Page 1

+

MAASEUTU kylät&korttelit

4/2013

TEEMANA LÄHIRUOKA & BIOENERGIA

kansi: beatrice borgström

VUODEN KYLÄ 2013 Soinilansalmi on pieni ja pippurinen kylä, joka ei nuku. Näkyvyys ja toiminta ovat luoneet kylälle hyvän imagon. HOLLOLAN ENERGIAOSUUSKUNTA Osuuskunta huolehtii vanhainkodin ja viiden kyläkoulun lämmityksestä. NÄRPRODUCERAD MAT UTAN MELLANHÄNDER I Vasa och Jakobstad har man prövat en ny modell för att leverera livsmedelsprodukter direkt från producenter till konsumenter.


PÄÄKIRJOITUS "Aktiiviset kylät ja Leader-toiminta ovat osoittaneet myönteiset tulokset mahdollisiksi"

VALTIT KÄYTTÖÖN

Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittajana. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänelle on jäänyt enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa ja myös kylä- ja Leaderasioiden parissa. eero.uusitalo@kylatoiminta.fi puh. 040 541 9916

2

MAASEUTUPLUS 4/2013

Tässä hetkessä on jotain samaa kuin yli sadan vuoden takaisessa Suomessa: on tartuttava toimeen, jotta jotain saataisiin. Silloin oli monia elämänaloja, joihin esitettiin toiveita. Yhdistykset ja osuuskunnat lähtivät ratkaisemaan ja järjestämään niitä. Nykyiset tarpeet eivät ole aivan uusia ja ennenkokemattomia, mutta ne ovat suhteessa kansalaisiin ja asukkaisiin samanlaisia: ilman toimeen tarttumista ei mitään tapahdu. Julkinen valta on vetäytynyt ja vetäytymässä! Ajatellaanpa esimerkiksi energiakysymyksiä, turvallisuutta, veden, viemärin ja valokuidun vetämistä kaikkiin asumuksiin, monia hoivapalvelun muotoja, lähiruokaa, kyläavustajatoimintaa ja niin edelleen. Ilman kyläläisten tarttumista asiaan ratkaisuja ei tule. Toisaalta, kun toimeen ryhdytään, ratkaisuja saadaan. Mitään ylivoimaisia esteitä ei ole olemassa. Tulokset riippuvat eniten asukkaiden omasta tahdosta ja hahmotuskyvystä sekä kuntien ja valtion päättäjien ymmärryksestä. Edellä mainituissa ehdoissa on kohentamista, mutta maaseutu ei ole menettänyt vielä mitään, mikäli se lähtee ajamaan asiaansa omaehtoisesti; tarvitsemme tekemisen demokratiaa. Aktiiviset kylät ja Leadertoiminta ovat osoittaneet myönteiset tulokset mahdollisiksi. Joskus kylien asukkaat perustellusti harmittelevat sitä, että kunta hoitaa keskusten yhteiset asiat, mutta kylissä palvelujen järjestäjämme ei näin toimi. Edellä mainitut teemat antavat kuitenkin uusia mahdollisuuksia kylien kehittämiseen. Ne ovat ehdottomasti enemmän valtteja kuin rasitteita tai pakotteita. Maailma on perusteellisesti muuttunut. Sitä paitsi monet kirkonkylät ja pienet kaupungit ovat hätää kärsimässä, kos-

ka eivät ole edes aloittaneet omaehtoista kehittämistyötä. Kunnan huolenpito on rapissut ympäriltä. Siksi viimeistään nyt on huomattava, että myös kirkonkylät ja eurooppalaisittain olemattomat pienet ja keskikokoiset kaupunkimme ovat todella kyliä ja vaativat monialaista paikallista kehitystyötä saadakseen asioitaan eteenpäin. Lapsekkaaseen kuntauskovaisuuteen ei ole enää varaa! Ratkaisu on siten sama kuin yli sata vuotta sitten: ryhdymme toimeen ja saamme tuloksia. On ymmärrettävää, että erilaisilla paikkakunnilla toiminnan painopisteet vaihtelevat, ratkaisut saavat vaihtelevia muotoja jne., mutta yhteistä on se, että kylien ja kunnan kannattaa yhteistyössä suunnitella monien kehittämiskohteiden toteutusta. Kuntien päättäjien pitäisi nykyistä nöyremmin nähdä paikallisyhdistykset kumppaneina, sillä kunnat eivät yksinään pysty ratkaisemaan läheskään kaikkia niitä palveluita, joita tarvitaan. Realiteetin tunnustamisessa on paljon parantamisen varaa. Surullisesta nykytilasta kertovat muun muassa kuntien tarjoukset lähidemokratian "malleiksi", jotka pääsääntöisesti ovat osoittautuneet tyhjäksi näennäisdemokratiaksi. Edellä mainitut teema-alueet yhdessä maatilojen, maaseutuyritysten ja edelleen jatkavien teollisuusyritysten sekä harventuneiden palveluyritysten ohella merkitsevät uuden kasvun aikaa. Politiikassa on tavanomaista, että jankutetaan hyvin perinteisiä arvoja ja luulemuksia. Siinä jargonissa uudet alat eivät nouse esiin. Kehittämistyössä ne nostetaan arvoonsa, eivätkä vanhat toiminnot menetä mitään! Kehittäjien toimintatapaan kuuluu toimiminen jossain määrin toisin kuin päättäjät olettavat tai toivovat. Vastuuta on otettava!


SISÄLLYSLUETTELO

KYLÄTOIMINNAN, LEADERRYHMIEN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSANDELARNAS OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

+

MAASEUTU kylät&korttelit

4/2013

PÄÄKIRJOITUS: valtit käyttöön 2

Suomen Kylätoiminta ry Byaverksamhet i Finland rf

bioenergia on maaseudulle myönteinen 4

Willa Elsa, Meijeritie 2 25410 Suomusjärvi www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi

täyden kympin kylä: soinilansalmi 8

TOIMITUS REDAKTÖR

Päätoimittaja Chefredaktör Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

ajankohtaista 5

tammelassa juhlittiin maaseudun kehittäjiä 10

mikä on maaseutututkimuksen tulevaisuus? 12 kolumni: Leader-ryhmistä puuttuva rengas tuottajan ja tutkijan välille 13 Hallitusohjelman tahto: Lähiruokaa - totta kai! 14

“Älkää kyselkö meiltä, vaan tehkää!” 17 Ensiaskeleet kohti kylän energiaomavaraisuutta 18 Hollolan energiaosuuskunta 19

Toimitussihteeri, taitto, tilaukset redaktör och prenumarationer

Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi

YMPÄRISTÖTOIMISTA BISNESTÄ 20 LÄHIRUOKAPIIREJÄ AMMATTITAIDOLLA 22 Lähiruokaa ruukkimaisemissa 24 Maistuisiko itse kasvatettu ruoka? 25 Myymäläautolla käy kauppa 26

ilmestyy Utkommer

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år 30 EUR / vuosi /år

Elämyskonsepteja ja innostusta ruotsalaisissa yrityksissä 27 kirja-arvostelu: Ilmaston suojelua maalla ja kaupungissa 28 kirja-arvostelu: Monimuotoinen lähidemokratia 29

ilmoitusmyynti annonser

Mediamyynti Viljanen T:mi Alinenkuja 2 B, 29630 Pomarkku Myyntipäällikkö Jorma Viljanen Puh. 0400 560 506 ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi

Mihinkä mä kotoani muuttaasin? 30 elinvoimaa rospuuttoteiltä 31 Närproducerad mat utan mellanhänder 32 Ett skepp kommer lastat – om närodlat i Korsnäs 34 Rena livsmedel producerade med kärlek och kunskap 36

Painopaikka Tryckeri

pakina: luonnollisesti. 37

Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 1457-7240

lakimiehen nurkka: TIETOJEN LUOVUTTAMINEN LIITTOYHDISTYKSELLE 38

Kannen kuvat: Rosanna Telaranta, Pirjo Pennanen ja 123rf-kuvapankki

MAASEUTUPLUS 4/2013

3


AJANKOHTAISTA

B

ioenergia on maaseudulle myönteinen

Onko biotalous pelkkää hypetystä vai kannattava vaihtoehto maaseudulle? Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa, että uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetaan kolmen vuoden kuluttua enemmän sähköä kuin ydinvoimalla ja kaasulla. IEAn mukaan viiden vuoden aikana tuuli- ja aurinkovoiman, maalammön sekä bioenergian käyttö voi kasvaa 40%.

Uusiutuvan energian lisääminen on Suomen kannalta myönteistä ja uusia mahdollisuuksia antavaa, kuvaa työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston osastopäällikkö Esa Härmälä. EU:n ilmasto- ja energiapolitiikassa on määritelty 20–20–20 tavoite, joka tarkoittaa, että vuoteen 2020 mennessä tulisi EU:n energiankulutuksesta 20 prosenttia saada uusiutuvista lähteistä, kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää 20 prosenttia sekä energiatehokkuutta lisätä 20 prosenttia. Suomi sai uusiutuvan energian käytön tavoitteekseen 38 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Biomassa on maailman ja Suomen mittakaavassa merkittävin uusiutuvan energian lähde. Härmälä kuvaa bioenergiaa ”matalalla riippuvaksi hedelmäksi”, eli sen saatavuus on helppoa ja sen tuottamiseen ja käyttöön on totuttu. Erityisen hyvät edellytykset sillä on maaseudulla. -Tuulimyllyillekin riittää parhaiten tilaa laajalla maaseudulla. Sama pätee aurinkopaneeleihin, koska maaseudulla on hyvä rakennuskanta, jonka katoille paneeleja voi sijoittaa. Energiapuusta on tullut yksi metsätaloutemme tukijaloista ja sen merkitys kasvaa. Jatkossa puuta on jalostettava entistä pitemmälle eli polttonesteiksi ja kaasuksi. Maatalouden sivutuotteiden hyödyntäminen energiana tarjoaa lisää mahdollisuuksia. Erityisten energiakasvien kasvattaminen pelloilla on vaikeaa, koska silloin kun niiden kasvattaminen vaatii konetyötä ja lannoitteita, kustannukset nousevat ja ilmastohyöty pienenee. Muutamissa Suomen kylissä herätellään omia energiaratkaisuja. Härmälä kannustaa kyliä aktiiviseen kehitystyöhön mutta muistuttaa, että kukaan ei vielä elä sillä, että pitää tupansa lämpimänä – se ei ole elinkeino. Jos omilla energiaratkaisuilla säästetään kustannuksia, niin se voi kylläkin tuntuvasti parantaa elämisen edellytyksiä ja pitää enemmän rahaa paikallisessa taloudessa. Mutta elinkeinoksi energian tuottaminen muuttuu silloin, kun sitä pääsee kannattavasti myymään. Parhaimmillaan omat energiaratkaisut ovat silloin, kun niillä voidaan iskeä useampi kärpänen samaan aikaan vaikkapa hoitamalla ympäristöongelmia. Lannan energiakäyttö on tästä hyvä esimerkki. Biomassa on luonnollisesti tuotettava ja korjattava siten, että luonnon uusiutumiskykyä ei vaaranneta. Biotalous ei ole pelkkää hypetystä vaan voimakkaasti kasvava sektori, Härmälä vakuuttaa. Se on muutakin kuin energiatuotantoa, kuten maa- ja metsätaloutta tai kemianteollisuutta. Kasvava biotalous on maaseudun kannalta myönteisin asia pitkään aikaan. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry 4

MAASEUTUPLUS 4/2013

TEEMAAN LIITTYVIÄ TAPAHTUMIA 27.9.

Metsäenergia ja lämpöyrittäjyys -iltapäivä

Laurea ammattikorkeakoulu, Hyvinkää

Uudenmaan metsävarat energiakäyttöön. Lämpöyrittäjyyden tilanne ja mahdollisuudet Uudellamaalla. Kokemuksia haketus- ja lämpöyrittäjänä toimimisesta.

1.-30.10.

Lähiruokaa ja matkailua -hanketreffit

1.10. Tampere 2.10. Päijät-Häme 24.10. Pohjois-Savo 30.10. Pohjois-Pohjanmaa

Lokakuussa järjestään neljä Lähiruokaa ja matkailua -hanketreffiä ympäri Suomea. Treffien tarkoituksena on koota yhteen tehtyä alan kehittämistyötä ja tuloksia sekä välittää tuloksia muille toimijoille.

11.10.

energiatehokkuutta maaseudulle

Kytäjän Maapirtti, Palkkisillantie 28, Hyvinkää

Asiaa maatilarakennusten ja kylätalojen energiatehokkuuden parantamisesta.

18.10.

Viljelisinkö biokaasunurmia? Miten peltoviljelyn energiankulutusta voisi vähentää? Laurea ammattikorkeakoulu, Hyvinkää

Voisiko viljatila ottaa viljelykiertoon nurmia ja tuottaa nurmia biokaasulaitosta varten? Peltoviljelyyn kuluu paljon energiaa. Voiko viljelykierroilla ja kasvilajivalinnoilla vaikuttaa energiankulutukseen?


AJANKOHTAISTA

L tapa isää ti e htu m toa ww w.ky ia ver ja k lato imi ossa: nta. fi

SYTY juhlii tunnustuksen saaneita syyskuussa! Syyskuu on ollut yhtä juhlaa! Monen vuoden kovasta työstä saivat tunnustuksen Lokaali-juhlassa Soinilansalmi, joka valittiin Vuoden Kyläksi 2013! Lisäksi 1. Kunniamaininta Vuoden Kylä 2013: Rasimäki ja 2. Kunniamaininta Vuoden Kylä 2013: Kuusaa-Jokela sekä Tiennäyttäjät: Ann-Sofi Backgren, Pentti Nieminen ja Leena Virri-Hanhijärvi. Vuoden Maaseututoimijaksi valittiin Kaarlo Lepistö ja Vuoden Maaseutukasvo palkinnon jakoivat Heikki Luoma ja Jukka Mäkinen, lue lisää lehden sisäsivuilta. Lisäksi Suomen Kuntaliitto ja Suomen Kylätoiminta ry palkitsivat Tammelan vuoden 2013 kylämyönteisimpänä kuntana. Palkinto luovutettiin onnistuneesta ja hyvin järjestetystä yhteistyöstä yli 20 vuoden ajalta. Yhteistyö pohjautuu yhteiseen kyläohjelmaan, eli tavoitteet määrittelevään sopimukseen kylien ja kunnan välillä. Onnittelut kaikille! SYTYn hallitus kokoontui Helsingissä 6.9. ja kokouksessa hyväksyttiin kannanotto kuntauudistuksen maaseutuvaikutsten arvioinnista, joka toimitettiin toimituksiin. Maaseutuvaikutusten arvioiminen antaa kuntapäättäjille paremmat mahdollisuudet nähdä kuntaliitosten vaikutukset laajenevien kuntien reuna-alueilla ja näin ennalta ehkäistä mahdolliset kielteiset vaikutukset ja vahvistaa myönteisiä. Hallituksessa käsiteltiin paikallistoimijoiden ohjelmaa 2014-2020. Kehittämisohjelman toimenpide-ehdotukset pyydettiin kentältä elokuun loppuun mennessä. Seuraavaksi järjestetään valtakunnalliset työpajat: 15.10. Tampereella ja 23.10. Oulussa. Työpajoissa keskustellaan pienryhmissä ohjelman teemoista ja niihin liittyvistä toimenpide-ehdotuksista. Kutsu on lähetetty sähköpostitse ja toivomme paikalle mahdollisimman laajaa osaanottoa! Tampereen tilaisuuden yhteydessä järjestetään seuraavana päivänä 16.10. Suomen Kylätoiminta ry:n Kylien Bisneskeissit -hankkeen koulutus, lisätietoja Juha Kuismalta (juha.kuisma (at) elisanet.fi). Kesän aikana JÄSSI-hankkeen jätevesineuvojat ovat antaneet haja-asutusalueiden asukkaille jätevesineuvontaa Pohjois-Karjalassa ja Imatran seudulla. Neuvontaa on annettu kiinteistökohtaisesti yli 500 henkilölle ja yleisneuvontatapahtumissa yli 250 henkilölle. Neuvonta jatkuu vielä kiinteistökohtaisesti syksyn alkuun. Neuvontaa saa myös jätevesi-illoissa ja neuvontapisteissä esimerkiksi 25.9. Joensuussa Raatevaaran kylätalolla! Lisätietoja www. jatevesihanke.fi Leader-asiamieshankkeessa on käyty maaseutuohjelmaa ja säädöksiä läpi toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Hakijoihin kohdistuvaa lainsäädäntöä pyritään yksinkertaistamaan mahdollisimman paljon, jotta byrokratia ei veisi turhaan voimia käytännön toteutukselta. Myös Leader-ryhmien hallintoa on tarkoitus selkiyttää. Toimintaryhmien sitoutumisaste on kannustava rahoituspohjan laajentamisen, oman toiminnan kehittämisen sekä vahvistuneiden kontaktien ja Leader-menetelmän käyttöönottoa harkitsevien kaupunkialueiden suhteen. Yhteisen ilmeen ja oman sivuston suunnittelulla tavoitellaan parempaa näkyvyyttä ja tunnettuutta. LEADER pääsi mukaan vaikuttamaan Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmään.

SYTYN SYKSYN TAPAHTUMIA

15.10.

paikalliskehittäjien työpaja, tampere Työpajoissa keskustellaan pienryhmissä paikallisen kehittämisen ohjelman 2014-2020 teemoista ja niihin liittyvistä toimenpide-ehdotuksista. 16.10.

kylien bisneskeissit -koulutus, tampere Koulutuksen aiheena on kylän työkalupakki mm: Brändää kylä - miten? verotusneuvoja kylälle, työkalu hankkeen hallintaan, kylätalon käyttösuunitelma, lomake liiketoiminta-analyysiä varten, case kyläpalvelukeskus, sopimusmalleja. 23.10.

paikalliskehittäjien työpaja, oulu Työpajoissa keskustellaan pienryhmissä paikallisen kehittämisen ohjelman 2014-2020 teemoista ja niihin liittyvistä toimenpide-ehdotuksista. 30.10. & 18.12.

HALLITUKSEN KOKOUS, helsinki SYTYn hallitus kokoontuu Helsingissä. 28.11.

SYYSKOKOUS, HELSINKI

Syyskokouksessa Suomen Kylätoiminta ry:n jäsenet valitsevat puheenjohtajan seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Kokouksessa myös keskustellaan uudesta ohjelmasta. 10.-11.12.

valtakunnalliset kylätoimijoiden neuvottelupäivät, helsinki Perinteikkäät Valtakunnalliset kylätoimijoiden neuvottelupäivät järjestetään tänä syksynä hotelli Arthurissa. Lisätietoja ohjelmasta syksyn aikana.

MAASEUTUPLUS 4/2013

5


AJANKOHTAISTA LIITERI: Vielä on maaseutuvaroja jäljellä!

w

tiskirje u u I R LIITE ttavissa: on lue politiikka.fi/ aseutu ww.ma

Kehittäminen on maaseudulla täydessä vauhdissa. Suhdanteista huolimatta yritysrahoitustakin on haettu määrätietoisesti. Rahoituspäätöksiä tehdään syyskaudella edelleen tiiviisti, sillä käytettävissä olevia varoja on vielä paljon sitomatta. Syyskuussa jaetaan ELY -keskuksille noin 23 miljoonaa ja toimintaryhmille lähes kuusi miljoonaa, joten ohjelma voi tukea hyviä ideoita vielä ensi ja seuraavan vuoden puolella. Nyt olisi hyvä tilaisuus tehdä esimerkiksi maitoalan tai uusiutuvan energian investointeja, sillä rahaston ns. lisävaroja on vielä kohdentamatta.

