Maaseutuplus3 2014 verkkoon

+

MAASEUTU kylät&korttelit

3/2014

jätevesiasiat kunnossa?

Ovatko jätevesijärjestelmät kunnossa kotona ja mökillä?

HÄRFÖRADLAD FISK Deltagarna ska inspireras och få ett ökat intresse för dels smart fisk.

+ LIITE VOIMISTUVAT KYLÄT VOIMISTUIVATKO KYLÄT? Puheenjohtaja pohtii toimiko kampanja.

VEDET JA KALAT

PÄÄKIRJOITUS

+ Lue koko juttu keskiaukeaman liitteestä!

Voimistuivatko kylät kampanjalla?

Professori Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittajana. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänellä on ollut enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa sekä kylä- ja Leader-asioiden parissa. eero.uusitalo@kylatoiminta.fi puh. 040 541 9916

"Kampanjan pääkysymyksessä eli kunnan ja sen kylien suhteen järjestämisessä sekä onnistuttiin että epäonnistuttiin"

2

MAASEUTUPLUS 3/2014

Otsikon kysymys on samaa laatua kuin odotettaisiin paranevalta terveydenhoidolta kuolemattomuutta tai kohenevalta koulutukselta pöljyyden poistumista.

Kampanja oli prosessi ja se tuottaa asteittain tuloksia, mutta ei tietenkään mahdottomuuksia. Kolmen ja puolen vuoden tapahtumasarja oli poikkeuksellinen syväsukellus paikallisen kehittämisen pulmiin ja mahdollisuuksiin. Nostan niistä esille muutamia.

Kampanjan pääkysymyksessä eli kunnan ja sen kylien suhteen järjestämisessä sekä onnistuttiin että epäonnistuttiin.

Edellinen seikka liittyi etenkin ajoitukseen.

Alkoihan keskustelu lähidemokratiasta kesken kampanjan ja kampanja pystyi keskustelua lisäämään ja täsmentämään.

Epäonnistuminen johtui kunnallishallinnon toimijoiden vähäisestä kiinnostuksesta kylien voimistamista kohtaan.

Kampanja ei saanut kunnallishallinnon toimijoita riittävästi liikkeelle. Silti kampanja avasi monen silmät näkemään kunnan ja sen kylien avuttoman suhteen ja tarpeen järjestää lähidemokratia aidosti ja tasapuolisesti. Suurenevien kuntien edustuksellinen demokratia vaatii vahvistuakseen ja tuloksia saadakseen täydennystä suoralta demokratialta.

Kampanja aiheutti ymmärrettävästi keskustelua viranomaisten ja paikallistoimijoiden suhteista, pulmista ja saavutetusta luottamuksesta. Näissä asioissa on ilahduttavasti edistytty. Pulmat ovat harvoin organisaatiokohtaisia, enemmän henkilöistä riippuvaisia ja syitä on molemmissa osapuolissa. Iso loikka eteenpäin on otettu myös kylä- ja Leader-toimijoiden yhteispelin ja keskinäisen ymmärryksen edistämisessä. Alun alkaen siellä täällä esiintyneet epäilykset ovat olleet turhia.

Nyt kollegiaalisuus ja käsitys yhteisvastuusta paikallisessa kehitystyössä ovat ylivoimainen pääsääntö. Tulokset puhuvat

puolestaan. Yli 40 000 luottamus- ja vapaaehtoistyön tekijää auttaa ja tukee ainakin 225 kylä- ja Leader-työn ammattilaista.

Kampanjateemoista sopimustoiminta sekä seurakuntien, yhdistysten ja kuntien yhteistyön kehittäminen osoittautuivat lähidemokratian ohella mahdollisuuksiksi, joissa on kaikilla osapuolilla saavutettavaa.

Teemat esiintyvätkin jo kyläsuunnitelmissa ja Leader-ryhmien strategioissa aiempaa enemmän. Julkisen talouden jatkuvat ongelmat heijastuvat kaikkiin ja pakottavat etsimään uusia työtapoja ja työnjaon muotoja. Niitä todella on, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää määrätietoista tiedon hankintaa ja naapurilta oppimista.

Pohjoisten maakuntien kyläyhdistysten pyrkimys lisätä kumppanusten välistä tiedon ja kokemusten vaihtoa on erinomainen asia.

Maakunta kylien ja muiden paikalliskehittäjien toimintaympäristönä on kehittymässä hyvään suuntaan. Alueohjelmissa paikallinen kehitystyö otetaan aiempaa paremmin huomioon, kylä- ja Leadertoimijoita on aluetason toimielimissä ja alue- ja paikkaperustaisesta työstä kiinnostuneiden yhdistysten maakunnallinen yhteistyö on jämäköitymissä. Tavoitteita ei vielä ole saavutettu, mutta edistymisen mahdollisuus on todistettu. Kun suurimpien kaupunkien keskustojen kansalaistoimijat, nopeasti lisääntyvät kuntakohtaiset kyläyhdistykset sekä kirkonkylien kyläyhdistykset tulevat mukaan toimintaan, rajoitteita raivataan lisää.

Voimistuvatko siis kylät ja niihin verrattavat kaupunginosat ja kirkonkylät? Vastaus on myönteinen. Kuitenkaan maali ei edes häämötä, mutta me tiedämme, mihin tähtäämme ja mitä teemme. Kiitos Voimistuvat Kylät- kampanjan järjestäjille, osallistujille ja rahoittajille. Työ jatkuu.

Eero Uusitalo

KYLÄTOIMINNAN, LEADERTYÖN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA

S TUP LEUSEEN U E S A E N MA TI LA ASI, KAHVIHUOKSELLE

SISÄLLYSLUETTELO

E TY ITSELL KY LÄYHDIS I TA TA.FI OIMIN I T A L Y K S INFO@EUR /VUO

30

SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSANDELARNAS OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

Suomen Kylätoiminta ry Byaverksamhet i Finland rf

www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi yhteistyössä: maaseutuverkostoyksikkö landsbygdsnätverket

www.maaseutu.fi

Svenska studiecentraleN ruotsinkielinen opintokeskus

+

MAASEUTU kylät&korttelit

3/2014

pääkirjoitus: Voimistuivatko kylät kampanjalla? 2 pääsihteerin palsta: maaseutupolitiikan savotta jatkuu 4 ajankohtaista 5

www.ssc.fi

kyläasiamiehen nurkkaus: pienin, mutta varmoin askelein 7

päätoimittaja Chefredaktör

ajankohtaista 8

Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

kolumni: palvelujen maaltamuutto 9

Toimitussihteeri, taitto redaktör

miksi kylien liiketoiminta on vaikeaa? 17

Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi tilaukset prenumarationer

ovatko jätevesijärjestelmät kiinteistölläsi kunnossa? 10 ei sunkhaan se kannatte 14

verkon vetäjien verkottaja uskoo yhteistyöhön 18 paikallisella aktivoinnilla tehokkuutta rantojen ja vesien hoitoon 20 yhteistyöllä puhtaat vesistöt 24 kalannahkäsineillä kalastusperinteen puolesta 25

Tiina Lehto Puh. 045 120 2302 tiina.lehto@kylatoiminta.fi

kolumni: laita sinäkin lusikkasi lähiruokasoppaan 27

ilmestyy Utkommer

fantaskiska produkter av fiskskinn 30

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år 30 EUR / vuosi /år

landsbygdsriksdag i pedersöre 4-5 oktober 31

ilmoitusmyynti annonser

PAKINA: UNTEN MAILLE 34 34

härföradlad fisk 28 yrkesfisket - en grön näring på en blå åker 29

kolumni: liikaa energiaa? 32

Mediamyynti Viljanen T:mi Puh. 0400 560 506 ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi Painopaikka Tryckeri

Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 1457-7240 KANSI OMSLAG: Jukka Korpivuoma

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) toimii paikallista kehittämistä edistävien järjestöjen, kylien sekä Leader-ryhmien eduntekijänä. www.kylatoiminta.fi www.facebook.com/SuomenKylatoimintaRy

Maaseutuverkosto välittää tietoa maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuuksista. www.maaseutu.fi www.facebook.com/JaljetTulevaisuuteen

MAASEUTUPLUS 3/2014

3

PÄÄSIHTEERIN PALSTA KANNANOTTO "Useassa yhteydessä suomalaista maaseutupoliittista järjestelmää on pidetty kansainvälisesti kehittyneenä ja rakenteeltaan toimivana, koska maaseudun yhteisöillä on vahva rooli ja toiminta aidosti alhaalta ylöspäin suuntautuvaa"

Maaseutupolitiikan savotta jatkuu

Risto Matti Niemi on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihteerinä vuodesta 2006 ja hän on mukana myös kaupunginosatoiminnassa. ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi puh. 050 599 5229

4

MAASEUTUPLUS 3/2014

Viime aikoina useat maaseututoimijat ovat olleet huolestuneita Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) toiminnasta ja toimintatavasta sekä maaseutupolitiikan tulevaisuudesta.

Suomen maaseutupoliittisessa järjestelmässä oleellisia osia ovat aina olleet yhteistyöryhmä ja sen verkostot, sihteeristö ja teemaryhmät, kokonaisohjelmien laadintaprosessi sekä maaseudun kehittämisohjelmat, niin kansalliset kuin EU-rahoitteiset.

YTR on vienyt johdonmukaisesti maaseutupoliittista järjestelmää eteenpäin. Siksi Suomessa maaseutupolitiikan strategia ja sisältö ovat kehittyneet ja täsmentyneet, tähän asti.

YTR:n tärkein toimintatapa on kustannustehokas, verkostoihin perustuva ohjelma- ja teemaryhmätyö. Useita valtakunnallisia maaseutuohjelmia on laadittu viime vuosina. Maaseutupoliittisia kokonaisohjelmien ehdotuksia toteutetaan ministeriöiden ja paikallistoimijoiden päätöksinä, neuvotteluin ja teemaryhmien työllä osana hallitusohjelmaa. Ja näin pitäisi olla jatkossakin.

Maaseutupolitiikassa korostetaan poikkihallinnollista yhteistyötä. Näin politiikalla lisätään hallinnonalojen ja eri sidosryhmien toimien vaikuttavuutta. Useassa yhteydessä suomalaista maaseutupoliittista järjestelmää on pidetty kansainvälisesti kehittyneenä ja rakenteeltaan toimivana, koska maaseudun yhteisöillä on vahva rooli ja toiminta aidosti alhaalta ylöspäin suuntautuvaa. Julkisten varojen ja viranomaistyön rinnalle saadaan kehittämistyöhön yhteisiä voimavaroja ja omaehtoista asiantuntijuutta.

Tällä hetkellä YTR:n tilanne on kuitenkin huolestuttava; YTR:n pääsihteeri on pitkän odottelun jälkeen nimetty vasta nyt, YTR:llä ei ole tiedottajaa tai päivitettyjä kotisivuja, hyvin toimineita ja tuloksia aikaansaaneita teemaryhmiä ja niiden alueellisia vastinpareja on lopetettu keinotekoisesti, YTR:n sihteeristöä on karsittu turhaan ja kehittämisvaroja on olennaisesti vähennetty. Usea tärkeä avainalue ansaitsee oman teemaryhmänsä, kuten maaseutumatkailu, lähiruoka ja maaseutuasuminen - hyvin laaja-alainen verkosto ilman selvää toimeksiantoa ei pysty vastaamaan tarpeeseen.

Myös itse YTR:n työtapa harvoine kokouksineen kangertelee. YTR:n jäsenille ja sihteeristölle on tarjottava kokouksissa mahdollisimman avoin tilaisuus vaikuttaa käsiteltäviin asioihin, eikä tuoda kokouksiin valmiiksi lukkoon lyötyjä linjauksia, mihin ei enää pystytä vaikuttamaan. Kuudennen kokonaisohjelman käsittelytapa herätti jäsenistössä hämmennystä, eikä se vahvistanut keskinäistä luottamusta.

Maaseutupolitiikka on poikkihallinnollinen politiikanala, minkä tulee näkyä tavoitteissa ja työmenetelmissä. Tämä on nimenomaan YTR:n vastuulla. Toimintaa on uudistettava, mutta tekemisen meininki pitää säilyä ja halu kantaa vastuita.

Toivottavasti Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän työlle annetaan nykyistä paremmat mahdollisuudet jatkaa sitä pitkäjänteistä kehittämistyötä, mitä se on tehnyt jo 25 vuotta.

Risto Matti Niemi

AJANKOHTAISTA !

LIIN A A K A LO i l le O L mijo TU i o E t s V i R al l h la

TE

ju aik i l le p rheen e p Kaik o .! ok .-31.8 ettu k 0 t i 3 o a k l el tar asalm k inta.fi n a m i H o t .kyla www

AJANKOHTAISTA SYTYSSÄ Paikallisen kehittämisen valtakunnallinen ohjelma 2014-2020 "Voimistuvat kylät - Vahvistuvat lähiyhteisöt" on valmis! Ohjelma on luettavissa SYTYn sivuilla (www.kylatoiminta.fi) sekä sitä voi tilata SYTYn toimistolta (marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi).

Ohjelmasta valmistuu myös esite suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi kesäkuussa.

Vielä ehtii osallistua! Suomen Kylätoiminta ry ja Kuntaliitto etsivät Vuoden Kylämyönteisintä kuntaa. Ehdotukset Vuoden kylämyönteisimmaksi kunnaksi toimitetaan 31.5.2014 mennessä maakunnalliselle kyläyhdistykselle. Valinta julkaistaan syyskuun kuntamarkkinoilla.

Viime vuonna kunnia meni Tammelaan. Lisätietoja löytyy SYTYn ja Kuntaliiton sivuilta.

Tervetuloa juhlimaanVuoden Kylää, Kylätoiminnan tiennäyttäjiä, Vuoden maaseututoimijaa sekä Vuoden maaseutukasvoa, jotka palkitaan 30.31.8.2014 LOKAALI-juhlaseminaarin yhteydessä Keski-Suomessa, Hankasalmen Revontulessa. Lisätietoja: www. facebook.com/lokaalitapahtuma sekä SYTyn kotisivuilta.

SYTYssä aloitti uusi talouspäällikkö Tuomas Rokka rakastetun Raija Tuppuraisen jäädessä eläkkeelle toukokuussa. Kiitokset Raijalle kaikista näistä vuosista ja mukavia eläkepäiviä!

