VARAPUHEENJOHTAJA Musakka Henrik vpj@merimelojat.fi TALOUDENHOITAJA Musakka Henrik hallinto@merimelojat.fi 0451 365 948 (toimisto ja talous) talous@merimelojat.fi
KOSKI- JA POOLOJAOSTO Ogbeide Ilona koski_poolo@merimelojat.fi
NUORISOJAOSTO
Barta Alex nuoriso@merimelojat.fi
RATA- JA MARATONJAOSTO Ritvos Heikki rata@merimelojat.fi 040 570 3376
RETKIJAOSTO
KOULUTUS
TURVALLISUUS
VAJAMESTARI
TOIMIHENKILÖT
Seppäläinen Eeva-Maria retki@merimelojat.fi
Mononen Timo koulutus@merimelojat.fi 040 551 9191
Kaario Reino turva@merimelojat.fi
Laari Jussi vajamestari@merimelojat.fi
TOIMISTONHOITAJA Roivainen Martti toimisto@merimelojat.fi 050 357 4507 (toimisto)
VAHTIMESTARI
KOSKIVASTAAVA
POOLOVASTAAVA
Anttila Marianne vahtimestari@merimelojat.fi
Immonen Jussi koski@merimelojat.fi 040 548 1663
Atanassov George poolo@merimelojat.fi 041 465 1391
VIRKISTYSJAOSVASTAAVA Härkki Jyrki virkistys@merimelojat.fi
Räisänen Ari ja www-vastaava@merimelojat.fi 045 7880 9504
Gustafsson, Jussi
Kannen kuvat Rauli Rautavuori ja Katri Malmström. VIereisen sivun kuva Jussi Laari
YLIMELAMIES
Turvallisuus puhuttaa. Tätä kirjoittaessani elämme vielä kevättä ja kylmien vesien aikaa. Seuran keskustelukanavilta olemme saaneet lukea yksittäistä jäsentämme kohdanneesta läheltä piti -tapauksesta. Tällä kertaa melojalla oli onni matkassa. Onni ei valitettavasti aina auta. On hyvä pitää mielessä melojan kolme tärkeintä varustetta, jotka ovat harkinta, melontakaveri ja olosuhteisiin soveltuva vaatetus. Tur vavarusteita kannattaa käyttää ja opetella käyttämään ennen kuin vahinko sattuu. Omat rajat pitäisi aina suhteuttaa omiin kykyihin, eikä omien rajojen venyttäminen tur vavarusteisiin luottaen ole suositeltavaa. Turvallisuuteen vaikuttaa myös melontavarusteiden kunto. Onko kajakki ehjä? Onko aukkopeite varmasti vesitiivis? Onko mela ehjä? Ovatko henkilökohtaiset varusteet, joihin luotat, kunnossa? Tarkistaminen kannattaa aina. Erityisesti seuran yhteistä kalustoa käytettäessä on hy vä katsoa rannalla ennen lähtöä että kaikki on kunnossa. Entä vikaantuiko kajakki tai joku varuste käytössä, tai havaitsitko vian? Merkitse viallinen varuste ja ilmoita sii-
tä vajamestarille tai muille seuran vapaaehtoisille toimihenkilöille.
Kokoisemme seura ei pystyisi toimimaan ilman sovittuihin toimintamalleihin perustuvaa hallintoa. Toivoisin, että uudet toimintaideat tai tarpeet tuotaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hallituksen tietoon. Näin voidaan varmistaa että tilat, kalusto, kuljetusvälineet jne. ovat käytettävissä ajatellulla tavalla ja kaikki jaostot saavat tasapuolisen kohtelun. Seuran asioita hoitavat ovat vapaaehtoisia ja ihmisiä kaikkine hyvine ja huonoine ominaisuuksineen. Kiireessä voimme toimia ja viestiä tavalla, jota emme tosiasiassa tarkoita. Minulle käy toisinaan niin. Pyydän anteeksi huonoa viestintääni ja sen aiheuttamaa mielipahaa.