Suomen Kotiseutuliitto: Turun saariston Kakskerta Vuoden kaupunginosa Suomen Kotiseutuliitto on nimennyt Turun Kakskerran Vuoden 2013 kaupunginosaksi. ”Yhteisöllisessä Kakskerrassa ovat aktiivisia monet tahot. Esimerkiksi vuotuisten Kakskertapäivien järjestelyihin osallistuu yli 20 eri yhteisöä”, valintaraadin puheenjohtaja Rauno Lahtinen toteaa. Kakskertaseura on Turun vanhin, suurin ja vilkkaimmin toimiva kaupunginosaseura. Seura järjestää runsaasti tapahtumia, seuraa kaavoitusta, julkaisee omaa lehteä sekä päivittää tarmokkaasti omia kotisivujaan. Alun perin huvilanomistajien etuja ajamaan perustettu yhdistys muuttui kunnan liitoksen myötä kaikkien kakskertalaisten yhdistykseksi. Kaupunginosassa toimivat lisäksi mm. pientaloyhdistys, kotiseutuyhdistys, nuorisoseura, VPK ja Kakskerranjärven Suojeluyhdistys. Turun kaupunkiin vuonna 1968 liitetyn Kakskerran asukkaat ovat onnistuneet säilyttämään saartensa ominaispiirteet poikkeuksellisen hyvin. Huvila-asukkaiden määrä moninkertaisti aikoinaan kunnan asukasluvun, mutta uusien omakotitalojen ansiosta ympärivuotisten asukkaiden määrä on noussut

Haapajärveltä 12. valtakunnallinen kylähullu Kolarista kotoisin oleva Heikki Kumpula muutti vaimon perässä Kuusaan kylälle 1980-luvun alussa. Vuosikymmenen päästä hän liittyi kylätoimintaan ja onkin toiminut lähes siitä lähtien sen puheenjohtajana. Kumpula on ollut jo pitkään aktiivinen kylän kehittäjä ja hänen työnsä sai tunnustusta, kun hänet valittiin 12. valtakunnalliseksi kylähulluksi. Valtakunnan virallinen kylähullu titteli luovutettiin heinäkuun 12. päivä Kristiinankaupungin kylämarkkinoiden yhteydessä. Naapurikylä Jokela liittyi Kuusaan kylätoimintaan 90-luvun puolivälissä, ja yhdessä kylät ovat tehneet paljon kylien eteen. Kuusaa-Jokelalla on hyvä maine, mikä on ansaittu monien vuosien työn takia ja sitä pitää ylläpitää. Kylä järjestää paljon erilaisia kyläiltamia ja ohjelmaa, erityisesti nuorille. – Aivan sama mitä toimintaa kylällä järjestetään, kunhan sitä järjestetään! Nämä ovat Heikki Kumpulan terveiset muille kylille. Kuusaa-Jokela valittiin Pohjois-Pohjanmaan kyläksi 2012 ja heillä on nyt valtakunnallinen kylähullukin. 6

MAASEUTUPLUS 4/2013

lähes yhtä suureksi. Kaupunginosaan kuuluvilla Kakskerran ja Satavan pääsaarilla sekä noin 20 pienemmällä saarella on vakinaisia asukkaita yhteensä 1 400 ja loma-asuntoja noin 1 800. Professori Janne Vilkuna valittiin Suomen Kotiseutuliiton uudeksi puheenjohtajaksi

Janne Vilkuna (s. 1954) on Jyväskylän yliopiston museologian professori ja yliopiston museon johtaja. Hän asuu Orimattilan Heinämaalla. Puheenjohtaja valittiin liiton vuosikokouksessa Seinäjoen Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä perjantaina 9. elokuuta. Riitta Vanhatalo on aloittanut työnsä Suomen Kotiseutuliiton uutena toiminnanjohtajana. Vanhatalo siirtyi Kotiseutuliittoon Yleisradiosta, jossa hän työskenteli kulttuuriohjelmien genretuottajana ja vastasi kulttuuriohjelmien tuotannosta ja kehittämisestä eri medioissa.


AJANKOHTAISTA MTT: Seitsemällä suosituksella lähiruoka kuntakeittiöihin Lähiruoan käyttöä kunnissa voidaan edistää, jos kuntapäättäjät ovat valmiita sitoutumaan sen lisäämiseen. Ruokapalveluissa pitäisi panostaa sesonkiruokaan sekä korvata esimerkiksi riisi kotimaisella ohralla ja tuontivihannekset juureksilla aina kun mahdollista. -Lähiruoan käyttö kuntien ruokapalveluissa on ensisijaisesti arvovalinta. Raha ei niinkään noussut esille kohdekunnissamme, sanoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n ja Oulun yliopiston maaseutututkimuksen yhteisprofessori Toivo Muilu.
Kunnalliset ruokapalvelut ovat avainasemassa lähiruoan käytön edistämisessä paikallisesti, sillä niissä tarjotaan jopa 400 miljoonaa ateriaa vuosittain. Viime kädessä kaikkein ratkaisevinta on, että kunnasta löytyy ainakin yksi lähiruoan lisäämiseen sitoutuva henkilö, esimerkiksi ruokapalvelupäällikkö. Hallitus antoi 16.5. periaatepäätöksen lähiruokaohjelmaksi. Eräänä tavoitteena ohjelmassa on, että lähiruokaa käytetään Suomen kaikissa kunnissa vuonna 2020. 
1. Tärkein toimenpide lähiruoan käytön lisäämiseksi on, että lähiruoka sisällytetään viralliseen kuntasuunnitteluun. Lähiruoan liittäminen kuntastrategiaan konkretisoi kunnan tahdon ja toimii velvoittavana ohjeena elintarvikehankinnoissa. 

 2. Hankkeen kohdekuntien keskuskeittiöissä toivottiin tietoa alueen lähiruokatarjonnasta ja suoria yhteydenottoja lähiseudun tuottajilta ja jalostajilta. 

 3. Lähiruoan käyttöä voidaan lisätä myös ruokalistan suunnittelulla. Jotta kulut pysyisivät tasapainossa, tulee ruokalistalle valita riittävän edullisia ruokalajeja. Ruokalistaa päivitetään sesonkien mukaan ja ulkomaiset ruoat korvataan kotimaisilla. Esimerkiksi riisi voidaan korvata ohralla. Myös pakastekalan voi mahdollisuuksien mukaan korvata kotimaisella kalalla. 
 
4. Lähituotteiden suorahankinnat on tehtävä paikallisilta tuottajilta ja jalostajilta hankintasäädäntöä noudattaen. Tätä varten elintarvikehankinnoista vastaaville on taattava riittävästi aikaa ja resursseja hankintoihin ja oman alueen tarjontaan paneutumiseen. 
 
5. Lähiruokahankintoja on tehtävä tarpeen mukaan myös oman kunnan rajojen ulkopuolelta. Kuntien välistä yhteistyötä on tehostettava, eli kunta- tai maakuntaraja ei ole este vaan mahdollisuus.
 
6. Osa kilpailutuskriteereistä voidaan muotoilla lähituottajia suosiviksi. Hankintarenkaat sitoutuvat kotimaisuuteen sekä lähiruokaan. Kunnat pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan renkaiden toimintaan ja ne voivat myös ehdottaa tarjouspyyntöjen pilkkomista alue- tai tuotekohtaisesti. 
 
7. Kunnallisesti tai seudullisesti, säännöllisesti kokoontuvan lähiruokafoorumin perustaminen edistää alan toimijoiden yhteistyötä.


MTT: Sotkamoon rakennetaan biokaasulaitos MTT rakentaa Sotkamoon biokaasuteknologian testaus- ja toimintaympäristön. Hanke on saanut Kainuun liitolta mittavan rahoituksen. Investoinnilla vahvistetaan biokaasuosaamista Kainuussa ja koko maassa. Sotkamoon rakennetaan tuotantomittakaavan biokaasuteknologian testaus- ja toimintaympäristö. Biokaasuteknologiaan liittyvien tuotekehityspalveluiden kysyntä on kasvanut ja palvelutarjontaa halutaan lisätä ja monipuolistaa. Uusi hanke vahvistaa biokaasuosaamista ja -resursseja Kainuussa ja koko maassa, sanoo tutkija Pasi Laajala MTT Sotkamosta. MTT Sotkamossa aloitettiin biokaasuun liittyvä tutkimus vuonna 2008, jolloin tutkimusasemalle rakennettiin ensimmäinen biokaasureaktori. Tänä kesänä rakennettava moderni, kuivamädätysteknologiaan perustuva biokaasulaitos käyttää syötteenä ensisijaisesti peltobiomassaa. MTT:n vanhemman tutkijan Elina Virkkusen mukaan pelloilla kasvava nurmi voi tuottaa kymmenkertaisen energiamäärän lantaan verrattuna, mutta sitä ei ole vielä juurikaan hyödynnetty. Syntyvällä biokaasulla lämmitetään MTT Sotkamon kiinteistöt.

VTT: Metsätähteistä uusilla kaasutusmenetelmillä biopolttonesteitä alle euron litrahinnalla VTT:n tutkimustulosten mukaan puubiomassasta on mahdollista tuottaa korkealaatuisia biopolttonesteitä alle yhden euron litrahinnalla. Suomessa kehitetyllä teknologialla on mahdollista siirtää yli puolet puuraaka-aineen energiasta lopputuotteeseen. Teknologia on valmis kaupallisen kokoluokan tuotantolaitoksen rakentamiseen Euroopassa. EU:n tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä 10 % liikenteessä käytettävästä energiasta on tuotettu uusiutuvista energialähteistä ja Suomen osalta tavoite on 20 %. Kaasutusteknologiaan perustuvat prosessit pystyvät hyödyntämään raaka-aineena metsätähteitä, teollisuuden jätepuuta sekä olkea ja niistä valmistetut polttonesteet täyttävät tiukimmatkin EU:n asettamat laatu-, ympäristö- ja kestävyyskriteerit. VTT selvitti, miten tehokkaasti metsätähteistä saadaan tuotettua liikennekäyttöön soveltuvia uusiutuvia polttonesteitä. Tarkastellut biopolttonesteet olivat metanoli, dimetyylieetteri, Fischer-Tropsch-nesteet ja synteettinen bensiini. Tutkimustulosten mukaan puubiomassasta, pääasiassa päätehakkuiden ja harvennusten metsätähteistä, on mahdollista tuottaa uusiutuvia biopolttonesteitä 50–67 %:n energiahyötysuhteella lopputuotteesta ja prosessiolosuhteista riippuen. Mikäli sivutuotteena syntyvä lämpöenergia pystytään hyödyntämään esimerkiksi kaukolämpönä tai teollisuushöyrynä, nousee biomassan käytön kokonaishyötysuhde 74–80 %:n tasolle.

MAASEUTUPLUS 4/2013

7


VUODEN KYLÄ 2013

Täyden kympin kylä:

SOINILANSALMI Vuoden Kyläksi 2013 valittiin Soinilansalmi Leppävirralta, Pohjois-Savosta. Kylä on hyvä esimerkki siitä kuinka järjestelmällinen työ tuo hyvinvointia kyläläisille. VUODEN KYLÄ 2013

8

MAASEUTUPLUS 4/2013


"Kyläläiset ovat sitoutuneita kyläsuunnitelmaan: kaikilla on omat vastuunsa"

Noin 40 kilometriä Varkaudesta pohjoiseen sijaitsee pieni mutta pippurinen kylä nimeltä Soinilansalmi. Tämä kylä ei nuku. Tapahtumat, hankkeet, kansainvälinen toiminta, Plan-kummilapsitoiminta, yhteistyö järjestöjen ja naapurikylien kanssa sekä osallistuminen Leppävirran kyläneuvoston eri seminaareihin ja koulutustilaisuuksiin pitävät kyläläiset virkeinä ja tuovat näkyvyyttä. Kylä viestii aktiivisesti eri medioiden kautta laajemmallekin yleisölle paikkakuntansa tapahtumista. Näkyvyys ja toiminta ovat luoneet kylälle hyvän imagon, joka myy puolestaan kaikki vapaat tontit alueelta. Esimerkkeinä toimeliaista kyläläisistä ovat Lea ja Timo Ripatti. He ovat kunnostaneet navetan vintin juhlatilaksi ja siellä sijaitsee myös Timon äänitysstudio, josta käsin valmistuvat lukuisat äänimainokset eri radiokanaville, kauppakeskuksille ja eri yhteisöille. Timolla ja naapurissa asuvalla Pertti Jatkolalla on myös yhteinen sahayritys, joka työllistää miehet puolen vuoden ajan. Lisäksi kylällä on oma koneurakoitsija Heikki Huovinen, hirsirakentaja Timo Havukainen, maatilayrittäjät Eila ja Veijo Rönkkö, pajuista käsityötaidetta tekevä Tuula Vepsäläinen sekä loma-asuntoja rakentava ja vuokraava Juhani Everilä. Kyläläiset ovat tehneet talkoovoimin Salmitalosta koko kylän toiminnankes-

Tuula Vepsäläinen työhuoneessaan. Kuva: Risto Matti Niemi

VUODEN KYLÄ 2013 kuksen. Vuonna 1929 rakennettu entinen kyläkoulu on nyt täysin peruskorjattu koulutus-, leiri- ja juhlakäyttöön sopivaksi. Kyläyhdistys vuokraa tilaa mielellään ja nykyisin se onkin kesällä niin varattu, että siellä hädin tuskin pystytään pitämään hallituksen kokouksia. - Kun talo on vapaana niin kyläläiset voivat nauttia kesäilloista rantasaunalla, grillailla, järjestää onkikilpailuja ja lentopallopelejä, kyläyhdistyksen puheenjohtaja Arja Huovinen luettelee. Soinilansalmi toteuttaa kyläsuunnitelmaa järjestelmällisesti keskittyen erityisesti turvallisuus- ja kansalaistaitojen parantamiseen. 110 hengen pieni kylä ei jää odottelemaan mahdollisia kuntarakenteiden muutoksia, vaan se on ottanut ohjat käsiinsä ja luonut kyläsuunnitelman rinnalle hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelman, jossa otetaan huomioon mahdolliset muutokset kunta- ja palvelurakenneasioissa. Vuoden Kylän valintaraati kiittelee Soinilansalmea pitkäjänteisestä kehittämisestä, jossa osaaminen ja tulokset näkyvät. Kyläläiset ovat sitoutuneita kyläsuunnitelmaan: kaikilla on omat vastuunsa, joita he toteuttavat motivoituneina. Soinilansalmelaiset ovat lähteneet rohkeasti toteuttamaan ideoitaan ja toimivat erinomaisena esimerkkinä muille maaseudun kylille sekä kunnan ja valtiovallan päättäjille. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry

Timo Ripatti studiossaan. Kuva: Risto Matti Niemi

MAASEUTUPLUS 4/2013

9


LOKAALI 2013

tiennäyttäjä

Korsnäsiläinen AEBR:n varapuheenjohtaja Ann-Sofi Backgren valittiin Kylätoiminnan Tiennäyttäjäksi. Backgrenillä oli jo nuorena merkittävä rooli kylätoiminnassa. Hän perusti 22-vuotiaana Molpen kyläyhdistyksen ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1990-2000. Vuosi ennen perustamista Backgren kiersi ympäri Pohjanmaata kampanjoiden maaseudun tulevaisuuden puolesta. Valtakunnallisesti hänen työnsä tulokset näkyvät vuosittain Finlandsvenska landsbygdsriksdagenin muodossa. Nykyisin hän kehittää maaseutua Hollannista tuodun uuden metodin ”Storytelling” kautta. Ann-Sofi Backgren vie maaseutua ennakkoluulottomasti ja vahvalla, aikaansaavalla otteella eteenpäin. Kangasniemeläinen maaseutukehittäjä Pentti Nieminen valittiin Kylätoiminnan Tiennäyttäjäksi. Nieminen on eläkkeellä oleva liikkeenharjoittaja, joka toimii edelleen aktiivisesti oman kylänsä Suurolan, Kangasniemen kunnan ja maakunnan kylätoiminnassa. Nieminen on kuulunut Mikkelin läänin kyläasiainneuvottelukuntaan ja Järvi-Suomen kylät ry:n (JÄSKY) hallitukseen varajäsenenä 1994-1997 ja hallitukseen vuodesta 1998 lähtien. Hän on JÄSKY:n ylivoimaisesti aktiivisin jäsenten hankkija. Pentti Niemisellä on kieltämättä ollut merkittävä rooli kylien välisenä yhteistyön parantajana ja hän on toimillaan puhaltanut uutta eloa kylätoimintaan. Sastamalainen Leena Virri-Hanhirjävi Lantulan seudun kyläyhdistyksestä valittiin merkittävien työansioidensa johdosta Kylätoiminnan Tiennäyttäjäksi. VirriHanhijärvi on jo vuosikymmenten ajan tehnyt päivittäin kehittämistyötä oman kyläseutunsa eteen ja tästä ovat näkyvänä todisteena Perjantaituulahdus. Joka viikko järjestettävään tapahtumaan kyläläisiä tuodaan ja viedään taksikyydillä, tarjolla on ruokaa ja juomaa sekä seurakunnan ja kansalaisopiston järjestämää ohjelmaa sekä nuorille elokuvia. Tarmokkaan yhteishengen luojan työhistoriaan kuuluu pitkä lista erilaisia hankkeita sekä kehitys- ja talkootyön suunnittelua ja toteuttamista.

10

MAASEUTUPLUS 4/2013

Tammelassa juhlittiin maaseudun kehittäjiä Tammela tarjosi upeat puitteet paikalliskehittäjien juhlalle syyskuun puolivälissä. Juhlassa jaettiin monta ansiokasta kunniaa! LOKAALI-juhlassa kuultiin maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen kannustavat sanat maaseudun kehittäjille sekä ihasteltiin kaunista tanssia Tahdittomien seurassa muusikko Mika Malin juontamana. Juhlassa muistettiin aktiivisia kyliä ja henkilöitä koko Suomea palvelesta työstä maaseudun kehittämisen puolesta. Järjestelmällisen työn esimerkkinä Soinilansalmi ansaitsee Vuoden kylä 2013 tunnustuksen. Kylä ei jää odottelemaan mahdollisia kuntarakenteiden muutoksia, vaan se on ottanut ohjat käsiinsä ja luonut kyläsuunnitelman rinnalle hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelman, jossa otetaan huomioon mahdolliset muutokset kuntaja palvelurakenneasioissa. Rasimäen kylä Valtimossa on saanut 1. kunniamaininnan Vuoden Kylä 2013 -kilpailussa. Rasimäen kylässä on ainoastaan 45 asukasta, mutta pienestä koostaan huolimatta Valtimon kunnan tärkeimpiä vaikuttajia. Kylä on verkostoitunut ulkopuolisten toimijoiden kanssa jo 1970-luvulta lähtien ja tehnyt yhteistyötä erityisesti medioiden kanssa. Kuusaan ja Jokelan kylien yhdistynyt kylätoiminta on saanut 2. kunniamaininnan Vuoden Kylä 2013 - valinnassa. Haapajärven kunnassa sijaitsevien kylien kylätalo on vilkkaassa käytössä: tammikuussa 2013 oli noin 40 tapahtumaa, ja helmikuussa saman verran. Kylätoiminnan Tiennäyttäjäksi valittiin Ann-Sofi Backgren, Pentti Nieminen sekä Leena Virri-Hanhijärvi. Tunnustuksen saa henkilö joka on ollut pitkäaikaisesti kehittämässä valtakunnallista ja alueellista toimintaa. Vuoden Maaseututoimijana palkittiin Kaarlo Lepistö. Vuoden Maaseutukasvo -tunnustus annettiin Heikki Luomalle ja Jukka Mäkiselle, sillä he ovat olleet julkisuudessa myönteisesti esillä kylätoimintaan ja maaseutuun liittyvissä asioissa ja vahvistaneet toimillaan maaseudun ja kylien kehittämisen profiilia sekä myönteistä julkisuuskuvaa ja tehnyt näin suomalaista maaseutuelämää tunnetuksi.


LOKAALI 2013

tammela valittiin myös kylämyönteisimmäksi kunnaksi

Tammelassa kylät koetaan voimavarana. Kylät ovat järjestäytyneet kunnan kanssa neuvottelevaksi osapuoleksi, Tammelan Kylät ry:ksi, vuodesta 2008 lähtien. Yhdistys toimii kiinteässä yhteistyössä Tammelan kunnan kanssa, joka tukee toimintaa maaseutuasiamiehen työpanoksella sekä erilaisilla avustuksilla. Tammelan kunnassa kylien ja maaseudun kehittamistä koordinoi vuonna 1988 palkattu määräaikainen maaseutuasiamies. Hänen toimintansa tavoitteeksi asetettiin tuolloin kylien hankemuotoisen kehittämistyön tukeminen kylissä ja paikallisyhdistyksissä. Tällä hetkellä vakituisen maaseutuasiamiehen työpanoksesta on noin puolet suunnattu maaseudun kehittämiseen. Yhteistyö on organisoitu sopimaan kunnan vuosikellon mukaisesti: keväisessä kyläfoorumissa tarkastellaan kyläohjelman toteutumista niin, että tarpeelliset asiat ehtivät kunnan talousarvioon. Vuoden 2010 kyläohjelmassa kylien lisäksi yhteistyössä huomioidaan koko kolmas sektori. Kunta tukee kyliä ja järjestöjä kaikin keinoin ja käyttää kylien kehittämiseen työpanostaan sekä varaa rahaa budjettiinsa. Päävastuu kehittämisestä on maaseutuasiamiehellä ja konkreettiset tulokset näkyvät kunnan kaikkien kylien päivitettyinä kyläsuunnitelmina kunnan verkkosivuilla.

