Page 1


CALONIA g a l l u p Vuoden toisessa numerossa opiskelijat vastaavat kansalaisvaikuttamiseen liittyviin kysymyksiin: 1. Koska olet viimeksi vaikuttanut, johonkin asiaan? Koska olet viimeksi kokenut vaikuttaneesi? 2. Oletko allekirjoittanut kansalaisaloitetta tai adressia? 3. Jos olisit päivän diktaattori ja saisit muuttaa yhden yhteiskunnallisen epäkohdan, minkä muuttaisit? Mona Flink, 2. vuosikurssi

1. Olen viimeksi vaikuttanut varmaan äänestämällä edustajistovaaleissa viime syksynä. 2. Allekirjoitin adressin, jolla vastustettiin Lahden jäähallin purkamista. Tosin halli purettiin silti… 3. Tasoittaisin naisten ja miesten välisen palkkaeron. Mielenkiintoista, että vielä nykyäänkin työntekijän sukupuoli vaikuttaa tilille tipahtavan rahamäärän suuruuteen.

Aapo Pessi, 1.vuosikurssi

1. Osallistuin Lihattomaan lokakuuhun, koska István Rytkönen pakotti. 2. Allekirjoitin kansalaisaloitteen asevelvollisuuden lakkauttamiseksi (Ohi on -aloite), koska Suomen asevelvollisuusjärjestelmä on tällä hetkellä täysin epätasaarvoinen. 3. Estäisin korkeakoulujen sisäänottomäärien nostosuunnitelmat, erityisesti oikeustiedettä koskien, sillä haluan työllistyä myös tulevaisuudessa. Essi Niitynpää, pääsykoelukija

1. Hmm… Olen viimeksi varmaan vaikuttanut äänestämällä kunnallisvaaleissa 2012. 2. En ole allekirjoittanut… Nolottaa vähän sanoa tämä, mutta en ole saanut aikaiseksi, vaikka tärkeitä aiheita on ollut esillä. 3. Tekisin kokonaisuudistuksen Suomen verojärjestelmään. Teksti ja kuvat: Sami-Petteri Seppä


TOIM. huom. KANSALAISVAIKUTTAMISELLA KESÄÄN Keväisen LexPressin teemana on tällä kertaa kansalaisvaikuttaminen. Juridisesti mielenkiintoisten vaikuttamisen kysymysten ohella saamme lukea, millaista on järjestöjuristin arki. Haastateltavanamme on Amnesty Internationalin oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen. Tahdon 2013 -kansalaisaloitteen saaman mediahuomion myötä on noussut keskustelua niin mediassa kuin kahvipöydissäkin koko kansalaisaloiteinstituutiosta. Onko järjestelmä onnistunut siinä, mitä varten se kehitettiin? Muun muassa tähän kysymykseen vastaa Ajankohtaista-palstallamme oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikön johtaja Kirsi Pimiä. Kansalaisvaikuttamiseen liittyy väistämättä mielipiteiden vaihtaminen, argumentointi ja jopa väittely. Saamme lukea argumentteja niin sukupuolineutraalin avioliiton puolesta kuin sitä vastaa pitkänlinjan kansanedustajien Tuija Braxin ja Kimmo Sasin debatoidessa aiheesta. Erityisen mielenkiintoisen haastattelusta tekee se, että molemmat haastateltavistamme ovat juristeja. Viime aikoina myös lobbaus on saanut paljon julkisuutta. Lehdestämme selviää lobbauksen perusteet, ja aihetta kommentoi Lakimiesliiton oikeuspoliittinen asiamies Eero Blåfield liiton harjoittaman vaikuttamisen näkökulmasta. Lisäksi Oikeustaju-palstalla rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen kommentoi aihetta rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Aiheuttaako pukeutuminen tuskastumisten tunteita? Kohti menestystä -palstalla alan asiantuntijat antavat vinkkejä sekä naisten että miesten bisnespukeutumiseen. Oikkarina maailmalla -palsta palaa LexPressin sivuille jälleen syksyllä. Lehti sisältää myös perinteisesti jutun vuosijuhlista sekä vuosijuhlapuheet. Lukijat pääsevät kurkistamaan lisäksi muun muassa sillikselle, klubi-iltaan ja Akateemisen Mölkyn Maailmanmestaruuskilpailuihin. Vaikuttavia lukuhetkiä! Kirsi Anna palautetta: lexpress@lex.fi

LexPress 02/14

Päätoimittaja:

Kirsi Kemppi lexpress@lex.fi

Taitto:

Kirsi Kemppi

s. 19...

Toimituskunta: Sofia Ampuja Tuomas Dahlström Paul Durac Mona Flink Juulianna Huusko Anton Johans Anni Juvonen Päivi Kyllönen Iiris Laitinen Leevi Mehtäjärvi Sanna Mäkilä Petra Nieminen Niko Nynäs Tuomas Ruuhijärvi Sami-Petteri Seppä Elisa Seppälä Jussi Sjöblom Pekka Viljanen

Etukansi:

Kirsi Kemppi

Kansikuva:

s. 38...

Samuel Brusila Sami-Petteri Seppä Kuvassa: Sanna Mäkilä Joose Nurminen

Ilmoitusmyynti: Leevi Mehtäjärvi talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Painos: 550 kpl

s. 55... ISSN 1235-371X

Copyright © 2014 Lex ry Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.


sisällys KANSALAISVAIKUTTAMINEN

... s. 24

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom.: Kansalaisvaikuttamisella kesään . . . . . . . . 4 Pääkirjoitus: Kansalaisvaikuttaminen - lähempänä . . . . . . . . 6 Puheenjohtajalta: Päätöksenteko Lexissä . . . . . . . . . . . . . . 8 Edarissa tapahtuu: Kevätkuulumisia ja kirjastokeskustelua . . . 11 Senilexin kuulumisia: XIII Tiedekunnan päivä . . . . . . . . . . . . 12

Ajankohtaista: Kansalaisaloitteita ja demokratiaa . . . . . 16 Debatissa: Tasa-arvoinen avioliittolaki . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Kehitysyhteistyö TYYssä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Lobbaus - käytäväpolitiikan perusteet . . . . . . . . . . . . . . 28 Oikeustaju . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 Oikeudellisena asiantuntijana Amnesty Internationalissa . . . . 35

... s. 41

Mielipidekirjoitukset ja sananvapaus . . . . . . . . . . . . . . . 38 Vuosijuhlat 2014 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 Vuosijuhlapuheet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 Sillis 2014 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50 Opintopalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 Kohti menestystä: Pukeutuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 Klubi-ilta identiteettivarkaudesta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Suklaa-viini-JuviS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 Akateemisen Mölkyn Maailmanmestaruuskilpailut . . . . 62 Pressword . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

... s. 62


PÄÄ kirjoitus

kansalaisvaikuttaminen – lähempänä kuin ehkä ajattelemmekaan Valittuani vuoden toisen LexPressin teemaksi kansalaisvaikuttamisen, mieleeni hiipi epäilys: ”Onko teema sittenkin liian erilainen?” Onnekseni voitin epäilykseni ja päätin toteuttaa vaikuttamisteemaisen numeron. Vaikuttaminen on ollut viime aikoina pinnalla sekä valtamedioissa että kahvipöytäkeskusteluissa, ja uskon harvan välttyneen ainakaan kuulemasta spekulaatiota esimerkiksi kansalaisaloitteiden todellisesta vaikutustehosta tai lobbauksen hyvätapaisuudesta. Perustuslain mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Kansalaisen oikeus vaikuttaa on näin johdettavissa suoraan perustuslaista, mutta aivan niin yksinkertainen asia ei ole. Minkälainen vaikuttaminen on laitonta, minkälainen laillista, ja minkälaisia ongelmia rajanvetoihin liittyy? Internetin hakukoneita käyttämällä selviää, että kansalaisvaikuttaminen käsittää jo mainituiden kansalaisaloitteiden ja lobbauksen lisäksi muun muassa äänestämisen, lakot, mielenosoitukset, kansalaistottelemattomuuden, boikotit, adressit, facebook-ryhmät ja mielipidekirjoitukset. Tämäkään lista ei ole tyhjentävä. Kaikenlaisen kansalaisvaikuttamisen sisällyttäminen yhden lehden kansien väliin

6

olisi ollut mahdoton tehtävä juurikin siksi, vaikuttamisella on niin monet kasvot. Toiset niistä näyttäytyvät avoimesti, toiset verhoutuvat mielipidepalstoilla nimimerkkien taakse tai suorastaan piiloutuvat lobbareiden puhelinsoittoihin. Kansalaisvaikuttaminen liittyy myös arvaamattoman läheisesti juristien työhön. Vaikuttaminen tulee vastaan eri muodoissaan monelta suunnalta; lainsäädäntö muuttuu välillisesti – joskin pitkän prosessin läpikäyneenä – vaikuttamisen kautta, joitakin ylilyöntejä saatetaan käsitellä rikosoikeudenkäynneissä ja esimerkiksi yritykset voivat osallistua ”yhteiskuntaviestintään” eli lobbaukseen. Myös juristi tai oikeustieteen opiskelija voi toimia lobbarina tai olla lobbauksen kohteena. Lakimiesliitto ja Lex sekä muut oikeustieteen opiskelijajärjestöt vastustavat oikeustieteellisten sisäänottomäärien nostamista, ja ovat tässä vaikutustyössään tärkeällä asialla. Sosiaalinen media on luonut aivan uuden, parhaimmillaan voimallisenkin alustan vaikuttamiselle. Se alentaa joissakin tapauksissa myös osallistumisen kynnystä. Jos sana ei ole itsellä hallussa, on omasta mielestään tärkeä asia yksin-

LexPress


kertaista jakaa yhdellä klikkauksella facebookissa tai twiitata siitä. Samalla saattaa kuitenkin laskea kynnys yksityisyydensuojaa loukkaavien tai herjaavien kirjoitusten julkaisemiselle. Mitä omalla nimellä tai nimimerkillä sitten saa kirjoittaa? Kysymyksiin mielipidekirjoituksista ja sananvapaudesta vastaavat viestintäoikeuden ma. professori Päivi Tiilikka ja toimittaja ja yrittäjä Mikael Pentikäinen. Vaikuttaa voi monissa osissa yhteiskuntaa. Yksi potentiaalinen ympäristö vaikuttamiseen osallistumiselle, omien argumentaatiotaitojen kehittämiselle ja omaa elämää koskettavien asioiden muuttamiselle on opiskelijayhteisö ja sen eri toimielimet. Vaikuttamisen ei tarvitse olla suurta ja mullistavaa tai vuoden mittaisia pestejä – esimerkiksi osallistuminen Lexin koulutuspoliittisen facebookyhteisön Calsun hengen keskusteluihin on jo vaikuttamista. ”Ei minun yhdellä vähäpätöisellä kommentilla mihinkään vaikuteta”, voit ajatella. Ehkä asiat eivät muutu yhdellä kommentilla, mutta mitäpä jos sinun kommenttisi rohkaisee montaa muuta kommentoimaan ja tapahtuu niin sanottu dominoefekti? Lexillä on tuttuun tapaan ollut tapahtumarikas kevät. Vuosijuhlat juhlittiin jälleen VPK-talon näyttävissä puitteissa, Lexin kolmas Spex Lex-Men viihdytti näytöksineen Turussa ja Helsingissä ja pari viikkoa sitten ”vappujee”-huudot raikuivat ympäri Turkua, kun saimme nauttia vuoden odotetuimmasta opiskelijatapahtumasta vapusta. Lex järjestää joka vappu Akateemisen Mölkyn Maailmanmestaruuskilpailut, jotka löytyvät tekstinä ja kuvina myös tästä lehdestä. Näin vapun jälkeen lexiläiset alkavat suunnata kohti kesälaitumia. Joidenkin kesä täyttyy töistä, joidenkin opiskelusta, jotkut lomailevat tai matkustavat. Tapoja viettää kesää on varmasti yhtä monta kuin on ihmisiäkin, mutta olen varma siitä, että myös lexiläiset ottavat kesän tarjoaman auringon ja lämmön avosylin vastaan. Kaikille aivan tasapuolisesti: Mielenkiintoisia lukukokemuksia ja aivan mahtavaa kesää!

Kirsi Kemppi Päätoimittaja lexpress@lex.fi

LexPress

7


PUHEEN johtajalta

PÄÄTÖKSENTEKO LEXISSÄ – JÄSENDEMOKRATIAA VAI PUHEENJOHTAJAN DIKTATUURI? LexPressin vuoden toisen numeron teemaa mukaillen kirjoituksen oli aiheeksi suorastaan pakko valita jälleen vaikuttaminen. Sana edunvalvonta loistaa kuitenkin yllättäen poissaolollaan, ja pyörimme vaihteeksi Lexin seinien sisäpuolella. Tämän vuoden ensimmäinen yhdistyksen sääntömääräinen kokous järjestettiin kauniin keväisenä maaliskuun maanantaina. Paikalla oli kunniapuheenjohtajan lisäksi lähinnä vastuuvapautta odotteleva vanha hallitus sekä sen myöntämistä esittävä nykyinen hallitus. Tässä ei ole mitään uutta auringon alla: henkilövalinnattomat yhdistyksen kokoukset eivät ihan ymmärrettävästi yleensä kauheasti kiinnosta. Asiassa ei sinällään ole myöskään mitään kauhean ongelmallista. Tilinpäätökset saatiin kyllä hyväksyttyä ja vastuuvapaudet myönnettyä ilman jäsenistön laajaa osallistumistakin. Tehdään tästä nyt kuitenkin väkisin ongelma luodaksemme kytkennän kansalaisvaikuttamiseen. Kokouksessa hyväksyttiin esimerkiksi Kirkkotien lisäbudjetti vailla sen kummempaa keskustelua, vaikka puheita Kirkkotien toimivuudesta kuulee aika ajoin puhuttavan useammankin jäsenen suusta. Kirkkotiekriittisen jäsenemme olisi mielestäni ollut hyödyllistä olla paikalla vähintään tuomassa mielipiteensä julki tai peräti vastustamassa lisärahan pumppaamista kyseiseen tilaan.

8

Yleisimmät syyt yksittäisen kokouksen yksittäiseen osallistumattomuuteen varmastikin ovat ihan arkiset opiskelu-

kiireet ja yleinen ja täysin ymmärrettävä kiinnostuksen puute vaikkapa budjettiasioita kohtaan. Ylipäätään tarkoituksena ei olekaan tässä ylikorostaa kyseiseen kokoukseen osallistuneiden määrää. Väkisin sitä tulee tämän johdosta kuitenkin miettineeksi myös sitä, millaiset todelliset mahdollisuudet jäsenvaikuttamiseen Lexissä ylipäätään on tarjottu? Koetaanko ilmapiiri kaikkea valtavirrasta poikkeavaa ja uutta tai radikaalia ajattelua kohtaan aidon vastaanottavaksi vai peräti vähättelevän nuivaksi? Jos kuka tahansa kokee jälkimmäistä tunnetta, ei kokoukseen osallistuminen, hallituspalautteen lähettäminen saati kyselytunnille saapuminen ymmärrettävästi ihan hirvittävästi kiinnosta: miten voisikaan kiinnostaa, mikäli hallitus kuitenkin junttaa kaiken haluamansa läpi ottamatta huomioon jäsenten mielipiteitä? Voin kuitenkin luvata, että totuus on juuri päinvastainen: jokainen eri mieltä oleva kommentti saa aina piristävällä tavalla miettimään uudelleen omaa näkökantaansa ja sen jälkeen joko sitä muuttamaan taikka taistelemaan entistä kovemmin vanhan toimintatavan puolesta. Jokainen mailiin paukkuva hallituspalaute saa aina pienen jännityksen päälle: mitäpäs tällä kertaa olemme hoitaneet huonosti, tai mitä on toistaiseksi jäänyt peräti kokonaan hoitamatta? Hallitus kun loppujen lopuksi elää tiedosta: tiedosta siitä, mikä on hyvin ja toisaalta mitkä asiat vaatisivat muutosta. Herätessä kuitenkin joka tapauksessa päivittäin palkattomaan ”kokopäivätyöhön” lexiläisten hyvinvoinnin eteen, kovin mielellään sitä saman tien tekisi asioita oikein.

LexPress


Mikä koko kuviossa lopulta sitten edes on niin vaikeaa? Eikö hallitus voisi vain yksinkertaisesti toteuttaa jokaista jäsenistön pyyntöä? Tämä on tietenkin mahdotonta silloin, kun kaksi pyyntöä samasta aiheesta ovat eri linjoilla tai kun asialle on jonkinlainen ulkoinen rajoite. Valitettavan usein käykin juuri niin. Mutta miksei sitten esimerkiksi suoria jäsenäänestyksiä erinäisistä asioista voitaisi käyttää sen sijaan, että toimijat käyttävät paljon aikaa jäsenistön parhaan arvailemiseen? Vuorovuosin toteutettavat jäsenkysely ja opintokysely ovat yksi tapa tämänkin tarpeen paikkaamiseen huolimatta roolistaan ensisijaisesti vain informaatiolähteenä. Tiedot kun eivät kuitenkaan useinkaan ole riittävän kokonaisvaltaisia, jotta niiden avulla voisi suoraan löytää aidosti parasta ratkaisua yksittäiseen käsillä olevaan päätökseen. Lisäksi kukaan tuskin hirvittävästi edes kaipaa Lexiin esimerkiksi ylioppilaskuntamaista politikointia ja yhtenäisyyttä valitettavan paljon repiviä rintamalinjoja. Demlex ja Porvarilex saavat omasta puolestani pysyä muistoissamme osana 1900-luvun historiaamme. Silti tarvitaan jokin taho, jolla on riittävästi tietoa, halua ja aikaa pureksia kokonaisuutena toimivampia lopputuloksia ja tarvittaessa tehdä myös oikeanlaisia kompromisseja. Tämä taho on useimmiten juuri hallitus. Ja vaikka hallitus kuinka haluaakin tehdä aidosti parastaan jäsenistön hyväksi, on ihan inhimillisistä syistä asioilla ajoittain tapana henkilöityä ja jopa mennä kulloinkin tehtävissä toimivien henkilökohtaisten kiinnostusten ja intohimojen perusteella. Mielestäni se kuitenkin vain vahvistaa myös yksittäisen jäsenen vaikutusmahdollisuuksia ja mahdollistaa sen, että yksittäiselläkin mielipiteellä tai idealla voi olla iso painoarvo tulevaisuuden yhdistyksen rakentumisessa. Mielipiteet on vain tavalla tai toisella saatava tietoomme. Onko Lex sitten aidon demokraattinen yhdistys vai diktaattorimaisen hallituksen itsevaltaisesti johtama laitos? Ensinnäkin itse olen siihen toki jäävi vastaamaan, mutta toivon silti kovasti, ettei kukaan jäsenistämme tunne ainakaan ihan puhtaasti olevansa diktatuurin uhri. Demokratian muotomme on kuitenkin monien asioiden hoitamisessa edustuksellinen, ja asiat tulevat henkilöitymään jatkossakin. Näin ollen valitsitte aivan oikein: kaikkein tärkeintä onkin saapua toiseen ja kolmanteen sääntömääräiseen kokoukseen, joissa tulevaisuuden toimijat valitaan. Haastakaa kähminnöissä toivottavasti runsaslukuinen joukko innokkaita ehdokkaita ja valitkaa parhaiten mielipiteitänne heijastelevat ehdokkaat. Valitsemalla syksyisin oikein voitte varsin pitkälti luottaa siihen, ettei ensimmäisiin sääntömääräisiin kokouksiin tarvitse ihan välttämättä tulevaisuudessakaan vaivautua paikalle. Huikeaa kesää kaikille!