Seuran kesäkauden toiminta on pyörähtänyt täysillä käyntiin, katso lisää verkkosivuiltamme ja Facebook-ryhmästä tai kysy jaostojen vetäjiltä! Vajasaari ja käyttöoikeuskalusto ovat valmiina kauteen, tervetuloa melomaan!
Seuran jäsen Antti Villanen on lahjoittanut Flash-kuntokajakin seuralle, joko nuorelle melojalle eteenpäin luovutettavaksi tai seuran käyttöön.
Hallitus päätti että seura ottaa lahjoituksen vastaan ja tarjoaa sitä ensisijaisesti nuorelle melojalle edelleen lahjoitettavaksi.
Kajakki edelleenlahjoitetaan enintään 25 vuotiaalle jäsenelle. Jos halukkaita hakijoita on useita, hallitus arpoo kajakin hakijoiden kesken. Kajakista kiinnostuneiden jäsenten toivotaan ottavan yhteyttä sähköpostitse puheenjohtajaan, pj@merimelojat.fi
kajakkihankintoja, käyttöoikeusmeLat
Käyttöoikeuskalustoon on hankittu Epic 18X Sport merikajakki. Kyseessä on kevytkulkuinen ja kohtuullisen tilava merikajakki, jonka säätövara riittää kaikenkokoisille melojille. Kajakissa on säädettävien jalkatukien lisäksi pituussuunnassa siirrettävä istuin. Ohjailua auttaa rungosta alas laskeutuva peräsin, joka pitäisi melonnan jälkeen muistaa vetää nostonarusta suojaan rungon sisään.
Melontakoulukalustoon hankittiin viisi kappaletta Attivo Roto Buran -mallisia kajakkeja. Pirteän väriset
Skorvö (Skorvan) Kuva Rauli Rautavuori
kajakit uudistavat neljänneksen melontakoulukalustosta. Lähivuosien aikana on tarkoitus uusia loputkin. Kajakeissa on säädettävät jalkatuet ja laipioilla erotetut lastitilat, joihin pääsee käsiksi kumisten kansiluukkujen kautta.
Kaikki käyttöoikeuskalustoon kuuluvat melat, ml. kuppi / lusikkamelat, on siirretty käyt töoikeusvajassa sijaitsevaan melatelineeseen. Parempia, mutta hieman varovaisempaa käsittelyä edellyttäviä meloja hankitaan pikku hiljaa lisää kysynnän mukaan. Toiveita uusista käyttöoikeusmeloista voi esittää vajamestarille.
ePP-järjesteLmän LaajemPaa käyttöä seLvitetään
Merimelojien melontakouluissa annettava todistus on jo jonkin aikaa ollut eurooppalaisen Euro Paddle Pass -taitotasojärjestelmän (EPP) mukainen osoitus alimman eli 1tason melontataidoista (kurssin käynyt meloja).
Tänä vuonna selvitellään ja mietitään, voitaisiinko EPP-järjestelmää käyttää laajemmin, esimerkiksi niin että seuran järjestämien jatkokurssien jälkeen voisi antaa näytön EPPtasojen mukaisista taidoista ja saada vastineeksi asiasta kertovan todistuksen. Yksittäisille jäsenille
taitotodistuksista voi olla hyötyä muualla Euroopassa kajakkia tai kanoottia vuokratessa. Mitä etua EPP antaa seuralle? Siitä kuulemme mahdollisesti lisää syyskokouksessa.
retkisaaret
Muistattehan että seuralla on kaksi retkitukikohtaa, Mäntysaari Laut tasaaren edustalla ja Skorvö (Skorvan) Brändön selällä Hirsalan eteläpuolella Porkkalassa. Melovilla jäsenillä on leiriytymis- ja saunomisoikeus. Saarissa toimitaan retkihenkisesti tukeutuen oman kajakin kuljettamiin varusteisiin. Roskat jokainen kuljettaa itse pois saarista. Tarkempia ohjeita on nähtävillä saarten tuvissa ja saunoissa ja kysymällä saar ten isänniltä.
