Maaseutuplus 5 2014 verkkoon by Suomen Kylät ry

MAASEUTU kylät&korttelit

5/2014

kansalaistoiminta venäjällä ’Laatokan aloite’ –projektin jälkiseurantaa ja positiivisia askeleita. KESTÄVÄT KYLÄT / OMSTÄLLNING Kestäviä valintoja kylissä ja kortteleissa. Mallia Hollannista ja Ruotsista. MAASEUTUGAALA 2014 Ympäristö ja ilmasto -sarjan voitto meni Pohjanmaalle Energiakyläprojektille. Pekka Peura Levón-instituutista iloitsee ja Asko Karhunen Alpuan-hankkeesta onnittelee.

PARHAAT KÄYTÄNNÖT

PÄÄKIRJOITUS

LUOTTAMUSHENKILÖN VASTUU

Professori Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittajana. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänellä on ollut enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa sekä kylä- ja Leader-asioiden parissa. eero.uusitalo@kylatoiminta.fi puh. 040 541 9916

Kehittämisyhdistystemme eli kylä- ja Leader-yhdistysten työ on vaativaa. Pulmia on paljon, rahaa vähän, työtä on runsaasti ja yleensä esiintyy myös eriäviä mielipiteitä. Voimakkaimmin toimintaympäristön paineet iskevät työntekijöihin, joiden joukossa kokeneiden ohella on aloittelevia ja osa-aikaisia. Näissä oloissa hallitusten ja johtokuntien jäsenillä on erityisen suuri vastuu. Työntekijämme tarvitsevat asiallista ja tiedollista tukea sekä luottamusta. Kehittämistyö vaatii yksilöllisiä suorituksia mutta samalla monenlaista tiimityötä. Tässä hallituksella on vastuullinen roolinsa ja hallituksen jäsenillä tilaisuus tuoda yhteiseksi hyväksi kokemuksiaan ja myös työpanostaan. Tehtävien vaativuus edellyttää, että valittaessa henkilöitä hallituksiin kiinnitetään huomiota ehdokkaiden kykyyn ja tahtoon työskennellä oman alueensa hyväksi. Erilaiset ikään, sukupuoleen, kulmakuntaan, puolueeseen tai muihin vastaaviin nojautuvat edustuksellisuus-aspektit ovat paikallisessa kehittämistyössä toissijaisia. Valitettavasti valintakokoukset eivät aivan edellä mainittua ideaalia täytä. Reilua kilvoittelua ei esiinny ja paikat täytetään "jaloon uhrautuvaisuuteen" vedoten ja edustuksellisuuskriteereitä piilotellen. Todennäköisyys, että näin koottu hallitus saisi mitään aikaan, on hyvin pieni. Hyvä kyläasiamies tai Leader-toimija syöttää hallitukselle ehdotuksia ja ratkaisuja pulmiin. Vastaavasti hallitus ratkaisee pulmia, eikä suinkaan väistele niitä. Kehittämisyhdistyksen hallituksessa joo - joo- henkilö on väärässä paikassa. Tikun nokkaan vain ja tunkiolle seuraavassa valintatilanteessa! Pelkurit ja vätykset eivät ratkaisuja löydä ja olemassaolollaan he lamaannuttavat muitakin – erityisesti työntekijöitä. Tuskallisen usein työntekijämme, jotka vaihtavat alaa, kertovat syyksi muun muassa hallituksen olemattomuuden:" työtäni ei tuettu eikä arvostettu". Näihin tilanteisiin ja seuraamuksiin meillä ei kertakaikkiaan ole varaa. Paikallisella kehittämisellä on valoisa tulevaisuus edessään. Meitä tarvitaan yhä enemmän ja päättäjien ymmärrys asiaa kohtaan lisääntyy, joskin hitaasti. Työ on mielenkiintoista, vaikkakin vaikeaa, tulokset ovat nähtävissä ja koettavissa ja työniloa saatavissa. Tulevaisuudenusko tavoittaa toivottavasti niin työntekijät kuin luottamushenkilöt ja molempien toimijaryhmien vastuunkanto on todellista, ei muodollista. Eero Uusitalo

MAASEUTUPLUS 5/2014

SISÄLLYSLUETTELO

KYLÄTOIMINNAN, LEADERTYÖN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSANDELARNAS OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

MAASEUTU kylät&korttelit

Suomen Kylätoiminta ry Byaverksamhet i Finland rf

www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi

yhteistyössä: maaseutuverkostoyksikkö landsbygdsnätverket

www.maaseutu.fi

Svenska studiecentraleN ruotsinkielinen opintokeskus

5/2014

ISSIT ISNESKE B N E I L KY + LIITE: EEN ANALYYSI K K N -HA

pääkirjoitus: Luottamushenkilön vastuu 2 ajankohtaista 4 euroopan maaseutuverkosto uudistuu 8

www.ssc.fi

maaseudun ääni ja tekeminen vahvistuu euroopassa 9

päätoimittaja Chefredaktör

miksi lähiruoan käyttö julkisissa keittiöissä kannattaa? 10

Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

Toimitussihteeri, taitto redaktör

maaseutugaaalan 2014 tunnelmia ja voittajien esittelyt 12 kansalaistoimintaa venäjällä 20 Kolumni: syrjässä, mutta oman elämänsä keskellä 22

Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi

yksityistien osakkaana 23

tilaukset prenumarationer

mistä on kylähyvinvointi tehty? 26

info@kylatoiminta.fi

kylätoiminnassa on eroja maaseututyypeittäin ja maakunnittain 24 Kirja-arvosteluja 25

kestävien kylien verkosto suomeen 28 den syndigaste milen... 31

ilmestyy Utkommer

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år 30 EUR / vuosi /år

svenskfinland berättar 32

ilmoitusmyynti annonser

Hunden fungerar som terapeut 35

Mediamyynti Viljanen T:mi Puh. 0400 560 506 ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi

Gäddan ett trumfkort för Österbottens turism 34

pakina: hämmästyttää, kummastuttaa 37 Lakimiehen nurkkaus: Milloin yhdistyksen jäsen on esteellinen? 38

Painopaikka Tryckeri

Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 1457-7240 KANSI OMSLAG: Jyrki Vesa/Media Road Service

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) toimii paikallista kehittämistä edistävien järjestöjen, kylien sekä Leader-ryhmien eduntekijänä. www.kylatoiminta.fi www.facebook.com/SuomenKylatoimintaRy

Maaseutuverkosto välittää tietoa maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuuksista. www.maaseutu.fi www.facebook.com/JaljetTulevaisuuteen

MAASEUTUPLUS 5/2014

AJANKOHTAISTA

Katso lisää: www.kylatoiminta.fi ja www.maaseutu.fi

Kannanotto: Mahdollisuuksia maaseudulle vai ei? Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan paraikaa maaseudun kehittämisen ja yritystukien säädöksiä Eu:n uudelle ohjelmakaudelle 2014 - 2020. Kyseiset lait ja asetukset toimivat perustana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toteuttamiselle. Ohjelmalla tuetaan maaseudun kehittämistä tulevina vuosina sadoilla miljoonilla euroilla. Suomi on Euroopan unionin maaseutumaisin maa. Pitkien taipaleiden ja harvaan asutun maamme talouden ja väestön viimeaikainen kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa tarvitaan uudenlaisia tapoja tuottaa maaseudulle lähipalveluja, aikaansaada yrittäjyyttä ja vaikuttaa oman lähialueen tulevaisuuteen. Maaseudulla tarkoitetaan tässä tapauksessa koko Suomea lukuun ottamatta yli 30 000 asukkaan kaupunkien keskustoja. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa huomioidaan innovaatioiden tarve ja painotetaan kokeilukulttuuria keinona synnyttää kipeästi tarvittavia uusia palveluita ja työpaikkoja. Valmisteilla olevissa säädöksissä nämä mahdollisuudet kuitenkin evätään lähes täysin. Erityisesti maa- ja metsätalousministeriön yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa valmistelema asetus yritystuista on masentavaa luettavaa. Maaseudun mikroyritysten tukitasot suorastaan romahtavat laajoilla alueilla Etelä- ja Keski-Suomessa. Asetuksen mukaan yritystoimintaa voidaan tukea maatalouden ohessa sivutoimisena, mutta muilta maaseudun yrittäjiltä tuen saaminen sivutoimiseen yrittäjyyteen on poistettu. Voidaankin kysyä, ovatko maatalouden sivuelinkeinot jotenkin parempia kuin muu maaseudun yrittäjyys? Palveluiden uudelleen järjestämisessä tarvitaan joustavia liikkeitä ja monentasoista mahdollistamista. Uusien yritysten perustamistukea ei voitaisi myöntää yritykselle, joka tarjoaa palveluja henkilöasiakkaille. Miten tällaisella logiikalla tuotetaan uusia lähipalveluja? Hanketukien puolella rehottavat turhan hallintobyrokratian vaateet. Samaan aikaan kun ELY-keskuksissa on meneillään mittavat yt-neuvottelut ja resurssien vähentäminen, keskushallinnossa ylläpidetään kotimaista ylikuntoa hankehallinnon vaatimuksissa. Uusissa säädöksissä esitetään edelleen jokaisen kuitin kopioimista ja toimittamista ELY-keskuksiin maksuhakemusten yhteydessä. On huomattava, että tällaisen kuittirumban vaatimus ei tule Eu-asetuksista, vaan on täysin kotimainen tulkinta. Moninkertaiset hanketarkastukset ja tarkastajien tarkastukset takaisivat varmasti riittävän tarkkuuden julkisten varojen käyttöön. Riittää, kun hankehakija voi tarkastuksissa todentaa kustannukset kirjanpitotosittein. Näin toimii jo esimerkiksi Verottaja, joka julkisten varojen hallinnoijana toimii paljon suuremmassa mittakaavassa kuin 4

MAASEUTUPLUS 5/2014

maaseutuhallinto. Viranomaistyön tehostamista ei tule toteuttaa ajamalla kehittämistoiminnan sisältöjä ahtaalle, vaan karsimalla perusteetonta byrokratiaa, johon ei enää kerta kaikkiaan ole varaa eikä aikaa. Hyvän hallinnon tunnusmerkkejä ovat turhan byrokratian välttäminen sekä asiakkaiden tasavertainen kohtelu. Eri puolilla maata on menneinä vuosina samoja säädöksiä tulkittu ELY-keskuksissa eri lailla, mikä on aiheuttanut hakijoiden eriarvoistumista sekä epäluottamuksen lisääntymistä viranomaistoimintaa kohtaan. Valmisteilla olevilla hanke- ja yritystukien asetuksilla tulee tarkentaa maaseudun kehittämistukilain eri kohtia mahdollisimman yksiselitteisesti ja selkeästi. Liika tulkinnanvaraisuus siirtää lainsäätäjän valtaa aluehallinnon yksittäisille virkamiehille, mikä ei ole kenenkään edun mukaista. Toivomme, että asetustekstit kirjoitetaan innovaatiot mahdollistaviksi sekä tasavertaisen kohtelun ja hallinnoltaan kevyen toimeenpanon varmistaviksi. Suomen Kylätoiminta ry:n LEADER-jaoston puolesta: Kirsti Oulasmaa jaoston puheenjohtaja Heli Walls Leader-asiamies

Rahoitusyhtiöt hyväksyttäviksi yritysinvestoinneissa

LEADER Joutsenten reitin verkostoilta kokosi parikymmentä maaseutuhanketta keskiviikkona 5.11. Huittisten Wanhaan Pappilaan. ELY- ja LEADER-ajankohtaisten jälkeen hankkeet esittelivät toimintaansa järvenkunnostuksesta ulkomaankauppaan. Lasse Borg sastamalalaisesta EPP-Pack Oy:sta esitti huolensa yritysinvestointien puolesta. Kiristyneessä taloustilanteessa yritysten on yhä vaikeampi saada pankkirahoitusta hankkeisiinsa. Ongelmaa helpottaisi ja investointeja saataisiin liikkeelle jos rahoitusyhtiöiden osamaksusopimukset saataisiin hyväksyttäväksi yksityisrahoitukseksi. Anne Värilä Pirkanmaan ELY-keskuksesta lupasi selvittää asiaa, ja pian saatiinkin Petri Tallilan kanta että pankkien rahoitusyhtiöiden rahoitus olisi tulossa lainarahoitukseen verrattavaksi alkavalla kaudella. Omistus on rahoitusyhtiöllä kunnes erät maksetaan loppuun mutta investointi kirjataan yrityksen taseeseen.

AJANKOHTAISTA

LEPPÄVIRRAN KYLÄNEUVOSTOLLE DEMOKRATIAPALKINTO Oikeusministeriö myönsi Leppävirran kyläneuvostolle Demokratiapalkinnon Kuntaliiton Demokratiapäivässä Helsingissä 14. lokakuuta. Demokratiapalkinto jaettiin neljälle lähidemokratiaa edistävälle toimijalle: Aspa-säätiön tarjoamalle VERTAISarviointi-laadunarviointimenetelmä asumispalveluille, Asukkaiden Lappeenranta -toiminnalle, kyyjärveläiselle verkkopalvelu Nopola News:lle sekä yleisöäänestyksen voittaneelle Leppävirran kyläneuvostolle. Leppävirran kyläneuvosto toimii kylien ja kunnan välisenä yhteistyö- ja keskustelufoorumina. Se kokoontuu säännöllisesti pohtimaan kylien ja kylätoiminnan kehittämistä. Kokoukset ovat avoimia kaikille, mutta kylien edustus on turvattuna virallisilla jokaisen kylän kokousedustajalla. Kyläneuvosto nostaa kylien tärkeiksi kokemia asioita esille ja käsiteltäväksi sekä tekee tarvittaessa esityksiä kunnalle. Yksi sen tärkeimpiä saavutuksia on maaseutuohjelman laatiminen kunnalle. Palkintoa olivat vastaaottamassa kyläneuvoston puolesta Arja Huovinen ja Eero Lammi. "Sitkeästi ollaan menty eteenpäin ja tehty lähidemokratiatyötä. Me emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan Leppävirran kunnalle, mutta toipa se mitä hyvänsä, niin näin vankalta pohjalta on hyvä ponnistaa." kommentoi Soinilansalmen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Arja Huovinen kiitospuheessaan. Palkinnon luovuttivat Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ja oikeusministeriön Demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikön johtaja Kirsi Pimiä. Kyläneuvoston laatima suunnitelma oli ensimmäisiä valmistuneita maaseutuohjelmia Pohjois-Savossa ja sen tekemisessä olivat mukana edustajat Leppävirran kunnasta, Leppävirran Yrittäjät, MTK- Leppävirta, Leppävirta Seura ry sekä Leppävirran Kyläneuvosto. Leppävirran maaseutuohjelma on teemoittainen yhteenveto kyläsuunnitelmista, yrittäjien, MTK:n, kyläneuvoston ja Leppävirta-seuran työpajoista sekä kuntastrategiasta. Suunnitelmassa pyritään yhdistämään asukkaiden, elinkeinoelämän, julkisen ja yksityisen sektorin sekä kolmannen sektorin (kylätoiminta, järjestöt) tuottamat ajatukset ja palvelut mahdollisimman hyvin kaikkien yhteiseksi hyödyksi. Vuonna 2014 jaettavalla Demokratiapalkinnolla halutaan palkita lähidemokratiaa vahvistava toimintatapa, kokeilu tai Arja Huovinen ojentaa kansanedusta jille vetoomuksen neuvoston tuella.

innovaatio, joka edistää kuntalaisten ja kansalaisten osallistumisoikeuksien toteutumista. Palkinnolla halutaan samalla kiittää kaikkia suomalaisia lähi- tai paikallisen osallistumisen ja vaikuttamisen parissa työskenteleviä. Yleisöäänestyksen ehdotuksia palkinnon saajiksi tuli 60, joista 23 valikoitui jatkoon. Mukana oli monenlaisia sekä vertaistukea tarjoavia että vaikuttamaan pyrkiviä lähidemokratian muotoja. Kylä- ja alueyhdistysten lisäksi palkintoa ehdotettiin muun muassa kaupunkien ja kuntien uusille osallistamiskeinoille. Ääniä annettiin yli 5300 ja niistä yli 2200 meni Leppävirran kyläneuvostolle. "Nostamme puolestamme kylätoimininnan asiaa ja viemme tänään eduskuntaan terveiset", Arja Huovinen lisää.

Leppävirran kylätoimijoiden vetoomus Eduskunnalle Me allekirjoittaneet Leppävirran kylätoimijat vetoamme Suomen eduskuntaan kylätoiminnan valtionavun nostamiseksi kylätoiminnan edellytysten takaamiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Kylätoiminnan valtion avun määrä kasvoi hiljaa 9 vuoden ajan, mutta viimeiset 4 vuotta määrä on ollut 1,0 - 1,1 miljoonan euron tasolla. Valtionavun nykyinen taso rajoittaa kylätoiminnan sekä kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia ja kehittämistä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n Mahdollisuuksien maaseutu - maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014 - 2020 mukaan kansalaisia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita kannustetaan aktiiviseen toimintaan, vastuunottoon ja uudenlaiseen yhteistyöhön. Ikärakenteen ja kunta- ja palvelurakenteen muutosten todetaan heijastuvan maaseudun asukkaiden arkeen ja heidän tarvitsemiin palveluihin. Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmassa on kirjattuna kylätoiminnasta linjaus: Asukkaiden voimavarojen käyttöönottoa maaseudun kehittämisessä tukee kylätoiminnan vahvistaminen. Näin julkinen valta kannustaa maaseudun asukkaita tarttumaan ajankohtaisiin haasteisiin. Eduskunnan on taattava riittävät rahalliset resurssit, jotta kylätoimintaa, maaseudun neuvonta- ja kansalaisjärjestöjä kehitetään ja tuetaan sekä kyläasiamiesverkostoa vahvistetaan palkkaamalla pysyvästi maakunnalliset kyläasiamiehet. Näin pystymme toimimaan elinvoimaisen Suomen ja maaseudun hyväksi sekä turvaamaan kansalaisten hyvinvointia. Nyt valtionapu riittää vain puolen vuoden toimintaan. Hankerahoilla toimiminen taas asettaa kylätoimijat eriarvoiseen asemaan. Kylätoiminta on valmis sopimuspohjaiseen kumppanuuteen ja toimintaan valtionhallinnon kanssa. Helsingissä 14.10.2014 Leppävirran kyläneuvosto

MAASEUTUPLUS 5/2014

AJANKOHTAISTA

AJANKOHTAISTA SYTY:SSÄ Suomen Kylätoiminta ry on syksyn mittaan pyrkinyt edistämään valtionavun puitesopimusta TEM:in kanssa ja osallistunut edellisellä sivulla olevaan Leppävirran vetoomukseen sekä palkinnut Pudasjärven Vuoden Kylämyönteisimpänä kuntana. Leader-brändikokous pidettiin 30.9. ja siinä sovittiin että brändin "työnyrkki" eli nopean toiminnan joukko on Suomen Kylätoiminta ry:n tiedottaja Pipsa Salolammi, maa- ja metsätalousministeriön tiedottaja Annukka Lyra, Leader-asiamies Heli Walls sekä Satakunnan Leaderryhmien tiedottaja Marjut Haapanen. Brändiä kehitetään Leader-jaostossa, jonka mukaisesti työnyrkki vie asioita eteenpäin. Lisäksi ekstranet-keskustelut ovat käynnissä mainostoimiston kanssa. Leader-asiamiehet ovat ottaneet kantaa EU:n uuteen ohjelmaan (edellisellä aukeamalla kannanotto sekä seuraavalla sivulla Kim Smedslundin juttu). JÄSSI-jätevesihankkeen kesäkierrokset ovat päättyneet menestyksekkäästi tämän vuoden osalta. Hanke on tehnyt jätevesineuvontaa projektipäällikkö Kirsi Mäkisen johdolla vuodesta 2012 lähtien Imatran seudulla ja PohjoisKarjalassa. Hankkeessa on tehty kiinteistökohtaista neuvontaa erikseen valituilla alueilla. Kaikista neuvonta-alueista on tehty karttapohjalle aluekortit, joista näkyy neuvonta-alueiden jäteveden käsittelyn tilanne. Aluekortit löytyvät hankkeen nettisivuilta. Pohjois-Karjalan aluekortit ovat www.jatevesihanke.fi/pohjois-karjala/aluekortisto ja Imatran seudun aluekortit ovat www.jatevesihanke.fi/ imatra/aluekortisto. Kyläapu-hanke rekrytoi kylätalkkareita, katso lisää: www.kylatoiminta.fi/hankkeet/ tai kysy projektipäällikkö Juhani Nenoselta: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi.

