LexPress 05/16

LEXPRESS OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N LEHTI

05/16

OIKEUS JA TULEVAISUUS

HALLITUS 2017 I Korvaako teknologia juristit? I Iso-Excu

CALONIA GALLUP Vuoden viimeisessä LexPressissä opiskelijat vastaavat oikeuden tulevaisuuteen liittyviin kysymyksiin: 1. Minkä uskot olevan suurin oikeudessa tapahtuva muutos seuraavien 20 vuoden aikana?

2. Mihin suuntaan uskot oikeudellisten ammattien kehittyvän, ja mitkä taidot ovat tulevaisuudessa tärkeitä?

3. Onko Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta houkutteleva hakukohde vielä vuonna 2036?

Nea Peltoniemi, 2 vsk.: 1. Maailmanlaajuisesti uskon ja toivon suurimman muutoksen liittyvän ihmisoikeuksien parantumiseen. Näin Suomen tasolla on kiinnostavaa nähdä, voidaanko esimerkiksi syyttäjäntyö korvata automatisoidulla algoritmilla.

2. Koska tapaukset eivät voi koskaan olla identtisiä, korostuu tulevaisuudessa yksittäistapausten huomioiminen. Poikkeuksilla ja soveltamisella tulee olemaan suuri merkitys työnkuvan kannalta.

3. Tietysti oikis on houkutteleva, mutta sisään ei vielä tuolloinkaan oteta helposti. Jos oikisten määrä Suomessa lisääntyy, saattaa se vaikuttaa tilanteeseen.

Noora Silventoinen, 2vsk.: 1. Teknologia tuo varmasti omat uudet haasteensa. Teknologiaa hyödynnetään tulevaisuuden työn lisäksi myös tulevaisuuden rikoksissa, mikä on omanlaisensa ongelma.

2. Tärkeä tulevaisuuden taito on ainakin vuorovaikutus – kone ei voi korvata ihminen–ihmiselle-suhdetta. Ulkoaluvusta on tuolloin jo luovuttu ja keskitytty korostamaan soveltamista.

3. Suosio kyllä säilyy näin houkuttelevalla alalla.

Fanni Teinilä, 4vsk.: 1. Digitalisaatio tulee vaikuttamaan ainakin juttujen käsittelynopeuksiin ja tulee näkymään myös muuallakin kuin tuomioistuimissa. Roolin vahvistuminen tulee tapahtumaan jo lähitulevaisuudessa.

2. Tarvittavat perustaidot pysyvät varmasti samoina. Argumentaation ja sosiaalisten taitojen osaaminen korostuu.

3. On totta kai. Juridisten osaajien tarve on vakaa, ja kaikkia ammattilaisia tarvitaan vielä pitkänkin ajan kuluttua.

Teksti: Iida Hauhia

TOIM.

HUOM.

TULEVAISUUDEN OIKEUTTA Tämä vuoden viimeinen LexPress - jonka teemana siis on oikeus ja tulevaisuus - sisältää jonkin verran normaalia vähemmän varsinaisia oikeusteemaisia artikkeleita. Sen sijaan lehden sivuilla pääsemme muistelemaan huikeaa Iso-Excua (s.

41), joka tänä vuonna vei lexiläiset Rooman sykkeeseen. Sivulta 56 alkaen taas palataan hetkeksi joka toisena vuotena järjestettävän oikkareiden verkostoitumistapahtuma SAKKEn tunnelmiin.

Saman jutun yhteydestä löytyy myös koonnos tapahtumassa järjestetystä lehden teemaan mainiosti sopivasta tulevaisuusseminaarista.

Sivuilla 47-51 pääsemme tutustumaan uuteen, vastavalittuun Lexin ensi vuoden hallitukseen! Mitä he haluaisivat saada aikaan hallitusvuotensa aikana ja millaisia oikismuistoja heiltä löytyy?

LexPress 05/16 Päätoimittaja: Sannimari Veini lexpress@lex.fi

Taitto ja kuvitus: Sannimari Veini

Toimituskunta: Maria Ahmas Tuomas Dahlström Iida Hauhia Nina Liski Tiia Mäki Joel Nurmi

Etukansi:

Sannimari Veini

Varsinaisina lehden mielenkiintoiseen teemaan liittyvinä juttuina pääsemme lukemaan muun muassa yksityisyyden suojan tulevaisuudesta sekä tulevaisuudentutkimuksesta tieteenalana tulevaisuudentutkimuksen tohtorikoulutettavan Matti Minkkisen haastattelun kautta (s. 22).

Sivulta 17 alkaen asianajaja Juha Taipale avaa meille digitalisaation tulevaisuutta juridiikassa ja sivulta 30 alkaen oikeusteknologian asiantuntija Anna Ronkainen kertoo meille muun muassa teknologian hyödyntämisestä juridiikassa.

Avaruusoikeuden mielenkiintoiseen maailmaan taas pääsemme kurkistamaan sivulta 37 alkaen.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Sannimari Anna palautetta: lexpress@lex.fi

Kansikuva: Petteri Laitila

Ilmoitusmyynti: Samuel Brusila talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Painos: 550 kpl

ISSN 1235-371X

Copyright © 2016 Lex ry Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

sis채llys Oikeus ja tulevaisuus

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 P채채kirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Puheenjohtajalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Edarissa tapahtuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Senilexin kuulumisia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Digitalisaatio juridiikan maailmassa . . . . . . . . . . . . 17 Yksityisyyden suojan tulevaisuus . . . . . . . . . . . . . . . 22 Korvaako teknologia juristit? . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Katsaus avaruusoikeuteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 Iso-Excu 2016 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 Hallitus 2017 esitt채ytyy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 Opintopalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 SAKKE 2016 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 Tulevaisuusseminaari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 ... s.41

PÄÄ KIRJOITUS

Kohti tulevaa Nyt viimeistä pääkirjoitustani naputellessani en voi kuin pohtia minne kokonainen vuosi on oikein kadonnut. (Samalla pohdiskelen, toistankohan itseäni ja olenko näissä kirjoituksissani kauhistellut ajan kulumista aiemminkin. Olen kuitenkin juuri nyt liian laiska kaivaakseni esiin vanhoja pääkirjoituksiani ja tarkastaakseni asiaa.)

Joka tapauksessa vuoden mittaan olen muun muassa kokenut onnistumisen iloa, mokannut hieman, ollut tyytyväinen itseeni ja tuskaillut deadlinejen kanssa. Ennen kaikkea olen kuitenkin oppinut valtavasti ja saanut paljon arvokasta kokemusta. Vaikka olin alkujaan hieman epäileväinen niin oman osaamiseni kuin ehkä hieman myös viitsimisenikin suhteen, voin nyt onnekseni sanoa olleeni väärässä. Selvisin vuodesta, lehden kaikki numerotkin näkivät päivänvalon ja ajattelen nyt, että kyllä tähän todellakin kannatti ryhtyä!

Myönnettäköön, että samalla olen myös hieman haikea siitä, että LexPress siirtyy jälleen vuoden vaihteessa uusiin – onneksi taatusti osaaviin – käsiin.

Arvioidessani nyt tähän pestiin ryhtymisen kannattavuutta, on päällimmäisenä ajatuksenani se, kuinka tyytyväinen olen siitä, että pääsin itse kokemaan, kuinka mielettömän paljon antoisampaa on tehdä itse, kuin aina vain nauttia pelkästään muiden tekemän työn tuottamista hedelmistä. Ainakin itse koen saaneeni pestilleni antamani ajan ja energian moninkertaisesti takaisin jo pelkästään kuullessani omasta työstäni positiivista palautetta. Ei kukaan tietenkään kiitoksella elä, mutta valehtelematta voin sanoa, että olen vuoden mittaan päässyt oppimaan ja kehittämään monia arvokaita tietoja ja taitoja, saanut viettää aikaa minulle mieluisan puuhan parissa ja jopa oppinut jotain itsestäni. Nyt en voi olla miettimättä, mitä sitä seuraavaksi alkaisi puuhastella.

Ollakseni kenties hieman ärsyttävä, minun onkin aivan pakko käyttää tämä tilaisuuteni kannustaa kaikkia ottamaan opiskeluaikanaan – ja tietysti myöhemminkin – osaa johonkin itseä kiinnostavaan toimintaan. Muuta kuin pelkän osallistujan roolia kannattaisi jokaisen edes kokeilla, edes hiukan. Itse ainakin yllätyin siitä, kuinka paljon itse tekemisestä voikaan saada irti. Mukaan lähteminen voi olla hankalaa, mutta taatusti kannattavaa. Harvapa vaikkapa lenkiltä palattuaan kiroaa sitä, kuinka kurjaa oli että lenkki tuli tehtyä. Lenkille lähteminen sen sijaan voi ajoittain olla työn ja tuskan takana.

6

LexPress

No, se siitä. Tämän omalta osaltani viimeisen lehden teemana on siis oikeus ja tulevaisuus. Siihen liittyen vielä muutama sananen LexPressin tulevaisuudesta.

Vaikka ainakin palautteen perusteella LexPress on onnistunut varsin hyvin vastaamaan sisällöltään lukijoiden toiveita, joskus on myös aika uudistua. Tulevaisuudessa ainakin julkaisun ulkonäkö joutunee vakavan tutkailun alle ja toivottavasti muutoksen myötä LexPress muuttuu entistä ehommaksi ja lukijoiden toiveita vielä paremmin vastaavaksi. Ehtii radikaalia muutosta vielä ensi vuonna tapahtua tai ei, se on ainakin varmaa, että uusi päätoimittaja Nina Liski tulee tekemään LexPressistä oman näköisensä. Luovutankin pestini hänelle luottavaisin mielin.

Ennen siirtymistäni kohti uusia haasteita haluaisin vielä esittää kiitokset kaikille minua vuoden aikana tavalla tai toisella auttaneille, ja tietysti erityisesti LexPressin toimituskunnalle! Ilman muiden tukea ei yksikään lehti olisi kenenkään luettavaksi päätynyt.

Samalla kiitok set kuuluvat yhtälailla jokaiselle, joka on vaivautunut vuoden aikana avaamaan yhdenkään LexPressin. Lukijoillehan lehteä aina tehdään. Toivottavasti olette viihtyneet LexPressin parissa!

Näin viimeisinä pääkirjoitussanoinani haluan vielä toivottaa Ninalle – ja tietysti myös kaikille muille – antoisaa ja kaikin puolin mahtavaa vuotta 2017!

Sannimari Veini Päätoimittaja lexpress@lex.fi

LexPress

7

PUHEEN JOHTAJALTA

Miksi oikeustieteen opiskelijat työskentelevät ilmaiseksi?

Tätä kirjoitettaessa on valtakunnan ykkösuutisia ollut Lakimiesliiton nosto alamme poikkeuksellisesta käytännöstä: opiskelijat työskentelevät alueesta riippuen miltei säännönmukaisesti palkatta.

Mistäköhän tämä johtuu? Ymmärrän että työmarkkinoilla on rekrytoijan markkinat: potentiaalisia työntekijöitä on enemmän kuin työpaikkoja. Tämä tuli varsin selvästi esille myös Lakimiesliiton toteuttaman kyselyn avoimissa palautteissa, olihan erästäkin oikkaria ohjeistettu ystävällisesti siitä, mistä löytää työpaikan ulko-oven mikäli palkaton työ ei miellytä. Jonossa kuulemma on muita. Näin markkinadynamiikan kuuluukin tavallaan toimia: työn kysyntä on niin paljon tarjontaa korkeampaa, että palkattakin työskennellään. Tavallaan tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä. Opiskelijat kartuttavat arvokasta työkokemustaan ja työnantajat vain hyödyntävät vallitsevaa tilannetta. Eikä opiskelijakaan ikuisesti joudu palkatta olemaan, useinhan tovin palkatta työskentelyn jälkeen avautuvat ovet parempaan työpaikkaan – tai ainakin paikkaan missä palkkaa maksetaan.

Mutta onhan palkan saaminen kes-

8

keinen ammatti-identiteettiin vaikuttava seikka. Omalle työlle on keskeistä tuntea arvo ja tämä arvostuksen tunne jää helposti saavuttamatta, mikäli työnantaja ei osoita arvostavansa työtä edes nimellisen palkan verran. On mielestäni myös huolestuttavaa miten palkattomuus eriarvoistaa opiskelijoita.

Kun palkkaa työstä ei kerran makseta, voivat työtarjouksia ottaa vastaan vain ne opiskelijat, joiden vanhemmat tai muualta tuleva tuki mahdollistaa juoksevat elämiskustannukset. Etuoikeutetussa asemassa olevat opiskelijat siirtyvät täten myös työelämään etulyöntiasemassa työkokemuksensa voimin. Lisäksi käytännön vaikutus voi olla valtava. Esimerkiksi Turussa 500 eurolla kuukaudessa saa järkevän vuokra-asunnon. Täten jo pienelläkin palkalla opiskelija välttää joutumasta vuokran tai muiden pakollisten kulujen kanssa ongelmiin. Nyt valitettavan moni päätyy toimeentulokuoppaan: kesältä ei kerry rahaa vuokranmaksuun, eikä myöskään opintotukeen oikeuttavia opintopisteitä. Ja työkokemusta ei voi syödä!

Oikeustieteen opiskelija varmasti tuottaa arvoa työnantajalleen kustannuksensa, siis noin 10 – 20 euron edestä. Ja mikäli sattuisikin olemaan

LexPress

niin, ettei oikkari pysty työpanoksellaan tuottamaan työnantajalleen hyötyä, tulisi rekrytoinnista kokonaan pidättäytyä. Ei opiskelijakaan halua työnantajan palvelukseen vain ollakseen tekemättä mitään, millaista työkokemusta se muka olisi?

Uskoisin kyllä pystyväni tunnistamaan useita syitä miksi tilanteeseen on päädytty. Yksilötasolla oikkarit ovat kunnianhimoisia, tunnollisia ja valmiita tekemään töitä menestyksensä eteen. Palkattomuus on ollut paikoin vallalla niin pitkään, ettei sitä aina edes kyseenalaisteta.

Harva meistä tekee töitä opiskeluaikana niinkään sen takia, että työn tekeminen tuolloin olisi tärkeää sinällään, vaan työkokemusta kartutetaan samalla kun tähytään tulevaisuuteen.

Kun tavoitteena on menestyä, on sivuseikka se, että työtä tehtäisiin tovi palkattakin. Lisäksi aloituspaikkojen holtiton nosto suhteessa työmarkkinoiden kysyntään on ajanut opiskelijat siihen, ettei työllistyminen ole itsestään selvää. Varsinaiset aloituspaikkakorotukset ovat vasta tulossa työmarkkinoiden käyttöön ja jo nyt olemme tilanteessa, missä nuorten lakimiesten työllisyyteen liittyvät haasteet heijastuvat konkreettisesti oikkareiden työsuhteisiin.

Pelkkä tutkintotodistus näet ei sinällään takaa työpaikkaa, vaan tuota paperia on maustettava eri tavoin. Näistä tavoista ehdottomasti tehokkain lienee työkokemuksen hankkiminen jo opiskeluaikana.

Mutta onhan olemassa muitakin aloja, joilla työskentelee kunnianhimoisia ihmisiä ja jotka ovat valmiita tekemään pyyteetöntä työtä työllistyäkseen toivomaansa asemaan.