Vuoden Maaseututoimijaksi 2013 on valittu Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Kaarlo Lepistö Vaasasta. Tunnustus annetaan henkilölle, joka on pitkäjänteisesti ja ansioituneesti kehittänyt maaseutua. Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) valitsi Vuoden Maaseututoimijan nyt 7. kerran. Lepistö on luontevalla tavalla rakentanut verkostoa muiden maaseutukehittäjien ja maaseutututkimuksen kanssa, mikä on mahdollistanut maaseudun yhteistyön tiivistämisen Pohjanmaalla. Hänen yhteiskuntapoliittinen kiinnostuksensa ulottuu myös viran ulkopuolelle, ja hän on usein nähty vieras sekä isoissa että pienissä paikallisissa tapahtumissa. Kirjailija Heikki Luoma Jokioisista ja ohjaaja Jukka Mäkinen Tampereelta saavat - tällä kertaa poikkeuksellisesti - yhteisesti Suomen Kylätoiminta ry:n myöntämän Vuoden Maaseutukasvo -tunnustuksen. Luoma ja Mäkinen muodostavat työparin, joka on riemastuttanut suomalaisia televisiokatsojia Maalaiskomedia- ja Pirunpeltosarjoillaan jo viidentoista vuoden ajan. Miehet ovat humoristisesti, osuvasti ja lämpimästi kuvanneet suomalaista maaseutuelämää saavuttaen jokaisella yksittäisellä tv-sarjan osallaan yli miljoonan katsojan rajan. Vuoden Kylä juhli voittoaan!

MAASEUTUPLUS 4/2013

11


TUTKIMUS

?

Mikä on maaseutututkimuksen tulevaisuus? Tutkimuksen tulevaisuus? Se onkin haastava kysymys. Mutta tulevaisuutta kuitenkin on, jos kuuntelee professori Hannu Katajamäen MUA-seminaarin viimeisen päivän kommenttia “ Tällaista vastakkainasettelua ei ole nähty 10 vuoteen, ehkä nyt on jotain tapahtumassa mitä olen odottanut!”. Kalajoella järjestetty MUA-seminaari kokosi maaseudun kehittäjiä ja tutkijoita saman pöydän ääreen pohtimaan tällä kertaa tutkimuksen tilaa ja tulevaisuutta ja juhlimaan MUA-lehden 20-vuotistaivalta. Tutkimuksen tilasta jäi paljon kysymyksiä ilmaan. Mikä on maaseutututkimuksen merkitys ja tila?

- Tutkimus antaa lisälupauksen kehittämiselle, tiivistää Ruralian johtaja Sami Kurki. Paikalliset ihmiset tuntevat oman alueensa ongelmat parhaiten. Tutkijat voivat tuoda siihen tieteellisen selityksen, joka kertoo ilmiön koko luonteen ja tuo tutkimuksen kansan pariin. Tutkimukset ja ilmiön selittäminen antavat kehittäjille näkökulmaa, osaamista ja kykyä tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä alueen kannalta. Tutkijat ovat huolissaan maaseutututkimuksen tilasta. Tutkimuksia räätälöidään päättäjien tarpeisiin ja kriittinen puoli on kadonnut. Tämänhetkinen tutkimus on käytännönläheistä ja tuloksista odotetaan konkreettisia johtopäätöksiä ja välineitä maaseutupolitiikan avuksi. Pitääkö maaseudun tutkimisen palvella päättäjiä? Vai voiko se olla kriittistä ja teoreettista totuuden etsintää?

Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sirpa Karjalainen toivoi tutkijoilta aktiivista otetta työkalujen ja välineiden tekoon päättäjien päätösten tueksi. Professori Hannu Katajamäen mukaan työkaluja tehdään jatkuvasti, mutta päättäjillä ei ole aikaa tutustua tieteellisiin raportteihin. Katajamäen mukaan myöskään kriittisesti suhtautuvia hankkeita ei rahoiteta vaan sellaiset hankkeet saavat rahoitusta, jotka ovat myötämielisiä päättäjien strategioille. Mikä on maaseututkimuksen tilanne rahoituksellisesti?

Maaseutututkimuksen rahoittaja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 12

MAASEUTUPLUS 4/2013

(YTR) avaa jälleen hankehaun syksyllä. Hankkeisiin on käytettävissä ensi vuonna noin 1,5 miljoonaa euroa. Huippuvuosina 90-luvulla YTR:n hankerahoitus on viipotellut 5 miljoonassa, mutta viime vuosikymmenen aikana rahoitus on asettunut 3 miljoonan pintaan ja alle, kertoo YTR:n hankesihteeri Laura Jänis. Rahoitus suunnataan nyt valmisteilla olevan maaseutupoliittisen kokonaisohjelman teemoihin: maaseutuasuminen ja palvelut, osallisuus ja lähidemokratia sekä elinkeinot ja ekosysteemipalvelut. Onko tutkijoiden vuorovaikutus riittävää?

Tutkijoiden on oltava aktiivisesti yhteydessä kansainväliseen akateemiseen yhteisöön, sanoo Sami Kurki. MUA-lehden perustaja Pertti Rannikko on huolissaan tutkijoiden sinnikkyydestä: -Kun yksi tutkija saa rahoitusta hankkeelleen, niin muut lopettavat aiheen tutkimisen ja siitä tulee rahoituksen saaneen yksityisoikeus. Ovatko tulokset tarpeeksi helposti saatavilla?

Maaseutututkimusta tehdään hajallaan ympäri Suomen. Pertti Rannikko ideoi uuden tutkimusohjelman, joka kokoaa alan tutkimuksen kokonaisuudeksi. Kokonaisuutena tutkimuksen tasoa, kriittisyyttä ja yhteiskunnallista merkitystä olisi helpompi seurata ja välittää eteenpäin. Ajatus sai nyökkäyksiä, ja ehkä tästä lähtee suunnitteluprosessi käyntiin. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry

Maaseutupolitiikkaa eteenpäin vieville hankkeille rahoitusta tarjolla Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) valmistelee parhaillaan kuudetta maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa. Ohjelman toteuttamista pukataan eteenpäin valtakunnallisilla maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeilla. YTR avaa jälleen hankehaun ensi vuodelle. Hankkeiden tulee edistää maaseudun kehittämistä ja maaseutupolitiikkaa valtakunnallisesti merkittävällä tavalla. Valtakunnallisilla hankkeilla täydennetään alueilla tapahtuvaa kehittämistä. YTR rahoittaa myös puhtaasti tutkimushankkeita. Niissä korostetaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tutkimushankkeiden edellytetään käyvän vuoropuhelua kehittäjien kanssa. Rahoitusta voivat tällä kertaa saada hankkeet, joilla edistetään elämänlaatua, asumista ja palveluja, osallisuutta ja lähidemokratiaa sekä elinkeinoja ja ekosysteemipalvelujen tuotteistamista. Hakuohjeet ja ja tarkemmat hanketeemat löytyvät työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilta www.tem.fi alueiden kehittäminen kansallinen alueiden kehittäminen maaseutupolitiikka. Hakuaika päättyy marraskuun alussa. Rahoitusta on haettavana kaiken kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa euroa, josta osa haetaan maa- ja metsätalousministeriöltä ja osa työ- ja elinkeinoministeriöltä. Osa rahoituksesta kohdistuu kokonaisohjelman painopisteitä eteenpäin vieville YTR:n teemaryhmille. Osa rahoituksesta kohdistuu kokonaisohjelman painopisteitä eteenpäin vieville teemaverkostoille. Hankehaun teemat: 1) Elämänlaatu, asuminen ja palvelut 2) Osallisuus ja lähidemokratia 3) Elinkeinot ja ekosysteemipalvelut Laura Jänis hankesihteeri Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä


KOLUMNI

KOLUMNI

Leader-ryhmistä puuttuva rengas tuottajan ja tutkijan välille

Brysselin EU-jargoniasta kolumnin toimittanut Petri Rinne on LEADERtoimintaryhmä Joutsenten reitti ry:n toiminnanjohtaja sekä eurooppalaisen LEADER-kattojärjestö ELARD:n nykyinen presidentti. petri.rinne@joutsentenreitti.fi

"Tämä on pieni askel presidentille mutta suuri Leader-toimintatavalle"

NIT-analyysilaite (www.viljanitti.fi)

Sain Brysselin toimistolle koukeroisella fontilla paksulle paperille muotoillun kutsukirjeen. Vanha tuttuni Ciolosin Dacian siinä näkyi pyytävän mukaan joihinkin rientoihin. Mutta nimensä oli lisännyt myös innovaatiokomissaari Maire (Geoghegan-Quinn). Nyt oli jotain tärkeää tekeillä. Vuorikiipeilytermein tunsin presidenttikauteni huippukohdan lähestyvän – enkä vähiten siksi että ELARDkoordinaattori Stefanos Loukopoulos oli nimetty henkilökohtaiseksi sherpakseni. Komissaarit olivat perustamassa yhtä viidestä EU:n innovaatiokumppanuudesta: European Innovation Partnership for Agricultural Productivity and Sustainability. Saisin osallistua 42-jäseniseen korkean tason ohjausryhmään ministereiden, tiedemiesten ja elävien legendojen kanssa. Tämä on pieni askel presidentille mutta suuri Leader-toimintatavalle, tuumin, kun helmikuussa marssin ovaalin muotoisen Schumann-kabinetin ovesta sisään komission Berlaymont-rakennuksessa. Kuten innovaatiokumppanuuden nimi antoi enteillä, porukka pöydän ympärillä jakaantui kahteen leiriin. Toiset halusivat lisää tuotantoa ja toiset lisää kestävyyttä. Mielipiteiden ääripäät polarisoituivat tanskalaisen EU:n lannoiteteollisuuden johtajan Jacob Hansenin ja Slow food -liikkeen alullepanijan italialaisen Carlo Petrinin puheenvuoroissa. Taikka Petrinin kohdalla oikeammin huutovuoroissa. Ciolos johti orkesteria taitavin, puolueettomin ottein. Työn todellinen haaste kummankin leirin näkökulmasta on puuttuvan renkaan keksiminen viljelijöiden ja tutkijoiden välille eli toimivan innovaatioympäristön luominen perinteisenä ja konservatiivisenakin pidetyllä tuotannonalalla. Ehkä juuri tästä syystä Ciolosin kabinetti oli keksinyt kutsua ELARDin paikalle. Bottom-up toistui komissaarin puheissa tuon tuosta. Mainostinkin EU:n 2300 Leader-ryhmää potentiaalisina sillanrakentajina ja kokeiluhankkeiden mahdollistajina alkutuotannon ja tutki-

mus-/kehitysmaailman välillä. Sattumalta omalla ja naapurimme Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:n alueella oli juuri alkamassa Kiikoisten ja Vammalan tuottajajärjestöjen sekä MTT:n yhteishanke viljaerien laadunvalvonnan ja jäljitettävyyden parantamiseksi. Nopeilla tilatason analyyseillä eri laatutasojen jyvät eri peltolohkoilta voidaan kuivata, varastoida ja myydä erikseen, jolloin esim. lastenruokavaatimukset täyttävästä raaka-aineesta saadaan myös bulkkimyyntiä parempi hinta. Toimittajaringissä on mukana jo 50 tilaa pieneltä alueelta. Sekä EU:n suurimman teollisuudenalan etujärjestön FoodDrink Europen että pienviljelijöitä edustavan Via Campesinan edustajat nyökyttelivät päitään. Korkean tason toisessa kokoontumisessa heinäkuussa pääsimme viilaamaan pilkkua – ja siinä menikin vähemmän leppoisasti koko päivä. Innovaatiokumppanuuden toimintasuunnitelmaluonnokseen haettiin oikeita kompromissisanamuotoja kahden leirin välillä. Suomalaiset ovat tapansa mukaan tässäkin high level -ryhmässä yliedustettuja, ja niinpä saimmekin Joensuussa päämajaansa pitävän European Forest Instituten Risto Päivisen kanssa painostettua dokumenttiin lisättäväksi yhden forestry-sanan! Ainakin uusissa materiaali- ja energiaratkaisuissa metsäinnovaatioilla on sanansa sanottavana. Toimintasuunnitelman tultua vihdoin ennen paluulentojen lähtöä hyväksytyksi pallo siirtyi jäsenvaltioille. Maatalousministeriöiden johdolla alkutuotannosta tehdään innovatiivinen ja seksikäs kasvubisnes. Suomessa luovuutta kuplivia temaattisia työryhmiä (operational groups) perustettaneen Maaseutuverkoston koordinoimana. Tässä työssä me puuttuvat renkaat haluamme olla mukana! Samalla on varmistettava, että Leader-hankkeilla voidaan nykyistä suoremmin tukea myös perusmaa- ja metsätalouden innovaatioita ja rakenneuudistusta.

MAASEUTUPLUS 4/2013

13


AJANKOHTAISTA

Hallitusohjelman tahto: Lähiruoan ja luomun merkitys osana ruokataloutta on vahvistunut vuosi vuodelta. Kataisen hallitusohjelmaan kirjattiin ensimmäisen kerran kehitysohjelmien laatiminen sekä lähiruoalle että luomulle. – Ohjelmien valmistelussa hyödynnettiin kansalaiskuulemisia, ja joitain toimenpiteitä on alettu toteuttaa jo ohjelmavalmistelun aikana, kertoo maa- ja metsätalousministeriön lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen. Ohjelmien avulla lisää kehitystä

Hallitus vahvisti 9.1.2013 iltakoulussaan lähiruokaohjelman kuusi päätavoitetta. Niihin kuuluu muun muassa lähiruoan tuotannon monipuolistaminen, sen osuuden lisääminen julkisissa hankinnoissa ja ruokaketjun toimijoiden arvostuksen lisääminen. Luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelmista puolestaan tehtiin periaatepäätökset hallituksen yleisistunnossa 16.5.2013. Niissä esitetyt tavoitteet ovat voimassa vuoteen 2020 asti. – Ohjelmiin sisältyy tavoitteita ja suuntaviivoja, joiden tarkoitus on edistää alojen kehittymistä, selventää Viljanen ohjelmien konkreettista tarkoitusta. Mitä on lähiruoka?

Mitä lähiruoka sitten on? Kirsi Viljanen kertoo määritelmiä olevan yhtä monia kuin määrittelijöitäkin. Hän kertoo, että lähiruokaohjelmassa lähiruoka rajattiin oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria vahvistavaksi ruoaksi, joka tuotetaan oman alueen raaka-aineesta. Myös jalostuksen, markkinoinnin ja kulutuksen tulee tapahtua omalla alueella. Viljanen kertoo, että lähiruoan määritelmässä on huomioitu Suomen luonnonolosuhteet mukaan lukien pinta-alan laajuus. Siksi määritelmään on sisällytetty myös alueelliset erikoistuotteet. Ne ovat ominaisia vain tietylle alueelle, kuten esimer14

MAASEUTUPLUS 4/2013

kiksi porotuotteet Lapille, ja niitä voidaan myydä muuallakin maassa lähiruokana. – Tyypillisesti lähiruokaan liittyvät kuitenkin lyhyet jakeluketjut, joiden kautta väliportaat vähenevät, Viljanen huomauttaa. Tavoitteet korkealla

Lähiruokaohjelman tavoitteena on tuotteiden jalostusasteen nostaminen, tuotevalikoiman monipuolistaminen ja logistiikan järkevöittäminen. Viljasen mukaan kannattavien myyntikanavien monipuolisuus on hankintaketjussa avainasemassa, sillä asiakkaan on voitava hankkia tuotteet itselleen sopivimmalla tavalla, samoin tuottajan tulee löytää itselleen parhaiten soveltuvimmat kanavat. Viljasen mukaan lähiruoalla on lukuisia mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi matkailualan kannattavuuden lisääminen. Myös pientilojen elinvoimaisuus voi kasvaa, kun pienempikin tuotantomäärä alkaa kannattaa. –Kunnianhimoisena tavoitteena meillä on, että vuonna 2020 lähiruokaa arvostetaan ja käytetään kaikissa Suomen kunnissa, kertoo Viljanen ohjelman tavoitteista. Ja sen pitäisi olla täysin saavutettavissa, hän lisää. Ohjelman tavoitteita toteutetaan muun muassa sisällyttämällä lähiruoan kehittäminen alueellisiin kehitysohjelmiin ja matkailustrategiaan. Lisäksi kehitetään uutta "oman tilan tuote" -järjestelmää. Yhteistyöllä kohti menestystä

Vaikka hallinto antaa raamit lähiruoan kehittämiseen, Viljanen painottaa paikallistasolla tehtävää käytännön työtä. - Lähiruoan tulevaisuuden kannalta näen kriittisimpänä ja kiireellisimpänä tehtävänä luoda tulevaisuuden uskoa toimijoille, Viljanen sanoo. -Lähiruoalla on jo nyt paljon kysyntää, mikä ainoastaan lisääntyy ruokakriisien myllertämässä maailmassa. Edes tällä het-

kellä lähiruoan tuotanto ei riitä vastaamaan kysyntään. Samaan aikaan alkutuotantosektori on kuitenkin syvällä kannattavuuskriisissä, mikä on yllättävää, koska kysyntä kasvaa, hän selventää. Viljasen mukaan viimeistään nyt on aika miettiä yhteistyötä. On tähdättävä päällekäisen työn välttämiseen, mihin päästään lisäämällä lähiruoka jo etukäteen alueellisiin ohjelmiin. -Myös osuustoiminta voisi parantaa kannattavuutta ja lisätä markkinavoimaa, jos toimijat huomioitaisiin aiempaa paremmin, Viljanen maalailee. Yhteistyötä voitaisiin lisätä myös parantamalla yritysten yhteistyöverkkoja ja lisäämällä verkostoyrittäjyyttä. Asiakkaiden kannalta on tärkeää, että hyvistä raaka-aineista saadaan tuotettua juuri heidän tarpeisiinsa sopivia tuotteita, Viljanen sanoo. -Vaikka pienen sanotaan olevan kaunista, julkisten ammattikeittiöiden ovia ei pienerillä kannata lähteä kolkuttelemaan. Tässä verkostomaisen toiminnan vahvistamisessa riittää työsarkaa myös paikallistasolla, Viljanen lisää. Monipuolisia mahdollisuuksia

Lähiruoka voi toimia eri toimialoja yhdistävänä tekijänä. Viljasen mukaan ruoka, luovat alat, elämysteollisuus ja matkailu sekä hyvinvointiyrittäjyys tukevat hyvin toisiaan. –Pienimuotoinen lähiruoan tuotanto voi myös olla keino työllistää syrjäytymisuhan alla olevia henkilöitä, Viljanen esittää. –Syrjäytyneitä, pitkäaikaistyöttömiä ja muuten heikomman työkyvyn omaavia voisi integroida takaisin työelämään ns. helpompien, raaka-aineen käsittelyyn tai pakkaamiseen liittyvien työtehtävien kautta, hän selventää. Myös alueiden maankäytön suunnittelu ja rakentamismääräykset vaikuttavat vahvasti lähiruoan mahdollisuuksiin. Viljasen mukaan alkutuotantoalueiden ympärille tarvitaan tarpeeksi laajat puskurivyöhyk-


AJANKOHTAISTA

Lähiruokaa - totta kai! Ohjelma: luovuutta, innovaatioita & ratkaisuja

keet, eikä rakentamista tule kohdentaa peltoalueille. –On tärkeää, että kansalaisten kiinnostus lähiruokaan huomioidaan kaavoituksessa. Esimerkiksi yhteispellot rohkaisevat omatoimiseen viljelyyn niitäkin, joilla siihen ei muuten olisi mahdollisuutta, Viljanen sanoo. Sofia Tuisku maa- ja metsätalousministeriö Lähiruokaohjelma on mukana Ruoka-Suomiteemaryhmän, Maaseutuverkostoyksikön ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa myöhemmin syksyllä järjestettävällä hanketreffi -kiertueella, ja muutenkin vahvasti esillä alueilla eri tilaisuuksissa. Ota ohjelma omaksesi, tehdään Suomesta yhdessä todellinen lähiruoan luvattu maa! www.mmm.fi/lahiruoka. w w w. f a c e b o o k . c o m / lahiruokaohjelma lahiruokaohjelma.blogspot.com

"Vuonna 2020 lähiruokaa arvostetaan ja käytetään kaikissa Suomen kunnissa"

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014–2020 valmistellaan parhaillaan, ja se tukee hallitusohjelman tavoitteita luomu- ja lähiruoan tuotannossa. Pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä odotetaan tässä talouden murrosvaiheessa paljon. Ohjelmassa korostuvat läpileikkaavina teemoina innovaatiot, ympäristö- ja ilmastonäkökulmat, joihin yritysten on voitava tavalla tai toisella vastata tukea hyödyntäessään. Suunnitteilla oleva maaseudun yritystuki toimii kannustimena ja auttaa yrityksiä saamaan kokoon muuta rahoitusta investointeihinsa. Elintarvikealan kehittämisessä maaseuturahaston rooli näyttää säilyvän merkittävänä. Varman päälle pelaamisen lisäksi tulevalla kaudella haetaan nimenomaan uusia avauksia ja innovaatioita. Vasta toiminta ja kokeilut paljastavat sen, mikä toimii ja mikä ei. Yrityksille tarkoitettujen tukimuotojen odotettiin valmistelun yhteydessä olevan nykyistä innovatiivisempia. Viimeisimpien tietojen valossa yritystuki näyttää painottuvan lähinnä perinteisiin investointeihin. Maaseuturahaston kohdalla EU:n sääntely on yksityiskohtaista määrittäen toimenpiteitä ja niiden yksityiskohtia, jolloin kansallista liikkumavaraa jää vähemmän jäljelle.

