
ISBN: 978 91 86773 49 6
Hinta: 17.90 EUR
www.calazo.fi
Jussi Pulkkinen
DALSLAND
Kanot Maraton +
Lauantaina 8.8.2015 melottiin Dalsland Kanot Maraton +, 55 km mittainen maratonmelontakilpailu ja kuntotapahtuma läntisessä Ruotsissa.
Kilpailun/tapahtuman startti oli aamulla klo kahdeksan ja kilpailupaikalle on Tukholmasta yli 400 km ajomatka. Hankala yhtälö suomalaiselle osanottajalle. Oli siis otettava perjantaiksi lomapäivä töistä. Tämä oli ensimmäinen osallistumiseni DKM+ -tapahtumaan. Kyydissäni matkusti toinenkin tapahtuman ensikertalainen, oman seurani Merimelojien urheilija Alex Barta. Hän osallistui miesten eliittisarjan (K1H Elit) eli tavoitteellisille urheilijoille tarkoitetun sarjan kilpailuun. Itselleni sopivampi (ja erittäin sopivaksi
osoittautunut) oli miesten yleinen sarja (K1H).
Olin omassa sarjassani seitsemäs, Alex Barta sijoittui sarjassaan sijalle 11 hyvällä noin 4 h 44 min. ajalla. Itse olin viiden tunnin tavoitevauhdissani (tai ylikin) kunnes ohjauksen hajoamisen ja korjauksen viemä aika pudotti minua kaksi sijaa ja huononsi aikaani noin 20 minuutilla. Muita suomalaissijoituksia: kanssani samassa sarjassa Kimmo Kurki oli kahdestoista ja Christer Sjölund Ahvenanmaalta kolmastoista.
Kilpailukeskuksen, pienen Bengsforsin kaupungin lähestyessä ihmettelimme hiljaisia teitä.
Ihmetys vaihtui perille saavuttuamme ja tapahtuman mittaan hämmästykseksi – pienellä paikkakunnalla Ruotsin suurin melontatapahtuma, todellinen melontafestivaali, kuten järjestäjät sanoivat. Kuin Gullö Runt potenssiin kolme. Erittäin hyvät järjestelyt, kaikki sujui hienosti kuljetuksista lähtöön, kantopaikkojen järjestelyistä maaliintuloon ja ruokailuun. Kaikki informaatio, mukaan lukien kuulutukset, esitettiin kansainväliselle osanottajajoukolle ensin englanniksi, sitten ruotsiksi.
Lähtö ja maali olivat eri paikoissa ja niiden välinen kuljetus ennen ja jälkeen kilpailun sisältyi osanottomaksuun. Molemmissa
paikoissa oli kajakkien vartioitu säilytysmahdollisuus. Yöpyä voi lähtöpaikalla tai muualla, kajakit kannettiin kilpailun jälkeen järjestäjien toimesta noutoalueelle odottamaan.
Lähtöviivalla oli noin 600 melojaa 19 eri maasta. One minute to the start, en minut till starten. Tällaista olen nähnyt vain kuvissa. Yhteislähdön rintama alkaa hiipiä ja sitten meloa hiljaa eteenpäin keulat lähes tasassa. Vauhti alkaa kiihtyä.
LÄHTÖLAUKAUS! Olin etukäteen miettinyt, olisiko paras taktiikka tasavauhti vai mikä. Lähdössä ei voinut turhia miettiä. Lähes täysillä eteenpäin. Vauhdin hieman asetuttua huomaan olevani ehkä kolmannessa isommassa ryppäässä, vauhtia noin 12,5 km/h, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Näinkö nämä melo -
vat 55 km? Ensimmäisen kannon lähestyessä onnistuin nousemaan lähelle ison ryhmämme kärkeä ja ryhmän ensimmäisten joukossa kannolle. Yhtään ajattelematta juoksen ylämäkeen 400 metrin pituista kanto-osuutta niin kovaa kuin jaksan. Tulos – muulta ryhmältä karkuun belgialaisen melojan Didierin kanssa.
Kevyessä myötäisessä alkumatkan kapeammilla järvillä matka taittuu. Didier saa pienen etumatkan toisen kannon jälkeen. Kolmannella Didierin etumatka kasvaa kolmeen minuuttiin. Takaa tulee kaksi kaksikkoa. Kannon jälkeen vauhtini paranee ja kaksikot jäävät taakse. Edessä 20 km avointa järvenselkää vastatuuleen. Vaahtopäistä aallokkoa. Hyvin menee, mutta yhtäkkiä kajakki alkaa puoltamaan oikealle. Viidessä minuutissa ohjaus lakkaa kokonaan toimimasta, vaijerit roikkuvat löysinä.