On olemassa myös aloja, joilla työntekijöitä per työpaikka on vielä kosolti enemmän kuin mikä vastaava suhdeluku on oikkareiden parissa.

Miksi siis tilanne on näin valitettava?

Tärkeimmän syyn uskoisin olevan se, ettei asiaan ole aikaisemmin, jos nytkään, kunnolla puututtu. Asian suhteen ei ole järjestäydytty, eikä se liene nytkään tarkoituksena. Toivon sen sijaan vilpittömästi, että aiheeseen liittyvien moninaisten ongelmien tuominen esille avaa työnantajien silmät ja samalla rohkaisee opiskelijoita tarttumaan toimeen tilanteen parantamiseksi työpaikallaan. Vastavuoroisesti meidän opiskelijoiden tulee pyrkiä kaikin tavoin tuottamaan työllämme työnantajallemme palkkaamme vastaava hyöty. Tai sitten kävellä siitä ovesta ulos.

LexPress

Ville Laakso Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi 9

EDARISSA TAPAHTUU

Vuosi takana, vuosi edessä – Edustajiston puolivuotiskatsaus Kaksivuotisen edustajistokauden toinen puolikas on pyörähtänyt melkein kokonaan päätökseensä vuoden viimeisen LexPressin tullessa painosta ulos. Ryhmä Lex on toiminnassaan pitänyt hyvää sykettä yllä sekä lexiläisten keskuudessa että TYY:n toimielimissä edustajistosta aina siipiä myöten. Tästä onkin hyvä lähteä kohti aina yhtä kutkuttuvia edustajistovaaleja, jotka järjestetään ensi vuonna 2017. Tässä vaiheessa jo asetankin lukijoiden mieliin pienen ajatusitusen mahdollisesta Ryhmä Lexin edarivaaliehdokkuudesta ensi syksynä tai jopa hurjemmasta ideasta ryhtyä koko vaalivankkurien vetäjäksi, eli hakea kampanjan vaalikoordinaattoriksi. Varmasti tarmokkaalla vaalihuumalla viisi paikkaa napsahtaa myös seuraavalle kaksivuotiskaudelle.

Ryhmä Lexin historiassa järjestettiin ensimmäistä kertaa tänä syksynä Speak Out –ilta, jossa teemana oli maailmanmuuttaminen ja vaikuttaminen eri ympäristöissä, aina työelämästä eduskuntaan asti. Keskustelutilaisuudessa olivat puhumassa vaikuttamisen konkreettisista keinoista ja taidoista kansanedustajat Li Andersson ja Saara-Sofia Sirén sekä Fondian perustaja Marianne Saarikko Janson. Tapahtuman saama suuri suosio osoitti, että tämän tyyppiselle keskustelutilaisuudelle on kysyntää opiskelijoidemme keskuudessa. Näin ollen Speak Out –iltojen sarja saa todennäköisesti jatkoa tulevaisuudessa vaihtuvilla teemoilla ja puhujilla.

Loppuun voisi vielä koota otteita menneen edustajistovuoden sadosta. Keväällä Ryhmä Lex tuuletti etunenässä edustajistossa ajatuksia koskien TYY:n jäsenyyttä Opiskelijoiden liikuntaliitossa (OLL) sekä yleisesti liikuntaedunvalvonnasta.

Aktiivisen keskustelun jälkeen edustajisto päätti, että TYY säilyttää OLL-jäsenyytensä, mutta tästä virisi Ryhmä Lexin ponsin kautta selvitystyötä, josta saimme arvokasta tietoa tämän hetken liikuntaedunvalvonnasta. Ryhmä Lex seuraa 10

LexPress

edelleen tarkkana, tapahtuiko ryhtiliikkeitä OLL:n suunnasta, ettei jäsenyyttä tarvitse kyseenalaistaa uudestaan lähiaikoina.

Syksyllä saimme TYY:n poliittista linjapaperia päivittäessämme jälleen ponnen avulla selvitystä ylioppilaskuntamme varautumisesta tilanteeseen, jos ja kun ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys poistuu. Ryhmä Lex on myös sosiaalisessa mediassa aktiivisesti osallistunut valtakunnalliseen keskusteluun muun muassa ylioppilaslehtien tulevaisuudesta.

Kuluneesta vuodesta ja sen saavutuksista kiitän erityisesti edaattorikollegoitani Sami-Petteriä, Nooraa, Villeä ja Lauraa ja hallituslaistamme Tuomasta sekä monia muita aktiiveja TYY:n toimikunnissa ja siivissä, jotka ovat merkittävällä panoksellaan kaikki tehneet tästä Ryhmä Lex-vuodesta ikimuistoisen. Tästä on hyvä jatkaa.

LexPress

Tomi Paavola Ryhmäpuheenjohtaja, Ryhmä Lex

11

SENILEXIN KUULUMISIA

Juristin monimuotoinen työ –seminaari: Tutkintomme on hyvä perusta erilaisiin tehtäviin Teksti ja kuvat: Inari Kinnunen, asianajaja, Senilexin tiedotusvastaava

Alumniyhdistys Senilexin ja Lexin yhteinen syysseminaari järjestettiin lokakuussa jo kolmatta kertaa, tällä kertaa teemalla Juristin monimuotoinen työ. Seminaariin osallistui yhteensä noin kuutisenkymmentä henkilöä, joista enemmistö oli opiskelijoita. Seminaarin päätteeksi nautituilta cocktaileilta siirryttiin Kirkkotielle yhteissitseille, mutta koska sitseiltä harvoin on mitään erityisempää kerrottavaa, tässä jutussa keskitytään itse seminaarin sisältöön.

Syysseminaarin ideana on esitellä opiskelijoille erilaisia lakimiesammatteja ja urapolkuja sekä kertoa työelämässä tarvittavista taidoista. Opiskelijoille on muutoinkin tarjolla runsaasti tietoa etenkin asianajotoiminnasta ja myös muista yksityisen sektorin työpaikoista, jotka kuitenkin muodostavat vain osan tutkintomme mahdollistamista uravaihtoehdoista. Kaikista lexiläisistä ei tietenkään asianajajia tule – eikä tarvitsekaan.

Syysseminaareista on saatu erittäin hyvää palautetta, ja ne selvästi vastaavat opiskelijoiden tiedontarpeeseen.

Ensimmäisessä syysseminaarissa kaksi vuotta sitten aiheena oli Lexin kautta maailmalle, ja tuolloin alumnit kertoivat kansainvälisistä työtehtävistään. Viimevuotinen Juristin 12

urapolut julkisella sektorilla –seminaari paneutui julkisen sektorin uramahdollisuuksiin. Tällä kertaa teemaksi valikoitui Juristin monimuotoinen työ, ja teemaa lähestyttiin sekä työtehtävien että keskustelijoiden urapolkujen monipuolisuudesta käsin.

Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi totutusti asianajaja, Counsel Salla Suominen Castrén & Snellmanilta. Salla on myös Senilexin hallituksen jäsen. Paneelikeskusteluun osallistui viisi Turusta valmistunutta juristia, joiden valmistumisen jälkeinen työura on kestänyt 10-20 vuotta.

Paneelikeskustelijoiden esittelyt

LexPress

Arffman Consulting Oy:n kehi-

tyspäällikkö Husein Muhammed on ennen nykyistä tehtäväänsä työskennellyt mm.

Pakolaisneuvonta ry:ssä ja ELY-keskuksessa, jossa hän perehtyi hankintajuridiikkaan.

Nykyään hän katsoo julkisia hankintoja niin sanotusti pöydän toiselta puolelta, sillä Arffman Consulting tarjoaa aikuiskoulutusta ympäri Suomen ja osallistuu tarjouskilpailuihin. Husein kertoi halunneensa aina tehdä muutakin kuin pelkkää juridiikkaa. Nyt hän työskentelee yrityksen ainoana juristina, mutta monipuolisissa tehtävissä.

Museoviraston hallintopäällikkö Tiina Tähtinen aloitti nykyisessä työpaikassaan lakimiehen roolissa. Ennen julkiselle sektorille siirtymistään Tiina oli toiminut mm. yrityslakimiehenä ja koulutustehtävissä. Tiina on yksi harvoista ns. työnantajavirkamiehistä: työssään hänen on valvottava “firman” eli koko valtion etua. Työntekijöinä on esimerkiksi sukeltavia arkeologeja, joten Museoviraston työntekijäprofiili ei ole aivan tavanomainen.

Työoikeuden lisäksi Tiinan tehtäviin kuuluvat mm. sopimusneuvottelut ja hankinnat.

Yksityisen sektorin työpaikan työsuhde-etuna ollut työsuhdeauto on vaihtunut ilmaiseksi pääsyksi museoihin, mikä ei Tiinaa suuremmin harmita.

Eemeli Katila on tällä hetkellä opintovapaalla ensimmäisestä vakituisesta työpaikastaan Turun yliopiston lakimiehenä, sillä hän suorittaa kaksivuotista maisteriohjelmaa Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutissa. Eemelin monipuolisen ja kansainvälisen uran kuvaukseen kuluisi koko palstatila: hän on mm. työskennellyt useissa suomalaisissa yliopistoissa sekä Suomen akatemiassa, toiminut Karjaan kaupunginsihteerinä sekä hoitanut kansainvälisiä tehtäviä Tadžikistanissa ja Afganistanissa saakka, esimerkiksi nimikkeellä Rule of Law Adviser. Yliopiston lakimiehenä Eemelin tehtävät keskittyvät yliopiston ja yritysten sekä teollisuuden väliseen sopimustoimintaan.

Jukka Sarhimaa perusti oman HR-konsultointiyrityksen, Sarhimaa Finland Oy:n, keväällä 2016. Tätä ennen Jukka työskenteli pitkään Stora Enson HR-johtajana, minkä lisäksi hänen urapolkuunsa on kuulunut mm. EK:n lobbarina toimimista Brysselissä sekä työnantajajärjestön lakimiestehtäviä.

Nykyisessä työssään yrittäjänä Jukka keskittyy henkilöstöhal-

Kuvassa panelistit Hannu Hulkkonen (vas.), Husein Muhammed, Tiina Tähtinen, Jukka Sarhimaa ja Eemeli Katila.

LexPress

13

linnon muutosjohtamiseen, mikä pitää sisällään paljon muutakin kuin puhtaan oikeudellista neuvontaa.

Hannu Hulkkonen työskentelee kasvuyritysten osakeanteja järjestävän Innovestorin Investment Managerina.

Hannu on oikeustieteellisestä valmistumisen jälkeen suorittanut MBA-tutkinnon Milanossa sekä työskennellyt mm. rahoitusalan lobbarina, lääketeollisuudessa sekä teollisuuden b-to-b -myynnissä.

Nykyään Hannu keskittyy enemmän bisnekseen kuin juridiikkaan, sillä hän on Kuvassa paneelikeskustelun puheenjohtaja Salla Suominen uransa aikana huomannut bisnespuolen tehtävien olevan hänelle ominaisempia kuin juridiikan asiantuntijatehtävät. Ju- don opettajaksi. Jännityksestä ei siten ristitaustasta ja analyyttisestä ajattelu- enää valmistumisvaiheessa ollut haittaa. tavasta on toki työssä ollut hyötyä, mutta bisnespuolella työ on vapaampaa ja onJukka Sarhimaa kehotti tutustumaan nistumiset ja epäonnistumiset suurempia. opiskeluaikana laajasti eri alojen ihmisiin, myös muihin kuin lexiläisiin.

Kontaktien merkitys ja juridinen Kontaktit voivat osoittautua hyödylajattelutapa lisiksi tulevaisuudessa, mutta ennen kaikkea laaja tuttavaverkosto rikastaa Panelistit totesivat yksimielisesti elämää ja sivistää. Eemeli Katila suositoikeustieteellisen koulutuksen antavan teli tekemään sitä, mistä on oikeasti kiinhyvän pohjan erityyppisiin työtehtäviin. nostunut ja mistä pitää, eli valtavirran Työelämässä tarpeellisiksi osoittautuneita mukana ei välttämättä kannata mennä. taitoja, joita ei ollut tiedekunnan opetussuunnitelmassa, ovat asiakaspalvelu, Yleisöstä kysyttiin, mikä alumnien viestintä, projektijohtaminen ja muutos- mielestä oli opiskeluaikana ollut parasta, johtaminen sekä päätöksentekokyky. Nii- ja mitä he toisaalta olisivat jälkikäteen den opettaminen ei välttämättä olekaan ajatellen tuolloin tehneet toisin. Salla yliopiston tehtävä, mutta työelämätaitoi- Suominen muisteli korkeakouluopintohin harjaantumiseen kannattaa panostaa jen johdantokurssilla puhuneen Anne jo opiskeluaikana; Tiina Tähtinen kertoi Kumpulan sanoneen: “Keskeisintä, mitä nuorempana jännittäneensä esiintymistä, täältä saatte mukaanne, on juridinen mutta juuri siksi jo opiskeluaikana hakeu- ajattelutapa. Sitä ei varsinaisesti millään tuneensa ammattikorkeakouluun lakitie- kurssilla opeteta, mutta se tulee osaksi 14

LexPress

teitä.” Kumpulan sanat olivat fuksi-Sallan mielestä kuulostaneet kovin mystisiltä, mutta jälkikäteen katsoen ne pitivät paikkansa. Juridinen ja analyyttinen ajattelutapa on se, joka meidät monesta muusta ammattikunnasta erottaa. Sallan mielestä tämän lisäksi Lex-aktiivisuus oli parasta opiskeluaikojen antia, mutta kielten opiskeluun hän olisi omasta mielestään voinut panostaa enemmän.

Panelistit kokivat nimenomaan kontaktien ja ystävyyssuhteiden olevan parasta, mitä opiskeluajoista jäi käteen itse koulutuksen lisäksi. Tiina Tähtinen totesi, että jälkikäteen ajateltuna gradun olisi voinut tehdä nopeammin, eli sen liiallinen hiominen ei välttämättä ollut kovin hyödyllistä tulevan työuran kannalta.

Vapaa-ajasta ja ajopuuteoriasta Arvomaailmasta ja palkkatason merkityksestä keskusteltaessa todettiin palkalla toki olevan tietty merkitys, mutta tärkeämpää kuin palkan suuruus on kuitenkin mielekäs työnkuva. Myös vapaa-ajan määrälle ja sisällölle kannattaa antaa arvoa. Julkisella sektorilla nykyään yhä laajemmin käytössä oleva suoritukseen perustuva palkkausjärjestelmä voi olla jopa yhdenvertaisempi kuin yksityisen sektorin järjestelmät, joissa usein etenkin alkupalkka on kiinni omasta neuvottelutaidosta.

Työn ja vapaa-ajan erottaminen on nykyään lähes kaikissa asiantuntijatehtävissä ongelmallista. Jukka Sarhimaa tosin kertoi, ettei edes yritä erotella työtä ja

vapaata, sillä työ on osa elämää. Harvalla juristilla on nykyään tarkkaa työaikaa, ja kaikki panelistit myönsivät lukevansa työsähköpostejaan myös muualla kuin työpöytiensä ääressä.