KÄTTÄ PIDEMPÄÄ KYLÄVIESTINTÄÄN Maaseudun Sivistysliiton Uutispuuro-maaseututiedotushanke julkaisi kaikkien käyttöön kylien viestintäoppaan. Pohjois-Pohjanmaalla on viritelty vuoden 2014 aikana kylien viestintäverkostoa kyläviestintäilloissa. Iltojen materiaaleista on koottu ytimekäs opasvihkonen. Vihkossa annetaan perusohjeet kylien ja yhdistysten viestinnän suunnitteluun ja toteutukseen. Vihkon voi ladata sähköisenä MSL:n nettisivuilta. Pohjois-Pohjanmaan kylien viestintäverkoston tarkoituksena on tuoda maaseudun monipuolinen ääni kuuluviin. Miksi viestintäverkostoa tarvitaan? Ensinnäkin aina kannattaa kertoa muille hyvistä esimerkeistä, jotka auttavat muitakin kyliä. Kaikkea ei tarvitse keksiä alusta asti itse. Toiseksi maaseutuelämän positiivinen esiintuominen tuo kiinnostusta maaseudulla asumiseen, matkailuun ja yrittämiseenkin. Kolmanneksi viestintä on vaikuttamista. Myös päätöksentekijät joka tasolla tarvitsevat tilastotiedon lisäksi esimerkkejä elävästä elämästä myös maaseudulta. Verkostoon voi kuulua minkä tahansa yhteisön jäsen, metsästysseuroista ja kyläyhdistyksistä vapaamuotoisiin maaseudun harrastusporukoihin. Noin sadan tilaisuuksiin osallistuneiden joukossa olikin ihmisiä muun muassa kyläyhdistyksistä, kotiseutuyhdistyksistä ja maamiesseuroista. Vaikka tilaisuuksissa annettiin konkreettisiakin työkaluja kylien sisäisen ja ulkoisen viestinnän tehostamiseen, tarkoitus oli korostaa avoimen viestinnän tärkeyttä joka suuntaan. Miten verkosto sitten voisi toimia?

Verkoston hyötyä voisi olla esimerkiksi: - Verkosto tutustuttaa ihmisiä toisiinsa. Naapurikylällekin osataan ottaa yhteyttä, kun on jo tavattu. Kynnys paikalliseen mediaan on matalammalla, kun juotiin kahvitkin tilaisuudessa yhdessä. - Verkosto nostaa aktiivisesti itse aiheita medialle. Verkosto on vapaamuotoinen, eli juttuvinkkien antamisesta ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Mutta apua verkostolta voi saada. - Verkosto voi tehdä juttuja esimerkiksi Kalevan yhteisösivuille, Suomalainen kylätoiminta –verkkojulkaisuun tai Maaseutupluslehteen! Juttujen tekemiseen voi pyytää apua verkostolta. - Viestintävastuu leviää puheenjohtajia ja sihteerejä laajemmalle joukolle. Avoimen verkoston kautta tietoisuus jokaisen viestintävastuusta ja –vapaudesta kasvaa. - Viestinnän muuttuessa aktiivisemmaksi muun muassa päällekkäisyyksiltä vältytään niin tekemisessä kuin tapahtumien ajankohdissakin. Kylät ovat olleet aktiivisesti esillä muun muassa paikallislehdissä ja maakuntalehti Kalevan yhteisösivustolla. Pia Alatorvinen projektikoordinaattori Uutispuuro-maaseututiedotushanke

MAASEUTUPLUS 5/2014

AJANKOHTAISTA

HYVÄÄ JOULUA JA MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2015! PETER BACKA JÄÄ ELÄKKEELLE Suomen Kylätoiminta ry:ssä ja Svenska Studiecentralenissa pitkään maaseutua kehittänyt Peter Backa siirtyy marraskuussa lomalle ja siitä eläkkeelle. Peter on tuttu ja rakastattu kasvo lähes kaikissa kylätoimintaa ja maaseudun kehittämistä koskevissa piireissä. Erityisen lähellä Peterin sydäntä on ollut maaseudun asukkaiden tasa-arvoinen kohtelu, lähidemokratian edistäminen sekä paikalliskehittämisen strategisten työkalujen tuominen politiikkaan. Peter on pyrkinyt vaikuttamaan kaikissa mahdollisissa foorumeissa maasedun äänen nostamiseksi kuuluville ja hän on myös tuttu hahmo kansainvälisissä järjestöissä. Muutoin lempeäluontoinen Peter paljastaa maaseudun kehittämistä koskevissa kysymyksissä tulisieluisen syvimpänsä. Toivottavasti näemme Peteriä vielä jatkossakin, mutta ennen kaikkea hyviä eläpäiviä ystävälle ja kollegalle!

TEILLE TOIVOTTAVAT:

Kuudestaan ry www.kuudestaan.net Taitotie 1, 63300 Alavus Puh. 040 507 6104

Kauppakatu 23, 35800 MÄNTTÄ puh. 03 474 0051/ 03 474 0050/ 044 574 0052 toimisto@pokory.fi www.pokory.fi

Veckjärventie 1, 06150 PORVOO Veckjärvivägen 1, 06150 BORGÅ www.silmu.info

Kuva: Ann-Sofi Backgren

Liedon vanha kunnantalo Kirkkotie 1, 21421 LIETO Puh. 050 3383867, pia.poikonen@lieto.fi www.varsinhyva.fi

MAASEUTUPLUS 5/2014

AJANKOHTAISTA

Euroopan maaseutuverkosto uudistuu Kilpailutus Euroopan uudesta maaseutuverkostosta (European Network for Rural Development, EN RD) ratkesi heinäkuussa Ruranet-konsortion hyväksi. Voittoisan, 390-sivuisen tarjouksen viiden ehdokkaan joukosta kirjoittivat kaksi suomalaisille tuttua miestä, entinen LEADER-toiminnanjohtaja ja kalatalousryhmien EU-verkoston FARNETin vetäjä Paul Soto ja samantyyppisillä taustoilla vanhaakin EN RD:tä konsultoinut John Grieve. Mikä muuttuu entistä vahvemmin brittivetoisessa verkostossa ja sen Contact Pointissa? Pieni on kaunista

Paul Soton mukaan suurin ero vanhaan tulee olemaan toimintatavoissa. Verkostoa ei johda suuri, monikansallinen konsulttiyhtiö vaan viiden pienen maaseudun kehittämiseen vihkiytyneen toimijan konsortio. Toimijat ovat valikoituneet yhteistyöhön toisiaan täydentävien osaamisalueittensa mukaan: mukana ovat EU-tason verkosto-osaaja, paikalliskehittämisosaaja, CAP- ja ympäristöosaaja, viestintä- ja IT-osaaja sekä evaluointiosaaja. Pienet ponnistavat alhaalta ylöspäin, mikä näkyy myös konsortion parempaa osallistamista, kahdensuuntaista viestintää, jatkuvaa oppimista, selkeämpiä tavoitteita ja hyödyllisempiä tuloksia korostavassa tarjousasiakirjassa. Kohti tuloksellisempaa ohjelmatoteutusta

Verkoston ensimmäisen toimintavuoden tärkein tavoite on luoda pohjaa maaseutuohjelmien tuloksekkaammalle toteuttamiselle kaudella 2014-20. Jäsenmaiden ja autonomisten alueiden ohjelma-asiakirjoista kahlataan läpi vahvuuksia ja innovaatioita muillekin kierrätettäviksi sekä heikkouksia ja kehittämisen esteitä neuvotteluprosessilla parannettavaksi. Jäsenmaita laitetaan yhteistyöhön myös pareina, ns. peer to peer -oppimisprosessiin. Verkottuminen, oikeiden sidosryhmien tunnistaminen ja niiden sitouttaminen ovat käynnistysvuoden toinen tärkeä tavoite. Maaseutuyhteisöt ja -yritykset, alkutuottajat sekä ympäristötoimijat muodostavat osallistamisen pyhän kolminaisuuden. Apuna on moninainen joukko viestintätyökaluja kuten uudistuvat verkkosivut, tiedotteet, julkaisut ja tapahtumat mutta myös tavoite maaseudun kehittämisorganisaatioiden paremmasta ja tehokkaammasta työnjaosta. Poikkea sumpille Rue de la Loille tai viestitä omalle antennillesi

Uuden verkostoyksikön osoite Brysselin ns. EU-ytimessä on lokakuun alusta lähtien Rue de la Loi 38, joka on synergiasyistä FARNET-kalatalousverkoston yläkerrassa. Noin puolet pysyvästä 15 hengen tiimistä jatkaa vanhoina työntekijöinä, voit siis edelleen saada kahviseuraksesi Miken Briteistä, Edinan Unkarista, Ineksen Espanjasta, Alexin Kreikasta tai Fabion tai Elenan Italiasta. Paul Soto vaihtaa FARNETista kokoaikaisesti maaseutuverkoston puolelle ja puolalaisesta Urszula Budzich-Tabor tulee paikalliskehittämis- eli CLLD-vastaava. Verkostoyksikön jalkauttamiseksi alueille ja sidosryhmien pariin uutena keinona on otettu käyttöön FARNETista kaudelta 2007-13 tuttu maantieteellisten asiantuntijoiden (geographic experts = GE) armeija: yksi kutakin jäsenmaata kohti. Nämä vaihtelevilla taustoilla varustetut henkilöt toimivat ikään kuin kaksisuuntaisina antenneina jäsenmaissaan, toteuttaen EN RD:n heittämiä artikkeli-, tapahtuma- ja raportointitehtäviä sekä lisäten kotimaansa maaseututoimijoiden ja Brysselin välistä vuorovaikutusta. FARNETin GE-kokemuksella voin sanoa, että Suomen erityisasioiden lobbaaminenkin on tässä asiantuntijaroolissa ollut mahdollista – pienen, alle kuukauden per vuosi aikaresurssin rajoissa toki. Pysytään siis kuulolla! Petri Rinne 8

MAASEUTUPLUS 5/2014

Maailmanrauhaa toivova kolumnisti Petri Rinne on Leader-ryhmä Joutsenten reitti ry:n toiminnanjohtaja sekä uuden EU:n maaseutuverkoston ENRD:n Geographic Expert. Petri Rinne petri.rinne@joutsentenreitti.fi

AJANKOHTAISTA

LEADER-ASIAMIESPOSTIA

Maaseudun ääni ja tekeminen vahvistuu Euroopassa – Kylätoiminta, Leader ja kansalaisjärjestöt yhteisrintamassa Kylätoiminta, Leader ja kansalaisjärjestöt yhteisrintamassa, sitä on hyvä tavoitella. Kylät, asukkaat, yrittäjät ja muut toimijat ovat paikallisen kehittämisen sydän. Paikallista toimintaa, paikallista taloutta ja paikallista demokratiaa tarvitaan oman kotiseudun kehittämisessä. Tätä on tavoiteltu Euroopassakin. Suomi on ollut aktiivinen eurooppalaisen äänen synnyttämisessä maaseudun asukkaille. Rural Voice -hankkeella (2008) kerättiin kuudesta maasta paikallisia mielipiteitä vietäväksi hallinnon eri tasoille tiedoksi. European Rural Think Tank hankkeella (2013) Euroopasta kerättiin hyviä ideoita tai menetelmiä, joita voitaisiin siirtää käytettäväksi Euroopan tasolla. Monisektorinen asiantuntijatiimi eri maista analysoi parhaita ideoita ja teki kehittämisehdotuksia. Suomesta Think Tankissa olivat mukana Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR ja Yläkemijoen malli. Maaseutuäänen perusajatus ja monialainen Think Tank ovatkin tulevan eurooppalaisen maaseudun vuoropuhelun peruspilareita. www.kylatoiminta.fi/en/home/ best-practises-think-tank.html Euroopan kylien edustaja ERCA (European Rural Communities Alliance), LEADER -ryhmien edustaja ELARD ja itäisen Euroopan kansalaisjärjestötoimija PREPARE ovat päättäneet yhdistää voimansa tuodakseen maaseudun äänen kuuluviin hallinnon eri tasoille. Järjestöt yhdessä kattavat lähes koko Euroopan. Kaikilla kolmella järjestöllä on lisäksi paikka komission Civic Society Dialogue -ryhmässä, jossa maaseudun ääntä voidaan viedä komissioon päin. Ruotsalaisten aloitteesta ja kattojärjestöjen yhteistyönä järjestettiin marraskuussa 2013 ensimmäinen eurooppalainen maaseutuparlamentti Brysselissä. Suomalaisista mepeistä paikalla olivat Anneli Jäätteenmäki ja Nils Torvalds. Tärkeitä teemoja käsiteltiin työryhmissä ja Think Tankin ideoita käytiin läpi. Lausunto ja muut asiakirjat ovat nähtävissä sivulla http://europeanruralparliament.com/. Nyt eletään toisen Eurooppalaisen maaseutuparlamentin (EP) valmisteluvaiheita ja siihen on haettu rahoitusta Euroopan kansalaisjärjestöohjelmasta. Vastaus rahoituksesta saadaan syksyn lopulla. SYTY on mukana hankkeessa. Tavoitteena on

kerätä koko Euroopan alueelta paikallistoimijoiden ajatuksia, kehittämisideoita ja huolia, koota ja työstää niitä sekä tiedottaa asiasta hallinnon eri tasoilla. Suomessa Leader-ryhmät ja kylät keräävät omia paikallisia ja seudullisia huolia ja ideoita marraskuun 2014 ja huhtikuun 2015 välisenä aikana. Työn tulokset esitetään toisessa eurooppalaisessa maaseutuparlamentissa syksyllä 2015. Ehdokkaina tällä hetkellä ovat Romania ja Itävalta. Pidemmän aikavälin tavoitteena on jatkuva yhteydenpito EP:n ja maaseudun toimijoiden välillä. Eurooppa tekee yhdessä, miksi emme mekin?

Eurooppalaisen kyläjärjestö ERCAn toimintaa on suunniteltu tehostettavaksi siten, että eri maissa toimivat jäsenjärjestöt ottaisivat temaattisia vastuualueita hoitaakseen paikallisessa kehittämisessä. Voimakkaina painopistealueina ovat yhteistyö ja monialainen paikallislähtöinen kehittäminen. Euroopan unionin maaseutupolitiikassa LEADER -toimintatapa on aidosti poikkihallinnollinen ja toiminnallinen väline. Siten se soveltuu maaseudun kehittämistyöhön erityisen hyvin. Se ansaitsee laajentamisen ja vahvistamisen sekä Euroopan unionin että maaseutukehitystä tekevien kansalaisjärjestöjen tavoitteissa. Kim Smedslund Leader-asiamies Suomen Kylätoiminta ry

MAASEUTUPLUS 5/2014

AJANKOHTAISTA

Miksi lähiruoan käyttö julkisissa Lähiruokatrendi vahvistuu. Se on tulevaisuuden muutostrendi, joka vaikuttaa kotimaisten hankintarenkaiden ja -yksiköiden elintarvikehankintoihin lähitulevaisuudessa. Toisaalta myös ulkomaisten tuotteiden osuuden uskotaan kasvavan. Julkisella sektorilla on tahtoa paikallisten elintarvikkeiden hankintaan, mutta toinen kysymys on miten se toteutetaan.