Jussi Sjöblom Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

LexPress

9


EDARISSA tapahtuu

Kevätkuulumisia ja kirjastokeskustelua Kevään edustajistotyöskentelyssä edaattorit ovat päässeet vauhdilla mukaan edariarkeen, jota ovat värittäneet tulkkauskustannukset, sääntömuutokset ja Opiskelijoiden Liikuntaliitto. Lisäksi täysin omaa lajiaan on ollut keskustelu TYYn kirjaston kohtalosta, kun Ryhmä Lex maaliskuussa esitti edustajistolle kirjastopalveluiden ja kirjastonhoitajan toimen lakkauttamista. Edustajisto päätti satsata lisää kustannuksia kääntämis- ja tulkkauspalveluihin, jotta kansainvälisten opiskelijoiden osallistuminen ylioppilaskunnan toimintaan helpottuisi. Maaliskuun kokouksessa edustajisto pääsikin ensimmäistä kertaa testaamaan simultaanitulkkauksen toimivuutta kauppakorkeakoulun tiloissa. Sanavalmiit ja puheliaat edaattorit olivat uuden haasteen edessä, sillä tulkkauksen onnistuminen edellytti puhenopeuden hidastamista. TYYn runsasta sääntökokoelmaa päivitetään tämän kevään aikana, ja Ryhmä Lex toivoikin selkeitä ja mahdollisimman yksitulkintaisia sääntöjä, jotka tarjoavat päätöksenteolle raamit, mutta eivät liiallisesti rajoita päätöksentekoa. Sääntöuudistuksen lisäksi yksi kevään ajankohtainen asia on ollut Opiskelijoiden Liikuntaliitto (OLL), joka on kaikkien korkeakouluopiskelijoiden liikunnallinen edunvalvonta- ja kattojärjestö. Edustajisto on saanut kattavan perehdytyksen korkeakoululiikuntaa tukevan ja opiskelijoiden SM-kisoja koordinoivan Opiskelijoiden Liikuntaliiton toimintaan, sillä edustajisto päättää huhtikuussa, liittyykö ylioppilaskuntamme OLL:n jäseneksi. Keskustelua TYYn kirjastopalveluiden kohtalosta ei varmasti ole voinut olla huomaamatta, kun Ryhmä Lex esitti yliopiston kirjastojen kanssa päällekkäisen, käyttöasteeltaan verrattain vähäisen ja kustannustehottoman kirjaston lakkauttamista lokakuun loppuun mennessä. Esitystämme kannattavat edustajistoryhmistä TuKY-lista ja TYY Terveeksi. Kirjastoesitys on aktivoinut keskusteluun sosiaalisessa mediassa niin nykyiset kuin jo valmistuneet kuntalaiset. Lisäksi Ryhmä Lex julkaisi Tylkkärin nettisivuilla vastineen, jossa ryhmämme toi esille lakkauttamista tukevia näkökohtia. Esimerkiksi TYYn kirjastosta tehdylle lainalle kertyy hintaa yli 18 euroa – vertailun vuoksi kurssikirjastosta tehdyn lainan kappalehinta on alle 5 euroa. Tämän numeron ilmestyessä kirjastoasia on jo huhtikuun kokouksessa saatu päätökseen. Ajankohtaiset edaritapahtumat ja ryhmän Kuva: Samuel Brusila kuulumiset löytyvät Ryhmä Lexin blogista, www. Sanna Mäkilä ryhmalex.fi! KuRyhmäpuheenjohtaja

LexPress

11


SENILEXIN kuulumisia

Asiantuntijuuden ongelmia ja mutkatonta yhdessäoloa – XIII Tiedekunnan päivä Aurinkoinen Turku näytti taas parhaat puolensa, kun 134 alumnia kokoontui Senilexin vuoden päätapahtumaan, jo kolmanteentoista Tiedekunnan päivään perjantaina 28.3.2014. Tiedekunnan päivä kuvastaa onnistunutta yhteistyötä parhaimmillaan: oikeustieteellinen tiedekunta, Senilex ry, kurssitapaamisten organisoijat sekä Lex ry järjestävät joka vuosi tapahtuman, joka kokoaa eri-ikäiset alumnit nauttimaan niin toistensa seurasta kuin asiaohjelmastakin. Teksti ja kuvat: Inari Kinnunen (1997) Asianajaja, Senilexin tiedotusvastaava

Vuosittain järjestettävä Tiedekunnan päivä on erinomainen alumnitapahtuma: kiinnostavien seminaarien lisäksi entiset lexiläiset pääsevät säännöllisesti tapaamaan toisiaan sekä viettämään viihdyttävää iltaa yhdessä. Tiedekunnan päivän seminaariosuuden jälkeen kyseisenä vuonna kurssitapaamisvuorossa olevat (nyt vuosina 1964, 1974, 1984, 1994 ja 2004 opintonsa aloittaneet) kokoontuvat iltapäiväksi omiin vuosikurssitapaamisiinsa. Nämä vapaamuotoiset tapaamiset ovat osoittautuneet oivaksi keinoksi koota yhteen samanaikaisesti opiskelleita juristeja vaihtamaan kuulumisia sekä opiskeluaikojen muistoja. Suurin osa Tiedekunnan päivän osallistujista onkin tyypillisesti kurssitapaamisvuosikursseilta, mutta onneksi kiinnostavaa ohjelmaa sekä hauskoja kohtaamisia riittää myös muiden kurssien alumneille. Asiantuntijuuden ongelmia -seminaari

Puoliltapäivin Calonialla alkaneen yhteisen seminaariosuuden avasi vuonna 1967 opintonsa aloittanut Ari Saarnilehto, jonka panos Tiedekunnan päivän järjestelyissä on keskeinen. Ari kiitti alkusanoissaan vuosikurssitapaamisten järjestäjiä; heidän aktiivisuutensa on keskeistä sille, että osanottajamäärä saadaan vuodesta toiseen pysymään reilusti yli sadassa. Dekaani Jukka Mähönen vuosikurssilta 1984 kertoi kuulumisia tiedekunnasta, ja tiedekunnan talouden tasapainottamiskuulumisten lisäksi kävi hyvin selväksi, että myös dekaanilla sattui tällä kertaa olemaan kurssitapaaminen. Oman mainintansa sai myös tiedekunnassa nykyään harjoitettava muurahaisoikeus, kottaraisia ja kalaparvia unohtamatta. Professori Jaakko Ossa edusti samaista vuoden 1984 vuosikurssia ja piti oman puheenvuoronsa teemasta Isot palkat, pienet verot. Kansantaloudellisen näkökulman ja niin sanotusta solidaarisuusverosta keskustelun lisäksi Ossa esitti progressiiviseen verotukseen liittyviä laskelmia sekä herätti ajatuksia työn verotuksen oikeudenmukaisuudesta. Ari Saarnilehto kertoi omassa osuudessaan asiantuntijan korvausvastuun erityisongelmista todeten, ettei perinteinen bonus pater familias -oppi sovellu asiantuntijan sopimusvastuuseen, vaan sopimusrikkomuksen arvioinnissa

12

LexPress


otetaan huomioon asiantuntijuuden aste. Ongelmia aiheutuu usein sopimusketjuissa, jolloin asiantuntijan vastuuta ei peilatakaan suhteessa tämän sopimuskumppaniin vaan kolmanteen osapuoleen. Lakimies eri alojen asiantuntijana

Kahvitauon jälkeen kuulimme neljän alumnin esitykset asiantuntijuudesta ja lakimieskoulutuksesta omista näkökulmistaan. Transocean Ltd:n Executive Vice President and Chief Financial Officer Esa Ikäheimonen (vuosikurssilta 1984) kertoi kuulijoille omasta urapolustaan alaotsikolla Lakimiehestä ei-minkään-alan asiantuntijaksi. Ikäheimonen oli laatinut tutkielmansa 1980-luvun lopulla yhtiöveron hyvityksestä, minkä jälkeen hänet palkattiin Oy Shell Ab:n veroasiantuntijaksi. Ikäheimonen totesi etääntyneensä asiantuntijuudesta jo 1990-luvun loppupuolella, kun hän pääsi kansainvälisiin johtotehtäviin. Vuosituhannen alkupuolella oikeustieteestä olikin enää muistot jäljellä, ja Ikäheimonen työskenteli Shellin johtotehtävissä niin Isossa-Britanniassa, Qatarissa, Dubaissa kuin Lagosissakin. Koska Ikäheimonen on Kuvassa Teemu Auressalmi ollut kiinnostunut nimenomaan strategioista, johtamisesta ja päätöksenteosta, hän ei pidä itseään enää asiantuntijatehtävissä työskentelevänä. Keskeistä hyvässä johtamisessa on puhujan mukaan kuitenkin kyky kerätä ympärilleen kaikkein parhaat asiantuntijat. Esa Ikäheimonen totesi myös, ettei mikään muu tutkinto kuin lakimiestutkinto soveltuisi yhtä hyvin pohjakoulutukseksi niihin tehtäviin, joissa hän nykyään toimii. Asianajaja Jarkko Ruohola (1983) kertoi asianajajan tehtävistä kaikkien alojen asiantuntijana avaten kalenterinsa eräältä maaliskuiselta tiistaipäivältä. Asianajotoimisto Lukander & Ruohola Oy:n osakkaan päivä oli ollut täynnä hyvin monipuolisia tehtäviä päästökauppalainsäädännöstä hallintovalitukseen ja yrityskaupan escrow-agenttina toimimisesta Tekes-rahoituksen kiemuroihin. Liikejuridiikka asianajotoiminnassa tosiaan kattaa lähes kaikki perinteiset oikeudenalat, vaikka päätyökseen Ruohola kertoikin keskittyvänsä yrityskauppoihin. Fortum Oyj:n Head of Taxin, Reijo Salon (1982) esityksen otsikko kysyi provosoivan kysymyksen: Vastaako juristi 25 ekonomistia talousasioissa? Salon kertoman perusteella lakimieskoulutus tuo laaja-alaista näkemystä yrityselämään: useimmiten juristien toiminnassa on mukana myös maalaisjärkeä sekä yrityksen arvojen kokonaisvaltaista huomioon ottamista verrattuna ekonomistien IFRS-keskeiseen ajattelutapaan. Juristit myös hahmottavat riskejä laajemmalla, niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin ulottuvalla aikajänteellä. Lopuksi Auratum Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen (1987) kertoi juristin työstä sijoitusalan ammattilaisena. Toimittuaan asianajajana parikymmentä vuotta Suominen oli siirtynyt Auratumille, jossa kolmenkymmenen henkilön konsernissa työskentelee kolme juristia. Sekä juridiikan kentällä että ulkojuridisessa osaamisessa sijoitusyhtiössä toimintakin edellyttää laajaa osaamista yli oikeudenalarajojen. Calonian luentosali 1 täyttyi alumneista

LexPress

13


Koulun kokouksen ja illallisen kautta Kirkkotielle

Machiavellissä nautitun lounaan jälkeen vuosikurssitapaamisiin osallistujat vetäytyivät omiin ryhmiinsä, kun taas muille oli tarjolla Ari Saarnilehdon ja Jaakko Salmisen (2006) johdolla Verkostossa toimimisen oikeudellisia kysymyksiä -seminaari. Osa vuosikurssin 1997 osallistujista (tämän jutun kirjoittaja mukaan lukien) kuitenkin päätti siirtyä Proffan kellariin epäviralliseen verkostoitumiskohtaamiseen. Senilexin vuosikokous pidettiin Panimoravintola Koulussa ennen illallisen alkua, ja kokoukseen osallistui parikymmentä yhdistyksen jäsentä. Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat. Yhdistyksen hallituksessa tapahtui yksi henkilövaihdos, sillä päiväseminaarissakin puhunut Jarkko Ruohola oli ilmoittanut halukkuudestaan lopettaa hallituksessa toimimisensa, ja hänen tilalleen Senilexin hallitukseen valittiin asianajaja, varatuomari Niina Palaja. Ravintola Koulun Bellman-salin täytti iloinen puheensorina, kun yli 130 alumnia kokoontui juhlaillalliselle. Senilexin puheenjohtaja Mikko Heinonen (1993) piti tervetuliaispuheen, ja kolmen ruokalajin illallinen asiaankuuluvine ruokajuomineen maittoi kaikille. Omissa pöytäkunnissaan istuneet vuosikurssit 1964, 1974, 1984, 1994 ja 2004 esittivät myös kukin vuorollaan lyhyet tervehdykset muulle juhlakansalle. Laulukin raikasi, ja jopa runonlausunnasta päästiin jälleen nauttimaan. Senilexin järjestämä bussikuljetus vei illallisen jälkeen kahdessa erässä satakunta pirteää ex-lexiläistä Kirkkotielle, jossa booliakin ystävällisesti tarjoiltiin. Biljardinpeluu, tanssahtelu ja kaljoittelu onnistuivat alumneilta vielä lähes vanhaan malliin, ja nostalgiset muistot omien opiskeluaikojen Kirkkotiestä palautuivat monien mieliin. Suuret kiitokset alumnien puolesta teille lexiläisille, joita ilman jatkot eivät olisi olleet yhtä mainiot. Nähdään taas ensi vuonna Tiedekunnan päivässä!

14

LexPress


Kuvassa Teemu Turunen


Ajan KOHTAISTA

KANSALAISALOITTEITA JA DEMOKRATIAA Perustuslain mukaisesti yksilöillä on oikeus osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Kansalaiset saivat yhden uuden keinon vaikuttaa, kun kansalaisaloitteet otettiin käyttöön kaksi vuotta sitten. Kirsi Pimiä oikeusministeriöstä kertoo seuraavaksi lexiläisille, millaisen vastaanoton kyseinen uutuus on saanut. Lisäksi perehdymme suomalaisen demokratian tilaa tarkastelevaan, äskettäin eduskunnalle annettuun demokratiapoliittiseen selontekoon. Teksti: Päivi Kyllönen Kuva: Kirsi Pimiä

PALJON TOIVOTTU JA PALJON KÄYTETTY

Kansalaisilla on vuoden 2012 maaliskuusta lähtien ollut perustuslakiin nojaava oikeus tehdä kansalaisaloitteita tärkeinä pitämistään asioista. Oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikköä johtavan Kirsi Pimiän mukaan kansalaisaloitteiden käyttöönotolla tavoiteltiin kansalaisten poliittisten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä vaalien välillä. Tarkoituksena oli, että kansalaiset voisivat vaikuttaa lainsäädäntöön. Ehkä jopa enemmän tavoiteltiin kuitenkin sitä, että aloitteilla saadaan nostettua aiheita poliittiseen keskusteluun. Mutta onko mahdollisuus tehdä aloitteita todella houkutellut kansalaiset liikkeelle? - Oikeusministeriössä kansalaisaloitejärjestelmään on oltu tyytyväisiä, ja tähän mennessä kuusi aloitetta on saanut enemmän kuin eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 kannattajaa. Suositut aloitteet ovat keränneet tuhansia kannattajia parissa päivässä, Pimiä kuvailee iloisena kansalaisaloitteiden vastaanottoa. Pimiä huomauttaa, että prosesseissa on toki vielä hiottavaa. Aloitteet eivät hänen mukaansa yleensä ole sellaisenaan valmiita vaan vaatisivat toteutuakseen lisätyötä eduskunnassa. Eduskunnan

16

käsittelyssä on vasta toinen aloite, joten vielä ei ole nähty, miten työllistäviä kansalaisaloitteet olisivat, jos käsiteltävänä olisi samanaikaisesti useampia aloitteita, jotka haluttaisiin saada eduskunnassa hyväksyttyä. Pohdittavaa löytyy enemmänkin: - Jos eduskunta hylkäisi kaikki aloitteet, kansalaisilta voisi tulla vastareaktiota. Pitäisi miettiä, toteutuuko lain tarkoitus, Pimiä mietiskelee potentiaalisia ongelmakohtia. Aikomuksena on tehdä parin kolmen vuoden päästä laajempi arviointi, jossa kartoitettaisiin kehittämistarpeita. Varsin tuoreelta tuntuva, mutta jo 2000-luvun alkupuolelta asti valmisteltu vaikuttamismuoto on joka tapauksessa paljon kaivattu: - Kansalaisyhteiskunnassa aiheesta oli puhuttu vuosia. EU-sopimusten muutosten myötä kansalaisaloite tuli käyttöön EU-tasolla 2009, ja joissakin muissa maissa kansalaisaloite oli jo käytössä. Oli syntynyt poliittista painetta saada kansalaisaloite myös Suomeen, Pimiä muistelee toivotun vaikuttamiskeinon taustatekijöitä. KANSALTA KAIKEN KATTAVASTI

Ensimmäinen eduskuntaan edennyt, turkistarhausta koskenut aloite oli ke-

LexPress


Kohtaista rätty muualla kuin oikeusministeriön ylläpitämässä sähköisessä palvelussa. Pimiä kertoo kansalaisaloitelakiin perustuvassa, joulukuussa 2012 julkistetussa kansalaisaloite.fi-palvelussa olevan nykyään peräti 10 000 kävijää kuukaudessa. Aloitteita palveluun on kertynyt kaikkiaan reilusti yli 200, ja luku kasvaa säännöllisesti. Kansalta tullut palaute on ollut lähinnä positiivista, ja tarvitut muutokset ovat olleet teknisluonteisia. Aihepiireiltään Pimiä kuvailee aloitteita vaihteleviksi. On vaadittu Venäjältä alueita takaisin tai haluttu kiinnittää huomiota vaikkapa lapsiin tai varattomiin, ja mediallakin on selvästi vaikutusta siihen, kuinka aktiivisesti aloitteita kannatetaan. Aiheiden ohella myös aloitteentekijöitä on laidasta laitaan, vaikka tiettyjä piirteitä on erotettavissa: - Toki moderneja vaikutuskeinoja käyttävät enemmän yleensäkin aktiiviset kansalaiset. Usein aloitteet ovat isomman joukon alulle panemia. Taustalla on valmiiksi tukea, eli esimerkiksi erilaiset järjestöt voivat olla aloitteen takana, Pimiä toteaa. Jotta aloite voidaan julkaista verkkopalvelussa, sille täytyy saada ensin 50 kannatusilmoitusta. Lukumäärän ohella aloitteiden sisältö tarkistetaan ennen julkaisua: - Muutama aloite on hylätty ja jätetty julkistamatta. Aloite ei saa olla laiton sisällöltään. Se ei saa esimerkiksi kiihottaa kansanryhmää vastaan. Kansalaisaloitepalvelulla on tietyt säännöt, ja jos niitä ei noudata, se voi estää aloitteen julkaisemisen, Pimiä mainitsee huomioon otettavista seikoista.

löytyy silti: - Demokratian toimivuutta on kritisoitu. Pelkkä edustuksellinen demokratia ei riitä, vaan kansalaisten osallistuminen ja avoin hallinto ovat yhtälailla oleellisia. Huolena ovat äänestysaktiivisuuden lasku ja osallistumisen eriarvoistuminen. Haasteena on eri taustoista tulevien ihmisten mukaan saaminen, Pimiä tarkentaa selonteon pohjalta. Hän jatkaa kansalaisten kaipaavan avointa dataa ja avointa hallintoa sekä vuorovaikutusta hallinnon ja kansan välille. Kiinnostuneimpia ihmiset ovat kuntatasosta, joka on heitä lähimpänä. Hallituksen keskeisimmiksi linjauksiksi on näin ollen selonteossa muodostunut suoran demokratian ja uusien osallistumismenetelmien kehittäminen. Lisäksi demokratiakasvatusta halutaan lisätä ala-asteelta lähtien, jotta kansalaiset oppisivat osallistumaan lapsesta pitäen. Selonteko itsessään oli osittain kansaa osallistava, sillä laajoissa taustaselvityksissä hyödynnettiin kansalaisraateja, joilta koottiin näkemyksiä demokratian tilasta. Hallitusohjelmaan kirjattu demokratiapoliittinen selonteko on ensimmäinen lajissaan, vaikka keskustelua aiheesta oli jo edellisen eduskuntakauden aikana. Pimiä harmittelee, että selonteko ei julkistamisajankohtansa vuoksi ole silti toistaiseksi oikeastaan lisännyt keskustelua demokratiaan liittyen.

DEMOKRATIAA KEHITTÄEN

Kansalaisvaikuttamista sivuaa osaltaan eduskunnalle maaliskuussa annettu demokratiapoliittinen selonteko, joka valmisteltiin Pimiän johtamassa yksikössä. Demokratia on yleisesti ottaen hyvällä mallilla ja ihmisillä on luottamusta politiikkaan, mutta parannettavaa

Kuvassa Kirsi Pimiä

LexPress

17


Julkisuudessa ei ole ollut poliittista tyhjiötä, koska puitavana on ollut muun muassa budjettikehys, joka koskettaa ihmisiä enemmän kuin yleistasoinen selonteko. Pimiä vinkkaakin ensi kesänä Porin SuomiAreenalta televisioitavasta demokratiapoliittisesta keskustelusta. LAKIA JA POLITIIKKAA

Oikeusministeriö edistää demokratiaa myös vastikään avatulla demokratia. fi-sivustollaan, joka kokoaa yhteen kansalle oleellisia foorumeja – olipa sitten kiinnostunut kunta-asioista tai vaikka kielellisistä oikeuksistaan. Pimiän johtaman oikeusministeriön alaisen yksikön työkenttä on vähintään yhtä laaja: - Demokratia-, kieli- ja perusoikeusasiat ovat haastava ja laaja sektori. Me järjestämme vaaleja, hoidamme saamelaisasioita ja ylläpidämme tietojärjestelmiä, johtaja mainitsee esimerkkejä yksikkönsä laaja-alaisuudesta.