KESÄN TAPAHTUMIA

3

13.00 SYTYn hallituksen kokous, Helsinki

9-14

Koko päivä + viikko Avoimet Kylät -päivää vietetään 14.6. mm. Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Savossa. Ja sitä edeltää Leader-viikko. Tutustu tarjontaan: www.leadersuomi. fi ja www.kylatoiminta.fi

30-31

Koko viikonloppu Paikalliskehittäjien koko perheen juhla LOKAALI järjestetään tänä vuonna Hankasalmella, KeskiSuomessa. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita! Katso lisää: www.facebook.com/ lokaalitapahtuma ja SYTYn kotisivuilta.

kesäkuu

kesäkuu

Tuomas Rokka aloitti SYTYn talouspäällikkönä huhtikuussa

"Olen syntynyt Kotaladossa Perniössä. Tällä hetkellä asun omakotitalossa Salossa Sirkkulassa avopuolisoni Minnan ja 4-vuotiaan Enni-tyttöni kanssa. Työurani olen pääasiassa tehnyt Salon OPKiinteistökeskuksessa kirjanpitäjänä ja palkanlaskijana. Harrastuksiin kuuluu kaikenlainen kuntoilu.

Lähinnä tulee harrastettua juoksua, uintia ja kuntosalia. Seurassa olen harrastanut jalkapalloa Salon Vilpaassa."

SYTY-LAATIKKO

elokuu

MAVE-LAATIKKO

10-11 syyskuu

Suomen kylätoiminta ry:n toimisto muuttaa

SYTYn toimisto muuttaa Suomusjärveltä Perniön kunnantaloon 13. kesäkuuta. Kunnostettu Perniön kunnantalo tarjoaa SYTYlle hyvät kokous- ja toimistotyötilat. Tervetuloa syksyllä tervehtimään meitä uusiin tiloihin Perniöön!

Aika toistaiseksi avoinna Vuoden kylämyönteisin kunta 2014 valitaan maakuntien ehdotuksista. Tunnustuksen saava kunta julkistetaan Kuntamarkkinoiden yhteydessä Kuntatalolla Helsingissa syyskuussa.

Katso lisää: www.kylatoiminta.fi ja www.maaseutu.fi

MAASEUTUPLUS 3/2014

5

AJANKOHTAISTA Soinilansalmi: vuosi Vuoden kylänä Miten valinta Vuoden kyläksi 2013 on vaikuttanut Soinilansalmella?

SYTYn Pipsa Salolammi esittää kysymykset ja kyläyhdistyksen puheenjohtaja Arja Huovinen vastaa.

Miten muut kylät huomioivat voiton?

- Syksyllä tuli onnitteluita ympäri Suomen. Nykyisin tulee kyselyitä neuvoista, esimerkiksi kuinka kylätalo ostetaan kunnalta ja mikä olisi sille käypä hinta sekä miten varainhankintaa tehdään.

Kylä sai julkisuutta ja samalla myös Leppävirran kunta, miten tämä näkyy arjessa?

-Alueelle on saapunut tonttikyselyitä, sillä kyläyhdistyksen alue on vesistöjen ympäröimää kaunista aluetta. Tällä hetkellä ei taida tontteja olla myytävänä. Toivottavasti maanomistajat piristyisivät tässä asiassa ja kunnan taholta tulisi helpotusta nykyisiin kaavoitusmääräyksiin haja-asutusalueita koskien. Positiivista kehitystä väestössä on kuitenkin tapahtunut ja suhteessa monet nuoret ovat palanneet kotikonnuille.

Yhteistyö kunnan kanssa on tiivistynyt kovasti viime syksystä. Olemme olleet kunnan mannekiineina, sillä aina kun kerromme kylästämme, niin samalla kylä edustaakoko kuntaa. Kunnalla ja Leppävirran kylillä on hyvä yhteistyön kulttuuri, ja emme me olisi vuoden kylä jos asenneilmapiiri ei olisi hyvä kunnassa. Leppävirralla on toimnut kyläneuvosto jo useamman vuoden ja sillä on selkeä paikka kunnassa. Ja aina kun kertoo kylästä, niin samalla kylä edustaa koko kuntaa. Kunnalla ja kylällä on aikaisemminkin ollut hyvä yhteistyö, ja emme me olisi vuoden kylä jos asenneilmapiiri ei olisi hyvä kunnassa.

Miten kyläläiset kokivat voiton?

-Yhteishenki on kasvanut kylällä entisestään ja se näkyy sitä kautta oikeastaan ihan kaikessa. Marraskuisessa voitonjuhlassa Salmitalolla Seppo Kääriäinen toi valtionvallan tervehdyksen, Pohjois-Savon maakuntajohtaja Jussi Huttunen toi maakunnan tervehdyksen sekä lukuisat muut yhteistyötahot kannustivat ja tsemppasivat meitä. Se kaikki lämmitti kovasti mieltä ja antoi uskoa tähän kotiseutu- ja kylätoimintatyöhön.

Mikä on Soinilansalmen menestyksen salaisuus?

-Nuoret aikuiset mukaan toimintaan. Ja tässä auttoi voittokin: Lokaalissa mukana ollut yksi nuori kyläläinen lisää innostui ja lähti mukaan kyläyhdistystoimintaan. Talvitemppeli toteutettiin lasten ideana, ja nyt ne lapset ovat nuoria aikuisia ja aktiivisesti mukana toiminnassa. Lasten kuuleminen ja huomioonottaminen on tärkeää, sillä heistä kasvaa nopeasti osallistuvia nuoria.

Millainen toimintasuunnitelma kyläläisillä on lähiaikoina ja mikä suunnitelma upealle Salmitalon kylätalolle?

-Kylätalon kalenterissa on jo 6/7 päivää ohjelmaa. Mutta jos joku yrittäjä haluaisi tulla, kuten nyt jo käyvät parturi-kampaaja ja hieroja, niin kyllä se järjestyisi. Kylätalolla järjestetään äijäjoogaa, kuorolaulua, kädentaitoja ja atk:ta. Ensi kesä on aika lailla myyty muutamia hajapäiviä lukuunottamatta. Salmitalolla järjestetään paljon leirejä, juhlia, sukukokouksia, häitä yms. Kylätalo myy itse itseään. Tänä vuonna taloa on varattu juhlakäyttöön myös talvella. Kylällä järjestetään 30-vuotisjuhlasoutu heinäkuun 6.päivä ja se jää viimeiseksi kerraksi. Ensi vuonna sitten jotain muuta.

6

MAASEUTUPLUS 3/2014

TÄMÄ PUUTTUU VIELÄ!!

YTR SAI PÄÄSIHTEERIN

Vihdoin Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmälle (YTR) nimettiin pääsihteeri, onnea Christell Åström! Christell, tuttavallisemmin Cia siirtyi TEM:iin Kuntaliitosta. Cia on jo pitkään ollut vahvasti mukana YTR:ssä, joten kuviot ovat hänelle entuudestaan tuttuja.

Työ- ja elinkeinoministeriö nimitti 15.4.2014 alkaen erityisasiantuntija Christell Åström Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän pääsihteeriksi. Valtioneuvosto on 11.7.2013 asettanut Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) jatkokaudelle 17.7.2013-31.12.2015.

Odotan Cialta pientä haastattelua_ Millainen maaseudun kehittäjän tausta sinulla on (työja vapaa-aika)?

Miten YTR palvelee maaseutua?

Millaisen kurssin YTR nyt ottaa ja mitä odotat seuraavilta vuosiltasi pääsihteerinä?

Christell Åström. Kuva: Kirsi Tikkanen

KYLÄASIAMIEHEN NURKKAUS Tällä palstalla vuorottelevat kolme kyläasiamiestä eri puolilta Suomea ja he pohtivat, miten asiat maaseudulla oikein ovat.

Pienin, mutta varmoin askelein

Sirpa Vähäuski Kymenlaakson kylien kyläasiamies sirpa.vahauski@pp.inet.fi

Valtio korjaa tämän tien kohdan vasta, kun tässä sattuu riittävän paha onnettomuus.

Kunta puuttuu tuohon vasta, kun jotain peruuttamatonta tapahtuu. Tällaisia kommentteja olen kuullut toteuttaessani arjen turvaa tukevia hankkeita Kymenlaaksossa.

Osa toimijoista on omaehtoisesta varautumisesta ja sen vahvistamisesta puhuttaessa noudattanut samantapaista linjaa. Onpa ylireagointia ja turhaa hössötystä. Ei meille ennenkään ole mitään sattunut. Kyllä me sitten tarvittaessa osataan toimia, jos jotain kuitenkin tapahtuisi.

Kymenlaaksolaista kylätoimintaa kuvaa tällä hetkellä parhaiten sana epätasaisuus.

Osa kylistä ja asuinalueista tekee vaikka mitä ja jotkut eivät innostu sitten mistään.

Toimi siinä sitten maakunnallisena kyläasiamiehenä ja kohtele kaikkia tasapuolisesti.

Kylien kannalta huonosti hoidettu uuden Kouvolan perustaminen on jättänyt joihinkin toimijatahoihin lähtemättömät arvet. Jälkeenpäin tehdyt korjaavat liikkeet ja myönnytykset eivät ole kaikkien tuskaa helpottaneet. Toisaalta rypeminen ja rämpiminen vanhoissa asioissa saisi vähän kerrallaan riittää. Keskustan tavaratalon

sulkeminen tai useat muutkaan vähemmän miellyttävät tapahtumat eivät ole uuden kaupungin aiheuttamia.

Eteläisessä maakunnassa monet varpaillaan odottavat, mitä tuleman pitää.

Vaikka juuri nyt olisi otollinen aika pitää ääntä, tehdä ehdotuksia, ajaa omaa asiaa.

Siltä varalta, että tulee kuntaliitoksia, uusia kuntia. Että olisi jotain maakunnan toiselta laidalta opittu.

Olemme hankeyhteistyökumppaneiden kanssa rampanneet kyläkierroksilla ja puhuneet, toivoneet ja jopa vaatineet lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia. Siksipä on ilahduttavaa, että mm. Haminan kaupungissa ymmärretään kylä- ja asukastoiminnan merkitys. Edustajat kutsutaan jatkossa kaupunginjohtajan aamukahveille.

Vuoropuhelua lisäävät tapaamiset toteutetaan osapuolten toivomusten mukaisesti ja niitä jatketaan säännöllisesti.

Salakavalasti nurkan takana kuitenkin vaanii oman ja toisten tekemisten vähättely.

Se mönkii erityisesti esiin vuodesta toiseen, kun sitkeästi haemme kyliä ilmoittautumaan vuoden kylän mittelöön. Ei kai me nyt itseämme voida ehdottaa, eihän me olla tehty mitään erityistä. Naapurikylää me ei ehdoteta ainakaan, ne nyt ei ole tehneet senkään vertaa.

Kylätoimintaa työkseni seuraavana uskallan muuta väittää. Yhteisöllisyys ja koriseuturakkaus ovat vahvasti läsnä kylien elämässä ja toiminnassa. Emme odota ihmetekoja, pienet eteenpäin vievät askeleet riittävät.

Metsää ei näe puilta ja lähelle on vaikea nähdä. Nuo vanhat, hieman mukaillut sanonnat sopivat kylätoimintaankin.

Liki kolmekymmentä vuotta sitten muutin mieheni kotitilalle suoraan Lappeenrannan keskustasta. Kaupunkilaisen silmin kyliltä löytyi paljon ihasteltavaa.

Toistakymmentä vuotta sitten ensimmäisenä kyläasiamiesurani keväänä olin matkalla kyläkokoukseen, kun hyvissä ajoin liikkeellä ollessani pysähdyin kylän uimarantaan. Maisema oli kuin postikor-

tista, ellei kauniimpikin. Eteläkarjalaisten geenieni vuoksi kai, aloin vuolaasti jutella laiturilla istuvan miehen kanssa. Kylläpä on teillä kauniit olosuhteet täällä. Kyllä kelpaa ihmisen tällaisessa kylässä asustella.

Ja varsin aktiivista kylätoimintaakin teillä tuntuu olevan. Mies katseli minua aikansa syrjäkarein ja sitten verkkaisesti tokaisi.

Täällä on ollut tällaista yli 60 vuotta eikä tämä nyt niin ihmeellistä ole. Yrittävät siellä kyläyhdistyksessä jotain tontteja merkitä ja myydä kaupunkilaisille, mutta kuka hullu tänne nyt muuttaisi asumaan.

Tällä kertaa lehden teemana on kalat ja vedet. Aihepiiri on minulle vieras ja miettimällä mietin, olisiko jaettavaksi kokemusta ja löytyihän se. Kolmevuotias tyttö istuu Saimaan rantakivillä suuresti ihailemansa papan rinnalla. Pappa nostelee ylös pulleita ahvenia tasaiseen tahtiin. Tytön ongenkoho kelluu väräjävän veden pinnalla niin kauan, että pieni onkija nukahtaa, vapa kuitenkin tiukasti kädessä. Kohta pappa herättää. Katohan sie, siellä voipi olla jotakin koukussa kiinne.

Pientäkin pienempi kiiski nousee ylös.

Liki läpinäkyvä, pikkuriikkinen sintti kuvataan ylpeän kalastajan silmien loistaessa ja suun kiertyessä suunnattoman suureen hymyyn. Tuo valokuva on tallessa, sitä katsellessa rakas lapsuusmuisto palaa elävänä mieleen. Jälkeenpäin vuosien päästä minulle kerrottiin, että kiiski oli löytynyt isomman kalan vatsasta papan puhdistaessa saalistaan. Pappa oli halunnut minun saavan mukavan muiston kalaretkestä ja tehnyt pienen kepposen pujottamalla kiisken koukkuun.

Tuosta kalajutusta tähän päivään minut tuo ajatus siitä, miten tärkeä tuo papan ele oli. Kuinka painavalta järvestä noussut kala tuntui ja miten suurta iloa se pienelle tytölle tuotti. Mihin nyt aikuisena ovat hautautuneet elämän pienet ilot? Eikö voisi olla yhteisesti hyväksytty lupa asettaa vaatimattomiakin tavoitteita. Saaliin ei tarvitse aina olla valaan kokoinen.

MAASEUTUPLUS 2/2014

7

AJANKOHTAISTA

Voivatko teknologia, uudet asenteet ja lähipalvelukeskus pelastaa kylät ja koulut?

Mikkelissä päätettiin miettiä toisenlaisia keinoja. Ajassa, jossa menestyksemme avaimiksi ovat nousseet yhteisöllisyys, luonnon ja lähituotannon arvostus ja jossa ihmiset, tieto ja tavarat liikkuvat sujuvammin ja edullisemmin kuin koskaan aiemmin, on löydettävä uusia keinoja tuottaa palveluja taloudellisesti. Digiteknologiaa hyödyntämällä on mahdollista parantaa palveluiden tuottavuutta ja helpottaa asukkaiden arkea.

