Mp4 2014 verkkoon

Page 1

+

MAASEUTU kylät&korttelit

4/2014

VUOLENKOSKI Vuoden Kylä 2014. Kyläyhdistyksen näytöt ovat hätkähdyttäviä. KYLÄTURVALLISUUS Maaseudun ihmiset kokevat olevansa turvassa, mutta se saattaa olla harhaa. LANDSBYGDSFORSKNING Största uppgift är förståelsen mellan land och stad.

PAIKALLISUUS


PÄÄKIRJOITUS "Miksi nykylain 20 vuodesta ei oteta mitään oppia?"

Lähidemokratian etsikkoaika

Professori Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittajana. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänellä on ollut enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa sekä kylä- ja Leader-asioiden parissa. eero.uusitalo@kylatoiminta.fi puh. 040 541 9916

Palvelujen ja hallinnon keskittäminen vähentää olennaisesti kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Prosessille on perustellut syynsä, mutta perusteltua ei sen sijaan ole se, ettei kansalaisten vaikutusmahdollisuuksille ja palveluille etsitä uusia kanavia ja työmuotoja. Kuntalain uudistus on yksi tärkeimmistä tilaisuuksista rakentaa vastavoimia. Etsikkoaika on syytä käyttää. Lausuntokierroksella oleva kuntalain muutosehdotus perusteluineen on yhtä aikaa lupaus ja pettymys: perusteluissa lähidemokratian tarve kuvataan osuvasti, mutta ehdotus on perinteistä tuhnua ”kunta voi” – linjallaan. Miksi nykylain 20 vuodesta ei oteta mitään oppia? Mahdollistaahan nykylakikin lähidemokratian, mutta mitään edistymistä ei ole tapahtunut. Tukku näennäisiä toimielimiä on perustettu, mutta niin toimijoiden kuin päättäjienkin pettymys on laaja-alaista: tehtäviä ei ole määritelty, varoja ja valtaa ei ole annettu. Lähidemokratia vaatii järjestetyn ja uskottavan mekanismin, jolla kunnallishallinto sekä kansalaisten ja yhdistysten paikkaperustainen ja monialainen kehittämistyö saadaan vaikuttamaan samaan suuntaan. Menettelylle ei tosiasiassa ole kuin kaksi ehtoa. Ensinnäkin poliittiset päättäjät haluavat suoran demokratian vahvistamaan edustuksellista demokratiaa. Samalla löydetään paikallisia ratkaisuja enemmän kuin nykytilanteessa on mahdollista. Toiseksi kansalaistoimijoilta vaaditaan valmiuksia vastuunkantoon yhteisissä asioissa. Jälkimmäisen ehdon toteutumiseen on tähdätty määrätietoisesti jo 20 vuotta. Kykeneviä ja haluavia yhdistyksiä on satoja ja henkilöitä tuhansia. Uskottava lähidemokratia aktivoi nopeasti aukkopaikat. Monet kylä- ja asukastoimijat ansaitsevat päättäjien luottamuksen, mikä vastavuoroisesti lisää luottamusta edustuksellisen demokratian päättäjiin. Molemmilla puolilla luottamusvaje on nyt suuri, jolloin ei synny riittävää kehitystyötä eikä demokratiaa. Lähidemokratiasta käytävä keskustelu kummastuttaa. Jotkut näkevät järjestelyssä suorastaan perustuslaillisia esteitä, toiset vaativat lisää tutkimusta ja kolmannet filosofoivat alueiden ja kuntien erojen merkitsevän joka kulmakunnalle oman ”mallinsa”, neljännet haikailevat entistä pienten kuntien verkostoa paikallisdemokratiana. Mikään näistä verukkeista ei kestä kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi: mitä perustuslain vastaista on poliittisen järjestelmän kehittelyssä kansalaiset paremmin huomioon ottavaksi? Toivoisi, että kuntalaissa lähidemokratia etenisi aidosti. Monenlaista sellaista pystytään toteuttamaan, jossa paikallisyhdistykset tai kunta yksinään ovat voimattomia. Lähidemokratia ei ole vain kunnan sisäinen asia tai vaikuttamisen kysymys. Se on huomenna yhä useamman yhteisen tarpeen toteuttamisen ehto. Eero Uusitalo

2

MAASEUTUPLUS 4/2014


SISÄLLYSLUETTELO

KYLÄTOIMINNAN, LEADERTYÖN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSANDELARNAS OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

+

MAASEUTU kylät&korttelit

Suomen Kylätoiminta ry Byaverksamhet i Finland rf

www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi

yhteistyössä: maaseutuverkostoyksikkö landsbygdsnätverket

www.maaseutu.fi

Svenska studiecentraleN ruotsinkielinen opintokeskus

www.ssc.fi

päätoimittaja Chefredaktör

Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

Toimitussihteeri, taitto redaktör

4/2014

pääkirjoitus: LÄhidemokratian etsikkoaika 2 pääsihteerin palsta: kumppanuus työ- ja elinkeinoministeriön kanssa 4 ajankohtaista 5 kyläasiamiehen nurkkaus: suuressa maailmassa koko suomi on paikallinen 7 lokaali 8

vuoden kylä vuolenkoski 10 kolumni: laajakaista kaikille 13 Kolumni: rakas lapsi - leaderin brändi - kehittyy 14

kirja-arvosteluja 15 ruisviskillä isokyrö maailmalle 16 Kolumni: nykyisyyden suitset menneisyyden kourissa 19 avoimet kylät -päivässä ja leader-viikolla riitti vilinää 20

Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi

leaderin näkymät 22

tilaukset prenumarationer

grillimestarit luottavat suomalaiseen ruokaan 28

Tiina Lehto Puh. 045 120 2302 tiina.lehto@kylatoiminta.fi ilmestyy Utkommer

maaseudun turvallisuusparadoksi ja kyläturvallisuus 24 resurssiperustainen paikalliskehittäminen ABCD 26

monialaosaaja nauttii työrupeamasta kauppa-autossa 30 mathantverk i korsnäs 32 Lokalsamhället, byn och gemenskapen... 33

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år 30 EUR / vuosi /år

Landsbygdsforskningen behövs! 34

ilmoitusmyynti annonser

PAKINA: HANURISTA 37

Mediamyynti Viljanen T:mi Puh. 0400 560 506 ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi

Projektet Byn i miniatyr på slutrakan 36

Lakimiehen nurkkaus: määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva? 38

Painopaikka Tryckeri

Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 1457-7240 KANSI OMSLAG: ANSSI KUMPULA

Ravintolapäivä Pohjanmaalla

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) toimii paikallista kehittämistä edistävien järjestöjen, kylien sekä Leader-ryhmien eduntekijänä. www.kylatoiminta.fi www.facebook.com/SuomenKylatoimintaRy

Maaseutuverkosto välittää tietoa maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuuksista. www.maaseutu.fi www.facebook.com/JaljetTulevaisuuteen

MAASEUTUPLUS 4/2014

3


PÄÄSIHTEERIN PALSTA KANNANOTTO

Suomen Kylätoiminta ry esittää kumppanuutta työ- ja elinkeinomisteriölle

Risto Matti Niemi on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihteerinä vuodesta 2006 ja hän on mukana myös kaupunginosatoiminnassa. ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi puh. 050 599 5229

Suomen Kylätoiminta ry on esittänyt syksyllä 2013 työ- ja elinkeinoministeriölle puitesopimusta. Sopimuksella määritettäisiin vuosittain ne yhteiskunnalliset tehtävät, joita kylätoiminta toteuttaisi. Vastavuoroisesti TEM esittäisi valtion talousarvioon 400 000 euron vuotuista lisäystä kylätoiminnan valtionapuun seuraavan 10 vuoden aikana. Sopimukselle on useita perusteluja. Viimeisissä hallitusohjelmissa korostetaan kolmannen sektorin ja julkisen vallan yhteistyötä. Tämä edellyttää työmuotoja, joissa kaikkien kolmen yhteiskunnallisen sektorin lähtökohdat ja yhteistyömahdollisuudet otetaan huomioon. Paikallinen kehittämistyö on yksi tärkeimmistä alueista, missä yhteistyön lisäämisellä saadaan aikaan merkittäviä, yhteiskunnallisia tuloksia. Kylätoiminnan valmiuksia yhteiskunnalliseen vastuunottoon on määrätietoisesti kohennettu jo vuosia ja samalla on lisätty toiminnan järjestäytymistä. Monin paikoin 4

MAASEUTUPLUS 4/2014

kylätoimijat pystyvät ottamaan vastuuta tehtävistä, joita toivotaan toteutettavan niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Ehdotettu puitesopimus vauhdittaa käytännössä valmiuksien laajentamista ja lisäämistä. Keväällä 2014 valmistuneen Paikallisen kehittämisen valtakunnallisen ohjelman päätavoite on vahvistaa alueellista kehitystyötä niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Yksi tärkeimmistä esityksistä on TEM:n ja SYTYn välinen puitesopimus. Sillä tavoitellaan toiminnan lisäämistä, tulevaisuudenuskon vahvistamista ja luottamuksen lisäämistä omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Näitä kaikkia tarvitaan rakennemuutosten kielteisten vaikutusten eliminoimiseksi ja lähidemokratian edistämiseksi. Alueellisen ja paikallisen kehittämistyön suurin rahoituslähde on EU-perusteinen hanketoiminta. Hankkeet rahoitusmuotona kärsivät kuitenkin jälkirahoitteisuudesta ja byrokratiasta, mitkä karsivat toimijoiden määrää ja rajoittavat toimintaa. Nyt tarvitaankin enemmän vakaata rahaa vahvistamalla yhdistysten omaa varainhankintaa sekä lisäämällä asteittain valtionapua, mikä on SYTYn ohjelman yksi painotus. Rahoituskokonaisuuteen kytkeytyy olennaisesti Leader-toimintatapa, joka on osoittautunut Suomessa tulokselliseksi. Kaikki Leader-ryhmät ovat SYTYn jäsenjärjestöjä. Myös Helsingin kaupunginosayhdistykset ry:n - HELKAn (Helsingin 88 kaupunginosayhdistyksen kattojärjestö) liittyminen yhdistyksemme jäsenjärjestöksi keväällä 2012 on vauhdittanut paikallistoimijoiden yhteistyötä. Yhteistyö on poikinut mm. yhteisiä kehittämishankkeita, joissa Leader-toimintatapaa on valmisteltu myös kaupunginosatoiminnan käyttöön. Aloja, joiden kehitystyöstä TEM ja SYTY voisivat sopia, ovat esimerkiksi kotona asumista lisäävä "keveä hoito", jätevesi- ja energianeuvonta, kyläavustaja- ja kylätalkkaritoiminta, yhteisöllisyyden vah-

"Paikallinen kehittämistyö on yksi tärkeimmistä alueista, missä yhteistyön lisäämisellä saadaan aikaan merkittäviä yhteiskunnallisia tuloksia"

vistaminen, kylien turvallisuus, ympäristön kunnostus ja maisemointi sekä kulttuurija liikuntatoiminta. Näissä on jo nyt aktiviteetteja perustuen paikallistoimijoiden aloitteellisuuteen, kunnan kanssa tehtyihin sopimuksiin, valtakunnallisiin tai ylimaakunnallisiin hankkeisiin sekä Leader- tai työllisyysvarojen käyttöön. Paikallistoimijoilla on halua ja kykyä tarttua edellä mainittuihin teemoihin, joiden välttämättömyyttä kuntien suureneminen ja toimintojen keskittyminen tosiasiassa lisää. Vaikka paikallistoimijoiden valmiuksissa on vielä aluekohtaisia eroja, ehdotettu menettely luo perustaa alueiden aktivoitumiselle: samalla kun paikallisen kehittämisen rakenteet ja voimavarat vahvistuvat. Nykyinen valtionapu (VM:n talousarvioesitys vuodelle 2015), 1 025 000, on noin 2 prosenttia kylätoiminnan vuotuisesta volyymista. Tähän nähden ehdotettu lisäys on kohtuullinen ja varmasti valtiolle edullinen. Valtionavun asteittainen lisäys 10 vuoden aikana tuo kehittämistoimintaan pitkäjänteisyyttä ja luo vakautta. Valtionapu kohdennetaan valtakunnalliseen ja maakunnalliseen toimintaan ja sopimuksessa määritettyjen tehtävien toteuttamiseen. Kylätoimintaliike vetoaa työ- ja elinkeinoministeriöön kunnollisen neuvotteluprosessin aloittamiseksi pikaisesti syksyn 2014 aikana. Tavoitteena on aikaansaada puitesopimus valtion vuoden 2016 talousarvion valmistelua varten. Työ- ja elinkeinoministeriön ja Suomen Kylätoiminta ry:n kumppanuudesta paikallisessa kehitystyössä hyötyvät kaikki osapuolet.


AJANKOHTAISTA

AJANKOHTAISTA SYTYSSÄ

VUODEN KYLÄMYÖNTEISIN KUNTA: Pudasjärvi

Elokuisen valtion budjettiesityksen mukaan kylätoiminnan valtionapu säilyy lähes ennallaan, eli kiitos kaikille kovasta työstä jo tässä vaiheessa! Budjettiriihen tulokset julkaistaan verkossa syyskuun puolessa välissä ja ne vahvistetaan eduskunnassa joulukuussa. Suomen Kylätoiminta ry esittää työ- ja elinkeinoministeriölle, että valtionavusta tehdään sopimus, jossa solmitaan vastuut ja rahoitus pitkällä tähtäimellä (lisää viereisessä pääsihteerin palstassa). Viikonloppuna (29.-31.8.) paikallistoimijat juhlivat Hankasalmella, Keski-Suomessa monestakin syystä. MEP Merja Kyllönen lauloi koskettavasti ja piti upean juhlapuheen: Ollaan ylpeitä juuristamme! Paras perintö mitä voimme jälkeemme jättää on tässä hengessä ja tässä maassa. Jaksetaan yhdessä tehdä töitä yhteisen Suomen eteen! Lokaalista tuonnempana lehdessä. Mistä rahat toimintaan -opas kertoo ensimmäisenä lajissaan kuinka yhdistykset voivat kerätä varoja toimintaan ja hankkeisiin. Vaikka Suomessa on kehitetty maaseutua jo kolmen EUohjelmakauden ajan, ei hankkeiden toteuttajien varainhankintakysymystä ole aiemmin käsitelty alhaalta päin eikä näin laajasti. Mistä rahat toimintaan o ­ ppaan on tuottanut Kylien Bisneskeissit ­hanke ja pääosan tekstistä on laatinut 4H-liiton toiminnanjohtaja Sirkka Suomäki ja hankkeenvetäjä Juha Kuisma. Muut kirjoittajat ovat Paula Pylkkänen, Juhani Nenonen sekä Veli-Matti Karppinen. Opas on ladattavissa SYTY:n sivuilla sekä siitä voi tilata myös paperiversioita SYTYn toimistolta. Suomen Kylätoiminta ry:n toimisto muutti kesällä Suomusjärveltä Perniöön, eli tervetuloa käymään uusissa tiloissa, nyt myös hyvät kokoustilat käytössä!

Onnea Pudasjärvi! Kaupunki onnistuu järjestämään monipuolista ja runsasta toimintaa vaikeista oloista huolimatta. Kunnan ja kylien välisestä sopimusyhteistyöstä on hyviä esimerkkejä lähipalveluiden hoitamisessa. Muun muassa kirjastoauto ja valokuituverkko on noteerattu myös Euroopan tasolla hyvinä tuloksina. Pudasjärven alueella on 20 kylää ja ainakin 15 toimivaa kyläyhdistystä. Alueella on toimiva kyläneuvosto. Pudasjärven kaupunki myöntää kyläyhdistyksille kulttuuri-, liikunta- ja kyläyhdistysavustuksia. Vuonna 2014 jaetaan sekä kehittämis- ja toimintatukina 64 000 euroa sekä maaseutuelinkeinojen kehittämiseen tukea 120 000 euroa. Tämä on askel kohti osallistavaa budjetointia. Pudasjärven kaupunki panostaa pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Tätä varten on laadittu työllistämissuunnitelma, jonka avulla pyritään myös toteuttamaan nuorisotakuuta. Suunnitelma laadittiin ja sitä toteutetaan yhdessä Pudasjärven järjestöjen ja yhdistysten kanssa kylien ja taajamien lähipalveluiden tuottamiseksi. Oleellinen osa tätä on myös yhdistysten saama kaupunkilisä työttömien työllistämiseen. Sillä on saavutettu merkittäviä vaikutuksia vuodesta 2003 lähtien. Pudasjärvellä on muutenkin panostettu lähipalveluihin, mm. kirjastoauto Iso Karhu otettiin käyttöön 2013 ja Pudasjärven kaupungin osittain omistama Kairan Kuitu Oy on toteuttamassa valokuituverkon Pudasjärven kylille. Pudasjärvi on myös tulevaisuuteen suuntaava kaupunki. Yksi esimerkki uudentyyppisistä lähipalveluiden tuotannosta on ikäihmisten päivätoiminnan projekti. Kuntaliitto ja Suomen Kylätoiminta ry myönsivät Kylämyönteisin kunta -palkinnon nyt neljännen kerran. Aiemmin tunnustus on luovutettu Ilomantsille, Rovaniemelle ja Tammelalle.

VUODEN KAUPUNGINOSA: Pispala

Palkinnon luovutti Kuntaliiton varatoimitusjohta ja Timo Kietäväinen (vas.) sekä SYTYn puheenjohta ja Eero Uusitalo (oik.). Tunnustuksen vastaanottivat kaupunginhallituksen pj. Vesa Riekki, kaupunginjohta ja Tomi Timonen, kaupunginvaltuuston pj. Timo Vähäkuopus sekä väistyvä kaupunginjohta ja Kaarina Daavittila.

Tampereen Pispala on Vuoden kaupunginosa 2014. Pispala on hyvä esimerkki perinteisestä suomalaisesta 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennetusta esikaupunkialueesta, joita syntyi teollistumisen mukanaan tuoman muuttoliikkeen seurauksena. Idyllinen Pispala on nykyään Tampereen tunnetuimpia alueita ja kaupungin matkailun vetonaula. Pispalalaiset ovat ahkeria kansalaisvaikuttajia. Kaupunginosan kymmenet erilaiset yhdistykset ja osuuskunnat edustavat mitä erilaisimpia elämän osa-alueita. Ne mm. kannattavat kierrätysaatetta, puolustavat kasvimaita, järjestävät konsertteja, pitävät yllä kotiseutuhenkeä ja saunakulttuuria, vaalivat muistoja sekä tukevat vapaaehtoistyötä. Suomen Kotiseutuliitto valitsee Vuoden kaupunginosan vuosittain ja viime vuonna kunnia meni Turun Kakskertaan.

MAASEUTUPLUS 4/2014

5


AJANKOHTAISTA

SYKSYN TAPAHTUMIA syysKUU

30

Katso lisää: www.kylatoiminta.fi ja www.maaseutu.fi

Kestävien Kylien verkosto, Lahti Hämeen Kylät ry järjestää kylien tulevaisuutta käsittelevän iltapäivän.

LOKAKUU

6-8

Alueellinen innovaatioleiri: Pohjois-Savo Leirin teemat: Hyvinvointia luonnosta ja metsästä, lähiruoka ja luonnonantimet matkailussa, Pohjois-Savon matkailun tulevaisuus, Pohjois-Savon kansainvälinen matkailu, vesistömatkailu.

7

Maaseudun tiedetreffit: ruokaketju, Tuusula Suomalaisen ruoan ja lähiruoan puolesta, kuluttajien ja tuottajien vuorovaikutuksen lisäämiseksi ja luomututkimuksen ajankohtaisia uutisia.

9

Lähiruoka on bisnes! -seminaari, Tampere Aitoja Makuja II järjestämässä seminaarissa pureudutaan lähiruokabisneksen tulevaisuuden näkymiin niin yrittäjän kuin kehittäjän näkökulmasta lähiruokasektorin kilpailukyvyn parantamiseksi.

