LURPPA 4/2018

L U R P P A LURPPA 4/2018

Lounais-Suomen Spanielikerho ry jäsenjulkaisu 4/2018

1

Kansi: fieldspanieli Cara (Quibble’s Our Cameron), kuva: Johanna Hoppela

Mukavaa loppuvuotta lurppalaiset!

Ilman sosiaalisen median kanavia olisimme Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja kokoonnykyään paljon tietämättömämpiä erilaisista tumisille kasvotusten tai puhelinkeskustetapahtumista, uutisista mitkä koskettavat luille. Hallitus on kokoontunut pääsääntöituttujamme, kivoista kuvista, joita some on sesti kerran kuussa, mutta jos asioita ei ole päivittäin pullollaan. Kuka tekee remppaa, niin turhia kokouksia ei pidetä. Kiitän hallikuka leipoo, on koiran kanssa lääkärissä, tuslaisia sekä toimikuntien vetäjiä hyvästä metsässä jne. Voimme herätellä ihmisiä yhteistyöstä. Kiitokset kerhon talkoolaisille julkaisuilla, kutsua tapahtumiin. Monen myöskin tänä vuonna. Haluan kiittää myös asian ympärille muodostetaan somessa Turunmaan Kennelyhdistystä yhteistyöstä ryhmiä missä voimme käsitellä asioita eikä kerhomme kanssa. Tällainen yhteistyö luo aina tarvitse kokoonuusia mahdollitua vaan jokainen voi suuksia tarjota kommentoida silloin enemmän kumkuin ehtii. Jos nyt ei mankin kerhon ota huomioon jatkuvia jäsenille! mainoksia, joita saa Rauhallista Joulua lukea kaupanpäälle, teille kaikille! niin koen somen olleen monessa asiassa hyöMerja dyksi myös kerholle.

Yksi loistava esimerkki on talkoolaisilmoitus, joka poiki kerholle pariFrida aloitti jo varhain kymmentä talkoolaista, somettamisen! mistä olemme enemmän kuin iloisia!

LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU TOIMITUS Annika Kontturi-Salmi Mari Salminen Taitto: Ari Suramo

ILMOITUSHINNAT 2018 Kaikki neliväri-ilmoituksia 1 sivu 120 €, 1/2 sivua 65 €, 1/4 sivua 40 € ; ALV 0 %

AINEISTO lssk.lurppa@gmail.com

Vuosisopimushinnat Ilmoitus kahteen lehteen –15 €, neljään lehteen –30 €

Nro /Ilm. / Aineiston DL 1/2019 / helmikuu / 12.1.2019 2/2019 / kesäkuu / 11.5.2019 3/2019 / syyskuu / 10.8.2019 4/2019 / joulukuu / 9.11.2019

2

Painosmäärä 230 Painopaikka: Painosalama

Jäsenhinnat 1 sivu 55 €, 1/2 sivua 30 €, 1/4 sivua 20 € Haastattelun/artikkelin yhteydessä logo, yhteystiedot 20 €, jäseniltä 10 €

JÄSENILLE ILMAISET In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset.

Huom! Pentu- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia.

Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.

LURPPA 4/2018

Lurpp

a-toim

ikunn

Jouluterveiset!

an

On Joulun aikaa ja Joulun taikaa, rakkaita ihmisiä ja luppakorvia ympärillä.

Nautitaan läheisyydestä, lämmöstä, ruoasta ja ulkoilusta.

Toivottavasti saamme edes hieman pakkasta ja kenties luntakin.

Lurpan toimikunta kiittää kerholaisia vuodesta 2018 ihanista kirjoituksista ja tapahtumien mahdollistamisesta.

Jatketaan ensi vuonna yhtä spanielimaiseen lystikkään iloisella ja reippaalla mielellä.

Hyvää Joulua ja Onnea vuodelle 2019!

Bambi hevosta niin naurattaa kun toimikuntaa kuvataan...

Ylhäällä Vivi Aaltonen ja Annika Kontturi-Salmi Alhaalla Mari Salminen ja Nea Korelin Kuvasta puuttuvat Ella Ruuni ja Vilma Saarinen.

LURPPA 4/2018

3

Luonnetestissä cockerin kanssa Kirjoittajat: Marika Mikkolanaho ja Sanna Theqvist Kuvat: Sanna Theqvist

Olen Marika Mikkolanaho ja omistan cockerspanieliurokset Shaikaros Lion Kingin aka Riston, 5 vuotta, sekä Margate Undercover Bossin aka Roopen, 2,5 vuotta. Halusin testata Riston toiminta- ja palautumiskyvyn luonnetestin muodossa. Minulla oli jonkinnäköinen odotus siitä, miten testi tulisi menemään, koska minulla oli aikaisempaa kokemusta luonnetestistä edellisen koirani, saksanpaimenkoira Röllin kanssa. Siispä ilmoittauduin Suomen Rottweileryhdistyksen järjestämään testiin 26.5.2018 Raision Haunisiin, josta tarina kertoo….

Sihteeri tarkastaa Sirun Testi alkaa sirun tarkastuksella. Koesihteeri tarkistaa onko kyseessä kokeeseen ilmoitettu koira ja tämän jälkeen testi voi alkaa.

Tutustuminen tuomareihin Tuomarit olivat Tarja Mattsuoi ja Carita Koskinen.

He juttelivat ja kysyivät koiran historiasta, että onko koira ollut aiemmin luonnetestissä tai onko sille sattunut kenties jotain, jonkun ulkopuolisen uhan muodossa, joka voisi vaikuttaa testin etenemiseen. Tuomarit ohjasivat meitä koko kokeen ajan ja antoivat neuvoja siirryttäessä tehtävästä toiseen.

Luonnetestiin osallistumiseen siis ei tarvitse aikaisempaa kokemusta, jos jutun myötä oman koiran testaaminen alkaa kiinnostamaan.

Leikitys Tuomari kutsui koiran leikkiin, houkuttelemalla kepillä jahtaamista. Risto ei ollut innostunut keppileikeistä ja haisteli mieluummin maata.

4

LURPPA 4/2018

Kelkka (puolustushalun mittaus) Tutustumisleikin jälkeen testi jatkui kelkkaosuudella. Tässä osioissa mitattiin sitä, miten koira reagoi lähestyvään kelkkaan ja sen kyydissä olevaan ” variksenpelättimeen”. Osion tarkoitus oli ilmentää kuinka paljon koira puolustaa omistajaansa lähestyvältä uhalta. Kelkan pysähtyessä Risto lähestyi avullani pysähtynyttä kelkkaa tutustuen siihen nuuhkimalla ja vailla pelkoa.

Ihmisuhka Tuomari lähestyi asuntovaunun takaa keppi kädessä osoittaen uhkaavansa Ristoa ja minua.

Risto reagoi tähän ensin puolustamalla hyökäten kohti lähestyvää uhkaa. Yhtäkkiä tuomari heittikin kepin pois ja alkoi kaveriksi jutellen ystävällisesti. Risto unohti silmänräpäyksessä tuomarin uhkaukset ja oli kaveri tuomarin kanssa. Tuomari otti Riston mukaansa hihnassa ja käveli tilanteesta poispäin. Tämän jälkeen testi eteni koiran luoksetuloon.

Luoksetulo Tämän osion tehtävänä oli kutsua Risto luokseni.

Etäisyys tuomariin oli n. 10 metriä. Tuomarin pidellessä Ristoa hihnasta kutsuin sen luokseni.

Risto ampaisi innoissaan ohjuksen lailla luokseni.

Haalari ja tynnyri Merkityn reitin puolessa välissä on haalari mytyssä keskellä polkua ja koiran ollessa haalarin kohdalla haalari vedettiin narulla ylös ja saman tien haalarin noustessa piti kääntyä takaisin tulosuuntaan reippaasti. Haalarista etäällä juttelimme tuomarin kanssa hetken ja palasimme Riston kanssa merkittyä polkua haalarin ohi uudestaan. Tällä kertaa sitä ei nostettu ja Risto ohitti haalarin tyynesti. Ei reaktiota koiralla.

Tämän osion tarkoitus oli mitata hermorakennetta, toimintakykyä ja terävyyttä.