Mikkelissä kehitettiin täysin uudenlaista tapaa toimia. Mikkelin kaupunki päätti rakentaa taloudellista vaikuttavuutta unohtamalla totutut tavat ja organisaatioiden raja-aidat. Lähipalvelukeskuksen konseptoinnissa lähdettiin aidosti asiakaslähtöisyyden tielle. Kylien asukkaita tarkasteltiin yhteisönä ja mietittiin, miten yhteisö saadaan toimimaan merkityksellisen tekemisen ympärillä hyvinvointia rakentaen.

Lähipalvelukeskuksella taloudellista tuottavuutta ja parempaa arkea

Mikkelissä syntyi uudenlainen konsepti, joka todella toimii. Jo kokeilun perusteella voi sanoa, että lähipalvelukeskus on mahdollinen.

Kyläruokala, DigiSali ja Avoin työpaja ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, että olemassa olevaa työn tekemisen tapaa rajustikin muuttamalla, saadan näkyviä tuloksia aikaan – talouden ja hyvinvoinnin hyötyvaikutukset näkyvät sosiaalitoimessa, terveystoimessa ja työllisyyden hoidossa.

Avoimen työpajan kautta monipuoliset ja merkitykselliset työtehtävät työllistävät luontevassa työyhteisössä ja ohjaavat työllistettäviä koulutukseen, oppisopimuksen pariin tai avoimille työmarkkinoille.

Esimerkiksi yhden nuoren saattaminen uudelle polulle ja vakavan syrjäytymiskehityksen katkaisu tuottaa vuodessa 1,3 miljoonan euron säästön ja vastaavasti kymmenen ihmisen pitäminen poissa työmarkkinatukilistalta lähes 42 000 euron vuositason säästön.

Ihastjärvellä syksyllä 2013 konseptoitu DigiSali mahdollistaa hyvinvointipalveluiden korkealaatuisen tuottamisen ja yhteisöllisen kuluttamisen. Kyyhkylän hyvinvointipalveluita on kevään aikana mahdollista käyttää lähipalvelukeskuksessa paikan päällä, mutta myös digitaalisesti, toteaa Kylä koulussa -hankkeen projektipäällikkö Pia Tuunanen.

DigiSalissa palvelut tuodaan digitaalisin ratkaisuin lähelle kyläläisiä, osaksi parempaa ja helpompaa arkea. Konsepti lisää asukkaiden osallisuutta yhteisölliseen tekemiseen ja tuo laadukkaita lisävuosia kotona asumiseen palveluiden tuottamisen tapoja monipuolistamalla. DigiSali lisää palveluiden tuottavuutta ja luo yksityisille palveluntuottajille uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Lähipalvelukeskusmalli vaatii uudenlaista johtajuutta, mutta taloudelliset mahdollisuudet ja vaikutukset ovat häkellyttävän hyviä.

Soile Kuitunen kehitysjohtaja, Mikkelin kaupunki soile.kuitunen@mikkeli.fi 8

MAASEUTUPLUS 3/2014

Vuolijoen koulun oppilaille Ipadeja Vuolijoen koulun vanhempainyhdistys yrittäjien kanssa hankki 10 iPadia oppilaiden käyttöön. Samaan aikaan myös koko koulun kattava langaton verkko saatiin käyttöön. Ensi syksynä myös Lohtajan koulun kaksi luokkaa saavat tabletit kaupungin toimesta. Kajaanin kaupungin tieto- ja viestintästrategia on samalla tekeillä.

Kaikkein pisimmällä Kainuussa ollaan kuitenkin Ristijärvellä, jossa tabletteja on käytetty opetuksen apuna jo viime syksystä lähtien.

Vuolijoen koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Soini kertoo, että iPadejä varten yhdistys teki varainhankintaa noin vuoden ajan, mutta ratkaisevaksi avuksi saatiin hankkeeseen yrittäjät.

– Koulun vanhemmat ja yrittäjät ymmärsivät että tietotekniikka on nykyaikaa. Vuolijoella tietotekniikan opetus oli aiemmin surkeata. Nyt näyttää siltä, että iPadien hankkiminen oli oikea ratkaisu. Tietotekniikka on ennen kaikkea apuväline.

Jatkossa ei varmaan sellaista työtä tule lapsille vastaan, jossa tietotekniikka ei olisi apuna, Soini iloitsi.

Koulun johtaja opettaja Aila Haataja kertoi, että koulun omat määrärahat eivät olisi koskaan riittäneet tablettien hankkimiseen.

– Olin itsekin aluksi kriittinen hankinnan onnistumiseen.

Kiitos vanhempainyhdistykselle tästä avustuksesta, Haataja sanoi.

Vuolijoen koulun vanhempainyhdistyksen ja yrittäjien lahjoituksen arvoa kuvannee parhaiten se, että yksi iPadi vastaa yhden oppilaan viiden vuoden oppimismateriaalien kustannuksia! Jussi Soini kertoi, että Vuolijoen kunnan lakkauttamisen aikaan vuonna 2007 perustettu yhdistys on koko ajan ollut tukemassa sulkemisuhan alla ollutta koulua. Tällä hetkellä 59 oppilaan koulun tulevaisuus kuitenkin näyttää paremmalta.

Asko Kurki

Kuva: Asko Kurki

KOLUMNI

PALVELUJEN MAALTAMUUTTO

Arto Ojakangas havainnoi maaseudun elämää Eskolan kylässä.

Arto tunnetaan seuduillaan kirjailijana, mutta viralliset työvuotensa hän on viettänyt mm. maanviljelijänä, toimittajana ja sahatyömiehenä. www.artoojakangas.fi

Voi ehkä puhua kasaantumisilmiöstä tai läjiksi läjähtämisistä. Miten vain. Palvelut keskittyvät yhä suurempiin paikkoihin.

Ensimmäisinä ilmiöstä saivat kärsiä kylät.

Sellaisetkin, joissa elinvoimaa oli ja on vielä jäljellä. Nyt ilmiö koettelee jo kuntakeskuksiakin ja aikanaan kaupungiksi muuttumisen autuuteen uskoneita pitäjiä.

Aikanaan oman kyläni kyläyhdistys taisteli pontevasti postitoimiston säilymisen puolesta. Oltiin jopa toiveikkaita. Ei tajuttu, että lopullinen muutos oli alkanut ja iso pyörä oli lähtenyt pyörimään. Hetken kuluttua koko ei vain kylä vaan myös koko kaupunki oli asiamiespostin varassa. Kuin palvelumielensä menettämistä häveten posti muutti nimensä. Vai menikö se vain naimisiin tehotalouden kanssa?

Nyt samaan palvelutehtävistä luopumiseen ovat menneet myös pankit. Joskus oli aika, jolloin kylällä oli ainakin jonakin päivänä viikossa pankkipalvelua. Ihmisillä oli mahdollisuus hoitaa asioitaan ja tavata pankkitoimihenkilöitä. Nyt sekin alkaa kadota myös kuntien keskustoista ja pikku kaupungeista.

Aluksi pankit häätivät ihmiset kynsimään rahaa seinältään, maksamaan laskujaan tietokoneilta tai pankin porstuan automaatilla. Kassapalveluajat lyhenivät.

Aivan vasta Nordea ilmoitti, että kassapalvelut kaupungissa loppuvat kokonaan.

Niille ei pankin mukaan ole enää käyttäjiä.

No, myönnetään, en ole itsekään käynyt kassa-asioilla pankissa vuosiin.

Mutta. Mutta. Mutta.

Käyttäjiä ehkä sittenkin on. Puheista päätellen heitä on aika lailla. Taitaa vain olla, että se käteinen raha, mitä on käyty nostamasta pankin tiskiltä, on ollut sitä rahaa, joka ei pankissa pesi. Käyttäjät ovat olleet enimmäkseen vanhempaa väkeä, pienen eläkkeensä nostajia. Ehkä joukossa muutama sellainenkin, joka on aina eläkepäivänä nostanut koko eläkkeen kukkaroonsa. Ehkä jalkavaivoja säästääkseen. Ehkä siitä syystä kuin se entinen kälviäläinen naisihminen, joka ison kaupungin pankkiin mennessään menetti luottonsa koko laitokseen, kun ovet

aukesivat höylisti kahvasta vetämättä. Kuka sitä rahojaan sellaisessa paikassa…

Luultavasti pankki on laskenut, että tiskillä asioitsijoiden rahat ovat niin pieni määrä pankin rahojen virrassa, että edes niiden menettäminen johonkin toiseen pankkiin ei hetkauta yritystä kärpäsen paskan vertaa. Pankin vaihdosta onkin moni puhunut. On aika metka ajatus, että joku toinen pankki voisi kilpailla mainoksella: meiltä voit nostaa omia rahojasi suoraan tiskiltä.

Käteisen ottaminen pankkikortilla automaatista ei ole suurimmalle osalle kummoinenkaan juttu. Mutta joillekin se on. Muisti vapisee eikä tunnusluku pysy päässä, sormi vapisee ja takoo vääriä numeroita yms. Jos tunnusluvun ottaa paperilapulla mukaansa, saa pelätä, että huligaanit nappaavat lapun, kortin ja rahat.

Irtisanomisten ja tehtaiden lopettamisen yhteydessä on puhuttu yritysten yhteiskuntavastuusta tai pikemminkin sen puutteesta. Edellä mainittu pankki vaahtoaa kotisivuillaan vastuullisuudestaan. Minusta pankin kassatoimintojen lopettaminen on nimenomaan yhteiskuntavastuusta liukenemista. Palveluyritykseksi mielletty lakkaa palvelemasta juuri niitä, jotka eniten palvelua tarvitsisivat. Ei Nordea niin persaukinen firma ole, että se kaatuisi muutamaan viikoittaiseen asiakaspalvelutuntiin ja palvelun tarjoamiseen sitä nimenomaan tarvitseville.

Mutta ei pankkipalvelujen katoaminen ole kehityksen viimeinen vaihe. Kun kaikki lasketaan pelkkinä euroina yhä suurempi osa palveluista keskittyy ja etääntyy.

Kyläkoulut imaistaan sivukyliltä. Lukiot hävitetään pienimmistä liitoskunnista.

Onko kylissä eläminen pelkkää menettämistä? Ovatko kylät pelkkiä suuren rahan ja valtakeskittymien apartheid –politiikan uhreja? Vastaus on: ei. Niistä pitää ehkä entistä useammin lähteä pistäytymään jonkin perässä jonnekin. Mutta se jokin minkä vuoksi kylissä asutaan on ja pysyy. Sitä ei voi viedä.

MAASEUTUPLUS 3/2014

9

VEDET JA KALAT

Ovatko jätevesijärjestelmät kiinteistölläsi

KUNNOSSA? Kirjoittanut: Kirsi Mäkinen, Kuvitus: Anna Mattsson, Suomi Design

Viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla huonosti käsitellyt jätevedet voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Heikko jätevesienkäsittely voi aiheuttaa pohjavesien ja kaivoveden pilaantumista, lisätä pintavesien rehevöitymistä sekä aiheuttaa hygieenisyyshaittaa. Käsittelemällä jätevedet kunnolla lisäämme lähiympäristömme viihtyisyyttä ja myös kiinteistöjen arvoa!

Keväällä on hyvä tarkistaa lumen alta löytyvien jätevesijärjestelmien kuntoa niin vakituisilla asunnoilla kuin kesämökeilläkin.

Jos jätevesijärjestelmä kaipaa uudistustöitä, kannattaa niitä alkaa jo suunnittelemaan, jotta työt ehditään tekemään lain ilmoittamassa määräajassa. Lisäksi on hyvä tarkistaa että jokaiselta kiinteistöltä löytyy täytettynä jätevesiselvityslomake. Lomakkeita saa esimerkiksi kunnasta tai Jässi-hankkeen nettisivuilta.

10

MAASEUTUPLUS 3/2014

Jässi-jätevesihanke • Tarjoaa haja-asutusalueen asukkaille ja mökkiläisille maksutonta, puolueetonta ja ajantasaista jätevesineuvontaa.

• Hankealueena on Pohjois-Karjalan maakunta sekä Imatra seutu (Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi ja Parikkala).

• Hanketta toteuttaa Suomen Kylätoiminta ry Yhteystiedot: Kirsi Mäkinen, puh. 045 881 4200, kirsi.makinen@jatevesihanke.fi www.jatevesihanke.fi

VEDET JA KALAT

Syntyykö mökilläsi vähän jätevettä?

Kesämökeillä on usein vähäisesti vesivarustelua ja veden käyttö on muutenkin vähäistä. Kiinteistöllä on vähäinen jätevesimäärä, jos siellä ei ole vesijohtoa, vesivessaa, pesukoneita, suihkua, suuria lämminvesivaraajia tai muita painevettä käyttäviä laitteita.

imeytyskaivo Tällaisia vähäisen jätevesimäärän kohteita ei lainsäädännön puhdistusvaatimus koske vaan niissä jätevesi tulisi johtaa hallitusti maaperään esimerkiksi imeytyskaivon, imeytysputken tai kivipesän kautta.

Saostuskaivo + imeytyskaivo Jätevettä syntyy mökeillä yleensä keittiöstä ja saunasta.

Keittiöstä syntyvät ruuanlaitto-, tiskaus- ja käsienpesuvedet voidaan johtaa esim. imeytyskaivoon. Imeytyskaivo voidaan rakentaa esim. pohjattomaan betonirenkaaseen.

Imetyskaivon eteen voi laittaa pienen saostuskaivon, jos kiinteistöllä syntyy paljon keittiövesiä. Saostuskaivon voi tehdä esimerkiksi saavista. Näin ruuantähteet ja rasvat jäävät saostuskaivoon eivätkä tuki imeytyskaivoa. Järjestelmän huolto on näin helpompaa!

Kesämökit ja saunat sijaitsevat usein lähellä rantaa.

Kesämökin ja saunan imeytyspaikan kuntoa tarkastellessa kannattaa katsoa myös etäisyys vesistöön. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä määritellään usein vähimmäisetäisyyksiä vesistöstä jätevesijärjestelmille.

MAASEUTUPLUS 3/2014

11

VEDET JA KALAT

huussi Vaihtoehtoja vesivessalle on runsaasti kuivakäymälöistä polttaviin vessoihin. Suosittu vaihtoehto mökeillä on edelleen huussi. Huussijätteissä ei saa kuitenkaan johtaa suoraan maaperään vaan kaikki syntyvät jätteet on kerättävä tiiviiseen astiaan.

Huussijäte kannattaa kompostoida, koska siitä saa ravinnerikasta multaa.

Jos käymälässä erilliskerätään virtsaa sitä voi laimennettuna tai vanhennettuna käyttää kompostiherätteenä tai kasteluvetenä kukille.