Alkuperäinen kuva: Pirjo Pennanen, muokannut Pipsa Salolammi 15 MAASEUTUPLUS 4/2013


AJANKOHTAISTA "Yhteistyö- ja valmistusverkostojen tulisi ulottua maan rajojen ulkopuolelle"

Vielä luonnosvaiheessa oleva ohjelma tarjoaa aloittaville pidemmälle jalostaville yrityksille uutta joustavaa tukea yrityksen perustamiseen. EU:n lainsäädännön vuoksi perustamistukea ei voida kuitenkaan myöntää maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille. Yrityksen perustamistuen ehtona on liiketoimintasuunnitelma ja yrittäjän yhdessä tuen myöntäjän kanssa sopimien tavoitteiden saavuttaminen, ja tavoitteista on pyrittävä pitämään kiinni. Ennakoimattomat muutokset kuitenkin kuuluvat jokapäiväiseen elämään ja yritystoimintaan. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että esimerkiksi Saarioinen on saanut alkunsa maatilasta, jonka syntyhistoria on täynnä erilaisia kokeiluja. Ajan myötä siitä on kehittynyt elintarvikealan suuryritys.

joka hukuttaa kuluttajan. Maaseutu on erilaistumassa sisäisesti. Yhteisenä kehittämistekijänä voidaan nähdä luonnonvarat, joiden varaan monipuolista yrittäjyyttä voidaan rakentaa unohtamatta kaupunkien ja keskusten kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta ja siellä olevia asiakkaita. Elintarviketuotanto vaatii raaka-aineiden lisäksi energiaa, jolloin nousevat esiin energiatehokkuuskysymykset. Uudenlaisia energiaratkaisuja tarvitaan niin maatilojen kuin alan yritystenkin tarpeisiin. Menestyäkseen yritysten on saatava tukea toinen toisiltaan verkottumalla kotimaassa ja kansainvälisesti sekä hyödyntämällä asiantuntijapalveluita. Maaseutuohjelman toimissa erityisesti yhteistyön merkitys korostuu. Kaikkein parhaimmassa tapauksessa investointi perustuu innovaatioon, uusi tuote tulee Tulevaisuuden trendit markkinoille ja investointi tukee työllisyytInnovaatioita ja makuelämyksiä odottavat tä. Suurimmista investoinneista kilpaillaan erityisesti kuluttajat ja kuluttajaryhmät, muiden EU-maiden kanssa. joilla on korkea vaatimustaso. Pienilläkin Maaseudun kehittämisohjelman paituotantoerillä voi saada tuottoa. Lisäksi nopisteenä elintarvikealan kehittämisessä olemassa olevista tuotovat lähi- ja luomuruuan teista löydetään jatkuvasti "Korkeista tavoitteista sekä muiden erikoistuotominaisuuksia (esim. ter- huolimatta on muis- teiden jalostus. Tällä hetveysvaikutukset), joiden lähi- ja luomuruutettava, että kysymys kellä vuoksi kyseisestä tuotteesan markkinoiden kenttä ta tulee jälleen kiinnosta- on pitkälle säännellys- vaikuttaa hajanaiselta ja va. Ruoan tulevaisuuden tä toimialasta" pienten kokonaisuuksien trendejä ovat esimerkiksi summalta, eikä toiminnan nostalgia, perinteet ja ekologisuus, joiden kohdalla voidakaan puhua mittakaavaetuparempi esiin tuominen olisi luontaista ni- jen saavuttamisesta. menomaan maaseudun yrityksille. Toisaalta Valtaosa suomalaisista elintarvikeyrion nähtävissä ruokaa koskeva infotulva, tyksistä työllistää enintään 9 henkilöä (mikroyritykset). Samoin maatilat toimivat pitkälti perheen voimin. Maaseudun kehittämisohjelman tavoitteena on tarjota kasvuun erilaisia reittejä kannustamalla elintarvikealan mikroyrityksiä yhteistyöhön. Elintarvikealan yritykset ja erityisesti maatilat tarvitsevat tietoa esimerkiksi tilakohtaisesta asiakaspotentiaalista. Etenkin pienemmillä yrityksillä on tietovajetta, jonka täyttämiseen voidaan maaseudun kehittämisohjelman toimin vaikuttaa.

16

MAASEUTUPLUS 4/2013

Yhteistyöllä voidaan saavuttaa volyymiä ja vastata kysyntään. Elintarvikealan kehittämisen korkeista tavoitteista huolimatta on muistettava, että kysymys on pitkälle säännellystä toimialasta aina alkutuotannosta jalostusvaiheisiin asti. Sääntelyllä on kustannuksia, joita yritys ei aina pysty viemään hintoihin. Innovaatioita voi vapaammin tehdä asioissa, jotka liittyvät esimerkiksi markkinointiin ja asiakaspalveluun sekä yrityksen imagoon eli asioihin, joihin yritys voi suoraan itse vaikuttaa. Myös markkinatiedon ja alan seuraaminen luovat kilpailuetua sekä mahdollisuuksia kansainvälistymiselle. Yrityksen kilpailukyky muodostuu sen hyödyntämän toimitusketjun kilpailukyvystä. Yhteistyöja valmistusverkostojen tulisi ulottua maan rajojen ulkopuolelle. Kalliiden työvaiheiden teettäminen muualla säilyttää työpaikkoja Suomessa sen sijaan, että toiminnot Suomessa loppuisivat kokonaan. Pk-yrityksiltä puuttuvat usein resurssit, verkostot ja asiantuntemus, joita toimitusketjujen kehittämisessä tarvitaan. Eri kehitysvaiheissa olevien yritysten haasteiden ratkaisemista pyritäänkin tukemaan erilaisin julkihallinnon rahoitustuottein - ei yksistään maaseuturahaston kautta. MannerSuomen maaseudun kehittämisohjelma on mukana rakentamassa elintarvikealan menestystarinoita 2014–2020. Juuso Kalliokoski Ylitarkastaja, Ruokaosasto Maa- ja metsätalousministeriö Lisätietoa pk-elintarvikealan yritysten kehityksestä maa- ja metsätalousministeriön teettämästä elintarvikealan pk-yritysten toimintaympäristö 2013 -selvityksestä osoitteesta www.mmm.fi/lahiruoka.


LINC LEADER-SEMINAARI

Terveiset komissiosta:

“Älkää kyselkö meiltä, vaan tehkää!” Iisalmessa järjestetyssä LINC-seminaarissa vieraillut Euroopan komission DG Agrin Policy Officer Pedro Brosei kehottaa Leader-ryhmiä jatkamaan ansiokasta työtään ja toimimaan enemmän ja kyselemään komissiolta ohjeita ja sääntöjä vähemmän. Hän myös korosti, että Leader pysyy alhaalta ylös -työkaluna. Viestit otettiin tyytyväisenä vastaan, sillä tästähän paikallisessa kehittämisessä on juuri kyse. Leader-toimintaryhmien kautta maaseudun ihmisten elämänlaatua ja viihtyisyyttä on ehditty elävöittää yli 18 000 hankkeen avulla, totesi maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio LINC Finland –tapahtumassa. Suomalaisen Leader-toiminnan onnistumisista on kiirinyt viesti myös komission väelle. Pedro Brosei kiitteli suomalaisten aktiivisuutta kansainvälisessä yhteistyössä. Suomalaisilla on näköalapaikka myös Leadertyössä Brysselissä, nimittäin Joutsenten reitti ry:n toiminnanjohtaja Petri Rinne kantaa Leader-kattojärjestön ELARDin puheenjohtajuutta vielä tämän kauden. Fokusryhmissä näkyvää työtä tekee maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sanna Sihvola. Suomalaisella kylätoiminnalla on Brosein mukaan myös äänekäs ja karismaattinen keulahahmo, joka tunnetaan DG Agrissakin hyvin. Nimen hän jättää arvailujen varaan. Pedro Brosei uskoo vakaasti, että kun on tahtoa, niin löytyvät myös keinot. Ja tähän kliseiseen lausahdukseen löytyy perustelu LINC-seminaarin historiasta. LINC sai alkunsa vuonna 2008, kun itävaltalainen Barbara Loferer-Lainer ehdotti tapahtumaa Broseille, joka suhtautui asiaan skeptisesti. Leader-toimintaryhmien kansainvälisen yhteistyön, hankkeiden ja verkostojen solmimisen kannalta LINC on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi työkaluksi, ja ensimmäisen Itävällassa vuonna 2010 järjestetyn LINCin jälkeen Saksa (2011) ja Viro (2012) ottivat vastuuta tapahtuman järjestämisestä. LINCiin on osallistunut keskimäärin yli 200 maaseudun kehittäjää seminaaria kohti ja Iisalmessakin ylitettiin tavoite reilusti muutamalla kymmenellä osallistujalla. Ensi vuonna järjestäjänä toimii

jälleen Itävalta. Iisalmen LINC järjestettiin kesäkuun alussa ja siitä vastasivat Ylä-Savon Veturi ry, Kalakukko ry, Mansikka ry ja Maaseutuverkostoyksikkö. Tavoitteena verkostoituminen ja kulttuurielämykset

Vaikka sähköposti ja videoneuvottelut käytännössä pyörittävät reaaliaikaista kommunikointia välimatkoista huolimatta, on myös kasvokkain tapahtuville kohtaamisille tarvetta. LINC tarjoaa maaseudun kehittäjille mahdollisuuden kohdata eurooppalaisia kollegoita kasvokkain. Vieraisiin kulttuureihin tutustuminen ja uusien kontaktien muodostaminen käy luonnostaan toimijoiden kokoontuessa yhteiseen kansainväliseen tapahtumaan. Itävaltalaisen LAG Wipptalin Managing Director Josef Baumann oli saapunut Iisalmeen avoimin mielin. Hän odotti erityisesti löytävänsä uusia kontakteja ja tapaavansa muita Leader-toimijoita. – Kuluvan ohjelmakauden ollessa loppusuoralla on tapahtuma oiva tilaisuus nähdä, miten muissa maissa on toimittu ja näin ollen saada myös uusia ideoita omaan toimintaan tulevalle ohjelmakaudelle, kertoo Baumann. Josef seurueineen aikoi tapahtuman kuluessa paitsi tutustua suomalaiseen kulttuuriin, myös jättää palasen itävaltalaista kulttuuria ja kansallista identiteettiään Suomeen. Benjamin Heikkinen ja Virpi Itävaara Maaseutuverkostoyksikkö Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry

Kuvat: LINC-tiimi

MAASEUTUPLUS 4/2013

17


KYLÄTOIMINTAA

Ensiaskeleet kohti kylän energiaomavaraisuutta Autot kulkevat dieselillä, kodin töpselistä tulee ydinvoimaa, talo lämpenee öljyllä. Mitäpä jos auto kulkisikin lähellä tuotetulla biopolttoaineella sekä sähkö ja lämpö tuotettaisiin paikallisen suurnavetan lietteestä tai metsän hoidon tähteistä? Tulisi melkoinen lisä paikalliseen talouteen ja hyvinvointiin. Pohjanmaan, Etelä-, Keski- ja PohjoisPohjanmaan maakuntien alueella on yhteensä 14 kylää (katso kartta), joissa tähdätään paikallisen uusiutuvan energian tuottamiseen ja hyödyntämiseen. Kylät ovat lähteneet mukaan energianomavaraisuutta tarkastelevaan hankkeeseen, koska se nähdään kylän myönteistä tulevaisuutta voimistavana asiana. Kyseisen Energiakyläthankkeen projektipäällikkö Ari Haapanen Vaasan yliopiston Levón-instituutista kertoo, että maaseudulla energiaomavaraisuutta on lisättävissä tietyin askelin etenemällä. energiatarpeen selvittäminen

Onko kylän alueella teollisuutta tai suuria maatiloja? Millainen on kylän väkiluku? Kylällä tai tarkasteltavalla alueella sijaitseva teollisuus vaatii energiaa, mutta voi toisaalta pystyä itsekin tuottamaan sitä. Onkin siis selvitettävä alueen sähkönkulutustietoja, lämpöenergian tuotantoa ja kuluttamista, tilojen pelto- ja eläinmäärää, metsästä saatavan energian potentiaalia sekä tuulisuusolosuhteita. Nämä asiat selvittämällä saadaan kyläkohtainen energiatase ja bioenergiapotentiaali. Sopivan ratkaisun löytäminen

Uusiutuvaa energiaa ovat muun muassa eri jätteet, peltoenergia (esim. kesantopelhttp://energiby.novia.fi/

lot), kotieläintuotannon lietteet, aurinko, tuuli, maalämpö ja metsänhoidon tähteet. Hankkeessa ei haluta valjastaa ruoan viljelyyn tarkoitettuja alueita energiantuotantoon, jonka vuoksi tarkastelukohteena ovat eri tuotannon käyttämättömät sivutuotevirrat, Haapanen toteaa. Onko siis kylälläsi suurtiloja? Onko olemassa maa-alueita tai vesistöjä, joista saisi maalämpöä? Mistä eri lähteistä energiaa voisikaan tuottaa? Kesällä 2014 päättyvä Energiakylät-hanke tukee kyliä tähän vaiheeseen prosessia asti. Hankkeessa kylälle tuotetaan sen oma suunnitelma uusiutuvan energian tuottamis- ja hyödyntämismahdollisuuksista. energiaa omavaraisesti

Paikallisella, omavaraisella, uusiutuvalla energiantuotannolla on monia myönteisiä vaikutuksia, Haapanen kertoo. Ensinnäkin se jättää energiaan käytetyt varat alueelle sen sijaan, että varat kulkisivat öljy-yhtiöille ja muille monikansallisille energiantuottajille. Alueen uudet työpaikat lisäävät ja ylläpitävät muutakin toimeliaisuutta alueella. Paikallinen energiantuotanto voi lisätä myös yhteisöllisyyttä, jos esimerkiksi tuotanto ja myynti päätetään organisoida osuuskunta-muotoisena yritystoimintana tai muutoin vahvaa yhteistyötä tehden. Lisäksi suuret myönteiset ympäristövaikutukset syntyvät fossiilisen energian käytön vähentyessä. Lopullinen tähtäin: energiaomavarainen Suomi

Tuoreen väitöskirjan mukaan Suomi voi tulevaisuudessa olla täysin energiaomavarainen pelkästään uusiutuvaan energiantuotantoon perustuen. Toteutuakseen se vaatii yhteiskunnallista asennemuutosta yrityksissä, asiakkaissa/kuluttajissa sekä 18

MAASEUTUPLUS 4/2013

päätöksentekijöillä. Myös lainsäädäntö vaatii hiomista muun muassa pienen energiantuotannon paremmin huomioivaksi. Maaseudulla uusiutuva energiantuotanto olisi syytä ottaa pikimmiten vakavasti, koska sillä saadaan lisättyä maaseutuasumisen oikeutusta: maaseutu on itsenäinen, hyvinvoiva alue Suomea, jonka hiilijalanjälki ei ole liian suuri ja jolla on hyvin pyörivä paikallistalous. Tämän toteutumisessa suuri merkitys ja mahdollisuus on kyläläisten, kuntalaisten omalla innokkuudella ja yritteliäisyydellä. Heli Siirilä Erityisasiantuntija Maaseutuasumisen teemaryhmä

Kestävän energiahuollon aluetaloudelliset vaikutukset Vaasan yliopiston Levón-instituutista Pekka Peura ja Ruralia-instituutin Seinäjoen yksiköstä Hannu Törmä selvittävät yhdessä, millaisia aluetaloudellisia vaikutuksia syntyy kestävästä energiahuollosta. Eli millaiset ovat ne vaikutukset, kun energiaan kuluvat rahavirrat jäävät alueelle sen sijaan, että ne menisivät alueen, jopa Suomen, ulkopuolelle. Aluetaloudelliset vaikutukset syntyvät eri tekniikoilla, erikokoisissa tuotantoyksiköissä ja eri raaka-aineilla tuotetuilla energioilla. Tutkimusaineistona käytetään toiminnassa olevia todellisia laitoksia sekä tarvittaessa kuvitteellisia kohteita, koska eri kokoluokan ja kaikkia raaka-aineita käyttäviä tuotantolaitoksia ei toistaiseksi ole olemassa. Hankkeen tutkijoiden toiveena on myös auttaa ymmärtämään energiasektorin murrosta ja siten edistää yhteiskunnallisesti ja paikallisesti merkittävää asiaa. Kestävän energiahuollon aluetaloudellisia vaikutuksia esittelevät laskelmat julkistetaan vuoden 2013 loppuun mennessä. Hanketta rahoittaa työ- ja elinkeinoministeriö Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) suosituksesta.


KYLÄTOIMINTAA

Hollolan energiaosuuskunta - Energia-asiat ovat kylien juttuja, sanoo Hollolan energiaosuuskunnan toiminnanjohtaja Kimmo Siivonen. Hollolassa osuuskunta huolehtii vanhainkodin ja viiden kyläkoulun lämmityksestä. Jos piirretään 10:n km säde koulun ympärille, osuu sekä hakkeen lähtöalue että lämmityksestä vastaava päivystysrengas tuon alueen sisälle. Hollolassa kunta ja metsänhoitoyhdistys käynnistivät 1997 keskustelut lämpöyrittäjyydestä. Siivonen kertoo, että erityisesti kunnan silloinen LVI-teknikko sekä metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja olivat asiassa aktiivisia. Jo vuoden 1998 puolella valmistui Pyhäniemeen keskikokoinen hakevoimala. Alkuun energiaosuuskunta oli nimeltäänkin Pyhäniemen energiaosuuskunta, mutta kun Vesikansan puolella syntyi vastaava idea energiaosuuskunnasta, päättivät molemmat osuuskunnat yhtyä koko pitäjän kattavaksi Hollolan energiaosuuskunnaksi. Siivonen muistelee, miten Jyväskylässä 2003 energiapäivillä tuli selväksi, että kunnan kanssa neuvotellessa pitää olla yksi osuuskunta. Sittemmin kunta rakensi hakevoima-

HOLLOLAN ENERGIAOSUUSKUNTA • • • • • • •

perustettu 1997 lämmittää 6 kpl Hollolan kunnan investoimaa laitosta jäseniä 63 hake tulee jäseniltä vuosiliikevaihto 220 000 e haketta hankittu 3500 i-m3 (2011) energiaa toimitettu kunnalle 2800 Mwh (2011)

lat neljään muuhun kouluun, joten nyt hakkeella lämpiävät Paimelan, Kalliolan, Pyhäniemen, Nostavan ja Uskilan koulut. Kunta suhtautuu hakelämmitykseen myönteisesti, vaikka ostajana valittaa hinnan kovuutta. Seuraavan kerran lämmityssopimukset ovat katkolla tammikuussa 2014. –Olemme koittaneet puhua, että tarjouspyynnössä arvostettaisiin hinnan ohella myös toiminnan paikallisia hyötyjä ja toimitusvarmuutta, myhäilee Siivonen. Osuuskunta tilittää hakkeesta sen mukaan, paljonko siitä on kehittynyt laskutettavaa lämpöä. Kosteusprosentteja tms. ei mitata. Hyvänä apuna on se, että hakesiilo

- Energiaosuuskunnan vetäminen vie aikaa, sanoo Kimmo Siivonen ohjeeksi alan yrittäjille. Kuvat: Juha Kuisma

on jaettu kahteen osaan, jolloin toimituserien rajat ovat selvät. Osuuskunnalla on todella kevyt organisaatio. Toiminnanjohtajana Siivonen pyörittää kaupallisen puolen, laskuttaa, tilittää ja valmistelee palaverit ja kokoukset. Puunhankintavastaava hankkii hakkeen. Homma vaatii ehdotonta tasapuolisuutta. Lisäksi metsänhoitoyhdistyksen kanssa on solmittu toimitussopimus, jolloin ei synny eturistiriitoja. Kolme 4 miehen päivystysrengas päivystää laitoksia niin, että kullakin päivystäjällä on viikon huki. Päivystäjä on aina automaattisen kännykkähälytyksen päässä, suorittaa silmämääräisen tarkastuksen ja nuohoaa. Ongelmia ei ole ollut, mitä nyt iso kalikka joskus eksyy syöttökaukaloon. -Vaikeuksiakin on ollut. Edellisen tarjouskilpailun voitti kunnan ulkopuolinen yrittäjä. Vajaan vuoden toiminnan jälkeen yrittäjä löi hanskat tiskiin keskellä tammikuuta. Energiaosuuskunta joutui varoittamatta hätiin ja jotenkin taikomalla saatiin haketta niin, että talven yli selvittiin. Osuuskunta on siis maatilametsänomistajien osuuskunta, joka tuo miehelle ja traktorille töitä ja tuloa vuoden niiksi ajoiksi, jolloin muuta työtä ei ole. Hallitukseen on valikoitunut aktiivisia metsäyrittäjiä. Siivonen kertoo, että osuuskuntamuodosta keskustellaan ajoittain, sillä osakeyhtiömuoto mahdollistaisi pääomien kokoamisen laitosinvestointeja ajatellen. -Mutta yhteishengellä on arvonsa. Osakeyhtiössä se, joka sijoittaa paljon, haluaa myös määrätä paljon. Juha Kuisma Kylien Bisneskeissit -hanke Suomen Kylätoiminta ry MAASEUTUPLUS 4/2013

19


KYLÄTOIMINTAA

Poweria maaseudun ympäristöliiketoimintaan –hanke auttaa yrityksiä

YMPÄRISTÖTOIMISTA BISNESTÄ Yritys A haluaa säästää luonnonvaroja ja se tarjoaa luontoa säästävää matkailuliiketoimintaa. Yritys B haluaa käyttää ympäristöystävällisempää energiaa, joten se tuottaa sitä tuulivoimalla. Yritys C tarjoaa ratkaisuja ympäristöhaasteisiin, kuten luonnonmukaisia vaihtoehtoja viljelykemikaaleihin. A, B ja C edustavat uuden ajan ympäristöliiketoimintaa, englanninkieliseltä termiltään Cleantech:iä.