Ohitettuamme haalarin onnistuneesti jatkoimme rataa eteenpäin. Ladon kulman ohitettuamme rämisevä tynnyri tipautettiin vierien korokkeelta alas peräämme. Risto ei säikähtänyt vaan tuli tarkastamaan tynnyrin kanssani.

LURPPA 4/2018

5

Pimeä huone Tämä pelottavalta kuulostava osio oli jännittävä ja vaativa sekä koiralle että minulle. Tarkoituksena oli mitata koiran toimintakykyä pimeässä labyrintissä. Vanhaan latoon oli rakennettu reitti, joka oli labyrintinomainen ja koiran tuli selvittää se jäljestämällä minun luokseni ollessani täysin hiljaa labyrintin perällä. Jännitin miten käy, mutta pian nuuskuttava spanieli tuli luokseni ja tuomari antoi luvan kehua koiraa ja ottaa se kiinni. Tämän jälkeen olin todella ylpeä koirastani!!!!

Laukauspelottomuus Testi päättyi, kun Risto kuuli ja selvitti laukauksen äänen. Risto suorastaan innostui laukauksesta ja sai täydet pisteet, eli kolme plussaa laukauksen siedosta ollen laukausvarma.

Pimeä huone oli mielestäni testin vaikein osuus.

Itsepuolustus Laitoin Riston odottamaan remmissä kiinni ladon seinään. Itse poistuin takavasemmalle odottelemaan. Tuomari lähestyi uhaten Ristoa kepillä.

Tässä vaiheessa täytyy sanoa herkimmille lukijoille, että missään vaiheessa koiraa EI vahingoiteta mitenkään fyysisesti!!!

Risto päästi tuomarin todella lähelle, ennen kuin alkoi puolustamaan itseään. Tämän jälkeen tuomari ei uhannut Ristoa ja muuttui Riston silmissä heti kaveriksi ja kaikki oli taas ok.

Yhteenvetoa Kaiken kaikkiaan Risto osoittautui varsin toimintakykyiseksi cockerspanieliksi. Testi oli kokemuksena antoisa ja hyvin mielenkiintoinen. Itselleni ei tullut kokeessa yllätyksiä eikä koira ollut moksiskaan mistään ulkopuolisen aiheuttamista uhista. Risto palautui kokeesta heti ja sai huikeat 144 pistettä.

6

Testin jälkeen onnellinen!

LURPPA 4/2018

11-19 11-16

LURPPA 4/2018

7

Rally-tokokilpailu, osa 1 Teksti ja kuvat: Nea Korelin

Sain innostuksen rally-tokosta kokeiltuamme sitä Kennelliiton Suurleirillä. Leiriltä kotiin palattuani, halusin mennä Nuutin kanssa rally-tokokurssille. Valitettavasti sillä hetkellä ei ollut Lounais-Suomen Spanielikerhon järjestämää rally-toko kurssia, joten äiti ilmoitti meidät viereisen kunnan kurssille.

Saavuttuani kurssille huomasin että äiti oli ilmoittanut meidät aloittelijoiden kurssille, sillä hän ei tiennyt mitä siinä lajissa vaadittiin, jotta pääsisi edistyneempien kurssille.

Kurssin ensimmäisellä tunnilla, sen vetäjä päätti,että siirtää meidät kokeneempien kurssille, joka oli tuntia myöhemmin, koska Nuutti osasi kuulemma jo niin hyvin alokasluokan liikkeet. Niin me hyppäsimme aloittelijoiden kurssilta suoraan jatkokurssille.

Opettelimme kurssilla kylttejä, joita tulee kaikissa luokissa, ei siis pelkästään alokasluokan kylttejä. Rally-tokoradalla kuljetaan kyltin ohjeiden mukaan ja onkin tärkeää

opetella alusta alkaen tekemään kyltti oikein. On vaikeampaa opettaa itselle ja koiralle liike uudestaan, kun se että oppisi sen suoraan oikein.

Kurssin edetessä loppua kohti ohjaaja keskusteli minun kanssa siitä, että olisinko halukas kilpailemaan Nuutin kanssa. Hän kehoitti menemään katsomaan kisoja, jotta näkee mitä siellä tehdään. Kävin katsomassa yhdet kisat, joissa olikin tämä kyseinen ohjaaja kisaamassa. Siitä sitten kotiin päästyäni ilmoittauduin kisoihin, Tampereelle.

Matkamme lähti aikaisin aamulla kohti Tamperetta. Saavuttuamme paikan päällä menin ilmoittautumaan. Ostin Nuutille kilpailukirjan ja sain samalla vähän neuvoja mihin voisin mennä koirani kanssa ja, että Nuutti mitattaisiin ennen kisoja, koska sitä ei ollut aikaisemmin mitattu.

Hain Nuutin autosta ja käytin sitä ulkona.

Toin häkin muut tavarat sisälle. Laitoin Nuutin häkkiin ja sitten alkoi oman vuoron odottelu. Kävin katsomassa ratakaavion ilmoitustaululta ja aloin harjoitella rataa, että olisin valmis kun oma vuoroni tulisi.

Aika kului nopeasti kun katselin vieressä olevia tokokisoja. Hallissa siis järjestettiin molemmat kisat: Rally-toko ja toko. Edeltävän koirakon tehdessä omaa suoritustaan, otin Nuutin pois häkistä ja laitoin kaulapannan ja hihnan sille. Sitten olikin jo meidän vuoro. Menin lähtökyltille Nuutin kanssa.

8

LURPPA 4/2018

Jännitin aika paljon, mutta olin lämmitellyt koirani hyvin ja harjoitellut radan ulkoa, joten oikeastaan syytä huoleen ei olisi ollut.

Rata meni todella hyvin, Nuutti seurasi tiiviisti ja kuunteli ohjeita hyvin. Pääsimme lopetuskyltille ja radalta ulos.

Palkkasin Nuuttia valtavin taputuksin ja kehuin. Sitten alkoi taas odottelu että loput kisaajat saivat suoritettua radan.

Kun kaikki kisaajat olivat saaneet suoritettua radan alkoi tulosten luku.

Tuomari sanoi nimeni ja sain hakea oman tuloslappuni ja ilmeeni oli var-

sa as sti. m i vo 18 a Etu 2.20 .1 31

maan näkemisen arvoinen, kun huomasin että se oli yhden pisteen vajaa täysistä eli 99pistettä. Olin iloisesti yllättynyt, että olimme saaneet niin hyvän tuloksen. Minulle sijoitus kisoissa ei ole tärkeintä vaan hauskanpito koiran kanssa. Mukavaa on myös hyväksytty suoritus, joka kävi tällä kertaa toteen.

Kotimatkalla vielä soitimme kasvattajalle ja kerroimme Nuutin kisanneen rally-tokokilpailuissa ja saaneen hyvän tuloksen. Kasvattaja oli iloinen ja onnitteli meitä. Loppumatkasta päätin, että ilmoittaudun Nuutin kanssa vielä toisiin kisoihin.

Tervetuloa hammashoitoon!

Varaa aika: evidensia.fi Hammastarkastuksen ja hammasröntgenkuvauksen avulla voidaan ennaltaehkäistä monien hammasongelmien kehittyminen sekä löytää mm. tulehtuneet tai kipeät hampaat, jotka omistajan on itse lähes mahdotonta huomata. Hammashoidon lopulliseen hintaan vaikuttavat mm. lemmikin koko ja hammaskiven määrä.

ELÄINLÄÄKÄRIASEMA EVIDENSIA TURKU Itäinen Rantakatu 66, 20810 Turku puh. 0201 800 780, evidensia.fi Soitto 020-alkuiseen numeroon maksaa kiinteän verkon liittymästä 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min.

LURPPA 4/2018

9

Talkoolaisena Teksti ja kuvat: Mira Penttilä

Huomasin kesäkuussa L-SSk:n facebooksivuilla kyselyn, joka etsi innokkaita talkoolaisia Raision Elonäyttelyyn.

Miettisin että miksipä ei, kun kuitenkin olisin siellä tyttäreni koiraharrastuksen vuoksi kuskin ominaisuudessa. Laitoin viestiä halukkuudestani ja päivistä milloin voisin olla käytettävissä (pe, la ja su). Kaikkiahan päiviä ei olisi tarvinnut olla, sillä pienikin apu olisi hyväksi kerholle, sillä spanielikerho saa jäsentensä talkoiluista tuloja, joilla voidaan järjestää kerhossa toimintaa. Samalla ilmoitin myös paitani koon, sillä kaikki talkoolaiset saivat Elonäyttelyn T-paidan, jolla meidät tunnistettiin työntekijöiksi.

