Mp1 2015 verkkoon

Page 1

+

MAASEUTU kylät&korttelit

1/2015

ALPUAN KYLÄLLÄ VOIMALAITOS Voimala käynnistyi vuoden 2014 tammikuussa ja tähtäimessä on energiaomavaraisuus. LANDSBYGDSRIKSDAGEN Hur det kom sig att Landsbygdsriksdagen uppstod? KYLÄT MUKAAN Riitta Savikko LUKEsta kertoo, miksi kylissäkin kannattaa osallistua energia- ja ilmastotalkoisiin.

VIHREÄN TALOUDEN MAHDOLLISUUDET

Janne Lehtinen, Luonnonvarakeskuksen arkisto


PÄÄKIRJOITUS

Lehti viestikapulana Moni asia liikehtii tällä hetkellä. Paikallisen kehitystyön näkökulmasta liikkeessä on sekä myönteistä että kielteistä. Käsittelen asiaa valtakunnallisen ohjelmamme neljän elementin mukaan. Näitä ovat kylätoiminta, kaupunkien asukastoiminta, Leader-työ ja lähidemokratia. Meidät yllätti viime keväänä työ- ja elinkeinoministeriöstä tullut viesti kylätoiminnan valtionavun leikkaamisesta 62

Professori Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittajana. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänellä on ollut enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa sekä kylä- ja Leader-asioiden parissa. eero.uusitalo@kylatoiminta.fi puh. 040 541 9916

2

MAASEUTUPLUS 1/2015

prosentilla. Jälkeenpäin selvisi, että se oli vain virkamiesten taitamaton räpellys, mutta pahalta tuntui. Onhan kylätoiminnan valtionapu vasta 1-2 prosenttia toiminnan kokonaisvolyymista ja monialaisen ja paikkaperustaisen kehittämistyön merkitys kasvaa päiväpäivältä. Näin alhaisia lukemia ei muilla valtion tukemilla toimijoilla ole. Kiitos valtionvarainministeriölle ja –ministerille siitä, että valtionavun tasomme on viime vuoden luokkaa. Meillä on parannettavaa, mutta suunta lisääntyvään vastuunkantoon on selvä. Jokainen valtion euro tulee moninkertaisesti takaisin. Siksi toivomme, että päättäjät luottaisivat meihin. Kaupunkien asukastoiminnan ja kylätoiminnan kehitysasteissa on pieni ero: kaupungeissa korostetaan yhden asian liikkeitä ja vapaamuotoisuutta enemmän, jolloin suhde kunnallishallintoon jää helposti ohueksi. Tietenkin kaupunginosatoimijat kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin kuin maaseutu-aktiivit. Olennainen ero ei tulekaan tästä, vaan siitä, miten arvioidaan voitavan lähentää kunnallishallintoa ja kansalaistoimijoita. Maaseudun kansalaistoimijat vaativat perustellusti, että lähidemokratialle rakennetaan mekanismi, joka saattaa kunnallishallinnon ja paikallistoimijat samalle viivalle rinnakkain. Ilmeisesti parempien palvelujen vuoksi kaupungeissa tyydytään vähempään. Menee vielä hyvin. On surullista, ettei kuntalain suurremontissa vieläkään näytetä tunnustettavan lähidemokratian järjestämisen välttämättömyyttä ja edullisuutta. Leader-työstä tuli vajaa 20 vuotta sitten merkittävä voima paikalliseen kehittämiseen. EU:n korostama alhaalta ylöspäin -metodi ympättynä julkiseen valtaan oli

uutta Suomen hallinnolle. Nyt elämme aikaa, jolloin Leader-metodia viedään 29 suurimman kaupungin keskustaan, ovathan useimmat kaupungit jo Leaderin piirissä. Jotta käytännön kehitystyössä voidaan rikkoa kaupungin ja maaseudun raja, Leader kannattaa viedä kaikkien alueiden yhteiseksi välineeksi - tosin eri rahoilla. Noin 15 kaupunkikeskustaa on valmisteluissaan pitkällä, yhdeksässä kaupungissa jatketaan Leaderiin tutustumista, viidessä suurimmassa kaupungissa kuvitellaan virheellisesti Leaderin soveltuvan vain maaseudulle. Luulot ja epäilykset jarruttavat kovin usein järkeviä päätöksiä. Juna kuitenkin kulkee niin kuin Leaderasiamiestoiminnassakin, joka jatkuu. Me tarvitsemme yhteistä ja yhdistettyä ääntä niin valtionhallintoon kuin omaan suuntaamme kehittääksemme metodiamme. Maaseutu Plus-lehden roolista ja sisällöstä on käyty jatkuvaa keskustelua, kiistaakin. Joillekin lehden tulisi olla iloista ja harmitonta omien hankkeiden esittelyä.Toisille - muun muassa nykyiselle päätoimittajalle - lehti on paikallisen kehittämisen suhteuttamista yhteiskunnan muutoksiin ja päätöksentekoon, jolloin aviisistamme tulee kuulemma tylsä. Toisaalta alueelliset ja paikalliset kylä- ja Leader-toimijat tuottavat satoja lehtiä ja tiedotteita, joiden sisältö on nimenomaan oman työn esiin tuomista. Yhteinen lehtemme on jotain muuta. Maaseutu Plus on ainoa lehti Suomessa, joka käsittelee jatkuvasti muuttuvaa paikallistoimintaa ja on sen äänenkannattaja. Lehden tulevaisuus on vaakalaudalla. Yhteisvastuullisesti lehti voidaan pelastaa, lisätä levikkiä, säästää postimaksuissa ja jatkaa sen uudistamista. Eero Uusitalo


SISÄLLYSLUETTELO

KYLÄTOIMINNAN, LEADERTYÖN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSANDELARNAS OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

Suomen Kylätoiminta ry Byaverksamhet i Finland rf

+

MAASEUTU kylät&korttelit

1/2015

pääkirjoitus: lehti viestikapulana 2

www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi

ajankohtaista 4

yhteistyössä: Svenska studiecentraleN ruotsinkielinen opintokeskus

kirja-arvosteluja 8

www.ssc.fi

Kyläasiamiehen nurkkaus: rakenneuudistus edessä 7

Leader-asiamieheltä postia 9 miksi kylälläkin kannattaa osallistua energia – ja ilmastotalkoisiin? 10 kaikki lähtee pienistä teoista 13

päätoimittaja Chefredaktör

Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

Toimitussihteeri, taitto redaktör

Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi

tilaukset prenumarationer

info@kylatoiminta.fi

ilmestyy Utkommer

Kolumni: energian lähteillä 14

vihreä talous tarvitsee toimivaa infraa 15 kylien ja yritysten yhteistyö venäjän rajalla 16 petri rinteen matkakertomus venäjältä 18 Toisiaan täydentävä kiekkotiimi 20 Alpuan kylä saa sähkönsä omasta voimalasta 21 lähidemokratiaa lempäälässä 22 Oma palokunta tuo turvallisuutta mökkiseudulle 24 finlandssvenska Landsbygdsriksdagen 28.-29.3. 26 Vart är vi på väg? – kontroversiella skyddsprogram i skärgården 30

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år 30 EUR / vuosi /år

Om att engagera mänskornas goda drivkrafter 31

ilmoitusmyynti annonser

PAKINA: PÖKKÖÄ PESÄÄN 33

Mediamyynti Viljanen T:mi Puh. 0400 560 506 ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi

Kylien ja kaupungin välinen koordinointityö tuo tulosta 32

LAKIMIEHEN NURKKAUS: Yleishyödyllisten yhdistysten saamat testamentit ja lahjat

Painopaikka Tryckeri

Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 1457-7240

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) toimii paikallista kehittämistä edistävien järjestöjen, kylien sekä Leader-ryhmien eduntekijänä. www.kylatoiminta.fi www.facebook.com/SuomenKylatoimintaRy

MAASEUTUPLUS 1/2015

3


AJANKOHTAISTA

Katso hakuohjeet: www.kylatoiminta.fi

KEVÄÄLLÄ HAETAAN TÄRKEITÄ TUNNUSTUKSIA

VUODEN KYLÄ, TIENNÄYTTÄJÄT JA MAASEUTUTOIMIJA Aktiiviset kylät ja ihmiset vievät maaseutua eteenpäin ja asettavat toiminnallaan esimerkin myös muille. Suomen Kylätoiminta ry hakee jälleen esimerkillistä Vuoden Kylää, Tiennäyttäjiä ja Vuoden Maaseututoimijaa palkittavaksi syyskuun LOKAALISSA, joka on vuosittainen paikallistoimijoiden juhla. Vuoden Kylän valinnalla halutaan nostaa esiin kylien monipuolista toimintaa ja lisätä kylätoiminnan tunnettavuutta ja näkyvyyttä. Tavoitteena on löytää aktiivisia kyliä, tuloksellista kylätoimintaa ja saada hyviä esimerkkejä kylien toiminnasta ja yhteistyöstä. Valinta toteutetaan kaksivaiheisena. Maakunnallinen kyläyhdistys valitsee oman maakuntansa vuoden kylän. Maakunnallisen Vuoden Kylän valintaa maakunnalliset kyläyhdistykset voivat valmistella niin halutessaan yhteistyössä maakuntien liittojen kanssa. Tiennäyttäjät ovat olleet pitkä-aikaisella panoksellaan kehittämässä valtakunnallista tai paikallista kylätoimintaa. Kylätoiminnan tiennäyttäjiä on nimetty aina vuodesta 1999 lähtien. Juhlaseminaarissa nimetään nyt myös yhdeksännen kerran Vuoden Maaseututoimija eli henkilö, joka on saavuttanut erinomaisia tuloksia erityisesti Leader-toiminnassa, kylätoiminnassa tai muussa paikallisessa kehittämistyössä. Valinta ei ole sidottu nimettävän henkilön taustaorganisaatioon, ainoastaan valintaehtojen täyttymiseen. Tässä valinnassa ei painoteta senioriteettia tai pitkää toiminta-aikaa, vaan valittavan henkilön hyviä tuloksia, innostavuutta ja innovatiivisuutta. Mikä kunta on kylämyönteisin? Suomen Kylätoiminta ry yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa hakevat Vuoden kylämyönteisintä kuntaa 2015. Vuoden kylämyönteisin kunta -valinnalla halutaan nostaa kuntien ja kylien välisen yhteistyön arvostusta, antaa sille tunnustusta ja tuoda esiin toimivia esimerkkejä yhteistyöstä. Ehdotukset Vuoden kylämyönteisimmäksi kunnaksi toimitetaan 31.5.2015 mennessä maakunnalliselle kyläyhdistykselle. Tunnustuksen saava kunta julkistetaan Kuntamarkkinoiden yhteydessä Kuntatalolla Helsingissä 9. - 10.9.2015. Ehdottajana voi toimia maakunnallinen kyläyhdistys, yksittäinen kylä, Leader-ryhmä tai kunta, mieluiten yhdessä toimien. Esitykset tehdään vapaamuotoisella hakemuksella (enintään 2 sivua, ei liitteitä) sähköisesti. Hakemuksessa perustellaan, miksi kyseinen kunta pitäisi valita Vuoden kylämyönteisimmäksi kunnaksi. Valtakunnallisen kylähullun metsästys alkanut! Virallinen Kylähullu toimii suomalaisen kylätoiminnan aktiivina ja tulevaisuuden väkevänä visioijana. Haussa on henkilö, joka ennakkoluulottomasti, vahvalla tahtotilalla ja itsensä peliin laittaneena on aikaansaanut merkittävää sekä konkreettista jälkeä. Haku on käynnissä 16.1.–16.4.2015 ja valtakunnan XIII virallinen kylähullu kruunataan juhlallisin menoin Haapajärvellä Kuusaan kylätalo Eurolassa to 9.7.2015. Lisätietoja & hakuohjeet ovat www.kylahullu.net kohdassa: Haku.

4

MAASEUTUPLUS 1/2015


AJANKOHTAISTA

TÄ MYÖS I E M A A SEUR FACEBOOKISSA: SuomenKylatoimintaRy INSTAGRAMISSA kylatoiminta_ry

AJANKOHTAISTA SYTYssä Suomen Kylätoiminta ry:n hallituksessa puolet jäsenistä oli vaihtovuorossa syksyn syyskokouksessa ja päivitetty hallitus on verkkosivuilla. Uusi hallitus kokoontuu ensimmäiseen kokoukseen 10.maaliskuuta Helsingissä. Suomen Kylätoiminta ry järjestää yhdessä maakunnallisten kyläyhdistysten ja Leader-yhdistysten kanssa Paikallisen kehittämisen valtakunnallisen ohjelman toteuttamiseen tähtäävän neuvottelukierroksen vuonna 2015. Neuvottelutilaisuudet järjestetään pääsääntöisesti maakunnittain ja ne on tarkoitettu maakunnallisten kyläyhdistysten luottamushenkilöille, maakunnallisille ja seudullisille kyläasiamiehille, Leader-ryhmien luottamushenkilöille ja toiminnanjohtajille sekä muille toimihenkilöille. Mukaan voi tulla myös kaupunginosayhdistysten edustusta. Neuvottelutilaisuuden kesto on kahvitaukoineen noin 4 tuntia. Tänä aikana käydään läpi paikallisen kehittämisen ohjelman keskeiset toimenpiteet ja niiden toteuttaminen valtakunnallisesti ja maakunnassa. Lisäksi päivän aikana tarkastellaan yhdessä paikallisen kehittämisen tilannetta ko. maakunnan alueella. Esillä ovat myös valtakunnallisen maaseutupolitiikan ja paikallisen kehittämisen yhteisiä tavoitteita sekä SYTYn tehtävät. Toistaiseksi kahdeksan maakuntaa on varannut oman tilaisuutensa ajankohdan. Nämä ajoittuvat helmi-huhtikuulle 2015. Neuvottelutilaisuuksien ajankohdat voi sopia SYTYn puolelta Tuomas Perheentuvan kanssa, p. 050 592 2726. Pienillä askelilla kohti kestävämpää taloutta, tämä oli tiistaisen Transition Town –seminaarin sanoma. Muutokset maailman energiamarkkinoilla ja epävakaa taloustilanne

antavat mahdollisuuden miettiä omia henkilökohtaisia ja paikallistason kestäviä ratkaisuja. Ruotsissa kestäviä ratkaisuja eteenpäin vievä Transition Town kokeilu on jo pitkällä ja projektipäällikkö Jan Forsmarkin johdolla maakunnalliset kyläasiamiehet pohtivat mitä me voisimme tehdä paikallistasolla Suomessa. Lisää Maaseutu Plus -lehden sivulla 13. Suomessa vietetään valtakunnallista Avoimet kylät – päivää 6.6.2015 ja lähes kaikki maakunnat ovat mukana järjestämässä tapahtumaa. Luvassa on paljon erilaista ohjelmaa kylissä ja maakunnat keräävät parhaillaan halukkaita kyliä mukaan järjestämään ohjelmaa omalla kylällään. Ohjelman ei tarvitse olla suurimuotoista vaan mukavaa yhdessä tekemistä ja tutustumista kylän elämään. Ottakaa yhteyttä alueidenne koordinaatoreihin, jotka ovat sivuillamme ja tervetuloa mukaan!

Suomen Kylätoiminta ry on päivittänyt yhdistysten mallisäännöt ja ne on ennakkotarkastettu patentti- ja rekisterihallituksessa. Yhdistykset voivat käyttää tai hyödyntää mallisääntöjä laatiessaan omia sääntöjään.

MAASEUTUPLUS 1/2015

5


AJANKOHTAISTA

Juha Kuisma:

Kyliin kannattaa rakentaa

Maaseudulle ja kyliin rakentaminen on vastatuulessa. Virallisesti asiaa ei ole linjattu, mutta ympäristöhallinnon kaavoittajille antamassa ohjauksessa on tämä sisältö. Äärimmillään kaikki se maalle rakentaminen, joka ei liity maatalouteen, metsätalouteen tai maaseutumatkailuun tulkitaan yhdyskuntarakenteen hajautumiseksi. Jos näin jatkuu, loppuvat kohta viimeisetkin kyläkoulut ja maaseutu autioituu hyödyttömäksi. Yhdyskuntarakenteen hajautumisperustelu on sikäli erikoinen, että kylissä asuu entuudestaan väkeä. Määritelmästä riippuen yhteensä 1,2 -­ 1,6 miljoonaa suomalaista. Näille kylien ihmisille on joka tapauksessa tarjottava kunnalliset palvelut. Periaatteellisempi kysymys koskee asuinpaikan valintaa. Jos ihminen haluaa asua lähellä luontoa ja rakentaa talonsa ekologisesti kestäväksi, miksi hänet pakotettaisiin asemakaava-alueelle? Jokainen uuden talon rakentava investoi 250 000 -­300 000 euroa kylään. Jos talon asukkaista toinen käy koko ajan töissä ja toinen on osan aikaa kotona tai työttömänä, saamme työssäkäyntiä karkeasti kuvaavaksi luvuksi 1 + 0,5 henkilötyövuotta. Kun valtakunnallinen keskipalkka on pyöristettynä 3 000 euroa, ansaitsee tuollainen perhe hyvin varovaisesti arvioiden 4500 e/kk. Tästä voidaan laskea kuntien keskimääräisen efektiivisen veroprosentin mukaan 0,13 e x 4500e/kk x 12kk = 7020 euroa vuodessa verotuloa kunnalle. Kymmenessä vuodessa yksi tällainen perhe tuo kunnalle tuloa 70 200 euroa. Jos kunta sallii alueensa kyliin rakennettavan niinkin vähän kuin 5 uutta taloa vuodessa

6

MAASEUTUPLUS 1/2015

tulee siitä ensimmäisenä 10 vuotena summaten runsaat 1,9 miljoonaa euroa. Pysyvässä vakaassa tilassa 50 perhettä maksaa kymmenessä vuodessa noin 3,5 miljoonaa euroa. Mikäli kyläkoulussa on tilaa eikä kunta joudu rakentaa uutta infraa, on kaikki maallemuuttajien maksama kunnallisvero puhdasta tuloa. Tiet, viemärit ja vesiputket ovat olemassa. Jos sama määrä ihmisiä muuttaa kunnan taajamaan, seuraa siitä lähes varmuudella investointikustannuksia. Päivähoidon yksikkökustannus on keskimäärin 9 000 euroa vuodessa perhoitolapsi. Perheen muuttaessa kuntaan sama kulu aiheutuu niin taajama-alueilla kuin kylissäkin. Lapsiperheestä koituu aina ja joka kunnassa aluksi kuluja, mutta lasten kasvettua verotuloja. Ympäristöhallinto on vedonnut Kimmo Kosken raporttiin Kuntatalous ja yhdyskuntarakenne (SY 42/2008). Tuossa tutkimuksessa tehdään tieteellisen tutkimuksen kannalta luvaton vertailu tulojen ja kustannusten haarukkakeskiarvoista. Tällöin yhden päiväkotirakennuksen ääriarvokustannusta verrataan yhden onnekkaan maanmyyntitilanteen tuottoon ja saadaan täysin hiekalle rakennettu johtopäätös kyliin rakentamisen kalleudesta. Kuitenkin saman raportin sivulta 29 nähdään suoraan, että maalle kohdistuva uudisrakentaminen on kunnan kannalta edullisinta. Olisi parasta, että nämä asiat tutkittaisiin uudelleen. Yhteiskuntapolitiikkaa ei pidä perustaa väärille oletuksille. Juha Kuisma Lempäälä Kylien liiketoiminta-asiamies


KYLÄASIAMIEHEN NURKKAUS Tällä palstalla vuorottelevat kolme kyläasiamiestä eri puolilta Suomea ja he pohtivat, miten asiat maaseudulla oikein ovat.

