lobbaus
– käytäväpolitiikan perusteet
Sana lobbaus tuo monen mieleen television poliittisista draamoista tutut hämärät kulissientakaiset suhmuroinnit ja kädestä toiseen kulkevat rahasalkut. Hollywood-viihteen ulkopuolella lobbaus on kuitenkin vaikuttamispolitiikkaa parhaimmillaan, eikä rehellisellä lobbauksella ole mitään tekemistä korruption kanssa. Teksti: Juulianna Huusko Kuva: Lakimiesliitto Arkipäivän politiikkaa
Ilmiönä lobbauksessa on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta: lobbaaja pyrkii vakuuttamaan päättäjän asiansa tärkeydestä. Lobbausta esiintyy niin yritysten, kansalaisryhmien kuin etujärjestöjenkin taholta. Etenkin Bryssel on usein nähty lobbarien paratiisina, jossa lähes kaikki unionin toimielimet harjoittavat lobbausta. Euroopan unionin toimielimillä oli tilastojen mukaan vuonna 2008 yli 15 000 lobbaria – lobbauksesta on siis tullut osa arkipäiväistä politiikkaamme. Myös eduskunnassa toimii jatkuvasti lobbareita, jotka pyrkivät keskustelun, asiantuntemuksen ja argumentoinnin keinoin vaikuttamaan päätöksiin. Lobbaus herättää usein voimakkaitakin tunteita, ja argumentteja on heitelty niin puolesta kuin vastaankin – osan mielestä päättäjät eivät ilman lobbareita saisi harkittuihin päätöksiin tarpeellista tietomäärää, osan
28
mielestä lobbaus siirtää politiikkaa liiaksi suljettujen ovien taakse. Ajoissa liikkeellä
Ajoitus on tärkeintä myös lobbauksessa. Lobbarien on parasta olla liikkeellä jo ennen kuin mitään päätöksiä on tehty, sillä valmiisiin päätöksiin on huomattavasti vaikeampi vaikuttaa. Verkostoituminen, oikeiden henkilöiden tunteminen ja erinomainen ihmistuntemus ovat kenelle tahansa vaikuttajalle tärkeitä ominaisuuksia. Ainakin toistaiseksi lobbaus on melko vähän säännelty vaikuttamisen alue, mutta Euroopan unionissa alalla kaavaillaan rekisteröitymispakkoa ja alan eettisten sääntöjen noudattamisvelvollisuutta politiikan läpinäkyvyyden parantamiseksi. Vertailun vuoksi, esimerkiksi Yhdysvalloissa lobbareilla on ollut re-
LexPress