Alumnit totesivat uriensa noudattaneen osin ajopuuteoriaa ja osin suunnitelmallisuutta. Urasuunnitelmia ei kannata laatia liian joustamattomiksi, jotta voisi tarttua mahdollisiin avautuviin tilaisuuksiin. Lisäksi on tärkeää osata poistua omalta mukavuusalueelta. Mielenkiintoisia työtehtäviä löytyy, mikäli suhtautuu tulevaisuuteen avoimin mielin, ja toki myös muut kuin lakimiestehtävät ovat koulutuksellamme mahdollisia.

Kukaan paneelikeskustelijoista ei myöntänyt tähdänneensä opiskeluaikoina juuri sellaiselle uralle tai niihin työtehtäviin, joissa nyt on. Jukka Sarhimaa oli tehnyt gradunsa urheiluoikeudesta, mutta suuntautuneensa valmistumisen jälkeen työoikeusuralle; syventävät opinnotkaan eivät tosiaan määritä lakimiehen tulevaisuuden erikoistumisalaa. Tiina Tähtinen kuvitteli opintojen aikana päätyvänsä nimenomaan yksityissektorille – asianajotoimistoon tai pankkiin – ja nyt hän kokeekin juuri julkisen sektorin tehtävät täysin omikseen.

Salla Suominen päätti paneelikeskustelun todeten, että kannattaa uskoa laadukkaan lakimiestutkintomme kantavan tulevaisuudessa. Opiskeluaikana ei kannata liialti huolestua siitä, ettei tiedä mikä itsestä tulee isona: kuten näkyy, emme me valmistuneetkaan sitä vielä tiedä!

LexPress

15

16

LexPress

Digitalisaatio juridiikan maailmassa LexPress haastatteli asianajaja Juha Taipaletta juristin työn tulevaisuuden näkymistä digitalisaation käydessä yhä ajankohtaisemmaksi.

Haastateltavamme on omien sanojensa mukaan viettänyt puolet elämästään liiketoiminnassa ja puolet asianajajana. Ennen keskittymistään asianajajana kansainväliseen sopimusjuridiikkaan, yrityskauppoihin ja teknologialiiketoimintaan hän ehti myös toimia muutaman vuoden teknologiastartupin toimitusjohtajanakin.

Teksti: Sannimari Veini Kuva: Juha Taipale

Historiastaan tietotekniikan parissa Taipale kertoo sen verran, että se oli hänen harrastuksenaan jo vuonna 1985, jolloin hän Turun yliopistosta valmistuttuaan siirtyi työskentelemään Kansallis-Osake-Pankin kansainvälisiin toimintoihin. ”PC tuli pankkiin samana vuonna ja nuorin työntekijä istutettiin sen eteen katsomaan, mitä sen kanssa voisi tehdä,” Taipale muistelee.

Juridiikka digitalisaatiossa Taipaleen näkemyksen mukaan juridiikka on digitalisaatiossa perässätulija.

Hän toteaakin, että asianajajat olivat aikanaan hyvin hitaita ottamaan edes sähköpostia käyttöön.

Perustaso juristin digitaalisaatiossa on Taipaleen mukaan tavoittaa tilanne, jossa aineistoa käsitellään digitaalisessa muodossa, se on hyödynnettävissä uudelleen ja löydettävissä helposti. Taipale toteaa myös, että oikeuslaitos Suomessakin etenee kohti sähköistä asian käsittelyä, mutta toistaiseksi kuitenkin hyvin saman kaltaisilla prosesseilla kuin mitä täysin paperilla toimivassa maailmassa.

Hänen mukaansa maailmalla puhutaan jo juristin työn automatisoinnista ja robotisaatiosta, joka kuitenkin on Suomessa vielä käytännössä aloittamatta.

Taipale näkee, että tulevaisuuden järjestelmät kykenevät ymmärtämään isompia kokonaisuuksia, tekemään päätelmiä ja ohjaamaan perinteisesti hyvin paperiorientoituneita juristeja oikean aineiston äärelle, jopa tuottamaan vastauksia vapaamuotoisiin kysymyksiin.

LexPress

17

Minne digitalisaatio vie juridiikkaa?

Digitalisaation etenemisestä Taipale toteaa ensinkin, että asiasisältöön digitalisaatio vaikuttaa hiljalleen, mutta asioiden ja toimintaprosessien hallinta muuttuu “sähköiseksi” jo olemassa olevienkin hankkeiden ansiosta, paperiarkistojen käsittelystä siirrytään hyvin pian sähköisiin. Taipale kertoo, että esimerkiksi tuomioistuinlaitos toteuttaa jo lukuisia projekteja toiminnan- ja asianhallinnan siirtämisestä tietojärjestelmällä hoidettavaksi.

Kysyttäessä sitä, mihin juridisiin ammatteihin digitalisaatio tulee todennäköisesti vaikuttamaan eniten, Taipale nostaa ensimmäisenä esiin liikejuristit,

“Juridiikassa digitalisaatiolla on huikeita mahdollisuuksia - rajoitteena olemme vain me juristit itse.” jotka joutuvat joka tapauksessa nopeimmin sopeutumaan asiakasyritysten toimintaan. Suuremmat kansainväliset toimijat ja niiden antamat toimeksiannot kohtaavat digitalisaation haasteet nopeimmin. Englanniksi operoivat juristit saavat kilpailijoikseen pisimmälle digitalisaation vieneet ulkomaiset kollegat.

“Juridiikassa on kyse kielen ymmärtämisestä ja käsittelystä ja keinoälysovellukset tuskin tulevat ensimmäisenä hallitsemaan suomen kielen hienouksia. Kyse on kuitenkin vain ajasta”, Taipale toteaa. ”Kukaan ei kuitenkaan ole immuuni muutokselle, kyse on vain siitä, kuinka pian haasteet joutuu ottamaan vastaan”, hän vielä jatkaa.

Millaisia muutoksia?

Taipale toteaa, että samalla kun tekniikka on näennäisesti vähentänyt juristin työtä, työhön liittyvät nopeus- ja tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet.

Näin on Taipaleen mukaan varmasti jatkossakin. Tiedon hakeminen helpottuu koko ajan. Kun sekä kirjallisuus, muu lähdeaineisto että oikeustapaukset ovat nopeasti saatavilla tietojärjestelmistä, osaamisvaatimukset muuttuvat ja tiedon käsittelytaidot ja isompien kokonaisuuksien hahmottaminen nousevat tärkeämmiksi ja automaatiolla sen sijaan hoidetaan detaljit ja rutiinit.

Toisaalta Taipale toteaa, että tietojärjestelmille on vaikeinta opettaa inhimil-

18

LexPress

lisen toiminnan arviointia ja suhteellisuudentajua. ”Hyvin erikoiset tilanteet ja ristiriidat vaativat edelleen osaamista, harkintakykyä ja kaupallisen aseman arviointia”, hän selittää ja jatkaa, että liikejuridiikassa ei aina voida hakea täysin oikeaa ja täydellistä ratkaisua vaan tavoitteena on tavalla tai toisella ”voittaa” tai tehdä se mikä riittää kussakin tilanteessa. ”Eli juristin viisaudella ja harkinnalla on digitaalisessakin maailmassa tilaa”, hän summaa.

Hyvää vai huonoa muutosta?

Taipale katsoo, että parhaimmillaan digitalisaatio voi vapauttaa juristin arvoa tuottamattomista rutiineista ja mahdollistaa keskittymisen olennaiseen.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että tänä päivänä voi vielä tyypilliselle juristille olla tiukka haaste irrota tulostetusta paperiaineistosta ja - arkistosta ja siirtyä pelkästään digitaalisen aineiston käsittelyyn. ”Kehitys kehittyy ja digitalisaatio on luonnollinen seuraus tietotekniikan kehityksestä. Juridiikassa digitalisaatiolla on huikeita mahdollisuuksia - rajoitteena olemme vain me juristit itse”, toteaa Taipale. Hänen mukaan juristit eivät kuitenkaan suurimmalta osaltaan eroa mistä tahansa muusta toimijasta tai palveluntuottajasta, vaan kyse on saman kaltaisesta asioiden ja tiedon käsittelemisestä sekä yhdistelemisestä. Muiden kehittämät työkalut ja menettelytavat tulevat soveltumaan myös juristien tekemiseen ennemmin tai myöhemmin. ”Jos muutokseen suhtautuu lähtökohtaisesti positiivisesti niin siitä saa suurimman

Kuvassa Juha Taipale

LexPress

19

hyödyn. Negatiiviset puolet korostuvat jos pitää liian tiukasti kiinni omista vanhoista toimintamalleistaan”, Taipale avaa näkemystään.

Näkemyksiä tulevaisuudesta Taipale toteaa, että digitalisaatio pitäisi luonnollisesti huomioida jo koulutuksessa. Hänen mukaansa juristin toiminta pitää nähdä tiedon käsittelynä sekä prosesseina, ja kun tiedon hakeminen ja tietolähteiden käsittely tulevat koko ajan keskeisempään rooliin, ei pitäisi aliarvioida henkilökohtaisten tiedon käsittelytaitojen arvoa. ”Niinkin yksinkertainen asia kuin nopea tekstin tuottaminen tietokoneella on iso arvo käytännön työssä. Digitalisaatio tänä päivänä on vielä isolta osin kymmensormijärjestelmää,” hän toteaa.

Tulevaisuuden osalta Taipale katsoo, että koska muutos tapahtuu koko ajan, juristienkin pitäisi koko ajan irtautua enemmän ja enemmän toimintatavoista jotka tulevat sähköisten järjestelmien myötä mahdottomiksi.

“Se joka jättäytyy digijunasta vain odottamaan valmiita ratkaisuja voi huomata istuvansa asemalla yksin.” ”Muutos on siis myös jatkuvaa, loppupäässä tietojärjestelmä kykenee jo itse käsittelemään sisältöä ja tekemään sen perusteella johtopäätöksiä, eli ymmärtämään kirjoitetun tekstin sisällön ja muodostamaan johtopäätökset muutenkin kuin valitsemalla yksinkertaisista ja valmiista vaihtoehdoista”, hän selittää.

Taipale toteaa itse ajattelevansa tämän päivän digitalisaatiota juristin kannalta niin, että ensimmäinen askel siinä on käsitellä kaikki tekeminen ja sitä kautta syntyvä tietoaineisto digitaalisena. Seuraavaksi tulisi varmistaa tiedon löytyminen ja uudelleen hyödyntäminen ja sitten alkaa luoda relaatioita ja linkkejä eri aineostojen välille, eli alkaa löytää samankaltaisuuksia ja ryhmiä, johon tulevaa automaatiota voi sitten perustaa. Hänen mukaansa oleellista olisi myös aina kokeilla rohkeasti tarjolla olevia uusia vaihtoehtoja oman toimintansa kehittämiseen, vaikka niistä ei suurimmasta osasta syntyisikään lopullisia ratkaisuja. ”Kokeilemalla erilaisia toimintatapoja pystyy hahmottamaan hyvin omat tarpeensa ja taitonsa ja hahmottamaan missä kehitys maailmalla menee. Se joka jättäytyy digijunasta vain odottamaan valmiita ratkaisuja voi huomata istuvansa asemalla yksin”, Taipale päättää.

20

LexPress

LexPress

21

Yksityisyyden suojan tulevaisuus digitaalisessa murroksessa Juristi hahmottaa yksityisyyden suojaa tyypillisesti perustuslain 10§:n näkökulmasta: jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu ja niin edelleen, mutta onko yksityisyyden suojaa mahdollista tarkastella myös muusta näkökulmasta?Tulevaisuudentutkimuksen tohtorikoulutettava Matti Minkkinen Turun yliopistolta on perehtynyt yksityisyyden suojan ja kokonaisturvallisuuden tulevaisuuksiin digitalisoituvassa maailmassa.

Hän tulee väitöskirjassaan tarkastelemaan yksityisyyden suojaa laadullisten ennakointimenetelmien kuten skenaarioiden ja causal layered analysis –menetelmän avulla. Minkkinen on tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelmasta ensimmäisenä valmistunut, mutta taustaltaan myös yhteiskuntatieteilijä: aiemmin hän on opiskellut sosiologiaa London Shcool of Economics:ssa. LexPress kysyi häneltä mistä tulevaisuudentutkimuksessa on kyse ja miltä näyttää yksityisyyden suojan tulevaisuus.

Teksti: Nina Liski Kuva: Matti Minkkinen

Mitä tulevaisuudentutkimus on? ”Tulevaisuudentutkimus on näkemyksellisen tiedon tuottamista mahdollisista, todennäköisistä ja toivottavista tulevaisuuksista. Yleensä tavoitteena on auttaa tekemään parempia päätöksiä nykyhetkessä,” toteaa Matti Minkkinen. Hän jatkaa selittämällä: ”Tulevaisuudentutkijoina lähdemme siitä, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, vaan teemme tulevaisuutta jatkuvasti valitsemalla, miten toimimme. Siksi ei ole yhtä tulevaisutta, vaan monia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joita yleensä hahmotetaan skenaarioina tai tulevaisuuskuvina.

Jotkut puhuvatkin mieluummin monikossa tulevaisuuksientutkimuksesta”.

Voidaanko tulevaisuutta tutkia?

Minkkinen kertoo, ettei tulevaisuutta sinänsä voida tutkia, koska hänen 22

LexPress

mukaansa tulevaisuutta ei vielä ole olemassa muuten kuin mahdollisuuksina ja todennäköisyyksinä, toiveina ja pelkoina. Hän lisää, ettei myöskään menneisyyttäkään enää ole - menneisyydestä voi sen sijaan esittää kuitenkin monia tulkintoja ja se on olemassa jälkinä faktuaalisista tapahtumista. ”Tulevaisuuden sijaan tutkimmekin nykyhetkeä ja menneisyyttä tulevaisuuden näkökulmasta,” hän kiteyttää.

Minkkinen kertoo, että tulevaisuuksien ennakointiin on monenlaisia menetelmiä.”Monissa menetelmissä, esimerkiksi delfoi-menetelmässä, hyödynnetään asiantuntijoiden tietoutta ja keskinäistä vuoropuhelua. Formaaleimmassa päässä käytetään matemaattista mallintamista, luovimmassa päässä tulevaisuustarinoita ja roolipelaamista. Joskus halutaan vain pohtia mahdollisuuksia, joskus halutaan löytää polkuja tavoiteltavaan visioon. Tutkimuksen tavoitteet määrittävät paljon sitä, millä tavalla tulevaisuuksia kannattaa lähestyä”, hän selventää.

Onko tulevaisuuksia mahdollista tutkia neutraalisti?

Minkkinen itse opettaa tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelman kursseilla, jotka käsittelevät esimerkiksi tulevaisuudentutkimuksen etiikkaa. Hän kertoo, että yksi suurimmista eettisistä kysymyksistä alalla on tulevaisuudentutkimuksen ja tulevaisuuteen vaikuttamisen suhde, koska ennakointia tehdään yleensä jonkin organisaation tai yhteiskunnallisen päättäjän lähtökohdista. ”Onko tulevaisuuksia mahdollista tutkia neutraalisti? Pitäisikö tulevaisuudentutkijan avoimesti hyödyntää omaa arvopohjaansa työssään toimiakseen hyvän tulevaisuuden puolesta?,” hän luettelee. ”Käytännön tutkimustyössä menetelmien hyödyntämiseen liittyy myös monia eettisiä kysymyksiä, kuten keskustelun ohjaaminen, osallistaminen työpajoissa ja tutkimuksessa mukana olevien asiantuntijoiden valinnan kautta tuloksiin vaikuttaminen,” hän lisää.