Voinko ottaa tilapuotiini myyntiin naapuritilan kurkkuja, lihatuotteita ja mansikoita? Yrittäjille on tehty ohjeistukset alkutuotannon tuotteiden suoramyynnin, elintarvikkeiden vähittäismyynnin sekä pienimuotoisen elintarvikkeiden valmistuksen ja myynnin Alkualoittamiseksi. Ohjeet käsittelevät elintarviketuotannon tuotteiden lainsäädännöllisiä reunaehtoja (omavalvonta, suoramyynti kuljetus, luvat jne.) ja ne on tehty yhteistyössä Aitoja makuja, maa- ja metsätalousministeriön, MTK:n ja SLC:n kanssa. Jos suoramyynti ja elintarvikkeiden jatkojalostus kiinnostaa sinua, niin tutustu ohjeisiin ja nettisivuun: www. aitojamakuja.fi/suoramyynti tai www.aktasmak. fi/direktforsaljnings sekä liity mukaan oman alueesi yrittäjätilaisuuksiin. Elintarvikelainsäädäntö huomioi pienimuotoisen, vähäriskisen toiminnan höllentämällä lainsäädännöllisiä vaatimuksia VNa 1258/2011 mm. vähittäisliikkeen vähäinen, paikallinen ja rajoitettu toiminta (5§) –sallii pienimuotoisen laitostoiminnan ilmoitetussa elintarvikehuoneistossa. Voit esimerkiksi leikata lihaa ja tehdä lihavalmisteita ja myydä näitä tuotteita suoraan kuluttajalle rajattomasti ja paikalliseen vähittäismyyntiin 1000 kg ja sen ylittävältä osalta 30 % (kunhan 70% myydään suoraan kuluttajalle). Nämä helpotukset on otettu yrittäjien keskuudessa ilolla vastaan ja parhaillaan käynnissä onkin asian jalkauttaminen yrityksille maakunnallisissa tilaisuuksissa. Erityisesti nettisivujen ”usein kysyttyä” -palsta on ollut suosittu. Yrittäjät eri puolilta Suomea miettivät samantyyppisiä kysymyksiä suoramyynnin osalta, joten näiden kysymysten esiin nostaminen ja niihin vastaaminen on tärkeää, jo valvonnan tasavertaistamisenkin kannalta. Voit lähettää oman kysymyksesi ”kysy meiltä” –linkin kautta, joihin etsimme vastauksia yhteistyössä Eviran kanssa. Kaikissa kysymyksissä sinua palvelee oman alueesi aitoja makuja jäsen sekä kuntasi elintarvikevalvontaviranomainen. AITOJA MAKUJA II -hanke toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa ja sitä rahoittaa Hämeen ELYkeskus valtakunnallisena hankkeena. Haluaisin ottaa tilapuotiini myyntiin naapuritilan kurkkuja. Miten toimin?

p.s. KYLLÄ, voit myydä ilmoitetussa elintarvikehuoneistossasi tuotteita laidasta laitaan. Johanna Mattila (johanna.mattila@utu.fi) Turun yliopiston Brahea-keskus, Aitoja makuja II 10

MAASEUTUPLUS 5/2014

Lähiruoan systemaattinen hankinta ja käyttö julkisella sektorilla on ensisijaisesti arvovalinta ja vaatii poliittista tahtotilaa sekä useiden tahojen välistä yhteistyötä. Yleensä julkisiin elintarvikehankintoihin varattuja määrärahoja ei ole mahdollista korottaa, joten ratkaisuja lähiruoan lisäämiseksi on löydettävä jostain muualta. Perusta lähiruoan käytön edistämiseksi tulisi luoda kunnissa jo strategiatasolla. Jos kunnassa halutaan sitoutua lähiruoan käyttämiseen ja sen käytön lisäämiseen, on se konkretisoitava kirjoittamalla asia esimerkiksi hankintastrategiaan, joka velvoittaa hankinnoista vastaavia tekemään elintarvikeostot enenevässä määrin paikallisesti. Suomalaiset hankintarenkaat ja –yksiköt ostavat julkisen sektorin käyttöön elintarvikkeita keskimäärin noin 15 prosenttia omasta maakunnasta. Noin 65 prosenttia ostoista tehdään muualta Suomesta ja noin viidennes ulkomailta. Omasta maakunnasta ostettujen tuotteiden osuus vaihtelee melko suuresti eri maakuntien välillä, pienimmillään osuus on vain noin viiden prosentin luokkaa ja suurimmillaan noin 25 prosenttia. Yleisimmin hankintarenkaat ostavat omasta maakunnasta leipää ja muita leipomotuotteita, kasviksia, marjoja sekä maito- ja lihatuotteita. Tulevaisuudessa oman maakunnan ostojen uskotaan kasvavan hieman, vuoteen 2020 mennessä lähiostojen osuuden arvioidaan nousevan noin 20 prosenttiin. Ulkomaisten tuotteiden osuuden uskotaan kasvavan noin 25 prosenttiin, eli tällöin julkisten elintarvikehankintojen kotimaisuusaste laskisi. Merkittäviä taloudellisia vaikutuksia

Maatalous ja elintarviketeollisuus ovat mer-

AJANKOHTAISTA

keittiöissä kannattaa? kittäviä toimialoja maakuntatasolla, mutta myös koko maan tasolla. Maatalouden vaikutus koko Suomen bruttokansantuotteeseen on noin 2,8 prosenttiyksikköä eli yli 5,2 miljardia euroa. Maatalous työllistää noin 100 000 henkilötyövuotta, kun kerroinvaikutukset otetaan huomioon. Elintarviketeollisuuden vaikutus maan BKT:hen on noin 7,1 prosenttiyksikköä eli noin 13,2 miljardia euroa. Sen vaikutus työllisyyteen on maataloutta hieman pienempi, noin 95 000 henkilötyövuotta kerroinvaikutukset huomioon otettuna. Koko Suomen tasolla maatalouden työllisyyskerroin on 1,1 ja elintarviketeollisuudessa 2,5. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi maatalouden työntekijä työllistää kerroinvaikutusten kautta 0,1 muuta henkilöä ja yksi elintarviketeollisuuden työntekijä 1,5 muuta henkilöä. Tulevaisuuden lisäykset julkiskeittiöiden lähiruokaostoissa vaikuttaisivat maakuntien työllisyyteen positiivisesti kymmeninä, jopa satoina työpaikkoina (katso karttakuva). Miksi lähiruokaa tulisi siis suosia myös julkisella sektorilla?

Perustelut käytön lisäämiselle voivat olla hyvin monenlaisia. Nykykuluttajat haluavat tietää syömänsä ruoan alkuperän ja todennäköisesti asiakaslähtöisyys tulee painottumaan yhä enemmän myös julkisella sektorilla. Monipuolisen lähielintarviketuotannon säilyminen ja uusien tuotantovaihtoehtojen syntyminen alueella elävöittää elinkeinoelämää laajemmaltikin ja lisää yleistä hyvinvointia. Lähiruoan suosiminen voi olla kunnalle lisäksi imagotekijä, jota on mahdollista hyödyntää myös kunnan matkailumarkkinoinnissa. Ja tietysti lähiruokaa suosimalla panostetaan samalla myös alueen talouteen ja työllisyyteen. Kannattava ja kestävä kotimainen

raaka-ainetuotanto ja elintarvikejalostus on kaikkien suomalaisten etu. Huomioidaan kestävä kehitys siis koko ketjussa pellolta pöytään. Leena Viitaharju Projektipäällikkö Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti leena.viitaharju@helsinki.fi

Lue lisää: Viitaharju Leena, Määttä Susanna, Hakala Outi ja Törmä Hannu (2014). Työtä ja hyvinvointia! Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset Suomen maakunnissa. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Raportteja 118. Saatavissa: http://www. helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/ Raportteja118.pdf

MAASEUTUPLUS 5/2014

MAASEUTUGAALA

Maaseutugaalan 2014 tunnelmia

Lahden Sibeliustalolla 29. lokakuuta järjestetty Maaseutugaala kokosi maaseudun kehittäjät ympäri Suomea juhlistamaan ohjelmakauden 2007−2013 kehittämistyön tuloksia. Lämminhenkisessä tapahtumassa korostettiin yhteistyön voimaa.

Tiivistunnelmainen Maaseutugaala kokosi yhteen lähes 300 kutsuvierasta. Tilaisuuden avasi maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. Kuvat: Jyrki Vesa ja Maria Markus /Media Road Service MRS Oy 12 MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUGAALA

MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUGAALA

Maaseudun kehittämistyön helmet palkittiin Parhaat käytännöt 2014 -kilpailussa etsittiin Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien 2007−2013 esimerkillisiä hankkeita. Ohjelmakauden kolmannen ja viimeisen Parhaat käytännöt -kilpailun läpikattavana teemana oli yhteistyö. Kilpailuun osallistui 219 ehdotusta, joista finaaliin valittiin 20 hankkeen parhaimmisto. Finalistihankkeet kilpailivat viidessä eri kategoriassa: Nuoret, Yhteistyö, Ympäristö ja ilmasto, Kulttuuri sekä Elinkeinot ja yrittäjyys. Kussakin kategoriassa oli neljä finalistia. Palkitsemisperusteissa korostettiin erityisesti hankkeiden sopivuutta omalle alueelleen, vaikuttavuutta ja jatkuvuutta sekä luovuutta ja kekseliäisyyttä. Kiperän päätöksenteon jälkeen tuomaristo päätyi palkitsemaan kilpailusarjojen parhaimpina seuraavat hankkeet: Spirit-yrittäjyyslähettiläitä Kymenlaaksoon (Nuoret), Kylätalo – Monipalvelukeskus (Yhteistyö), Energiakylä (Ympäristö ja ilmasto), HaiArt (Kulttuuri) ja Yrttiaika (Elinkeinot ja yrittäjyys). Yleisön suosikiksi nousi Amazing Lande -nuorisohanke, ja Maaseutuverkoston kunniamaininta myönnettiin VTT, professori Hilkka Vihiselle. ”Parhaat käytännöt -kilpailu on yksi Maaseutuverkoston toiminnoista, joilla nostetaan esiin kehittämistyön tuloksia ja vaikutuksia sekä esitellään ihmisiä tulosten takana”, summasi Maaseutugaalan juhlapuheessa maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. Maria Markus, Media Road Service MRS Oy Yleisöäänestyksen suosikiksi nousi Saarijärven kaupungin hanke Amazing Lande, jonka myötä nuoret saatiin mukaan maaseudun kehittämiseen.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

Parhaat käytännöt 2014 -palkittavat valittiin yli 200 kilpailuehdotuksen joukosta. Voitta jien taustalla kilpailun tuomaristo.

Ständitorilla Parhaat käytännöt 2014 -finalistit pääsivät jakamaan onnistumisiaan ja verkostoitumaan muiden toimijoiden kanssa.

PARHAAT KÄYTÄNNÖT VOITTAJA

NUORET Hankkeen toteuttaja: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Oy Rahoittaja: Pohjois-Kymen Kasvu ry Teksti: Sinikka Pekkalin Kuvat: Henna Gardemeister

Koulukokkailulla ja välitunnin latotansseilla innostusta maaseutuyrittäjyyteen Maaseutu on mahdollisuus innovatiivisille ja intohimoisille toimijoille. Kevään 2014 aikana Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijatiimit esittelivät näitä mahdollisuuksia ideoimissaan, kahdeksassa nuoria innostavassa tapahtumassa. Teematapahtumat tavoittivat lähes 1 000 henkilöä, ja järjestelyihin osallistui 50 yhteistyökumppania, joista merkittävä osa oli alueen yrittäjiä. Spirit-hankkeen valmentamat kuusi yrittäjyyslähettilästä lisäsivät toisen asteen ja lukio-opiskelijoiden tietoisuutta ja innostusta maaseudun yrittäjyysmahdollisuuksiin. Kukin tiimi ideoi Markkinoinnin opiskelijat tietävät, että tapahtumilla pitää tapahtumalle teeman, neuvotteli yhteistyökump- olla yhteinen ilme ja teema. Teematapahtumien sloganina oli paninsa ja loi tarvittavat verkostot oppilaitoksiin, SPIRIT trendikäs maaseutu. Kuvassa on osa Veturin tapahmaaseutuyrityksiin ja yhteistyökumppaneihin. tumasta vastanneesta Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Opiskelijatiimi hankki itse sponsorit ja yrittäjät, opiskelijatiimistä. Verkostot toimivat! hoiti tapahtuman markkinoinnin, tiedottamisen sekä loppuraportoinnin. Kantavana ajatuksena oli tekemällä Temonen. Myös ulkopuolisten kuulijoiden oli mahdollista oppiminen ja verkostoituminen. tulla seuraamaan esitystä. Lähiruoka oli esimerkiksi teemana Kouvolan seudun Samaan aikaan eri teematapahtumien järjestämisen kansammattiopiston kokkiopiskelijoiden kanssa yhteistyössä sa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat järjestetyssä koulukokkailupäivässä. Liiketalouden opisviestineet vahvasti. Kaupunkilehti Pohjois-Kymenlaaksossa kelijat hankkivat lähiruoka-ainekset ja ammattiopiston ilmestyneen artikkelisarjan lisäksi he ovat ideoineet, kuopiskelijat suunnittelivat teemaan sopivan ruokalistan. vanneet ja tuottaneet projektin aikana yritysvideoita viiYhteistyöverkosto oli laaja, ja alueen lähiruokayrittäjiä delle maaseutuyritykselle. Videoiden tavoitteena oli esitellä osallistui tapahtumaan yksitoista. Yrittäjät tarjosivat tayrittäjyyttä. pahtumaan marjoja ja vihanneksia, kananmunia, possun Projektin aikana on pinnistelty, verkostoiduttu, opittu, lihaa, kalaa, perunoita, leipää, juustoa ja lakuja. Lähes sata innostuttu ja iloittu. Ilkka Virolaisen coaching-valmennus ulkopuolista asiakasta pääsi nauttimaan maukkaasta lähiauttoi opiskelijaprojektipäälliköitä tiimin ja tapahtumien halruoasta. Tilaisuudessa oli mukana myös ProAgria. linnassa. Opiskelijatiimiläisistä parasta teematapahtumissa − Maitoa naapurista ja jauhot lähimyllystä, totesi Iittiin oli, että opiskelijat saivat oikeasti ideoida, luoda verkostot muuttanut näyttelijä, hevosalan yrittäjä, kotiäiti, keittoja toteuttaa tapahtumat itse oman näköisikseen, nuorilta kirjailija ja tv-persoona Olga Temonen, jonka opiskelinuorille. Projektin puitteissa on usein kuultu myönteisiä jat pyysivät tilaisuuteen puhumaan lähi- ja luomuruoasta asioita maaseudusta, sen rauhasta ja luonnosta. Myös nuosekä kertomaan kokemuksistaan kasvissyöjänä. − Näen, ret kokevat maaseudun mukavana paikkana asua, jossa on että jokaisella suomalaisella on tarve olla maalla, toteaa tilaa hengittää.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

PARHAAT KÄYTÄNNÖT VOITTAJA

YHTEISTYÖ Hankkeen toteuttaja: Ilomantsin kunta Rahoittaja: Vaara-Karjalan Leader ry Teksti: Kylätalo — Monipalvelukeskus Kuvat: Jyrki Vesa

kylätaloista toimivia monipalvelukeskuksia Kaksivuotinen Kylätalo – Monipalvelukeskus -hanke aloitti toimintansa vuoden 2013 alussa Ilomantsissa. Hankkeen avulla kylille on järjestetty erilaisia palveluja ja toimintoja kyläläisten omien toiveiden pohjalta. Toimintaa on järjestetty erityisesti kahdella kylätalolla, Kivilahdessa ja Hatun koululla, mutta myös ympäröivät kylät ovat voineet olla mukana kehittämässä kylätalojen toimintaa ja uutta palvelumallia. Kolme vuotta sitten tehdyn kyselyn perusteella päädyttiin kahteen monipalvelukeskukseen. Kriteereinä pidettiin muun muassa pitkiä välimatkoja kuntakeskukseen ja palveluiden puuttumista kyliltä. Kuluneen puolentoista vuoden aikana hanke on ottanut paikkansa niin Kivilahdessa kuin Hattuvaarassakin. Asiakaskäyntejä kertyi ensimmäisen toimintavuoden aikana noin 1 500 käyntiä kylätaloa kohden ja kylätalojen palvelutarjonta on kehittynyt monipuoliseksi. − Meillä on parturi-kampaamo- ja ruokailupalveluja, jalkahoitoa ja vyöhyketerapiaa, näytelmäkerho, hierontaa, atk-koulutusta, laulupiiri, erilaisia käsityökursseja, verkkopankkikoulutusta ja paljon muuta. Merkittävimpiä toimintoja ovat tähän mennessä terveyspalveluiden ja asiointiliikenteen saaminen kyläläisten käyttöön, sanoo hankkeen vetäjä Eija Liimatta. Erilaisten tapahtumien pohjalle suunnitellut tilaisuudet ovat lisänneet kylien ja loma-asukkaiden välistä yhteistyötä. Myös palveluntarjoajat ovat omaksuneet uuden kylätalojen toimintamallin ja ovat hyödyntäneet kiitettävästi tilojen käyttömahdollisuuksia toimiessaan kylätaloilla. Ajanvaraukset ja toimintapäivät suunnitellaankin yhteistyössä kyläläisten ja eri toimijoiden kanssa. Hankkeessa on tehty tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Mukana ovat olleet esimeriksi Maaseudun Sivistysliitto, Pohjois-Karjalan Sydänpiirin Kiertävä Pysäkki -hanke, Taito Pohjois-Karjalan Taitobussi-hanke, Ilonet Oy ja Ilomantsin kansalaisopisto. Mielenkiintoa on herännyt muuallakin, ja muun muassa Itä-Suomen yliopisto on kiinnostunut uudesta kylätalojen toiminta- ja yhteistyömallista 16

MAASEUTUVERKOSTO 2014

Kun kuntakeskukseen on pitkä matka ja kyliltä puuttuu asukkaille tarpeellisia palveluita, helpottaa monipuolisesti toimiva kylätalo asukkaidensa arkea.

tutkimuskohteena. Saadun palautteen perusteella kylillä kaivataan vastaavantyyppistä toimintaa. Suunnitelmissa onkin saada jatkoa hankkeelle ja myös muita kyliä lähtemään mukaan. Tulevan syksyn toimintaan sisältyy verkostoitumista maakunnan muiden vastaavien projektien kanssa sekä Kylätalo-hankkeen aikana luodun mallin siirtäminen osaksi kunnan normaalia palveluosaamista. − Palveluiden säilyminen ja uusien toimintojen saaminen kylätaloille edellyttävät toimivaa kalenterin ja opitun käytännön ylläpitoa. Kylien on siis panostettava myös jatkossa yhdessä tekemiseen ja suunnitteluun. Näin kaikki halukkaat voivat olla mukana vaikuttamassa kylien palveluiden säilymiseen, uusien palvelujen tarjontaan ja kylien viihtyisyyteen. Ei voi olla mainitsematta myöskään maaseudun yhteisöllisyyden merkitystä tulevaisuuden vetovoimana. Mikäli maaseutua halutaan kehittää jatkossakin, kylissä on panostettava yhteistyön voimaan ja uusia oivalluksia on otettava pelottomasti käyttöön, Eija Liimatta toteaa.

