LURPPA 3/2019 by Annika Kontturi-Salmi

LURPPA Lounais-Suomen Spanielikerhon jäsenjulkaisu 3/2019 Näyttelyspecial: Riihikosken näyttely,

turistina koiranäyttelyssä, Wiljo Druskininkaissa... Rotuesittelyssä amerikancockerspanieli Suurriistan virka-aputoiminnasta Koirien eroahdistuksesta ynnä muuta kivaa ja kiintoisaa!

LURPPA 3/2019

Kansi: cockerspanieli Piano ja fieldspanieli Arena; kuva: Meri Toivonoja

Kesä kääntyy syksyyn ja lämpöä on 15 astetta, joka on aivan erinomainen lenkkeilysää. Toivottavasti uutta hellejaksoa ei enää tule vaan voisimme ulkoilla koiriemme kanssa, kun siltä tuntuu. Ennusteiden mukaan helteet tulevat olemaan riesanamme joka kesä. Toivottavasti kaikkien lemmikit ovat selviytyneet hyvin lämmöstä huolimatta. Näyttelykentillä ei varmasti ole tarvinnut palella, päin vastoin. Oman näyttelymme järjestelyt toukokuussa menivät hienosti, kiitos kuuluu jälleen ahkerille talkoolaisille. Näyttelyn tuloskin oli reilusti positiivinen, josta olen erittäin iloinen. Syksyllä käynnistyy jälleen vuoden 2020 näyttelyn suunnittelu ja vapaaehtoisten kuuluttaminen. Jos innostut heti niin ilmianna itsesi vaikka minulle. Hallitus kokoontuu taas loman jälkeen elokuun lopulla ja siitä alkaa syksyn toiminta, vaikka toimikunnat ovat työskennelleet jo TOKO-kokeen ja MEJÄkokeen parissa elokuun alussa. Somessa kyseltiin, että kuinka voi olla mahdollista, että TOKOkoe ja MEJÄ-koe olivat melkein samoina päivinä. Kaikki viikonloput ovat täynnä kokeita, näyttelyitä ja muita tapahtumia, joten on varmasti mahdotonta saada kaikille sopiva viikonloppua kokeeseen pääsemiseksi. Toimikunnathan itse päättävät kokeita anoessaan päivämäärästä, joten toimikuntien jäsenten kannattaa olla aktiivisia ja selvittää onko kenties muita tapahtumia samaan aikaan. Merja & Frida

LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU TOIMITUS Annika Kontturi-Salmi Mari Salminen TAITTO: Ari Suramo AINEISTO lssk.lurppa@gmail.com Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Nro 4/2019 ilmestyy joulukuussa. Aineiston Dead Line 9.11.2019 Painosmäärä 230 Painopaikka: Painosalama ILMOITUSHINNAT Kaikki neliväri-ilmoituksia 1 sivu 120 €, 1/2 sivua 65 €, 1/4 sivua 40 €; ALV 0 % Vuosisopimushinnat Ilmoitus kahteen lehteen –15 %, neljään lehteen –30 % Jäsenhinnat 1 sivu 55 €, 1/2 sivua 30 €, 1/4 sivua 20 € Haastattelun/artikkelin yhteydessä logo ja yhteystiedot 20 €, jäseniltä 10 € JÄSENILLE ILMAISET In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset. Huom! Pentu- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia. Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.

LURPPA 3/2019

syksy! , n o s a ta Siinä se Kesä oli lämmin, vaikka ihan viimevuotiseen hellekesään ei ylletty. Toisaalta ihan hyvä. Spanielitkin ovat saaneet ehkä nauttia hieman enemmän kesästä, kun on jaksettu touhuta enemmän.

Syksy on tavallaan uudesti syntymisen aikaa. Alkaa taas uusia koulutuksia ja kouluja, suunnitellaan tapahtumia. Kotona on pentuesuunitelmia meillä molemmilla.

Paljon on uitu, tehty puutarhahommia ja leikitty. Lurppa on ollut aika ajoin mielessä: mitä kaikkea saamme taas lehteen luettavaksenne. Tässä numerossa koitamme tuoda esiin näyttelypuolta.

Täysin rinnoin Lurppa-tmk työskentelee ahkerina suunnitellen jo jopa ensi vuoden numeroita. Tästä on hyvä jatkaa.

Kesälläkin kerhollamme on ollut tapahtumia, näyttely, TOKOn mestaruuskisat. On ollut MEJÄä, agilityä ja taippareita. Puuhakas kesä, ihan kuin spanieli konsanaan.

Hyvää ja touhukasta syksyä kaikille. Nauttikaa tulevasta väriloistosta: sitä se syksy parhaimmillaan on!

t: Mari ja Annika

KOKOUSKUTSU

Lounais-Suomen Spanielikerho-Sydvästra-Finlands Spanieklubb ry:n sääntömääräinen vaalikokous pidetään 26.11.2019 klo 19.00 Varsinais-Suomen Kennelpiirin tiloissa, Hiihtomajanpolku 20,Turku. Kokouksessa käsitellään seuraavat asiat: 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen järjestäytyminen 3. Kokouksen laillisuuden toteaminen 4. Työjärjestyksen hyväksyminen 5. Vuoden 2020 jäsenmaksun määrääminen 6. Vuoden 2020 toimintasuunnitelman hyväksyminen 7. Vuoden 2020 talousarvion hyväksyminen 8. Hallituksen puheenjohtajan valitseminen 9. Hallituksen jäsenten valitseminen erovuoroisten tilalle 10. Toiminnantarkastajien ja varatoiminnantarkastajien valinta 11. Toimikuntien puheenjohtajien ja muiden toimihenkilöiden valitseminen 12.Valitaan yhdistyksen viralliset edustajat Suomen Spanieliliitto-Finlands Spanielförbund ry:n ja V-S Kennelpiiri ry:n kokouksiin. 13. Muut esille tulevat sekä asiat 14. Kokouksen päättäminen Tervetuloa!

LURPPA 3/2019

Agilityn epikset 6.6. Vantolla! Kuvat: Oili Steenroos Epäviralliset kisat vietettiin erittäin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Tuomarina toimi Juha Kujala. Nähdään taas syksyllä! t: Agilitytoimikunta Sanni ja sheltti Milo

Tulokset

Mölli medi 1. Sanni Tammi, shetlanninlammaskoira Milo 2. Sanni Tammi, mittelspitz Mici 3. Kirsi Lindström, kääpiövillakoira James Mölli mini 1. Henna Ahokas, kooikerhondje Usva Startti 1. Salla Väisänen, islanninlammaskoira Fjuula 2. Jenna Syngelmä, cockerspanieli Helmi 3. Salla Väisänen, islanninlammaskoira Asta Salla Väisänen

Henna Ahokas

Kerhon kesätaipparit pidettiin 15.6.2019 Salossa. Ylituomarina toimi Anu Kokkarinen. Kokeeseen osallistui 8 koiraa: SPA1 Benton Anywhere Anytime, om. Tiina Hurri SPA1 Pähkinämäen Creme De Lemon, om. Susanna Halmetsalo SPA1 Sumu, om. Anneli Viuhko SPA1 Triplet Dreamrider, om. Elina Olshin SPA0 Curlyco Her Majesty's Curls, om. Katja Sillanpää ja Ari Kokko SPA0 Jangas Miss Chievous, om. Leena Hälikkä ja Tiina Janka SPA0 Quibble's Our Cameron, om. Johanna Hoppela SPA0 Quibble's Our Jennifer, om. Mari Talviniemi Kiitos osallistuneille ja onnea SPA1-tuloksen saaneille! Terv. Maija

LURPPA 3/2019

tely!

anäyt r i o k n ä ä idet Hei me p Teksti: Mari Salminen, kuvat: Miia Koivisto

Hei, järjestäisimmekö koiranäyttelyn kerhossamme? Tämä ei aina ole niin yksinkertaista. Koiranäyttelyn järjestämiseen liittyy monta seikkaa, joita ei aina tule ajatelleeksi. “Ajatus järjestää näyttely, jossa muutama eri rotu esittäytyy, jotka tuomari arvostelee ja palkitsee. Pidetään puffaa ja saadaan kerholle tulosta”. Ei, se ei menekään ihan näin helposti. Eli hetken mielijohteesta tätä ei tehdä. Varsinais-Suomen kennelpiirin näyttelyjakotilaisuudessa kerholla on mahdollisuus anoa näyttelyä! Anottaessa pitää olla ajankohta suunniteltu, jotta samalle päivälle ei osuisi samojen ryhmien näyttelyä lähellä toisiaan. Pitää olla jo alkuun suunniteltu onko edes rahkeita järjestää näyttely. Sponsori on myös tärkeä yhteistyökaveri näyttelyä järjestettäessä. Koiranruokasäkit ovat tervetulleita palkintoja näyttelyyn ja antavat myös sponsorille hienoa näkyvyyttä. Sponsorin löytäminen ei ole myöskään kovin helppoa. Pitää soitella, lähestyä s-postilla ja sitkeästi Autoparkissa talkoilemassa

kysellä. Tässä kohtaa kaikki talkoolaiset ovat kultaakin kalliimpia. Mistä paikka? Mietitään, paljonko mahdollisesti koiria on tulossa, mihin mahdutaan ja mikä on toimiva paikka. Kysellään, saako näyttelyä järjestää, vaikka urheilukentällä, koulun pihalla tms. Sopiiko tämä paikan haltijalle. Paikanhaltijalta pitää saada kirjallinen lupa järjestää hänen paikassaan näyttely. Siinä pitää olla tarkasti kaikki tiedot, paikan osoite ja päivämäärä milloin tapahtuma on. Tämä kirjallinen tosite pitää liittää ”yleisötilaisuuden” hakulomakkeeseen, joka toimitetaan poliisille muiden lomakkeiden ohella. Maksetaanko paikasta vuokraa? Onko siellä wc-tiloja, keittomahdollisuutta? Näyttelyssä tulee olla aina toimikunta, jossa pitää olla vähintään: • • • • • •

puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri rahastonhoitaja järjestelypäällikkö toimistopäällikkö

Tämä ryhmä täydentyy matkan varrella, kun ryhdytään tositoimiin. Pitää miettiä kehäjärjestys ja kehien koko, jotta esitettävät koirat saadaan hyvin esille myös liikkeessä. Tuomarit, voiko järjestäjä valita kenen tuomarin vain? Järkevintä olisi, jos tuomari pystyisi arvostelemaan useampia rotuja ja hänellä olisi siihen vaadittavat oikeudet. Tuomareille lähetetään ajoissa kutsu näyttelyyn, jotta vastaus saadaan ajoissa. Ulkomaisen tuomarin ollessa kyseessä pitää huolehtia lennot, kuljetukset hotellille ja näyttelypaikalle, ruokailut, briifffaus ym. Heillä pitää olla hyvät oltavat ja kaikki suunniteltu varman päälle, ja myös kielitaito on otettava huomioon. Tästä kaikesta pitää huolta tuomarisihteeri. Mietitään ensiaputaitoiset ihmiset, tarvitaanko kortillisia järjestyksen valvojia, miten monta. Tämä riippuu koira oletetusta lukumäärästä näyttelyssä.