Työpöydällä olevat projektit Minkkinen kertoo, että juuri nyt hän kirjoittaa kollegoidensa kanssa artikkelia tulevaisuustietoisuuden käsitteestä. Hän kertoo, että artikkelissa määritellään tulevaisuustietoisuus yksilötasolla piirteeksi tai kyvyksi, johon liittyy muun muassa systeemisten kytkösten ja omien toimien seurausten hahmottaminen. ”Tietyllä tavalla tulevaisuustietoisuuden edistäminen maailmassa on yksi tulevaisuudentutkimuksen päätehtävistä,” Minkkinen selventää. Hän toteaa, että tulevaisuustietoisuudesta on harmillisen vähän kirjallisuutta siihen nähden, miten keskeinen käsite se on tulevaisuudentutkimuksessa.

LexPress

23

Minkkinen valmistelee parhaillaan myös väitöskirjaa yksityisyyden suojan skenaarioista Euroopassa. ”Käytännössä olen väitöskirjaani varten analysoinut yleisen tietosuoja-asetuksen konsultaatiovaiheen sidosryhmien kannanottoja ja tunnistanut toimijakoalitioita sekä institutionaalisen muutoksen ajamisen tapoja,” hän selventää. Minkkinen kertoo, että häntä itseään kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti yksityisyyden suoja muuttuvana instituutiona: ”Yksityisyyden suojaa tuottaa jatkuvasti toimijaverkosto, jossa on erilaisia näkemyksiä siitä, mistä yksityisyyden suojassa on kyse, millä instrumenteilla sitä pitäisi suojella ja niin edelKuvassa Matti Minkkinen leen.” Minkkinen lisää, että juuri nyt häntä motivoi myös kysymys siitä, onko yksityisyyden suoja tullut kriittiseen käännekohtaansa ja jos on, niin miksi ja mitä se käytännössä tarkoittaa.

Mitä yksityisyyden suojalla tarkoitetaan?

Juristin näkökulmasta yksityisyyden suoja ymmärretään yleensä suojaksi yksityiselämään kohdistuvia perusteettomia puuttumisia vastaan, mutta mitä yksityisyyden suojalla tarkoitetaan tulevaisuudentutkimuksen kontekstissa?

Minkkinen kertoo, että tulevaisuudentutkimuksen alalla ei ole käytössä mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Omissa tutkimuksissaan hän kertoo itse lähestyneensä ilmiötä omasta näkökulmastaan yhteiskuntatieteilijänä. Minkkinen toteaa, että yhteiskuntatieteissä yksityisyyden suojaa hahmotetaan ennemminkin yhteiskunnallisena ilmiönä, kun taas juristeille on puolestaan ominaista määritellä jokin ilmiö hyvin tarkasti, tarkkoja sanamuotoja käyttäen. Hän kertoo, ettei itse esimerkiksi ole tehnyt tarkkaa erottelua yksityisyyden suojan ja tietosuojan välillä, vaan näkee yksityisyyden suojan ennemminkin yhteiskunnallisena 24

LexPress

instituutiona, joka koskee esimerkiksi tiedon kulkemiseen liittyviä sääntöjä, käytäntöjä ja normeja.

Minkkinen viittaa haastattelussa myös Helen Nissenbaumin - median, kulttuurin ja tietojenkäsittelytieteen professorin ja mediatutkijan - luomaan määritelmään. Nissenbaum käyttää käsitettä contextual integrity, joka merkitsee kontekstista riippuvaisia informaationormeja. Hänen mukaansa yksityisyyden suoja tarkoittaa, ettei kotiin, työpaikkaan tai harrastuksiin liittyviä normeja eli eri elämänpiireihin liittyviä normeja saa loukata. Minkkinen mainitsee myös oikeustieteen professori Neil Richards’n, jonka mukaan kyse on puolestaan säännöistä, jotka liittyvät tiedon keräämiseen ja käyttöön. Näiden sääntöjen merkitys kasvaa kun yksityisyyden suojan arvostus yhteiskunnassa heikkenee.

Minkkinen kertoo oman yhteiskuntatieteilijätaustansa vuoksi lähteneensä liikkeelle siitä, että määritelmiä on monilla tasoilla ja että käsitettä on vaikeaa tarkasti määritellä. Itse hän on esimerkiksi tarkastellut yksityisyyden suojaa lähinnä makrotasolla.

Mikä on ajankohtaista juuri nyt?

Minkkinen toteaa, että juuri nyt ajankohtaisena aiheena on tietysti EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Hän lisää, että aika ajoin otsikoihin nousevat myös suuren profiilin tietovuodot ja -murrot. Esimerkkinä hän mainitsee Yahoon satojen miljoonien käyttäjien tietojen vuotamisen verkkoon. Kiinnostavaa hänen mielestään on myös ollut uutinen nuorista, jotka ovat haastaneet vanhempansa oikeuteen näiden jaettua heistä lapsuudenkuvia sosiaalisessa mediassa. ”Vaikka uusia aiheita tulee jatkuvasti, niissä toistuvat monesti samat perusteemat: yksityisyys vastaan yhteiskunnan turvallisuus, massadataa käyttävien yritysten toimintaan liittyvät eettiset kysymykset, uusien teknologioiden luomat uudet uhkakuvat ja niin edelleen,” hän tiivistää.

Minkkisen mukaan yksi nouseva teema on myös epävarmuus Yhdysvaltojen kehityksen suunnasta Donald Trumpin tultua valituksi presidentiksi. ”Yhdysvaltain valtiolla ja yhdysvaltalaisilla yrityksillä on suuri valta digitalisoituneessa yhteiskunnassa, ja on epäselvää miten tulevaisuudessa tätä valtaa käytetään,” hän täsmentää.

Yksityisyys muuttuvassa maailmassa ”Tuntuu että tässä ajassa on ristiriitaisia signaaleja. Valvontateknologiat

LexPress

25

kehittyvät koko ajan, mutta samaan aikaan erityisesti Edward Snowdenin paljastusten jälkeen on herätty pohtimaan yksityisyyden arvoa digitaalisessa maailmassa,” Minkkinen kertoo. ”Yksityisyyden suojan sääntöjen globalisaatiosta puhutaan ja siitä on joitain merkkejä, esimerkiksi OECD päivitti omat guidelinensa muutama vuosi sitten,” Minkkinen lisää. Hänen mukaansa harmonisoinnissa suurena haasteena ovat kulttuuriset erot: ”Esimerkiksi Aasiassa yksityisyys ymmärretään eri tavalla kuin länsimaissa, ja on väitetty myös että yhdysvaltalainen vapautta painottava yksityisyyskäsitys eroaa Euroopan ihmisarvoa painottavasta käsityksestä. Paine globaalien periaatteiden löytämiseksi on suuri, koska tieto liikkuu verkossa ilman rajoja,” hän täsmentää. ”Yksi kehityssuunta tuntuu olevan, että haetaan keskustelua ja pragmaattisia ratkaisuja, esimerkiksi MyData-liike, joka pyrkii tuomaan dataa hyödyntävät yritykset ja yksityisyysaktivistit saman pöydän ääreen keskustelemaan,” Minkkinen lisää.

”Teknologioiden kehittäminen on kuitenkin tiiviisti sidoksissa yhteiskunnallisiin instituutioihin ja käytäntöihin. Teknologioiden suunnittelussa on yhtä lailla kyse valinnoista kuin yksityisyyden suojan säännöissäkin.”

Sosiaalinen media ja yksityisyyden arvostus ”Minusta yksityisyyden suoja ei ole menettänyt merkitystään, vaikka sen merkitys muuttuukin aikojen kuluessa,” Minkkinen toteaa heti alkuun. ”Jos yksityisyyden suoja määritellään tiedon kulkemista koskeviksi säännöiksi, niin sen merkitys on pikemminkin jatkuvasti korostunut kuin vähentynyt”, hän lisää.

Minkkinen kertoo, että yksityisyyden suojassa häntä kiehtoo ilmiön tietty paradoksaalisuus: toisaalta yksityisyyttä pidetään äärimmäisen tärkeänä, mutta toisaalta siitä taas luovutaan kovin helposti. Toisinaan valokuvien ja päivitysten jakaminen sosiaalisessa mediassa on kovin vapaata ja ajattelematonta, mutta myös tietojen liikkuminen on hyvin monimutkaista, eikä tavallisen ihmisen voida olettaa olevan selvillä kaikista yksityiskohdista – toisinaan käyttöehtoja ei edes lueta. ”Jo kauan on sanottu että yksityisyys on kuollut, mutta toisaalta 26

LexPress

siitä jatkuvasti kirjoitetaan ja jotkut väittävät, että esimerkiksi vahvan salauksen avulla yksilöillä on nykyisin entistä tehokkaampia tapoja suojata yksityisyyttään,” Minkkinen toteaa.

Selväksi käy, että kyse on myös näkökulmaan liittyvästä kysymyksestä: on myös kunnioitettava yksilöiden valintoja jakaa tietojaan sosiaalisessa mediassa - riskit kyllä usein tiedostetaan ja sosiaalisesta mediasta on myös mahdollista saada paljon hyvää elämäänsä.

Minkälaisia haasteita yksityisyyden suojalle aiheutuu tulevaisuudessa? ”Kuten mainitsin aiemmin, tulevaisuutta ei voi ennustaa, joten täytyy puhua konditionaalissa mahdollisista ja todennäköisistä haasteista, Minkkinen toteaa.

Hänen mielestään on selvää, että yksityisyyden suojaan kohdistuu lisääntyviä paineita tulevaisuudessa: ”Näkisin että digitaalisen tiedon räjähdysmäinen kasvu ja sen hyödyntämisestä saatavat hyödyt ja taloudelliset voitot ovat keskeisiä ajureita. Monet haasteet johtuvat tästä tiedon määrän ja arvon noususta. Tässä kontekstissa on usein vaikea argumentoida yksityisyyden puolesta, kun sen hyödyt ovat niin abstrakteja ja vaikeasti todennettavia, esimerkiksi mitä ihmiset sanoisivat, jos heitä ei jatkuvasti tarkkailtaisi.”

Kehittyvän teknologian haasteet ”Perinteisesti tulevaisuudentutkijat asettavat suuren painoarvon teknologialle ja meiltä monesti odotetaan teknologisia ennusteita. Minusta teknologian kehitys voi aiheuttaa polkuriippuvaista kehitystä, jota on vaikea kääntää, mutta se ei kuitenkaan determinoi tulevaisuutta,” Minkkinen kertoo.

Minkkisen mukaan teknologian kehitys aiheuttaa kyllä haasteita, muttei kehitystä kuitenkaan hänen sanojensa mukaan tulisi nähdä ”luonnonvoiman kaltaisena kehityskulkuna, joka tulee ja pyyhkäisee yhteiskunnalliset arvot mennessään”. ”Teknologioiden kehittäminen on kuitenkin tiiviisti sidoksissa yhteiskunnallisiin instituutioihin ja käytäntöihin. Teknologioiden suunnittelussa on yhtä lailla kyse valinnoista kuin yksityisyyden suojan säännöissäkin,” hän perustelee.

Minkkinen myöntää, että teknologian luomista uhkakuvista yksityisyyden suojalle uutisoidaan kyllä hyvin paljon. Uutisointi ei kuitenkaan hänen mielestään ole liioittelevaa, ja uutisointia myös tarvitaan. Sen sijaan hän haluaa kapinoida teknologiadeterminismiä vastaan: hänen mukaansa ennemmin kannataa kysyä miksi tietoa kerätään, ja hän haluaisikin, että keskustelua käytäisiin myös

LexPress

27

käytännöistä ja taustalla olevista intresseistä.

Vastaako yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö, mukaan lukien EU:n tietosuoja-asetus, tulevaisuuden haasteisiin? ”Kukaan ei varmaankaan tiedä tähän varmaa vastausta, ja vasta jälkiviisaana pystytään toteamaan vastasiko se haasteisiin,” Minkkinen toteaa. ”Yritystä selvästi on ottaa haasteet huomioon, ja luultavasti uudistuva lainsäädäntö vastaa joihinkin haasteisiin, mutta samalla se voi avata uusia haasteita, hyvänä esimerkkinä niin sanottu “oikeus tulla unohdetuksi”, jonka tulkinta ei ole mitenkään itsestään selvä. EU:n tietosuojalainsäädännössä on järkevästi periaatteena teknologianeutraalisuus, eli ei yritetäkään juosta uusimpien teknologioiden perässä, vaan keskitytään yleisempiin periaatteisiin. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ei sekään aukoton ole, koska muutos on niin nopeaa,” Minkkinen lisää.

Voisiko tulevaisuudentutkimuksen opinnoista olla hyötyä myös juristille? ”Voisi varmasti olla hyötyä”, Minkkinen toteaa jo heti aluksi. ”Lain ja tulevaisuudentutkimuksen yhteys on mielenkiintoinen ja siinä riittäisi pohdittavaa,” hän jatkaa. Hän kertoo, että tulevaisuudentutkimuksen perspektiivi voisi esimerkiksi auttaa oikeustieteilijöitä hahmottamaan lakia osana nopeasti muuttuvaa maailmaa, siis ”enemmän lintuperspektiivistä kuin yksityiskohdista käsin katsottuna”. Minkkinen huomauttaa myös että tulevaisuudentutkijan ja juristin roolit tosin ovat monella tapaa erilaiset: ”Tulevaisuudentutkijat ovat keskustelun herättelijöitä ja vapaampia visioimaan, kun taas juristien kuuluukin olla enemmän jalat maassa. ”Kannustan ehdottomasti oikeustieteen opiskelijoita opiskelemaan tulevaisuudentutkimusta esimerkiksi Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemian, TVA:n, kursseilla!”, hän huudahtaa.

28

LexPress

Korvaako teknologia juristit?

– haastattelussa juridisen teknologiayhtiön tutkimusjohtaja Anna Ronkainen Anna Ronkainen on Helsinki Legal Tech Meetupin pääorganisaattori ja Finnish Legal Tech Forum ry:n puheenjohtaja sekä juridiikan teknologiayhtiön TrademarkNow’n tutkimusjohtaja. Ronkaisen Turussa opettama Introduction to Legal Technology –kurssi on lajissaan yksi ensimmäisiä koko Euroopassa. LexPress sai mahdollisuuden haastatella oikeusteknologian asiantuntijaa teknologian hyödyntämisestä nykyisellään juridiikassa ja siitä, minkälaiset näkymät ovat tulevaisuuden saralla. Lexiläisille läheisenä esimerkkinä Ronkainen mainitsee juridisena teknologisena innovaationa turkulaisten oikkareiden perustaman Lakivälitys –palvelun.

Haastattelu: Joel Nurmi Kuva: Anna Ronkainen

Minkälaisia teknologisia innovaatioita juridiikkaan on jo nyt kehitetty? Minkälaisia konkreettisia vaikutuksia näillä teknologioilla mielestäsi on juristien työhön jo nyt?