PARHAAT KÄYTÄNNÖT VOITTAJA

YMPÄRISTÖ ja ILMASTO Hankkeen toteuttaja: Levón-instituutti Rahoittaja: Pohjanmaan ELY-keskus Teksti: Kirsi Tikkanen Kuvat: Jukka Rinta-Luoma

omasta energiasta työpaikkoja ja tuloja Vaasan yliopiston Levón-instituutin Energiakylä-hanke innostaa pohjalaisia kyliä kehittämään energiaomavaraisuuttaan ja samalla vähentämään öljyriippuvuuttaan. Energiakylissä lisätään uusiutuvan energian käyttöä, perustetaan älykäs ja omavarainen mikroverkko ja tuetaan aluetaloutta. Näin kylä voi saada tuloja energiamyynnistä. Projektipäällikkö Ari Haapasen ja kehittämispäällikkö Pekka Peuran vetämässä hankkeessa on laadittu energiaomavaraisuuteen tähtäävä suunnitelma hyödyntämällä paikallisia uusiutuvia energialähteitä. Haapanen toteaa Jepuan ja Ilvesjoen olevan mukana olevista 10 kylästä lähimpänä energiaomavaraisuutta. − Jepualla kyläläisten omistama itsenäinen energiayhtiö omistaa sähköverkon lisäksi biokaasulaitoksen, Ilvesjoella on vesivoimala ja pari tuulivoimalaa. Perhossa puolestaan on oma bioenergiaa käyttävä lämpölaitos. Siellä aletaan rakentaa tuulivoimaa ja heillä on suunnitelmia biokaasulaitoksesta. Uusiutuvaa energiaa, kuten biomassaa ja tuulivoimaa riittäisi, samoin vaihtoehtoja sen hyödyntämiseen, mutta esteenä on Peuran nimittämä institutionaalinen vastustus. Isot energiantuottajat suojelevat omaa liiketoimintaansa ja ovat samalla uudistusten suurimpia vastustajia. − Nekin joutuvat pikkuhiljaa perääntymään, myydäänhän energia- ja kaukolämpöyhtiö Fortumin sivuilla nykyään kuluttajille aurinkopaneeliratkaisuja, Haapanen

huomauttaa. Kyliä on motivoinut mukaan niin öljyn hinnannousu kuin taloustaantuma. Energiaomavaraisuus voi sekä työllistää kyläläisiä että synnyttää tuloja, kun esimerkiksi öljystä ei tarvitse maksaa alueen ulkopuolelle. Jepualla täysi energiaomavaraisuus toisi 90 työpaikkaa ja energiaa voitaisiin tuottaa 1,5-kertaisesti oman tarpeen yli. − Esimerkiksi metsähakkeen tekeminen ja energiakäyttöön tarkoitetun ruokohelven sekä heinän kasvattaminen ja kerääminen työllistävät. Lisäksi kesantopellot ja koneet sekä laitteet saadaan tehokkaampaan käyttöön, eikä ilmastonmuutosta nopeuttavaa, pitkään sidoksissa ollutta hiiltä vapaudu ilmakehään, kun käytetään nopeasti uusiutuvia energialähteitä, listaa Haapanen. Hankkeessa on tutkittu, paljonko kylissä on saatavilla uusiutuvan energian potentiaalia, eli energiaa metsistä, maataloudesta, jätteistä ja tuulivoimasta. Kun lähtötilanteet on selvitetty, on ollut kylien oman aktiivisuuden vuoro. − Innostuksen on täytynyt lähteä kylistä itsestään, me tutkijoina olemme voineet toimia haastajina ja keskusteluapuna. Tärkeintä on ollut levittää tietoa uusiutuvan energian mahdollisuuksista ja saada aikaan keskustelua ja mahdollisesti myös yrityksiä, Haapanen summaa. Energiakyliä on tarkoitus kehittää kuntiin ja jopa kaupunkeihin asti. Ideaalitilanteessa energiakylät olisivat isompia kokonaisuuksia, jotka rajautuisivat toisiin energiakyliin. Näin saataisiin aikaan koko maan kattava verkosto. Biokaasulaitoksen reaktoreissa olkisilppu sekoitetaan sianlietteeseen, josta saadaan biokaasun raaka-ainetta. Ari Haapanen testaa Jepuan biokaasulaitoksen tankkauspistettä. Asemalla voi täyttää auton tai traktorin kaasusäiliön biokaasulla.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

PARHAAT KÄYTÄNNÖT VOITTAJA

KULTTUURI Hankkeen toteuttaja: HaiArt ry Rahoittaja: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Teksti: Pia Alatorvinen Kuvat: HaiArt

korkeatasoista taidetta yhdessä saarelaisten kanssa Hailuotoon Berliinistä muuttanut Antye Greie-Ripatti halusi pitkän kansainvälisen vaiheen jälkeen alkaa työskennellä paikallisesti. Kotonaan tuhannen asukkaan Hailuodossa. − Paikalliset alkoivat ehdotella aiheita, mitä kaikkea voisin tehdä, Greie-Ripatti kertoo kannustavasta vastaanotosta. Syntyi HaiArt ry. Yhdistys haki rahoitusta PohjoisPohjanmaan ELY-keskuksen maaseuturahastosta. – ELYkeskus rohkaisi minua tekemään projektista isomman ja monivuotisen, Greie-Ripatti kiittelee viranomaisten avuliasta suhtautumista. Vuosina 2012−2013 hanke muun muassa järjesti festivaaleja, toi kansainvälisiä taiteilijoita saarelle, tarjosi ohjelmaa ja kursseja Hailuodossa ja osallistui monipuoliseen yhteistyöhön. − Hailuotolaisille hankkeen tärkein tulos on varmasti lasten ja nuorten toiminta. Avasimme ensimmäisenä vuonna Hailuodon keskustaan LAB-työpajan. Nyt se on melkein päivittäin auki. Siitä on tullut niin tärkeä juttu, ettei sitä voi lopettaa, hankkeen projektiassistentti Nella Nikkilä sanoo. LAB on paikallisille lapsille mieluisa iltapäiväpaikka, jossa on aina ohjaaja paikalla. Siellä voi vain oleilla tai pelata koulutuksellisia ja kehittäviä pelejä, mutta pääasiassa siellä soitetaan ja tehdään musiikkia. HaiArtin taiteessa korostuu media, musiikki ja äänitaide, koska Greie-Ripatti itse on alan taiteilija. Lasten iPad-orkesterilla on ollut keikkoja Hailuodon Art Attack- ja muiden tapahtumien lisäksi myös Porin taidemuseossa. Yhdessä on luotu Hailuodon äänikartta -sovellus, Hailuoto Sound map, jonka voi ladata iPadille ja iPhonelle. Sovellus 18

MAASEUTUVERKOSTO 2014

syntyi HaiArtin residenssitaiteilijan Juan Duarte Reginon ja hailuotolaisten koululaisten yhteistyöstä. HaiArt on tuttu lähes jokaiselle saaren asukkaalle. Nikkilä laskee, että päiväkotilapsista ja koululaisista kaikki ovat itsekin olleet mukana hankkeen toiminnassa. LABiin osallistuminen ei maksa tätä nykyä lapsille mitään, myös ohjaajille pyritään maksamaan palkkaa. HaiArtin väki miettii erilaisia tapoja turvata ja vakiinnuttaa LABin toimintaa. − Kovasti mietimme, miten saisimme toimintamme omavaraiseksi, Nikkilä kertoo yhdistyksen kunnianhimoisesta tulevaisuuden tavoitteesta.

Hailuodon äänikartta -sovellus Hailuoto Sound map:in voi ladata iPadille ja iPhonelle.

PARHAAT KÄYTÄNNÖT VOITTAJA

ELINKEINOT ja YRITTÄJYYS Mukana olevat yritykset: Majakarin Majakka Ay, Calendan yrtit, Kuntohepo, Lea Keränen tmi, Inga ja Markku Nuojua tmi, Liisa Nivala (maatalousyhtymä), Kurkelan tila, Puutarha Ryytiranta Rahoittaja: Nouseva Rannikkoseutu ry Teksti: Pia Alatorvinen Kuvat: Jyrki Vesa

yrttien ilot ja hyödyt markkinoille Eija Marjomaalla on välillä tapana livauttaa jauhepussukoita tuttavilleen testaukseen. Tällöin kyseessä on tärkeää tuotekehittelyä. Vaalassa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajalla asuva Marjomaa on käyttänyt yrttejä pitkään omaksi ilokseen ja hyödykseen. Kohta niistä pääsee nauttimaan laajempi yleisö. − Esimerkiksi maustekäytössä mietin, mitkä yrtit korostavat ruuan makua. Sekoittelen niitä, jaan ihmisille ja pyydän maistamaan ja antamaan palautetta, Marjomaa kertoo maustesekoitusten syntyprosessista. Hän kuuluu monipuoliseen ja pitkän kokemuksen omaavaan porukkaan, joka on perustanut vuoden 2014 alussa osuuskunta Yrttiajan. Yrttiaika syntyi Nouseva Rannikkoseutu ry:n rahoittaman yritysryhmähankkeen tuloksena. Kahdeksan yrttien kanssa harrastuksena tai työkseen toiminutta tahoa etsi yhteistyömahdollisuuksia koulutuksesta, markkinoinnista ja tuotekehittelystä. Hanke auttoi yrttiosaajia ottamaan yhdessä askeleen ammattimaisempaan suuntaan. Yrttiajan porukka on kehittänyt yhteisen brändin alle noin

30 ihmisille ja eläimille tarkoitettua tuotetta. Verkkokauppa aukaistaan syksyllä 2014 osoitteessa www.yrttiaika.fi. Mausteiden ja voiteiden lisäksi valikoimaan kuuluu muun muassa yrttitippoja ja juomia. Hoitovoiteissa yrttien vaikuttavista ainesta pitää olla hyvin selvillä. − Jokainen kehittää omia tuotteitaan ja yhteisissä palavereissa on keskusteltu, voidaanko niitä ottaa yhteisiksi tuotteiksi, Marjomaa selvittää tuotteiden valintaa. Hänelle osuuskuntatoiminta ei ollut tuttua ennen hanketta. Nyt hän kuitenkin kertoo innostuneensa toimintatavasta. − Yksittäiselle yrittäjälle on iso juttu tehdä esimerkiksi omat verkkosivut. Nyt ei tarvitse itse tehdä kaikkea, yrittäjäksi vasta hankkeen aikana ryhtynyt Marjomaa kertoo. Hän suunnittelee, että itsensä lisäksi hän voi työllistää sesonkiaikoina yrttibisneksellä myös muita. Tuotteille ja verkkosivuille on sorvattu vanhahtavan moderni ulkoasu. Marjomaa korostaa, että yrtit pitää tuntea, että pystyy tekemään toimivia tuotteita. Siksi hän uskoo, että yhtenäinen brändi asiantunteville ja itseään kehittäville yrittäjille on etu markkinoilla. − Lisäksi pitää olla näkyvyyttä ja päästä esille oikeissa tiedotusvälineissä. Hyvä tuote mainostaa itse itseään. Yrttiajan asiakasryhmää ovat ihmiset, jotka haluavat käyttää luonnonmukaisia keinoja itsensä tai eläintensä hoidossa. − Lääkkeiden vaikuttavat aineethan tulevat alun perin luonnosta, Marjomaa muistuttaa. Syksyllä 2014 yrttiaika.fi starttaa kuuden yrittäjän voimin kotimaassa, mutta mikään ei estä verkkokaupan laajenemista kansainvälisille markkinoille.

Yrttia jan salvoissa, voiteissa ja öljyissä hyödynnetään muun muassa kukkia.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

KYLÄTOIMINTAA

KANSALAISTOIMINTAA VENÄJÄLLÄ Terveisiä Venäjältä. Puolitoista vuotta oli kulunut ’Laatokan aloite’ –projektin päättymisestä, kun sain tilaisuuden syyskuussa uuteen, kolmen viikon matkaan. Miten paljon maailmanpolitiikassa onkaan tapahtunut tällä välin. Ukrainan konflikti on kuitenkin kaukana Venäjän Karjalasta ja Arkangelin alueesta, jotka saavat toki osansa sodan huolista ja myös Itä-Ukrainasta Venäjän puolelle siirtyneistä pakolaisista. Poliittinen valta ja kansainväliset konfliktit, päätökset maan resurssien käytöstä ja jakamisesta tapahtuvat kuitenkin toisaalla. Nämä alueet ovat ’Toista Venäjää’, maaseudun ja pikkukaupunkien aluetta, jossa asuvat ihmiset yrittävät ennen kaikkea selvitä arkisista pulmistaan päivästä toiseen.

Syynä matkaan oli aineiston keruu tätä Toista Venäjää koskevaan kirjaan. Karjalassa kiersin matkakumppanieni* kanssa Petroskoista Pitkärannan, Aunuksen ja Lotinanpellon alueelle, viimeksi mainittu kuuluukin jo Leningradin alueeseen. Halusin nähdä, mitä Laatokka-projektin hankkeille on tapahtunut projektin päätyttyä. Laatokalta jatkoimme matkaamme Arkangelin alueelle, josta etsimme lisää tietoa Tosseista. Siis TOC’eista. TOC on Venäjän lainsäädännössä tunnustettu paikallisyhteisön erityinen organisaatio, joista kuulimme vuosi sitten tekemällämme edellisellä matkalla. Emme kuitenkaan silloin tavanneet yhtään TOC-aktiivia. Ilokseni löysin valmiina käytössä joukon Laatokka-projektissa toteutettuja hank-

Uusi lasten leikkikenttä kyläkaupan edessä. Kuva: Leo Granberg 20

MAASEUTUPLUS 5/2014

keita, nekin lasten leikkikentät Harlussa ja Rautalahdella, joita rahoitettiin, mutta joista ei vielä projektin päättyessä ollut merkkiäkään. Rahat oli siis käytetty niin kuin oli luvattu käyttää. Ladoga Initiative –projektihan auttoi toteuttamaan lähes 30 paikallista hanketta asukkaiden oman valinnan mukaan. Sen mallina oli Eu:n maaseutupolitiikan LEADER. Väline tuntui sopineen venäläiseenkin tyyliin. Tarve paikallisen ympäristön kohentamiseen on todella suuri yli kahden vuosikymmenen nukahduksen jälkeen. Kuulimme, että projekti oli antanut uusia ideoita paikallisille aktiiveille. He olivat onnistuneet hakemaan myös lisää rahoitusta näille ja uusille projekteille kuntien ja alueen ohjelmista ja paikallisilta yrittäjiltä. Rautalahden ky-

KYLÄTOIMINTAA "Ladoga Initiative – projektihan auttoi toteuttamaan lähes 30 paikallista hanketta asukkaiden oman valinnan mukaan. Sen mallina oli Euroopan unionin maaseutupolitiikan LEADER"

"Myös yhteistyötä toivottiin lisää, esim. Alekhovinan Vepsä-alueen museon johtaja toivoi suomalaisten koulujen vierailuja"

lätaloon oli saatu lämmitys ja kuntosalilaitteita, Alavuisen kulttuuritalo oli saanut miljoonan ruplan tuen korjauksiin ja uusiin hankintoihin. Janegan (Jäniksen) kylän luistelukentälle oli tulossa valaistus. Aunuksen meijeri on järjestänyt rahoitusta Laatokkaprojektin mallin mukaan hakemuskilpailun kautta. Myös yhteistyötä toivottiin lisää, esim. Alekhovinan Vepsä-alueen museon johtaja toivoi suomalaisten koulujen vierailuja. Hän lupasi mm. opettaa savitöiden tekoa vepsäläisten perinteen mukaan. Karjalan kokemuksista voi todeta, ettei Venäjän maaseudun taantunut tilanne ole toivoton. Maaseudulla asuu aktiivisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, jotka haluavat kohentaa asuinaluettaan. Ruralia-instituutin aloitteesta Laatokan alueella on nyt saatu uusi kokemus paikallisesta kehittämisestä. Tätä taustaa vasten oli kiinnostavaa matkustaa Arkangelin alueelle katsomaan, tapahtuiko siellä mitään, kun ei ollut ulkomaista rahoitusta. Ja tapahtui, siellä vasta tapahtuikin! Ajoimme Pietarin kautta junalla Vologdaan ja sieltä autokyydeillä vähitellen 900 kilometriä pohjoiseen, Arkangelin kaupunkiin, pysähtyen kolmessa piirikunnassa haastattelemaan ja tapaamaan vanhoja ja uusia tuttuja. Joka kunnassa oli perustettu ja toteutettu TOCeja. Ne tekivät juuri sellaista paikallista hanketoimintaa, jota Laatokalla oli tehty ja jota Suomessakin LEADER-ryhmät ovat tehneet. On rakennettu lasten leikkikenttiä (Venäjän suosituin projektiaihe!), urheilukenttiä, paikallisteitä ja jäteputkistoja, tehty aitoja kylätien varrelle ja laitureita järven rantaan, kunnostettu ja rakennettu kylätaloja, luontopolkuja ja paljon muuta. Arkangeliin on perustettu oma ministeriö hallinnoimaan paikallistoimintaa. Viimeisenä matkapäivänä tapasimme siellä kolme TOC-asiantuntijaa, jotka kaikki olivat silminnähden ylpeitä toiminnasta, joka on lähtenyt käyntiin kylissä ja myös kaupungeissa. Mikä TOC oikein on? Se on paikallinen projekti, jonka muodostavat hankkeeseen osallistujat. He valitsevat puheenjohtajan ja voivat saada kunnanhallinnolta pienen rahoituksen lähinnä materiaalihankintoihin. Summa oli käyntimme aikaan noin 600 euroa. Kuulimme, että kylätalon rakentamiseen oli saatu hirret lahjoituksena ja eräältä yrittäjältä oli saatu lahjoitus, jolla hankitaan sisäovet ja vähän muutakin taloon. TOCia ei tarvitse rekisteröidä yhdistykseksi, mutta

siihen suuntaan pyritään ministeriössä ja useat TOCit onkin rekisteröity. Näin ne voivat suunnitella myös toiminnan jatkamista ja rahan keruuta käyttäjiltä. Itse asiassa näin ollaan rakentamassa kansalaisjärjestöjä Venäjällä. – Mutta hei!! Venäjähän yrittää kieltää ja kaikin tavoin rajoittaa kansalaisjärjestöjen toimintaa? Kyllä, toisesta päästä näin tehdäänkin, mutta kyse on poliittisiksi määritellyistä kansalaisjärjestöistä. Likaviemärien ja leikkikenttien rakentamista ei määritellä poliittiseksi toiminnaksi Venäjälläkään. Arkangelin kansalaistoiminta on todella kiinnostava ilmiö, se näyttää olevan vahvasti ruohonjuuritason aloitteisiin pohjaavaa. Myös aloite oman ministeriön perustamisesta hallinnoimaan toimintaa tuli alueen kansanedustajalta. Haastattelemamme edustaja sanoi, että Venäjällä oli unohdettu, miten voidaan työskennellä paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi. TOC tarjosi siihen uuden mahdollisuuden. Nyt on perustettu yli 800 TOCia ja paikoin niiden vaikutus on hyvin näkyvä. Ilmiötä voi jo verrata suomalaiseen kylätoimintaan, joka 1980-luvulla syntyi pitkään jatkuneen maaltamuuton ja rappeutumiskauden jälkimainingeissa, ja jota LEADER-toiminta sitten jatkoi ja täydensi. Mistä TOCit saivat alkunsa? Pohjoismainen esimerkki on tähän vaikuttanut. Arkangelissa on tutustuttu ruotsalaisiin kylätason yhteisöihin ja siellä on paljon kontakteja Norjaan ja Suomeenkin. Nykyisessä muodossa TOC näyttää olevan verraton ’sosiaalinen innovaatio’, kun se on sopeutettu väistämään Venäjän raskasta byrokratiaa ja vastaamaan paikallisten ihmisten paikallisiin tarpeisiin. Karjalan paikallisprojektit ja Arkangelin TOCit ovat myös mahdollinen yhteistyökohde suomalaisille kylille ja LEADER -ryhmille. Ne tarjoavat organisaation, johon voi olla yhteydessä, ja jotka tekevät mielekästä työtä maaseudun kehittämiseksi. Toivottavasti Suomen maaseututoimijat tarttuvat tähän mahdollisuuteen. Leo Granberg Maaseutuprofessori (2005-2013) leo.granberg@helsinki.fi *)Tein matkan Suomen Akatemian rahoituksella, matkakumppaneinani Ann-Mari Sätre Uppsalan yliopistosta ja Lia Kalinnikova Uppsalan ja Arkangelin yliopistosta. MAASEUTUPLUS 5/2014