Kun kokoonnuimme ensimmäisen kerran, kaikki eri kerhot saivat työtehtävänsä ja vastuualueensa. L-SSk:n vastuualueiksi tulivat palkinnot, yleinen siisteys sekä tuomarien korit. Lupasimme ottaa korit talkooparini kanssa vastuullemme. Nämä korit sisälsivät kahvia, pahvimukeja, sokeria, maitoa, sämpylöitä, limonadia ja vettä. Korit piti aamulla täyttää ja viedä näyttelyteltoille sekä huo-

10

lehtia päivän aikana mikäli tuomarit ja kehäsihteerit tarvitsivat niihin täydennystä. Kävimme katsomassa missä sijaitsivat keittiöt, vessat, toimisto ja kehät, jotka rakennettaisiin näyttelyä edeltävänä perjantaina, jonkun muun kerhon toimesta. Sovimme myös, että tulemme mahdollisuuksien mukaan rakentamaan perjantaina näyttelyaluetta.

Perjantaina 10. elokuuta tulin töiden jälkeen näyttelyalueelle. Suurin osa oli jo tehty; alueella oli jo katokset tuomareille ja kehät, sekä myyjien autot ja katokset paikoillaan.

Kerhomme oli saanut myös tehtäväkseen koota näyttävät kukka-asetelmat isoon kehään. Niistä tuli todella hienot! Veimme ne odottamaan toimistoon. Kävimme keittiöporukan kanssa vielä kerran läpi, mitä laitetaan koreihin ja mistä mitäkin otetaan.

Sovimme tulevamme seuravana aamuna klo 7.30 paikan päälle.

Lauantaina tulimme siis jo heti aamusta.

Pakkasimme korit ja kuljetimme ne teltoille.

Se kävi todella nopeasti, kun meillä oli vetokärryt, joihin saimme monta koria kerrallaan. Kehiä oli yhteensä 13, joten korejakin oli saman verran. Kiertelimme kehäalueella katsellen komeita koiria kehissä. Juttelimme ihmisten kanssa ja nautimme koiranäyttelyn ilmapiiristä. Samalla aina puikahdimme tuomareiden ja kehäsihteereiden telttoihin kyselemään onko kaikkea riittävästi. LauanLURPPA 4/2018

taina oli kuuma päivä, joten välillä täytimme kärrymme, jotta pystyimme jakamaan taas vettä ja limonadia tuomareilla, sekä kehäsihteereille. Juttelimme myös muiden talkoolaisten kanssa ja he sanoivat, että koiranäyttelykansa oli Raision näyttelyssä aika siistiä porukkaa.

Iltapäivästä sovimme, että minä menisin isoon kehään laittamaan palkintoja paikoilleen, toisten tuttujen talkoolaisten kanssa.

Kerroin muille, että korit pitäisi kehien jälkeen käydä hakemassa teltoista pois, tyhjentää ja viedä keittiölle odottamaan seuraavaa näyttelypäivää. Toiset talkoolaiset lupasivat tämän tehdä, joten siirryin sinne isoon kehään.

Isossa kehässä selitettiin minulle pokaalien ja ruokasäkkien järjestys. Siitä olikin hyvä ottaa järjestyksessä palkinnot, kun niiden viemisen aika oli. Kehään kuulutettiin koirat ja tuomarit valitsivat niistä voittajat, jotka

asettuivat palkintosijallensa. Lähteissään he ottivat palkinnon ja ruokasäkin mukaansa.

Sitten olikin jo meidän vuoro tuoda uusi palkinto ja ruokasäkki paikoilleen, jotta uudet koirat saataisiin valikoitua. Näin käytiin siis ryhmävoittajat, BIS-veteraanit, BIS-Kasvattajat, sekä sunnuntaina myös koko näyttelyn kauneimmat koirat läpi.

Sunnuntai menikin jo tutun kaavan mukaan, korit telttoihin, niiden täyttöä sekä varmistusta, että kaikki on hyvin. Kävin talkootyön ohella katsomassa oman koiran, kavereiden koirat sekä tyttäreni junior handler -kehät.

Oli mukavaa viettää päivät samanhenkisessä porukassa. Talkootyössä ei tarvitse omata mitään erikoiskykyjä tai taitoja, sillä kyllä siellä kerrotaan mitä pitäisi tehdä. Talkootyö ei ole mitään rakettitiedettä, joten kannattaa omien mahdollisuuksien mukaan tulla mukaan tähän porukkaan, siitä hyötyvät kaikki kerholaiset. Näyttelyä järjestäessä ja pitäessä tarvitaan paljon talkoolaisia, joten jos pääset vaikka vain yhdeksikin päiväksi, niin se auttaa aina kerhoa. Lisäksi talkootyötä voi tehdä, vaikka oma koira olisikin ilmoitettu siihen näyttelyyn, sillä pystyt välissä käymään esittämässä koirasi tai voit sopia esim. minä aikana et ole käytettävissä. •

Oikaisu LURPPAAN nro 3/2018 Arjen hallinta -jutun Kaisa Hilskan luennolta kirjoitti Katja NortunenIlman eikä Mari Salminen, kuten virheellisesti ilmoitimme.

Luonnetestissä cockerin kanssa julkaistaan tässä numerossa uudelleen, koska osa tekstistä jäi edellisessä numerossa vahingossa pois.

LURPPA 4/2018

11

Varsinaissuomen kennelpiirin PM-MEJÄ-koe 2.9.2018 Oripäässä Rotu

Nimi

kooikerhondje labradorinnoutaja englanninspringerspanieli labradorinnoutaja labradorinnoutaja australianpaimenkoira

OORBELLEN KURT MALIMBA'S HOPELESS WANDERER

12

Sukupuoli

Ohjaaja

Tulos Pisteet

uros uros

Pentti Mamia Aki Nummi

VOI1 VOI1

49 47

ADAMANT'S LET ME DREAM AGAIN VESIKETUN CASANOVA LADY'S CREW WHATS UP DUDE

narttu uros uros

Tuija Sällylä Mandi Yli-Viikari Jenni Välikangas

VOI1 VOI1 VOI2

45 44 36

HAZELMOOR ROY RAMSES

uros

Eija Ostela

VOI3

23

LURPPA 4/2018

U

U T U

!

S U

Häntää heiluttavan herkullista! ✓ ✓ ✓ ✓ ✓

Viljaton ja lisäaineeton SÄILYKE Erittäin maistuva, myös nirsoille Vähintään 75% täyslihaa (ei rusto- tai luujauhoja) 100% luonnolliset raaka-aineet Sopii herkkävatsaisille

Valitse Complete Meal Grain Free -päivittäisruoka tai Just 90% -ruokavalion täydentäjä.

Tällä kupongilla saat

-10

%

Forthglade tuotteista.

Ei voi yhdistää muihin etuihin/ LURPPA 4/2018erä. tarjouksiin.

Rajoitettu

Eläintarvikeliike

Biolinja 20, 20750 Turku • puh. 040 682 2200 Avoinna ark. 10–20, la 10–16, su 12–16 13 info@petola.fi • www.petola.fi

Rotuesittelyssä fieldspanieli Teksti ja kuvat (s. 14–15): Merja Saastamoinen

1800-luvulla spanielit oli jaettu maa- ja vesispanieleihin. Maaspanielit olivat yhteisesti tunnettuja fieldspanieleina. Ne oli jaettu satunnaisesti clumber-, sussex- ja fieldmuunnoksiin. Täten toista vuosisataa sitten fieldspanieleihin luettiin mukaan useimpien cocker- ja springerspanielien esi-isät, jotka myöhemmin tunnistettiin erillisiksi roduiksi.

1800-luvulla oli yleinen käytäntö risteyttää spanielimuunnoksia keskenään, kuten sussexia ja fieldiä, ja rekisteröidä jälkeläiset jompaankumpaan rotuun riippuen siitä, kumpaa muunnosta ne enemmän muistuttivat. Tämä käytäntö jatkui vielä 1900-luvulle.