Varmaan näkyvin vaikutus uusista teknologioista on ollut e-discoveryllä, jonka ansiosta tuomioistuinten document review’lle asettamat vaatimukset ovat suuressa osassa Yhdysvaltoja muuttuneet sellaisiksi, ettei niitä perinteisellä ihmistyöllä enää voi täyttää. Kone on käsityötä nopeampaa, edullisempaa ja laadultaan ja luotettavuudeltaan parempaa. Tämän sivutuotteena merkittävä osa vastavalmistuneiden juristien työpaikoista on USA:ssa kadonnut kokonaan.

Suomessa tilanne on monessa suhteessa toinen: e-discoveryn ratkaisema oikeudellinen ongelma ei meillä ole, ainakaan vielä, lainsäädännön eroista johtuen millään muotoa relevantti (muussa kuin suomalaisia osapuolia koske30

LexPress

vassa ulkomailla tapahtuvassa litigaatiossa), kehittyneitä teknologisia ratkaisuja on suomen kielelle ja oikeusjärjestykselle huomattavasti niukemmin saatavilla ja juristien työmarkkinat ovat mm. koulutusmääristä johtuen aivan erilaiset.

Toki alan toimintaa on silti Suomessakin, esimerkiksi sopimustenhallintaratkaisuita tekeviä yrityksiä on Suomessa useampi, ja TrademarkNow on eurooppalaisten oikeusteknologiastartupien ehdotonta kärkeä niin rahoituksella kuin liikevaihdollakin mitattuna.

Minkälaisia innovaatio juridiikan saralla voidaan tehdä lähitulevaisuudessa (n. 5-10 vuoden sisällä)?

Paljon riippuu siitä, millaisia tuotteita ja palveluita Suomen markkinoille tuodaan saataville. Reaalimaailman oikeudelliset tekoälysovellukset koskevat jotain nimenomaista oikeudellista ongelmaa, usein muttei aina myös vain jonkun tietyn oikeusjärjestyksen kontekstissa, vaikka tämä pahimmassa hypessä usein unohtuukin. Esimerkiksi runsaasti julkisuutta saaneen Ross-startupin yhteydessä harvoin muistetaan mainita sen järjestelmän soveltuvan vain Kalifornian/ USA:n liittovaltion insolvenssioikeuteen.

Niillä aloilla, joille käyttökelpoisia järjestelmiä on saatavilla, odotettavissa voi olla melkoisia muutoksia. Yleensä tämä tarkoittaa käytännössä tylsimpien työvaiheiden automatisointia tai ainakin tehostumista, tarvittavan tiedon löytymistä nopeammin jne.

Toisaalta meillä on paljon tehtävää vielä ihan perustason oikeuslähdepalveluidenkin saralla, esimerkiksi kelvollisen suomen kielen taivutusmuotojen tuen suhteen, jossa vaikkapa haku ”tie” ei palauta myös tiedettä ja tietosuojaa ja toisaalta löytää myös monikkomuodot. Pienelle markkina-alueelle kehittyneiden palveluiden tuottaminen ei ole taloudellisesti aivan yksinkertaista, toisaalta samat ongelmat koskevat useimpia Euroopan maita, eikä mikään estä suomalaista oikeusteknologiayritystä tähtäämästä alusta alkaen myös laajemmille markkinoille.

Minkälaisia hyötyjä esimerkiksi lakiasiain- ja asianajotoimistot voivat saavuttaa näillä uusilla teknologioilla?

Nimenomaisesti lakiasian- ja asianajotoimistojen kontekstissa hyöty on ensi katsomalla kyseenalainen, koska nykyinen pääsääntöisesti tuntilaskutukseen perustuva liiketoimintamalli ei juuri tarjoa kannustimia toimintatapojen tehostamiseen. Toisaalta pidemmällä tähtäimellä näillä riskinä on että uudenlaiset,

LexPress

31

teknologiaan voimakkaasti tukeutuvat palveluntarjoajat tulevat samoille markkinoille ja vievät ne itselleen. Myös asiakkaiden kustannustietoisuus on kasvanut valtavasti viime vuosikymmenen finanssikriisin jälkeen.

Vertailun vuoksi esimerkiksi Virossa tuntilaskutusta ei sikäläisen asianajajaliiton puheenjohtajan mukaan ”käytä enää kukaan”, noin 90 % asianajopalveluista hinnoitellaan muilla perusteilla. Suomessakin uusia hinnoittelu- ja palvelumalleja on viety aktiivisesti eteenpäin esimerkiksi Fondian toimesta.

Mielenkiintoisimmaksi näen uudet teknologiat ja palvelut ennen kaikkea asiakkaan näkökulmasta. Yhteiskunnassa on tätä nykyä erittäin suuri oikeudellisten palveluiden tarve, joka jää kokonaan tyydyttämättä, koska palvelun tuottaminen perinteisellä tavalla yksilöllisesti tuotettuna on niin kallista, ettei palvelun tarvitsijalla ole siihen varaa.

Kuvassa Anna Ronkainen

32

LexPress

Näetkö edellä mainitun kehityksen enemmän uhkana vai mahdollisuutena juristeille?

Ehdottomasti mahdollisuutena. USA:n työmarkkinoilla voidaan toki puhua myös uhkasta, joka tosiaan osittain on jo toteutunutkin, mutta meillä tilanne on ihan toinen. Kukaan tuskin jää kaipaamaan esimerkiksi kokonaan käsityönä tehtävää due dilligencea. Muutenkin teknologia tulee viemään pois lähinnä tylsimpiä työvaiheita, joilta vapautuu työaikaa mielenkiintoisemmille tehtäville.

Isossa mittakaavassa odotettavissa on juristin roolin muuttuminen reaktiivisesta konfliktien ja muiden ongelmien ratkaisijasta proaktiiviseksi ennaltaehkäisijäksi ja neuvonantajaksi.

Kaikki tämä tarkoittaa myös juristien toimenkuvien monipuolistumista. Perinteinen tuomioistuin- ja muu pykäläjuridiikka ei varmasti ole katoamassa mihinkään, mutta sen merkitys todennäköisesti vähenee jonkin verran, ja tilalle tulee runsaasti uudenlaisia toimenkuvia. Näissä kaikissa perusteellinen juridinen osaaminen yhdistyy johonkin muuhun, kyse voi olla yhtä lailla teknologian tekemisestä (ohjelmointi, knowledge engineering, tuotejohtaminen), informaatio- tai palvelumuotoilusta, projektijohtamisesta, riskienhallinnasta tai vaikka psykologiasta (esimerkiksi perheoikeuden alalla tai riidanratkaisussa yleensä).

Yhtenä hyvänä mahdollisuutena on tietysti myös oman oikeusteknologiastartupin perustaminen. Lyhyellä tähtäimellä suurimmat hyödyt ovat saavutettavissa usein pitkälti palvelumuotoilulla teknologiaa sopivasti apuvälineenä käyttäen, eli välttämättä tekoälyn tai vastaavien perusteellinen osaaminen – kymmenien vuosien alkuperäisestä tutkimuksesta puhumattakaan, vaikka ei siitäkään haittaa ole – ei ole pakollinen tälle tielle ryhdyttäessä. Opiskelijoille joudun kuitenkin sanomaan, että maltti on valttia, vaikka startupit ovatkin nykyään kovasti muodikkaita. Suosittelenkin ennen oman startupin perustamista voimakkaasti ”oikeita töitä” käytännön työhön tutustumiseksi siinä määrin, että tunnistaa alan todelliset ongelmat eikä lähde ratkaisemaan pseudo-ongelmia, joille ei lopulta löydy maksavia asiakkaita. Myös startupissa alkuvaiheen työntekijänä työskentelystä on hyötyä, huonoimmillaankin silloin pääsee seuraamaan muiden virheitä aitiopaikalta, jolloin niitä ei tarvitse toistaa itse.

LexPress

33

34

LexPress

Katsaus avaruusoikeuteen Lapin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Lotta Viikari on perehtynyt erityisesti avaruusoikeuteen. Hän toimii ilmailu- ja avaruusoikeuden instituutin johtajana Lapin yliopistossa ja on Suomen ensimmäinen avaruusoikeudesta väitellyt henkilö. Suomalainen Lakimiesyhdistys palkitsi Viikarin vuoden väittelijänä ja kansainvälinen avaruusalan yhdistys International Academy of Astronautics vuoden parhaasta yhteiskuntatieteellisestä avaruusalan tuktimuksesta. LexPress pääsi esittämään Viikarille kiinnostavia kysymyksiä avaruusoikeudesta.

Teksti: Tuomas Dahlström Kuva: Lotta Viikari

Viikarin työajasta suurin osa kuluu kansainvälisen oikeuden eikä avaruusoikeuden parissa. Kuitenkin avaruusoikeudessa Viikari on edelleen Suomen ainoa väittelijä, vaikkakin pari on tekemässä aiheesta väitöskirjaa. Maailmassa on joitakin satoja avaruusoikeuden asiantuntijoita ja Viikarin mukaan kaikki tietävät toisensa lähes nimeltä, porukka on niin pieni.

Avaruusoikeuden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, kun teknologia kehittyy. Kun kilpajuoksu avaruuteen alkoi, oli valtioilla päällimmäisenä mielessä muut seikat kuin juridiikka, joten juridisiin ongelmiin on havahduttu vasta jälkikäteen. Se, mitä oikeusjärjestystä noudatetaan avaruudessa, ei ole kysymys, johon olisi yksiselitteistä vastausta, vaan tämä vaihtelee tilanteen mukaan. ”Kaikkiin paikkoihin, joissa on inhimillistä toimintaa, tarvitaan myös oikeudellista sääntelyä”, sanoo Viikari.

On mahdotonta arvioida miten tekniikka kehittyy ja kuinka arkipäiväistä avaruudessa käymisestä voi tulla. Tämä vaikuttaa valtioiden haluun sitoutua tiukkoihin sopimuksiin: Valtiot eivät halua sitoutua sellaiseen, joka voi rajoittaa niiden toimintaa tulevaisuudessa. Vuonna 1967 YK:n avaruusyleissopimus julisti avaruuden ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi, jota kaikilla on oikeus

LexPress

37

tutkia ja hyödyntää. Joukkotuhoaseita ei myöskään saa sijoittaa avaruuteen eikä alueita saa vallata. Suurin osa maista on ratifioinut sopimuksen.

Kuitenkin voimassa olevat kansainväliset sopimukset koskevat vain valtioita.

Onkin ilmaantunut yrityksiä, jotka tarjoavat avaruuslentoja ja myös alueita avaruudesta. Avaruusturismin osalta ei ole määritelty vastuukysymyksiä juridisesti. Mikäli lennot ulottuvat ilmakehään, sovelletaan ilmailuoikeutta ja mikäli avaruuteen, niin avaruusoikeutta. Kuitenkin tämä voi olla epäselvää. Viikarin mukaan asiaa onkin selvennettävä ennen kuin toiminta laajenee.

Esimerkiksi yhdysvaltalainen yritys Lunar Embassy on jo vuosia myynyt tontteja Kuusta. Yritys väittää omistavansa monia aurinkokunnan kuita ja planeettoja ja lisäksi yritys väittää, että se alkaa perimään vuokraa, mikäli jokin yritys rakentaa sen omistamille planeetoille tai kuille tukikohtia. Tulevaisuus näyttääkin miten ristiriitatilanteet tullaan ratkaisemaan.

Mikäli avaruudessa tapahtuisi murha, olisi sovellettavan oikeusjärjestyksen osalta kysymys monimutkainen. Mikäli murha tapahtuisi avaruusasemalla, sovellettaisiin murhaan sen maan oikeutta, jolle se avaruusaseman osa kuuluu, missä murha on tapahtunut. Avaruusaseman ulkopuolella sovellettavaksi tulisi mahdollisesti tekijän tai uhrin kotimaan oikeusjärjestys. Kuitenkaan murhia ei avaruudessa ole tapahtunut, joten ennakkotapausta ei ole olemassa, ja toivottavasti sellaisia ei tulekaan.

Yhtenä suurimpana ongelmana avaruudessa on sinne kertynyt avaruusromu, jota jää jäljelle muun muassa käyttämättömistä satelliiteista, kantoraketeista ja satelliittien törmäyksistä toisiinsa tai muihin kappaleisiin. Avaruusromun osalta on kyse siis ympäristöoikeudellisesta ongelmasta. Kuitenkaan mikään kansainvälinen sopimus ei velvoita ketään siivoamaan romua pois.

Viikarin mukaan siivoukseen tarvittavaa tekniikkaa ei ole vielä olemassa ja vaikka olisikin, niin siivouksen Kuvassa Lotta Viikari

38

LexPress

osalta heräisi paljon kysymyksiä. ”Kaikki avaruuteen lähetetty kuuluu jollekulle, joten toisten jälkiä ei ole edes oikeutta siivota, sillä valtiot eivät halua välttämättä paljastaa tekniikkaansa muille”, kertoo Viikari.

Ainoastaan alle kymmenen prosenttia maata kiertävästä tavarasta on toimintakuntoista. Kaikkein eniten avaruusromua lisäävät kappaleiden törmäykset. Pahimpia tapauksia ovat olleet vuonna 2009 sattunut venäläisen romusatelliitin ja yhdysvaltalaisen yrityksen satelliitin törmäys sekä Kiinan ohjuskoe vanhaan satelliittiinsa. Tällaiset tapaukset aiheuttavat sen, että satoja tuhansia sirpaleita leviää maan kiertoradalle ennustamattomilla radoilla ja tämä voi aiheuttaa törmäyksiä muihin satelliitteihin. Tästä taas voi syntyä ketjureaktio, jossa useita satelliitteja tuhoutuu ja syntyy lisää sirpaleita. Tämän takia kansainväliset ohjeistukset romun vähentämisestä ovat keskeisiä.

Iso-Excu 2016: Rooma Teksti: Maria Ahmas ja Tiia Mäki

Tänä syksynä Iso-Excuilijoiden tiet veivät Roomaan, Italiaan. Jo ennen matkaa kohtasimme pienen vastoinkäymisen, sillä tutkintouudistus oli sotkenut perusteiden tenttipäiviä. Huomasimme, että oikeushistorian tentti oli tiedusteluistamme huolimatta sijoitettu juuri matkan päälle. Huolta aiheutti myös se, että lippujenjonotus piti järjestää nyt ensimmäistä kertaa Calonian remontin vuoksi Kirkkotiellä. Excu meni kaikesta huolimatta nopeasti täyteen ja jonottajat palkittiinkin seuraavana aamuna lipuilla Euroopan kulttuurin kehtoon. Iloksemme huomasimme, että mukaan oli tarttunut myös hyvä kourallinen fukseja.