Mäntysaaressa on jo pidetty kevättalkoot, joten saari on kautta varten kunnossa. Skorvön talkoot ovat 6.–7.6. eli tämän lehden ilmestymisen aikoihin.
Turvallisuusvastaavan
TERVEISIÄ
Merimelojat ry:n toiminnassa on pitkät perinteet ja käytännöt melonnan turvallisuuden hallintaan ja toiminnan kehittämiseen.
Suomen suurimmassa melontaseurassa harrastetaan melontaa hyvin monipuolisesti, ja eri melontalajeissa turvallisuusriskit ovat erilaisia. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että asioita mietitään etukäteen ja erilaisia tilanteita myös käytännössä harjoitellaan. Pelkkä teoreettinen riskianalyysi ei riitä, vaan pitää olla myös käytännön kokemus siitä, miten asiat vesillä oikeasti tapahtuvat ja miten ongelmatilanteissa toimitaan.
merimeLojien
turvaLLisuusohje 2015
Keväällä 2015 otetaan käyt töön Merimelojien uusi turvallisuusohje.
Ohjeen on laatinut turvallisuusvastaava ja se on hallituksessa hyväksytty.
Turvallisuusohjeen tarkoitus on olla yleisohje, jossa kuvataan melontaan ja muuhun seuratoimintaan liittyvät turvallisuusasiat ja miten ne on Merimelojissa toteutettu ja organisoitu. Koulutusta ja asioiden edelleen kehittämistä korostetaan, vaikka näistäkin Merimelojissa on hyvät ja toimivat käytännöt olemassa.
Koska Merimelojat järjestävät seuran ulkopuolisille melontakouluja ja melotuksia, on turvallisuusohje myös kulut tajaturvallisuuslain (920/2011) edellyttämä turvallisuusasiakirja.
turvaLLisuuskuLttuuri ja esimerkin merkitys
Turvallisuuskulttuuri määritellään yksinkertaisemmillaan organisaation ky vyksi ja tahdoksi toimia turvallisesti ja ehkäistä vaarojen toteutuminen.
Merimelojissa on hyvät käytännöt turvalliseen melontaharrastukseen.
Toimintaa voidaan kuitenkin aina kehittää. Seuratoiminnassa vastuut eivät ole samalla tavalla lakisääteisesti toimihenkilöillä ja seuran hallituksella, vaan pääsääntöisesti jokainen on vastuussa omasta harrastuksestaan ja sen turvallisuudesta. Seurassa ei voida ylhäältä määrätä toimintamalleja kuten työelämässä, jota koskee
esimerkiksi työtur vallisuuslainsäädäntö. Tämä takia seuran toiminnassa korostuu tur vallisuuskulttuuri, joka kehittyy meidän jokaisen seuran jäsenen yhteisellä toiminnalla ja tahdolla.
Viisaasti vesillä -yhteisö (www. viisaastivesilla.fi) on korostanut esimerkin voimaa. Kokeneen Merimelojat ry:n jäsenen on hyvä muistaa, että hän aina esimerkkinä uusille ja nuorille seuran jäsenille.