Fieldspanieli mallia 1880

Ensimmäisen maailmansodan aikoihin rotu kärsi melkoisesta rappeutumisesta. Rekisteröinnit vähenivät huomattavasti. Samoin tapahtui myös toisen maailmansodan aikana. Vuosina 1942–43 rekisteröitiin vain kaksi koiraa, ja koko vuosikymmenellä rekisteröinnit eivät olleet kuin keskimäärin kymmenen vuosittain.

Fieldspanielien historia on kertomus kourallisesta kasvattajia, jotka kamppailivat suurissa vaikeuksissa pitääkseen rodun hengissä. Rotu on kehittynyt viimeisten vuosikymmenien aikana siihen, mitä se on tänään, mutta silti tarvitaan kaikkien fieldspanielien omistajien ja kasvattajien huolenpitoa ja päättäväisyyttä säilyttää se, mitä on saavutettu ja yhä kehittää ja parantaa tilannetta.

Suomeen tuli ensimmäinen fieldspanieli vuonna 1972. Tämän jälkeen tuontikoiria on tullut muiden muassa Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta, Ranskasta, Itävallasta, Ruotsista, Hollannista, Sloveniasta sekä muutama koira Sveitsistä. Niin sanottua muotirotua ei fieldspanielista ole koskaan tullut, vaikka se ihastuttaa sekä luonteeltaan että ulkonäöllään.

Koiranäyttelyissä oli luokkia joillekin muunnoksille, mutta fieldspanieleille oli yleistä tulla jaetuksi 25 naulan (noin 11 kg) painorajan mukaan. Ne, jotka alittivat tämän rajan, Kennel Club lopulta tunnisti cockerspanieleiksi. Isommat maksavalkoiset ja mustavalkoiset koirat, jotka oli tunnettu norfolkinspanieleina, tulivat tunnetuksi englanninspringerspanieleina. Pienemmät punavalkoiset koirat olivat walesinspringerspanieleita. Jäljelle jääneet, yleensä yksiväriset, koirat säilyttivät nimensä fieldspanielina.

14

Rodun kasvattajia on vähän ja siksi fieldspanielin pentua voi joutua odottamaan hyvinkin kauan. Pentueita syntyy vuosittain vain 6–10, joten pentumäärä jää pieneksi.

Kaunis ulkonäkö, miellyttävä luonne Fieldspanieli on keskikokoinen, tasapainoinen, jalo ja ryhdikäs perusspanieli. Turkki on helppohoitoinen eikä vaadi omistajaltaan suuria trimmaustaitoja. Sanotaan, että fieldspanielista tulee aikuinen vasta noin neljävuotiaana.

LURPPA 4/2018

Väriltään fieldi voi olla musta, maksanruskea tai kimo (roan). Kaikissa väreissä voi olla punaruskeita tan-merkkejä. Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa. Selvärajainen mustavalkoisuus, maksanruskeavalkoisuus, oranssi, punainen tai kullanväri eivät ole hyväksyttäviä.

Useimmat fieldit – kuten Frida – rakastavat uimista!

Fieldit ovat luonteeltaan aika rauhallisia mutta iloisia ja haluavat olla kaikessa mukana. Ne rakastavat pitkiä metsälenkkejä ja nauttivat vapaudesta. Fieldspanielille käyvät kaikki ulkoilukelit. Luonteeltaan fieldspanieli on kuuliainen, sitä on helppo opettaa ja se oppiikin helposti. Rotu on siitä miellyttävä, että se ei juurikaan hauku.

Rotu on melko terve ja se kuuluu PEVISAohjelmaan, mikä tarkoittaa sitä, että jalostuskoirilla on oltava hyväksyttävä lonkkakuvaustulos sekä voimassa oleva silmätutkimuslausunto. Rodun ”jalostuksen tavoiteohjelmaan” voi tutustua Kennelliiton sivuilla, sillä se antaa paljon tietoa rodusta.

Fieldspanielista voi sanoa, että se on todellinen monitoimikoira. Harrastusmahdollisuudet ovat melkein rajattomat! •

LURPPA 4/2018

15

Mejä-mestari Pimu, kuva: Johanna Hoppela.

Kipper näyttelyssä, kuva: Merja Saastamoinen.

Kaverikoirat Vickan ja Bobo, kuva: Päivi Kari.

Sven riistasaaliin kanssa, kuva: Annika Tapaila.

Cinna on innokas rallytokoilija, kuva: Riina Korhonen.

Vuonna 2005 rodulle perustettiin oma rotuyhdistys, Fieldspanielit ry. Eri puolilla maata on omia aluetoimijoita, jotka organisoivat harrastustoimintaa ja näin luodaan mahdollisuus erilaisiin tapahtumiin tasapuolisesti. fieldspanielit.com

Fieldien rekisteröinnit 2013 2014 2015 2016 2017

16

41 47 68 51 79

Lähde: Kennelliiton jalostustietojärjestelmä

LURPPA 4/2018

Suomalaisista raaka-aineista lisäaineettomia liha- ja luutuotteita lemmikillesi.

TEHTAANMYYMÄLÄ Tilaa verkkokaupasta tai soita p. 05 3431 031 Teollisuuskuja 7, Siltakylä Voit myös noutaa suoraan tehtaan myymälästä MA-PE 8-17 LA 10-14 os. Teollisuuskuja 7, Pyhtää. Ter vetuloa! puh 044-7750202 Jakeluauton aikataulut, reitit ja tilaukset www.kennelrehu.fi 05-3431031 ma-pe 8-16

www.kennelrehu.fi LURPPA 4/2018

17

Polvileikkauksen jälkeen Kirjoittaja ja kuva: Riitta Paganus

10-vuotias Freya-mummeli alkoi ontumaan syksyllä 2017. Ajattelin ensin, että lihakset ovat jumissa ja vähensin liikuntaa. Lepo ja hieronta eivät tuntuneet auttavan joten tilasin Freyalle ajan Koira-Kissaklinikalle.

Kävimme Koira-Kissaklinikalla juuri ennen joulua. Syyksi epäiltiin polvea, mikä vielä varmistettiin röntgenkuvissa. Leikkausaika annettiin noin kuukauden päähän.

18.1.2018 Vein Freyan klinikalle, jossa se tutkittiin päällisin puolin ja mitattiin lämpö sekä annettiin rauhoituspiikki. Hetken kuluttua hoitaja kävi noutamassa nukkuvan mummelin. Itse lähdin pariksi tunniksi asioille, hakemaan apteekista lääkettä ja Biltemasta kompostikehikkoa. Palatessani Freya olikin jo hereillä. Mukaani sain kirjallisia ohjeita ja syliini tokkuraisen tötteröpään.

Kotona nostin mummelin sohvalle siksi aikaa kun virittelin kompostikehikoista aitauksen ja sinne pehmeän pedin. Illalla annoin lääkityksenä 1/2 Tramalia sekä kylmähoitoa polveen. Vähän jo ruokakin maistui. Ensimmäinen yö meni rauhallisesti ja seuraava päivä, perjantai, totuteltiin hoitorutiineihin.

Aamulla tulehduskipulääke, muutama kerta kylmähoitoa ja Tramalia 2 krt/vrk.

Perjantai-lauantaiyö olikin sitten rauhaton, kitinä ja piippaus alkoi joskus kahden jälkeen yöllä. Kompostiaitauksessa ei viihdytty ollenkaan eikä oikein muuallakaan. Ulkona käyntikään ei auttanut. Viideltä annoin tulehduskipulääkkeen. Sen jälkeen Freya rauhoittui ja itsekin nukahdin pariksi tunniksi.

Sisustus muutti muotoaan niin, että aitasin sohvan ja estin pääsyn paikkoihin minne ’voi hypätä. Ruoka alkoi maistua jo entiseen malliin, mutta Tramal tuntui aiheuttavan sekavuutta ja levottomuutta. Siksi päätinkin jättää sen antamatta jos pikkupotilaan olo ei tunnu kivuliaalta. Lauantai-sunnuntai-yö menikin rauhallisesti; sohvalla kompostikehikon sisällä nukuin sitten minä itse.

Aamulla aloin jo huolestua kun ns. iso hätä ei ollut tullut vielä kertaakaan leikkauksen jälkeen, vaikka lauantaina annoin parafi’iniöljyä kahdesti. Sunnuntaina olin Turun Messukeskuksessa koiranäyttelyssä ja tapasin sattumalta aulassa leikkauksen tehneen eläinlääkärin ja hän kyseli kuulumisiamme.

