Kerro minulle, miksi tuulee lujempaa

Tuuli leikkii, se leikkii hieskoivun lehdillä, meren laineilla, hetken hänen hiuksillaan.

Einari Vuorelan runossa tuuli nukkuu herkästi kuin säveltäjä, kynä kädessä, ja harhailee oksistoissa, sointujen maailmassa…

Myrskyssä tuulen voimakkuudeksi arvioidaan vähintään 21 metriä sekunnissa. Myrskyn raja ylittyy lukemattomissa oppikirjoissa, tiedostoissa, runoissa, lauluissa ja tarinoissa. Joskus elämän myrsky möyhentää kohtalot, rakkaudenkin se pöllyttää. Kun kaikista ovista tuulee, ja kohtalo heittelee, leikki alkaa olla kaukana kaikesta.

Mitä muistoja helteistä jää? Kenen nimi on tappavalla kuumuusjaksolla? Ne ovat erityisesti etelämpänä totisinta totta. Ilmastonmuutos ei tarkoita vain lisääntyvää tuulisuutta, se tarkoittaa monien muidenkin luonnonilmiöiden arvaamattomuutta. Helteille annetaan nimiä kuten myräköille meillä Suomessakin. Monet myrskyistä ovat jääneet mieleen, ainakin Mauri ja Asta.

Mutta mitä tapahtuu, kun luonnossa leikki todella loppuu? Kuinka lapsille kerrotaan suurista muutoksista? Entä jos naapuriin muuttaa ilmastopakolainen, mitä se tarkoittaa? Sinkoutuuko oma kotikin taivaan tuuliin, kun myrsky ei tunne rajaa?

Säällä kuin säällä

Aku Ankan numerossa 22/22 eräillä kokeneilla merenkävijöillä ongelmat kasaantuvat, kun laivan masto räsähtää rikki kovassa aallokossa. Tupu, Hupu ja Lupu onnittelevat itseään, kun ovat opetelleet seilaamaan säällä kuin säällä. Sudenpennuilla on auttamisvelvollisuus, joka koskee myös pulaan joutuneita eläimiä.

Kaikki päättyy onneksi onnellisesti, ja lopussa hengenpelastusprenikat roikkuvat ankanpoikien kaulassa.

Entä kun Annika Eräpuron Myrskykirjan mies tempautuu pissareissulla taivaalle ulkovessan ovessa roikkuen? Valtava tuulenpuuska vie miehen vilkuttamaan meren hylkeille ja suutelevalle pariskunnalle, jotka ovat hekin lentäneet taivaalle puistonpenkin mukana. Pingviinitkin haluavat lentelemään sydänkoristeisella ulkovessan ovella.

Miten hienosti Annika Eräpuro on kertonut myrskystä ja siitä, että kotiin on turvallista palata! Mika Launiksen upeasti kuvittamassa lastenkirjassa päähenkilö onneksi pääsee takaisin kotiin nukkumaan, taputtelemaan vaimonsa tarrapapiljotteja.

Saamennetussa norjankielisessä kirjassa Hva er greia med klima? Mii dat dálkkadat rievtti mielde lea? selitetään sarjakuvan keinoin sään ääri-ilmiöitä, lisääntyviä sateita, äärimmäisiä helteitä ja ilmavirtaa, joka voimistuu. Lopussa kerrotaan, että lupaukset pitää toteuttaa, sillä loppujen lopuksi paljon on tehtävissä.

Dinosauruksia ei ole enää, vain niitä pieniä, lentäviä sukulaisia – lintuja. Kasvot vanhenevat, kesät kuumenevat tai viilenevät. Ahkerat tutkijat keksivät uutta. Toivo elää aallon leikissä, tuulen pikku henkäilyissä. Pariskunta penkillä jatkaa suudelmaa.

Välineitä ilmastoahdistuksen käsittelyyn

Vuoteen 2023 kestävän Ympäristötoivon lainasto -hankkeen tarkoituksena on tarjota lasten- ja nuortenkirjastotyön kautta välineitä ilmastoahdistukseen ja ekokatastrofiin liittyvien tunteiden käsittelyyn.

Hankkeen toteuttamisesta vastaa Rovaniemen kaupunginkirjasto. Mukana ovat Rovaniemen Ylikylän koulu, Sodankylän Tähtikunnan koulu ja Enontekiön Hetan yhtenäinen peruskoulu. Tavoitteena on tarjota lapsille ja nuorille tietoa keskustellen ja sanataiteen keinoin, korostaen toimintaa ja toivoa. Hankkeessa on myös aikuisille suunnattu osuus. Tarkoituksena on vahvistaa kirjaston roolia ympäristökeskustelussa.

Hankkeen koordinaattorina työskentelee kirjastonhoitaja Kimmo Korteniemi. Hankkeen rahoittaja on Lapin Aluehallintovirasto.

Sinikka Labba

Eräpuro, Annika & Launis, Mika, 2014: Myrskykirja. Karisto Mathismoen Ole ja Jordahl Jenny, 2021: Mii dat dálkkádat rievtti mielde lea? Davvi Girji/Hva er greia med klima? Vigmostad & Bjørke AS Vuorela, Einari, 1967: Puut ajattelevat. WSOY.