KOLUMNI

Syrjässä, mutta oman elämänsä keskellä Monen monta kuukautta sitten kuulin radiosta parin henkilön lyhyehkön keskustelun pätkän. En tullut tietämään keitä keskustelijat olivat enkä edes kanavaa, joka keskustelun lähetti. Mutta sen tulin tietämään, että nuo kaksi ihmistä säälivät monien muiden mukana minuakin. He nimittäin surkuttelivat monisanaisesti ”syrjässä ja jumalan selän takana asuvia”. Asuinpaikastani on liki kolme kilometriä lähimmälle taajamamerkille. Lähimpään kauppaan on suurin piirtein sama matka. Kaupungin keskustaan on vähän toistakymmentä kilometriä. Samoin asiamiespostiin, rautatieasemalle

Arto Ojakangas havainnoi maaseudun elämää Eskolan kylässä. Arto tunnetaan seuduillaan kirjailijana, mutta viralliset työvuotensa hän on viettänyt mm. maanviljelijänä, toimittajana ja sahatyömiehenä. www.artoojakangas.fi

MAASEUTUPLUS 5/2014

(jolle yhä harvemmat junat pysysähtyvät), pankkiin, joka ei enää tarjoa kassapalveluja, terveyskeskukseen jne. En tosin koe olevani erikoisen syrjässä mistään, mutta otan mielläni osan radiossa keskustelleiden säälistä. Se nimittäin vähentää itsesäälin tarvetta. Itsesäälihän on katumuksen ohella hedelmättömimpiä mielentiloja. Teologinen asiantuntemukseni - saati sitten vakaumukseni - ei riitä määrittelemään taivaan herran nenän suuntaa eli en pysty sanomaan kuka on kaikkivaltiaan etupuolella ja kuka taas takataskun. Syrjäisyyttäkin on pikkaisen vaikea määritellä. Asiaa pohdittuani olen sitä mieltä, että on kyse enemmänkin tavasta suhtautua asioihin. Olen kuullut, että keskellä suuria kaupunkejakin asuvat saattavat tuntea olevansa syrjässä. Suomalaisista 85 prosenttia asuu taajamissa eli niin suurella osalla on vähintään pari sataa ihmistä kohtuullisen lähellä. Toisaalta suurin osa taajamista on juuri noita pieniä 200 – 1000 ihmisen asuttamia paikkoja. Eli taajamiakin voi olla ja on syrjässä. Syrjäisyys-sanalla voi tietysti saivarrella. Täältä katsoen maan suurin taajama, 1200 000 asukkaan pääkaupunkiseutukin on aika syrjäinen paikka. Jos sinne aikoo lähteä käymään, on varattava joko eväät tai ruokarahaa eikä sieltä välttämättä ehdi yöksi omaan sänkyynsä. Tietysti syrjäisyydellä tarkoitetaan todellisuudessa sitä, että palvelut ja huvittelumahdollisuudet ovat kaukana. Ja sitähän ne usein pienistä taajamista puheen ollen ovat. Ja koko ajan siirtyvät kauemmaksi. Kyläkauppoja kuolee ja kyläkouluja tapetaan kiihtyvällä tahdilla. Poikkeuksiakin toki on, kasvavia kyliä,

joista monet ovat alkaneet tuottaa itse itselleen palveluja kuka milläkin tavalla. Alussa mainitsemassani radiokeskustelussa tuli ilmi, että puhujien mielestä osa ihmisistä joutuu asumaan syrjäisellä asuinpaikalla jonkin ylipääsemättömän esteen vuoksi. Heidän mieleensä ei tuntunut sopivan ajatus, että joku haluaa asua kaukana joko kaikesta tai ainakin suurista asutuskeskuksista. Syrjässä asujan on tietysti hyväksyttävä tietyt riskit vaikeudet. Jo niinkin yksinkertainen asia kuin kauppalistan tekeminen vaatii harkintaa. Hyvin etäältä ei viitsi lähteä noutamaan korianteria asiasta tehden. On parempi muistaa ja kirjoittaa muistiin kuin kiroilla myöhemmin hellan vieressä kattilankantta paukuttaen. Ja etenkin poikkeustilanteissa syrjäisyys voi olla paljon kohtalokkaampaa kuin jonkin kauppa-asian unohtaminen. Sairaskohtauksen sattuessa voi hyvinkin käydä, että viikatemies ehtii perille ennen lumessa sutivaa pii-paa-autoa. Ja nykyisen synnytyslaitospolitiikan aikana (syrjäseuduilla elää yhä hedelmällisessä iässä olevia) on syytä laskea synnytyksen ajankohta eli ottaa huomioon se, että tiet ovat kantavimmillaan silloin kun emäntäkin. Mutta kuten jo aikaisemmin vihjailin: syrjässä olemisen tunne on ennen kaikkea mielentila. Kun ihminen on kotonaan tuttujen seinien sisällä (tai miksi ei pihallaankin) ja jokaisesta ikkunasta näkyy tutuksi katsottu maisema, on asukas keskellä omaa elämäänsä. Hän on hyväksynyt, että kaikki ei ole vieressä. Ja todennut, että vastaavasti jotakin muuta on. Tuo muu on niitä asioita, joista sanotaan, että niitä ei joko tarvitse tai niitä ei kannata selittää.

KYLÄTOIMINTAA

Yksityistien osakkaana Hyvin moni meistä, usein tietämättäänkin, on tiekunnan osakas. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Yksityistien tieosakkaat vastaavat tienpidosta yhdessä. Maanmittauslaitos ylläpitää rekisteriä (kiinteistötietojärjestelmä), josta on helppo selvittää, jos omalla kiinteistöllä on tieoikeus tai jos se mahdollisesti on jonkin tiekunnan osakas. Joskus voi käydä niinkin, ettei tieosakkuudesta löydy tietoa mistään ja on hieman epäselvää, että saako tietä käyttää vai ei. Tällöin voi olla paikallaan hakea Maanmittauslaitokselta yksityistietoimitusta, jonka avulla sitten selvitetään tieoikeuden sijainti ja leveys. Järjestäytynyt vai järjestäytymätön?

Yksityisteitä on kahdenlaisia: Tie voi olla järjestäytynyt eli sille on perustettu tiekunta tai se voi olla järjestäytymätön. Tällä on tärkeä merkitys tietä koskevassa päätöksenteossa. Järjestäytynyt tiekunta päättää tienpitoa koskevista asioista säännöllisesti pidettävissä kokouksissa, tarvittaessa enemmistöpäätöksillä, jolloin ne sitovat jokaista tieosakasta. Järjestäytymättömässä tiessä kaikkien tieosakkaiden on periaatteessa oltava yksimielisiä tehtävistä ja sovittava tienpidosta keskenään. Mikäli tienpidosta aiheutuu riita, sen ratkaisee kunnan tielautakunta tai sen tehtäviä hoitava muu toimielin. Miksi järjestäytyä? Tiekunta kannattaa siis perustaa silloin, jos tieosakkaita on paljon ja tie vaatii säännöllistä kunnossapitoa. Tieosakkaat eivät voi perustaa tiekuntaa keskinäisellä sopimuksella vaan se tapahtuu yksityistietoimituksessa tai kunnan tielautakunnan toimituksessa. Tieosakkaat vastaavat omalla kustannuksellaan yksityistien rakentamisesta ja kunnossapidosta eli tienpidosta. Tienpidon kustannusten kattamiseksi peritään tiemaksuja ja ne jaetaan tieosakkaiden kesken kiinteistöjen liikennetarpeiden perusteella. Tämä ei ole arpapeliä, vaan laissa säädeltyä toimintaa. Tiekunnan ja sen hoitokunnan toimin-

taa ohjaa yksityistielaki (Laki yksityisistä teistä 358/1962). Muun muassa tiekunnan kokousten koollekutsuminen ja kokousmenettely, uusien tieosakkaiden ottaminen ja tieyksiköiden määrääminen sekä tiemaksuista päättäminen on laissa säänneltyä. Sen sijaan tiekunnalla on suhteellisen laaja harkintavalta siinä, minkä tasoiseksi tie rakennetaan ja miten sitä pidetään kunnossa. Tiekunta myös päättää rahoituksesta ja tienpitotoimien ajankohdista. Tiekunta valitsee asioiden valmistelua ja täytäntöönpanoa varten toimielimen, useimmiten kolmijäsenisen hoitokunnan, mutta toimielimenä voi olla myös toimitsijamies. Hoitokunta on vastuussa siitä, että tiekunnan toiminta on laissa säädetyn mukaista. Hoitokunnan on myös huolehdittava tiekunnan päätösten toimeenpanosta. Tienpidon rahoitus

Vaikka tieosakkaat lähtökohtaisesti vastaavat tienpidon kustannuksista itse, on liikenteen ja asutuksen kannalta merkittäville yksityisteille saatavilla erilaisia avustuksia. Yksityistielain mukaisia valtion avustuksia haetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Valtion avustuksia voi saada perusparannushankkeisiin, kuten tien kantavuuden ja kuivatusjärjestelmän parantamiseen sekä siltojen ja rumpujen uusimiseen. Vuoden 2015 talousarviossa

yksityisteille on varattu 3 milj. euroa. Pääasiassa metsätaloutta palvelevien teiden rakentamiseen ja perusparantamiseen on mahdollista saada Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista tukea. Tämän tuen myöntää Metsäkeskus. Lisäksi kunnat voivat avustaa harkintansa mukaan. Lähtökohtaisesti kaikki kunnat avustavat tiekuntia jollakin tavalla, mutta avustusmäärät ja -tavat vaihtelevat suuresti. Pääsääntöisesti vakituisesti asuttujen teiden kunnossapitoon osallistutaan aina. Avustusten saamisen edellytyksenä on yleensä se, että yksityistielle on perustettu tiekunta. Viranomaiset auttavat omaan toimivaltaansa liittyvissä kysymyksissä tiekuntaa avustusmahdollisuuksien selvittämisessä, mutta tiekunnan on itse oltava aloitteen tekijänä. Elina Kasteenpohja Suomen Tieyhdistys ry

Lisätietoa: Yksityistielaki, Laki yksityisistä teistä (15.6.1962/358).Julkaistaan vuosittain Suomen laki II -kirjassa (Ym 207) ja Internetissä www.finlex.fi Yksityistieasetus,Valtioneuvoston asetus yksityisistä teistä (21.12.2000/1267). Julkaistaan vuosittain Suomen laki II -kirjassa (Ym 208) ja Internetissä www.finlex.fi Käsikirja yksityistien tienpidon osittelusta; Maanmittauslaitoksen julkaisu nro 92 Yksityiskohtainen ja yleisesti sovellettu opas tieyksikköjen määräämisestä. www.maanmittauslaitos.fi -> julkaisut ja asiakirjat -> MML:n julkaisusarja MAASEUTUPLUS 5/2014

KYLÄTOIMINTAA LUE MYÖS TUTKIMUKSEN ARVIOINTI VIEREISELLÄ SIVULLA

KYLÄTOIMINNASSA ON EROJA MAASEUTUTYYPEITTÄIN JA MAAKUNNITTAIN Onko kylätoiminnassa eroja eri puolilla Suomea? Miten kylätoiminta ydinmaaseudulla poikkeaa vaikka harvaan asutun maaseudun kylätoiminnasta – vai poikkeaako? Näiden näkökulmien analysoinnin tarve nousi esiin valtakunnallisen ”Kylätoiminnan tila 2010” -hankkeen tulosten raportoinnin yhteydessä. Hankkeessa kerättiin laaja postikyselyaineisto. Kyselyyn vastasi 1 086 kylätoimikuntaa tai vastaavia tehtäviä suorittavaa yhteisöä, joten vastausprosentiksi muodostui 29. Perinteistä kylätoimintaa – ydinmaaseudulla ollaan mukana myös hanketoiminnassa

Sekä maaseututyypittäisessä että myös maakunnittaisessa tarkastelussa kylätoiminnan aktiivisuutta ja monipuolisuutta on mitattu muuttujilla, joita ovat mm. kyläsuunnitelmien ja kehittämishankkeiden toteutus, tapahtumien (retket, juhlat, talkoot, keskustelutilaisuudet) järjestäminen, uusien asukkaiden houkuttelu, aloitteiden laatiminen, verkkosivujen ylläpito ja tiedottaminen sekä yhteistyö kunnan ja muiden sidosryhmien (mm. SYTY) kesken. Yleishavainto on, että kylätoiminta on 2010-luvun Suomessa varsin perinteistä, sillä toiminnassa painottuvat juhlien, retkien, talkoiden ym. tapahtumien järjestäminen sekä niistä ja muistakin kylän tapahtumista tiedottaminen. Tässä tutkimuksessa on käytetty 4-portaista kuntajaottelua: kaupungit, kaupungin läheinen maaseutu, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Kaikkein aktiivisimpana näyttäytyy ydinmaaseudun kylätoiminta, jossa on innokkaimmin lähdetty mukaan myös ”uudempiin” kylätoiminnan muotoihin eli toteuttamaan hankkeita joko asettumalla itse hankkeen vetovastuuseen tai olemalla kumppani jonkin muun tahon vetämässä hankkeessa. Myös kaupungin läheisellä maaseudulla toiminta on suhteellisen aktiivista, mutta poikkeaa jonkin verran ydinmaaseudun kylätoiminnasta: kaupungin läheisellä maaseudulla mm. liikenne-, kaavoitus- ja muut infrastruktuuriasiat painottuvat muita maaseutualueita enemmän. Harvaan asutulla maaseudulla on juuri pienemmän väestömäärän ja pitkien etäisyyksien vuoksi toiminta muita maaseutuja vähäisempää. Pohjanmaalla ja Kainuussa aktiivisimmat kylätoimijat

Maakunnittaisen tarkastelun tulokset ovat vain suuntaa-antavia, koska maakunnat ovat hyvin erikokoisia sekä kunta- ja kylärakenne 24

MAASEUTUPLUS 5/2014

poikkeavat suuresti. Esimerkiksi Kouvola kattaa koko pohjoisen Kymenlaakson ja entisten itsenäisten kuntien kirkonkylät ja muut taajamat näyttäytyvät tässä tutkimuksessa kylinä. Toisaalta taas Varsinais-Suomessa on paljon pieniä kuntia, joissa ei välttämättä kuntakeskuksen lisäksi ole montaakaan kylää. Maakunnittain tarkasteltuna kaikkein aktiivisinta, monipuolisinta ja tulevaisuudenuskoisinta kylätoiminta on Pohjanmaalla ja Kainuussa. Hyvässä lähituntumassa ovat Satakunnan ja Kymenlaakson kylätoimijat. Millaisia selityksiä on löydettävissä? Voidaan olettaa, että Pohjanmaan pitkät yhteisöllisyyden perinteet ja myös ruotsinkielisyys osaltaan näkyvät tämänkin tutkimuksen tuloksissa. Kainuun kylätoiminnan aktiivisuuden takaa voi mahdollisesti löytää valtiollisten ja muidenkin virallisten toimijoiden vetäytymisen Kainuusta? Täten yhä useampi toiminto on siirtynyt/jäänyt kylätoimijoiden kontolle. Kymenlaaksossa aktiivisuutta on lisännyt ennen muuta Kouvolan seudulla tapahtunut kuntaliitos, joka on saanut aiempien itsenäisten maalaiskuntien toimijat liikkeelle. Satakunnan kylätoiminnan aktiivisuudelle ei löydy yhtä selkeästi tiettyä selittävää tekijää. Vesa Rouhiainen (FM) projektisuunnittelija Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Koikkalan kyläyhdistys ry. Kuva: Johanna Purhonen