Kerroin huoleni ja hän neuvoi ruiskuttamaan parafiiniöljyä sinne toiseen päähän. Kotiin mentyäni tein työtä käskettyä ja meni pari minuuttia niin tulosta alkoi tulla.

Maanantaina minulla oli työpäivä, mutta onneksi rutiini jo alkoi löytyä. Vanha rouva alkoi jo kiinnostua pihan hajuista ja mielellään olisi ollut jo menossa mukana. Viikon kuluttua, 29.1.2018 poistettiin tikit. Sen jälkeen aloitettiin kuntoutus kirjallisten ohjeiden mukaan. Liikuntaa lisättiin viikoittain, samalla jalkaa jumpattiin ja kylmättiin.

Kylmäpussilla painelusta Freya ei tykännyt yhtään ja sitä tehtiin vain aluksi tikkien poiston jälkeen. Kylmähoitoa polveen saatiin luomuna ulkoillessa, kun talven pakkaskelit alkoivat. Ulkoilussa omat haasteensa toi

18

LURPPA 4/2018

hitaasti liikkuminen; pää olisi vienyt nopeammin mitä polvi vielä kesti.

Kolmannella viikolla tikkien poiston jälkeen suositeltiin vesiallasterapiaa, mutta sinne emme päässeet. Sen sijaan kävelimme metsässä mäkiä ylös ja alas sekä kahlasimme pehmeässä lumessa. Jälkitarkastuksessa 22.3.2018 todettiin koiran ikä huomioiden tilanne tosi hyväksi. Lihasmassa ei ollut vielä palautunut, joten liikunnan lisäämistä 10 % viikossa annettiin ohjeeksi.

Oman haasteensa toi elämä aidatun sohvan ja portaiden kanssa. Sohvalle ja tuolille hyppäämistä sekä portaissa kulkemista piti vielä varoa, mutta itse olin jo vähän kyllästynyt katselemaan niitä kompostiverkkoja. Joku neuvoi, että puhallettava kauluri kaulassa estää hyppäämisen, joten ostin kokeeksi kaulurin. Lopputuloksena oli kauluri kaulassa sohvalla tyytyväisenä makaileva koira.

Jalka vahvistui aikanaan ja sisustus palautui ennalleen kun kompostiverkot sai kerätä pois. Jäipähän puhallettava kauluri mahdollista tarvetta varten.

leikkaus ja toipuminen menee hyvin. Turun Elonäyttelyssä 11.8.2018 lunastin lupaukseni ja Juta Harasen tuomaroimana tulokseksi saatiin ERI SA PN2 ja ROP veteraani, hyvin arvosteluin: 10v 10kk vielä erittäin reipas narttu.

Kauniit värimerkit (hyvät) korvissa.

Oikea karvan väri, kesäkarva. Ok purenta, luusto ja kulmaukset. Vielä erittäin hyvät liikkeet. Iloinen luonne.

Onnea tästä iloisesta veteraanista omistajalle.

5.10.2018 vietimme mummelin 11-vuotissyntymäpäivää ja lahjalelu sai kovaa kyytiä.

Leikkaukseen uhrattu raha ja vaiva oli kyllä kaiken sen arvoista. Näin jälkikäteen katsottuna toipilasaika meni ihan mukavasti, vaikka alkuun ulkoilu toi omat haasteensa neljän eri ikäisen ja erilaiset liikkumistarpeet omaavan karvakuonon kanssa. •

Toipilasaitaus ei oikein Freyaa miellytä.

Toukokuussa alkoivat sitten helteet, joten pitkiä lenkkejä tehtiin vain säiden salliessa.

Asumme muutaman kilometrin päässä merenrannasta, mutta lähimmälle koiran uittamiseen sopivalle rannalle on hieman enemmän matkaa, joten uimassa kävimme kerran pari viikossa. Enemmän uintia olisi ollut tehokkaampaa, mutta hyvä näinkin.

Olin ilmoittanut kaikki muut koirani Spanieliliiton erikoisnäyttelyyn Tampereelle 10.6.2018 enkä raaskinut jättää vanhaa rouvaa yksin kotiin, joten ilmoitin myös hänet mukaan, kun mummo nauttii saadessaan olla kehässä. Liikkeet eivät olleet vielä täysin puhtaat, mutta tuloksena oli silti EH. Ennen leikkausta lupasin Freyalle, että vielä menemme yhdessä näyttelykehään, jos LURPPA 4/2018

19

Agilityn epäviralliset kisattiin 7.11. Vantolla SIJOITUKSET: Starttiluokka

1. Teija Korpela ja kooikerhondje Lillan

2. Tarja Helsi ja dalmatiankoira Pörri

3. Sari Verho ja cockerspanieli Vertti

4. Riitta Paganus ja kooikerhondje Taika

5. Tuija Sällylä ja

englanninspringerspanieli Ulla Mölli mini

1. Mari Aronen ja toyvillakoira Myy

2. Teija Korpela ja kooikerhondje Lillan

3. Matti Aronen ja toyvillakoira Vilja Mölli medi

1. Riitta Paganus ja kooikerhondje Taika

2. Niina Kaarela ja shetlanninlammaskoira Jeti

3. Oili Stenroos ja kooikerhondje Rosi

4. Sari Verho ja cockerspanieli Vertti Mölli maksi

1. Tarja Helsi ja dalmatiankoira Pörri

2. Erika Karlsson ja kooikerhondje

Vinston

3. Taija Tomberg ja snautseri p&s Peppi

4. Tuija Sällylä ja

englanninspringerspanieli Ulla

Avoin mini

1. Mari Aronen ja toyvillkoira Myy Avoin maksi

1. Jenni Keskimäki ja pitkäkarvainen collie Rambo

20

LURPPA 4/2018

Juuri nyt kun luet tätä, joku saattaa etsii epätoivoisesti koiraansa...

Teksti: Annika Kontturi-Salmi

Pian on taas se aika vuodesta kun uuden vuoden ilotulitteet paukkuvat. Moni koiranomistaja miettii jo nyt hoitopaikkaa koiralleen tai muita mahdollisuuksia auttaa koiraa selviämään uuden vuoden ilotulitusten paukkeesta. Uudet koiranomistajat voivat miettiä josko oma koira onkin paukkuarka, mihin tällöin pitäisi varautua. Jollekin koiranomistajista ei ole tullut mieleenkään, että uusivuosi tai muu ilotulitekausi olisi minkäänlainen ongelma omalle koiralle.

Kovat paukkeet ja raketit voivat aiheuttaa koiralle paniikin. Sisällä ollessaan koira voi pyrkiä piiloon, täristä ja kuolata. Tällöin voi keskustella kasvattajan, koirakouluttajan tai eläinlääkärin kanssa toimintaohjeista. Lievissä tapauksissa voi riittää aikainen iltapissatus, musiikki, huone mistä ei näe hyvin ulos ja omistajien normaali käytös. Ulkona koira voi riehaantua ja päästä kaulapannasta irti tai jopa karata hihna perässä.

On olemassa muitakin syitä koirien karkaamiseen/katoamiseen kuin paukkeen pelästyminen. Koirat karkaavat mökkipihasta, ollessaan kesämatkalla, metsästämässä, ja jopa musiikkifestivaaleilla on koiria karannut.

Paras ennakointi on mielestäni luoda hyvä kontakti koiraan jo alusta asti, käyttää kestävää kaulapantaa (mistä löytyy omistajan puhelinnumero) ja hihnaa, välttää ulkona oloa paukeaikaan tai oleskella lähellä kovaäänistä sekä opettaa koiralle rauhoittumispaikka, esimerkiksi oma peti tai kuljetushäkki. En veisi vieraalle hoitoon nimenomaan uutenavuonna, joskin taitavalle koirahoitajalle tämä ei ole ongelma, mutta on tapauksia missä koira on karannut hoitajalta pelästyessään ja liikkunut itselle vieraassa LURPPA 4/2018

paikassa kauankin. Viimeksi mainitusta minulla on omakohtaisia kokemuksia, kun koirani karkasi emänsä kanssa kasvattajan luota helmikuussa riistan hajun perässä. Koirat olivat kadoksissa kuusi vuorokautta. Minun koirallani oli viisi pentua kohdussa ja viikkoja oli jo viisi kahdeksasta.

