LOUNAIS–SUOMEN
SYÖVÄNTORJUNTA
SANOMAT
LOUNAIS– SUOMEN SYÖPÄYHDISTYS R.Y.:N TIEDOTUSLEHTI
1/2005 N:O 1/2010 2 /2004
Elimistö selättää syöpäsolut monin keinoin Terveyttään vaaliva saattaa tuntea heikotusta kuullessaan, että jokaisen keski-ikäisen ihmisen elimistöstä löytyy suurella todennäköisyydellä pikkuruisia syöpäsoluja. Valtaosa meistä ei saa kuitenkaan koskaan tietää kantaneensa syöpää kappaleen matkaa mukanaan. Professori Pirkko Härkönen Turun yliopiston biolääketieteen laitokselta kertoo sen johtuvan siitä, että elimistö useimmiten poistaa ongelman ennen kuin se ehtii ilmoittaa itsestään. Ihmiskehon omat puolustuskeinot ovat toipumisen kannalta avainasemassa vielä taudin uusiutuessakin, hoitojen rinnalla. - Voisi yleistää, että meillä kaikilla on todennäköisesti pieniä syöpäsoluja, joita ei vielä havaita. Niiden syntyminen elimistössä on hyvin tavallinen tapahtuma, biolääketieteen professori Pirkko Härkönen myöntää. Elimistöä voisi verrata monimutkaiseen ja tehokkaaseen jätteenkäsittelylaitokseen, jolla on useita hienostuneita käytäntöjä sekalaisen ongelmajätteen kuten esimerkiksi syövän esiasteiden ja syöpäsolujen tuhoamiseen. Keinoja on syytäkin olla paljon, sillä syöpäsoluja on monenlaisia, kuten sellaisia, jotka jakautuvat kiivaasti, sellaisia, jotka leviävät tehokkaasti ympäristöönsä, ja sitten sellaisia, joiden tuhoaminen on aivan erityisen hankalaa. Tavallisesti elimistö kuitenkin tietää, mitä niille kuuluu tehdä. - DNA-tasolla solun jakautumisen yhteydessä on hyvin tehokkaat menetelmät, joilla elimistö korjaa esimerkiksi syöpää synnyttävien aineitten ja säteilytyksen aiheuttamia virheitä. Mikäli niitä ei kuitenkaan saada tässä vaiheessa korjattua, hävittää ohjelmoitu solukuolema viallisen solun. Jos sekään ei auta, syöpäsolun kimppuun käyvät immuunipuolustuksen erilaiset mekanismit, kuten tappaja- ja syöjäsolut. Lisäksi myöskin solujen lähiympäristö, siis elimistön kudokset, pystyvät monin tavoin pysäyttämään syövän, Härkönen luettelee. Härkösen tutkimassa prostata- eli eturauhassyövässä arvioidaan noin kymmenesosan kasvainten esiasteista ja pienistä kasvaimista lähtevän kasvamaan ja leviämään, loput elimistö selättää omin avuin.
Androgeenireseptori erehtyy eturauhassyövässä
Yli kaksi vuosikymmentä syöpätutkimusta tehneen Härkösen turkulainen tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, miten elimistö toimii solu- ja kudostasolla, kun uusiutunut syöpä tavoittelee lisää elintilaa metastaaseja eli etäpesäkkeitä muodostamalla. Ryhmä on keskittynyt edenneen syövän säätelymekanismeihin prostata- ja rintasyövässä, joissa syövän synty on vahvasti estrogeeni- ja androgeenihormonien säätelemää.
