Issuu on Google+

+

MAASEUTU kylät&korttelit

2/2014

TEEMANA MAASEUTUTUTKIMUS

MILTÄ NÄYTTÄÄ SUOMALAINEN MAASEUTU? Maaseutukatsaus 2014: Maaseutu on kokonaisuudessaan innovatiivista aluetta. vuoden professori Professori Pertti Alasuutari: "Maalla asumisen viehätys on kyläyhteisöissä" KEISTIÖ GÅR IN FÖR NÄR-EL Energiplaner och förena ansträngningarna att skapa hållbara öar i Europa.


PÄÄKIRJOITUS

Maaseutu ja kaupungit aitoon vuoropuheluun

Professori Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittajana. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänellä on ollut enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlastensa kanssa sekä kylä- ja Leader-asioiden parissa. eero.uusitalo@kylatoiminta.fi puh. 040 541 9916

"Todellisia eroja kaupungin ja maaseudun välillä on vähän. Eikö kannattaisi yhdessä viedä paikalliskehitystä eteenpäin? "

2

MAASEUTUPLUS 2/2014

Maaseutua ja kaupunkia käsitellään julkisuudessa enemmän erojen kuin yhdistävien seikkojen kautta. Tämä on harmillista, sillä yhteisten etujen avulla olisi saavutettavissa paljon uusia avauksia ja tuloksia. Suomen Kylätoiminta ry:n tuorein kehittämisohjelma nimeää neljä paikallisen kehittämisen työmuotoa: kylätoiminta, kaupunginosatoiminta, Leader-työ ja lähidemokratia. Käytännön kehitystyössä ne voidaan kytkeä hyödylliseen vuorovaikutukseen. Kylä- ja kaupunginosayhdistyksissä ollaan kiinnostuneita vaikuttamaan kunnan päätöksentekoon omissa paikallisissa asioissa, vahvistamaan yhteisöllisyyttä tapahtumien ja tiedonvälityksen kautta ja ratkaisemaan asuinalueen arkisia pulmia. Selviä kaupungin ja maaseudun eroja on vain teemoissa, joihin tartutaan, koska tarpeet ovat erilaiset. Se ei ole tärkeä kehittämistyön muotoja erotteleva tai yhteistyötä vaikeuttava tekijä. Leader menettelytapana soveltuu hyvin erityyppisille alueille. Se tarttuu paikallisiin pulmiin, auttaa uusia ja alkavia yrityksiä liikkeelle sekä vahvistaa monin tavoin kansalaisten ja yhdistysten aktiviteetteja. Miksi sitten Leaderin soveltamista kaupungeissa vierastetaan, jopa vastustetaan? Kaupunkilaiset halutaan alistaa hallinnon – kaupungin tai maakunnan - päätöksille, kun maaseudulla yksityinen ja julkinen mobilisoivat rintarinnan ja tasa-arvoisesti voimavaroja yhteiseksi hyväksi. Kansalaisina demokratiassa maaseudun ja kaupungin asukkailla ei pitäisi olla eroa. Nyt eroja vielä on kaupunkilaisten vahingoksi. Euroopan unionin perusteltu tavoite laajentaa Leaderin soveltaminen myös kaupunkeihin näyttää aiheuttavan jäsenmaissa

vastahankaista ja lähes aina hallinnosta kumpuavaa valtapoliittista keskustelua. Perusteettoman keskustelun välivaiheesta on päästävä nopeasti eroon ja saatava Leader käyttöön kaikkialla aluetyypistä riippumatta. Sitä edellyttävät demokratia ja paikallisesta kehitystyöstä saatavat tulokset. Lähidemokratia on kansalaistoimijoiden ja julkisen vallan yhteisesti sopimaa toimintaa. Se on yksi keskeinen paikallisen kehittämisen elementti. Se ei tietenkään rakennu pelkästään kylä- ja kaupunginosayhdistysten tai Leader-työn varaan. Lähidemokratia nojaa laajaan paikallistoimijoiden kenttään. Paikallisen kehitystyön vastuunkantajat ovat tärkeitä lähidemokratian onnistumisen takaajia. He ovat yhteisesti päätettyjen asioiden toteuttajia. Kunnan kannattaa järjestää niin harvan kuin tiiviin asutuksen osa-alueilleen lähidemokratia, joka kannustaa paikallistoimijoita vastuunkantoon ja toimintaan. Todellisia eroja kaupungin ja maaseudun välillä on vähän. Eikö kannattaisi yhdessä viedä paikalliskehitystä eteenpäin? Voittajia olisi kolme: kaupungin asukkaat, maaseudulla asuvat ja molempia väestöryhmiä yhdistävä kunta. Neljän elementin toimintaverkostossa riittää myös maaseutu- ja kaupunkitutkijoille yhteistä selvitettävää. On enemmän kuin todennäköistä, että tutkijoiden yhteistyöllä saavutetaan uusia tuloksia, maaseudun ja kaupungin rajat rapisevat ja näiden vuorovaikutuksesta saadaan paljon irti, koska hallinto- ja ohjelmarajat eivät enää estä. Eero Uusitalo


KYLÄTOIMINNAN, LEADERTYÖN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA

P LUS EUTUNEESEEN S A A M TI LA ASI, KAHVIHUOKSELLE

E TY ITSELL KY LÄYHDIS I TA TA.FI TOIMINSI A L Y K INFO@ UR /VUO

SISÄLLYSLUETTELO

30E

SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN, STADSANDELARNAS OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

Suomen Kylätoiminta ry Byaverksamhet i Finland rf

Willa Elsa, Meijeritie 2 25410 Suomusjärvi www.kylatoiminta.fi info@kylatoiminta.fi yhteistyössä: maaseutuverkostoyksikkö landsbygdsnätverket

www.maaseutu.fi

+

MAASEUTU kylät&korttelit

2/2014

PÄÄKIRJOITUS: MAAseutu ja kaupungit aitoon vuoropuheluun 2 pääsihteerin palsta: suomen kylätoiminta kansainvälisellä areenalla 4

Svenska studiecentraleN ruotsinkielinen opintokeskus

ajankohtaista 5

www.ssc.fi

kolumni: Vaivaistalon varjo väistyy 6

päätoimittaja Chefredaktör

käytännön maaseudusta tieteellisesti 7

Eero Uusitalo Puh. 040 541 9916 eero.uusitalo@kylatoiminta.fi

tutkija kurkistaa paikallisen vaikuttamisen kentälle 8 kolumni: katsotaan miten päästään perille 9 miltä näyttää suomalainen maaseutu ja sen tulevaisuus? 10

Toimitussihteeri, taitto redaktör

Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi / info@kylatoiminta.fi

kyläkauppa hengittää yhteisön tahtiin 12 pienten koulujen asialla 13 maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR 14 kokemuksia kuntaliitoksista 18

tilaukset prenumarationer

kuinka maaseutu uudistuu? 20

Tiina Lehto Puh. 045 120 2302 tiina.lehto@kylatoiminta.fi

innovatiivisilla ideoilla ja vanhaa kunnioittaen 22

ilmestyy Utkommer

sähköinen tukihaku auttaa ja opastaa 26

Maaseudun kehittyminen vaatii vahvaa tutkimusta 24 maataloustuottajat ja leader-ryhmät tiivistävät yhteistyötään 25

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år 30 EUR / vuosi /år

triple-innovationer krävs! 28

ilmoitusmyynti annonser

keistiö går in för när-el 30

Mediamyynti Viljanen T:mi Puh. 0400 560 506 ilmoitukset@mediamyynti.inet.fi

petri rinne väistyy elardin presidentin paikalta 32

gör det annorlunda! 29

pakina: kielipoliisi voimaantuu 33 lakimiehen nurkka: uutta paikallista aktiivisuutta yhdistyksiä perkaamalla 34

Painopaikka Tryckeri

Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero ISSN 1457-7240 KANSI OMSLAG: EERO PITKÄNEN info@eerojohannes.com MAASEUTUPLUS 2/2014

3


PÄÄSIHTEERIN PALSTA KANNANOTTO

Suomen kylätoiminta kansainvälisellä areenalla Kansainvälisessä toiminnassa näkyvät suomalaisen paikallistoiminnan arvot sekä eettiset periaatteet. Lähidemokratia, avoimuus, erilaisuuden kunnioitus, paikallinen identiteetti ja kulttuuri, solidaarisuus, tasa-arvo ja yhteisöllisyys ovat perusarvoja myös kansainvälisessä kylätoiminnassa. Monikulttuurisuus on kansainväliselle toiminnalle hyvä lähtökohta, ja sen edistäminen on myös yhteiskuntapoliittisesti tärkeää. Kylätoiminnan kansainvälisessä työssä on kaksi toiminta-aluetta. Toinen on suoraa hyötyä ja palveluja: Kansainvälisellä toiminnalla hankitaan kokemusta, näkemystä, uusia toimintatapoja, tietoa, yhteistyöosapuolia ja yhteishankkeita. Toiminta on myös kansainväliseen toimintaympäristöön vaikuttamista, sillä se joka tapauksessa vaikuttaa paikalliskehittäjiin ja toimintaedellytysten parantamisessa. SYTY auttaa jäsenistöään ja yhteistyötahojaan uusien kansainvälisten yhteyksien löytämisessä.

Risto Matti Niemi on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n pääsihteerinä vuodesta 2006 ja hän on aktiivisesti mukana myös kaupunginosatoiminnassa. ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi puh. 050 599 5229

4

MAASEUTUPLUS 2/2014

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) ja sen kautta kylätoimintaliike ja paikallinen kehittäminen ovat jäsenenä ja aktiivisena toimijana useissa eurooppalaisissa maaseudun asiaa ajavissa yhteistyöjärjestöissä. Näitä ovat ELARD, ERA, ERCA, HNSL ja PREPARE. ELARDin (European LEADER Association for Rural Development, vpj. Petri Rinne) tavoitteena on vahvistaa LEADER-toimintatapoja. SYTYn jäsenyyden kautta Suomen kaikki 55 Leaderryhmää ovat ELARDin jäseniä. SYTY on järjestön toiminnassa tiiviisti mukana ja haluaa kehittää ELARDia suomalaisia Leader-ryhmiä paremmin palvelevaksi, Leader-toiminnan vahvaksi eurooppalaiseksi eduntekijäksi ja uuden ERCAn jäseneksi. TŠekki toimii järjestön puheenjohtajamaana vuonna 2014 Suomen siirtyessä varapuheenjohtajamaaksi. ERA (European Rural Alliance, sihteeri Peter Backa) on maaseudun kansalaisyhteiskunnan, kylän ja asukkaan ääni EU:ssa. Se perustettiin ja rekisteröitiin Suomessa vuonna 2005. ERA yhdistyy ERCAn (Euroopan kylätoiminnan yhteistyöjärjestö) kanssa ja vuoden 2014 alkupuolella yhteisjärjestön nimeksi tulee ERCA, European Rural Communities Alliance. Uusi ERCA yhdistää toiminnalliset ja poliittiset tavoitteet sekä järjestäytyy paremmin kylien ja asukkaiden äänenkantajana ja tukijana. Järjestön kotipaikaksi tulee Ruotsi. ERA

kuitenkin saattaa loppuun vuoden 2014 aikana aloitetut hankkeet, minkä jälkeen yhdistyminen voi tapahtua virallisesti. ERCA (European Rural Community Association, hallituksen jäsen Kim Smedslund) on Euroopan kylätoimintajärjestöjen yhteistyöjärjestö. Se on periaatepäätöksellä perustettu keväällä 2008 ja rekisteröity Ruotsin yhdistysrekisteriin vuonna 2009. ERCAn toimintaa kylätoiminnan sanansaattajana EU:n jäsenmaissa tai jäsenyyttä hakevissa maissa vahvistetaan. Vuosikokous marraskuussa 2013 vahvisti ERAn ja ERCAn yhdistymisen tänä vuonna. HNSL-järjestössä (Hela Norden ska Leva, hallituksen jäsen Risto Matti Niemi) ovat keskeisiä yhteistyökumppaneita SYTYn pohjoismaiset sisarjärjestöt, kuten Hela Sverige Ska Leva (HSSL) sekä Ruotsin ja Tanskan maaseutuverkostoyksiköt. HNSLjärjestö rekisteröitiin vuonna 2008 Ruotsin yhdistysrekisteriin. Järjestön puheenjohtajuus kiertää jäsenmaiden kesken. Ruotsi jatkaa puheenjohtajamaana vuonna 2014. PREPARE (Partnership for Rural Europe, yhteyshenkilö Kim Smedslund) on epävirallinen kansallisten maaseudun kehittämisorganisaatioiden asiantuntijaverkosto. Tavoitteena on synnyttää uusia kansalaisjärjestöverkostoja EU:n jäsenyyttä tavoittelevissa maissa. Toiminnan painopiste on tällä hetkellä Balkanilla. Suo-men kannalta PREPAREn yhteistyöavaus Venäjälle on erittäin mielenkiintoinen. PREPARElla on edustus jatkossakin EU:n neuvoa-antavissa elimissä ja sen toiminta jatkuu näillä näkymin ainakin vuoden 2014 loppuun. Suomen kylätoimintaliike on mukana kansainvälisessä toiminnassa, jossa eurooppalaisia toiminnan rakenteita muodostetaan ja maaseudun paikallisen kehittämisen asemaa vahvistetaan yhteiskuntapoliittisesti. Kansainvälisen toiminnan perusideologia on toisten maiden kulttuurien ymmärtäminen ja mahdollisten konfliktien ratkominen jo ennen niiden puhkeamista. Tämä perustuu kansojen väliseen ystävyyteen ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Risto Matti Niemi


EISIN T N YÖ LÄM Y K 14 DEN A 20 T 14 N VUO Ä 20 KU L Y Ä! EN K NISS D N Y O Ä U JA V AT K V O inta.fi NAT m i N I o t L a -VA .kyl www

AJANKOHTAISTA

http://nordicruralities.rural.no/

KEVÄÄN TAPAHTUMIA

AJANKOHTAISTA SYTYSSÄ

9.4 ja 3.6 klo 13.00

SYTYn Kyläapu-hanke sai jatkoa ja hanke pyörii vuoden 2014 loppuun saakka. Leader-asiamiesten Heli Wallsin ja Kim Smedslundin työnjakoa hieman muutetaan ja jatkossa Walls toimii osa-aikaisena 60 %:n ja Smedslund 40 %:n työpanoksella hankkeen kokonaistyöajasta. Kylätoiminnan ja Leader-ryhmien valtakunnallinen ohjelma valmistui keväällä 2008 ja ohjelmaa on toteutettu nyt lähes kuusi vuotta. Ohjelman viimeinen toteumamuistio tarkistettiin hallituksessa ja se on nähtävissä verkossa: http:// www.kylatoiminta.fi/fi/kylatoiminta/yleistae.html Paikallisen kehittämisen valtakunnallisen ohjelman luonnos on ollut syyskokouksen jälkeen lausuntokierroksella. Valmisteluryhmä on ottanut lausunnot huomioon ja työstänyt lopullisen ohjelmaehdotuksen, jonka hallitus hyväksyi kokouksessaan. Ohjelman taiton jälkeen se toimitetaan painettavaksi ja se on jaettavana kevätkokouksessa sekä SYTYn verkkosivuilla huhtikuussa. Kevätkokous käy keskustelun ja päättää ohjelman kahden ensimmäisen toteutusvuoden painopisteet. Suomen Kylätoiminta ry ja Kuntaliitto etsivät Vuoden Kylämyönteisintä kuntaa. Valinta julkaistaan syyskuun kuntamarkkinoilla, viime vuonna kunnia meni Tammelaan. Lisätietoja löytyy SYTYn ja Kuntaliiton sivuilta. Vuoden Kylää, Kylätoiminnan tiennäyttäjiä, Vuoden maaseututoimijaa sekä Vuoden maaseutukasvoa haetaan parhaillaan! Palkitseminen tapahtuu 30.31.8.2014 LOKAALIjuhlaseminaarin yhteydessä Keski-Suomessa, Hankasalmen Revontulessa. Tervetuloa juhlimaan kanssamme!

SYTYN HALLITUKSEN KOKOUS, helsinkI

17.-19.3., 1.-3.4., 19.-21.5., 10.-12.6. ja 9.-11.9.

MAASEUTUVERKOSTON ALUEELLISET INNOVAATIOLEIRIT Lue lisää ja ilmoittaudu: www.maaseutu.fi 29.4.2014

SYTYN KevätKOKOUS, HELSINKI

Kevätkokouksessa jäsenjärjestöt arvioivat viime vuoden toimintaa sekä linjaavat Paikallisen kehittämisen valtakunnallisen ohjelman seuraavien kahden vuoden painopisteet. 12.-13.4.2014

leader-foorumi Leader-ryhmien oma foorumi järjestetään lounaasta lounaaseen. Paikka ja tarkempi ohjelma selviävät myöhemmin, ks. www.kylatoiminta.fi. 14.-15.5.2014

kylätoiminnan valtakunnalliset neuvottelupäivät, TAMPERE Perinteikkäät Valtakunnalliset kylätoimijoiden neuvottelupäivät järjestetään keväällä hotelli Cumuluksessa. Lisätietoja ohjelmasta kevään aikana.

HUOM! LOKAALI-juhlan päivämäärä on muuttunut! Juhla on 30.-31.8. Hankasalmella.

SYTY-LAATIKKO

MAVE-LAATIKKO

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) toimii paikallista kehittämistä edistävien järjestöjen, kylien sekä Leader-ryhmien eduntekijänä. SYTY on läheisessä yhteistyössä mm. eduskunnan, ministeriöiden ja virastojen kanssa. SYTY tarjoaa jäsenilleen koulutusta, neuvontaa, hanketukea, viestintää ja lainopillista tukea: Ilmaista juridista neuvontaa (1h), lisää taka-aukeamalla.

Maaseutuverkoston toiminnasta säädetään Euroopan unionin neuvoston maaseudun kehittämisasetuksella. Maaseutuverkoston neljä päätehtävää - viestintä, koulutus, hyvien käytäntöjen kerääminen ja levittäminen sekä kansainvälistymisen edistäminen - on määritelty Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa. Maaseutuverkosto välittää tietoa maaseudun kehittämisohjelman mahdollisuuksista.