Työ pitää sisällään yleistä hallinnollista valmistelua, suunnittelupalavereja, budjettien miettimistä ja ministeriöiden strategioiden viimeistelyä. Kyse on pikemminkin politiikan tekemisestä kuin lainvalmistelusta, vaikka yksikön paristakymmenestä työntekijästä puolet on juristeja. Turusta vuonna 1992 lakimieheksi valmistunut Pimiä ei kuitenkaan alkujaan tähdännyt niinkään politiikan vaan yhteiskunnallisten asioiden pariin: - En koskaan halunnut yksityiselle puolelle töihin vaan nimenomaan julkiselle puolelle. Tehtäväni ovat yhdistelleet juridiikan ja politiikan osaamista, ja työni ovat paljolti keskittyneet EU-asioihin niin Helsingissä kuin Brysselissäkin, hän kertoo taustastaan. Pimiä erikoistui jo aikanaan EUoikeuteen ja teki aiheesta gradunkin, sillä Turussa oltiin tuolloin edelläkävijöitä EUoikeuden saralla, vaikka Suomi ei ollut vielä edes liittynyt Euroopan unioniin.


debatissa tasa-arvoinen avioliittolaki Eduskunnan lakivaliokunta aloitti asiantuntijakuulemiset sukupuolineutraalista avioliittolaista huhtikuun alussa. Aiheen argumentointi on ollut niin eduskunnassa kuin muuallakin monesti korostuneen tunnesävytteistä, mutta miten kaksi asiasta eri mieltä olevaa juristia perustelevat kantaansa? LexPress sai haastateltavakseen kansanedustajat Tuija Braxin ja Kimmo Sasin. Teksti: Kirsi Kemppi

puolesta:

vastaan:

Tuija Brax valmistui Helsingin oikeustieteellisestä tiedekunnasta tammikuussa 1990, mutta aloitti jo edellisenä syksynä Vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä. Tässä työssä hän toimi vuoteen 1995 asti, jolloin hänet valittiin kansanedustajaksi. Opiskeluaikanaan Tuija oli töissä muun muassa Yhdysvalloissa Michiganissa leiriohjaajana, virkamiesharjoittelijana kuluttaja-asiamiehen toimistossa sekä avustajana asianajotoimistossa.

Kimmo Sasi on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti (Helsingin yliopisto), varatuomari, diplomiekonomi (Svenska Handelshögskolan) ja Master of Laws (Columbian yliopisto, New York). Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli kouluasiainsihteerinä ja kansainvälisen yksityisoikeuden assistenttina. Myöhemmin hän on toiminut muun muassa lakimiehenä ja poliisiasiain neuvottelukunnan sihteerinä.

Eduskuntatyössään Brax on ehtinyt toimia Vihreiden puheenjohtajana ja Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana, suuren valiokunnan ja perustusvaliokunnan jäsenenä sekä lakivaliokunnan puheenjohtajana. Hän toimi myös jäsenenä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa valmistelevassa konventissa. Brax on toiminut Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 1992–2000 sekä uudelleen vuosina 2005–2012. Lisäksi hän on toiminut uransa aikana monenlaisissa luottamustehtävissä, muun muassa Suomen Ihmisoikeusliitossa sekä Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnassa ja ulkoasiain neuvostossa sekä useissa liikunta-alan luottamustoimissa.

Sasi on ollut Kokoomuksen kansanedustaja vuodesta 1983 lähtien. Hän on toiminut uransa aikana muun muassa ulkomaankauppaministerinä, liikenne- ja viestintäministerinä sekä eduskunnassa useissa valiokunnissa ja jaostoissa. Hän toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana vuosina 2003–2011. Tällä hetkellä hän on valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja sekä jäsen puhemiesneuvostossa ja useissa muissa toimielimissä. Sasi toimii myös Suomenruotsalaisten kansankäräjien (Svenska Finlands folkting) toisena varapuheenjohtajana. Lisäksi Sasilla on ollut useita valtiollisia, kunnallisia ja yksityisen sektorin luottamustehtäviä.

LexPress

19


Sasi puolestaan korostaa, että avioliitto on ollut miehen ja naisen välinen tuhansia vuosia ja traditioita pitää kunnioittaa. Hänen mielestään perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja sitä pitää suositella kansalaisten enemmistölle yhteisten lasten aseman turvaamiseksi. Hän toteaa avioliiton myös pidentävän ikää. - Perhekäsitys on länsimaissa ajat sitten irtaantunut viktoriaanisesta näkemyksestä naisen ja miehen rooleista. Maailmasta se ei toki ole kadonnut. Meillä on jo vuosikymmeniä hyväksytty niin tosiasiassa kuin laillisestikin, että lapset voivat kasvaa myös samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä. Niin sanottu biologinen argumentti ontuu joka suunnasta, Brax vastaa. Kuvassa Tuija Brax

Kysymykseen siitä, miksi Suomen avioliittolainsäädäntöä tulisi muuttaa, Brax vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi: - Yhdenvertaisuuden eli syrjimättömyyden vuoksi. Sasin mukaan lainsäädäntöä ei tulisi muuttaa, sillä avioliitto on historiallisesti naisen ja miehen keskinäinen instituutio ja samaa sukupuolta olevat voivat vahvistaa suhteensa rekisteröidyssä parisuhteessa. - Avioliiton ensisijainen tehtävä on yhteisen lapsen aseman ja tulevaisuuden turvaaminen. Kysymys olisi avioliittoinstituution ottamisesta muuhun kuin sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Se myös heikentäisi avioliittoa instituutiona. Seuraava vaihe olisi ilmeisesti lukumääräneutraali avioliitto, hän sanoo. Brax toteaa avioliiton olevan hyvin kulttuurisidonnainen instituutio, jonka merkitys ja muoto ovat muuttuneet ajan myötä merkittävästi. Hänen mukaansa juuri siksi on oleellista, että perustuslakivaliokunta on nimenomaan tunnistanut ja tunnustanut sen, että käsitys avioliitosta voi muuttua yhteiskunnan arvopohjan muuttuessa.

20

Brax tuo esiin myös sen, että historian saatossa eri kulttuureissa on ollut hyvinkin erilaisia tapoja huolehtia jälkeläisistä ja biologisen argumentin näkökulmasta yksinhuoltajuuskin olisi ”epäbiologista”. - Mekanistinen kollektiivinen ajattelutapa lähtee siitä, että ihminen on vain tuotantokoneiston osa ja miehen ja naisen välillä ei ole eroa. Minusta ihminen on biologinen olento, jotka ovat kaikki erilaisia, mutta joista naisen ja miehen välillä on perustavaa laatua oleva ero. Minusta äidille synnyttäjänä kuuluu pidempi äitiysloma. Minusta on luonnollista, että miehet suorittavat raskaampia töitä. Vain äiti voi synnyttää, enkä hyväksy että biologisella manipuloinnilla miehestä tehtäisiin synnyttäjä, Sasi painottaa. Siihen, onko tämänhetkinen avioliittolaki hänen mielestään perustuslain tai kansainvälisten ihmisoikeuksien vastainen, Sasi toteaa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten antavan vain naiselle ja miehelle oikeuden solmia keskenään avioliiton. Suomessa perustuslakivaliokunta on useampaan otteeseen todennut, että perustuslaista ei johdu velvoitetta avata avioliittoa muille kuin miehelle ja naiselle. Braxin mukaan tämän hetkinen lainsäädäntö johtaa tilanteisiin, joissa

LexPress


rekisteröidyssä parisuhteessa elävien vanhempien muodostaman perheen lapsi voi kokea tulevansa syrjityksi: - Useat heistä ovat tämän kokemuksensa ilmaisseet ja objektiivisestikin on nähtävissä, että laista johtuu eriarvoinen kohtelu muun muassa yhteisen sukunimen ja niin sanotun ulkoisen adoptio-oikeuden suhteen. Lasten osalta on niin ikään fakta, että tieto perheen aikuisten rekisteröidystä parisuhteesta samalla kertoo ulkopuolisille lapsen lähivanhempien seksuaalisen suuntautumisen, vaikka seksuaalinen suuntautuminen kuuluu yksityiselämän suojan piiriin. Brax jatkaa perustuslain vaativan yhdenvertaisuutta ja niin ikään pitkään olleen jo selvää, että syrjinnän kielto koskee muun muassa seksuaalisen suuntautuminen perusteella tapahtuvaa syrjintää. Tämä käy hänen mukaansa ilmi muun muassa perusoikeusuudistuksen perusteluista vuodelta 1995.

töksistä. Hän toteaa, ettei esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuin ole kuitenkaan vielä yksiselitteisesti todennut, että samaa sukupuolta olevien oikeus avioliittoon olisi yksiselitteisesti perusoikeussopimusten vaatimus. - Näin ollen voidaan todeta, että perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan yhdenvertaisuuden edistäminen on ollut perusoikeuksien näkökulmasta perusteltua ja että vaikka valtiolla on avioliittoinstituution osalta todettu olevan vielä tiettyä liikkumavaraa, on samalla hyväksytty ajatus siitä, että arvot ovat tässä asiassa muuttumassa ja perusoikeustulkinnat voivat muuttua sen myötä. Tämä velvollisuus perusoikeuksien progressiiviseen edistämiseen on hyvin vakiintunutta juridiikkaa niin sanottujen TSS-oikeuksien osalta, Brax sanoo.

”Mekanistinen kollektiivinen ajattelutapa lähtee siitä, että ihminen on vain tuotantokoneiston osa”

- Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevaan sääntelyyn on vuosien varrella muuttunut merkittävästi ja, vaikka toistaiseksi perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt nykyistä lainsäädäntöä perustuslain vastaisena, se kuitenkin on vuonna 2001 lausunnossaan erikseen todennut lakien tulkinnan saattavan ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinnan muuttavan aktiivisesti arvokäsityksiä. Tästä progressiivisesta ja perusoikeusmyönteisestä tulkinnasta on tullut näyttöä, kun samaa sukupuolta olevien yhdenvertaisuutta on parannettu suhteessa avioliitossa eläviin sallimalla sisäinen adoptio. Braxin mukaan samankaltainen kehitys, jossa yhdenvertaisuuden edistämisen nimissä samaa sukupuolta olevien parien syrjinnän vähentäminen on katsottu perusoikeuksien aktiiviseksi ja progressiiviseksi edistämiseksi, on löydettävissä useiden maiden perusoikeuksia tulkitsevista pää-

22

Sasi myöntää , että nykyinen laki luokittelee ihmisiä heidän parisuhteidensa perusteella: - Olennaista on, että jokainen saa elää rauhassa oman seksuaalisen suuntautumisensa mukaisesti. Parisuhteiden erottelu ei saa olla diskriminoiva, mutta kyllä erilainen. On kohtuullista, että lapsiperhe saa tukia, joita yksin asuva ei saa. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa samaa sukupuolta olevilla henkilöillä on oikeus solmia keskenään avioliitto. Tämä seikka on nostettu monesti esiin kansalaisaloitetta puolustavissa puheenvuoroissa. Tuleeko kansainvälinen vertailu ottaa huomioon? -Suomelle ei aiheudu velvoitetta muuttaa lainsäädäntöään Ruotsin tai Venäjän mallin mukaisesti. Suuresti naapurimaista poikkeava lainsäädäntö saattaa kuitenkin aiheuttaa käytännön ongelmia kansalaisille, Sasi tiivistää. Brax puolestaan sanoo, ettei Suomen ole mikään pakko seurata muita Pohjois-

LexPress


maita, mutta Suomi hyvin monessa yhteydessä, nykyään jopa puolustuspolitiikassakin, korostaa kuulumistaan pohjoismaiseen yhteisöön ja myös pohjoismaiseen arvoyhteisöön, minkä vuoksi juuri tämän kaltaisilla yhdenvertaisuusarvoilla ja niiden pohjoismaisen tulkinnan kehittymisellä on de facto suuri merkitys. Entä vaarantaisiko lainsäädännön muuttaminen heteroiden identiteettiä tai oikeutta avioliittoon? Sasin mukaan avioliittokäsitteen laajentaminen samalla liudentaisi sen merkitystä: - Varsinkin lasten edun turvaaminen heikkenee, koska perusmalli biologisten vanhempien yhteinen lapsi antaa parhaan turvan lapselle. Kyse on myös nykyisen avioliiton identiteetin murtamisesta. Brax ei ole samoilla linjoilla: - En kerta kaikkiaan voi uskoa, että monenkaan heteron aviollinen identiteetti muuttuisi, jos myös samaa sukupuolta olevat voivat olla aviossa. En epäile, etteikö joku näinkin ajattele. Kyllähän joskus on samoin perustein vastustettu mm. kertaalleen eronneiden oikeutta mennä uudelleen naimisiin. Siis että eronneiden uudelleen vihkimys likaa kaikkien kunnon ihmisten avioliiton puhtauden. Tämän kaltaisten subjektiivisten identiteettiargumenttien painoarvo on nolla, kun mietitään perusoikeusjuridiikan kannalta oleellista kysymystä siitä, onko olemassa jokin perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy kohdella ihmisiä eriarvoisesti. Braxin mukaan adoptoiminen samaa sukupuolta oleville myös yhdessä tulisi sallia. Hän viittaa siihen, että perheitä on jo nyt hyvin erilaisia, ja ettei lasten hyvinvointi minkään tutkimuksen mukaan vaarannu esimerkiksi siksi, että perheen vanhemmat ovat samaa sukupuolta.

Sasi pitää erityisen tärkeinä lapsen etua ja yhteyttä biologisiin vanhempiin: - Lapsen etu ratkaisee. Paras malli on biologisten vanhempien yhteinen kasvatus. Kaikissa tilanteissa biologisten vanhempien mahdollisimman tiiviistä yhteydestä lapseen on huolehdittava. Tämä on asia, josta Suomi saa toiseksi eniten langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Adoptoiminen samaa sukupuolta oleville pitäisi olla mahdollista vain biologisten vanhempien suostumuksella. Sasin mielestä on tärkeää, että keskustelussa samaa sukupuolta olevien avioliitosta ollaan suvaitsevaisia. Hänen mukaansa painostava ilmapiiri ei kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan. Hänestä myös argumenttien pitäisi olla oikeita ja asiallisia, eikä yhdenvertaisuudesta saisi antaa väärää kuvaa. – Ihmiset ovat erilaisia. Perusteltu erilaisuus on rikkautta, mutta syrjintää ei saa hyväksyä, hän toteaa lopuksi. Brax toteaa, että hänen viiden kansanedustajakautensa aikana käsityksemme yhdenvertaisuudesta, avioliitosta ja adoptiosta sekä perheestä ja vanhemmista on muuttunut vaalikausi vaalikaudelta vähemmän syrjiviksi. Hän lopettaa: - Enää on jäljellä tämä viimeinen askel ja sen jälkeen voidaan todeta, että perustuslakivaliokunnan vuoden 2001 näkemys arvojen muutoksista ja perusoikeuksien progressiivisesta tulkinnasta on käynyt toteen.

Kuvassa Kimmo Sasi Kuva: Jyrki Lyytikkä/Yle

LexPress

23


Kehitysyhteistyö TYYssä Kehitysyhteistyö herättää keskustelua etenkin tiukan taloustilanteen aikaan, mutta tiedätkö, mitä se oikeastaan on ja mitä ylioppilaskunnassasi asian parissa tapahtuu? Teksti: Anni Juvonen Kuva: Saila Tykkyläinen

Kehitysyhteistyön tavoitteena on ensisijaisesti vähentää köyhyyttä kehitysmaissa, ja pohjimmiltaan kyse on oikeudenmukaisuudesta. Epätasa-arvoon puuttuminen on rikkaiden maiden moraalinen velvollisuus, mutta eriarvoisuudella on globalisaation myötä myös maailmanlaajuisia, konkreettisia vaikutuksia, eikä kehityskysymysten vähättely siksi ole perusteltavissa ongelmien kaukaisuudella. Kehitysyhteistyö ei ole vain valtiotason asia, vaan kansalaisjärjestöjen toiminnalla on oma merkittävä osuutensa. Myös TYY tekee kehitysyhteistyötä monin tavoin tavoitteenaan globaaleihin vuorovaikutuskysymyksiin liittyvän keskustelun tuottaminen ja niistä tiedottaminen. TYYn toimijoita kehyasioissa ovat kehitysyhteistyösiipi jäsenineen, kv-asiantuntija ja hallituksen kehitysyhteistyövastaava. Tuettavien kehitysyhteistyöhankkeiden lisäksi toimintaan kuuluvat TYYn viestintä- ja kehityskasvatushanke ja syksyisin järjestettävä kehyviikko. Esimerkillinen 0,7 %

TYYn kehitysyhteistyösiiven toiminta on tänä keväänä käynnistynyt muun muassa 0,7 % -kohteiden valinnalla. Vuonna 2008 alkanut yhteistyö Zimbabwen Aidsorvot ry:n kanssa jatkuu ja toiseksi kohteeksi valikoitui Suomen ylioppilaskuntien liiton ja AFORTALECER-järjestön yhteinen hanke Mosambikissa, jonka tavoitteena on parantaa ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden luku- ja kirjoitustaitoa. 0,7 % viittaa osuuteen, joka TYYn toimintatalouden budjetista ohjataan kehitysyhteistyökohteisiin. TYY haluaa kyseistä YK:n vuosituhattavoitteissa

24

määriteltyä kehitysyhteistyöosuutta noudattamalla toimia esimerkkinä globaalia vastuuta kantavasta ylioppilaskunnasta. YK:n vuosituhattavoitteiksi on listattu muun muassa köyhyyden vähentäminen ja peruskoulutuksen takaaminen lapsille. Näihin tavoitteisiin ja etenkin ennaltaehkäisevään ja pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön on kiinnitetty TYYssä huomiota yhteistyökohteita valittaessa. Myös Suomen valtio on sitoutunut tavoitteeseen ohjata 0,7 % bruttokansantuotteestaan kehitysyhteistyöhön vuoteen 2015 mennessä, mutta tavoitteen toteutuminen on vaakalaudalla kehitysyhteistyöhön kohdistuvien leikkausten vuoksi. Muista pohjoismaista Ruotsi, Norja ja Tanska ovat jo saavuttaneet tavoitteen. Vuonna 2013 Suomi ohjasi kehitysyhteistyöhön 0,55 % BKT:stä. TYYn kehitysyhteistyövaroja hankintaan myös lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä maksettavalla vapaaehtoisella kehitysyhteistyömaksulla ja esimerkiksi opiskelijaravintoloiden lipaskeräyksillä. Kehitysyhteistyötä Meksikossa jo lähes 20 vuotta

Oman Meksikossa toimivan kehitysyhteistyöhankkeen hallinnointi on tärkeä osa TYYn kehitysyhteistyötoimintaa. TYY tukee yhteistyössä paikallisen AJAGI-järjestön kanssa wixarika-kansan yhteisöjä Läntisen Sierra Madren vuoristossa. Meksikon noin 60 alkuperäiskansasta wixarikat ovat ehkä kaikkein vahvimmin pystyneet säilyttämään omaa alkuperäistä kulttuuriaan, jolle on ominaista erityisen vahva suhde luontoon. Kulttuurin säilymiseen ovat

LexPress


auttaneet etäinen sijainti, myöhäinen kolonisaatio ja oman kulttuurin vankka puolustaminen. Hankkeen kolmena keskeisenä elementtinä ovat melkein 20 vuotta kestäneen yhteistyön ajan olleet maaoikeuskysymykset, monikulttuurinen koulutus ja ekologinen maankäyttö. Vuosien 2014–2016 hanke keskittyy kestävän metsäluonnonvara-alan koulutuksen järjestämiseen Santa Catarinan yhteisössä ja sen tavoitteena on saada yhteisön muutama vuosi sitten perustama lukio osaksi maan virallista koulutusjärjestelmää, jolloin Meksikon valtio maksaisi koulun opettajien palkat. Rahoitusta hankkeelle saadaan ulkoministeriöltä sekä TYYn järjestämin keräyksin. Meksiko-hanke on pitkäkestoisuutensa vuoksi hyvä esimerkki toimivasta kehitysyhteistyöstä ja hankkeen toteuttamisesta paikallisten ehdoilla. Yhteys AJAGI-järjestöön löytyi alun alkaen Outi Hakkaraisen kautta, joka toimii nykyään globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestössä Kepa ry:ssä kehityspoliittisena asiantuntijana. Hakkarainen haastatteli 90-luvun puolivälissä kymmeniä meksikolaisia järjestöjä kansalaisjärjestöjen toimintaan ja demokratiaan liittyvää väitöskirjaansa varten. AJAGI erottui joukosta edukseen: ”Järjestö tarttui perimmäisiin kysymyksiin, teki kansainvälisesti uraauurtavaa työtä pienillä resursseilla ja suurella sitoutumisella”, Hakkarainen kertoo. Suomeen palatessaan Hakkarainen ryhtyi järjestämään AJAGIn kanssa yhteistyöhanketta, jossa Turun yliopiston ylioppilaskunta on ollut mukana vuodesta 1997.

keelle. Maakiistoilla on kuitenkin vahva yhteys muihin kehitysyhteistyökysymyksiin alueella, koska esimerkiksi ravinto- ja maanviljelyongelmien ratkaisu riippuu maakiistojen kohtalosta ja pyhien maiden säilyminen on wixarikojen kulttuurin säilymisen elinehto. Hakkarainen kertoo, että AJAGIn toiminnan myötä wixarikat tuntevat nyt paremmin omat oikeutensa ja he ovat pystyneet entistä enemmän ottamaan itse vastuuta myös maaoikeuskysymyksissä: wixarikoja on kouluttautunut myös muun muassa juristeiksi, ja osa heistä on palannut kotiseudulleen ajamaan yhteisöjensä asioita. Useat maakiistat saivat alkunsa 60-luvulla, kun korruptoituneet viranomaiset siirsivät laittomasti wixarikojen maa-alueita alkuperäiskansalta valtaväestölle eli mestitseille. Wixarikat ovat AJAGIn tuella vieneet oikeuteen lähes 300 maaoikeuskiistaa ja voittaneet niistä valtaosan, minkä ansiosta wixarikat ovat saaneet takaisin maitaan ja historiallisia oikeuksia on palautettu. Keskeisenä tekijänä kiistoissa on historiallisten kysymysten lisäksi eriävä suhtautuminen maankäyttöön, sillä mestitsien harjoittama karjankasvatus ja wixarikojen maissinviljelykulttuuri synnyttävät ristiriitoja. Kansainvälisen työjärjestö ILOn alku-

Maakiistat keskeisenä haasteena

Vuoden 2014–2016 hankkeelle haettiin tukea myös wixarikojen maakiistojen selvittämiseen ja niitä koskeviin oikeudenkäynteihin, mutta ulkoministeriö myönsi rahoitusta vain koulutushankKuva on otettu hankesuunnittelumatkalla vuonna 2009.