Vaikka kesämökkien jätevesijärjestelmät ovat usein helppohoitoisia, niin kannattaa muistaa niidenkin säännöllinen huolto ja toimivuuden tarkkailu!

12

MAASEUTUPLUS 3/2014

VEDET JA KALAT

Kotona syntyy helposti paljon jätevettä!

Vakituisella asutuksella ja korkeasti vesivarustetuilla kesämökeillä syntyy usein suurempia jätevesimääriä. Suurempien jätevesimäärien kohteissa jätevesijärjestelmät tulee olla kunnossa 15.3.2016 mennessä. Lainsäädäntö ei määrittele millainen järjestelmä kiinteistölle tulee laittaa, vaan laki määrittelee puhdistusprosenttiosuudet, jotka järjestelmän tulee täyttää. Erilaisia järjestelmiä on monia ja oikean järjestelmän löytymisessä auttaa ammattitaitoinen jätevesisuunnittelija. Tärkeää on että jätevesijärjestelmä sopii tontin olosuhteisiin ja kiinteistön käyttötarkoituksiin.

monia vaihtoehtoja Yksiputkiviemäröidyissä kohteissa vaihtoehtoina voivat olla esim. 3-osastoinen saostuskaivokäsittely, jonka jälkeen on imeytyskenttä tai suodatuskenttä. Kaikki jätevedet voidaan johtaa myös laitepuhdistamoon tai umpisäiliöön.

Kaksiputkiviemäröidyissä kohteissa mustat vedet menevät yleensä umpisäiliöön ja harmaille vesille on oma käsittelynsä. Harmaat vedet voidaan käsitellä esim. 2-osaisessa saostuskaivossa, jonka jälkeen on imeytyskenttä tai suodatuskenttä tai harmaavesisuodattimessa. Jätevesijärjestelmä voi olla yksiputkiviemäröity, jolloin kaikki jätevedet menevät yhteen järjestelmään tai kaksiputkiviemäröity, jossa mustat vedet menevät omaan käsittelyjärjestelmäänsä ja harmaat vedet omaansa.

saostuskaivot ja imeytyskenttä

saostuskaivot + suodatuskenttä

Ympäri Suomea toimii monia jätevesineuvontahankkeita, joilta voi pyytää apua oman jätevesijärjestelmän ymmärtämiseen. Joissain hankkeissa neuvojan saa paikan päälle omalle tontille.

Neuvoja voi auttaa kertomaan nykyisen järjestelmän toiminnasta ja millaisia mahdollisia uudistustoimia tarvitaan. Neuvoja esittelee myös erilaisia jätevesijärjestelmiä. Jätevesisuunnittelua neuvojat eivät kuitenkaan tee, vaan siihen kannattaa etsiä puolueeton jätevesisuunnittelija.

MAASEUTUPLUS 3/2014

13

VEDET JA KALAT

Ei sunkhaan se kannatte Mikä on Lapin sisävesien ammattikalastuksen tulevaisuus?

Matkailijat seuraamassa kalasta ja Jari Annalan nuottausta Sodankylän Unarinjärvellä. Kuva: Marjo Harjula.

14

MAASEUTUPLUS 3/2014

VEDET JA KALAT Juha Kyrön nuottakunta Inarijärven Isolahden apa jalla.

Kuva: Erno Salonen

Ammattikalastajien määrä Suomen sisävesillä on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan romahtanut viime vuosikymmeninä. Kun 1980-luvulla kalastajia arvioitiin olevan lähes 2 500, oli määrä 2012 enää 383. Päätoimisten kalastajien määrä on kuitenkin pysynyt suhteellisen vakaana. Myöskään kilomääräinen saalis ei ole laskenut, ja saaliin arvo on noussut viime vuosina. Nyt se on samaa luokkaa kuin merialueella, jos silakkaa ja kilohailia ei huomioida. Suurin saalis saadaan Etelä-Savon muikkuvesiltä, mutta eniten rekisteröityneitä kalastajia on Lapin ELY-keskuksen alueella. Ammattikalastuksesta Suomessa puhutaan yleisesti katoavana alana, mikä johtuu paljolti merialueen hyljeongelmien saamasta julkisuudesta. Mutta miltä näyttää tulevaisuus Lapin sisävesillä?

Ammattikalastuksen edellytykset Lapissa

Ammattimaisen kalastuksen harjoittaminen edellyttää, että alueella on tiettyjä resursseja.

Tärkeimpiä näistä ovat kalavedet ja kalastusoikeudet, jäähile ja kalankäsittelytilat, markkinat ja logistiikka sekä työtä pelkäämättömät yrittäjät. Lista voi näyttää yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta käytännössä asiat harvoin ovat yksinkertaisia.

Kalavesien ja kalastusoikeuksien osalta tilanne Lapissa on erinomainen. Tärkeimpiä alueita ovat Inarijärvi (1 050 km²), Lokan ja Porttipahdan tekojärvet (yht. 650 km²) ja Posion järvet (500 km²). Valtio omistaa vesistä suuren osan, joten kaupallisen kalastuksen lupien saannissa ei ole ongelmia.

Karkeasti laskien Lapista löytyy n. 400 000 ha kaupalliseen kalastukseen sopivia sisävesiä. Jos kestäväksi kalastukseksi arvioi-

daan varovasti 5 kg kalaa vuodessa hehtaaria kohden, on potentiaalinen saalis n. 2 miljoonaa kiloa vuodessa. Vuonna 2012 Lapin sisävesien tilastoitu kaupallinen saalis oli 696 000 kg. Vaikka tilasto ei kerro likikään koko totuutta erityisesti ahvenen ja hauen saalismääristä ja kalat on pyydetty pienemmältä alueelta kuin 400 000 ha, kalastus on kestävää ja mahdollisuuksia kalastuksen lisäämiseen on.

Kuluttajat ja jalostajat vaativat kalastajilta korkealaatuista kalaa, ja huippulaatua ei voi tuottaa ilman riittävää määrää jäähilettä.

Kylmäketjun on oltava katkeamaton järveltä kuluttajalle, ja tämä ei onnistu ilman jäähuoltoa. Lapin kaikissa toimivissa kalasatamissa on jäähilekoneet.

Kalat on käsiteltävä asianmukaisissa, elintarvikelain vaatimukset täyttävissä tiloissa. Alkutuotantotiloista kalastaja saa myydä kalaa vain lähialueelle ja korkeintaan 5 000

kg vuodessa. Tukkuihin näistä tiloista ei saa myydä. Päätoiminen kalastaja tarvitsee tilat, jotka on hyväksytty elintarvikehuoneistoksi.

Hyväksyntä edellyttää säännösten vaatimia tiloja ja materiaaleja, omavalvontasuunnitelmaa ja nimettyä henkilöä, joka vastaa siitä, että tiloissa toimitaan oikein. Tällaisia kuntien 90 % EKTR-tuella rakentamia tiloja on Veskoniemessä Inarijärven rannalla, Porttipahdan Siltaharjussa, Lokassa ja Posiolla Mourusalmessa. Inarin kirkonkylän ja Miekojärven Sirkkakosken tilojen hyväksyntää ollaan valmistelemassa.

Korkealaatuisella sisävesikalalla on nyt erittäin hyvä kysyntä, mikä näkyy myös kalastajahinnoissa. Kuluttajat haluavat kestävästi kalastettua, ekologista kalaa, ja koska merialueelta ei saada tarpeeksi kalaa hyljeongelman vuoksi, on markkinoilla tilaa.

Lapin kalan päämarkkinat ovat etelässä, joten logistiikan täytyy toimia. Uusi ratkaisu logistiikkaongelmaan ovat pienet yrittäjät, jotka ovat aloittaneet poronlihan viennillä etelään, ja pystyvät joustavasti toimittamaan myös kalaa asiakkailleen.

Vuonna 2012 Lapissa oli 63 ELYkeskuksen rekisteriin ilmoittautunutta, kalastusta harjoittanutta ammatti-kalastajaa.

Eniten kalastajia oli Inarissa, Sodankylässä ja Posiolla. Inarissa kalastajien määrä on muusta Suomesta poiketen hienoisessa kasvussa. jatkuu > MAASEUTUPLUS 3/2014

15

VEDET JA KALAT Ongelmia

Kalastajien tuottama kalamäärä on markkinoihin nähden pieni ja toimitusvarmuus huono. Tämä vaikeuttaa asiakassuhteiden ylläpitoa, sillä hyvälle ostajalle pitäisi aina olla kalaa myytäväksi. Tähän ongelmaan kalastajat ovat hakeneet ratkaisua tekemällä yhteistyötä. Tunnetuin esimerkki on Lokan luonnonvaraosuuskunta (http://www.sodankyla.fi/muut/lokka/osuusku.htm), joka markkinoi keskitetysti jäsentensä kalat.

Erittäin tiukka elintarvikelainsäädäntö tekee mahdottomaksi kalastuksen kannattavuuden parantamisen jalostuksella.

Kalastaja joutuu myymään kalansa perattuna, korkeintaan fileenä, sillä sen pitemmälle kalaa ei voi elintarvikehuoneistoissa jalostaa.

Monet vedet ovat alikalastettuja, mikä aiheuttaa ongelmia loisten, kalojen heikentyneen kasvun ja ns. roskakalojen kanssa.

Sodankylän tekojärvistä nostettiin vuonna 2012 yli sata tonnia pientä särkeä, jolle ei löytynyt hyötykäyttöä. Asiaan on pyritty löytämään ratkaisua sekä kalatalousryhmän että Pohjoisimman Lapin Leader ry:n kautta rahoitetuilla hankkeilla. Lupaavimmalta näyttää särjen kuivaaminen koiranruuaksi.

Kalastuksen hyvistä edellytyksistä huolimatta ammattikunta ukkoutuu. Nuoria on tulossa alalle vähän, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. Yksi syy nuorten vähäiseen määrään on tukipolitiikka: investointitukia ei EU:n yhteisen kalastuspolitiikan takia saa veneisiin ja pyydyksiin, jotka ovat aloittavan kalastajan ensimmäiset investoinnit.

Tulevaisuus

Lapissa on erittäin hyvät edellytykset kaupallisen kalastuksen kasvulle. Kalastuksen ei välttämättä tarvitse olla pääammatti, vaan se on hyvä liitännäiselinkeino esim. poromiehille. Toisaalta turismi voi tuoda lisätuloja kalastajalle. Kotimaisen kalan kysyntä tulee kasvamaan, ja kalastus on kestävää. Uusille kalastajille olisi tilaa, ja nykyiset kalastajat toivovat alalle uusia yrittäjiä. Ratkaiseva kysymys alan tulevaisuuden kannalta on se, kuinka nuoret saadaan mukaan.

Markku Ahonen hankekoordinaattori Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmä

Lapin sisävesien ammattimaisen kalastuksen saalis vuonna 2012.

Saaliin arvo oli 1 334 000 euroa. Kalastajia oli 63. Tilastosta puuttuvat siian ja muikun mäti sekä Inarijärven rautu ja harmaanieriä, joilla oli taloudellista merkitystä. Lähde: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. muikku ahven siika hauki kuha made taimen särki lahna kuore

Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmä ammattikalastusta edistämässä Kalatalousryhmät ovat Euroopan kalatalousrahaston (EKTR, toimintalinja 4) ohjelmakaudella 2007-2013 aloittama uusi toimintamuoto. Suomi yhdessä Tanskan ja Viron kanssa sai toiminnan käyntiin ensimmäisenä EU:ssa vuonna 2008. Manner-Suomessa on seitsemän ryhmää ja Ahvenenmaalla yksi. Ryhmät toimivat LEADER-ohjelmasta tutulla alhaalta ylös -periaatteella. Niiden tehtävä on kehittää alueensa ammattimaista kalataloutta. Kalatalousryhmillä ei ollut viime ohjelmakaudella virallista yhteistyöverkostoa, mutta epävirallinen yhteistyö oli erittäin tiivistä.

Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmä toimii Inarin, Sodankylän ja Kemijärven kuntien alueella. Käytännössä ryhmä on osa Pohjoisimman Lapin Leader ry:tä, mutta sen päätökset tehdään 11-jäsenisessä kalataloustyöryhmässä. Käytännön työstä vastaa hankekoordinaattori, joka on ryhmän ainut työntekijä. Leader-yhdistys huolehtii hallinnosta.

Kalatalousryhmän kautta rahoitetaan sen kehittämisstrategiaan sopivia hankkeita.

Ryhmä myös auttaa alan toimijoita hakemaan rahoitusta muista lähteistä. Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmän kautta on tähän mennessä rahoitettu 14 hanketta, joihin on saatu EKTR-tukea yhteensä 342 500 euroa. Hankkeissa on mm. kehitetty pyydystekniikkaa, haettu käyttöä ns. roskakalalle ja koulutettu ammattikalastajia hankkimaan sivutuloja matkailusta.

Ammattikalastajia on avustettu hakemaan rahoitusta investointeihin EKTR:n toimintalinjasta 2. Näiden investointien yhteissumma on 228 200 euroa. Yrityksen kehittämissuunnitelman teossa on avustettu 19 kalastajaa. Lisäksi kuntia on autettu kalankäsittelytiloihin liittyvissä investoinneissa ja hakemaan tiloille hyväksyntä elintarvikehuoneistoksi.

Kalatalousryhmään ja alueen kalastajien talvikalastus- ja kalankäsittelytekniikkaan on käynyt tutustumassa vieraita Virosta, Puolasta, Ruotsista ja Norjasta. Ryhmän toimintaa, erityisesti kalastusmatkailuhankkeita, on esitelty Bulgariassa, Puolassa, Belgiassa, Italiassa ja Ruotsissa pidetyissä seminaareissa.

Markku Ahonen

16

MAASEUTUPLUS 3/2014

kg 192 000 86 000 65 000 43 000 6 000 5 000 4 000 209 000 (ei taloudellista merkitystä) 23 000 (ei taloudellista merkitystä) 13 000 (ei taloudellista merkitystä)

KYLÄTOIMINTAA

1 + 1 + 1 + 1 1

MIKSI KYLIEN LIIKETOIMINTA ON VAIKEAA?

+ 6 + 6 + 6 + +

1 1 1 1 1

+ 1 + 1 + 1 + +

• Pitäisikö meidän ruveta kyläyhdistyksessä bisnestä tekemään vaikka ei vuosikokoustakaan meinaa saada päätösvaltaiseksi?

• Kyliäkö tässä pitäisi kehittää, vaikka kunnan rahat ei riitä kuntakeskuksenkaan kehittämiseen?

