Kanojen mielenlaadusta ja mitä voimme siitä oppia

Olen saanut tutustua ja seurata pienen, anoppilan pihalla sijaitsevan kana- ja kukkoyhteisön eloa ja olemista. Olen oivaltanut, että näissä mielenkiintoisissa lentoliskojen ja dinosaurusten perillisissä on hyvin paljon myös ihmismäisiä piirteitä.

Kalle, on porukan primus pater, hyvällä itsetunnolla varustettu kukko, urhea ja rohkea lauman puolustaja, joka ei hyväksy laumansa lähellä kärppää eikä kettua. Ei edes naapurikoivun ystävällistä varista tai naapurimännikön vähämielistä harakkaa. Ne saavat lähtöpassit, jos liian lähelle tulevat.

Kallen itsetunto on niin lujalla tasolla, että despootin piirteet ja tietynlainen styrankius punkeaa esiin varsinkin, jos kanalaan tulee kuusivuotias ihmislapsi. Kallen Napoleon syndrooma nostaa silloin päätään ja ylväästi, mutta uhkaavasti lähestyen Kalle pyrkii näyttämään, kuka on kukko kanalassa. Kallen kunniaksi on sanottava, että vaikka sinnikkäästi yrittääkin pomottaa ihmislasta, ottaa hänkin ritolat melko lennokkaasti, kun ymmärtää, ettei tätä taistelua voi voittaa. Kalle on kyllä todennut sen ottavan aika kovasti harjaan ja helttaan.

Kalle kertoo, että yhteiskuntamme rakentuu ja ahkeroinnille ja jatkuvalle munimiselle. Kyseinen sosiaalinen leikki vie asioita eteenpäin, mutta vain jos jokainen tietää paikkansa. Kalle toteaa olevansa moderni kukko, antavansa tilaa muiden mielipiteille, kunhan he ymmärtävät, kuka on oikeassa. Kalle kertoo auttavansa ja ohjaavansa mielellään, mikäli tarvetta on. Kysäisin, että miten erilaisten ”nokkimisjärjestelmien” purku on edistynyt ja Kalle kertoi, ettei mitään nokkimisjärjestelmiä ole koskaan ollutkaan, joten miten niitä olisi voinut purkaa. Olin tästä eri mieltä, mutta Kallen mielestä en oikein tuntunut sisäistävän elämän lainalaisuuksia.

Olen koettanut Kallen kanssa vaihtaa ajatuksia johtamisen ja itsensä johtamisen teemoista tämän jälkeen. Olemme käyneet puntaroitua puhetta tästä sosiaalisesta leikistä. Mihin tarvitaan enää kukkoa näinä tasa-arvon aikoina, kun suvaitsevaisuus on päänormi ja meillä menee hyvin. Mitä nyt joskus idylliä rikkoo jokin globaali pandemia tai rakkaan naapurikansan ja naapurimaan johtajien laajentumishalukkuus, mutta eikö poikkeus vahvistakin sääntöä?

Kalle on vähän hankala ja änkyrä, hän ei oikein ole alkanut keskustelemaan aiheesta. Hänen mielestään kukkoa ja vahvaa johtajuutta tarvitaan, koska muuten lauma sekoilee kuin päättömät kanat. Kalle toteaakin: ”se on aivan hirveää seurattavaa, menee järki ja täysin tunteeseen”, esimerkiksi suurin osa porukastani on varsin hyvää jyvää syövää väkeä. Oikein hyviä kanoja ja kukkoja. Kyllä heistä vielä jotain tulee. Esimerkiksi Rusinante, Pollux, Castor ja Rana hoitavat yhteisön velvoitteet mallikkaasti, mutta tätä uutta kukkosukupolvea minä en vaan ymmärrä. Esimerkiksi Nätti, mikä nimi muka Nätti on kukolle, onko hän edes kukko?

Ritva-Elina Pylväs: AUNUKSEN PÄÄSKYSET. Länsirannikko 2022.

Aunuksen pääskyset on kirja sotaretkestä vuodelta 1919, jossa pieni joukko suomalaisia jääkäreitä ja koulupoikia sekä muutamia naisia lähti Aunukseen ”vapauttamaan heimoveljiä”. Pääskyset rakentavat pesää ja hoitavat poikasia sodan melskeen keskelläkin. Miten käy nuorten ystävyys- ja rakkaussuhteitten? Löytääkö päähenkilö Saimi vastauksen kysymykseensä ”mitä on rakkaus”? Kirjaa voi ostaa Kolarin Kirja ja kemikaaliosta, tilata kustantaja Länsirannikon verkkokaupasta tai suoraan tekijältä ritvaelinapylvas@gmail.com. Hinta on 28 € +postitus. Lappilainen kulttuurilehti

Kaksi numeroa vuodessa 16 euroa

jankalehti@gmail.com janka.fi

Koetin tässä kohtaa kysyä, että ei kai nimi kukkoa pahenna? Kai Nätti on oikeutettu myös mahdollisuuteen? Kallen mielestä jokainen on saanut mahdollisuuden, mutta Nätistä puhuessaan Kallen äänenpaine kasvaa ja korkeus nousee kiekumiseksi, vaikka ei ole edes aamu.

Kalle kertoo: Vasta viime viikolla Nättikin pääsi ensimmäistä kertaa orrelle nukkumaan, mutta ei mitään kiitollisuutta osoittanut siitäkään vaan heti alkoi juoruilemaan Tuiskun, Kikirun ja Tirpan kanssa. Nyky-ajan nuoret ovat niin ylimielisiä, ei nöyryydestä tietoakaan. Silloin kun minä olin nuori oli toisin, pahnan pohjimmaisena osoitin päättäväisyyttä ja kunnioitusta vanhempiani kohtaan. He ymmärsivät hyvin pian, että minä olen tulevaisuus. En ymmärrä lainkaan Nätin kapinointia ja muiden agitointia.

Kun kysyin, että mitä jos Nätin paikalla olisi Kalle itse näyttäisikö tilanne eri valossa. Kalle kieltäytyy jatkamasta keskustelua ja toteaa, ettei vaan suvaitse tuollaista käytöstä ja Nätin olisi syytä opetella nöyryyttä, kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta ja ottaisi mallia Kallesta.

Mallin ottaminen tuskin on vaikeaa, mutta annetun mallin seuraamuksia ja sisältöä olisi hyvä miettiä. Kalle kiirehti hoitamaan juoksevia asioitaan. Äänenhuolto on tärkeää, koska Kallen kuuluvan äänen pitää olla selkeää, että Nättikin viestin tajuaa. Toisaalta, ehkä vuoropuhelullakin on oma merkityksensä.

Marko Pihavainio

Vanha pari. Mari Elina Tuisku, 2019.