meren voima Merimelojien turvallisuusvastaavana itseäni on jäänyt mietityttämään muutama tapahtuma, läheltä piti tilanne sekä viime kesän surullinen onnettomuus Eestinluodon ja Santahaminan välisellä merialueella. Koska tässä tapauksessa molemmat melojat menehtyivät, todistajia ei enää ole kertomassa tapahtuneesta. Kun pohdin tilannetta omien havaintojeni perusteella, kaksi asiaa nousee mieleeni. Itse olin tuona päivänä Merimelojien Skorvö saaressa ja muistan hy vin, että itätuuli oli voimakas ja puhalsi tasaisesti. Vaikka maksimituulennopeus oli alle 15 m/s, tasainen samasta suunnasta pitkään jatkunut puhallus aiheutti sen, että itse pidin saaripäivän. Toinen seikka selvisi, kun tutkin huolellisesti merikartan syvyyskäyriä Santahaminan – Isosaaren itäpuolella. Tuolla alueella meri on syvää, mutta toisaalta siellä on myös matalikkoja, kun tullaan lähemmäksi saaristoa. Aikanaan saimme Petri Sutisen me -
Kuva Reino Kaario: Suomi Meloo 2014, Merimelojat – Osaa ja oivaltaa
lontaopaskurssilla tehtäväksi miettiä, miksei Lauttasaaren eteläpuolella voi koskaan muodostua suurta aallokkoa. Merikartasta selvisi, että matalikot estävät isojen aaltojen tulon sisäsaaristoon. Eestinluoto taas on jo ulkosaaristoa ja aallokon koko ja voima voivat olla aivan toista luokkaa kuin sisäsaaristossa. Tuona päivänä satojen kilometrien matkalla kasvaneet ja matalikoille murtuneet aallot ovat varmasti olleet haastavia ja vaarallisia.
turvaLLisuustoiminnan kehittäminen
Merimelojilla on käytössään ehkä maailman parhaat olosuhteet harrastaa melontaa merellisessä ympäristössä: suojainen sisäsaaristo ja avomeri hyvinkin lähellä.
Melontaan liittyvät vaarat ja riskit ovat käytännön elämässä yleensä hyvin hallittavissa. Kuitenkin ihmisen elämä ja monet harrastukset ovat jatkuvaa erilaisten riskien kanssa elämistä. On hyvä muistaa, että koska ihminen ei ole riittävän erehtymätön, vakiintuneita turvallisuuskäytäntöjä on syytä noudattaa aina. Jos turvavyön tai melontaliivin laittaa aina automaattisesti päälle, sitä on vaikea unohtaa, koska muuten tulee outo ja turvaton olo.
Merimelojien turvallisuusohjeita ja koulutusta kehitetään edelleen, yhteistyössä kansallisen ja kansainvälisen tason toimijoiden kanssa. Hyvät käytännöt kehittyvät kokemuksen ja tapahtuneiden riskitilanteiden kautta.
Turvallista melontakautta!
Reino Kaario, turvallisuusvastaava
YKAN KYMPPI (Y-10)
melottiin 24.5.2015
Tapahtumaan osallistui tänä vuonna 15 melojaa. Kaikki reitin kiertäneet ja itsensä (osa toisensakin) voittaneet palkittiin yllätyspalkinnolla. Samassa yhteydessä melottiin Suomen surfski-cupin ensimmäinen osakilpailu. Lisäksi Welhonpesä oli tuonut kokeiltavaksi erilaisia Epic:n surfski-malleja.
Kuva Jussi Laari
Alla osanottajien ajat saapumisjärjestyksessä. Surfskicupin osanottajien tulokset merkitty lihavoidulla kirjasimella. Kiitos kaikille osanottajille ja kaikille järjestelyihin osallistuneille!
Nimi Aika Kajakki
Alex Barta 44:37 Nelo Quattro
Heikki Ritvos 44:56 Epic V12 (surfski)
Riku Ruokonen 47:23 Mazu (surfski)
Rauli Rautavuori 47:24 Epic V10L (surfski)
Markko Lehtosalo 47:34 CleaverX
Ilmo Karila 50:07 Rapier 20
Roland Ahinko 51:44 Epic V10L (surfski)
Erkki Nieminen 55:54 Inuk
Mara Roivainen 56:12 Nelo Viper 51
Terho Lahtinen 56:39 Zedtech Python
Krisse Vaano 56:56 Epic V10 Sport (surfski)
Matias Londen 57:30 Epic V8 (surfski)
Marjo Malmström 57:44 Zedtech TCR
Jaana Palomaki/ 59:28 Nelo Waterman K2
Kristian Slavov
TORSTAISET VIRKISTYSMELONNAT alkoivat 21.5.2015.