• En mää ymmärrä, miten ikäihmisten kotona asuminen muka kylää kehittää? * * *

Kuten yllä olevista kysymyksistä näkee, kylien liiketoiminta ei ole helpointa mahdollista. Jos se olisi helppoa yrittämisen aluetta, toimisi sen piirissä yksityisiä toimijoita, jotka saisivat elantonsa siitä, että kehittävät kylätaloutta ja kylien palveluja. Markkinaratkaisu riittäisi.

Ongelma on siinä, että kysyntä on sekä harvaa että ohutta. Potentiaalinen kysyntä ei tule ilmi markkinoilla.

Ja kun järjestäytynyttä kysyntää ei ole, ei synny myöskään tarjontaa eikä vastaavia yrityksiä. Kyläyhdistyksiä ei tarvita niinkään liiketoiminnan toimeenpaneviksi tekijöiksi, kuin kokoamaan tietoa ja kutsumaan ratkaisuissa tarvittavat osapuolet saman pöydän ääreen. Asiat pitää ratkaista taloudellisesti, koska silloin ne on ratkaistu pysyvästi.

Tärkein näistä yhteisiin neuvotteluihin kutsuttavaista osapuolista on kunta.

Kun kosketuksia otetaan, kunnan suhtautumista määrittää ennen muuta kunnan avainhenkilöiden henkilökohtainen kokemus. Seuraavatko lakia vai etsivätkö aktiivisesti uusia ratkaisuja? Merkitseekö sana ”kylä” heille jotain puoluepoliittista? Onko heidän henkilöhistoriallinen kokemuksensa maaseudusta hyvä vai huono? Ovatko asianomaiset virkamiehet byrokraatteja vai kehittäjiä?

Kylän kannalta tärkein liiketoimintaan lähtöä selittävä seikka on se, millä kohtaa yhdessä tekemisen käyrää kylä sijaitsee. Onko takana menestyksellisiä hankkeita ja onnistumisen kokemuksia? Onko kylälle karttunut sellaista

1 + 1 2 + 5/ % + 6

2 + 5 % + - 0 0 2 + 5 % + - 0 5 2 + 5 + + - 0 € 2 + 5 % 2 + 5 % psykologisen johtamisen osaamista, jonka varassa voidaan ratkoa taloudellisia kysymyksiä?

Jotta toistuva ja tuloa tuova kylien liiketoiminta ylipäätään lähtee liikkeelle, pitää vertauksella puhuen heittää nopalla kuusi kertaa peräkkäin kutoset! Pitää olla kylän yhteisesti tunnistama tarve. Pitää olla 2 – 3 aktiivistä ja osaavaa kyläläistä, jotka ottavat vastuun asian eteenpäin viemisestä. Pitää olla sopivat olosuhteet eli kunnan ja Leader-ryhmän suotuisa suhtautuminen.

Pitää olla sopivia liittolaisia. Pitää olla riittävä määrä omaa rahaa. Pitää löytää kylästä tai kylän ulkopuolelta yrittäjä, jotka on valmis pyörittämään luotavaa ratkaisua.

Kun kylien liiketoiminta on päässyt kaikkien näiden ehtojen lävitse, alkaa keskustelu yritysmuodosta.

Jos toiminta on mittavaa, pitää sitä varten luoda oma itsenäinen juridinen toimija. Jos tarvitaan nopeasti pääomia, on osayhtiö sopiva. Jos tarvitaan asiakasuskollisuutta ja käyttäjäkuntaa, on osuuskunta paras. Jos on kyse sopimusyrittäjyydestä, on yksityinen yritteliäisyys kätevää. Jos kylän köyhät yhdistykset ottavat yhdessä vastuuta kylän yhteisistä tiloista, voi kiinteistöyhtymäkin olla ratkaisu.

Kaikki kylien liiketoiminta on aina yhteiskunnallista yrittämistä, koska mahdollinen voitto kanavoidaan kylän hyväksi. Varmuuden vuoksi tämä kannattaa kirjata tarkoituspykälään.

Kyläyhdistyksen rooli suhteessa kylän muihin järjestöihin on olla voimien kokoaja ja sellaisten aloitteiden kiteyttäjä, jotka koko kylä kokee omikseen. Helpoiten kaikelle tälle luo pohjaa kylän kesäjuhlissa, joihin kaikki osallistuvat pakottomasti. Jos juhlissa on 200 henkeä, jotka keskustelevat 3 tunnin ajan, syntyy ”superaivo eli kollektiivitietokone”, joka luo tajunnan siitä, mitä kylällä tarvitaan ja miten tuon tarpeellisen voisi toteuttaa.

Juha Kuisma Kylien Bisneskeissit-hanke

MAASEUTUPLUS 3/2014

17

MAASEUTUVERKOSTO "Kalatalousverkoston ja maaseutuverkoston yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään", Kari Sauramo

18

MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Annukka Lyra, MMM Kuvat: MMM/Mavi, Martina Motzbäuchel

Verkon vetäjien verkottaja uskoo yhteistyöhön Kalastajien ammattikunta vanhenee vauhdilla Suomessa. Vaikka saaliit ovat viime aikoina olleet ennätyksellisen suuria, lähitulevaisuudessa tapahtuva kalastajien eläköityminen uhkaa pienentää kotimaisen kalan tarjontaa. Kalan kysyntä on jatkuvassa kasvussa, mutta valitettavan usein syöty kala on ulkomaista. Jotta alalle saadaan houkuteltua uusia yrittäjiä, elinkeinon on uudistuttava ja sen kilpailukyvyn parannuttava. Tavoitteessa apuna on Euroopan kalatalousrahasto, joka tukee muun muassa Manner-Suomen seitsemän kalatalousryhmän työtä.

Kari Saulamo koordinoi maa- ja metsätalousministeriöstä käsin alueellisten kalatalousryhmien toimintaa. Vuoden alussa verkostokoordinaattorina aloittanut Saulamo pitää tärkeänä lisätä erilaisten osapuolten yhteistyötä: – Esimerkiksi koko ajan parantuva vuoropuhelu ympäristöjärjestöjen kanssa edesauttaa alan myönteisen julkisuuskuvan rakentamisessa, mikä on myös kalatalouselinkeinon etu. Lähiruuan suosion ja ympäristötietoisuuden kasvu luovat hyviä tulevaisuuden kuvia. Kotimaisen kalan käyttöhän on ympäristöystävällistä, Saulamo summaa.

Meri- ja kalatalousrahaston painopistealueet: 1. kalastuksen kestävä kehittäminen 2. vesiviljelyn kestävä kehittäminen 3. yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpano 4. työllisyys ja alueellinen yhteenkuuluvuus 5. kalan jalostus ja kauppa 6. yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpano.

Kala-Leadereiksikin kutsutut kalatalousryhmät ovat keskeisiä toimijoita elinkeinon kehittämisessä. – Järjestimme maaliskuun lopussa seminaarin, jossa käytiin läpi kalatalousryhmätoimintaa ja sen kehittämistarpeita tulevaa ohjelmakautta silmällä pitäen.

Toiminta on sujunut nykykaudella hyvin, sillä Suomessa on vahva paikallislähtöisen kehittämisen kulttuuri. Koska ryhmät ovat toimineet osana Leader-ryhmiä, ne ovat voineet panostaa varsinaiseen ydintoimintaansa, eli hankeaktivointiin. Toki kehittämiskohteita aina löytyy, niin ryhmien kuin hallinnonkin toiminnasta ja nyt tehtävillä muutoksilla niihin yritetään vaikuttaa, Saulamo kertoo.

Uusi ohjelma ensi vuoden alussa

käynnistyisi vuoden 2015 alussa, Saulamo laskee.

EMKR muodostuu kuudesta painopistealueesta, joista työllisyyden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden painopiste rahoittaa kalatalousryhmiä. – Koska rahoituksesta ja sen jakautumisesta ei ole vielä päätöksiä, kaikkiin kohtiin liittyy vielä tietty epävarmuus, Saulamo muistuttaa.

Uusia ideoita ja yhteistyötä

Vaikka toimintaohjelmaa ei ole vielä hyväksytty, Saulamo summaa keskeisiä muutoksia. Ohjelmassa tulee olemaan aiempaa voimakkaampi panostus kilpailukykyyn ja uudistumiseen. – Ihmisiä rohkaistaan uuden etsimiseen ja rohkeuteen eli innovointiin, hän kiteyttää. – Kalatalousryhmien osalta painotus tulee olemaan aiempaa voimakkaammin kehittämishankkeissa ja verkostoitumisen hyödyntämisessä. Siinä tulee auttamaan myös käynnistämisvaiheessa oleva kalataloushallinnon verkostotoiminta, jonka merkittävänä tehtävänä on juuri kalatalousryhmien tukeminen, Saulamo kertoo. – Kalatalousverkoston ja maaseutuverkoston yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään, sillä verkostojen välillä on vahvat synergiat.

Hankkeiden toteuttajien näkökulmasta toivottu muutos on yksinkertaistettujen kustannusten käyttöönotto myös meri- ja kalatalousrahastossa. – Erityisesti pienehköissä hankkeissa tämän mahdollisuuden käyttöönotto olisi tervetullut kevennys hankehallintoon, Saulamo tietää.

Brysselissä on alkukevään aikana päästy sopuun Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR), ja EMKR-asetuksen muodollinen hyväksyntä tapahtuu näillä näkymin kesäkuussa. Suomen rahastosta saama tuki selviää heinäkuussa. Tällöin kansallinen toimintaohjelma, jota paraikaa valmistellaan, saataisiin lausunnoille elo–syyskuussa ja ohjelma kyettäisiin lähettämään komissioon loka–marraskuussa.

– Edelleen tavoitteena on, että kalatalous- Lue lisää kalatalousryhmistä MMM:n sivuilryhmien toiminta, kuten koko ohjelma, la: http://www.mmm.fi/fi/index/ektr.html MAASEUTUVERKOSTO 2014

19

MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Terhi Ajosenpää, VELHO-hanke, Varsinais-Suomen ELY-keskus Kuva: Terhi Ajosenpää ja Rauno Kurkela

Järviruo’on niittoon on kehitetty uusi menetelmä, jossa ruoko saadaan kerättyä silppuna talteen käytettäväksi esim. kierrätysravinteena tai energiana.

Suunnittelulla ja paikallisella aktivoinnilla tehokkuutta rantojen ja vesien hoitoon Rantojen ja vesien hoidossa jokainen voi kantaa kortensa kekoon. Onnistuneeseen lopputulokseen tarvitaan innostavia esimerkkejä, hyvää yhteispeliä, suunnittelua, koulutusta, resursseja ja ketterää hanketyötä. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on saatu aikaan hyviä tuloksia, ja ne on koottu nettisivuille www. ymparisto.fi/velho hyödynnettäväksi ympäri Suomen.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHOhanke on kehittänyt vesienhoidon hyviä käytäntöjä ja luonnonhoitomenetelmiä, laatinut suunnitelmia ranta- ja Natura 2000 -alueille, testannut järviruo’on hyötykäyttöä sekä laatinut runsaasti erilaista neuvonta- ja koulutusmateriaalia.

Koulutusta ja vapaaehtoista seurantaa

Jokamiehen rantojen ja vesien hoito-opas antaa eväät pienimuotoisten hoitotöiden toteutuk20

MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUVERKOSTO

seen omatoimisesti. Omat vedet paremmaksi -toiminnalla on koulutettu vapaaehtoisia seuraamaan vesistöjen tilaa mm. veden näkösyvyyden mittauksilla.

Koululaisten vesipäiviä on järjestetty 48 koululla. Vesipäivässä koululaiset tutustuivat vesiluontoon niin luokassa kuin vesistön äärellä ja oppivat vesiensuojelun merkitystä. Asiantuntijoille, yhdistysväelle ja rantakiinteistöjen omistajille on järjestetty koulutusta mm. vesikasvillisuuden niitosta, ruoppauksesta, rantaniittyjen hoidosta, poistokalastuksesta ja vedenpinnan nostosta vesienhoitokeinoina.

Suunnittelulla hoidon tehokas kohdentaminen

Ranta-alueiden monikäyttösuunnitelma on hankkeessa luotu uusi suunnittelukonsepti, jossa yhdistetään luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen, monimuotoisuuden suojelu, vesiensuojelu, virkistyskäyttö ja maisemanhoito. Suunnitelmissa annetaan suosituksia laaja-alaisten ranta- ja ruovikkokokonaisuuksien kunnostamiseen, opastetaan töiden toteutukseen ja rahoituksen hankintaan. Hankkeessa on laadittu kolme suunnitelmaa ja niistä saatuja kokemuksia on hyödynnetty valtakunnallisen suunnitteluoppaan laadinnassa. Tavoitteena on suunnittelun laajentaminen koko Suomen rannikkoalueelle niin, että arvokkaimmat

ranta-alueet saadaan kuntoon. Työ edellyt- kierrätystä parhaimmillaan. tää laajaa yhteistyötä ja hankerahoitusta.

Tietämystä omasta lähivedestä voi Hoitoa ja käyttöä on suunniteltu yhdek- kasvattaa esimerkiksi vesiluontoaiheisällä Natura 2000 sen luontopolun avulla.

-alueella. Vastaavaa "Omat vedet paremmaksi Sellainen hankkeessa toteusuunnittelua on -toiminnalla on koulutettu tettiin malliksi Aurajoelle tehty pitkään val- vapaaehtoisia seuraamaan melontaluontopolkuna yhtion omistamille vesistöjen tilaa" dessä paikallisen toimijan maille, mutta nyt Aurajokisäätiön kanssa. suunnitelmat kohdistuivat pääasiassa yk- Lisäksi on testattu poistokalastusta luonsityismaille ja ne huomioivat vahvemmin nonhoidon menetelmänä lintuvesillä ja valuma-alueilta tulevan kuormituksen. hävitetty vieraslajeja.

Valmistuneiden suunnitelmien ohjaamina myös maanomistajat voivat omatoimisesti Hankeaktivoinnilla ja edistää alueiden luontoarvojen tilaa ja säi- yhteistyöllä tuloksiin lymistä. Hankkeessa on lisäksi kehitetty menetelmiä maa- ja metsätalouden vesien- VELHO-hankkeen kokemusten musuojelun suunnittelun yhdistämiseen. kaan hanketyön aktivointi kannattaa.

Asiantuntijan opastuksella vesiensuojelutai kyläyhdistyksen on helpompi lähteä Käytännön töillä kokemusta ja toteuttamaan vesistön kunnostukseen tähkiinnostusta hoitoon täävää hanketta, kun apua saa hankkeen eri Käytännön kunnostus- ja hoitotöillä on ke- vaiheissa. Leader-rahoitus sopii hyvin kunrätty kokemuksia eri menetelmistä ja esitelty nostushankkeiden esiselvitysten ja toteuyleisölle toteutuksen niksejä. Ruovikoiden tussuunnitelmien tekemiseen. Varsinaiseen niittoa ja rantaniittyjen kunnostusta on kunnostustyöhön on hankkeen neuvonnan tehty yli 100 hehtaarilla. Järviruo’on hyö- avulla saatu rahoitusta muualta. Tästä on tykäyttöä on testattu poltto-, biokaasutus-, hyvänä esimerkkinä maaliskuussa 2014 kompostointi-, kuivike- ja peltokokeilla. valmistunut Laukanlahden kosteikko.