Seuraa SYTYn toimintaa verkossa: www.kylatoiminta.fi www.facebook.com/SuomenKylatoimintaRy

Seuraa Maaseutuverkostoa verkossa: www.maaseutu.fi www.facebook.com/JaljetTulevaisuuteen

MAASEUTUPLUS 2/2014

5


KOLUMNI

Vaivaistalon varjo väistyy

Arto Ojakangas havainnoi maaseudun elämää Eskolan kylässä. Arto tunnetaan seuduillaan kirjailijana, mutta viralliset työvuotensa hän on viettänyt mm. maanviljelijänä, toimittajana ja sahatyömiehenä. www.artoojakangas.fi

6

MAASEUTUPLUS 2/2014

Vielä minun kaukaisessa lapsuudessani aika monessa talossa asui kolme sukupolvea saman katon alla. Mummot ja papat pidettiin hyötykäytössä mahdollisimman pitkään. Ja sitä nuo vanhukset myös halusivat, olla hyödyksi, olla tarpeellisia. Heidän suurin pelkonsa oli vanhainkotiin, vaivaistaloon joutuminen. Maailma on muuttunut rajusti. Maatiloillakaan ei enää kuuhkaile muoreja eikä vaareja. Homma on muuttunut teolliseksi eikä heistä enää mitään hyötyä olisikaan. Nykyvanhustenkin kuulee joskus esittävän toivomuksen, että kunhan välttyisi vanhainkodilta. Viime aikoina mediassa esiin tuodut tapaukset pitkistä vaipanvaihtoväleistä, läpinäkyvistä velleistä ja ylenmääräisellä työllä kireäksi kiusatuista hoitsuista ovat lisänneet pontta kyseisiin toiveisiin. Suuressa viisaudessaan maan hallitus on päättänyt säästösyistä vähentää vanhusten laitoshoitoa. Päätöksen myötä vaivaistalon haamu liukuu kauemmaksi. Tällainen pikapuoliin vanhukseksi valmistuva (ellei kuolema pelasta) voi olla suhteellisen turvallisin mielin. Kotona asumista tuetaan ja pahimmassakin tapauksessa vanhuus kuluu palvelutalossa. Vanhustenhoitoon minulla ei ole muuta kokemusta kuin se, että olen jonkin verran muhinoinut erään meillä liki neljäkymmentä vuotta asuneen hoitoapulaisen kanssa. Hän on kulkenut työssä vanhainkodilla, jota kylläkin nimitetään virallisesti palvelukeskukseksi ehkä siksi, että asukkaat eivät tuntisi itseään vanhoiksi. Kyseisen pätkätyöllistetyn mukaan hänen reilun kymmenen vuoden mittaisen uransa aikana vanhusten keskimääräinen kunto on koko ajan huonontunut. Kun kysyin em. hoitoihmiseltä olisiko mahdollista, että nykyisiä vanhainkodin asukkaita palautettaisiin takaisin luontoon, hän sanoi, että hänen mielestään yksikään ei pärjäisi kotonaan eikä todennäköisesti edes palvelutalossa. Iso osa asukkaista makaa liikuntakyvyttöminä, iso osa niistä, jotka vielä liikkuvat, ei

tiedä miksi ja minne ovat menossa. Eli täysin perään katsottavaa porukkaa. Jotta hallituksen laitoshoidon vähentämistavoite saavutettaisiin pitäisi päästä siihen, että ns. laitoskamaa ei enää tule. Kun vanhusten määrä vääjäämättömästi lisääntyy, äkkinäinen tulee ajatelleeksi, että vaikka nykyvanhuksista iso osa on hyväkuntoisia ja terveydestään huolehtivia, löytyy kasvavasta joukosta ainakin nykyinen määrä laitoshoitoa tarvitsevia. En jaksa uskoa ainakaan kovin nopeisiin säästöihin. Silti kulujen vähentämiseen pitää epäilemättä pyrkiä, vaikka vain sen vuoksi, että laitoshoidon tarve ei nykyisestään kovin paljoa kasvaisi. Koska hallitus ei voi määrätä ihmisiä pysymään nuorina eikä edes keski-ikäisinä saati parantumattomasti terveinä, pitäisi satsata ankarasti toimintakyvyn ja vireyden säilyttämiseen. Se olisi perusteltua myös puhtaasti inhimilliseltä kannalta. Jokainen normaali ihminen on tyytyväisimmillään asuessaan kotonaan. Tyytyväinen ihminen säilyttää paremmin toimintakykynsä ja elinvoimansa. Siksi pitäisi pystyä tukemaan myös sen syrjäkylän syrjäkolkalla sijaitsevan vanhuksen kotona asumista. Tämän suuntaisia ajatuksia ovat esittäneet monet, joiden asiantuntemus on vankemmalla pohjalla kuin minun pelkkään hoitoapulaisen kosketteluun perustuva. Joku esitti, että järjestöt tekisivät sitä vapaaehtoisvoimin. Se olisi suotavaa, mutta pelkästään vapaaehtoisten varaan hommia ei voi jättää. Kyllähän niille herttaisille mummoille ja leppoisille vaareille voi joissakin tapauksissa löytyä asioiden hoitaja, lenkkikaveri, teatteriseura… Mutta kun ne vittumaisetkin vanhukset pitäisi hoitaa. Rahallista panostusta siis tarvittaisiin. Pitäisi palkata ihmisiä. Satsata. Vaan kun ei olla satsaamassa vaan säästämässä. Kotona asumisen tukeminen toisi varmasti säästöjä, mutta ei niitä huomenna tule vaan vasta tulevaisuudessa. Ja poliitikkojen tulevaisuus on tunnetusti vaalikauden mittainen. Arto Ojakangas


TUTKIMUS

Käytännön maaseudusta tieteellisesti Maaseudun uusi aika -yhdistys on lähes viidentoista vuoden ajan edistänyt suomalaista maaseutututkimusta ja maaseudun kehittämistä. Tutkijat, viranhaltijat ja kehittäjät jakavat keskenään ajatuksia vuosittaisissa tapaamisissaan sekä MUA-lehtensä sivuilla. Sillä on myös tärkeä yhteiskunnallinen rooli tutkimustiedon levittämisessä. Maataloudesta erottuakseen

1990-luvun alkupuolella tutkijat halusivat perustaa oman maaseutututkimukseen keskittyvän aikakauslehden. Ajatuksena oli laajentaa näkökulmaa maataloudesta koko maaseutua tarkastelevaksi. Näin Maaseudun Uusi Aika -lehti otti ensiaskeleensa. Johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden turvaamiseksi päätettiin vuonna 1999 perustaa Maaseudun uusi aika -yhdistys lehteä hallinnoimaan. Lehden sivuilta löytyy arvosteltuja tieteellisiä artikkeleita, kevyempiä katsauksia, kirja- tai elokuva-arvosteluita sekä henkilöhaastatteluja. Tarkoituksena on esitellä laajoja, tieteellisesti käsiteltyjä tutkimuksia ja aineistoja tiiviimmin tai hieman kevyemmin kuin kokonaiset tutkimusraportit ja väitöskirjat, sekä käydä keskustelua tarpeellisista aiheista maaseutuun tai maaseutututkimukseen liittyen. Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa. Samanhenkiset kokoontuvat

1990-luvun alussa järjestettiin myös ensimmäiset tapaamiset maaseutututkijoiden kesken. Halu tarkastella maailmaa maaseudun näkökulmasta oli kova. Pienen porukan tapaamisista on ehtinyt vuosikymmenten saatossa paisua lähes sadan maaseudun tutkijan, kehittäjän ja viranhaltijan vuosittainen Maaseutututkijatapaaminen. Aina elokuussa järjestettävä ja kenelle tahansa maaseudusta kiinnostuneelle avoin tapaaminen kiertää eri puolilla Suomea. Tänä vuonna vuorossa on Pieksämäki, aiemmin on tavattu muun muassa Mikkelissä, Utössä, Kaarinassa, Karstulassa, Kuhmossa ja Paltamossa. Yksi tapaamisen antoisimmista tekijöistä onkin se, että tutkijat, kehittäjät ja viranomaiset kokoontuvat säännöllisesti käymään yhteistä keskustelua saaduista tutkimustuloksista sekä tulevista tutkimustarpeista. Miksi maaseutua käsittelevää tutkimusta?

Maaseutuun liittyvät uutisotsikot kirkuvat helposti lähinnä maataloustukien suursaajista, susijahdeista, pitkistä etäisyyksistä ja eläinkuljetuksista. Jotta maaseudusta välittyisi analyyttisempaa ja monipuolisemmin tarkasteltua tietoa, on sitä pystyttävä tuottamaan tutkimuksella. Tutkimuksilla ja tutkimustuloksilla on suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja päätöksenteossa, koska niihin mielellään vedotaan päätöksiä valmisteltaessa ja perustellessa. Mutu-tiedon väheneminen on lisännyt maaseudun painoarvoa, vaikkakin yleisen maaseutuosaamisen tason nostamisessa on yhteiskunnallisesti vielä kovasti työtä. Niihin talkoisiin tarvitaan meistä jokaista! Näissä talkoissa MUA-yhdistys haluaa hoitaa oman tonttinsa tutkimuksen osalta. Heli Siirilä Maaseudun uusi aika -yhdistyksen hallituksen jäsen v. 2009-

Kuva: Sakari Piippo

Vuoden professori Pertti Alasuutari: Maalla asumisen viehätys on kyläyhteisössä Tammikuussa vuoden professoriksi nimitetty yhteiskuntatieteilijä, sosiologian professori Pertti Alasuutari on tutkinut maaseudun mielikuvia. Tutkimuksista käy ilmi, että käsitykset maaseudusta ovat vanhentuneita. Maaseudun yhteisöllisyys ja kyläyhteisöt ovat Alasuutarin mukaan merkittävä osa maalla asumisen viehätystä. Maaseutu on muuttunut. Nykyään suurin osa maalla asuvista ei ole missään tekemisissä maatalouden kanssa, mutta silti nämä kaksi asiaa yhdistyvät mielikuvissa vahvasti toisiinsa. – Tutkimuksistani käy ilmi, että suomalaisten käsitykset maaseudusta ovat vanhentuneita. Maalaisia pidetään edelleen vähän hitaampina ja erilaisina kuin cityihmisiä. Ja maaseutuun todellakin liitetään vahvasti maatalous. Toisaalta, julkinen puhe maaseudusta on alkanut 2000-luvun mittaan heijastaa aikaisempaa paremmin sitä, että kaupungeissa töissä käyvät muodostavat suuren valtaosan maaseudulla asuvista. Alasuutari toteaa, että todellisuudessa maaseudulla asuu samanlaista väestöä kuin lähiöissäkin. Heillä on vain hieman enemmän lääniä ja omaa rauhaa kuin rivitalossa asuvalla. Hän asuu itsekin maaseudulla, Lempäälässä Nurmen kylässä. Alasuutarien perhe päätyi muuttamaan Tampereen lähellä sijaitsevasta Pirkkalasta järvenrannalle Lempäälään, kun perhe halusi yhdistää kotona asumisen ja kesämökkeilyn. Alasuutari on itsekin mukana kyläyhdistyksen eri toimikunnissa ja osallistui kyläsuunnitelman tekoon. Mielikuva maalla asumisesta on siis periatteessa väärä. Toisaalta Alasuutari näkee, että nimenomaan maalaisromantiikka houkuttelee ihmisiä muuttamaan maalle. Alasuutarin kirjoittama artikkeli Mielikuvien muutos ja pysyvyys: Maaseutukäsite suomalaislehdissä 2000-luvulla ilmestyi Maaseudun Uusi Aika -lehdessä vuonna 2011. -Kaipaisin enemmän tutkimusta arkielämästä. Laajemmin ottaen tarvittaisiin kunnon tutkimusohjelma, joka käsittelisi monipuolisesti lähiökehien ulkopuolelle eli haja-asutusalueille suuntautuvaa "elämäntyyliperusteista" muuttoliikettä ja sen vaikutuksia. Pipsa Salolammi Suomen Kylätoiminta ry MAASEUTUPLUS 2/2014

7


TUTKIMUS

"On ollut hämmentävää havaita, kuinka paljon merkitystä näyttää olevan yksittäisillä henkilöillä – heidän asenteillaan, esimerkillään ja puhetyylillään"

Tutkija kurkistaa paikallisen vaikuttamisen kentälle Käynnissä on kuntarakenneuudistuksen laukaisema useiden eritasoisten ja läpileikkaavien rakenteiden sekä yksilöiden välinen neuvotteluprosessi, jonka lopputuotokseksi tavoitellaan – mitä? Tavoitteenmäärittely onkin sitten riippuvainen siitä keneltä kysytään, mitä kysytään, ja ennen kaikkea, miten kysytään. Kuntarakenneuudistuksen velloessa puhutaan osallisuudesta ja lähidemokratiasta, kenties myös tekemisen demokratiasta. Yläkäsitteiden alle hahmotellaan muun muassa aluelautakuntia, neuvottelukuntia, ohjausryhmiä ja pitäjäneuvostoja. Tavoitteena on taata lähellä tuotettavien ja saavutettavien hyvinvointipalvelujen säilyminen yhä laajenevissa ja moniulotteisemmissa suurkunnissa. Yksinkertaisimmillaan kyse on ihmisistä, jotka pyrkivät vaikuttamaan oman paikkansa tulevaisuuteen. Monimutkaisimmillaan kyse on abstrakteista käsitteistä, joita eri asemissa olevat ihmiset käyttävät eri tavoin tarkoituksiinsa. Tutkijat ovat tottuneita kyselijöitä. Mutta kun tutkijan ihmettelyn kohteena ovat rakenteita muokkaavat erilaiset yksilöt moninaisine näkökulmineen, ei kysymysten esittäminen olekaan niin systemaattisen yksinkertaista. On tutustuttava ja tunnettava se elämisen kenttä, josta uutta tietoa toivoo löytävänsä. On kuunneltava ja aistittava ennen kuin voi esittää oikein muotoiltuja kysymyksiä. Vielä sitäkin ennen on löydettävä tie hajallaan ja tutkijankammiosta katsottuna piilossa sijaitsevien tutkimuskohteiden luokse. Ensimmäisen askeleen ottamiseen auttaa huomattavasti, jos apuna on kentän tunteva yhteistyökumppani. Pohjois-Savon kentän kuntiin ja kyliin minut johdatti Koillis-Savon alueella toimivan paikallisen Leader-toimintaryhmän, Kalakukko ry:n, Asukkaan Ääni -hankkeen projektipäällikkö Päivi Hagman. Asukkaan Ääni -hankkeen kautta tiedotetaan alueen lähidemokratiaprosessin kulusta ja tuodaan tietoa muualta alueen eri toimijoiden käyttöön. Tiedonvälittäjäroolin lisäksi kehittämishanke osallistuu Kuopion mallin rakentamiseen luomalla yhteyksiä liittyvien tai 8

MAASEUTUPLUS 2/2014

jo liittyneiden maaseutumaisten kuntien, vemmälle tutkimuksen kohteeseen. Nämä Kuopion keskushallinnon ja moninaisten havainnot ohjaavat myös tulevaisuudessa yhdistysten välille. Tarkemmin sanottuna esitettäviä kysymyksiä. hanke tuo eri paikoissa ja eri taustoilla toiOn ollut hämmentävää havaita, kuinka mivia ihmisiä yhteen. paljon merkitystä näyttää olevan yksittäiKalakukko ry:n ja Päivi Hagmanin kanssillä henkilöillä – heidän asenteillaan, esisa tehdyn yhteistyön kautta olen päässyt merkillään ja puhetyylillään. Tähän liittyen tutustumaan paikallisiin myös korrektien sanavaverkostoihin tavanomais- "On tutustuttava ja lintojen tärkeys oikeassa ta nopeammin ja syvem- tunnettava se elämisen paikassa oikealle yleisölmin. Seuraamalla mukana kenttä, josta uutta tietoa le on noussut hieman ylAsukkaan Ääni -hankkeen toivoo löytävänsä" lättäenkin esille. Kyse ei kiertämissä tilaisuuksissa, ole niinkään rakenteiden minulle on avautunut mahaiheuttamasta vastakdollisuus päästä kuulolle monipuolisiin kainasettelusta vaan ihmisten erilaisista kokoontumisiin yleisötilaisuuksista yksittavoista lähestyä samaa kysymystä. Kyse täisiin kokouksiin. ei myöskään ole mustavalkoisesta näkeYhteistyö on mahdollistanut myös viralmyksestä, jonka mukaan keskushallinto listen osuuksien ulkopuoliset epäviralliset vastustaisi ja maaseutualueet kannattaikeskustelut ja jaetut pohdinnat. Olen siten sivat monimuotoista hallintaa ja palvelututkijana päässyt kasvottomia asiakirjoja ja tuotantoa suurkuntien sisällä. Ilmiötä voi standardimallin mukaisia haastatteluja syselventää esimerkin avulla. >


aluelautakunnan viisi merkitystä

Termi aluelautakunta on osoittanut ongelmalliseksi. Se liitetään kaikessa epämääräisyydessään kiinteästi juuri Yläkemijoen aluelautakuntamalliin, joka Savon puolella on saanut vaihtelevia sisältöjä. Yhdelle aluelautakunta tarkoittaa byrokratian lisäämistä byrokratian alle. Toiselle aluelautakunta merkitsee vastuun siirtämistä hallinnolta maaseudun asukkaille. Kolmannelle aluelautakunta on kaikkinensa liian raskas ratkaisu. Neljännelle aluelautakunta tuo turvan lähidemokratiasta ja lähipalveluista myös tulevaisuudessa. Viidennelle aluelautakunta on vain termi, johon sisältyy ajatus minkä tahansa muotoisesta keinosta resurssoida rahaa, työtä ja palveluita keskustaajaman ulkopuolisille alueille. Ratkaisu näyttää löytyneen termin muutoksesta: aluelautakunta korvataan termillä Kuopion malli. Pääkaupunkiseudulta kotoisin olevalle pohjoiskarjalaistuneelle maaseutututkijalle savolaisen kentän käymä pitkällinen neuvottelu yhden termin käytöstä ja päätyminen entistä epämääräisemmin hahmottuvaan Kuopion malliin vaikutti kieltämättä ensin varsin kummalliselta. Yleensähän tutkijat ovat niitä, jotka takertuvat termistöihin ja luovat tosielämästä irrallisia teoreettisia käsitteitä. Mutta ideahan piileekin juuri siinä, että erilaisista näkökulmista tulevien keskustelijoiden on ensin löydettävä riittävän neutraali yhteinen termi, jonka alla varsinainen neuvotteluprosessi voi käynnistyä. Yläkäsitteen ei tarvitsekaan tarkoittaa alueen ulkopuolisille yhtään mitään, kunhan neuvotteluprosessiin osallistuvat ja myöhemmin mallin toteuttajat – eli paikalliset toimijat – itse ymmärtävät ja sitoutuvat heidän itsensä luomaan malliin. Tämänhetkinen tilanne Pohjois-Savossa näyttää siltä, että keskusteluyhteys maaseutumaisten liittyvien tai jo liittyneiden kuntien ja keskushallinnon välille on syntynyt. Ainakin kiinnostus monimuotoisia ja paikallisia ratkaisuja kohtaan on herännyt. Yhteisten sanojen ja sisältöjen tapailu on aluillaan. Maija Halonen projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos maija.halonen@uef.fi < Viimeisimmät valtakunnalliset näkemykset Kuopion mallin tueksi toi hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen, joka oli yksi Kalakukko ry:n ja Kuopion kaupungin/Nilsiän neuvottelukunnan järjestämän Lähidemokratiaseminaarin pääpuhujista. www.kalakukkory.fi. Kuva: Päivi Hagman

KYLÄASIAMIEHEN NURKKAUS Tällä palstalla vuorottelevat kolme kyläasiamiestä eri puolilta Suomea ja he pohtivat, miten asiat maaseudulla oikein ovat.