RAKENNEUUDISTUS EDESSÄ Kylätoiminnan aluetason rakenteilla on edessään rakenneuudistus. Kyse on siitä, teemmekö tuon uudistuksen itse vai odotammeko lahtipölkylle raahaamista ympärillemme näkemättä. Itse olisin vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalla. Omassa rakkaassa maakunnassani aluetasolla on monenlaista toimijaa. Kolme Leader-ryhmää, maakunnallinen kyläyhdistys, parissa kaupungissa vielä oman alueensa kyläyhdistysten yhteisyhdistys, omalla rahoitussarallaan kyliinkin panostavat maakuntaliitto ja ELY-keskus sekä kylien ja maaseudun elinvoimaisuuteen oman panoksensa tuovat ProAgria ja maakuntaliitto. Mitäpä näitä sen enempää oman kaupungin osalta tärkeysjärjestykseen pistämään kuin todeta paalupaikan haltija;

Kimmo Käärmelahti Kansalaistoiminnan monivammainen, vastavirranlohi ja lahkeessa roikkuva rakki. S av o n l i n n a n Seudun Kolomonen ry:n yhteyspäällikkö Kimmo Käärmelahti toimii myös Savonlinnan kaupungin kyläasiain neuvottelukunnan sihteerinä.

monta vuotta se on ollut Piällysmies ry, nyt rinnalle on nousemassa talousalueen toinen leader-ryhmä Rajupusu Leader ry. Muut tulevat sitten perässä. Luulisi kylien ja maaseudun asioiden olevan kunnossa, vaan mitä on todellisuus. Olkoon kysymys retorinen niin jokainen saa vastata kuten parhaaksi näkee. Tämän vuoden valtion talousarvion laatimisessa sekä käynnissä pian jo 1,5 vuotta olleen ohjelmakauden valmisteluissa on ollut niin selkeää tuonen kellojen jyminää, että jokaisen tulevaisuudesta huolehtivan kylätoimijan pitää ottaa tuo jyminä vakavasti. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa kylätoiminnan valtakunnallinen toiminta-avustus. Keväällä 2014 asian valmisteleva kokoomuslainen elinkeinoelinministeri Jan Vapaavuori ehdotti tälle sektorille edellisen vuoden 1,2 miljoonan euron sijaan hieman yli 400 000 euroa. Jonka olisi pitänyt riittää niin Suomen Kylätoiminta ry:n kuin parinkymmenen maakunnallisen kyläyhdistyksenkin rahoittamiseen. Ei olisi riittänyt, hyvä että riittää nyt taisteltu 1,1 miljoonaa euroakaan. Uskon kuitenkin, että saimme vain tarvittavaa lisäaikaa sopeutuksen miettimiseen, kun sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Antti Rinne nosti omassa talousarvioehdotuksessaan tuota elinkeinoministerin ehdotusta 600 000 eurolla. Työ- ja elinkeinoministeriön linja on selkeä, rankkoja säästöjä on tulossa. Eikä työ- ja elinkeinoministeriön leikkauslinja koske vain valtakunnallista ja maakunnallisia yhteistyöfoorumeitamme, vaan vielä viime keväänä valmistelussa oli linjaus, jonka mukaan paikallistuntemuksen vahvat toimijat eli Leader-ryhmät olisi jätetty Eurahavalmistelun ulkopuolelle ja päätökset olisi tehty suoraan ELY-keskuksissa, suuremmat määrärahat mahdollisesti maakunnallisten ryhmien valmistelun kautta. Nyt tiedämme, että alueellisilla Leaderryhmillä on edelleen oma vahva roolinsa rahoituspäätösten valmistelussa, mutta tästä

huolimatta uskon, ettei näitäkään valmistelupapereita ole haudattu kovin syvälle ministeriön arkistoihin. Nämä ovat poliittisia asioita ja tiedän, että osa lukijoistani vierastaa politiikan sekoittamista kylätoimintaan. Mutta kun sekä kylätoiminta että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, on tuo vaatimus ”politiikka pois politiikasta” kovin absurdi. Päinvastoin, politiikkaa kylätoiminnassa on lisättävä ja myös puoluepolitiikka on saatava kiinnostumaan kylätoiminnasta. Esimerkiksi kylien ja maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen ja toimintarakenteiden turvaaminen on mitä suuremmissa määrin poliittinen asia. Siksi toivonkin, että kaikkien kylien kaikki kylätoiminta-aktiivit kysyvät eduskuntavaaliehdokkailtaan yhteen ääneen ja erikseen; sitoutuuko ehdokas kylätoiminnan kehittämisen konkreettisiin tavoitteisiin, kuten esimerkiksi Suomen Kylätoiminta ry:n nykyisen valtionavustuksen kasvattamiseen, kaupunginosatoiminnan kehittämiseen ja valtakunnalliseen rahoittamiseen Leader-toiminnan kokemusten pohjalta tai vaikkapa maaseutualueiden valokuituverkoston rakentamisen tukemiseen valtion varoin. On selvää, että ei kukaan ehdokastaan tai puoluettaan pelkästään noiden kolmen kysymyksen valossa valitse, mutta yhtä itsestään selvää pitäisi olla myös sen, että kukaan maaseudun ja kylien tulevaisuudesta huolestunut ei myöskään valitse ehdokkaakseen tyyppiä, joka vastaa kielteisesti kaikkiin kolmeen edellä olevaan kysymykseen. Vaalikoneista näitä vastauksia ei löydy, joten nyt on tavattava potentiaalisia ehdokkaita ihan kasvotusten. Ei tee muuten pahaa meille kylätoimijoillekaan tavata poliitikkoja ja huomata, kuinka yhteiselle asialle antautuneita he ovat. Vaikka jotkut meistä heitä julkisina kusitolppina pitävätkin. Kimmo Käärmelahti

MAASEUTUPLUS 1/2015

7


KIRJA-ARVOSTELUJA

KIRJOISTA

Yhteisöt hyvinvointitalkoissa

Kuluerä vai kylän sydän? Vai jotain muutakin?

Briitta Koskiaho: Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa etsimässä. Setlementtijulkaisuja, nro 32. Suomen Setlementtiliitto ry ja United Press Global 2014.

Sami Tantarimäki, Sirkka Komulainen, Manu Rantanen ja Elli Heikkilä: Valtavirtaan ja vastavirtaan – avauksia kyläkoulukeskusteluun. Siirtolaisuusinstituutti, Turku 2014.

Maailmantalouden epävarmat näkymät välittyvät Suomeenkin valtiontalouden kestävyysvajeena ja siitä johtuvina kuntatalouden ongelmina. Suomeksi sanottuna rahat ovat vähissä. Julkisen sektorin palveluiden karsiminen on yksi ratkaisu, mutta ei välttämättä ainoa. Meilläkin on alettu keskusteluissa pikku hiljaa viljellä sellaisia termejä kuin kumppanuus, uusi julkinen hallinta ja paikalliset yhteisölliset ratkaisut. Yksi keskeisimmistä syistä uuteen retoriikkaan löytyy IsoBritanniasta ja pääministeri David Cameronin konservatiivipuolueen viljelemästä Suuri Yhteiskunta (Big Society) –ideologiasta. Brittien julkinen talous on vielä merkittävästi huonommassa jamassa kuin meikäläinen ja siellä ryhdyttiin tietoisesti siirtämään vastuuta yhä enemmän kansalaisten, heidän lähiyhteisöjensä ja laajemmin kansalaisyhteiskunnan vastuulle. Suuri Yhteiskunta –ideologia on jakanut mielipiteitä voimakkaasti. Ääripäissä korostetaan toisaalta sen pyrkimyksiä aktivoida ja turvata yhteisöllisyys, osallisuus ja paikallisdemokratia; toinen laita näkee sen yksioikoisesti hallituksen keinona ulkoistaa kaikki julkiset palvelut kansalaisten itsensä tuotettavaksi. Mikä siis on totuus? Miten Suuri Yhteiskunta on käytännössä toiminut ja voisiko siitä oikeasti olla jotain ammennettavaa myös Suomeen? Aiheeseen on tarttunut sosiaalipolitiikan emeritaprofessori Briitta Koskiaho, jolla on kokemuksen tuoma pitkä näköala niin suomalaiseen kuin brittiläiseenkin sosiaalipolitiikkaan. Lyhyesti Koskiahon tarkasta analyysista voisi todeta, että Suuri Yhteiskunta on toteutunut kompromissina; takana on ollut niin laskelmoitua julkisten palvelujen ulkoistamista kuin aitoa pyrkimystä kansalaisyhteiskunnan rakentamiseenkin. Suurimpia kunnianhimoja jälkimmäisen suhteen on haitannut rahoituksen puute. Briitta Koskiaho näkee brittien toimissa kumminkin paljon positiivista. Tärkeimpänä pointtina on ehkäpä se, että Suuri Yhteiskunta –rakennelma on ylipäätään laittanut jotain liikkeelle. Suomessa on väännetty jo kymmenen vuotta kunta- ja palvelurakenne- sekä sote-uudistuksen kanssa saamatta oikeastaan mitään konkreettista aikaan. Koskiaho muistuttaa, että meillä on valmiiksi kylätoiminnan kaltaisia yhteisöllisiä liikkeitä, joissa on paljon elementtejä Suuren Yhteiskunnan ideologiasta eli vastuuta ottavista ja itseorganisoituvista toimijoista. Yleisesti ottaen tilanne on kuitenkin se, että kansalaisilta odotetaan monenlaista vastuunkantoa, mutta välineitä tai luottamusta ei sitten enää tarjotakaan. ”Meiltä puuttuu lainsäädäntö kansalaisyhteiskunnallistamiseen” ja ”Suomi oli demokratian edelläkävijämaa yli sata vuotta sitten, mutta tällä vuosituhannella epäröidään vallan jakamista edustuksellisen demokratian ulkopuolelle”, tiivistää Koskiaho. Emeritaprofessori näyttää kumminkin uskovan, että (taloudellisen) pakon edessä Suomessakin on edettävä Suuren Yhteiskunnan suuntaan. On haettava yhteistoiminnallisia ratkaisuja, toteutettava kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa. Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa etsimässä –teos kannattaa ehdottomasti lukaista, jos se eteen tulee. Mainioita rinnastuksia paikallisiin versioihin Suuren Yhteiskunnan jalkauttamisesta saa, kun avaa samanaikaisesti Kaisu Kumpulaisen parin vuoden takaisen väitöskirjan aktiivisista kylistä.

Turun yliopiston Brahea-keskus partnereinaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Siirtolaisuusinstituutti tutkivat 2013-2014 yhteisenä hankkeena kyläkoulun muuttuvaa roolia muuttuvassa kuntakentässä. Kipinä tutkimukseen syntyi siitä havainnosta, että kyläkoulu- ja kouluverkkokeskusteluun oli ilmaantunut muutamissa kunnissa positiivisiakin sävyjä: koulu päätyi puheenaiheeksi kehittämisen kohteena, ei perinteisissä lakkautus-puolustus–asemissa. Käytännössä nämä myönteisen kehittämisen näkymät ilmenivät uusien kyläkoulujen rakentamisena, parissa kohteessa monikulttuurisuuden eli maahanmuuttajien tulona kyläkoululle sekä havainnolla, että perinteinen kyläkouluverkkokin voi olla toimiva. Tekijät huomioivat myös tietyn puhunnan muutoksen eli myös isohkosta kaupunkikoulusta saatettiin puhua kylän keskuksena. Aivan pelkkää voittokulkua eivät kirjankaan tapaustutkimukset valitettavasti edusta. Mänttä-Vilppulan ja Punkalaitumen monikulttuuriset kyläkoulut osoittautuivat haavoittuvaisiksi mm. pakolaisten vastaanottokeskusten toimintanäkymien ennustamattomuuden takia. Mikkelin Ihastjärven innovatiivinen idea kyläkoulusta kylän olohuoneena ja lähipalvelukeskuksena on yllättäen joutunut vastatuuleen ja hieno kokeilu saattaa päättyä 2017 osana kaupungin säästötoimia. Mikkelin Ihastjärvellä on kuitenkin edetty nimenomaan mallissa, jossa kuntalaiset ja kylät nähdään kunnan kehittämiskumppaneina. Suomalaista Big Society –sovellusta siis. Tapauksesta kirjoittavan Manu Rantasen sanoin: ”Koulun oppilaaksiottoalue saa uuden merkityksen: sen avulla rajataan asukkaat ja muut toimijat, joiden odotetaan olevan aktiivisia koulun kehittäjiä. Kun koulun olemassa oloa perustellaan palvelukeskuksena, tulee asukkaiden aktiivisuus eri tavalla jopa koulun olemassaolon perusteeksi kuin ennen.” Ihastjärven koulu-lähipalvelukeskuksen käyttäjäkuntaa on löydetty myös runsaasta vapaa-ajanasukasjoukosta. ”Meillä investoidaan opetukseen, ei seiniin”- väite on tullut itsellekin vastaan useaan otteeseen. Käytännössä tämä latteus yleensä tarkoittaa, että ainoa, mihin kunnassa seuraavaksi koulupuolella investoidaan, on koulukyyditykset. Ratkaisu kouluverkosta on tehty oman sektorin näkökulmasta talous edellä. Sami Tantarimäki muistuttaakin, että koulutuspalvelut tulisi edelleen nähdä investointina tulevaisuuteen eikä rasitteena kunnan kassassa. ”Samoin tulisi nähdä koulurakennus investointina aluekehitykseen; ei vain yhden kulmakunnan kehitykseen, vaan laajojenkin maaseutukaupunkien mahdollisuuksiin tarjota erityyppisiä ja houkuttelevia asuinpaikkoja erilaisille asukkaille. Tässä kouluverkkosuunnittelun, alueiden käytön suunnittelun ja kunnan strategisen suunnittelun tulisi olla keskenään linjassa. Jo pelkän taloudenkin nimissä on nähtävä eri raja-aidat ylittävän yhteistyön ja synergian mahdollisuudet.” Siinäpä sitä on isoa viestiä pureksittavaksi. Tarjolla on kumppanuusajattelua ja vastuunottoa kaikille halukkaille. Johdannon asiaan eli Vastavirtaan ja valtavirtaan -opuksen lukee nopeasti, sillä asia on pakattu reiluun sataan sivuun.