Demokratiapäivä, Helsinki Kuntaliitto järjestää valtakunnallisen laajan seminaaripäivän, jossa teemoina mm. osallistuva demokratia: jakaminen, aloitteellisuus ja päätöksenteko.

14 28-29

Ohjelmakauden sulkemisseminaari ja Maaseutugaala 29.10., Lahti Ohjelmakauden sulkemisseminaari sekä Maaseutugaala. Lisäksi samalla järjestetään myös maaseutuohjelman neuvottelupäivät.

MARRASKUU

4-6

Hanketreffit - lähiruoka ja matkailu, Hämeenlinna Kokoaa ruoan ja matkailun hanketoimijat ja alan kehittäjät ja rinnakkaistoimialat yhteen.

5

Maaseudun tiedetreffit: Maaseutuyrittäjyyden tulevaisuudenkuvat, Nurmijärvi Maaseutuvisio 2020, kysyntälähtöinen maaseutu, maaseutu hevosyhteisön identiteetin rakentajana, Green Care, yms.

19

Maaseudun tiedetreffit: Puutarhatalouden suunnat, Lepaa Tuorekasvisten turvallisuus, riskienhallinta, mehiläiset pölytyspalveluna, luomupuutarhatuotannon suunnat, EKOKAS-hanke, neuvontatyön kehittäminen.

26-27 6

Valtakunnalliset kylätoiminnan neuvottelupäivät ja Syyskokous, Helsinki Suomen Kylätoiminta ry järjestää Valtakunnalliset kylätoiminnan neuvottelupäivät ja SYTYn jäsenten syyskokouksen 27.11.

MAASEUTUPLUS 4/2014


KYLÄASIAMIEHEN NURKKAUS Tällä palstalla vuorottelevat kolme kyläasiamiestä eri puolilta Suomea ja he pohtivat, miten asiat maaseudulla oikein ovat.

Suuressa maailmassa koko Suomi on paikallinen

Kimmo Käärmelahti Kansalaistoiminnan monivammainen, vastavirranlohi ja lahkeessa roikkuva rakki. S av o n l i n n a n Seudun Kolomonen ry:n yhteyspäällikkö Kimmo Käärmelahti toimii myös Savonlinnan kaupungin kyläasiain neuvottelukunnan sihteerinä.

Haluamme olla paikallisuutta puolustavia ja suosivia, mutta mikä todellisuudessa on laajemmin ajatellen meidän paikallisuskollisuutemme raja? Ostammeko oman kylän perunaa jos kaupungin Prismasta saa koneella kolhittua potaattia muutaman kymmenen senttiä halvemmalla? Entäpä paikallisen kalastajan ahvenfileet kun K-marketista saa norjalaista kassilohta kuudella eurolla kilo? Entäpä kotimainen kurkku, tomaatti tai omena halvempien ulkomaisten lajitoveriensa rinnalla? Entäpä leader-rahoilla toteutettu kyläsuunnitelman tekeminen? Otammeko toteuttajaksi viestintää opiskelevan oman kylän aidon tuntijan vai haemmeko jostain sen ELY-keskuksen suosittaman tekijän, joka on tehnyt maakuntaan jo kymmenen (identtistä) kyläsuunnitelmaa? Entäpä kyläyhdistyksemme kesäjuhla, joka on vuosi vuodelta kerännyt entistä vähemmän osallistujia? Nouseeko jostain se ajatus, että ensi kesänä hankimme kyläjuhlaan kyllä jonkun kunnon esiintyjän joka kokoaa porukkaa. Jonkun ihan Helsingistä saakka. Nämä valinnat ovat pohdintaa ydinpaikallisuuden suosimisesta. Mutta mietimmekö sitä aina silloin kun se on mahdollista? Vai korostammeko paikallisuutta vain juhlapuheissa ja Maaseutuplussassa julkaistavissa kirjoituksissamme ja muuten elämme kuin Ellun kanat? Globaalissa maailmassa paikallisuus ei kuitenkaan ole vain omaa kylää, kotikuntaa tai maakuntaa. Sen tulee olla laajempi näkökulma suomalaiseen työhön, tuotantoon ja palveluihin. Luonnollisesti se lähtee oman kylän vaihtoehtojen suosimisesta aina kun se on mahdollista ja järkevää. Mutta sen tulee edetä myös suomalaisuuden suosimiseen silläkin uhalla, että se on hankkijalle hieman kalliimpaa. Loppupeleissä on kuitenkin muistettava, että kaikkien meidän

kymmenen euron lisäpanostus kuukaudessa kotimaiseen työhön tuo 10 000 uutta suomalaista työpaikkaa. Eikä tämä tarkoita siis kulutuksen lisäämistä kympillä vaan esimerkiksi kympin ulkomaisen kassilohinyssäkän korvaamista kympin suomalaisilla ahvenfileillä. Suomi on niin pieni maa ja kansantalous pelkästään Euroopassa, että meille paikallisuus on suomalaisuutta. Toki mitä lähemmäs omaa asuinpaikkaa työn, tuotteiden ja palveluiden hankinta voidaan siirtää, sen paremmin se hyödyttää paikallistaloutta. Mutta laajempikin paikallisuus, suomalaisen työn suosiminen, on nykyisessä maailmassa askel kohti hyvinvointia lisäävää paikallisuutta. Voisimmeko soveltaa tätä laajemmin omassa elämässämme? Kaupunkiloma Budabestissa kiinnostaa, mutta olisiko kotimaan kaupungeissa tarjolla mielenkiintoista kulttuuria, nähtävyyksiä tai toimintaa, joka ajaisi saman asian? Onhan se instagramissa hienoa jakaa talvilomalta selfieitä joissa taustana on Alpit, mutta saisiko yhtä upeaa jaettavaa vaikkapa Ylläksen ylimmältä hissiasemalta taustana Lainiotunturin auringonpaisteessa hohtavat huiput? Meidän tulee laajentaa paikallisuuden käsitettä niin, että emme kuitenkaan hylkää sitä ydinpaikallisuutta, joka maantieteellisestikin sijaitsee muutaman kilometrin säteellä kunnan jo lakkauttamasta kyläkoulusta. Mutta paikallisuuden laajentaminen omaan Savonlinnaan, Etelä-Savon maakuntaan ja Suomeen ei ole pois tästä ydinpaikallisuudesta. Joskus tämä suomalaisen paikallisuuden suosiminen saattaa lyhyessä juoksussa maksaa meille muutaman euron enemmän kuin globaalin riistotalouden valitseminen. Tällöinkin on syytä muistuttaa itseään siitä, että pitkässä juoksussa tämä henkilökohtainen uhraus korvautuu tavalla tai toisella.

MAASEUTUPLUS 4/2014

7


LOKAALI-JUHLA

LOKAA Paikallistoimijoiden vuotuinen juhlaseminaari

Retkeilyä, yhdessäoloa, mahtavia kyliä ja maaseudun kehittäjiä, palkinnonsaajia ja tiedonvaihtoa, sitä oli LOKAALI 2014. Viikonloppuna 29.-31.8.2014 paikallistoimijat juhlivat Hankasalmella, Keski-Suomessa monestakin syystä. Lokaalissa jaettiin tunnustuksia pitkäjänteisestä kehittämistyöstä: Vuoden Tiennäyttäjät Leena Lehtonen, Pauli Pethman ja Aulis Nuuja, Vuoden Maaseututoimija Nina Kurunlahti ja Vuoden Maaseutukasvo Osmo Rauhala. Ensimmäinen kunniamaininta kyläsarjassa meni Livon kylälle ja toinen Keskikylälle, Vuoden Kylä 2014 on Vuolenkoski, Iitin kunnasta, Kymenlaaksosta. MEP Merja Kyllönen lauloi koskettavasti ja piti upean juhlapuheen, jossa hän kehotti meitä olemaan ylpeitä juuristamme! Kyllönen kannusti: Paras perintö mitä voimme jälkeemme jättää on tässä hengessä ja tässä maassa. Jaksetaan yhdessä tehdä töitä yhteisen Suomen eteen! Myös Vuoden Maaseutukasvo Osmo Rauhala näki paikallisuuden tulevaisuuden mahdollisuutena! Rauhala korosti erityisesti, ettei kaikkien kannata juosta globaalien trendien perässä, sillä ne ovat lyhytaikaisia ja heilahtelevia, vaan sen sijaan keskittyä omaan osaamiseemme ja kehittää sitä edelleen maailman parhaimmaksi. Suomessa kannattaisi esimerkiksi keskittyä paikallisten tuotteiden kehittämiseen erityisesti ruoantuotannossa. Yksikään maa ei ole vielä onnistunut omimaan puhtaan ruoan brändiä itselleen, vaikka halukkaita ottajia suoralla on jo monia, kuten Sveitsi ja Itävalta. Voisimme rakentaa Suomelle maabrändiä puhtaiden raaka-aineiden ja ruoan maana. Juha Kuisman Kylien Bisneskeissit -hanke yhdessä 4H-liiton Sirkka Suomäen kanssa pitivät ensin perjantai-iltana seminaarin, jossa käsiteltiin yhdistysten tulevaisuutta, varainkeruuta ja miten nuoret näkevät tulevaisuuden. Samalla julkaistiin yhdistysten varainkeruuopas Mistä rahat toimintaan? Opas on tilattavissa SYTYn toimistolta sekä avoimesti ladattavissa SYTYn verkkosivuilla. Kiitos kaikille viikonloppuun osallistuneille ja jatketaan tärkeän työn tekemistä! Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry 8

MAASEUTUPLUS 4/2014

Vuoden Kylä 2014: Vuolenkoski (Iitti, Kymenlaakso)

Vuolenkoski tunnetaan reippaasta asenteesta, yhteisöllisyydestä ja asioiden ottamisesta omiin näppeihin. Vuosien saatossa oma tahto ja tapa toimia ovat tuoneet; kevytliikenneväyliä, katuvalot, laiturit, kyläläisten elinkeinoyhtiön, kymmeniä erilaisia tapahtumia, kylätalon ja lähipalvelujen tuotteistamiset. Vuonna 1980 perustettu kyläyhdistys on kaiken toiminnan priimus moottori. 1. Kunniamaininta Vuoden Kylä 2014: Livo (Pudasjärvi, Pohjois-Pohjanmaa)

Kylän toiminta on aktiivista ja nuorekasta, mutta samalla perinteistä yhteisöllisyyteen nojautuvaa. Talkoohenkeä löytyy ja kyläläiset ovat valmiita käyttämään voimavarojaan kylän yhteiseksi hyväksi. Tämä tekee Livosta omavaraisen kylän. Livossa on hyödynnetty monipuolisesti eri rahoituslähteitä hanketoiminnassa ja palvelujen tuotteistamisessa. 2. Kunniamaininta Vuoden Kylä 2014: Keskikylä (Jalasjärvi, Etelä-Pohjanmaa)

Aikaansaava ja toimelias Keskikylä on vienyt määrätietoisesti yhteisiä kylän asioita eteenpäin. Apuna kehittämistyössä on monipuolinen kyläsuunnitelma, jota päivitetään jatkuvasti. Keskikylän eri yhdistysten yhteistyö on luonut hyvän pohjan. Keskikylällä on laajaa hanketoimintaa ja hanketoiminnan mahdollisuuksia on hyödynnetty taitavasti. Keskikylä on keskittynyt viime vuosina Jalasjärven Kylien kehittämis- ja investointihankkeisiin sekä laajamittaiseen nuorten kulttuuritoimintaan.


LOKAALI-JUHLA

LI

Kylätoiminnan Tiennäyttäjä: Pauli Pethman (Iitti, Kymenlaakso)

Vuolenkoskelainen Pauli Pethman näyttää mallia kun puhutaan kyläkehittäjästä ja tiennäyttäjästä. Juuri Vuoden kyläksi valitussa kotikylässään Vuolenkoskella Pethman on toiminut lukuisissa luottamustehtävissä sekä vaikuttaa edelleen Vuolenkosken Maaseutuseurassa ja kylän elinkeinoyhtiö Omakylä Vuolenkoski Oy:n hallituksessa.

Henkilökohtaiset tunnustukset vasemmalta: Aulis Nuuja, Nina Kurunlahti, Osmo Rauhala, Leena Lehtonen ja Pauli Pethman.

Kylätoiminnan Tiennäyttäjä: Leena Lehtonen (Nousiainen, Varsinais-Suomi)

Aliskulmalainen Leena Lehtonen Nousiaisista on nimetty Kylätoiminnan Tiennäyttäjäksi. Leena Lehtonen on päämäärätietoisesti kehittänyt oman kyläyhdistyksensä toimintaa ja koordinoinut ihmisiä talkootyöhön. Kylätoiminnan moottorina hän on uskaltanut ottaa myös taloudellisia riskejä toiminnan kehittämiseksi. Pitkäjänteinen työ kantaa nyt hedelmää. Kylätoiminnan Tiennäyttäjä: Aulis Nuuja (Isokyrö, Etelä-Pohjanmaa)

Kyläkehittäjä Aulis Nuujan ansiot kylätoiminnan parissa yli 40 vuotta toivat hänelle tunnustuksen Kylätoiminnan Tiennäyttäjänä. Nuuja on pyyteetön, pitkän linjan kyläkehittäjä, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon vaikeissakin paikoissa. Vuoden Maaseututoimija 2014: Nina Kurunlahti (Ruukki, Pohjois-Pohjanmaa)

Vuoden Kylän palkinnon luovutti SYTYn pj. Eero Uusitalo (kesk.) Vuolenkosken kyläläisille.

Leader-ryhmä Nouseva Rannikkoseutu ry:n hankeaktivaattori Nina Kurunlahti tuntee erityistä paloa kylätoimintaa kohtaan ja on tehnyt sen parissa töitä ansiokkaasti useiden hankkeiden kautta vuodesta 2002 lähtien. Kurunlahti on pitkän linjan kylien kehittäjä, sidosryhmätyöskentelyn sekä projektinhallinnan erikoisosaaja ja hänen hankkeensa ovat tuottaneet hyvää tulosta. Vuoden Maaseutukasvo 2014: Osmo Rauhala (Pinsiö, Pirkanmaa/New York)

Osmo Rauhala on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia kuvataiteilijoitamme. Hänen siteensä suomalaiseen maaseutuun näkyvät jo hänen elämäntavoissaan ja taiteessaan. Rauhala on ansiokkaasti osallistunut myös kylätoimintaan kotiseudullaan Pinsiössä. Perustamansa Strata ry:n kautta hän on saanut aikaan ympäristötaideteoksia ja siten vaikuttanut alueen maansiirtotöiden vaurioittaman maiseman parantamiseen.

Vuolenkoskelaiset olivat saapuneet sankoin joukoin paikalle vastaanottamaan palkintoa. MAASEUTUPLUS 4/2014

9


VUODEN KYLÄ 2014

VUODEN

VUOLEN Vuolenkoski on Valtakunnallinen Vuoden Kylä 2014, jossa on kaikki kohdillaan. Lämpimällä lehmänmaidolla juotettu, aito maalaiskylä ansaitsee palkintonsa, sillä sen asukkaat ovat onnellisia kotikylässään. Väki on valmis tekemään kylän eteen paljon ja vielä enemmän. Yhteishengen aistii ja se kantautuu kauas. Kylälle jalkaudutaan pidemmänkin matkan päästä. Yhteydet lähikaupunkeihin, Lahteen, Heinolaan ja Kouvolaan, ovat hyvät – puhutaan sitten maantieteelliseltä tai suhdetoiminnan kantilta. Kylän vahvuus näkyy isäntien ja emäntien ruisranteisuuden ja talikkoontarttuvaisuuden lisäksi siinä, että on tapana tehdä asiat kerralla kunnolla. Tästä varsin verraton esimerkki on se, kuinka Vuolenkoski on tittelöity jo kolmesti Vuoden kymenlaaksolaiseksi kyläksi, mutta valtakunnallista pokaalia päätettiin hakea vasta nyt. Kokolailla reilusti ME!-henkeä ja yritteliäisyyttä

Historiaan päin kun taivutetaan saadaan kiinni myöhäiskeskiaikaisista maininnoista, joissa Vuolenkoski tituleerataan Iitin kamaran voimatahtoisimmaksi kyläksi. Jos ei voima riittänyt, niin jatkettiin tahdolla. Tällä tiellä ollaan edelleen. Tänä päivänä tismalleen samalla peräänantamattomalla talkoohengellä rakennetaan ja ylläpidetään kylää, jossa on aidosti hyvä olla. Varakkuus tulkitaan täällä henkiseksi hyvinvoinniksi, yhteisöllisyydeksi ja tekemisen vapaudeksi. Esimerkkejä talkoilla tehdystä ”pikkukivoista” ovat kolmen kilometrin pituinen valaistu kevytväylä, kolmentuhannen kävijän kesätapahtuma Veteraanitraktorien vetokisat ja kuudentoista hengen ylläpitämät verkkosivut, vuolaasti kuohuva Vuolenkosken Virta (vuolenkoski.fi). Yhdessä tekeminen asuu syvälle upotettuna postinumeromme alla. Osaamista ja palveluita ei tarvitse kiven alta kaivaa. Ne löytyvät suitsait omalta kylältä. Liki viidensadan asukkaan kylässä on 70 yrittäjää. Se on sellainen suhdeluku, ettei paremmalla tapaa voisi yritteliästä mielenlaatua kuvata. Yritteliäisyys näkyy myös jatkuvuudessa: viime vuonna Vuolenkoskelle syntyi 10 uutta kyläläistä. Tervetuloa meille, Saatat jäädä näille teille!

Vuolenkoskella on tehty pitkään aktiivista asumistyötä. Työn taustalla 10

MAASEUTUPLUS 4/2014

on ollut hyvä asuminen. Sen eteen on haluttu käyttää aikaa, haettu rahaa ja tehty monenlaisia suunnitelmia. Vuolenkosken koti- tai mökkikyläkseen löytäneet ovat tervetulleita, ja se näytetään heille! Uudet asukkaat turvaavat jo ennestään vahvan peruspalvelurakenteemme sekä tuovat oman tärkeän panoksensa kyläalueen hyvinvointiin. Kylätoimikunta perusti tonttipankin pitkäjänteisen asumisedistämistyön alkajaisiksi. Pitkäjänteisyys nähdään täällä ymmärryksenä, että kylälle ei haluta uusia asukkaita hokkuspokkus-tempuin vaan aidon asumistyön taustalla on hyvän kylän rakentaminen. Sitä on kenen tahansa helppo esitellä kiinnostuneille ja kyseleville, kaikkine puolineen. Nyt on takana parinkymmenen vuoden pitkäjuoksuinen työ. Ensimmäinen sato alkoi kypsyä vuosituhannen vaihteessa. Siitä lähtien on kylään muuttanut 1-2 lapsiperhettä vuodessa, muiden tervetulleiden tulokkaiden lisäksi. Täälläpäin todetaan usein, että samanhenkiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Vuolenkoskelle ovat löytäneet ne hyväntuuliset ja toimeliaat. Suomen ensimmäinen kyläläisten itsensä omistama elinkeino- ja kehitysyhtiö, Omakylä Vuolenkoski Oy, on ollut määrätietoisen kehittämistyön keskiössä. Yhtiön hallinnoima kaava-alue tarjoaa poikkeuksellisen tavan asua maaseudulla asemakaava-alueen ja kunnallistekniikan puitteissa. Kylä, jossa on kaikki kohdillaan

Onnellisena elelyyn liittyy se, että kaikkien niin pilteistä pappoihinkin on hyvä olla. Vuolenkoskelaiset ottavat tämän hyvin vakavasti. Lapsi otetaan yhteisvastuullisen kyläkasvatuksen alle heti pienestä pitäen. Ajattelu läpileikkaa kaiken kylätoiminnan. Kylän oma ryhmäperhepäiväkoti ja 90-vuotias ryhtikuningatar-koulu, 15 aktiivista seuraa ja iltojen ilo, Nuokku, tekevät asennetyötä niissä toimivien aikuisten esimerkkikäyttäytymisen kautta. Malli on pienen vuolenkoskelaisen helppo omaksua myös talkoiden ja tapahtumien tunnelmaa kokien. Lapset ja nuoret otetaan mukaan ottamaan vastuuta ja energiaa käytetään mukavan yhteistekemisen kautta fiksusti. Tässä on onnistuttu ja jälkikasvusta ollaan tosi ylpeitä! Hyvällä tavalla ylpeitä ollaan myös elävästä maaseudusta.