20

MAASEUTUPLUS 4/2013


KYLÄTOIMINTAA

Ympäristöliiketoiminta on vasta lapAluekehityssäätiön hallinnoima Leadersen kengissä, mutta se on hallituksen rahoitteinen, julkishallinnon Poweria maatukemana nopeasti kasvava sektori. seudun ympäristöliiketoimintaan -hanke Ympäristöliiketoiminnan piiriin voidaan kehittää yritysten liiketoimintaa verkostoilukea kaikki yritystoiminnot, jotka tarjoavat tumalla ja yhteistyötä lisäämällä. Se tunratkaisuja ympäristöhaasteisiin sekä luonnetaan myös nimellä RCF-hanke (Rural nonvarojen ja energian säästöön. Cleantech Cleantech of Finland). -Tämä hanke ei kasvaa vahvasti; nyt jo isot toimijat, kuten ole varsinaisesti lähtenyt aluekehityshalNeste Oyj, ostavat kaikki eläinjätteet milinnosta, vaan impulssi on tullut kentältä, tä vain on saatavailla: lannasta, nurmesta, asiakkaiden parista. Hanke hakee erilaisia eläinjätteistä ja muusta sellaisesta voidaan energiaratkaisuja, mutta myös esimerkiksi tehdä muun muassa biokaasua, jota hyökalastusmatkailuun liittyvät uudenlaiset dynnetään tilojen sähkön kehitystoimenpiteet ovat ja lämmön tuotantoon "Muutos ei koskaan luontoa säästäviä ja tersekä myydään biopolt- olisi mahdollista ilman vetulleita hankkeen piitoaineeksi, kertoo Mika riin. Asiakkaiden pariin loppukuluttajia" Kärki. Hän vetää Poweria on jalkauduttava jotta maaseudun ympäristöliiketoimintaan – kontaktit löytyvät. Mika Kärki kertookin hanketta Etelä-Savon, Ylä-Savon ja Kainuun hankkeen vetäjänä, että hän käy itse mahmaaseutualueilla. Etelä-Savo, joka kuuluu dollisimman monta ympäristöliiketoiminko. hankkeen piiriin, panostaa vahvasti taa harjoittavaa yritystä läpi Kainuussa, bioenergiaan ja erityisesti puupohjaisen Ylä-Savossa ja Etelä-Savossa. Ne yritykset, energian hyödyntämiseen. Se onkin kiisjoilla on kiinnostusta verkostoitumiseen tatta Suomen yksi tärkein edelläkävijä tällä ja sitä kautta liiketoimintaansa kasvattasektorilla. miseen, kootaan yhteen ja aloitetaan tiiYmpäristöliiketoimintaa tukee myös ihviimpi yhteistyö hankkeen systeemaattisilla misten kasvava tietoisuus ja huoli ympäristoimenpiteillä. töstä. - Muutos ei koskaan olisi mahdollista ilman loppukuluttajia, jotka yhä enemmän 9 yritysryhmää testissä haluavat puhdasta energiaa fossiilisten polttoaineiden sijaan. Lopullinen muutos tosin Hankkeessa on tällä hetkellä menossa pesyntyy vasta sitten, kun puhdas energia räti yhdeksän eri yritysryhmää, joilla on tulee helposti ja kaikkialla saatavaksi sekä kiinnostus tiivistää yhteistyötä muiden tietysti edullisemmaksi kuin nykyiset poltsamalla sektorilla toimivien yritysten kanstoaineet. Hyvä esimerkki tästä on jo se, että sa. Tässä RCF-hankkeessa mukana olevat yhä useampi kesämökin omistaja hankkii yritysryhmät edustavat pienvesivoima-, kesäpaikalleen aurinkopaneelit lämmön ja matkailu-, puuhake- ja biokaasusektoreita. sähkön tuotantoon. - Maaseudulla on herätBiokaasuryhmät ovat pääasiallisesti ty ajatukseen, että maatalouden rinnalle on maatilallisia, jotka perustavat yhdessä hyvä luoda tukijalkoja tulevaisuutta varten, erillisen osakeyhtiömuotoisen biokaasukoska perinteinen maatalous joutuu koko laitoksen, jota he itse hyödyntävät omiin ajan ahtaammalle, Kärki jatkaa. tarpeisiinsa sekä myyvät ylijäämäenergian ulkopuolisille tahoille. Jo itselle syntyvä biokaasuaines leikkaa maatilallisten säh> Etelä-Savossa on siirrytty kö-, lämpö-, ja polttoainekustannuksia merkittävästi. Ylimääräisen energian ulospuhtaampaan kantoenergiaan, myynti vastaavasti lisää maatilan tuloja jossa kannot murskataan suoraan mukavasti. kyytiin ja maa-aines jää metsään. Kärjen mukaan hanke on otettu hyvin Näin säästetään kuljetuskusvastaan, joskin kontaktointi ja viestin vietannuksissa ja eritoten luontoa. minen on työlästä. Pelkkä lehti-ilmoitus Kuva: Mika Kärki

ei riitä. Sen sijaan hankkeelta vaaditaan paljon jalkatyötä ja julkista keskustelua tiedotusvälineissä, jotta ihmiset ja yritykset tavoitetaan. Kuten kaikissa uusissa asioissa, tämäkin vie oman aikansa ennen kuin tietoisuus leviää ja kokemukset antavat sitten loppusysäyksen. Hyvien kokemusten jälkeen uskalletaan lopulta itsekin kokeilla ja lähteä laajentamaan perinteistä liiketoimintaan uusille urille. Hanke ylittää odotukset

Hankkeen virallinen tavoite on synnyttää vuoden sisällä neljä ympäristöliiketoiminnan yritysryhmää, joihin osallistuu vähintään 12 eri yritystä. Mika Kärki on tällä hetkellä erittäin tyytyväinen, sillä tavoitteet ollaan selkeästi ylittämässä 9 eri yritysryhmällä ja noin 40-50 osallistuvalla yrityksellä. Yritykset ovat olemassa olevia yrityksiä, vaikka hankkeeseen hyväksytään myös aloittelevat yritykset tai yritystä vasta suunnitelevat tahot. Poweria maaseudun ympäristöliiketoimintaan –hanke on vuoden mittainen pilotti, ja sen jatkosta päättävät rahoittajat eli tässä tapauksessa maaseudun kehittämistoimiin keskittyneet tahot Oulujärvi Leader ry, Ylä-Savon Veturi ry, Elävä Kainuu Leader ry ja RaJuPuSu Leader ry. -Tulokset ovat merkittävin mittari josko hanke saa jatkoa vai ei. Koska tulokset ovat tähän mennessä olleet lupaavat, toivottavaa olisi, että hanke jatkuisi ainakin 3-4 vuodella, koska kehittämistoimenpiteet ovat aina melko pitkäkestoisia. -Olisi toivottavaa, että julkinen taho satsaisi yhä vahvemmin maaseudun cleantech-yrityksiin, koska tulevaisuus on uusiutuvassa energiassa ja kaikissa siihen liittyvissä liiketoimissa, jotka säästävät ympäristöä ylikuormittumiselta. Ympäristön ylikuormittuminenhan on viime kädessä kunnalle lisäkulu, jonka maksumiehiksi joutuvat kuntalaiset itse. Tämäkin hanke olisi helposti kopioitavissa toiselle alueelle. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry

MAASEUTUPLUS 4/2013

21


LEADER-HANKKEET

12000 LÄHIRUOKAPIIREJÄ AMMATTITAIDOLLA JAPA ry:tä voi sanoa hyvällä syyllä lähiruokapiirien perustamisen ammattilaiseksi. Yhdistys auttaa jo yhdeksättä ruokapiiriä toiminnan käynnistämisessä.

mat kahdeksan ruokapiiriä ovat edelleen toiminnassa.

Lähiruokapiirin tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan välittää tuoretta ja puhdasta lähiruokaa asukkaille ilman välikäsiä. Piirin valikoima vaihtelee tuotteiden saatavuuden ja tilaajien kiinnostuksen mukaan. JAPA ry:n ruokapiirit toimivat vapaaehtoisten voimin, joita tarvitaan mm. tuotteiden jakamisessa tilaajille.

JAPA ry auttaa ruokapiirien käynnistämisessä eli kutsuu kokoon ensimmäiset tapaamiset ja antaa vinkkejä sopivista tuottajista. -Olemme mukana apuna alussa, yleensä yhdessä tai kahdessa tilauksessa, JAPA ry:n koordinaattori Anna Sarkkinen kertoo. JAPA ry tarjoaa piireille myös tärkeän työkalun, sähköisen varausalustan, jonka kautta tieto tilatuista tuotteista menee suoraan tuottajalle. Tieto jäsenille kulkee sähköpostin ja Facebook-ryhmän kautta. Tuottajat voivat myös tarjota extratuotteita kuukausittaisten jakopäivien lisäksi. Facebookissa voivat myös ryhmän jäsenet tarjota muille omia puutarhan tuotteitaan, esimerkiksi yli oman tarpeen tulleita omenoita ja kesäkurpitsoita.

Tuotteita kerran kuukaudessa

Keski-Suomessa toimii tällä hetkellä kahdeksan JAPA ry:n perustamaa lähiruokapiiriä, yhdeksäs on perusteilla. Piirien kautta kaikki kiinnostuneet lähialueen asukkaat voivat tilata tuotteita suoraan lähiseudun tuottajilta noin kerran kuukaudessa. Tyypillisiä ruokapiirin tuotteita ovat mm. kauden vihannekset sekä jauhot ja ryynit. Lähiruokapiirit on perustettu JAPA ry:n hallinnoimissa Ruokaa läheltä ja Läheltä lautaselle sekä uusimmassa Paikallista patoihin -hankkeissa. Kaikki hankkeet ovat saaneet Leader-rahoitusta. Ensimmäinen keväällä 2011 päättynyt Ruokaa läheltä -hanke palkittiin vuoden kehittämishankkeena Keski-Suomen maaseutugaalassa syksyllä 2010. Lähiruokapiirit toimivat Jyväskylän ympäristössä Tikkakoskella, Muuramessa, Laukaassa, Jämsässä, Multialla, Keuruulla, Korpilahdella ja Saarijärvellä. Uutta ruokapiiriä ollaan perustamassa Äänekoskelle. Ruokapiirien suosio on ollut moninkertaisesti odotettua suurempaa. Etukäteen arvioidun noin 10 tilaajan per ruokapiiri sijaan tilaajia oli vuosi sitten tehdyn tilaston mukaan keskimäärin 31 per tilaus. Silloin seitsemän ruokapiirin listoilla oli 1450 jäsentä. Kaikki JAPA ry:n perusta22

MAASEUTUPLUS 4/2013

JAPA ry auttaa alkuun

Kumpusen tilalta luomutuotteita

Viime vuoden loppuun mennessä lähiruokapiireille tuotteitaan toimitti 70 tuottajaa. Kumpusen tila on ollut mukana alusta asti. Petäjävedellä sijaitsevalla Kumpusen luomutilalla viljellään ruista, kauraa, vehnää, ohraa, spelttiä ja härkäpapuja. Viljat myllytetään hiutaleiksi, ryyneiksi ja jauhoiksi ja myydään vähittäispakkauksissa suoraan tilalta muutamaan kauppaan ja lähiruokapiireille sekä käytetään omissa tilaisuuksissa. -Ruokapiireillä on meille suuri merkitys, sillä viljatuotteistamme 60 % menee myyntiin ruokapiirien kautta, tilan emäntä Hanni Kumpunen toteaa. -On motivaatiota laittaa vilja maahan, kun se on jo myyty, Kumpunen nauraa heläyttää. Yhteistyö ruokapiirien kautta on toiminut mutkattomasti: tilaukset tulevat sähköisesti kerran kuukaudessa ja toimitetaan

sitten perille. -Kaikki tilaukset tulevat yhden viikon aikana, joka helpottaa kovasti tätä toimintaa, Kumpunen sanoo. Kesäheinäkuussa pidetään taukoa ja keskitytään tilan toiseen tuottolähteeseen: tila toimii myös maatilamatkailutilana ja tarjoaa majoitusta sekä ruokapalveluita. Hanni Kumpunen on miettinyt, miten saisi ruokapiirien tilauslistaa monipuolisemmaksi ja rohkaissut naapuritilaa ottamaan kanoja ja tarjoamaan munia lähiruokapiireille. JAPA ry:n koordinaattorin Anna Sarkkisen mukaan kananmunille onkin aina kysyntää eli kaikki menee, mitä tarjotaan. Tämä pätee tässäkin tapauksessa, sillä uusi kananmunan tuottaja ei ole saanut vielä munia ruokapiireille asti. Kyläläiset ja kesäasukkaat ovat ehtineet ensin. Yli 12 000 kg perunaa

Kyse ei ole ihan nappikaupasta. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana JAPA ry:n perustamien lähiruokapiirien kautta oli toimitettu mm. 12 100 kg perunaa, 5300 kg porkkanaa, 1600 kg sipulia sekä 30 000 kananmunaa ja 700 kg hunajaa. Vehnätuotteita oli mennyt 5000 kg, kaura- ja ruistuotteita molempia yli 2000 kg. Jo vuosi sitten tilauksien kokonaissumma oli saavuttanut 73 000 euroa. Ruoan alkuperä, tuoreus ja maku ratkaisevat

Lähiruokapiirien asiakas on tyypillisesti 30–49-vuotias perheellinen nainen, jolle on tärkeää ruoan alkuperä, tuoreus ja maku. Hän haluaa tukea paikallista ruokatuotantoa ja saada perheelleen monipuolista lähiruokaa vähällä vaivalla ja edullisesti. Hän on myös keskimääräistä koulutetumpi. Tämä tuli selville ruokapiirien jäsenille tehdyssä kyselyssä, jonka Pirjo Moisio teki opinnäytetyönään JAPA ry:lle keväällä 2013.


LEADER-HANKKEET

0 KG

"Viime vuoden loppuun mennessä lähiruokapiireille tuotteitaan toimitti 70 tuottajaa."

Tutkimuksen tuloksena ja muutenkin lähiruokapiirin toiminnassa on tullut ilmi, että osa ihmisistä on etääntynyt maataloudesta. -Palautekyselyissä saatetaan ihmetellä miksi juurekset eivät ole niin hyviä enää toukokuussa kuin ne olivat syyskuussa, Sarkkinen sanoo. Sarkkinen näkeekin ruokapiirien olevan hyvä kanava jakaa tietoutta ruoan sesongeista. -Ihmisille täytyy myös välillä muistuttaa, että tuotteet eivät ruokapiirien kautta ole samanlaisia kuin kaupassa. Tuottajat ovat pieniä, eikä esimerkiksi perunoita lajitella tasakokoisiksi, niin kuin ne suurtuottajan

pusseissa ovat kaupassa, Sarkkinen pohtii. Hanna Luoma ohjelmatiedottaja Viestinnästä voimaa -hanke

JAPA eli Jyväskylän Asukkaiden Paikallisagenda ry on jyväskyläläinen asukasyhdistysten perustama kestävää kehitystä edistävä yhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on saada kestävä elämäntapa osaksi asukkaiden arkipäivää. Lisätietoa osoitteesta www. japary.fi

JAPA ry järjestää lähiruokapiireille a joittain mahdollisuuden tutustua tuotta jiin lähiruokaretkillä. JAPA ry:n Kati Kankainen teki ostoksia Kumpulan tilan tilapuodissa Hanni Kumpuselta. Kuva: Hanna Luoma

MAASEUTUPLUS 4/2013

23


KYLÄTOIMINTAA

Lähiruokaa ruukkimaisemissa Elokuu alkaa mukavissa merkeissä, kun Ulvilan Leineperille kokoontuu joukko paikallisia ruuantuottajia myymään antimiaan. Historiallinen ruukki tarjoaa hienot puitteet leppoisalle tapahtumalle, jonka kruunaa aurinkoinen kesäpäivä. Tämä on neljäs Leineperin ruukkikyläyhdistyksen järjestämä lähiruokatori ja viides tulee vielä elokuun aikana. Yhden myyntipöydän takana löytyy tapahtumaa järjestänyt Pirjo Vallenius. Hänen mukaansa yksi haaste järjestäjälle on myyjien saaminen paikalle. Toisaalta tuottajien tietoja on haastavaa kerätä, koska he eivät juuri verkostoidu internetissä, toisaalta vaikka kiinnostuneita löytyisikin, voi olla että tuotteita ei ole juuri saatavilla. Nyt myyntipöydiltä löytyykin enimmäkseen loppukesän satoa, vihanneksia, marjoja ja sieniä. -Vain kalakauppias puuttuu! Lämmin kesäsää on kai ajanut kalat kauemmas, sillä rannikon tuntumasta ei kuulemma saalista saa, harmittelee Vallenius. Sen sijaan asiakkaiden paikalle saaminen ei vaikuta niin vaikealta, koska ihmisiä on runsaasti ja kauppa käy hyvin.

Suussa sulavaa terveyttä

Jarno Talvitie on paikalla myymässä kasvattamiaan luomuherneitä. Talvitielle luomutuotanto oli itsestäänselvyys hänen alkaessaan tuottajaksi. Tilan päätuote on sianliha, mutta lanttu ja herne tuovat mukavaa vaihtelua. Talvitien pitkän aikavälin tavoite on ”Suomen kaikki lanttulaatikot luomuksi”. -Vaikka tänä vuonna lanttusato jäikin odotettua heikommaksi, mies sanoo hymyillen. Ulla Mäkisen pöydän takana on näyttävä valikoima vihanneksia, marjoja ja viljatuotteita. -Lajien moninaisuus pitää homman mielekkäänä eikä ole niin riippuvainen yhden lajin sadosta, kertoo yli 20 vuotta luomuviljelyä harjoittanut Mäkinen. -Tosin mansikka ja mansikkamehu loppuvat aina kesken. Rahallisesti lähiruokatorin kaltaiset tapahtumat eivät Mäkisen mukaan välttämättä ole erityisen tuotteliaita, mutta tapahtumissa luodaan pidempiaikaisia asiakassuhteita. -Myös toisten tuottajien tapaaminen on tärkeää, hän lisää.

Oman maakunnan herkut saivat ihmiset liikkeelle. Ullan Uniikilla oli tarjolla luomutuotteita. Kuva: Rosanna Telaranta.