Tauno Linkoranta 8

MAASEUTUPLUS 1/2015

Tauno Linkoranta


AJANKOHTAISTA

LEADER-ASIAMIESPOSTIA

Miksi meillä pitää olla asiamies? Kysymys heräsi, kun asiamies-toiminnan jatkosta neuvoteltiin Leader-ryhmien kesken. Kauaa ei tarvinnut miettiä vastausta: yksittäisellä Leader-ryhmällä ei ole mandaattia neuvotella keskushallinnon kanssa, asiamiehellä on. Asiamies edustaa kaikkia 54:ä Leader-ryhmää eri työryhmissä ja neuvotteluissa, ratkoo toiminnallisia esteitä ja luo yhtenäisyyttä moninaiseen kenttään. Kun voimme puhua yhdellä suulla, meitä myös kuunnellaan. Asiamiehenä ei kuitenkaan pelkkä puhe riitä. Aktiivinen kirjoitustyö on asiamiehen arkea. Leader-jaosto on viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana antanut lukuisia lausuntoja maaseutupolitiikka- ja EU-rahasto-ohjelmista, valmisteilla olevasta lainsäädännöstä ja ajankohtaisista maaseutua koskettavista asioista. Yhteydenpito eduskuntaan, eritoten maa- ja metsätalousvaliokuntaan on tarkoittanut ajantasaisen tiedon tuottamista Leader-ryhmien toimintaympäristöstä. Keskushallinnon eri työryhmissä mukanaolo ei ole passiivista edustamista, vaan monitasoista sisällöntuotantoa ja esitysten syöttämistä eteenpäin. Näitä esityksiä asiamies myös lobbaa poliittisella tasolla, tarvittaessa aina ministeritasolle asti. Tällä yhdistelmällä – lausumalla virallisesti ja vaikuttamalla epävirallisesti – saavutetaan myös tuloksia. Paraikaa odottelemme uuden maaseutuohjelman starttia – sähköinen haku aukeaa kevään aikana. Uuden kauden myötä ministeriöiden työryhmiin tulee myös muutoksia. Toimintansa on jo aloittanut uusi yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen työryhmä joka tullee saamaan käyttönimen YPK. Työryhmän tarkoitus ja tavoitteet ovat hyvin konkreettiset; niitä ovat YTR:n kokonaisohjelman jalkauttaminen ja Leader-metodin vahvistaminen ja levittäminen. Paikalliskehittäjien kenttä on moninainen, joten vuoropuhelun välittäminen eri toimijoiden kesken on haastavin osa. Työryhmä keskittyy rakentamaan paikallisen kehittämisen tulevaisuuden toimintaedellytyksiä. Päivänpolttavia asioita ja hallinnollisia pullonkauloja ratkoo puolestaan MMM:n ja Mavin epävirallinen Leader-työryhmä, jossa Leader-ryhmillä on omat edustajansa. Valintakomitea jatkaa työtään vielä maaliskuulla, kalatalouden

toimintaryhmien valintatyön merkeissä. Leader-brändin ohjausryhmä jatkaa yhteisen brändimme kehittämistä. Valtakunnallinen lanseeraus tehdään syyskuussa, sitä ennen Leader-viikolla kesäkuussa näytään yhdessä, paikallisesti. Tätä lukiessasi Leader-ryhmien oma extranet on jo käytössä. Sieltä löytyvät jatkossa kaikki keskeiset työryhmämuistiot, sopimusmallit ja Leader-jaoston tiedotusasiat. Extranetissa toimii myös meidän oma keskustelupalsta, joka on suljettu foorumi ryhmien väliseen viestintään, kokemusten vaihtoon ja ajankohtaisten asioiden setvimiseen. Sinne siis! Kevään varmasti odotetuin tapahtuma on Leader-ryhmien, MMM:n ja Mavin yhteisten sopimusten allekirjoitustilaisuus Säätytalolla 7. huhtikuuta. Ennen tilaisuutta järjestetään LeaderParlamentti jossa Leader-ryhmät päättävät omista ajankohtaisista linjausasioista ja eduntekemisen keinoista. Tätä kirjoittaessani jo yli kaksikymmentä ryhmää on hyväksynyt uuden asiamies-palvelusopimuksen solmittavaksi SYTYn kanssa. Yhteinen ääni syntyy vain sillä että olemme yhtenäisiä, ja sen äänen me tarvitsemme kun juuri starttaavan kauden toimeenpano alkaa – ja, uskokaa tai älkää, koska seuraavan kauden valmistelu on jo käynnissä. Kaikki siis tarvitaan yhteistyöhön mukaan, edes 53 ei ole sama kuin 54. Uskon ja luotan että tämä on kaikissa ryhmissä oivallettu, ja saamme Leader-toiminnan näkymään ja kuulumaan entistäkin voimakkaampana. Kevätterveisin asiamiehenne, Heli Walls

MAASEUTUPLUS 5/2014

9


VIHREÄ MAASEUTU

MIKSI KYLÄLLÄKIN KANNATTAA OSALLISTUA ENERGIA – JA ILMASTOTALKOISIIN? Ystäväni käy yläasteilla kouluvierailuilla kertomassa ja keskustelemassa ilmastonmuutoksesta. Yhdessä nuorten kanssa he miettivät ilmastoystävällisen yhteiskunnan ratkaisuja. Ystäväni välillä lupaa esitellä myös erään suomalaisen ilmastonmuutoksen huippuinnovaation, joka auttaa vähentämään energiankulutusta, hyödyntää ylijäämämateriaaleja, lisää mukavuutta elämään, auttaa pysymään terveenä ja lisäksi istuu osaksi kulttuuria, tuo jopa lisää mahdollisuuksia itse tekemiselle ja luovuudelle. Arvaatteko minkä huippuinnovaation hän kaivaa repustaan? Villasukat. Mielestäni villasukat käyvät hyvin symboliksi meidän olojemme ilmastoviisaudelle. Jos laajennetaan näkökulmaa omista jaloista yhteisöihin, niin niissäkin on tarvetta luoda ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka säästävät luonnonvaroja, vähentävät ilmastopäästöjä ja lisäävät koettua hyvinvointia. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra kehittää kuntien luonnonvarojen ja energian järkevää käyttöä kokeilujen avulla, jotka voivat liittyä esimerkiksi uusiutuvaan lähienergi10

MAASEUTUPLUS 1/2015

aan, energiansäästöön, liikkumisen korvaamiseen virtuaaliratkaisuilla, julkisen ja kevyen liikenteen kehittämiseen, lähiruokaan, ruokajätteen vähentämiseen, paikallisiin lannoitteisiin, ekotehokkuuden parantamiseen julkisissa hankinnoissa, tilatehokkuuden parantamiseen, lähimatkailuun sekä jätteen vähentämiseen ja hyötykäyttöön yritysten kesken. Ilmastonmuutoksessa ongelman ytimessä ovat fossiilisten energiavarojen, öljyn, >

Perhe niityllä. Kuva: Marketta Sipi, Luonnonvarakeskuksen arkisto Aurinkosähköpaneeleja omakotitalon katolla. Kuvapankki: iStockphoto Pyörälläa jo kuluttaa vain lämpöenergiaa ja on lisäksi hauskaa! Kuva: Seppo J.J. Sirkka, Luonnonvarakeskuksen arkisto.


VIHREÄ MAASEUTU

MAASEUTUPLUS 1/2015

11


VIHREÄ MAASEUTU

> kivihiilen, maakaasun ja turpeen käytöstä syntyvät päästöt. Ratkaisujen suhteen olennaista olisi vähentää energian käyttöä, parantaa energiatehokkuutta ja tuottaa tarvittava energia uusiutuvilla energianlähteillä. Keinoja vähentää ilmastovaikutuksia

mahdollista, että 20 vuoden päästä ne pysähtyvät taas, vaikka juuri nyt arvostetaan usein isojen kaupunkien välillä nopeasti kiitävää junaa pikkuasemapysähdysten sijasta. Julkiset hankinnat, kuntien ja valtion ostokset, tarjoavat vipuvoimaa ilmastoviisaamman toiminnan aikaansaamiseen. Julkisiin hankintoihin käytetään yhteisiä veroeuroja. Niillä veroeuroilla on mahdollista luoda kestävämpää aluetaloutta ja kannustaa ympäristöinnovaatioihin. Kuntien on mahdollista laatia kestävän kehityksen hankintakriteerit, edistää lähiruoan käyttöä ruokahankinnoissa, välttää riistotyövoimalla tehtyjä tuotteita ja esimerkiksi hankkia koulujen katoille aurinkopaneelit. Ruoan ilmastovaikutukset ovat polttava puheenaihe. Ruokajätteen vähentäminen on yksi parhaista keinoista vähentää ilmastopäästöjä ja parantaa resurssitehokkuutta.

Kun mietitään ilmastovaikutustemme, eli hiilijalanjälkemme, tärkeimpiä tekijöitä, niin ne muodostuvat rakennusten ja liikenteen energiankulutuksesta sekä hankinnoista. Kiinteistöissä kuluu kaikesta Suomessa käytetystä energiasta noin 40 %. Kiinteistöjen käyttötavoissa ja tilatehokkuudesta usein löytyy paljon parantamisen mahdollisuuksia. Asukkaiden elintavat vaikuttavat energiankulutukseen enemmän kuin talon ikä, talotyyppi tai asukkaiden lukumäärä. Yrityspuolella energiaviisas kauppa hankkii pakastealtaisiin kannet ja säästää 40 % niiden kuluttamasta sähkösEnergiantuotanto remonttiin tä tai energiaviisas leipomo putsaa uunin ilmakanavat ja vähentää uunin öljynku- Vuonna 2013 Suomen energiankulutuklutusta puoleen. Puurakentaminen olisi sesta vain noin neljännes tuotettiin uueräs ilmastoviisaista ratkaisuista – silloin siutuvilla energianlähteillä ja lähes puorakennus toimisi hiilivarastona, toisin kuin let fossiilisilla polttoaineilla. Sillä, millä betonirakennus. energianlähteellä käyttämämme lämpö Liikenteen energiankulutukseen vaikut- ja sähkö tuotetaan, on ilmastopäästöihin tavat matkojen määrä, matkojen pituus ja suuri vaikutus. kulkutapa. Maaseudulla palveluverkon Kannattaa suunnata kohti uusiutuvia, ja harveneminen lisää liikkumistarvetta. uusiutuvista kannattaa pitää mielessä puun Autoja tarvitaan molisäksi myös maalämpö, nissa tilanteissa, mutta tuuli ja aurinko ja varau"Suomessakin saatamme nähdä autoriippuvuutta voitua niiden läpimurtoon. murroksen, jossa kuluttajista daan vähentää. Keinoja Vaikka öljynhinta nyt voi tulla sähköntuottajia, ei voivat olla esimerkiksi notkahti, niin pidemmän suinkaan pelkkiä kuluttajia. " aikavälin kehityksestä autojen yhteiskäyttö, kimppakyydit, etäkokannattaa pitää mieleskoukset ja liikkuvat palvelut, välillä myös sä, että polttoöljyn hinta kolminkertaistui joukkoliikenne, pyöräily tai käveleminen. kymmenessä vuodessa. Autojen käyttövoimissa öljyn vaihtoehdot Riippumattomuuden kasvattamisen ovat yleistymässä, biokaasun tankkaus- ostoenergiasta voi ajatella myös riskiasemia ja sähköautojen latauspisteitäkin enhallinnaksi. Energiaan käytetyt rahat löytyy jo. kannattaa sijoittaa fossiilisten sijaan koLiikkuvat palvelut suuntaisivat asiak- timaisiin uusiutuviin ja luoda näin myös kaiden luo, sen sijaan, että nyt kaikkien uusia liiketoimintamahdollisuuksia. suunnattava kuntakeskuksiin palveluita Maailmassa on menossa aurinkosähsaadakseen. Kirjastoauton voi siis ajatella köbuumi. Suomessakin saatamme nähdä ilmastoinnovaatioksi! Raideliikenne olisi murroksen, jossa kuluttajista voi tulla ilmastoystävällinen tapa ihmisten ja tava- sähköntuottajia, ei suinkaan pelkkiä kuroiden kuljettamiseen. 40 vuotta sitten junat luttajia. Vuosina 2011 ja 2012 Euroopan pysähtyivät maaseudun pikkuasemilla – on unionin alueen uudesta sähköntuotan12

MAASEUTUPLUS 1/2015

tokapasiteetista oli puolet aurinkosähköä. Arviot aurinkosähkön osuudesta EU:ssa vuonna 2030 liikkuvat 10 ja 25 prosentin välillä. Aurinkopaneelien hintakehitys on ollut huimaa lähivuosina. Paneelien hinta on tippunut viidessä vuodessa 60–70 prosenttia. Aurinkosähkön tuottaminen voi jo nykyisin olla hyvä sijoitus. Tarvitsemme muutoskestävyyttä ja hyvinvointia

Ilmastoratkaisujen kehittäminen vaatii ristiriitojen käsittelytaitoja, muutoskestävyyttä ja epävarmuuksien kanssa selviämisen taitoja. Ilmastonmuutoksen tapahtuminen ja ihmisperäisyys on varmaa, mutta sitä, miten seuraukset osuvat juuri oman kylän tai kunnan alueelle, tai miten ilmastopolitiikka tai ohjauskeinot kehittyvät, ei kukaan tarkalleen pysty sanomaan. Ilmaston kannalta viisaiden ratkaisujen luomiseksi tarvitsemme myös ymmärrystä siitä, että hyvinvointi tarkoittaa pelkän materiaalisen hyvinvoinnin sijasta myös fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia - mahdollisuuksia elää hyvää elämää. Meidän tulee luoda ja tuoda esiin ne ratkaisut, jotka toimivat suomalaisissa oloissa maaseudulla. Ilmastonmuutos on iso kysymys merenrannoilla sijaitseville miljoonakaupungeille ympäri maailman, ja ne totta kai tuovat päätöksentekopöydissä esiin omiin oloihinsa sopivia ratkaisuja. Se, että esillä ovat isojen kaupunkien ratkaisut, on hyvä alku, mutta ratkaisujen kirjo on laaja. Maaseudun ilmastotyö on itse tekemistä, omannäköisten ratkaisujen etsimistä ja räätälöimistä. Uusien ratkaisujen synnyttäminen vaatii myös rohkeutta tehdä asioita, joiden lopputulos on epävarma. Aloittaa voisi kenties vaikkapa yhteistyöverkkojen kutomisesta. Riitta Savikko tutkija Luonnonvarakeskus Ilmastonmuutos ja maaseutu –hanke www.ilmase.fi Resurssiviisaus, www.sitra.fi/resurssiviisaus Berninger, Kati 2012: Hiilineutraali Suomi. Miten luodaan ilmastoystävällinen yhteiskunta? Gaudeamus.


VIHREÄ MAASEUTU

KAIKKI LÄHTEE PIENISTÄ TEOISTA Pienillä askelilla kohti kestävämpää paikallistaloutta, se on Transition Town –liikkeen sanoma. Ruotsissa kestäviä ratkaisuja eteenpäin vievä Transition Town eli "Muutoskylät" muuttaa ajatuksia käytännön toimiksi kylissä. Liike etenee vauhdilla naapurimaassa ja projektipäällikkö Jan Forsmarkin johdolla maakunnalliset kyläasiamiehet pohtivat mitä me voisimme tehdä paikallistasolla Suomessa. Muutokset mailman erergiamarkkinoilla ja epävakaa taloustilanne antavat kipinän miettiä omia päätöksiä: missä voisi säästää ja miettiä myös henkilökohtaisia ja kyläkohtaisia kestäviä ratkaisuja. SODANKYLÄSSÄ JO EDETÄÄN

Kylien vihreän talouden mahdollisuuksista on tehty case-tutkimuksia myös Suomessa, esimerkiksi Sodankylässä. Sodankylän asukkaat ovat päättäneet ottaa tavoitteeksi olla vuonna 2030 paikallisesti omavaraisia energiantuotannossa, sekä käyttää kestävän kehityksen mukaisesti raaka-aineita. Sodankylän kunnan asukkaat haluavat myös kaivostoiminnan olevan kestävän kehityksen mukaista. Päämäärään päästiin selvittämällä paikallisten asukkaiden, yrittäjien ja muiden edustajien kanssa yhdessä heidän tulevaisuuden tahtotilansa ja miten tahtotilaan päästään luonnon aiheuttamien kestävän käytön rajoitteiden puitteissa. Seuraavaksi suunnitelmassa siirrytään askel askeleelta kohti tavoitetta. Sodankylässä paikallisenergia, paikallisruoka, rakennusmateriaalit, Greencare ja turismi ovat jo nyt

omavaraisia. Omavaraisuus ruokkii lisää omavaraisuutta. Energiaratkaisut ytimessä

-Kaupungeissa puhutaan paljon enemmän vihreästä taloudesta, vaikka itse asiassa maaseudulla vihreän talouden mahdollisuudet ovat suuret, toteaa Luonnonvarainstituutin professori Hilkka Vihinen. Professori Vihisen mukaan keskitetty ekologinen energiantuotanto on järkevää, erityisesti Suomessa pitäisi käyttää enemmän puuntuotannon voimalaitoksia. Lisäksi meillä on kyläratkaisuja ja rakennusperustaisia ratkaisuja. Maaseudusta voisi tulla näitä energiaratkaisuja yhdistävänä lähteenä yksi tulevaisuuden tekijä, jos vain tartumme toimeen. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry

Mistä aloittaa? - Voiko kylätalon käyttöä lisätä, esim: yhteiskeittiössä voisi tehdä ruokaa vanhuksille tai tarjota sitä catering-yritysten käyttöön? - Voiko kuljetuksia yhdistää, esim. perustaa kimppakyyti-sivusto kyläläisille Facebookiin? - Voiko energiaratkaisuja miettiä yhdessä, esim. selvittää paikallisenergian tuotantomahdollisuuksia? Tai järjestää viikonloppukurssi "Kuinka rakennan aurinkopaneelin", panostaa energiatehokkaisiin rakennuksiin ja laajakaistoihin? - Voiko lähituottajien raaka-aineita hyödyntää paremmin, esimerkiksi perustaa lähiruokarinkejä tai tarjota niitä paikalliskeittiöihin?