VUODEN KYLÄ 2014

KYLÄ

NKOSKI Kylän ympärivuotinen toiminta takaa hyvää elämistä kaikkina vuodenaikoina. Virkeän seura- ja harrastustoiminnan lisäksi nopealla laskutoimituksella saadaan kolmisenkymmentä pitkin ja poikin kalenterivuotta asettuvaa kylätapahtumaa, joissa osanotto on aina taattu. Mikä saa ihmisen liikkeelle? Selkäytimeen juurtunut tapa tehdä asiat porukalla, geeniperimässä saatu toimeliaisuus ja eritoten mahtavat kyläläiset!

Tätä kaikkea ja paljon muuta kokovartaloisesti kotoisalta tuntuvaa on meidän kylä Vuolenkoski. Laitettiin sitä kansien väliinkin: Vuolenkoskelta erinomaisen hyvää päivää! -teos on saatavana Vuolenkosken kyläyhdistyksen kautta. Kirja kuuluu sekä kategoriaan ”hupilukemistoa” että ”oppikirjat”. Aune Laakso & muut vuolenkoskelaiset

Kauko Käyhkön 60-lukulaista, oikeanlaista sanomaa mukaillen: Kylän sydän sykkii rinnassa polttaen paitaa ja kaikki on ihanasti kohdillaan. Kuka sitä kaikkea kertoa taitaa ja Eero silmäänsä iski, että Terve! vaan. Kylä oli vahva kuin markkinatamma ja kylänväen sydän ihanasti kohdillaan. Elokuinen yöelokuvanäytös oli jälleen jymymenestys. Kuva: Aune Laakso

MAASEUTUPLUS 4/2014

11


VUODEN KYLÄ 2014

VUOLENKOSKI OmaVerkko – Ihmeenkantamoinen, joka tuo suurta hyvää kylälle Kuulee puhuttavan, kuinka maaseutu pitäisi saada pysymään elävänä ja keinojen perään kysellään. Vuolenkoskella yksi kylän elinvoimaisuutta uhkuttava voima on keväällä 2012 käynnistynyt OmaVerkko –kehittämisprojekti. Se on positiivisihmeellisiä asioita mukanaan tuova hanke, jota luotsaa kylän nuorempi sukupolvi. OmaVerkko-projekti on kylällä varttuneen viiden nuoren aikuisen Anna Finskaksen, Paula Holmströmin, Kaisa Pethmanin, Ville Piston ja Johanna Salosen sekä kylän vapaa-ajan asukkaan Erkki Lumivirran käynnistämä projekti. Ihastuksesta kotikylään kertonee se, että nuorta voimaa kylän kehittämistyöhön löytyy ja vieläpä puuhakasta sellaista, talikkoontarttuvaista. Nuoret ovat hankkeen myötä määrätietoisesti sukeltaneet kotikylänsä historiaan, mahdollisuuksien vesiin ja kehittämishaasteiden kivenkoloihin. Vakivuolenkoskelaisten ja kesäasukkaiden joukossa jalkatyötä tehden he ovat kehittäneet uudenlaisia toimintatapoja. OmaVerkko-projektin ajatuksen isäntä on tämän vuoden valtakunnalliseksi Kylätoiminnan tiennäyttäjäksi valittu, vuolenkoskelainen Pauli Pethman. Hanke on Pohjois-Kymen Kasvun ja

12

MAASEUTUPLUS 4/2014

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen rahoittama ja paikallistasolla sitä hallinnoi kyläläisten omistama elinkeinoyhtiö Omakylä Vuolenkoski Oy.

tätä on käytetty rakennusaineena, kun käärittiin hihat toiminnan kehittämiseksi. Projektin aikana on myös synnytetty kylän uudet nettisivut, Vuolenkosken Virta, joka on nykyisin 15 kyläläisen talkoovoimin ylläpitämä, aikaansa seuraava sivusto - selSitä suurta hyvää lainen visiteeraamisen arvoinen paikka. OmaVerkkolaisilla oli projektin käynnisOmaVerkko on tuonut kylälle myös tyessä liuta yhdessä laadittuja tavoitteita. lukuisia tapahtumia ja tempauksia, jotka Nyt kaikki tavoitteet on täytetty ja enem- ovat osaltaan vieneet Vuolenkosken kymänkin. Matkan varrella on syntynyt sel- läsanomaa vinhasti eteen- ja ylöspäin. laista hyvää, joista ei alkuvaiheessa osattu Vanhojen valokuvien tunnistustuokio ja edes haaveilla. näyttely, Virtaan koottu historiikki ja kyläalKuluneen parin vuoden aikana on käyn- bumi sekä kylällä kuvattujen Suomifilmien nistetty mm. Nuokku-toiminta nuorten per- esittäminen ulkoilmaelokuvailloissa ovat jantai-iltojen iloksi ja viikoittaiset yrittäjien tuoneet paikallishistoriaa aivan uudella aamukahvit, joista on suosion myötä jalos- tavalla esiin. Historia saattaa ihmisiä yhtunut koko kylän hyväntuulinen aamukah- teen. Ikääntyneemmät lähentyvät muistovi-istunto. Omaverkkolaisten käyntiinpol- jen myötä, ja nuorempi väki oppimisen ja kaisuista mainittakoon myös lapsiperheiden ymmärtämisen kautta. kohtaamispaikka, Perheiden pysäkki, joka Yrittäjien aamukahvit, Virran yrittäjäesittuo riemua pilteistä pitkäikäisille. telyt ja yrittäjille suunnatut tapahtumat, kuten Projektin aikana viisikko on käynyt alustuksia, keskustelua ja tsemppausta sisältäkasvokkain kehityskeskustelut kyläalueen neet Yrittäjäkäräjät, ovat edistäneet yrittäjien talouskuntien kanssa. Yli kahdestasadasta yhteisöllisyyttä ja elinkeinotoiminnan näkytaloudesta valtaosa on jututettu. Tämän li- vyyttä. Seurapalaverit ja Seuramarkkinat ovat säksi 15 aktiivisesti toimivaa seuraa ja kylän tiivistäneet entisestään seurojen keskinäistä, 68 yrittäjää on osallistunut keskusteluun. papukaijamerkin arvoista yhteistyötä. Myös Juttutuokioiden tavoitteena on ennen kaik- asuminen ja kylän markkinointi ovat olleet kea ollut kyläläisten osaamisen, tietojen, tai- OmaVerkkolaisille tärkeitä teemoja. Kylää on tojen ja ideoiden esiin nostaminen. Kaikkea markkinoitu mm. rakennusmessuilla ja kylämarkkinoilla yhdessä Iitin kunnan kanssa ja järjestettiinpä messujen jälkeistapahtumakin, jossa kylän eloisaan elämään pääsi tutustumaan käytännössä. Edellä kuvattu toiminta pyörii jatkuvasti toimeliaiden kyläläisten ylläpitämänä. Projekti on ollut sykkeen sytyttäjä monen uuden hyvän asian saamisessa kylälle. Miestä väkevämpään yhteishenkeen kun lisätään hehtaaritolkulla kehittämistahtotilaa, syntyy vakiintunutta toiminnantohinaa, joka on jatkuvuudella voideltu. OmaVerkko-projekti jatkuu tämän vuoAnna Finskas, den lokakuun loppuun. Projektiin liittyvissä Paula Holmström, asioissa voit olla yhteydessä sähköpostitse Kaisa Pethman, osoitteeseen omaverkko@vuolenkoski.fi. Ville Pisto ja Johanna Salonen omaverkkolaiset & Aune Laakso


KOLUMNI

LAAJAKAISTA KAIKILLE! Kaupunkien ulkopuolella asuvat ihmiset tarvitsevat palveluita, infraa ja tietoliikenneyhteyksiä. Monet ihmisten tarvitsemista palveluista eivät enää ole saatavilla paikallisesti vaan lähinnä internetin kautta. Jo 89 prosentilla suomalaisista on kotonaan internet-yhteys. Luku on pysytellyt lähes samalla tasolla jo neljä vuotta. Mobiililaajakaista on jo kiinteää laajakaistaa yleisempi. 66 prosentilla kotitalouksista on käytössään mobiili- ja 62 prosentilla kiinteä laajakaista. Kaupallinen kilpailu ei sellaisenaan välttämättä tuota maaseudulle internet-yhteyksiä, vaan tarvitaan julkista väliintuloa. Etenkin kiinteän yhteyden saatavuus olisi tärkeää. Mobiiliyhteyksien toimivuudesta on katkeria kokemuksia. Yrityksen, etätyön, etäopiskelun jne. kannalta pätkivät tai muuten huonot mobiiliyhteydet eivät vakuuta. 4G tuskin olennaisesti muuttaa tätä. Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru uskoo langattomiin yhteyksiin, mutta liikenne- ja viestintäministeriöstä annetaan ymmärtää, että mobiiliverkot eivät ongelmia poista niin maalaisilta kuin kesämökkiläisiltäkään. Näin on kommentoinut mm. ministeriön ylitarkastaja Pauli Pullinen äskettäin. Kiinteää verkkoa tarvitsevat sitä paitsi myös mobiiliverkkojen tukiasemat. Kiinteän nettiyhteyden vaikean saatavuuden ongelma koskee noin viittä prosenttia väestöstä. Näistä vain pieni osa asuu aivan syrjässä muusta asutuksesta - maallakaan eivät kaikki suinkaan asu yksin tiettömän taipaleen päässä. Nopeimpia nettiyhteyksiä ei siis olla rakentamassa "jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan". Tähän ajankohtaiseen pulmaan onkin ihailtavasti tarttunut valtakunnallinen "Laajakaista kaikille 2015"-hanke, joka itse asiassa pian jo lähestyy aikarajaansa. Jo 4.12.2008 tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti valtio tarjoaa tukea, jotta nopea laajakaistaverkko saadaan myös alueille, joille kilpailuperustainen tarjonta ei todennäköisesti ulotu. Linjauksen mukaan kaikkien kansalaisten pitäisi saada 1 Mbit/s yhteydet (ns. yleispalveluvelvoite) ja myöhemmin lähes

kaikille (tuo 99%) pitäisi saada 100 Mbit/s yhteydet lähelle. Laajakaistahankkeen tavoitteiden mukaan vuoden 2015 kuluessa 99 prosenttia asunnoista ja organisaatioista pitäisi saada lähelle nopeaa valokuitu- tai kaapeliverkkoa, nk."runkoverkkoa". Jos taajamiin rakennetaan nopeat yhteydet markkinaehtoisesti, toivotaan saatavan siten jo 95% ihmisistä nopeiden yhteyksien piiriin. Siitä edelleen tuohon tavoiteltuun 99 prosenttiin päästään tarjoamalla tietty maksimimäärä julkista tukea (EU, valtio, kunnat) kiinteän verkon rakennushankkeisiin syrjäseuduilla. Julkisen tuen piiriin kuuluvat haja-asutusalueiden ihmiset (noin 5% ihmisistä) mutta eivät tiheämmin asutut alueet (95% ihmisistä), joilla nopeiden yhteyksien oletetaan toteutuvan markkinaperusteisesti joka tapauksessa. Nämä tiheään asutut ja siis tukikelvottomat alueet on sitten laskettu ja rajattu kartalle. Tavoite runkoverkon saamisesta tarpeeksi lähelle jokaista on käytännössä rajattu siihen, että runkoverkko saadaan jokaiselle kahden kilometrin etäisyydelle. Se, mitä kulloinkin maksaa liittyminen runkoverkkoon, selviää puolestaan tarjouskilpailujen perusteella. Tämä kahden kilometrin rajaus ihmetyttää monia: mitä hyödyttää nopea linja kahden kilometrin päässä, jos sitä ei sieltä kustannusten vuoksi voi saada taloonsa saakka? Jäljelle jäävää kahden kilometrin pituista loppupätkää runkoverkon luota loppukäyttäjälle kutsutaan "tilaajayhteydeksi". Sen rakentamisen maksaa tilaaja itse. Mitä enemmän tilaajia on, sitä halvemmaksi tilaus tulee toteuttaa. Ja päin vastoin. Väkisinkin muutama ihminen sieltä täältä jää tämänkin hankkeen piirissä ilman yhteyksiä, jos ko. seudulta ei löydy tarpeeksi monta tilaajaa. Silloin ei runkoverkon vieminen lähelle ole kannattavaa julkisesta tuestakaan huolimatta. Mutta toteutuvatko hankkeen tavoitteet kokonaisuudessaan? Yksi ratkaisevan suuri ongelma liittyy rahoituksen ehtoihin, etenkin osuuskunnille. Osuuskunnat ovat tässä tärkeitä toimijoita. Kun suuret toimijat eivät välttämättä lähde verkkoja rakentamaan,

Filosofian maisteri Abraham Sutela perheineen muutti muutama vuosi sitten Helsingistä Pohjois-Valkealan pieneen kylään ja hän havainnoi muutosta tällä palstalla. on paikallisten itse tartuttava toimeen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että osuuskuntia ollaan paikoin jättämässä pulaan. Valtion uudessa budjetissa on varattu 5,5 miljoonaa euroa tällaisten hankkeiden loppuun viemiseen, mutta riittääkö siitä kaikille? Tuskin. Lisäksi rahoitusta koskevia lakeja kehitettäessä mokattiin. Suuri haaste sisältyy takauksiin ja sitä koskeviin erilaisiin lakiversioihin. Toinen versio on huomattavasti parempi kuin ensimmäinen, mutta se ei astunut voimaan takautuvasti, eli aiemmin aloittaneet joutuvat pelaamaan huonommilla korteilla samalla, kun pankit huonojen aikojen koittaessa sulkevat lainahanojaan. Lain versiossa 1 jää julkisen tuen jälkeen uupumaan 20% takaus. Lain versiossa 2 päästään lähes 100% takaukseen ja myös 50% ennakkomaksuun. Jätetäänkö osuuskunnat pulaan, kun koneet ja miehet ovat valmiina? Lunastetaanko lupaukset tuesta ja "laajakaistasta kaikille", vai piiloudutaanko 4G-hypen taakse? Itsestäni tuntuu, että kun on suurella vaivalla saatu innostettua ihmiset paikallisesti tällaiseen hankkeeseen, pitäisi julkisella puolella katsoa, ettei hanke kaadu ainakaan tuollaisiin pikkuasioihin. Kun miehet ja koneet odottavat, pitäisi saada kerralla valmista. Kun homma kerran kaatuu, on entistä hankalampaa koota ihmisiä uuden hankkeen taakse, ja katkonainen toteutus on kallista.

MAASEUTUPLUS 4/2014

13


MAASEUTUVERKOSTO

UUDISTETUT WWW.MAASEUTU.FI -SIVUT ON AVATTU! VOIT ESITELLÄ OMAN HANKKEESI JA OSALLISTUA KESKUSTELUUN MAASEUTUFOORUMISSA!

Rakas lapsi - Leaderin brändi - kehittyy Leader-brändin synnytys oli pitkä ja kivulloinenkin prosessi, mutta brändibeibe on terve ja kaunistuu päivä päivältä. Leaderin brändilapsi syntyi viime vuoden loppusuoralla alateitse ns. bottom up -periaatteella, mutta ei ilmaiseksi. Uusi perheenjäsen edellytti merkittäviä taloudellisia, henkisiä ja materiaalisia ponnistuksia. Odotusaikakin tuntui kohtuuttoman pitkältä. Olihan puhetta ja yritystä ollut jo vuosikausia, mutta kukka ja mehiläinen eivät löytäneet toisiaan. Itkuhan siinä tuli, kun viime syksynä syliin laskettiin Leaderin historian ensimmäinen brändivauva. Niin pieni ja nätti ja niin keskeneräinen. Niin meidän näköinen ja ihmisen kokoinen. Leader-brändi tarvitsee kehittyäkseen vuorovaikutussuhteen. Pysyvä ja läheinen suhde äitiin, isäehdokkaisiin ja koko Leader-perheeseen kummeineen ja neuvonantajineen on ensiarvoista. Näin brändille syntyy perusturvallisuus, jonka se palkitsee kasvuna ja kehityksenä. Ensimmäinen hymy, ensimmäiset kyyneleet, jokeltelua ja kujertelua – kaikkea nähtiin ja koettiin kevään mittaan. Brändivauva itse oli tyytyväinen ja kiltti, mutta Leader-perheessä vielä totuteltiin ja totutellaan uuteen tulokkaaseen. Leader-viikolla kesäkuussa brändilasta ulkoilutettiin ahkerasti, mikä tukeekin hänen motorista kehitystään. On myös kuultu, että luvun alla olevissa Leader-strategioissa brändilapsen olemassaoloa liputetaan kiitettävästi. Syksyn ja ensi talven mittaan brändikuvia heitellään uusille nettisivuille, kirjekuoriin, käyntikortteihin, esitteisiin. Ei luonnollisestikaan riitä, että Leader-brändiä vilauttaa muille kerran kuussa. Häntä on heijattava kylillä ahkeraan ja tutustutettava vieraisiin, jotta molemminpuoliset ennakkoluulot hälvenevät. Yhteisöön ja yhteiskuntaan kiinnittyminen edellyttää brändin aktiivista, yhdenmukaista ja 14

MAASEUTUVERKOSTO 2014

toistuvaa tuuletusta eri tilanteissa ja eri kanavilla. Samalla minimoidaan vierastamisvaihe. Imeväisikäisellä brändillä esiintyy länkisäärisyyttä ja leikki-iän kynnyksellä pihtipolvisuutta, mutta nämä kuuluvat normaaliin kehitykseen. Brändin raajathan kasvavat leikki-iässä päätä ja vartaloa nopeammin. Brändi leviää ympäri Suomea ja pää ei aina tiedä, mitä jalat ja kädet tekevät. Koordinaatio paranee ajan kanssa. Ensiarvoisen tärkeää kuitenkin on, että kaikki noudattavat samoja kasvatustapoja. (Kasvatusopas löytyy netistä haulla Leader brändimanuaali.) Tänä syksynä vielä ryömitään ja kontataan, mutta ensi vuoden alussa uuden ohjelmakauden alkaessa Leader-brändi nousee pystyyn ja ottaa leikkikentän haltuun. Leader-perheelläkin on ensi vuonna varaa hankkia kunnon leluja brändille ja pyntätä lapsi entistä ehommaksi. Pallohan on nimenomaan meillä, Leader-perheellä. Meidän mukanamme brändilapsi kehittyy ja komistuu tai näivettyy ja olmiutuu. Toisella ikävuodella brändilapsi pystyy vaikuttamaan entistä enemmän asioihin ja tapahtumiin. Brändi oppii kävelemään ja ilmaisemaan itseään ja hän tutustuu itseensä, läheisiinsä ja ympäristöönsä innokkaasti. Brändin mukana perhekin oppii koko ajan uusia asioita. Vanhempien tehtävänä on asettaa rajoja (ks. brändimanuaali) ja kestää omaa kiukkuaan. Perhe voi vielä katsoa brändiään ylpeänä ja tuumaa: Tätä me olemme. Brändipiltin ohjausryhmän työ on päättynyt. Yhteisen brändiomistajuuden ohjaus ja seuranta on siirtynyt Sytyn Leader-jaoston kokousten yhteyteen. Marjut Haapanen Satakunnan Leader-ryhmien tiedottaja