Välittömät toimintaohjeet Jos tällainen todella huono-onninen tapahtuma pääsee käymään, kannattaa jututtaa naapureita ja ympäristöä sekä soittaa kaupungin eläinhoitolaan ja kertoa tapauksesta.

Pistäisin myös heti tiedot someen. Sosiaaliseen mediaan kannattaa laittaa hyviä kuvia ja oma vihjepuhelinnumero. Kannattaa myös kertoa, jos koira on voinut säikähtää jotain, jos se on arka tai vierastaa sekä muistuttaa ihmisiä olemaan rauhallisia ja ilmoittamaan havainnoista, eikä missään nimessä ryhtymään jahtaamaan koiraa. Jos olet facebookissa, sieltä löytyy ryhmiä minne voit ilmoittaa katoamisen käyttämällä hakusanaa ”karkurit”. Jos hätäännyt, älä huutele koiraa vaan etsi sitä rauhallisesti. Rapistele leipäpussia, syö jotain, istu kannon päällä ja rauhoita itsesi. Koiran nimen kiljuminen tai perään juokseminen voi ajaa sen vielä kauemmaksi. Jos koiralla on hihna perässä, miettisin mihin hihna voisi tarttua. Suunnittelisin oman etsinnän olosuhteet ja ympäristön huomioon ottaen. Olenko kaupungissa, maalla, saaressa tai luonnonsuojelualueella.

Onko paljon liikennettä, vaarallisia paikkoja, kuten rautatie tai moottoritie? Onko metsästyskausi, onko riistaa liikenteessä jne.?

Tunteja kuluu….

Kun karkauksesta on jo kulunut useita tunteja ja alat huolestua, kannattaa pyytää perheenjäsenet mukaan etsimään; tosin jonkun kannattaa jäädä kotiin päivystämään. Joskus koira ilmestyy kotiinsa omin tein eikä tajua aiheuttaneensa paniikkia omistajalleen.

21

Jättäisin myös koirapedin, oman vaatteen ja sekä tuoksuvaa ruokaa kotirappusille tai katoamispaikalle (esim. tonnikalaa, kinkkua tai makkaraa). Ilmoittaisin myös koirakavereiden omistajille ja samassa koirapuistoissa käyville koirani kadonneen. Jos minulla ei olisi puhelinnumeroita, lähtisin koputtelemaan karkaamispaikan lähistön ovia ja kyselemään koiraa.

Kun kyseessä on pentu, tiineenä oleva narttu, vanhus tai sairas koira, etsijäkoiran kutsuminen voi olla aiheellista. Toisissa tapauksissa saat neuvoja miten jatkaa. Tärkeää on, ettei kutsu valtavaa ihmismäärää etsintöihin, vaikka kuinka mieli tekisi. Koira voi säikähtää outoa tilannetta ja karata aina vaan kauemmas. Koira voi myös ajautua esimerkiksi moottoritielle. Minunkin koirani tapauksessa oli järjestetty suuretsinnät, mikä sitten johti siihen että etsijäkoiraa oli hankala käyttää, kun kaikki jäljet oli kävelty ristiin rastiin. Etsijäkoiria on myös aika vähän, joten niitä ei aina ole saatavissa. Jos koirasi on karannut riistavainun saaneena, ota yhteyttä paikallisiin metsästysseuroihin.

Metsästäjät saattavat tehdä metsässä liikkuessaan havaintoja tai sitten karkuri saattaa päätyä kettu- tai supiloukkuun. Minun koirastani metsästäjät tekivät havaintoja, mikä oli suuri helpotus, koska se loi toivoa.

Koirat olivat käyneet syömässä riistan ruokintapaikoilla ja nukkuneet muiden eläinten pesissä. Kuulimme myös, että koirat hakeutuvat maatilojen läheisyyteen. Koirat voivat piileskellä latojen lattiarakenteissa ym.

Tunteet vaihtelevat Omistajan epätoivo voi olla aika kova päivän parin jälkeen. Tunteet vaihtelevat toivon ja epätoivon välillä. Tällöin huomasin kuinka tärkeää meille oli saada tehdä jotain. Kasvattaja teki hajujälkiä kodin ympäristöön houkutellakseen koirat kotiin. Voi esimerkiksi laittaa tonnikalaa tai kissan märkäruokaa sukkahousuihin, sitoa palloksi ja vetää sillä hyväntuoksuinen hajujälki. Houkuttelupaikan pitää olla turvallinen, älä tee jälkeä

22

vaarallisen tien yli. Kasvattajalla oli haasteena junarata puolen kilometrin päässä.

Jäljen tulisi olla noin kilometrin pituinen ja mahdollisimman kohtisuora. Usein karkuri osaa suunnistaa hajujälkiä pitkin kotiin, ruokintapaikalle tai loukulle.

Itselläni on monta koiraa ja kadonneella nartulla oli paras ystävä kotona. Kävimme katoamispaikan läheisyydessä lenkillä ja toivoimme että loisimme muistikuvia kodista ja omasta laumasta. Karkurit hakeutuvat mielellään paikkoihin, jotka ovat niille jollain tavalla tuttuja. Moni koira käy haistelemassa talojen pihoilla, joissa on toisia koiria. Koira voi hakeutua tallien läheisyyteen, jos se on tottunut hevosiin tai päiväkodin/koulun nurkalle, jos perheessä on lapsia.

Kun olet ilmoittanut karkurista moneen paikkaan, voi vihjepuhelin alkaa soida. Voit käyttää karttaa apuna, kun merkitset näköhavaintoja. Koira luo usein reviirin, jos se ei säikähdä jotain. Meidän koirat liikkuivat näköhavaintojen perusteella noin 15 km.

Metsästäjät auttoivat tuomalla loukkuja paikkoihin, joissa oli ollut näköhavaintoja.

Onnekas loppu Loppujen lopuksi kuuden hirveän vuorokauden jälkeen koiramme löytyivät siilosta noin 1,5 km kasvattajan kotipaikasta. Tuurilla oli paljon osuutta asiaan. Siilo ei ollut käytössä, mutta maatilalta lähdettiin tarkastamaan sen kunto, kun oli pari päivää satanut kaatamalla. Vaikutti siltä että koirat olivat löytäneet hiukan ruokaa: emo oli sopivan kokoinen olosuhteisiin nähden, mutta minun koirani oli laihtunut paljon. Onneksi Olivian pennut syntyivät terveinä ajallaan, joskin Olivia sai kalsiumkrampin syöttäessään pentujaan. Kalsiuminpuute on onneksi hoidettavissa. Olivian emä oli hiukan villiintynyt reissun aikana. Se ei ensin ottanut kontaktia ihmisiin, vaan katsoi pois ja oli levoton. Olivia oli rauhallinen ja valmis synnyttämään.

Villiintyminen ei onneksi ole pysyvää, joten Olivian emä palautui reissuhaluistaan. • LURPPA 4/2018

Vinkkejä ja linkkejä: Hieromalla koiraa voit vaikuttaa koiran parasympaattiseen hermostoon, ns. lepohermostoon, ja rauhoittaa koiraa. Silitä koiraa rauhallisin, pitkin vedoin kämmenellä kirsusta peräpäähän. Käytä rauhoittavia signaaleja, kuten haukottelua ja suupielien lipomista.

Selän, pään ja niskan käsittely saattavat unettaakin. Muista, että voit omalla käytökselläsi viestittää, että ei ole hätää.

Ota nyt jo koirasta talteen karvatuppo. Säilytä se lasipurkissa viileässä ja pimeässä. Etsijäkoiran lähtöhajuksi sopii esimerkiksi myös lemmikin takki, kaulapanta tai lelu.

Tarkista että olet tehnyt omistajailmoituksen Kennelliittoon. Viranomaisilla ja löytöeläintaloilla on oikeus saada omistajan tiedot Kennelliitosta koiran tunnistusmerkinnän perusteella.

www.karkurit.fi Valtakunnallinen neuvonta, puh. 045 169 3939 karkurit@karkurit.fi www.etsijakoiraliitto.fi Tarjoaa neuvontaa puh. 040 724 8614 sekä toisen koiran etsimiseen koulutettuja koiria.