Katsotaan, miten päästään perille ¡Hasta luego, Finlandia!, ¡Hola, Uruguay! Tänään tyttöni lähtee kohti Etelä-Amerikan syksyä ja sen seikkailuja, takaisin Suomeen sitten elokuussa. Edessä 24 tuntia matkustamista, katsotaan, miten päästään perille. Työkseen osin ulkomailla reissaava esikoispoikani vahvistaa kentältä: ”Sinne lähti pikkusisko maailmalle”. Kuopus sentään vielä tupsahtaa seuraavana aamuna kammaristaan ja toteaa: ”Sisko lentää vielä”. Pienimmän matkat risteilevät vielä kotiseudulla, lähinnä kyläkoululle ja takaisin. Kuitenkin kansainvälisyys on lasten elämässä tätä päivää. Myös - ja erityisesti - kyläkouluissa. Kolmosluokkalaisetkin opiskelevat vakioenglannin lisäksi venäjää. Koululla on ennestään yhteistyökoulu Saksassa ja uusin kumppani Petroskoista. Moni asia on mahdollista, kun vain on tahtoa, luovuutta ja taitoa. Samaisena aamuna suuntaan työmatkalle maakuntaan, tutulle reitille. Ajatukset risteilevät maaseudun muutoksessa. Ennen tällä matkalla ajoi neljässä eri kunnassa. Tien varsilla toimi useampi koulu ja kyläkauppa. Muutos on merkinnyt monelle lähtemistä. Ajellessa otan perspektiiviä lähtemiseen omasta suvusta. Mitä mahtoi esiäiti kolmen sukupolven takaa miettiä, kun kaksi tytärtä suuntasi rapakon taakse. He asettuivat sinne pysyvästi. Eikä silloin ollut tekstareita, ei skypeä. Mieleen muistuu tv-uutisiin päätynyt isoisä, kun neljännesvuosisata sitten VR lopetti lättähattuliikenteen. "Se oli ainut liikenne, mitä nyt hevosella. Suurempaan maailmaan pääsi junalla ja rautatiellä-- Kahdentoista aikaan yöllä seisahti (lättähattu) tähän seisakkeelle, siitä lähettiin jatkamaan matkaa.." Hän oli tottunut lähtemään kotiseisakkeelta asioiden perästä Helsinkiin ja palaamaan takaisin samaiseen paikkaan. Jotkut lähtevät palatakseen, toiset jäädäkseen. Eteenpäin ajellessa silmä poimii myös myönteisiä muutoksen hedelmiä. Milloinkas tuohon on pykätty uudistalo? Paikallislehti uutisoi vast’ikään tuosta maatalosta, jossa sukupolvenvaihdoksen jälkeen nuori pari tarttui lypsykarjan pitoon. Yhden kirkonkylän suunnalta häämöttävät myös

Tuula Eloranta Etelä-Savon tuore kyläasiamies kylaasiamies.tuula.eloranta@gmail. com

tehdasrakennukset, jossa nuori toimitusjohtaja-pariskunta jatkaa terhakkaasti pariakin yritystä perustajasukupolven jäljiltä. Tien varteen on putkahtanut monenmoisten maaseutuyritysten kylttejä. Kahdeksan jälkeen alkaa ilmestyä myös kyytiä odottavia lapsia ja nuoria. Parhaillaan ajassamme muhii vaarallinen kulkutauti. Keskittämisestä on tullut mantra. Annettuja totuuksia pitää kyseenalaistaa ja asennemuutos tarvitsee kellokkaita ja uskalikkoja. Ei laumasieluja. Esimerkiksi kuntapäättäjänä ei auta vetäytyä edustamaan puoluetta. Pitää muistaa ensisijaisesti olevansa tietyn kunnan ihmisten valitsema ja vastuussa koko kunnan asuttuna ja elävänä pitämisestä. Virkamiehenä on talouskurjimuksessakin uskallettava sitoa se yksi kuntaeuro Leaderkehittämiseen. Samaan syssyyn voi saada seitsemän muuta euroa kehittämiseen. Autoradiossa joku laulaa sopivasti: ”Jäin kiinni maahan, lapsuusmaisemaan”. Maan tavaksi pitää ottaa maaseutuvaikutusten arviointi. Se on selvä tie esimerkiksi siihen, että jatkossakin kyläkouluissa ja lähikouluissa voi lapsille kasvaa juuret ja siivet. Aikuisina osa heistä asettuu kotiseuduilleen, osa uusille asuinseudulle. Joka tapauksessa tulevaisuuden tekijöinä vuorostaan. Heille on luotava vain onnistumisen edellytyksiä ja eväitä. Pitää olla luottamusta ja uskoa, että muutoksessakin päästään perille.

MAASEUTUPLUS 2/2014

9


TUTKIMUS

Miltä näyttää suomalainen maaseutu ja sen tulevaisuus? Maaseutukatsaus 2014 osoittaa, että suomalainen maaseutu on mosaiikkimainen. Väestön ikääntyminen ja harva asutus voidaan nähdä vahvoina innovaatioiden syntymisen ajureina, jotka motivoivat ja osittain pakottavatkin innovaatioihin. Maaseutu on kokonaisuudessaan innovatiivista aluetta: siellä syntyy innovaatioita lähes saman verran kuin kaupungeissa, mutta ne ovat luonteeltaan erilaisia. Toisaalta maaseutualueilla näkyy painopisteen siirtyminen asumisen maaseutuun. Vapaa-ajan asutuksen merkitys maaseudulla kasvaa edelleen. Vaikka pysyvä asutus on alueellisesti keskittynyt, vapaa-ajan asutus on laajentunut pinta-alaltaan. Ihmisten elämä on yhä monipaikkaisempaa: eläminen, työskentely ja kulutus sijoittuvat usein sekä maaseudulle että kaupunkiin. Maaseudun ja kaupungin vahvuudet ja voimavarat täydentävät ja hyödyttävät toisiaan. Molemminpuoliset yhteydet sekä kumppanuuden merkitys ovat kasvussa. Tähän vaikuttavat mm. kuntaliitosten synnyttämät maaseutukaupungit, joissa laajat maaseutualueet yhdistyvät kaupunkikeskukseen. Maaseudulla palvelujen saatavuus on heikentynyt. Vaikka palvelut ovat loitontuneet, hieman yli puolet maaseudun vakituisille asukkaille tehdyn kansalaiskyselyn vastaajista koki saavansa tarvitsemansa palvelut nopeasti ja helposti omalta paikkakunnaltaan. Maaseutu on merkittävää yritystoiminnan aluetta: 40 % yrityksistä sijaitsee maaseudulla. Muiden kuin maatalousyritysten lukumäärä on kasvanut kaikilla maaseutualueilla. Maaseudulla on potentiaalisia voimavaroja yritystoiminnalle mm. biotaloudessa, ruoan tuotannossa, matkailussa ja hyvinvointipalveluissa. Ne nostavat maaseudun merkitystä tulevaisuudessa entisestään. 10

MAASEUTUPLUS 2/2014

Maaseudun asukkaat uskovat alueensa mahdollisuuksiin: noin 65 % kansalaiskyselyn vastaajista oli valmis allekirjoittamaan maaseudun valoisan tulevaisuuden. Epäilevimmät asuivat harvaan asutulla maaseudulla. Suomalaisten mielikuva maaseudusta on myönteinen

Maaseutu 2014 -barometri tuo vahvasti esiin sen, että suomalaisten mielissä maaseutu on dynaamista aluetta, jossa on mahdollisuus kehittää uudenlaisia palveluja ja elinkeinoja sekä yhdistää siihen luonnon

rauhasta nauttiminen ja muita hyvän elämän elementtejä. Ympäristöystävällinen elämäntapa liitetään enemmän maaseutuun kuin kaupunkiin. Sen sijaan negatiivisia määreitä, kuten stressiä ja kansantalouden rasitteena olemista, maaseutuun ei liitetä vahvasti. Maaseutuasuminen nähdään houkuttelevana ja sille on kysyntää. Joka kolmas vastaaja haluaisi asua vakituisesti maaseudulla, mutta tällä hetkellä se toteutuu vain viidenneksellä. Yli puolet vastaajista asuu isossa kaupungissa, mutta vain 38 % pitää sitä toiveidensa mukaisena asumisena. 24 % suomalaisista kokee olevansa identiteetiltään maalainen ja 36 % sekä kaupunkilainen että maalainen. Kun ottaa huomioon, että 69 % suomalaisista asuu kaupungeissa, suomalaisten maaseutuidentiteettiä myös kaupunkilaisten keskuudessa voidaan pitää vahvana. Eri vastaajaryhmät näkevät vahvasti, että

Tammikuussa 2014 julkistetut Maaseutukatsaus 2014 ja Maaseutu 2014 -barometri muodostavat ajankohtaisen tietopaketin Suomen maaseudusta sekä suomalaisten maaseutukäsityksistä. Katsaus esittää poikkileikkauksen maaseudun tilanteesta, ennakoi maaseutualueiden tulevaa kehitystä sekä kuvaa maaseutupolitiikan kokonaisuutta. Katsauksessa analysoidaan tilastoaineistoja sekä maaseudun pysyville asukkaille tehdyn kyselyn tuloksia. Julkaisu on luettavissa työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.tem.fi/julkaisut Maaseutu 2014 -barometri täydentää maaseutukatsauksen tuottamaa tietopakettia suomalaisten näkemyksillä maaseudun merkityksistä. Barometri on jatkoa Sitran Maamerkit-ohjelmassa vuosina 2009 ja 2011 toteuttamalle Maamerkit-barometrille. Siinä selvitetään kansalaisten, yrityspäättäjien, päättäjien, asiantuntijoiden ja median maaseutukäsityksiä. Maaseutu 2014 -barometrin tulokset on luettavissa työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.tem.fi/maaseutu


2014-

TUTKIMUS

"Joka kolmas vastaaja haluaisi asua vakituisesti maaseudulla, mutta tällä hetkellä se toteutuu vain viidenneksellä"

TEOSARVOSTELU, KIRJOITTANUT TAUNO LINKORANTA

Monimuotoinen maaseutumme, osa 2 Jouni Ponnikas, Olli Voutilainen, Sirpa Korhonen ja Hanna-Mari Kuhmonen: Maaseutukatsaus 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2/2014.

maaseudun merkitys Suomelle tulevaisuudessa lisääntyy nykyisestä. Maaseudulla nähdään olevan potentiaalia monien nykyisten ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittymiseen. Erityisesti uusiutuvan energiantuotannon, lähiruoan ja siihen liittyvien palvelujen sekä elämys- ja virkistyspalvelujen mahdollisuuksien nähdään paranevan voimakkaasti. Maaseutua pidetään hyvänä toimintaympäristönä innovatiiviselle yrittäjyydelle. Vastaajat kannattavat vahvasti maaseudun kehittämistä. Lähes kaikki kansalaiset ovat sitä mieltä, että jokaisella tulisi olla oikeus asua siellä, missä haluaa. Hanna-Mari Kuhmonen maaseutuylitarkastaja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä / työ- ja elinkeinoministeriö

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on ottanut tehtäväkseen julkaista poikkileikkauksen maaseudun tilanteesta kolmen vuoden välein. Vuonna 2011 ilmestyi ensimmäinen katsaus ja nyt vuoden 2014 alussa toinen. Kirjoitin aikoinaan ensimmäisen katsauksen arvion MaaseutuPlussaan ja päätin tekstini toiveeseen: ”… otetta voisi jatkossa ehkä vielä hiukan enemmän reivata tulevaisuuden ennakoinnin ja maaseutupolitiikan vaikutusten tulkintojen suuntaan, koska tiukka fakta ja kyselyaineisto mahdollistaisivat senkin.” Arvaatkas mitä; jokainen kirjan kahdeksasta kappaleesta päättyy tiivistelmään toteutuneesta kehityksestä ja potentiaalisiin tulevaisuuskuviin. Myös maaseutupolitiikalle on omistettu oma kappaleensa. Ilmeisesti joku lukee näitäkin kirja-arvioita. Lisäykset puoltavat ehdottomasti paikkaansa ja ovat toimivia. Maaseutuvaikutusten arvioinnista kertova kappale on myös oiva lisä, etenkin kun lopussa esitellään pariakin käytännön sovellusta aiheesta. Lieneekin siis paikallaan esittää taas pari ehdotusta sillä toiveella, että seuraa-

vasta katsauksesta löytyy asiaa näistäkin. Maaseutuasumisen tulevaisuutta pohdittaessa tulisi mielestäni huomioida myös ilmastonmuutoksen tuomia vivahteita alueiden arvoon ja merkitykseen: mitä tuo mukanaan vaikkapa tuulivoimapuisto ja toisaalta sateiden lisääntyminen ja sään ääri-ilmiöt? Työtä ja yrittäjyyttä maaseudulla käsiteltäessä toivoisin muutamia sanoja myös SGEI-palveluista ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden mahdollisuuksista. Matkailu mainitaan monessa kohtaa tulevaisuuden mahdollisuutena, mutta mitä sillä sitten maaseudun toimintaympäristössä tarkemmin tarkoitetaan, jää hieman avoimeksi. Puutteiden etsiminen menee kumminkin saivartelun puolelle, sillä Maaseutukatsaus 2014 on erinomainen käsikirja, jota tulisi hyödyntää yhteiskunnallisen suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineenä. Koko maaseudun tilanteen puristaminen yksiin kansiin on tietysti mahdoton tehtävä, mutta jospa joku edes oivaltaisi sen monimuotoisuuden tähän teokseen tartuttuaan.

MAASEUTUPLUS 2/2014

11


ARJEN TUTKIMUKSIA

KYLÄKAUPPA HENGITTÄÄ YHTEISÖN TAHTIIN Kyläkauppa on monen palvelun piste. Niille on kenties enemmän tarvetta kuin osataan ajatellakaan. Suomen yli 350 kyläkauppaa auttaa säilyttämään haja-asutusalueiden tärkeitä palveluita ja ostovoimaa. Näin myös lisätään alueiden asuttavuutta ja vetovoimaisuutta. Kauppojen säilyttämisessä on kyse yhteiskuntavastuusta, ja sen tärkeyttä lähtivät tutkimaan Turun ja Jyväskylän yliopistot yhdessä Päivittäistavarakauppa ry:n kanssa Kyläkaupasta yksityisten ja julkisten palveluiden käyttöliittymä -hankkeessa.

Hankkeella pyritään turvaamaan kyläkaupat

Maaseudulla palveluiden keskinäinen riippuvuussuhde on selkeämpi ja herkempi kuin kaupungeissa. Yhden palvelun poistuminen voi viedä mukanaan elinvoimaisia palveluja. Lisäksi ostovoiman rajallisuus ja sesonkien vaihtelut vaikuttavat. Paikallisen elinvoimaisuuden ja palveluiden säilyminen edellyttää niin yhteistyötä kuin sitä, että palvelut vastaavat paikalliseen tarpeeseen ja tarvittavia palveluita käytetään. Hankkeen tutkijat luovat malleja tukeakseen kyliä ja kauppoja, ja näitä malleja voidaan monistaa sekä soveltaa paikkakuntakohtaisesti. Samalla kyläkauppoihin ja kunnan monipalvelupisteisiin liittyviä realiteetteja tuodaan taas esiin. Keskeistä monipalvelupisteiden suunnittelussa on aito vuoropuhelu palveluratkaisuja kehittävien ja koordinoivien toimijoiden kanssa. Kyläkaupasta yksityisten ja julkisten palveluiden käyttöliittymä -hankkeessa (2013 - 2014, www.jyu.fi/kylakauppa) sekä arvioidaan kyläkauppojen nykyisiä toimintamalleja että pilotoidaan yksityisten ja julkisten palveluiden toteutusta. Kyläkaupan palvelukokonaisuutta lähdettiin pilotoimaan kylissä 12 kunnassa: Posio, Lieksa, Hailuoto, Siikajoki, Tyrnävä, Leppävirta, Ruokolahti, Rautjärvi, Parikkala, Lapinjärvi, Kemiönsaari ja Uusikaupunki. Palvelun tarjoajina hankkeessa ovat mukana Itella, Matkahuolto, RAY, Veikkaus, Alko ja Ylipiston Apteekki sekä julkiselta puolelta kunta ja yhteispalvelupiste tai siihen liittyvät toimijat. Projektin koordinaattori on Päivittäistavarakauppa ry ja kumppaneina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu ja Turun yliopiston Brahea-keskus. Tutkimushankkeessa on haastateltu kun12

MAASEUTUPLUS 2/2014

tajohtajia, kylien asukkaita ja kyläkauppiaita liittyen sekä kaupan merkitykseen ja nykytoimintaan että yksityisten ja julkisten palveluiden lisätarpeeseen. Haastatteluaineiston tueksi toteutettiin laaja kyselytutkimus, jossa kysyttiin 1500 suomalaiselta heidän käsityksiään lähikaupan palveluiden merkityksestä. Kevytpostia ja reseptilääkkeitä

Lähikauppojen tärkeimmiksi palveluiksi osoittautuivat postin ja matkahuollon palvelut, joiden merkitys korostui etenkin maaseudulla. Monesta kyläkaupasta löytyykin jo nyt muun muassa asiamiesposti ja matkahuollon pakettipiste. Tulevaisuudessa postipisteiden perustaminen helpottunee entisestään hankkeessa pilotoitavan kevyen palvelun pisteen myötä. Uusi palvelumalli pitää sisällään käytetyimmät postin palvelut, mutta lisäpalvelujen karsiminen mahdollistaa postipalvelujen tarjoamisen sujuvasti pienten kyläkauppojen kassalta. Verkko-ostaminen ja -palveluiden käyttö yleistyvät edelleen, mikä helpottaa asiointia maaseudulla. Esimerkiksi Veikkauksen ja RAY:n pelit löytyvät verkosta, eikä Kelassa tai verovirastossa asioiminen enää välttämättä edellytä poistumista kotikylältä. Erikoistavaroiden ostaminen on entistä sujuvampaa, kun verkkokauppapaketit ovat noudettavissa kyläkaupalta. Vaikka internetin käyttö yleistyy nopeimmin ikääntyvien keskuudessa, on vielä osa kuluttajista verkon tavoittamattomissa. Arkiset, säännöllisesti tarvittavat palvelut tuleekin edelleen tuottaa lähellä kuluttajia. Esimerkiksi apteekin palvelupiste mahdollistaa käsikauppalääkkeiden ostamisen ja reseptilääkkeiden tilaamisen omalta kyläkaupalta.