KIRJOISTA

KIRJA-ARVOSTELUJA

Paikallisidentiteetti – aitoa ja kuviteltua

Kyläyhteisö yhteiskunnallisena organisaationa

Markus Sjöberg: Symbolinen kyläyhteisö. Harvaan asutun maaseudun kunnan paikallisidentiteetti kuntarakenneuudistuksen Suomessa. Sosiologia pro gradu –tutkielma Jyväskylän yliopistossa 2014. Mielenkiintoista maaseutututkimusta tehdään eri puolilla Suomea, mutta takavuosina vaati melkoista salapoliisityötä päästä selville, mitä ja missä. Onneksi nykyinen nettiaikakausi on hieman helpottanut tilannetta, kun pro gradutkin alkavat olla kaikkien saatavilla. Toki iso osa töistä menee edelleen ohi, etenkin kun maaseutututkimus ei ole mediaseksikkyydessä aivan kärjessä. Olisi ollut sääli, jos esimerkiksi Markus Sjöbergin työ olisi mennyt sivu suun. Sjöberg lähti tutkimaan Pohjois-Savossa sijaitsevan Rautalammin kunnan paikallisidentiteettiä ja, mikä tästä tekee erityisen mielenkiintoisen, hän pohdiskelee laajemminkin paikallisidentiteettien sekä yhteisöjen ja yhteisöllisyyden merkitystä jälkiteollisessa Suomessa. Ainakin Peter Backa ja Ritva Pihlaja ovat jo aiemmin käyttäneet sosiologian klassikkokäsitteitä Gemeinschaft ja Gesellshaft maaseutututkimuksessa, mutta Sjöberg heittää perään vielä näissä kuvioissa vähemmän käytetyn ”kuvitellun yhteisön” määreen. Kyse on Benedict Andersonin lanseeraamasta ajatuksesta, jota on käytetty lähinnä nationalismin tutkimuksessa. Andersonin perusajatus lyhykäisyydessään on se, että kollektiivinen kansakunnan identiteetti on sosiaalinen rakennelma. Kaikki tietyn valtion alueella asuvat eivät voi olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa keskenään, vaan tarvitaan erilaisia symbolisia elementtejä ja kertomuksia liimaamaan nämä ihmiset yhteen. Maantieteellinen alue tai kieli eivät riitä. Sjöberg siirtää sujuvasti tämän rakennelman reilun 3000 asukkaan kuntaan pohtien, mikä tekee rautalammilaisista rautalammilaisia. Vaikka kaikki väittävät tuntevansa toisensa, on se tämänkin kokoisessa yhteisössä jo mahdotonta. Sjöberg päätyykin etsimään niitä aineksia, joilla paikallista identiteettiä käytännössä pidetään yllä ja uusinnetaan. Käytännössä rakennuspalikkoina käytetään historiaa (jossa yleisesti muistellaan edelleen muinaista Suur-Rautalammia), vilkasta kulttuurielämää ja luonnon omaluonteisuutta. Toisaalta elementteinä hyödynnetään myös eroa läheiseen ja kuntaliitoksella uhkaavaan kaupunkiin. Sjöberg tekee samalla mielenkiintoisia havaintoja myös modernista kyläidentiteetistä, todeten kylän olevan yhtä lailla kuviteltu yhteisö. Kylä jakautuu toiminnalliseen yhteisöön, joka syntyy konkreettisen toiminnan – siis esimerkiksi kylätoiminnan – kautta ja toisaalta symboliseen yhteisyyteen, jossa olennaisinta on tietoisuudessa syntynyt yhteenkuuluvuuden tunne – meidän kylä. Kylä mielletään käytännössä usein sen aktiivisen vähemmistön, kyläyhdistyksen kautta. Kuitenkin kylällä elää vahvana käsitys meidän kylästä. Sjöberg saa paljon irti erilaisista identiteetti- ja yhteisökäsitteistä; suosittelen tutustumista tiiviiseen 80-sivuiseen opinnäytetyöhön kokonaisuudessaan. Vaikka tutkimuskohteena on pieni kunta, on työ samalla oiva lisä kylätutkimukseen.

Pekka Valkama (toim.) Kylien organisoinnin hallinta. Tutkimus kyläyhteisöjen hallinnan järjestämistavoista ja –kokemuksista. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 6/2013 Kylien organisoinnin hallinta ei välttämättä ole erityisen vetoava tai valaiseva otsikko. Niinpä itseltä ja varmaan aika monelta muultakin jäi tuoreeltaan huomioimatta Pekka Valkaman ja kumppaneiden Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa jo vuonna 2013 tekemä mainio tutkimus. Aihepiiri on kuitenkin ajankohtainen myös vuonna 2014. Lähtökohta on mielenkiintoinen. Valkaman tutkimusryhmän määrittelyn mukaan maaseudun kylät ovat paikkasidonnaisesti määrittyviä sosiaalisia yhteisöjä, joilla kullakin on oma historiansa siinä, miten ne ovat eri aikoina ja eri olosuhteissa luoneet omaa hallintoaan ja toteuttaneet kylän tahtotilaa ja järjestäneet toimintojaan. Kylien toimintaympäristö muuttuu koko ajan; syntyy uusia mahdollisuuksia ja toisaalta uusia uhkia. Kylien on organisoiduttava uudelleen ja omaksuttava aiempaa parempia tai monipuolisempia hallintaoppeja. Valkama kumppaneineen käy läpi erilaisia vaihtoehtoja, joilla kylät ovat organisoineet kollektiivisia pyrkimyksiään. Käytännössä asiaa voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta. Ensinnä siitä, miten kyläyhteisö järjestää oman hallintansa; miten sen identiteetti on luotu ja miten kyläläiset organisoituvat yhteisiä asioita ajaessaan – tai ovat organisoitumatta. Miten kyläläiset hoitavat edunvalvonnan, kunnostavat kylätalon tai vetävät yhteisen viemärin. Toisaalta kyläyhteisön hallinta on myös julkisen politiikan kysymys ja julkishallinnon tehtävä. Miten julkisen vallan – useimmiten kunnan – tulisi järjestää suhteensa kyliin? Julkinen valta voi muokata monin tavoin kylien toiminnan paikallisia tai valtakunnallisiakin ehtoja ja luoda kylien vuorovaikutussuhteita julkishallintoon. Tutkimuksen lähtökohta on kieltämättä hiukan teoreettinen, mutta tamperelaiset tutkijat ovat kumminkin onnistuneet avaamaan näkymiä mallikaavioista myös elävään elämään. Kyse on viime kädessä kylätoimijoiden arjesta ja hallinnan mallit tarkoittavat käytännössä sitä, miten kylätoiminta on vuosien varrella järjestäytynyt ja ottanut monenlaisia palveluiden tuottamiseen ja esimerkiksi lähidemokratiaan liittyviä tehtäviä ja vastuita. Kirjassa onkin edustava lista esimerkkitapauksia – sekä hyviä että huonoja. Jälkimmäiset liittyvät pääasiassa puolitiehen jääneisiin yrityksiin järjestää lähidemokratiakysymys kuntaliitosten yhteydessä. Hallintakysymystä pohditaan myös kansainvälisten esimerkkien valossa. Joitakin pieniä puutteita teoksesta löytyy, maakunnalliset kyläyhdistykset ovat esimerkiksi jääneet lähes kokonaan ilman mainintaa toimijakentän listauksissa. En myöskään täysin ymmärrä ajatusta: ”Kun hankerahoitus suosii seudullisuutta tiukan paikallisuuden sijaan, osa kyläyhdistyksistä on muuttunut alueellisiksi ja osa lopettanut kokonaan”. Onko ongelma tekstissä vai minussa? Kylien organisoinnin hallintaa voisi ajatella esimerkiksi opiskelijoille sopivana johdantona kylätoiminnan teoriaan. Eikä kylien ja julkisen vallan suhteen pohtiminen ole pahasta kellekään.

Tauno Linkoranta

Tauno Linkoranta

MAASEUTUPLUS 4/2014

15


PAIKALLISESTI

RUISVISKILLÄ ISOKYRÖ MAAILMALLE

16

MAASEUTUPLUS 4/2014


PAIKALLISESTI

Mikä olisikaan parempi tarinan alku rukiin viskitislaamolle kuin viisi kaverusta saunomassa ja ihmettelemässä että miksi ei Suomessa sellaista vielä ole. Vuotta myöhemmin ensimmäinen 100% rukiista valmistettu testierä oli tislattu.

Kuva: Kyrö Distillery Company

Idea oli syntynyt! Niinpä isokyröläinen Miko esitteli pääkaupunkiseudulla asuville kavereilleen Miikalle, Mikolle, Jounille ja Kallelle vanhan Isokyrön meijerin. Upea vuonna 1908 rakennettu meijeri oli aikaisemmin tuottanut Suomen tunnetuinta juustoa Oltermannia, mutta ehti olla tyhjillään 4 vuotta kunnes tislaamo herätti rakennuksen jälleen henkiin. Pojat olivat heti myytyjä vanhan tehtaan nähdessään ja pienellä remontilla se on nyt vierailemisen arvoinen kohde. Tislaamossa käy jo nyt paljon ryhmiä tutustumassa, mm. syyskuun alussa oli japanilaisen hiihtokeskuksen drinkkibaarin omistajapariskunta kolme päivää tutustumassa. He veivät tuliaisiksi tuotteita mukanaan ja ostivat tynnyrin kypsymään Isoonkyröön. Eli ensi talvena laskettelijat voivat lämmitellä suomalaisella ginillä ja viskitisleellä laskupäivän päätteeksi Japanissa. Miko ja päätislaaja Kalle asuvat nykyisin Isokyrössä ja muut reissaavat siellä tiheään. Vaikka ajatus sai alkunsa puolivitsinä, työtä tehdään nyt ihan toissaan. Isonkyrön kuntakeskuksesta etäisyys Lapuan, Seinäjoen ja Vaasan kaupunkeihin on 40 km. Isokyrön sijainti ja paikan historia ovat tukeneet yrityksen aloittamista ja eheän brändin luomista. Vahva historia Napuen taistelun näyttämönä näkyy myös yrityksen arjessa, sillä komea kirjoitusasu tislaamon tuotteissa on sama, jota on käytetty taistelun muistomerkissä. Meijerin vuokraajana toimiva Kyrönmaan maatalousmuseon osuuskunta on auttanut poikia käytännön asioissa ja tilojen kunnostuksessa. Huhtikuussa käynnistyi tislaustoiminta ja perustettiin Rye Rye Oy, jonka alla tislaamon toiminimi toimii. Vapaa-aikaa ei yrittämiseltä juuri ole jäänyt, varsinkaan päivätöiden lisäksi, niin onneksi puuhasta nauttii. -Hiton hauskaa, kommentoi Miko. Pojat lanseerasivat ensimmäisen Juuri-

mallastisleensä huhtikuussa. Arkadian Alkossa myynnissä ollut erä on loppunut viikonloppuna, mutta Juuri tulee myöhemmin tänä vuonna vielä Alkon tilausvalikoimaan. Lisäksi sitä on myynnissä britannialaisessa Master of malt -verkkokaupassa ja tynnyreitä voi jo ostaa kypsymään. Ostamalla tynnyrin pääsee samalla mukaan muuhun tislaamon toimintaan, esimerkiksi kerran vuodessa tynnyrinomistajien juhlaan. Ruismallasviski kypsyy 3-5 vuodessa. Tislaamossa valmistetaan myös suomalaisilla mausteilla varustettua giniä, joka on kesällä mennyt kuin kuumille kiville. Päätoiminen tislaaja Kalle muutti Helsingistä Isokyröön ja Miika toimii myös yrityksen toimitusjohtajana päätoimisesti pääkaupungista käsin. Kolmaskin todennäköisesti aloittaa päätoimisena syksyllä. Pojat saivat toimintaansa tukea Pohjanmaan ELY-keskukselta sekä TEKEStuotekehitysrahaa, mutta lisäksi poikien harteilla on pankkilainaa. Ja vakaa usko toimintaan. Eivät pojat aivan tyhjästä ruvenneet ammattilaisiksi. He ovat käyneet Skotlannissa opiskelemassa viskin valmistusta ja Kallella oli jo yliopistotutkinto ympäristöbiologian saralta sekä pitkä kokemus oluen valmistuksesta. Tämän tislaamon päätuote on todella poikkeuksellinen 100% ruismallasviski, jota ei tehdä muualla Euroopassa vaan vastaavaa tuotetta valmistava “läheisin” tislaamo on San Fransiscossa, eli pojille on markkinarako olemassa. –Ei kannata lähteä kilpailemaan skotlantilaisten kanssa ohraviskin valmistuksessa kun heillä on siihen jo satojen vuosien perinteet ja osaaminen. Tehdään täällä sitä mitä meiltä löytyy, Miko tiivistää ideaa. Pojat ovat miettineet tuotteen brändin pitkälle, ja laadukkaalta toiminta vaikuttaakin. Paljon ryhmiä kierrätetään tiloisMAASEUTUPLUS 4/2014

17


PAIKALLISESTI sa, ulkomailta saakka, tarjotaan teistingejä ja isokyrön historiaa samassa paketissa, osallistutaan tapahtumiin ja koska vahvojen alkoholien markkinointi on Suomessa kiellettyä, keksivät he perustaa yhdessä helsinkiläisen baariketjun kanssa “kyrönmaan matkailutoiminnan edistämiskeskus”-pop-up baarin. Baari oli kesän auki Helsingin keskustassa ja siellä tarjoiltiin Kyrö Distillery Companyn tuotteista tehtyjä drinkkejä isokyröläisten nähtävyyksien nimillä. Samalla saattoi selailla Isokyrön esitteitä ja tutustua paikkakuntaan. Nyt samainen baari on auki tislaamon tiloissa joka kuun ensimmäinen lauantai sekä tilausten perusteella ryhmille. Syksyllä tarjontaa laajennetaan myös paikallisista aineksista tehtyihin ruokiin. Isokyröläiset ovat ottaneet uuden toiminnan innoissaan vastaan ja tukevat yritystä, heijastuuhan siitä välillisiä hyötyjä alueen muillekin yrityksille. Esimerkiksi paikallisille taksikuskeille kohde on hyvinkin tuttu, varsinkin tislaamon baari-iltojen jälkeen. Rye Rye Oy osallistui Parhaat käytännöt 2014 -kilpailuun, ja hyvä hanke nousi semifinalistiksi. Samana päivänä kun kävin ELY-keskuksen mukana Mikon vetämällä kierroksella tislaamolla, yrityksen muut pojat olivat Yrittäjien päivän pääjuhlassa kertomassa toiminnastaan. Loistava alku nuorelle yritykselle. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry Miko Heinilä maistattaa kuvissa Juuri-ruismallasviskiä tislaamon tiloissa.

18

MAASEUTUPLUS 4/2014


KOLUMNI

Nykyisyyden suitset menneisyyden kourissa Tältä paikalta noin parin sadan metrin päässä on pelto, josta on löydetty kivikirves. Se kertoo ensimmäisistä asumisen merkeistä tällä seudulla. Monesti perunoita kuokkiessani olen miettinyt minkähänlainen tyyppi paikalla on kivikaudella elämäänsä elänyt, sateessa kastunut ja auringossa taas kuivunut. Luultavasti kohtuullisen erilainen. Ihminen kuitenkin. Ja maasta löydetystä kirveestä päätellen samanlainen tohelo kuin minäkin: aina kaikki vehkeet hukassa. Historia kiinnosti jo kouluaikana. Sekä Suomen että maailman historia tuli pääpiirteittäin tutuksi. Myöhemmin

Arto Ojakangas havainnoi maaseudun elämää Eskolan kylässä. Arto tunnetaan seuduillaan kirjailijana, mutta viralliset työvuotensa hän on viettänyt mm. maanviljelijänä, toimittajana ja sahatyömiehenä. www.artoojakangas.fi

lähinnä kirjoitusharrastuksen myötä kiinnostus suuntautui paikallishistoriaan. Ja nimenomaan oman kylän historiaan. Tämän kylän erikoisuus ja viime vuosisadan alkupuolen merkittävä vaikuttaja oli Metsähallituksen kapearaiteinen puunkuljetusrautatie, jonka keskuspaikka kotikyläni Eskola oli. Täällä puutavara siirrettiin pikkujunien vaunuista VR:n vaunuihin. Täällä oli veturitalli ja muut huoltorakennukset. Puutavara kylläkin hakattiin ja kuormattiin pikkujuniin naapuripitäjissä. Jo ensimmäisten kirjoitusyritysteni aikaan tiesin, että joskus on yritettävä kirjoittaa Pikkuradasta. Tiesin, että tietoa on hankittava mahdollisimman paljon. Kuuntelin tarkasti Pikkuradan entisten työmiesten juttuja. Tutuimmilta uskalsin jotakin kysyäkin, mutta ujous esti enimmäkseen varsinaisen haastattelemisen. Eivätkä muutamat kysely-yritykset olleet erikoisen rohkaisevia. Ärtyisät äijät ärähtivät helposti: ”Piruako siinä kyselet!” Jos olisin sanonut kirjoittavani kirjan Pikkuradasta, olisivat voineet äreytensä keskeltä hörähtää. Varsinainen paikallishistorian jatkokoulutus alkoi kun kylällä ruvettiin puuhaamaan kyläkirjaa. Se oli pitkäaikainen projekti. (Ja ainakin minä ehdin jo moneen kertaan toivoa, että unohtaisivatpa koko hankkeen.) Oli historiapiiri, jossa vanhempi väki muisteli kilpaa menneitä. Piirissä tehtyjä nauhoituksia kuunnellessa ei voinut välttyä ajatukselta, että muisti säveltää historiaa uusiksi, lisää ja vähentää, toisena hetkenä nostaa esi-isän esiin ja huonommassa yhteydessä unohtaa koko ukon. Kyläkirjalla oli monta kirjoittajaa: joku kirjoitti ammattiinsa, toinen harrastuksiinsa ja joku taas sukunsa yritykseen liittyvistä asioista. Olin materiaalin koko-

ajana ja sen sinänsä kohtuullisen työlään homman lisäksi kirjoitin jonkin verran eri yhdistysten historiaa. Perustin kirjoitukseni pääosin yhdistysten pöytäkirjoihin ja kirosin kynää säästäneitä sihteereitä, joiden merkinnöistä yritin hahmottaa tarinaa yhdistysten toiminnasta. Sinänsä pöytäkirjat ovat epäluotettavia. Ne kyllä kertovat mitä on aiottu tehdä, vähemmän mitä on todella tehty. Vuosikertomukset, jos sellaisia sattuu olemaan, paikkaavat puutetta jonkin verran. Kyläkirjan kirjoittajien historiankäsitykset poikkesivat jonkin verran toisistaan. Joku uskoi saavansa esille käsittelemästään aiheesta lähes koko totuuden. Minä nöyrryin enemmänkin anekdoottien pohjalta tehtyihin juttuihin. Kyläkirjaprojektin myötä kylän menneisyys aukesi joka tapauksessa kohtuullisen laajasti. Maailma muuttuu. Ihmiset konttaavat kukin vuorollaan hautaansa, rakennukset lahoavat, murenevat, puretaan jne. Kaivinkoneet kaivavat mäet. Tiet umpeutuvat ja korvautuvat uusilla. Mutta historia pysyy ja vieläpä lisääntyy joka hetki. Ja mikä parasta: historiaa ei voi yksikään kunnanvaltuusto lakkauttaa eikä supistaa säästösyistä. Paikallishistorian suhteen voi olla välinpitämätön, mutta sitä ei voi kukaan kieltää etteikö kaikki se mikä tänään tapahtuu olisi menneisyyden leimaamaa. Jos kiinnostusta riittää, paikallishistorian tutkiminen on loputon työsarka. Siihenhän kuuluu myös sukututkimus, jonka suosio vaikuttaisi olevan kasvussa. Ja menneisyyteen perehtyminen on helppoa. Hyvä alku on, jos huomenna muistaa tämän päivän. Arto Ojakangas

MAASEUTUPLUS 4/2014

19


PAIKALLISESTI Ensi kesänä vietetään valtakunnallista Avoimet Kylät -päivää 6.6!