LexPress

25


peräis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus on osaltaan auttanut wixarikojen maakiistojen käsittelyssä. Kansalaisten aktiivisen toiminnan ansiosta Meksiko ratifioi sopimuksen ensimmäisten maiden joukossa. Vaikka wixarikat ovat asuinalueillaan saavuttaneet voittoja maaoikeuskiistoissa, on 500 kilometrin päässä sijaitsevalla Wirikutan alueella tilanne tällä hetkellä toinen ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden ja maatalousprojektien saatua lupia toimia alueella. Wirikuta, wixarikojen pyhä maa, jossa wixarikojen uskomusten mukaan maailma on saanut alkunsa, on UNESCOn maailmanperintökohde, arvokas luonnonsuojelualue ja elintärkeä alkuperäiskansan kulttuurille. AJAGI on aktiivisesti mukana Wirikutaa suojelemaan perustetussa kansallisessa kansalaisyhteiskuntakoalitiossa. Myös wixarikojen omissa asuinyhteisöissä taistelu maasta jatkuu, vaikka oikeustaistelut ovat pääasiassa ohi. ”AJAGIn toimintaajatukseen liittyy vahvasti se, että wixarikojen on opittava maiden palautuksen jälkeen käyttämään niitä uudella tavalla, monipuolisesti ja ekologisesti”, Hakkarainen kertoo. Huomiota kiinnitetäänkin esimerkiksi viljelyn monipuolistamiseen ja ekologiseen maankäyttöön yhteisöön perustetun sahan toiminnassa.

TYYn Meksiko-ryhmä pyörii vapaaehtoisvoimin

TYYn yhteistyö AJAGI-järjestön kanssa toimii ilman välikäsiä. Hankekoordinaattori on yhteydessä AJAGIn työntekijöihin sähköpostitse ja Skype-yhteyden avulla, ja hankkeiden suunnittelun pääroolissa ovat olleet sekä AJAGI että itse wixarikat. AJAGIn työntekijöitä vieraili edellisen hankkeen aikana Suomessa, ja myös TYYn toimijoita käy säännöllisesti tutustumassa toimintaan paikan päällä Meksikossa. Seuraava hankematka on suunnitteilla alkukesäksi 2014. TYYn Meksiko-ryhmän vapaaehtoisten työ on tärkeää, koska se lasketaan osaksi hankkeen omarahoitusosuutta. Ryhmän puheenjohtaja Minna-Liina Ojala toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi ryhmän toimintaan: ”Espanjan kielen taitamattomuus ei haittaa, sillä toiminta keskittyy lähinnä tiedotukseen ja varainkeruuseen, niiden ideointiin ja toteutukseen. Samalla karttuvat tiedot ja kokemus niin hankehallinnoinnista, kehitysyhteistyöstä, alkuperäiskansojen asemasta kuin TYYstäkin.” Myös Meksiko-hankkeen koordinaattori Inkeri Halme muistuttaa, että kehitysyhteistyön parissa toimiminen vaatii erikoisosaamista, joten jos ala kiinnostaa kannattaa vapaaehtoisryhmiin lähteä mukaan oppimaan, miten hankehallinto ja ylipäätään kehitysyhteistyö toimii.

TYYn siivet, aiemmin valiokunnat, aloittivat toimintansa tänä keväänä. Niillä tarkoitetaan vapaaehtoisista koostuvia ryhmiä, jotka kukin omalla aihealueellaan toteuttavat TYYn arvoja ja toimivat yhteytenä edustajiston, jäsenistön, hallituksen ja työntekijöiden välillä. Lexiläisiä niin sanotuista siipeilijöistä löytyy kehitysyhteistyösiiven lisäksi kansainvälisyys-, ravintola- ja ympäristösiivestä. Näiden lisäksi TYYssä toimii myös kulttuurisiipi. Vaikka varsinaiset jäsenet nykyiselle kaudelle on valittu, siipien toiminta on kaikille avointa ja kaikki siivistä kiinnostuneet ovat erittäin tervetulleita osallistumaan niiden toimintaan. Lisätietoa siipien toiminnasta löytyy TYYn nettisivuilta (www.tyy.fi) ja erityisesti kehysiivestä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä myös puheenjohtaja Noora Hilskaan (noora.hilska@kopteri.net). Meksiko-ryhmän toiminnasta lisätietoja antaa Minna-Liina Ojala (milioj@utu.fi). Meksiko-ryhmän löydät myös Facebookista otsikolla TYY Meksiko -hanke. Jutun kirjoittaja toimii kehitysyhteistyösiiven varapuheenjohtajana.

26

LexPress


lobbaus

– käytäväpolitiikan perusteet

Sana lobbaus tuo monen mieleen television poliittisista draamoista tutut hämärät kulissientakaiset suhmuroinnit ja kädestä toiseen kulkevat rahasalkut. Hollywood-viihteen ulkopuolella lobbaus on kuitenkin vaikuttamispolitiikkaa parhaimmillaan, eikä rehellisellä lobbauksella ole mitään tekemistä korruption kanssa. Teksti: Juulianna Huusko Kuva: Lakimiesliitto Arkipäivän politiikkaa

Ilmiönä lobbauksessa on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta: lobbaaja pyrkii vakuuttamaan päättäjän asiansa tärkeydestä. Lobbausta esiintyy niin yritysten, kansalaisryhmien kuin etujärjestöjenkin taholta. Etenkin Bryssel on usein nähty lobbarien paratiisina, jossa lähes kaikki unionin toimielimet harjoittavat lobbausta. Euroopan unionin toimielimillä oli tilastojen mukaan vuonna 2008 yli 15 000 lobbaria – lobbauksesta on siis tullut osa arkipäiväistä politiikkaamme. Myös eduskunnassa toimii jatkuvasti lobbareita, jotka pyrkivät keskustelun, asiantuntemuksen ja argumentoinnin keinoin vaikuttamaan päätöksiin. Lobbaus herättää usein voimakkaitakin tunteita, ja argumentteja on heitelty niin puolesta kuin vastaankin – osan mielestä päättäjät eivät ilman lobbareita saisi harkittuihin päätöksiin tarpeellista tietomäärää, osan

28

mielestä lobbaus siirtää politiikkaa liiaksi suljettujen ovien taakse. Ajoissa liikkeellä

Ajoitus on tärkeintä myös lobbauksessa. Lobbarien on parasta olla liikkeellä jo ennen kuin mitään päätöksiä on tehty, sillä valmiisiin päätöksiin on huomattavasti vaikeampi vaikuttaa. Verkostoituminen, oikeiden henkilöiden tunteminen ja erinomainen ihmistuntemus ovat kenelle tahansa vaikuttajalle tärkeitä ominaisuuksia. Ainakin toistaiseksi lobbaus on melko vähän säännelty vaikuttamisen alue, mutta Euroopan unionissa alalla kaavaillaan rekisteröitymispakkoa ja alan eettisten sääntöjen noudattamisvelvollisuutta politiikan läpinäkyvyyden parantamiseksi. Vertailun vuoksi, esimerkiksi Yhdysvalloissa lobbareilla on ollut re-

LexPress


kisteröitymispakko jo vuodesta 1995, ja raportin antaminen toiminnasta on pakollista, mikäli saa ulkopuolista rahoitusta.

jälkeen tuomme niitä esille sekä julkisuudessa että tapaamisissa. Vaikuttamistyössä toimimme yhteistyössä monien tahojen kanssa ja erityisesti Akava on merkittävä kumppani tässä suhteessa.

Paremman oikeustieteellisen koulutuksen puolesta

Koulutusmääräkysymyksessä olemme tuottaneet ja jakaneet tietoa tahoille, joilla on vaikutusmahdollisuuksia asiaan. Olemme tavanneet vaikuttajia, jotka ovat hankkeen takana, sekä vaikuttajia, jotka voivat muuten vaikuttaa asiaan. Koska koulutusmäärien lisäyshanke on kohdistunut yleisesti korkeakoulupaikkoihin eikä ainoastaan oikeustieteelliseen alaan, olemme tehneet asiassa yhteistyötä muun muassa Suomen Ekonomiliiton kanssa. Asia on ollut opiskelijajärjestöille erittäin merkittävä, ja haluankin kiittää muun muassa Lexiä hyvästä yhteistyöstä asiaan vaikuttamisessa. Asiassa faktojen kaivaminen on ollut iso osa prosessia, koska hankkeen valmistelu on ollut salaista ja eikä mitään esityksiä aloituspaikkojen jakautumisesta eri alojen välille ole ollut näkyvillä.”

Yksikään oikeustieteen opiskelija tai alan ammattilainen on tuskin jäänyt pimentoon hallituksen opiskelupaikkasuunnitelmien suhteen. Koulutusmäärien nostoa vastustava liikehdintä onkin erinomainen esimerkki lobbauksesta: monissa asiaa käsittelevissä kannanotoissa on tuotu esille niin faktat oikeustieteellisen koulutuksen ja juristien työllisyyden todellisesta tilanteesta kuin epäilys siitä, että hallituksen harjoittama politiikka on lyhytnäköistä ja lähinnä mututuntumaan perustuvaa. Lobbaajat pyrkivät siis vakuuttamaan opetusministeriön käytössään olevilla informaatiolla siitä, että koulutuspaikkojen nosto on tarpeetonta. Näin Lakimiesliiton oikeuspoliittinen asiamies Eero Blåfield kommentoi liittomme harjoittamaa lobbausta: ”Lakimiesliitto tuo yhteiskuntavaikuttamistyöllään juristikunnan asiantuntemusta yhteiseen käyttöön. Meidän vaikuttamistyö keskittyy erityisesti oikeuspolitiikkaan sekä oikeustieteelliseen koulutukseen. Oikeuspoliittisessa vaikuttamisessa pyrimme nostamaan esille oikeusvaltion ja siihen liittyvien panostusten merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä on alue, jonka ympärillä on valitettavan vähän keskustelua eikä kovin moni muu vaikuttajataho pidä näitä asioita esillä toiminnassaan. Vaikutustyö on jossain määrin syklistä, sillä eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallitusohjelman merkitys poliittisessa päätöksenteossa on kasvanut entisestään. Valmistelemme omat pääasialliset vaaliteemamme noin vuotta ennen eduskuntavaaleja ja sen

Kuvassa Eero Blåfield Kuvassa Mikko Heinonen

LexPress

29


OIKEUS TAJU Rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen:

Rikosoikeudellinen näkökulma lobbaukseen Kun yrität saada keskustelukumppanisi vakuuttuneeksi kannastasi, harjoitat lobbausta. Yleensä lobbauksesta puhuttaessa ei tosin tarkoiteta tällaista, eikä ole syytäkään. Käsite on epätarkka, mutta yleensä sillä tarkoitetaan yritysten, yhteisöjen tai kansalaisryhmien pyrkimystä vaikuttaa niitä koskevien päätösten tekemiseen. Yleensä lobbaus kohdistuu päätöksentekoa valmisteleviin virkamiehiin ja poliitikkoihin, mutta sillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan laajemminkin, vaikkapa yleiseen mielipiteeseen. Päätöksentekijät ja valmistelijat eivät voi olla kaikkien alojen erityisasiantuntijoita. Muualta saatava tieto on siten usein tarpeen. Esimerkiksi eduskunnan valiokunnat kuulevat lainvalmistelussa säännönmukaisesti asiantuntijoina etujärjestöjen edustajia ja/tai alan tutkijoita. Tällaisessa virallisluonteisessa asiantuntijoiden kuulemisessa en näe mitään periaatteellista ongelmaa. Käytännön ongelmaksi voi kylläkin muodostua se, pääsevätkö eri intressitahot tasapuolisesti esille. Jo lähtökohtaolettamus lienee, että etujärjestöt katsovat asioita yksipuolisesti omasta näkökulmastaan, mutta esimerkiksi oikeustieteen asiantuntijoilta odotettaneen pyrkimystä objektiivisuuteen. Varsinaiset ongelmat, sikäli kun niitä esiintyy, keskittyvät epäviralliseen vaikuttamiseen, jota lobbauksella yleensä tarkoitetaankin. Useinkaan ei tiedetä, millaista informaatiota lobbari on antanut, ja usein jää julkisuudelta piiloon jo sekin, että tietty taho ylipäänsä on lobannut tiettyä henkilöä. Viittaan vii-

me vuodelta keskusteluun siitä, mille ”sylttytehtaalle” mahdollisesti johtivat yritysverouudistusehdotuksen ensimmäisen version jäljet. Suurimpana lobbauksen ongelmana pidänkin lobbarin antaman informaation yksipuolisuutta. Vertaan tilannetta riita-asian oikeudenkäyntiin. Jos lukee riita-asian haastehakemuksen, ensivaikutelman mukaan asia vaikuttaa usein selvältä: kantaja on aivan oikeassa. Kun sitten lukee vastapuolen vastauksen, vaikutelma muuttuu usein aivan päinvastaiseksi: näinhän se asia onkin. Miksi näin? Siksi, että asianosaiset tai heidän avustajansa esittävät asian säännönmukaisesti vain omasta subjektiivisesta näkökulmastaan kaikkea objektiivisuutta välttäen. Sama yksipuolisen ja siten puutteellisen tai suorastaan virheellisen informaation ongelma on lobbauksessa, erityisesti kun sitä harjoitetaan ammattimaisesti maksua vastaan. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, sanoo vanha kansanviisaus. Kuka ylipäänsä voi suhtautua vakavasti ”yhteiskuntaviestintää” harjoit-

LexPress

31


toiminta on tosiasiallisesti välillistä tekemistä vastaavaa.

Kuvassa Pekka Viljanen

tavaan lobbariyritykseen, joka on valmis edistämään suurin piirtein mitä tahansa hanketta, kunhan palkkiosta sovitaan? Lobbaus yhdistetään usein myös lahjontaan. Muiden ohessa tapauksessa, jossa virkamiehelle annetaan hänen toiminnastaan palvelussuhteessa eli hänen vaikuttamismahdollisuuksiensa vuoksi etu, jolla pyritään vaikuttamaan hänen toimintaansa, on kyse lahjomisesta. Saatetaan väittää, ettei esimerkiksi lounas ole tarkoitetunlainen etu. Eikö lounaalla siis voi vaikuttaa? Kyllä voi – jos ei lounaan avulla, niin ainakin lounaan aikana! Usein nimittäin ajatellaan kaiken olevan kunnossa, kunhan mitään etua ei anneta. Se on väärä käsitys. Jos virkamies taivutellaan lobbauspuheilla rikkomaan virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuuttaan siten, että hän osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun toimii hankkiakseen tietylle taholle hyötyä, kysymys on yllytyksestä virka-aseman väärinkäyttämiseen. Tahallaan vääriä tietoja antamalla lobbari voi myös erehdyttää virkamiestä niin, että

32

Hyväksyessään lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen vuodelta 1998 eduskunta teki sopimuksen 12 artiklaa koskevan varauman. Artiklan mukaan sopimuspuolen olisi säädettävä rangaistavaksi tahallinen perusteettoman edun lupaaminen, tarjoaminen tai antaminen palkkiona suoraan tai välillisesti sellaiselle henkilölle, joka väittää tai vahvistaa pystyvänsä epäasiallisesti vaikuttamaan esimerkiksi virkamiehen päätöksentekoon, sekä tällaisen edun pyytäminen, vastaanottaminen tai tarjouksen tai lupauksen hyväksyminen palkkiona vaikutusvallan käyttämisestä. Olin itse mukana oikeusministeriön työryhmässä, joka esitti mietinnössään 2009:16 rikoslakiin lisättäväksi säännökset vaikutusvallan väärinkäytön palkitsemisesta ja vaikutusvallan kauppaamisesta. Asianomaiseen hallituksen esitykseen 77/2001 vp säännösehdotuksia ei kuitenkaan sisällytetty. Rangaistavan käyttäytymisen alan laajentamista siitä, mihin lahjusrikosten rangaistavuus ulottuu, ei pidetty tarpeellisena. Ongelmallisena pidettiin myös rangaistavan teon määrittelyä riittävällä tarkkuudella. Ongelmia on, sitä ei ole syytä kiistää. Missä olisi asiallisen ja epäasiallisen vaikuttamisen välinen raja? Itse asiassa en pidä edellä mainitun sopimuksen 12 artiklassa edellytettyä kriminalisointia mitenkään välttämättömänä. Kysehän olisi kriminalisoinnin ulottamisesta lobbarin ja asiakkaan väliseen suhteeseen jo vaiheessa, jossa lobbari ei vielä välttämättä ole ollut yhteydessä vaikuttamisen kohteeksi tarkoitettuun henkilöön. Jos lobbari sitten toimii asiakkaansa kanssa sopimansa mukaisesti, joudutaan ja jouduttaisiin 12 artiklassa edellytetyn kriminalisoinnin voimaansaattamisen jälkeenkin pohtimaan muun muassa jo mainitsemieni lahjus- ja virka-aseman väärinkäyttämissäännösten soveltuvuutta. Ne yleensä riittävät.

LexPress


Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan kuitenkin, että hallitus selvittää lainsäädäntövaihtoehdot vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimiseksi. Oikeusministeriö asettanee aivan näinä päivinä työryhmän selvittämään lahjusrikoksia koskevien säännösten mahdollisia muutostarpeita.

lobbarit, mikäli oikein arvaan. Turhaa väittää vastaan. Lobbaus on terminä siinä määrin ”saastunut”, ettei asiaintila korjaannu muutoin kuin luopumalla koko termistä. Tätäkin tärkeämpää on tietysti toimintatapojen muuttaminen ja tärkeintä, kuten sanottu, julkisuuden lisääminen.