Infonäyttö aktivoi ja samaan kyytiin mahtuu

Sijoittamalla sähköisiä näyttötauluja kyläkaupan tapaisiin arjen kohtaamispaikkoihin tavoitetaan ihmisiä eri puolilla kuntaa. Infonäyttö on ajantasainen tapa kertoa paikallisille tai vapaa-ajan asukkaille heitä koskevista palveluista ja tapahtumista. Logistisesti monet palvelut kulkevat samoilla teillä samoja asiakkaita palvellen ja infonäyttö palvelee myös tässä. Koti- ja hoivapalvelun ja kaupan logistiikan yhteensovittamisen tavoitteena on vapauttaa enemmän resursseja siihen, mikä on kunkin ominta osaamista. Näyttötaulu voi olla myös keino aktivoida asukkaita vuorovaikutteisuuteen ja edistää lähidemokratiaa. Samaan verkkoon kytkettyinä niiden sisältöä on helppo ja vaivaton päivittää yhdestä paikasta ja yhden henkilön toimesta. Sanoista tekoihin

Palveluiden ennakkoluuloton kehittäminen avaa uusia mahdollisuuksia, joista hyötyvät niin kyläkauppa kuin sen yhteistyökumppanit, maaseutukunnat ja alueiden asukkaat. Verkossa ja kyläkaupassa tarjottavat palvelut yhdessä mahdollistavat riittävän palvelutarjonnan maaseudun kylien asukkaille. Ennen vanhaan kylän tiedotus oli kauppiaan tietämyksen varassa - modernin kyläkaupan tukena ovat infonäyttö ja monipuoliset verkkopalvelut. Oheispalvelut eivät yksin elätä kyläkauppaa, vaan kaupan perusliiketoiminnan tulee olla terveellä pohjalla. Kuluttajia palveleva kyläkauppa on osa aktiivista kyläyhteisöä ja se on tulevaisuudessakin keskeisin tekijä kylien elinvoimaisuudelle. Kirjoittajat: Sami Tantarimäki, TY, Brahea-keskus Jussi Nyrhinen, JY, Kauppakorkeakoulu Mika Skippari, JY, Kauppakorkeakoulu Ilkka Nieminen, Päivittäistavarakauppa ry Kaupan yhteydessä voi toimia > myös posti, apteekki ja kukkakauppa. Kuvat: Jussi Nyrhinen ja Sami Tantarimäki


ARJEN TUTKIMUKSIA "Lähikauppojen tärkeimmiksi palveluiksi osoittautuivat postin ja matkahuollon palvelut"

Pienten koulujen asialla Pienessä koulussa on paljon jaettavaa. Suomessa pienkouluiksi tilastollisesti määritellään alle 50 oppilaan peruskoulut, joita on vielä yli 600 kouluverkkojamme rikastuttamassa. Monet pienkoulujen ilmiöt ovat yleismaailmallisia. Pienkoulujen asialla ollaan monella tapaa myös valtakunnallisesti ja siitä tässä kirjoituksessa tarkemmin.

aluehallintoviraston kanssa pienten koulujen asialle. Ensimmäinen valtakunnallinen pienkouluseminaari oli vuonna 2012 Jyväskylässä, sarja jatkui viime vuonna Hämeenlinnassa ja ensi lokakuussa kohtaamispaikkana on Oulu. Kouluyhteisö muuttuu ja vastaa muutokseen

Suomen lähikoulut ry:n perustamisella vuonna 2005 oli suuri merkitys pienkoulujen merkityksen ymmärtämiselle. Käydyt keskustelut, kertyneet kokemukset ja toteutetut tutkimukset esittelevät pienkoulujen paikallisia kohtaloita, erityispiirteitä ja selviytymisiä. Nyt pienkoulupedagogiikka on tulossa mukaan uusiin opetussuunnitelmaperusteisiin, pienkoulut ovat edelleen yksi maaseutupolitiikan teemoista ja kyläkoulujen muuttuva rooli ja opettajien osaaminen ovat saaneet omat hankkeensa. Suomen lähikoulut ry keräsi ensitöikseen 24 000 allekirjoitusta vetoomukseksi eduskunnalle kyläkouluja tukeneen verkkokertoimen puolesta. ”Kyläkoululisä” kuitenkin poistui vuoden 2006 valtionosuusuudistuksen myötä, mikä supisti rajusti kouluverkkoa. Tietoinen yhteistyö ja verkostoituminen kuitenkin saatiin alkuun ja tänä päivänä se näkyy ennen muuta valtakunnallisena Pienkouluseminaarina, jota suunnittelevat aluehallintovirastojen kanssa kaikki Suomen pikkukoulujen asiantuntijat.

Osaava-ohjelmasta rahoitettu (OKM, AVI) Pienkoulut laadukkaiden opetuspalvelujen tuottajana 2013-2016 (MänttäVilppula) on pienille kouluille niiden omista lähtökohdista muotoutuva kehittämisohjelma. Liikkeelle on lähdetty sillä verkostolla, joka rakentui ensimmäisessä Pienkouluseminaarissa. Toiveena on saada kaikki Suomen pienkoulut mukaan. Tavoitteena on luoda yhteisöllinen, verkostomainen ja valtakunnallisesti vakiintunut pedagoginen kulttuuri. Yhteistyön ohella positiivista viestiä tuovat uudet kyläkoulurakennukset ja pakolaislasten mukanaan tuoma monikulttuurisuus. Nyt jo suunniteltaessa voidaan miettiä niin rakennuksen monikäyttöisyyttä kuin sitä, minkälainen resurssi ulkomaalaistaustainen väestö on maaseudun kunnille. Turun yliopiston koordinoimassa ”Kyläkoulun muuttuva rooli muuttuvassa yhteiskunnassa” -hankkeessa (2013-2014, MMM/Makera) tutkitaan näitä muutoksia mahdollisuuksineen ja haasteineen. Koulun rooli voi ja saa olla erilainen. Pieni koulu on verkostojen solmukohta Pienkoulupedagogiikka opettajan siinä missä isompi kaupunkikoulu on oman arjessa ja apuna ”kylänsä” keskus. Avoimella yhteistyöllä Maamme kuusi aluehallintovirastoa (AVI) opetuksen ja aluekehityksen kokonaisuuturvaavat sen, että opetustoimea toteutetaan den kannalta löydetään paikallisesti parkunnissa lakien mukaisesti. Opetus tulee haita ratkaisuja ja uusia mahdollisuuksia. järjestää niin, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä, ja että palvelut ovat Kirjoittajat: yhdenvertaisesti saavutettavissa koko maassa. Sami Tantarimäki, TY Brahea-keskus Vuonna 2012 aluehallintovirastois- (Kyläkoulun muuttuva rooli.. –hanke) sa huomattiin, että opetushenkilöstön Taina Peltonen, Mänttä-Vilppula koulutuksen tilastointi ei anna selkeää (Suomen lähikoulut ry, Pienkoulut kuvaa perusopetuksen yhdysluokkien ei- laadukkaiden..-hanke) kä perusopetuksen antavien pienten ala- Kari Lehtola, Itä-Suomen koulujen määristä. Lisäksi opettajat esit- aluehallintovirasto tivät runsaasti pyyntöjä pienkoulu- ja yhdysluokkapedagogiikkakoulutuksesta. Lisää: http://pienetkoulut.blogspot.fi/ Näistä syistä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto lähti yhdessä viiden muun MAASEUTUPLUS 2/2014

13


UUSI YTR

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) verkostomaiseen työhön osallistuu yli 500 ihmistä useista ministeriöistä ja muista organisaatioista. Ryhmän tavoitteena on edistää maaseudun hyvinvointia. Valtioneuvosto asetti YTR:n kahden vuoden jatkokaudelle kesällä 2013. Jatkokauden aikana on tarkoitus kehittää ja kokeilla uusia toimintamuotoja ja luoda pohjaa YTR:n uudelleen asettamiselle seuraavalla hallituskaudella vuodesta 2015 eteenpäin. Laajan verkoston lisäksi YTR:ssä työskentelevät työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet Hanna-Mari Kuhmonen, Laura Jänis ja Ritva Hakkarainen. Uutena maaseutupolitiikan erityisasiantuntijana ministeriössä aloittaa maaliskuussa Christell Åström. YTR:n puheenjohtajana toimii kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä. Työja elinkeinoministeriö nimeää kevään aikana YTR:lle pääsihteerin. Apulaispääsihteerien tehtäviä hoitavat professori Hilkka Vihinen, Maaseutuverkostoyksikön johtaja Päivi Kujala ja Päijänne-Leader ry:n toiminnanjohtaja Liisa Häme ja Finlands Svenska 4H:n toiminnanjohtaja Camilla Wahlsten. Tällä aukeamalla esiteltävät ihmiset sekä heidän vetämät isot verkostot tekevät merkittävää yhteistyötä maaseudun asioiden edistämiseksi!

YTR-verkostot mahdollisuuksien maaseudun toteuttajina Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n uudet verkostot ovat aloittaneet toimintansa. Verkostot toimivat Mahdollisuuksien maaseutu – maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014–2020 toteuttamisen tukena. Verkostojen teemat ovat: • Kansalaistoiminta • Elämänlaatu • Maankäyttö ja infra • Elinkeinot ja osaaminen • Ekosysteemipalvelut • Harvaan asuttu maaseutu • Identitetsbaserat nätverk

14

MAASEUTUPLUS 2/2014

Verkostojen toiminta pohjautuu enemmän tai vähemmän aikaisemmin toimineiden noin kymmenen teemaryhmän työlle, kertoo YTR:n sihteeri Laura Jänis. Näissä viidessä maaseutupolitiikan sisältöteemassa sekä kahdessa horisontaalisessa teemassa tavoitteena on työskennellä entistä joustavammin ja saada mukaan myös uusia toimijoita. Esimerkiksi ekosysteemipalvelut-verkoston uutena isäntäorganisaationa Suomen ympäristökeskus tulee vahvemmin mukaan maaseutupolitiikan tekemiseen. Kaikkiin verkostoihin ovat kiinnostuneet tahot tervetulleita mukaan, toivottaa Laura Jänis. Teemaryhmätyön uudelleen organisointi entistä laajemmiksi verkostoiksi valmisteltiin yhtä aikaa kokonaisohjelman valmistelun kanssa. Toimintatapojen uudistamisen taustalla oli myös pari vuotta sitten valmistunut YTR:n ulkoinen arviointi.


YTR VERKOSTOT JA ERITYISASIANTUNTIJAT

KANSALAISTOIMINTA YTR:n kansalaistoiminnan verkostossa tehdään töitä lähidemokratian ja osallisuuden vahvistamiseksi. Kansalaistoimijoiden ja kuntien yhteistyötä vahvistetaan, jotta maaseudun asukkaat ja yhteisöt pääsevät aidosti ja monipuolisesti osallistumaan ja vaikuttamaan yhteiskunnan ja lähiympäristönsä kehittämiseen. Paikallisen kehittämisen työryhmän tavoitteena on myös omalta osaltaan parantaa ja uudistaa Leader-metodia. Haaste on siinä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

“Kansalaistoiminnan merkitys kasvaa, myös maaseudulla. Lähidemokratiaan, kolmanteen sektoriin ja julkisen vallan kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvät kysymykset ovat työni ytimessä..” Ritva Pihlaja

erityisasiantuntija Ritva Pihlaja ritva.pihlaja@pp.inet.fi

"Yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen on todella tärkeää maaseudun kehittämisessä. Siihen sisältyy tietoa, taitoa, osaamista, vaikuttamista sekä merkittäviä tuloksia. Oma erikoisosaamiseni on Leadertyö, jonka parissa olen tehnyt töitä koko urani." Sanna Sihvola neuvotteleva virkamies Sanna Sihvola maa- ja metsätalousministeriö sanna.sihvola@mmm.fi

ELÄMÄNLAATU Maaseudun elämänlaatuverkosto toimii sen eteen, että ihmisten olisi mahdollista asua ja elää hyvin maaseudulla. Verkosto pyrkii esimerkiksi vaikuttamaan siihen, että tarvittavat peruspalvelut säilyvät maaseudulla ja että niitä tuotetaan paikalliset tarpeet huomioiden.

“Olisi hienoa, jos verkostosta tulisi vaikuttava monimuotoisten, kansalaislähtöisten ja paikallistaloudellisesti kannattavien asumis- ja palveluratkaisujen puolestapuhuja. ” Marika Kettunen

“Teemaverkosto on tarkoitettu foorumiksi, jossa maaseudun palveluja ja elämänlaatua koskevaa tietoa jaetaan ja tuotetaan. Kulttuuri, kulttuuritoiminta, verkostot ja kehittämisprosessit ovat omaa osaamisaluettani..” Heli Talvitie

erityisasiantuntija Heli Talvitie opetus- ja kulttuuriministeriö heli.talvitie@minedu.fi

erityisasiantuntija Marika Kettunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos marika.kettunen@thl.fi

MAASEUTUPLUS 2/2014

15


YTR VERKOSTOT JA ERITYISASIANTUNTIJAT

Elinkeinot ja osaaminen verkosto Verkosto luo edellytyksiä yrittäjien liiketoimintaosaamisen vahvistumiselle ja sille, että uskallus investoida maaseudulle lisääntyy ja osaavaa työvoimaa löytyy. Näihin tavoitteisiin tähdätään turvaamalla monialaisen koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus.

"Erikoisosaamiseni on elintarvikeyrittäjyyden kehittämisessä ja pohjaa pitkäjänteiseen kehittämistyöhöni kansallisella tasolla aiemmassa Ruoka-Suomi -teemaryhmässä. Ruoka-Suomi toimii jatkossakin yhtenä kansallisena verkostona ja perustuu vahvaan alueverkostoon. " Heidi Valtari erityisasiantuntija Heidi Valtari

Turun yliopiston Brahea-keskus heivalta@utu.fi

"Erikoisosaamiseni on luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuvan yrittäjyyden kehittämisessä, monipuolisessa hanketoiminnassa ja alan verkostotyössä. Erityisesti luonnontuotealan, luontomatkailun, luontoja maisemapalvelujen, riista-alan ja green care kysymyksissä minulle on muodostunut kansallisesti laajat yhteydet alojen yrityksiin sekä tutkimus-, koulutus- ja kehittämisorganisaatioihin.“ Juha Rutanen erityisasiantuntija Juha Rutanen Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti juha.rutanen@helsinki.fi

"Vahvuuteni ovat monipuolisessa maaseudun luonnon, maiseman ja kulttuurin tuntemisessa ja niiden varaan rakennettavien palvelujen tuotteistuksessa." Airi Matila

erityisasiantuntija Kati Pitkänen Suomen ympäristökeskus SYKE kati.pitkanen@ymparisto.fi

EKOSYSTEEMIPALVELUT

erityisasiantuntija Airi Matila Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, airi.matila@tapio.fi

"Aiheiden kautta haluamme nostaa yhteiseen keskusteluun ja toteutukseen asioita, joilla maaseudun on hyvä suunnata tulevaisuuteen. Olen kiinnostunut erityisesti vihreän talouden mahdollisuuksista maaseudulla ja minulla on pitkä kokemus maaseudun virkistys- ja matkailukäytön tutkimuksesta." Kati Pitkänen

Verkosto edistää ekosysteemipalvelujen turvaamista ja vihreää kasvua maaseudun elinkeinotoiminnan ja hyvinvoinnin perustana. Tänä vuonna toiminta kohdistuu kahteen aihepiiriin: Maaseudun luonto- ja kulttuurimaisemat vihreän kasvun lähteenä sekä Ekosysteemipalveluiden sääntely ja hallinta maaseudulla.

16

MAASEUTUPLUS 2/2014


YTR VERKOSTOT JA ERITYISASIANTUNTIJAT

”Kylä- ja hankesuunnittelu, kylien ja kuntien välinen yhteistyö ja yhteisöllinen kehittäminen ovat olleet lähellä sydäntäni. Metsäalan tutkinto taas tuo osaamista metsätalouteen ja ympäristöön liittyen.” Tarja Lukkari

HARVAAN ASUTTU MAASEUTU Harvaan asuttua maaseutua on Suomen pinta-alasta 68,3 %, mutta alueella asuu vain 6 prosenttia väestöstä. HAMA-verkosto tarkastelee tätä haastavaa aluetta kokonaisvaltaisesti. Harvaan asutulla maaseudulla on mittavat taloudellisesti hyödynnettävissä olevat luonnonvarat aineellisine ja aineettomine arvoineen. Näiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin mm. kunnossa olevaa infrastruktuuria, palveluja, ympäristön haavoittuvuuden huomioon ottamista, alueella asuvia ja viihtyviä ihmisiä. Erityisinä lähiaikojen painopisteinä on nopeiden tietoliikenneyhteyksien ja sähköisten palvelujen saaminen alueen ihmisten ulottuville.

erityisasiantuntija Tarja Lukkari Kajaanin ammattikorkeakoulu tarja.lukkari@kamk.fi

INFRA ja MAANKÄYTTÖ Maaseudun infrastruktuuri ja maankäyttö ovat ratkaisevassa roolissa monen yhteiskunnallisen tavoitteen toteutumiseksi. Esimerkiksi kestävän energiantuotannon ja laadukkaan lähiruoan tuottamiseksi tarvitaan mm. toimivat tiestö, tietoliikenne, sähköverkko, vedenjakelu sekä maankäytön ohjaus. Infra-verkoston rooli on tuoda uusia, infraan liittyviä yhteistyökumppaneita maaseudun ja maaseutupolitiikan pariin, jatkaa kehitystyötään maankäyttöön liittyen sekä muodostaa maaseutupoliittisia kantoja maankäyttöön ja infraan liittyen. Verkoston varsinaisena erityisasiantuntijana toimii Heli Siirilä, ja hänen sijaisenaan toimii tällä hetkellä Auli Sihvola.

erityisasiantuntija Auli Sihvola auli.sihvola@uva.fi

Det identitetsbaserade nätverket Landsbygdspolitiken sköts i Finland i mångt och mycket via just nätverk. YTR är en sorts spindel; temanätverken och de horisontella näten är kontakterna till aktörerna. Tema- och de horisontella nätverken är av naturliga skäl olika varandra eftersom deras uppdrag och verksamhetsmiljö varierar. Man kan säga att de är helt nödvändiga för att YTR-systemet skall fungera däremot kan man inte ge en allmän beskrivning av dem. IDNET – det identitetsbaserade nätverket – har som verksamhetsidé att aktivera grupper som skapas av en viss identitet, till ett aktivt arbete för landsbygden. Samtidigt som dessa grupper ges en röst i landsbygdspolitiken. specialsakkunnig Peter Backa Svenska Studiecentralen peter.backa@studiecentralen.fi