Avoimet kylät –päivässä ja

Leader-viikolla oli vilinää Huhtikuussa vietettiin Avoimet Kylät -tapahtumaa VarsinaisSuomessa ja Satakunnassa. Se saavutti niin suuren suosion, että Avoimet Kylät -tapahtuma järjestettiin useassa maakunnassa 14.6. ja samaan aikaan vietettin Leader-viikkoa 9.-15.6. eli avoimia maaseututapahtumia kaikille! Tapahtumissa riitti kävijöitä ja ohjelmaa. Koleasta kesäkuun päivästä huolimatta vierailijat saivat avoimen ja lämpimän vastaanoton kylien vapaaehtoisilta. Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen Avoimet Kylät –päivä sujui erinomaisesti: Palaute on ollut hyvää ja ensi vuonna jatketaan, iloitsi Päijät-Hämeen Kylät ry:n kyläasiamies Timo Taulo. Kävijöitä parilla kymmenellä kylällä oli vaihtelevasti 500-600:sta muutamiin kymmeniin riippuen vähän ohjelmasta. Avoimet Kylät –päivä oli myös onnistunut Hämeessä, jossa tapahtumaan osallistui noin 50 kylää. -Vastaanotto oli lämmin, ihmiset olivat positiivisia, jutustelevia, avoimia ja iloisia, kertoi Hämeen Kylät ry:n kyläasiamies Elina Leppänen. Ja kyläläiset esittelivät mielellään oman kylänsä toimintaa. Hämeessä osallistujamäärää on vaikea arvioida sillä mukana oli pari vanhaa isoa markkinatapahtumaa: Lammin pellavamarkkinat ja Tammelan makkaramarkkinat, joissa oli tuhansia kävijöitä. Kylätapahtumissa oli arviolta 50-100 kävijää, ja pääasia onkin että kyläläiset olivat kovin tyytyväisiä vierailijoihin. Myös tiedotusvälineistä osa oli mukana hyvin, kuten radio Yle Häme ja paikallislehdet. Kyläasiamies Heli Laurikainen kierteli myös kylillä lauantaina ja haastatteli osallistujia. Avoimet Kylät -päivänä kahvilanpitäjinä häärineet Tarja Suoranta ja Teija Hakala kehuivat, miten kyläläiset sekä ohikulkijat ovat ottaneet kahvilan omakseen.

20

MAASEUTUPLUS 4/2014

Vuoden Hämeen Kylän, Vojakkalan, uudella kylätuvalla kuuluu puheensorina. Parikymmentä vuotta kesäasukkaana kylällä viihtyneet Erja ja Matti Saurama kehuvat luonnon ja vesistön kauneutta yhdeksi kylän parhaaksi puoleksi. Pohjanmaalla oli myös vilinää. Merja Kaija nautti Pohjois-Savon Avoimet Kylät –päivästä: -Kyläasiamiehenä pääsin kiertämään kohteita koko viikon ajan ja ehdin käydä 15 paikassa, vaikka tapahtumaa olisi ollut kaikkiaan 40 kohteessa. Kilometrejä kertyi melkein 1600, mikä kertoo Pohjois-Savon etäisyyksistä. Lastukoskella vietettiin rompetoria ja kylänaktiivit esittelivät minulle missä Lastukosken kanavateatteria esitetään. Lisäksi rannalta löytyi kota, jota kyläläiset voivat käyttää. Kauppilanmäellä juhlittiin Pohjois-Savon Vuoden 2014 kyläksi nimeämistä kyläjuhlan merkeissä. Vieremän kunnan edustajat saapuivat ensimmäisten joukossa onnittelemaan Kauppilanmäkeä. Kauppilanmäellä emännät olivat laittaneet pöydän koreaksi, musiikista vastasi Late Duo ja ulkona oli tarjolla nälkäisille vieraille makkaraa. Kylän nuorempi väki uskaltautui laulamaan karaokea. Kaikkiaan siis upea viikko! Pipsa Salolammi, Suomen Kylätoiminta ry Heli Laurikainen, Hämeen Kylät ry Merja Kaija, Pohjois-Savon Kylät ry Kuvissa on tunnelmia kansallispukukierrokselta, hevosenkegänheittokisoista, herkkuja myyjäisistä, jännittynyttä yleisöä huutokauppassa sekä väkeä Kellosalmen Enni Idin taidemäen ava jaisista. Kuvat otti Laura Annala ja Timo Taulo.


PAIKALLISESTI

Kohtaamisia kahvikupposen äärellä

Teuronkylän kesäperinteisiin kuuluu Pankais poiketen kahveelle -kesäkahvila, joka on ollut avoinna kesälauantaisin jo yli 15 vuotta. Kesäkahvilan pitäminen onkin haluttu homma niin vaki- kuin kesäasukkaiden joukossa. -Teurolaiseen elämäntapaan kuuluu yhdessä tekeminen ja talkoilu kommentoivat Tarja Suoranta ja Teija Hakala, kun tiedustelen menestyksen salaisuutta. Myös Avoimet Kylät -päivänä kahvilanpitäjinä häärineet naiset kehuivat, miten kyläläiset sekä ohikulkijat ovat ottaneet kahvilan omakseen. -Osa viihtyy pidempäänkin, jotta ehtii jututtamaan kaikki naapurit ja ohikulkijat. Kesäkahvila on kylälle myös hyvä tulonlähde yhteisen toiminnan pyörittämiseen. -Tällä maksetaan taas monta kylätalon sähkölaskua, muistuttaa Tarja Suoranta. -Tässä remontissa onnistuttiinkin kyllä viimeisen päälle ja mukava kun saatiin myös Leader-rahoitusta, ettei kaikkea ihan omasta kyläpussista tarvinnut laittaa, kommentoi Urpo Vienonen. Hän tietää yhteisen tekemisen merkityksen, onhan hänellä tuhansien tuntien kokemus talkooelämäntavasta. Kylämuseolla arvostetaan perinnettä

Lopen Salonkylällä Salo-perinne museosta kaikuu vieno vinyylimusiikki, kun Nina Simonen vaihtaa Tapio Rautavaaran soimaan. -Ideahan tähän musiikkiin tuli tuosta seinällä olleesta kyltistä. Talkoissa on Tapio Salonkylällä viihdyttänyt ennenkin. Museon kaikki esineet on koottu kyläläisiltä ja edelleen tulee lahjoituksia. -Ihan kuin kyläläiset olisivat säilyttäneet esineet museota varten iloitsee Johanna Hakala. Salo-perinne museota pidetään auki aina kesäsunnuntaisin talkoolaisten joukolla. Carita Tuhkio on ensimmäistä kertaa museonpitäjänä. Hevosvehkeet ovat hänelle tuttuja ja muista esineisä on onneksi hyvät infolaput. -Vanhemmat kävijät muistelevat ja kertovat mielellään esineistä, nuoremmat saa vatolla kyselijänä. Tässä on itsekin oppijana, naurahtaa uusi museon vapaaehtoinen. Heli Laurikainen Kyläasiamies, Hämeen Kylät ry

MAASEUTUPLUS 4/2014

21


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Noora Turunen, MMM Kuva: MMM / Mavi: Lietso

LEADERIN NÄKYMÄT Leader-toimintaa on ollut Suomessa jo vuodesta 1996 lähtien, joten voidaan sanoa kokemusta kertyneen runsaasti. Keväällä valtioneuvosto hyväksyi Suomen esityksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaksi 2014–2020. Se tuo mukanaan Leadereille jotain vanhaa ja jotain uutta. Uusien hankemuotojen ohella panostetaan nuoriin, palveluiden kehittämiseen ja myös kansainvälisyyteen. Maaseutuohjelman rinnalla otetaan askelia Leaderin ulottamisessa myös kaupunkialueiden kehittäjäksi. Maaseutuohjelma 2014–2020 on työkalu, jolla halutaan tukea paikallista kehittämistä ja innostaa uuden kokeiluun. Mielenkiintoisia uutuuksia ovat esimerkiksi yritystukiin liittyvät kokeilut ja Leaderryhmien teemahanke. Maatalouden ulkopuolisen yritystoiminnan kehittämisessä voidaan tukea kokeiluja, jotka ovat yrityksen liiketoimintasuunnitelman mukaisia ja joilla edistetään asiakaspalvelua tai markkinointia. Teemahanke on rakennettu Leader-ryhmän kehittämisstrategian toteuttamisen avuksi. Sen avulla autetaan ja kootaan pieniä toimijoita ja ideoita. Siten hallinnollinen taakka vähenee Leaderryhmässä ja ja ELY-keskuksessa. Leaderryhmän hallitus päättää, mihin teemoihin se rakentaa tai tarvitsee teemahankkeen. Aiheena voi olla vaikkapa nuoriso tai nuorisolle suunnatut tapahtumat. Toimeenpanossa edetään sähköisen asioinnin ja Hyrrä-tietojärjestelmän avulla valtavasti eteenpäin. Ensimmäistä kertaa Leader-ryhmät voivat seurata hankkeiden ja yritystukien tilannetta viranomaisen kanssa yhtäaikaisesti. Tämä helpottaa tavoitteissa edistymisen seurantaa huomattavasti. Leader-rahoitus kasvaa uudella kaudella. 22

MAASEUTUVERKOSTO 2014

Ohjelmakaudella 2007–2013 julkinen rahoitus oli 252,72 miljoona. Uudella kaudella vastaava määrä nousee 300 miljoonaan. Leader-ryhmien hakemuksissa ammattimainen ote

Alkavan kauden Leader-ryhmien haku päättyi 11.6.2014. Heti seuraavana päivänä valintakomitealla alkoi suuri ja mielenkiintoinen arviointiurakka. Hakemuksia jätettiin 54. Tavoitteena on tehdä päätösesitys Leader-ryhmistä ja niiden rahoituksesta lokakuun loppuun mennessä. MMM voi tehdä viralliset päätökset sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt maaseutuohjelman. Strategia pohjautuu aikaisempaan työhön. –Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei visiota ja strategisia painopisteitä tai keinoja uudistettaisi, maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sanna Sihvola painottaa. – Strategian halutaan kuvastavan paikallisten alueiden todellisia tarpeita. EU:n ohjelmakauden 2014–2020 asetuksissa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota strategioiden toteuttamiseen, seurantaan sekä varojen käytön tehokkuuteen. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kannalta oman roolin ja toiminnan painopisteiden tunnistaminen on välttämätöntä, Sihvola muistuttaa. –Kehittämisstrategioista on huomattavissa, että Leaderit ovat oppineet edellisistä kausista. Ryhmät ovat hakemuksissa

pohtineet tarkoin mitä on tehty, opittu ja mitä alueen ihmiset tarvitsevat. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen on oleellista, jotta voidaan tunnistaa keinot parantaa ja hyödyntää eri osa-alueita. Hakemukset osoittavat, että tekeminen on muuttunut systemaattisemmaksi ja ammattimaisemmaksi, Sihvola kehuu. – Emme vielä ole analysoineet kaikkia hakemuksia. Näyttää siltä, että nuoret ovat painopisteenä monessa strategiassa. Myös palveluiden uudistamiseen ja vaikuttamisen keinoihin on panostettu. Ympäristö ja luonto korostuvat. Esimerkiksi tuttuun matkailun kehittämiseen on löydetty uusia kulmia luonnosta, historiasta ja kansainvälisiltä kumppaneilta, Sanna Sihvola kertoo. On aika jättää menneet pölyt taakse ja uudistusmielin tähdätä tulevaan, Sihvola kannustaa. Leaderissä kohtaavat lokaali ja globaali

Kansainvälinen yhteistyö tuo oppimisen, uusien ideoiden, verkostojen ja hyvien käytäntöjen kautta lisäarvoa maaseutualueille. Tulevalla kaudella kansainvälistä ulottuvuutta halutaan laajentaa, ja ELY-keskukset voivat rahoittaa kansainvälisiä hankkeita myös muina kuin Leader-hankkeina. Leadereillä on edelleen merkittävä rooli maaseudun kansainvälistymisessä.


MAASEUTUVERKOSTO

Kansainvälisyys ei ole itseisarvo, vaan sen halutaan tuottavan maaseudulle todellista lisäarvoa. Kansainväliset hankkeet levittävät hyviä käytäntöjä tehokkaasti. Uudesta tiedosta hyödytään eniten, kun sitä voi hyödyntää omalla alueellaan. Näin globaalista tulee lokaali. Vastaavasti kansainvälisen yhteistyön kautta voidaan jakaa omia ideoita muille. Kansainvälisen toiminnan lisäarvoina ovat myös verkostoitumis- ja yhteistyömahdollisuudet. Yhteistyö mahdollistaa laajemman näkökulman kehityshankkeisiin. Euroopassa on yhteensä 2 402 Leaderryhmää, joten verkostoitumisen mahdollisuudet ovat huikeat. Suomalaiset ryhmät ovat olleet Euroopan aktiivisimpia, mikäli asiaa mitataan kansainvälisten hankkeiden määrällä. Esimerkiksi vuonna 2013 Suomi järjesti Leader-ryhmille kansainvälisen LINC-tapahtuman Pohjois-Savossa. Suomen Leader-ryhmissä toimii kymmenen kv-asioiden koordinaattoria, jotka tukevat Leader-ryhmiä kansainvälistymisessä. Mikä kaupunki-Leader?

Kansalaisista lähtevä paikallinen kehittäminen kaupungeissa eli niin sanottu kaupunki-Leader toteutuu osana rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa. Ideana on, että paikallinen kehittäminen voisi vahvistua myös kaupunkiseuduilla. Kaupunki-Leader-toiminta vaatii aktiivisen paikallisyhteisön ja muutaman aloitteellisen henkilön liikkeelle lähteäkseen. Oman alueen strategian pohdinta on ensimmäisiä kymyksiä. Ennen kaikkea toiminnan aktiivisuus on paikallisistaan itsestään kiinni. Kaupunki-Leaderissä paikallisuus korostuu. Toiminnalla halutaan antaa mahdollisuus paikallisille ideoille syntyä ja toteutua. Sanna Sihvola toivoo, että laajentamalla toiminta-aluetta resursseja käytetään monipuolisemmin ja kehittämistyöhön saadaan uusia ihmisiä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän laatiman maaseutupoliittisen kokonaisohjelman tavoite on, että Leader-toiminta kattaa koko Suomen vuoteen 2020 mennessä. Toiminta etenee asteittain, mutta määrätietoisesti. 54 Leader-ryhmän ensi kauden ohjelmista noin 30:ssa on kaupunki-Leader suunnitelmissa hieman eri tavoin rakennettuna.

pio ki o u . K inäjo 0 1 . 1 Se u . 0 2.1 . Oul inki 6.10 . Hels 9.10

Yhteistyö-kiertue kouluttaa maaseudun kehittämisen uudistuksiin Maaseudun kehittämisessä tarvitaan saumatonta yhteistyötä, innostusta ja uusia ideoita. Miten se tehdään? Maa- ja metsätalousministeriö, maaseutuverkostoyksikkö ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä lähtevät aluekierroksille teemalla yhteistyöllä menestystä. Yhteistyökiertue haastaa alueiden toimijat keskusteluun siitä, kuinka valtakunnallisia ohjelmia tullaan yhdessä hyödyntämään alueen parhaaksi. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2014–2020 käynnistyy täydellä teholla ensi vuonna. Koulutukset käynnistyvät Suomen komissioon toimittaman ohjelmaesityksen pohjalta. Syksyn yhteistyökiertue esittelee erityisesti hanke- ja yritystukia. Maaseutuohjelman monipuoliseen sisältöön tehdään katsaus ja samalla on oiva tilaisuus käydä kokonaisuutta läpi oman alueen tarpeiden kautta. Miten alueiden kehittämisstrategiat saadaan ideoiksi, hankkeiksi ja yritystoiminnaksi? Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR on valtioneuvoston asettama yhteistyöelin, jossa on mukana toimijoita yhteiskunnan eri sektoreilta ja kaikilta toiminnan tasoilta paikallisesta kansalliseen ja kansainväliseen. Maaseutupolitiikan verkosto edistää maaseudun kehittämisen rakenteita ja toimintatapoja perustuen paikkaperustaiseen politiikkaan ja kumppanuuteen. YTR kiinnittää erityistä huomiota verkostojen vahvistamiseen ja toimijoiden sitouttamiseen. Miten tämä näkyy alueilla? Helmikuussa 2014 valmistunut Mahdollisuuksien maaseutu - maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020 on YTR:n toimintaohjelma. Mikä on YTR:n ja kokonaisohjelman alueellinen ulottuvuus? Maaseutuohjelmaa ja kokonaisohjelmaa valotetaan alueiden omista näkökulmista viidessä tilaisuudessa: 1.10. Kuopiossa, 2.10. Seinäjoella, 6.10. Oulussa ja 9.10. Helsingissä. Yhteistyöllä menestystä -tapahtumien sarjaan kuuluvat myös harvaan asutun maaseudun vahvuuksiin ja tarpeisiin keskittyvät tilaisuudet, SOTEuudistuksen vaikutuksia pohtivat alueelliset maaseutuparlamentit sekä lähidemokratiasta selkoa tekevä kansalaiskiertue. Tarkempaa tietoa saat Maaseutu.fi:n tapahtumakalenterista. Kaikki tapahtumat kulkevat yläotsikolla Yhteistyöllä menestystä.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

23


KYLÄTOIMINTAA

Maaseudun turvallisuuspara Keväällä sisäministeriön julkaisema Turvallisuutta harvassa? - tilanneraportti turvallisuudesta harvaan asutuilla alueilla tarjoaa oivallisen katsauksen niihin moniulotteisiin ilmiöihin, joista maaseudun asukkaiden turvallisuus rakentuu. Viranomaisjärjestelmät, kuten poliisin ja pelastustoimen palvelut ovat tärkeässä roolissa onnettomuuden sattuessa. Kansalaiskyselyn mukaan maaseudun asukkaat ovatkin tyytymättömiä juuri poliisi- ja pelastuspalveluihin, mutta pitävät kuitenkin maaseutua turvallisena asuinpaikkana. Vahvaksi koettua turvallisuutta asiantuntijat pitävät paradoksina, joka ei vastaa maaseudun todellisuutta (Maaseutukatsaus 2014). Näin voidaan toki sanoa, jos turvallisuutta mitataan vain viranomaisten määrissä ja heidän tuottamissaan palveluissa, jotka tunnetusti ovat vuosien saatossa vähentyneet etenkin harvaan asutuilla alueilla. Se että Vaalan ja Puolangan tapaisissa kunnissa joudutaan kolmasosassa tehtäviä odottamaan poliisin paikalle saapumista yli tunnin, ei hurraa huutoja aiheuta. Kehitys on ollut valitettavaa, mutta voidaanko tästä tehdä johtopäätös, että asukkaat elävät tietämättään turvattomassa elinympäristössä? Turvallisuus ja turvallisuuden tunne rakentuvat useista tekijöitä, joista viranomaispalvelujen saatavuus tarjoaa vain yhden näkökulman. Turvallisuutta voidaan tarkastella myös erilaisten riskien ja uhkakuvien kautta sekä pohtia yksilöiden ja yhteisöjen roolia turvallisuuden rakentajina. Riskeistä tiedetään, että kaupungissa asuva pelkää joutuvansa ja joutuukin väkivallan kohteeksi maalaisserkkuaan todennäköisemmin. Usein myös unohtuu, että maaseudulla on opittu elämään riskien kanssa ja tiedetään esimerkiksi palokunnan saapuvan hitaasti paikalle. Tällöin omatoiminen varautuminen ja alkusammutustaidot korostuvat. Kaupunkilaiset taas usein luulevat, että lä24