LURPPA 3/2019

Kuka ottaa ilmoittautumiset vastaan? Kuka hoitaa näyttelyn ilmoituksen kennelliiton sivuille ja muihin paikkoihin, jotta ihmiset tietävät tulevan näyttelyn ajankohdan? Eli markkinointi on tärkeää. Muista myös näyttelyn omat kotisivut! Montako kehää tulee olemaan? Niihin jokaiseen tulee kaksi kehäsihteeriä. Kuka ilmoittaa tulokset kennelliiton tietokantaan. Kuulutukset paikanpäällä, parkkivalvojat, siivousihmiset, jotka tuon päivän aikana pitävät paikat kunnossa. Näyttelyyn osallistuvien koirien rokotusten tarkistus. Tämä on hektinen kohta aamulla. Jos se ei suju jouhevasti on pinna kireällä jo heti aamusta. Siinä pitää olla tarpeeksi monta ihmistä, on tiedettävä mitkä rokotukset koirilla pitää olla ja osattava katsoa, että ne ovat voimassa. Ruokailu, millaista ruokaa tarjotaan tuomareille ja talkooväelle päivän aikana? Tehdäänkö itse? Myydäänkö myös muille nälkäisille? Paljonko sitä tehdään? Mitä muuta: kahvit, sämpylät juomat ym. Miten arvioidaan, että kaikille riittää ja ettei niitä jäisi paljon ylimääräistä? Kehiin pitää hoitaa ns. kehäkorit, jossa on tuomarille ja kehätoimitsijoille kylmää juomaa, kahvia, teetä, joku leipä ja pieni makeapala. Jo suunnittelun alkuvaiheessa pitää hoitaa myös luvat kuntoon, ja näyttelyssä pitää olla eläinlääkäri paikalla. Entä palkinnot? Jaetaanko millaisia ruusukkeita ja palkintoja ja keille sijoittuneille? Saadaanko näyttelyyn myyjiä, joilta hankkia ostokortteja vai mitä keksitään?

Joka asiassa on tavallaan vastuuihminen, joka tietää omasta alueestaan enemmän. Rokotusten tarkistus, kehien toimitsijoiden huolehtiminen, parkki, ensiapu, järjestyksenpitäjät, palkintovastaavat, käännöspalvelu, ruokapuolen hoito, puffan vetäjä. Heiltä saa omaan kohtaansa opastusta ja neuvoa. Tässä oli hieman seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon, jos halutaan järjestää koiranäyttely. Paljon jäi vielä kertomattakin, mutta lähtökohta ei ihan helppo ole. Tärkeää on halu tehdä ja toteuttaa yhdessä kerholaistemme kanssa; olemmekin saaneet pidettyä monen monta mukavaa asiaa. Olkoonkin se sitten koiranäyttely, taipparikoe, MEJÄ-koe, agilitykoe, TOKO-koe tai mätsärit. Yhteinen tekijä kaikissa on, että kennelliitto laatii ohjeita, joita tulee noudattaa. Kun nämä saadaan hoidettua, saadaan luotua tapahtumia, jotka ovat kaikki omalla tavallaan ikimuistoisia. Nämä palvelevat omaa kerhoamme ja muitakin. Näistä tulee myös tuottoa, joilla saadaan järjestettyä kerhossamme erilaisia tapahtumia ja koulutusta jäsenillemme. • Lähde: Suomen kennelliitto, jonka www-sivuilta löytyy myös paljon lisätietoa aiheesta.

Näyttelyn alkuvaiheessa laaditaan budjetti oletetuista tuloista sekä menoista. Talkoolaisia, kuka tulee edellisenä päivänä pystyttämään telttoja ja tekemään kehiä sekä purkamaan näyttelyä? Miten kaikki tarvittavat tarvikkeet saadaan paikalle ja mistä? Teltat, tuolit, pöydät, astiat ym. Ilman talkoolaisia ei näyttelyä, saati muitakaan tapahtumia voi järjestää. Mistä saada tarpeeksi talkooväkeä? Tässä aiheessa käydään kerholaisten, oman perheen, melkein sukulaistenkin ”kimppuun”. Riittävä ja osaava talkooväki saa homman pyörimään kuin siivillä liitäen. Kun kaikilla on selvää, mitä tekee ja missä paikassa, ei suurempia selkkauksia tule. Talkoolaiseksi voi tulla kuka vain, siihen neuvotaan kyllä; eivät nämä kuitenkaan rakettitiedettä ole!

Järjestyksenvalvoja

LURPPA 3/2019

Turistina koiranäyttelyssä Teksti: Annika Kontturi-Salmi, kuvat: Miia Koivisto

Koiranäyttelyissä on hyvä mahdollisuus nähdä eri koirarotuja ja tutustua eri rotujen harrastajiin sekä koirankasvattajiin. Koiranäyttelyssä voi hyvin viettää vaikka koko päivän perheen kanssa katsellen kauniita koiria. Monessa näyttelyssä on kahvila- ja ruokapisteitä sekä myyntikojuja. Omiakin eväitä voi tuoda mukaan, sekä esim. retkituolin. Useimmissa näyttelyissä arvostelu kehissä alkaa kello 9 tai 10. sisään pääsee turistina samoihin aikoihin. Jos tulee paikalle auton kanssa, niin kannattaa varautua parkkimaksuun. Sisänäyttelyihin on sisäänpääsymaksu. Jos on kiinnostunut määrätystä rodusta, kannattaa ostaa luettelo (tai katsoa netistä), jotta näkee rodun arvosteluajankohdan ja kehän numeron. Useimmat näyttelyt Suomessa ovat ns. Drive-in näyttelyitä, jolloin koirat saapuvat paikalle noin tuntia ennen arvostelua ja lähtevät sen jälkeen, joskin voittaja jää odottamaan loppukilpailuja.

Näyttelyssä voi tutustua uusiin ihmisiin - ja koiriin!

LURPPA 3/2019

Mitä kehissä tapahtuu? Kehiä on yleensä useita näyttelyn koon mukaan. Koiria voi olla ilmoitettu satoja tai tuhansia per päivä. Urokset ja nartut arvostellaan erikseen. Pennut, juniorit, nuoret ja aikuiset koirat sekä käyttökoirat, muotovaliot ja veteraanit arvostellaan omissa luokissaan. Näyttelyissä voidaan myös esittää kasvattajaryhmiä ja erikoisnäyttelyissä myös jälkeläisryhmiä. Jotta pystyy seuraamaan arvostelua, luettelosta on apua. Siihen on kirjattu rodut, luokat, osallistujat, omistajat ym. Luokat Koirat tulevat näyttelykehään numerojärjestyksessä ja luokittain. Luokissa koirat on laitettu aakkosjärjestykseen koiran rekisterinimen mukaan. Luokat ovat aina samassa järjestyksessä joka näyttelyssä, ensin urokset ja sitten nartut, paitsi pentuluokka, joka on aina ensin. Luokat etenevät järjestyksessä pentu-, juniori-, nuorten-, avoin-, käyttö-, valio- ja veteraaniluokka. Kehätoimitsijat kutsuvat koirat kehään niiden näyttelynumeroilla. Yleensä spanielit poseeraavat numerojärjestyksessä hetken, kun kehätoimitsija tarkistaa, että kaikki ovat paikalla. Tämän jälkeen tuomari juoksuttaa kunkin luokan koirat kaikki yhdessä kehän ympäri. Koiria juoksutetaan vastapäivään, ja koira liikkuu esittäjän vasemmalla puolella, jotta tuomari näkee koirien liikkeet paremmin. Tämän jälkeen tuomari arvostelee koirat yksitellen, antaa ns. laatuarvostelun. Arvosteluvuorossa oleva koira viedään tuomarin pöydän eteen tai muuhun osoitettuun paikkaan siten, että tuomari näkee koiran sivulta. Pienemmät rodut (cockerit) arvostellaan pöydällä, jonne koiran voi nostaa heti, kun se vapautuu edelliseltä. Tuomari tutkii koiran, katsoo purennan ja tunnustelee koiran rakenteen. Uroksilta tarkistetaan kivekset. Koiran tulee sallia tutkiminen. Tämän jälkeen koiraa liikutetaan tuomarin ohjeiden mukaan. Koiran on tarkoitus ravata tasaisesti, ei hyppiä ja pomppia tai roikkua lahkeessa. Tuomari saattaa pyytää juoksuttamaan koiraa kohtisuoraan itsestään poispäin ja takaisin tai tekemään kolmion, jossa juostaan ensin kehän yhtä kulmaa kohti, sitten suoraan toista kulmaa kohden ja takaisin tuomarin luo. Tuomari katsoo ensin takaliikkeet, sitten sivusta ja lopuksi etuliikkeet. Tämän jälkeen tuomari sanelee koiran arvostelun kehätoimitsijalle, joka kirjaa sen.

Kehätoimitsija näyttää viuhkaa, jonka väri kertoo koiran saaman laatuarvostelun. Arvostelu perustuu rotumääritelmään, ja tuomari palkitsee koiran sen mukaan, kuinka hyvin hän katsoo sen vastaavan sitä. Punainen väri merkitsee rotunsa erinomaista edustajaa. Sininen merkitsee erittäin hyvää rotunsa edustajaa. Keltainen merkitsee hyvää ja vihreä tyydyttävää rotunsa edustajaa; tuomarin mielestä keltaisen tai vihreän nauhan saaneissa koirissa on joitain virheitä verrattuna rotumääritelmään. Näiden koirien kilpailu päättyy siinä näyttelyssä, ja arvostelun voi noutaa kehätoimitsijalta. Kun kaikki luokan koirat on yksittäisarvosteltu, vuorossa on kilpailuluokka. Kilpailuluokkaan osallistuvat kaikki luokassaan laatumaininnalla erinomainen (punainen) palkitut koirat. Myös laatumaininnalla erittäin hyvä (sininen) palkitut koirat osallistuvat kilpailuluokkaan, mikäli erinomaisella palkittuja koiria on luokassa vähemmän kuin neljä. Tuomari voi halutessaan palkita kilpailuluokassa sijoittuneen, erinomaisella palkitun koiran laatumaininnalla SA (sertifikaatin arvoinen), joka oikeuttaa koiran osallistumaan paras uros-/paras narttu -luokassa ja kilpailemaan sertifikaatista. Luokan voi voittaa tai luokassa voi sijoittua laatumaininnalla erittäin hyvä (sininen) palkittu koira, mutta nämä eivät voi saada SA:ta eivätkä jatkaa paras uros/paras narttu -kilpailuun. Tuomari katsoo purennan.

Näyttelyluokat ◊ pentuluokka 5 kk–alle 7 kk (vain pentunäyttelyissä ja joissain erikoisnäyttelyissä) ◊ pentuluokka 7 kk–alle 9 kk ◊ junioriluokka 9 kk–alle 18 kk ◊ nuortenluokka 15 kk–alle 24 kk ◊ avoin luokka alkaen 15 kk ◊ valioluokka alkaen 15 kk (koiran tulee olla jonkun maan muotovalio) ◊ käyttöluokka alkaen 15 kk (koiran tulee täyttää ko. rodun käyttöluokkavaatimukset) ◊ veteraaniluokka alkaen 8 vuotta ◊ Kasvattajaluokka (neljän samanrotuisen koiran muodostama ryhmä; koirien on oltava saman kasvattajan kasvattamia tai samalle FCI:n vahvistamalle kennelnimelle rekisteröityjä, jotka samassa näyttelyssä ovat saaneet ERI tai EH laatuarvostelussa); kasvattaja valitsee esitettävät koirat ◊ jälkeläisluokka (neljä uroksen tai nartun samanrotuista jälkeläistä), järjestetään vain erikoisnäyttelyissä Laatuarvostelun tulos osoitetaan värein: ◊ erinomainen – punainen ◊ erittäin hyvä – sininen ◊ hyvä – keltainen ◊ tyydyttävä – vihreä ◊ hylkäävä – harmaa ◊ ei voida arvostella – ruskea ◊ sertifikaatin arvoinen – vaaleanpunainen

Mette sai sertifikaatin.