"Den platsbaserade politiken bör bli norm inom landsbygdspolitiken lika väl som andra politik områden. Mina specialintressen är bildning och därmed demokrati samt landsbygdspolitik." Peter Backa

MAASEUTUPLUS 2/2014

17


ARJEN TUTKIMUKSIA

Kun pieni maaseutukunta muuttuu liitoksen myötä kyläksi Kuntarakenneuudistuksella pyritään pääsemään eroon pienistä kunnista. Isompien kuntien uskotaan pystyvän paremmin huolehtimaan peruspalveluiden tuottamisesta. Pienen liitettävän kunnan näkökulmasta kuntaliitos ei ole pelkkä hallintouudistus. Pieni kunta muuttuu kuntaliitoksessa osaksi isompaa - kunnan- tai kaupunginosaksi, pitäjäksi ja (kirkon)kyläksi. Kuntaliitosten vaikutuksia tutkitaan

Mitä tapahtuu pienille maaseutukunnille, kun ne liitetään osaksi toista kuntaa: Miten liitosprosessi ja paikalliset muutokset koetaan, ja mitä näistä kokemuksista voitaisiin oppia? Jyväskylän yliopistossa toteutetulla Kuntarakenneuudistus ja maaseudun toimijarakenteen muutos –tutkimushankkeella etsittiin vastausta näihin kysymyksiin, Tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2013 neljältä pieneltä kuntaliitoksen kokeneelta paikkakunnalta haastattelemalla ja nettikyselyn avulla. Liitokset eivät ole tuoreita, joten paikkojen kehityksestä liitoksen jälkeen voidaan tehdä jo jotain tulkintoja. Tutkimuskohteista Konginkangas (liitos Äänekoskeen vuonna 1993) ja Leivonmäki (liitos Joutsaan vuonna 2008) sijaitsevat Keski-Suomessa, Värtsilä (liitos Tohmajärveen vuonna 2005) PohjoisKarjalassa ja Uukuniemi (liitos Parikkalaan vuonna 2005) Etelä-Karjalassa. Tutkimuksen paikkakunnat ovat pieniä (asukasluvut noin 500-1500), ja ne sijaitsevat kaukana isoista kaupungeista. Ne ovat maaseutumaisia paikkoja, jotka eivät kehity kasvukeskusten imussa. Kaikilla tutkimuksen paikkakunnilla on selkeä kyläidentiteetti. Paikalliset ihmiset puhuvat kylästä, kirkonkylästä tai pitäjästä. Niillä tarkoitetaan vaihtelevasti joko vanhaa kuntakeskusta tai koko entisen kunnan aluetta. Tutkimukseen valiittiin kuntia, jotka ovat vahvasti ”elossa” kuntaliitoksen jälkeen, ja jotka ovat onnistuneet aktivoitumaan omaehtoiseen kehittämistoimintaan. Keskittymiskehitys ja pettymys tyhjiin lupauksiin

Suurin osa tutkimukseen osallistuneista 18

MAASEUTUPLUS 2/2014

näki kuntaliitoksen taloudellisesti väistämättömänä, mutta itse liitosprosessiin oltiin laajasti pettyneitä. Liitoksia pidettiin mm. hätiköityinä, liitosvaihtoehtoja ei oltu puntaroitu tarpeeksi huolella, liitoksia ei oltu valmisteltu kunnolla, ja yhdistymissopimukseen kirjattuja lupauksia ei oltu pidetty. Kunnallista päätöksentekoa kritisoitiin voimakkaasti myös niiden ihmisten taholta, jotka ovat siihen itse osallistuneet. Kuntaliitos tyhjentää entisten kuntakeskusten virastoja ja palvelupisteitä, mikä näkyy kirkonkylien maisemassa autioina rakennuksina. Kuntapalveluja, erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluja, on keskitetty kuntakeskuksiin kaikilla tutkituilla paikkakunnilla. Koska liitoksia suunniteltaessa oli annettu lupauksia myös lähipalveluiden säästämisestä, on paikallisten ihmisten pettymys ymmärrettävää. Myös yksityiset palvelut ovat vähentyneet. Vaikka niiden menettäminen ei aina liity suoraan kuntaliitoksiin, on niillä kuitenkin vaikutusta. Kun ihmiset käyvät kuntakeskuksessa lääkärissä, käyvät he samalla ruokakaupassa. Seurakuntien yhdistyminen, erityisesti metsäomaisuuksien menettäminen ja kirkkojen aukioloaikojen vähentäminen kuntaliitoksen yhteydessä herätti myös voimakkaita tunteita. Ihmisten kokemusmaailmassa eivät erotu julkiset, yksityiset tai seurakunnan palvelut, joten kuntaliitoksen syyksi menee myös sellainen keskittymiskehitys, joka ei ole liitoksen aiheuttamaa. Paikallisten ihmisten näkökulmasta palvelut, toiminta ja päätöksenteko etääntyvät ja pahimmillaan syntyy kokemus, että ”kaikki on viety”. Pettymys liitokseen ja sen toteuttamiseen halvaannuttaa paikallista toimintaa. Ihmiset ovat vihaisia menetyksistään ja muistelevat “vanhoja hyviä aikoja”. Ei

nähdä sitä hyvää, mikä vielä on jäljellä tai mihin pystyttäisiin vielä vaikuttamaan. Pettymys voi myös aktivoida herättämällä taistelutahdon kylän puolesta ja lisätä näin yhteisöllisyyden tunnetta. Huoli kylän tulevaisuudesta saa ihmiset toimimaan. Mahdollisuudet vaikuttaa paikalliseen kehitykseen kunnan kautta vähenevät ja oman aktiivisuuden merkitys korostuu. Paikallisen vaikuttamisen mahdollisuudet: Kylätoiminta vai aluelautakunta?

Tutkittavat kylät eivät ole tyytyneet pelkästään surkuttelemaan kohtaloaan ja menetettyjä palveluja, vaan niissä on toteutettu kehittämishankkeita ja pyritty yhdistystoiminnan avulla vaikuttamaan alueen kehitykseen. Kylätoiminta ja yhdistystoiminta yleisemmin ovatkin olleet tärkein paikallisen vaikuttamisen ja kehittämisen väline tutkituilla paikkakunnilla. Jokaisella kylällä järjestetään esimerkiksi kesätapahtumia talkoovoimin ja ylläpidetään kylän kotisivuja. Yhdistykset ovat ottaneet vastuuta paikan ja yhteisön elinvoimaisuudesta. Koska viralliset vaikuttamisen kanavat puuttuvat, kylien suhteet kuntaan ovat pitkälti henkilösuhteiden ja yksittäisten aktiivisten ihmisten varassa. Paikalliset yhdistykset toimivat kylien “puolesta puhujina”, ja ne ajavat kylien asioita kuntaan päin. Tutkimuksen mukaan kunnallisella päätöksenteolla ei juurikaan ole pystytty vaikuttamaan paikkakunnan asioihin. Vaikka kylältä saataisiin useita edustajia valtuustoon, enemmistöpäätökset ja puolueiden ryhmäkuri pitävät huolen siitä, että kylien ääni hautautuu enemmistön näkökulman alle. Tämä tutkimustulos korostaa sitä, että lähidemokratiaa on kehitettävä. Edustuksellinen demokratia ei riitä vastaamaan laajojen ja sirpaleisten alueiden hallinnoinnin haasteisiin. Aluelautakuntaajatuksesta oltiin tutkimuskylillä kiinnostuneita ja Värtsilässä siitä oli jo kokemusta. Toisaalta, myös kylätoiminta voi toimia tehokkaana lähidemokratian välineenä silloin, kun kunta tunnustaa kyläyhdistykset tasavertaisiksi neuvottelukumppaneiksi ja alueellisiksi toimijoiksi. Kaisu Kumpulainen, YTT MUA-yhdistyksen pj.


ARJEN TUTKIMUKSIA

ARJEN KOKEMUKSIA KUNTALIITOKSISTA Kuntaliitos sanana ei ole jäänyt varmasti ainoaltakaan maassamme asuvalta kuulematta. Liitoksista puhutaan ja huhutaan, mutta silti vähemmälle huomiolle ovat jääneet tavallisten asukkaiden kokemukset liitoksista ja se, miten liitokset vaikuttavat asukkaiden arkeen ja kuntaan kuulumisen tunteisiin. Tähän puoleen kuntarakenneuudistuksessa ovat tarttuneet tutkijat Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen alaisuudessa toimivassa tutkimushankkeessa.

"Yhteistoiminta asukkaiden ja kunnan välillä muuttuu väistämättä"

PAIKALLISUUDEN KOKEMUKSET

Oma kotikunta ja siihen kuuluminen ovat monille yhä nykyään varsin tunnepitoisia asioita. Kuntaan liittyvät tutut symbolit, kuten nimi ja vaakuna, sekä oman kunnan tarjoamat palvelut, ovat meidän omiamme. Kuntaan kuulumisen kokemus ei välttämättä liity fyysiseen asumiseen, vaan voi muodostua lapsuuden muistoista ja kokemuksista alueella, joka vielä aikuisiälläkin koetaan omaksi kotiseuduksi. Kuntaliitoksen mukanaan tuomat muutokset omaa kotikuntaa edustaviin symboleihin tai palveluihin koetaan menetyksinä, ja ajatus uudesta kunnasta ja sen jäsenyydestä ei tunnu omalta. Hyvin usein asukkaat kokevat olevansa edelleen ensisijaisesti vanhan kotikuntansa asukkaita. Muistot ja kokemukset ankkuroivat ihmiset vanhaan kotikuntaan, ja tätä sidettä ei kuntaliitos muuksi muuta. MUUTOKSIA ARJEN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN

Maaseudulla kuntaliitokset tuovat mukanaan myös uusia ratkaistavia asioita, kun kunnalliset palvelut ja päätöksenteko siirtyvät kauemmaksi uuteen kuntakeskukseen. Yhteistoiminta asukkaiden ja kunnan välillä

muuttuu väistämättä liitoksen toteuduttua, ja samoin on laita paikallisyhdistysten ja kunnan välillä. Ratkaistavaksi on tullut myös joukko asioita, joista paikallisesti on jouduttu ottamaan suurempaa vastuuta, kuten kunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen, ts. lähidemokratian toteutuminen, kunnan tiedotus ja yhteisten tilojen käyttö. Paikallistasoilla on reagoitu näihin muutoksiin ja lähdetty toimimaan sen puolesta, että eri alueet tulisivat yhtäläisesti huomioiduiksi uusissa kunnissa. Haaste tulevaisuudessa tuleekin olemaan, miten suuremmissa kunnissa pystytään toteuttamaan pienten kuntien etuna olevat tuttuuden ja byrokratiattomuuden luomat positiiviset kanssakäynnin tavat kunnan ja asukkaiden välille. Kuuluminen aiempaa suurempaan kuntaan on asettanut haasteita myös paikallisyhdistyksille. Entistä konkreettisemmin on huomattu, että oman alueen asioista täytyy pitää ääntä, jotta tultaisiin kuulluiksi ja pystyttäisiin vaikuttamaan positiivisesti esimerkiksi oman kylän kehitykseen. Kuntarakenteen uudistus ei ole vain hallinnollisella tasolla tapahtuvaa päätöksentekoa ja uudelleen organisointia, vaan sillä on suora yhteys ja vaikutus paikallistasolle, omaa arkeaan elävien ihmisten elämään ja elämisen edellytyksiin.

Tutkimushankkeeseen, osatutkimuksiin ja syksyllä 2013 järjestettyyn seminaariin voi tutustua osoitteessa: https://kuntaliitokset.wordpress.com/ Kuva kylänraitista: Niina Koskihaara KOLME OSATUTKIMUSTA

Etnologinen tutkimushanke kuntarakenteen muutoksista kuntalaisten arjessa –tutkimushanke koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa kuntaliitoksia tarkastellaan tavallisten kuntalaisten näkökulmista kulttuurisina prosesseina. Tutkimushankkeen johtajana toimii professori Helena Ruotsala Turun yliopistosta. Hänen tutkimuksensa kohdistuu Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupungin asukkaiden ylirajaiseen arkeen. Hankkeen tutkijoina ovat Jyväskylän yliopistosta FL Minna Mäkinen, joka tutkii Jyväskylän alueen kuntaliitoksia, sekä Turun yliopistosta FM Niina Koskihaara, jonka tutkimus kohdistuu Salon, Hämeenlinnan, Mynämäen ja Pälkäneen kuntaliitoksiin ja HuK Lauri Katiskoski, jonka tutkimusalue käsittää Naantalin saaristokaupungin. Niina Koskihaara Turun yliopisto Kansatiede MAASEUTUPLUS 2/2014

19


MAASEUTUVERKOSTO

Lisää yhteistyön mahdollisuuksista ja eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta voi lukea Maaseutu.fi-sivustolla osoitteessa http://www.maaseutu.fi/fi/index/hankkeet/ Yhteistyotoimenpide.html Maaseutuohjelmasta 2007–2013 rahoitettuihin innovatiivisiin hankkeisiin voi tutustua esimerkiksi Parhaiden käytäntöjen tietokannassa: http:// pk2012.multiedition.fi/pk2012/search

20

MAASEUTUVERKOSTO 2014


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Annukka Lyra, MMM Kuvat: MMM/Mavi, Martina Motzbäuchel

Kuinka maaseutu uudistuu?

Maaseutuohjelma innovaatioiden tukena Innovaatio on aikamme hittisana, joidenkin korviin turhanaikainen ja vieläpä ylen määrin esillä. EU panostaa kuitenkin innovaatioihin, joiden odotetaan tuovan kovasti kaivattua uudistumista, kasvua ja kilpailukykyä. Innovaatiot ovat yksi uuden Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman läpileikkaavista teemoista ympäristön ja ilmaston rinnalla. Miten ohjelman mahdollisuuksista voidaan hyötyä käytännössä? Mitä niiltä odotetaan? Uusia avauksia on maaseudulla tehty aina. Suomessa on kansainvälistä huipputason tutkimusta ja toisaalta arkipäivän työn helpottamiseen erikoistuneita seppiä ja pellepelottomia. Näiden ajatustyö halutaan tuoda yhteen nopeammin. – Sen sijaan että tutkimus aina etenisi omaa linjaansa ja päätyisi neuvonnan ja koulutuksen kautta käytäntöön, tutkijat ja käytännön toimijat halutaan saman pöydän tai pellon äärelle pohtimaan nopeampia ratkaisuja tai avaamaan uusia kysymyksiä, kertoo neuvotteleva virkamies Sirpa Karjalainen maa- ja metsätalousministeriöstä. – Uusia avauksia etsittäessä periaatteessa vain taivas on rajana. Maaseutuohjelman tukikohteita ei haluta rajata liikaa, jottei jokin aloja ennakkoluulottomasti yhdistelevä idea jäisi ulkopuolelle, Karjalainen sanoo. Ainakin viljelijöiden, metsänomistajien ja -hoitajien sekä elintarvikeketjun ja biotalousalan toimijoiden kannattaa höristää korviaan ja pohtia, minkälaisia pieniä ja suuria kysymyksiä olisi ratkottava ja keiden kanssa. Vanhoja toimialarajoja ylittävään yhteistyöhön kannustetaan. – Suomen siniset, vihreät ja keltaiset bioresurssit pitää kaikki ottaa huomioon ja hakea korkeimpia jalostusarvoja. Esimerkkinä Karjalainen mainitsee Etelä-Pohjanmaan Agro Living Labin, jossa kone- ja laiteteollisuus testauttaa uutuuksiaan käytännössä viljelijöillä. Havainnot saadaan tehokkaasti ja napakasti käytäntöön. Uudenkaupungin Sybimar puolestaan on mainetta kerännyt keksintö, jossa kalankasvatus sekä kasvihuone- ja bioenergian tuotanto on yhdistetty tehokkaaksi suljetuksi kierroksi.

Innovaatiot läpileikkaavat ohjelmaa

molempiin käytössä 300 miljoonaa euroa. Yritykset voivat kehittää omia tuotteitaan ja palveluitaan yritysten kehittäYhteistyön takatuuppariksi on laadittu mistuen ja kokeiluhankkeen puitteissa. oma toimenpide uuteen maaseutuohjel- Yhteistyöhankkeessa tuki myönnetään maan. – Yhteistyö-toimenpide on keskeisin yleensä organisaatiolle, joka vastaa koko innovaatioita edistävä keino ohjelmassa, hankkeen hallinnoinnista. Sirpa Karjalainen sanoo. – Innovaatio ei – Kokeneita toimijoita, suunnitelmia ja ole innovaatio, ennen kuin se on otettu ohjelmia on jo olemassa. Nyt toiminta on käyttöön ja todettu hyödylliseksi. Siksi oh- saatava vain uudelle tasolle, Karjalainen jelmaan sisältyvällä neuvonnalla ja koulu- toivoo. Tarvitaan Innovation Brokereita, tuksella on merkittävä rooli maatalouden puhemiehiä, jotka eivät itse tutki tai inuudistamisessa. novoi, mutta pystyvät tehokkaasti yhdisPalvelujen kehittämisessä uutta ovat tämään outojakin osapuolia, jonka tulokpilottihankkeet, joilla voidaan kehitellä sena syntyy jotain uutta. – Tämä vinkiksi esimerkiksi erilaisia neuvonnalle ja koulutukselle mobiileja tai pyöril- "Maa- ja metsätalousalan sekä ensi vuoden alussa aloittalä kulkevia palveluja. tutkimuksella Suomessa valle Luonnonvarakeskukselle, Yrittäjien keinova- on onneksi perinteisesti yliopistoille ja korkeakouluillikoimaan tulevat hyvä yhteys käytäntöön" le. Lisäksi tietenkin tarvitaan korkeintaan 10 000 esikuvia ja riskin ottajia, ennen euron kokeilut, joiskuin innovaatioita todella synta on Etelä-Savossa hyviä kokemuksia jo tyy. Vaihtoehtona on vain jäädä suunnittepäättyvältä kaudelta. – Hyvät neuvot ja lemaan suunnitelmia ja toimimaan varman ideat ovat kalliit myös ympäristötoimissa päälle vanhoissa montuissa, Karjalainen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, maalailee. Karjalainen muistuttaa. Viljelytekniikoiden Maa- ja metsätalousalan tutkimuksella on kehityttävä ilmaston muuttuessa ja siten, Suomessa on onneksi perinteisesti hyvä että niiden ympäristökuormitus pienenee yhteys käytäntöön. Tutkimuslaitoksilla oleellisesti. on myös tiiviit kansainväliset suhteet. – Näin meillä on myös hyvät mahdollisuudet hyödyntää EU:n Horizon 2020 Uusia rooleja kokeneille -tutkimusrahoitusta, joka painottaa vahtoimijoille vasti käytännön ulottuvuutta, Karjalainen Ohjelman varoista 160 miljoonaa eu- muistuttaa. Lisäksi tieto halutaan kiertoon roa on varattu yhteistyö-toimenpiteelle. Euroopan-laajuisesti. Niinpä yhteistyö-toiPalveluiden kehittämistä ja koulutus- menpiteenkin sadonkorjuuta tehdään tiita tuetaan kumpaakin 80 miljoonalla. viissä kansainvälisessä yhteistyössä, jotta Yritysrahoitukseen ja Leader-työhön on tulokset leviävät kaikkialle. MAASEUTUVERKOSTO 2014