MAASEUTUPLUS 4/2014

heltä saapuva palokunta pelastaa tilanteen, jolloin omatoimisuuteen ei ole tarvetta. Todellisuudessa aikaa pelastautumiseen palavasta huoneistosta on vain muutama minuutti ja siinä ajassa palokunta harvemmin ennättää paikalle, vaikka tulisi kadun toiselta puolelta. Maalla asujalla tällaisia ”turvallisuuden tunteen paradokseja” harvemmin on. Naapureiden tunteminen ja paikallisyhteisöllisyys lisäävät sosiaalista kontrollia ja se on perinteisesti nähty maaseudun turvallisuutta parantavana voimavarana. Mikään itsestään selvyys se ei kuitenkaan ole, vaan sitä joudutaan jatkuvasti työstämään. Viime vuosina

on ollut useita kyläturvallisuutta vahvistavia hankkeita, joissa kylien asukkaita on saatettu yhteen kehittämään asuinalueensa turvallisuutta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tuottamassa selvityksessä (Esiselvitys harvaan asutun maaseudun turvallisuushankkeista) todetaan, että hankkeet ovat luoneet hyviä toimintamalleja, joissa on kehitetty käytännön työkaluja arjen turvallisuustyöhön. Hanketyötä vaivaa kuitenkin pitkäjänteisyyden puute ja toisaalta kyläturvallisuus jää usein marginaaliin kuntahallinnossa. Näihin ongelmiin on nyt tartuttu. Jyväskylässä 15.8. järjestetyssä kyläturvallisuusseminaarissa so-

KYLÄTURVALLISUUS


KYLÄTOIMINTAA "Maaseudun ja erityisesti harvaan asutun maaseudun turvallisuus pohjautuu vastaisuudessakin viranomaispalveluihin ja asukkaiden omatoimiseen varautumiseen"

doksi ja kyläturvallisuus vittiin, miten mm. sisäministeriö, SYTY, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, MPK ja Suomen Punainen Risti vahvistavat kyläturvallisuuden tunnettavuutta kansallisella tasolla. Lisäksi tavoitteena on jatkossa levittää hyviä käytäntöjä (kyläturvallisuus. fi) ja tukea kylillä turvallisuustyötä tekeviä. Maaseudun ja erityisesti harvaan asutun

maaseudun turvallisuus pohjautuu vastaisuudessakin viranomaispalveluihin ja asukkaiden omatoimiseen varautumiseen. Jatkossa kyläturvallisuuden kehittäminen tarjoaa työvälineitä asukkaiden yhteisölliseen turvallisuustyöhön ja samalla pyrkii nostamaan kyläturvallisuuden yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kenties samalla

vahvistuu ymmärryksemme maaseudun turvallisuudesta ja sen ”paradokseista”. Heikki Laurikainen tutkija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK

Kylät mukaan arjen turvallisuustyöhön Suomen Kylätoiminta ry SYTY on toteuttanut päättyneellä EUohjelmakaudella parikin hanketta, jotka ovat sivunneet hyvinvointia ja yhteisöjen turvallisuutta. Ensimmäinen ns. naapuriapuhanke ’Kylä auttaa ja välittää kriisissä’ toteutettiin 2009-2011 ja sen jatkona vietiin läpi Naapuriavulla hyvinvoivia kyliä 2012-2013. Hankkeissa tuotettiin kyläyhteisön hyvinvoinnin ja kestävyyden naapuriapumalleja ja toimintatapoja järjestöjen väliseen yhteistyöhön. Samaan aikaan meneillään on ollut turvallisuusteemaan kohdentuvia hyviä kumppaneiden hankkeita, joista tässä mainittakoon muutama esimerkin tapaan; Arjen turvallisuus/Satakunnan SPR, Paikallistoiminnan Turvaverkko/Keski-Suomen Kylät, Kylän Sydän/ Keski-Suomen Sydänpiiri, Arjen tukea ja turvaa/Kymenlaakson Kylät, Taatusti turvassa/POSKE, Järjestöt kylässä/Lapin SPR, Arjen turvaa kunnissa/Lapin AVI ja Arjen turvaa harvaan asutuilla alueilla (Kainuu)/SPEK. Mitä näistä hankkeista ja kokemuksista on käteen jäänyt? Hankkeet ovat kouluttaneet paikallisyhteisöjä, auttaneet meitä toimijoita verkottumaan keskenämme ja saaneet viranomaiset tunnistamaan arjen turvallisuuden asioiden kimpussa painivat kansalaisjärjestöt. Kolmas sektori on ollut kutsuttuna ministeriöiden ja muiden vastuutahojen suunnittelupöytiin. Siellä meitä järjestötahoja on istunut SYTYn lisäksi ainakin SPEK ja SPR, mutta myös lukuisat sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat tulleet tutuiksi. Vähätellä ei myöskään sovi seurakuntien ja ev.lut.kirkon osallisuutta työhön! Mistä siis kiikastaa, jos ruohonjuuritason turvallisuustyö ei kohtaa kuntien turvallisuussuunnitelmia tai sähköistä hyvinvointikertomusta? Millä keinoin voidaan paikallistoimijoiden osallisuutta

lisätä ja kannustaa mukaan tulemiseen? Ehkä se kikkakolmonen on hyödyksi tulemisen ja tekemisen tunne. Olla aidosti mukana suorittamassa asioita. Tarvitaan enemmän käytännönharjoituksia: kadonneen henkilön etsintää, paikkatietokoordinaattien laminointia ja ensiapukursseja. Meidän koordinoivien ja kouluttavien tahojen tulee jaksaa mallien rakentamisessa, portaaleiden pikselöinnissä ja hankkeiden hakemisessa. Paikalliset toimijat tarvitsevat meitä. Ylätason kuin kenttäväen pitää kaikkien ymmärtää että yhteiskunnalla on vain yhdet yhteiset resurssit ja että päällekkäisyyteen ei ole varaa tai määrättömästi aikaa silloin kun apua tarvitaan. Myönnettävä on, että turvallisuusasioiden resursoinnissa yhteiskunta laittaa murkulat siihen pussiin missä riski on suurin. Tästä syystä tiheästi rakennettu, vilkkaasti liikennöity ja tehokkaasti teollisuudella täytetty kaava-alue on riskialttiimpi ja saa osakseen pelastuslaitoksien palvelutasopäätöksissä nopeimman ja laadukkaimman avun. Harvaan asuttu maaseutu saa myös vastetta osakseen, mutta hitaammalla ja maltillisemmalla tavalla ja kohtuullisemmalla tasolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö arjen pulmiin ja ongelmatilanteisiin kukaan puuttuisi. Niiden varalta kannattaa omaa valmiutta ja kestävyyttä kohentaa. Siihen ennakointiin, omaan osaamiseen ja avun viipymisen sietämiseen kyläläisiä ja kansalaisia tarvitaan! Sirpa Pekkarinen projektipäällikkö ja järjestöohjaaja www.keskisuomenkylat.fi / www.kyt.fi

MAASEUTUPLUS 4/2014

25


PAIKALLISESTI

Resurssiperustainen paikalliskehittäminen Asset based community development ABCD on Yhdysvalloista lähtöisin oleva yhteisön kehittämisstrategia, joka perustuu ajatukseen, että tulevaisuuden kestävän kehityksen mukaiset yhteisöt rakennetaan paikallisista resursseista. Näitä ovat muun muassa paikallisten ihmisten tiedot ja taidot, paikallisten järjestöjen voimavarat ja paikallisten yhteiskunnallisten rakenteiden tuki. Illinoisisssa, Northwesternin yliopistossa on ABCDinstituutti, joka toimii keskuksena tälle kasvavalle ja leviävälle liikkeelle. Seuraavassa avaamme lyhyesti ABCD:n perusteita ja pohdimme sitä, kuinka se sopisi Suomeen ja etenkin kylätason kehittämistyöhön.Tässä yhteydessä käytämme englannin kielen community development sanan sijaan sanaa paikalliskehittäminen, sillä se sopii paremmin Suomen oloihin ja painottaa paikallisuutta. Lähtökohtana resurssit eivät ongelmat tai puutteet

ABCD:ssa lähdetään liikkeelle resurssien kartoittamisesta. Sen sijaan, että keskityttäisiin niihin asioihin, joita meillä ei ole, tarkastellaan ja listataan niitä, joita meillä on. Menetelmässä huomioidaan kaikki kestävän kehityksen eri osa-alueiden mukaiset pääomat. Näitä ovat muun muassa sosiaalinen pääoma, kulttuurinen pääoma, taloudellinen pääoma ja ekologiset resurssit. Kuten kestävän kehityksen ajattelussa, myös ABCD:ssa on olennaista paikallisen päätöksenteon demokraattisuus ja monipuoliset osallistumismahdollisuudet. Resurssiperustaisen lähetymistavan etuja ovat sen positiivista ajattelua rohkaiseva luonne, voimaannuttava ja yhteisöllisyyttä vahvistava prosessi sekä yhteistyötä korostava kokonaisuus. Jo pelkkä resurssien kartoittaminen voi avata asukkaita ja aktii26

MAASEUTUPLUS 4/2014

veja näkemään yhteisönsä ja yhteistyömahdollisuudet uusin silmin sekä avartamaan näköaloja tulevaisuuden suhteen. Vaikka menetelmää on Yhdysvalloissa käytetty paljon ongelmaisten ja heikkojen yhteisöjen kehittämiseen, uskomme että sitä voisi sopeutettuna mainiosti hyödyntää myös meillä maaseudunkehittämisessä kylätasolla. Lähidemokratian toteutuminen on oleellista paikalliskehittämisessä. Lähidemokratian tarkoitus ei ole korvata edustuksellista demokratiaa vaan täydentää sitä. ABCD:ssa korostuu tämä päätöksenteon aspekti. Kun edustuksellisessa demokratiassa valta ”annetaan pois” valinnanmukaiselle edustajalle, paikallistasolla yhdistyksissä ja yhteisössä paikallinen valta tunnistetaan, pidetään ja käytetään esim. oman kylän asioista ja kehittämisestä päätettäessä. Paikkaperustainen politiikka on uusi strategia maaseutupolitiikassa. Tämä strategia lähtee siitä että kaikki paikat ovat erilaisia ja siksi sama toimenpide vaikuttaa eri tavoilla eri paikoissa. Tästä seuraava johtopäätös on, että ”paikkasokea” politiikka ei ole tehokasta ja voi johtaa eriarvoisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikki toimenpiteet täytyy koordinoida ja räätälöidä. Lisäksi on tärkeää, että kaikki oleelliset toimijat, tasosta riippumatta, täytyy ottaa mukaan omalla panoksellaan, jotta saadaan toimiva kokonaispaketti aikaan. ABCD –menetelmä kartoittaa nimenomaan paikalliset resurssit, johon paikan erilaisuus perustuu ja siksi se on välttämätön työkalu paikkaperustaisessa politiikassa. ABCD Suomen kylätasolla

Raaseporissa, Tammisaaressa järjestettiin 3.2.2014 keskustelu- ja infotilaisuus ABCD-

A

menetelmästä. Tilaisuuteen osallistui 40-50 kyläaktiivia, kunnanvaltuutettua, kaupungin virkamiestä ja jopa kolme toimittajaa. Se järjestettiin tiukalla aikataululla ja sijoitettiin juuri ennen valtuuston kokousta. Näin varmistettiin osan valtuutetuista osallistuminen. Tilaisuudessa Peter Backa kertoi ensin kuntakentän haasteista ja tulevista muutoksista ja sen jälkeen ABCDmenetelmästä. Osallistujille jaettiin kokeiluversiot resurssien kartoittamistaulukoista ja pyydettiin kahvitauolla vapaasti keskustelemaan niistä lähinnä oman kylän/ alueen edustajien kanssa. Palautteeseen ei valitettavasti ollut tarpeeksi aikaa, mutta pari kylää ehti esitellä ajatuksiaan. Kysymyksen asettelu oli; mitä mieltä olette menetelmästä? Miten näette sen oman kylänne kehittämisen kannalta? Vaikkei näihin kysymyksiin suoraan vastattu, positiivista oli se, että useampikin kylä oli kahvikupin äärellä lähtenyt suoraan kartoittamaan kylänsä resursseja ja tuli niistä innokkaasti kertomaan. Kaupungin edustajista puhui valtuuston puheenjohtaja ja hänenkin suhtautumisensa menetelmään oli positiivinen. Yksi tilaisuuden järjestäjistä, Lohjan Kylät ry:n Läntistä lähidemokratiaa


PAIKALLISESTI

A

D C B hanke tukee kyläsuunnittelua Lohjan ja Raaseporin alueilla. Hankkeen puitteissa onkin tarkoitus kokeilla resurssiperustaisen paikalliskehittämisen menetelmää kyläsuunnittelussa. Kyläsuunnitelmissa lähdetään usein liikkelle kylien SWOTanalyysistä ja kyläkyselyistä. Resurssien kartoittaminen on luonnollinen askel kohti kyläsuunnitelmaa, joka puolestaan on yhteinen tahdonilmaus kylän kehittämisestä. ABCD ja maaseudun kylät

Kaupunginosien ja yhteisöjen kehittäminen eroaa merkittävästi maaseutukylien kehittämisestä. Kaupungissa infrastruktuuri pelaa ja palvelut ovat usein lähellä, mutta kylille tyypillistä yhteisöllisyyttä on vähemmän. Maaseudun kylissä taas keskustellaan infrastruktuurin puutteista ja palvelujen säilyttämisestä, mutta toisaalta parhaissa tapauksissa yhteisöllisyyttä on yllin kyllin. Tämä näkökulma tarjoaa jälleen yhden perustelun ABCD:n käyttämiselle kylien kehittämisessä. ABCD menetelmän resurssien kartoittamisessa annetaan suuri rooli sosiaaliselle pääomalle ja tuodaan näkyville sen tarjoamia mahdollisuuksia esim. yhteistyön kehittämisessä. Kylien käyttöön resurssiperustaista paikalliskehittämistä voi sopeuttaa esimerkiksi resurssien kartoitusvaiheessa. Resurssitaulukossa voidaan listata käyet-

tävissä olevia kiinteistöjä, talkootyöpotentiaalia tai arvioida yhteisöllisyyden astetta. Sosiaalista pääomaa voi arvioida monin eri tavoin esim. verkostoilla, osallistumisaktiivisuudella, kylän sisäisillä suhteilla, suhteilla kylän ulkopuolelle tai suhteilla päättäjiin ja kaupungin viranhaltijoihin. Taloudellista pääomaakin voi arvioida monesta näkökulmasta. Ne voivat olla yhdistysten varallisuus, verotietoihin perustuvat asukkaiden keskimääräiset tulot, tai potentiaaliset rahoituksen lähteet (kuten paikallista toimintaa tukevat sääätiöt tai kunnalta haettavissa olevat avustukset). Ekologisia resursseja voi olla asukkaiden käytössä olevat metsät ja vesistöt tai luonnonesiintymät ja talousmetsät. Resurssien ei tarvitse olla kyläyhdistyksen omassa kassassa, jotta ne voitaisiin listata. Muidenkin omistuksessa olevien resurssien listaamisesta on hyötyä, sillä kylän/ alueen kokonaiskartoitus avartaa näkökulmia uusille mahdollisuuksille ja tuo esille monia näkymättömissä olleita voimavaroja. Kyläsuunnittelussa nousee usein esille palveluiden säilyttäminen ja toimintamahdollisuuksien kehittäminen. Kehitettäviä toimintoja ovat esimerkiksi harrastus- ja urheilumahdollisuudet ja toritoiminta. Resurssien kartoittamisella ja ihmisten mielenkiinnon kohteiden selvittämisellä voidaan löytää saman intressin omaavia henkilöitä ja luoda näiden välille yhteys. Yhteyksien luominen johtaa parhaimmillaan yhdistymiseen jonkin asian tai projektin ympärille. Näin syntyvät yhdistykset. Kylänäkökulmasta olemassaoleva

kyläyhdistys tai muu seura voi toimia yhdistyspohjana ja isännöidä esimerkiksi toimikuntia, työryhmiä tai jaostoja. Näin esimerkiksi perustettu teatterijaosto tai saunatoimikunta voi keskittyä hankkeen tai toiminnan konkreettiseen toteuttamiseen byrokratian sijaan. Yhdistyminen voi tapahtua myös jonkin säilytettävän palvelun tai kohteen ympärille ja lisätä voimavaroja kamppailuun esimerkiksi kyläkoulun puolesta. ABCD eli resurssiperustainen lähestymistapa kylien kehittämiseen voi tarjota monia uusia näkökulmia ja positiivisen toiminnan kehiä, joissa asukkaat voimaantuvat käyttämään sitä paikallista valtaa, joka heillä on ja toimimaan kylänsä hyväksi. Aiomme kokeilla resurssiperustaista kehittämistä vuoden 2014 aikana toteutettavassa kyläsuunnitteluprosessissa ja toivottavasti opimme lisää siitä, miten se toimii kylätasolla. Kati Sointukangas Hankekoordinaattori, Raasepori Läntistä lähidemokratiaa -hanke Lohjan Kylät ry

Lähteet: John P. Kretzmann and John L. McKnight, pp. 1-11, from Building Communities from the Inside Out: A Path Toward Finding and Mobilizing a Community's Assets, Evanston, IL: Institute for Policy Research (1993). A Basic Guide to ABCD Community Organizing by John McKnight (2013). www.abcdinstitute.org/

MAASEUTUPLUS 4/2014

27


MAASEUTUVERKOSTO

Grillimestarit

Raymond Wesander ja Jukka Turta Maatalousaiheisten kesänäyttelyiden helmi veti heinäkuun alussa sankoin joukoin väkeä Oripäähän. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma osallistui jälleen yhteiselle maa- ja metsätalousministeriön isännöimälle Luonnonvarat-osastolle. CAP-asiantuntijat vastasivat viljelijöitä ja muita maaseudun toimijoita askarruttaviin kysymyksiin tukiuudistuksesta. Maaseudun mahtavin Kauppa-auto toi terveisiä ohjelmakauden aikana suomalaisen maaseudun eteen tehdystä kehittämistyöstä, ja Kauppa-autossa sai myös täyttää ostoskassinsa kotimaisella lähiruualla. Maa- ja metsätalousministeriön grillausteltalla hohti perinteiseen tapaan grilli kuumana koko näyttelyn ajan. Grillimestarit Raymond Wesander ja Jukka Turta loihtivat yhdessä tuottajien kanssa herkkuruokia yleisön maisteltaviksi. Grillaustuokioiden välissä oli miehillä aikaa pohtia kotimaisen ruoan asemaa nyky-yhteiskunnassa. Huippugrillaajilla onkin paljon sanottavaa suomalaisen ruoan tilasta. Heidän mielestään kotimaisen ruoantuotannon tulisi ensinnäkin vastata paremmin kuluttajien tarpeisiin. Kotimaista ruokaa olisi grillimestareiden mukaan suunnattava suurille massoille, jotta siitä ei tulisi vain pienen eliitin nauttima etuoikeus. Grillauksen ammattilaisten mukaan tuottajien olisi hyvä tiedostaa markkinoinnin arvo, ja ruoan alkuperän tulee näkyä tuotteessa. Myös tuotteen ympärille rakennettava tarina on nykypäivänä tärkeää. − Tuottajatilan nimen lisäksi pakkaukseen voisi merkitä myös tuottamisen arvot, ja asiakkaiden täytyisi päästä tutustumaan tilojen arkeen, Turta ehdottaa. Wesander ja Turta kiinnittäisivät huomiota uuteen sukupolveen. Siihen, että lapsille ja nuorille opetetaan suomalaisen ruoan ja puhtaiden kotimaisten makujen tuntemista ja arvostamista. Näin verrattain nuori suomalainen ruokakulttuuri vahvistuisi ja kehittyisi. Nuoria on myös houkuteltava entistä enemmän alalle saamaan kokemusta suomalaisesta ruuasta ja sen parissa tehtävästä työstä. Grillimestarit haluavat sukeltaa syvemmälle kasvisten grillaamisen saloihin, sillä niiden valmistamisesta ihmiset tulevat kysymään yhä enemmän. Grillimestarit myös tietävät nykyisen grillaustrendin olevan nimenomaan kasvisten käytössä. Miehet haluaisivat, että grillaus muuttuisi Suomessakin sosiaaliseksi ajanvietteeksi ja tapahtumaksi, jossa kokoonnutaan yhdessä grillin äären vaihtamaan kuulumisia ja nauttiman toisten seurasta. − Yhteisen tekemisen kautta grillaamisesta tulisi entistä enemmän yhteisöllinen tapahtuma, Wesander päättää ja suuntaa grillissä kypsyvien herkkujen pariin.