Kun olette tulossa mukaan virkistysmelontaan, tulkaa ajoissa vajalle! Vaatteiden vaihto, kajakin valinta ja säätäminen melontakuntoon sekä muut rutiinit rannassa vievät jonkin verran aikaa. Retki alkaa klo 18, jolloin olemme lähtövalmiina vesillä, joten paikalle on syytä tulla noin 17.30. Huomioithan, että myös vetäjät ovat vesillä klo 18 eivätkä ehdi enää auttamaan ”mattimyöhäisiä” rannalla.
Retket suuntautuvat lähisaariin ja ovat pituudeltaan 10–19 km. Takaisin vajalla pyritään olemaan viimeistään klo 21.30. Retkellä poiketaan yleensä saaressa ja pidetään lyhyt tauko (30 min).
Torstai klo 17
huomioi seuraavaa:
• Vedet ovat vielä kylmät, vaatetus ja varustus veden lämmön mukaan (ei ilman lämpötilan ja auringonpaisteen perusteella)
• Ota huomioon, että vaikka lähtiessä olisi lämmintä, ilma kylmenee illalla.
• Ota mukaan aurinkolasit ja päähine. Käytä erityisesti aurinkoisella kelillä aurinkorasvaa.
• Alussa melasta voi tulla hiertymiä käsiin. Ota tarvittaessa mukaan laastaria tai käsineet.
• Ota mukaan vaihtovaatteet vesitiiviisti pakattuina.
Pakkaa myös kännykkä vesitiiviisti.
• Ota mukaan juotavaa ja halutessasi evästä. Joskus poiketaan saareen, jossa on mahdollista ostaa esim. kahvia. Voit varata hieman rahaa mukaan
• Tarkista välineet talven jäljiltä, tarkista että vedenpitävät pussit, kotelot ja muut vastaavat ovat edelleen tiiviitä.
• Syksyllä iltojen pimetessä ota mukaan otsalamppu (ja kajakin kannelle asennettava lamppu, jos sellainen on).
Virkistysmelontoja on joka torstai syyskuun loppuun asti. Poikkeuksista ilmoitetaan Merimelojien verkkosivujen keskustelufoorumilla ja Facebookissa.
Tervetuloa virkistysmelontoihin! Jyrki Härkki ja muut vetäjät
MELONTARETKI
Norjan Lyngeniin
Kuvat ja teksti Jyrki Härkki
Lauantaina 26.7.2014 alkoi yhdeksän hengen ja 1 250 kilometrin bussimatka Lahdesta kohti Lyngeniä, Norjaa. Lyngen on niemimaa tai oikeastaan puolisaari lähellä Tromssaa. Alue on kuuluisa huikeista merinäkymistään ja linnustostaan. Retken vetäjänä toimi kokenut Norjan kävijä Petri Sutinen. Merimelojista mukana oli allekirjoittaneen lisäksi Sari Lind. Loput osanottajat olivat Vanaveden Vesikoista.
Pitkän matkan takia yövyimme matkan varrella Palojokisuussa, Muoniossa. Pääsin siellä testaamaan ainoan kerran hyttyskarkotintani ja se toimi suhteellisen hyvin. Seuraavana päivänä ajoimme Käsivarresta Norjan puolelle ja saavuimme iltapäivällä Lyngseidetin kylään. Ajomatka oli kestänyt 35 tuntia. Yllättävää oli havaita, että Norjan puolella oli suomenkielisiä paikkakuntien kylttejä ja paikoilla oli suomenkieliset vastineet, vaikkei niitä useimmissa tienviitoista näkynytkään. Suomenkielinen nimistö on perua siitä, että Pohjois-Norjassa Ruijassa on asunut satoja vuosia suomenkielistä väestöä, kveenejä. Joillakin paikoilla oli taas vain saamenkieliset nimet.