Ruuan tähteet mullaksi sohvan alla

Samaan aikaan lähiruokatorin kanssa järjestetään myös EKOruukki, jossa esitellään monipuolisesti lähialueen ekologisia tuotteita ja palveluita. Tutustua saa esimerkiksi vanhojen talojen kunnostukseen. EKOruukin takana on LEADER-rahoitettu kansainvälinen hanke. -Villages Full of Treasures on perinnetaitoja ja paikallismatkailua kehittävä hanke, sanoo hankevetäjä Rosanna Telaranta. Hankkeen aikana on järjestetty erilaisia teemaruukkitapahtumia sekä opetettu paikallista osaamista yhteistyökumppaneiden tapahtumissa Tšekeissä ja Liettuassa. Ennen EKOruukkia on järjestetty työpajoihin painottunut pääsiäisruukki sekä metalliruukki taontamaaotteluineen. Alpakat Amalia ja Jackie ihastuttavat tapahtumayleisöä. Carita Saarinen on tapahtumassa neuvomassa ja opettamassa alpakan villan kehräystä. Alpakoiden ympärillä käy kuhinaa ja Carita esittelee samalla alpakoiden olevan osa Kullaalle perustettavan luontomatkailuun, keruutuotteisiin ja elämyspalveluihin keskittyvän osuuskunnan toimintaa. -Matokompostin voi laittaa vaikka sohvan alle, kertoo Tarja Koskela kädet mullassa. Hän on paikalla esittelemässä vaihtoehtoa kotitalouksien kompostijätteen käsittelylle. Tarja kertoo säilyttäneensä omaa matokompostiaan ruokakomerossa. Matokomposti ei haise ja sen avulla saa ravintorikasta multaa vaikkapa lannoitteeksi. Tarjan mukaan kompostin rakentaminen on yksinkertaista ja sen voi perustaa vaikkapa muovisaaviin. Madoiksi eivät käy tavalliset kastemadot, sillä huonelämpötila on niille liian korkea. Sen sijaan tunkiolierot sopivat tehtävään hyvin. Olli Hämäläinen ja Sanna Paala Lisätietoja: www.leineperi.fi, www.teemaruukit.fi Videokuvaa: www.westv.fi/videot/uutisvideo/ekoruukki-ja-lahiruokaa-leineperin-ruukkitapahtumassa

24

MAASEUTUPLUS 4/2013


KYLÄTOIMINTAA

Maistuisiko itse kasvatettu ruoka? Pala maaseutua kaupunkilaisen lautasella Kun uutta Oulua synnytettiin, levisi huoli siitä, kuinka läheisen maaseudun käy. Uppoaako se teknologiakaupunkina tunnetun Oulun syövereihin, vai osataanko sen läheisyys kääntää syntyvän suuralueen voimavaraksi? Oulun kaupungin maaseutualueiden tunnettavuuden parantamiseksi synnytettiin KantriOulu-hanke, jota osarahoitetaan Euroopan maaseuturahastosta. Kun hankkeessa mietittiin, mikä on eri alueiden asukkaita eniten yhdistävä teema, niin päädyttiin luonnollisesti ruokaan. Vuoden 2011 lopulla olimme mukana järjestämässä lähiruokatilaisuutta, jonne saimme vieraaksemme Herttoniemen Ruokaosuuskunnan Olli Revon. Tämä oli lähtölaukaus myös oululaiselle yhteisöviljelyryhmälle, joka myöhemmin nimettiin Minnamaaksi. Minnamaassa joukko lähiruokaa haluavia kaupunkilaisia teki kumppanuussopimuksen maaseutualueella toimivan puutarhurin kanssa. Sopimuksessa määriteltiin hinta kuluvan satokauden kasviskassista, jonka ”Personal Farmer” Minna Mäkelä toimittaa kerran viikossa

asiakkaalleen. Hinta maksetaan aikaisin keväällä ja näin ollaan mukana jakamassa kustannuksia jo ennen kuin kasviksia on edes kylvetty maahan. Hinta määräytyy sen mukaan, minkä kokoiselle kotitaloudelle se tulee ja haluaako asiakas kauppakunnostettuina ja pakattuna vai multaisina suoraan laarista. Hakupaikkana on toiminut Oulun keskustan tuntumassa olevan urheiluhallin parkkipaikka. Hakupäivät ovat valinnan mukaan joko maanantai tai torstai. Voi sitä kuhinaa ja innostusta, kun hakuaika koittaa! Olemme saaneet kasseihimme laadukkaita lähituotteita, joiden maku ja kestävyys on aivan omaa luokkaansa! Myös tuotevalikoima on hyvin kirjava: salaatteja, yrttejä, sipulia, monen värisiä porkkanoita, kaiken kirjavia kukkakaaleja, parsaa, lehti- ja palmukaalia, hernettä, kesäkurpitsan eri lajikkeita, härkäpapuja, naurista, maa-artisokkaa...ihan vain osan mainitakseni. Ryhmän jäsenillä on mahdollisuus myös osallistua ruokansa tuottamiseen pellolla työskennellen.

Maaseutu tuli kaupunkiin ja keräsi paikalle tuhansia kävijöitä. Kuva: Airi Hakala.

Hankkeen punainen lanka on kaupungin ja maaseudun luonteva vuorovaikutus. Yleensähän maaseudun väestö kyllä tuntee kaupunkialueet ja sen tarjonnan, mutta kaupungeissa asuva väestö ei välttämättä tunne läheistä maaseutuaan. KantriOuluhankkeessa on järjestetty runsaasti erilaisia tapahtumia. Viimeisimpänä Pikkufarmarit maalla ja metsässä, joka kokosi paikalle noin 5000 maaseudusta sekä maa- ja metsätaloudesta kiinnostunutta kaupunkilaista. Tapahtumasta saadun palautteen mukaan eläinten hyvinvointi ja siihen läheisesti liittyvä ruoan tuotanto kiinnostavat. Tilaisuudessa ei ollut erillistä lähiruoan ostomahdollisuutta ja sitä kyseltiinkin paljon. Uskon, että puhtaan, lähellä tuotetun ruoan ympärille voidaan kehittää vielä paljon kaupunkilaisia kiinnostavaa tekemistä ja näkemistä. Tämä olisi sitä maaseutu-kaupunki -vuorovaikutusta aidoimmillaan. Ruoka, lepo, puhdas vesi ja rakkaus ovat ihmisen hyvinvoinnin perusedellytyksiä. Suomalaiselta maaseudulta voit löytää nuo kaikki! Rita Porkka KantriOulu - maaseutu uudessa Oulussa

MAASEUTUPLUS 4/2013

25


KYLÄTOIMINTAA "Pikkuhiljaa aletaan ymmärtää myös se, että suomalaisia tuotteita ei ole kuljetettu kaukaa, joten turvallisuuden lisäksi suomalaiset tuotteet ovat myös ekologisia."

Myymäläautolla käy kauppa On heinäkuinen arkiaamu ja Ilmajoen torille on juuri pysäköity ruskea myymäläauto. Auton kyljestä avautuvan oven takaa paljastuu koko auton pituinen myyntitiski. Tiskin takana ruoka-auton myyjä Katri Tenhonen asettelee tuotteita esille asiakkaita varten. Lähiruoka odottaa ostajiaan. Ilmajoen Makkaramestarit aloitti lihanjalostustoimintansa 12 vuotta sitten. Kolme vuotta sitten yrityksessä alkoivat puhaltaa uudet tuulet, ja toiminta laajeni, kun Lähiruokapussi-nimeä kantava konsepti otettiin käyttöön, ja myymäläauto alkoi kiertää ympäri Etelä-Pohjanmaata. -My ymäläautotoiminta syntyi Ruokaprovinssi-hankkeen yhteydessä ja se sopi omiin tarpeisiimme, Ilmajoen Makkaramestareiden toimitusjohtaja Vesa Luhtala kertoo. Ensimmäisen vuoden jälkeen Makkaramestarit otti toimintaansa mukaan toisenkin myymäläauton. Autot kiertävät tällä hetkellä vain Etelä-Pohjanmaalla, mutta toimitusjohtaja Luhtalan mukaan tulevaisuudessa reittiä saatetaan laajentaa myös Etelä-Pohjanmaan ulkopuolelle. -Nähtäväksi jää, otetaanko käyttöön myös kolmas auto, Luhtala sanoo. Vaikka Ilmajoen Makkaramestarit vastaa autojen toiminnasta, on valikoimassa tuotteita laidasta laitaan. Omien lihatuotteidensa lisäksi ruoka-auto myy muun muassa muiden tuottajien mehuja, sinappia ja juustoja. Kaikki tuotteet ovat lähiruokaa. -Tuotteen pitää olla kotimainen, järkevästi tuotettu ja kuljetettu sekä sopia brändiimme. Etenkin luomutuotteita kaivattaisiin valikoimaan enemmänkin, ruoka-auton myyjä Katri Tenhonen sanoo. Myymäläauto on jo tuttu näky eteläpohjalaisilla toreilla ja ruokakauppojen läheisyydessä. Vakiasiakaskuntakin on alkanut muodostua. -Euroopassa erilaiset ruoka-autot ovat yleisiä, mutta Suomessa on pääasiassa vain omien tuotteiden myyntiin keskittyneitä lihanjalostajien autoja, Tenhonen kertoo. Ruoka-autot kiertävät tavallisesti huh26

MAASEUTUPLUS 4/2013

Katri Tenhonen täyttää myymäläauton tiskiä lähiruokatuotteilla. Kuva: Iina Peltoniemi

tikuusta joulukuuhun. Kylmimpinä kuukausina autot eivät ole käytössä, sillä lihatuotteiden pitäminen sulana kovimmilla pakkasilla on haastavaa, eikä yleisöryntäystäkään ole havaittavissa tammikuisilla toreilla. Joulun aikaan on kova sesonki. Silloin ihmiset ostavat kinkkuja ja kalkkunaa. Tenhosen mukaan Suomessa on luotettu jo pitkään suomalaiseen ruokaan. -Pikkuhiljaa aletaan ymmärtää myös se, että suomalaisia tuotteita ei ole kuljetettu kaukaa, joten turvallisuuden lisäksi suomalaiset tuotteet ovat myös ekologisia, Tenhonen sanoo. Myymäläauto viipyy Ilmajoen torilla

vielä hetken ennen kuin se lähtee ajamaan kohti seuraavaa myyntipaikkaa. Ilmajoen Makkaramestarit palkittiin Keskipohjola-komitean kulttuuripalkinnolla. 30 000 Ruotsin kruunun arvoinen palkinto luovutettiin Kauhajoen Ruokamessujen yhteydessä 31.8. Palkinnon teemana oli Ruoka ja design. Ruokapussin tuotevalikoiman laajentamista on tuettu yritysryhmähankkeella. Noora Rintamäki Seinäjoen Seudun Kehittämisyhdistys Liiveri ry


TAPAHTUMIA

Elämyskonsepteja ja innostusta ruotsalaisissa yrityksissä Ruotsi on mestarimaa elämyskonseptien kehittelyssä! Ryhmässä matkustaminen muiden tuottajien ja yrittäjien kanssa on mainio tilaisuus verkostoitua ja luoda kontakteja kotimaassakin, niinpä Bra mat i Västnyland –hanke järjesti 7.-9.4.2013 opintomatkan Ruotsin Skåneen antaakseen tuottajille, yrittäjille sekä muille lähiruoasta kiinnostuneille mahdollisuuden nähdä miten pienyritykset ja hankkeet toimivat länsinaapurimme puolella. Matkan tavoite oli luoda mahdollisimman kiinnostava ohjelma, johon sisältyi käyntejä mielenkiintoisiin yrityksiin koskien lihatuotantoa, leipomo- ja meijeritoimintaa, vihannes-, marja- ja hedelmäviljelyä, tuotekehittelyä, jakelutoimintaa, villiyrttien hyödyntämistä ruoanlaitossa yms. Kiinnostus opintomatkaa kohtaan oli suuri, eikä pelkästään Länsi-Uudellamaalla, vaan myös Itä-Uudellamaalla, Turunmaalla ja Pohjanmaalla: lähtijöitä oli sekalainen 30 hengen ryhmä laajalta alueelta. Matka alkoi Malmöstä, mutta keskittyi

Lounais-Skåneen. Malmöläisen elintarvikeyrittäjän näkökulmasta kestävällä kehityksellä on merkittävä rooli ruoka-alalla. Sitä onkin hyödynnetty Ruotsissa hyvin, ja hyvänä esimerkkinä on lähi- ja luomuruokakonsepti Green Matmarknad:in mullistava ajatus: ruokakaupan hävikki käytetään viereisessä lounasravintolassa. Glorias Äppelgård ja Hallongården ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka paljon tuotekehittely voi yrityksille merkitä. Glorias Äppelgårdenissa tuotekehittely alkoi noin 25 vuotta sitten, kun ensimmäisen raekuuron vahingoittamille omenille piti keksiä vaihtoehtoisia käyttötapoja. Toisen luokan hedelmistä tehdään tänä päivänä erilaisia mehuja, hyytelöitä, marmeladeja, glögiä, omenakastikkeita, chutneyta ja sinappeja sekä leivonnaisia tilan kahvilaan. Myös Hallongårdenin siirtyminen pelkästä vadelman tuoremyynnistä nykyiseen 25 kokoiseen tuotevalikoimaan on mielenkiintoinen, ja todistaa sen, että kannattavuutta voi löytyä myös vähän erikoisimmista marjoista kuin mansikoista.

Glorian omenaviljelyssä saatiin kuulla omenaviljelystä ja tuotekehittelystä. Kuvat: Jenny Öhman.

Flädie Mat & Vingårdin keittiössä kokataan herkullisia ruokala jeja!

Hyviä esimerkkejä elämyskonseptien käyttämisestä eli tuotannon ja turismin yhdistämisestä saadaan mm. Nyrups Osteriajuustolasta ja Mossagårdenista. Mielikuvitus laukkaa, kun Nyrups Osteriassa keksitään uusia juustoaiheisia ja luontoon pohjautuvia elämyskonsepteja: juustokävelyretkiä, lepakkovaelluksia, juustomaistiaisia ja juustoratsastusretkiä. Mossagården puolestaan oli ensimmäinen yritys Ruotsissa, mistä voi tilata vihanneksia kasseissa samaan tapaan kuin ruokapiireissä Suomessa. Nykyisin sieltä lähtee 1000 ruokakassia viikossa ja toimintaan kuuluu myös luomutuotantoa sekä tilapuoti ja nettikauppa. Vuodesta 2008 lähtien he ovat järjestäneet myös oman festivaalin, Mossagårdsfestivalen, joka houkuttelee vuosittain noin 1000 kävijää heidän tilalleen. Matkalaiset osallistuivat erilaisiin konsepteihin, joissa he maistelivat ja tekivät itse: ekologinen hapantaikinaleipomo Brödlabbet antoi hapantaikinaleivän maisteluelämyksen ja Flädie Mat & Vingårdilla vieraat valmistivat itse neljän ruokalajin illallisen – herkullista! Ängavallen oli todella vaikuttava kohde. Heidän konseptiinsa kuuluu kasvi- ja eläintuotantoa, oma meijeri, mylly, leipomo, teurastamo sekä hotelli, ravintola ja tilapuoti – kaikki luomusertifioituja. Tällaista luomukokonaisuutta ei löydy muualta! Matkalla voi vain todeta, että kyllä ruotsalaiset ovat mestareita elämyskonseptien käyttämisessä. He osaavat olla ylpeitä toiminnastaan, ja asenne joka heitä kuvastaa parhaiten: kaikki on mahdollista! He kertovat mielellään konsepteistaan ja tekevät myös mieluusti yhteistyötä toisten yrittäjien kanssa. Yhteistyö kannattaa aina on viesti, johon meidän suomalaistenkin pitäisi vahvemmin tarttua. Yhteistyö on nähtävä enemmän mahdollisuutena kuin uhkana – yksin ei ehdi tehdä kaikkea, yhdessä saadaan aikaan enemmän! Jenny Öhman Projektiassistentti, Bra mat i Västnyland Matkakertomus (ruotsiksi)bramativastnyland.novia.fi

MAASEUTUPLUS 4/2013

27


KIRJA-ARVOSTELU

Ilmaston suojelua maalla ja kaupungissa Kati Berninger: Hiilineutraali Suomi – miten luodaan ilmastoystävällinen yhteiskunta, Gaudeamus, Helsinki 2012 Olli Tammilehto: Kylmä suihku – ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos, Into kustannus, Helsinki 2012 Onko ympäristön kannalta parempi asua maaseudulla vai kaupungissa? Tätä on pohdittu eri kanteilta jo vuosikymmeniä. Tiivis asuminen vähentää liikkumisen tarvetta – ainakin ideaalimaailmassa, jossa oma työpaikka, harrastukset ja palvelut tosiaan ovat lähellä asuinpaikkaa. Globalisaatio ja sen ongelmat liittyvät tiiviisti kaupungistumiseen, ja maalla asuminen antaa mahdollisuuden omavaraisempaan elämäntapaan – ainakin jos pyrimme elämään vastuullisesti. Lähes itsestään selvää on, että sekä maaseudulla että kaupungeissa tarvitaan muutoksia, jos aiomme torjua ilmastokatastrofia ja muita ympäristöongelmia. Kati Berningerin kirja ”Hiilineutraali Suomi” on siitä hyvä ympäristöopas, että se viitoittaa tietä ilmastoystävälliseen yhteiskuntaan sekä maaseudulla että kaupungeissa. Kylätoimijan on myös helppo lukea kirja, joka lähtee liikkeelle hyvin käytännöllisistä esimerkeistä ja myönteisellä otteella. Kirjan esimerkeistä mainittakoon Lusin kylän palvelupäivät, jossa kunnan, yrittäjien ja seurakunnan palveluja tuodaan kyläkoululle asukkaiden luo sen sijaan, että kaikki kulkisivat yksitellen kaupunkiin palveluiden luo. Muita myönteisiä esimerkkejä ovat Päijät-Hämeen lähiruuan tuottajarinki, Tampereen Sähköverkko Oy:n maksama korvaus pientuottajille, Mikkelin Anttolan maalämpö, Mäntyharjun loma-asuntomessujen nollaenergiatalo, Vierumäen puinen passiivikerrostalo ja Nurmijärven joustava liikennepalvelu Kivenkyyti. Kirjassa käsitellään niin taloudellisia ohjauskeinoja kuin energiantuotantoa ja energiansäästöä. Parannettavaa on yksityistalouksissa, julkisella sektorilla ja yrityksissä. Teknologiasta ja taloudesta liikkeelle 28

MAASEUTUPLUS 4/2013

lähtevälle lukijalle kirja antaa toiveikkaan kuvan mahdollisuuksista välttää suuret ilmastomuutokset. Ja mistään tyhjästä positiivisuudesta ei ole kyse, toiveikkuuden pohjaksi Berninger on kerännyt laajan todistusaineiston. Mutta entä jos ympäristöongelmat eivät ole ensisijaisesti teknisiä, vaan yhteiskunnallisia? Jos energiakulutuksen kasvu liittyykin enemmän yhteiskunnan rakenteisiin ja poliittisiin valtasuhteisiin? Olli Tammilehdon kirja ”Kylmä suihku” on melko pessimistinen, mitä tulee tekniikan mahdollisuuksiin torjua ilmastokatastrofeja. Uusiutuvilla energianlähteillä, energiatehokkuudella ja taloudellisilla ohjauskeinoilla voidaan mennä hiukan eteenpäin, mutta niihin liittyy omat ongelmansa. Tammilehto paljastaa myös, miten vanhoja rakenteita puolustetaan muun muassa rahoittamalla niin sanottuja ilmastoskeptikoita ja levittämällä niiden sanomaa. Mutta Tammilehdonkin kirja on lopulta toiveikas ja kannustava ilmasto-opas. Kun kirja siirtyy tarkastelemaan yhteiskunnallisten muutosten mahdollisuuksia, vakuuttuu kriittinenkin lukija siitä, että nopea muutos on mahdollinen. Laaja historiallinen katsaus osoittaa, että yhteiskunnalliset liikkeet ovat vaikuttaneet kehitykseen monella tapaa. Tähänhän myös kylätoiminnan voima perustuu. Vaikka keskittävä politiikka nyt on melko armoton, niin esimerkit lukuisissa kylissä osoittavat, että muutos on mahdollinen. Myönteinen ote on kansalaisliikkeelle paljon tehokkaampi kuin surkuttelu. Henrik Hausen kyläasiamies, Etelä-Savo, henhaus@gmail.com

Olli Tammilehto on yhteiskunnallisesti radikaali ja hänen sanomansa kärki on suunnattu sekä suurten yritysten että julkisten tahojen vallan keskittämistä ja byrokratiaa vastaan. Yksilöt ja yhteisöt voivat ottaa valtaa omiin käsiin ja yhdessä saada aikaan yhteiskunnallinen ravisteleva ”kylmä suihku”. Olli Tammilehto on toiminut eri ympäristöliikkeissä 1970-luvulta lähtien ja toimii nyt vapaana tutkijana ja tietokirjailijana Raaseporin Fiskarsissa. Kati Berninger on osallistunut Uusvanha kyläyhteisö -hankkeeseen, jossa kehitettiin uusia palvelumuotoja erityisesti Lahden seudulla ja Hinku hiilineutraalit kunnat -hankkeeseen sekä kirjoittanut myös raportin ”Muutos vähähiiliseen yhteiskuntaan EU:n rakennerahastojen avulla 2014 – 2020”. Hän on asunut viisi vuotta Kanadassa ja tehnyt kehitysyhteistyötä Nicaraguassa, Meksikossa, Intiassa ja Ghanassa.


KIRJA-ARVOSTELU "Jos kuntalakivalmistelijat eivät vielä ole havahtuneet, kehottaisin heitä välittömästi tarttumaan Uuden lähidemokratian aika –opukseen."