28

MAASEUTUVERKOSTO 2014


MAASEUTUVERKOSTO Teksti ja kuva: Ville Mäkinen

MAASEUTUVERKOSTO

luottavat suomalaiseen ruokaan "Yhteisen tekemisen kautta grillaamisesta tulisi entistä enemmän yhteisöllinen tapahtuma"

MAASEUTUVERKOSTO 2014

29


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Kirsi Hakoniemi, Mavi Kuvat: Hanna Lilja, Mavi

MONIALAOSAAJA NAUTTI TYÖRUPEAMASTA KAUPPA-AUTOSSA

30

MAASEUTUVERKOSTO 2014


MAASEUTUVERKOSTO

Onko sinulla muistoja vanhasta kunnon kauppa-autosta? Astuitko ostosreissulle liikkuvaan putiikkiin kenties kotikylässäsi tai mummolan hiekkatiellä? Menneen kesän aikana tutkija ja perheenisä Juhani Niemelä sai kuulla useammankin lämminhenkisen muiston kauppa-auton ratissa. Maaseutuverkoston kauppa-autokiertueen ajokki veti asiakkaita puoleensa mitä herkullisimpien lähiruokatuotteiden tarjonnalla sekä veikeällä ilmeellään. Kauppa-auton kuljettaja Juhani Niemelä tarttui ennakkoluulottomasti Maaseudun mahtavimman kauppa-auton ohjaimiin ja sai kokea ikimuistoisen kesän suomalaisella maaseudulla. Asiakkaita riitti tasaiseen tahtiin mitä erilaisimmissa tapahtumissa, onhan Suomen kesä maaseututapahtumien kulta-aikaa. Innokkailta perheen pienimmiltä oli ajoittain jopa vaikea pitää apukuskin istuin vapaana. Ja mukavia kokemuksia kertyi kasapäin. Kauppa-auton kuljettaja kertoo viihtyneensä Suomen suvessa niin juhannuksen pakkasessa kuin heinäkuun helteessä. Haastatteluhetkellä Niemelä kertoo juuri saapuneensa kotiinsa Seinäjoelle Tyrnävän Korpifestareilta, jonne Kauppa-auto kiersi Ilomantsin Karhunveistokilpailun ja Raahen kylien tori -tapahtuman kautta. Seuraava pysäkki odottaa kuitenkin jo saman viikon lopulla Seppälän maalaismarkkinoilla Kajaanissa. Sitten kurvataan vielä syyskuussa Kauhajoen ruokamessuille sekä Lasten maatalousnäyttelyyn Jokioisiin ennen rantautumista Helsinkiin eduskunnan lähiruokapäivään. Yhteistä taivalta Kauppaauton kanssa tulee tien päällä kaiken kaikkiaan melkein 15 000 km. Antoisaa työtä suomalaisella maaseudulla

Kulunut kesä oli Juhani Niemelälle varsinainen opintomatka suomalaisuuteen ja suomalaisen kulttuurin moninaisuuteen. − Erityisesti minua ilahdutti myönteinen asenne ja iloisuus, jolla minut kiertuepaikkakunnilla vastaanotettiin. Myös maaseu-

Kauppa-auton vieraaksi Okraan saapunut Mehtätivoli tarjosi yleisölle mitä erilaisimpia maaseutuaiheisia taidonnäytteitä.

Kauppa-auton kuljetta jan asiantuntevassa opastuksessa viihtyivät niin nuoret kuin vanhemmatkin.

dun kehittämistyön tarpeellisuus konkretisoitui tutkijalle aivan käytännön tasolla, kun monet asiakkaat kysyivät neuvoa tärkeisiin maaseudun kehittämistyöhön liittyviin asioihin. Onneksi matkassa mukana oli paikallisia osaajia Leader-ryhmistä. Niemelän mukaan asiakkaita Kauppaautoon houkuttivat muun muassa omat nostalgiset kokemukset. −Meillä suomalaisilla on paljon muistoja 60-, 70- ja 80-luvun myymäläautoista. Tuolloin niitä on kurvaillut tuhansia pitkin maamme kyläteitä, ja noiden aikojen muistoja välitetään mielellään omille lapsille ja erityisesti lapsenlapsille. Kesän tähtituotetta kysyttäessä Kauppaauton kuljettaja mainitsee Jokioisten Leivän fiilislastun. Sitä myytiin kappalemääräisesti eniten. Muita suosittuja tuotteita olivat esimerkiksi lettujauhot. Parhaimpien helteiden aikaan kysyttyjä olivat puolestaan perunalastut. Myös ohra- ja kaurahiutaleiden

sekä -ryynien suosio oli suurta. − Itseni yllätti gluteenittomien tuotteiden suuri kysyntä, mikä tuli vastaan erityisesti pohjoisessa ja läntisessä Suomessa. Juhani Niemelä kertoo kiinnostuneensa hektisestä ja varsin moninaisesta työrupeamasta laajan työkokemuksensa vuoksi. − Nuoruudessa ajoin sekä kesätöissä että armeijassa monenlaisilla ajoneuvoilla ja sittemmin minulle on kertynyt kokemusta niin elintarvikealan opettajan kuin konsulentin tehtävistä. Tämä työ Kauppa-auton kuljettajana, myyjänä ja konsulenttina vaikutti siis heti ensisilmäyksellä täysin yhteensopivalta työkokemukseni kanssa. − Koen myös olevani parhaimmillani työssä, jossa vaaditaan sekatyömiestaitoja, eli minulle tuttua monialaosaamista. Kaiketi kaipasin myös uutta ja erilaista haastetta, ja erityisesti sellaista työtä, jossa pääsee oman arjen ulkopuolelle, Niemelä myhäilee tyytyväisenä.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

31


SVENSKA SPALTEN

Mathantverk i Korsnäs Korsnäs kommun startade den 1 november 2013 Loci cibum adinveniri – Ett projekt om mathantverk. Projektet finansieras av NTM-centralen, medan Svenska kulturfonden har gått in i projektet med hela egenfinansieringsdelen. Det nationella centret för mathantverk i Sverige, Eldrimner har varit en förebild då projektplanen skrevs. Eldrimners verksamhetsledare Bodil Cornell har också hållit en inspirationskväll kring mathantverk i Korsnäs med 38 deltaganden från olika håll i Österbotten. Kurser och studieresor

Under våren 2014 hölls nio olika kurser inom mathantverksprojektet. Intresserade har fått lära sig stoppa korv, göra bondost, tillverka sylt, marmelad, mysli, sockerskapelser och knäckebröd. Två kurser hölls i hur man filear fisk och tillreder fiskdelikatesser. Även en kurs i företagande inom mathantverk har hållits. Projektchefen har den 22-25 maj deltagit

Camilla Backlin-Björkqvist från företaget Camillas Fiskdelikatess. Foto: Helena Höglund-Rusk

32

MAASEUTUPLUS 4/2014

"Nu är en milstople till uppnådd då företaget just lanserat havtornsströmming, som också bär logon Kvarkens världsnaturarv och är ett fräscht tillskott i samlingen av världsarvsprodukter."

i den första Matfestivalen som ordnades i Brödsarp i Skåne. Under resan blev det också studiebesök på bl.a. Hallongården, Ängavallen, Olof Viktors bageri och Kiviks Musteri. Den 28-29 augusti blev det besök på Skellefteås Matfest och en tur upp till Luleå och Alterhedens Rabarberi. Ostens Hus i Burträsk missades inte heller under resan. Projektet besöker Skördefesten på Åland, som hålls den 19-21 september. I dagsläget är två bussar fullsatta, så intresset för resan har varit enormt stort. I oktober ämnar styrgruppen för projektet besöka Eldrimner i Jämtland och samtidigt passa på att besöka olika mathantverkare. Eftersom Sverige varit en förebild gällande mathantverk, så kommer Jämt Tinas Havtorn från Jämtland att dra en tvådagars kurs i att odla, skörda och förädla havtorn. Tina Lindberg har under de senaste åren fått hela nio medaljer i SM i Mathantverk, och hon lär ut hur man tillverkar goda och säljande havtornsprodukter. Företaget Surtantens syrade från Malmö håller också kurs i mjölksyrade grönsaker och kimcitillverkning under hösten. Lokala kursledare drar en skräddarsydd hygienpasskurs för mathantverkare, medan en kurs i att plocka och tillreda svamp är bokat, så även under hösten kommer det att bli många intressanta kurser i projek-

tet. Alla våra nya mathantverksprodukter fotograferas också. I dagsläget har vi 13 nya produkter där sylter, marmelader, bröd, bakverk, mysli, norsrom och korv ingår. Havtornsströmming från världsnaturarvet

Camillas Fiskdelikatess Ab i Molpe, Korsnäs firar i år 20-årsjubileum. Framgången har varit strömmingsinläggningar med många olika smaker och företagets kanske mest kända produkt är enbärsströmmingen. Många är de pris och utmärkelser som Camilla Backlin-Björkqvist fått, både vid Strömmingsmarknaden i Helsingfors och vid Åbo strömmingsmarknad. President Tarja Halonen fick vid sitt besök i Korsnäs år 2004 även smaka på Camillas goda fiskar. Efterfrågan på havtornsströmming har funnits länge från de större uppköparna som Camillas Fiskdelikatess har, och nu är en milstople till uppnådd då företaget just lanserat havtornsströmming, som också bär logon Kvarkens världsnaturarv och är ett fräscht tillskott i samlingen av världsarvsprodukter. Havtornsströmmingen är en ny och unik mathantverksprodukt i Finland som vi följer med stort intresse. Helena Höglund-Rusk Projektchef för Mathantverk


SVENSKA SPALTEN

LOKALSAMHÄLLET, BYN OCH GEMENSKAPEN... Det finns många sätt att se på saker. Jag har kommit att se på det ”element” som Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) – Byaverksamhet i Finland rf består av ur olika synvinklar under olika tider. Det började för min del på 1970-talet i min finlandssvenska värld. Rädda världen – socialism och eget tänkande

Vänsterrörelsen var stark, i skolungdomssammanhang, i studentvärlden och bland ungdomar överlag. Det var entydigt så att initiativen kom från vänster, oftast långt vänster ifrån. Det var en radikal tid; konservativa och högerinriktade åsikter sålde mycket dåligt. Vi som inte var fascinerade av socialism tvingades utveckla vårt eget tänkande, vi måste skapa ett eget alternativ. Trycket vänster ifrån var i grunden en bra stimulans och därmed positivt – trots att vi nog inte upplevde det så på den tiden. Miljöfrågorna började under 1970-talet bli allt viktigare. Vänstern hade svårt att ta till sig t.ex. kritiken av obegränsad tillväxt och kärnkraft. Det hade inte vi. Men det räcker inte med kritik, man måste ha ett alternativ också. Vårt alternativ blev en import från Centern i Sverige: Lokalsamhället. Resonemanget var teoretiskt, genom att bygga upp så gott som självförsörjande lokalsamhällen, skulle jorden räddas. Modellerna fanns, det behövdes 800 personer för ett lokalsamhälle, men hur det skulle förverkligas var litet mera oklart. Rädda byn – byarörelsen

För min del kom lokalsamhället tillbaka i ny skepnad 1983 när jag började jobba på Svenska studiecentralen. Men nu var perspektivet ett annat, egentligen helt motsatt. I stället för att rädda världen,

handlade det om att rädda byn. För min del mötte jag – med förtjusning – den lokala aktiviteten konkret i bl.a. Närpes och Sundom. Det var människor som oblygt blandade radikal kreativitet med konservativ byakänsla, och åstadkom resultat. Byarörelsen var redan då definierad och analyserad, men det övergripande perspektivet var inte drivande. Det dynamiska perspektivet var det lokala – för den egna byn, punkt. När jag på den tiden bjöd in byaaktivister till diskussionsmöten, steg folk från olika byar upp och berättade, med stor stolthet, om sina bravader som att ordna sina egna talkon, sin kamp mot kommunen och andra myndigheter för att få behålla sin service. Det fanns en känsla av nybyggaranda, en eld som är svår att beskriva. Byarörelsen växte, d.v.s. det blev fler enskilda byar som ställde sig upp för sin sak, för sin by, inte för inte för byarörelsen. Behovet av att träffa andra likasinnade byaaktivister regelbundet växte, liksom behovet av att samarbeta med andra. När en passiv by aktiverar sig, så finns ingenting, allt man gör är ett tillägg och ett framsteg. Men när man redan har en verksamhet, så krävs det mera för att man skall kunna känna att man går framåt. Då kommer obönhörligen ett krav på att man skall ha ett samhälleligt inflytande i kommunen, och nationellt, för att man skall kunna få de resurser som behövs för att ytterligare gå framåt. Det krävs en organisering på nationell nivå som kan föra byarnas talan.

rörelsen. De som brinner för det lokala, den egna byn, har knappast något emot en stark nationell rörelse som garanterar inflytande och resurser – men det är inte därför de är aktiva. Det kan t.o.m. vara så att man engagerat sig för att man varit missnöjd med det som serverats ovanifrån. Man ser, på basen av bittra erfarenheter, reflexmässigt misstänksamt på det som kommer uppifrån, och SYTY kommer ofrånkomligen uppifrån i någon mening. Den här konflikten är klassisk. Det är ett Gemeinschaft – en gemenskap – som möter ett Gesellschaft enligt sociologisk slang. Den här konflikten är olöslig. Man kan hitta kompromisser i den konkreta verksamheten, men konflikten finns kvar. Om byarörelsen i framtiden skall vara en dynamisk rörelse – och det kommer minsann att behövas en sådan i vårt samhälle – så kan inte det kompromisslösa lokala perspektivet, och därmed olikriktningen, strömlinjeformas bort. Men om de lokala aktivisterna skall kunna gå framåt och möta de stora nya utmaningar som är på kommande, så krävs kraftfullt nationellt stöd. Man behöver alltså båda elementen i samverkan. Eld måste dansa med vatten. Peter Backa Landsbygdsutvecklare Svensk Byaservice

Klassisk konflikt – Gemeinschaft möter Gesellschaft

Därmed är det bäddat för en konflikt. Det är inte en antagonistisk konflikt, utan en konflikt mellan olika prioriteringar. Det lokala engagemanget är själen i bya-

MAASEUTUPLUS 4/2014

33


SVENSKA SPALTEN

Landsbygdsforskningen behövs! Om vi blickar tillbaka till början av förra seklet, var landsbygden en mycket brokig bygd, här levde jordbrukare, torpare, pigor och drängar, skogsarbetare och en uppsjö av olika hantverkare, förutom lärare, präster och tjänstemän. Landsbygden var på den tiden inte ”landsbygd” utan den var samhället – städerna var ännu små och få till antalet och den verkliga urbaniseringen skulle låta vänta på sig till 1900-talets senare hälft. Så småningom mekaniserades dock jordbruket, behovet av arbetskraft inom lantliga näringar minskade och industrialiseringen och urbaniseringen lockade den jordlösa och fattiga befolkningen in till städer och tätorter. Vi fick, efterhand, den landsbygd som de flesta av oss känner väl: fysiskt dominerad av de mekaniserade jordbrukens öppna landskap, och också mentalt dominerad eftersom lantbruket, speciellt politiskt, men också ekonomiskt spelat så stor roll i det finländska samhället. I den här landsbygden är det "övriga", per definition, i marginalen. CAP, Leader och Pomo

Den jordbrukspolitik som inte bara i Finland utan i hela Västvärlden varit så framgångsrik vad gäller att effektivera jordbruk och livsmedelsproduktion och ge bönderna en levnadsnivå jämförbar med andra grupper, började emellertid under 1900-talets sista decennier hosta av sin egen medicin. Överproduktionsproblemen är väl kända, miljöproblemen blev så småningom kända, och den "kapplöpning mot botten"-effektivering som jordbruket varit och är inbegripet i, ledde efterhand till att allt färre kunde få sin försörjning via jordbruket och att endast de verkligt stora och effektiva enheterna hade reella framtidsförutsättningar. Paradoxalt nog stod man inför en situation med högeffektivt jordbruk, och rekordstor livsmedelsproduktion, men en samtidig avfolkning och samhällelig ut34

MAASEUTUPLUS 4/2014

armning av landsbygden. I det här läget började man bl.a. inom EU efterlysa åtgärder för att stöda landsbygden vid sidan av jordbruket, och – på nytt – diversifiera landsbygden. CAP:s (den gemensamma jordbrukspolitikens) "andra pelare" blev det epitet som användes för de här strävandena (med den första pelaren som den traditionella jordbrukspolitiken). Bland de mer specifika program som kopplades till de här strävandena kan nämnas Leader, programmet för lokal mobilisering och utveckling via aktionsgrupper. I Finland implementerades Leader kort efter EU-anslutningen 1995, men man nöjde sig här inte bara med den europeiska varianten av jordbrukspolitikens andra pelare, utan skapade också en inhemsk variant Pomo. I själva verket föll den nya landsbygdspolitiken i mycket god jord i Finland, eftersom den här kunde bygga på,

och förena sig med, de traditioner som byarörelsen skapat sedan 1970-talet och den aktionsforskning som då startades. Som de flesta landsbygdsvänner vet, kom landsbygdsrådet Eero Uusitalo att bli den kraft som byggde upp och koordinerade den nya landsbygdspolitiken i Finland. Landsbygdsprofessurer

Den finländska landsbygdspolitiken kom under sitt första decennium att bli framgångsrik, bl.a. väckte den en hel del europeisk uppmärksamhet. Som ett led i landsbygdspolitiken gick man under 2000-talet också in för att inrätta ett antal landsbygdsprofessurer, understödda av jord- och skogsbruksministeriet. Den första, och enda, på svenskt håll inrättades vid Åbo Akademi år 2006. Pol.dr. Erland Eklund blev dess första innehavare och han efterträddes 2011 av


SVENSKA SPALTEN < Academill inhyser Åbo Akademis campus i Vasa, där landsbygdsprofessor Kjell Andersson håller till. Bild: Kjell Andersson Kärva tider för

undertecknad, som alltså i skrivande stund landsbygdsutveckling är svenskspråkig landsbygdsprofessor. Det är att märka att landsbygdsprofessu- Finans- och budgetkrisen har utan tvererna inrättades vid en rad olika universitet, kan haft en stor roll i utvecklingen ovan. och inom ett flertal olika discipliner och Orsakerna är dock fler, och betydligt mera fakulteter. De här professurerna kontrasterar komplicerade än så. Det har under ca 10 därmed mot de lärostolar inom agro-forstve- års tid i Finland varit ett mantra att centratenskap som finns vid exlisering är bra, ja att det "Vi har enorma empelvis Helsingfors unit.o.m. är en förutsättning skogsresurser som versitets agro-forstfakultet för att landet skall klai Vik. Dessa är traditiospeciellt vid föräd- ra sig. Under ett sådant nellt knutna till jord- och ling och teknologi- klimat har landsbygd, skogsbruk medan de nya landsbygdsutveckling utveckling bör kun- och landsbygdsforskning professurerna skulle forska na spela en mycket det svårt och exemplen på och undervisa i samhälle, kultur och ekonomi på stor roll, både inom neddragningar är fler än landsbygden generellt, utde som ovan nämnts. den nya bioekoan någon specifik koppling Man skall inte helnomin och inom till just lantbruket. ler underskatta den roll De nya landsbygds- energiförsörjningen" enskilda aktörer spelat, professurerna skulle med och spelar. Nämnde Eero andra ord stöda den allsidiga utveckling av Uusitalo var under många år den finländska landsbygden som igångsatts med CAP:s an- landsbygdspolitikens starke man. dra pelare och program som Leader. När han för något år sedan pensionerades Den nya given inom landsbygdsforskning från sin post på jord- och skogsbruksminisbyggde, med undantag för några få profes- teriet blev det osedvanligt lätt att skära i de surer som permanenterats, på tidsbundna anslag som tidigare tilldelats landsbygdsutprojektanslag, och när den finländska stat- veckling och forskning. Saken blev inte bättre sekonomin i hägnet av den internationella av att hans gamla avdelning flyttades över till finanskrisen började svikta riktades blickar- närings- och arbetsministeriet... na bl.a. på landsbygdsforskningen. Man har, Min tes är i alla fall att det är ovanligt med rätta, från de tillfälliga finansiärernas kortsiktigt och dumt att skära i de här anslahåll (jord- och skogsbruksministeriet, fonder, gen. I Finland projekterar och bygger man kommuner m.m.) menat att professurer bör ständigt nya vägar; på vissa håll i världen är bekostas av universiteten, inom ramen för man faktiskt medveten om att det samhälle deras allmänna anslag. Så har emellertid som byggt på fossila bränslen, inom en inte endast i något fall skett och flera av de pro- alltför avlägsen framtid, är dömt och att nya fessurer som under 2000-talet inrättades är hållbara produktionssystem och kommuninu avförda. kationsstrukturer måste byggas upp. Ännu mer drastisk, och dramatisk, ter sig Finland är i själva verket i ett mycket gott kanske den nedkörning av nätverket Rural läge i det här avseendet, vi har enorma skogsStudies – avsett att ge studenter möjlighet resurser som speciellt vid förädling och tekatt såväl virtuellt som på plats avlägga kurser nologiutveckling bör kunna spela en mycket och studiehelheter i landsbygdslära vid olika stor roll, både inom den nya bioekonomin finländska universitet – som skedde så sent och inom energiförsörjningen. som i början av år 2014. För att den här resursen skall kunna Nätverket existerar ännu formellt, men utnyttjas krävs emellertid att landsbygden utan den administration som hjälpte bå- hålls levande, de facto krävs det att den görs de studenter och lärare tillrätta är det svårt betydligt mera levande än vad den är idag! att tro att det i framtiden kan spela någon I och för sig talar man gärna i de här visioegentlig roll. Sist men inte minst i den här nerna när man träffar ledande tjänstemän dystra uppräkningen har de projektanslag och politiker i dagens Finland, men varför som ännu för några år sedan höll många är de praktiska åtgärderna så förtvivlat långt försöks- och forskningsverksamheter vid från teorin? liv strypts till ett minimum.