LURPPA 3/2019

Kilpailuarvostelussa tuomari sijoittaa luokittain erinomainen ja erittäin hyvä laatumaininnalla palkitut neljä parasta koiraa paremmuusjärjestykseen. Tuomari voi harkintansa mukaan antaa sekä kilpailuarvostelussa sijoittuneille että muille luokassa kilpailleille erinomaisella palkituille koirille sertifikaatin arvoisen (SA). Pentuluokissa ei käytetä laatuarvostelua vaan kilpailuarvostelua. Pennut saavat kirjallisen arvostelun ja ne laitetaan paremmuusjärjestykseen. Tuomari voi halutessaan jakaa kunniapalkinnon pennuille, jotka hän katsoo sen arvoisiksi. Jaettavat palkintoruusukkeet ja nauhat: 1. sertifikaatti – sinivalkoinen 2. varasertifikaatti – vaaleansininen 3. CACIB – valkoinen 4. vara-CACIB – oranssi 5. ROP – punakeltainen 6. VSP – valkovihreä 7. kunniapalkinto – lila 8. Suomen muotovalio – punavihreä 9. NORD-serti – musta-kulta 10. NORD-vara serti – valko-hopea

Kun kaikki urokset on arvosteltu, seuraa paras uros -luokka. Siihen osallistuvat koirat, jotka ovat sijoittuneet luokassaan neljän parhaan joukkoon maininnalla erinomainen (ERI), ja lisäksi tuomari

on jakanut SA:n. Näistä tuomari valitsee jatkoon neljä koiraa, jotka hän sijoittaa paremmuusjärjestykseen. Tuomari voi antaa sertifikaatin (SERT) parhaalle siihen oikeutetulle koiralle, jolla ei vielä ole Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia. Varasertifikaatin (VASERT) voi saada toiseksi paras koira, jolla ei ole Suomen muotovalion arvoon oikeuttavia näyttelytuloksia. Mikäli kaikki sijoittuneet koirat ovat jo muotovalioita tai niillä on siihen oikeuttavat näyttelytulokset, kutsutaan kehään takaisin ne paras uros -luokan koirat, jotka voivat kilpailla sertifikaatista tai varasertifikaatista. Alle 2-vuotias koira voi saada rajattoman määrän sertifikaatteja tai varasertifikaatteja. Valionarvoon oikeuttavat näyttelytulokset täyttyvät, kun koira on yli 2-vuotias. Kun narttujen luokat on arvosteltu, paras uros ja paras narttu kilpailevat rotunsa parhaan arvosta. Toisesta tulee rotunsa paras (ROP) ja toisesta vastakkaisen sukupuolen paras (VSP). Myös veteraaneista valitaan rotunsa paras veteraani (ROP-vet.) ja vastakkaisen sukupuolen paras veteraani (VSP-vet.). ROP- ja VSP-veteraanin arvosta kilpailevat veteraaniluokkien voittajat, mikäli ne on palkittu laatumaininnalla erinomainen (ERI). Veteraani voi olla myös rotunsa paras tai sijoittua paras uros/paras narttu -luokissa, mutta pennut eivät osallistu muihin kuin omiin pentuluokkiinsa. Tuomari haluaa nähdä koiran liikkeet.

LURPPA 3/2019

Rotunsa parhaan valinnan jälkeen on kasvattajaluokkien vuoro. Kasvattajaluokassa kasvattaja kilpailee neljän kasvattamansa samanrotuisen koiran muodostamalla ryhmällä. Koirien on oltava palkittuja laatumaininnalla erinomainen tai erittäin hyvä kyseessä olevassa näyttelyssä. Kasvattajaluokissa ei jaeta laatupalkintoja, vaan ne järjestetään paremmuusjärjestykseen, kuten pentuluokissa. Jos tuomari katsoo ryhmän olevan riittävän tasalaatuinen ja korkeatasoinen, hän voi antaa kunniapalkinnon. Jos paras kasvattajaryhmä saa kunniapalkinnon, se on rodun paras kasvattajaryhmä (ROP-kasv.). Näyttelypäivä huipentuu loppukilpailuihin Iltapäivällä, kun kaikki kehät on saatu päätökseen, on ryhmäkilpailujen vuoro. Ryhmäkilpailuissa valitaan päivän paras veteraani, päivän paras kasvattajaryhmä, jokaisen FCI:n roturyhmän paras ja lopuksi koko näyttelyn paras koira. Veteraanin valintaan osallistuvat kaikki rotunsa parhaat veteraanit kaikista ryhmistä ja kasvattajakisaan kaikki rotunsa parhaat kasvattajaryhmät. Rotunsa parhaat koirat kilpailevat sijoituksista ryhmittäin. Roturyhmiä on kymmenen.

Jokaisen ryhmän voittaja osallistuu viimeiseksi järjestettävän Best in Show’n eli näyttelyn kauneimman koiran valintaan. Kaikissa kilpailuissa sijoitetaan neljä koiraa tai ryhmää paremmuusjärjestykseen. Näyttely voi olla yksipäiväinen, jolloin kaikki ryhmät arvostellaan samana päivänä. Näyttelyt voivat olla myös kaksi- tai useampipäiväisiä tapahtumia, jolloin arvosteltavat roturyhmät on jaettu eri päiville. Ryhmänäyttelyissä on vain muutama roturyhmä. Erikoisnäyttelyissä voi pienimmillään olla vain yksi rotu. Jos haluat mennä tutustumaan rotujen ryhmä- tai erikoisnäyttelyihin, tarkista ensin Kennelliiton tapahtumakalenterista mille roduille näyttely järjestetään. Lisäksi Suomessa järjestetään vuosittain lukuisia Match Show -tapahtumia. Ne ovat erinomaisia paikkoja näyttelyharjoitteluun. Näistä tapahtumista saa tietoa verkosta muun muassa paikallisten koirakerhojen sivuilta ja ilmoitustauluilta. Näihin tapahtumiin ei ilmoittauduta etukäteen, vaan paikan päällä yleensä noin tunti ennen Match Show’n alkua. •

ELÄINSAIRAALA VETTORI PÄIVYSTÄÄ 24/7 Tarjoamme pieneläinpäivystyksen myös vuonna 2019 Turussa ja muualla Varsinais-Suomessa. Eläinsairaala Vettori on hyvin varusteltu täyden palvelun kokonaisuus Raision keskustan tuntumassa. Kokeneet eläinlääkärimme ja hoitajamme huolehtivat lemmikkisi hyvinvoinnista ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä. Tervetuloa hyvään hoitoon Vettoriin!

Päivystys 24h p. 0600 124 44 (0,50E/min + ppm) ELÄINSAIRAALA VETTORI Purokatu 3, Raisio Ajanvaraus p. 0201 800 770 tai evidensia.fi Soitto 020-alkuiseen numeroon maksaa kiinteän verkon liittymästä 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min.

LURPPA 3/2019

Riihikosken näyttely Teksti: Mari Salminen, kuvat: Miia Koivisto Lounais Suomen spanielikerho ry järjesti 11.5.2019 Riihikosken Pöytyällä ryhmänäyttelyn ryhmille FCI 3/8 ja FCI 9/10. Näyttelypaikkana toimi Riihikosken urheilukenttä. Koiria ilmoittautui näyttelyyn kaikkiaan 540. Ilma suosi, ei ollut mikään hellekeli vaan puolipilvistä poutasäätä. Tämä oli hyvä, sillä koirat jaksavat esiintyä paremmin. Kerho oli saanut koottua taasen mahtavan talkooporukan, joita ilman tämäkään tapahtuma ei olisi ollut mahdollinen. Kiitos kaikille näyttelyyn osallistuneille koirakoille sekä talkoolaisille myös iso kiitos! • • • •

FCI 3 ryhmän koiria: 153 FCI 8 ryhmän koiria: 118 FCI 9 ryhmän koiria: 220 FCI 10 ryhmän koiria: 49

Tuomareina toimivat: • Arja Koskelo, Suomi • Matti Luoso, Suomi • Marja Talvitie, Suomi

• • • •

Paula Rekiranta, Suomi Åsa Fröding Andersson, Ruotsi Laura Cox, Irlanti Jurate Butkiene, Liettua

BEST IN SHOW Englanninspringerspanieli Be The One Avendesora Gordius Poland, om. Sanna Kavén Tuomari Jurate Butkiene

2. SIJA Kääpiövillakoira (musta, ruskea ja valkoinen) Smart Connection Casual, om. Jarmo Kumpulainen & Carita Lund

LURPPA 3/2019

FC 9 & 10

1. Kääpiövillakoira, musta, ruskea ja valkoinen, Smart Connection Casual, om. Jarmo Kumpulainen & Carita Lund 2. Tiibetinspanieli Lilileian Primrose Everdeen, om. Tiina Rämö, Niklas Kalske & Katri Vuorentaso 3. Afgaaninvinttikoira Not Guilty Wild Howl, om. Mari Vidgren 4. Venäjänvinttikoira Tarijemiran Hidalgo, om. Liesko Riitta & Liesko Tapio

FC 3 & 8

1. Englanninspringerspanieli Be The One Avendesora Gordius Poland, om. Sanna Kavén 2. Skyenterrieri Finnsky Xspirit, om. Tiina Heino 3. Valkoinen länsiylämaanterrieri Starring Finesse, om. Camilla Sundström & Juha Palosaari 4. Cairnterrieri Pyörremyrskyn That’s Go-Go Girl, om. Irmeli Männistö-Korpela

LURPPA 3/2019

Paras veteraani

1. Kultaisetnoutajat Clearing Pond’s, Riikka Aholammi 2. Australianterrierit Reimin, Krista Riihelä 3. Cairnterrierit Pyörremyrskyn, Irmeli Tuulikki Männistö-Korpela 4. Cavalier kingcharlesinspanielit Sonza’s, Mattsson-Kareinen Sonja

Tuomari: Paula Rekiranta

Tuomari: Laura Cox

1. Whippet Sporting Fields Jamaican Me Crazy, om. Jaana Ihanainen 2. Llakelandinterrieri Chelines Spanish Rainbow, om. Timo & Riitta-Kaisa Rajala 3. Jackrussellinterrieri Let’s Rock From Above, om. Pia Hievanen 4. Walesinspringerspanieli Benton Winter Storm, om. Marjo Jaakkola

Paras kasvattaja

LURPPA 3/2019

kuvat: Miia Koivisto

ke s o ik

Riih

LURPPA 3/2019

ia m l ne

tun

LURPPA 3/2019

Tuomari Arja Koskelon haastattelu Teksti: Annika Kontturi-Salmi Kuvat: Arja Koskelon albumi Sain pari vuotta sitten mahdollisuuden osallistua koiranäyttelytuomari Arja Koskelon kurssille koiranäyttelyistä. Kurssilla oli myös aiheena näyttelytuomareiden koulutus ja eri maiden koiranäyttelykulttuurit. Tästä innostuneena kirjoitin blogiini postauksen joka on pohjana seuraavalle jutulle. Onnekseni sain myös mahdollisuuden haastatella Arjaa aiheesta. Arja Koskelo on pitkänlinjan koiraihminen. Hän on kasvattanut koiria vuodesta 1972 kennelnimellä Hooligan; cockerspanieleita, norfolkinterriereitä, kultaisianoutajia ja portugalinvesikoiria. Arja Koskelo on tuomaroinut monien maiden koiranäyttelyissä Suomen lisäksi. Skandinavia ja Eurooppa ovat hänelle erittäin tuttuja, mutta myös Japani, Venäjä ja USA sekä Etelä-Afrikka. Arjalla on tuomarioikeudet ryhmissä 4, 6, 7 ja 8 (kaikki rodut näissä ryhmissä) sekä joitakin rotuja ryhmässä 3 terrierit ja ryhmässä 10 vinttikoirat. Miten tuomariksi tullaan? Arja kertoo että Suomen tuomarikoulutus on erittäin korkeatasoista, niin kuin Pohjoismaissa muutenkin. Hän on useiden vuosien ajan vastannut kaikkien suomalaisten ulkomuototuomareiden ja tällä hetkellä on vastuussa cockereiden, amerikancockereiden, molempien springerspanieleiden sekä espanjan- sekä portugalinvesikoirien tuomarikoulutuksesta. Arja kokee tämän tehtävän yhdeksi tärkeimmistä kennelalan tehtävistään. Suomen kennelliitto asettaa ulkomuototuomariksi aikoville tiukat pääsyvaatimukset, koska tuomarointi nähdään asiantuntijatehtävänä, jossa esitettäviä koiria peilataan

Arja ja folkit rotumääritelmään. Muiden kriteerien lisäksi hakijan tulee olla pätevöity kehätoimitsija. Kasvattajan perus- ja jatkokurssi tulee olla suoritettu. Myös kursseja koiran rakenteesta ja liikkumisesta, sekä arvosteluperusteista ja tuomarietiikasta tulee olla suoritettuna. Hakijoille järjestetään myös soveltuvuustesti, jossa testataan hakijan koirasilmää. Kun tämän on läpäissyt, on lopuksi vielä haastattelu. Tuomarikokelaat, jotka ovat suoriutuneet hakuprosessista, opiskelevat lisää koirien rakenteellistoiminnasta, rakenteesta ja liikkeestä, arvosteluperusteista sekä arvostelutekniikasta, käyttäen oikeita koiria. Eri maiden koiranäyttelytuomareiden taustat vaihtelevat. Isossa-Britanniassa ei tämän tyyppistä koulutusta ole lainkaan. Näyttelyasettajan kannalta voi olla hyvä tiedostaa, että koiranäyttelykulttuurit vaihtelevat eri maissa ja tämän vuoksi myös tuomarit asettavat eri odotuksia koirien esittämiseen. Esimerkiksi amerikkalainen tuomari voi odottaa aika viimeisteltyä esittämistä, koska USA:ssa käytetään suurimmaksi osaksi ammattihandlereitä. Pohjoismaissa on tavallisempaa että harrastajat ja kasvattajat esittävät itse koiransa. Toisaalta ei ole kyse ainoastaan tuomarikoulutuksesta tai taustasta. Täytyy muistaa, että tuomarit ovat yksilöitä, maku on yksilöllinen ja sekä osaaminen että kokemus vaihtelevat. Tuomari voi olla rotuexpertti tai pitkänlinjan kasvattaja, versus juuri tuomarioikeudet uuteen rotuun saanut.