KIRJOISTA Vesa Rouhiainen: Kylätoiminnan tila maaseututyypeittäin ja maakunnittain. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Raportteja 122. Tällainen suhteellisen massiiviseen kyselyyn sekä vastausten etukäteisluokituksiin perustuva selvitys tuottaa prosenttiosuuksia, joihin liittyy tulkinnallinen pulma. Onko kuppi puolityhjä vai puolitäynnä? Vastausten prosenttiosuudet vaikuttavat pieniltä, mutta niiden muuttaminen tapahtumien ja toimenpiteiden määriksi vaihtaa näkymät melkein päinvastaisiksi. Arvioinnissa käytetty metodi antaa suurpiirteisen kuvan kylätoiminnasta ja muutamia karkeita tuloksia. Toisaalta tulkinta – mikä raportissa onneksi aineisto huomioon ottaen jäi vähälle – johtaa itsestäänselvyyksiin ja tulkinnanvaraisuuksiin. Luvut eivät esimerkiksi kerro, mitkä toiminnan painotukset ovat näkyneet jo vuosia maakunnan kylätoiminnassa tai millä alueilla on ollut toimintavaikeuksia ja mistä syystä? Selvityksen tulokset ovat ilmeisen totta silloin, kun maakunta eroaa myönteisesti muista, mutta uskottaviin kielteisiin johtopäätöksiin havaintojen vähäinen määrä tuskin riittää. Moni maakunnallisen kylätoiminnan tuntija voi tästä syystä esittää kritiikkiä. Kylätoiminnan aktiviteettia arvioitaessa kannattaa muistaa toiminnan leviäminen pohjoisesta ja idästä länteen ja etelään 1970-luvun lopun ja 1990- luvun alun aikana. Jonkin aikaa ensin aloittaneet alueet olivat tietysti aktiivisempia kuin myöhemmin mukaan tulleet. Nyt maakuntien välisten erojen oivaltaminen kokonaisaktiviteetissa on huomattavasti vaikeampaa. Yksittäisissä asioissa eroja näkyy, mutta kylätoiminta on monialaista eli kokonaisuus on todella monen seikan yhdistelmä. Tämä on myös selvityksen lähtökohta, mutta valittu metodi ilmeisesti esti näkemästä aktiviteetin olennaista piirrettä: kaikkkialla Suomessa on aktiivisia ja passiivisia kyliä rinnakkain, naapurit saattavat erota kuin yö ja päivä. Myös harvaan asutuilla alueilla on satoja toimivia, aktiivisia kyliä. Keskiarvoissa vaikeimpien olosuhteiden alueet tietysti jäävät jälkeen muista, mikä ei ole tutkimustulos. Huolimatta yhden metodin valjusta otteesta, mikä aiheutui ehkä YTR:n myöntämistä niukoista varoista, selvityksen päähavaintoihin voi Suomen Kylätoiminta ry:n hankkimien indikaattoreidenkin valossa yhtyä. Ydinmaaseudulla kylätoiminta on hivenen aktiivisempaa kuin muilla alueilla. Ruotsinkielinen Pohjanmaa, Satakunta ja Kainuu ovat jonkin verran muita alueita edellä monipuolisen toimintansa avulla. Kyselyn sisään on jäänyt myös tulkintoja vaikeuttavia seikkoja. Ymmärrettävästi 90 prosenttia vastaajista alueesta riippumatta kannatti kyselyn väitettä: "Palveluiden tulevaisuuden kannalta ratkaisevia ovat kunnissa tai muilla poliittishallinnollisilla tahoilla tehtävät päätökset.” Samaan aikaan vaikeilla maaseutualueilla yli puolet ja helpommilla alueilla lähes puolet vastaajista katsoi, että "paikallisten peruspalvelujen saatavuus on tulevaisuudessa yhä enemmän yhdistysten vastuulla". Kolmannes vastaajista puhui jopa päävastuusta. Onko raportti oikeassa valitellessaan kylätoiminnan perinteisyyttä? Vai onko näissä palvelujen tulevaisuutta koskevissa vastauksissa merkkejä uusista vastuista ja realismista? Viimeksi mainitut prosenttiosuudet määriksi muutettuina ovat erittäin suuret. Muutos on jatkuvaa ja kylätoiminta on muutoksen tekijänä mukana, perinteisen ja uuden välillä ei voi tehdä valintaa.

KIRJA-ARVOSTELUJA

Kaisu Kumpulainen: Kun pienestä kunnasta tulee kylä. Kuntaliitosten vaikutukset maaseutuyhteisöissä. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Alueiden kehittäminen 33/2014. Kuntaliitoksissa häviää pieniä ja joskus vähän isompiakin kuntia. Paikat eivät kuitenkaan katoa eivätkä yhteisöt. Liitettävän kunnan näkökulmasta kuntien yhdistyminen ei olekaan pelkkä hallintouudistus, vaan kyseessä on monimuotoinen tilaan ja toimijuuteen liittyvä muutos, joka vaikuttaa myös paikan ja yhteisön identiteettiin. Aktiivisista kylistä pari vuotta sitten väitellyt Kaisu Kumpulainen on lähtenyt tästä näkökulmasta tutkimaan neljän pienen maaseutukunnan liitosten vaikutuksia. Kohteina ovat Konginkangas (liitos 1993 Äänekosken kanssa), Leivonmäki (liitos 2008 Joutsan kanssa), Uukuniemi (liitos 2005 Parikkalan kanssa ja Värtsilä (liitos 2005 Tohmajärven kanssa). Käytännössä kuntaliitosten seuraukset ovat pienissä kunnissa olleet melko odotettuja. Lähipalveluja on karsittu ja paikallisen vaikuttamisen keinot koetaan vajavaisiksi. Liitosvalmisteluissa ei juurikaan osallistettu asukkaita eikä vaikutuksia alueilla arvioitu. Jopa sovitut asiat koettiin toteutetun vajavaisesti. Kumpulainen keskittää kuitenkin huomionsa nimenomaan identiteetteihin. Kuntaliitoksista on jokaisessa tapauksessa kulunut jo useampia vuosia, joten vaikutuksia on mahdollista seurata. Kukin alue on pystynyt säilyttämään paikallisen yhteisöllisyyden ja identiteetin liitoksesta huolimatta. Paikkakunnilla on löytynyt aktiivisia ihmisiä ja yhdistyksiä, jotka ovat sitoutuneet alueen kehittämiseen. Pienistä kunnista tuli aktiivisia kyliä – tai pitäjiä, kuten monet ne mieltävät. Kumpulainen toteaakin johtopäätöksessään, että mitä laajempia ja sirpaleisimpia alueita yhdistetään yhdeksi kunnaksi, sitä enemmän korostuu kuntien rooli pelkästään hallintorakenteina. Tällöin paikalliset identiteetit ja yhteisöt rakentuvat kuntien rajoista irrallisina. Ja sitten se varsinainen pointti: Ihmisten identifioitumisvaikeuksia uudessa kunnassa ei tulisi pitää ongelmana, vaan voimavarana, jota kunnan pitäisi tukea ja kannustaa. ”Myös kyläläisyys on osa kuntalaisuutta. Sitoutuminen vanhan kunnan alueeseen kertoo myös sitoutumisesta paikallisen yhteisön ja kylän kehittämiseen.” Kumpulainen suosittelee myös, että jo ennen kuntaliitosta olisi hyödyllistä perustaa kyläyhdistyksiä kirkonkylille ja yksittäisiä kyliä laajemmille maaseutualueille. Näin ne voisivat tuoda paremmin paikallista näkökulmaa liitosvalmisteluihin ja edistää liitosalueiden elinvoimaisuuden säilyttämistä. Kun liitokseen havahdutaan vasta sen jo toteuduttua, voi seurauksena olla pitkäkin lamaantumisen vaihe. Kun pienestä kunnasta tulee kylä on hyvä lisä kuntaliitostutkimusten sarjaan. Liitoksia tarkastellaan sekä asukkaiden näkökulmasta että analyyttisen tutkijan silmin ja laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen peilaten. Tutkimus on myös kirjoitettu sujuvasti. Tauno Linkoranta

Eero Uusitalo MAASEUTUPLUS 5/2014

KYLÄTOIMINTAA

Mistä on kylähyvinvointi tehty?

MAASEUTUPLUS 5/2014

KYLÄTOIMINTAA Pohjois-Karjalan Kylät ry ja JAKE –Järjestö- ja kansalaistoiminnan kehittämishanke toteutti kylähyvinvoinnin kartoituksen, johon liittyen puolensataa toimijaa kokoontui Kylähyvinvointi-seminaariin Kunnasniemelle nuorisoseurantalon suojaan.

Kylillä tulee liikkua, olla ja näkyä!

Kylähyvinvoinnin kartoituksen tavoitteena oli selvittää mitä on kylähyvinvointi ja millaisin toimenpitein sitä on edistetty. KyläJAKE kartoitti mitä muut ovat jo tehneet ja jakaa nyt tietoa näistä hyvistä käytännöistä eteenpäin. Kartoituksen lopputuloksena koottiin esimerkiksi ja inspiraatioksi kyläkehittäjille ja -toimijoille kaksi raporttia, joihin on koottu noin 70 toimintamallia ja yli 200 hanketta ja toimijaa kylähyvinvoinnin saralta. Molemmat raportit löytyvät verkkoversioina osoitteesta jake-hanke.fi/kyla. Kartoituksessa kylähyvinvointia kuvataan palapelikuvauksen avulla. Yhteiskunnan ja yksilön hyvinvoinnin keskellä on tilaa paikallisyhteisön hyvinvoinnin paloille, kylähyvinvoinnille. Kylähyvinvointi-seminaarissa todettiinkin, että kylien kehittämisen ytimessä ovat nimenomaan paikallisyhteisöistä ja kylistä kummunneet tarpeet, joita vastaamaan tarvitaan kehittäjien jatkuvaa yhteyttä kyliin. Yksittäiset toimenpiteet ovat edelleen tärkeitä tehtäviä, mutta seminaariväen mukaan kylät kaipaavat jatkuvuutta myös ulkopuoliseen tukeen. Kivilahden kyläyhdistys ry:n Silja Jeskanen: ”Toimintaa räätälöidään kyläläisten tarpeiden mukaan, mutta omin voimin kyläyhdistys ei jaksaisi tällaista kylätalon palvelupäivää toteuttaa. Meidän kylälle tärkeää on ulkopuolinen tuki ja se, että joku vähän potkii meitä eteenpäin.” Olipa kehitettävä asia sitten mikä tahansa, seminaariväenkin mielestä tärkeää on näkyä ja olla kylillä. Tehdä työtä kylissä, kylien kanssa ja kylien hyväksi.

kylätoimijoista, on pulaa resursseista, on pulaa yhteisöllisyydestä ja on pulaa yhteistyöstä kylien ja kunnan välillä. Pula-ajan rinnalla kuitenkin on tieto, että kylätoiminta on monilla alueilla se ainut aktiivinen yhdistystoiminnan muoto, ja se tarjoaa voimin. Turvallisuuden moniulotteista erinomaisen pohjan paikallisyhteisöjen luonnetta kuvaa myös Pohjois-Karjalan asioiden edistämiselle. Kylätoiminta myös Sydänpiiri ry:n Eeva Krögerin miete: taipuu moneen erilaiseen ja eri mittakaavan ”Turvallisuudessa tarvitaan myös henkistä toimintaan. Ilomantsista Kylätalo monitukea. Esimerkiksi jos henkipalvelukeskus-hankkeesta lö jää yllättäen leskeksi. Myös "Kylätoiminnan ja kyli- Eija Liimatta puki asian suru voi olla kriisi.” en kehittämisen ytimes- sanoiksi näin: ”Mikähän Ulkopuolista asiantun- sä tärkeää ovat kylistä se on näitten kylien tuletijuutta on kyläturvallisuu- kummunneet tarpeet vaisuus vaikka sen käden teen liittyen tarjolla sekä ja toimijoiden jatkuva ojentaa? On vain lähviranomaistahoilta että jär- yhteys kylään." dettävä liikkeelle kylien jestötoimijoilta. Suomen tilanteesta ja realismista. Pelastusalan Keskusjärjestön Muodostetaan arki siitä Aikku Eskelinen toi esiin myös tärkeän mitä meillä on nyt. Ei haikailla menneen turvallisuussuunnittelun seikan: ”Kylien perään eikä yritetä kurkottaa kohti liian turvallisuussuunnitelmapohjat ovat kattavia suuria asioita. Isot kylät tarvitsevat eri asioija niissä on omat sarakkeensa toimenpiteil- ta kuin pienet kylät, ja molemmille tulee le, toteuttajille, vastuutahoille ja toimien olla jotakin tarjolla. Kuunnellaan kyliä ja aikataulutuksille. Yksi iso puute niissä kui- kehitetään sitä mitä kukin kylä tarvitsee.” tenkin on: kylien turvallisuussuunnitelmis- Kehittämisen tueksi on jo luotu monia hyta puuttuu tieto, koska ne tulee päivittää.” viä ja siirrettävissä olevia käytäntöjä, joten Mikäli kylän turvallisuussuunnitelma olisi pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. On vain päivitettävä, seurattava ja mielessä pidettä- löydettävä kullekin kylälle sopivat pyörät, vä asia, voisi kyläturvallisuudestakin tulla sovitettava ne paikoilleen ja laitettava pyörät jatkuva osa kylätoimintaa. Tällöin kylä olisi pyörimään. aina yhteisöllisesti varautunut pahan päivän varalle sen lisäksi, että kyläturvallisuus on Päivi Pohjolainen osa jokapäiväistä arjen turvaa. JAKE -Järjestö- ja kansalaistoiminnan kehittämishanke Kyläkohtainen arjen realismi kehittämisen lähtökohtana

Kylätoiminnalla on monta haastetta selätettävänä. Voidaan puhua eräänlaisesta kylätoiminnan pula-ajasta: on pulaa aktiivista

Kainuun Liikunta ry veti seminaariväelle muutaman minuutin taukojumpan netin kautta. Nettijumppa, yksi keino edistää terveyttä kylillä! Kuva: Jonna Ekroos

Kylätoiminnan tärkeä muotiteema

Kyläturvallisuus on yksi kylätoiminnan tämän hetken ykkösteema. Kunnasniemellä kyläturvallisuudesta keskusteltiin moniulotteisesti ja tärkeänä pidettiin etukäteissuunnittelua, harjoittelua ja varautumista. Kyläturvallisuus ei ole vain kriisiajan ajattelua vaan sitä eletään todeksi jokapäiväisessä arjessa. Lisäksi turvallisuutta tulisi edistää ja harjoitella yhdessä koko kylän

MAASEUTUPLUS 5/2014

KYLÄTOIMINTAA

Kestävien kylien verkosto Suomeen? Kylät ja kaupunginosat ovat samanlaisten haasteiden edessä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Kestäviä valintoja pitäisi tehdä, kuten vähentää hiilidioksidipäästöjä ja suosia lähellä tuotettuja tuotteita. Kestävät valinnat ovat myös yhteisön omaksi hyödyksi, sillä usein paikalliset energiaratkaisut tuovat alueelle rahaa sekä synnyttävät palveluja, jotka taas rikastuttavat aluetta sosiaalisesta näkökulmasta. Valinnoista syntyy siis taloudellista, sosiaalista ja ekologista etua. Kylätoiminta edistää nykyiselläänkin hyvin monella tavoin kestävää elämäntapaa: aktiivinen kylätoiminta vahvistaa erityisesti yhteisöllisyyttä ja auttaa viihtymään omalla kylällä. Myös ympäristön kunnosta huolehditaan ja palvelujen järjestämisessä ollaan aktiivisia. Seuraavilla sivuilla on esimerkkejä Hollannista ja Ruotsista. Pitäisikö Suomeen perustaa kestävien kylien verkosto, jossa asiantuntijat auttavat kyläläisiä valintojen tekemisessä sekä kylät voivat keskenään jakaa kokemuksia ja tehdä vaikkapa kimppatilauksia? Miten verkosto toimisi meillä? Alankomaissa toimii Friisinmaan maakunnallisen kyläyhdistyksen vetämänä Kestävien kylien verkosto. Hämäläiset järjestivät työpajan, jossa mietittiin vastaavan verkoston perustamista Suomeen. - Kylät ovat saman sorttisten ongelmien edessä. Ilmastonmuutos ja muut globaalit ongelmat koskettavat meitä kaikkia, asuimmepa sitten suomalaisen kylän perukoilla, kaupunginosassa tai Hollannin pikkukylässä, toteaa kyläasiamies Elina Leppänen. Sata kylää esittelee tekojaan yhteisellä sivustolla

Maakunnallisten kyläyhdistysten Hämeen Kylät ry ja PäijätHämeen kylät ry yhteishankkeessa Yhdessä tulevaan tehtiin opintomatka Friisinmaalle. Kestävät kylät verkosto - Sustainable Villages Network - on ollut toiminnassa Hollannissa vajaat kaksi vuotta ja siinä on mukana yli sata kylää. Kyläyhteisöjä kannustetaan tekemään pieniä ja isoja kestävän kehityksen tekoja. Kyläyhdistykset esittelevät tekojaan yhteisellä nettisivustolla. Lyhyessä ajassa niitä kertyi sivustolle yli kaksisataa. - Meiltä Suomesta puuttuu alusta, jossa kylät voisivat jakaa 28

MAASEUTUPLUS 5/2014

hyviä käytäntöjään ja vaihtaa kokemuksiaan. Tänä päivänä on niin helppo napata valokuva ja kirjoittaa siitä muutama sana, kynnys hyvän käytännön esittelemiseen ei ole enää niin korkealla kuin aiemmin. Asiantuntija-apua kylälle

Friisimaan maakunnallinen kyläyhdistys rakentaa verkostoa maakuntatasolla kylien avuksi. Tällä hetkellä siellä on keskitytty viiteen teemaan: energia, lähiruoka, kylätalot, hyvinvointi ja jätteet. Näissä toimivat teemaryhmät, joita vetää palkattu asiantuntija. Ryhmät järjestävät tilaisuuksia ja auttavat kyliä näissä asioissa. Teemoja nettisivustolta löytyy 16 ja ryhmiä perustetaan kylien tarpeiden mukaan. Asiantuntijoita on pyydetty mukaan verkostoon kylien avuksi ja heidän tietonsa löytyvät nettisivustolta. Apu on kylille maksutonta. – Meillä Suomessa on vahvaa osaamista ja asiantuntijuutta monissa organisaatioissa niin viranomaisilla, kunnissa kuin järjestöissä. Yrityksille on suunnattu alueellista neuvontaa lähiruuan, uusiutuvan energian, maaseutumatkailun, maisemanhoidon,

KYLÄTOIMINTAA

Lähdemmekö rakentamaan Kestävien kylien verkostoa meille Suomeen? Voisiko se toimia näin? Ketkä haluavat olla mukana? Kaavio: Timo Taulo ja Elina Leppänen

greencaren kehittämisessä. Voisiko tulevaisuudessa esimerkiksi osa näiden hankkeiden asiantuntijuudesta kohdistua yhteisöihin? Verkostohankkeella alkuun?