Framtiden finns i rural-urbana relationer

Såtillvida har man rätt i de centralistiska visionerna att framtiden inte ligger i en landsbygd "isolerad" från städer, ekonomi och strukturer, vilket den kanske tidvis tenderat att göra inom den traditionella landsbygdspolitiken. Framtiden för landsbygden, liksom för samhället i sin helhet, ligger i kopplingen mellan land och stad, i de rural-urbana relationerna. Inte kan framtidens städer vara med och förädla och utnyttja de rikedomar som finns på landsbygden om inte relationerna mellan centrum och periferi är goda; i så fall kommer "kolonialistiska" spänningar och konflikter att prägla Finland inrikes på samma sätt som de präglar världen i dag, utgående från ett nord-syd perspektiv. Det är just i att fostra dessa relationer och bidra till en ömsesidig förståelse mellan land och stad som den icke-jordbruksrelaterade landsbygdsforskningen i dag har sin största uppgift. Här behövs samhällsvetenskap, framtidsforskning, tvärvetenskap – de dygder som man idag i festtal efterlyser hos forskningen, och som kunde finnas, och finns, inom den finländska landsbygdsforskningen om den får de resurser som krävs för att överleva. Professuren i samhällsvetenskap med inriktning rural forskning vid Åbo Akademi i Vasa är i dag den enda, och sista, som får statligt stöd enligt det program som under 2000-talet skapades. Professuren måste betraktas som framgångsrik då den attraherat en grupp på ca 10 doktorander och övriga forskare, som ur en rad perspektiv forskar i finlandssvenska landsbygdsfrågor. Den har också direktkontakter till de ledande ruralforskningscentren i Europa, och publicerar sig regelbundet i ansedda publikationsfora. Trots det kommer det att krävas en finlandssvensk insats när det nämnda statliga stödet går ut 2015. Jag hoppas, och tror, att samhället skall ha råd med den här verksamheten, också efter att professurens andra 5-årsperiod går ut. Kjell Andersson Landsbygdsprofessor Åbo Akademi i Vasa

MAASEUTUPLUS 4/2014

35


SVENSKA SPALTEN

Projektet Byn i miniatyr på slutrakan Det fem år långa projektet Byn i miniatyr i Bennäs börjar närma sig sitt mål. En miniatyrkopia av Bennäs bycentrum som det såg ut under 1950-talet har växt fram under tusentals arbetstimmar. Nu putsar projektarbetarna på de sista detaljerna, och projektet väntas stå klart under hösten. Projektledaren mästare i miniatyrbygge

Projektet inleddes år 2009, men tanken om Byn i miniatyr väcktes redan tio år tidigare hos Ingmar Anderssén som är initiativtagare till projektet. Inför projektstarten rekryterades Jens-Erik Häggblom från Kållby som projektledare. Han är finsk mästare i miniatyrbygge, och har även i tävlingssammanhang nått internationella framgångar. Häggblom har ansvarat för planeringen och bidragit med erfarenhet och kunskap om miniatyrbygge, medan resten av deltagarna fokuserat på det praktiska arbetet. Byn i miniatyr är en exakt kopia av hur Bennäs bycentrum såg ut på 1950-talet, innan skiftet gjordes. Från Pedersöre kommun har projektdeltagarna fått en detaljerad karta över det aktuella området, och tack vare den har de fått vetskap om husens storlek och placering, deras förhållande till varandra, samt terrängens utformning. Denna information har kompletterats med fotografier från området, som bybor har grävt fram ur sina gömmor för att bistå projektet. Tio tusen arbetstimmar och hundra tusen minimala pärtor

Projektet har fungerat i medborgarinstitutets regi under tre år, men i slutskedet har arbetet skett helt på eget initiativ. Projektdeltagarna är män och kvinnor från Bennäs med omnejd. Omkring 10 000 arbetstimmar har deltagarna hittills lagt ner på projektet. Projektdeltagarna intygar ändå att tiden gått snabbt, och det har säkert mycket att göra med den goda samvaro de känt under projektets gång. Någon gång har de varit tvungna att riva sådant som de byggt och göra om det, men det är sådant som hör till när man sysslar med hantverk. Byn i miniatyr är verkligen ett hantverk in i minsta detalj. Åtminstone 100 000 minimala pärtor har sågats till för hustaken och limmats fast, och t.o.m. fönsterkarmarnas minimala dekor är eget hantverk. Materialens kvalitet är något man satsat på under projektets gång. Till husens fasader har det gått åt 5 000 meter virke av bästa kvalitet från norra Finland. Något för eftervärlden

Målet med Byn i miniatyr är att lämna något för eftervärlden, och att visa yngre generationer hur Bennäs by har sett ut förr. Stora förändringar har nämligen skett, och endast ett fåtal av de hus som finns med i Byn i miniatyr, står kvar idag. Byn i miniatyr, som är byggd i skala 1:45, är 4,5 meter x 8,5 meter stor och försedd med elektricitet. Projektkostnaderna på ca 50 000 euro har finansierats med hjälp av lokala sponsorer, samfund och genom intäkter från evenemang. Byn i miniatyr visas för allmänheten vid LKI:s hall i Lövö under hela oktober mot en liten besöksavgift. Emilia Blomqvist Bennäs byaråd rf 36

MAASEUTUPLUS 4/2014

Foto: Per-Axel Elvström


KOLUMNI

Hanurista. Olen jo aiemmin eräässä kolumnissani tilittänyt kipeää suhdettani nokkahuiluun, tuohon kaikkien musiikkituntitraumojen äitiin. Nyt ajattelin paljastaa lehden molemmille kestotilaajille, että minulla on toinenkin terapiatarvetta aiheuttava soitin; haitari. Eikä ihan mikä tahansa haitari, vaan nimenomaan metsäkukkahaitari. Metsäkukkahaitari näyttää tavalliselta haitarilta, mutta sitä se ei tarkkaan ottaen ole. Se on soitin, jonka omistaja on ottanut sen verran soittotunteja, että osaa soittaa sillä nimenomaan Metsäkukkia ja muita suomalaisia lähes samalla nuotilla kulkevia laiturivalsseja. Joita siis on satoja. Tällaiselta soittajalta lähtee pyydettäessä saman muotin mukaan myös Metallica ja Jenni Vartiainen. Siis ihan oikeasti. Kyllä haitarista lähtisi haluttaessa muunkinlaista äänimaailmaa enkä tarkoita tässä Kimmo Pohjosta, joka on ihan oma lukunsa. Eivät suomalaiset ole ainoa haitarin keksinyt kansakunta, ja silti vain Suomessa soitetaan Metsäkukkia. Latinalaisessa kulttuurissa haitarista irtoaa tulisia tunteita, Louisianan zydecossa on käsittämätön svengi ja ranskalainen hanuri houkuttelee romanssiin. Mahdollisuuksia siis on. Olin kesällä Skotlannissa ja jouduin hämmästyksekseni toteamaan, että nokkahuilun ohella toivottomaksi tapaukseksi luokittelemani säkkipillikin taipui inhimillisiin ääniin. Red Hot Chilli Pipersin pilleistä irtosi jopa Smoke on the Water. Skottien ja irlantilaisten hanureilla säestetäänkin sitten viskin särpimistä. Tai itketään kullan lähtöä. Metsäkukkahaitarin suurin ongelma lieneekin sen haaleus tunnepuolella. Se on tarkoitettu taustamusiikin tuottamiseen, ei nostamaan ihokarvoja pystyyn, kostuttamaan silmäkulmaa tai peräti naurattamaan. Metsäkukkahaitari ei vetoa älyyn eikä tunteisiin, se on musiikkimaailman Viidakon tähtöset. Ja mikä pahinta, metsäkukkahaitari liitetään vahvasti maaseutuun. Tiedän, että asetan pääni kylätoimijana nyt pölkylle, mutta mielestäni kylän jokaisen kesätapahtuman kulmakivenä ei välttämättä tarvitsisi olla se kahta valssia varioiva kotikutoinen hanuristi. Tulipahan sekin nyt sanottua. Terävimmät lukijat aavistavat viimeistään tässä kohtaa, että en ole intohimoinen lavatanssija. Haitari ei kuitenkaan ole missään nimessä toivoton soitin. Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan Suomessa on ilmestynyt vallan mainiota uutta kansanmusiikkia/folkia/etnopoppia, ja haitarilla on monissa tuotoksissa olennainen rooli. 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun Värttinä oli esimerkiksi huikean hieno bändi. Ja sitten päästään tarinan opetukseen. Haitari on mielestäni metafora kylätoiminnan brändille. Jos kylätoiminta esitetään harmittomana nostalgiana, lyhteiden sitomisena ja menneen kulta-ajan haikailuna, se on kuin samaa tusinavalssia taustalla toistava hajuton ja mauton metsäkukkahaitari. Modernissa kylätoiminnassa tehdään perinteisistä juurevista aineksista uusia sekoituksia, laitetaan haitariin sähköt ja pistetään haisemaan. Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei. -Dorfagent Linkoranta MAASEUTUPLUS 4/2014

37


LAKIMIEHEN NURKKA

Määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva työsopimus?

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudellisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä. Suomen Kylätoiminta ry tarjoaa jäsenyhdistyksilleen maksutonta juridista neuvontaa esimerkiksi yhdistyslain, yhdistyksen verotukseen, yhdistyksen hallintoon, yhdistysten sääntöihin, työlainsäädäntöön ja erinäisiin sopimusasioihin liittyen. Palvelu tapahtuu pääsääntöisesti puhelimitse. SYTYn tarjoama palvelu kattaa 1 tunnin maksuttoman neuvonnan per tapaus. Tommi Siro Lakiasiaintoimisto Siro Linnankatu 18, 20100 Turku puh. (02) 2522 242 / 040-5507635 Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

38

MAASEUTUPLUS 4/2014

Saan usein yhteydenottoja työsopimuksiin liittyen. Tämä on luonnollista, koska monetkaan yhdistykset eivät ole tottuneet toimimaan työnantajina. Yhdistysten rooli työnantajina on kuitenkin ollut kasvamaan päin etenkin tilanteissa, joissa yhdistys ryhtyy toteuttamaan hanketta tai hankkeita ulkopuolisen rahoituksen turvin. Tässä artikkelissa mainitsen tiivistetysti olemassa olevien työsopimusten peruskategoriat. Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus lienee kaikkein yleisin työsopimus. Työsopimuslaki lähtee siitä, että työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassaolevana. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleva työntekijä on mahdollista lomauttaa, irtisanoa tai työsopimus voidaan purkaa. Hankemaailmassa määräaikaiset työsopimukset ovat tavallisia. Työsopimus on määräaikainen, jos sen päättyminen määräytyy objektiivisin perustein, kuten päivämäärän, tietyn tehtävän loppuunsaattamisen tai tietyn tapahtuman perusteella. On kuitenkin muistettava, että määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle pitää olla perusteltu syy, jos määräaikaisuus perustuu työnantajan aloitteeseen. Määräaikainen työsopimus voidaan solmia vain silloin, kun työvoiman tarve kyseiseen tehtävään on tilapäinen. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi. Tyypillistä hankemaailmassa on, että hankkeet seuraavat ajallisesti toisiaan, kun yksi hanke päättyy saattaa toinen alkaa. Mikäli hankkeita on peräjälkeen useita saattaa tilanne ajan myötä muuttua sellaiseksi, että työnantajan työvoimatarvetta pidetään pysyvänä. Ulkopuolinen rahoitus

voi olla peruste määräaikaisen sopimuksen tekemiselle, mutta sitä se ei välttämättä ole tilanteessa, jossa ulkopuolisesta rahoituksesta huolimatta työvoimantarvetta voidaan pitää pysyvänä useiden peräjälkeen syntyvien ulkopuolisesti rahoitettujen hankkeiden ketjuuntumistilanteissa. Määräaikaisesta työsopimuksesta voidaan todeta, ettei työntekijän lomauttaminen pääsääntöisesti tule kyseeseen, kuten ei myöskään irtisanominen. Sekamuotoinen sopimus on eräänlainen määräaikaisen työsopimuksen muoto. Usein olen törmännyt tulkintoihin, joiden mukaan sekamuotoinen työsopimus olisi oma itsenäinen työsopimustyyppi. Näin ei kuitenkaan ole. Kyse on määräaikaisesta työsopimuksesta, johon on lisätty irtisanomista koskeva ehto, joka mahdollistaa määräaikaisen sopimuksen irtisanomisen kesken sopimuskauden. Korkein oikeus on ennakkotapauksessaan (KKO:2006:4) katsonut, että määräaikaiseen työsopimukseen otettu ehto, jonka mukaan sopimus on molemminpuolin irtisanottavissa kuten toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, on pätevä. Edellä mainitunlainen työsopimus on siten mahdollista irtisanoa, mikäli siihen on olemassa työsopimuslain mukaiset irtisanomisperusteet. Sekamuotoisessa työsopimuksessa työntekijän lomauttaminen ei ole mahdollista. Kun työnantaja, esim. yhdistys, päättää solmia työsopimuksen työntekijän kanssa, työnantajan on hyvä tiedostaa yllä mainitut sopimustyypit sekä niitä koskevat erityisseikat. Asianmukaisin sopimustyyppi määräytyy luonnollisesti tapauskohtaisesti. Kentältä saamieni viestien perusteella vaikuttaisi siltä, että paikallisissa toimintaryhmissä määräaikaisista työsopimuksista olisi enenevässä määrin luovuttu ja olisi siirrytty käyttämään toistaiseksi voimassaolevia työsopimuksia. Asiantuntijan apuun kannattaa kuitenkin aina turvautua, mikäli sopivan mallin valitsemisessa on epäselvyyttä.


Suomen Kylätoiminta ry (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rf Lupajantie 1 25500 Perniö Email: info@kylatoiminta.fi www.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

EUTUP LUS TILA A MA AHSVIHUONEESEEN

A ITSELLESI, KYHDISTYKSELLE Ä TAI KY L 0 2302 PUH. 045 12 IMINTA.FI O T A INFO@KY L VUOSI

SYTYN TOIMISTO:

HANKKEET:

puheenjohtaja Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 Email: eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

Kylien bisneskeissit -hanke Kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma Puh. 045 884 7884 Email: juha.kuisma@kylatoiminta.fi

pääsihteeri Risto Matti Niemi Puh. 050 599 5229 Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa Puh. 050 592 2726 Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi toimitussihteeri/tiedottaja Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi talouspäällikkö Tuomas Rokka Puh. 045 133 5391 Email: tuomas.rokka@kylatoiminta.fi toimistosihteeri, Kyläapu-hankkeen projektisihteeri Marianne Lemettinen Puh. 045 887 1511 Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi toimistosihteeri Tiina Lehto Puh. 045 120 2302 Email: tiina.lehto@kylatoiminta.fi

30EUR /

JÄSSI-jätevesihanke Jätevesineuvoja Kirsi Mäkinen Puh. 045 881 4200 Email: kirsi.makinen@jatevesihanke.fi Kyläapu-hanke, projektipäällikkö Juhani Nenonen Puh. 045 111 52 22 Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi LEADER-asiamiehet: Heli Walls Puh. 045 327 1117 Email: heli.walls@kylatoiminta.fi Kim Smedslund Puh. 045 147 7141 kim.smedslund@kylatoiminta.fi SVENSK BYASERVICE: Svenska Studiecentralen Handelsesplanaden 12 B 17 65100 VASA landsbygdsutvecklare Peter Backa Tel 040 595 0444 Email: peter.backa@studiecentralen.fi

YHTEYSTIETOJA kansainvälisiin JÄRJESTÖIHIN:

European Rural Community Alliance: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö, joka toteuttaa kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilöt: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) ja Peter Backa European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (varapuheenjohtaja) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden järjestö. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elinvoimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä. MAASEUTUPLUS 4/2014

39


Läs.

LUS N P U T U SE ONEESEE A A M TI LAASI, KAHVIHU KSELLE

E TY ITSELL KY LÄYHDIS TAI TA.FI N I M I Y LATOUOSI K @ O INF EUR /V

30

http://byaservice.wordpress.com/

Maaseutuverkosto nostaa esiin maaseudun kehittämistyön helmiä Maaseutuverkostolla on ilo kutsua Sinut

MAASEUTUGAALAAN Lahden Sibeliustaloon 29.10.2014 Tervetuloa nauttimaan kanssamme maaseudun kehittämistyön tuloksista ja juhlimaan Parhaat käytännöt 2014 -kilpailun voittajia. Parhaat käytännöt 2014 -finalisteja esittelevä ständitori on avoinna klo 18.00–19.00. Gaalatilaisuus klo 18.00–23.30. Illallinen alkaa klo 19.00. Pukukoodi: tumma puku. Illalliskortin hinta on 46 euroa. Voit vahvistaa osallistumisesi Maaseutugaalaan viimeistään 21.10.2014 osoitteessa http://www.tapahtumaan.fi/maaseutugaala2014 Lisätietoja tilaisuudesta antaa Maria Härkönen: p. 040 724 4277.

www.maaseutu.fi/parhaatkaytannot2014

Parhaat käytännöt 2014

Parhaat käytännöt 2014 -kilpailu nostaa esiin MannerSuomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien hyviä käytäntöjä. Maaseudun kehittämisohjelmat ovat EU:n osarahoittamia. Ohjelmakauden 2007–2013 huipentavaa Maaseutugaalaa juhlitaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman neuvottelupäivien yhteydessä. Neuvottelupäivät nostaa esille kuluneen ohjelmakauden tuloksia sekä maaseudun kehittämisen näkymiä tulevalla kaudella.


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.