Hyötykäytöllä lisätään hoidon kiinnosta- Kosteikon toteutti Laukanlahden suojeluvuutta ja kustannustehokkuutta. Lupaavin yhdistys maatalouden ei-tuotannollisella käyttömuoto on ruo'on käyttö viherlan- investointituella ja hanke oli apuna neuvojanoitteena, mikä on paikallista ravinteiden na. Vesiensuojeluyhdistysten perustaminen kannattaa, koska yhdistykset voivat saada maatalouden investointi- ja ympäristötukia kosteikkojen ja rantalaidunten perustamiseen sekä niiden hoitoon.

Yhteistyötä on edistetty monin eri tavoin.

Pro Saaristomeri - ja Satavesi -ohjelmissa on ideoitu rannikkoalueen ja vesien tilan parantamista eri työryhmissä. Paikallisella tasolla on keskusteltu satojen maanomistajien ja eri sidosryhmien kanssa. Viestinnässä on käytetty sosiaalisen median ja osallistavan suunnittelun menetelmiä sekä testattu paikkatiedon keräämistä kyselylomakkeilla.

Lisäksi on osallistuttu uuden maaseudun kehittämisohjelman valmisteluun ja edisRanta-alueiden tetty ekologisten käytävien suunnittelua osana maakuntakaavoitusta. hoito-oppaasVELHO-hanketta on rahoitettu ta saa vinkkejä Euroopan maaseudun kehittämisen maaoman rannan talousrahastosta. Hanke alkoi vuonna 2010 hoitoon. Opas on ja se päättyy kesäkuun 2014 lopussa. saatavissa osoitteessa www.doria. fi/ely-keskus.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

21

MAASEUTUVERKOSTO

22

MAASEUTUVERKOSTO 2014

MAASEUTUVERKOSTO

Yleisรถtilaisuus: Laukanlahden kosteikon toteutus kiinnosti monia.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

23

MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti:Mari Voutlainen, Maakaista.fi Kuva: Mari Voutilainen

Yhteistyöllä puhtaat vesistöt Vesistöjen tila herättää keskustelua etenkin kesäisin. Paras tapa vesistöjen tilan kohentamiseen on paikallinen, laaja-alainen vesistö- ja valuma-aluekohtainen yhteistyö.

Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Jukka Koski-Vähälä toteaakin, että tavoitteena vesistöjen suojelussa tulisivat olla pysyvät paikalliset käytännöt.

24

MAASEUTUVERKOSTO 2014

Ravinteet talteen

ProAgria Pohjois-Karjalan RAE, ravinnehävikit talteen –hankkeessa tavoitteena on ravinteiden kierrättäminen ja tätä kautta myös vesien suojelu. Kun ravinteet kiertävät pellolta satoon, ne eivät päädy vesistöihin.

Maatalouden ravinnekierrätystä lisäämällä maatalouden kannattavuus myös paranee.

Mukana hankkeessa on kolme maakuntaa; Pohjois-Karjala sekä Etelä- ja Pohjois-Savo.

-Pohjois-Karjalasta hankkeessa mukana on 40 viljelijää. Teemme tilakäyntejä, joissa yhdessä neuvojan kanssa katsomme, miten

peltolohkojen ravinnekiertoa voisi parantaa.

Tyypillisimpiä keinoja ravinteiden kierrättämiseen ovat peltojen kalkitus ja apilanurmen viljeleminen, yritysneuvoja Päivi Jokinen Pro-Agria Pohjois-Karjalasta kertoo.

RAE-hanke on ollut mukana kokoamassa uutta MAATILA 2020 -verkkosivustoa.

Sivusto toimii tietopankin tavoin, erityisesti sisältöä on ajateltu kehittyvän maatilan näkökulmasta. Sivuston kohderyhmänä ovatkin itäsuomalaiset viljelijät. Keväällä, juuri ennen pääsiäistä auennutta sivustoa kannattaa käydä kurkkaamassa osoitteessa maatila2020.savonia.fi. >

MAASEUTUVERKOSTO

"Ympäristötuet nähdään eritoten paikallisina ympäristön tilaa kohentavina toimenpiteinä"

> ELY-keskuksesta tukea ympäristön hoitoon

Myös kosteikot ja perinnebiotooppi-alueet keräävät ravinteita ja estävät näin ravinteiden valumisen vesistöihin. Tukea kosteikkojen perustamiseen ja hoitamiseen voivat hakea sekä viljelijät että yhdistykset.

Tarkastaja Arto Ruuska Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta on ollut mukana tekemässä viljelijäkyselyä, jossa maatalousyrittäjiltä kysyttiin ympäristötukien vaikutuksista.

-Viljelijät näkevät ympäristötuet merkityksellisinä, Arto kertoo. Ympäristötuet nähdään eritoten paikallisina ympäristön

tilaa kohentavina toimenpiteinä. Kyselyn mukaan ympäristön hoito nähdään yhteisvastuullisena asiana.

Järviruoko maataloudessa

Järviruoko on rannoilla kasvava monivuotinen ruohovartinen kasvi, jota voidaan käyttää monella tavoin hyödyksi. Hyvin ravinteisissa paikoissa ruoko voi kasvaa jopa nelimetriseksi. Järviruoko onkin yksi vesistöjen rehevöitymisestä kertova tekijä. Suomen ympäristökeskus on yhdessä Itä-Suomen yliopiston, Kareliaammattikorkeakoulun sekä Liperin kun-

nan, Joensuun ja Kiteen kaupunkien sekä osakaskuntien kanssa kehittämässä järviruokon käyttömahdollisuuksia.

-Järviruokoa voidaan käyttää maataloudessa hyvin monipuolisesti, kertoo suunnittelija Ilona Joensuu ympäristökeskuksesta. Järviruoko soveltuu lannoitteeksi pelloille, karjan kuivikkeeksi ja lisäksi sitä voidaan käyttää biokaasutukseen.

Puutarhatuotannossa ruoko soveltuu hyvin katteeksi ja kasvualustaksi.

Kalannahkakäsineillä kalastusperinteen puolesta Pohjoisen kalastuskulttuurin säilyttäminen vaatii harmittelun ja päivittelyn sijaan tositoimia. Luovuudesta ei sakoteta, mikä näkyy POUKAMA-hankkeessa jo toteutuneiden ideoiden kirjossa. Sellainen oli esimerkiksi hankkeen järjestämä tuotesuunnittelukilpailu, jonka tuloksena syntyivät muun muassa ainutlaatuiset lohennahkahansikkaat ja tupeton kalapuukko.

Kalastusperinnettä voi ylläpitää monenlaisin keinoin!

POUKAMA-hankkeen avulla halutaan ehkäistä pohjoisen kalastusperinteen kuihtumista ja löytää uudenlaisia, oivaltavia tuotteita, joissa hyödynnetään kalannahkaa tai muita kalastuskulttuuriperinteestä kumpuavia ideoita.

Tu ote suu n n ittelu k is an l is ä ksi POUKAMA on järjestänyt kaksi Siikasymposiumia Pro Siika -yhdistyksen kanssa. Alustusten ja keskusteluiden teemoina symposiumeissa ovat olleet joki, meri, matkailu ja kalastuskulttuurin säilyminen. Näiden lisäksi POUKAMA on poikinut ainakin ympäristötaidefestivaalin Tornionjoella, näyttelyitä PohjoisPohjanmaalla ja Lapissa, Iso siika -kirjoi-

tuskilpailun ja dokumenttielokuvan.

Hanke on saanut hyvin näkyvyyttä ja sen ansiosta pohjoisen vaelluskalakannan elvyttäminen on jo ottanut askeleita eteenpäin.

Maa- ja metsätalousministeriö nimittäin perusti siikatyöryhmän, joka on ideoinut

keinoja edistää merellisten siikakantojen kalastuksen kestävyyttä esimerkiksi siiankalastusta säätelemällä. www.poukama.eu Viestintätoimisto VCA

Kuva: Viestintätoimisto VCA

MAASEUTUVERKOSTO 2014

25

AJANKOHTAISTA

Karhunveiston maailmanmestaruus ratkotaan Ilomantsissa Kansainvälinen puunveistäjäjoukko kokoontuu Pogostan pitäjään kilpailemaan ensimmäisestä karhunveiston maailmanmestaruudesta 20.–23. elokuuta.

Kilpailijat levittäytyvät ympäri Ilomantsin keskustaa ja yleisö voi seurata puun muuttumista metsän kuninkaaksi aivan lähietäisyydeltä.

Karhunveiston MM-kilpailut huipentuvat Suomen itäisimpään kulttuurifestivaaliin, joka tarjoaa 22.–23.elokuuta monipuolista ohjelmaa kaikenikäisille. Karhuteltan ohjelma tarjoaa otsoisia asiantuntijaluentoja ja tarinoita mesikämmenestä, runonlaulantaa sekä teatterillisia karhunpeijaistunnelmia.

Festivaalivieraille on tarjolla myös pop up -näyttelyitä, maalaismarkkinat ja perinteiset toritanssit. Tapahtumiin on yleisöllä vapaa pääsy.

Karhufestivaali veistokilpailuineen on osa Maaseudun Sivistysliiton kansainvälistä Leader-rahoitteista Puusta pitkään -yhteishanketta. Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä Ilomantsin kunnan kanssa. Lisätietoja: http://itenet. fi/hankkeet/puusta-pitkaan.

Pienille yhdistyksille oma viestintäopas!

Viestintä on monille yhdistyksille vieläkin se pakollinen paha. Yhdistysten pieni viestintäopas on suunnattu pienille toimijoille ja yhdistyksille, jotka pohtivat, miten viestintään saisi ryhtiä tai mistä viestinnän voisi edes aloittaa, jos sitä ei ole aikaisemmin oikein pohdittu. Opas on tehty yhteistyössä JAKE-hankkeen ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen kanssa, ja sen voi tulostaa JAKE:n sivuilta: http://jake-hanke.fi

26

MAASEUTUPLUS 3/2014

KOLUMNI

Laita sinäkin lusikkasi lähiruokasoppaan Suomen Yrittäjien aluejärjestö Hämeen Yrittäjät on laskenut, mikäli Kanta-Hämeen julkisista hankinnoista tehtäisiin paikallisesti 3 prosenttia enemmän, se tarkoittaisi maakuntaan 200:ta uutta työpaikkaa. Pieni siivu, merkittävä lopputulema. Voimme myös yksityisinä kuluttajina tukea elinympäristömme vireyttä ostopäätöksillämme.

Lähiruoka on yksi paikallisten hankintojen muoto. Lähiruoan lisääntyvä käyttö auttaa lähiseudun tuottajia ja elintarvikeyrittäjiä. Ongelmaksi muodostuu saatavuus ja tarjonnan riittävyys. Kysyntään on myös vastattava.

Maatilapuodit ovat piristävä lisä maaseudun palvelutarjontaan ja monesti kyläkaupan korvaaja. Lähiruoan menestyksen kannalta maatilatorit ja -puodit eivät riitä.

Tuotteet tulee saada markettien hyllyille, ravintoloihin ja laitoskeittiöihin. Ei vain kuriositeetiksi teemaviikon ruokalistalle tai lähiruokahyllyyn myymälän takanurkkaan, vaan normaaliin valikoimaan ja jokapäiväiseen käyttöön, itsestään selvyydeksi.

Lähiruoassa kiteytyy laajempikin asiayhteys palveluiden säilymiseen. ”Käytä palvelua, jonka haluat säilyvän” on iskulause, jonka siivittämänä rakennamme Hauholle uutta suuntaa Hämeenlinnan elinvoimaisena kaupunginosana ja maalaispitäjänä.

Tämä viisaus pätee niin palveluihin kuin paikallisiin tuotteisiin.

Meidän kannattaisi entistä tarkemmin seurata ruoan alkuperää, lukea pakkausselosteita ja kysellä ravintoloissa, mistä ruoka on peräisin. Yritysten ja kaupan tulisi nostaa tuotteiden alkuperä näkyvämmin esiin: esimerkiksi ravintoloiden, julkisten ja muiden ammattikeittiöiden ruokalistoissa pitäisi mainita aterian pääraaka-aineiden alkuperämaat ja alueet, mieluusti vielä tuottajakin.

Peukku ylös ja hymynaama, mikäli sinulle osataan kertoa ruoan alkuperä ja tarina siitä, miten se on lähituottajalta matkannut lautasellesi. Tai parhaimmillaan niin kuin esimerkiksi Ypäjällä, jossa

erään ravintolan ikkunasta näytetään mistä tarjolla oleva herefordin liha on peräisin.

Eräs yrittäjä ryhtyi ravintoloissaan käyttämään yksinomaan lähi- ja villiruokaa, niin pitkälle kuin mahdollista. Hän jopa kielsi keittiöissään tomaatin käytön talvella.

Tuolloin lisätiin paikallisten juureksien käyttöä. Sesongin mukaan. Hän valitteli kiintoisasta ongelmasta. Ravintolan katteet olivat tippuneet. Niin, koska lähiruoan raaka-aineet ovat kalliita, nyökyttelee moni "epäilevä Tuomas". Ei suinkaan, paikalliset raaka-aineet ovat jopa edullisempia, vakuuttaa yrittäjä. Katteen lasku johtuu siitä, että noutopöydässä tarjottavilla maukkailla ja laadukkailla lähiantimilla on niin paljon suurempi menekki.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Kysymys leivän eli laveammin ruoan, alkuperästä ei ole vähäpätöinen. Häme on merkittävä elintarviketeollisuuden ja ruokaosaamisen keskittymä. Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutti on selvittänyt MTK Hämeen toimeksiannosta Kanta- ja Päijät-Hämeen ruokatuotannon paikallisia taloudellisia vaikutuksia pari vuotta sitten. Ruokaketjun liikevaihto esimerkiksi Kanta-Hämeessä on yli 1,6 miljardia euroa. Se on 22 prosenttia maakunnan elinkeinotoiminnasta.

Kanta-Hämeen elintarvikeyritysten omat arviot tulevaisuudestaan osoittavat keskimäärin 20 prosentin kasvuodotuksia liikevaihtoon vuoteen 2020 mennessä.