Monimuotoinen lähidemokratia Uuden lähidemokratian aika. Närdemokrati för en ny tid. Toimittaneet Mari Kattilakoski ja Peter Backa. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2/2013. Käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus tuo ihan varmasti lisää kuntaliitoksia, vaikka radikaaleimmat suurkuntasuunnitelmat eivät toteutuisikaan. Etäisyys entistä harvalukuisemman päättäjäjoukon ja kansalaisten välillä kasvaa monessa mielessä. Demokratian turvaaminen vaatii kansalaisten ja paikallisyhteisöjen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistamista omaa aluetta koskevassa päätöksenteossa. Lähidemokratia on siis päivän sana, uuteen kuntalakiinkin pitäisi asiasta jotain kirjata. Jos kuntalakivalmistelijat eivät vielä ole havahtuneet, kehottaisin heitä välittömästi tarttumaan Uuden lähidemokratian aika –opukseen, joka on vallan mainio sadan sivun kattaus erilaisista tavoista määrittää lähidemokratia. Kirjoittajat tekevät myös ehdotuksia tavoista edistää lähidemokratiaa jatkossa. Tähän mennessä tehdyt kokeiluthan eivät ole olleet ihan järjestään menestystarinoita. Nimenomaan näkökulmien monimuotoisuus viehättää tässä kahdeksan kirjoittajan artikkelikokoelmassa. Löytyy Rovaniemen Ylä-Kemijoen aluelautakunnan esimerkkiin luottavia, kuten Hannu Katajamäki ja Eero Uusitalo. Toisenlaisen nyanssin aiheeseen tarjoaa Juha Kuisma, joka rakentaa ratkaisuksi tekemisen demokratiaa ja lähidemokratialautakuntaa. Olennaista olisi löytää aluevaikuttajille selkeästi määritellyt tehtävät ja oma budjetti. Raatien ja deliberatiivisen keskustelevan demokratian ulottuvuuksia tutkailevat puolestaan Ilkka Pyy, Pertti Rannikko ja Marina Lindell. Peter Backa pohtii yhteiskuntafilosofian klassikkojen kautta valtaeliittejä ja Kjell Andersson erilaisia kumppanuuksia mahdollisina lähidemokratian

vajeen ratkaisuina. Mari Kattilakoski ja Liisa Heinänen esittävät osallistumismahdollisuuksien kehittämistä nimenomaan palveluiden kehittämisen näkökulmasta. Tällainen lyhyt luonnehdinta ei tee oikeutta artikkelikokoelman ajatuksia herättävälle sisällölle. Lähidemokratian haasteet ovat suuria ja keinot ovat monimuotoisia. Kansalaisten osallistamista voi olla tietyn teeman ympärille kertaluonteisesti koottu ryhmä yhtä lailla kuin pysyvät yhteissuunnittelukäytännöt, kertafoorumit ja kunnan hallinnon alla toimivat aluevaikuttamiselimet, kansalaistoiminnan avustukset ja toisaalta vastuun jakaminen asukkaille osallistuvan budjetoinnin kautta. Näin kylätoimijan näkökulmasta toivoisi tosin, että eturivin maaseudun kehittäjät muistaisivat nostaa myös kyläsuunnittelun yhdeksi lähidemokratian keskeiseksi välineeksi. Onhan se tietyn alueen asukkaiden oman tahdon ilmaisu, jolla pitäisi olla kantavuutta myös kunnan suunnitteluun. Periaatteessa väline toimii millä tahansa asuinalueella, myös kaupungeissa. Välineitä siis olisi, mutta kuntalain jo nyt mahdollistamia kokeiluja ei haluta tehdä. Pihlajan ja Sandbergin taannoisen aluedemokratiaselvityksen tulevaisuusmalli kukoistavasta kansalaiskunnasta ei ole toteutunut. Valmisteilla oleva kuntalakikaan ei näillä näkymin ole kunnille velvoitteita antamassa. Vahvimmilla lienee ajatus kuntastrategiaan liitettävästä osallisuusstrategiasta; velvollisuus kertoa, miten lähidemokratiaa aiotaan kunnassa edistää. Jospa edes siinä vaiheessa kunnissa havahduttaisiin tarttumaan Uuden lähidemokratian aikaan ja Pihlajan ja Sandbergin selvitykseen… Sitä odotellessa ainakin meidän maaseudun kehittäjien pitää lukea tällaisia kirjoja sivut hiirenkorvalla ja levittää lähidemokratian ilosanomaa. Tauno Linkoranta kyläasiamies, Varsinais-Suomi

MAASEUTUPLUS 4/2013

29


TAPAHTUMIA "Tänä päivänä tarvittaisiin yhteistoimintaa kylän vanhusten hoitoon"

Mihinkä mä kotoani muuttaasin? Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on yleensä vanhuksen itsensä suurin toive tai jopa ainut ehto, jota omaan elämään vaaditaan – kotoa ei muuteta pois. Tämän toiveen toteutumista tavoittelevat myös viranhaltijat ja poliitikot. Millaisia palveluja ja keiden tarjoamina tarvitaan sen toteutumiseksi? Ainoastaan pieni osa ikäihmisistä tarvitsee vanhuksille tarjottavia palveluita, koska suurin osa ikäihmisistä pärjää itsenäisesti omalla ja lähiomaisten aktiivisuudella. Toisaalta kunnan palveluja tarvitsevat henkilöt kaipaavat entistä yksilöidympää hoitoa, kertoi Lapuan kaupungin vt. vanhustyön johtaja Terhi Haapala. Kansallinen tavoite on, että yli 90% vanhuksista asuu kotona. Yhdistys vaihtoehdoksi?

Julkisen talouden jatkuvasti tiukentuessa tulee kunnilla olemaan kova työ, että hyvä palvelutaso vanhuksille säilyy. Naapureita ja omaisia tullaan varmasti kaipaamaan avuksi vanhusten arkeen. Tätä aihetta mietittiin juhannusviikolla Lapualla otsikon mukaisessa seminaarissa. Paikalla oli aiheesta kiinnostuneita viranhaltijoita, yrittäjiä, vanhuksia ja erilaisia aluekehittäjiä. Kylien bisneskeissit -hankkeen Juha Kuisma esitteli VTT Tapani Köpän yhden idean vanhusten hoitomahdollisuudesta. Eli voisiko vanhuksia hoitamaan perustaa samanlaisia järjestelmiä, kuten tällä hetkellä metsiä hoidetaan metsänhoitoyhdistyksissä? Metsänhoitoyhdistyksellä on palveluita, joissa työntekijät huolehtivat metsästä, koska omistajilla ei siihen ole esim. aikaa tai osaamista. Yhdistyksen palveluja käyttävät yhä enenevissä määrin kaupungeissa asuvat metsänomistajat. Valitettavan usein myös vanhuksen lapset asuvat kaukana, joten he eivät voi auttaa vanhempaansa hänen arjessaan. Voisivatko siis kylän/muun alueen vanhusten lapset perustaa ”vanhustenhoitoyhdistyksiä”, joiden työntekijät vastaisivat vanhusten tukemisesta ja arkisten 30

MAASEUTUPLUS 4/2013

asioiden hoitamisesta? Ajatus sai varovaista kannatusta tilaisuudessa. Eräs osallistuja totesi, että hänen nuoruudessaan perustettiin muun muassa osuuskuntia kovan tarpeen perusteella, joten lienee luonnollista kehitystä, että tänä päivänä tarvittaisiin yhteistoimintaa kylän vanhusten hoitoon. Vastaavia tilaisuuksia tarvitaan

Päivän luennot olivat monipuolisia ja innostavia, mutta tässä tekstissä on käsitelty vain pieni osa niistä. Toivoisin, että vastaavan aiheen mukaisia tilaisuuksia

järjestettäisiin joka puolella Suomea. Eri toimijoiden eli kunnan, yrittäjien, yhdistysten, asukkaiden ja rahoittajien tuominen saman pöydän ääreen synnyttää aina uutta toimintaa ja ideoita. Kannattaa siis käydä lukemassa kattava juttu päivästä puhujien käyttämien kalvojen kera paikallisen toimintaryhmä Aisaparin verkkosivuilta osoitteesta www.aisapari.net. Heli Siirilä Erityisasiantuntija Maaseutuasumisen teemaryhmä

Kotihoidon palvelut helpottavat vanhusten elämää. Kuva: Heli Siirilä


TAPAHTUMIA

ELINVOIMAA ROSPUUTTOTEILTÄ Suljetaanko tie, kun siitä ei enää pääse läpi? Kysymyksen esitti YTR:n Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän puheenjohtaja Tuomo Eronen Harvaan asutun maaseudun tieverkko -seminaarissa toukokuussa Pudasjärvellä. Eronen esitteli miten liikennemäärät kasvavat, mutta teiden kunnossapidon määrärahat eivät. Teiden korjausvelka on yli 100 M€/v koko maassa, mikä vaikuttaa tieverkon kuntoon ja alueellisiin investointeihin, kertoi toimitusjohtaja Jaakko Okkonen Oulun kauppakamarista. Ainoa tapa saada lisää rahaa on lisätä vientiä. Tämä tarkoittaa myös luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen lisäämistä eli yhä enemmän rekkaliikennettä kuljettamaan puutavaraa, mineraaleja jne. Viimeisimpäänkin tuotantolaitokseen on päästävä, puuhuolto lähtee metsäautoteiden varsilta. Pudasjärvellä yksityisteitä on lähes 800 km; kaupunki tukee näiden kunnossapitoa noin 100 €:lla/asukas eli 50 tiekuntaa alueen 72 tiekunnasta on saanut tukea. Kaupunginjohtaja Kaarina Daavittila kauhisteli esitettyä suunnitelmaa muuttaa julkisia teitä yksityisteiksi – tilanne muuttuisi kestämättömäksi. Hän toivoi tiehoitokuntien aktivoituvan hakemaan mm. puutavarahuoltoon tarkoitettuja varoja teiden hoitoon, sillä tätä mahdollisuutta ei ole hyödynnetty riittävästi. Tieisäntiä pitäisi kouluttaa lisää. Arjen turvaa -hankkeen Ritva Kinnulan mukaan harvaan asutuilla alueilla suurin osa yksityisteistä on myös yleisluontoisessa käytössä. Todellisuudessa tiekunnan pitäisi tehdä sopimukset valtion eikä kunnan kanssa. Myös turve- ja metsäyhtiöiden pitäisi osallistua teiden kunnostamiskuluihin silloinkin, kun yhtiöillä ei ole aktiivitoimintaa alueella. Kansanedustaja Mirja Vehkaperän mukaan yksityisteiden valtiontuen tarve olisi minimissään 15-20 M€ nykyisen 8 M€:n sijaan. Yksityistiet ovat metsä- ja maatalouden sekä matkailun tukiranka. Kuljetustuki on Ruotsissa 10-kertainen Suomeen verrattuna, onko järkeä antaa Ruotsille näin suuri

kilpailuetu? EU-rahoja pitäisi saada käyttää myös infran kunnossapitoon. Pudasjärvellä osalla lapsista kuljetusmatka on jo 150 km yhteen suuntaan. Kuljetusyrittäjä Mikko Nevakiven mukaan koululaiskuljetukset ovat runko, joka mahdollistaa julkisen liikkumisen harvaan asutulla maaseudulla. Kaluston paranemisen myötä turvallisuus on parantunut, mutta syytä olisi irrottaa koululaiskuljetusreitit talvikunnossapitoluokituksesta liukkauden torjunnan osalta. Hän toivoi myös muutoksia nastarengasmääräyksiin ja keväisin rumpujen aukaisemisen ennakointia. Esa Tolvanen SSYP Kehitys Oy:sta ja Esa Mäntymäki EPT kone ja laite Oy:sta kertoivat kehittäneensä halvempia menetelmiä teiden kunnossapitoon. Esim. kuorma-auto kalustolla voidaan teiden talvikunnostus hoitaa siten, että tiet kuivuvat keväällä nopeammin. Yksikön päällikkö Timo Märikyrö Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta ennusti, että päivittäinen liikennöitävyys turvataan ja pääteiden kunto säilytetään nykytasolla, mutta alemman tieverkon – lähinnä seutu- ja yhdystiet - kunto tulee heikkenemään. Ratkaisuiksi esitettiin uusia toimintamalleja ainakin pienimpien asioiden korjaamiseen. Eri tahoista kostuvat yhteistyöryhmät voisivat löytää uudenlaisia ratkaisuja ja innovaatioita. Kansalaisten ja yhteisöjen omaa aktiivisuutta korostettiin. Jaakko Okkonen nosti esille mm. elinkaarimallirahoituksen teiden kunnossapidon rahoituksen muotona. Moni yhtyi Kainuun Nuotta ry:n toiminnanjohtaja Veli-Matti Karppisen esitykseen, että liikennemäärien sijaan pitäisi huomioida myös tiestöä erityisesti rasittavan rekkaliikenteen määrä tieluokituksia määriteltäessä. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) alainen Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä ja Pudasjärven kaupunki.

Pienkoulu OSAAVA–hanke 2013-2014 Pienkoulu OSAAVA -hanke on käynnistynyt. Hankkeen hallinnollisena toteuttajana toimii Mänttä-Vilppulan kaupunki (opetustoimi). Hankkeen johtajana on sivistysjohtaja Taina Peltonen (taina.peltonen@ manttavilppula.fi ) ja hankekoordinaattorina tutkija Lauri Wilen (lwilen@jyu.fi) OSAAVA on alhaalta-ylöspäin toimiva ohjelma. Pienkoulu OSAAVA -hanke toteuttaa ensimmäisenä konkreettisena toimintana kyselyn (elokuussa 2013), joka on kohdistettu niille henkilöille, jotka osallistuivat 9.-10.10.2012 ensimmäiseen valtakunnalliseen Pienkouluseminaariin Jyväskylän yliopistossa. Tämän kyselyn antamien tulosten pohjalta hanketta lähdetään kehittämään. Valtakunnallinen pienkouluseminaari II Aika: 8.–9.10.2013 Paikka: Entisen opettajankoulutuslaitoksen juhlasali / Nykyinen Seminaarin koulu, Seminaarinkatu 2, 13130 HÄMEENLINNA Vastuuhenkilö: Sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola, Itä-Suomen aluehallintovirasto (kari.lehtola@avi.fi) Ilmoittautuminen: sitovat ilmoittautumiset viimeistään 26.9.2013 joko 1) sähköisellä ilmoittautumislomakkeella: www.avi.fi/ita > Oikopolut > Koulutukset ja tapahtumat 2) sähköpostilla: sivistys.ita(at)avi.fi (Jos sähköinen ilmoittautuminen ei toimi, voit siinä tapauksessa ilmoittautua osastosihteeri Eeva Turuselle p. 029 501 6948.) Seminaariin voidaan ottaa enintään 250 henkilöä. Osallistujat valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuneille ei lähetetä enää erillistä vahvistusta. Ainoastaan jos tilaisuuteen ei enää mahdu, ilmoitamme siitä välittömästi ilmoittautujalle.

Tarja Lukkari erityisasiantuntija Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä

MAASEUTUPLUS 4/2013

31


SVENSKA SPALTEN

Närproducerad mat utan mellanhänder I Vasa och Jakobstad har man under sommaren prövat en ny modell för att leverera livsmedelsprodukter direkt från producenter till konsumenter. Yrkesakademin i Österbottens projekt EkoNu!, som ELY-centralen i Österbotten finansierar, har använt s.k. REKO-avtal (rejäl och rättvis konsumtion) för att konsumenter och producenter skall hitta varandra utan mellanhänder. Idén till REKO-modellen gav Thomas Snellman som är anställd i projektet.

Konsumenter Avtal Producent

Mötesplats 32

MAASEUTUPLUS 4/2013


SVENSKA SPALTEN Beställningsavtal

– Thomas, som bekantade sig med idén i Frankrike, presenterade REKO-avtalet, vilket ursprungligen startade i Japan och används även i Amerika. I REKO arrangerar producenter själv avtal med konsumenter för en viss period, berättar projektledare Ann-Sofi Ljungqvist. Konsumenterna beställer på förhand produkter direkt av producenterna. Ett beställningsavtal görs mellan varje enskild konsument och producent, och produkterna levereras till en bestämd mötesplats. Alla hämtar då sina produkter samtidigt och från samma plats. Projektet EkoNu! har samarbetat med Foodia för att hitta producenter och konsumenter och för att hjälpa dem att utarbeta avtal och sortiment. Under första avtalsperioden har det i sortimentet funnits kött av gris, får och nötdjur, en del av dem har varit ekologiskt, samt grönsaker och honung och bröd. – Ägg från frigående höns är på kommande. Många har önskat att man också skulle ha fisk i sortimentet. Vi har också försökt hitta någon som kunde sälja svamp och bär, nu när det är säsong för dem, räknar Ljungqvist upp.

Kunder hämtar de beställda köttprodukterna av ekoproducenterna Mårten och Pernilla Wärnå. Foto: Petra Långfors

Möjlighet för småskaliga producenter

Nästan vem som helst kan börja sälja sina produkter via REKO-ringar om man uppfyller alla krav som finns i livsmedelslagen. REKO ger en möjlighet att sälja sina produkter, även för dem som är småskaliga livsmedelsföretagare eller har någon speciell produkt som inte passar in i handelskedjorna, eller om man har en liten produktion som biinkomst eller på hobbynivå. Till fördelarna med modellen hör att konsumenterna vet varifrån deras mat kommer, och att det inte behövs några onödiga förpackningar och transporter. Ljungqvist räknar med att det har funnits ungefär 50 konsumenter med i REKO-ringen i Vasa och motsvarande mängd i Jakobstad. – REKO-ringen kan ännu växa, men inte så att den blir för stor. Nackdelen med en för stor REKO-ring är att det blir för anonymt, nu har konsumenterna ett förhållande till producenterna. Fördelar är också att man får färska varor och intäkterna går direkt till producenterna. Producenterna vet hur

Producenter och konsumenter skrev under gemensamma avtal i juni 2013. Foto: Helena Höglund-Rusk

mycket kött, grönsaker o.s.v. som blir sålda, inget går till spillo som det kan hända t.ex. på en marknad, d.v.s. att producenten inte får sålt allt. Sociala medier

Konsumenterna har hittat REKO-ringar via sociala medier som Facebook och bloggar. Ljungqvist konstaterar att man kunde ha flera leverantörer. Det är meningen att ringarna fortsätter sin verksamhet i höst. – Feedbacken har varit bara positiv och

utdelningsplatsen har även fått en social funktion. Där kan man träffa producenter och andra som har samma intresse av att köpa närproducerad mat. Kirsi Tikkanen Gemensam informatör för ELY-centralen i Österbotten, Aktion Österbotten rf och YHYRES-kehittämisyhdistys ry Mera info om REKO finns på www.ekonu. fi/category/reko/

MAASEUTUPLUS 4/2013

33


SVENSKA SPALTEN

Ett skepp kommer lastat – om närodlat i Korsnäs Inom Korsnäs ungdoms- och byaförenings förstudieprojekt Ett skepp kommer lastat med aktiviteter finns försäljning av närodlad mat som en delåtgärd att undersökas. Då projektplanen skrevs, visste man att det fanns speciellt stor efterfrågan på fisk i Korsnäs.

Leader-projekt

Efter att föreningens gamla samlingshus, Korsnäsgården, revs år 2007 p.g.a. en stor vattenskada, så byggde föreningen på talko ett nytt hus med investeringsstöd under åren 2010-2012. Huset invigdes för drygt ett år sedan, och för att hitta nya föreningsaktiviteter och evenemang till huset, ansökte Korsnäs ungdoms- och byaförening i mars 2012 om ett Leader-finansierat förstudieprojekt, vilket inleddes den 15 februari 2013.