21


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Tiia Seppänen Kuvat: Majakoski ja Tiia Seppänen

Innovatiivisilla ideoilla ja vanhaa Maaseudulla on yhä enenevässä määrin tyhjillään tai vajaakäytössä olevia rakennuksia, jotka odottavat uutta käyttötarkoitusta. Keski-Suomen ELY-keskus ja maaseutuverkosto järjestivät tammikuun lopussa vanhojen rakennusten uusiokäytöstä maaseudulla seminaarin, jonka tarkoituksena oli edistää alkuperäisestä käytöstä pois jääneen rakennuskannan hyödyntämistä maaseudulla. Valtaisan kiinnostuksen osakseen keränneen seminaarin pitopaikkana oli Jyväskylän Ruokkeen Juhlatalo Majakoski, joka on loistava esimerkki monipuolisesta kokous-, juhla- ja saunapaikaksi muutetusta vanhasta talonpoikaistilasta. Uusiokäytössä mahdollisuuksia ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia

Maa- ja metsätalousministeriön yliarkkitehti Raija Seppänen rohkaisee etsimään vaihtoehtoja rakennusten purkamiselle, vaikka kulttuuriperinnölliset arvot ovat usein ristiriidassa rakennusten huolto- ja ylläpitokustannusten kanssa. Seppänen korosti, ettei vanhan korjaamista kuitenkaan kannata hylätä ainoastaan korkeisiin kustannuksiin vedoten, sillä vanha rakennus

tarjoaa hyödyntäjälleen paljon valmista. – Uusiokäyttö merkitsee alkavalle yrittäjälle pientä panostusta rakennuskantaan. Tarjolla on valmis pihapiiri ja infrastruktuurin käyttömahdollisuus. Vanhojen rakennusten säilytettävistä kulttuuriarvoista puhumattakaan, yliarkkitehti kannustaa. Vanhan rakennuksen kunnostamisella voidaan säilyttämisen lisäksi myös lisätä kulttuurisia arvoja. Suurin osa Keski-Suomesta on luokiteltavissa maaseuduksi, joten potentiaalisia maaseutukohteita löytyy varmasti. Keski-Suomen ELY-keskuksen arkkitehti Liisa Bergius toteaa kohteiden vaativan paljon työtä, mutta samalla usein lisätään kulttuurisia arvoja. Rakennuskulttuurin säilyttämisen myötä esimerkiksi Keski-Suomessa on saatu lisäarvoa yritysten imagolle. Alueelta löytyy huomionarvoisia kohteita, joille maakunnan kulttuuriympäristöryhmä on jakanut kulttuuriympäristöpalkinnon tai kunniakirjan erinomaisesta kulttuuriympäristön hoidosta. Esimerkillinen kohde on muun muassa Hanna Hautamäen Lemettilän tila, joka toimii Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvan Petäjäveden vanhan kirkon läheisyydessä. Unesco-kohteen suojavyö-

hykkeellä ja arvokkaassa kulttuuriympäristössä toimiminen tarkoittaa, että tilan rakennusten muutostöissä on kuultava museovirastoa. Tilalla toteutettiin vuonna 2013 remontti kivinavettaan, johon valmistui 50-paikkainen tilausravintola ja kaksi kahden henkilön majoitushuonetta ympärivuotiseen käyttöön. Navetan kattorakenteiden haasteita ja toteutusta valotti seminaariväelle hankkeen pääsuunnittelija, rakennusmestari Ville Keski-Mattinen. Hyvällä suunnittelulla alkuun

Raija Seppänen neuvoo kiinnittämään huomiota lainsäädännön vaatimuksiin ja pohtimaan, sopiiko vanha rakennus lopulta uusiokäyttöön. Myöskään rakennuksen turvallisuudesta tai terveellisyydestä ei voi tinkiä. Laukaan kunnan johtavan rakennustarkastajan Päivi Niemen mukaan asiantuntevan suunnittelijan ja työnjohtajan mukanaolo on ensiarvoisen tärkeää, kun suunnitellaan vanhan rakennuksen uudenlaista käyttöä. Viranomaisyhteistyö saattaa tuntua yrittäjästä hitaalta ja monimutkaiselta. Jotta yhteistyö sujuisi mahdollisimman sujuvasti ja siten myös nopeammin, tulisi viranomaisiin olla yhteydessä jo hyvissä ajoin hankkeen ideointi- ja suunnitteluvaiheessa. Näin vältetään suunnitelmien myöhemmät muutokset ja löydetään helpommin asiakkaankin näkökulmasta toimiva ratkaisu. Hankkeen rahoitushakemuksissa on oltava mukana asianmukaiset suunnitelmat ja selvitykset, jotta rahoittaja saa käsityksen siitä, mitä aiotaan tehdä. Päteviä suunnittelijoita ja toteuttajia kannattaa kysellä esimerkiksi suunnittelijajärjestöistä, korjausrakentamiskeskuksista ja maakuntamuseoiden asiantuntijoilta.

Juhlatalo Ma jakoski on Kari Pynnösen lempilapsi. Lapsuusvuosiaan sota-aikana sukulaisperheessä Ma jakoskella viettäneestä Kari Pynnösestä tuli onnellisten sattumien kautta tilan omista ja. Suunnitelmia sen käytölle ei ollut, mutta oman tyttären häät lopulta kypsyttivät a jatuksen juhlatalosta. 22

MAASEUTUVERKOSTO 2014


MAASEUTUVERKOSTO

kunnioittaen

"Vanha rakennus voi olla yritystoiminnalle erityinen mahdollisuus mutta myös rasite. Kohteen omistajan tuleekin oivaltaa, miten se soveltuu uusiokäyttöönsä"

Vanha maaseuturakennus voi saada uuden elämän Teksti: Kirsi Hakoniemi Maaseutuverkoston julkaisusarjassa ilmestyi viime syksynä käytännönläheinen opas Tuotantorakennusten uusiokäyttö maaseudulla. Opas esittelee vanhojen maaseuturakennusten hyödyntämistä, ja sen tuottamisesta on vastannut tutkija-arkkitehti Emilia Rönkkö Oulun yliopistosta, arkkitehtuurin osastolta. Kuvapainotteiseen oppaaseen on koottu edustavia esimerkkejä tyhjillään tai vajaakäytössä olleiden maaseuturakennusten hyödyntämisestä. Oppaan tekstit ja kuvat ovat tuottaneet Emilia Rönkkö ja Antti Jaatinen VarsinaisSuomen ELY-keskuksesta. − Oppaaseen koottujen esimerkkien toivotaan antavan ideoita rakennusten omistajille, maaseutuyrittäjille tai yritystoimintaa suunnitteleville sekä suunnittelijoille. Tavoitteena on kannustaa ideoimaan, kysymään neuvoa, tutustumaan kohteisiin ja hakemaan rahoitusta omalle hankkeelle, Rönkkö selvittää. Oppaassa esitellään kattava otos erilaisia esimerkkejä EU-tuetuista kohteista, joiden rakennusajankohta vaihtelee 1800-luvulta 60-luvun lopulle. Oppaaseen on poimittu kohteita, joissa on esim. muutettu vanha riihi kesäteatteriksi, navetta ravintola- ja juhlatilaksi tai hevoskuntoutuskeskukseksi sekä jauhotehdas automuseoksi, juhlatilaksi, majoitustilaksi, kahvioksi ja keilahalliksi. Rönkkö vakuuttaa, että oppaan mielenkiintoisesta tematiikasta saisi aikaiseksi hyvinkin laajan tutkimuksen. Kysymyksenasetteluja ja kannustimia olisi pohdittavaksi monenlaisia. – Vanha rakennus voi olla yritystoiminnalle erityinen mahdollisuus mutta myös rasite. Kohteen omistajan tuleekin oivaltaa, miten se soveltuu uusiokäyttöönsä. Suomeksi ja ruotsiksi tuotettuun oppaaseen voi tutustua Maaseutu.fi-sivuston osiossa Viestintä > esitteet. MAASEUTUVERKOSTO 2014

23


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Eero Pehkonen, MMM Kuva: MMM / Mavi, Martina Motzbäuchel

Maaseudun kehittyminen vaatii vahvaa tutkimusta Maaseudun kehittäminen edellyttää taustatietoa, jota voidaan soveltaa päätöksenteossa ja uuden kehittämisessä. On pystyttävä myös ennakoimaan tulevaa kehitystä. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 valmistelun yhteydessä maa- ja metsätalousministeriössä on käyty keskustelua siitä, millaista tutkimusta tarvitsemme, jotta maaseutu kehittyisi. Valmisteluvaihe on osoittanut, että vaikuttavan politiikan tekemiseksi monesta asiasta on jatkossa saatava lisäselvityksiä. Maaseutuohjelman vaikuttavuuden arviointi ja vaikutusten osoittaminen vaatii kehittämistä. Alkava ohjelmakausi tulee todennäköisesti olemaan vedenjakaja, jonka aikana tullaan arvioimaan, onko ohjel-

24

MAASEUTUVERKOSTO 2014

mallinen kehittäminen tuottanut sellaista lisäarvoa, että sen vaikutuksia pystytään osoittamaan yleisesti ymmärrettävillä mittareilla. Ainakin osan näistä mittareista olisi hyvä olla kansantaloudellisia. Mitkä ovat ohjelman aluetaloudelliset vaikutukset ja miten ohjelman eri toimenpiteet ”pelaavat” yhteen? Katse tulevaisuuden maaseudulle

Toinen keskeinen tarve liittyy maatalouden, maatalouselinkeinon ja koko maaseudun tulevaisuuden tutkimukseen. Valmistelu on osoittanut, että kehittämispolitiikkamme perustuu usein hetken trendeihin ja vanhoista malleista kumpuaviin näkemyksiin. Maatalouden menestymismahdollisuuksia yritystoimintana pitäisi kuitenkin katsoa

avarammin. Millaisia ovat maatilojen kehityspolut 2020- tai 2050-luvun Suomessa? Karjatilojen koko kasvaa, mikä tuo mukanaan riskejä. Miten vähennetään suurten kotieläinyksiköiden riskejä, löytyykö ratkaisu erilaisista yhteistoimintamuodoista? Entä miten karjatalouskeskittymien ravinteiden kierrätys hoidetaan kestävästi? Maaseudun palveluiden ja asukkaiden elämänlaadun näkökulmasta pitäisi poimia esiin toimivimmat tavat tuottaa palveluita maaseudulla, tapoja, jotka ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä. Tilastotietoa vaikuttavuuden osoittamiseksi

Kolmantena keskeisenä kehittämistarpeena nähdään indikaattoritietojen analysointi. Tarvitsemme entistä enemmän tilastollisten kovien numerofaktojen avaamista. Niiden pohjalta on pyrittävä erittelemään, mikä on juuri maaseutuohjelman vaikutusta kyseisessä ilmiössä. Maaseudun kehittämisen tavoitteita on kirjattu erilaisiin strategioihin jo vuosia, mutta edelleen meiltä puuttuu tutkimustietoa, joka tilastotiedon pohjalta valottaisi tavoitteiden saavuttamista ja ohjelman vaikuttavuutta siihen. Mitkä maaseutuohjelmassa tehdyt ratkaisut ja mitkä ulkoiset seikat ovat vaikuttaneet maaseudun kehitykseen? Erityisesti nämä seikat tulevat seuraavina vuosina ohjaamaan maaseudun kehittämiseen käytettäviä tutkimusresursseja.


MAASEUTUVERKOSTO

MAASEUTUVERKOSTO Teksti ja kuva: Terhi Ojanen

Maataloustuottajat ja Leader-ryhmät tiivistävät yhteistyötään Maataloustuottajien liittojen ja Leaderryhmien toiminnanjohtajat tapasivat kolmannessa yhteistyöseminaarissaan tammikuun lopussa Kotkassa. Toiminnan tavoitteet ovat molemmilla samankaltaiset: maaseudulle pitää saada lisää työtä ja toimeentuloa. Myös maaseudun asukkaiden ja yrittäjien jaksaminen, hyvinvointi ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä. Tärkeimpinä yhteisen tekemisen paikkoja toiminnanjohtajien mukaan ovat bioenergian laajempi hyödyntäminen, lyhyiden toimitusketjujen saaminen kuntien hankintoihin, hyvinvointi-, matkailu- ja monialayrittäjyys sekä nuorten innostaminen yrittäjyyteen. Maaseudulla nousevat bioenergia ja green care

Jos viimeisten vuosien aikana on puhuttu paljon lähiruuasta, tulevalla ohjelmakaudella nousevia trendejä ovat bioenergia ja green care. Bioenergiaan kehitetään uusia tuotantomalleja, jotka perustuvat kotieläintilojen biokaasuihin, metsäenergiaan ja vaikkapa kalanperkuujätteiden hyödyntämiseen. Yksityistalojen erilaisiin energian tuotantotapoihin on Mynämäellä tutustuttu

energiakävelyillä. Muutaman vuoden päästä saatetaan kävellä kokonaisissa energiaomavaraisissa kylissä. Näitä kehitettäessä yhteistyötä on tehtävä Leaderin ja MTK:n ohella myös metsänhoitoyhdistysten ja tutkijoiden kanssa. Nousevana trendinä toiminnanjohtavat pitivät ns. green care -tyyppistä yrittäjyyttä, jossa luontoa, eläimiä ja maaseutuympäristöä hyödynnetään hyvinvointi- ja terveyspalveluissa. Myös lähiruokamatkailulle ja täydentäville hyvinvointipalveluille uskotaan olevan tarvetta tulevaisuudessa. Lähituotteet kuntien ostoslistoille

MTK:n ja Leader-ryhmien yhteinen intressi on lähituotteiden suosiminen ja paikallistalouden vahvistaminen. Maaseudun tuottajat ja kuntien ostajat tulisi saada yhteisneuvotteluihin, jotta kunnat osaisivat paremmin huomioida paikallisuuden ja lähituotteet hankinnoissaan. Tarvetta olisi tuottajien tai maaseudun omalle hankinta-asiamiehelle. Selkeintä yhteistyö on molempien ydinosaamisalueella, sillä maataloustuottajia kiinnostavat Leaderin yritystuet. Hyviä käytäntöjä ja kiinnostavia yritysesimerkkejä eri puolilta Suomea voi levittää esimerkiksi yri-

tyshautomoilloissa, joissa kerrotaan myös yritystukimahdollisuuksista. Miten yhteistyössä eteenpäin?

Jotta konkreettiseen yhdessä tekemiseen päästään, pitää toisten asiantuntemusta ja verkostoja hyödyntää nykyistä paremmin. Yhtenä verkottumismahdollisuutena ehdotettiin uudistuvan Maaseutu.fi-sivuston mahdollisuuksia. - Leader-ryhmillä on tiivistä yhteistyötä maaseudun muiden kehittäjien kuten elinkeinoyhtiöiden, ProAgrian ja 4H:n kanssa, mutta maataloustuottajien edunvalvontajärjestön MTK:n kanssa yhteistyö on jäänyt aika vähiin, kiteyttää Aisapari ry:n toiminnanjohtaja Mervi Niemi-Huhdanpää. - Meillä molemmilla on isot verkostot. Niitä pitäisi hyödyntää nykyistä paremmin. Tällaisten valtakunnallisten seminaarien lisäksi pitäisi lisätä maakunnallista yhteistyötä, jatkaa Niemi-Huhdanpää. Samaa mieltä on MTK Etelä-Savon toiminnanjohtaja Vesa Kallio, joka totesi yhteistyössä olevan parantamisen varaa kentän kaikilla toimijoilla, ei pelkästään Leader-ryhmillä ja MTK:lla. - Meillä on paljon tehtävää, jotta maaseudun elinkeinojen merkitys saadaan kunnolla näkyviin kuntien elinkeinostrategioissa, muistuttaa Kallio. Yhteistyön tiivistäminen on myös uuden maaseutuohjelman keskeisiä teemoja, joka näkyy kaikilla painopistealueilla. Yhteistyötä tulee tehostaa niin paikallisten toimijoiden välillä kuin kansainvälisesti. Ohjelma kannustaa myös tutkimus- ja rahastojen väliseen yhteistyöhön. Ennakkoluulottomassa yhteistyössä on mahdollista löytää uusia vaikuttavia ja taloudellisia tapoja toimia ja tuottaa.

Leader-ryhmien ja MTK:n toiminnanjohta jat kehittivät Kotkassa konkreettisia yhteistyömuotoja, joiden tavoitteena on saada maaseudulle lisää työtä ja toimeentuloa. MAASEUTUVERKOSTO 2014

25


MAASEUTUVERKOSTO

26

MAASEUTUVERKOSTO 2014


MAASEUTUVERKOSTO MAASEUTUVERKOSTO Teksti: Sinikka Torssonen, Mavi Kuva: Mavi

Sähköinen tukihaku auttaa ja opastaa Kaikki alkoi oikeastaan vuonna 2005, kun sonnipalkkiota oli mahdollista hakea sähköisesti Vipu-palvelusta. Tänä keväänä maataloustukien hakeminen verkossa on monelle jo rutiinia, joka on päihittänyt hankalan paperisodan. Ensi vuonna myös maaseudun kehittäjät saavat heittää hyvästejä paperilomakkeille, kun Hyrrä-verkkopalvelu saadaan uudelle ohjelmakaudelle käyttöön. Kun sonnipalkkion hakeminen tukimuodon muuttuessa loppui, Maaseutuvirastossa päätettiin ottaa rohkea askel eteenpäin ja kokeilla sähköistä hakemista päätukihaussa muutamassa kunnassa. − Oli kevät 2008 ja kaikki oli innovatiivista ja kokeilevaa. Homma sujui hyvin, ja kokemukset olivat kannustavia. Kyllähän silloin verkossa ollut lomake näyttää tänä päivänä huvittavan yksinkertaiselta, naurahtaa Kirsti Mäki-Paavola johtava tietojärjestelmäasiantuntija Maaseutuvirastosta. Vuonna 2009 sähköisen hakemisen mahdollisuus laajeni koko maahan. Siitä lähtien Vipu-palvelua käyttävien viljelijöiden määrä on jatkuvasti kasvanut. Viime kevään tukihaussa hakemuksensa teki sähköisesti 33 235 maatilaa. Määrä on noin 56 prosenttia Suomen maatiloista. Muutamilla alueilla sähköisesti hakemuksensa jättäneitä oli jo yli 70 prosenttia tuenhakijoista. Vipuneuvoja kertoo virheistä

Tukien hakeminen sähköisesti on monella tavalla helpompaa kuin papereiden pyörittely. Vipu-palvelu on tukihakuaikaan auki ympäri vuorokauden ja hakemuksen lähettäminen onnistuu vaikka kotisohvalta käsin.