Lyngenin niemimaan pinnanmuotoja hallitsevat paikoin jopa yli 1 800 metrin korkeuteen yltävät vuoret, ”Lyngenin Alpit”. Jätimme auton Lyndseidetin kylään, pakkasimme siellä kajakkimme ja pääsimme aloittamaan matkamme aurinkoisessa +20 C:n säässä. Matkamme suuntautui täysin asumattomalle ja tiettömälle alueelle, joten tulisimme olemaan omillamme. Maisemat olivat jylhiä.
Yövyimme ensimmäisen yön teltoissa Aröyan saaressa. Maanantaiaamuna jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja Lyngenin niemimaan kärkeä. Lämpötila oli laskenut 15 asteen vaiheille ja eteneminen oli aluksi hidasta, sillä puuskittainen tuuli puhalsi 10 metrin sekuntivauhtia. Välillä etenemisvauhtimme oli lähellä nollaa. Aallokko ei kuitenkaan noussut suureksi, koska meloimme Lyngenin vuonossa. Sairastapauksen johdosta otimme yhden kanssamelojan hinaukseen. Sadekuurokin pääsi virkistämään matkaamme. Matkalla juomavettä oli mahdollista saada vain jäätiköiden sulamisvesistä, joita valui vuorilta alas. Näitä oli tyypillisesti lahdelmissa, joissa pääsi myös rantautumaan. Muualla rannat olivat jyrkkiä eikä niille pystynyt yleensä rantautumaan. Tällaisia jaksoja saattoi olla kilometritolkulla.
Pysähdyimme tauolle Strupenin lahdelmassa, jossa oli vanha jäätie. Ennen modernien kylmälaitteiden aikaa jäätietä pitkin kuljetettiin ikijäätä rantaan, josta se siirrettiin kalastusveneisiin kalansaaliin pitämiseksi kylmässä. Lahdelmassa oli myös hieno jäätikkövirran putous. Jäätikkövirrat kuluttavat kalliota ja niiden väri on harmaampaa kuin meriveden. Nimensä mukaisesti jäätikkövirran vesi oli jäätävän kylmää ja ilman lämpötila putosi konkreettisesti useita asteita sitä lähestyttäessä. Samoin kohdassa, jossa jäätikkövirta laski mereen, veden lämpötila oli selvästi muuta merta
kylmempää. Normaali meriveden lämpötila oli muualla +14 °C.
Päivän päätepisteessä pääsimme harjoitteleman tyrskyrantautumista melomalla vauhdilla rantaan ja hyppäämällä nopeasti kajakista ulos. Yövyimme Vaggasajarggassa. Mukaan otettu tarppi osoittautui täällä hyödylliseksi ja pääsimme pitämään sadetta ja tekemään ruokaa sen suojissa. Rantautumispaikka oli niin ahdas, että saimme rannalle mahtumaan vain kaksi telttaa; loput joutuivat kapumaan jyrkkää rinnettä ylös etsimään toista majapaikkaa. Tässä paikassa emme saaneet täydennettyä vesivarastojamme.
Tiistaina jatkoimme matkaa kohti seuraavaa etappia. Pyöriäisiä näkyi usein. Joskus ne seurasivat meitä ja kerran sukelsivat aivan kajakkiemme
ali. Tämä näkyi hyvin, koska vesi on hyvin kirkasta. Merikotkiakin näimme. Seuraava etappimme oli Yttre Gamvik, joka oli upea meren ja vuorten ympäröimä tasanne noin 10 m meren pinnan yläpuolella. Tasanteelta oli vaikuttava näkymä merelle ja vuorille, eikä siellä ollut puita juuri lainkaan. Oppaamme Petri Sutinen tiesi kertoa, että paikka on vanha saamelaisten leiripaikka ja tasanteella kasvaneet puut olivat hävinneet pikkuhiljaa heidän nuotioihinsa. Yttre Gamvikille saapuessamme oli hinaukseen liitetty toinenkin sairastapaus. Sääennuste näytti, että tuuli voisi nousta myrskyisäksi. Tämän vuoksi hinasimme kajakit noin 5 metriä merenpinnan yläpuolelle rantatörmään ja sidoimme ne kiinni vaivaiskoivuihin.