Helena Höglund-Rusk, projektledare för Ett skepp kommer lastat med aktiviteter, förevisar ett stenugnsbakat surdegsbröd kallat Tortano. Foto: Ann-Sofi Backgren

Nya Korsnäsgårdens ypperliga läge intill Strandvägen skulle även sommartid kunna locka in turister och förbipasserande. Fredagsförsäljningen av närodlat inleddes den 5 juli i samband med att Korsnäsveckan ordnades i kommunen. Fredagsförsäljningen hade marknadsförts mycket, vilket gav resultat, för folk kom i massor då dörrarna öppnades till försäljning. Tillställningen inleddes med dragspelsmusik och Anders Norrback från Norrbro fårgård höll öppningstal under temat Dagens intresse för lokalproducerad mat och behovet av nya mathantverkare. Till försäljning fanns ägg, ekologiskt Highland Cattle-kött, fisk i olika former, grönsaker, bröd och hembakat. De flesta produkter som såldes, tog slut under den första timmen fredagsförsäljningen var öppen. Korsnäs syltfot

Fredagsförsäljningen fortsatte varje fredag fram till slutet av augusti. Intresset från försäljarna har varit stort, eftersom deras produkter har haft en strykande åtgång. Föreningen har även hållit sommarcafé i samband med fredagsförsäljningarna och tagit fram ett alldeles speciellt bakverk för Korsnäs – Korsnäs syltfot. En stor Mat- och skördemarknad hölls på Korsnäsgården den 14 september. Då såldes fårkött, ekologiskt Highland Cattlekött, fisk, grönsaker, äppel, ägg, bröd, hembakat m.m. På grund av slaktarnas semestrar och rötmånadens värme har det varit sparsamt med färskt kött under 34

MAASEUTUPLUS 4/2013

sommaren. Endast grissida och skinka från Böle, rökt på gammaldags vis, har sålts under den varmaste perioden. Matring i tillväxt

Korsnäs ungdoms- och byaförenings matring startade den 10 mars 2013, då en första träff för alla intresserade av närodlad mat ordnades på Korsnäsgården. Endast tre personer deltog i första mötet, men deltagarna påpekade att det säkert skulle finnas intresse bara folk visste hur detta med närodlat skulle gå till. Den 25 juni sammankallade man till en ny träff för intresserade på Korsnäsgården och då dök tolv personer upp som fick smaka på köttbullar av ekologiskt Highland Cattlekött och som blev bjudna på kaffe. Flera som deltog i den senare träffen, kände till vänner och bekanta som gärna skulle delta i matringen lite senare. Idag har vi 36 personer som finns med i matringen, och antalet växer vecka för vecka. Under sommaren har matringen främst tagit in grönsaker, eftersom det automatiskt har funnits ett stort utbud närodlat varje vecka på fredagsförsäljningarna. Under hösten och vintern satsar vi på ett större utbud av närodlat och lokalproducerat till våra medlemmar i matringen. Medlemmarna uppmanas kontinuerligt att komma med förslag på nya produkter som vi skall ta in i matringen. Helena Höglund-Rusk Projektledare för projektet Ett skepp kommer lastat med aktiviteter


SVENSKA SPALTEN

"Idag har vi 36 personer som finns med i matringen, och antalet växer vecka för vecka."

Solftöserna Ines Tuohimaa och Linnéa Finne gläds över den goda efterfrågan på lokalproducerade grönsaker från FinneFarm. Foto: Ann-Sofi Backgren MAASEUTUPLUS 4/2013

35


SVENSKA SPALTEN Rena livsmedel producerade med kärlek och kunskap – Mathantverk i Åboland Begreppet Mathantverk har myntats av det nationella resurscentret Eldrimner i Jämtland, Sverige. Eldrimner hjälper dem som arbetar med småskalig matproduktion att komma igång med och vidareutveckla sitt företag genom att ordna kurser och erfarenhetsutbyte. Målet är att skapa unika och högklassiga produkter som industrin inte kan ta fram. För två år sedan, under den vinterträff som årligen arrangeras av Skärgårdens Biosfärsområde, fick företagare och skärgårdsutvecklare i Åboland för första gången bekanta sig med konceptet Mathantverk.

knuten till en gård, det är kunnandet och motivationen som avgör. Föredraget om Mathantverk väckte genast stort intresse bland deltagarna, som till stor del bestod av producenter av kött eller bär. Det fanns helt tydligt en vilja att återskapa hantverket också här. Två år senare har Åboland kommit en bra bit på vägen. Det ettåriga projektet Mathantverk i Åboland har fått en entusiastisk projektledare i Margot Wikström, som själv odlar och förädlar bär och grönsaker på sin gård Tackork i Nagu. Utbildningshelhet erbjuds

I samarbete med Yrkeshögskolan Novia och projektet Bra mat i Västnyland har man kunnat erbjuda en utbildningshelhet –Det handlar alltså om ett riktigt han- på hela 30 studiepoäng, som går under tverk inom matproduktionen, berättar namnet Produktutveckling inom mathanBiosfärsområdets koordinator Katja tverk. I utbildningen ingår allt som finns Bonnevier, där man för hand förädlar en mellan idé och färdig produkt. Utbildning lokalt producerad råvara med så lite tillsat- inom två branscher har startat: Bröd och sämnen som möjligt. Detta ger landsbygden bakverk, samt Bär-, frukt- och grönsaksen möjlighet att höja förädlingsgraden och förädling. Under året skall deltagarna få all företagarna kan därmed få en bättre ut- den kunskap och hjälp de behöver för att komst för sina produkter. På det sättet kan kunna starta upp sina mathantverksföretag. också mindre gårdar ge utkomst åt en familj. – Det är ett mycket engagerat gäng som En mathantverkare behöver dock inte vara nu utbildar sig till mathantverkare och jag väntar med spänning på vilka nya mathantverk vi senare kan få köpa av dem, säger Margot Wikström under en kurs i Wikström. Bonnevier fortsätter: – Eftersom konsumenten i dag söker det Mathantverk. Foto: Monica Sandberg/ lokala, är vi övertygade om att det finns en bild från Åbo Underrättelser marknad för mathantverk. Förädling av lokalt producerad råvara

Pia Prost Byaombud för Åboland Egentliga Finlands Byar rf

36

Eldrimners definition av Mathantverk: Mathantverket skapar unika produkter med smak, kvalitet och identitet som industrin inte kan ta fram. Det är en varsam förädling av i huvudsak lokala råvaror, i liten skala och ofta knuten till gården. Detta ger hälsosamma produkter utan onödiga tillsatser, produkter som går att spåra till sitt ursprung. Kännetecknet för mathantverk är att människans hand och kunnande är närvarande genom hela produktionskedjan. Mathantverk lyfter fram och vidareutvecklar traditionella produkter för konsumenter av idag. MAASEUTUPLUS 4/2013

Läs mer om Eldrimner på www.eldrimner.com Läs mer om mathantverk i Åboland på http://mathantverk.wordpress.com/


PAKINA

Luonnollisesti. Moni meistä 60-luvun lapsista muistaa Martti Haavion kokoamat ihanat eläinsadut. Oli hiirtä, joka ompeli kissalle takkia, karhua, jonka häntä jäätyi avantoon ja kettua, joka ovelana otuksena pääsi aina pälkähästä. Tarinoissa oli aina jokin opetus ja viisaus. Näitä muistellen ostin vuosia sitten jostain kirppikseltä Haavion ”Suomen kansan iloiset eläinsadut” –nimisen opuksen – tai jotenkin niin se nimi meni. Nytpä saatoin palata lapsuuteni maailmaan ja lukea kirjasta tyttärilleni noita tuttuja tarinoita ja sitten yhdessä pohdiskella heidän kanssaan, miksi eläimet toimivat niin kuin toimivat ja mitä heidän touhuistaan myös ihmiset saattoivat oppia vastaisuuden varalle. Tai niin ainakin luulin. Kirjan tarinoissa oli joku tuttu helmi, mutta sitten lukemattomia aivan outoja kertomuksia. Siis outoja monessa mielessä. Satu saattoi kertoa esimerkiksi siitä, miten kettu ja karhu ryhtyivät viljelemään maata ja miten kaikki sujui hyvin, kunnes susi päätti liittyä mukaan ja järsiä siemensäkit puhki. Siinä se. Tai miten kettu ja susi istuttivat perunoita, mutta karhupa laittoi vakoon kiviä. Niinpä. Voi olla, etten muista ihan kaikkia yksityiskohtia oikein, mutta pääsääntö useissa saduissa oli, että niissä ei ollut päätä eikä häntää eikä punaista lankaa. Jos sadun oli tarkoitus yhdistää isää ja tytärtä, niin siinä se kyllä onnistui. Molemmat katsoimme toisiamme ja pohdimme, että olikohan tässä joku opetus ja jos oli, niin mikä se oli? Oliko se tarina oikeasti tässä? Oliko Suomen kansan tarinoita ryydi-

tetty kärpässienitripillä? Vai oliko Haavion sadunkeruureissuilta hukkunut papereita juuri ennen kirjapainoon vientiä? Nyttemmin olen pohtinut, että kenties Suomen katajainen kansa ja Haavio kumminkin olivat oikeassa. Eläimiä inhimillistetään tarinoissa usein liikaa, sillä elävässä elämässä ne eivät suinkaan aina käyttäydy ihmisen näkökulmasta rationaalisesti. Valaisen väitettä muutamalla esimerkillä. Olin jokunen vuosi sitten pilkkomassa puita autotallini nurkalla, kun läheisestä haavasta alkoi kuulla kauheaa kahinaa. Juoksin äänen perään ja yllätin haukan yrittämässä viedä oksalta oravaa mukaansa. No, haukka pelästyi minua ja jätti oravanmetsästyksen sikseen. Entä mitä teki orava? Sehän alkoi säksättää kauheasti minulle, pelastajalleen. Kiittämätön otus. Meinasin heittää kivellä. Tapaus kaksi. Meillä oli aikoinaan kissa nimeltä Sikke. Se oli pieni narttukissa, jonka tempaukset jo yksistään olisivat yhden MaaseutuPlus –vuosikerran pakinoiden aihe. Tällä kertaa se oli päätynyt kyläilemässä olleen kissakammoisen lapinkoiran ja meidän oman hyväntahtoisen, mutta yllytyshullun Bruno-koiramme väliin. Sikke-raukka oli maassa ihan matalana ja minä sankarina sitä pelastamaan – ja mitä tekee Sikke? Puri minua sormeen, niin että hammas meni kynnestä läpi. Ja minä terveyskeskukseen. Menikö taas jotenkin yleisen oikeustajun kannalta pieleen? Tapaus kolme. Näin ikkunasta, että lammasaitaukseemme oli menossa kettu. Ketut eivät yleensä hyökkää lampaitten päälle,

mutta ajattelin, että parempi varmistaa asia. Ryntäsin ulos ja juoksin lammaskatraan luo. Siellä ne kaikessa rauhassa mutustelivat ruohoa eivätkä välittäneet yhtään siitä, että porukan keskellä oli kettu. Mutta se, että minä juoksin paikalle, aiheutti sen, että lampaat säntäsivät joka suuntaan puolipaniikissa. Ja taas joku katkeroitui. Olen ilolla seurannut Helsingin Sanomissa ja muutamassa muussakin isommassa lehdessä ilmestyvää Kamala luonto –sarjakuvaa. Siinä sarjan luoja Jarkko Vehniäinen on hienosti tiivistänyt sen, mikä luonnossa on olennaista. Kolmen kuvan sarjat alkavat yleensä jonkinlaisella henkevähköllä keskustelulla, mutta useimmiten ne päättyvät siihen, että päähenkilöpari eli kärppä ja ilves syödä natustelevat pupun raatoa. Siitähän luonnossa viime kädessä on kyse. Hienostelut sikseen. Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei. Dorfagent Linkoranta

MAASEUTUPLUS 4/2013

37


LAKIMIEHEN NURKKA

TIETOJEN LUOVUTTAMINEN LIITTOYHDISTYKSELLE

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudellisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä. Tommi Siro antaa puhelinneuvontaa toimintaryhmille, kylien maakunnallisille yhteenliittymille ja kyläyhdistyksille. Tommi Siro Lakiasiaintoimisto Siro Linnankatu 18, 20100 Turku puh. (02) 2522 242 / 040-5507635 Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

Yhdistyslain mukaan yhdistyksen hallituksen on pidettävä jäsenistä luetteloa. Jos jäsenet tai osa heistä on luonnollisia henkilöitä, on jäsenluetteloon samoin kuin yhdistyksen muidenkin henkilörekisterien pitämiseen sovellettava henkilötietolain säännöksiä. Usein yhdistykset pitävät tarkoituksestaan ja toiminnastaan johtuen jäsenrekisterin ohella myös muita henkilörekisterejä kuten esimerkiksi asiakasrekisteriä tai rekisteriä yhdistyksen tilaisuuksiin osallistuneista. Koska yhdistystoimintaa harjoitetaan useita tarkoituksia varten, ei ole mahdollista antaa yksiselitteistä vastausta siihen, mitä henkilötietoja yhdistys kulloinkin saa jäsenistään kerätä. Yhdistystoiminnassa kerättävien henkilötietojen käsittely tu38

MAASEUTUPLUS 4/2013

lee määritellä yhdistyksen tarkoituksen mukaan ja on varmistauduttava siitä, että kerättyjen tietojen tarpeellisuus on perusteltavissa jäsenasioiden hoidon kannalta. Esimerkiksi henkilötunnuksen käyttäminen jäsenrekisterissä on harvoin perusteltua ja arkaluonteisten henkilötietojen käsittely on lähtökohtaisesti kielletty. Syntymäaika tai – vuosi on tavanomaisin tieto, jolla erotetaan samannimiset jäsenet toisistaan. Yhdistysten jäsenten yhteystiedot ovat tavallisesti tarpeellisia yhdistystoiminnassa jäsenten ja yhdistyksen välillä tapahtuvan yhteydenpidon hoitamiseksi. Siten jäsenrekisteriin merkitään yleensä nimen ja kotipaikan lisäksi jäsenen yhteystiedot. Kerättävien tietojen osalta on kuitenkin aina olennaista, että yhdistyksen tulee kyetä perustelemaan jäsenistölleen kerättävien tietojen tarpeellisuus. Siellä, missä yhdistyksen jäsenrekisteri ja muut mahdolliset henkilörekisterit sijaitsevat, on pidettävä rekisteriselostetta, jonka tulee olla jokaisen saatavilla. Rekisteriselosteen valmiita lomakepohjia saa muun muassa Tietosuojavaltuutetun toimiston kotisivuilta osoitteesta www. tietosuoja.fi. Liittoyhdistyksen jäseniä ovat yleensä paikalliset jäsenyhdistykset, eivät luonnolliset henkilöt. Liittoyhdistyksen rekisteri paikallisyhdistyksistä ei muodosta henkilötietolain mukaista henkilörekisteriä. Jos kuitenkin edellä mainittuun rekisteriin merkitään esim. tietoja paikallisyhdistyksen toimihenkilöistä tai yhteyshenkilöistä, kyse on henkilötiedoista ja rekisteriä pidetään tältä osin henkilörekisterinä. Koska paikallisyhdistysten jäsenet eivät yleensä ole jäsenyyssuhteessa liittoyhdistykseen, ei liittoyhdistyksen ja paikallisyhdistysten jäsenten välille muodostu jäsenyyssuhdetta. Edellä mainittu tarkoittaa sitä, ettei liittoyhdistyksellä lähtökohtaisesti ole oikeutta kerätä eikä käsitellä paikallisyhdistysten jäsentietoja. Liittoyhdistyksellä voi kuitenkin joissakin tapauksissa olla edellä mainittu oikeus, kun on olemassa erityinen olosuhde, joka muo-

dostaa asiallisen yhteyden rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välille. Esimerkki edellä tarkoitetusta suhteesta voi olla liittoyhdistyksen ja paikallisyhdistyksen jäsenten välillä oleva vakuutussuhde, jossa liittoyhdistys on vakuuttanut paikallisyhdistyksensä jäsenet yhdistystoiminnassa. Asiallinen suhde voi muodostua myös esimerkiksi silloin, jos jäsen on liittoyhdistyksen jäsenlehden tilaaja. Tässä tapauksessa kerättävät henkilötiedot muodostavat kuitenkin tilaajarekisterin, jolla on eri käyttötarkoitus kuin jäsenrekisterillä. On myös mahdollista, että paikallisyhdistyksen sääntöjen perusteella voidaan katsoa, että jäsentietojen luovuttaminen liittoyhdistykselle kuuluu paikallisyhdistyksen henkilötietojen käsittelytarkoitukseen, jolloin edellä mainittu olosuhde voi muodostaa asiallisen perusteen jäsentietojen luovuttamiseksi. Sama koskee tilannetta, jossa jäsenten osoitetietoja luovutetaan liitolle esimerkiksi liiton tiedotteiden postittamista varten. Jäsenluettelotietojen antamista kiinteässä liittosuhteessa alayhdistykseltä liitolle ei kuitenkaan pidetä henkilötietojen luovuttamisena. Siinä on kysymys henkilörekisterin käyttämisestä, jolloin toimivaltainen toimielin voi antaa keskusjärjestölle jäsenluetteloon asianmukaisesti merkittyjä tietoja. Kiinteissä liitoissa alayhdistykset ovat usein jopa velvollisia antamaan jäsenluettelotietonsa liitolle. Tällaisesta velvoitteesta voidaan pätevästi määrätä keskusjärjestön säännöissä. Henkilötietolain lähtökohta on, että tietoja käytetään yksinomaan siihen tarkoitukseen, joka on määritelty ennen tietojen keräämistä eikä rekisterinpitäjä saa luovuttaa rekisteristä tietoja ulkopuoliselle ilman asianosaisen suostumusta. Mikäli tietojen luovutukseen ryhdytään, tulee aina selvittää, että edellytykset siihen ovat olemassa. Mikäli asian suhteen on epävarmuutta, suosittelen selvittämään asiaa asiantuntijan kanssa, jolloin voidaan välttyä turhilta virheiltä.


Suomen Kylätoiminta ry (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rf c/o Willa Elsa Meijeritie 2, 25410 Suomusjärvi Email: info@kylatoiminta.fi www.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

pääsihteeri Risto Matti Niemi Puh. 050 599 5229 Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa Puh. 050 592 2726 Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi toimitussihteeri/tiedottaja Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi talouspäällikkö Raija Tuppurainen Puh. 045 133 5391 Email: raija.tuppurainen@kylatoiminta.fi SVENSK BYASERVICE: Center för Lokal Utveckling vid Svenska Studiecentralen Rådhusgatan 21 C, 61500 Vasa Tel. (06) 3204151 landsbygdsutvecklare Peter Backa Tel 040 595 0444 Email: peter.backa@studiecentralen.fi kansliesekreterare Kenneth Sundman Tel. (06) 320 4151 Email: kenneth.sundman@studiecentralen.fi

HANKKEET: Kylien Bisneskeissit -hanke Kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma Puh. 045 884 7884 Email: juha.kuisma@kylatoiminta.fi Maaseutuasumisen teemaryhmä, YTR:n erityisasiantuntija Heli Siirilä Puh. 045 892 4715 Email: heli.siirila@uwasa.fi JÄSSI-jätevesihanke Jätevesineuvoja Kirsi Mäensivu Puh. 045 881 4200 Email: kirsi.maensivu@kylatoiminta.fi Kyläapu-hanke, projektipäällikkö Juhani Nenonen Puh. 045 111 52 22 Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi Kyläapu-hanke, projektisihteeri Marianne Lemettinen Puh. 045 887 1511 Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi LEADER-asiamiehet: Heli Walls Puh. 045 327 1117 Email: heli.walls@kylatoiminta.fi Kim Smedslund Puh. 045 147 7141 kim.smedslund@kylatoiminta.fi

YHTEYSTIETOJA kansainvälisiin JÄRJESTÖIHIN:

European Rural Alliance: tavoitteena on koota eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka toteuttavat kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilö: Eero Uusitalo (puheenjohtaja), Peter Backa (sihteeri) European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (puheenjohtaja) European Rural Community Association: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden verkosto. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elinvoimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä (Maaseutuasumisen teemaryhmän erityisasiantuntija) MAASEUTUPLUS 4/2013

39


kylillä suuri vastuu

Paikkaperustaisuus - bottom up!

Missä lähidemokratia 18 500 LEADER-HANKETTA on rakennettu siellä se lähidemokratia varmistettava! kunnolla, myös toimii. KYLÄTOIMINNAN VALTIONAPU TOIMINNAN VOLYYMISTA VAIN 2% - TASAPUOLISUUTTA PÄÄTTÄJILTÄ!

Hyvä Rovaniemi!

KYLÄT VOIMISTUVAT - YHTEISKUNTA TERVEHTYY MIKÄ EROTTAA KYLÄT JA KORTTELIT - ISOISSA ASIOISSA EI MIKÄÄN 4200 KYLÄÄ JA AINAKIN 10-KERTAINEN MÄÄRÄ KYLIEN KEHITTÄJIÄ

kuntalaki ajan tasalle!

Osallistu paikallisen kehittämisen työpajoihin ja ohjelmaan 2014-2020! 15.10. Tampere / 23.10. Oulu

Valtakunnallinen LEADER-FOORUMI 27.-28.11. Helsingissä järjestettävässä Foorumissa tuoreimmat teemat LEADER:stä, paikalla vetävimmät kehittäjät ja illassa parhaat puheenaiheet!

Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet: www.kylatoiminta.fi

55 Leader-ryhmää tähtäävät jo vuoteen 2020

SUOMEN VAHVUUS ON PIENISSÄ YHTEISÖISSÄ

LEADER SOVELTUU KAIKKIALLE - MYÖS KAUPUNKEIHIN

PAIKALLISUUS ON NOUSUSSA

kylätoiminta Leader-toiminta kaupunginosatoiminta lähidemokratia

2200 kyläsuunnitelmaa

Mp4 verkkoon  
Advertisement