Toimii vapaaehtoisvoimin. www.facebookcom/etsijakoiraliitto Turun kaupungin eläinhoitola (myös ympäristökunnat). www.turku.fi/asuminen-ja-ymparisto/ elaimet/elainhoitola Ota yhteyttä, jos kadotat tai löydät yksikseen liikkuvan koiran.

Puh. 02 262 3110 tai 050 554 6394 Jos haluat lukea lisää meidän kokemuksistamme: www.vipasagobacken.blogspot.com/2018/11/ olivia-seikkailu-manta-aidin-kanssa.html

NÄYTTELYKOULUTUSTA DOXX AREENA (VARASTOKATU 4, RAISIO) 11.12.2018, 3.1.2019, 14.2.2019, 6.3.2019 JA 14.3.2019 KELLO 18–18,50.

HINTA JÄSENILLE 3 €/ KERTA JA MUILLE 6 €/ KERTA. HUOM! VARAA SISÄKENGÄT TAI VILLASUKAT! LISÄTIETOJA KATJALTA PUH: 040 7215466 http://www.doxxareena.fi/

LURPPA 4/2018

23

Hyvää Joulua & Rauhallista uutta vuotta kaikille kasvateille ja tutuille!

Kiitos kuluneesta vuodesta, toivoo Kennel Rassel’s!

24

LURPPA 4/2018

LURPPA 4/2018

25

Kuusen alla on kummaa puhinaa, karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.

Heilahtaa kuusen katveessa tassu, kurahtaa vihreän varjossa massu.

Joulukoira on asialla, oksien peitossa kuusen alla.

Koiralla mielessä jouluiset ilot, pukki ja lahjat ja omenakilot.

Koiran mielessä joulu välkkyy, kynttilän valo silmissä läikkyy.

Mieli on auvoinen, mieli on avoin, vietetään joulua koiramaisin tavoin.

(Alkuperäinen runo: Elina Karjalainen, Uppiksen jouluruno) Lounais-Suomen Spanielikerho toivottaa oikein hyvää joulunaikaa kaikille jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen.

Kiitos kun olette olleet mukana toiminnassamme !

26

LURPPA 4/2018

Joulu tulee,

oletko valmis Teksti ja kuvat: Vivi Aaltonen

Varmasti lähes kaikissa koiraperheissä laitetaan jotain pakettiin Mustillekin. Onhan se kiva jouluaattona antaa oma paketti revittäväksi, varsinkin jos sieltä löytyy jotain kivaa pientä purtavaa tai vaikka uusi lelu. Joka perheen Musti kuitenkin todennäköisesti arvostaa eniten yhdessäoloa, sitä, että lauma on kasassa ja kaikilla hyvä mieli. Siihen päälle hyvänmielen lenkki, ehkä metsässä vapaana nuuskien, niin joulu alkaa olla täydellisen paremmalla puolella.

Joulun aikaan koiraperheissä on muutamia varottavia asioita, joista suklaa, kynttilät ja erilaiset kukat lienevät niitä tutuimpia. Myös kinkku rasvoineen ja suoloineen on koiran vatsalle vähemmän terveellinen herkku, joten se pitää sijoittaa niin, ettei koira siihen pääse käsiksi.

Suklaiset namit eivät kuulu spanielin herkkuihin.

LURPPA 4/2018

Lapsuudessani silloinen perheen cockeri oli vetänyt kinkun lattialle pöytäliinaa käyttäen, ja kun itse pikkutyttönä (5 v) tulin käymään kotona naapurista, koira murisi kinkun vahtina hurjasti. Se ei sitä onneksi ollut kuin hieman nakertanut reunasta, kinkku kun oli samaa kokoluokkaa koiran kanssa. Kauhutarinoita koirien suolitukoksista ja ripuleista kuitenkin saa lukea edelleen joka vuosi, kun ihmiset hyvää hyvyyttään antavat kinkkua tai kinkun rasvaa…. joten muistetaanpa, että kinkkurasva kuuluu sinne sekajätteeseen, vaikka maitopurkissa jähmetettynä, ja kinkkukin älyttömän suolaisena ei kuulu eläimen ruokavalioon. Myös kaloista jääneet nahat ja ruodot voivat houkuttaa, joten joulunakin kannattaa viitsiä viedä se roskapussi pihalle.

Kynttilöihin liittyvä vaara on ilmeinen: huiskuva häntä ja liekit eivät ole toimiva yhdistelmä. Puhumattakaan luppakorvista ja ylettömän uteliaasta kuonosta. Harva koira varsinaisesti haluaa pureskella joulukukkia, mutta ne ovat lähes järjestään myrkyllisiä syötynä. Pidetään siis kukat ja kynttilät sen verran korkealla, ettei niihin ylety helposti.

Suklaasta puhutaan joka vuosi, mutta onneksi se ei ole ihan niin vaarallista. Suklaista vaarallisinta on hyvin tumma täyskaakaosuklaa. Bono varasti menneenä kesänä siskoni Fazerin sinisiä levyjä 4,5 kpl (vähän reilun kilon verran suklaata).

Tämän verran olisiis syöty, kun palasimme kotiin hauskan päivän jälkeen. Vastassa

27

oli varsin pönäkkä poika ja hyvin nuoltu vesikuppi. Annoin vettä lisää ja sehän joi kuin palokunnan hevonen…. päätyäkseen vain oksentelemaan ruskeaa lientä pihalle.

Puhelinkonsultaatio eläinlääkärille vahvisti oman mielipiteeni: maitosuklaassa eniten harmia tulee sokerista, ei niinkään kaakaosta. Mutta seuraava huoli olikin ihan varteenotettava, myös joulusuklaita ajatellen: folio ei kuulu koiran suolistoon ja päällisineen päivineen syödyt konvehdit voivat aiheuttaa tukoksen. Ohje oli antaa vettä vain vähän kerrallaan. Lenkillä koira sitten ripuloi ja oksenteli, mutta oli muuten hyvävointinen. Sattuneesta syystä iltaruoan annoskoko oli kohtuullisen vaatimaton, mutta sitäkin sulamattomampi: laitoin parsatankoja lihan joukkoon, jotta mahdolliset foliohippuset kulkeutuisivat pois ilman ongelmia.

Joulukarkkienkin joukossa voi hyvin olla myös xylitolnameja, ja niiden suhteen olisin kaikkein varovaisin. Edesmennyt mummokoira söi myös vuosia sitten lasten joulukalenterista tulleet täysxylitolpurkat päivän aikana, mutta onneksi ahneena ei niitä pureskellut vaan tulivat lähes sulamattomana läpi…. silloin eläinlääkäri kyllä totesi puhelimessa, että todennäköisesti mitään ei ole tehtävissä, kun syömisestä oli kulunut tunteja. Mahdolliseen xylitolmyrkytykseen kotiapuna suositellaan hunajaveden/sokeriveden juottamista ja hakeutumista lääkäriin.

Xylitol on myrkkyä koiralle.

tullutta myrkkyä, turha elimistöä on rasittaa enää lisää suolalla, joka on koiralle kuitenkin myös myrkkyä.

Toivotaan, ettei tänä jouluna tarvitse kuulla yhdestäkään koirasta, joka on päätynyt syömään tai muuten saamaan elimistöönsä mitään sinne kuulumatonta. Nautitaan ulkoilusta ja yhdessäolosta noiden karvakamujen kanssa!

Lääkkeet kuuluvat lääkekaappiin.

Koska meillä kotona tuntuu asuvan näitä koheltavia ja sählääviä yksilöitä, olenkin varustautunut pullolla lääkehiiltä. Toivon hartaasti, etten päädy sitä koskaan liottamaan veteen ja juottamaan koiralle, mutta varotoimena se on hyvä olla olemassa. Päivystävän eläinlääkärin numero on aina hyvä olla heti saatavilla. Suolalla oksettamista ei käsittääkseni enää suositella muutenkaan.

Lääkärin sanoin: jos koiralla on elimistössä jo elintarvikkeesta tai muusta lähteestä

28

LURPPA 4/2018

TIETONURKKA Suklaa, viinirypäleet ja ksylitoli ovat myrkyllisiä koirille.

KSYLITOLI Jo1 g/kg voi aiheuttaa vaarallisen myrkytystilan.