Kriminalisoinnit eivät ole suinkaan ainoa mahdollinen lääke lobbauksessa esiintyviin epäkohtiin. Tärkeintä olisi mahdollisimman laaja julkisuus. Toisin sanoen, tarvittaisiin tieto siitä, kuka on lobannut ketäkin ja mitä lobbari on esittänyt. Kun sellaista tietoa ei ole, voi ääritapauksessa käydä niin, että asian suhteen keskeisin intressitaho pääsee itse tosiasiallisesti kirjoittamaan päätöksen ja sen perustelut, jotka sitten esitetään virkamiehen tai viranomaisen nimissä.

Pekka Viljanen on toiminut rikos- ja prosessioikeuden professorina Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuodesta 1998. Hän on työskennellyt myös Suomen Akatemian varttuneena tutkijana vuoden ajan 2005–2006 sekä alioikeuksissa tuomarin sijaisena.

Minun korvissani lobbauksella on huono sointi. Perusteettomasti, sanovat

Viljasen tutkimusintressit kohdistuvat erityisesti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin sekä rikostunnusmerkistöjen tulkintakysymyksiin.


OIKEUDELLISENA ASIANTUNTIJANA

AMNESTY INTERNATIONALISSA Järjestöä ei voitane pitää aivan perinteisimpänä työnantajana lakimieskoulutuksen saaneelle. Haastateltavamme Susanna Mehtonen valottaakin paitsi työnsä arkea myös sitä, mitkä seikat vaikuttivat hänen päätymiseensä ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin palvelukseen. Teksti: Petra Nieminen, kuva: Susanna Mehtonen

Vaasan toimistossa.” Helsingissä hän puolestaan pääsi ulkoministeriöön ensin korkeakouluharjoittelijaksi, jonka jälkeen projektiavustajaksi kansainvälisen oikeuden yksikköön. Lisäksi Mehtonen kertoo olleensa harjoittelussa kansainvälisen rikostuomioistuimen valitusjaostossa puoli vuotta. Kielitaidon arvokkuutta ei voi liikaa painottaa kansainvälisessä työsMehtosen päätymistä Amnestyyn sä, ja Mehtosen ruotsin kielen lisäksi halvoisi hänen kertomansa perusteella ku- litsemat ranska, englanti ja saksa ovatkin vailla lähinnä erilaisten opiskeluaikana olleet ehdoton etu. Varsin kallisarvoista hyötyä hän katsoo eteen tarjoutuneiden mahkuitenkin saaneensa dollisuuksien summaksi, eritoten aktiivisesta sopivaksi jatkumoksi. Mehosallistumisestaan aitonen jopa toteaa pitäneensä nejärjestö ELSAn toiopintokokonaisuuksista enimintaan. Mehtonen ten esineoikeudesta, vaikka korostaa saaneensa sen toki muun muassa kansainkautta paljon hyödyllivälinen oikeus, jota myös siä taitoja muun ohella hänen gradunsa käsitteli, ja seminaarityöskenteperusoikeudet tuntuivat jo lystä, joka on myös osa tuolloin mielenkiintoisilta. hänen tämän hetkistä Kysymykseen kutsumuksen toimenkuvaansa. Ainemerkityksestä Mehtonen järjestötoiminnan ansisuhtautuu hieman miettelioiksi hän luettelee vielä äästi eikä koe sitä ainakaan sen sosiaalisen puolen. päällimmäisenä syynä nykyiLukuisat hänen nykyisen työnsä taustalla. Kuvassa Susanna Mehtonen sistä ystävyyssuhteistaan niin Suomessa kuin ulkomailla ovat taitoja harjoitteluista ja aikoinaan luotu ainejärjestön kautta. ainejärjestötoiminnasta Suomenruotsalainen Mehtonen aloitti oikeustieteen opintonsa Helsingin tiedekunnan Vaasan yksikössä muuttaen maisterivaiheen suorittamiseksi myöhemmin pääkaupunkiseudulle. Hän kertoo, ettei oikeustieteellinen ollut aluksi päivänselvä valinta, sillä myös valtiotiede tuntui varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Mitä nuo syyt sitten olivat? Mehtosella oli työllistyessään takanaan verraten vakuuttava kattaus merkityksellisiä ansioita. ”Olin onnekas sattuessani oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, kun Vaasasta löytyi töitä osa-aikaiselle toimistosihteerille ja myöhemmin oikeusneuvojalle pakolaisneuvonnan pienessä

Mehtonen haki valmistuttuaan vuonna 2008 Amnestylle ja sai paikan. Aikaisempaa kansalaisjärjestötoimintataustaahan hänellä ei ollut. ”Kyseessä oli tuolloin avoin haku äitiysloman sijaiselle, mutta sillä tiellä olen edelleen”, Mehtonen toteaa iloisesti. Hän on ollut nyt kuusi vuotta ensimmäisessä valmistumisensa

LexPress

35


jälkeen saamassaan työpaikassa. ”Juristi voi tehdä Amnestylla hyvin monenlaatuisia työtehtäviä, periaatteessa mitä tahansa. OTM-tutkintoa edellyttäviä paikkoja meillä on tälläkin hetkellä avoimena vain kaksi”, Mehtonen kertoo. Osa lakimieskoulutuksen saaneista toimii niin sanottuina litigoivina juristeina, jotka osallistuvat eri valvontaelinten edessä olevien juttujen käsittelyyn. Niin ikään juristin papereita edellytetään luonnollisesti juuri oikeudellisilta asiantuntijoilta, kuten Mehtoselta. Hänen mukaansa lakimiesten työhön kuuluu järjestössä pitkälti myös lobbaus, perinteinen oikeudellinen analyysi ja, kun kyse on tämän tason järjestöstä, myös mediatyö. Mehtonen selvittää jälkimmäisen osalta, että joku toimii silloin käytännössä niin sanottuna spokespersonina ja antaa julkisuuteen haastatteluja. Yleensä heidän suuntaansa otetaan yhteyttä kun ollaan tekemässä vaikkapa taustoittavia haastatteluja, mutta toisinaan heitä lainataan suoraan. Tämä tarkoittaa Mehtosen mukaan esimerkiksi sitä, että hänenkin tehtävässään pitää pystyä esiintymään omilla kasvoillaan, sekä argumentoimaan selkeästi ja analyyttisesti. Lisäksi Amnestyn julkaisemat omat tiedotteet lukeutuvat tietysti mediatyöhön. laaja temaattinen deski

Työpäivät Amnestyssa eivät noudata viikosta, tai edes päivästä toiseen samaa kaavaa. ”Minulla on laaja temaattinen deski”, Mehtonen aloittaa kysyttäessä tarkemmin hänen työtehtävistään. EU:n oikeus ja -sisäasiat ovat hänen vastuualueellaan – yksityiskohtaisemmin eriteltyinä muun muassa turvapaikka-asiat, siirtolaiskysymykset sekä terrorismi ja ihmisoikeudet. Tämän päälle Mehtosen käsiteltäväksi tulevat sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhontaa koskevat tapaukset, sekä kuolemanrangaistusten vastainen työ. Hänen aikaisemmista työtehtävistään mainittakoon esimerkkeinä CIA:n vankilennot Suomen alueella sekä Ruandan kansanmurhan jälkeisen oikeudenkäynnin monitorointi,

36

jolloin hän kävi seuraamassa prosessin kulkua ja esiintyi paljon julkisuudessa antaen aiheesta haastatteluja ja lausuntoja. Työ ei ole Mehtosen mukaan projektiluontoista, ellei sitten meneillään ole jokin kampanja, mutta silloinkin kampanjointi on vain osa muuta työtä. Tyypilliseksi työmuodoksi hän listaa erilaiset konferenssipuhelut, joiden lisäksi tulevat muun muassa turvapaikanhakijoiden puolesta annettavat lausunnot. Järjestöjuristin tehtäviin kuuluu jossain määrin myös asiakastyö ja Amnestyssakin matkustaminen, mutta Mehtonen toteaa liikkuvansa työnsä puolesta enimmäkseen Euroopan alueella. Asiakokonaisuuksien pitkä lista pakottaa kysymään, venyvätkö päivät Amnestyssa pitkiksi? Mehtonen naurahtaa ja kommentoi asiaa niin kuin ihmisoikeusjärjestössä työskentelevältä henkilöltä olisi tietenkin pitänyt osata odottaa: ”Meillä on Amnestyssa tarkat työajat. Liian pitkiä päiviä ei tarvitse tehdä, sillä ylikuormitus ei ainakaan edesauta tehokasta työskentelyä. Käsiteltävät asiakokonaisuudet ovat sitä paitsi sen laatuisia, ettei niitä usein voikaan saada valmiiksi jonain tiettynä päivänä tai tietyn määrän työtä tehtyään. Ongelmia, joita työn puolesta kohtaa, on maailmassa loputon määrä. Uusia kriisejä ja loukkauksia tapahtuu jatkuvasti. On tietyllä tapaa hyväksyttävä oma riittämättömyytensä, eli se tosiasia, ettei kaikkia asioita voi korjata, vaikka niiden eteen paiskisi kuinka lujasti töitä.” Hän korostaa, että on tärkeä arvostaa niitä pieniä voittoja, joita tulee jatkuvasti. Omalta kohdaltaan erityisen muistettavana työtehtävänään Mehtonen mainitsee vähän suurempaa huomiota saaneen Ruandan joukkotuhontaan liittyneen oikeudenkäynnin, osaksi jo siitä syystä, että hän oli ollut Amnestylla vasta vuoden päästessään kyseisen tehtävän pariin. Amnestyn yhdeksi suurimmista saavutuksista omana aikanaan Mehtonen puolestaan laskee kidutusrikoksen määritelmän nykyisen muodon. Ison työn tuloksena sen aiempi versio päivitettiin kattavammalla ja onnistuttiin vielä sisäl-

LexPress


lyttämään osaksi rikoslakia. “teen työtä juriidikan takia”

Työssään Mehtosen on hallittava erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 3 artikla, joka koskee kidutuksen ehdotonta kieltoa. Lisäksi vapauden menetystä sekä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja -menettelyä koskevien säännösten tunteminen on monissa yhteyksissä välttämätöntä. Tärkeä säädös on mainitun EIS:n ohella Suomen perustuslaki. Mehtonen painottaa sanottujen rinnalla EU:n perusoikeuskirjan merkitystä. ”Se on EU:n alueella merkittävä asiakirja, sillä Unionin instituutioiden ja jäsenvaltioiden on noudatettava peruskirjaa soveltaessaan EU-oikeutta. Suuri osa esimerkiksi Suomessa tehtävistä lainsäädäntömuutoksista liittyvät jollain tavalla eri direktiivien kansalliseen toimeenpanoon”, hän selvittää. Mehtonen korostaa substanssin ohella kuitenkin yleisemmän tason ammattiosaamista: hyvää perusjuridiikan hallintaa ja argu-

mentointikykyä. Kirjoittamistaitoa tulisi olla ja tietynlainen analyyttisyys ja uskallus esiintyä – rohkeus yleisesti – ovat tärkeitä piirteitä. Hän mainitsee myös, että omat lähteensä on hyvä tuntea. Oikeusteorian perusteiden osaaminen ja ”juristin mieli”, kyky ajatella hieman laajanäköisemmin asioita, ovat niin ikään peräänkuuluttamisen arvoisia ominaisuuksia. Palataksemme kysymykseen työn kutsumusluonteesta, Mehtonen myöntää sen olevan ehkä tietyllä tavalla sitäkin. ”Teen työtä juridiikan takia. Ovathan palkat täällä myös alempana kuin vaikka yksityisellä sektorilla, joten rahan perässä kansalaisjärjestöön ei varmaan etsiydytä töihin. Amnesty ei ole paikka, jossa voi esimerkiksi asianajotoimistojen tavoin aloittaa harjoittelijana saavuttaen lopulta osakasaseman tai toimitusjohtajuuden. Tehtävänkuvat eivät siten perinteisten ylenemisten kautta vaihdu, mutta urakehitystä voi silti tapahtua.”

Kuvassa Matti Nissinen


Mielipidekirjoitukset ja sananvapaus Mielipidekirjoitukset ovat yksi monista keinoista vaikuttaa yhteiskunnassa. Sellaisen voi kirjoittaa kuka tahansa lähes mistä tahansa aiheesta. Lehtien toimitukset julkaisevat harkintansa mukaan mielipidekirjoituksia. Myös tekstiviestillä lähetetyt lyhyet kommentit ja mielipiteet ovat kasvattaneet suosiotaan. LexPress haastatteli viestintäoikeuden ma. professori Päivi Tiilikkaa sekä toimittaja ja yrittäjä Mikael Pentikäistä aiheesta. Teksti: Tuomas Dahlström Kuvat: Päivi Tiilikka, Mikael Pentikäinen

Tiilikka toimii viestintäoikeuden professorina ja on erittäin suosittu luennoitsija ja kouluttaja viestintäjuridiikkaan liittyvissä asioissa. Pentikäinen on taas tehnyt mittavan uran toimien mm. STT:n päätoimittajana sekä toimitusjohtajana, Sanoma Newsin toimitusjohtajana ja Helsingin Sanomien päätoimittajana. Lähiaikoina hänet on voinut nähdä julkisuudessa europarlamenttiehdokkuuden johdosta. Päivi Tiilikka kertoo, että lainsäädäntö asettaa rajoituksia sille mitä omassa mielipidekirjoituksessaan voi sanoa: ”MieliKuvassa Päivi Tiilikka

38

pidekirjoituksissa ei saa loukata toisen kunniaa esittämällä valheellisia tietoja tai vihjauksia taikka halventamalla toista. Myös muiden ihmisten yksityiselämän suoja asettaa rajoituksia samoin kuin esimerkiksi kiihottamista kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomista koskevat säännökset. Mielipidekirjoituksissa ei saa myöskään paljastaa esimerkiksi työnantajan liikesalaisuuksia taikka käyttää työsuhteessa noudatettavan lojaliteettiperiaatteen vastaisia ilmaisuja. Myös muita rikoslaissa tai esimerkiksi tekijänoikeuslainsäädännössä säädettyjä sananvapauden rajoituksia on.” Mielipidekirjoituksia voi kirjoittaa sekä omalla nimellään että nimimerkillä. Lehdet kuitenkin vaativat kirjoittajan nimeä ja yhteystietoja omaan tietoonsa muun muassa mahdollisten ongelmatilanteiden varalta, vaikka henkilö haluaisi, että kirjoitus julkaistaan lehdessä anonyymisti. ”Oikeus anonyymiin ilmaisuun kuuluu sananvapauteen. Viestin esittäjä voi usein välttää ongelmatilanteita sen avulla. Tosin joissakin tapauksissa kirjoittaja saatetaan anonyymin ilmaisun oikeudesta huolimatta arvata”, kertoo Tiilikka. Omalla nimellä kirjoittamisesta aiheutui kohu viimeksi, kun koulun toimintaa mielipidekirjoituksessa arvostellut opettaja sai Riihimäen kaupungilta varoituksen. Eduskunnan oikeusasiamies

LexPress


totesi myöhemmin, että varoitus annettiin väärin perustein. Joskus kohujen välttäminen voi edellyttää julkaisemisen etujen ja haittojen punnintaa. ”Lisäksi kannattaa miettiä, kestääkö itse mahdollisen kohujulkisuuden ja onko omassa toiminnassa sellaista, joka kohun myötä saattaa tulla negatiivisena julkisuuteen”, kertoo Tiilikka. Tiilikan mielestä mielipidekirjoitukset ovat yksi keino sananvapauden toteutumisen kannalta, joskin niiden merkitys on vähentynyt: ”Mahdollisuus mielipidekirjoitusten esittämiseen on tärkeä, mutta niiden merkitys on vähentynyt, kun internet on tuonut kansalaisten käyttöön nopeamman ja monesti laajempaa julkisuutta tuovat ilmaisukanavat, kuten keskustelupalstat ja blogit.”

mista koskevan päätöksen, joten vastuu on rikoslain yleisten oppien mukainen. Tekijänvastuu edellyttää tahallisuutta, joten kirjoituksen lainvastaisuuden täytyy ilmetä itse tekstistä.” Tiilikka kertoo vielä, että päätoimittaja voi joutua vastuuseen myös toimitustyön johtamisen ja valvonnan olennaisesta laiminlyönnistä tietyissä tilanteissa. ”Päätoimittaja vastaa kaikesta sisällöstä, mutta myös jutun kirjoittaja ja käsittelijä tänä päivänä”, Pentikäinen tiivistää oivasti.

Toimittajaksi Pentikäinen kertoo lähteneensä, koska halusi vaikuttaa siihen, että asioita nostetaan esille ja niistä keskustellaan. ”Halusin myös selvittää asioita ja raportoida niistä” kertoo Pentikäinen. Eurovaaliehdokkaaksi hän lähti taas sen takia, että politiikassa olisi ihmisiä, jotka ovat tehneet uraa myös poMyös Mikael Penlitiikan ulkopuolella. tikäinen on samoilla Kysyn Pentikäiseltä linjoilla: ”Mielipidemitä yhtäläisyyksiä kirjoituksilla on oma on toimittamisella ja tärkeä merkityksensä politiikalla: ”Toimitkansalaiskeskustelun tajan valta on asioifoorumina. Nykyisenä den esille nostamisen sosiaalisen median ja näkökulmien keraikakautena niiden tomisen valtaa. Vamerkitys on ehkä hielitulla poliitikolla on man vähentynyt, kospäätösvaltaa, jos hän ka ihmisillä on paljon on tehtävissä, joissa muitakin kanavia saatehdään päätöksiä. da mielipiteensä julki.” Vaaliehdokkaan valta Pentikäinen korostaa Kuvassa Mikael Pentikäinen on lähinnä asioiden esille vielä, että mielipidekirjoituksilla voi vaikuttaa: ”Mielipidesivu on ottamisen valtaa”, Pentikäinen toteaa. hyvin luettua sisältöä. Siksi se on mainio Lehtikirjoituksilla on yhteiskunnasvaikuttamisen keino. Hyvä mielipidekirjoitus käy asian ytimeen, on hyvin sa suuri merkitys, sillä toimittajat ja mielipidekirjoittajat voivat nostaa mitä perusteltu ja riittävän tiivis.” erilaisimpia asioita esille ja yhteiskunTiilikka on käsitellyt päätoimittajan nallisen keskustelun kohteeksi. Toimitja toimittajan korvausvastuuta väitöskir- taminen on myös hyvä pohja mahdollijassaan. Korvaukset voivat olla sadoista sesta poliittisesta urasta haaveileville: euroista kymmeniin tuhansiin, mutta ”Toimittajatausta on erinomainen pohja suuret korvaukset edellyttävät sitä, että poliitikolle, koska vaikuttaminen on hykyse on laajalevikkisestä julkaisusta ja vin voimakkaasti viestintää” Pentikäinen että selkeitä tunnistamistietoja, kuten kertoo lopuksi. nimi tai kuva, on esitetty. ”Lehden päätoimittaja tai muu lehdessä työskentelevä on tehnyt mielipidekirjoituksen julkaise-

40

LexPress


VUOSIJUHLAT 2014

LEX RY:N 53. VUOSIJUHLAT Teksti: Sofia Ampuja ja Paul Durac, vuosijuhlamarsalkat 2014 (oikealla kuvassa)