Matkamme alkoi sunnuntaina, kun bussi starttasi toimiston edestä kohti Helsinki-Vantaata. Bussissa tunnelma oli odottava innokkaiden excuilijoiden keskuudessa. Roomaan saavuimme illalla, ja löydettyämme hostelliimme purimme laukkumme, jonka jälkeen suuntasimme kohti ensimmäistä yhteistä

LexPress

41

42

LexPress

ravintolaillalista. Heti ravintolaan saavuttaessa saimme muistutuksen siitä, että maassa maan tavalla. Meille oli nimittäin painotettu, että paikalla tulee olla tasan 21.00, mutta italialaiseen tapaan pääsimme kuitenkin pöytien ääreen vasta reilusti sovitun jälkeen. Pieni odottelu ei kuitenkaan innokkaita excuilijoita haitannut, ja vähintäänkin ruokien saapuessa viimeistenkin lexiläisten suupielet kääntyivät ylöspäin. Kolmen ruokalajin illallinen oli perinteinen ja herkullinen italialainen illallinen. Myös nesteytyksestä huolehdittiin kunnolla, sillä tarjoilijat toivat viinikannuja pöytiin ennen kuin edelliset olivat edes loppuneet. Lopuksi ravintolan henkilökuntakin liittyi seuraamme maistelemaan viinejä.

Maanantaina olikin sitten vuorossa yhteinen excu katakombeille. Haasteeksi muodostui liikkuminen 39 lexiläisen kanssa kaoottisessa Rooman liikenteessä.

Kuitenkin kiitos Marian lyhyen italian ja excuilijoiden kärsivällisyyden, onnistui matka metrolla ja bussilla St. Callixtuksen katakombeille sujuvasti. Vierailun jälkeen jokainen suuntasi omille teilleen ja illalla osan kanssa lähdimme paikallisten nuorten tapaan Piazza Navonalle nauttimaan viiniä. Illan edetessä ilma kuitenkin kylmeni ja siirryimme sisätiloihin. Tämän jälkeen excuilijoilla oli mahdollisuus tutustua italialaiseen yöelämään paikallisessa clubissa, jonne saatiin paikalle myös paikallisia oikkareita ja jo valmistuneita juristeja. Kertomusten mukaan clubissa oli mm. vähäpukeinen mies lavalla tarjoilemassa meille kakkua. Tälle clubiruokinnalle annoimme ison peukun!

Tiistaina osa porukasta lähti jesuiittamunkkien hautapaikalle ja loput kiertämään Rooman kuuluisimpia nähtävyyksiä: Colosseum, Forum Romanum ja Platinus. Kyseisenä päivänä sää ei ihan suosinut excuilijoita, mutta päivästä jäi

LexPress

43

kuitenkin käteen paljon hienoja kokemuksia ja etenkin kuvia, joita voi löytää instagramista virallisella hashtagilla: #isoexcu16. Illalla kaikki löysivät itsensä Rooman kujien varrella sijaitsevista trattorioista. Niissä huomasimme myös, että laskun jakaminen oli enemmänkin poikkeus kuin pääsääntö. Italialaisten kielitaito oli myös odotetusti aika lailla hello ja how are you, mutta elekielellä pääsimme kuitenkin pitkälle!

44 Kuvat Annika Falben

LexPress

Keskiviikkona saivat excuilijat kulkea omien suunnitelmiensa mukaan.

Toiset ihastelivat Rooman upeita rakennuksia ja niiden arkkitehtuuria ja toiset nauttivat Italian toinen toistaan herkullisimmista ruuista. Jotkut lähtivät myös muotitietoisten roomalaisten jalanjäljissä tekemään shoppailukierrosta Via del Corsolle ja ihastelemaan sen sivukujilta löytyviä söpöjä pikkuputiikkeja. Viimeisenä iltana meillä oli varaus upeaan ravintolaan Il gatto e l’uva:an.

Nautimme neljän ruokalajin illallisen, jonka annokset olivat italialaiseen tapaan erittäin herkullisia! Ravintolan henkilökunnalla kävi kuitenkin pieni sekaannus lihamenujen kanssa, mutta onneksi excuilijat olivat ymmärtäväisiä ja vaihtunut ruokalaji maistui kaikille.

Torstaina oli vielä aikaa keräillä mukaan viimeiset tuliaiset ja nauttia viimeiset aperitiivit, minkä jälkeen suuntasimme takaisin kohti rakasta Turkua.

Vaikka Suomen lokakuiset loskakelit, eivät nyt ihan vaihtuneet odottamiimme shortsikeleihin, nautimme suunnattomasti Roomasta ja tästä huikeasta excusta!

Tämä gelaton ja pastan kotimaa tarjosi upeat puitteet tämän syksyn Iso-Exculle.

Viiden päivän kävelymaratonin ja ruokaähkyn jälkeen voimme todeta kaksi asiaa: in vino veritas ja home sweet home. Suuri kiitos vielä kaikille excuilijoille, innolla jäämme odottamaan seuraavaa Iso-Excua!

LexPress

45

46

LexPress

HALLITUS 2017 ESITTÄYTYY 1. Kerro hiukan itsestäsi ja siitä miksi halusit juuri kyseiseen hallituspestiin?

2. Mitä haluaisit saada aikaan hallitusvuotesi aikana omalla vastuualueellasi ja mitä yleisesti odotat hallitusvuodelta?

3. Kerro jokin ikimuistoinen oikismuisto.

Kuvassa VIsa Kurki

LexPress

47

Puheenjohtaja Hanni Tihilä 1. Olen Hanni Tihilä, 21-vuotias toisen vuosikurssin opiskelija.

Alun perin olen Turusta kotoisin, mutta olen asunut melkein koko elämäni Tuusulassa maaseudun rauhassa. Toimin viime vuoden hallituksessa ulkosuhdevastaavana ja Intsekinä. Ennen hallitusvuotta vapaa-ajallani kävin urheilemassa, leivoin ja hengailin kavereiden kanssa. Kuluneena vuonna ei vapaa-aikaa ihan liikaa ole ollut, joten päivät ovat kuluneet reissatessa ympäri Pohjoismaita, hallituksen kokouksissa ja kotona elpyen.

Kulunut hallitusvuosi on ollut niin antoisa ja energiaa tuntuu vielä riittävän, että päätin hakea pienen rohkaisun jälkeen puheenjohtajaksi.

2. Haluaisin edesauttaa omalla toiminnallani ja esimerkilläni nuorekkaan, toimivan ja tiiviin hallitustoiminnan syntymistä.

Haluaisin myös uudistaa maltillisesti yhdessä tapahtumavastaavan kanssa tapahtumakalenteria, uudistaa LexPressin ulkoasua ja parantaa opintoasioista tiedottamista. Odotan toisesta hallitusvuodesta hieman erilaista kuin ensimmäisestä. Ulkosuhdevastaavana tuli matkusteltua paljon ja tehtävät keskittyivät tapahtumasektorille. Puheenjohtajana pääsen perehtymään ehkä laaja-alaisemmin yhdistyksemme toimintaan ja kartoittamaan tietämystäni etenkin opinto- ja talousasioista. Totta kai odotan myös paljon lisää ihania ystäviä ja oikismuistoja!

3. Yksikö vain? Koko viime vuosi on niitä tulvillaan! <3 Ikimuistoisia oikismuistoja ovat ainakin kaikki vujureissut yhdessä hallituksen kanssa, etenkin tapahtumarikas vuosijuhlamatka eksoottiseen Joensuuhun. Myös koko vappuviikko oli ikimuistoinen sekä hyvällä, että pahalla tavalla! Eikä entinen Intsek varmaan voi unohtaa kaikkia vauhdikkaita kv-viikkoja, joista varmaan ikimuistoisin on tietenkin oma kv-viikko.

Talousvastaava Kalle Kuusisto 1. Olen Kalle Kuusisto, toisen vuoden lexiläinen ja åboriginaali sanan varsinaisessa merkityksessä. Vietin fuksivuoteni Lexissä yrityssuhdevastaavana, ja näin ollen talousvastaavan pesti olikin lex-evoluutiossani seuraava selkeä askel.

2. Haluan ensi sijassa laajentaa taloustoimikunnan toimintakenttää ja tätä pyrin edistämään vahvistamalla toimikunnan kokoonpanoa, eli lisäämällä joukkoon yhden uuden yrityssuhdevastaavan. Henkilökohtaisena tavoitteenani on myös tuoda taloustoimikuntaa lähemmäs jäsenistöä pitämällä esimerkiksi muutama avoin taloustoimikunnan kokous vuodessa. Odotan hallitusvuodelta uusia tuttavuuksia, ikimuistoisia hetkiä ja paljon kiirettä.

3. Paras oikismuistoni on ehdottomasti Lakimiespäivä. Alansa huippupuhujat kertomassa oikeustieteen kehityksestä ja lakimiehen ammatin tulevaisuuden näkymistä oli äärimmäisen kiinnostavaa kuultavaa. Päivän kruunasi se, että sen sai viettää rennoissa merkeissä uusien oikiskavereiden kanssa.

48

LexPress

Pääsihteeri Jenna Lammi 1. Olen Jenna Lammi, 20-vuotias toisen vuoden lexiläinen.

Aktiivisen fuksivuoden jälkeen halusin tehdä entistä enemmän yhdistyksemme eteen ja olin valmis ottamaan vastuuta toiminnastamme. Pääsihteerin pesti tuntui itselleni luontevimmalta, sillä viihdyn ihmisten seurassa, ja kahvin keittelykin on tullut jo kesätöissä tutuksi. Motivaatiota ja innostusta löytyy kehittää niin toimiston viihtyisyyttä kuin Lexiä kokonaisuudessaankin eteenpäin!

2. Hallitusvuotenani odotan törmääväni yhä useampaan lexiläiseen toimistolla. Pyrin omalta osaltani ylläpitämään toimistolla hyvää fiilistä ja avointa ilmapiiriä, ja toivon, että kaikki tuntisivat itsensä tervetulleeksi toimistolle vuosikurssista riippumatta.

Calonian ollessa remontissa uskon toimiston olevan aikaisempaa merkittävämmässä roolissa lexiläisen yhteishengen sekä yhteisöllisyyden suhteen, minkä takia pyrin tekemään toimistosta entistäkin mukavamman paikan ajanviettoon ja työskentelyyn.

Odotan hallitusvuodelta paljon työtä, oppimista, taitojen kehittymistä ja uusia tuttavuuksia sekä ennen kaikkea palkitsevia onnistumisia ja hienoja kokemuksia upealla porukalla!

3. Unohtumattominta oikismuistoa on vaikea valita, sillä fuksivuosi kokonaisuudessaan toi mukanaan niin paljon huikeita muistoja ja ihania uusia ystäviä. Myös tähän syksyyn on mahtunut niin paljon kaikkea kivaa!

LexWappu 2016 taitaa olla kuitenkin tähän mennessä ikimuistoisin viikkoni oikiksessa, joten se menee varmasti kaikessa hauskuudessaan tilastojeni kärkeen. Innolla odotan, mitä kaikkia mieleenpainuvia hetkiä tuleva vuosi tuo tullessaan!

Klubimestari Pauliina Penttilä 1. Olen Pauliina Penttilä, 22-vuotias toisen vuosikurssin opiskelija. Fuksivuotena kierrettiin kaikki mahdolliset tapahtumat ja Kirkkotiellä tuli pyörittyä tanssilattian lisäksi myös mopin varressa. Ensimmäisen vuoden aikana pääsin kokemaan ja tekemään niin paljon Lexissä, että halusin antaa jotain vuorostani takaisin!

2. Eniten odotan hallitusvuodelta aktiivisen klubitoimikunnan keräämistä ja jäsenten innostamista Lexin toimintaan mukaan.

Uusien tuttavuuksien ja huikeiden kokemusten lisäksi odotan tietysti toinen toistaan legendaarisempia Kirkkotie-bileitä!

3. Monista oikismuistoista ikimuistoisin on ehdottomasti vappu! Kuuden päivän kommellukset ovat sulautuneet yhdeksi mieltä lämmittäväksi muistoksi, ja kaipuulla muistelen niin Kirkkotien Wapun keittiössä vietettyjä tunteja kuin ystävien kanssa aurinkoisessa jokirannassa istuskeluakin.

LexPress

49

Tiedotusvastaava Anna Correa De Mora 1. Olen Anna Correa de Mora, 20-vuotias 2.vuosikurssin lexiläinen.

Olen kotoisin Turusta, joskin muutama hassu vuosi on kauniin saariston puolella tullut asuttua. Ainejärjestöhommien ja opiskelun vastapainoksi käytän vapaa-aikani urheiluun, Game of Thronesin hifistelyyn sekä kavereiden kanssa toimistolla ajan tappamiseen.

Tiedotusvastaavan pestistä kiinnostuin jo fuksivuonna, sillä luovan sisällön tuottaminen on aina ollut vahvuuksiani. Rakastan kirjoittamista ja kameralla leikkimistä, minkä lisäksi myös melko sosiaalisella luonteellani oli osuutensa asiaan.

2. Haluan ylläpitää tiedotustoimikunnan asemaa Lexin kuningastoimikuntana. Haluan panostaa tehokkaaseen tiedotukseen, korkean kynnyksen sähköpostispämmiin ja räävittömään mutta hyvän maun puolelle menevään Calsariin. Hallitusvuodelta odotan eniten itseni kehittämistä ja uuden oppimista, uusia tuttavuuksia sekä sitä kuuluisaa Lex-henkeä.

3. Tähän mennessä ikimuistoisin oikismuistoni on varmaankin vappu. Hesa-excu, mölkky ja totta kai Kirkkotien Wappu ynnä muut riennot tekivät viikosta yksinkertaisesti mahtavan. LexWappu2017 anna tulla!

Ulkosuhdevastaava Anna-Emilia Vuorenmaa 1. Olen Anna-Emilia Vuorenmaa, 21-vuotias toisen vuoden opiskelija ja innokas lexiläinen. Vastapainoa lakikirjojen lukemiselle tällä hetkellä tuo arkeeni salilla treenaaminen ja muut hyvinvointiin liittyvät asiat. Ensi vuonna tosin hyvinvointi saattaa olla vaakalaudalla, kun intsek-vuosi starttaa tammikuussa. Hallituspestissä ehdottomasti eniten odotan oman kv-viikon järjestämistä, tutustumista muihin sisarainejärjestöjen edustajiin sekä poikkitieteellistä yhteistyötä.

2. Pyrin edistämään ennestään aktiivista yhteistyötä muiden turkulaisten ainejärjestöjen kanssa sekä syventämään yhteistyötä sisarainejärjestöjen kanssa. Lisäksi haluan innostaa mahdollisimman monia lähtemään mukaan kv-viikoille sekä vieraana, että Lexin oman viikon järjestäjänä. Hallitusvuonna haluan oppia uutta, saada paljon kokemuksia ja uusia kavereita.

3. Fuksivuosi oli tapahtumarikas ja varmasi yksi parhaista vuosista elämässäni. Yhtenä muistona on jäänyt mieleen fuksiviikon päätöspäivän kiertoajelu, josta menimme jatkoille Showroomiin, jatkoimme Samppalinnaan ja sieltä vaatteet kainalossa aamuyöllä laahustaen kotiin. Toisena muistona on mieleen jäänyt Tukholman kv-viikko, joka oli ensimmäinen kv-viikkoni. Viikko oli unohtumaton kokemus, ja uskon ensi vuoden tarjoavan vastaavia kokemuksia runsaasti lisää.