Seuraavaksi olisi edessä Lyngenin niemimaan kärjen, Nordklubbenin ohitus. Niemenkärki on avoin Jäämereltä tuleville tuulille ja vielä haastavammaksi kärjen ohittamisen tekee se, että jyrkkien rantojen vuoksi maihin ei pääse 8 km:n matkalla lainkaan. Tämän vuoksi tarkkailimme säätä ja sääennustetta löytääksemme suotuisan tuuliraon. Petrin paikallistuntemus osoittautui jälleen arvokkaaksi. Tuuli kävi välillä 12 m/s:ssa ja muutaman pienen sadekuuronkin saimme. Lisäksi tuuli puhalsi ensimmäisenä leiripäivänä merelle päin. Koska sääennuste ei ollut suotuisa, vietimme Yttre Gamvikissa loppujen lopuksi kaksi yötä. Suunniteltua pitempi majoittuminen
ei ollut ongelma, koska makeaa vettä oli taas saatavilla jäätikön sulamisvirrasta. Suotuisampia tuulia odotellessa teimme Petrin johdolla retken viereiselle vuorelle. Nousu olikin yllättävän jyrkkä ja joissakin jyrkissä kohdissa jännitti, koska tukea ei aina pystynyt ottamaan mistään. Osa porukasta jo parahti, ettei olisi lähtenyt kiipeämään lainkaan, ”jos olisi tämän tiennyt”. Petri sen sijaan vanhana vuoristokiipeilijänä meni edellä vain Crocsit jalassa!
Torstaina sääennuste näytti hyvältä ja päätimme lähteä Lyngenin pohjoiskärjen ohitukseen. Alussa vallinneen pienen tuulen jälkeen sää tyyntyi kokonaan ja loi meille ihanteelliset olosuhteet matkallemme. Olin tästä tyytyväinen, koska meillä on kaksi sairastunutta henkilö hinauksessa. Lyngenin kärjessä meitä tervehti Hurtigrutenin reittilaiva. Rannalle paiskautuneet haaksirikkoutuneet laivahylyt kertoivat meille luonnon valtavasta voimasta samoin kuin kasvillisuuden puuttuminen jyrkiltä rannoilta.
Pääsimme turvallisesti Lyngenin Nordklubbenin ohi ja saavuimme ihmisten ilmoille Russelviin laskuveden aikana. Vuorovesi oli täälläpäin Norjaa noin 2 metriä, mikä on syytä huomioida, jos esim. jättää kajakkeja rannalle. Kajakit on vedettävä kuivalle maalle tarpeeksi pitkälle, jottei nousuvesi vie niitä mukanaan. Russelviin saapuessamme oli laskuvesi ja saimme vetää kajakkeja pitkän matkaa rannalle. Alku sujui
hyvin, koska kiviset rannat ovat alkumatkasta liukkaiden levien peitossa ja niitä pitkin kajakkeja on hyvä vetää. Toisaalta niljakkaat kivet voivat olla vaarallisia nilkoille. Loppumatkasta leväpeitteen loputtua kajakit on kannettava rantaan.
Russelvissa saimme kuulla paikallisilta Nordklubbenin arvaamattomuudesta – sää saattaa muuttua siellä aivan yhtäkkiä. Paikalliset asukkaat olivat menettäneet ystäviään äkisti nousseissa myrskyissä. Pohjoisesta puhaltaessa tuuli pääsee Nordklubbeniin esteettä pohjoisnavalta asti. Tämän vuoksi aallotkin voivat nousta todella korkeiksi. Russelvin rannat olivat täynnä merisiilien koteloita. Merisiilejä syövät tehokkaasti Kamtsatkasta Nor-
jaan levinneet kuningasravut, jotka ovat suurimpia tunnettuja niveljalkaislajeja. Ne voivat kasvaa yli 10 kg:n painoiseksi. Norjassa kuningasravun kaupallisesta pyynnistä on tullut oleellinen elinkeino Finnmarkissa. Se pelasti aikoinaan ”häviämään tuomitun” Pykeijan suomalaiskylänkin Norjassa.