Maaseutuvirastossa on alusta asti haluttu kehittää Vipu-palvelussa niitä ominaisuuksia, jotka auttavat viljelijää tekemään hakemuksen mahdollisimman virheettömästi. Tukijärjestelmä pitää sisällään monenlaisia laskentoja, joiden suhteen viljelijän saattaa olla vaikea pysyä ajan tasalla. − Alusta asti Vipu-palvelussa on ollut tarkisteita, jotka huomauttavat, jos tuenhakija on esimerkiksi vahingossa laittanut mahdottomia lukuja. Vuonna 2010 tuli käyttöön Vipuneuvoja, jonka kautta viljelijä voi tarkistaa monia asioita, kuten onko tukioikeuksia riittävästi tai täyttyvätkö tietyt tukiehdot, Kirsti Mäki-Paavola kertoo. Hyrrä pyörittää pian maaseudun tukia

Ohjelmakauden vaihtuminen nähtiin Maaseutuvirastossa hyvänä hetkenä ottaa myös maaseudun tukien hakemisessa ja käsittelyssä askel sähköiseen suuntaan. Vuodesta 2015 alkaen hanke-, yritys- ja rakennetukien hakijat voivat täyttää tukihakemuksensa verkossa, Hyrrä-nimisessä asiointipalvelussa. Hyrrä-palvelun käyttö ei vaadi tuen hakijalta erityistaitoja. Sähköisen hakemuksen täyttäminen on vaivatonta ja tietojärjestelmä ohjaa hakijaa sen tekemisessä askel askeleelta. − Hyrrässä hakijan on helpompi pysyä koko prosessissa kärryillä. Hakija näkee Hyrrässä esimerkiksi arvioidun käsittelyajan ja mahdolliset lisätietopyynnöt. Lisäksi hän voi myös jättää maksuhakemukset samassa palvelussa, kertoo ylitarkastaja Sari Honkola Mavista.

MAASEUTUVERKOSTO 2014

27


SVENSKA SPALTEN

”Triple-innovationer” krävs! Förr räckte det med en enkel innovation. Man kunde se vad människor behövde, t.ex. mat och husrum, sedan gällde det att vara innovativ – att hitta på ett sätt att utgående från de resurser som fanns hitta eller skapa en produkt som mötte behoven. Om man inte direkt kunde se vad folk behövde, så kunde man fråga vad de ville ha. Sedan fick man vara innovativ i själva produktionen.

Tre innovationssteg

Detta räcker inte numera, ta nutidens storsäljare smarttelefonen. Vilket observerbart behov tillfredsställde den när alla redan hade mobiltelefoner med knappar, och vem gick omkring och irriterade sig över att man inte kunde trycka på en skärm i stället för en knapp? Första steget är alltså att hitta på en produkt som ingen vet att de har behov av. Det kräver ganska mycket innovation. Andra steget blir att få folk att ”inse” att de måste ha produkten, ja att de faktiskt behöver den. Tredje steget är det gamla vanliga; hur gör man produkten. Det steget innehåller naturligtvis en mångfald av komplicerade små steg. Det är antagligen komplicerade saker man kommit på i första steget. Lyxproblem

”Triple-innovation”-kravet är naturligtvis ett lyxproblem som bara en liten, ofta urbaniserad, del av världens människor råkar ut för. Men inte desto mindre är det ett reellt problem. Den globala marknaden kräver lyxprodukter som kan ge investerarna snabba vinster. Den globala konkurransen gör att om vi inte tävlar i den här ligan, så råkar vi in i en nedåtgående spiral där de fattigaste drabbas hårdast, och det vill vi väl inte? ”Triple-innovation”-kravet är bara en del av verkligheten. Det finns naturligtvis riktiga otillfredsställda behov i vårt samhälle också. Dessutom skapar utvecklingen hela tiden nya behov. Metoder och redskap att bekämpa miljökatastrofer, samt vård och medicin för stressrelaterade sjukdomar är 28

MAASEUTUPLUS 2/2014

exempel på detta. Men krav på ”tripple-innovation” finns definitivt med i bilden av det högutvecklade samhället. ”Kritisk massa”

Att definiera en innovation är inte lätt och kanske inte helt nödvändigt heller. Däremot att fundera på hur man sporrar uppkomsten av innovationer är viktigt. Det finns förstås en hel del teorier. Det som är besvärande ur landsbygdssynpunkt, är att man i teorierna ofta stöter på begreppet ”kritisk massa”. Det kan gälla antalet professorer och studerande vid ett universitet, det kan gälla antalet företagare inom ett visst område och ibland inom en viss bransch eller helt enkelt befolkningsmängd. På grund av att landsbygd just definieras som avsaknad av täthet, så ser det inte ljust ut för landsbygden. Triple Helix handlar om samverkan mellan universitet, företag och myndigheter. Men man förutsätter också att det finns en ”kritisk massa” i alla tre facken. Om man vill utnyttja den här modellen för innovationer på landsbygden, måste man gå ett steg vidare och tala om Quadruple Helix. Det betyder enkelt utryckt att man också tar

med användarna i samarbetet. Begreppet förekommer inte ofta i innovationsdebatten i Finland, men det skulle vara orsak att studera det närmare. Det krävs dock att man bygger upp innovationsstrukturer på landsbygden för att det skall fungera. I en gles bebyggelse är strukturerna förmodligen viktigare än i t.ex. en universitetsstad. För att anknyta till inledningen av artikeln så verkar det, på basen av sunt bondförnuft, vettigt att användarna kommer med i innovationssystemet. Detta medför att behoven är upplevda, inte ”innoverade”. Samtidigt borde innovationerna rimligtvis ha en lokal anknytning. De man samarbetar med mest, är oftast de som är närmast. Det understöder en viss platslogik i utvecklingen. Peter Backa Specialsakkunnig Svensk Byaservice


SVENSKA SPALTEN Dags för nominering i Österbotten

Gör det annorlunda! Syftet med inspirationsdagen, Mot en ny projektkultur i Österbotten, som Österbottens förbund, NTM-centralen i Österbotten, Aktion Österbotten rf och YHYRES-kehittämisyhdistys ry arrangerade, var att deltagarna fick träffa andra projektproffs, lära av varandra och få nya idéer inför den nya programperioden. Nästan 150 deltagare var på plats när inspirationsdagen hölls den 5.2.2014 i Vasa. Dagen började med intervjuer där projektägare för fyra projekt berättade om sina erfarenheter, till exempel om hur man bygger ett team. Professor Hannu Katajamäki konstaterade att när man kombinerar olika personer, maximeras betydelsen av slumpen, vilket kan ge framgång. Förankring och samarbete

Projektchef Carola Wiik från projektet Energi för framtiden, som finansierats av NTM-centralen i Österbotten och Aktion Österbotten, sade att projekt och projektägare måste vara på samma nivå om man vill vara framgångsrik. En eldsjäl räcker inte, utan projektet måste förankras i hela organisationen som förverkligar det. Riitta Björkenheim påminde om att det är viktigt att informera aktivt fast arbetsgruppen inte är så stor, och ibland måste man tvinga samman människor för att samarbetet ska börja fungera i projektets styrgrupp. Hon tyckte att det inte räcker att man bara träffas några gånger om året. Pröva och utveckla

Programmet fortsatte med att deltagarna fick bekanta sig med olika projekt som var finansierade av inspirationsdagens arrangörer. De här presentationerna visade att man skulle behöva fler möjligheter att experimentera. Det är ofta så att när man hittar det rätta arbetssättet, är projektet redan på slutrakan. Enligt Anssi Tuulenmäki, överinnovationsaktivist från Aaltouniversitetet, borde man sträva efter att pröva och utveckla, istället för att man planerar projekten färdigt. Det betyder att man borde ha större möjlighet att byta riktning. Om man på förhand avlägsnar riskerna att göra något fel, kan det hända att man samtidigt också minskar de positiva effekterna. Det kan betyda att man inte får något speciellt bra resultat. Tuulenmäki påminde om att man måste särskilja sig från andra, om man vill locka resurser. Strategin borde vara att göra annorlunda saker än andra eller samma saker som andra, men på ett annorlunda sätt. Harri Ahlgren från ANM:s regionavdelning konstaterade att motivationen verkar vara god och att förväntningarna på den kommande programperioden är positiva, även om en del av fonderna kommer att ha mindre pengar. Kirsi Tikkanen Gemensam informatör för ELY-centralen i Österbotten, Aktion Österbotten rf och YHYRES-kehittämisyhdistys ry

Det är dags för nominering av kandidater till Årets by, Byaverksamhetens vägvisare och Årets landsbygdsaktör i Österbotten 2014, samt Årets byavänligaste kommun. Sista dagen för nomineringarna är 31.3.2014. Nomineringarna sker elektroniskt via www.byar. fi. För att få många goda kandidater önskar vi i Byarnas arbetsgrupp att ni sprider informationen vidare i era nätverk och att ni kommer med förslag på vem ni önskar nominera till den 10 mars för att vi ska få en bild av bredden på kandidatfältet och eventuellt göra en extra informationsrunda. Tidigare års landsbygdsaktörer

År 2012: Olav Jern, landskapsdirektör på Österbotens förbund Olav Jern arbetade som generalsekreterare för länsdelegationen och ombudsman vid Svenska Österbottens landskapsförbund. Han är nu lanskapsdirektör för Österbottens förbund sedan starten år 1994. Jern har haft talrika förtroendeuppdrag såväl kommunalt, regionalt, nationellt som internationellt och har länge arbetat för näringslivets bästa. Intresset för landsbygden tar inte slut med arbetsdagen, utan han är en frekvent besökare på både mindre och större evenemang. År 2013: Kaarlo Lepistö, utvecklingschef på NTM-centralen Kaarlo Lepistö arbetade med landsbygdsutvecklingsfrågor som ansvarig för landsbygdsfrågor vid Vasa länsstyrelse och arbetar nu som utvecklingschef och programansvarig för landsbygdsfrågor på NTM-centralen. Lepistö ingick i den grupp som förberedde Leader-programet inför Finlands EU-medlemskap. Byaverksamhetens vägvisare

År 2013: Ann-Sofi Backgren, vik. verksamhetsombud på Svenska studiecentralens regionkansli i Österbotten Ann-Sofi Backgren belönades för sitt långvariga engagemang för byaverksamheten, både på lokal- och regionalnivå som på nationell och internationell nivå. Redan år 1989 reste hon runt i Österbotten och informerade folket ute i byarna om att börja tänka på framtiden. Som 22-åring var hon med och grundade Molpe byaråd och var dess första ordförande under åren 1990-2000. Som ett bevis på dessa personers engagemang är att Olav Jern år 2012 och Kaarlo Lepistö år 2013 utnämndes till Årets landsbygdsaktör i Finland och Ann-Sofi Backgren till Byaverksamehetens vägvisare i Finland år 2013. Nämnas kan att Björköby blev vald till Årets By i Finland år 2001. Årets by i Österbotten

År 2001 utsågs Kortjärvi, Kronoby, 2002 Henriksdal, Kristinestad, 2003 Sundom, Vasa, 2004 Lappfjärd, Kristinestad, 2005 Öja, Karleby, 2006 Molpe, Korsnäs, 2007 Perus, Kristinestad, 2008 Småbönders, Kronoby, 2009 Hankmo byar, Korsholm, 2010 Bennäs, Pedersöre, 2011 Harrström, Korsnäs, 2012 Särkimo-Brudsund, Vörå och 2013 Bergö, Malax. Nomineringarna till Åres by i Österbotten är i kraft i tre år. Karl-Gustav Byskata Byaombud/Leader-rådgivare på Aktion Österbotten rf MAASEUTUPLUS 2/2014

29


SVENSKA SPALTEN

Keistiö går in för när-el

30

MAASEUTUPLUS 2/2014


SVENSKA SPALTEN

Keistiö i Iniö är en ö i skärgårdshavet med ett trettiotal fast bosatta året om. Utöver de fast bosatta besöks Keistiö av fritidsboede och turister. Sommartid mångfaldigas befolkningen på ön. På eller i Keistiö, beroende på om man syftar på byn eller på ön med samma namn, bor naturfotografen Janne Gröning. Han och de andra aktiva i byalaget ville se över elförbrukningen i Keistiö. Byalaget äger en gammal folkskola som nu fungerar som föreningslokal och ansvarar dessutom för gatubelysningen på en vägsträcka som löper genom byn. Belysning och uppvärmning av lokalen har varit dyrt för byalaget. Idéerna för hur man kunde lösa detta håller på att resultera i ett helt nytt sätt att sköta elförsörjningen. Projektet i ett nötskal

Pargas stad var villig stå för bytet av 125 W lampor till lamparmatur på 32 W med led-teknik, detta var startskottet. I samma veva funderade byborna på att resa ett litet vindkraftverk med en effekt på 3,5 kW i byn. Härmed kan man minska på kostnaderna för byalaget och dessutom vara mindre beroende av de stora bolagens elförsörjning – som inte alltid är helt tillförlitlig i skärgården då det stormar. Leader-projektet Vindmölla till självlysande ön Keistiö är ett gott exempel på att man kan tänka stort i liten skala. Projektet håller på att genomföras för tillfället och den nya möllan ska tas i bruk under år 2014. Vad fick dig Janne att tänka på vindkraft som en lösning för Keistiö? – Jag har redan länge funderat på hur jag kunde bli så självförsörjande som möjligt på el, och då har jag förstås tänkt på solpaneler och vindmölla... År 2011 gick Iniö med i ett EU-projekt som hette Green Islands, vilket avslutades i december 2013. Jag var Iniös kontaktperson i projektet och där kom jag i kontakt med Alf-Peter Heino, som är alternativ energirådgivare i Pargas stad. Av honom fick vi gratis rådgivning och sakta men säkert gick vi från idé till handling. Tror du att ert koncept även kan spridas till andra öar och små byar på glesbygden? – Jag tror utan vidare att detta koncept

kan spridas till andra öar och byar – några har redan frågat hur det fungerar, men eftersom vi får upp möllan först på våren 2014 har vi inte ännu några erfarenheter. Jag tror att när-el kommer att bli lika viktigt som när-mat i framtiden! Livet är lokalt! Smilegov

Keistiö på Iniö ingår, tillsammans med Nagu, i ett EU-projekt med namnet Smilegov. I korthet handlar projektet om att uppgöra energiplaner och förena ansträngningarna att skapa hållbara öar i Europa. Iniö och Nagu är med i Smilegov genom Finlands Öar rf – Suomen Saaret ry (FÖSS). European Small Islands Federation (där FÖSS är medlem) utgör inom Smilegovprojektet ett eget kluster för små europeiska öar, där även åländska, irländska, franska och italienska små öar ingår. Smilegov erbjuder utbildning och stöd för att göra lokala energiplaner, samt för att förankra arbetet hos de lokala politi-

kerna. Ett intressant nätverk runt omkring i Europa kommer med som bonus. Målet är att en deltagande ö inom 30 månader har gjort en lokal energiplan, har en tydlig lista på vilka projekt som är lämpliga att genomföra och hur de ska finansieras. Janne Gröning, vad händer inom Smilegov-projektet i vår? – I april åker vi till Danmark på en två dagars studieresa till Samsö Energi Akademi, som tar emot människor från hela världen, vilka vill bekanta sig med Samsös energi-upplägg. Med på resan är Jan-Erik Karlsson från Nagu och Alf-Peter Heino från Pargas stad. Efter resan skall vi kontakta Iniös respektive Nagus områdesnämnder och föra fram olika idéer, som sedan förs vidare till Pargas stad och de nu sittande politikerna och möjligen till kommande innovativa nya politiker. Vi har ju snart val igen och då hoppas vi att "hållbar energiutveckling" står högt i kurs! Emil Oljemark t.f. verksamhetsledare I samma båt rf Pia Prost Byaombud för Åboland Egentliga Finlands Byar rf

< Lamparmaturerna är på 32 W med led-teknik. Foto: Janne Gröning Lampbyte på vägsträcka som löper > genom byn. Foto: Janne Gröning

MAASEUTUPLUS 2/2014

31


AJANKOHTAISTA

Suomen puheenjohtajuuskauden hyvä saldo Kolmevuotiskauden jälkeen Suomi väistyy eurooppalaisen Leader-ryhmien kattojärjestö ELARDin (European LEADER Association for Rural Development) presidenttiydestä ja seuraava presidentti tsekkiläinen Mr. Radim Srsen otti ohjat käsiinsä tammikuun 27.päivä Brysselissä pidetyssä kokouksessa. Entinen presidentti, Joutsenten reitti ry:n toiminnanjohtaja Petri Rinne jatkaa aktiivista vaikuttamista ELARDissa varapresidentin roolissa. Suomen Kylätoiminta ry on rahoittanut ja ollut mukana Suomen presidenttikaudessa 2011-2013. ELARD saavutti paljon merkittäviä virstanpylväitä Suomen kauden aikana, ja ELARDista kasvoi mm. maaseudun kehittämisen johtava järjestö Euroopassa. Rinteen johdolla ELARD osallistui läheisesti ohjelmakauden 2014-2020 neuvotteluihin hakemalla enemmän Leader-työtä ja tukemalla Community Led Local Development'n monirahoitusmallia. Rinteen aikana ELARD laajeni menestyksekkäästi uusiin jäsenvaltioihin.