World Dog Show Helsingissä

LURPPA 3/2019

Miksi koiranäyttelyitä järjestetään? Koiranäyttelyissä eri koiraroduista voi muodostaa kokonaisvaltaisen näkemyksen. Näyttely on myös tärkeä mahdollisuus kasvattajille esittää koiransa. Koiranäyttely luo kerhoille mahdollisuuden kerätä rahaa yhdistyksille toimintaansa varten, mutta suurimmaksi osaksi koiranäyttelytoiminta on monelle harrastus. Koiria treenataan, hoidetaan ja turkkia laitetaan kuntoon. Näyttelyssä viihdytään ja tavataan ystäviä. Tarkoitus on, että sekä koirat että ihmiset viihtyisivät.

Miten koiraa valmistellaan näyttelyyn? Arja muistuttaa, että koiraa on hyvä valmistella näyttelyyn totuttelemalla vieraan ihmisen kosketteluun, purennan näyttämiseen ja pöydällä seisomiseen sekä vieraissa paikoissa oleskeluun. Opi tuntemaan koirasi, tarvitseeko se lämmittelyä ennen kehään menoa, viihtyykö se häkissään tai haluaako se nukkua hälinässä. Jos sekä koira että omistaja ovat hyvin valmistautuneet, tuomarin on paljon helpompi tutkia koiraa ja päivästä tulee paljon rennompi.

Mikä koira voittaa? Kauniilla, tervelläe, rotutyypiltään ja mittasuhteiltaan hyvällä koiralla on mahdollisuus pärjätä. Koiran täytyy myös olla sekä rakenteellisesti että rotupiirteidensä puolesta hyvä. Koiran tulee olla hyvässä fyysisessä peruskunnossa ja sillä tulee olla kaunis turkki, edellyttäen että se myös käyttäytyy hyvin ja esitetään kauniisti. Koira, joka ei ole tätä, ei voi voittaa, mutta keskinkertaisella koiralla, jolla ei ole suurempia ”virheitä”, on kaikki mahdollisuudet pärjätä hyvin tai jopa voittaa, jos se on hyvässä kunnossa ja esitetään niin, että sen hyvät puolet korostuvat.

Hanki lelu tai nami, jolla opetat koiraa rakastamaan näyttelyharjoituksia ja innostumaan niistä. Tätä lelua näytetään vain harvoin, tai ainoastaan näyttelyssä. Match show’hin kannattaa mennä: pitämään vaan hauskaa, ilman pärjäämispakkoa ja stressiä. Sinne voi mennä vaikka vaan leikkimään näyttelyä. Koira, joka ei ole innostunut, harvemmin pärjää näyttelyssäkään. On usein omistajan asenteesta kiinni, onko koiralla on kivaa vai ei! • Lagotto romanoja Orvietossa, Italiassa

Millainen on hyvä esittäjä? Hyvä esittäjä käyttäytyy hyvin ja on asiallisesti pukeutunut. Hänellä on riittävä peruskunto jaksaakseen jaksaa juosta koiransa kanssa, jos tarpeen. Hän ei provosoidu ulkoisista haasteista eikä ole liian hermostunut, ja hän kohtelee koiraansa kauniisti. Kun on kyseessä ravissa esitettävä rotu niin hyvät, pehmeät kengät ovat tärkeät. Arja muistuttaa vielä, että kannattaa keskittyä koiraan eikä itseensä. Jos haluaa oikein hyväksi esittäjäksi, kannattaa tutustua rotumääritelmään sekä oman koiransa hyviin ja huonoihin puoliin, jotta voi korostaa niitä hyviä puolia. Monipuolinen tuomari, myös ulkomailla.

LURPPA 3/2019

Wiljo Druskininkaissa Teksti ja kuvat: Elina Olshin Toukokuussa kasvattajamme Heli laittoi minulle viestin, josko lähtisimme Wiljon kanssa elokuussa Liettuaan, Druskininkaihin. Avaamatta kalenteria enempää vastasin, että KYLLÄ LÄHDETÄÄN! Sattui vielä kesäloma samaan ajankohtaan, joten ei muuta kuin reissua suunnittelemaan. Google kävi kuumana seuraavat viikot, kun tutkisin, missä kyseinen paikka edes on… Ja mitä ihania kertomuksia ihmiset olivatkaan nettiin kirjoittaneet näyttelymatkoista kyseiseen paikkaan. Druskininkain näyttelysäännöt olivatkin sitten kerta kaikkiaan kummalliset: jaettiin pieniä sertejä joka luokan voittajalle ja värit jaettiin vielä kolmeen eri luokkaan: mustat, punaiset ja kirjavat. Valioksi voi tulla kolmella sertillä ja jo nuorten luokasta. Tästä heräsivät kutkuttavat haaveet: josko meidän Wiljo… Hyvissä ajoin varattiin aika vakioeläinlääkärillemme, jotta saisimme kaikki tarvittavat lääkitykset kuntoon. Periaatteessahan Liettuaan riittäisi vain matolääke ja leima passiin, mutta halusimme pelata varman päälle. Päätimme madottaa Wiljon 28 vrk:n säännöllä eli kaksi lääkettä Suomessa ennen matkaa, minimissään 1 vrk ja maksimissaan 28 vrk välillä, ja yksi lääke kun on palattu takaisin Suomeen, maksimissaan 28 vrk keskimmäisestä lääkkeestä. Liettuassa on paljon punkkeja, jotka kantavat erilaisia sairauksia. Päätimme antaa sekä tappavan että karkottavan punkkilääkkeen. Meillä on käytössä Nexgard, joka kävi tappavasta, lisäksi lääkitsimme Wiljon Bayvanticilla niskaan.

Passit meillä molemmilla olikin jo, joten sitten vain odoteltiin, että päivät kuluisivat, jotta päästään reissuun! Olin varannut Wiljolle trimmin keskiviikolle, kun seuraavana yönä lähtisimme reissuun. Kaikeksi kauheudeksi meidän trimmaajamme Nina sairastui, mutta ihana Nina oli miettinyt meille jo paikan, jonne voisimme mennä. Pääsimme onneksi nopealla varoitusajalla Kaarinaan Marille Rekku Relaxiin. Mari laittoi Wiljon alusta loppuun eli pesu, föönaus ja trimmi. Mikä helpotus matkakuumeessa ja näyttelyjännityksessä tällainen palvelu on! Illalla kassien pakkaus ja mitä kaikkea tarvitseekaan mukaan, kun reissaa koiran kanssa. Onneksi olin tehnyt tavaroista listan, josta oli helppo ruksia, kun tavara oli kassissa. Siinä jännityksessä ei montaa järkevää ajatusta meinaan ollut… Kello soimaan 03.00 ja muutama tunti unta. Aamuyöstä teimme kunnon lenkin ja ruokin Wiljon vähän pienemmällä annoksella pitkän matkustuksen vuoksi. Sitten nenä kohti kasvattajan kotia ja sieltä satamaan. Laivassa koiralaumamme jäi autoon; olimme ottaneet aikaisimman lähdön, jotta ilma olisi vähän viileämpi. Laivassa oli pari tuntia aikaa levähtää, mutta ainakin oma jännitykseni oli niin valtava, että tulos oli jatkuvaa puheripulia… Tallinnan satamassa pissitimme koirat ja kävimme nopeasti ostamassa evästä autoon, jotta noin 700 kilometrin ajomatka voisi alkaa. Matka meni vallan mukavasti, ja koirat matkustivat hyvin. Kasvattajamme Heli oli käynyt paikassa ennenkin, joten hän tiesi hyvät taukopaikat, jotta saimme koirat välissä vähän pidemmälle kävelylle. Olimme perillä hotellilla vasta illalla, joten eipä siinä muuta ehtinyt kuin koirat huoltamaan, kun sai jo painua pehkuihin.

Kasvattaja Heli Härkälä ja koko lauma!

LURPPA 3/2019

Marin salongissa...

Perjantaiaamulla meillä oli kehät puolilta päivin, mutta näyttelypaikalla piti olla jo klo 10, jotta saisimme hyvän paikan teltalle ja kaikki tavarat ja teltat kasattua. Tämä tarkoitti aikaista nousua – meillä kun oli kahdeksan cockeria laitettavana aamulla hotellilla. Aamu oli aikamoista tohinaa ja föönausta, mutta pääsimme kuitenkin ajoissa lähtemään ja kaikki koirat näyttivät kauniilta. Näyttelypaikalle päästyämme en tiedä kumpi oli jännittävämpää, tulevat kehät vai katalogin avaaminen ja vastustajien arvioiminen. Wiljo oli ilmoitettu nuorten luokkaan, ja nuorten luokassa olisi toinenkin kirjava uros.

nopeasti eikä yksikään koiristamme päässyt isoihin kehiin, joten saimme pakata tavarat autoon ja lähteä hotellille huilaamaan. Lauantaiaamu menikin jo melkein rutiinilla, kun tiesin jo, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Lauantain kehästä Wiljolle tuloksena ERI 2, joten serti meni taas sivu suun. Lauantaina meidän porukkamme koirista käyttöluokan narttu oli ROP ja veteraaninarttu oli ROP veteraani, joten isot kehät odottivat. Nyt oli aikaa käydä vähän shoppailemassa ja nauttia tunnelmasta. Ilmakin oli tosi kiva, noin 20 astetta ja pieni tuuli. Isoista kehistä ei sen enempää tullut kuin kokemusta koirille. Hotellille päästyämme koirien hoito ja vatsa täyteen ruokaa, ei paljon tarvinnut unta odotella.

Vihdoin kehät alkoivat ja Wiljo pääsi kehään. Liikkeet sujuivat hyvin, mutta pöydällä Wiljo oli aikamoinen hulivili. Tuloksena EH. Druskininkain näyttelyssä ei anneta kirjallisia arvioita, mutta tuomari sanoi muutaman sanan esittäjälle koirasta. Toinen uros sai sekä ERIn että sertin. Meillä kun oli kahdeksan koiraa mukana niin koko kehän ajan oli aikamoinen touhu ja tohina, että saimme kaikki koirat oikeaan aikaan kehään. Kehä meni todella vauhdilla eteenpäin, ja piti olla tarkkana mitä tuomarit sanoivat. Ensimmäinen päivä meni

Sunnuntaina aamulla edessä oli hotellin luovutus ennen lähtöä näyttelypaikalle, eli aamulla riitti tekemistä, kun piti kaikki tavarat pakata autoon ja laittaa taas koirat kauniiksi. Wiljon tulos kehästä oli taas ERI2, joten Wiljolle ei tällä kertaa titteleitä siunaantunut. Sunnuntaina meidän porukkamme junnunarttu oli ROP juniori, mutta emme jääneet enää isoihin kehiin, vaan päätimme lenkittää koirat kunnolla ja lähteä ajelemaan kotiin päin. Wiljo huilii...