Mikäli nämä näkymät toteutuisivat kokonaisuudessaan, tietäisi se maakuntaan 1 000:tta uutta työpaikkaa.

Kataisen hallituksen siunaamasta Lähiruokaohjelmasta rahoitetut selvitykset lähiruoan aluetaloudellisista vaikutuksista, liiketaloudellisista mahdollisuuksista sekä ekologisista vaikutuksista valmistuvat kesäksi. Hankkeiden tulokset julkistetaan avoimessa seminaarissa 11.6.2014.

Odotettavissa on lisää konkreettista tietoa kuntapäättäjille siitä, miksi lähiruokaa kannattaa suosia.

Jouni Lehtonen on Linnaseutu ry:n puheenjohtaja ja hauholainen kotiseutuaktiivi.

Muutama kunta on jo ymmärtänyt lähiruoan merkityksen: Kiuruvesi, Vaala, Mikkeli, Kemiö, Lahti muiden muassa. Sodankylässä on kuulemma kehitetty ruoanvalmistusta uutta teknologiaa hyödyntäen, tavoitteena alentaa tuotantokustannuksia. Mutta ruoanvalmistuksen uusi malli mahdollistaa samalla lähiruoan käytön.

Uuteen maaseutuohjelmaan on kirjattu useita toimenpiteitä, joiden kautta on mahdollista tukea lähiruokayrittäjiä. Myös tilojen suoramyyntiin liittyviä investointeja on jatkossa mahdollista rahoittaa. Kunhan se hankehaku nyt vain avautuisi.

Jouni Lehtonen

MAASEUTUPLUS 3/2014

27

SVENSKA SPALTEN

Härförädlad fisk Projektet Härförädlad fisk inledde sin verksamhet i början av året och målet är att utbilda potentiella blivande fiskförädlare i Kaskö, Korsholm och Larsmo, alltså intresserade från hela Österbotten är välkomna med. Tanken är att deltagarna ska inspireras och få ett ökat intresse för dels smart fisk, men även för andra produkter och kanske våga satsa på fiskförädling.

Strömming och nors

Historisk sett har strömmingen varit vår stapelföda, men idag går största delen till foderfisk. Vi vill genom projektet lyfta strömmingen som matfisk, speciellt som inlagd och förädlad. Tidigare åts strömmingen så ofta att den inte kallades fisk, utan de övriga fiskarterna var fisk och strömmingen var strömming.

Konservering av något slag, i form av rökning, inläggning och saltning har varit metoder som använts i Kvarkenregionen.

Genom att se vilka produkter vi haft av strömmingen traditionellt och sedan utveckla dessa till att vara anpassade till dagens situation, kan vi skapa ”förankrade produkter” eller historiska produkter av en lokal råvara.

Norsen är en 28

MAASEUTUPLUS 3/2014

annan fisk som skulle kunna förädlas och användas. Den kommer i stora mängder under kort tid och den är lätt att få benfri.

En del i projektet är att göra produktutveckling på nors.

Hygientänk och marknadsföring

Vid tillverkning av förädlade fiskprodukter och när man satsar på nya råvaror t.ex. nors, samt råvaror som är lätt förskämbara, är det viktigt att satsa på kvalitetsarbete och produktutveckling. Tanken är att man ska göra en egenkontrollplan för sin produkt, dels för att lära sig upplägget med egenkontroll och HACCP. Idag finns en stor uppsjö med

produkter och vi vill lära ut hur man säljer en produkt – hur ett försäljningstal ser ut för en produkt, samt hur kraven ser ut på etiketter och innehåll. En ny förordning träder i kraft under våren utgående från EU-direktivet, och under våren arrangeras utbilningsdag i hur man gör bra och godkända etiketter.

Utbildning

I mars arrangerades kursen Säkra och hållbara fiskar och fiskprodukter med Maria Lövenklev från SIK Institutet för Livsmedel och Bioteknik Ab. Att livsmedel ska vara säkra och hållbara är en självklarhet och ett Fisktillredning. Foto: Anita Storm

SVENSKA SPALTEN

"Att livsmedel ska vara säkra och hållbara är en självklarhet och ett krav från konsumenter och producenter, vilket Maria lyfte fram på ett bra och pedagogiskt sätt"

Yrkesfisket – en grön näring på en blå åker Fiskidentifieringstavla. Foto: Anita Storm

krav från konsumenter och producenter, vilket Maria lyfte fram på ett bra och pedagogiskt sätt.

Deltagarna fick med sig en hel del om vilka riskerna är, och framförallt hur de själva kan mäta i sina produktionslokaler. Vi gick igenom förekomst av mikroorganismer i fisk och förädlade fiskprodukter och vad de behöver för att kunna växa till sig i produkten. Hygien och rengöring vid produktion av fiskprodukter – hur städar vi i våra lokaler och vilka medel använder vi, tar vi bort eller sprider bakterier?

Följande steg blir att göra produkter av rom, röror och smartfisk tillsammans med Bertel Lindvik och sedan diskutera produktens säkerhet tillsammans med Mervi Louhivaara från Turun Yliopisto. Tanken är att få testa på nya produkter, men även att få reda på vilka saker som inverkar på produktens säkerhet och hållbarhet.

Projektet pågår under det här året och kommer att ha en kurs i krav på etiketterna, och sen även om egenkontroll för att hjälpa sådana som står i startgroparna för att starta upp förädling. I höst kommer vi även att ha en utbilning i inläggningar i halvkonserver. Projektet rider på trenden att tillverka mat hantverksmässigt, som är stor världen över och växer ännu. Den har just kommit till Finland. Även en ökad medvetenhet om råvarorna, deras ursprung är inne just nu. Projektet ägs av Österbottens yrkesfiskare fackförbund och är finansierat via Kustaktionsgruppen i Österbotten.

Vårt måtto: Äta historiskt, lokalt och medvetet av den härproducerade fisken.

Anita Storm Projektledare för Härförädlad fisk

I ett hållbarhetsperspektiv är det kustnära fisket en primärproduktion som bör lyftas fram, en viktig producent av råvara med ett ringa ekologiskt fotavtryck. Även vattenbruket i övrigt borde öka för att miljömålen skall uppnås. Den lokala yrkesfiskaren sitter på ett ekologiskt trumfkort som man inte kan förneka.

Fritids- och yrkesfisket

Fisketurismen och fritidsfisket finns också på den blåa åkern med andra målsättningar och värderingar. Dessa kan också bidra till ekonomisk välfärd och fyller en viktig roll, och för många urbana människor är det kanske den enda kontakten till naturen i dag. Denna näring skapar sysselsättning och har ekonomisk potential, och här kan ännu mycket utvecklingsarbete göras.

Yrkesfiskaren i det kustnära fisket igen är en primärproducent som levererar unika råvaror till konsumenten på ett försvarbart sätt. En primärproducent ifrågasätts, fast allt tyder på att detta är ett sätt att producera protein som vi borde satsa mer på för att nå klimatmålsättningen. Här talar jag inte om det globala havsfisket som på en del håll i världen är i obalans. I Finland sysslar vi mycket med ett småskaligt fiske med små båtar, förankrade redskap och nära till hemmahamnen – ett miljömässigt föredömligt fiske. Detta fiske skall vi värna och utveckla i bästa samförstånd.

Hållbar utveckling

Tyvärr kan man se motsättningar mellan aktörerna, men här har vi inte råd att argumentera mot varandra. Man spelar i helt olika divisioner med olika målsättningar. Samspelet mellan olika verksamheter och en bredare förståelse över produktionsgränserna, kommer att vara en naturlig del i var och ens rutiner i framtiden. Konsekvensbedömning kommer att bli ett självklart verktyg i allas agerande. Detta med tanke på framtida generationers hälsa och välmående. Det allra mest grundläggande för att kunna bedriva fiske eller fiskerelaterad verksamhet, är naturligtvis en god vattenkvalitet och här måste vi alla förstå vikten av vårt handlande.

Hur våra kustvatten mår är en indikator på välmående och en spegelbild av samhället i stort, och på hur långt vi har kommit med vårt tänk kring hållbar utveckling.

Mikael Nygård Projektchef Kustaktionsgruppen i Österbotten, www.kag.aktion.fi

MAASEUTUPLUS 3/2014

29

SVENSKA SPALTEN Foto: Anita Storm

Fantastiska produkter av fiskskinn Kan man garva fiskskinn och göra produkter av det? Ja, det blir helt fantastiska produkter av fiskskinn och det är egentligen bara din egen fantasi som sätter begräsningar på vad som är möjligt. Idag räknas fiskskinnen främst till en restprodukt eller avfall inom fisket. Alla fiskarter har sitt eget karaktäristiska mönster och egna egenskaper, en del lämpar sig bättre till garvning än andra, en del är lättare att hantera än andra. Storleken är ju också något att ta i beaktande, likaså hur pass hårt fjällen sitter fast i huden.

Potential i garvat fiskskinn

Väskor, kreativa hattar, slipsar, påsar, handskar och varför inte en kavaj eller jacka – allt är möjligt att tillverka när du väl har garvat fiskskinnen. Om man vill lära ut hur läder tillverkas till barn, är fiskläder ett lätt sätt att gå igenom processen med, t.ex. fettgarvning eller barkgarvning.

Under de senaste åren har ett projekt pågått med syftet att öka kunskapen och tillvaratagning av fiskskinn i Österbotten, för att på sikt skapa ett konsthantverk med fiskskinn i kombination med andra material. Utgångspunkten var att fiskskinn är en outnyttjad resurs i Österbotten, och det finns i dagens läge inte kunskap att ta tillvara och förädla fiskskinn. Intresse finns nog hos 30

MAASEUTUPLUS 3/2014

hantverkare att lära sig och kunna ta hand om fiskskinn från olika arter. Loistiken behöver utvecklas från att fisken tas ur havet till att den är en färdig produkt. Men det krävs kunskaper och färdigheter. Vad ska fiskare tänka på om fiskskinnet ska vidare till garvning?

Hur ser det ut historiskt sett med användning av fiskskinn hos naturfolken?

Jakt- och fiskefolk i norr, de som bodde längs med de stora floderna i Sibirien och Alaska, har använt fiskskinn i sina kläder och skor, samt till olika bruksföremål. Om det blev sämre tider, kunde man koka soppa på fiskskinnskläderna. Sommarkläderna var ofta gjorda av fiskskinn – av lax och lake, medan jägare om vintern använde fiskskinnet till bindningar på skidorna, eftersom lädret inte ger ifrån sig ljud när det är kallt ute. Jägare kunde ta sig ljudlöst fram på skidor fram till bytet. Fiskskinnet passar utomordentligt till att ha på sig under skörden, eftersom handskarna hölls mjuka, trots att de blev våta och kalla Vackert och slitstarkt

Ett välgarvat fiskskinn är som vilket annat läder som helst, vackert och slitstarkt, med ett säreget mönster för varje art. Det är även tunt och smidigt, samtidigt som det tål mycket. Varje art har sitt speciella utseende

beroende på hur fjällen sitter fästa och hur stor fjällfickan är – när man får bort fjällen bildas ett mönster av fjällfickorna, vilket kan liknas vid binas vaxkakor. De flesta fiskar har fjäll på sin hud och fiskskinnet har ett flertal funktioner. När man jämför fiskskinn med hud på däggdjur finns det två väsentliga skillnader: Det finns inget yttre lager av döda hudceller, huden är täckt av fjäll istället. Fjällen sitter löst i fickor och narven liknar därmed binas vaxkakor.

Fiskens skinntjocklek varierar dels mellan olika arter, men också på olika delar av fiskkroppen, även mellan olika årstider.

En fisk som snart ska leka, har ett tjockare skinn än en som har en bit kvar till detta. De tjockare skinnen kan vara mer arbetsdrygt att både fjälla och garva. I jämförelse med andra skinn, från t.ex. däggdjur, är fiskskinnen känsligare för både syror och bakterier.

Men även kotorna från fisken kan användas för olika ändamål, t.ex. till smycken, knappar eller andra utsmyckningar. Kotorna kokas och tvättas noggrant och vid behov kan de täljas medan de är fuktiga. Även andra ben av fisken kan användas, t.ex. gällocken eller fiskens käkar. Vid Granösunds fiskeläge kan man under sommaren både sy i fiskskinn och göra smycken av fiskben.

Anita Storm Projektledare för Härförädlad fisk

SVENSKA SPALTEN Foto: Ritva Pihlaja

Landsbygdsriksdag – Häng med till Sursik skola i Pedersöre 4-5 oktober!

Den trettonde finlandssvenska Landsbygdsriksdagen, som hålls i Anderssénsalen vid Sursik skola i Pedersöre 4-5.10.2014, kommer eventuellt att slå alla rekord vad gäller deltagande och varierande aktiviteter! Denna gång kommer det inte bara att handla om ”vanliga” landsbygdsriksdagsförhandlingar, utan det utlovas ett projekttorg, en giftshop, en utomordentlig kulturell upplevelse under kvällsfesten m.m. Det skall vara möjligt att följa förhandlingarna via TV-monitor o.s.v. Samtidigt är Landsbygdsriksdagen en röst för byarna, organisationerna och människorna på landsbygden, men också gräsrotsrörelserna i städerna är välkomna med. Problemen är ofta de samma fast omgivningen varierar.

Motioner – landsbygdens röst kommer att höras nerifrån upp, på riktigt!

Som alla vet kommer samhället att förändras, t.o.m. radikalt, genom bl.a. globaliseringen och alla de gigantiska reformer som är på gång. Social- och hälsovårdsreformen och kommunreformen har länge varit aktuella. Men en reform av utbildningen och regionförvaltningen planeras också. Allt detta gör att vi måste formulera våra mål klarare än tidigare – och det skall vi göra på Landsbygdsriksdagen.

Målen kan föreslås av alla!

Inom kort kommer det på www.bya.net att finnas möjlighet att lämna in en motion till Landsbygdsriksdagen.

Motionen skall svara på den brännande frågan som alla landsbygdsutvecklare står inför: Hur skall vi bibehålla säkerheten och servicen på landsbygden?

En motion skall innehålla en motivering men framförallt ett krav på en konkret åtgärd. Kravet kan riktas till den som bäst kan uppfylla det – regeringen, något ministerium, någon organisation, landskapet, kommunen, byn eller någon annan aktör. Motionerna kommer att utredas av Svensk Byaservice på förhand, men besluten tas på Landsbygdsriksdagen efter att de diskuterats i arbetsgrupper.

Kom med till Pedersöre – men påverka också vad vi skall prata om på Landsbygdsriksdagen!

Svensk Byaservice och Aktion Österbotten rf

MAASEUTUPLUS 3/2014

31

KOLUMNI

LIIKAA ENERGIAA?