Lex ry:n 53. vuosijuhlat järjestettiin tuttuun tapaan Turun VPK:n talolla 14.3.2014. Itse pääjuhlaa edelsi perinteinen cocktail-tilaisuus, joka järjestettiin tällä kertaa Vanhan Raatihuoneen salissa. Tilaisuudessa ainejärjestövieraat sekä yhteistyökumppanit esittivät tervehdyksensä 53-vuotiaalle Lex ry:lle. Tänä vuonna juhlat olivat edellistä vuottakin suositummat, ja liput myytiin hetkessä loppuun. Onnistuimme kuitenkin tarjoamaan paikkoja yli 430 vieraalle, mutta siitäkin huolimatta moni halukas jäi ilman lippua. Olimme varautuneet juhlapäivänä viivästyksiin aikataulussa ja muihin mahdollisiin sudenkuoppiin, mutta cocktailtilaisuus menikin odotettua nopeammin ja tilaisuuden jälkeen olimme hieman aikataulua edellä. Ihmiset saapuivat VPK:n talolle hieman myöhässä, jonka vuoksi ohjelman alku viivästyi hieman. Saimme kuitenkin kirittyä menetetyn ajan illan mittaan takaisin. Meidän marsalkoiden lyhyttä tervehdystä seurasi puheenjohtaja Jussi Sjöblomin tervehdys juhlakansalle. Juhlapuheen osalta kohtasimme pieniä haasteita. Kuulimme juhlapäivän aamuna, että juhlapuhujamme, EU:n tilintarkastustuomioistuimen jäsenen, Ville Itälän, lennot peruuntuivat yllättäen. Siitä huolimatta saimme kuulla loistavan puheen oikeustieteen tohtorilta, Mikko Vuorenpäältä. Pääesiintyjänä ihailimme Turun Seudun Tanssioppilaitoksen tanssijoiden balettiesitystä, jonka jälkeen saimme nauttia pääruuasta. Koko illan meitä myös viihdyttivät laulunjohtajamme Pihla-Mari Knaapila sekä Jesse Jokinen. Puheet naiselle ja miehelle pitivät tänä vuonna Lauri Kattelus ja Mona Numminen. Koska vuoden opettajaksi valittu Ari Saarnilehto ei valitettavasti päässyt paikalle, kuulimme muutaman sanasen tiedekunnan dekaanilta Jukka Mähöseltä. Kun ruoka ja juoma oli nautittu, siirryttiin tanssilattialle, jossa juhlakansaa tanssitti Sohon Torwet. Valssien valssaamisen jälkeen oli aika vaihtaa tanssiaskeleet vauhdikkaampiin ja ottaa tanssilattia haltuun perinteistä poiketen yökerho The Monkeyssa. Jatkojenjatkot juhlittiin Kirkkotiellä. Kaiken kaikkiaan juhla sujui mainiosti, puheet ja esiintyjät olivat erinomaisia, ruoka oli herkullista ja viinikin maistui. Onnistuimme lisäksi pysymään aikataulussa, mistä saamme kiittää myös asiantuntevaa cateringiä ja juhlijoita! vuosijuhlia tukemassa: • • • • • • •

LexPress

Roschier Hammarström Puhakka Partners Krogerus Waselius & Wist Hannes Snellman Castrén & Snellman Borenius

41


Puheenjohtajan tervehdys Arvoisat kunniajäsenet, rakkaat lexiläiset, hyvät kutsuvieraat, kära nordiska gäster. Hyvät naiset ja herrat! Tänään on juhlan aika. Yli 400 vierasta saa juhlistaa täällä VPKtalon hienoissa ja perinteikkäissä puitteissa jo 53 vuoden ikään ehtinyttä Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry:tämme. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita! Vuosijuhlat, jos mitkä, eivät todellakaan synny itsestään. Haluankin antaa heti alkuun valtaisan kiitoksen vuosijuhlamarsalkoillemme Sofia Ampujalle ja Paul Duracille, jotka ovat ahkeroinnillaan mahdollistaneet tämän upean juhlamme toteutumisen. Vuosijuhlalippujemme kysyntä räjähti tänä vuonna todennäköisesti lopullisesti tarjontaa suuremmaksi, eikä se yhdistettynä uusiin cocktailtilaisuus- ja jatkopaikkoihin mitenkään vähentänyt työmäärää päivän järjestämisessä. Onneksi teitä ei ole jätetty kuitenkaan yksin: kiitokset myös vuosijuhlaviskaaleille sekä koko vuosijuhlatoimikunnalle panoksesta juhlan eteen. Loistokkaan viikonloppumme täydentää huomisen Akateeminen Silliaamiainen, josta kunnian ansaitsevat Janna Toivonen ja Miina Rantala yhdessä sillistoimikuntansa kanssa. Yhdistys näytti 53 vuotta sitten varmasti varsin erilaiselta kuin tänään. Historian tutkiminen onkin aina mielenkiintoista: meillä nykypäivän toimijoilla olisi varmasti paljon opittavaa monista asioista ja niiden hoitamisesta kaikilta eri yhdistyksen vuosikymmeniltä. Siksi onkin hienoa nähdä tänään tilaisuutta juhlistamassa myös joukon alumnejamme: osa hiljattain, osa vähän vähemmän hiljaittain valmistuneita. Historian kunnioittamisen ja perinteiden vaalimisen ohella myös meidän aikakautemme voi kuitenkin mielestäni aidosti olla ylpeä saavutuksistaan, ja siitä, miten valtavan monipuolista ja aktiivista toimintaa yhdistyksemme pystyy edelleen viikosta ja vuodesta toiseen pyörittämään. Vanhat toimintatavat kun eivät ihan aina ole enää nykyhetkeen niitä parhaita mahdollisia. Viime vuonna startannut uusi organisaatiomallimme onkin loistava esimerkki siitä, miten tärkeää on oikeassa kohdassa uskaltaa tehdä isojakin muutoksia. Jokainen uudistus kun vaatii aina rohkeutta: helpoin tapa olisi tehdä asiat juuri samalla tavalla kuin aiemminkin. Pienennetty hallituskoko ja yhä useampien vastuutehtävien siirtäminen hallituksen ulkopuolelle on kuitenkin toiminut nyt hieman yli vuoden ajan kerättyjen kokemusten perusteella loistavasti: jäsenistömme on aktiivisesti ja upeasti sekä ottanut että kantanut vastuuta tapahtumien järjestämisestä ja toimintamme pyörittämisestä. Toivottavasti kehitys jatkuu tulevaisuudessakin edelleen oikeaan suuntaan. Kiitokset siis niin jokaiselle Lexin eteen ahkeroivalle kuin myös sille runsaslukuiselle joukolle, teille, jotka jo ihan vain toimintaan osallistumisellanne teette yhdistyksemme olemassaolon tässä mittakaavassa mahdolliseksi. Juuri te lopulta olette se yhdistyksemme selkäranka. Ja ennen kaikkea iso kiitos koko tämän vuoden hallitukselle ahkerasta ja kantaaottavasta toiminnasta puurtaessamme päivästä toiseen kaikkien lexiläisten hyvinvoinnin eteen. Pitkälti juuri teidän ansiostanne ihan kaikkea ei tehdä tänäkään vuonna täysin samalla tavalla kuin aina ennenkin on tehty. Ainejärjestötoiminta ottaa välillä paljon, mutta antaa poikkeuksetta aina valtavasti enemmän takaisin. Siinä pääsee mukaan jo opiskeluaikana johonkin sellaiseen,

42 Kuvat Annika Falben

LexPress


mistä lukusalissa istuessa voi vain haaveilla. Lisäksi uudet tuttavat yli maa-, yliopisto-, tieteenala- ja tittelirajojen ovat antaneet ainakin itselleni täysin uudenlaisia näkökulmia ja kokemuksia elämään. Onkin äärimmäisen hienoa nähdä monien ystäväjärjestöjemme ja sidosryhmiemme edustajia paikalla juhlimassa kanssamme. Suosittelenkin lämpimästi jokaista tarttumaan eteen tuleviin tilaisuuksiin ainejärjestössämme ja lähtemään mukaan kaikkeen itseään kiinnostavaan toimintaan, sillä tilaisuuksien käyttämättä jättäminen todennäköisesti muuten harmittaa jälkikäteen. Tänään ei ole kuitenkaan oikea päivä murehtia huomista, saati sitten harmitella yhtään mitään, ja toivonkin jokaisen viettävän hauskan illan hyvästä ruoasta, juomasta ja ennen kaikkea seurasta nauttien. Se, mikä tekee teidät onnelliseksi, tekee minut onnelliseksi. Näillä sanoilla voimmekin varmasti vihdoin aloittaa varsinaisen juhlimisen, mutta ihan loppuun haluaisin vielä

kovasti kertoa teille pienen tarinan. Saisinko siis hieman säestystä?

Pien lintu istui oksallans ja kattoi näreikköön, ol’ kattellut se päivän kaks ja kertos tämmöttes: No mitä se sit sanos? JOO! pohjaan siis tää ensi malja juodahan, pohjaan siis, kyl lisää tuodahan. Ensimmäist’ ei surra saa, toista pian jo ootellaan, pohjaan siis… …tää malja juodahan! Puhetta lyhennetty. Jussi Sjöblom Hallituksen puheenjohtaja

Kunniapuhujalta: Puhe tieteelle Puheen pitäminen ei aina ole aivan helppoa, eli joskus puheen valmistelussa tarvitaan apua. Erinomainen opas puheiden pitämisestä ja laatimisesta on ruotsalaisen Göran Häggin teos “Hyvin puhuttu”. Häggin mukaan puheen voi jakaa viiteen osaan: Johdantoon eli exordiumiin, jossa tarkoituksena on kuulijoiden hyvän tahdon voittaminen puolelleen. Tämä voi puolestaan tapahtua joko suorasukaisella asiaan käymisellä taikka vihjailemalla. Itse aion tässä noudattaa ensimmäistä vaihtoehtoa ja säästää vihjailemisen illan myöhempiin vaiheisiin. Puheen toisen vaiheen muodostaa kertomus eli narratio. Tässä vaiheessa puhujan pitäisi esitellä asiansa, joka esittely ihannetilanteessa muodostaa kronologisen kertomuksen esimerkiksi siitä, mitä puheen kohteena olevassa asiassa on tähän mennessä ilmennyt. Puheen kolmas vaihe on todistelu eli probatio, jossa puhujan olisi esitettävä väittämä taikka mielipide sekä perustelut oman mielipiteensä tueksi. Todisteluvaihetta puheen rakenteessa seuraa luontevasti vastatodistelu eli refutatio. Tässä vaiheessa puhujan pitää puolestaan esittää vastine joko kuvitelluille taikka jo esitetyille vastaväitteille sekä niiden perusteille. Puheen viimeisenä osana on yleisöystävällisesti puheen lopettaminen eli

LexPress

43


peroratio, johon täytyy sisältyä kehotus. Voinen aloittaa suoraan kertomuksesta eli narratiosta sillä luulen, että puheen johdantovaihe on jo jäänyt taakse. Eli kysymys kuuluu nyt, mitä tieteessä on tähän mennessä tapahtunut. Käsillä olevan tilaisuuden luonne sekä käytössä oleva aika huomioon ottaen, voitaneen kysymykseen vastaaminen tässä yhteydessä rajoittaa oikeustiedettä koskevaksi. Hyvän tieteellisen tavan mukaisesti vastauksessa pitää luultavasti lähteä liikkeelle puheen kohteen eli oikeustieteen määrittelystä. Tämä ei välttämättä ole kaikkein helpoin tehtävä, mutta Nykysuomen sanakirja varmaankin auttaa. Sen mukaan oikeustiede on tiede, jonka kohteena on oikeus tämän sanan laajimmassa merkityksessä. Eli seuraavaksi pitää enää määritellä oikeus sen laajimmassa merkityksessä. Sanakirjan mukaan muun muassa seuraavien esimerkkien perusteella voidaan saada kuva siitä, mitä oikeudella sen laajimmassa merkityksessä tarkoitetaan ja mihin oikeustiede näin ollen tieteenä kohdistuu: B-oikeuksin varustettu ravintola, täysin anniskeluoikeuksin varustettu ravintola, vartalolle täyttä oikeutta tekevä puku, aviollinen oikeus. Sanakirjan mukaan oikeustiede näyttäisi siis olevan trikoisiin pukeutunut anniskeluravintoloissa notkuja, joka on lähinnä kiinnostunut aviollisista oikeuksista. Tästä ei taideta päästä kovin pitkälle. Koska sanakirjan mukainen ratkaisu oikeustieteen olemuksesta ei siten vaikuta olevan mitenkään erityisen tyhjentävä tai ainakaan mairitteleva, kysymystä lienee syytä lähestyä hieman tieteellisemmin. Tämäkin tosin aiheuttaa ongelmia, etenkin jos lähtökohdaksi otetaan emeritusprofessori Aulis Aarnion perusoppikirjassaan esittämä käsitys oikeustieteen sisällöstä. Aarnio nimittäin määrittelee oikeustieteen käyttäen apunaan laatikoista muodostuvaa pyramidikuviota. Koska aika asettaa edelleen tiettyjä rajoituksia tälle puheenvuorolle, kysymys oikeustieteen määritelmästä ainakin aarniolaisittain ymmärrettynä on pakko jättää lepäämään maanantaihin – jolloin taidamme muutenkin olla yhteiskuntatodellisuuden ja muidenkin perimmäisten kysymysten äärellä. Näiden epäonnistuneiden määrittely-yritysten jälkeen pitääkin ehdottomasti siirtyä takaisin puheen kertomusosan peruskysymyksen ääreen eli mitä oikeustieteessä on tähän mennessä tapahtunut. Kysymykseen vastaamisessa pitänee vähän hypellä, etenkin kun ajattelin lähteä liikkeelle aivan alusta eli oikeustieteilijästä nimeltä Q. Mucius Scaevola Pontifex (140-86 ekr.). Roomalaisen oikeustieteen perustajan mainetta Q. Muciukselle on ehdotettu erityisesti siitä syystä, että hänen on oletettu olleen se henkilö, joka aloitti pyrkimykset rakentaa roomalaisista oikeusinstituutioista sellainen tieteellinen käsitejärjestelmä, jollaista aristoteelinen filosofia oli pitänyt kaikissa tieteissä tavoiteltavana. Q. Mucius teki siten pohjatyön sille, että tieteellinen käsite- ja argumentaatioanalyysi sai merkittävän aseman konkreettisten oikeuskysymysten ratkaisemiseen tähtäävän, perinteisesti juristeille kuuluneen toiminnan ohella.

44

Vaikka roomalaista oikeustiedettä olisi kukaties mahdollista käsitellä pidempäänkin, on tässä vaiheessa kuitenkin suoritettava pieni hyppäys kohti tätä hetkeä. Välistä on valitettavasti pakko jättää muutamia länsimaisen oikeustieteen kehitykseen vaikuttaneita henkilöitä. Sitä vastoin luontevan jatkeen oikeustieteen oppihistoriassa Q. Muciukselle tarjoaa Turussa tutkimuksiaan tehnyt klassisen luonnonoikeuden

LexPress


puhdasoppinen ja merkittävä edustaja professori Matthias Svederus. Tutkimuksessaan professori Svederus keskittyi johtamaan vanhempien ja lasten keskinäisen elatusvelvollisuuden perusperiaatteet luonnosta, ja tarkemmin sanottuna siitä, että haikaroiden väitetään erityisen hellästi vaalivan vanhempien ja lasten suhteiden pyhyyttä. Mitään vastaavaa tutkimusta en tiedä tehdyn ainakaan Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan taikka Lexin toimesta. Lexistä en tosin ole aivan varma. Mutta kuka pääsee oikeustieteen aikajatkumossa jatkamaan vanharoomalaissankari Q. Muciuksen ja haikaraprofessori Matthias Svederusin aloittamaa kunniakasta linjaa, kun etenemme kiivasta vauhtia kohti tätä hetkeä? Syntyjään turkulaisena siirtyisin tietysti mielelläni yhteen Suomen suurimmista juristeista, eli Matthias Caloniukseen (1738–1817), joka tosin oli maantieteen dosentti, minkä arvon hän puolestaan oli saanut ilman mitään akateemista oppiarvoa. Vai pitäisikö valita Immanuel Kant, joka nykytutkijan oivallisena esikuvana sai väitöskirjansa valmiiksi jo 51-vuotiaana ja joka rikosoikeudessa turvautui talioon eli siihen, että rikoksentekijän tulee kärsiä sama paha kuin minkä hän on oikeudettomasti toiselle tuottanut. Siis: silmä silmästä, hammas hampaasta, se siitä. Ehkä tässä vaiheessa on kuitenkin parempi vaihtaa yksittäiset tiedemiehet merkittäviin oikeudellisiin instituutioihin. Jotta tällöin löytäisimme oivallisen jatkajan Q. Muciuksen ja etenkin haikaraprofessori Svederusin aloittamalle oikeustieteen traditiolle lienee syytä siirtyä suoraan maaliskuun 24. päivään vuonna 1961, jolloin Turun yliopiston Satakuntalais-Hämäläisen Osakunnan tiloissa runsaat kaksikymmentä oikeustieteen ylioppilasta pitivät Lex ry:n perustamiskokouksen. Viimeinenkin merkittävä oikeustieteen virstanpylväs, jonka ajattelin ottaa esiin tässä puheeni “kertomus”osassa liittyy Lexiin ja vuoteen 1970, jolloin saamani tiedon mukaan Lexin kerhohuoneistossa esitettiin ensimmäinen pornoelokuva. Oikeustieteen historian voidaan siten hieman pelkistäen katsoa alkavan roomalaisen oikeustieteen perustajasta Q. Mucius Scaevola Pontifexistä, jatkuvan professori Matthias Svederusilla ja saavuttavan lopullisen huippunsa opiskelijoiden ainejärjestön järjestämässä aikuisviihdenäytöksessä. Johdannossa esitetyn mukaisesti tässä vaihetta puhetta on esitettävä väite tai mielipide ja lisäksi perustelut sille. Mitä siis väittäisin oikeustieteestä? Oikeustiede on julmaa? Jännittävää? Muuttanut Turkuun? Seksikästä? Vai ovatko tätä kenties oikeustieteen tutkijat? En kuitenkaan huoli mitään edellisistä, vaan valitsen väitteekseni sen, että oikeustiede on iloista. Miten sitten perustelisin tämän. Voisin tietenkin lähteä liikkeelle empiriasta ja todeta, että ainakin te oikeustieteen edustajat vaikutatte hyvinkin iloisilta, mutta siitä en kuitenkaan voi olla aivan varma, johtuuko iloisuus tänä iltana oikeustieteen vaikutuksesta vai onko vaikuttavana tekijänä pikemminkin kemiallisiin tieteisiin lukeutuvat tekijät. Seuraava peruste voisi kuulua siten, että oikeustiede on iloista, koska sen opiskelu on niin hauskaa. Etenkin täällä Turussa näin on. Tästä minulla on tietysti omakohtaista kokemusta. Aloitin itse täällä opiskelijana syksyllä 1991, minkä jälkeen olen miltei koko työurani ollut Turun oikeustieteellisen tiedekunnan palveluksessa. Ja kun nyt vuodenvaihteessa olen siirtynyt töihin toiseen iloisen oikeustieteen tyyssijaan eli Rovaniemelle, minulla on tässä yhteydessä erinomainen tilaisuus kiittää teitä lexiläisiä erittäin iloisesta seurasta.