LURPPA 3/2019

Kaiken kaikkiaan Wiljolle (ja minulle) tuloksena reissusta oli valtavasti kokemusta ja itseluottamusta. Ja olemme kuitenkin iloisia meidän porukkamme suorituksista, meillä oli porukan viidellä koiralla uusia valiotitteleitä! Näyttelypaikka oli iso ja tilava ja kehät kulkivat sujuvasti. Nopeutensa takia ne tosin vaativat jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Oma kielitaitoni ei ole kehuttava, mutta hyvin pärjättiin huonollakin. Liettua oli oikein kaunis ja siisti maa ja katseltavaa olisi riittänyt, jos aikaa olisi ollut enemmän. Ajaminen Druskininkaihin oli todella helppoa, kameroita tosin oli paljon ja nopeusrajoitukset vaihtuivat tiuhaan. Paikalliset kuskit olivat melko kiireisiä ja ohitukset tuntuivat aluksi hurjilta. Ilmakin sattui olemaan hyvä ja helteestä ei tarvinnut kärsiä. Ehdottomasti lähdemme Wiljon kanssa vielä uudelleen!

Lauantaiilltana poksautettiin Tricyn ROPille ja kahdelle Cacibille.

Pikkutyttöjen kanssa shoppailemassa

Tosca ja Tuuti odottelevat vuoroaan, alla koirat kehässä

Olen hyvin kiitollinen kasvattaja Helille tästä mahdollisuudesta ja tuesta niin reissussa kuin muutenkin. Reissu oli mahtava, opin omasta koirastani lisää, näin kuinka se matkustaa niin hyvin ja sopeutuu laumaan niin kuin aina olisi ollut siinä sekä ennen kaikkea on onnellinen kanssani mihin vain menemmekin! • Terveisin Triplet Dreamrider ”Wiljo” ja Elina

Wiljo kehässä

LURPPA 3/2019

www.kennelrehu.fi Kerhon kesätaipparit pidettiin 15.6.2019 Salossa. Ylituomarina oli Anu Kokkarinen. Kokeeseen osallistui 8 koiraa: SPA1 Benton Anywhere Anytime, om. Tiina Hurri SPA1 Pähkinämäen Creme De Lemon, om. Susanna Halmetsalo SPA1 Sumu, om. Anneli Viuhko SPA1 Triplet Dreamrider, om. Elina Olshin SPA0 Curlyco Her Majesty’s Curls, om. Katja Sillanpää ja Ari Kokko SPA0 Jangas Miss Chievous, om. Leena Hälikkä ja Tiina Janka SPA0 Quibble’s Our Cameron, om. Johanna Hoppela SPA0 Quibble’s Our Jennifer, om. Mari Talviniemi Kiitos osallistuneille ja onnea SPA1-tuloksen saaneille! Terv. Maija

MEJÄ-iltakoe pidettiin 5.8.2019 Tarvasjoella. Hauskaa oli niin koirilla kuin palveluskunnalla, ja myöhään viihdyttiin mukavalla joukolla. Kiitos kaikille mukana olleille sekä tuomareille Johanna Lindfors & Marika Raittinen AVO-luokan paras koirakko oli tuloksella AVO2, 35p. cokcerspanieli Pähkinämäen Creme de Lemon, ”Derek”, ohj. Christer Stubbe. Onnittelut! Muut tulokset & ”häntä pystyyn” -palkitut: fieldspanieli Quibbles Our Cameron, ”Cara” AVO0 rhodesiankoira Kizimbi Muhimu Mananasi, ”Tata” AVO0 englanninspringerspanieli Bardem’s Love me like You do, ”Pongo” AVO0 englanninspringerspanieli Blacktan Sirius Jewel of Mom, ”Kosti” VOI0 karkeakarvainen saksanseisoja Kessu-Kustaan VK Selma, ”Siiri” VOI 0.

Koirat kehhuu KennelRehhuu! Kennel-Rehulta edullisesti: • pakastetut liha- ja kalatuotteet • luut & rustot • kypsät lihatuotteet • teollisuuden tuotteet • kuivatuotteet ja kasvikset • öljyt ja lisäravinteet Kaikki pakasteliha -ja luutuotteemme ovat 100 % suomalaisia!

Kennel-Reh

iha Jauheluta) a (sika-n 0€ 10 kg, 2

TILAA TUOTTEET verkkokaupasta tai soita tilaus puh. 05 343 10 31

LURPPA 3/2019

LOHI,

( jauhe

ttu)

10 kg, 1

6€

kalkkuna (jauhettu)

10 kg, 29 €

Katso kaikki tuotteet osoitteesta kennelrehu.fi!

Teksti: Kaisa Railonmäki, kuva: Teija Korpela

it:

kestosuosik

2. NOUDA TILAUS jakeluautolta. Reitit & aikataulut: www.kennenrehu.fi

TEHTAANMYYMÄLÄMME PALVELEE: ma-pe 8–17, la 10–14 Teollisuuskuja 7 49220 Siltakylä, Pyhtää Myymälän puh. 044 7750 202

"Koirat kehhuu kennel rehhuu!" 21

www.kennelrehu.fi

Näyttely- ja kasvatustoimikunta Näyttely- ja kasvatustoimikunta pyrkii tarjoamaan näyttelykoulutusta kaikille jäsenille niin koirille kuin handlereille sekä tarjoamaan erilaisia ohjeita ja vinkkejä liittyen turkin hoitamiseen ja trimmaukseen, niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin näyttelyissä kävijöille. Toimikuntamme järjestää vuosittain epävirallisia näyttelyitä eli mätsäreitä, jotka tarjoavat kaikille mahdollisuuden tulla harjoittelemaan minkälaista siellä oikeassa näyttelyssä käyminen voi olla. Koiran hyvinvointi koostuu hyvin monesta eri asiasta ja koiran kanssa eläessä voi arjessa tulla eteen monenlaisia haasteita. Toimikunta onkin järjestänyt monia koirien hyvinvointiin liittyviä luentoja ja kursseja, mm. ensiapukurssin, erilaisia koiran ravitsemukseen liittyviä luentoja sekä kurssikokonaisuuden koiran rakenteesta. Myös trimmauskursseja olemme järjestäneet useita. Nämä kurssit ja luennot ovat suunnattuja kaikille jäsenille riippumatta siitä, onko sinulla ensimmäinen koira elämässäsi vai oletko esimerkiksi kasvattajan roolissa. Näyttely- ja kasvatustoimikunta haluaa näin edistää ja jakaa tietoa omalta osaltaan kaikille, jotka haluavat elää hyvää elämää koiran kanssa. Toimikuntamme on aina valmis ottamaan vastaan ehdotuksia kiinnostavista tapahtumista tai luennoista, joita voisimme järjestää. Näitä ehdotuksia voi lähettää suoraan, esimerkiksi toimikunnan puheenjohtajalle.

Merja Olen Merja Saastamoinen ja ollut kerhon toiminnassa mukana jo vuosia. Tällä hetkellä olen myös kerhon puheenjohtaja viidettä vuotta. Kasvatus- ja näyttelytoimikunnassa olen myös ollut aktiivisesti monia vuosia. Perheeseeni kuuluu mieheni Ari, jonka olet

varmasti tavannut messarin tammikuun näyttelyssä ovella järjestyksenvalvojana sekä myös kerhon omissa näyttelyissä. Meillä on 8-vuotias fieldspanieli Frida, joka mielellään lenkittää meitä ja vie pohjoisen patikkapoluille. Pienimuotoinen fiedspanielikas-

vatus Quibble’s kennel -nimellä on sydäntäni lähellä. Näyttelyt kiinnostavat aina sekä kasvatukseen liittyvät asiat. Koiran hyvinvointi on minulle erittäin tärkeää ja erityisesti ravinto ja sen tuomat hyödyt koiran terveydelle. Paitsi koiratouhut, myös sotahistoriaharrastus vie meitä joka vuosi tutkimaan sotahistoriallisia kohteita. Katja Olen Katja Alho ja toimin näyttely- ja kasvatustoimikunnan puheenjohtajana. Lounais-Suomen spanielikerhoon olen liittynyt vuonna 2007. Näyttely- ja kasvatustoimikuntaan tulin mukaan vuonna 2009, jonka jälkeen minut valittiin myös kerhon hallitukseen vuonna 2010. Vuodesta 2012 olen toiminut lisäksi toimikunnan puheenjohtajana. Lisäksi olen ollut mukana useassa kerhon ryhmänäyttelyn toimikunnassa ja näin ollen mukana järjestämässä niitä. Ensimmäisen

LURPPA 3/2019

Cara. Asumme Maskussa ja mielipuuhani onkin koirien kanssa liikkua metsässä. Muuta mitä touhuan koirien kanssa ovat MEJÄ, näyttelyt ja nosework. Kaikenlaista muutakin ollaan testailtu, kuten esim. doboa ja agilitya. Välillä on aina hauskaa niidenkin pariin palata koirien kanssa. Nähdään mätsäreissä, näyttelyissä tai muissa tapahtumissa!

koirani sain vuonna 1991, rodultaan tiibetinspanieli. Tällä hetkellä perheeseemme kuuluvat aivan mahtavat, maailman parhaat tyypit, walesinspringerspanielit Erkki (12,5 v), Risto (8,5 v), ja Tyyne (2 v). Mielenkiinnon kohteeni koiraharrastusten parissa ovat näyttelyissä, joissa tulee sekä käytyä että seurattua niitä aktiivisesti. Matkustaminen on toinen harrastuksemme, ja Erkin kanssa onkin tullut vuosien aikana nähtyä paljon maailmaa ja olemme käyneet 18 maassa näyttely- ja lomareissuilla. Kesät vietämme Turun saaristossa veneillen koiriemme kanssa. Olen myös kiinnostunut kaikesta siitä, millä voi vaikuttaa koiran hyvinvointiin, liittyy se sitten ravitsemukseen, turkin hoitoon tai vaikkapa lihashuoltoon.

2013. Silloin meille tuli fieldspanieli Pimu ja samalla tuntui luontevalta liittyä kerhoon. Olen ollut oikein tyytyväinen kerhon järjestämiin toimintoihin ja monessa tapahtumassa ollaankin oltu mukana. Näyttelytoimikuntaan olen kuulunut pari vuotta. Viime vuonna meille tuli toinen fieldspanieli

Riina Tervehdys lukijoille! Olen Korhosen Riina, toimikunnan jäsenistä uusin. Spanielikerhon toimintaan hyppäsin virallisesti tämän vuoden alussa liittymällä kasvatus- ja näyttelytoimikuntaan. Aiemmin olen pitänyt kerholle rally-tokon alkeiskurssia aiemmin. Olen ollut mukana myös rotuyhdistyksen hallituksessa sekä jalostustoimikunnassa. Koiria talouteeni kuuluu kaksi, Cinna ja Tara. Tytöt ovat rodultaan fieldspanieleita ja minulle tärkeitä harrastuskavereita. Varmimmin minut tavoittaa koirineni rally-tokokentän laidalta tai näyttelykehästä. •

Johanna Olen Johanna Hoppela. Olen kuulunut Lounais-Suomen spanielikerhoon vuodesta

LURPPA 3/2019

SRVA eli suurriistavirkaaputoiminta Teksti: Vivi Aaltonen, kuvat: Kaisa Railomäki SRVA-toiminta on metsästysyhdistysten toimintaa, joka välittää viranomaiselle (poliisi) metsästäjien apua suurriistan konfliktitilanteessa. Joillain alueilla tällainen tilanne voi olla suurpetojen karkottaminen asuinalueilta, mutta tyypillisimpiä näistä ovat kolaritilanteet hirvieläinten, villisikojen ja muiden riistaeläinten kanssa. Kituvaa ja loukkaantunutta eläintä ei voida hylätä metsään kuolemaan, vaan se tulee lopettaa asianmukaisesti ja jäljestävä koira on ensisijaisen tärkeä eläimen löytämisessä. SRVA toiminta lähtee aina virka-apupyynnön kautta, ja metsästäjä ja koirakko ovat mukana vapaaehtoispohjalta. Huhuista huolimatta käsittääkseni metsästäjälle tai koirakolle ei makseta korvausta tästä työstä. (Joskus esim. kolaripeurasta voi saada kimpaleen lihaa koiralle, koska kolarieläin ei ole ihmisravinnoksi kelvollista). Hirvieläinkolarissa tiellä makaavaa eläintä ei pidä lähestyä edestäpäin, koska se saattaa nousta ja sännätä pakoon suoraan kohti. Karhun tai villisian kanssa tapahtuneessa kolarissa autosta ei ole syytä nousta pois lainkaan, koska ne eläimet ovat ihmiselle hengenvaarallisia. Jos auto syttyy palamaan tai päätyy veteen, ihmishengen pelastamiseksi autosta on luonnollisesti noustava tässä tilanteessa. Tällöin on pidettävä mahdollisuuksien mukaan aina auto itsen ja eläimen välissä ja muuten liikuttava niin, että eläin ei näe ihmistä ja pysty siten hyökkäämään suoraan päälle. Kolaritilanteessa tärkeintä on: • varoittaa muuta liikennettä tapahtuneesta, ettei lisäonnettomuuksia sattuisi • auttaa mahdollisesti kolarissa vahingoittuneita ihmisiä • ilmoittaa hätäkeskukseen nroon 112 tapahtuneesta • merkitä tapahtumapaikka, jotta se voidaan löytää myöhemmin • mahdollisesti raahata tielle jäänyt eläin sivuun lisäonnettomuuksien välttämiseksi.

