Katsaus avaruusoikeuteen Lapin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Lotta Viikari on perehtynyt erityisesti avaruusoikeuteen. Hän toimii ilmailu- ja avaruusoikeuden instituutin johtajana Lapin yliopistossa ja on Suomen ensimmäinen avaruusoikeudesta väitellyt henkilö. Suomalainen Lakimiesyhdistys palkitsi Viikarin vuoden väittelijänä ja kansainvälinen avaruusalan yhdistys International Academy of Astronautics vuoden parhaasta yhteiskuntatieteellisestä avaruusalan tuktimuksesta. LexPress pääsi esittämään Viikarille kiinnostavia kysymyksiä avaruusoikeudesta. Teksti: Tuomas Dahlström Kuva: Lotta Viikari
Viikarin työajasta suurin osa kuluu kansainvälisen oikeuden eikä avaruusoikeuden parissa. Kuitenkin avaruusoikeudessa Viikari on edelleen Suomen ainoa väittelijä, vaikkakin pari on tekemässä aiheesta väitöskirjaa. Maailmassa on joitakin satoja avaruusoikeuden asiantuntijoita ja Viikarin mukaan kaikki tietävät toisensa lähes nimeltä, porukka on niin pieni. Avaruusoikeuden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, kun teknologia kehittyy. Kun kilpajuoksu avaruuteen alkoi, oli valtioilla päällimmäisenä mielessä muut seikat kuin juridiikka, joten juridisiin ongelmiin on havahduttu vasta jälkikäteen. Se, mitä oikeusjärjestystä noudatetaan avaruudessa, ei ole kysymys, johon olisi yksiselitteistä vastausta, vaan tämä vaihtelee tilanteen mukaan. ”Kaikkiin paikkoihin, joissa on inhimillistä toimintaa, tarvitaan myös oikeudellista sääntelyä”, sanoo Viikari. On mahdotonta arvioida miten tekniikka kehittyy ja kuinka arkipäiväistä avaruudessa käymisestä voi tulla. Tämä vaikuttaa valtioiden haluun sitoutua tiukkoihin sopimuksiin: Valtiot eivät halua sitoutua sellaiseen, joka voi rajoittaa niiden toimintaa tulevaisuudessa. Vuonna 1967 YK:n avaruusyleissopimus julisti avaruuden ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi, jota kaikilla on oikeus
LexPress
37