Myrkytyksen oireet Tulevat nopeasti, jo 30 minuutin jälkeen ja voivat aiheuttaa hypoglykemiaa (verensokeri laskee), oksentelua, tärinää, hoipertelua, kouristeluja tai kramppeja.

Hoito Okseta viimeistään 15–20 minuuttia syömisen jälkeen.

Eläinlääkärin tekemä nesteytys, jos se ei auta ja aikaa on kulunut kauemmin.

Oksetus Anna cockerspanielin kokoiselle koiralle (noin 10–14kg) 3 %:n vetyperoksidiliosta (apteekista) ruiskulla 5–7 ml kerta-annoksena nieluun mahdollisimman pian; se on terveellisempää kuin suola ja tehokkaampaa. Helpoin tapa antaa liuosta ruiskulla suuhun on tähdätä poskihampaiden lomasta. Anna tämän jälkeen syödä jotain herkkua. Oksennus tulee helpommin.

LURPPA 4/2018

Hätätapauksessa laita suolapallo nieluun. ÄLÄ ANNA MONTAA KERTAA SUOLAA, sillä arvot menevät sekaisin.

Suolaoksetus: 1-5 kg koiralle suolaa ½ tl, 15-30 kg koiralle 2tl, 10 kg koiralle 1tl. Oksennuksen pitäisi tulla 5–10 minuutin kuluttua.

SUKLAA Myrkytyksen oireet Levottomuus (koskee muitakin myrkkyjä), verinen oksentelu, sydän hakkaa, pulssi nousee.

Pidemmän ajan päästä usein pissahätä, tiputtelee ja voi kouristella.

Suklaamyrkytys voi tulla 2–4 päivän viiveellä.

Maitosuklaa: teopromiini 125mg/g, 100-250 mg/kg on myrkyllistä. Tumma suklaa on vaarallisempaa: myrkytysuhka 1,5mg/g, 100g/kg.

Hoito Okseta 15–20 minuuttia syömisen jälkeen.

Ota yhteys eläinlääkäriin. Jos koira on syönyt paljon ksylitolia ja lääkäriin on pitkä matka, anna hiiltä.

Syötä sokeripaloja, koska koiran omat sokeriarvot laskenevat ja juota nestettä.

29

L-SSK:n Vuoden koira 2018 -kiertopalkintojen haku on taas auki!

Vuoden koira -palkintoja voi hakea rekisteröidylle koiralle, jonka rotua yhdistys harrastaa ja jonka omistaja on L-SSK ry:n jäsen. Kilpailuaika on 1.1.-31.12.2018. Laskennassa huomioidaan Suomessa saavutetut tulokset ellei palkinnon säännöissä erikseen toisin mainita. Hakemukset toimitetaan 31.1.2019 mennessä osoitteeseen jaakola.maija@gmail.com. Palkinnot jaetaan yhdistyksen vuosikokouksessa maaliskuussa. Palkintoja ei postiteta jälkikäteen eikä myöhässä tulleita hakemuksia huomioida.

Haettavat palkinnot ovat: • Vuoden paras tottelevaisuuskoira • Vuoden paras alokasluokan tottelevaisuuskoira • Vuoden rally-tokokoira • Vuoden paras pentuluokan näyttelykoira • Vuoden paras näyttelykoira • Vuoden paras nuori näyttelykoira

• Vuoden paras näyttelyveteraani • Vuoden paras monitoimikoira • Vuoden paras aloitteleva monitoimikoira • Vuoden paras metsästyskoira • Vuoden paras jäljestävä koira • Vuoden paras avoimen luokan jäljestävä koira • Vuoden paras agilitykoira • Vuoden paras aloitteleva agilitykoira

Palkintokohtaiset pisteidenlaskusäännöt löytyvät kerhon nettisivuilta: http://www.l-ssk.fi/vuoden-koira/saannot/ Laittakaa rohkeasti hakemuksia tulemaan, toivotaan että seuraavassa vuosikokouksessa kaikki 14 kiertopalkintoa matkaavat vuodeksi uusiin koteihin!

Mikä on mielestäsi tämän Lurpan paras juttu?

Lähetä vastaus tammikuun loppuun mennessä osoitteeseen kilpailu.lssk.lurppa@gmail.com!

Arvomme vastanneiden kesken neljä kerhon kangasmerkkiä.

30

LURPPA 4/2018

Talven 2019 tottelevaisuuskoulutukset Lounais-Suomen Spanielikerho järjestää talvella tottelevaisuuskoulutusta yhdessä Turunmaan Kennelyhdistyksen kanssa. Koulutus ei ole kurssimuotoinen. Koirat ovat jaettu kahteen ryhmään, kilpaileviin ja aloitteleviin. Koulutus on ilmainen.

Koulutus järjestetään sunnuntaisin klo 12-13 seuraavasti: 3.2, 10.2, 3.3, 10,3, 17.3 Paikka: Doxx-areena, Varastokatu 4, Raisio Tiedustelut: asa.liljeqvist@gmail.com HUOM! Tiloihin ei saa tuoda eläintä, jolla on tarttuva sairaus tai loisia (esim. kirppuja, täitä, nenäpunkki). Tiloihin ei saa tuoda eläintä, jolla on juoksuaika, ei edes juoksuhousut jalassa.

Tekonurmelle ei saa heittää metallisia noutokapuloita tms. eikä esteitä yms. saa raahata tekonurmea pitkin.

Hallin yleiset käyttöohjeet • Käytä sisäkenkiä tai villasukkia.

• Mikäli koirasi tassut ovat kuraiset, pyyhi ne pyyhkeellä heti ovella.

Mikäli koiralle sattuu pissa-/kakkavahinko • Hallin sivupöydältä löytyy puhdistusainetta ja pieniä pyyhkeitä siivousta varten. Imeytä pissa kunnolla ja käytä reilusti puhdistusainetta + pyyhi kosteus pois matosta.

• Vessapaperissa voit kuljettaa kakkavahingon wc-pönttöön.

• Pissa-/kakkasakko on 2 €/vahinko, laita maksu pöydältä löytyvään purkkiin.

Pitkäaikaisella kokemuksella henkilökohtaista ja välittävää palvelua.

LURPPA 4/2018

Kreetankuja 2 21200 Raisio Puh: 044 9777 635 info@elainklinikkasyli.fi

31

Lounais-Suomen Spanielikerho ry HALLITUS 2018 Puheenjohtaja Merja Saastamoinen p: 040 722 6290 merja.e.saastamoinen @gmail.com Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki p: 0400 600 637 kirsi.niittymaki@pp.inet.fi Jäsenet Janina Alankoja-Kanervala Katja Alho Maija Jaakola Mari Salminen Pekka Tainio Sihteeri Åsa Liljeqvist p: (02) 231 5123 asa.liljeqvist@gmail.com Kirjanpitäjä Terttu Hellberg p: 044 338 6712 terttu.hellberg@ dnainternet.net Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki p: 040 512 5031 roosnell.kennel@ gmail.com www.l-ssk.fi

Toimikunnat Näyttely- ja kasvatustoimikunta Pj. Katja Alho Oskarintie 5, 21530 Paimio p: 040 7215466 katja.erkki@gmail.com Tokotoimikunta Pj. Åsa Liljeqvist asa.liljeqvist@gmail.com Jäljestyskoetoimikunta Pj. Anu Ikonen spanielikerho.ikonen @gmail.com Taipumuskoetoimikunta Pj. Maija Jaakola p: 040 70 29 711 jaakola.maija@gmail.com Agilitytoimikunta Pj. Oili Stenroos oilistenroos@gmail.com Kerhon yleistili: FI0357112720009070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho ry Viesti: kirjoita mitä maksat, esim Lurppa 4/2018, 1/3 sivua Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta.

Huom!

Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi.

MEJÄn tilinumero: FI 43571 12720 0089 32

Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki p: 040 512 5031 lssk.jasensihteeri @gmail.com Kalustonhoitaja Pekka Tainio p: 0400 164977 Koppikärryn hoitaja Kari Mattila p: 040 4455599 kari.mattila51@pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Maija Jaakola jaakola.maija@gmail.com Allianssin yhteyshenkilö Leena Laine p: 050 3373489 Jäsenmaksut2018 Vuosijäsen 30 € (Lurppa ja Spanielilehti) Kannatusjäsen 19 € (Lurppa) Perhejäsen 6 € (ei lehteä)