Karkeakarvainen saksanseisoja Siiri on jäljestänyt haavoittuneen peuran. Kun kolari sattuu, on yleensä aina yö. Vähintäänkin on pimeää. Syynä lie se, että suurin osa kolareista tapahtuu hämärän aikaan, silloin kun hirvieläimet liikkuvat eniten. Kun akuutti tilanne on ohi – ihmisiä ei ole loukkaantuneena ja autot ovat siinä kunnossa, että niitä voi ajaa/siirtää sivuun – ilmoita tapahtuneesta hätäkeskukseen. Jos henkilövahinkoja ei ole sattunut, virkavalta ei välttämättä tule paikalle. Tarkista tällöin sijainti GPS-palvelusta, jotta voit antaa tarkan tapahtumapaikan ja merkitse kolaripaikka jotenkin. Suositeltavaa on ladata 112 appsi puhelimeen, koska tämän avulla hätäkeskus (häke) saa sijaintitiedot välittömästi soitettaessa. Normaalin puhelunkin aikana puhelin paikannetaan, mutta se kestää kauemmin. Älä katkaise puhelua, ennen kuin hätäkeskuspäivystäjä antaa siihen luvan! Merkkinä voi käyttää valmiiksi tulostettua lomaketta, jollainen pitäisi jokaisella olla autossa, tai vaikka muovipussia. Jos näet eläimen jatkavan matkaa metsään, laita merkki sille puolen tietä, jonne eläin pakenee. Merkin tulisi näkyä autosta paikalle ajaessa. Mainittakoon, että vasta ystävän viimekesäinen kolari peuran kanssa sai itsenikin ymmärtämään, että minulla ei ollut autossa

LURPPA 3/2019

mitään, millä mahdollinen kolaripaikka merkitä. Nyt hansikaslokerossa on aina muovipussi ja lisäksi autossa kulkee mukana kahdenväristä kreppinauhaa varmuuden vuoksi. Joskus kolaritilanteessa ehtii havainnoida, että eläin jatkaa matkaansa melko vahingoittumattomana. Silloinkin siitä kannattaa mainita häkeen soittaessa. Joskus ehtii nähdä, että eläin vahingoittuu. Eläimet kuitenkin pakenevat yllättävän reipasta vauhtia, vaikka yksi raaja poikkinaisena. Tällöin kolaripaikka pitää rauhoittaa, eikä eläimen perään lähdetä tallustelemaan ja huhuilemaan sitä. Paikka tulee merkitä, jolloin koiran on helppo nostaa jälki tien penkalta. Tärkeintä on jättää haavoittunut eläin muuten rauhaan ja odottaa koiraa ja metsästäjää.

Onnettomuuspaikalta löytynyt Vahingoittuneen eläimen perään ei lähdetä välittömästi. Tapahtuneen annetaan hetken ”laskeutua”, jolloin jatko on helpompaa. Virkavallan niin pyytäessä metsästysseurasta soitetaan jollekin koiranohjaajalle, jonka tiedetään SRV-apua antavan. Koirakko lähtee matkaan ja tapaa metsästäjän tapahtumapaikalla. Koiran varusteina ovat normaalit jäljestysvaljaat ja kuuden metrin liina, ohjaajalla vähintäänkin otsalamppu. Koirakon perään lähtee kiväärillä varustautunut metsästäjä, eikä lähdössä kukaan ei hosu. Koiralle annetaan aikaa nostaa jälki ja lähteä seuraamaan sitä. Vauhti pidetään sellaisena, että eläimen noustessa edessäpäin metsästäjällä on realistinen mahdollisuus se ampua. Selkeästi jäljestävä koira, jota sen ohjaaja lukee hyvin, pystyy kertomaan, milloin kohde on lähellä. Koira näyttää missä eläin on ehkä levännyt, ja makauksen pystyy näkemään itsekin. Joskus verta on ihmissilmällekin näkyvissä, joskus taas kuljetaan täysin koiran nenän varassa. Tilanteesta riippuen jäljestystä voi olla useampi kilometri tai vain joitain

LURPPA 3/2019

kymmeniä metrejä. On myös ihan mahdollista, että sorkkaeläintä ei saavuteta, jos se ei ole vahingoittunut vakavasti. Kun työ on saatu päätökseen eli vahingoittunut eläin on löytynyt ja saatu lopetettua, koiraa kehutaan. Kolarieläintä ei voi käyttää ihmisravinnoksi, mutta metsästysseura hoitaa ruhon pois metsästä. Monesti kiitoksena avusta voi saada metsästysseuralta palan riistaa syksyllä, kun kausi on päättynyt. Suurin kiitos kuitenkin on tieto oman koiran pätevyydestä työhön, jolla on oikeasti merkitystä. •

Mäyräkoira Silla

Cockerspanieli Rokka (alla)

Rotuesittelyssä amerikancockerspanieli Teksti: Amerikancockerspanielit ry, kuvat: Sanni Ala-Uotila ja Jonna Puhakka

Elsa (Marvellous Crystal Candy Girl)

Oosa (Marvellous Showtime Diva)

Amerikancockerspanieli, jota myös jenkiksi kutsutaan, kuuluu nuorimpiin rotuihimme. Se sai alkunsa maailmansotien välisenä aikana, jolloin amerikkalaisten spanielikasvattajien keskuudessa tapahtui jakaantuminen traditionaalisen cockerspanielin ja runsasturkkisemman cockerspanielin (”woolly cocker”) harrastajiin.

Ensimmäiset pentueet rekisteröitiin 1969 ja kasvatustyö vilkastui 1970-luvulla, jolloin kasvattajia oli jo 10 ja rotuun saatiin kansainvälisiä muotovalioitakin. 1970- ja 80-luvuilla suuri osa tuonneista tuli Isosta-Britanniasta ja Ruotsista, koska näistä maista tuonti oli karanteenivapaata. Tuonnit rodun kotimaasta, karanteenirajan takaa, olivat kalliita ja hankalia.

Vuonna 1936 muodostettiin omat näyttelyluokat näille kahdelle eri tyypille: pienemmät (9–12 kg) olivat amerikancockerspanieleita ja suuremmat (12–14 kg) englannincockerspanieleita. Omaksi rodukseen amerikancockerspanieli tunnustettiin Kanadassa 1940 ja Yhdysvalloissa 1946. Toisen maailmasodan jälkeen tulivat ensimmäiset amerikancockerspanielit Eurooppaan diplomaattien ja amerikkalaisten upseereiden mukana. Rodun kasvatus vanhalla mantereella alkoi ensimmäiseksi Hollannissa, missä Nell Koning-Goudappel aloitti uraauurtavan kasvatustyönsä 1950-luvun alussa. Hänen kasvattamansa van der Cockerbox -amerikancockerspanielit vaikuttivat paitsi Hollannin myös Englannin ja Pohjoismaiden amerikancockerspanielikannan muodostumiseen. Suomessa merkittiin rotukirjaan 1950-luvun vaihteessa kolme amerikancockerspanielia.

Vuotta 1988 voidaan pitää jonkinlaisena käännekohtana rodun kannalta Suomessa. Silloin rajat aukenivat rabiestapausten vuoksi ja karanteenimääräykset poistuivat. Koirien tuonti ulkomailta helpottui huomattavasti. Saimme runsaasti uutta jalostusmateriaalia useiden vuosien aikana pääasiassa USA:sta. Häntien typistyskielto tuli voimaan 1.7.1996, ja 1.1.2001 jälkeen syntyneet typistettyhäntäiset koirat eivät enää saaneet osallistua näyttelyihin. Tämä näkyikin aluksi tuontien selvänä vähenemisenä, mutta 2000luvun loppupuolella ja 2010-luvun alussa tuontimäärät lähtivät jälleen nousuun, kun moni muukin maa oli lopettanut häntien typistämisen. Viime vuosina amerikancockerspanielien rekisteröintimäärät ovat olleet 60–100 kpl vuodessa, tuonteja on ollut 10–25 vuodessa.

LURPPA 3/2019

Silverbuff, Neela (Marvellous Showbright Crystal

Buff, Elsa (Marvellous Crystal Candy Girl)

Amerikancockerspanieli on pienin ja runsasturkkisin lintukoiramme. Sen ulkomuodon keskeisimmät kohdat ovat vankka, tiivis runko ja kaunispiirteinen pää. Amerikancockerspanielin tulee olla kauttaaltaan tasapainoinen ja kohtuullisesti kulmautunut. Sen on kyettävä liikkumaan sulavasti ja vaivattomasti maatavoittavalla askeleella. Parhaiten amerikancockerspanieli tunnetaan kauniista, silkkisen sileästä karvapeitteestä. Karvapeite on raajoissa ja kyljissä runsasta, mutta ei kuitenkaan liioiteltua, jotta se ei peittäisi koiran rodunomaisia ääriviivoja tai liikkeitä. Se ei myöskään saa estää koiran käyttöä lintukoirana. Karvapeitteen laatu on erittäin tärkeä ominaisuus. Se tulee olla aina silkkistä, sileää tai hieman laineikasta ja helppohoitoista. Amerikancockerspanielin turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja trimmausta, näyttävää näyttelyturkkia ei luoda hetkessä. Monesti jenkkiä pidetäänkin lyhyemmässä turkissa näyttelyiden ollessa tauolla.

Myös maksanväriset ja maksanväriset punaruskein merkein ovat mahdollisia. Kolmannen väriryhmän muodostavat kirjavat. Kirjavissa on aina kahta tai kolmea väriä. Värijakauma tulee olla aina sellainen, että vaikutelma on selvästi kirjava. Yhden väreistä tulee olla aina valkoinen. Muut värit voivat vaihdella mustasta, ruskeaan ja eri punaisen sävyihin. Kolmiväriset muodostuvat aina kahdesta selkeästä pääväristä punaruskein merkein.

Väritykseltään amerikancockerspanielit jaetaan kolmeen ryhmään. Mustaan väriryhmään kuuluvat yksivärinen musta ja musta punaruskein merkein (black & tan). Kaikki muut yksiväriset muodostavat seuraavan ryhmän. Värit voivat vaihdella vaaleimmasta kermanväristä tummanpunaiseen.

LURPPA 3/2019

Rotumääritelmä kuvaa amerikancockerspanielia tiivistetysti: Above all he must be merry. Eli kuten suomennoksessa sanotaan: ”Ennen kaikkea sen tulee olla vapautunut ja iloinen, kauttaaltaan tasapainoinen ja toiminnassaan innokasta työhalua osoittava.” Lisäksi mainitaan luonteesta: ”Tasapainoinen, ei milloinkaan arka”. Rotumääritelmä mainitsee rodun käyttötarkoitukseksi ylösajavan lintukoiran ja seurakoiran, joista jälkimmäisen merkitys on korostunut rodussa jo pitkään. Vaikka alkuperäisen käyttöominaisuuden mukaisesti metsästykseen käytetään tänä päivänä ani harvoja amerikancockerspanieleita, ovat rodun taipumukset ja into selvästi vielä tallella, mikäli niille annetaan mahdollisuus. Black & tan, Theo (Fabelsfee All Eyes On Me), kuva: Jonna Puhakka

sohvalla saippuaoopperaa seuraamassa, lähtee mielellään metsään jäljestämään, on nopeaoppinen tottelevaisuuskoulutuksessa ja ketterä agilitykoira.

Mustavalkoinen, Polly 6kk (Truly Yours Crazy In Love), kuva: Jonna Puhakka

Kuten kaikilla koiraroduilla, myös amerikancockerspanieleilla esiintyy periytyviä vikoja ja sairauksia. Yleiseltä terveydentilaltaan amerikancockerspanieli on rotujen keskivertoa. Amerikancockerspanieli kuuluu PEVISA-ohjelmaan: Pentujen vanhemmista tulee olla astutushetkellä lonkkakuvauslausunto ja polvitutkimuslausunto sekä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätutkimuslausunto ei saa olla 12 kk vanhempi. Perinnöllistä kataraktaa tai PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Amerikancockerspanielien rotujärjestönä toimii Amerikancockerspanielit ry. Se perustettiin 1980 ja toimi vuodesta 1988 alkaen rotua harrastavana yhdistyksenä. Virallinen rotujärjestö yhdistyksestä tuli vuodesta 1996. Yhdistyksen tärkeimpänä tehtävänä on amerikancockerspanielien jalostuksen ohjaus. Tarkoituksena on jakaa tietoa amerikancockerspanieleista sekä auttaa jäseniä ja kasvattajia. Yhdistys on valtakunnallinen ja sen toiminta kattaa koko Suomen. Lisää tietoa valloittavasta amerikancockerspanielista eli jenkistä löydät yhdistyksen kotisivuilta. • Lähde: rodun JTO ja rotumääritelmä

Tricolour, Mark (Truly Yours Heart Of Gold),

Bertha (Fabelsfee What It Takes) riistapukin noutoharjoitusten jälkeen

kuva: Jonna Puhakka

Spanielien taipumuskokeen on viimeisen viiden vuoden aikana suorittanut hyväksytysti 6 koiraa ja metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin osallistuu vuosittain noin 5–10 koiraa. Ei siis pidä erehtyä luulemaan, että amerikancockerspanieli olisi vain hienostunut, kuralätäköt kaukaa kiertävä hienohelma. Näyttävän turkin alla on toimintaa janoava, energinen ja aktiivinen koira, joka nauttii lähes kaikesta puuhastelusta isäntäväkensä kanssa. Jenkki on aina valmis toimintaan häntä heiluen ja pilke silmäkulmassa. Niiden mottona tuntuukin olevan: “on hauskaa, että on mukavaa!”. Amerikancockerspanielin kanssa voi siis harrastaa melkeinpä mitä vain, joskin pieni koko saattaa haitata joitain lajeja. Esiintymisestä nauttiva, huomion keskipisteenä viihtyvä ja upeaturkkinen jenkki on loistava näyttelykoira, viihtyy

LURPPA 3/2019

Useimmiten jenkit, kuten Neela, nauttivat uimisesta. Alla Neela noutohommissa ja nauttimassa vauhdikkaasta agilitysta.

Ei pidä erehtyä luulemaan jenkkiä kuralätäköt kaukaa kiertäväksi hienohelmaksi...

Elsa, Neela ja Bertha vauhdissa

LURPPA 3/2019

Mansikkakoira Herkku valitsi kuvakilpailun voittajaksi Meri Toivonojan kuvan ”Friidut ja kundit ihmemaassa”. Herkun mielestä voittajakuvassa oli hyvä tunnelma ja ihmekös tuo: uiminen ja laiturilla oleilu on parasta kesässä! Kuvassa seikkailevat cockerspanielit Hunni ja Piano sekä fieldspanielit Arena ja Filo. Viereisellä sivulla muuta kuvakilpailun satoa. Mainiota otoksia kaikki!

LURPPA 3/2019

Fieldspanielit Cinna (vas.) ja Tara (oik). Kuvat: Riina Korhonen.

Artturi ja Velho (vas.). Kuva: Uta Kormblum

Oikealla mansikkarosvo, joka jäi kiinni itse teosta. Pääsi verkon ali syömään mansikat mutta ei päässytkään pois... Vatsa täynnä mansikoita oli hyvä odotella ulospääsyä! Kuva: Riitta Paganus Kesä ja pennut Kuva: Annika Kontturi-Salmi

LURPPA 3/2019

Syksy tulee. Työt ja koulut alkavat – Oletko harjoitellut Lurpan kanssa yksinoloa? Teksti: Annika Kontturi-Salmi Olisi hyvä harjoitella yksinoloa koko loman ajan, jotta yksinolo ei tule yllättäen, kun syksyllä ohjelma muuttuu. Vaikka yksinolo onnistuikin hyvin ennen lomaa, nuori koira on voinut unohtaa rutiinin. Ymmärtäähän sen, että koira voi hermostua jos omistaja yllättäen katoaa koko työpäivän ajaksi. Tutkimusten mukaan koira ymmärtää ajankulun esimerkiksi siitä, miten omistajan haju laantuu tämän lähdettyä. Jos olet hankkinut pennun kesälomallasi, toivottavasti olet malttanut harjoitella yksinoloa. Helposti haluaa pitää pientä pentua kainalossa, eikä yksinolon harjoittelu oikein innosta itseäänkään. Tällöin täytyy ajatella pennun parasta ja tehdä harjoittelu mieluisaksi. Pentua on siis hyvä opettaa jo aikaisessa vaiheessa, jotta pystyy suunnittelemaan koulutuksen harkiten ja pienin askelin. Seuraava juttu pohjautuu Karpelan luentoon toimintapäivänämme 2019. Ensimmäinen osa käsitteli yleisiä koulutusperiaatteita.

Häiriökäytös

Eroahdistus, hihnassa vetäminen ja remmissä rähjääminen ovat yleisiä koirien käytösongelmia. Kaikissa käytösongelmissa kannattaa lähtökohtaisesti tarkistaa koiran terveys, etenkin jos käytös on muuttunut aiemmasta erilaiseksi. Kivun, vamman tai sairauden mahdollisuus on siis aina tärkeä sulkea pois häiriökäytöksen taustalta. Tärkeää on aina muistaa selvittää häiriökäytöksen syy ja hoitaa ongelman syytä eikä pelkästään oireita. Hyvä peruskoulutus on koiralle hyväksi. Se helpottaa koiraa ymmärtämään, miten sen toivotaan käyttäytyvän, sillä koiralta ei voi vaatia jotakin käytöstä itsestäänselvyytenä, jos sitä ei ole opetettukaan. Koiran peruskoulutus on paitsi hyödyllistä, myös mukavaa ja palkitsevaa yhteistä aikaa koiran kanssa. Jos koiralla on häiriökäytöstä, saatetaan tarvita käytösterapiaa, jossa pureudutaan häiriökäytöksen syyhyn. Esimerkiksi, jos koira pelkää yksinoloa, ei pelkällä peruskoulutuksella yleensä päästä itse ongelmaa hoitamaan, vaan tarvitaan lisäksi tarkasti suunnitel-

tua ja ongelman syihyn pureutuvaa koulutusta.

Kouluttaminen

Koiraa kouluttaessa on hyvä muistaa että, koulutushetkien ei tarvitse olla pitkiä, eivätkä pitkät koulutushetket edes ole kovin tehokkaita. Parempi vaihtoehto on pitää useita lyhyitä koulutushetkiä päivässä, esimerkiksi muutama minuutti kerrallaan. Lisäksi on aina mietittävä tarkasti koulutusympäristö. On siis tärkeää aluksi harjoitella rauhallisessa ja häiriöttömässä ympäristössä. Häiriöitä lisätään vasta kun koiran osaamistaso sen sallii. Koulutus on hyvä aina suunnitella etukäteen, eli kannattaa miettiä tarkasti mitä haluaa koiralleen kouluttaa ja miten koulutuksen toteuttaa. Myös koulutuksen jälkeen on aina hyvä miettiä, miten kaikki meni ja oliko jotakin, joka kannattaisi tehdä toisella tavalla seuraavalla harjoituskerralla. Selkeä ja johdonmukainen koulutus, jossa harjoitteet on pilkottu riittävän pieniin osiin, jossa kriteerin asettaminen sekä ajoitus ja vahvistetiheys ovat kohdallaan ja jossa koulutus tapahtuu positiivista vahvistetta käyttämällä, tuottaa parhaimman tuloksen.

Perustaidot

Karpelan mukaan koiran neljä tärkeintä taitoa ovat: 1) pysyä lähellä omistajaa, johon kuuluu esim. luoksetulo, 2) luopuminen, johon kuuluu esim. irrottaminen ja käskyn ”ei” ymmärtäminen, 3) rauhoittumisen taito ja 4) kohteiden käyttö, johon kuuluu esim. siedättäminen. Edellä mainittujen taitojen avulla voidaan siis opettaa arjen hyödyllisiä taitoja. Nämä perustaidot voivat tuoda tukea myös häiriökäytöksen hoitoon, mutta häiriökäytöksen hoidossa on kuitenkin aina myös mietittävä ongelman syy ja pureuduttava siihen. Esimerkiksi eroahdistuksen hoidossa on ymmärrettävä, että kyseessä on pelko, yksinolon pelko. Tarvitaan siis siedätystä, joka tulee toteuttaa suunnitellusti ja kärsivällisesti. Jos koulutus keskittyy ainoastaan ongelman oireisiin, koulutus ei useinkaan tuota pysyvää tulosta. Jos esimerkiksi eroahdistuksen hoidossa keskitytään vain haukkumisen tai tavaroiden tuhoamisen estämiseen, ei itse ongelmaa eli yksinolon pelkoa hoideta. Lisäksi on muistettava, että taitojen ylläpitäminen vaatii usein myös työtä. Esimerkiksi vetämättä hihnassa -taidon opettelu vaatii ylläpitoa ja johdonmukaisuutta

siten, että koiralta ei voi välillä vaatia että se ei vedä ja välillä taas sallia vetämistä kulkemalla koiran perässä tiukan hihnan jatkona.

Eroahdistus

Eroahdistusta ei Karpelan mukaan pidä sekoittaa koiran turhautumiseen. Turhautunut koira saattaa myös rikkoa tavaroita kotona tai laittaa kodin sisustuksen uusiksi. Jos koira ei saa tyydyttää lajilleen ominaisia tarpeitaan tai saa riittävästi aivojumppaa ja liikuntaa, voi se turhautua ja tehdä tuhoa kotonaan yksin ollessaan. Tällöin lajiominaisten tarpeiden tyydyttäminen ja aktivointi ja riittävän liikunnan tarjoaminen auttavat. Eroahdistuksesta kärsivälle koiralle ei aktivoinnin, liikunnan ja virikkeiden tarjoaminen pelkästään riitä, sillä ongelman syynä ei ole turhautuminen vaan pelko ja ahdistus. Virikkeistä huolimatta koira esimerkiksi ulisee, vinkuu, haukkuu, ravaa ympäriinsä, tuhoaa tavaroita, tärisee, läähättää jne. – kaikki pelon tai ahdistuneisuuden eri oireita. Pelokkuus voi olla peritty ominaisuus tai kokemusperäistä pelkoa. Eroahdistus saattaa esimerkiksi syntyä kokemuksesta, jos pennun ensimmäiset yksinolon hetket ovat pelottavia. Kun pentu siis saapuu uuteen kotiinsa, on muistettava että se on ensimmäistä kertaa erossa emostaan ja sisaruksistaan. Yksinolon harjoitukset on siis aloitettava pienin erin ja vähän kerrallaan. Pentua ei tule jättää pitkiksi ajoiksi yksin esimerkiksi öisin tai ulos, jolloin se saattaa mieltää yksinolon pelottavaksi asiaksi. Nukkumista on hyvä harjoitella esimerkiksi siten, että pennulla on oma peti lähelläsi sekä näköyhteys sinuun, ja sen tulisi tuntea läheisyytesi ja turvasi ensimmäisinä aikoina uudessa kodissa. Eroahdistusta hoidettaessa tulee miettiä mikä tai mitkä ovat asioita, jotka laukaisevat pelon. Näitä laukaisevia asioita kutsutaan usein triggereiksi. Sellaisia voivat olla esimerkiksi tietyt asiat, joita omistaja tekee tietyssä järjestyksessä niinä aamuina jolloin hän menee töihin. Tällöin koira tietää omistajan olevan lähdössä jo paljon ennen kuin omistaja on astellut ulko-oven suuntaankaan tai laittanut päällysvaatteitaan päälle. Koira voi muuttua silloinlevottomaksi ja alkaa seurata omistajaansa ahdistuneena. Nämä triggerit on siis hyvä tunnistaa ja poistaa. Varsinainen yksinolon harjoittelu toteutetaan pienin erin aloittaen tilassa

LURPPA 3/2019

tai huoneessa, joka ei ole ulko-oven lähellä. Koiralle on aluksi kätevää myös ehdollistaa jokin sana (voi olla myös vaikka käsimerkki), jolla kerrotaan koiralle että kaikki on hyvin vaikka omistaja siirtyykin koirasta kauemmaksi ja harjoitusten edettyä pois näkyvistä. Ehdollistamisessa on aina tärkeää, että sanaan liitetään koiran mielestä jotakin erittäin miellyttävää. Tämän jälkeen yksinoloon siedättäminen aloitetaan lisäämällä vähitellen sekä etäisyyttä koiraan että kestoa eli aikaa, jona omistaja on loitompana koirasta. Etäisyys ja kesto on asetettava oikealle tasolle koiran osaamistasoon nähden. Harjoitusten aikana koiralle tarjotaan aina pitkäkestoista rauhallista virikettä, jotta koira mieltää olonsa turvalliseksi ja palkitsevaksi. Tavoitteena on, että ensin koira oppii kestämään sen, että omistaja liikkuu samassa huoneessa, jossa koira on siten, ettei se ei ahdistu/hätäänny kun omistaja siirtyy kauemmaksi koirasta. Tämän jälkeen tavoitteeksi voidaan ottaa, että omistaja kykenee liikkumaan huoneesta toiseen huoneeseen ilman että koira ahdistuu tai hätääntyy. Edistymisen myötä tavoite voi olla, että omistaja kykenee jo liikkumaan alakerrasta yläkertaan jne. ilman että koira hätääntyy jne. Kun koira ei hätäänny omistajan liikkeistä asunnossaan, voidaan tavoitteeksi asettaa se, että omistaja siirtyy vähitellen kohti ulko-ovea siten, että koira ei ahdistu vaan jatkaa virikkeittensä parissa puuhastelua. Lopuksi tavoite on, että omistaja voi poistua ulko-ovesta ulos ilman, että koira ahdistuu. On tärkeää, että omistajan poissaoloaika asunnosta on aluksi erittäin lyhyt. Ajan kestoa pidennetään vähitellen pienin erin koiran edistymisen myötä. Tässä vaiheessa on myös huomioitava triggerit, eli kun omistaja poistuu asunnosta, on pelon laukaisevat tekijät muistettava poistaa. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kengät ja takki on hyvä laittaa päälle kylpyhuoneessa eikä eteisessä, jossa ne normaalisti puetaan. Eroahdistusta hoidettaessa on edettävä aina koiran ehdoilla. Hätiköinti ja kiirehtiminen harjoittelussa saattavat jopa laukaista pelkomuistijäljen uudelleen, joka hidastaa siedätyksen edistystä. Pelkoa ja ahdistusta hoidettaessa on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa erityisesti jos pelkotilat ovat pahoja. Eläinlääkärin kanssa voi keskustella esimerkiksi pelko- ja ahdistustiloja liennyttävästä lääkityksestä koulutuksen tueksi. •

LURPPA 3/2019

Eroahdistus on hankala haaste Suosittelen kertaamaan koirakouluttaja Tanja Karpelan perusperiaatteet koirankouluttamisesta Lurpassa nro 1/2019 ennen kuin aloitat yksinjäämisharjoitukset tai pyrit korjaamaan eroahdistusta. Yksin jääminen on monelle spanielille haaste koska ne yleensä haluavat olla omistajansa kanssa ja kaipaavat toimintaa. Eroahdistus on kuitenkin vaikeampi asia kuin yksinjääminen. Eroahdistunut koira voi ruveta pahimmissa tapauksissa haukkumaan, itkemään, ulisemaan, raapimaan, tuhoamaan tai muuta jo pari minuuttia siitä kun omistaja on lähtenyt. Tässä esimerkki: ”Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia eroahdistuneesta spanielista. Koira ei viihtynyt missään esteellisessä tilassa yksin, oli se sitten pienten lasten portti rappujen edessä, isossa leikkikehässä pikkupentuna tai huoneessa/asunnossa missä ovi oli kiinni. Autosta koira pyrki ulos pienestäkin ikkunan raosta. Häkkiin jäädessään se heittäytyi seiniä päin niin että häkki siirtyi monta metriä. Jos ikkuna oli jäänyt auki, se hyppäsi ulos. Eroahdistuskohtaus tuli joskus myös kun perheenäiti oli poissa, vaikka muut perheenjäsenet kotona. Muut eivät tällöin saaneet kontaktia koiraan. Toisaalta koiraa ei voinut koko taloon vapaaksikaan jättää, koska se pyrki ikkunoista ulos. Tämä johti esimerkiksi koriste-esineiden hajoamiseen ja verhotankojen putoamiseen, puhumattakaan ovien raapimisesta ja muusta kulumasta. Kun koiramme oli ystäväperheen luona hoidossa se sai sai eroahdistuskohtauksen vaikka sillä oli tuttu koirakaveri seuranaan. Koiramme oli jättänyt kaverinsa ja juossut huoneesta toiseen pudottaen koriste-esineitä, tuoleja ym. Lopulta joka huoneen sälekaihtimet olivat säpäleinä. Kerran naapurit soittivat minulle töihin että koiramme heittäytyy ikkunaa vasten ja tilanne näyttää todella vaaralliselta. Jouduin hakemaan koiran mukaan töihin. Videoimme koiran käyttäytymistä koirakouluttajan avuksi ja huomasimme että ahdistus nousi nollasta sataan viidessä minuutissa. Lelut, ruoka tai virikkeet eivät kiinnostaneet hetkeäkään. Tätä ennen oli normaalit koulutustoimenpiteet tehty. En ollut ihan vihreä koiranomistajana, koira oli minun neljäs spanielini, mutta en ollut koskaan kokenut vastaavaa. Ongelma oli sen verran vaikea, että ei edes koirakouluttaja pystynyt meitä silloin auttamaan. Teimme terveystutkimuksen eläinlääkärillä ja kokeilimme erilaisia rauhoittavia yrttejä ja homeopatiaa, joskin ei mikään ratkaissut ongelmaa. Muita lääkityksiä meille ei silloin tarjottu. Meidän vastaus tähän ongelmaan oli etsiä koirallemme koiraperhehoitopaikka pariksi päivää viikossa. Jo tämä parin päivän hoito helpotti meidän ja koiran oloa niin että pärjäsimme loppuviikon. Lopulta hankimme koirallemme varoituksista huolimatta rauhallisen ja itsevarman kaverin. Tämä oli suuri riski, koska eroahdistus olisi voinut hermostuttaa kaverinkin. Näin ei onneksi meidän tilanteessa käynyt. Joskin uskoimme koirapäivähoitotädin raportointiin siitä miten koira käyttäytyi heillä koirakavereiden kanssa. Hoitotäti vaikutti eniten siihen että tähän ratkaisuun päädyttiin. Muutaman vuoden päästä kun muutimme, eroahdistus aktivoitui jälleen. Tällöin ei edes kaveri enää auttanut. Koiralle tuli myös terveyteen liittyviä ongelmia ja jouduttiin lopettamaan.”

Lounais Suomen spanielikerho onnittelee uusia Suomen muotovalioita (FI MVA)! Margate Undercover Boss s. 15.1.2016 isä: FI MVA Dreamfilla´s Bannana emä: Margate Polly Flinders kasvattaja: Marjut Kakko omistaja: Marika Mikkolanaho

Rassel’s Dirty Dancing s. 20.7.2016 isä: Edwin Schönez emä: Manaca’s Trough My Eyes kasvattajat ja omistajat: Annastiina & Timo Kovanen

Hei! Spanieliliiton 50. MEJÄ-mestaruuskoe pidetään 15.9.2019 Heinolassa. Ilmoittautuminen 14 vrk ennen koetta omalle lohkovastaavalle. Säännöt ja lohkojako on julkaistu viimeksi Spanieli-lehdessä 2/2019. Pyydän lohkon 2 edustajahalukkaita ilmoittautumaan sähköpostilla: ulla.ketola@pp2.inet.fi. Tiedustelut myös 040-533 5339. Lohko ilmoittaa edustajansa sekä ensimmäisen ja toisen varakoiran kokeen järjestäjälle. Terveisin Ulla Ketola.

LURPPA 3/2019

Lounais-Suomen Spanielikerho ry

HALLITUS 2019 Puheenjohtaja Merja Saastamoinen 040 722 6290 merja.e.saastamoinen (at) gmail.com Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki 0400 600 637 kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi Jäsenet Janina Alankoja-Kanervala Katja Alho Maija Jaakola Mari Salminen Pekka Tainio Sihteeri Åsa Liljeqvist (02) 231 5123 asa.liljeqvist (at) gmail.com Kirjanpitäjä Terttu Hellberg 044 338 6712 terttu.hellberg (at) dnainternet.net Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki 040 512 5031 roosnell.kennel (at) gmail.com www.l-ssk.fi

LURPPA 3/2019

Toimikunnat Näyttely- ja kasvatustoimikunta Pj. Katja Alho Oskarintie 5 21530 Paimio 040 721 5466 katja.erkki (at) gmail.com TOKO-toimikunta Pj. Åsa Liljeqvist asa.liljeqvist (at) gmail.com Jäljestyskoetoimikunta Pj. Kaisa Railomäki kaisa.railomaki (at) gmail.com 040 534 4387 Taipumuskoetoimikunta Pj. Maija Jaakola p. 040 70 29 711 jaakola.maija (at) gmail.com Agilitytoimikunta Pj. Oili Stenroos oilistenroos (at) gmail.com Kerhon yleistili: FI03 57112 72000 9070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho ry Viesti: kirjoita mitä maksat, esim. Lurppa 4/2018, 1/3 sivua

MEJÄn tilinumero: FI43 57112 72000 8932

Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki 040 512 5031 lssk.jasensihteeri (at) gmail.com Varastonhoitaja Katja Alho Koppikärryn hoitaja Kari Mattila 040 4455599 kari.mattila51 (at) pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Maija Jaakola jaakola.maija (at) gmail.com Allianssin yhteyshenkilö Leena Laine 050 3373489

Jäsenmaksut Vuosijäsen 30 € (Lurppa ja Spanielilehti) Kannatusjäsen 19 € (Lurppa) Perhejäsen 6 € (ei lehteä)

Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta. Huom! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi.

SUOMEN OSTETUIN KOIRANRUOKAMERKKI* * Nielsen Homescan, koiranruoan ostot arvossa koko vuosi 2017

HAUHAU.FI