LexPress

45


Vahvin peruste oikeustieteen iloisuudesta on kuitenkin mielestäni löydettävissä suoraan lainsäädännöstä. Voidaan näet vastaansanomattomasti väittää, että sellainen tiede, jonka tutkimuskohteena on muun muassa rakennuskaaren säännökset sikojen terhometsään päästämisestä, ei voi olla muuta kuin ratkiriemukas. Eikä tätä riemua lainkaan vähennä kauppakaaren aina ajankohtainen kielto, jonka mukaan lainakalua älköön laskettako pahenemaan. Puheen neljäntenä vaiheena pitäisi nyt seurata refutatio eli vastatodistelu, jossa olisi esitettävä vastine kuvitelluille tai mahdollisesti jo esitetyille vastaperusteille. Koska yhtään nimenomaista väitettä oikeustieteen iloisuutta vastaan ei kuitenkaan ole lausuttu julki ja koska ainakaan itse en pysty tällaisia vastaperusteita edes kuvittelemaan, pelkään pahoin, että minun on kokonaan hypättävä vastatodisteluvaiheen yli ja siirryttävä suoraan puheen päätökseen eli peroratioon, jossa siis pitäisi esittää kehotus. Kehottaisinkin siis nostamaan maljan oikeustieteelle sekä etenkin 53 vuotiaalle Lexille. Puhetta lyhennetty. Mikko Vuorenpää

Puhe miehelle Kiitos Sofia ja Paul erinomaisesti järjestetyistä juhlista ja kiitos sinulle Lauri kauniista sanoistasi. Nordiska gäster, det är trevligt att ni är här idag. Ja nyt te, arvon miehet. Kun minulta kysyttiin suostumusta tämän puheen pitämiseen, kysyin Paulilta hämmennyksen vallassa miksi juuri minut halutaan tänne teidän kaikkien eteen puhumaan. Paulin vastaus oli kuitenkin yksinkertainen: koska minulla kuulemma on niin paljon sanottavaa. Ja tottahan se on. Mutta minä en ole ainoa, sillä kerrottuani lähimmille ystävilleni tämän kunniatehtävän vastaanottamisesta, ideoita ja ajatuksia alkoi tulla myös muualta. Eräskin ystäväni lupasi avomiehensä esimerkiksi. Tämän kaksilahkeisen edesottamuksista voisi kyllä kirjoittaa kokonaisen kirjankin, siispä jätän tämän herran tarinan mahdolliseen tulevaan kirjaan. Tein pienen empiirisen testin aihetta ja tekstiä pyöritellessäni. Kun googlaa sanan ”mies” ensimmäinen hakutulos on Wikipedian määritelmä miehestä: ”Mies on urospuolinen ihminen ja toinen ihmisen sukupuolista”. Järkeenkäypää. Toinen hakutulos ei sekään tarjoa juuri mitään yllätyksiä, se on Suomi24:n keskustelu siitä miten mies isketään. Tarkemmin sanottuna kokonaiset 158 keskustelua. Kolmantena Google tarjoaa kuvia miehistä ja neljäntenä oma henkilökohtainen suosikkini: tarina miehestä joka söi 25 vuoden ajan pelkästään juustopitsaa. Aivan. Juustopitsaa, ilman kasviksia ja ilman minkäänlaista lihaa. Mutta itse asiaan. Te miehet vaikutatte naisen elämään niin kovin monella tavalla. Tavoilla, joista teillä ei välttämättä ole aavistustakaan. Jo yksinomaan miehinen rauhallisuus auttaa usein moneen asiaan omaan poukkoilevaan naiselliseen ajattelutapaani viitaten. Niin

LexPress

47


sanotuista ”putkiaivoistasi” on paljon hyötyä. Älä ota siis itseesi kun ajattelustasi vitsaillaan, se on usein vain kateellisten puhetta. Kun minun verenpaineeni nousee kaikessa kiirepanikoinnissani, sinä seisot vieressäni järkähtämättä ja tyynenä. Mies. Sinä ja sinun onnellisen yksinkertainen maailmasi. Et tee asioista yhtään sen vaikeampia kuin ne todellisuudessa ovat. Autat ja ohjaat minua erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja antamaan kaikkeni siinä, mikä todellisuudessa on sitä, mikä merkitsee. Et jää jumittamaan menneeseen vaan tiedät, että vain tulevaisuus on se mihin voit vaikuttaa. Meillä naisilla onkin monta asiaa, joista voimme ottaa opiksemme teiltä. Syvät huokaukset naisväen keskuudesta siitä, että olemme eri planeetoilta ei aina tarkoita huonoa asiaa. Se voidaan nimittäin yllättävän usein tulkata niin, että voi kunpa matkat Marsiin olisivat helpompia, niin me Venuksen asukkaat voisimme useammin saada mahdollisuuden oppia teiltä. MUTTA Älkää suinkaan ylpistykö tästä arvon herrat, pistäkää tämä vain mieleenne ja muistelkaa sitä, jos ja kun kommunikointi meidän naisten kanssa ei ota sujuakseen. Vuosi sitten tähän aikaan asuin Barcelonassa ja kuten varmasti kaikilla muillakin, niin myös minulla oli erittäin opettavainen opiskelijavaihto. Yhdestä asiasta haluan kuitenkin tässä erikseen kertoa ja se on vain kasvanut arvostukseni suomalaista miestä kohtaan. Et tööttäile, huutele törkeyksiä naisten perään tai kohtele naista esineenä. Sinä arvostat naista ja pidät meitä tasaveroisena. Siitä erittäin suuri kiitos ja kunnianosoitus teille. Ymmärrät potentiaalimme ja arvomme ja mikä parasta ymmärrät myös sen, että naisten vähättelyllä teet itsestäsi vain pienemmän ihmisen. Tällä en suinkaan tarkoita puhua negatiivisia asioita kaikista ulkomaalaisista miehistä, onhan meillä täällä tänäänkin paikalla herrasmiehiä Pohjoismaista, Belgiasta ja jopa Australiasta asti, jotka ovat vieneet suomineidon sydämen mukanaan. Ja tämä on mahtavaa! Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen kaikista niistä miehistä, jotka minulla on elämässäni. Te autatte minua ongelmissani. Oli ongelmani sitten kiire kurssi-ilmoittautumisiin, iPhonen ohjelmistopäivitykset tai ihan vaikka vaan huono päivä. Tarjoat olkapäätäsi, kun minulla on vaikeaa, ja kaiken tämän lisäksi olet myös vilpittömän iloinen, kun jotakin positiivista tapahtuu. Et koskaan ajattele, että minun saavutukseni tai onnen hetkeni ovat millään tavalla sinulta pois. Päinvastoin, tuntuu siltä että ne ovat sinullekin hyviä hetkiä ja jaksat ja haluat olla iloinen puolestani. Saat minut tuntemaan oloni turvalliseksi ja usein tuntuu, että seurassasi minun onkin helppo olla parhaimmillani. KIITOS TEILLE MURUMUSSUKOILLE, ETTÄ OLETTE JUURI TE. Haluan erityisesti kiittää sinua Oskari, että olet kanssani täällä tänään. Olet minulle rakas ja paras ystäväni. Kemiamme on jo aivan aikojen alusta kohdannut uskomattoman hyvin, ja se on minulle tärkeää ja ainutlaatuista. Meillä on omat todella hölmöt vitsimme, joita muut eivät ymmärrä, mutta silti ne jaksavat naurattaa meitä. Lisäksi kaikkien näiden vuosienkin jälkeen jaksat edelleen yllättää esimerkiksi muistamalla asioita joita olen ohimennen sanonut vuosia sitten, vaikka ajattelin silloin ettet kuuntele mitä puhun. Olet aina läsnä, kun sitä tarvitsen ja toivon, että tunne on molemminpuolinen. Seurassasi olen aito oma itseni. Kiitos siitä, että arvostat ja kannustat minua ja mikä tärkeintä, saat minut nauramaan. Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille tänään ahhh-niin-komeille herrasmiehille ja tietysti myös heidän daameilleen oikein mahtavaa loppuiltaa. Pidetään ikimuistoiset vuosijuhlat ja asetetaan rima ensi vuotta varten todella korkealle! Kiitos! Mona Numminen

48

LexPress


Puhe naiselle Hyvät kunniavieraat. Mahtavat lexiläiset. Kärä Nordiska vänner! Ja Rakas nainen. Tänään on sinun iltasi. Olet illan päätähti. Tänään sinulla on lupa loistaa, ja niin sinä myös teet. Olet valmistautunut juhlaan huolella. Aikaa meni enemmän kuin Ossi Raidalla syömiseen, ja rahaakin kului ainakin…. no ainakin asianajajan tunnin taksa. Meillä miehillä valmistautumiseen meni vartti. Yhteensä. Täytyy tietysti sanoa, että onneksi te naiset ette ole niin kuin me. En enää edes muista aikaa ennen sitä hetkeä, joka oli joskus pikku muksuna, jolloin tajusin kiinnostukseni tyttöjä kohtaan. Eikä ole kyllä tarvettakaan muistaa. Kuitenkin silloin varhaismurrosiässä koin jonkin sortin valaistumisen. Ismo Leikolaa vapaasti lainaten, se oli hetki, jolloin pusuhipassa roolit vaihtuivat. Nainen, siitä asti olet ollut aina mielessäni, tai ainakin tietyt osat sinusta. Aikaan maagisesta valaistumisen hetkestä, tähän päivään mahtuu monta muistoa. Ja myös useampi teistä naisista. Kiitos niistä hetkistä. Olen saanut teiltä paljon. Nainen, olet selvä todiste evoluution olemassa olosta. Sillä tuskin edes minkään sortin Jumala olisi osannut suunnitella noin monimutkaista otusta. Te naiset yritätte ymmärtää ja tulkita miehiä jatkuvasti. Me miehet luovutimme yrityksemme teidän ymmärtämisenne suhteen jo aikoja sitten. Liian usein me miehet teemme vähemmän ja huonommin kuin ansaitset. Opimme virheistämme harvoin ja silloinkaan tuskin tarpeeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö haluaisi olla sinulle parempia. Emme vain ole täydellisiä, kuten sinä olet. Nainen. Pidän jokaisesta osasta sinussa. Toisista osista enemmän kuin toisista. Olet kaunis. Tunnut hyvältä. Olet rohkea, älykäs, voimakas ja välillä hauras. Annat tukea ja tarvitset sitä itse. Olet välillä etäällä ja välillä hyvinkin lähellä. Ihailen sinussa kaikkea ja tahdon sinut joka tavalla. Te naiset olette kaikki ihania. Minulle on kuitenkin yksi ylitse muiden. Minulla menee nimittäin sen verran hyvin, että tänäänkin tämä yksi suostui tulemaan näihin juhliin mukaan. Aika huippua. En ole ikinä suuremmin piitannut töistä, varsinkaan tylsässä toimistossa. Kyllä kyllä, onnistunut ammatinvalinta. Tylsä toimistotyö Kupittaalla antoi kuitenkin, selkä- ja niskavaivojen lisäksi, elämäni parhaan asian. Nimittäin rakkaan Paulan. Paula on tietysti joka tavalla yli oman luokitukseni, mutta sori miehet. Aina joskus joku saa seitsemän oikein. Joten, Rakas arkkivihollinen, kiitos, että olet siinä. Huominen on huomenna. Mutta vielä ei olla huomisen puolella, tänään on pitkä ilta edessä. Toivon, nainen, että olet tänään kaunis, rietas ja onnellinen. Olet tämän illan stara, koska kuka muu muka. Lauri Kattelus

LexPress

49


Teksti: Kirsi Kemppi Kuvat: Lex

SILLIS 2014

haastattelussa sillisvastaavat Jo legendaksi muodostunut Lexin Sillis juhlittiin tänä vuonna rennolla pyjamabileteemalla Ruskotalolla. Ruoan ja juoman lisäksi silliskansaa viihdyttivät muun muassa lexiläisille tutut DJ:t, pomppulinna ja palju. Tanssilattia täyttyi Kirkkotiellä aamuun asti vietetyistä vuosijuhlien jatkojenjatkoista huolimatta. Tultuaan valituksi Janna Toivonen ja Miina Rantala kertovat ryhtyneensä innokkaasti tuumasta toimeen, ja odottaneensa tottakai jännityksellä tulevaa. – Pidimme sillistoimikuntamme kanssa ideointikokouksen, jossa päätimme pyjamateemasta yhdessä, he toteavat teemaan liittyen. Sillisvastaavien aikataulutus järjestelyissä onnistui hienosti, ja he välttyivät onneksi suuremmilta vastoinkäymisiltä. Tottakai stressi pääsi välillä yllättämään, sillä paineet menestyä olivat kovat, eikä kaikki aina mennyt suunnitelmien mukaan. Janna ja Miina tiivistävät järjestelyjen sujuneen kuitenkin yleisesti ottaen hyvin. Sillisaamuna jännitys oli katossa. He tiesivät, että kaikki tarvittava oli tehty eikä enää voinut kuin odottaa innolla vieraita. Silliksen kohokohtana tytöt pitävät yleistä meininkiä: – Ensimmäisenä tulee mieleen mahtava yhteishenki ja tunnelma, joka silliksellä oli. Kaikki vieraat osallistuivat ohjelmaan ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Fiilis silliksen jälkeen on väsynyt mutta onnellinen. – Kieltämättä olimme helpottuneita, että kaikki stressi on nyt ohi. Samalla olimme todella iloisia ja tyytyväisiä siitä, miten hyvin kaikki onnistui. Haluamme kiittää aktiivista toimikuntaamme, sponsoreita, hallitusta sekä kaikkia muita, jotka silliksen järjestelyssä jollakin tavalla auttoivat. Lopuksi Janna ja Miina kertovat sillisvastaavana olon antaneen arvokasta kokemusta ison tapahtuman järjestämisestä sekä kehittäneen muun muassa organisaatio- ja stressinsietokykyä. Ennen kaikkea työ oli heistä äärimmäisen palkitsevaa.

50

LexPress


OPINTO PALSTA Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita.

TOIMIKUNTATYÖ Kevät on kulunut sellaista vauhtia, että palsta on syytä aloittaa opintovastaavan ripittäytymisellä. Tavoitteenani oli järjestää toimikuntakokouksia edeltäjääni useammin, mutta hallitusrealismin iskettyä on tässä käynyt täysin päinvastoin. Varsinainen edunvalvontatyö ei tästä huolimatta ole jäänyt puolivillaiseksi, vaikka jäsenistön osallistumismahdollisuudet ovatkin jääneet lähinnä sähköisiksi toimikuntakokousten sijaan. Opiskelijoiden sisäänottomäärien kasvulta Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa tällä kierroksella vältyttäneen, toisin kuin monilla muilla aloilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat automaattisesti olisivat aiempaa paremmin tai pysyisivät edes samalla tasolla. Painimme Calonialla edelleen aiemmin tehtyjen kasvupäätösten vaikutusten kanssa, jotka konkreettisimmin ovat näkyneet kieliryhmien paisumisena ja toisaalta paikkojen vähyytenä. Yhä useammin on myös noussut esille kysymys oikeudenalojen perusteiden mahdollisesta uudistuksesta. Opiskelijoiden toiveena on jo pidempään ollut esimerkiksi oppimismuotojen monipuolistaminen. Tiedekunnan näkemys tähän on selvä: nykyisellä resurssimäärällä huutoon vastaaminen ei helposti onnistu. Toisaalta nykymalli (n. 1000 sivua tenttiin/kk) sopii huonosti monelle, harvat lukutoukat pois lukien. Oppiminen vaatii yleensä muutakin kuin pelkkää asioiden ulkoa opettelua ja vahvoja istumalihaksia. Peruskoulutustoimikunnassa opintoja koskeva todellinen muutostyö tai pikemminkin sen valmistelu alkaa kuitenkin vasta syksyllä. Kevät on kulunut menneiden vuosien tapaan pitkälti jokavuotisen opetussuunnitelmatyön parissa. Tämä onneksi nyt muuttuu, sillä jatkossa suunnitelmat laaditaan kahden vuoden välein, jolloin väliaika voidaan käyttää hyödyllisemmin. Joitain uudistuksiakin on kuitenkin jo saatu aikaan nykyrakenteiden puitteissa. Opetustaitotoimikunnan toiminta on käynnistynyt tavalliseen tapaan opetusnäytteiden vastaanotolla. Toimikunnan tarkoituksena on lisäksi tällä kaudella panostaa tiedekunnan opetuksen kehittämiseen. Kehityksen suunta on vielä tarkemmin asettamatta, mutta tähänkin opiskelijaedustajilla on varmasti sanansa sanottavana.

CALSUN HENKI Tiedotusvastaavalle jälleen iso kiitos uuden keskustelukanavan avaamisesta. Uudistusten virralle ei näytä olevan loppua ainakaan vielä alkuvuoden aikana. Facebookryhmä Calsun hengen tarkoituksena on herättää ja käydä keskustelua lexiläisiä koskevista ja askarruttavista asioista. Vaikka pankkia ei ole tältä osin vielä aivan räjäytetty, on ryhmässä kuitenkin keskusteltu jo muun muassa it-palvelujen, kielikeskuksen ja yllättäen velvoiteoikeudenkin uudistuksista. Erityisesti mainittakoon vielä, että myös fuksit ovat osallistuneet keskusteluun, loistavaa! Niko Nynäs Hallituksen opintovastaava opinto@lex.fi

52

LexPress


KOHTI MENESTYSTÄ Kohti menestystä antaa tällä kertaa vinkkejä pukeutumiseen sekä naisille että miehille.

NAISTEN SMART CASUAL -TYYLIN PERUSTEITA Moni tuleva juristi on useammankin kerran pohdiskellut ja seurassa kauhistellut tulevan työelämän vaatimaa muutosta pukeutumiseen. Toisille smart casual -tyyli on kuin toinen nahka, mutta osa haaveilee jatkossakin pukeutuvansa räväköihin väreihin ja koskettelee kaiholla kulutettuja farkkuja kaupan rekeillä. Vastikään Linnankadulle muuttaneen Jenny’ Storen omistaja Jenny Grönman lupautui kertomaan LexPressille näkemyksiään bisnesnaisen pukeutumisesta. Teksti ja kuva: Iiris Laitinen rennompaa yhdistettynä asialliseen

varmana vaihtoehtona hieman polven yläpuolelle ulottuvaa helmaa.

Jenny kertoo, että yleinen linja työpukeutumisessa on kulkenut paljon rennompaan suuntaan. Asianajo on tietenkin oma maailmansa, mutta jopa liike-elämässä voi Jennyn mukaan huoletta ilmestyä kokoukseen boyfriendfarkuissa. Uudet trendit pukeutumisessa leviävät Suomeen nykyisen blogikulttuurin myötä entistä nopeammin, ja ne suvaitaan myös työelämässä. Oleellista hänen mukaansa onkin osata yhdistää asiallista rennompaan. Myös juhlavat vaatteet saa toimimaan yhdistämällä ne johonkin arkisempaan.

persoonallisuutta asusteilla

Miten asun saa pidettyä asiallisena, ja mitkä ovat naisten pahimpia mokia työpukeutumisessa? Jenny korostaa, että asu ei saisi olla liian seksikäs ja etteivät turhan tiukat vaatteet tee kenestäkään pienemmän näköistä. Ylipukeutunut tyyli taas voi helposti saada toisen osapuolen tuntemaan olonsa epämukavaksi. Jenny toteaa ”suoran ryhdin ja hymyn” kuitenkin olevan naisen paras asuste. Miettiessäni hameen oikeaa pituutta, Jenny pitää

Entä kuinka säilyttää oma persoona pukeutumisessa? Selvä ratkaisu ovat erilaiset asusteet, vaikka pukukoodi olisi hyvinkin virallinen. Korkojen korkeutta tärkeämpänä Jenny pitää kykyä kävellä kengissä ja sen luomaa itsevarmuutta. Hän myös suosittelee erityisesti erilaisia huiveja piristämään ja luomaan vaihtelua asuun kuin asuun. Keskeisimpänä hankintana nuorelle juristinaiselle Jenny pitää ehdottomasti jakkupukua. Jos sellaista ei ole mahdollisuutta hankkia, on bleiseri hyvä vaihtoehto. Suomalaisessa tyylissä istuu tiukasti kuva kiinninapitetusta jakusta. Tämän sijaan Jenny suosittelee aukinaista mutta tyköistuvaa mallia – tällainen on myös jokaisen helpompi löytää istuvana. Hihat voi naisellisuuden ja rentouden lisäämiseksi kääriä ylös. Myös valkoinen kauluspaita sekä tummat housut tulisi löytyä jokaisen naisen vaatekaapista. Kauhukuvan leveistä suorista housuista

LexPress

53


voi unohtaa, sillä kapeat lahkeet ovat tulleet jäädäkseen myös bisnespukeutumiseen. oikeanlainen huolto pidentää käyttöikää

Viimeiseksi tiedustelemme alan ammattilaisen parhaat vinkit vaatteiden huoltoon. Ensisijaisen tärkeätä on tarkastaa pesulappu jo kaupassa ohjeet ja materiaalit mielessä pitäen. Useasti farkut ja neuleet on pesun sijaan parempi tuulettaa. Jenny myös paljastaa, että farkut voi laittaa yöksi myös pakkaseen. Tämä pidentää niiden pesuväliä eli säästää materiaalia kulumiselta. Käsinpesuohjetta kannattaa noudattaa, tosin sillä varauksella että edullisimmat ketjumerkit harrastavat sitä usein vain vastuuvapauden takia. Jenny myös painottaa, ettei synteettisistä materiaaleista valmistettuja vaatteita saisi ikinä pestä huuhteluaineen kera. Kestävyyden takia kannattaisi suosia luonnonmateriaaleja, mutta viskoosi on Jennyn mukaan synteettisistä materiaaleista laadukkain.