Friisinmaalla toimintaa pyörittää kehittämishanke, johon on palkattuna kaksi henkilöä, toinen maakunnallisen verkoston ja asiantuntijoiden kokoaja ja innostaja, toisella on hallussaan valtakunnallinen nettisivusto, alusta, johon kylät rekisteröityvät ja jossa jakavat kokemuksiaan. Sivuston kautta myös tarjotaan mahdollisuuksia osallistua työpajoihin, seminaareihin ja kampanjoihin. - Hämäläisten lisäksi tarvittaisiin mukaan muita maakuntia, seutuja tai vaikkapa joku iso kunta kuten Salo. Lisäksi meille Suomeen tarvittaisiin joku taho, joka koordinoisi koko kokonaisuuden ja vastaisi sivustosta. Sitralla on paljon osaamista ja esimerkiksi resussiviisaita kokeiluja, joita voisi jalkauttaa verkoston avulla. HINKU – hiilineutraalit kunnat tekevät myös asukkaille suunnattuja kampanjoita. Kestävien kylien verkoston perustaminen olisi kylätoiminnalle valtava harppaus.

RUOTSIN ESIMERKKI ->

Raportti Hollannin kestävät kylät verkostosta sekä työpajan anti ovat: http://www.hameenkylat.net -sivujen ajankohtaista-osiosta.

Elina Leppänen kyläasiamies, Hämeen Kylät ry MAASEUTUPLUS 5/2014

KYLÄTOIMINTAA

Ruotsin malli: Transition Towns / Omställning Sverige Omställning Sverige vastaa sisällöltään Suomessa käytettyä Kestävät kylät -käsitettä. Se on osa kansainvälistä Transition Town -liikettä, joka syntyi Kinsalessa Irlannissa vuonna 2003. Tuolloin Rob Hopkins opetti permakulttuuriaja opiskelijat oppivat öljyhuipusta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan: "Energy Descent Action Plan". Rob Hopkins vei tulokset Totnesiin, jossa hän ja Nares Giangrande kehittivät käsitettä eteenpäin. Nykyään käsite perustuu siihen tietoon, että öljyhuippu, ilmasto-/ympäristökuormitus sekä epätasapainoinen talousjärjestelmä ovat suuri haaste/uhka yhteiskunnalle ja tavallemme elää, ja muutos on väistämätön. Näistä lähtökohdista on hyvä kehittää kestävää paikallista yhteiskuntaa ja uudelleenjärjestää energiantuotantoa, taloutta, elintarviketuotantoa jne. niin paikallisiksi kuin vain mahdollista, jotta luodaan vahvaa sosiaalista yhteenkuuluvutta. Vuonna 2008 Transition Conference -konferenssiin osallistuneet edustajat toivat muutosliikeidean mukanaan Englannista. Vuonna 2009 allekirjoitettiin sopimus, Memorandum of Understanding, Transition Networkin kanssa. Se oli aiesopimus, jossa määriteltiin yhteistyön perusteet. Muutosliike on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton liike. Vuodesta 2009 saakka toimintaa on johtanut Hela Sverige skall leva osana omaa toimintaansa. Kotisivut ja Facebook-sivut laitettiin pystyyn heti ensimmäisenä keväänä. Vuosien varrella on järjestetty seminaareja, esityksiä ja koulutusta eri puolilla Ruotsia hyvin tuloksin. Nykyään kotisivulla on jäseniä noin 4 000 150 ryhmästä. Muutosliikkeellä on noin 1 100 rekisteröitynyttä ryhmää 34 maassa. Ruotsissa on ryhmä joka läänissä. Useilla ryhmillä on omaa paikallista toimintaansa ja omat kotisivut/Facebook-sivut, joiden avulla ihmiset saavat tietoa paikallisista tapahtumista ja aloitteista. Kehitys on ollut erittäin onnistunutta Örebron läänissä olevassa Gästriklandissa ja läntisessä Ruotsissa. Monissa paikoissa on järjestetty muutosteemaan keskittyviä tulevaisuusviikkoja (framtidsveckan). Framtidsveckan on konsepti, jota Studiefrämjandet-oppilaitos kehittää yhteistyössä paikallisten muutosryhmien kanssa. Muita muutostyökumppaneita ovat Arbetarnas Bildingsförbund (AB), Vuxenskolan, JAK-pankki, Ekobanken-pankki, Diakonia, Ruotsin kirkko, Coompanion ja Leader. Jan Forsmark, Hela Sverige ska Leva (kääntänyt Taru Laiho, T-trans ja muokannut Pipsa Salolammi)

Omställning Sverige är en del av den internationella Transitiontownsrörelsen. Uppstarten fick den i Kinsale2003 på Irland när Rob Hopkins undervisade i permakultur. Studenterna studerade peak-oil och dess konsekvenser på samhället, "Energy Descent Action Plan". Resultaten fördes vidare till Totnes med Rob Hopkins där han och Nares Giangrande utvecklade konceptet vidare. I dagsläget vilar det på insikten om att peak-oil, klimat/ miljöbelastningar samt ett ekonomiskt system i obalans utgör en stor utmaning/hot mot våra samhällen och vårt sätt att leva och att en förändring måste till. Omställningsrörelsen vill utifrån utmaningarna/hoten skapa uthålliga lokalsamhällen, resiliens, genom att organisera energiproduktion, ekonomi, livsmedelsproduktion mm så lokalt som möjligt i en stark social gemenskap. Omställning Sverige startade som en fortsättning av projektet ”Hållbara bygder” som drevs av Hela Sverige skall leva 2007-2009. 2008 togs transitionidén över från England efter ett deltagande i Transition Conferens. De 26 orter som deltog i ”Hållbara bygder” beslutade, våren 2008, under en konferens på Sätra Brunn, Sala, att starta en ny folkrörelse på Transitiorörelsens principer. 2009 skrevs en överenskommelse med Transition Network, Memorandum of understanding, där man skrev en avsiktsförklaring kring samarbetet. Transitionrörelsen är politiskt och religiöst obunden. Från 2009 har verksamheten drivits av Hela Sverige skall leva som en del av sin verksamhet. Redan den första våren startades en hemsida och en Facebooksida. Seminarier, presentationer och utbildningar har under åren hållits i hela Sverige med mycket lyckat resultat. För närvarande finns det ca 4000 medlemmar och 150 grupper på hemsidan, ca , 5000 är registrerade på Facebook. Transitionrörelsen har ca 1100 grupper registrerade i 34 länder I Sverige finns det grupper i varje län. Flera omställningsgrupper har egen lokal verksamhet och egna hemsidor/FB där lokala evenemang och initiativ kan följas. I Gästrikland, Örebro län och västra Sverige har utvecklingen varit mycket lyckad. På många platser har Framtidsveckor med omställningstema genomförts. Framtidsveckan är ett koncept som utvecklats av Studiefrämjandet i samarbete med omställningsgrupper lokalt. Övriga samarbetspartners i omställningsarbetet är ABF, Vuxenskolan, JAK-banken, Ekobanken, Diakonia, Svenska kyrkan, Coompanion och Leader. Jan Forsmark, Hela Sverige ska Leva

Lisää aiheesta / Mer: www.transitionsweden.se www.helasverige.se Facebook-Omställning Sverige: http://www.transitionnetwork.org http://en.wikipedia.org/wiki/Transition_Towns Youtube: In Transition 2.0-film om Transitionrörelsen med svensk text Böcker: Sverige ställer om(Omställning Sverige), I omställningens tid (Björn Forsberg) 30

MAASEUTUPLUS 5/2014

SVENSKA SPALTEN

Den syndigaste milen... Tvåvåningsbussen rullar genom Hamburgs gator, bl.a. längs Reeperbahn. Guiden förklarar sakligt att vi nu kör den syndigaste milen i världen. Detta är symptomatiskt – må vara i detta fall litet extremt – för hur man bygger upp en laddning av stadslandskapet. Man tar fasta på en gammal lokal kultur, en tradition eller t.o.m. en fördom, snyggar upp den och presenterar platsen som ett spännande ställe för den post-moderna, välbärgade människan att bo på, eller placera sitt kansli eller ateljé i. Ofta handlar det om att skapa en, må vara förljugen, känsla av ”det traditionella samhället”, t.ex. industrin, hamnen, hantverkarkvarteret eller arbetarbostället. Det blir då mer än bara asfalt och husväggar, platsen blir en sägenomspunnen upplevelse i sig. Men det räcker inte med det. Man satsar därtill på att skapa kreativa hot-spots genom att få universitet och deras campus att ligga vägg i vägg med ateljéer och musikhus. Genom den här taktiken vill stadsplanerarna skapa innovativa miljöer som skapar något nytt, något som man i dag inte ännu vet vad det är. Man gör alltså en investering i det okända! Man litar på att i dagens post-moderna samhälle kommer en dylik investering att löna sig, t.o.m. vara spjutsspetsen mot framtiden. Exempel på detta hittar man i varje litet större stad. På landsbygden stöder man också innovationer genom olika program. Men det finns en uppenbar skillnad i strategi. Inom landsbygdsutvecklingen tänker man sig att innovationerna tas om hand, när de en gång gjorts av någon. I huvudsak är tankegången att man bara skördar det som spontant växer upp av sig själv. Bakom inställningen ligger en tanke om att framtiden nog tillhör staden. Landsbygden äger det förgångna.

Men borde man inte försöka?

Landsbygden har ofta en stark lokal kultur att bygga på – men då gäller det just det: att bygga! Att ge platserna på landsbygden en starkt laddad lokalkultur – och det gör många föreningar redan. Men det skulle gälla att fortsätta bygget och använda laddningen till att skapa kreativa miljöer. Genom att analysera grundelementen i smart specialisering och Triple Helix, kunde man se vilka av dessa byggstenar som kunde användas för en decentraliserad kreativ miljö. Att få ut högre utbildning och forskning på landsbygden kräver nytänkande. Men den moderna kommunikationsteknologin borde kunna användas för att bota bristen på fysiskt närvarande universitet. Det finns också företag på landsbygden som har god potential. Men de företag som skall vara lokomotiv på landsbygden är kanske inte de samma som i staden. Landsbygdens styrka ligger i många fall i boendemiljön. Det betyder att framgångsaktörerna kanske inte ens är företag, det kan vara aktiva föreningar som genom kultur och service är ”landsbygdslokomotiven”. Det krävs att man fördomsfritt ser på hur landsbygdssamhällena fungerar, vad som är deras möjligheter och brister. Sist och slutligen krävs det en platsbaserad politik som kan ta tillvara de lokala skillnaderna och göra möjligheter av dem. Man borde försöka! Landsbygden äger också framtiden, kanske i högre grad än staden. Men om man, som nu, inte kan bryta tanken att framtiden bara finns i stan, så blir det en självuppfyllande profetia. Peter Backa Landsbygdsutvecklare, Svensk Byaservice

”Smart specialisering”

Ett av de viktiga nyckelorden för EU:s framgångsstrategier är smart specialisering. Det vimlar därför av begreppet i strukturfondernas program. Konceptet bygger också på innovationer. Man vill sammanföra förvaltningen med företagandet (d.v.s. de företag som man anser ha nycklarna till framtiden, i Vasa är det energiklustret som gäller) och forskningen (kallas Triple Helix) för att åstadkomma utveckling. I förslaget till landsbygdsprogram finns inte smart specialisering ens nämnt, inte heller Triple Helix. Det finns delvis förståeliga orsaker till detta. Universiteten finns inte på landet, de intressanta tillväxtföretagen finns i städerna. Man kan inte skapa den ”kritiska massan” på landsbygden, som per definition är gles. Så anses det i varje fall.

MAASEUTUPLUS 5/2014

SVENSKA SPALTEN

Svenskfinland berättar Att berätta är att minnas och berättelser hjälper oss att komma ihåg. Vi lär oss via berättelser – de ger oss ett sammanhang och möjlighet att identifiera oss. Vår världsbild har påverkats och formas av berättelser: sagor, läsupplevelser, vår egen livshistoria, nyheter från när och fjärran. Alla bär vi på historier om oss själva, om platsen vi bor på, om livet förr och nu, sagor och sanningar, sägner och legender, myter, fabler, äventyr, fantasier, rövarhistorier, vitsar, urbana legender och mycket mer. Många berättelser finns nerskrivna, men en stor del finns gömda hos oss själva. Tyvärr faller berättelserna lätt i glömska om ingen berättar dem.

I Svenskfinland finns en rik och mångsidig tradition kring berättande och det har Sydkustens landskapsförbund, KulturÖsterbotten och SFV Bildning velat ta fasta på i olika satsningar på storytelling. Muntligt berättande kan stärka språkkänslan hos barn och unga, ta tillvara och föra vidare ett kulturarv, förmedla olika varianter av det svenska språket. Berättandet handlar även om konsten att lyssna och internationellt används storytelling i många sammanhang, allt från läkande processer till marknadsföring. Hösten 2013 samlade de tre organisationerna berättarintresserade till träffar i Helsingfors och Korsholm. Deltagarna fick höra om berättande ur ett konstnärligt perspektiv, om läkande berättande, om berättande som pedagogiskt verktyg och om storytelling för förenings- och landsbygdsutveckling. Det visade sig att det finns ett växande intresse för muntligt berättande, samt ett behov av fortbildning och olika forum för storytelling. Satsningen Svenskfinland berättar är en fortsättning på organisationernas samarbete och målet är att samla berättelser och inspirera till att dela dem. Alla kan berätta

I september-oktober 2014 ordnades en serie om nio inspirationskvällar runtom i Svenskfinland – i Pargas, Raseborg, Karleby, Åbo, Helsingfors, Borgå, Vasa, Kristinestad och Kimito. Berättelser med lokal anknytning var i fokus och målet var att 32

MAASEUTUPLUS 5/2014

stärka den muntliga berättartraditionen. Under kvällarna deltog totalt närmare 100 personer. Det handlade bl.a. om djävlar och banditer, om baroner och drängar, om fattiga och rika, om tomtar och troll, om pidrospel, sjömän, ortnamn, skogsväsen, sjörövare, utdragsbord, motorstopp, amirikabiljetter och om fallande stenar. Inledare och inspiratörer var Mariella Lindén, Ann-Sofi Backgren, Gunhild Berger och Yvonne Hoffman. På många håll utgick man från Finlands svenska folkdiktning. Där finns otaliga berättelser som samlats in av Svenska litteratursällskapet, framför allt på landsbygden, under början av 1900-talet. Under kvällarna fördes också diskussioner om vilka historier vi vill föra vidare och hur vi ska göra för att fängsla lyssnaren. På många håll inspirerade kvällarna deltagarna till att fortsätta utforska lokala berättelser och fundera på hur man vill dela dem till gamla och unga, till fast bosatt och besökare. Under Svenska veckan i november hölls berättarstunder på bibliotek och caféer på olika håll och åtminstone en studiecirkel för berättarintresserade är i startgroparna. Skicka din berättelse till arrangörerna

Nästa steg är att samla berättelser till en skrift som planeras att komma ut i samband med Världsberättardagen den 20 mars 2015. Vi är speciellt intresserade av berättelser där det lokala lyfts fram och berättelser som kan användas i olika former av utvecklingsarbete, inom kulturturism, landsbygdsturism och liknande sammanhang. Alla som ruvar på en eller flera berättelser, är välkommen att skicka dem till någon av arrangörerna

SVENSKA SPALTEN

"Under kvällarna fördes också diskussioner om vilka historier vi vill föra vidare och hur vi ska göra för att fängsla lyssnaren. På många håll inspirerade kvällarna deltagarna till att fortsätta utforska lokala berättelser och fundera på hur man vill dela dem till gamla och unga, till fast bosatt och besökare"

Berättarkväll i Pargas med Tove Hagström, Ann-Sofi Backgren, Mariella Lindén, Magnus Sundman och Charlotta Rosenberg. Foto: Lena Långbacka

inom detta år. Projektet är ett samarbete mellan Sydkustens landskapsförbund, SFV Bildning och KulturÖsterbotten Söfuk med stöd av Svenska kulturfonden. Lena Långbacka Platschef Sydkustens landskapsförbund/filialkansliet i Pargas För mera information, kontakta: Lena Långbacka (Sydkustens landskapsförbund) 044-544 3348, lena.langbacka@sydkusten.fi, Vivan Lygdbäck (KulturÖsterbotten) 050-553 4051, vivan.lygdback@ kulturosterbotten.fi eller Ann-Sofi Backgren (SFV Bildning), 050-522 2642, ann-sofi.backgren@sfv.fi.

MAASEUTUPLUS 5/2014

SVENSKA SPALTEN

Gäddan ett trumfkort för Österbottens turism Österbottens Fiskarförbund driver ett projekt för gäddfisketurism som utnyttjar Kvarkens naturliga styrkor, det klara och grunda vattnet som ger gott om gädda. Förhoppningsvis ska gäddfisketurismen bli ett nytt trumfkort som kan locka särskilt engelska, franska och ryska turister till området. Jukka Viita-aho, som driver företaget Meri-Björkö i Björköby, har fått mycket konkret hjälp och information av projektet. Det har hjälpt honom att skapa kontakter och de första offertförfrågningarna från utlandet har börjat droppa in. – Inom projektet har vi inte bara suttit på möte, utan också gjort konkreta saker som främjar affärsverksamheten och i bästa fall kan ge företag inkomster. Viita-aho är inne på sitt tredje år som företagare. Han är nöjd där han i sitter i sitt företags huvudbyggnad med utsikt över det öppna havet. På bordet står en hög byggnadshandlingar. Förutom att delta i det av NTM-centralen finansierade turistprojektet, så har hans företag också fått stöd från landsbygdsfonden för att bygga en bastu. Avsikten är att förbättra servicen och utveckla verksamheten så att den kan bedrivas året runt. – Fiske är en viktig del av mitt företags tjänster. Det är svårt att ta sig fram i den steniga skärgården och då behövs vi fiskeguider som vet var man kan röra sig på området, berättar Viita-aho, som i över 40 år rört sig i Kvarken där det finns många grynnor. Viita-aho lämnade ett välavlönat arbete, som inte längre gav livet innehåll, och utbildade sig till fiskeguide. De tidigare kunderna blev samarbetspartner och gården Meri-Björkö kom lägligt till salu. – Visst är det arbetsdrygt och det blir långa arbetsdagar. Ändå känns det bra när jag får styra ut till skärgården i stället för in i morgonrusningen, berättar företagaren som är bosatt i Vasa. 34

MAASEUTUPLUS 5/2014

Tack vare projektet för gäddfisketurism fick han i våras besök av en engelsk försäljningsagent med två kunder. Enligt Viitaaho var besöket lyckat och gav upplevelser som man inte får på annat håll. – Att till havs fiska efter gädda med fluga är exotiskt för många utlänningar, vanligtvis fiskar man i älvar eller sjöar. Våra gäddor är också aktiva, det är en utmaning att få upp dem. Det finns alltså möjlighet att utveckla internationell gäddfisketurism i Österbotten,

men Viita-aho påpekar att turistföretagen skulle behöva en gemensam agent för att sköta marknadsföringen i utvalda länder. – Eftersom jag är rätt ny som företagare, har jag inte tid att göra allt. Man borde få hit researrangörerna så att de själva på plats skulle få uppleva det fina med gäddfiske. Kirsi Tikkanen Gemensam informatör för ELY-centralen i Österbotten, Aktion Österbotten rf och YHYRES-kehittämisyhdistys ry

Jukka Viita-ahos företag har fått mycket konkret hjälp och information av projektet Kvarkenfishing (www.kvarkenfishing.fi). Foto: Kirsi Tikkanen

SVENSKA SPALTEN

Hunden fungerar som terapeut Annica Keskitalo och Ann-Margret Hjulfors är på väg mot sina drömmars mål – att grunda en terapigård i Lepplax. Kvinnorna har börjat förverkliga sin företagsidé med stöd av Aktion Österbotten rf genom att utbilda sina hundar, samojeden Lowe och flatcoated retrievern Sandor. Terapihundar används till exempel vid vård på inrättningar, i daghem, i skolor och i vårdbranschen. Man har gjort undersökning om att närheten av en hund sänker blodtrycket och halten av oxytocin ökar, det vill säga må bra hormonet. – Närheten av en hund minskar spänningar, och många öppnar sig lättare för en hund än för en människa. I Sverige har poliserna hundar till hjälp då man exempelvis måste

förhöra barn. I USA används hundarna till att få patienterna att snabbare återhämta sig från operationer, och på det sättet har man sänkt sjukvårdens utgifter. Båda utbildar sig som bäst i Sverige och har redan besökt till exempel, äldreboenden, daghem och högstadier med sina hundar. – Vi har blivit väl mottagna och det finns ett stort intresse för våra tjänster. Inte ens terapeuterna kan fungera som hundarna, redan hundens närvaro är tillräcklig, påpekar Annica. Under utbildningen testas hundarnas lämplighet, men det är ingen skillnad vilken ras hunden är, för man kan till och med använda blandrashundar som terapihundar.