Onneksi löydän keskeltä selkää turvaveneen. Saan nostaa kajakin poikittain veneen päälle tutkiakseni vikaa. Vika löytyy viimeisestä paikasta. Ohjainpinna on pudonnut pois kajakin pohjaan asennetusta kiskosta. Saan sen kiristettyä ja jatkan matkaa. Ohitseni on mennyt melojia, joista osan saan kiinni ja ohitan vastaaallokossa. Tasapaino-ongelmia ei ole, vaikka aallot ovat niin isoja että kajakkiin kertyy vettä. Vauhti vain hidastuu vastaisessa. Vielä noin 8 km ennen maalia joudun käymään
niemenkärjessä tyhjentämässä. Maalissa juttelen erään osanottajan kanssa ja kerron hänelle, että nyt ymmärrän, miksi jotkut melovat täällä surfskillä, vaikka sen raahaaminen kanto-osuuksien yli on hankalampaa.
Maaliin saavun loppukirissä kilpakumppanin kanssa. Olipa seikkailu!
Suikun, ruokailun ja jutustelun ohella kilpailun jälkipeleihin kuuluu spekulointi. Miten olisi käynyt ilman peräsinrikkoa? Väliajoista näen, että matkalla kanssani samaa vauhtia meloneet, viisi tuntia täpärästi alittaneet ovat meloneet viimeisen järven hiljempaa kuin minä meloin saatuani ohjauksen kuntoon. Nyt en päässyt mukaan kamppailemaan sijoituksista, vaikka kolmannelle kannolle asti koko alkumatkan, 35 km keskinopeuteni oli 11,7 km/h. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä ensi vuonna uudelleen. Ensi vuonna tarkistan ennen lähtöä, että kaikki ruuvit ja mutterit ovat kireällä.
teksti Rauli Rautavuori kuva Arne Berg
”MERIMELOJIEN rata- ja maratonmelontakausi
”MERIMELOJIEN maratonmelontakausi
ratameLonnan sm-KiLpaiLut tampereeLLa 11.–12.7.
Ratamelonnan SM-kilpailuissa Merimelojat keräsi finaalipaikkoja laajalla rintamalla, yleisen sarjan osalta mitalimäärä jäi tällä kertaa kahteen. Antti Laurikainen voitti pronssia miesten yksikön 200 metrillä ja Eveliina Luoma ja Maija Saalasti olivat kolmansia naisten kaksikon
1000 metrillä. Heidän jälkeensä lähimmäksi mitalia ylsi 5000 metrin yksikössä neljänneksi melonut Alex Barta.
Veteraanien SM-lähdöissä mitaleita saavuttivat Kimmo Ahonen (M40), Kari Lehtinen (M50), Unto Elo (M60) ja Jyri Aulio (M70).
Merimelojien yleisen sarjan yksiköiden finaalipaikat ja pistesijat (yhdeksän parasta):
K1 200 m
3. Antti Laurikainen
8. Heikki Ritvos
K1 500 m
7. Antti Laurikainen
K1 1000 m
6. Heikki Ritvos
K1 5000 m
4. Alex Barta
7. Antti Laurikainen
9. Eero Luoma
K1 200 m
6. Maija Saalasti
8. Eveliina Luoma
K1 500 m
7. Eveliina Luoma
9. Maija Saalasti
K1 1000 m
7. Maija Saalasti
K1 5000 m
6. Eveliina Luoma
maratonin sm-KiLpaiLut tampereeLLa 18.–19.7.
Lauantaina miesten yksikön 20 kilometrin matkalla Merimelojien joukkuepanos oli totuttuun tapaan vahva. Seuran urheilijoista parhaiten kisassa onnistui SM-pronssille melonut Alex Barta. Eero Luoma ja Heikki Ritvos olivat maalissa seuraavilla sijoilla neljä ja viisi. Alle 23 vuotiaiden sarjassa Alexin ja Eeron sijoitukset olivat toinen ja kolmas. Sunnuntaina samalla matkalla kilpailtiin kaksikoissa. Alex ja Eero meloivat SM hopealle, Heikki ja Rauli Rautavuori neljännelle sijalle. Veteraaneissa mitaleille ylsivät Hannu Taipale (M40), Jyri Aulio (M70) ja M70 sarjan voittoon melonut Unto Elo.