“Kauhukuvan leveistä suorista housuista voi unohtaa, sillä kapeat lahkeet ovat tulleet jäädäkseen myös bisnespukeutumiseen.”

luottotyyli ja valttikortit

Lopuksi loimme tyylin, jota mukaillen voi itsevarmasti saapua niin työhaastatteluun kuin ensimmäiseen oman alan työpaikkaankin. Puuterin värinen kauniisti laskeutuva paitapuKu- sero ja tyylikkäät housut ovat varmoja valintoja, joita voi värittää esimerkiksi näyttävällä korulla, laukulla ja mustilla luottoavokkailla. Tällä hetkellä Jenny intoilee erityisesti rennoista farkuista ja boheemeista haaremityylisistä vaatteista. Paljetit ja paljaat olkapäät ovat säilyttäneet suosionsa juhlapukeutumisessa. Hän uskoo vaatekauppojen kysyntään Turussa, sillä kaupungissa on perinteisesti panostettu ulkonäköön ja saatu herkemmin vaikutteita esimerkiksi Tukholmasta kuin muualla Suomessa. Liikkeensä valttikortteina Jenny pitää henkilökohtaista asiakaspalvelua, asiantuntemusta sekä myös tarpeen tullen rehellisyyttä asiakasta autettaessa. Liike hurmaa, kuten omistajansakin, luonteellaan. 5. huhtikuuta uusiin tiloihin avattu Jenny’s Store on saanut kiitettävästi asiakkaita. Ja totta puhuen, kuka ei näyteikkunan ohi kulkiessaan haluaisi poiketa sisälle?

54

LexPress


MIESTEN BISNESPUKEUTUMINEN Taloustoimikunta kävi aurinkoisena huhtikuun päivänä uusimman yhteistyökumppanimme tiloissa kyselemässä kevään kuulumisia. Paikalla Herrainpukimossa olivat toimitusjohtaja Tuukka Simonen sekä asiakaspalveluja mittavastaava Tuomas Uotila. Teksti ja kuvat: Leevi Mehtäjärvi ja Anton Johans

sa tapahtui suuri meille suuri muutos, kun Herrainpukimo muutti nykyisiin tiloihinsa Kauppiaskadulle. Miten kuvailisit Herrainpukimon kantavia periaatteita?

Kerrotko Tuukka hieman Herrainpukimon taustasta? Mistä idea lähti liikkeelle? – Herrainpukimo sai alkunsa kolmen ystävän yhteisestä kiinnostuksesta klassista miesten pukeutumista kohtaan. Minä, Tuomas sekä Herrainpukimon pääsuunnittelija Jussi Häkkinen olimme kaikki kaivanneet liikettä, joka myisi laadukkaita miesten vaatteita hintaan, joka olisi myös tavallisen ihmisen kukkarolle ystävällinen. Kun tällaista liikettä ei etsinnän jälkeen löytynyt päätimme, että sellainen täytyy perustaa. Vuoden 2011 marraskuussa pistimme liikkeen pystyyn. Tilat löytyivät Aurakadun kulmasta kerrostalon rapusta. Toiminta lähti liikkeelle pitkälti fiilispohjalta ja opettelumielessä. Asiat haluttiin alusta asti hoitaa kunnolla ja asiakkaiden ehdoilla. Koimme tärkeäksi, että asiakkaat saavat liikkeessämme asiantuntevaa palvelua ja laadukkaita tuotteita. 2013 maaliskuus-

– Ensinnäkin täytyy sanoa, että me Herrainpukimossa emme pyri luomaan muotia. Haluamme pysyä ajan hermolla mutta toisaalta ideana meillä on, että vaatteitamme olisi pystynyt käyttämään yhtä hyvin 50 vuotta sitten kuin 50 vuotta tästä hetkestä eteenpäin. Ihanteenamme on tyyli, joka ei mene koskaan pois muodista. Toiseksi tavoitteenamme on saavuttaa tilanne, jossa Herrainpukimosta pystyy hankkimaan kaikki klassisen miesten pukeutumiseen vaadittavat tavarat. Tämän tavoitteen saavuttanemme jo lähitulevaisuudessa. Viimeiseksi haluaisin korostaa sen tärkeyttä, että myyjä uskoo omaan tuotteseensa. Se kertoo minusta paljon, jos henkilö menee kauppaan ostakseen kauluspaidan ja myyjä tulee t-paidassa kehumaan paidan istuvuutta. Me Herrainpukimossa uskomme tuotteisiimme ja käytämmekin niitä päivittäin. Jos asiakas esittää triviaalinkin kysymyksen liittyen tuotteisiimme, on aina joku meistä kolmesta, joka tietää vastauksen. Mitkä ovat suomalaisten pahimmat ”tyylimokat”? – Kyllä se on ne kengät. Ja liian isot vaatteet. Entäpä klassisen miehen perusteesit? – Less is more. Huomion tulisi kiinnittyä

LexPress

55


päästä olla. Tärkeintä lienee kuitenkin se, ettei tee ylivetoja pukeutumisen suhteen. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että hyvin istuvalla puvun paidalla pääsee jo pitkälle. Paidan ei tarvitse olla aina valkoinen vaan myös sininen paita sopii useimpiin työhaastettuluihin.

ihmiseen, ei hänen vaatetukseensa. Kuten sanotaan, yksinkertainen on kaunista. Lisäksi ihmisten olisi syytä panostaa istuvuuteen. Useasti törmään ihmisiin, joiden puvun takin hartiat tulee reilusti yli olkapäiden. Tämä saa aikaan vaikutelman, että päällä on isäukon kuteet. Pukeutuminen lähtee yleensä kengistä. Myös laadukkaat materiaalit ja niiden keskinäinen sopivuus ovat tärkeää. Esimerkiksi kevyet pellavahousut tulisi täydentää kevyellä paidalla. Lopuksi toteaisin, että mikäli haluaa ryhtyä ”kikkailemaan” tulee se aina tehdä yksi asuste kerrallaan. Muuten loppuvaikutelma saattaa olla, että näytetään klovneilta. Mitä vinkkejä antaisit toimistopukeutumiseen tälle kesälle? Entä siistiin vapaa-ajan pukeutumiseen tai juhliin? – Mielestäni hyvä sijoitus olisi irtotakki tai rakenteeton puku eli puku, jossa ei ole tukikangasta. Rakenteeton puku on kevyt ja mukava käyttää kesäiselläkin säällä. Kesäisiin iltoihin sopivat myös loaferit jalkaan laitettaviksi sekä pellavahuivi kaulan ympärille. Kesän väriksi ennustaisin keltaisen. Myös sininen ja sen vaaleammatkin sävyt toimivat hyvin, erityisesti takeissa.

Tässä vaiheessa taloustoimikunnan kulmat kohoavat ja kuulo herkistyy. Aivoihin syöksyy mielikuva urbaanilegendasta liittyen maineikkaaseen asianajotoimistoon, siniseen puvunpaitaan pukeutuneeseen työnhakijaan sekä suunnistukseen. Raidatkaan eivät ole pahasta. Mitä hiuksiin ja partaan tulee, siisteys on valttia. Suosittelemme myös käymään paikan päällä tai muuten tutustumaan, miten toivomallanne työpaikalla yleisesti pukeudutaan. Hieman yleisluontoisempana vinkkinä vielä kehoittaisimme jokaista pukeutumaan joka päivä kuin olisitte menossa työhaastatteluun. Näin ollen kun tilaisuus koittaa, olette valmiina ja tunnette olonne mukavaksi niissä vaatteissa, jotka ovat päällänne. Herrainpukimo on Turussa sijaitseva miesten vaateliike. Erikoisosaamisalueena on klassinen tyyli aina pukupukeutumisesta vapaa-aikaan. Päätuotteita ovat mittatilauskauluspaidat, laadukkaat jalkineet sekä tyylikkäät asusteet.

Miten ohjeistaisit niitä, joilla työhaastattelu on vielä edessä? – Pukeutauduttaessa työhaastatteluun on tärkeää, että näyttää ikäiseltään. 20-vuotias ei voi eikä saakaan näyttää 50-vuotiaalta pukeutumisellaan. Toisaalta kuulin hyvän neuvon hiljattain, jossa todettiin, että työhaastatteluun tulisi pukeutua samalla tavalla kuin se kaveri, jonka kengissä haluat viiden vuoden

LexPress

57


KLUBI-ILTA:

IDENTITEETTIVARKAUDET Maaliskuun 25. Kirkkotiellä järjestettiin vuoden ensimmäinen Klubiilta, jossa esiintyjinä olivat rikosoikeuden professori Jussi Tapani sekä rikostutkija, ON, Ville Lahti. Esiintyjät edustivat asiaan hieman toisistaan poikkeavia näkökulmia. Professori Tapanin puhtaan teoreettinen katsanto sai vastapainoa Lahden käytännönläheisemmästä esityksestä. Teksti ja kuvat: Tuomas Ruuhijärvi

Tilaisuuden avasi professori Jussi Tapani. Hän tarttui aiheeseen esimerkillä uskonnonvapaudesta, jonka kautta hän päätyi pohtimaan, mikä identiteettivarkaus todella on. Muun muassa eri viranomaiset puhuvat identiteettivarkauksista keskusteltaessa aivan eri asioista, mikä korostaa identiteettivarkauden määrittelemisen tärkeyttä keskustelun kannalta. Erityisesti toimittajien tarvetta pitää termistö selkeänä heidän osallistuessa kumppanin oikeudet? Vääränä henkilönä keskusteluun pidettiin tärkeänä. esiintyminen johtaisi paitsi identiteetin Rikostutkija Ville Lahti esitteli muu- loukkaamiseen myös mahdollisesti tamia tyypillisiä identiteettivarkauksien arkaluontoisen tiedon vuotamiseen koltapauksia. Eräs näistä on toisen henki- mannelle osapuolelle. Kun naispuolisina lötietojen käyttäminen verkkokaupassa televisionäyttelijöinä esiintyneet henkilöt petoksiin, pikavippien ottamiseen toisen olivat vaihtaneet seksuaalisävytteisiä nimiin ja esimerkiksi julkisuuden henki- viestejä netissä, ei kyse ollut enää vain lönä esiintyminen. Joissain tapauksissa identiteettivarkaudesta.

varastetuilla henkilöllisyystodistuksilla Eräs Lex ry:n entinen klubimestari oli oli ollut mahdollista saada verkkopanksaanut sähköpostia asianajotoimisto Krokitunnukset, joita pystyy käyttämään gerukselta, ettei heidän valintansa ollut monenlaiseen rikolliseen tarkoitukseen. kohdistunut häneen. Tämän esimerkin Myös toinen puoli identiteettivar- kautta pohdittiin, mitä vaikutuksia on kautta puhutti: mitkä ovat keskustelu- sillä, jos haetaan toisen nimissä töitä, pitäisikö tällaisen olla laitonta ja millaista haittaa se tuottaa millekin osapuolelle.

Kuvassa Ville Lahti ja Jussi Tapani

58

Eräs keskustelunaiheena pyörinyt aihe oli se, että onko identiteettivarkaus tarpeen kriminalisoida itsenäisesti. Olisiko identiteettivarkauden kriminalisoinnista mitään haittaa? Tapani vetosi periaatteeseen, että lähtökohtana pitäisi olla se, että kyseenalaistetaan aina ensin kriminalisoinnin tarpeellisuus ja rikosoikeuden pitäisi olla viimesijainen keino, kun taas Lahti suhtautui ajatukseen hieman

LexPress


myöntyisämmin. Illan lopulla pikaisen käsiäänestyksen perusteella enemmistö paikallaolijoista olisi ollut valmis kriminalisoimaan identiteettivarkaudet omana rikosnimikkeenään. Vaikka kysymyksiä aiheeeseen liittyen tuli osallistujilta paljon, puhujien kenties hakemasta keskustelunomaisuudesta jäätiin hieman. Lahti ilmoitti etukäteensä odottaneensa jotain A-Studion tapaista keskustelua, mutta siitä jäätiin vielä jonkin matkan päähän. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä asiantuntijoilla tuntui riittävän järkevää sanottavaa ihan omastakin takaa. Aivan keskustelun loppuun Lahti pohti poliisien pakkokeinoja. Identiteettivarkauksien tehokasta selvittämistä varten poliisi tarvitsisi enemmän pakkokeinoja, mutta toisaalta taas suomalaisella poliisilla on melko vähän sanottavaa ulkomalilla sijaitsevien palvelimien sisältöön. Suomen poliisi ei pysty sanomaan kovinkaan paljoa kalifornialaiselle Googlelle. Pelkkä Googlen hakutuloissa oleva

herjaavan hakutuloksen poistaminen on työläs prosessi. Mielenkiintoisten avauksien, laadukkaan identiteettivarkauksia kierrelleen keskustelun ja pienen syötävän ympärille punoutunut tapahtuma herätti mielenkiintoisia keskusteluja lähempää ja kauempaa aihetta. Klubi-illassa keskusteltiin muun muassa oikeudesta nimimerkin takaa kirjoittamiseen, rikoslain uudesta pykälästä viestintärauhan rikkomisesta ja huumeiden tilaamisesta toisen identiteettiä hyödyntäen kiusaamistarkoituksella. Kapealla aiheella huomattiin illan aikana olevan laaja kosketuspinta-ala yhteiskuntaamme. Ajoittain Lexin toivotaan järjestävän enemmän asiallisempaa ohjelmaa. Maaliskuun Klubi-ilta oli osoitus siitä, että ainejärjestömme mielenkiintoinen ja laadukas ohjelma voi olla myös järkevää ja alkoholitonta.


suklaata ja viiniä

–jumalten ruokaa ja juomaa Lexin JuViS (Juusto-, viini- ja sikariklubi) kerääntyi perjantaina 28. maaliskuuta Kirkkotielle maistelemaan erilaisia suklaita ja niihin sopivia juomia. Innokkaimmat jatkoivat illanviettoa vielä senilexiläisten seurassa, kun alumnimme kokoontuivat vuosittaiseen tapaamiseensa Kirkkotielle. Ennen kello kahdeksaa innokas joukko suklaan rakastajia kokoon- Teksti: Mona Flink ja tui Kirkkotien kahden pitkän pöydän ääreen tietämättöminä tulevista Elisa Seppälä makuelämyksistä ja uusista yhdistelmistä. Ennen tositoimiin pääsyä Kuvat: Lex saimme kattavan tietopaketin suklaa valmistuksesta ja historiasta. Tiesitkö, että noin 40 % kaakaosta tuotetaan Norsunluurannikolla ja sveitsiläiset syövät eniten suklaata Euroopassa eli noin 12 kg henkilöä kohden vuodessa? Keskiverto suomalainen pääsee vain noin 4,5 kiloon vuodessa. Belgian suurimman suklaanvalmistajan Leonidaksen edustaja Sara Bronstein johdatti meidät suklaan ihmeelliseen maailmaan Rosé kuohuviinin ja valkosuklaan yhdistelmällä. Tämän lisäksi pääsimme maistamaan viittä erilaista paria, joista kenties mielenkiintoisin oli tumma suklaa yhdistettynä olueen. Euroopassa tummaksi suklaaksi kutsutaan suklaata, jossa on vähintään 35 % kaakaota, Belgiassa tämä raja on vielä korkeampi. Suklaata täytyy maistelun lisäksi haistella ja jopa kuunnella. Hyvä suklaa kiiltää ja siitä kuuluu taittaessa tietynlainen naksahdus, joiden erot kokeneimmat suklaansyöjät pystyvät tunnistamaan. Suklaa kuuluu levittää koko kitalakeen, jotta sen aromit pääsevät kunnolla esiin. Huomasimme, että viinin kuivuus ja suklaan makeus oikein yhdistettynä toivat molemmista parhaat puolet esiin. Suklaatiedon ohella saimme myös opastusta oikeaoppiseen tapaan nauttia viiniä. Myös viiniä täytyy katsella ja haistella ennen maistamista. Jotta tuoksut pääsevät paremmin esiin, kuuluu viiniä pyörittää lasissa. Nenät syvällä laseissamme huomasimme, että hajuissa tosiaankin on eroja. Ennen uuteen suklaa–viini-pariin siirtymistä puhdistimme makuhermomme palalla vaaleaa maalaisleipää sekä vesilasillisella. Maistelun lomassa asiantuntijamme kierteli joukossamme vastaamassa mieleemme tulleisiin kysymyksiin. Saimme tietää, että suklaata on turha yrittää kasvattaa kotona kasvihuoneessa, sillä yhden puun sato on hyvin pieni, vain noin reilu kilo kaakaomassaa vuodessa. Täydellinen suklaan säilytyslämpötila on 15 astetta eli punaviinikaappi sopii kyseiseen tarkoitukseen mainiosti. Kiitos kulttuurivastaava Vilma Markkolalle tapahtuman järjestämisestä! Lopuksi suosittelemme kaikkia suklaan ystäviä kokeilemaan 72 % suklaata yhdistettynä ripaukseen merisuolaa.

LexPress

61


VAPPUJEE EI VOI SUUTTUU! Akateemisen Mölkyn Maailmanmestaruuskilpailut – eli AMMM 2014 Teksti: Mona Flink, kuvat: Lex

Jo vapun aatonaaton perinteeksi muodostuneesta Akateemisen Mölkyn Maailmanmestaruudesta miteltiin tänäkin vuonna Vartiovuorenmäellä. Kisaa käytiin nelihenkisten joukkueiden voimin parhaimmillaan 32 kentällä samanaikaisesti, ja paikalle oli saapunut joukkueita eripuolilta Suomea. ”Mölkkyjee!” -huudot kantautuivat ympäri Vartiovuorta koko päivän, ja kyseistä, kenties vapun kohokohtaa oli moni odottanutkin innolla. AMMM on Lex ry:n järjestämä ja Suomen Kansainvälisen mölkkyliiton alainen jännitysnäytelmä, joka kerää paikalle joka vuosi suuren määrän opiskelijoita tavoittelemaan tuota haluttua titteliä. Urheilujuhlan tuntua huokuva kisahenki kukoisti, ja välillä tunteet pääsivät kuumenemaan. Tuomareitakaan ei päästetty helpolla, vaikka kisailu tapahtuikin reilun pelin hengessä. Akateemisen mölkyn säännöt vastaavat hyvin pitkälti mölkyn perussääntöjä, vaikka niitä onkin akateemisen vapauden rajoissa hieman räätälöity kisaan sopivammiksi: epäsuora vilppi ja muu peliajan ulkopuolella tapahtuva pelisilmän käyttö on sallittua. Tuomareiden lahjontaa ei ainakaan suuremmin ollut havaittavissa, vaan kilpailijat luottivat omaan kisakuntoonsa kovalla itseluottamuksella. Alkulohkoista pudotuspeleihin siirtyivät kunkin lohkon kaksi parasta. Pudotuspelien voittajat jatkoivat toiseen vaiheeseen, josta siirryttiin perinteiseen CUP-kaavioon eli pelinsä voittanut jatkoi puolivälieriin. Jälleen voittajat jatkoivat semifinaaleihin ja siitä edelleen finaaliin ja pronssiotteluun. Vartiovuorella kisakansaa viihdyttämässä oli myös DJ ja sirkustaiteilijoita. Innokkaimmat uskaltautuivat myös pomppulinnaan, josta kantautui iloisia riemunkiljahduksia rikkomaan tiivistä kisatunnelmaa. Tarjolla oli myös makkaraa ja hattaraa kompensoimaan ankarassa urheilusuorituksessa kulutettua energiaa. Hieman epävakaa sää ei tuntunut haittaavan kilpailijoita. Onneksi suuremmilta sateilta vältyttiin vaikka säätiedotus pahinta etukäteen välillä lupasikin. Valitettavasti Lexiläisiä ei tänä vuonna voitonjuhliin selviytynyt, mutta se ei menoa hidastanut jatkoja tanssittaessa Börs Night Clubissa. Erityisesti kiitokset tämän vuoden mölkkyvastaaville Kiira Heiskaselle ja Inna Kullalle tästä jälleen mahtavasta spektaakkelista!

Kuvassa mölkkyvastaavat

62

LexPress


LEX PUUHELMET OPISKELIJOIDEN SALIBANDYN SM-KISOJEN RENTOSARJAN MESTARI 2014!

LEXPRESS ONNITTELEE! Kisoissa mukana olivat: Mika Jantunen, Samuli Taskila, Taneli Telkki, Paavo Pekka, Väinö Niskanen, Henri “Veivi” Turunen, Pekko “Raivo” Suortti, Joose “Reisi” Ahopelto, Petteri “Tinder” Lindstedt, Timo “Rankkari” Sundgren ja Erkka “Lyhty” Tammisalo


PRESSWORD


Profile for LexPress

Lexpress 02 14  

Lexpress 02 14  

Profile for lexry
Advertisement