TRANSITION TOWNS Omställning Sverige vastaa sisällöltään Suomessa käytettyä Kestävät kylät -käsitettä. Se on osa kansainvälistä Transition Town -liikettä, joka syntyi Kinsalessa Irlannissa vuonna 2003. Liikeen tarkoitus on kehittää kestävää paikallista yhteiskuntaa ja uudelleenjärjestää energiantuotantoa, taloutta, elintarviketuotantoa jne. niin paikallisiksi kuin vain mahdollista, jotta luodaan vahvaa sosiaalista yhteenkuuluvutta. Ruotsissa on ryhmä joka läänissä. Useilla ryhmillä on omaa paikallista toimintaa ja omat kotisivut/Facebook-sivut, joiden avulla ihmiset saavat tietoa paikallisista tapahtumista ja aloitteista. Lisää tietoa: transitiontown.org

MAASEUTUPLUS 1/2015

13


KOLUMNI

Energian lähteillä Jokin aika sitten, erinäisten lehtijuttujen jälkeen, tuli keskuspesään tulta viritellessä suorastaan rikollinen olo. Antaako korsteenista pöllyävä savu lähtölaukauksen lähimmäisen sairaudelle ja kiihdyttääkö se maapallon lämpenemistä. Tosin lähimmäiset eivät ole kovin lähellä. Ja maapallonkin lämmittäminen klapeilla lienee sittenkin aika marginaalista touhua. Ja mieleen tuli väkisinkin, että tämä kansa on elänyt historiassaan savupirteissä, käynyt savusaunoissa ja tehnyt luonnossa nuotioita itseään ja ruokaansa lämmittääkseen. Onko joku laskenut kuinka paljon meitä suomalaisia

Arto Ojakangas havainnoi maaseudun elämää Eskolan kylässä. Arto tunnetaan seuduillaan kirjailijana, mutta viralliset työvuotensa hän on viettänyt mm. maanviljelijänä, toimittajana ja sahatyömiehenä. www.artoojakangas.fi

14

MAASEUTUPLUS 1/2015

olisi, jos esi-isämme olisivat eläneet ilman puun poltosta syntyvien hiukkasten aiheuttamia sairauksia. Minä vastaan: ei yhtään. Olisivat paleltuneet. Ydinvoima jakaa vahvasti mielipiteitä. Tämän jutun kirjoituspaikasta katsoen alle sadan kilometrin etäisyydelle suunnitellaan ydinvoimalaa. Etäisyydellä ei tosin ole suurtakaan vaikutusta, jos ydinmiilu ottaa posahtaakseen. Tulihan Tšernobylistäkin, tuhansien kilometrien takaa, kaikenlaista säteilevää. Olin neljännesvuosisata sitten opiskelemassa sähköasentajaksi. Teimme vierailun ydinvoimalaan. Tai emme me voimalaan päässeet, mutta sellaiseen aivopesutilaan voimalan lähelle. Sipsakka naisihminen piti meille luennon ydinvoiman tuottamisesta. Poislähtiessämme tiesimme, että ranteessamme olevat kellot ovat vaarallisempia kuin ydinvoimala. Siihen on yritettävä uskoa edelleen ja samalla toivoa, että Pyhäjoen voimalan venäläisyys ei tarkoita samaa laatutasoa kuin Ladan virranjakajan pyörijä ja Belaruksen ulosottoakseli. Jos puun poltto saastuttaa ja ydinvoima arveluttaa, niin onpa toki muitakin energiantuotantolähteitä. On tuulta ja on aurinkoa. Molemmista on meuhkattu viime aikoina aika tavalla. Aurinkoenergia on tietysti luonnonmukainen ratkaisu. Sitähän kaikki muutkin energiat pohjimmiltaan ovat, auringon fuusioiden mahdollistamia. Kylillä on järjestetty aurinkokeräimien valmistuskursseja. Eikä niistä ole mitään pahaa sanottavana. Mieleen on vain tullut, että viimeisen kolmen kuukauden aikana aurinko on tainut välähtää neljänä – viitenä päivänä kuin salamavalo. Kesällä se tietysti löytää useammin rakoa pilvien välistä. Mutta kuka kesällä energiaa tarvitsee? Tai no... kyllähän sitä silloinkin kahvinkeitti-

meen ja kännykän laturiin. Jos suunnitellaan ydinvoimalaa alle sadan kilometrin päähän niin tuulivoimaloita kaavaillaan alle kymmenen kilometrin etäisyydelle. En usko, että niistä on minulle henkilökohtaisesti mitään suurempaa haittaa. Siihen, miten hyvin tuulimyllyt tuottavat energiaa, en osaa ottaa kantaa. Onhan tuo tuuleskellut. Lenkillä on pitänyt vetää takin huppua pään suojaksi. Paljon on puhuttu tuulimyllyjen aiheuttamista haitoista eli että ne pilaavat maiseman ja pitävät joutavan kuuloista ääntä. Tähän saakka vain harvoin tuulivoimaloita nähneenä, voi niiden siipien pyörimistä pitää jossakin määrin uljaanakin näkynä. Mutta ymmärrän hyvin, että siipien huitomisen jatkuva katselu asumuksen välittömässä läheisyydessä saattasi herättää itse kussakin jonkinlaisen Don Quijotte -ilmiön eli tekee mieli hyökätä peitsi tanassa ilmavispilän kimppuun. Mitä ääneen tulee, niin yhden kerran olen käynyt tuulivoimalan välittömässä läheisyydessä, ja totta on: vittumaista ääntä pitää, mutta ei se kovin kauas kuulu. Kuulemistani ja lukemistani energiakeskusteluista olen tullut siihen tulokseen, että yksi on aina varmaa: koskaan ei ole kaikille hyvä. Ennen joulua rätkähti järjetön määrä märkää lunta, puut taipuivat ja sähköt katkesivat useaan kertaan. Ensin tuli kahvintuska ja sitten vilu kun kiertovesipumppu ei pyörinyt. Mutta tuollaisesta sähköttömästäkin tilanteesta voi löytää positiivisia puolia. Eräs vanhempi herra kertoi pankkiautomaatilla, että emäntä ei ole tullut aikoihin niin lähelle kuin sähkökatkon aikana. Mies aikoi napsaista patterit pois päältä joka ilta. Arto Ojakangas


VIHREÄ TALOUS

VIHREÄ TALOUS TARVITSEE TOIMIVAA INFRAA Vihreä talous käsitteenä, toimintatapana ja tavoitetilana on noussut kehittämisen keskiöön. Vihreän talouden käsitettä käytetään nykyisin lähes kaikissa strategioissa ja ohjelmissa. Vihreä talous voidaan määritellä järjestelmänä jossa tavaroiden, palveluiden ja hyödykkeiden logistinen ketju pyritään rakentamaan niin, että raaka-aineiden hyödyntäminen on tehokasta ja jätteiden määrä on mahdollisimman pieni. Vihreässä taloudessa materiaalit jaetaan biologisiin ja teknisiin materiaaleihin. Biologinen materiaali palautetaan kulutuksen jälkeen luontoon ja tekninen kierrätetään suljetussa järjestelmässä mahdollisimman moneen kertaan. Suomalainen yhteiskunta on koko sotien jälkeisen ajan rakentanut järjestelmää joka sopii vihreän talouden ajatteluun vuosi vuodelta huonommin. Poliittinen ja taloudellinen ajattelu on yhä voimakkaammin painottunut keskitettyihin ratkaisuihin joissa keskeinen ajatus on, että suuri on kaunista ja edullista. Väestö pyritään ohjaamaan suuriin kasvukeskuksiin, palvelut tuotetaan suurissa yksiköissä, raaka-ainetuotanto perustuu suuriin määriin, tuotteet tuotetaan suurina määrinä globaaleille markkinoille mahdollisimman suurilla katteilla. Suomi on 2000-luvun alun maailmantalouden heilahtelujen myötä ajautunut tilanteeseen, jota voi pitää jopa kolonialistisena. Suurin osa kulutushyödykkeistämme tulee rajojemme ulkopuolelta. Vientiteollisuutemme perustuu sen sijaan teollisuushyödykkeisiin, joiden kysyntä heikkenee nopeasti taloudellisessa taantumassa. Kuluttajamarkkinoille suunnattua, suhdannevaihteluja tasaavaa vientitoimintaa on niukasti. Vihreä talous edellyttää toimivaa infraa

Vihreää taloutta ei voi ajatella, eikä toteuttaa ilman biotaloutta (biologinen materiaali). Biotalous perustuu luonnonvaroihin.

Luonnonvara tarkoittaa luonnossa olevaa luonnon omaa materiaalia jota ihminen voi hyödyntää sellaisenaan tai sitä edelleen jalostaen. Luonnonvarat ovat kaikkien ihmisten käyttämien hyödykkeiden alku. Näistä hyödykkeistä on syytä nostaa esille erityisesti elintarvikkeet ja energia. Luonnonvarat jaotellaan pääasiassa uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin. Tämä jako perustuu nimensä mukaisesti kyseisen luonnonvaran kykyyn uusiutua. Luonnonvaroille on tyypillistä, että niitä esiintyy hyödynnettävissä mitoissa ainoastaan maaseudulla. Siis seudulla jossa asutus on harvaa ja asutuskeskittymät ovat pieniä. Näinhän maaseutu Suomessa yleensä ymmärretään ja Suomi onkin Euroopan maaseutumaisimpia maita. Suomessa sekä energian että elintarvikkeiden tuotanto on rakennettu massiivisen raaka-ainetuotannon, keskitetyn jalostuksen sekä keskitetyn jakelun ja kaupan varaan. Tämä estää alueellisen tuotannon ja paikallisten sekä alueellisten kuluttajamarkkinoiden välisen suoran yhteyden. Tällä jalostuksen ja kaupan rakenteella me siirrämme hyödykkeiden arvonlisän kauas raaka-ainetuotannon alueilta, vaikka hyödyke voitaisiin tuottaa, jalostaa ja kuluttaa myös alueellisesti - lyhyissä arvoketjuissa ja hajautetuissa järjestelmissä joiden tulisi olla biotalouden ja vihreän talouden keskeinen tavoite. Vihreän talouden/biotalouden edellytys on, että luonnonvarat ovat hyvin tavoitettavissa ja hyödynnettävissä. Luonnonvarojen tavoitettavuus ja hyödynnettävyys edellyttävät olemassa olevaa toimivaa infrastruktuuria riittävän lähellä hyödynnettäviä luonnonvaroja.

Infrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito on nykyisin tiukasti sidottu kyseisen infrastruktuurin käyttömäärään. Käytännössä tämä tarkoittaa infrastruktuurin kytkentää olemassa olevaan elinkeinoelämään ja asutukseen. Infrastruktuurin huolto näkyy, suomalaisen maaseudun rakennemuutoksen myötä, infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon vähenemisenä. Maaseudun väestömäärän vähetessä myös infrastruktuurin käyttö vähenee. Tällöin infrastruktuurin ylläpidon ja huollon tarve käy pienemmäksi. Esimakua maaseudun tiestön alasajosta on jo olemassa. Asfaltointeja puretaan ja paikoin tiestö pettää raskaan liikenteen alta. Suomessa on jo alueita joissa muun muassa puhelinyhteydet eivät toimi. Ajaudumme siis tilanteeseen jossa Suomen paras ja toimivin infrastruktuuri on siellä missä on eniten ihmisiä ja luonnonvarojen hyödykkeiden loppukäyttäjiä, mutta vähiten luonnonvarojen raaka-ainetta. Toisaalta heikoin ja vähiten huollettu infrastruktuuri on siellä missä ovat vihreän talouden kannalta välttämättömät raaka-ainevarannot. Toimivan vihreän talouden edellytys on elinvoimainen maaseutu. Tämä tarkoittaa, että meidän tulee edistää maaseudun elinkeinoja, asutusta ja palveluita koko maassa. Vain elinvoimainen asuttu maaseutu voi turvata infrastruktuurin jota voidaan käyttää. Vain elinvoimainen maaseutu turvaa harvaan asutun alueen työvoiman, peruspalvelurakenteen ja asutuskeskusten vaatimat virkistyspalvelut. Samoin vain elinvoimainen maaseutu voi turvata heterogeenisen luonnonvarojen raaka-ainetuotannon, jalostuksen ja jakelun, joka toimii myös kriisitilanteissa.

Rauno Kuha Projektipäällikkö Luonnonvarakeskus

MAASEUTUPLUS 1/2015

15


YHTEISTYÖ VENÄJÄLLÄ

KYLIEN JA YRITYSTEN YHTEISTYÖ VENÄJÄN RAJALLA Pohjoisimman Lapin Leader ry:n on pinta-alallisesti Suomen laajin toimintaryhmä. Sillä on Venäjän kanssa yhteistä rajaa yli kolmesataa kilometriä, mikä tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet yhteistyökuvioiden kartoittamiseksi rajanaapurin kanssa. Kunnat, kuntayhtymät ja kulttuuritoimijat ovat tehneet pitkäaikaista yhteistyötä venäläisten kanssa, mutta paikalliselle väestölle läheinen rajanaapuri ja sen ihmiset ovat tuntemattomampia. Läheisestä sijainnista huolimatta vain murto-osa on vieraillut Venäjällä ja mielikuvat pohjautuvatkin historiallisiin tapahtumiin ja tiedotusvälineistä saatuun tietoon. Pohjoisimman Lapin Leader ry (PLL ry) toteutti vuoden mittaisen Katse Itään -hankkeen, jonka päämääränä oli käynnistää kansalaislähtöistä paikallista kehittämistä Venäjän kanssa. Hankkeessa luotiin kontakteja ja vietiin Leader-tietoutta Murmanskin alueen kylätoimijoille ja kaupunkien sekä piirien hallintoihin sekä kokeiltiin pienimuotoisesti yhteistyötä. Hankkeen yksi tärkeä tavoite oli Venäjästrategian laatiminen. Sen pohjatyönä kartoitettiin PLL ry:n alueen kuntien, kuntayhtymien, yhdistysten ja yrittäjien kiinnostus ja halukkuus Venäjä-yhteistyötä kohtaan. 16

MAASEUTUPLUS 1/2015

Selvityksestä ilmeni, että yrittäjäyhteistyö kiinnostaa molemmin puolin rajaa. Venäläiset tahot, lähinnä matkailuala, odottavat konkreettista ja tuloksellista yhteistyötä. Tapahtuma- ja kulttuuriyhteistyöhön kaivattiin yrittäjämäisempää otetta, sen sijaan, että asiaa hoidetaan ainoastaan ystävyyssopimusten kautta. PLL ry:n alueen matkailualan yrittäjät olivat erityisen kiinnostuneita venäläisistä matkailijoista, mutta kokivat tarvitsevansa paljon tukea matkailutuotteiden räätälöintiin, venäläisen kysynnän herättämiseen markkinoinnilla ja kielellisen ongelman ratkaisemiseen.

vähäistä väestön keskittyessä kaupunkeihin. Nyt yleinen ilmapiiri on toinen ja kylien kehittämiseen on saatavilla rahoitusta Venäjän federaation Maaseudun kestävän kehityksen -ohjelman kautta. Yllättävää on, että ohjelmassa mainitaan Leader toimenpiteenä. Leader on siis toimintatapana tuttu Venäjän korkeamman hallinnon tasolla, mutta ei paikallistasolla. Tämän vuoksi Katse Itään -hankkeessa tehtiin useampia matkoja Venäjälle tarkoituksena Leadertoimenpiteiden tunnetuksi tekeminen sekä pienimuotoisen yhteistyön aloittaminen.

Kylissä Leader vielä tuntematon

Terveys- ja hyvinvointimatkailun sekä porotalouden mahdollisuudet

Kylien kehittäminen tapahtuu pääasiassa kyläpäälliköiden ja piirien hallinnon kautta. Lisäksi kylissä voi toimia vapaamuotoisia kyläneuvostoja. Kylien kehittämiseen on mahdollista saada rahoitusta piirien budjetista. Vaikka kyläyhdistys-toimintamallia ei Venäjällä ylläpidetä, on käytettävissä muita tahoja mm. paikalliset pienyritykset ja kylien aktiiviset ihmiset ovat kiinnostuneita yhteistyöstä suomalaisten tahojen kanssa, erityisesti tapahtumayhteistyö kiinnosti. Kylien kehittäminen on ollut Venäjällä

PLL ry teetti kyselyn yrityksille halukkuudesta ja kyvystä ottaa vastaan ja kehittää tuotteita venäläiselle matkailijoille sopiviksi. Vastaavasti Murmanskin alueen potentiaalisille asiakkaille teetettiin kysely, jolla selvitettiin, kiinnostavatko venäläisillä PLL ry:n alueella tarjolla olevat terveys- ja hyvinvointipalvelut. Kyselyn tulokset olivat rohkaisevia. Enimmäkseen venäläiset olivat kiinnostuneita terveys- ja kauneuspalveluita osana lomamatkailua Lapissa. Kompastuskiveksi koettiin markkinoinnin ja tuotepakettien


YHTEISTYÖ VENÄJÄLLÄ

puute sekä kielitaito. Kunnianhimoisena tavoitteena oli selvittää rajan yli tapahtuvaa porotalousyhteistyötä lähinnä Alakurtin maalaiskunnan kohdalla. Selvisi, että Alakurtin maalaiskunnan alueella ja muutoinkin rajan läheisyydessä Venäjän puolella on laajoja poron ympärivuotiseen laidunnukseen soveltuvia alueita. Hankkeessa teetettiin laidunkartoitus ostopalveluna poromiehen, Venäjäasiantuntijan ja paikallisen metsänvartijan yhteistyönä. Selvitys oli pohjatyötä sille tavoitteelle, että rajanläheisyyteen Venäjän puolelle saataisiin synnytettyä poronhoitoa. Onnistuessaan tämä tukisi Suomen puolen rajapaliskuntien ja pienjalostamoiden työtä monin tavoin. Katse Itään -hankkeen projektipäällikkönä toimi Natalia Ruha. Venäläistaustainen Ruha on toiminut aiemmin matkailu parissa muun muassa Inarissa ja Sodankylässä. – Vuoden mittainen hanke oli hyvä alku yhteistyön luomiselle. Tarvitaan kuitenkin pitkäjänteisempää ja konkreettisempaa yhteistyötä, jotta luotettavat siteet Venäjälle saadaan syntymään. Vaikka tällä hetkellä venäläisten matkustajien määrä on laskussa, on Venäjä pitkällä aikavälillä Lapille suuri mahdollisuus. PLL ry:n toiminnanjohtaja HannaLeena Talvensaari pääsi käymään Venäjällä hankkeen aikana useampaan otteeseen. – Matkojen aikana keskusteltiin niin korkeanhallinnon kanssa että kylätasolla. Toivon, että saamme luotettavat ja pysyvät suhteet Venäjän lähialueille ja voimme kehittää maaseutua yhdessä. Erityistavoitteena on, että voimme avartaa nuorten näkemyksiä ja asenteita Venäjää kohtaan. Se voi tarjota jatkossa mahdollisuuksia myös nuorille ja Arktisen alueen kehittämiselle. Annika Kostamo hankeneuvoja Pohjoisimman Lapin Leader ry

