Unelmien urapolulla Nyt poikkeusoloja elettäessä on kitystä menestymisen kannalta siljäänyt aikaa pohtia niin mennyttä lä ei kuitenkaan ole ja tiesin mitä kuin tulevaakin. Aikalailla tasan halusin ja aioin sen saavuttaa. kaksi vuotta sitten, viimeistä pääsykoekevättäni viettäessä päätin,
etten aio enää tuhlata aikaani paikallaan pysymiseen, vaan omia unelmia oli päästävä tavoittelemaan konkreettisemminkin kuin vain ajatuksen tasolla. Olen aina omannut paljon tavoitteita kaikilla elämän osa-alueilla, niin kilpaurheilijana kuin työssäkin. Oma haaveammatti ja ura kuitenkin tuntui pitkään olevan kovin kaukana ja tavoittelemattomissa.
Siinä
het-
kessä siitä kuitenkin tuli ainoa ensisijainen tavoite, jonka oli aika toteutua.
Ominaisuuksiltaan taiteellisesti ja luovasti
taidokkaan
on
hieman
haastavampaa lähteä haaveilemaan oikeustieteellisestä
urasta,
sillä
aiemmat opintoajat on tuhlattu teoreettisten aineiden opettelun sijaan johonkin aivan muuhun. MerLegio Ostiensis ry
Löysin
Itä-Suomen
yliopistosta
avoimen väylän oikeustieteellisille opinnoille. Muutto uudelle paikkakunnalle ilman tietoa siitä, tulisinko koskaan pääsemään yhtäkään oikeustieteellistä kurssia hyväksytysti läpi, epäilytti todella paljon.
Silti vähän ehkä jopa salaa haaveilin jo vuoden päähän, kun seisoskelisin
hyväksytty
tutkinto-
opiskelijaksi -kirje kädessäni, tietysti kuvainnollisesti sillä tuollaisia kirjeitä ei enää postitse lähetelläkään.
Nyt olen huomannut, että kun uskaltaa haaveilla tulevaa, vähän ehkä jopa salaa, yleensä se on merkki siitä, että tiedät pystyväsi sii-
hen ja tavoite on saavutettavissa, jos vain päätät niin. Tarinan alussa haaveilin
tutkinto-
opiskelijapaikasta oikeustieteelli14