Filosofian maisteri Abraham Sutela perheineen muutti muutama vuosi sitten Helsingistä PohjoisValkealan pieneen kylään ja hän havainnoi muutosta tällä palstalla.

32

MAASEUTUPLUS 3/2014

Kevään innostamana suunnittelen ympärivuotista kasvihuonetta. Kun puuhailee valmistautuen uuteen kesään, tulee samalla pohtineeksi tulevaisuutta. Pohdiskelussa on oma ilonsa - silloinkin, kun aiheet ovat vakavia. Kuten energia tai kulutustaso.

Vanhaan maataloon muuttanut oivaltaa, miten hulppea nykyinen kulutustasomme on. Fossiiliset polttoaineet ovat mullistaneet elämäntavan, ylivertaisina energiasisällöltään. Massatuotannosta ja kuljettamisesta on tullut halpaa, helppoa ja nopeaa.

Suomi on naapurimaitaankin lujemmin kiinni fossiilitaloudessa. Pääsääntöisesti polttoaine ostetaan Venäjältä, kuten herra Putin juuri tyytyväisenä haastattelussa pani merkille.

Viime vuosina on herätelty keskustelua halvan fossiilienergian loppumisesta ja sen seurauksena jopa nykyisenlaisen hyvinvoinnin ja talousjärjestelmän romahtamisesta. Täällä kuitenkin mieluummin leikataan hyvinvointipalveluita ja paasataan talouskasvusta.

Vuonna 2011 Suomen kansantalous kääntyi alijäämäiseksi. Öljyn hinta oli sattumoisin edeltävinä vuosina nopeasti viisinkertaistunut. Vientikin takkuili, mutta tuontienergialasku selittänee suuren osan ongelmista yksinäänkin.

Loppuuko öljy? No pöh, sanoisi fyysikko: ainakaan energia ei lopu koskaan, sillä maailmankaikkeus koostuu siitä. Ainoastaan energian hyödyntäminen voi takkuilla.

Saatavilla olevan energian määrä ei kuitenkaan ole ainoa pulma, vaan se, mitä energiallamme teemme. Vaikka energiaa olisi yhtäkkiä saatavilla ilmaiseksi ja kaikille, tämä ei ratkaisisi ylikulutuksen, saastu-

misen ja Maapallon rajallisuuden tuomia ongelmia. Teknologiaoptimistia nekään eivät toki pelota: "voimmehan Maapallon saastuttua muuttaa muille planeetoille..."

- Entäpä, jos valitsemme silti kodiksemme juuri Maapallon ja haluamme jatkossakin asua täällä? Silloin kulutustasoa tulee kohtuullistaa ja löytää uudestaan toimivat paikallistaloudet sekä luonnollisempi elämäntapa. Kansainvälinen kilpailu on tehnyt “alkuperäisistä” paikallistalouksista melko selvää jälkeä. Olemme nähneet paikallisen elämäntavan korvautuvan juurettomien ihmisten palkkatyöläisyydellä ja havainneet paikallisen tuotannon korvautuneen "halvalla" ylikansallisella tuotannolla. Olemme havainneet, miten halutonta ylikansallinen pääoma on sitoutumaan paikallisiin elämäntapoihin tai arvoihin.

Suuri “Takaisin maalle”-liike ei sekään kaikkea ratkaisisi, mutta hajautettu uusiutuvan energian tuotanto toimintamallina auttaisi ratkomaan monta pulmaa kerralla energialaskuista ja ilmaston saastumisesta lähidemokratiaan ja henkiseen hyvinvointiin. Tämä on pikemminkin poliittinen ja moraalinen kuin vain teknologinen haaste. Vaikka uudet energialähteet alkavat jo kustannustehokkuudellaankin kilpailla kallistuvien fossiilisten kanssa, tarvitaan päättäväisiä tukitoimia ja selkeitä poliittisia linjauksia. - Silti esimerkiksi suunnitelma rakentaa Myllykoskelle biokaasutehdas sai kuitenkin yllättävän tylyä kohtelua.

Mitähän lienee ollut taustalla?

Ei riitä panostaa uusiutuviin. Täytyy panostaa pieneen ja paikalliseen. Paikallisia ratkaisuja jo näkeekin, mutta “pienuus” tuntuu istuvan tänne huonosti. Kehittyvissä

KOLUMNI

"Vaikka uudet energialähteet alkavat jo kustannustehokkuudellaankin kilpailla kallistuvien fossiilisten kanssa, tarvitaan päättäväisiä tukitoimia ja selkeitä poliittisia linjauksia"

tai köyhissä maissa - esim. Kiinassa, Intiassa, Afrikassa - esimerkiksi biokaasun tuotanto käynnistyy useimmiten pikkurahalla ja pienimuotoisesti siten, että maan alle tehdään savesta, tiilistä tai betonista muutama sammio. Yhteen johdetaan putkea pitkin biomassaa ja syntyvä kaasu kerätään sammion yläosan kautta käytettäväksi esim. keittiössä. Toiseen sammioon päätyy mädätetty biomassa pellolle vietäväksi. Tuollaisia itse tehtyjä pikkulaitoksia on maatiloilla mutta myös yksittäisissä kodeissa, joissa rahat eivät välttämättä riitä sähkön ostamiseen. On myös kylmiin oloihin kehitettyjä variaatioita, joissa prosessin tarvitsema vähimmäislämpötila on taattu rakentamalla biokaasulaitos karjasuojan ja kasvihuoneen yhteyteen.

Suomessa maatilat kasvavat.

Biokaasuratkaisut ovat nekin jättimäisiä, teknologia- ja pääomapainotteisia. Valtaviin hirviömäisiin tuulivoimapuistoihin laitetut rahat eivät usein jää paikkakunnalle tai edes Suomeen. Pienimuotoinen tuotanto pikkutiloilla ja kodeissa tuntuu naurettavalta puuhastelulta.

Uusiutuvan energian tuottamiseen kuuluvat meillä suurten ja riskaabelien investointien lisäksi tiukat tekniset normit ja verotus, joka viimeistään on omiaan karsimaan ihmisiltä halut tuottaa sen enempää sähköä, kaasua kuin biodieseliäkään.

Biokaasulaitokset, jos niihin uskalletaan investoida, eivät näissä oloissa välttämättä kannata, vaikka käytössä olisi satojen nautojen lanta. Ja jos mätänemisen lopputuotteet haluaa antaa tai myydä lannoitteeksi, ne pitää ensin kuumentaa tunniksi 70 asteeseen hygieniasyistä - ei ihan halpaa puuhaa.

kuva: 123rf.com

MAASEUTUPLUS 3/2014

33

PAKINA

Unten maille Kun tekee töitä yhdistysten kanssa, saa varautua siihen, että melkoinen osa työstä tehdään ilta-aikaan. Toisten vapaa-aika on omaa työaikaa. Samoin työkentän ollessa niinkin pieni kuin maakunta, on työmatka kyliltä kotiin usein varsin pitkä - jopa meikäläisen Varsinais-Suomessa, jossa välimatkat ovat kumminkin yleisesti ottaen kohtuullisia.

Iltasella kotiin tultua ihan ensimmäisenä liikkeenä on yleensä jääkaapin tyhjennys. Jos herkullinen Pirkka-mikroateria on tullut nautittua ennen puolta päivää ja kylillä on ollut tarjolla vain pullakahvit, nälkäinen maaseudun kehittäjä vetää sisäänsä kaksin käsin kaikkea mahdollista, mitä ruoaksi voi kutsua.

Kulinaristisen viisiminuuttisen jälkeen alkaa perinteinen itseinho; oliko taas pakko hotkia ja olisiko kenties vähempikin riittänyt? Ähky ja iltamyöhään venynyt työpäivä vaativat yleensä jonkinlaista nollausta ennen kuin voi edes kuvitella saavansa unen päästä kiinni. Tässä kohtaa pitää antaa erityiskiitos suomalaiselle televisiotarjonnalle: mitä enemmän kanavia on tullut, sitä helpompaa on heittää aivot lepotilaan.

Sarjoista esimerkiksi Viidakon tähtöset, Huippumalli haussa ja Farmi ovat mitä parasta lääkettä tähän tarpeeseen. Samoin erilaiset C.S.I-versiot, joissa supertietokoneet ja superlaborantit ratkovat hetkessä oudoimmatkin tapaukset mutkia oikoen, toimivat loistavasti. Tosin C.S.I. Miamin vinopää-Horatio nostaa

34

MAASEUTUPLUS 3/2014

joskus verenpaineen vaarallisen korkealle. Elokuvista kaikki Nicholas Cage ja Sandra Bullock –rainat ovat takuuvarmasti lepoa sisäiselle älykölle.

Nollatut aivot ovat otollista maastoa nukkumatille.

Televisiota katsoessa ongelmana on kuitenkin valojen vilkkuminen. Niihin havahtuminen katkaisee flow´n eikä uutta unenpäätä välttämättä löydy mitenkään saman tien. Ikävää.

Vuosien mittaan olenkin havainnut paljon paremmaksi nukahtamisen apuvälineeksi cd-soittimen. Alkuvaiheessa tosin kuuntelin sängyssä Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Pedro Hietasen loistavia radion yömyöhä –lähetysten uudelleenjulkaisuja, joiden nukuttava vaikutus oli hyvinkin kyseenalainen. Mutta noin seitsemännellä kerralla alkoivat hauskimmatkin jutut olla niin tuttuja, että uni voitti.

Vaimo alkoi onneksi kantaa kirjastosta äänikirjoja ja niiden jälkeen ei nukahtamisongelmia ole juurikaan ollut.

Dekkareita, romaaneja, Waltaria, nuorisokirjoja, scifiä; kaikki uppoaa. Välillä kyllä harmittaa se, että hyvästäkään tarinasta ei oikein jää mieleen mitään, kun taju hiipuu jo ensimmäisen ja toisen luvun välissä.

Joskus on ollut pakko kuunnella äänikirjaa uudestaan päiväsaikaan ja olen minä käynyt lainaamassa osin kuunnellun levyn jälkeen alkuperäisen kirjankin, jotta tarinan aukot tulisi täytettyä. Näin tein esimerkiksi Risto Isomäen Sarasvatin hiekan kanssa. Äänikirjassa hyvin olennaisessa osassa on kertoja. On loistavia eläytyjiä, jotka tekevät valtavasti töitä antaakseen kullekin romaanin henkilölle oman äänen. Tällainen kertoja on esimerkiksi Lars Svedberg. Eija Ahvon lukema Katja Ketun Kätilö oli elämys, joka oli pakko kuulla myös päiväsaikaan.

Nukkumisen kannalta paras tulos tulee kumminkin monotonisuudesta ja vähäeleisyydestä; on kertojia, jotka ovat tiputtaneet minut jo esipuheen aikana. Haluamatta nimetä ketään, mieleen nousee heti Jarmo Mäkinen.

Heitän tähän loppuun kehittämisidean. Kun SYTY:ssä taas seuraavan kerran pohditaan, pitääkö MaaseutuPlussan ilmestyä paperi- vai nettimuodossa, kannattaa miettiä myös cd-formaattia; jospa aviisi olisikin Suomen ensimmäinen äänilehti?

Pystyn heti kuvittelemaan pari nimeä, joiden äänenkäytöllä kuuntelukokemus ei olisi ainakaan nukuttava.

Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei.

Dorfagent Linkoranta

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rf c/o Willa Elsa Meijeritie 2, 25410 Suomusjärvi Email: info@kylatoiminta.fi www.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

EUTUP LUS TILA A MA AHSVIHUONEESEEN

A ITSELLESI, KYHDISTYKSELLE Ä TAI KY L 0 2302 PUH. 045 12 IMINTA.FI O T A INFO@KY L VUOSI

SYTYN TOIMISTO:

HANKKEET:

puheenjohtaja Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 Email: eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

Kylien bisneskeissit -hanke Kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma Puh. 045 884 7884 Email: juha.kuisma@kylatoiminta.fi

pääsihteeri Risto Matti Niemi Puh. 050 599 5229 Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa Puh. 050 592 2726 Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi toimitussihteeri/tiedottaja Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi talouspäällikkö Tuomas Rokka Puh. 045 133 5391 Email: tuomas.rokka@kylatoiminta.fi toimistosihteeri, Kyläapu-hankkeen projektisihteeri Marianne Lemettinen Puh. 045 887 1511 Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi toimistosihteeri (sairaslomalla toukokuun loppuun) Tiina Lehto Puh. 045 120 2302 Email: tiina.lehto@kylatoiminta.fi

30EUR /

JÄSSI-jätevesihanke Jätevesineuvoja Kirsi Mäkinen Puh. 045 881 4200 Email: kirsi.maensivu@jatevesihanke.fi Kyläapu-hanke, projektipäällikkö Juhani Nenonen Puh. 045 111 52 22 Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi LEADER-asiamiehet: Heli Walls Puh. 045 327 1117 Email: heli.walls@kylatoiminta.fi Kim Smedslund Puh. 045 147 7141 kim.smedslund@kylatoiminta.fi SVENSK BYASERVICE: Center för Lokal Utveckling vid Svenska Studiecentralen Rådhusgatan 21 C, 61500 Vasa Tel. (06) 3204151 landsbygdsutvecklare Peter Backa Tel 040 595 0444 Email: peter.backa@studiecentralen.fi

YHTEYSTIETOJA kansainvälisiin JÄRJESTÖIHIN:

European Rural Community Alliance: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö, joka toteuttaa kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilö: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (varapuheenjohtaja) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden verkosto. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elinvoimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä (Maaseutuasumisen teemaryhmän erityisasiantuntija) MAASEUTUPLUS 3/2014

35

Leader-viikko ja kylien Avoimet ovet kesäkuussa - Tervetuloa kierrokselle!

Leader on rahoitusta, neuvontaa ja toimintaa paikkakunnan parhaaksi. Leaderin kantavana ajatuksena on paikallisen asiantuntemuksen ja osaamisen hyödyntäminen kehittämistyössä.

Leader-rahoituksella voidaan tukea mm. yritysten perustamista, kehittämistä ja investointeja, kylien elinvoimaisuutta, harrastusmahdollisuuksia ja kansainvälistä toimintaa.

Elinvoimaisissa kylissä ja yrityksissä tapahtuu:

Tee kierros maaseudulla 9.-15.6. ja tutustu toimintaan!

Lisätietoja tapahtumista ympäri Suomen viikolla 24:

www.leadersuomi.fi ja www.kylatoiminta.fi

www.leadersuomi.fi

Yhteistyössä:

www.facebook.com/lokaalitapahtuma Paikallistoiminnan valtakunnallinen juhla

LOKAALI Hankasalmen Revontulessa

30.-31.8.2014