Leader-tomijat vierailivat Vienanmeren kylissä tutustuen Kuzrekan leipäjuhlaan ja Varzugan kyläjuhlaan. Leipäjuhla on saanut alkunsa matkanjärjestäjästä, joka sai innostettua hiljentyneen kylän yhteisen perinteistä kumpuavan tapahtuman järjestämiseen. Tapahtuma kokoaa yhteen kylästä poismuuttaneita, hyödyttää kyläläisiä myynnin kautta ja ylläpitää kulttuuria. Kurzegan kylä oli kiinnostunut tapahtumayhteistyöstä esimerkiksi esiintyjien vaihdosta. autta ja ylläpitää kulttuuria. Kurzegan kylä oli kiinnostunut tapahtumayhteistyöstä esimerkiksi esiintyjien vaihdosta. Kuvassa kansallispukuihin pukeutuneena niin Suomen- että Venäjän kyläläisiä. Kuva: Annika Kostamo

Toiminnanjohta ja Hanna-Leena Talvensaari ja yhdistyksen puheenjohtaja Pentti Rytisalo paikallisen television haastattelussa. Tulkkina ja asiantuntijana projektipäällikkö Natalia Ruha. Kuva: Annika Kostamo

Lisätietoja hankkeen tuloksista osoitteessa: www.pll.fi MAASEUTUPLUS 1/2015

17


MATKALLA VENÄJÄLLÄ

Petri Rinteen matkakertomus:

LEADER käyntiin 24 alueella Venäjällä

Yksi viimeisistä ELARD-retkistäni suuntautui marraskuussa 2014 Moskovaan. Venäjän maatalousministeriön alainen Federal Center of Agricultural Advice oli kutsunut minut kertomaan hyvistä suomalaisista ja eurooppalaisista maaseudun bottom-up-kehittämiskäytännöistä. Taustalla oli Venäjän historian ensimmäinen federaatiotason maaseutukehitysohjelma, jonka Vladimir Putin allekirjoitti v. 2010 ja joka käynnistyi vuoden 2014 alusta. Käsittelyn yhteydessä Putin muistutti valtioneuvostolle, kuinka tärkeää maaseudulla on kehittää muutakin kuin maataloutta: kyliä, kulttuuria ja yrittäjyyttä. Alkavalla rahoituskaudella Suomenkin LAGit (=Local Action Group) saavat monta uutta potentiaalista yhteistyökumppania Venäjän LIGeistä (=Local Initiative Group). Pääministeri Pjotr Stolypinin uudistustyö jatkuu sadan vuoden tauon jälkeen

Ensimmäinen tapaamiseni oli Cosmoshotellissa tsaari Nikolai II:n aikaisen pääministerin Pjotr Stolypinin venäjänamerikkalaisen tyttärenpojan Nicholas Sluchevskyn kanssa. Hänen isoisänsä äänestettiin hiljattain toiseksi merkittävimmäksi venäläiseksi 1900-luvun alun uudistuspolitiikkansa ansiosta. Stolypin mm. antoi maaorjille tilaisuuden omien maatilojen lohkomiseen suurtiloista, 18

MAASEUTUPLUS 1/2015


MATKALLA VENÄJÄLLÄ mutta nousevan vallankumouksen aallot tunut jäähdytysasentoon. löivät hänen ylitseen Kiovan oopperassa Johtaja aloitti suurista linjoista kertov. 1911, jossa hän sai kuulan kalloonsa. malla että Venäjän maatalousmaasta jo Nykyvenäläiset spekuloivat mielellään sillä, 170 miljoonaa hehtaaria on saatu otetukolisiko vallankumoukselta ja kommunissi viljelyskäyttöön ja enää 30 miljoonaa min mustilta vuosikymmeniltä vältytty, jos hehtaaria on käyttämättä. Viitisen vuotta Stolypin olisikin oopperan sijaan mennyt sitten viljelyksen ulkopuolella oli vielä 40 katsomaan vaikkapa jääkiekkoa. miljoonaa hehtaaria, joten mm. maataloSluchevsky ja vierailuni emäntä, usneuvontakeskuksen ansiosta yksityisiä maatalousneuvontakeskuksen Natalia maanomistajia (90% peltopinta-alasta) on Andreeva perustivat yhdessä korkean posaatu kannustettua aktiiviviljelijöiksi. liittisen tason kansalaisjärjestön Stolypin Suomen ProAgrian tyyppinen neuCenter for Regional vontakeskus perustettiin Developmentin v. "Kun alueet saavat vuotuisen kaikessa mukana olevan ja 2012 jatkamaan en- LEADER-potin pankkitililleen, koskaan uupumattoman tisen pääministerin sen on siirryttävä sieltä eteenpäin moldovalaisen Natalia kesken jäänyttä työtä. LEADER-toimijoille viimeistä Andreevan aloitteesta v. Nyt ei enää pelas- ruplaa myöten yhden kuukauden 1994 – nykyisellään se teta maaorjia vaan kuluessa tai keskushallinto perii kattaa Venäjän 85 alueesannetaan kaikille ta jo 69, sillä on 700 toivarat takaisin" maaseudun asukmistoa ja 3 500 neuvojaa. kaille mahdollisuus Rahoituksesta 70% tulee parempaan tulevaisuuteen bottom-up-kevaltiolta ja 30% palvelumyynnistä tiloille. hittämisen avulla EU:n Leader-metodista Venäjän maatalouden tärkeitä vientituotvenäjäksi käännetyin opein. Järjestö keskitteita ovat mm. vehnä, sokeri ja auringontyy toimijoiden kapasitointiin suurten venäkukkaöljy, joita viedään erityisesti arabi- ja läis- ja amerikkalaisyritysten sponsorituella. Keski-Aasian maihin Venäjän eteläosien Ulkomaisia julkisia varoja ei haluta käyttää parhailta viljelysmailta. ”ulkomaisen agentin” leiman välttämiseksi. Maatalousministeriön uusi maaseutukehitysohjelma on neuvontakeskukselle uusi haaste. Vaikka ohjelman isot rahat Venäjän kauneimmat kylät ry onkin varattu infrahankkeisiin, kuten teihin Sluchevskyn juostua pian seuraavaan tasekä kaasu- ja sähkölinjoihin, niin Leaderpaamiseen hänen paikkansa otti Venäjän tyyppiselle bottom-up-kehittämisellekin on kauneimmat kylät ry:n puheenjohtaja, varattu neljä miljardia ruplaa (n. 70 miljooMoskovan maatalousyliopiston professori naa euroa). Ensimmäisen hakukierroksen Alexander Merzlov. Hän paljastui heti kätperusteella 24 aluetta oli kiinnostunut totelyssä innokkaaksi 2CV-harrastajaksi, joka teuttamaan Leader-tyyppisiä toimia, mm. on rättisitikallaan kierrellyt myös Suomen Hanti-Mansia, Moskova, Pohjois-Kaukasus, kylillä. Kansainvälisen Kauneimmat kylät Novgorod, Orenburg, Oryol, Primoriye, -järjestön (Les Plus Beaux Villages de la Pskov ja Tambov. Terre) kautta Venäjänkin kylille on viime Salankan mukaan Leader-kehittämisen vuosina saatu puhallettua kylätoiminta- ja kautta päästään ensi kertaa tukemaan maapaikalliskehittämishenkeä. Järjestöllä on talouden monialaistamista, maaseudun myös oma mikroavustusohjelmansa. Paljon uusien työpaikkojen luomista ja kylien on silti vielä tehtävää suuressa maassa ja kehittämistä. Neuvontakeskuksen uusi Merzlov ehdottikin ystävyyskyläohjelmaa virka, johon Natalia Andreeva oli juuri Venäjän ja EU:n kylien välille. siirtynyt maaseutumatkailutehtävästään, edistää Leader-metodin käyttöönottoa ja levittämistä kaikille Venäjän alueille. Paikalliset aloiteryhmät käyntiin 24 alueella

Maatalousneuvontakeskuksen johtaja Vladimir Salanka otti minut vastaan suuressa toimistohuoneessaan höyryävien teekuppien kera. Talvi oli tullut Siperian tuulten mukana, ulkona oli kymmenen astetta pakkasta ja sisällä kymmenen lämmintä ja Salankankin huoneessa mukavan raikasta, kun ilmalämpöpumppu oli unoh-

Rahat käytettävä kuukaudessa tai takaisinperintä uhkaa

eteenpäin LEADER-toimijoille viimeistä ruplaa myöten yhden kuukauden kuluessa tai keskushallinto perii varat takaisin. Tällainen tulosohjaus saattaisi nopeuttaa ELY-keskusten ja Leader-ryhmien päätöksentekoa myös Suomessa? Nopea aikataulu varojen käytölle ei Andreevan mukaan ole ongelma: alueilta esitettyjen strategioiden ja hankesuunnitelmien tulee olla niin valmiita jo ennen varojen siirtoa, että maksut voidaan hoitaa nopeasti. Ensi vaiheessa hankkeita odotetaan syntyvän etenkin kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Bottom-up Venäjällä: unta vai totta?

Suomalaisin silmin bottom-up ja Venäjä näyttävät melko yhteensopimattomalta sanaparilta. Ei silti ole sattumaa, että uudenlainen ajattelu saa sijaa juuri Vladimir Putinin valtakaudella. Kansan syvät rivit näkevät hänet keskivertovenäläisen oikeuksien, kunnian ja elintason nousun sekä Venäjän yhtenäisyyden ja valtion edun puolustajana häikäilemättömiä oligarkkeja ja äkkirikastuneita omaneduntavoittelijoita vastaan. Putinilaisessa ajattelussa hantimansialainen viljelijä voi hyvin olla oman onnensa seppä. Ideologiat tarvitsevat toimeenpanijoita. Leader-metodin leviämisessä on tunnistettu ”paikallisten mestareiden” (local champions) keskeinen rooli. Niistä maista, joissa Leaderilla on saatu todellista muutosta ja tuloksia aikaan löytyy lähes aina paikallinen Eero Uusitalo, joka on aikoinaan innostavuudellaan, periksiantamattomuudellaan ja loputtomalla työmäärällään saanut kuvion luistamaan. Venäjällä tässä roolissa tulee ilmiselvästi olemaan Natalia Andreeva: maanviljelijä, maatalouskoulun opettaja, maatalousneuvontakeskusten perustaja, UNDP:n hankevetäjä, Stolypin Centerin perustaja, suomalaisen puuomakotitalon rakennuttaja ja armoton Suomi-fani. Petri Rinne

Venäjällä raha pannaan kiertoon. Leaderohjelman ainoana monitorointiperiaatteena näytti olevan, että kun alueet saavat paikallisten strategioittensa nojalla keskushallinnon vuotuisen LEADER-potin pankkitililleen, sen on siirryttävä sieltä MAASEUTUPLUS 1/2015

19


MAASEUTUVERKOSTO

Maaseutuverkostopäivä 26.3.2015, Helsinki TERVETULOA

Toisiaan täydentävä kiekkotiimi Uusi maaseutuohjelman kausi on tuonut mukanaan uuden maaseutuverkostoa tukevan yksikön. Maaseutuverkostopalveluiksi ristitty yksikkö aloitti puuhissaan tammikuun alussa, joukkoa luotsaa viime kauden maaseutuverkostoyksiköstä verkostovalmentajana tutuksi tullut Teemu Hauhia. Syksyn aikana Teemu on koonnut ympärilleen tiimin, jossa on hänen mukaansa sopivassa suhteessa vankkaa kokemusta ja nuoruuden intoa sekä uusia näkemyksiä. - Ajattelin tätä vähän kuin jääkiekkojoukkueen ykkösketjun valitsemisena. Halusin kerätä mahdollisimman hyvän tiimin, jossa kaikki tukevat toinen toistaan ja puhaltavat yhteen hiileen, kertoo uuden verkostoyksikön johtaja Teemu Hauhia yksikkönsä kokoamisesta. Teemun kiekkotiimiksi valikoituivat taloussuunnittelija Hanna Lilja, verkostotiedottaja Sinikka Torssonen, viestintäkoordinaattori Pirjo Onikki sekä verkostoasiantuntijat Lauri Hyttinen, Joel Karlsson

Kuva: Riika Isola 20

MAASEUTUPLUS 1/2015

ja Juha-Matti Markkola. verkosto tiiviiksi ja aktiiviseksi

Teemu Hauhian mukaan edellisellä ohjelmakaudella tehtiin hyvää työtä maaseutuverkostotoiminnan tunnettuuden lisäämiseksi. Uuden joukon on helpompi päästä täyteen vauhtiin, kun ei tarvitse käyttää enää aikaa ja voimavaroja siihen, että selitetään, miksi ollaan olemassa. - Nyt halutaan hioa timanttia, saada tuloksia ja tiivistää verkostoa, Teemu toteaa. - Viestintä on tärkeässä roolissa, se tulee jo ohjelman tavoitteista. Yksi päätavoitteista on tiivistää ja aktivoida maaseutuverkostoa ja saada se toimimaan paikalliselta tasolta aina Euroopan tasolle asti. Teemu Hauhia on yhteistyön vankka puolestapuhuja. Hän haluaa saada kaikki ymmärtämään synergian voiman. - Meidän täytyy pystyä osoittamaan, mitä hyötyä on tehdä mieluummin yhdessä kuin yksin. Hyötyjen osoittamiseen tarvitaan hyviä esimerkkejä ja tässä tullaan taas sitten

viestinnän tärkeyteen, Teemu huomauttaa. Vanhan ohjelmakauden yksikön helmistä ei haluta luopua, mutta uusi maaseutuverkostoa palveleva yksikkö ei toki kulje täysin samoilla raiteilla. Suunnitelmissa on muun muassa kehittää erilaisia palvelupaketteja esimerkiksi tilaisuuksien tai kansainvälisen yhteistyön järjestämiseen. Maaseutuverkostopalveluiden järjestämä ensimmäinen iso tapahtuma on 26. maaliskuuta Helsingissä järjestettävä Maaseutuverkostopäivä. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki maaseudun kehittämisen kanssa tekemisissä olevat. - Maaseutuverkostopäivässä jokainen pääsee halutessaan osallistumaan, ideoimaan ja kertomaan mielipiteensä siitä, miten maaseutuverkoston tulisi uudella maaseutuohjelmakaudella toimia. Tämä on tapahtuma, josta ei kannata jäädä pois! toteaa Teemu. Sinikka Torssonen verkostotiedottaja Maaseutuverkostoyksikkö


KYLÄTOIMINTAA

Alpuan kylä saa sähkönsä omasta voimalasta Pohjois-Pohjanmaalla Alpuan kylällä Vihannissa oltiin vuonna 2011 tavallisen tarinan edessä. Kyläkoululla laulettiin keväällä suvivirsi viimeistä kertaa. Alpualaiset eivät halunneet jättää koulurakennusta autioksi, vaan tarttuivat mahdollisuuteen ostaa kiinteistö itselleen. − Vaikka koulu halvalla saatiinkin, käyttökustannusten kohdalla tuli mietittäväksi, miten niiden kanssa tulevaisuudessa pärjätään, Alpuan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Timo Rankinen muistelee. Alpualaisille oli selvää, että kustannusten kattamiseksi pitää kehittää liiketoimintaa, mutta se ei oikein kyläyhdistyksen rooliin istunut. Tarkoitukseen perustettiin Alpuan kehitys ry, joka osti koulurakennuksen vuonna 2012. − Silloin oli tiedossa CHP-voimaloiden tulo. Siinä sähkö ja lämpö tuotetaan yhtä aikaa. Se kiehtoi, koska kiinteistössä oli kova lämmön- ja sähkönkulutus, Rankinen kuvaa. Kun alpualaiset huomasivat, että yhdistys voi saada paikalliselta Leader-ryhmältä, Nouseva Rannikkoseutu ry:ltä tukea hankkeelle jopa puolet, he rohkaistuivat etsimään voimalalle rahoitusta. Hankkeelle tehtiin suunnitelmat ja laskelmat ja Alpuan Kehitys ry:n väki marssi paikallisen pankinjohtajan

juttusille. − Puhuttelimme pankinjohtajaa ja hän tuli paikalle katsomaan suunnitelmiamme. Yhdistyksellä on nyt 15 vuoden laina, Rankinen kertoo. Omarahoitus 187 000 euron hankkeesta oli lopulta vajaat 75 000 euroa. Sähkö- ja lämmityslaskut vaihtuivat raaka-aineen hankinta- ja lainanhoitokustannuksiin. Voimala käynnistyi vuoden 2014 tammikuussa. Pääasiassa tähtäimessä on energiaomavaraisuus, mutta jo ensimmäisenä vuonna sähköä on riittänyt myyntiinkin. Oulun Sähkömyynti myy muun muassa alpualaisten ylijäämäsähköä Farmivirtana. Energia-alan kestävän kehityksen foorumi palkitsi lähienergian puolesta pioneerityötä tekevän Farmivirran vuoden 2014 ilmastotekona. Toimiva lähienergian ketju