– Såväl hundarna som deras förare måste vara sociala och mottagliga. Dessutom behöver man olika typers hundar. Lowe, som är lugn, är lämplig för att lugna ner grupper, medan Sandor däremot ger kraft och energi, beskriver kvinnorna sina hundar, varav den ena ivrigt krafsar på dörren till sin transportbur, medan den andra lugnt tittar på besökarna. Kvinnorna tror att det i Pedersörenejden kommer att finnas en efterfrågan på tjänster av den här typen, och att efterfrågan kommer att stiga då tjänsten blir mer känd. Man kan ha nytta av terapihundarna på många sätt, man kan nästan säga att endast fantasin sätter gränserna. Terapihundarna kan användas för att öka: • Barnens motivation att lära sig • Socialt umgänge och för att minska mobbningen i skolorna • Motivationen att röra på sig och träna • Åldringarnas motivation att ta sociala kontakter • Förbättra minnesfunktioner Kirsi Tikkanen Gemensam informatör för ELY-centralen i Österbotten, Aktion Österbotten rf och YHYRES-kehittämisyhdistys ry

Annica Keskitalo med sin hund Lowe och Ann-Margret Hjulfors med sin hund Sandor. Foto: Kirsi Tikkanen

MAASEUTUPLUS 5/2014

Tutustu maaseudun kehittämistukien sähköiseen asiointiin

www.mavi.fi/hyrra ivotamme yhteistyökumppaneillemme Hyvää Joulua ja Menestystä MAASEUDUN TUET VOI HAKEA VERKOSSA ENSI VUODESTA LÄHTIEN Maaseudun kehittämiseen liittyvä paperityö helpottuu, kun yhä useampien tukien haku muuttuu sähköiseksi. Maaseudun yritys- ja hanketuet sekä maatiloille tarkoitetut investointi- ja aloitustuet voi ensi vuodesta lähtien hakea sähköisesti Hyrräverkkopalvelun kautta. Verkkopalvelu ohjaa ja opastaa hakemuksen teossa. Hakemuksen voi jättää mihin vuorokauden aikaan tahansa, miltä tahansa koneelta, jossa on verk-

koyhteys. Hakemuksen lähettäminen on vaivatonta, kun sitä varten ei tarvitse lähteä postilaatikolle tai ELY-keskuksen tai Leader-ryhmän toimistolle. Myös tarvittavat lisätiedot ja maksuhakemukset voidaan www.lounaplussa.fi toimittaa nopeasti verkon kautta. Hakija seuKoulukatu 13,pystyy 30100 FORSSA Puh. (03) 438 2070 tai 050 583 4715 raamaan hakemuksensa etenemistä Hyrrässä. Fax (03) 438 2069 Hallinnon sähköisten palvelujen käyttö yleistyy tuula.kallioinen@lounaplussa.fi vuosi vuodelta. Esimerkiksi viljelijöistä yli 60 prosenttia tekee vuosittaisen tukihakemuksensa sähköisesti.

Toivo Rau

OTA YHT

Toiminnanj Tuija Riuku tuija@verko gsm 040 54

Toivot

HYVÄÄ JOULUA JA MENESTYKSEKÄSTÄ Rauno Kuha UUTTA VUOTTA 2015! www.perapohjola.fi TEILLE TOIVOTTAVAT:

Toivotamme asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme Oikein Rauhallista ja Hyvää Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Pappilantie 9, 97700 RANUA Puh. 040 544 1164 rauno.kuha@perapohjola.fi

Pomoväst rf Gunilla Wasström www.pomovast.fi

yhte www.outokaira.fi

Toivotamme asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! www.silmu.info Gina Forsström Kirkkotie 176, 07170 PORNAINEN Bäckasinkuja 1 A, 07880 LILJENDAL Puh 041 442 6602 gina.forsstrom@silmu.info

MAASEUTUPLUS 5/2014

?? ? ? Hämmästyttää, kummastuttaa

PAKINA

Nyt ollaan jälleen kerran siinä tilanteessa, että odotellaan uuden ohjelmakauden alkamista. Ihmetellään, mihin se aika taas kuluu, kun periaatteessa asioiden pitäisi melkein parinkymmenen vuoden harjoittelun jälkeen sujua kuin vettä vaan. Ei voi ymmärtää. No, epäilemättä maaseutuohjelmaa ennen pitkää päästään kumminkin taas aloittamaan. Odotteluajan voi käyttää hyödyllisesti laittamalla asioita oikeaan perspektiiviin ja miettimällä oikeita, vastausta vailla olevia elämän suuria kysymyksiä. Miten on mahdollista, että auton jatkuva sammuttaminen ja käynnistäminen on yhtäkkiä taloudellista? Kun vuosikymmenet meille on opetettu, että nimenomaan jatkuva käynnistäminen kuluttaa moottoria ja lisää polttoaineen kulutusta merkittävästi. Ja nyt meillä on liuta uusia autoja, jotka sammuvat risteyksiin tullessa ja käynnistyvät sitten uudelleen valojen vaihtuessa. Usein ne lähtevätkin hitaammin kuin minä vanhalla Toyotallani. Miksi meillä on maaseudulla luovuttu siitä käytännöstä, että ihmiset tunnistetaan talon nimellä? Ennen sukunimien sijaan oli Alitalon Heikkiä ja Ylitalon Mikkoa ja vaikka keitä. Olisi nytkin niin kätevää kutsua naapuria vaikkapa Älvsbyhusin Eskoksi tai Kastellitalon Kaisaksi. Kuka keksi, että cd-levyt pitää pakata ärsyttäviin muovikansiin? Ne hajoavat melkein järjestäen, etenkin tupla-cdkansiot muuttuvat kasaksi irtonaisia muoviosia parin aukaisun jälkeen. Vanhat lp-levykannet olivat parhaimmillaan suoranaisia taideteoksia, joissa oli hienon kansikuvan ohella monenlaista informaatiota lauluista ja artistista. Cdlevykansista ei löydä usein edes laulujen sanoja. Sitä paitsi cd-levyjen kansitekstit ovat vuosi vuodelta pienempiä. Kuka toimittaa laskimet kuntiin? Voisivatko eri toimialat hankkia ne samalta toimittajalta? Tulisi edes joskus samanlaisia tuloksia. Oppilaiden kuljetuskustannukset ovat sivistystoimen kouluverkkoselvityksen laskuissa vain marginaalisen pieni menoerä. Sitten toisaalta teknisessä toimessa kuljetuskustannuksilla voidaan perustella rakennusluvan epääminen. Kun kunnalle tulee niin peijakkaan kalliiksi tuottaa haja-asutusalueelle asukkaille kodinhoitopalvelua tai koulutaksia. Miksi autoista tehdään koko ajan entistä suorituskykyisempiä? Tekniikka kehittyy koko ajan energiatehokkaammaksi ja ihan tavallistenkin autojen kulutus saadaan tippumaan jo 3-4 litran huitteille. Mihin se saataisiinkaan laskemaan, jos luovuttaisiin jatkuvasta lisätehon ja suorituskyvyn kehittämisen tavoitteesta? Kulkisivatko ihan muutamalla desillä? Mihin hukkui Yleisradion sivistystehtävä? Kuuntelin pitkästä aikaa YleX-lähetystä ja juontajat alkoivat keskustella tulevista festareista ja toinen mainitsi Down by the Laiturin. Tässä vaiheessa toinen juontajista paljasti, ettei ollut koskaan kuullut moisesta häppeningistä. Tällöin toinenkin alkoi epäillä kyseisen tilaisuuden olemassaoloa. Lopulta he päätyivät pyytämään kuulijoita soittamaan studioon, onko Down by the Laituria olemassa. Voi hyvä Sylvi! Vastahan sitä on vuodesta 1988 saakka Turussa järjestetty. Muistanpa sellaisenkin ajan, kun Ylen lähetyksiä kuunnellessa saattoi jopa oppia jotain. Miksi kuntien luottamushenkilöt pelkäävät vallan jakamista alueen asukkaille? Kun he yhä useammin muuten luovuttavat erityisesti vaikeissa tai ns. ilkeissä kysymyksissä päätöksentekovaltaansa täysin ulkopuolisille konsulteille. Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei. Dorfagent Linkoranta

? MAASEUTUPLUS 5/2014

LAKIMIEHEN NURKKA

Milloin yhdistyksen jäsen on esteellinen? Lainsäädännössä on yleisenä periaatteena, että päätöksentekoon ei saa osallistua se, jota asia läheisesti koskee, jottei puolueettomuutta asian käsittelyssä vaaranneta. Yhdistyslain 26 § 1 mom. ilmentää tätä periaatetta. Lainkohdan mukaan jäsen ei saa yhdistyksen kokouksessa äänestää eikä tehdä päätösehdotuksia päätettäessä hänen ja yhdistyksen välisestä sopimuksesta tai muusta asiasta, jossa hänen yksityinen etunsa on ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa.

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudellisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä. Suomen Kylätoiminta ry tarjoaa jäsenyhdistyksilleen maksutonta juridista neuvontaa esimerkiksi yhdistyslain, yhdistyksen verotukseen, yhdistyksen hallintoon, yhdistysten sääntöihin, työlainsäädäntöön ja erinäisiin sopimusasioihin liittyen. Palvelu tapahtuu pääsääntöisesti puhelimitse. SYTYn tarjoama palvelu kattaa 1 tunnin maksuttoman neuvonnan per tapaus. Tommi Siro Lakiasiaintoimisto Siro Linnankatu 18, 20100 Turku puh. (02) 2522 242 / 040-5507635 Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

MAASEUTUPLUS 5/2014

Kun kysymyksessä on jäsenen ja yhdistyksen välinen sopimus, jäsen on esteellinen riippumatta siitä, onko etujen ristiriita kyseisessä tapauksessa todellinen tai edes mahdollinen. Sopimus voi olla mikä tahansa, kuten esimerkiksi hankinta- tai työsopimus. Mikäli kysymyksessä ei ole sopimus, niin jäsenen ja yhdistyksen välillä esteellisyys syntyy vain, jos jäsenen yksityinen etu ja yhdistyksen etu ovat ristiriidassa keskenään. Esteellisyys ei siis synny pelkästään siitä, että etujen välillä voi olla ristiriita, vaan silloin kun se on kiistatonta. Tavallisin tilanne lienee, että eturistiriita koskee jotakin varallisuuspitoista oikeutta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei jäsen saa ottaa osaa päätöksentekoon, joka esimerkiksi koskee hänelle maksettavaa palkkiota hallituksen jäsenyydestä taikka toiminnantarkastajan tehtävästä. Eturistiriita voi myös koskea muun kuin jäsenen ja yhdistyksen välistä sopimusta. Jäsen on esteellinen muun muassa silloin, kun hänellä on takaussuhteen vuoksi olennaista intressiä siihen, mitä sopimuksesta päätetään. Sama on tilanne, kun päätettävänä on lahjoitus joko jäsenelle itselleen tai taholle, jossa hänellä on huomattava intressi valvottavanaan. Esteellisyys ei aiheudu siitä, että päätös yleisesti ottaen olisi jäsenille edullinen. Esteellisyyttä ei myöskään synny tilanteessa, jossa päätetään esimerkiksi jäsenen erottamisesta tai valittaessa henkilöitä luottamustehtäviin. Jäsenellä on siten oikeus äänestää itseään luottamustehtäviin sekä äänestää itseään koskevassa erottamisasiassa. Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että kun valittavana on yhdistyksen päätoiminen toiminnanjohtaja, esteellisyyden on katsottu voivan syntyä jo vaalissa, jos valinta merkitsee valituksi tulevalle tiettyjä

tai tietyntasoisia etuja, joista ei välttämättä tehdä erikseen työsopimusta. Käytännössä voi usein olla vaikeata sanoa, milloin jäsenen etu on muussa kuin sopimusasiassa ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa. Käytännössä esteellisyyttä on jouduttu oikeuskäytännössä arvioimaan silloin, kun on ollut kysymys oppilaitoksen luovuttamisesta kunnalle. Ovatko oppilaitoksen opettajat esteellisiä äänestämään kunnalle luovuttamisesta oppilaitosta ylläpitävän kannatusyhdistyksen kokouksessa, kun tehtäväksi tulevalla päätöksellä voi olla vaikutusta opettajien työsuhteen jatkumiseen ja palkkaan. Näistä tilanteista löytyy oikeuskäytäntöä kumpaankin suuntaan. Käytännössä tämä osoittaa, ettei kysymys esteellisyydestä ole aina selvä, vaan saattaa olla hyvinkin tulkinnanvarainen. Esteellisyydestä seuraa, ettei esteellinen saa tehdä päätösehdotuksia eikä äänestää asiassa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei yhdistyslakia voitane tältä osin tulkita laajentavasti siten, että esteellisen jäsenen läsnäolo ja puheoikeus olisi asiaa käsiteltäessä kielletty. On kuitenkin esitetty, että esteellistä jäsentä voitaisiin vaatia poistumaan kokoussalista päätöksenteon ajaksi, kun hän on saanut käyttää asiassa puheoikeuttaan. Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on esitetty myös näkemyksiä, joiden mukaan olisi perusteltua, ettei henkilökohtaisesti esteellinen jäsen saisi käyttää kokouksessa puheoikeutta. Taitava puhujahan voi vaikuttaa jäsenten mielipiteisiin ja arvovaltainen jäsen voi pelkällä läsnäolollaankin vaikuttaa ratkaisun sisältöön. Mitä tulee yllä tarkoitettuun tulkinnanvaraisuuteen koskien esteellisen jäsenen läsnäoloa ja puheoikeuden käyttämistä, voitaneen yhdistyksen säännöissä tiukentaa esteellisyyden vaikutuksia määräämällä esimerkiksi niin, ettei esteellinen jäsen saa olla asiaa käsiteltäessä saapuvilla eikä käyttää puheoikeutta, ellei kokous erikseen myönnä tähän lupaa. Edellä mainittu sääntömääräys selkeyttää yhdistyksen menettelytapaa tällaisissa tilanteissa.

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rf Lupajantie 1 25500 Perniö Email: info@kylatoiminta.fi www.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

EUTUP LUS TILA A MA AHSVIHUONEESEEN

A ITSELLESI, KYHDISTYKSELLE TAI KY LÄ TOIMINTA.FI INFO@KY LA UOSI

SYTYN TOIMISTO:

HANKKEET:

puheenjohtaja Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 Email: eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

JÄSSI-jätevesihanke Jätevesineuvoja Kirsi Mäkinen Puh. 045 881 4200 Email: kirsi.makinen@jatevesihanke.fi

pääsihteeri Risto Matti Niemi Puh. 050 599 5229 Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa Puh. 050 592 2726 Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi toimitussihteeri/tiedottaja Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi talouspäällikkö Tuomas Rokka Puh. 045 133 5391 Email: tuomas.rokka@kylatoiminta.fi toimistosihteeri, Kyläapu-hankkeen projektisihteeri Marianne Lemettinen Puh. 045 887 1511 Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi

30EUR / V

Kyläapu-hanke, projektipäällikkö Juhani Nenonen Puh. 045 111 52 22 Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi LEADER-asiamiehet: Heli Walls Puh. 045 327 1117 Email: heli.walls@kylatoiminta.fi Kim Smedslund Puh. 045 147 7141 kim.smedslund@kylatoiminta.fi SVENSK BYASERVICE: Svenska Studiecentralen Handelsesplanaden 12 B 17 65100 VASA Ann-Sofi Backgren ann-sofi.backgren@sfv.fi

YHTEYSTIETOJA kansainvälisiin JÄRJESTÖIHIN:

European Rural Community Alliance: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö, joka toteuttaa kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilöt: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) ja Peter Backa European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (varapuheenjohtaja) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden järjestö. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elinvoimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä. MAASEUTUPLUS 5/2014

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA KIITTÄÄ MAASEUTUPLUS-LEHDEN LUKIJOITA KULUNEESTA VUODESTA!

ONNELLISTA JA MENESTYKSEKÄSTÄ VUOTTA 2015!

http://byaservice.wordpress.com/

Hyvää joulua Maaseutuverkostoyksikkö kiittää yhteistyön vuosista 2007–2014. On ollut ilo rakentaa maaseutuverkostoa kanssanne. Uusi maaseutuverkostopalvelut -yksikkö aloittaa toimintansa vuoden 2015 alussa. Päivi, Juha-Matti, Hans, Kirsi, Maria, Hanna, Lauri ja Teemu

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin