24 - 2007 - N:o 2
Lounais-Suomen Syöväntorjuntasanomat
Meri-Karinan alueen asumis- ja hoitopalvelut esittäytyvät Karinarannassa tehdään ihmiskeskeistä työtä Tehostetun palvelun koti Karinaranta löytyy Meri-Karinan välittömästä läheisyydestä. Sen asukkaat ovat ikäihmisiä, jotka eivät voi enää asua yksin, koska tarvitsevat apua arjen kulkuun. Lisäksi heidän terveydentilansa vaatii ympärivuorokautista valvontaa. Sairaanhoitaja Santeri Lemmetyinen on työskennellyt Karinarannassa pian kuuden vuoden ajan. Hän on palvelukodin vakituinen hoitaja, joka on ollut mukana melkein palvelukodin perustamisesta asti. - Tämä työ lähtee ihmisestä. Tuntuu hyvältä, kun pystyy auttamaan vanhaa ihmistä ja helpottamaan hänen oloaan, määrittelee Lemmetyinen empimättä tärkeimmän asian työssään. Asukkaiden arki rakentuu yhteisten ruokailujen ympärille, muuten aikataulun voi suunnitella vapaasti. Lemmetyisen mukaan iäkkäimmät kaipaavat usein aterioiden välillä omaa rauhaa ja viihtyvät
paljon itsekseen asuintiloissaan. Nuoremmat ovat halukkaampia seurustelemaan keskenään ja hyödyntävät myös taksikorttejaan käymällä kaupungilla ystävien kanssa kahvittelemassa.
neensä Mannerheimin tai Paavo Nurmen juoksun. On hienoa kuulla tarinoita siitä, mitä elämä oli 60 tai 90 vuotta sitten. Jutut ovat välillä aika hurjia, hän hymyilee.
Vipinää talossa
"Tämä on minun kotini"
Kahdesti viikossa taloon tulee vipinää, kun toimintaterapeutti saapuu paikalle. Vapaaehtoistyöntekijä käy viikoittain, ja aika ajoin rutiinit katkaisee Meri-Karinan tutun fysioterapeutin, parturi-kampaajan tai kynsihoitajan vierailu. Talon sauna lämpiää ainakin kahdesti viikossa ja asuntojen tuntumasta löytyvät yhteiset seurustelutilat sekä ulkoiluterassit. Hoitajilla pitää kiirettä talon viidentoista asukkaan kanssa, mutta välillä on sentään aikaa jutustelulle. Lemmetyistä ikäihmisten muistelut miellyttävät. - Siinä kyllä historiankirjat muuttuvat todeksi, kun melkein satavuotias kertoo näh-
Anja Valtosta miellyttää Karinarannan henkilökunnan ja asukkaiden välitön suhtautuminen toisiinsa. "Henkilökunnalla on kiireen keskelläkin paljon annettavaa. Ne pienet teot merkitsevät", tuumaa talon nuorin asukas. Sairaanhoitaja Santeri Lemmetyinen kuului kalustoon jo Valtosen muuttopäivänä.
Karinaranta
Kun Anja Valtonen, 73, muutti Karinarantaan neljä vuotta sitten, paikka ja hoitajat olivat valmiiksi tuttuja, sillä hänen edellinen kotinsa oli parinsadan metrin päässä sijaitseva Meri-Karinan palveluvuokra-asunto. Muutto tuli ajankohtaiseksi heikentyneen terveyden myötä. Ympärivuorokautinen turva ja henkinen tuki ovat tulleet Valtoselle entistä tärkeämmiksi nyt, kun hän toipuu sydänkohtauksesta ja rintasyöpähoidoista. - Täällä on kaikki meille valmiina. Käyn yläkerrassa syömässä. Siivooja tulee kerran viikossa ja hän on lämmin ihminen, jolla on tiukasta aikataulusta huolimatta aina hetki aikaa asukkaiden ylimääräisille asioille. Talo huolehtii apteekkiasioista ja lääkeannostuksista, mikä on hyvä kun lääkitystä on paljon. Ja kukatkin kasteltiin kun olin sairaalassa, Valtonen luettelee. Valtonen on tehnyt kaksiostaan viihtyisän omilla kauniilla antiikkihuonekaluillaan, muistoesineillään, läheistensä valokuvilla ja maalauksilla. Merelle antava parveke on yhtä väriloistoa, siellä kukoistavat monet myöhäiskesän kukat krysanteemista samettiruusuun. - Olen alusta asti mieltänyt, että tämä on minun kotini, kun suljen oven, painottaa Valtonen, joka kertoo molempien poikiensa vastustaneen aluksi äidin muuttoa palvelukotiin. - He pelkäsivät minun laitostuvan, mutta nyt he ovat myöntäneet kauniisti olleensa väärässä. Teksti ja kuva: Jarna Lindroos
- Olethan kanssani vielä kauan, lausahtaa Kaarina Pöyhönen-Siimesmäki aviomiehelleen hellästi ja varmistaa, että tämän liivin vetoketjut ovat kiinni. Takana on 40 vuotta yhdessäeloa, joista viimeiset 13 vuotta Meri-Karinan palveluvuokra-asunnossa.