Vanha presidentti muistelee Suomen ELARD-puheenjohtajuuskaudella vuosina 2011-13 paikalliskehittäminen on ollut voimakkaassa nosteessa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Analyytikkojen mukaan EU:n Lissabonin strategian toteuttaminen epäonnistui, koska jäsenmaita, alueita ja paikallisyhteisöjä ei ollut riittävästi sitoutettu sen tavoitteisiin. Eurooppa2020-strategian kohdalla virhettä ei haluta toistaa, ja siksi mm. LEADERtoimintatapaan perustuva Community-Led Local Development (CLLD) eli yhteisölähtöinen paikalliskehittäminen on laajennettu maaseuturahaston lisäksi koskemaan myös rakenne- ja kalatalousrahastoja. Tämä avaa alhaalta ylöspäin -kehittämiselle uusia mahdollisuuksia EU:n sosiaali-, kaupunki- ja kalatalouspolitiikassa. Myös globaalit toimijat kuten Maailmanpankki (Community Driven Development) ja FAO ovat vahvistaneet paikalliskehittämisohjelmiaan, jotka ylittävät selvästi EU-ohjelmien budjetin. Suomen puheenjohtajuuskauden ykköstavoite oli LEADER-työtavan vahvistaminen ja levittäminen sekä maantieteellisesti että temaattisesti. Vuosien varrella saimme olla mukana lukuisissa EU-komission ja paikalliskehittäjäverkostojen työryhmissä kertomassa konkreettisia tuloksia ja vaikutuksia EU:n 2 300 Leader-ryhmän työstä. Tärkeimpiä olivat varmasti Paul Soton johtama uuden ohjelmakauden CLLDohjeistuksen laadinnan asiantuntijaryhmä, Euroopan maaseutuverkoston fokusryhmä Leader-ryhmien kehittämisstrategioiden ja niiden toteuttamisen laadun parantamiseksi sekä Euroopan maatalouden innovaatio32

MAASEUTUPLUS 2/2014

kumppanuuden ohjausryhmä. Viranomaisten lisäksi yhteistyötä tehtiin Euroopan parlamentin poliitikkojen kanssa, esimerkiksi tapaaminen maatalouskomitean raportöörin Luis Manuel Capoulas Santosin kanssa oli hyödyllinen maaseutu-Leaderin viiden prosentin korvamerkinnän turvaamiseksi. Parlamentti päätyi myös suosittamaan EU:n Leaderryhmien ja kehitysmaiden yhteistyön lisäämistä CAP-reformin yhteydessä. ELARDin painoarvon kasvattaminen olisi ollut mahdotonta ilman samanaikaista jäsenkunnan laajenemista, joka myös kuului Suomen kauden kärkitavoitteisiin. Lukuisten puhujamatkojen myötävaikutuksella uusina maina liittyivät Makedonia, Kroatia, Ruotsi, Slovakia, Tanska ja Viro. Jäsenpohja kasvoi merkittävästi IsoBritanniassa, Puolassa ja Unkarissa. ELARD edustaa nyt 22 Euroopan maata ja 1 070 Leader-ryhmää. Suomen kauden konkreettisena tavoitteena oli lisätä Leader-ryhmien kansainvälistä yhteistyötä. Vuonna 2011 käynnistettiin ryhmien henkilöstövaihto-ohjelma, jolla pyritään henkilösuhteiden kautta lisäämään kansainvälistä vuorovaikutusta ja yhteistyöhankkeita. Suomen aloitteesta järjestettiin myös ensimmäinen ELARDkokoontuminen Sastamalassa kesällä 2011. Tästä muodostui perinne, ja uuden puheenjohtajamaan Tshekin kaudella tapaamista on suunniteltu Brysseliin huhtikuussa 2014. Kolmen vuoden aikana monissa Brysselin ja jäsenmaiden keitoksissa marinoituneena voin sanoa, että ruohonjuu-

Petri Rinne on Leader-ryhmä Joutsenten reitti ry:n toiminnanjohtaja sekä eurooppalaisen Leaderkattojärjestö ELARD:n nykyinen varapresidentti (presidentti 2011-2013). petri.rinne@joutsentenreitti.fi ritason konkreettista puhetta kuunnellaan ministeri- ja komissaaritasollakin aina. Useissa kokoonpanoissa olen ollut ainut ”practitioner”, joka on voinut kertoa esimerkkejä innovatiivisista maaseutuhankkeista tai uusien yritysten ja työpaikkojen luomisesta. Tällaisessa hierarkian rajoja rikkovassa asiantuntija- ja verkostoroolissa soisin ELARDin toimivan jatkossakin. Suuntaviivoja, strategioita ja rahastoja suunnittelevista poliitikoista ja virkamiehistä ei tule pulaa tulevillakaan ohjelmakausilla, mutta tarvitaan myös se porukka joka laittaa nämä toteen ja osaa vastata kysymyksiin miten ja kuinka. Suurin pelkoni on, että hanketoteuttajista tulee uudella ohjelmakaudella entistäkin uhanalaisempi resurssi. On vältettävä tilanne, jossa Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Tarja Cronberg kuvasi 1990-luvun lopulla EU:n uutta tavoiteohjelmaa kyllä hyväksi, mutta että sen toteuttamiseksi Pohjois-Karjalan väestö olisi vaihdettava toiseen. Lopuksi suuret kiitokseni koko jäsenkuntamme puolesta Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmälle, maaseutuverkostolle, Pirkanmaan liitolle ja Suomen Kylätoiminta ry:lle – ilman tukeanne en olisi koskaan päässyt presidentiksi! Petri Rinne


PAKINA

KIELIPOLIISI VOIMAANTUU Syntyperäisenä Turun seudun asukkaana kirjoitan ja puhun äärimmäisen huoliteltua ja kaunista suomen kieltä. Siksi voinkin aina pahoin, kun joku terrorisoi tuota kansallista aarrettamme. Levitän itse hyvää mieltä ympärilleni taipumuksellani korjata toisten puheita ja sanavalintoja. Kielitoimiston tuore alkaa tekemään –hyväksyntä ei ollut minulle mikään suuri kysymys. Minun haulikkoni on tähdätty ihan oikeisiin kieliongelmiin. Ohessa niistä pahin – ja ikävästi leviävä. Tämä kansakunnan ydintä mädättävä ilmaisu tuli aikoinaan julkisuuteen Egotrippi-yhtyeen Polkupyörälaulussa: ”Miten voikaan olla mahdollista, miten voikaan olla mahdollista, että kaikki rahansa pystyy tuhlata eikä omatunto edes kolkuta, kaikki rahansa pystyy tuhlata viimeistä penniä myöten yhdessä levykaupassa.” Pystyy tuhlata… Apua! Muistaakseni bändin kaverit joutuivat tästä sanoituksestaan julkisesti tilille Helsingin Sanomissa ja he kertoivat jopa hyväksyttäneensä pystyy tuhlata -rakenteen kielitoimiston väellä. Taisi olla huono päivä kielenhuoltajilla. Hyväksyttiin siellä kyllä tiettävästi urheiluselostaja Juha Jokisen oudot järjestyslukuilmaisutkin. Parin Leader-ryhmän hanketyöryhmissä mukana olevana ja muutenkin tiiviisti 3. sektorin toimia seuraavana minulle on syntynyt melkoinen vihasuhde myös joihinkin termeihin, joissa ei sinänsä kieliopillisesti ole mitään vikaa. Tahtotila, törmäytys ja rajapinta esimerkiksi nostavat mukavasti verenpainettani. Erityisen kyllästynyt olen hankkeisiin, joissa voimaannutaan tai valtaistutaan. Voimaantumisellahan (empowerment) tarkoitetaan ihmisten ja yhteisöjen kykyjen, mahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääntymistä. Voimaantunut ihminen (tai yhteisö) kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä, tuntee oman elämänsä

olevan hallinnassa ja itsetunnonkin kohdillaan. Termi löi itsensä läpi 90-luvulla erilaisissa hyvinvointia edistävissä sosiaali- ja terveyspuolen hankkeissa ja sillä osa-alueella se edelleen eniten on käytössä, mutta ikävä kyllä, tulee se vastaan välillä Leader- ja kylätoimintamaailmassakin. Ihmetyttää vaan, että millä termillä ennen kuvattiin ihmisten kykyjen vahvistumista, kun tavoite sinänsä ei ole ihan uusi. Olisiko esimerkiksi elämänhallinta edelleen käypä sana joihinkin tilanteisiin? Tarkemmin ajatellen vastaan on kuitenkin tullut tilanteita, joissa olen saattanut itsekin kokea nimenomaan voimaantuneeni, sanan täydessä merkityksessä. Mieleen muistuu eritoten armeija-aika ja kahden kuukauden aliupseerikoulukomennus 80-luvulla Kuuskajaskarin linnakesaarelle Rauman edustalle. Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin, tiivistän tunnelmat toteamalla, että ajanjakso ei ollut erityisen miellyttävä. Mutta siitäkin selvittiin. Ostin ensimmäisillä vapailla legendaarisesta turkulaisesta Kanen levykaupasta Thin Lizzy – albumin Chinatown, ja sen kuuntelu jotenkin vaan antoi voimia kestää Kuuskajaskarin inhat päivä. Tunsin olevani taas jotain muuta kuin biojätettä, kun Phil Lynott lauloi: “We will be strong, we will be strong, I know we have the strength to carry on. We have the strength. I know my rights from wrong, I know you´ve lost I won.” Olisiko tuo nyt sitten ollut juuri sitä voimaantumista? Todennäköisesti. Taidan kääntää kelkkani ja toivon, että vastaan tulee entistä useammin hankkeita, joissa jopa koko kylä pystyy voimaantua. Auts. Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei. Dorfagent Linkoranta

MAASEUTUPLUS 2/2014

33


LAKIMIEHEN NURKKA

UUTTA PAIKALLISTA AKTIIVISUUTTA YHDISTYKSIÄ PERKAAMALLA

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudellisiin asioihin liittyvistä kysymyksistä. Suomen Kylätoiminta ry tarjoaa jäsenyhdistyksilleen maksutonta juridista neuvontaa esimerkiksi yhdistyslain, yhdistyksen verotukseen, yhdistyksen hallintoon, yhdistysten sääntöihin, työlainsäädäntöön ja erinäisiin sopimusasioihin liittyen. Palvelu tapahtuu pääsääntöisesti puhelimitse. SYTYn tarjoama palvelu kattaa 1 tunnin maksuttoman neuvonnan per tapaus. Tommi Siro Lakiasiaintoimisto Siro Linnankatu 18, 20100 Turku puh. (02) 2522 242 / 040-5507635 Viikoittaiset soittoajat ovat tiistaisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

Yhä useammin kylillä on havahduttu siihen, että kylillä toimii enemmän tai vähemmän aktiivisesti useita yhdistyksiä ja, että näiden yhdistysten jäsenistö on miltei kokonaan päällekkäistä. Saattaa olla niinkin, että kylän kaikista yhdistyksistä vain yksi tai muutama toimivat aktiivisesti ja muissa yhdistyksissä toiminta on vähäistä. Tällaisessa tilanteessa on pohdittu, että olisiko paikallisesti mahdollista tehostaa yhdistysten toimintaa siten, että yksi kylän yhdistyksistä toimisi kylän monitoimiyh34

MAASEUTUPLUS 2/2014

distyksenä, jonka toimintaan voitaisiin liittää muiden kylän yhdistysten toiminta. Lähtökohtasuunnitelmana on usein ollut, että ns. vähemmän aktiiviset yhdistykset jatkaisivat toimintaansa monitoimiyhdistyksessä tämän yhdistyksen jaostoina. Ajatus on hyvä ja kannatettava. Järjestelyn avulla on mahdollista keskittää toimintaa ja resursseja, vähentää byrokratiaa sekä luoda kylälle yksi aktiivinen toimija. Parhaassa tapauksessa järjestely vaikuttaa myös siihen, että vähäistä toimintaa harjoittaneiden yhdistysten toiminta saadaan vireämmäksi. Mikäli kylälle halutaan em. tyyppinen monitoimiyhdistys, edellyttää se tiettyjen asioiden huomioon ottamista sekä jonkin verran aikaa ja vaivaa. Alla pyrin esimerkin avulla tuomaan esille prosessia koskevat pääasialliset seikat. Kylällä toimii aktiivinen kyläyhdistys, vähäistä toimintaa harjoittava marttayhdistys sekä vähäistä toimintaa harjoittava maamiesseura. Tarkoituksena on, että kyläyhdistys toimisi jatkossa monitoimiyhdistyksenä ja marttayhdistyksen ja maamiesseuran toiminnot siirtyisivät monitoimiyhdistyksen jaostoiksi. Prosessi voisi tiivistetysti edetä seuraavasti:

1) Kyläyhdistyksen hallitus neuvottelee asiasta marttayhdistyksen ja maamiesseuran hallitusten kanssa sekä esittää niiden hallituksille sääntöesityksensä uudesta monitoimiyhdistyksestä sekä kenties alustavat säännöt kaavailtuja jaostoja varten. Jos asian suhteen on olemassa yhteinen tahtotila, voidaan edetä. 2) Prosessia kannattavat hallitukset kutsuvat koolle yhdistysten kokoukset, joiden kokouksissa hallitukset informoivat oman yhdistyksensä jäseniä suunnitelmasta ja sen toteuttamistavasta sekä antavat selvityksensä kaavaillun monitoimiyhdistyksen säännöistä ja esittelevät kaavaillut jaostoja koskevat säännöt. Kunkin yhdistyksen kokous tekee päätöksen suunnitelman hyväksymisestä tai hylkäämisestä. 3) Tämän jälkeen kokoontuvat

suunnitelmaa kannattaneiden yhdistysten hallitukset yhteiseen kokoukseen, jossa päätöksiä käydään läpi. 4) Seuraavassa vaiheessa mukana olevien yhdistysten (tässä tapauksessa marttayhdistys ja maamiesseura) toimintojen siirtämistä kyläyhdistykselle ryhdytään valmistelemaan. Tässä esimerkkitapauksessa yhdistymistä koskeva prosessi edellyttää, että marttayhdistys ja maamiesseura tekevät voimassa olevien sääntöjensä mukaiset päätökset yhdistysten purkamisesta, ottaen huomioon yhdistyslain asiaa koskevat määräykset. Mikäli purkautuvien yhdistysten varallisuus halutaan luovuttaa kyläyhdistykselle, edellyttää se mahdollisesti myös purkautumista edeltävää päätöstä yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta varojen käytön suhteen. Prosessissa on otettava huomioon, etteivät purkautuvien yhdistysten jäsenet automaattisesti siirry kyläyhdistyksen jäseniksi, vaan jäsenten on erikseen haettava jäsenyyttä kyläyhdistyksessä, jossa tehdään kunkin jäsenyyttä hakeneen tahon osalta päätös jäseneksi hyväksymisestä. Usein yhdistysten välillä laaditaan erillinen yhdistymistä koskeva sopimus, jossa sovitaan varojen ja mahdollisten vastuiden siirtymisestä jatkavalle yhdistykselle. Mikäli purkautuvista yhdistyksistä joku on valtakunnallisen liiton jäsen, esim. Marttaliiton jäsen, prosessissa on syytä varmistua siitä, että perustettava liitto hyväksyy, että kyläyhdistys taikka sen jaosto voi jatkossa olla liiton jäsen. Tällä turvataan liiton tarjoamien mahdollisten jäsenetujen ym. säilyminen. Prosessi ei aina ole kovin yksinkertainen ja se vaatii paitsi useita kokouksia, sääntömuutoksia, vaivannäköä ja mahdollisia neuvotteluja liittojen kanssa. Mikäli tahtotila kuitenkin on selvä, suosittelen asioiden selvittämistä. Lopputulos voi olla kylän ja kyläläisten kannalta hyvä ja toimiva. Yllä kuvattu esimerkki on hyvin tiivistetty kuvaus prosessista. Mikäli asiaa kohtaan on kylillä kiinnostusta, antaa allekirjoittanut mielellään yksittäisissä asioissa lisäneuvontaa.


Suomen Kylätoiminta ry (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rf c/o Willa Elsa Meijeritie 2, 25410 Suomusjärvi Email: info@kylatoiminta.fi www.kylatoiminta.fi/www.maaseutuplus.fi

pääsihteeri Risto Matti Niemi Puh. 050 599 5229 Email: ristomatti.niemi@kylatoiminta.fi kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa Puh. 050 592 2726 Email: tuomas.perheentupa@kylatoiminta.fi toimitussihteeri/tiedottaja Pipsa Salolammi Puh. 045 123 3254 Email: pipsa.salolammi@kylatoiminta.fi talouspäällikkö Raija Tuppurainen Puh. 045 133 5391 Email: raija.tuppurainen@kylatoiminta.fi toimistosihteeri (sairaslomalla toukokuun loppuun) Tiina Lehto Puh. 045 120 2302 Email: tiina.lehto@kylatoiminta.fi SVENSK BYASERVICE: Center för Lokal Utveckling vid Svenska Studiecentralen Rådhusgatan 21 C, 61500 Vasa Tel. (06) 3204151 landsbygdsutvecklare Peter Backa Tel 040 595 0444 Email: peter.backa@studiecentralen.fi

EUTUP LUS TILA A MA AHSVIHUONEESEEN

A ITSELLESI, KYHDISTYKSELLE Ä TAI KY L 0 2302 PUH. 045 12 IMINTA.FI O T A INFO@KY L VUOSI

30EUR /

HANKKEET: Kylien bisneskeissit -hanke Kylien liiketoiminta-asiamies Juha Kuisma Puh. 045 884 7884 Email: juha.kuisma@kylatoiminta.fi Maaseutuasumisen teemaryhmä, YTR:n erityisasiantuntija Heli Siirilä Puh. 045 892 4715 Email: heli.siirila@uwasa.fi JÄSSI-jätevesihanke Jätevesineuvoja Kirsi Mäkinen Puh. 045 881 4200 Email: kirsi.maensivu@jatevesihanke.fi Kyläapu-hanke, projektipäällikkö Juhani Nenonen Puh. 045 111 52 22 Email: juhani.nenonen@kylatoiminta.fi Kyläapu-hanke, projektisihteeri Marianne Lemettinen Puh. 045 887 1511 Email: marianne.lemettinen@kylatoiminta.fi LEADER-asiamiehet: Heli Walls Puh. 045 327 1117 Email: heli.walls@kylatoiminta.fi Kim Smedslund Puh. 045 147 7141 kim.smedslund@kylatoiminta.fi

YHTEYSTIETOJA kansainvälisiin JÄRJESTÖIHIN:

European Rural Community Alliance: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö, joka toteuttaa kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilö: Kim Smedslund (hallituksen jäsen) European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (varapuheenjohtaja) Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden verkosto. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elinvoimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli Siirilä (Maaseutuasumisen teemaryhmän erityisasiantuntija)

MAASEUTUPLUS 2/2014

35


Ihmisten kokoisille ideoille! rahoitusta neuvontaa & toimintaa paikkakunnan parhaaksi

w

! 3 . 1 3 keaa

u a fi . i suom

r e d a e ww.l

Sepra and Rural Market in Hamina, Finland Saturday, 14/6 from 10 to 18 Sunday 15/6 from 10 to 16 The event takes place in the largest summer canopy in Europe in a historic fortress which was built in Hamina in the 18th century. In the market products from Estonia and Kymenlaakso can be sold; local handicraft and local food as well as fish. The event is organized by the city of Hamina and LEADER-LAG SEPRA

LOOKING FOR VENDORS! Organizers reserve the right to select

Innovative Village

Welc om

e!

Fair in Central Finland Innovative Villages from Estonia, Northern Ireland and Central Finland present themselves Fri 16th May, 2014 in an innovative seminar in Saarij채rvi. More information: www.jamk.fi/innovative-village Outi Raatikainen, outi.raatikainen@jamk.fi, +358 50 412 0491

the vendors, so that the market consists primarily of Kymenlaakso and Estonian companies. The booking deadline is 15/05/2014. Please, remember to read the terms and conditions of market carefully before registering at www.maaseutumarkkinat.seprat.net

Euroopan maaseudun kehitt채misen maatalous Eurooppa investoi maas


Mp2 2014 verkkoon