CHP-voimalan raaka-aine on peräisin lähialueen metsänomistajilta. Paikalliset urakoitsijat hoitavat puun haketuksen ja kuivaamisen sekä voimalan valvonnan. Alpualaisille oma voimalaitos tuo lähienergian lisäksi myös muuta toimeentuloa. Voimalan raaka-aine ostetaan lähialueen metsänomistajilta. Paikalliset urakoitsijat hoitavat puun haketuksen ja kuivaamisen

Paikallisen Leader-ryhmä Nouseva Rannikkoseutu ry:n tuki rohkaisi Alpuan CHP-voimalan puuhamiehiä niin energiatuotannon tiellä kuin kylän elvyttämisessäkin. Kuva: Jyrki Vesa

ja voimalan valvonnan. Voimalan käyttöön on pestattu myös paikallinen yritys. Vaikka yhdistyksen omistaman koulukiinteistön kunnossapidossa käytetään talkootyötä, voimalan toiminta perustuu palkkatyöhön. − Samalla tämä työllistää kylää, energiaan käytetty raha ja verorahat jäävät omalle paikkakunnalle, Rankinen huomauttaa. Sähkön myynnin lisäksi yhdistys saa tuloja kiinteistön vuokraamisesta. Entisellä koululla toimii muun muassa yksityinen päiväkoti, välillä siellä majoittuu VR:n keikkatyöntekijöitä, yritykset vuokraavat tiloja kurssitoimintaan ja yksityiset perhejuhliin. Lisäksi koululla pyörii monenlaista harrastustoimintaa. Eloa koululla siis riittää, vaikka koululaiset joutuivatkin lähtemään. − Synkältä se näytti, kun meiltä kauppakin loppui. Mutta nyt kauppa on tullut takaisin ja saimme sinne postipalvelujakin, Rankinen iloitsee noin 450 asukkaan kylän elpymisestä. Pia Alatorvinen tiedottaja Uutispuuro-hanke MAASEUTUPLUS 1/2015

21


LÄHIDEMOKRATIAA

Lähidemokratiaa Lempäälässä Lempäälä on lähellä. Jo vuosia sitten käyttöön otettu slogan on monimerkityksinen, ja sopii oikein hyvin myös kuvaamaan pyrkimyksiä asukasosallisuuden saralla. Lempäälässä halutaan luoda uutta toimintakulttuuria niin, että lähidemokratiasta tulee pysyvä ja arkinen osa kunnan toimintaa. Tätä varten Lempäälään on perustettu määräajaksi vuosille 2014–2015 erityinen lähidemokratiatoimikunta, jonka tehtävä on edistää kuntalaisosallisuutta. Toimikunta on kunnanhallituksen alainen ja jäsenet ovat luottamushenkilöitä. Lähidemokratiatoimikunta on saateltu toteuttamaan tehtäväänsä sanoin ”tehkää itsenne tarpeettomaksi”. Tällä viitataan siihen tavoitteeseen, että lähidemokratia ei olisi mikään irrallinen asia muiden asioiden joukossa, eikä oikeastaan edes näkökulma, vaan tapa tehdä asioita. Asia nähdään Lempäälässä niin tärkeänä, että lähidemokratiatoimikunnan työn avuksi ja tueksi päätettiin hakea lisäksi kehittämishanketta. Hankesuunnitelmassa todetaan, että koska kunnat ovat erilaisia, kukin tarvitsee itselleen soveltuvat keinot kuntalaisosallisuuden kehittämiseen ja toteuttamiseen. Suomessa on monia lähidemokratiaa toteuttavia alueellisia malleja, mutta Lempäälässä se halutaan nähdä laajempana ja monipuolisempana, koko kunnan kattavana toimintatapana. Lisäksi korostetaan, että kyse kuntalaiskumppanuudesta, joka toteutuu, kun asiassa aloitteen tekevä osallistuu myös henkilö- tai 22

MAASEUTUPLUS 1/2015

yhdistyskohtaisella panoksellaan ehdotetun asian toteuttamiseen. Muutos on siis merkittävä ja mittakaava suuri. Jotta toimintatapa voi kehittyä, pitää ensin muuttua ajattelutavan, ja sen taustalla olevien asenteiden. Näin ollen hanketta voisikin kuvailla maratonin ja pikajuoksun yhdistelmäksi, kun lyhyessä ajassa tulisi saada näkyvää aikaiseksi ja toisaalta laittaa alulle jotain, jonka kehittyminen vaatii aikaa ja monenlaista panostusta, dominoefektiä ja sattumaakin. Puolimatkassa

Aloitin hankkeen projektisuunnittelijana vuoden 2014 elokuun alussa, joten hankkeen täysipäiväistä toteuttamista on takana nyt puolisen vuotta. Sain heti käyttööni hankkeen alkupuolella toteutetut tulokset kyselystä kunnan toimialoille osallistamistavoista (nykyisistä ja uusista) sekä yhdistysselvityksen, jossa paitsi tehtiin yhdistyksille kysely, myös kartoitettiin miten kattava verkko Lempäälässä omakoti-, asukas- ja kyläyhdistyksistä muodostuu kunnan alueelle. Tulosten ja lähidemokratiatoimikunnan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella hankkeen painopisteitä hiottiin. Syksyn mittaan on käyty tapaamassa viranhaltijoita sekä johtoryhmissä että yksittäin. Tapaamisissa on käyty läpi toimialojen osallistavia käytänteitä ja kannustettu uusiin avauksiin. Suurin osa näistä on vielä alkutekijöissään tässä vaiheessa hanketta, mutta päivähoidossa aloitettiin jo syksyllä Osallisuusfoorumi –toiminta ja asiakasraa-

tia suunnitellaan myös terveyskeskussairaalalle. Kirjastopalveluissa on valmisteltu uuden kirjaston suunnitteluprosessia, jossa tullaan kiinnittämään erityistä huomiota kuntalaisten osallistamiseen. Säijän alueen kaavoituksen yhteyteen on luvassa jotain lempääläisittäin uutta, eli sähköinen karttapohjainen sovellus, jossa kyläläiset voivat tuottaa tietoa kylästä kaavoituksen käyttöön. tiedottaminen parantuu

Sähköinen tiedotus ja etenkin sosiaalinen media ovat olleet tapetilla. Joulukuussa 2014 tapahtui se, mitä on kauan toivottu, eli Lempäälän kunnan Facebook –sivu saatiin auki. Siihen valmistauduttiin varsin perusteellisesti: kunnan sosiaalisen median ohje päivitettiin, FB -sivun ylläpitäjät vastuutettiin ja koulutettiin. Tykkäyksiä sivulle on kertynyt muutamassa kuukaudessa jo 800. Ennakkoon oli vähän huolta, saadaanko sivu pidettyä aktiivisena, mutta se on osoittautunut turhaksi. Päivityksiä tulee tiuhaan tahtiin, joten voidaan todeta, että Facebook -sivu on tarpeellinen ja hyödyllinen tiedotuskanava. Hankkeen puitteissa on perustettu myös keskusteluryhmä Facebookiin, jonka on tarkoitus toimia keskustelukanavana, ideointiriihenä ja mielipiteiden keruupaikkana lempääläisille. Ryhmä on tehty ainakin näin alkuun kokeiluluontoisesti - katsotaan voisiko tällaisesta saada toimivaa foorumia kuntalaiskeskustelulle! Kunnan verkkosivujen yhteydessä ole-


LÄHIDEMOKRATIAA

vaa Osallistu ja vaikuta -osiota on kehitelty, ja sinne on mm. koottu vuoden 2014 aikana tehdyt kuntalaisaloitteet vastauksineen. Myös aloitteiden käsittelyprosessia on selvennetty. Lempäälä on myös ottanut Kuntalaisaloite.fi –palvelun käyttöön. Vaikea sanoa, johtuuko lähidemokratia-asioiden pinnalla olosta vai ei, mutta vuonna 2014 tehtiin moninkertainen määrä kuntalaisaloitteita edellisvuosien keskiarvoon verrattuna. Lempäälässä on ollut jo 90-luvulta käytössä omatoimirahamalli, jossa yhdistykset ja nyttemmin myös rekisteröimättömät tahot ovat voineet saada rahoitusta pienimuotoisiin yhteisöllisiin hankkeisiin hyvin kevyellä byrokratialla. Edellytyksenä rahan saamiselle on omatoimisuuden osoittaminen, joka tällä hetkellä on 30% kokonaiskustannuksista ja voi talkootyön lisäksi olla myös omaa rahaa. Hankkeen myötä omatoimirahan myöntöperusteet on päivitetty, kuntalaiset ovat saaneet yhdistystapaamisissa esittää toiveita omatoimirahan suhteen. Uudistetut säännöt sallivat omatoimirahan haun entistäkin monipuolisempiin tarkoituksiin. Lähidemokratia-ajatus on ollut myös voimakkaasti läsnä, kun LempäälänVesilahden maaseudun kehittämisohjel-

”Kun samaan suuntaan ponnistetaan, niin saadaan aikaiseksi” Kuva: Katja Korpela

maa on päivitetty. Päivityksen taustalla on ollut tarve saada enemmän konkretiaa ohjelman toteuttamiseen ja se koskeekin juuri toimenpideosiota. Päivitys on tehty Lempäälän osalta ja siinä korostettu erityisesti lähidemokratiatyön näkökulmasta keskeisiä teemoja: osallistavuutta, yhteisöllisyyttä ja omatoimisuuteen kannustamista. Asukkailta on kerätty näkemyksiä asiaan asukasiltojen yhteydessä pidetyissä työpajoissa ja toimenpiteitä on saanut kommentoida avoimen kyselyn kautta. Päivitys valmistuu maalis-huhtikuun aikana. Haasteita

Hankkeen tavoite eli koko kunnan kattava toimintatavan muutos on melko kunnianhimoinen, etenkin ajatellen lyhyttä hankeaikaa ja mittakaavaa muutenkin. Toiset ovat valmiimpia uusille ajattelumalleille ja toimintatavoille kuin toiset. Muutosvastarintaakin on ollut havaittavissa, joskin se on varsin inhimillistä. Vallalla oleva toimintakulttuuri vie myös helposti mukanaan, joten mm. esimiesten esimerkillä on suuri merkitys. Lähidemokratia on varsin laaja käsite, ja erityisesti jos sitä lähestyy kuntalaiskumppanuuden näkökulmasta, voi olla haastavaa mieltää, mitä se oikeasti käytännössä tarkoittaa. Siis, että asukkaasta ja asiakkaasta tuleekin suunnittelija ja

tekijä pelkän kommentoijan roolin sijaan. Uutta ajattelutapaa ja asennetta tarvitaan ihan kaikilta, kunnan työntekijöiltä, luottamushenkilöiltä ja myös asukkailta. Yhä enenevässä määrin tarvitaan kuntalaisilta toimeen tarttumista ja kuntaorganisaatiolta kykyä ottaa tämä aktiivisuus vastaan. Voi tietysti kyseenalaistaa, miten koko kunnan toimintatapa muuttuu yksittäisillä asiakasraadeilla, kaavoituksen karttasovelluksella tai facebookilla. No, jostainhan se on aloitettava – miten sitten, jos ei näin. Muutoksen koon huomioiden, realistisempaa lienee pienin askelin saada suuntaa muutettua, kuin kerralla yrittää täyskäännöstä – eihän valtamerilaivakaan niin vain tee ”uukkareita”. Lisäksi, koska koko hankkeessa konkretia on ollut kantava voima, näin saadaan myös jotain näkyvää ja käytettävää aikaiseksi. Hankkeen tuloksia ja vaikutuksia dokumentoidaan toimintatutkimuksen keinoin. Sen myötä kirjataan ylös kokemuksia hankkeen toteutumisesta, sen onnistumisista ja haasteista. Hankkeen tulosten julkistamista ja kokemusten jakoa varten ollaan järjestämässä verkkoseminaari tämän vuoden elokuussa. Tarkempia tietoja webinaaristamme on tulossa lähempänä! Hankkeen etenemistä voi seurata blogissa: lahidemokratiaalempaalassa.blogspot.fi Anna Kulmakorpi projektisuunnittelija Lempäälän kunta

MAASEUTUPLUS 1/2015

23


TURVALLINEN KYLÄ

Oma palokunta tuo turvallisuutta mökkiseudulle

Jänkäsalon WPK opastaa Taipalsaaren mökkiläisiä turvallisuusasioissa. Palokunnan puuhamiehiä ovat Kari Halmetoja (vas.), Tuomo Hyyryläinen, Artturi Hyyryläinen ja Kari Korhonen. 24

MAASEUTUPLUS 1/2015


TURVALLINEN KYLÄ "Palokunnan toimintaa rahoittaa kannatusyhdistys, joka ylläpitää saaren kioskia. Lisäksi Jänkäsalon WPK saa tuloja esimerkiksi uima-altaiden täyttämisestä ja asfalttien pesusta." Jänkäsalon WPK kokoaa kyläläiset ja elävöittää suosittua mökkiseutua Saimaalla. Etelä-Karjalan Taipalsaarella toimiva sopimuspalokunta haluaa luoda seudulle turvallisuuden tunnetta. Viime elokuussa perustetun Jänkäsalon WPK:n takana ovat kyläaktiivit ja mökkiläiset. Palokunnan toiminta-alueena ovat Taipalsaaren Suuri ja Pieni Jänkäsalo sekä näiden lähisaaret. Alue sijaitsee Lappeenrannan pohjoispuolella, ja sieltä alkavat Suur-Saimaan laajat järvialueet. Yksi syy palokunnan perustamiseen oli turvallisuus. Esimerkiksi juhannuksena Suuressa Jänkäsalossa voi olla lähemmäs tuhat ihmistä, kun väkeä saapuu juhannusjuhlille lähisaaria ja -seutuja myöten. -Haluamme luoda mökkiläisille turvallisuuden tunnetta, korostaa Jänkäsalon WPK:n hallituksen puheenjohtaja, kaikkien saarelaisten tuntema puuhamies Tuomo Hyyryläinen. Suureen Jänkäsaloon kuljetaan lossilla. Jos jotain sattuu, lähin sopimuspalokunta tulee mantereelta Taipalsaaren kirkonkylältä 45 minuutin matkan päästä. Lappeenrannasta tulevilla yksiköillä matkaan kuluu tunti. - Kun meillä on oma palokunta, pystymme hoitamaan ainakin alkusammutuksen ja muun ensiavun hätätilanteessa, Hyyryläinen muistuttaa. Hullu idea oli hyvä

Jänkäsalon WPK sai alkunsa, kun tarjolla oli paikallisen kauppiaan omistama paloauto. -Se oli tarpeeksi hullu idea ollakseen hyvä. Päätimme perustaa saman tien palokunnan, Hyyryläinen selvittää. Jäseniä vasta perustetussa palokunnassa on toistakymmentä, mutta lisää tulee koko ajan. Uuden palokunnan päällikköäkään ei tarvinnut kaukaa etsiä, sillä Jänkäsalon WPK:n johtoon saatiin Taipalsaaren VPK:ssa yli 20 vuotta toiminut Kari Korhonen. Paloauton rinnalle Jänkäsalon WPK aikoo hankkia veneen ja mönkijän.

-Joka paikkaan ei pääse paloautolla, ja moneen paikkaan on vain yksi reitti, Korhonen muistuttaa. Varustepuolikin täydentyy hyvää vauhtia. Muilta palokunnilta on saatu esimerkiksi haalareita, kypäriä, palokirveitä ja letkuja. Palokunnan toimintaa rahoittaa kannatusyhdistys, joka ylläpitää saaren kioskia. Lisäksi Jänkäsalon WPK saa tuloja esimerkiksi uima-altaiden täyttämisestä ja asfalttien pesusta. -Aika moni täkäläinen haluaa tukea meitä. Se on hienoa, Tuomo Hyyryläinen kiittelee. Hymyssä suin

Tositoimiin Jänkäsalon WPK ei ole vielä joutunut, mutta harjoituksia saarella on pidetty useita kertoja. Sammutusavun lisäksi palokunta pyrkii tulevaisuudessa kuljettamaan esimerkiksi saarelaisille vettä ja raivaamaan myrskyn kaatamia puita.