- Pienet ja liukkaasti liikkuvat hormonit tunkeutuvat solukalvon ja soluliman läpi tumaan, kiinnittyvät reseptoreihinsa ja käynnistävät niiden aktiivisuuden, josta seuraa monenlaisia tapahtumia, Härkönen selkiyttää. Jätteidenkäsittelylaitoksessa reseptorit olisivat kuin työntekijöitä, jotka normaalitilanteessa käynnistävät ja vievät päätökseen tarkkaan säädellyt toimenpiteet, joilla haitalliset tekijät erotellaan hyödyllisistä ja tehdään ympäristölleen vaarattomiksi. Miesten prostatasyövässä androgeenireseptori on jostakin syystä erehtynyt tehtävistään ja käynnistää haitalliset toiminnot, solun jakaantumisen tai invaasiokyvyn, ja alkaa ylläpitää niitä. Näin syöpä pääsee kehittymään. Tutkijat ovat pitkään tienneet, että androgeenireseptoreilla on keskeinen rooli prostatasyövän synnyssä. Tyypillisesti eturauhasen syöpää hoidetaankin poistamalla androgeenihormonit tai estämällä niiden toiminta, mikä merkitsee potilaalle lääkkeellistä tai kirurgista kastraatiota. Hiljattain tutkijat ovat kuitenkin tehneet uusia kiinnostavia löytöjä. - Nyt tiedämme, että androgeenireseptori on oleellinen syövän jokaisessa vaiheessa. Levinneessä syövässä se voi kuitenkin käynnistyä ilman käynnistäjää eli ilman hormoniakin, muilla mekanismeilla. Seuraava kysymys on se, mitkä tekijät kasvua ja leviämistä silloin säätelevät.
Peli ei ole menetetty etäpesäkkeissäkään Härkönen kertoo, että syövän etäpesäkkeiden muodostumista ja kasvua säätelevistä tekijöistä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. Osittain nämä mekanismit voivat olla kotoisin siitä kudoksesta, johon syöpäsolut ovat karanneet. Siitä hänenkin ryhmänsä on kiinnostunut. Syöpäbiologian asiantuntija kuitenkin vakuuttaa, ettei elimistö ole syövän voimaton uhri vielä siinäkään vaiheessa, kun kasvain on onnistunut muodostamaan etäpesäkkeitä. Kehon oma kamppailu syöpäsoluja vastaan on edelleen aktiivista ja hyvin tärkeää. - Ei ole lainkaan yksiselitteistä, että jos syöpäsolut pää-
Turun yliopiston solubiologian professori Pirkko Härkösen tutkimusryhmä pyrkii tunnistamaan todennäköisimmin leviävät syöpämuodot ja tuottamaan metastasoinnin eli etäpesäkkeiden muodostuksen mekanismeista tietoa, jonka varassa uusia, tehokkaita hoitoja voidaan kehittää. - Kiitos yhteistyön monien muiden tutkimusryhmien kanssa olemme pystyneet yhdistämään tekniikoita ja tietämystä, joilla voidaan tutkia esimerkiksi tiettyjä metastasoitumismekanismeja uusista näkökulmista, professori Härkönen tuumaa.
sevät jostakin syystä leviämään, niin ne sitten ilman muuta riehaantuisivat. Näin ei läheskään aina tapahdu. Etäpesäkkeissäkin syöpäsolut voivat kuolla tai yksinkertaisesti pysähtyä ja jäädä paikoilleen. Yleensä kyse ei ole siitä, että ne olisivat itse kykenemättömiä kasvamaan, vaan kasvun estääkin ympäröivä kudos, Härkönen sanoo.
Hoidot tukevat elimistön omaa kamppailua
Härkönen muistuttaa, että sairauden edetessä elimistö tarvitsee yhä enemmän ulkopuolista apua. Havaittavissa olevat tuumorit harvoin enää pysähtyvät itsekseen. - Usein kuitenkin sekin riittää, kun hoidoilla saadaan poistetuksi riittävä määrä vää-
rin toimivia soluja. Elimistö hoitaa pitkälti loput. Ulkoisella interventiolla on tietysti merkitystä, mutta elimistön omalla prosessilla on kenties aivan ratkaiseva ja vielä paljon suurempi merkitys, hän pohtii. - Syöpäbiologin näkökulmasta voisi sanoa, että syövän syntymekanismit, niiden kulkua ennustavat merkkiaineet ja menetelmät, jotka auttavat hoi-
don valinnassa, sekä kohdennetut syövän hoidot ovat yhä avainasemassa. Mutta yhtä lailla avainasemassa on oppia ymmärtämään niitä mekanismeja, joilla elimistö vastustaa syövän etenemistä ja kasvua. Niitä prosesseja on hyvin tärkeä oppia tukemaan. Teksti ja kuva: Jarna Lindroos