SM-kilpailuiden yhteydessä melottiin myös maratonin alle 16 vuotiaiden Suomen nuorisomestaruuksista Merimelojien menestyessä mainiosti. Hilppa Luoma voitti 14 vuotiaiden tyttöjen kilpailun kahdeksan kilometrin matkalla ja omissa sarjoissaan nuorisomestaruusmitalin saavuttivat myös Emil Rosenqvist, Elias Järventaus ja Anni Heinonen.
merimeLojien nuoret saaVuttiVat Lahdessa 15.–16.8. järjestetyissä 12–16-Vuotiaiden mestaruusKiLpaiLuissa peräti 11 mestaruutta.
Seuran melojista parhaiten menestyivät Eveliina ja Hilppa Luoma, joista kumpikin oli voittamassa kuutta mestaruutta. Molemmat voittivat sarjojensa kaikki kolme yksikkömatkaa 200, 500 ja 2500 metriä, Eveliina 16 ja Hilppa 14 sarjassa. Lisäksi tytöt voittivat yhdessä 16 sarjan molemmat kaksikkomatkat 200 ja 500 metriä, sekä 3 x 200 metrin viestin yhdessä vasta 12sarjassa melovan Anni Heinosen kanssa.
Myös 12sarjasta muodostui Merimelojille menestyksekäs. Anni meloi voittoon ikäluokan molemmilla kilpailumatkoilla 200 ja 2500 metrillä. Kummallakin matkoista saatiin Merimelojille peräti kaksoisvoitot. 200 metrillä nuorisomestaruushopeaa voitti Helmi Ahonen ja 2500 metrillä Vellamo Viitanen.
Mitali saatiin myös 16 vuotiaiden nelikön 500 metriltä, jossa Eveliina, Hilppa, Anni ja Vellamo sijoittuivat toiseksi. Tämä oli hieno suoritus joukkueelta, jossa oli mukana kaksi vasta 12 sarjan melojaa. Poikien puolella nähtiin lupaavia suorituksia Emil Rosenqvistilta 14 ja Elias Järventaukselta 16 sarjassa. Tasokkaissa ikäluokissa vauhti ei kuitenkaan vielä riittänyt mitalisijoille.
Seurapisteiden toinen sija on Merimelojille historiallisesti paras. Aikaisemmin seura on ollut kolmannella sijalla kaksi kertaa 70 luvulla ja kolme kertaa 2000luvulla.
teksti Heikki Ritvos kuvat Katri Malmström
jäsenpäiVystys
Päivystysten aikana vastaa numero: 050 3574 507
Päivystysajat:
Huhtikuu syyskuu: tiistaisin klo 18–19.
Lokakuu-maaliskuu: kuukauden ensimmäi nen tiistai klo 18–19.
HUOM! Juhlapyhinä ei ole päivystystä. Tarkista päivystysajat aina verkkosivuilta, koska muutokset ovat mahdollisia.
Seuran sähköpostiosoite: toimisto@merimelojat.fi
Sähköpostiin pyritään vastaamaan viimeistään muutaman päivän kuluessa.
sauna
Sauna lämpiää melontakaudella huhti-syyskuussa ma–to klo 17–22 ja su 15–22.
Talvikaudella sauna on lämpimänä
tiistaisin ja torstaisin 17–21 sekä sunnuntaisin 15–21.
Muista uima-asu ulkona liikkuessasi sekä hyvät tavat ja järjestys. Saunassa uima-asu on vapaaehtoinen. Vajalla saunovat ainoastaan seuran jäsenet ja melontakoululaiset. Jäsen ei siis saa tuoda kavereitaan saunomaan. uimahaLLiV uoro
Perjantaisin klo 20.00 on seuran harjoitusvuoro Itäkeskuksen uimahallissa. Kaikki jotka tulevat hallille, kulkevat sisään huolto ovesta yhtä aikaa klo 19.30. Huolto ovi/ajoluiska sijaitsee Olavinlinnatien päässä olevan kierroliittymän vieressä, jossa on myös parkkipaikka.
KuntosaLiVuoro
Merimelojien jäsenet voivat edellisten vuosien malliin vierailla talvikaudella voimailuseura Herakleksen kuntosalivuorolla Ruskeasuon liikuntahallilla perjantaisin klo 18–19.30 läpi talven.
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki
e mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