Tarkoituksena on myös saada myyntiin sammutuspeitteitä ja muuta paloturvallisuustavaraa. Lisäksi kesällä 2015 Suuressa Jänkäsalossa pidetään nuorisoleiri, jossa järjestetään esimerkiksi ensiapukoulutusta. -Keskeisintä toimintaamme on kuitenkin se, että opastamme mökkiläisiä turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Eikä sivusta tarvitse katsoa, vaan kaikki ovat tervetulleita mukaan, Korhonen viestittää. Yhdessä tekemistä korostaa myös Hyyryläinen. Jänkäsalossa on hänen mielestään aivan erityinen kylähenki: raitilla tervehditään tuntematontakin vastaantulijaa. Hyyryläinen nimittääkin Jänkäsalon WPK:ta positiiviseksi palokunnaksi. -Turvallisuus on tärkeä ja vakavakin asia. Silti näitä asioita voi tehdä myös hymyssä suin. Antti Pulkkinen viestintäsuunnittelija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Palvelut pitävät kylän elävänä Jänkäsalon kyläläiset tunnetaan aktiivisuudestaan, ja alueen yhdistystoiminta on vireää. Suuressa Jänkäsalossa on kymmenkunta ympärivuotista taloutta ja toista sataa vapaa-ajan asuntoa, mutta palveluja saarella on kokoaan enemmän. Tiekunta järjesti Suureen Jänkäsaloon kymmenen vuotta sitten yksityisen lossin, jonka ohjaimissa Tuomo Hyyryläinen ja poikansa Artturi viihtyvät. Sen jälkeen saarelle on saatu esimerkiksi itsepalvelukioski, kirjasto ja urheilukenttä. Monet saarta elävöittäneet ideat ovat lähteneet liike-elämässä oppinsa saaneelta Tuomo Hyyryläiseltä. Esimerkiksi

Jänkäsalon kirjaston kirjat saatiin toimintansa lopettaneesta Konnunsuon vankilasta Lappeenrannan Joutsenosta. Useimmissa Suuren Jänkäsalon mökeissä on sähköt ja muut mukavuudet. Vakituisesti saaressa asuva Tuomo Hyyryläinen uskoo, että alueen ympärivuotinen asutus voisi lisääntyä nykyisestä. -Kiinnostusta on. Mitä enemmän saarella on palveluja, sitä paremmin väki viihtyy. Palokuntakin on yksi osoitus alueen elinvoimasta. Antti Pulkkinen

MAASEUTUPLUS 1/2015

25


SVENSKA SPALTEN

HUR DET KOM SIG ATT LANDSBYGDSRIKSDAGEN UPPSTOD Världens första Landsbygdsriksdag hölls år 1989 i Umeå. Det var i kölvattnet av Europarådets landsbygdskampanj och som ett svar på en långvarig avfolkning av landsbygden. Tillställningen föregicks av en budkavle, där man samlade in åsikter och åtgärdsförslag från hela landet. På Landsbygdsriksdagen diskuterades dessa förslag och man ville därmed ge dem tyngd och få dem framförda till politikerna.

Staffan Nilsson är den ena av HSSL:s två ordföranden. 26

MAASEUTUPLUS 1/2015


SVENSKA SPALTEN

Öppet forum

Studiecirklar

Landsbygdsriksdagen ordnades av det nygrundade Hela Sverige ska leva (HSSL). Men Landsbygdsriksdagen ägs inte av HSSL, utan det är ett öppet forum för alla intresserade. Efter detta har landsbygdsriksdagarna återkommit vart annat år i Sverige. Ibland har de varit jättestora med närmare 2 000 deltagare, ibland har det varit under 1 000 deltagare. Svenskfinlands första Landsbygdsriksdag ordnades år 1990 i Vörå. Men egentligen var inte hela Svenskfinland med, utan bara svenska Österbotten. Bakgrunden var som i Sverige en rejäl avfolkning av landsbygden. Denna avfolkning ledde redan på 1970-talet till att byarna aktiverade sig, i huvudsak spontant, genom att bilda byaråd. Byaråden kom först i östra och norra Finland, men så småningom kom de också till Svenskfinland.

Upplägget bakom den finlandssvenska Landsbygdsriksdagen liknade litet det rikssvenska. Österbotten hade drabbats av en svår ekonomisk kris redan i slutet av 1980-talet, medan den nationella krisen sedan kom under 1990-talet. I Österbotten hade vi inte en budkavle, utan vi startade studiecirklar med uppdraget att föreslå åtgärder för den egna byn, men också att komma med krav på vad statsmakten borde göra. De åsikter som kom fram skulle diskuteras på ett stort seminarium, och det fanns ett bra namn nära till hands: Landsbygdsriksdag. Trots att upplägget liknade det rikssvenska så var inte modellen kopierad, bara namnet var stulet. Resten är historia kunde man säga. Landsbygdsriksdagen blev en återkommande tradition vart annat år. Svensk Byaservice koordinerade, men det praktiska >

"År 2013 ordnades den första alleuropeiska Landsbygdsriksdagen. Det var en lyckad tillställning i Bryssel, uppbyggd i stort sätt på samma sätt som motsvarande i Svenskfinland."

Landsbygdsriksdag i Holland.

MAASEUTUPLUS 1/2015

27


SVENSKA SPALTEN

Protestyttring under Landsbygdsriksdagen i Sandviken, Gävleborg 2014.

> ansvaret föll på den region som stod värd för Landsbygdsriksdagen. Detta har gjort att landsbygdsriksdagarna har sett litet olika ut genom åren. Den största samlade 170 deltagare och den minsta drygt 50. Demokratifrågor har ofta varit på tapeten men allt möjligt som har med landsbygdsutveckling att göra, har kommit upp. Man har på olika sätt samlat in åsikter från ”fältet” till Landsbygdsriksdagen, som sedan tagit ställning. De två första Landsbygdsriksdagarna hölls i Vörå åren 1990 och 1992, medan den tredje hölls i Ekenäs år 1994 och omfattade då för första gången hela Svenskfinland med modell från de två första Landsbygdsriksdagarna i Vörå. Sedan har i tur och ordning Kimito, Såka, Pellinge, Nagu, Närpes, Karis, Mariehamn, Borgå och Korpo stått som värdar. I år har turen åter kommit till Österbotten, den här gången med Sursik skola i Pedesöre som samlingsplats för finlandssvenska landsbygdsutvecklare. Det är nu för trettonde gången som Landsbygdsriksdagen ordnas och således femte gången i Österbotten.

28

MAASEUTUPLUS 1/2015

Inte ett beslutande organ

Alleuropeisk Landsbygdsriksdag

Landsbygdsriksdagarna är inte beslutande organ, det är ingen organisations årsmöte. Det är ett forum där olika organisationer möts, men där byarnas roll är central. Forummodellen gör att olika typer av organisationer diskuterar tillsammans, vilket är bra. Ett problem som det dock medför, är att det inte finns någon organisation som är ansvarig för att förverkliga besluten. Svenskfinland var av naturliga orsaker snabbast med att ta över Landsbygdsriksdagsinnovationen. Men vi var inte de enda. Det finns i Europa ett tiotal ”regelrätta” landsbygdsriksdagar. Gränserna för vad en Landsbygdsriksdag är, kan variera. Alla tolkar det på sitt sätt och förhållandena varierar kraftigt. I vissa länder är kommunerna så små att det inte finns plats för någon byarörelse där under, för att ta ett exempel som visar på strukturella skillnader. Just nu planeras det landsbygdsriksdagar i bl.a. Katalonien och Skottland – och fler är på kommande.

Men Landsbygdsriksdagsidén, eller Rural Parliament som man väl ska kalla det i internationella sammanhang, har inte stannat på den nationella nivån. År 2013 ordnades den första alleuropeiska Landsbygdsriksdagen. Det var en lyckad tillställning i Bryssel, uppbyggd i stort sätt på samma sätt som motsvarande i Svenskfinland. De organisatoriska problemen med ett European Rural Parliament är naturligtvis av en annan klass än när man gör det på nationell nivå, för att inte tala om finlandssvensk nivå. Vi lärde oss en hel del under den övningen, den hårda vägen. Igen en gång var det Sverige som gick främst. HSSL tog initiativet och ansvaret. Men också de finlandssvenska erfarenheterna spelade en viktig roll. För mer information, se webbplatsen http://europeanruralparliament.com/. Peter Backa


SVENSKA SPALTEN

HSSL:s ordförande Staffan Nilsson gästar den finlandssvenska Landsbygdsriksdagen

Den finlandssvenska Landsbygdsriksdagen, som hålls 2829.3.2015 i Anderssénsalen vid Sursik skola i Pedersöre, gästas bl.a. av Riksorganisationen Hela Sverige ska levas (HSSL:s) ordförande Staffan Nilsson. I Bjuråker utanför Hudiksvall är Nilsson bonden som har 30 mjölkkor, i Bryssel är han makthavaren som möter regeringschefer, EU-kommissionärer och inflytelserika samhällsorganisationer på daglig basis. Han är ledamot av EU:s Europeiska ekonomiska och sociala kommitté (EESK) och var dess ordförande 201013. Nilsson, som även varit ledamot i förbundsstyrelsen för Lantbrukarnas Riksförbund (LRF) och Sveriges Fiskevattenägare, är för närvarande vice ordförande för We Effect (tidigare Swedish Cooperative Center). Han är också med i ledningen för European Rural Parliament (den europeiska Landsbygdsriksdagen) som hålls för andra gången hösten 2015. European Rural Parliament kommer annars att förberedas genom en ”nerifrån-upp kaskad av idéer”, vilket betyder att idéer och krav samlas upp nationellt för att diskuteras på europeisk nivå. Vår finlandssvenska Landsbygdsriksdag blir en del av denna kaskad. Tidpunkten för vår finlandssvenska Landsbygdsriksdag infaller ju tre veckor före riksdagsvalet, vilket även ger en möjlighet att framföra landsbygdens åsikter till de kommande beslutsfattarna på nationell nivå. Framförallt gäller det att påverka regeringsprogrammet som skall förhandlas fram efter valet. På Landsbygdsriksdagen hålls även en paneldiskussion med representanter från olika partier. Landsbygdsriksdagens teman kommer att bygga på de motioner som kommer in. Motionerna behandlas i grupper. Landsbygdsriksdagen har också ett sprudlande kulturprogram och möjlighet att visa upp projekt, produkter och idéer. Anmäl er och lämna in motioner via Landsbygdsriksdagens hemsida, http://landsbygdsriksdagen.webbhuset.fi. Arrangörer för Landsbygdsriksdagen är Svensk Byaservice och Aktion Österbotten rf. Välkommen till Sursik i Pedersöre 28-29 mars 2015! Svensk Byaservice Ann-Sofi Backgren Kenneth Sundman

Aktion Österbotten rf Mathias Högbacka Karl-Gustav Byskata

Omställningsrörelsen – framtida hot möts med lokala lösningar

Vi tampas numera med en uppsjö av globala problem: ekologisk och ekonomisk kris, energikris och klimatkollaps. De stora utmaningarna är peak-oil – med brist på och dyrare energi som följd, en ekonomi i sammanbrott p.g.a. skuldsättning och spekulation, miljöproblem som drabbar oss på flera sätt, samt social oro som en konsekvens av de övriga. Omställningsnätverket (Transition Network, även kallat omställningsrörelsen – Transition movement) är ett globalt nätverk som jobbar kring dessa frågor ur ett gräsrotsperspektiv. Tanken är att vi kan möta framtidens hot/utmaningar genom lokala lösningar. Just nu skapas lokala energibolag med förnyelsebar energi, lokal ekologisk livsmedelsproduktion, lokala valutor som alternativ till de storskaliga och miljöförstörande system som finns i dag. Rörelsen finns representerad i ett drygt 40-tal länder över hela världen (dock inte i Finland). Det handlar om vanliga människor som bildar lokala grupper och gör konkret arbete för en hållbar livsstil och ett motståndskraftigt, levande lokalsamhälle. Jan Forsmark, koordinator för Omställning Sverige, den svenska grenen av Transition Network, har under våren föreläst i ämnet på seminarier i Helsingfors, Åbo och Pargas. Ett seminarium ska även hållas i Vasa senare i vår. Forsmark har sin bakgrund som lärare/skolledare/ konsult. Han har varit KRAV-odlare under 10 år med bin, grönsaker och får, samt arbetat lokalt med miljöfrågor i ca 30 år. Före uppdraget som koordinator var han t.f. kommunal näringslivschef i Sala kommun. Mer info om Omställning Sverige: www.helasverige.se/ kansli/projekt/omstaellning-sverige.

MAASEUTUPLUS 1/2015

29


SVENSKA SPALTEN

Vart är vi på väg? – kontroversiella skyddsprogram i skärgården Under de senaste decennierna har kust och skärgårdsbefolkningen utsatts för ett flertal skyddsprogram som begränsar deras normala verksamhet. Människan och hennes betydelse för skärgården har glömts bort då skyddsprogrammen och fredningsbestämmelser gjorts upp. Befolkningen i kust och skärgård med nedärvd kunskap om hur man beter sig och verkar i området, har levt i samklang med naturen i många hundra år, därför har vi också hittills haft en fågelrik skärgård. En levande skärgård med människans/kustbefolkningens närvaro är den bästa garantin för att skärgården blir omskött och bevarad. Skyddsprogrammen längs den österbottniska kusten ligger som lapptäcken på varandra. Utöver Natura 2000 enligt stadsrådets beslut 20.08.1998, har vi skyddsprogram för fågelrika sjöar och havsvikar från 1982, ett särskilt skyddsprogram för Mickelsörarna från 1989, strandskyddsprogrammet från 1990 och sälskyddsområden från 2001. Ofta sammanfaller dessa områden geografiskt men inte alltid. Privatägda land- och vattenområden

I vår kust och skärgård är vi av naturen begåvade med en landhöjning som gör att land-områden årligen växer med i det närmaste 100 ha. Landområden i skärgården är till största delen privatägda, likaså ägs privata vattenområden av delägarlag eller skifteslag. En del statliga enskilda vattenområden finns innanför statens allmänna vattenområden. När beslut om dessa områden var aktuella, informerades lokalbefolkningen att det inte begränsar nuvarande verksamhet, och att fiske och jakt kan fortsätta som förut. Därutöver har vi ju allemansrätten, som ju enbart några länder i Norden har, med både rättigheter och skyldigheter. Men under tiden har det införts ett flertal ändringar i både besluten och naturvårdslagen som resulterar i begränsningar. Till allra största delen är utkasten till lag- och förordningsändringar enbart på finska – har vi råd att inte ha öppen en information åt den svenskspråkiga kust- och skärgårdsbefolkningen? Hur kommer det sig att det på svenska heter Naturvårdslagen och på finska Luonnonsuojelulaki? Det är ju märkbar skillnad på vårda och skydda. Det är inte alls överraskande att lokalbefolkningens förtroende för myndigheter och politiker har rasat. 30

MAASEUTUPLUS 1/2015

Foto: Anna Sand/bySand J Tillväxt i djurpopulationer

Under 2000-talet har det i Finland utarbetats och implementerats förvaltningsplan för de stora rovdjuren varg, björn, lo, järv, samt Östersjösälar gråsäl och vikare. Populationen av samtliga, förutom varg och järv, har hittils haft relativt stark tillväxt och förväntas växa till sig i kust- och skärgårdsområden. Det ser ut som att det kan bli trångt om saligheten – vart är vi på väg? Vi har nu under de senaste 25 åren fått en ny starkt växande fågelpopulation i vår skärgård, Mellanskarven, som liksom sälen, är ytterligare en konkurrent till det minskande antalet yrkesfiskare som ännu finns i skägården. Detta kan inte accepteras. Att åstadkomma en förvatningsplan för skarv samt uppdatering av en förvaltningsplan för säl, bör få prioritet för att på lång sikt kunna ha ett långsiktigt hållbart uttag för människan av fiskpopulationen. Det tog sin tid innan det i Finland kunde godkännas att den heter mellanskarv. I Norge har detta inte varit en fråga då man länge haft storskarven på den branta klippiga kusten i Nordnorge och mellanskarv nu på senare tid i landets södra kustområden. Människan en central del av ekosystemet

Statsrådets principbeslut om Finlands strategi för bevarande och hållbart nyttjande av den biologiska mångfalden för

åren 2012-2020 från den 20 december 2012, ett dokument på 24 sidor undertecknat av den förra miljöministern, är ett intressant dokument. I inledningen står det: ”Enligt regeringsprogrammet för statsminister Jyrki Katainens regering ska Finlands strategi och handlingsprogram för bevarande och hållbart nyttjande av biologisk mångfald uppdateras så att de svarar mot målen i det internationella biodiversitetsavtalet och de mål som man kommit överens om inom EU. Den samiska kulturens seder och tradition att utnyttja naturen tryggas i samband med verkställandet av biodiversitetsstrategin.” Det här bör ju också gälla för skärgårds- och kustbefolkningen. Det har funnits skärgårdsbefolkning åtminstone lika länge som samer. Det är intressant att ta de av den mångfald av underliggande dokument för de olika skyddsprogrammen, där det framhålls att största hotet är människan. Det borde ju i stället framgå vad som görs för att främja mänsklig aktivitet. Det måste framgå att människan, med sin kulturella mångfald är en central del av ekosystemet, och det är viktigt att helheten beaktas och inte enbart skilda arter. Var finns konsekvensanalyser samt socioekonomiska hänsyn, vilka är helt centrala och nödvändiga delar för att se helheten? Johan Stoor Intresseföreningen för en levande skärgård rf


SVENSKA SPALTEN

Om att engagera mänskornas goda drivkrafter Nätverk mellan åtgärder som stöder landsbygdsområden. Det är betydelsen bakom den franska akronymen Leader, som de flesta av oss lärt känna sedan Finlands inträde i EU. Kärt barn har många namn, det visar inte minst Aktion Österbotten rf som bygger på grunderna inom Svenska Österbottens Byar rf och Studiefrämjandet i Österbotten rf. Aktion Österbotten vill vara nutidens och framtidens landsbygdsutvecklingsmotor i Österbotten. Vårt tredje namn är Kustaktionsgruppen, som vi använder då vi är med och stöder utvecklingen av kustnäringarna och fisket. Aktion Österbotten är idag en fixpunkt för många olika nätverk, som har det gemensamt att de alla vill samarbeta för att utveckla Österbotten. Nätverk har vi också gott om i Svenskfinland. Den finlandssvenska Landsbygdsriksdagen är vår egen Oscarseller idrottsgala. Det är samlingspunkten för alla som vill landsbygden väl: lokala aktionsgrupper, byarörelsen, frivilligorganisationer, myndigheter, privatpersoner m.m. Inom den Europeiska unionen har vi idag ca 2 400 lokala aktionsgrupper inom Leader och ca 300 fiskerigrupper. Nätverket håller på att bli mer och mer finmaskigt för att täcka landsbygdsområdena. Nätverken vi skapar, finns alltså på alla nivåer: lokalt, regionalt, nationellt och internationellt. Nyckelord

Några nyckelord som jag anser är viktiga för att vi ska ha framgångsrika nätverk: Öppenhet. Våra nätverk blir innovativa, tack vare öppenheten. Där tankar och perspektiv får brytas på ett positivt sätt, där finns också en grogrund för att släppa fram de bästa lösningarna på svåra problem. Förtroende. Öppenheten främjar samtidigt förtroende.

