Muistojen merkitys ihmiselle

Muistot ovat ihmiselle sen pohja, mitä ihminen on. Muistot tekevät ihmisen ajattelusta ja elosta todellista, koska ilman muistoja ihminen ei voisi edes muistaa, kuka hän on elämässään ja hän ei pystyisi jäsentämään käsitystään maailmasta, historiastaan ja siitä miksi hän on siinä vaiheessa elämää, missä hän on tai miksi hän tuntee, kuten tuntee. Olisi mahdotonta omata edes asiaa, kuten ”minuus” ja itsetunto, minäpystyvyys, minäkokemus ja minäkäsitys, jotka kaikki liittyvät ajan kanssa jäsentyneeseen kokemukseen minuudesta, josta painuu todella merkittävä ja pitkäaikainen muistijälki. Varhaislapsuudessa herkkyyskausina tällaiset kokemukset, jotka vaikuttavat juuri minuuden kokemukseen vaikuttavat vielä pitkälle elämään ja ovat synnynnäisen temperamentin ja kehittyvät persoonallisuuden mukana pohja minuudelle ja koko tiedostetulle elämälle. Ilman muistoja ei ole minuuden pohjaa ja ilman minuutta ei ole persoonallisuutta, koska persoona tarvitsee jonkinlaisen muistojen pohjan, joka syntyy kokemuksista syntyneistä sisäisistä malleista eli skeemoista sekä muistoista suhteessa itsestä ympäristöön.

Jos ihminen ei pysty muistamaan mitään, ihmisyyttä ei ole minuuden muodossa mahdollista edes tarkastella.

Minuus on kuitenkin suurimmaksi osin juuri subjektiivinen kokemus itsestä osana ympäröivää maailmaa. Ja tämä kokemus syntyy muistoista suhteessa siihen maailmaan, jossa elämme.

Kokemukset jäsentävät jo havaintokehäperiaatteenkin mukaisesti sitä, miten havaitsemme ympäristöämme ja miten teemme siitä jatkotulkintoja ja assimilaatioita tai akkommodaatioita eli muokkauksia aikaisempiin sisäisiin malleihimme.

Jos pohditaan esimerkiksi mielenterveyshäiriöitä ja muistojen suhdetta niihin ihmiselämässä, voidaan tarkastella muistojen merkitystä esimerkiksi Sigmund Freudin psykoanalyysin kautta, jossa erilaisilla ja erityyppisillä muistoilla on laaja merkitys koko ihmisen elämään vauvaiästä vanhuuteen. Muistot siis ovat perusta ihmisen elämälle siinäkin kipeydessä, kuinka ne voivat arpeutua ihmisen sisimpään käsittelemättöminä jättäen tunnemuistoja, jotka erilaisin elämäntilantein hiipivät hiljaa mieleen muistuttamaan jostain. Freud perusteli esimerkiksi mielenterveyshäiriöistä kuntoutumisen siihen, että niiden pohja on jossain varhaislapsuudessa syntyneissä esimerkiksi esikielellisissä muistoissa tai muuten vain implisiittisissä tiedostamattomissa muistoissa, jotka vaikuttavat ihmiselle tyypillisiin reagointitapoihin ja tunteisiin olennaisesti, vaikka ihminen ei niitä tiedostaisi. Siksi muistoilla on suuri merkitys esimerkiksi psyykkisessä hyvinvoinnissa. Jos ihminen osaa jäsentää muistojaan ja rakentaa selityksiä esimerkiksi tunteilleen muistoistaan ja terapeutin kanssa selvittää, mikä esimerkiksi nuoruuden muistossa aiheuttaa pahaa oloa, on ihmisen kokemus itsestään eheämpi ja myös elämänlaatu parempi.

Kieltä ja puhumista pohtien, ilman muistoja ja kykyä muistaa ihmiselle olisi mahdotonta kommunikoida toistensa kanssa, koska kommunikoiminen tarvitsee jo alkeellisimmallakin tasolla kykyä muistaa symbolistisia merkityksiä erilaisille liikkeille, merkeille tai äänteille. Oppiminen ja muisti ovat ihmislajin erityinen kyky ja ilman niitä ihminen ei ehkä olisi ihminen, vaan lähempänä muita eläinlajeja.

Lopulta voi ajatella, ettei ihminen ole ihminen ilman muistoja. Kaikki inhimillinen perustuu muistoihin ja jo muistisairaasta ihmisestä voi nähdä, ettei elämää lähes voi tiedostaa, vaan eläminen esimerkiksi dementian kanssa tuottaa yksilölle sensoristen nousevien hermoratojen kautta kärsimystä ja pelkoa, mutta samalla ihminen ei muista esimerkiksi merkityksellisiä asioita, jotka antaisivat ihmiselle jäsentyneen kokemuksen itsestään ja ympäristöstään, vaan elämä on tietoisuuden välähdyksiä ilman punaista lankaa. Tiedostettu elämä ilman muistoja on epäinhimillistä eikä se ole ihmiselämää enää. Muistot ovat ihmisen tietoisen olemassaolon selkäranka ja kaikki aistit, joita koemme muodostavat meille tunteita, jotka muodostavat meille ajatuksia, jotka lopulta eri tapahtumista tai kokemuksista muodostuvat muistoiksi ja niistä skeemoiksi eli sisäisiksi malleiksi, joiden perusteella kokoamme identiteettiämme, minuuttamme ja elämäntarinaamme. Muistot ovat merkityksellisyyden ja tunteiden kokemisen alusta. Niiden kipeydestä ja sitkeydestä pitää valjastaa niiden hyvyys.

- Linnea Laakso

Twitter @Linneabeataa