Alkuperäisasukkaat arvostavat turvallisuutta Kaarina Pöyhönen-Siimesmäki, 79, ja Seppo Siimesmäki, 72, muuttivat Meri-Karinan vastavalmistuneelle palveluasuntoalueelle ennen kaikkia muita, virallisen muuttopäivän aattona. - Sairastuin vakavaan astmaan eikä talossamme ollut hissiä. Hän ei jaksanut enää kantaa minua ja kauppakasseja yhtä aikaa portaita ylös, Pöyhönen-Siimesmäki sanoo ja katsoo silmät nauraen omaishoitajamieheensä, joka huitaisee kädellään hyväntuulisesti. - Alue oli pelkkää aukeaa kun tulimme. Luonto on kasvanut ympärille, omenapuu on täyttänyt tontin, jatkaa Pöyhönen-Siimesmäki mietteliäästi. Muutosta on kulunut yli kolmetoista vuotta. Meri-Karina oli avioparille tuttu jo ennen muuttoa. Pöyhönen-Siimesmäki oli sairastunut syöpään kaksikymmentä vuotta aiemmin ja hänen miehensä tunnettiin Syöpäyhdistyksen vapaaehtoisten pitkäaikaisena talkoopäällikkönä.
Tekemistä riittää Seppo Siimesmäki on toiminut naapuruston epävirallisena puuseppänä ja huoltomiehenä alusta alkaen. MeriKarinasta löytyy eläkkeelle jääneen koneenrakennusteknikon loihtimia astiakaappeja, lapsiportteja ja televisiopöytiä. Rivitaloja ympäröivä pensasaita on miehen aikaansaannosta samoin kuin suurin osa pariskunnan kodikkaan kaksion huonekaluista. Viime aikoina vaimo on jarrutellut, jotta Sepon sydän saisi jo hiukan lepoa. Uusille tekijöille olisi naapurustossa kysyntää. Meri-Karinan hoito- ja liikuntapalvelujen käyttö on jäänyt vähiin. Siinä missä Siimesmäki viihtyy verstaalla, hänen vaimonsa nauttii kodin rauhasta. Entinen myyjä ja nykyinen isoisoäiti harrastaa lukemista, kirjoittamista sekä kreikan kieltä. Ruokailu- ja kuntoutusmahdollisuuksia pariskunta käyttää toisinaan, naapurissa sijaitsevan kappelin konsert-
teihin tulee lähdettyä aina silloin tällöin. Risuja tulee pitkän asumiskokemuksen myötä olohuoneen mahdottomalle tuuletusikkunalle. Pöyhönen-Siimesmäki näyttää kädestä pitäen, miten mahdoton vanhan naisen on avata se reumaattisin sormin. Asumisen turvallisuus saa alkuperäisasukkailta kiitosta. Sitä tuo kotisairaanhoidon tehokkuus, sohvapöydälle sijoitettu turvapuhelin ja Karinarannan ympärivuorokautinen päivystys. Sekä tietenkin välittävät naapurit. - Naapuri vahtii naapuriaan, katsoo syttyykö aamulla valot. Jos ei syty, niin selvitetään onko siellä matkustettu vai sairastuttu. Yleensä kaikki ilmoittavatkin matkoistaan, Siimesmäki kuvailee rivitalon tapoja. On perjantai ja kello lähestyy kolmea. Ihailemme vielä yhdessä pihan mustikkapuskia ja sitten on aika päästää Seppo saunamajurin hommiin. Teksti ja kuva: Jarna Lindroos
Meri-Karinan toiminta- ja palvelukeskus