50

LexPress

Tapahtumavastaava Noona Hanni 1. Olen Noona Hanni, 21-vuotias toisen vuoden lexiläinen ja kovaa vauhtia turkulaistuva Nurmijärven kasvatti. Harrastuksiini kuuluvat niin Netflix- kuin puolimaratonitkin, pitkälti vuodenajasta riippuen. Päädyin hakemaan tapahtumavastaavan pestiä, sillä fuksivuotenani huomasin, että tapahtumissa on kaksi kertaa hauskempaa silloin, kun niitä saa olla itse mukana järjestämässä.

Viimeistään ensimmäisten omien bileideni jälkeen olin vakuuttunut. Tätä haluan tehdä lisää!

2. Hallitusvuoteni aikana haluaisin tuoda tapahtumakalenteriin jonkin uuden tapahtuman, joka houkuttelisi paikalle lexiläisiä kaikilta vuosikursseilta ja miksei sisarainejärjestöistämme myös.

Tavoitteenani olisi myös houkutella mukaan toimintaan iso toimikunta, sillä yhdessä tekeminen on paljon hauskempaa. Hallitusvuodelta odotan eniten sen tuomia uusia tuttavuuksia ja haasteita.

Haluan ottaa kaiken irti hallitusvuodestani ja oppia ja kokea mahdollisimman paljon.

3. Ikimuistoisia oikismuistoja on jo tähän mennessä kertynyt enemmän kuin osasin ikinä arvata. Mieleenpainuvin niistä on kuitenkin fuksivuoden vappuviikko, jolloin tenttikirjat sai luvan kanssa heittää hetkeksi kaapin pohjalle ja keskittyä kavereihin ja hauskanpitoon. Viikko kruunasi huikean fuksivuoden ja sisälsi lukemattomia kommelluksia, joita en vieläkään voi muistella nauramatta. Erityisesti elämäni ensimmäinen Kirkkotien Wappu oli kokemus, jota en hetkeen tule unohtamaan.

Opintovastaava Jarno Piltonen 1. Olen Jarno Piltonen, 21-vuotias toisen vuosikurssin lexiläinen. Kotoisin olen Keminmaasta, pienestä lappilaisesta maalaispitäjästä. Opiskelun ohessa aika kuluu pääosin kuntosalilla sekä kahden seinähullun koiran kanssa touhutessa.

Opintovastaavan pestiin hain, koska vaikkei edunvalvontapuoli aina ole se näkyvin sektori, on se kuitenkin todella tärkeä ja keskeinen osa yhdistyksen toimintaa ja sektori, jossa tahdon olla mukana.

2. Yleisesti hallitusvuodelta odotan erityisesti uusiin ihmisiin ja hienoihin, niin Lexin, kuin muidenkin tahojen järjestämiin tapahtumiin osallistumista. Työ opintoasioiden kanssa on pitkäjänteistä ja myös siinä mielessä ainutlaatuista, että yhden hallitusvuoden aikana harvoin saadaan aikaan mitään kovin näkyvää. Meneillään olevat uudistukset tulevat kuitenkin työllistämään jatkossa, joten toivottavasti ”oma kädenjälki” näkyisi sillä saralla ja yhdistyksen edunvalvonnan suunta vastaisi opiskelijoiden tarpeita.

3. Vaikka opiskeluaikaa on vielä varsin vähän takana, on ainejärjestötoiminnan puitteissa tullut koettua paljon ainutlaatuisia hetkiä. Yksittäistä on mahdotonta nimetä, mutta erityisesti mieltä lämmittävät muistot tapahtumista, joissa ympärillä on ollut paljon lexiläisiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Esimerkiksi oma ja tuutoroinnin parissa vietetty fuksiviikko nousevat tässä esille.

LexPress

51

52

LexPress

OPINTO PALSTA Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita Onnittelut ensinnäkin Jarnolle ja muille tulevan vuoden hallituksen jäsenille!

Syksy on jo vaihtumassa talveen päin, mutta edunvalvojilla riittää työnsarkaa vielä ensi vuodellekin. Ensi vuoden opintovastaavaksi valittu Jarno ei joudu työttömäksi vaan pääsee puurtamaan meidän muiden edunvalvonta-aktiivien kanssa opinnon toimikunnassa ja neuvottelukunnassa.

Syksyn projektiksi muotoutui jo keväälläkin tapetilla ollut sanahirviö erikoistumisjaksojen valintamenettelyuudistus. Tarkoituksena on siis kehittää nykyisiin tarpeisiin nähden liian monimutkaisen hakujärjestelyn tilalle uusi erkkarien hakumenettely, jolla opiskelijat valitaan eri erkkareille. Tämän hakujärjestelmän pitäisi olla oikeudenmukainen, tehokas ja estää etenemisesteiden syntyminen missään vaiheessa erkkarien suorittamista.

Tiedekunta päätti perustaa työryhmän, jonka jäseniksi nimettiin opintotoimikunnan kokouksessa allekirjoittanut ja viime vuoden puheenjohtaja Elina.

Työryhmässä lähdettiin aivan puhtaalta pöydältä puurtamaan uuden menettelyn parissa kartoittamalla ensin vanhan järjestelmän plussia ja miinuksia. Vanha kunnon juristin pro & contra -arvio saatiin oikeaan käyttöön.

Useamman pitkäksi venyneen kokouksen jälkeen on saatu tuloksia. Calsun hengessä julkaisemani ehdotus valintamenettelystä tulee olemaan pohja, jota jatkossa lähinnä hienosäädetään lopulliseksi versioksi johtokuntaa varten.

Uudessa menettelyssä pistepooliin lasketaan siis 12 nopan peruskurssi, oikeudenalojen perusteiden opintopisteet sekä oikeudenalojen perusteiden arvosanat. Lisäksi hakua helpottamaan varsinaisten hakukohteiden osalta siirrytään prioriteettijärjestelmään. Opiskelijat siis saavat ilmoittaa hakevansa vaikka kaikille erkkareille, joista ovat kiinnostuneita. Nämä erkkarit hakija laittaa kiinnostavuusjärjestykseen. Varsinainen kursseille valinta suoritetaan käymällä läpi kaikki hakijat korkeimmista hakupisteistä alkaen ja sijoittamalla opiskelija kiinnostusjärjestyksessä korkeimmalle ilmoittamalleen kurssille, johon on vielä tilaa.

Syynä uuden valintamenettelyn luomisen tarpeeseen ovat osaksi nykyisen menetelmän hankaluus ja osaksi tiedekunnan ulkopuolelta tulevat muutospaineet. Tiedekunnan nykyisellään käyttämä valintatapa työllistää hallintohenkilökuntaa todella paljon ja tämän vuoksi toimintatapaamme ei ole katsottu hyvällä yliopiston suunnalta. Uhkana on mainittu, että työn alla olevan yliopis-

LexPress

53

ton hallintopalvelujen uudelleenjärjestelyn myötä rakkaalle tiedekunnallemme tullaan ulkoa sanomaan, miten valinta hoidetaan tehokkaammin. Mikäli emme toimi nyt omaaloitteisesti, riskinä on, että joudumme tässä tapauksessa siirtymään nopeusvalintaan tai arvontaan, sillä nopeusilmoittautuminen on tälläkin hetkellä käytössä useassa eri paikassa.

Edunvalvonta ei Lexin osalta lopu uuden erkkarivalintamenettelyn luomiseen. Tulevina vuosina projekteina tulevat olemaan edelleen kruununjalokiviemme erkkarien kehittäminen, oikeudenalojen perusteiden kehittäminen tutkintouudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, kesätenttien ja muiden kesäopintomahdollisuuksien lisääminen, tiedekuntaan eri väyliä pitkin valittavien opiskelijamäärien pysyttäminen nykyisessä sekä sopeutuminen maan kattavaan oikeustieteellisten opiskelijavalintaan, vain muutamia isoimpia asioita mainitakseni.

Kuten tätä lukeva vanha jäärä voikin huomata, nämä pikku projektimme ovat olleet pöydällä vuosia. Edunvalvonta onkin ikuisuusprojekti. Projektit pysyvät, ihmiset vaihtuvat. Tulosten syntyminen on hidasta ja kun uutta tulee, pääsevät seuraajat hoitamaan lastentauteja pois. Kehitys ei lopu, mutta kaltaisemme aktiivinen opiskelijayhteisö pystyy vaikuttamaan aktiivisuudellaan näitä kehityskulkuja positiiviseen suuntaan.

Aktiivinen opiskelijayhteisö on tärkeää kaikilla Lexin osa-alueilla ja erityisesti edunvalvonnassa. Toivonkin, että mahdollisimman moni osallistuu opinnon kokouksiin ja keskusteluun aina, kun uutta ja vanhaa nousee pinnalle, oli se sitten Calsun hengessä tai muuten vaan toimistolla. Näin saadaan se kuuluisa opiskelijan ääni vietyä eteenpäin eivätkä epäkohdat jää piiloon!

Jos tulee kysyttävää, oksankarahkaa tai ruusua laitettavaksi, kaikki saa laittaa tulemaan osoitteeseen opinto@lex.fi. Uusi opinto ottaa ne sitten tammikuussa vastaan ja allekirjoittanut siirtyy jääräkaartiin.

Ilari Sarja Hallituksen opintovastaava

54

LexPress

Varför Kuopio, vi har ju Åbo – SAKKE 2016 Teksti: Sannimari Veini

Lakimiesliiton oikkareille joka toinen vuosi järjestämä verkostoitumisviikonloppu SAKKE järjestettiin tänä vuonna 18.– 20.11. - muistaakseni Kuopiossa.

Perjantaiaamuna innokkaita lexiläisiä (ja stadgalaisia) kannatteleva bussi päristi matkaan ja jotakuinkin kuuden tunnin istumatauko kohti susirajaa (toim. huom. ei virallinen maantieteellinen määritelmä) pääsi vauhtiin. Monet tunnolliset matkalaiset muistivat huolehtia nesteytyksestä jo bussimatkan aikana kiitettävästi, ja matka sujuikin yllättävän nopeasti hilpeissä tunnelmissa SAKKEsoittolistan pauhatessa. Myös Lexin ja Stadgan yhteinen sakkelaulu valmistui ennen kuin Kuopion rajat vilkkuivat tuulilasissa. Yhden pysähdyksen taktiikalla olimmekin hyvissä ajoin perillä määränpäässämme hotelli Puijonsarvessa, keskellä kaunista Kuopiota.

Kovin kauaa emme kuitenkaan ehtineet tutustua maisemiin, sillä pian meidät heitettiin jo toisten, Helsingistä, Rovaniemeltä, Joensuusta ja Vaasasta tulleiden oikkareiden joukkoon. Oli nimittäin aika lähteä hyvin sekoitetuissa ryhmissä Sapproon tutustumaan Kuopion kuppiloihin. Ainakin oma ryhmämme koki Kuopion kaduilla suunnistamisen hieman haastavaksi, eivätkä siinä kartatkaan paljoa tuntuneet auttavan. Selvisimme kuitenkin kunnialla ja suoritetuksi tulivat myös kierrokselle määrätyt tehtävät turistikuvasta kaupungintalon edustalla, Puijon tornin rakentamisesta sekä kalakukon kuvailusta. Viihdytimme paikallisia myös taitavalla karaoke-esityksellämme, ja paikallaolleiden kauhuksi myös toisella, kolmannella ja neljännellä (jne) laululla.

Jatkopaikka Passion clubin sentään onnistuimme löytämään ilman suurempia ongelmia ja paikalla juhlahumu olikin huipussaan. Näistä hetkistä allekirjoittaneen muistikuvat eivät enää ole aivan kristallin kirkkaita, vaan pikemminkin Las Palmasin kellertävänsameita. Ilmeisesti kaikki kuitenkin löysivät jatkojuhlinnan jälkeen tiensä takaisin hotellille - osa nopeammin, osa hieman hitaammin.

Ei-niin-pitkien yöunien jälkeen koitti uusi aamu Kuopiossa, mikä tarkoitti tietysti hotelliaamiaista. Kuulemani mukaan aivan kaikki eivät päässeet ylös pehmeistä hotellipedeistä kilpailemaan rapeista aamiaispekoneista, eivätkä aivan 56

LexPress

kaikki myöskään selvinneet kahdeksitoista virkeinä nököttämään viikonlopun asiaohjelman pariin tulevaisuusseminaariin.

Seminaarissa palkittiin Sappron kuvakisoissa ja SAKKE-toimikunnan rastilla parhaiten menestyneitä joukkueita ja pääsimme kaikki nauttimaan kuvakilpailun hehkeistä otoksista. Lisäksi kukin ainejärjestö esitteli itsensä muille paikallaolijoille. Saattoipa joku maistella lirauksia seminaarin viinitarjonnastakin.

Varsinaisina puhujina pääsimme seminaarissa kuulemaan Johanna Rantasta Dottir Attorneysilta sekä Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO:n Mikko Jalkasta (Lue näistä lisää seuraavilta sivuilta!).

Seminaarin jälkeen oli aikaa nukkua, nauttia Mäkkärin antimista tai aloittaa hyvissä ajoin pynttäytyminen iltajuhlaan, mikä nyt kellekin tuntui oleellisimmilta. Alkuillasta sullouduimme jälleen busseihin, jotka kuljettivat meidät iltajuhlaan hotelli IsoValkeiselle. Taas koitti odotettu aika tutustua uusiin naamoihin ainejärjestörajoista piittaamattoman istumajärjestyksen suosiollisella avustuksella. Laulu raikasi, viina virtasi ja kolmen ruokalajin buffetillallinen maistui juhlakansalle.

Iltajuhlan ohjelmassa oli myös legendaarinen Mr. SAKKE -kilpailu, jossa voitto kuitenkin nipin napin pääsi livahtamaan Lexin ja Stadgan yhteiseltä edustajalta helsinkiläiselle kilpaveljelle (ts. Pykälään). Iltajuhlan tultua kunnialliseen päätökseensä matkamme vei takaisin hotellillemme, jonka baarissa jatkot tällä kertaa juhlittiin. Niin vätköistä kuin jatkojen jatkoistakin nautimme edellisen illan tapaan hotellilla.

Jossain vaiheessa aamu valkeni jälleen, ja vasta aamiaisella täristessä monille selkeni sillisbussien tosiasiallinen lähtöaika. Koska kaikki eivät olleet sännänneet aamiaiselle heti sen auettua syntyi useammallekin pienoinen kiire pakkaamisen ja ylipäätään henkiin heräämisen kanssa. Sillis kuitenkin koitti, eikä monikaan edes joutunut saapumaan paikalle taksilla. Mitä silliksestä voi sanoa? No, tarjoiltavat maistuivat, paljuakin testailtiin ja hauskaa oli. Harmi kyllä sakkelaulukilpailun voitto lipesi meiltä ohi tärisevien hyppysten.

Silliksen siivousvuoro osui tällä kertaa lexiläisille yhdessä Stadgan ja Judican kanssa, minkä päätteeksi alkoi pitkä kotimatka. Bussisitsien, nokosten ja parin pysähdyksen jälkeen Kuopio oli taas vaihtunut tutuksi Turuksi. SAKKE oli selätetty, lukuisiin muualla opiskeleviin oikkareihin oli tutustuttu ja hauskaa todellakin oli pidetty! Herätessäni seuraavaan ankean harmaaseen maanantaiiltapäivään en kuitenkaan voinut kovinkaan hyvin.