Suurelta osalta retkikuntaamme matka päättyi tänne Russelviin, koska mukana oli sairastapauksia. Russelviin pääsi jo autolla ja kajakit pystyttiin nostamaan kajakkikärryyn. Me muut (allekirjoittanut, Petri ja Sari) jatkoimme vielä retkeä Kjosenin vuonossa. Sieltä matka jatkui bussillamme Skibotnin ja Iijoen kautta Suomeen ja Lahteen, josta jatkoimme omilla kyydeillämme kotiin.
norjasta jäi mieLeen seuraavia asioita
• Maisemat ja olosuhteet poikkeavat täysin Suomesta, mikä tekee Norjasta mahtavan retkikohteen
• Huomioi vuorovesi
◦ Vuorovesi (Lyngenin alueella noin 2 m) on syytä ottaa huomioon: kajakki ja kamat on vedettävä riittävän ylös rantaan.
◦ Vuorovesi aiheuttaa myös vuorovesivirtoja, jotka kannattaa ottaa huomioon esim. lähtöaikoja suunniteltaessa. Vuorovesi voi aiheuttaa myös ”akanvirtoja”, joita voi hyödyntää melottaessa vastavirtaan.
◦ Vuorovesivirta on kapeikoissa nopeampaa kuin muualla. Voi olla paikkoja, joista ei tiettyinä aikoina pääse läpi lainkaan.
◦ Vuorovesi synnyttää myös aallokkoa, joka voi olla tuulen suunnalle vastakkainen.
• Paikallistuntemus yhtä tärkeää kuin melontataito
◦ Rantautumispaikkoja on todella vähän verrattuna Suomeen. Välillä voi olla esimerkiksi 10 km pätkä, jolloin ei pääse maihin, koska rannat ovat liian jyrkkiä. Muuallakin rannat ovat kivikkoisia. Telttapaikat voivat olla todella kortilla.
◦ Makeanveden täydennyspaikkoja on vähän ja ne olisi hyvä tietää ennakolta. Meidän retkellämme makeaa vettä saatiin ainoastaan jäätiköiden sulamisvesistä.
◦ Norjassa ei ole juuri mitään rakenteita kansallispuistoissa kuten meillä Suomessa
◦ Ainakin PohjoisNorjassa on vähän puita, joihin kiinnittää esim. tarppi
◦ Myrskyt ovat kovempia kuin Suomessa. Kajakit on myrskyllä syytä viedä syvemmälle sisämaahan ja sitoa tarvittaessa puihin.
◦ Kesäkuu on Norjassa tuulinen. Heinä-elokuu on parasta melonta-aikaa. Meilläkin oli oikeastaan vain yksi sadepäivä ja suhteellisen tyyniä päiviä oli joukossa.
◦ Älä luota liikaa sääennusteisiin vaan varmista sää itse. Älä lähde merelle, jos on kova tuuli rannasta merelle päin.
◦ Melontavauhtia pitäisi pystyä tarvittaessa nostamaan ja pitämään se useita tunteja. 15 m/s vastatuuli tappaa vauhdin kokonaan.
Jyrki Härkki
MERIMELOJAT RY
Merikannontie 10, 00260 Helsinki
e mail: toimisto@merimelojat.fi http://merimelojat. sporttisaitti. com
PÄIVYSTYS
Puhelin: 050 357 4507
Huhti–syyskuu: tiistaisin klo 18–19 Loka–maaliskuu: kuun ensimmäinen tiistai klo 18–19
MAJAN VARAUKSET
Katso nettisivuilta osoitteesta http://merimelojat.sporttisaitti.com kohdasta majan vuokraus.