Möta utmaningarna med gemensamma krafter. I ett samspel bildar vi bättre förutsättningar för att möta våra lokala utmaningar, som kan variera från plats till plats. Öppenheten är oerhört central. Den är nyckeln till att vi även i fortsättningen kan rekrytera nya krafter till våra nätverk. Som en regional egenskap, i termer av öppna regioner som handlar mycket med andra regioner internationellt, är det någonting som är mycket betydelsefullt och värdeskapande. För våra finlandssvenska regioner är detta en stor kraftkälla: vi är alla mångkulturella gräns- och kustregioner med etablerade nätverk utanför våra egna gränser. Exemplen på ekonomiskt starka mångkulturella regioner finns det gott om utomlands; i vårt land hamnar vi ofta i bakvattnet då tillväxten diskuteras.

Att några av Leader-rörelsens pionjärer i våra finlandssvenska sammanhang varit ”viidfäälo” och gett upphov till nya landsbygdsnätverk har gynnat oss på många sätt. Ulf Grindgärds snappade upp nyheterna om Leader på Sicilien 1994; Peter Backa kom i kontakt med idéerna i Bryssel. Jag tycker att det visar på betydelsen av att vi deltar, syns, hörs och, inte minst, samlas för att de goda idéerna ska sprida sig. Nätverken vi skapar handlar til syvende og sidst om att samla mänskor för att engagera deras drivkrafter för goda ändamål. Mats Brandt Ordförande i Aktion Österbotten rf Kommundirektör i Malax

Regionpolitik

Det känns ibland att den nationella regionpolitiken varit blind för våra styrkor. I tillväxtpolitiken ligger fokus starkt på städerna. I och med att det sällan grundas nya städer, är det risk för att stadspolitiken blir alltför konserverande: den är fokuserad på en plats, staden; inriktad på ett förvisso väldigt starkt fenomen, urbaniseringen; men jag kan inte låta bli att tänka att det är en stor risk att man inte ser nya globala rörelser, utan blir en centraliserande kraft som inte ser helheten. MAASEUTUPLUS 1/2015

31


KYLÄTOIMINTAA

Kylien ja kaupungin välinen koordinointityö tuo tulosta Pieksämäki on kuntaliitoskunta eikä liitosten syntymisen aikaan kymmenen vuotta sitten toteutettu alueellisia päätöksentekoelimiä. Asukkaiden äänen kuuluvuus jäi perinteisten demokratiaväylien varaan.
Lisäksi väestötappiokunnan talous on tiukentunut liitoksista huolimatta ja palvelujen keskittäminen on ollut tätä päivää.
Pieksämäellä ei ole ollut kymmeneen vuoteen maaseutuasiamiestä, kylien asiat eivät ole kuuluneet oikein kenellekään.

 Näistä lähtökohdista syntyi toimintaryhmä Veej´jakaja ry:n Leader-rahoitteinen kehittämishanke. Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli synnyttää toimivia verkkoja kaupungin ja kylien välille.
Asukkaiden äänen kuulumiseksi myös kyläsuunnitelmat olivat hankkeet keskiössä, niitä saatiin reilun kahden vuoden kehittämishankkeen

aikana tehtyä kuudelle kylälle.

 Hankkeen aikana ryhdyttiin työstämään myös entisen kunnan kokoista kyläsuunnitelmaa. Virtasalmella on reilut 1000 asukasta ja suunnitelmatyö tehtiin laajan yhteistyöfoorumin yhteistyönä. Vetovastuuna siellä on entisen kunnan kokoinen kyläyhdistys, Virtasalmi-yhdistys ry. Suunnitelma valmistuu vuoden 2015 aikana.

 Pieksämäen kylät ry:n hallinnoiman Kyläkumppani-hankkeen tuloksena syntyi useita uusia palveluita ja toimintatapoja, muun muassa kaksi osuuskuntapohjaista yritystä.
 168 000 euron hankkeessa oli yksi päätoiminen projektityöntekijä, kyläasiamies. Työntekijän merkitys osoittautui kylille sekä koko kaupungille hankkeen aikana hyödylliseksi ja jopa välttämättömäksi.

Pieksämäen kylien aktivoiminen ja kehittyminen sekä kaupungin ja maaseutualueiden yhteistyön rakentaminen vaativat päätoimista koordinaattoria. Pelkästään talkootyön varaan työtä ei voi jättää. Pieksämäen lähipalvelujen kehittäminen on edistynyt, vaikka samaan aikaan on ollut käynnissä raju supistaminen.
 Hankkeen aikana kylät ja kyläläiset ovat aktivoituneet toimimaan yhdessä yhteisten asioiden eteenpäin viemiseksi sekä palveluiden tuottamiseksi haja-asutusalueilla. Koko kunnan alueelle siltojen rakentaminen, yhteistyö ja verkkojen punominen kyliltä kaupunkikeskustaan ei ole mitenkään yksinkertaista.
Tarvitaan asemissa oloa, neuvottelutaitoja, suhteita, objektiivisuutta, koko kuvan ymmärrystä, pitkäjänteisyyttä, sitoutumista, tilannetajua ja pelisilmääkin, jotta perinteiseen sektoriajattelun kuntaan saadaan yhteys ja ottamaan kylien näkemykset ja toiveet huomioon. Voisikin todeta, että positiivisen kehityksen saamiseksi tarvitaan kumppanuuspöytiä, joissa asukkaat, kolmas sektori, yritykset ja julkiset toimijat kehittävät yhdessä vaihtoehtoisia palvelujen tuotantomalleja. Vuokko Jaakkola kyläasiamies Pieksämäen Kylät ry Hankkeen loppuraportti: www.pieksamaenkylat.fi

 Siikamäen Suoramyyntihalli on pitkälti kyläläisten omistama kyläkauppa, kuvassa osuuskunnan puheenjohta ja Peter Hartwig ja toimitusjohta ja Jussi Hentunen. Kuva: Kimmo Peltonen

32

MAASEUTUPLUS 1/2015


???

PAKINA

n ä ä s e p Pökköä

- Tervetuloa seuraamaan tätä Tiedetään, tiedetään –ohjelmaa, jossa Te hyvät kuulijat saatte esittää kysymyksiä paikalla oleville kaikkien alojen asiantuntijoille sekä toivoa mielikappalettanne. Minä olen Anne Hukkaovi ja tämä on noin kahdeskymmenes ohjelma, jota juonnan tällä viikolla. Mutta eiköhän aloiteta. - Täällä on ensimmäisenä kysymys, joka on tullut Savukoskelta. Nimimerkki Savua ilman tulta kertoo muuttaneensa hiljattain maalle ja yllättyneensä siitä, miten vaikeaa takka on saada syttymään. Hän on kokeillut sytyttämistä alta, päältä ja sivulta, paperilla ja tuohilla eikä mikään tunnu auttavan. Kaasunaamari jättää ikävät painaumat kasvoihin, mutta hän ei haluaisi silti muuttaa vielä takaisin kaupunkiin. Mikä neuvoksi? - Toivekappaleensa eli norjalaisen Dimmu Borgirin iskelmän Ska vi brinna också den här kyrkan? kuulemme hetken kuluttua, nyt annamme puheenvuoron jollekin raadissa olevista asiantuntijoista. Jaaha, siellä näkyy innokkaasti jo viittilöivän ympäristöteknologian diletantti Taneli Centrifugstrand Porin Karoliinisen instituutin teknillisestä alakoulusta. Miten sinä ohjeistaisit kysyjää? - Hyvää iltaa vaan katsojille minunkin puolestani. Lähestyisin tätä dilemmaa kahdesta peruslähtökohdasta. Ensinnäkin terhentäisin sitä, että takan ei ole varsinaisesti tarkoitus syttyäkään. Siksi se useimmiten rakennetaan palamattomasta materiaalista, kuten tiilestä. - Mutta jos oletetaan, että kysyjä omituisista asumispreferensseistään huolimatta on jotakuinkin muuten kartalla ja ymmärtää takan toiminnan eli sen, että palamistapahtuma perustuu takan avoimeen etutilaan asetettujen puiden sytyttämiseen, ollaan jo monien vaihtoehtoisten toimenpide-ehdotusten varastolla. - Moderni tutkimus on läpivalaisut jo vuosia puunpolton prosesseja. Tiettyjä kiveen hakattuja totuuksiakin on löytynyt. Ihan aluksi pitää huomioida se, että puun palamisesta syntyy myrkyllisiä pah-yhdisteitä ja kaasuja, joiden minimoimiseksi sytytys on tehtävä puiden yläpuolelta. Monet muuten ovat ihmetelleet, milloin puunpolttamisesta tuli noin vaarallista, mutta minä olen hiljentänyt ne urpot kysymällä, oletteko nähneet yhtään keskiajan ihmistä elossa? Yhteys puulämmityksen ja kuolemien välillä on vastaansanomaton. - Toinen vastaselvinnyt fakta on se, että koivu pitää kuoria ennen sytytystä. Syy on ihan sama eli tuohi vapauttaa palaessaan erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä. Olemme teknillisessä alakoulussa kehitelleet asiaa vielä kuorimistakin pidemmälle. Huomasimme, että kun klapi sorvataan, siinä on vieläkin vähemmän myrkyntuottoelementtejä. Tosin totesimme myös, että sorvattu klapi syttyy äärimmäisen huonosti. - Vakaumuksellisina tieteentekijöinä löysimme siihenkin ratkaisun: porasimme klapin sisälle ontelon, johon voi sijoittaa esimerkiksi sytytysnestettä. Ja kyllä syttyy. Oikeastaan ainoa haittapuoli näin toimiessa on se, että yksittäinen käsitelty klapi maksaa noin 20 euroa kappale. Mutta kuka niin on sanonut, että puulämmityksen tai maalla asumisen pitäisi olla edullista? - Kiitoksia ympäristöteknologian diletantti Centrifugstrandille. Siinä oli todella perusteellinen katsaus puunpolton saloihin. Mainittakoon hauskana yksityiskohtana, että saimme vastauksesi aikana puhelun studioon Savukoskelta. Reinhold Laaksonen… tai siis nimimerkki Savua ilman tulta ilmoitti, että hän muisti tänään takkahommissa yllättäen aukaista myös pellit. Mutta minä olen siis Anne Hukkaovi ja nyt me annamme vuoron iloisille norjalaisille pelimanneille. Dorfagent Linkoranta

MAASEUTUPLUS 1/2015

33


LAKIMIEHEN NURKKA

Yleishyödyllisten yhdistysten saamat testamentit ja lahjat

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudellisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä. Suomen Kylätoiminta ry tarjoaa jäsenyhdistyksilleen maksutonta juridista neuvontaa esimerkiksi yhdistyslain, yhdistyksen verotukseen, yhdistyksen hallintoon, yhdistysten sääntöihin, työlainsäädäntöön ja erinäisiin sopimusasioihin liittyen. Palvelu tapahtuu pääsääntöisesti puhelimitse. SYTYn tarjoama palvelu kattaa 1 tunnin maksuttoman neuvonnan per tapaus. Tommi Siro Lakiasiaintoimisto Siro Linnankatu 18, 20100 Turku puh. (02) 2522 242 / 040-5507635 Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

34

MAASEUTUPLUS 1/2015

Perintö- ja lahjaverolaissa ei ole määritelty yksityiskohtaisesti, mitä yleishyödyllisellä yhdistyksellä tarkoitetaan. Esimerkkeinä yleishyödyllisyydestä on mainittu muun muassa taiteellinen, tieteellinen, kotimaista elinkeinoelämää edistävä tai muu yleishyödyllinen tarkoitus. Viime kädessä kysymys on aina tapauskohtaisesta harkinnasta. Olen jo aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt kysymystä yleishyödyllisyydestä, joten en käsittele tätä aihepiiriä enempää. Perintö- ja lahjaverolain 2.1 §:n mukaan perintö- tai lahjaveroa ei suoriteta sellaisesta omaisuudesta, joka yleishyödyllisen yhdistyksen sääntöjen mukaan sen toiminnan lakattua on siirtynyt toiselle yleishyödylliselle yhdistykselle. Sama koskee omaisuutta, joka lahjana tai testamentilla on annettu yleishyödylliselle yhdistykselle. Suomea pidetään yleisesti yhdistysten luvattuna maana ja yhdistyksiä on Suomessa lukumääräisesti erittäin paljon. Yhdistysrekisteritietojen mukaan Suomessa oli 31.12.2010 yhteensä 131 738 rekisteröityä yhdistystä. Yhdistysten toiminnan aktiivisuudessa on kuitenkin merkittäviä eroja ja todennäköisesti myös passiivisten yhdistysten lukumäärä on suuri. Viime vuosien trendi on ollut yhdistysten yhdistyminen, joka luonnollisesti saattaa karsia yhdistysten lukumäärää, mutta johtaa parhaimmassa tapauksessa voimien yhdistymiseen ja entistä aktiivisempaan yhdistystoimintaan. Resurssien yhdistämisellä on lisäksi mahdollisuus saavuttaa taloudellisesti vankemmalla pohjalla olevaa toimintaa. Omassa työssäni olen havainnut yllä mainitun kehityksen, jossa kylätasolla on haluttu keskittää resurssit yhteen yhdistykseen. Esimerkiksi nuorisoseuran ja

maamiesseuran toiminta on yhdistetty ja seurojen toimintaa jatkavan yhdistyksen sääntöjä on muutettu aiempaa monipuolisemman yleishyödyllisen toiminnan mahdollistamiseksi. Yllä kuvatussa prosessissa on syytä ottaa huomioon perintö- ja lahjaverolain säännökset, jotka mahdollistavat omaisuusmassojen verovapaan siirtämisen lakkaavasta yhdistyksestä toimintaa jatkavalle yhdistykselle. Tämä on merkittävä etu, jota hyödyntämällä on mahdollista luoda paikallisella tasolla paremmat taloudelliset edellytykset monipuoliselle ja vireälle yhdistystoiminnalle. Yhdistystoiminta vankemmalla rahoituspohjalla lisää varmasti paikallista kiinnostusta yhdistystoimintaa kohtaan. Oleellista on, että toiminnan myötä paikalliset asukkaat kokevat hyötyvänsä toiminnasta ja kokevat, että he voivat yhdistyksen kautta vaikuttaa oman lähiympäristönsä olosuhteisiin. Näin on positiivinen kierre valmis. Mitä tärkeämmäksi ja merkityksellisemmäksi yksittäiset henkilöt kokevat paikallisen yhdistystoiminnan, sitä herkemmin he ovat myös valmiita tukemaan toimintaa jopa rahallisesti. Tässäkin on otettava huomioon merkittävä veroetu. Kuten yllä on todettu, yleishyödylliselle yhdistykselle annetut lahjoitukset ja testamenttien kautta saadut varat ovat perintöja lahjaverosta vapaita. On syytä myös muistaa, että vireä paikallinen yhdistystoiminta yhdistettynä yhdistyksen vankempaan taloudelliseen tilanteeseen luonee hyviä mahdollisuuksia kehittämishankkeiden toteuttamiseksi, joiden avulla voidaan saada aikaiseksi merkittäviä parannuksia paikallisella tasolla.


Suomen Kylätoiminta ry (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rf Lupajantie 1 25500 Perniö Email: info@kylatoiminta.fi www.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

EUTUP LUS TILA A MA AHSVIHUONEESEEN

A ITSELLESI, KYHDISTYKSELLE TAI KY LÄ TOIMINTA.FI INFO@KY LA UOSI

30EUR / V

SYTYN TOIMISTO:

HANKKEET ja SOPIMUSYHTEISTYÖ:

puheenjohtaja Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 Email: eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

Kyläapu-hanke, projektipäällikkö Juhani Nenonen Puh. 045 111 52 22 Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi

pääsihteeri Risto Matti Niemi Puh. 050 599 5229 Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi

LEADER-asiamies: Heli Walls Puh. 045 327 1117 Email: heli.walls@kylatoiminta.fi

kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa Puh. 050 592 2726 Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi

JÄSSI-jätevesihanke (hanke toistaiseksi katkolla) Jätevesineuvoja Kirsi Mäkinen Puh. 045 881 4200 Email: kirsi.makinen@jatevesihanke.fi

toimitussihteeri/tiedottaja Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi talouspäällikkö Tuomas Rokka Puh. 045 133 5391 Email: tuomas.rokka@kylatoiminta.fi

SVENSK BYASERVICE: Svenska Studiecentralen Handelsesplanaden 12 B 17 65100 VASA Ann-Sofi Backgren ann-sofi.backgren@sfv.fi

toimistosihteeri, Kyläapu-hankkeen projektisihteeri Marianne Lemettinen Puh. 045 887 1511 Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi

YHTEYSTIETOJA kansainvälisiin JÄRJESTÖIHIN:

European Rural Community Alliance: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö, joka toteuttaa kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilöt: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) ja Peter Backa European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Raisa Ranta. Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden järjestö. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elinvoimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä. MAASEUTUPLUS 1/2015

35