LexPress

57

Teksti: Sannimari Veini

TULEVAISUUSSEMINAARI 19.11.2016 @Kulttuuriareena 44 Legal design Ensimmäinen puhuja seminaarissa oli Johanna Rantanen Dottir Attorneysilta. Hän esitteli kuulijoille puheenvuorossaan oikeudellista muotoilua, legal designia.

Aluksi Rantanen totesi, että hänen työstään noin 90% koostuu sopimusten laatimisesta ja juuri sen kautta hän alun perin päätyikin legal designin pariin.

Ennen suuressa asianajotoimistossa työskennellyt Rantanen taustoitti, että uuden lakialan yrityksen perustamisen yhteydessä hän alkoi miettiä asioita uudesta näkökulmasta ja kyseenalaistaa vanhoja tapoja jo siksi, että kilpailu alan suurten yritysten kanssa asetti uuden yrittäjän altavastaajan asemaan.

Jonkinlaisena käännekohtana ajattelussaan Rantanen mainitsi asiakkaalleen tekemänsä käyttöehdot, jotka juridisesti olivat erinomaiset, sillä ne poistivat teoriassa asiakkaalta kaiken vastuun. Asiakas ei kuitenkaan kokenut käyttöehtoja omakseen, koska ei uskonut omien asiakkaidensa pitävän niistä ja uskoi niiden antavan väärän kuvan sen toiminnasta.

Asiakas halusi “rennommat ja kiltimmät“ käyttöehdot.

Rantanen kertoi, juristien tavan kir-

58

joittaa sopimuksia perustuvan pitkään juridiikan perinteeseen. Vuosien saatossa on löydetty kätevät tavat ilmaista juuri tiettyjä asioita ja sopimusten akateeminen, tieteellinen ja tekninen kieli on kehittynyt juristien keskuudessa. Tämä on Rantasen mukaan ristiriidassa sen kanssa, että sopimusten tulisi kuitenkin olla käytännöllisiä. Juridiikkaa ei Rantasen mukaan olekaan juuri yritetty muotoilla. Tavallaan juristit eivät edes kirjoita sopimuksia asiakkaalle itselleen, vaan vastapuolen juristille tai tuomarille, joka mahdollisesti joskus päätyy tulkitsemaan sopimusta.

Keskustellessaan kollegansa kanssa Rantanen alkoikin pohtia, pitäisikö sopimuksella olla muitakin tarkoitusperiä. Tämä pohdinta johti legal designiin.

Rantanen selitti, että hänestä alkoi tuntua hassulta, että sopimuksia laaditaan hyvin epätodennäköistä skenaariota, tuomioistuinkäsittelyä varten.

Ennen mahdollista tuomarin eteen päätymistä sopimus on monen ei-juristin kädessä ja Rantanen alkoi ajatella, että heidänkin pitäisi pystyä käyttämään ja ymmärtämään sitä, kerrotaanhan siinä heidän oikeutensa ja velvollisuutensa.

Rantanen huomasi, että sopimuksia laatiessaan juristit keskittyvät perinteisesti sopimuksen juridiikkaan sen ymmärrettävyyden ja käytettävyyden kustannuksella. Rantanen kuvaili valaistumiseksi sitä hetkeä, kun hän sai ajatuksen, että

LexPress

sopimus voisi olla työkalu ja että sen pitäisi olla käytettävä, eikä vain juridisesti hieno. Rantanen kertoi tajunneensa, että sopimushan on oikeastaan tuote, eikä tuotteen loppukäyttäjä ole tuomari tai juristi, vaan se voi olla kuka tahansa: joku, joka ei välttämättä osaa lukea juridista tekstiä.

Rantanen totesi, että ongelma juridisesti hyvissä, mutta asiakkaan kannalta huonoissa sopimuksissa liittyy kaikenlaisiin sopimuksiin. Kuluttajasopimuksiin liittyen Rantanen kysyikin, haluammeko tosiaan yhteiskunnan, jossa joudumme jatkuvasti sitoutumaan sopimuksiin, joita emme ehdi lukea. Tai onko mitään järkeä, että meillä on sopimuksia, jotka ovat niin hankalia, ettemme jaksa lukea niitä kaikkia, tai ymmärrä lukemaamme, mutta joudumme silti sitoutumaan niihin halutessamme käyttää palveluja?

Rantanen kiinnittikin huomiomme kuluttajaviranomaisen kannanottoon, jonka mukaan käyttöehdot eivät voi sitoa kuluttajaa, ellei niissä käytetä niin ymmärrettävää kieltä, että kuluttaja voi ymmärtää ne ilman juridista koulutusta. Esimerkiksi epäsuorista vahingoista puhuminen on niin vaikeasti ymmärrettävää kieltä, ettei sellainen ehto voi sitoa kuluttajaa. Rantanen nosti esiin myös uuden tietosuoja-asetuksen, jonka mukaan kuluttajalle tulee kommunikoida läpinäkyvällä ja ymmärrettävällä tavalla, jotta tietojenkäsittely olisi laillista. Näin ollen juristien tapa kirjoittaa ei välttämättä edes ole kuluttajansuojan kannalta laillista.

Kun sopimuksia tehdään jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän, lainsäädäntö lisääntyy jatkuvasti, ja kun nykyinen tapa tehdä sopimuksia sen sijaan

on manuaalinen ja hidas, ei tilanteessa oikeastaan ole Rantasen mukaan mitään järkeä. Lisäksi juridinen prosessi hidastaa merkittävästi esimerkiksi liikeneuvotteluja ja yrityksetkin siis hyötyisivät siitä, jos sopimusten tekoon olisi kätevämpi tapa. Hänen mukaansa allekirjoituksen jälkeen kassakaappiin suljettavat ja sitten unohdettavat, ikävän epäkäytännölliset, tekstipötkösopimukset tulisikin muuttaa käteviksi työkaluiksi. Ratkaisu tähän voisi Rantasen mukaan löytyä legal designista.

Rantanen kuvaili, että designajattelun pääperiaatteisiin kuuluvat asiakaslähtöisyys ja käytettävyys. Designin tarkoituksena on tehdä asioista sellaisia, joita ihmiset haluavat käyttää.

Rantanen kuvaili, että nykykäsityksen mukaan hyvän juristin ajattelun tulisi olla kylmää rationaalista päättelyä. Hän kuitenkin huomautti, että niin juristit kuin sopimuksia lukevat henkilötkin ovat ihmisiä ja siksi juridiikkakin toimisi paremmin, jos siihen palautettaisiin ihmiskeskeisyys. Tällainen ajattelu on Rantasen mukaan kuitenkin vasta alkutekijöissään, sillä siihen on alettu herätä vasta viime vuosina.

Rantanen näkee, että valtaosa sopimuksista tullaan tulevaisuudessa laatimaan digitaalisina. Tämä taas johtaa hänen mukaansa siihen, että juristien tulisi luopua niin sanotusta yksinoikeudestaan sopimusten laatimiseen ja myöntää, että he saattavat tarvita muiden ammattilaisten apua. Eräänä syynä nykyiselle tilanteelle Rantanen näkeekin juridisen koulutuksen, joka ei juuri tue monitieteellisyyttä. Rantasen mukaan juristit elävätkin pitkälti omassa kuplassaan.

Rantasen totesi olevan hassua ajatella, että maailman digitalisoituessa yhä enem-

LexPress

59

män juridiikka pysyisi automatisaatiosta ja digitalisaatiosta koskemattomana.

Hänen mukaansa juridistenkin prosessien on pakko muuttua kätevimmiksi, muu olisi epätarkoituksenmukaista moneltakin kantilta katsottuna. Tulevaisuuden juristin Rantanen katsookin olevan enemmänkin tuotekehittelijä, joka kehittelee palveluita ja ohjelmistoja.

Rantanen totesi, että nykyteknologiallakin voisi automatisoida jo paljon, mutta erityisesti kuluttajapuolella digitaalisessakin muodossa olevat sopimukset näyttävät yhä samalta kuin paperilla: paperikasa on vain siirretty nettiin ja pitkät tekstipötköt ovat säilyneet. Rantasen mukaan sopimukset voisivatkin olla ymmärrettävämpiä ja käytettävämpiä esimerkiksi interaktiivisina. Tarvittaisiinkin asennemuutos. Käyttäjä tulisi asettaa keskiöön.

Identiteettivarkaudet Toinen seminaarin puhujista oli Mikko Jalkanen Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO:sta, ja hänen esityksenä käsitteli identiteettivarkauksia.

Jalkanen aloitti aiheensa käsittelyn esittelemällä hieman identiteettivarkauspykälää. Hän ei kuitenkaan jäänyt perehdyttämään kuulijoita pykälän sisältöön, vaan otti aiheeseen hieman toisenlaisen lähestymistavan.

Jalkasen selitti, että monia sinänsä identiteettivarkauspykälän alaan kuuluvia rikoksia käsitellään yhä petoksina, ja hänen näkemyksenä mukaan pykälä kuvastaakin yhteiskunnan murrosta ja sitä, että jotain haluttiin tehdä. Sen

60

yhteiskunnallinen merkitys sen sijaan tuskin nousee kovinkaan suureksi.

Jalkanen nosti alussa esiin myös ”tilaisuus tekee varkaan” -ajattelun ja totesi, että nykyinen infrastruktuuri antaa enemmän tilaisuuksia identiteettivarkauksille, sillä valtaosa niistä tehdään mobiilipalveluja hyväksikäyttäen. Lisäksi erittäin harva jää kiinni kyseisistä rikoksista ja rajat ylittävä tutkinta on lähes mahdotonta ja tuloksetonta. Lisäksi Jalkanen totesi, että asian ilmetessä vahinko on jo ehtinyt tapahtua.

Jalkasen mukaan nuorison motiivina identiteettirikoksien tekemiseen on usein kiusa, ja toisaalta niitä tehdään ajattelemattomuudesta, ilman että edes ymmärrettäisiin tekojen mahdollisia seurauksia. Teon taustalla on Jalkasen mukaan usein pätemisen halu ja halu hyötyä muiden asemasta omien mielipiteiden esiintyöntämisessä, kun oma osaaminen ja tunnettavuus eivät riitä. Anonyyminahan on tunnetusti hyvä huudella.

Seuraavaksi Jalkanen haastoi kuulijat miettimään, mihin identiteettejä sitten voi käyttää. Ensimmäisenä hän nosti esiin trollauksen pienessä tai suuressa mittakaavassa. Esimerkkinä hän käytti Yhdysvaltojen presidentinvaalien lokakamppanjoita ja totesi maailman valitettavasti toimivan niin, että kun ”kuraa ilman totuuspohjaa” syötetään tarpeeksi, menee siitä joku lopulta perille, koska kaikkea on mahdotonta miettiä rationaalisesti. Identiteettivarkautta voikin hänen mukaansa käyttää esimerkiksi siihen, että viesti saadaan tulemaan sellaiselta taholta, jonka kanssa kohteella on vaikkapa paljon yhteisiä tuttuja tai mielenkiinnonkohteita. Tällöin viesti menee todennäköisemmin perille. Kun kohteen mielenkiinnonkohteet tunnistetaan,

LexPress

voidaan viesti vielä pukea sellaiseen muotoon, jossa se todennäköisesti tuottaa paremmin tulosta. Identiteettien hyväksikäyttö voikin Jalkasen mukaan olla niin laimeaa, ettei sitä edes huomaa, eikä sille voi oikein mitään tehdäkään.

Jalkanen vertasikin tilannetta esineiden internetin verkkohyökkäyksiin toteamalla, että kun ihminen valjastetaan viemään eteenpäin viestiä, joka ei vastaa hänen omaa identiteettiään tulee ihmisestä niin sanotusti kaapattu laite.

Identiteettivarkauden rikostunnusmerkistöön Jalkanen viittasi vielä todetakseen, että sen mukaan tapahtuneesta tulisi aiheutua rikoksen kohteelle vähäistä suurempaa vaivaa. Tällaisena voidaan hänen mukaansa hyvin pitää jo uuden henkilöllisyystodistuksen hankkimista tai facebook-profiilin poistamista.

Pohdiskelleessaan sitä, mitä asialle sitten voisi tehdä, Jalkanen nosti esiin oleellisimpina asioina medianlukutaidon ja varovaisuuden: kaikki mitä netissä on ei ole totta, eikä omaa passikopiotaan kannata lähettää sähköpostilla kaikille sitä pyytäville. Lisäksi huomio tulisi hänen mukaansa kiinnittää siihen, että kun luemme tekstejä, voimme nähdä niissä oikeastaan sen mitä haluamme.

Siihen vaikuttavat tähän mennessä opitut ajattelutavat ja viiteryhmä jossa elämme. Jalkanen esitti esimerkin, että jos elämme vain lääkäreiden ja juristien ympäröimänä, saatamme pian huomata, kuinka plakkiintunut ajattelutapamme onkaan.

Seuraavaksi Jalkanen pisti meidän pohtimaan tarkemmin identiteettiä: mikä se on? Kenellä se voi olla? Hän totesi identiteetin olevan määritelmällisesti vaikea asia, sillä jokainen kokee sen kuten kokee.

Identiteetin olemukseen liittyen näkökul-

ma kääntyikin esineiden internetiin. Jalkanen katsoi, ettei mene aikaakaan, kun internet tulee kodinkoneisiin. Hän selitti, että kun yritys suunnittelee mikron internetyhteydellä ovat ensisijaisia design ja toimivuus. Laitteen nettiliittymän tietoturva, palomuuri tai edes salasananvaihtomahdollisuus eivät ole suunnittelijalla ensimmäisinä mielessä, sillä ne vaikuttavat esimerkiksi tuotteen hintaan.

Näin ollen tällaiset laitteet voidaankin kaapata varsin helposti. Jalkanen sanoi ainakin itse kokevansa, että jos kotona kotirauhan piirissä joku alkaakin käyttää hänen kahvinkeittimensä reititintehoa tai hakkeroi hänen älyjääkaappinsa, ollaan tällöin tunkeuduttu ”omalle tontille”, oman identiteetin alueelle.

Esimerkkinä ongelmista Jalkanen nosti esiin myös tilanteen, johon voidaan helposti päätyä, kun pian kaikissa autoissa on paikkatiedot: tietosuojamenettely (privacy policy) hyväksytään ja yhtiö saa käyttää auton sijaintitietoja. Mitä sitten, kun auton omistajan kaveri ottaa auton ja lähtee sillä Lappiin. Siellä hän toteaa, että yhtiöhän tietää hänen olinpaikkansa ja loukkaa tiedolla hänen yksityisyyttään.

Esineiden internet on kuitenkin Jalkasen mukaan tulevaisuutta. Ongelmista huolimatta hän näkeekin kehityksen mahdollisuutena ja uskoo teknologian kehitykseen. Jalkanen kuitenkin pelkää pahoin, että yksityinen ihminen joutuu joustamaan privacy policyistaan, tai kehitys ei vain toimi. Identiteettivarkaudet ovatkin Jalkasen mukaan todella ikäviä ja aiheuttavat suurta mielipahaa, mutta niille ei yksinkertaisesti mahda mitään. Nykyteknologia mahdollistaa ne.

LexPress

61